BESREMI injektioneste, liuos, esitäytetty kynä 250 mikrog/0,5 ml

Besremi 250 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää proteiinien perusteella mitattuna 250 mikrogrammaa ropeginterferoni alfa-2b:tä 0,5 ml:ssa liuosta. Tämä vastaa pitoisuutta 500 mikrogrammaa/ml.

Besremi 500 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää proteiinien perusteella mitattuna 500 mikrogrammaa ropeginterferoni alfa-2b:tä 0,5 ml:ssa liuosta. Tämä vastaa pitoisuutta 1 000 mikrogrammaa/ml.

Vahvuus kertoo interferoni alfa-2b -osan määrän pegylointia huomioimatta.

Ropeginterferoni alfa-2b on interferoni alfa-2b-proteiinin kovalentti konjugaatti, joka valmistetaan yhdistelmä-DNA-tekniikalla Escherichia coli -soluissa lisäämällä metoksipolyetyleeniglykoli (mPEG) -osa.

Tämän lääkevalmisteen voimakkuutta ei pidä verrata toisen saman terapeuttisen ryhmän pegyloidun tai pegyloimattoman proteiiniin voimakkuuteen (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Yksi esitäytetty kynä sisältää 10 mg bentsyylialkoholia millilitrassa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos, esitäytetty kynä.

Besremi on tarkoitettu monoterapiaksi aikuisten itsenäisen polysytemian (polysytemia vera) hoitoon, kun sairauteen ei liity oireilevaa suurentunutta pernaa.

Hoidon saavat aloittaa valmisteyhteenvedossa mainittuun indikaatioon perehtyneet lääkärit.

Hoito on aloitettava sellaisen lääkärin valvonnassa, jolla on kokemusta tämän sairauden hoidosta.

Annostus

Titrausvaihe

Annos titrataan potilaskohtaisesti. Suositeltu aloitusannos on 100 mikrogrammaa (tai 50 mikrogrammaa, jos potilas saa toista sytoreduktiivista hoitoa). Annosta on suurennettava asteittain 50 mikrogrammalla kahden viikon välein (samalla kun toista sytoreduktiivista hoitoa vähennetään tarpeen mukaan asteittain), kunnes veriarvot stabiloituvat (hematokriitti < 45 %, verihiutaleet < 400 x 10⁹/l ja valkosolut < 10 x 10⁹/l). Suurin suositeltu kerta-annos on 500 mikrogrammaa, joka injisoidaan kahden viikon välein. Flebotomian käyttö veren hyperviskositeetin normalisoivana aputoimenpiteenä saattaa olla tarpeen.

Ylläpitovaihe

Kun veriarvot stabiloiva annos on löydetty, annosta on annettava potilaalle kahden viikon välein vähintään 1,5 vuoden ajan. Sen jälkeen annosta voidaan muuttaa ja/tai antoväliä pidentää korkeintaan neljään viikkoon sen mukaan, mikä on asianmukaista potilaalle.

Jos hoidon aikana ilmenee haittatapahtumia, annosta on pienennettävä tai hoito keskeytettävä väliaikaisesti, kunnes haittatapahtumat loppuvat. Lisäksi hoito pitää aloittaa uudestaan annoksella, joka on pienempi kuin haittatapahtumat aiheuttanut annos.

Jos veriarvojen (hematokriitti, verihiutaleet, valkosolut) havaitaan nousevan, annosta ja/tai antoväliä on muutettava potilaskohtaisesti.

Erityispotilaat

Maksan vajaatoiminta

On osoitettu, että toinen pegyloitu interferoni alfa -lääkevalmiste (pegyloitu interferoni alfa-2a) on turvallinen kompensoitunutta maksakirroosia (Child-Pughin luokitus A) sairastavien potilaiden hoidossa. Ropeginterferoni alfa-2b -annosta ei tarvitse muuttaa lievää maksan vajaatoimintaa sairastaville aikuispotilaille.

Interferoni alfan käyttöä ei ole arvioitu kompensoitumatonta maksakirroosia (Child-Pughin luokitus B tai C) sairastavien potilaiden hoidossa, ja sen käyttö näille potilaille on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet). Maksaentsyymiarvojen kohoamista on havaittu ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa saavilla potilailla. Annosta tulee pienentää, jos maksaentsyymiarvojen kohoaminen jatkuu ja arvot säilyvät korkeina pitkään. Mikäli maksaentsyymiarvojen kohoaminen jatkuu ja arvot ovat kliinisesti merkittäviä annoksen pienentämisestä huolimatta, tai potilaalla todetaan merkkejä maksan dekompensaatiosta, hoito on lopetettava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta

Muiden interferoni alfa -lääkevalmisteiden (pegyloitu interferoni alfa-2a ja pegyloitu interferoni alfa-2b) farmakokineettinen profiili on arvioitu munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Ropeginterferoni alfa-2b -annosta ei tarvitse muuttaa lievää (GFR 60–89 ml/min) tai kohtalaista (GFR 30–59 ml/min) munuaisten vajaatoimintaa sairastaville aikuispotilaille. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (GFR 15–29 ml/min) sairastaville potilaille suositellaan pienennettyä, 50 mikrogramman ropeginterferoni alfa-2b -aloitusannosta. Ropeginterferoni alfa-2b on vasta-aiheinen potilaille, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus (GFR < 15 ml/min) (ks. kohta Vasta-aiheet).

Iäkkäät

Suositeltua ropeginterferoni alfa-2b -annosta ei tarvitse muuttaa, kun hoito aloitetaan iäkkäille potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Liikalihavat tai alipainoiset potilaat

Ropeginterferoni alfa-2b:n farmakokineettistä profiilia ei ole määritetty liikalihavilla tai alipainoisilla potilailla. Suosituksia ropeginterferoni alfa-2b -annoksen muuttamisesta tällaisille potilaille ei voida antaa.

Pediatriset potilaat

Besremi-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Ihon alle. Tämä lääkevalmiste on tarkoitettu pitkäaikaishoitoon. Sen voi antaa lääkäri, sairaanhoitaja, perheenjäsen tai potilas, joka on saanut koulutuksen ihonalaisten injektioiden antoon esitäytetyllä kynällä. Annossa on noudatettava pakkausselosteessa annettuja käyttöohjeita.

Suositeltuja injektiokohtia ovat reisi ja vatsan iho lukuun ottamatta navan ympärystä 5 senttimetrin säteellä. Älä injektoi valmistetta kohtiin, joissa iho on ärtynyt, punainen, mustelmilla, tulehtunut tai arpeutunut. Kynän antamaa annosta asetettaessa annoksen suuruutta voi muuttaa 50 mikrogrammaa kerrallaan. Vaihteluväli on 50–250 mikrogrammaa tai 50–500 mikrogrammaa.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Potilaalla on kilpirauhassairaus, ellei se pysy hoitotasapainossa tavallisella hoidolla.
• Potilaalla on tai on joskus ollut vaikea psyykkinen häiriö, etenkin vaikea masennus tai itsemurha-ajatuksia tai hän on yrittänyt itsemurhaa.
• Potilaalla on vaikea sydän- ja verisuonitauti (kuten kontrolloimaton hypertensio, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta [≥ NYHA-luokka 2], vaikea rytmihäiriö, merkittävä sepelvaltimon ahtauma, epästabiili angina pectoris) tai äskettäinen aivohalvaus tai sydäninfarkti.
• Potilaalla on tai on joskus ollut autoimmuunisairaus.
• Potilas on immunosupprimoitu transplantin saaja.
• Samaan aikaan annetaan telbivudiinia (ks. kohta Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset).
• Potilaalla on kompensoitumaton maksakirroosi (Child-Pughin luokitus B tai C).
• Potilaalla on loppuvaiheen munuaissairaus (GFR < 15 ml/min).

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Annoksen titrausvaihe

Ropeginterferoni alfa-2b:n titrausvaiheen suositeltu annostus (ks. kohta Annostus ja antotapa) pidentää yksilöllisen optimaalisen annoksen saavuttamiseen kuluvaa aikaa hydroksikarbamidiin verrattuna. Itsenäistä polysytemiaa sairastavilla potilailla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa titrausvaiheen loppu saavutettiin ropeginterferoni alfa-2b -hoidossa keskimäärin 3,7 kuukaudessa ja hydroksikarbamidihoidossa keskimäärin 2,6 kuukaudessa. Näin ollen muiden valmisteiden kuin ropeginterferoni alfa-2b:n (esim. hydroksikarbamidin) käyttö voi olla suositeltavaa potilaille, joiden kohdalla kohonneiden veriarvojen nopea pienentäminen on tarpeen tromboosien ja verenvuodon ehkäisemiseksi.

Taustalla olevan sairauden aiheuttamaa kardiovaskulaarista ja tromboembolista riskiä pienentävää vaikutusta ei välttämättä saavuteta täysin titrausvaiheen aikana. Potilaita on seurattava huolellisesti, etenkin titrausvaiheen aikana. Täydellinen verenkuva mukaan lukien hematokriitti sekä valkosolu- ja verihiutalemäärät tulee mitata säännöllisesti myös sen jälkeen, kun yksilöllinen optimaalinen annos on määritetty. Flebotomian käyttö veren hyperviskositeetin normalisoivana aputoimenpiteenä saattaa olla tarpeen.

Umpieritysjärjestelmä

Potilaalla mahdollisesti olevat kilpirauhassairaudet on saatava hoitotasapainoon tavallisella hoidolla ennen ropeginterferoni alfa-2b -lääkitystä (ks. kohta Vasta-aiheet). Jos potilaalla ilmenee kilpirauhasen toimintahäiriöön viittaavia oireita ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana, hänen on mentävä tyreotropiinipitoisuuden määritykseen. Jos tyreotropiinipitoisuus saadaan pysymään normaalin rajoissa, ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa voidaan jatkaa.

Muiden interferoni alfa -lääkevalmisteiden käytön yhteydessä on havaittu diabetesta (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos diabetespotilaan diabetes ei pysy tehokkaasti hoitotasapainossa lääkevalmisteilla, ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa ei pidä aloittaa. Jos potilaalle kehittyy diabetes ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana eikä se pysy hoitotasapainossa lääkevalmisteilla, ropeginterferoni alfa-2b -hoito täytyy lopettaa.

Keskushermosto

Keskushermostovaikutuksia, etenkin masennusta, havaittiin joillakin potilailla, jotka saivat ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa kliinisen kehitysohjelman aikana (ks. kohta Haittavaikutukset). Muiden interferoni alfa -lääkevalmisteiden käytön yhteydessä on havaittu muita keskushermostovaikutuksia, mukaan lukien itsemurha-ajatuksia, itsemurhayrityksiä, aggressiivisuutta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, maniaa ja sekavuutta. Potilaita on seurattava tiiviisti psyykkisten häiriöiden oireiden varalta, ja jos tällaisia oireita ilmenee, hoitavan lääkärin on harkittava niiden hoitamista. Jos psyykkiset oireet pahenevat, suositellaan ropeginterferoni alfa-2b -hoidon lopettamista. Ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa ei saa antaa, jos potilaalla on tai on joskus ollut vaikeita psyykkisiä häiriöitä, etenkin vaikeaa masennusta tai itsemurha-ajatuksia tai jos potilas on yrittänyt itsemurhaa (ks. kohta Vasta-aiheet).

Sydän ja verisuonet

Interferoni alfa -hoitoon on liittynyt sydäntapahtumia, mukaan lukien kardiomyopatiaa, sydäninfarkteja, eteisvärinää ja iskeemistä sepelvaltimotautia (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos potilaalla on tai on joskus ollut sydän- ja verisuonitauti, häntä on tarkkailtava tiiviisti ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana. Tämä lääkevalmiste on vasta-aiheinen potilaille, joilla on vaikea sydän- ja verisuonitauti tai joilla on äskettäin ollut aivohalvaus tai sydäninfarkti (ks. kohta Vasta-aiheet).

Hengityselimet

Interferoni alfa -hoitoa saavilla potilailla on harvoissa tapauksissa havaittu hengityselinsairauksia, kuten keuhkoinfiltraatiota, keuhkotulehdusta, keuhkokuumetta ja keuhkoverenpainetautia (ks. kohta Haittavaikutukset). Hengityselinoireita saavia potilaita on tarkkailtava tiiviisti, ja ropeginterferoni alfa‑2b ‑hoito on tarvittaessa lopetettava.

Silmät

Interferoni alfa -hoitoa saavilla potilailla on harvoissa tapauksissa havaittu vaikeita silmäsairauksia, kuten retinopatiaa, verkkokalvoverenvuotoa, verkkokalvon eksudaatiota, verkkokalvon irtaumaa ja mahdollisesti sokeuteen johtavia verkkokalvon valtimo- tai laskimotukoksia (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaille on tehtävä silmätutkimus ennen ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa ja sen aikana. Tämä koskee etenkin potilaita, joilla on retinopatiaan yhdistetty sairaus, kuten diabetes tai hypertensio. Näkökyvyn heikkenemisestä tai menetyksestä tai muista silmäoireista ilmoittaville potilaille on tehtävä heti silmätutkimus. Ropeginterferoni alfa-2b -hoidon lopettamista on harkittava, jos potilaalle kehittyy uusia silmäsairauksia tai silmäsairaus pahenee.

Akuutti yliherkkyys

Muiden interferoni alfa -lääkevalmisteiden käytön yhteydessä on harvoissa tapauksissa havaittu vakavia akuutteja yliherkkyysreaktioita (kuten nokkosihottumaa, angioedeemaa, bronkokonstriktiota ja anafylaksiaa). Jos tällaisia reaktioita ilmenee, ropeginterferoni alfa-2b -hoito on lopetettava ja asianmukainen hoito aloitettava välittömästi. Hoitoa ei tarvitse keskeyttää ohimenevän ihottuman takia.

Maksan toiminta

Interferoni alfa -hoito on yhdistetty maksatoksisuuteen, joka ilmenee mahdollisesti merkittävänä maksaentsyymiarvojen kohoamisena. C-hepatiitti-infektion saaneilla potilailla ilmoitettiin esiintyneen maksan vajaatoimintaa muiden interferoni alfa -lääkevalmisteiden käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa saavilla potilailla on todettu ALAT-arvon kohoamista (≥ 3 kertaa viitealueen yläraja), ASAT-arvon kohoamista (≥ 3 kertaa viitealueen yläraja), GGT-arvon kohoamista (≥ 3 kertaa viitealueen yläraja) ja bilirubiiniarvon kohoamista (> 2 kertaa viitealueen yläraja). Nämä muutokset olivat enimmäkseen ohimeneviä ja ne esiintyivät ensimmäisen hoitovuoden aikana.

Pitkäaikaisen ropeginterferoni alfa-2b -hoidon jälkeen potilailla on ilmoitettu esiintyneen maksasairauksia (ks. kohta Haittavaikutukset). Pitkäaikaista ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa saavien potilaiden maksaentsyymiarvot ja maksan toiminta on tarkastettava säännöllisesti. Ropeginterferoni alfa-2b

-hoito on lopetettava, jos maksaentsyymiarvojen kohoaminen jatkuu ja arvot ovat kliinisesti merkittäviä annoksen pienentämisestä huolimatta. Jos potilaalla ilmenee merkkejä maksan dekompensaatiosta hoidon aikana, ropeginterferoni alfa-2b -hoito on lopetettava. Ropeginterferoni alfa-2b on vasta-aiheinen potilaille, joilla on kompensoitumaton maksakirroosi (ks. kohta Vasta-aiheet).

Munuaisten toiminta

Potilaita on tarkkailtava aloitusannoksesta tai munuaisten vajaatoiminnan vaikeusasteesta riippumatta. Jos munuaisten toiminta heikkenee ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana, hoito on lopetettava. Ropeginterferoni alfa-2b on vasta-aiheinen potilaille, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus (ks. kohta Vasta-aiheet).

Periodontaaliset ja hammassairaudet

Muiden interferoni alfa -lääkevalmisteiden käytön yhteydessä on ilmoitettu esiintyneen mahdollisesti hampaiden menetykseen johtavia periodontaalisia ja hammassairauksia (ks. kohta Haittavaikutukset). Suun kuivuus voi lisäksi vaurioittaa hampaita ja suun limakalvoja pitkäaikaisen ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana. Potilaiden on harjattava hampaat perusteellisesti kahdesti päivässä ja käytävä säännöllisissä hammastarkastuksissa.

Iho

Ropeginterferoni alfa-2b:n käyttöön on yhdistetty ihosairauksia (kutinaa, alopesiaa, ihottumaa, eryteemaa, psoriaasia, kserodermaa, aknea muistuttavaa ihottumaa, hyperkeratoosia ja hyperhidroosia). Jos potilaalle kehittyy ihosairauksia tai ihosairaus pahenee, hoidon lopettamista on harkittava.

Apuaineet

Besremi sisältää bentsyylialkoholia.

Suuria tilavuuksia tulee käyttää varoen ja vain, jos käyttö on välttämätöntä. Tämä koskee erityisesti potilaita, joilla on heikentynyt maksan tai munuaisten toiminta ja siten kumuloitumisen ja toksisuuden riski (metabolinen asidoosi).

Besremi sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per 1 ml, eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Proteiinikatabolian entsyymien ajatellaan osallistuvan ropeginterferoni alfa-2b:n metaboliaan. Ei tiedetä, osallistuvatko kuljettajaproteiinit ropeginterferoni alfa-2b:n imeytymiseen, jakautumiseen ja eliminaatioon. Interferoni alfan on osoitettu vaikuttavan sytokromi P450:n (CYP:n) CYP1A2- ja CYP2D6-isoentsyymien aktiivisuuteen.

Ropeginterferoni alfa-2b:lla ei ole tehty yhteisvaikutustutkimuksia.

Muilla pegyloiduilla interferoni alfa -lääkevalmisteilla tehdyt yhteisvaikutustutkimukset

Pegyloidun interferoni alfa-2a:n anto B-hepatiittipotilaille telbivudiinin kanssa kasvatti perifeerisen neuropatian kehittymisriskiä. Telbivudiinin ja ropeginterferoni alfa-2b:n yhdistelmähoito on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet).

Kun pegyloitua interferoni alfa-2a:ta annettiin 180 mikrogrammaa kerran viikossa 4 viikon ajan terveille miespuolisille tutkittaville, se ei vaikuttanut mefenytoiinin, dapsonin, debrisokiinin ja tolbutamidin farmakokineettisiin profiileihin millään lailla. Tämä viittaa siihen, ettei pegyloidulla interferoni alfa-2a:lla ole vaikutusta in vivo sytokromi P450:n (CYP:n) 3A4-, 2C9-, 2C19- ja 2D6-isoentsyymien metaboliseen aktiivisuuteen. Samassa tutkimuksessa teofylliinin (CYP1A2:n substraatin) AUC-arvon havaittiin kasvaneen 25 %, mikä osoitti pegyloidun interferoni alfa-2a:n estävän CYP1A2:n aktiivisuutta.

Pegyloitu interferoni alfa-2b ei aiheuttanut merkittäviä yhteisvaikutuksia, kun sitä annettiin yhdessä tolbutamidin (CYP2C9:n substraatti), midatsolaamin (CYP3A4:n substraatti) tai dapsonin (N-asetyylitransferaasin substraatti) kanssa, ja sen samanaikainen anto kasvatti lievästi altistusta kofeiinille (CYP1A2:n substraatti) ja desipramiinille (CYP2D6:n substraatti).

Siksi on noudatettava varovaisuutta, kun ropeginterferoni alfa-2b:tä annetaan yhdessä CYP1A2:n substraattien kanssa, etenkin sellaisten, joiden terapeuttinen alue on kapea (kuten teofylliini ja metadoni). Samoin on noudatettava varovaisuutta, kun CYP2D6:n substraatteja (kuten vortioksetiiniä tai risperidonia) annetaan yhdessä ropeginterferoni alfa-2b:n kanssa. Ropeginterferoni alfa-2b saattaa estää CYP1A2:n ja CYP2D6:n aktiivisuutta ja kasvattaa siten kyseisten lääkevalmisteiden pitoisuutta veressä.

Ropeginterferoni alfa-2b -annoksen muuttamisen ei pitäisi olla tarpeen, jos sitä annetaan yhdessä CYP2C9/19:n, CYP3A4:n tai N-asetyylitransferaasin välityksellä metaboloituvien lääkevalmisteiden kanssa.

Varovaisuutta täytyy noudattaa, jos ropeginterferoni alfa-2b:tä annetaan yhdessä muiden mahdollisesti myelosuppressiivisten tai kemoterapeuttisten aineiden kanssa.

Nukutusaineiden, unilääkkeiden ja sedatiivien annossa on noudatettava varovaisuutta, jos niitä käytetään samanaikaisesti ropeginterferoni alfa-2b:n kanssa.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / naisten ehkäisy

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana, ellei muusta ole sovittu lääkärin kanssa.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja interferoni alfan käytöstä raskaana oleville naisille.

Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Koska ropeginterferoni alfa-2b:llä voi olla sama vaikutus, Besremi-valmisteen käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö ropeginterferoni alfa-2b ihmisen rintamaitoon. Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Besremi-hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Ei ole olemassa tietoja ropeginterferoni alfa-2b -hoidon vaikutuksesta naisten tai miesten hedelmällisyyteen.

Besremi-valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Jos potilaalla esiintyy heitehuimausta, uneliaisuutta tai hallusinaatioita (ks. kohta Haittavaikutukset) Besremi-hoidon aikana, ajamista ja koneiden käyttöä on vältettävä.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat leukopenia (20,2 %), trombosytopenia (18,5 %), nivelkipu (13,5 %), väsymys (12,4 %), GGT-arvon kasvu (11,2 %), influenssan kaltainen sairaus (11,2 %), lihaskipu (10,7 %), anemia (9,6 %), ALAT-arvon kasvu (8,4 %), , neutropenia (7,9 %), kuume (7,9 %), ASAT-arvon kasvu (7,3 %), kutina (6,8 %), raajakipu (6,7 %), alopesia (6,7 %), päänsärky (6,2 %), ripuli (5,7 %), injektiokohdan reaktio (5,6 %), vilunväreet (5,1 %) ja heitehuimaus (5,1 %).

Vakavia haittavaikutuksia ovat masennus (1,1 %), eteisvärinä (1,1 %) ja akuutti stressihäiriö (0,6 %).

Haittavaikutustaulukko

Seuraavista hoitoon liittyvistä haittavaikutuksista raportoitiin ropeginterferoni alfa-2b:n käytön yhteydessä kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui 178 itsenäistä polysytemiaa sairastavaa aikuispotilasta. Haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmäluokan ja yleisyyden mukaan: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

^#Ilmoitettu haittatapahtumina muiden interferoni alfa -lääkehoitojen aikana.

*Interferonilääkevalmisteita koskeva luokkavaikutus: ks. alta keuhkoverenpainetauti.

**kuten nokkosihottuma, angioedeema, bronkokonstriktio tai anafylaksia

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Yleisimmät haittavaikutukset

Taulukossa 1 on yhteenveto ropeginterferoni alfa-2b:n kliinisen kehitysohjelman aikana raportoiduista yleisimmistä haittavaikutuksista (mukaan lukien potilaiden lukumäärä, ilmaantuvuus, vaikeusaste, annosmuutoksen tarve ja lopputulos).

Taulukko 1. Yleisimmät haittavaikutukset ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana.

CTCAE-kriteerien mukaista asteen 5 (kuolemaan johtavista) haittatapahtumista ei ole raportoitu näille preferenssitermeille. Yksi GGT-arvon laskuun liittyvä asteen 4 (hengenvaarallinen tai invalidisoiva) haittavaikutus on raportoitu. Lyhenteet ja selitykset: CTCAE = common terminology criteria for adverse events, e.r. = ei raportoitu; ilmaantuvuus = keskimääräinen haittatapahtumien ilmaantuvuus 100 potilasta kohti vuodessa; N = potilaiden määrä. N(%) potilaiden määrä ja prosentuaalinen osuus, joilla kyseinen haittavaikutus on ilmennyt.

Ruoansulatuselimistö

Ruoansulatuselimistön sairauksista on raportoitu muiden interferoni alfa -lääkevalmisteiden käytön yhteydessä, ja niitä on ilmoitettu esiintyneen 15,7 %:lla ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa saaneista potilaista. Näissä tutkimuksissa yleisimmin ilmoitetut ruoansulatuselimistön sairaudet olivat ripuli (5,1 %; ilmaantuvuus: 2,8 tapahtumaa/100 potilasta vuodessa) ja pahoinvointi (4,5 %; ilmaantuvuus: 1,2 tapahtumaa/100 potilasta vuodessa).

Keskushermosto

Ropeginterferoni alfa-2b:n kliinisen kehitysohjelman aikana ilmeni kaksi vakavaa masennustapausta (1,1 %; ilmaantuvuus: 0,4 tapahtumaa/100 potilasta vuodessa). Potilaat toipuivat täysin, kun lääkevalmisteen anto lopetettiin pysyvästi. Yksi potilas, jolla ilmeni vakava akuutti stressihäiriö (0,6 %; ilmaantuvuus: 0,2 tapahtumaa/100 potilasta vuodessa) kohtalaisen voimakkaana, toipui täysin ropeginterferoni alfa-2b -annoksen pienentämisen jälkeen. Interferoni alfa -hoidon yhteydessä on ilmoitettu esiintyneen keskushermostovaikutuksia, mukaan lukien itsemurhayrityksiä, itsemurha-ajatuksia, aggressiivisuutta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, maniaa ja sekavuutta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sydän ja verisuonet

Ropeginterferoni alfa-2b -hoidon aikana kahdella potilaalla ilmeni kolme vaikeusasteen 1–3 eteisvärinätapausta (1,1 %; ilmaantuvuus: 0,3 tapahtumaa/100 potilasta vuodessa). Ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa jatkettiin, ja potilaat saivat näihin haittatapahtumiin sopivaa lääkehoitoa. Kaksi tapauksista toipui ja yksi jatkui vielä arviointiajankohtana.

Hengityselimet

Interferoni alfa -hoidon yhteydessä on ilmoitettu esiintyneen keuhkoverenpainetautia, etenkin potilailla, joilla on keuhkoverenpainetaudin riskitekijöitä (kuten portahypertensio, HIV-infektio tai kirroosi). Tapahtumista raportoitiin eri ajankohtina, tyypillisesti useita kuukausia interferoni alfa -hoidon aloittamisen jälkeen.

Silmät

Interferoni alfa -hoidon yhteydessä on ilmoitettu esiintyneen vakavia silmäsairauksia, kuten retinopatiaa, verkkokalvoverenvuotoa, verkkokalvon eksudaatiota, vakavaa verkkokalvon irtaumaa ja verkkokalvon valtimo- tai laskimotukoksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Kliinisen tutkimusohjelman aikana raportoitiin yhdestä tapaturmaisesta ropeginterferoni alfa-2b -yliannostustapauksesta. Potilas sai 10 kertaa suositeltua suuremman aloitusannoksen. Hänellä oli kolmen päivän ajan influenssan kaltaisia oireita, joita ei luokiteltu vakaviksi. Potilas toipui täysin parasetamolin annon ja ropeginterferoni alfa-2b -hoidon tilapäisen keskeytyksen jälkeen.

Lääkevalmisteelle ei ole olemassa vastalääkettä. Yliannostustapauksessa suositellaan potilaan tiivistä seurantaa ja tarvittaessa oireenmukaista hoitoa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Immunostimulantit, interferonit, ATC-koodi: L03AB15

Ropeginterferoni alfa-2b on rekombinantti interferoni alfa-2b, joka on konjugoitu kaksihaaraisen mPEG:n kanssa. Substituutioaste on 1 polymeerimooli/proteiinimooli. Keskimääräinen molekyylimassa on noin 60 kDa, josta PEG-osa muodostaa noin 40 kDa.

Vaikutusmekanismi

Interferoni alfa kuuluu tyypin I interferoneihin, jotka ilmentävät soluvaikutuksiaan sitoutumalla interferoni alfa -reseptoriksi (IFNAR) kutsuttuun transmembraanireseptoriin. IFNAR-reseptoriin sitoutuminen käynnistää geenin alavirran puoleisen signalointikaskadin aktivoimalla kinaaseja, erityisesti Janus kinaasi 1:n (JAK1) ja tyrosiinikinaasi 2:n (TYK2), sekä signaaleja välittäviä ja transkriptiota sääteleviä proteiineja (STAT-proteiineja). STAT-proteiinien tumatranslokaatio kontrolloi erityisiä geeniekspressio-ohjelmia ja ilmentää monia soluvaikutuksia. Interferoni alfan on osoitettu estävän hematopoieettisten ja luuydinfibroblastien esisolujen proliferaatiota sekä antagonisoivan kasvutekijöiden ja muiden sellaisten sytokiinien toimintaa, jotka osallistuvat myelofibroosin kehittymiseen. Nämä aktiviteetit saattavat liittyä interferoni alfan terapeuttisiin vaikutuksiin itsenäisessä polysytemiassa.

Lisäksi on osoitettu, että interferoni alfa pystyy vähentämään itsenäistä polysytemiaa sairastavien potilaiden JAK2V617F-mutanttialleelitaakkaa (kohdan V617F pistemutaatio JAK2-kinaasissa on itsenäisen polysytemian tuntomerkki, ja se löytyy noin 95 %:lla potilaista).

Kliininen teho ja turvallisuus

Avoimessa, satunnaistetussa faasin III tutkimuksessa (PROUD-PV) arvioitiin ropeginterferoni alfa-2b:n tehoa ja turvallisuutta hydroksikarbamidiin verrattuna 254:llä itsenäistä polysytemiaa sairastavalla aikuispotilaalla (satunnaistaminen suhteessa 1:1). Potilaatstratifioitiin seuraavien tekijöiden mukaan: aiempi altistuminen hydroksikarbamidille, ikä seulontahetkellä (≤ 60 tai > 60 vuotta) ja mahdolliset aiemmat tromboemboliset tapahtumat. Tutkimuspopulaation ominaisuudet on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2. Potilaiden ominaisuudet seulontahetkellä PROUD-PV-tutkimuksessa.

*Arvot ovat keskiarvoja ± SD.

Hydroksikarbamidihoitoa aiemmin saamattomat potilaat (n = 160) ja hydroksikarbamidihoitoa aiemmin saaneet potilaat (n = 94) satunnaistettiin saamaan ropeginterferoni alfa-2b:tä tai hydroksikarbamidia. Annosta kasvatettiin vähitellen sairauden vasteesta ja lääkkeen siedettävyydestä riippuen (ropeginterferoni alfa-2b: 50–500 mikrogrammaa ihon alle joka toinen viikko). Keskimääräinen annos 12 hoitokuukauden jälkeen oli 382 (± 141) mikrogrammaa ropeginterferoni alfa-2b:tä.

Sairauden vaste (määritelmä: hematokriitti < 45 % ilman flebotomiaa [vähintään 3 kuukautta edellisestä flebotomiasta], verihiutaleet < 400 x 10⁹/l ja valkosolut < 10 x 10⁹/l 12 hoitokuukauden jälkeen) oli 43,1 % [53/123 potilasta] ropeginterferoni alfa-2b -ryhmässä 12 hoitokuukauden jälkeen.

Ropeginterferoni alfa-2b:n pitkäaikaista tehoa ja turvallisuutta arvioitiin avoimessa faasin IIIb jatkotutkimuksessa (CONTINUATION-PV). Siihen osallistui 169 itsenäistä polysytemiaa sairastavaa aikuispotilasta, jotka olivat aiemmin olleet mukana PROUD-PV-tutkimuksessa sen loppuun asti. Ropeginterferoni alfa-2b -hoitoa jatkettiin 95 potilaalla (50–500 mikrogrammaa ihon alle joka toinen, kolmas tai neljäs viikko). Vastaavat keskimääräiset annokset 36 ja 72 hoitokuukauden jälkeen (12 hoitokuukautta PROUD-PV-tutkimuksessa sekä 24 ja 60 hoitokuukautta jatkotutkimuksessa) olivat 363 (± 149) ja 356 (±144) mikrogrammaa ropeginterferoni alfa-2b:tä.

Potilaiden vaste ropeginterferoni alfa-2b -hoitoon on esitetty taulukoissa 3 ja 4. Täydellinen hematologinen vaste oli 72 hoitokuukauden jälkeen 54,5 % ja 39,8% potilaista osoitti täydellisen hematologisen vasteen ja sairauskuormituksen paranemisen. Potilailla oli tilastollisesti merkitsevä ero JAK2V617F-alleelitaakassa (16,6 %) ja JAK2V617F-alleelimuutoksessa lähtötilanteeseen nähden (-25,4 %).

Taulukko 3. Hoitovaste 12‑72 kuukauden ropeginterferoni alfa-2b -hoidon jälkeen.

^a Määritelmä: hematokriitti < 45 % ilman flebotomiaa (vähintään 3 kuukautta edellisestä flebotomiasta), verihiutaleet < 400 x 10⁹/l ja valkosolut < 10 x 10⁹/l.

^b Määritelmä: sairauteen liittyvien merkkien (kliinisesti merkittävä suurentunut perna) parantuminen ja sairauteen liittyvien oireiden lievittyminen (mikrovaskulaariset häiriöt, kutina, päänsärky).

¹ 12 hoitokuukautta PROUD-PV-tutkimuksessa ja 12 hoitokuukautta jatkotutkimuksessa.

² 12 hoitokuukautta PROUD-PV-tutkimuksessa ja 24 hoitokuukautta jatkotutkimuksessa.

³12 hoitokuukautta PROUD‑PV-tutkimuksessa ja 60 hoitokuukautta jatkotutkimuksessa.

Keskimääräinen JAK2V617F-alleelitaakka aleni yhtäjaksoisesti koko kuusivuotta kestäneen ropeginterferonialfa-2b -hoidon aikana lähtöarvosta 42,8 % (ennen hoidon aloitusta PROUD‑PV ‑tutkimuksessa) 15,5 %:iin 72 kuukaudessa.

Taulukko 4. JAK2V617F-alleelitaakka prosenteissa (%), absoluuttiset arvot ja muutokset lähtöarvosta CONTINUATION-PV-jatkotutkimuksessa.

¹12 hoitokuukatta PROUD-PV -tutkimuksessa ja 12 hoitokuukatta jatkotutkimuksessa

²12 hoitokuukatta PROUD-PV -tutkimuksessa ja 24 hoitokuukatta jatkotutkimuksessa

³12 hoitokuukatta PROUD-PV -tutkimuksessa ja 60 hoitokuukatta jatkotutkimuksessa

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Besremi-valmisteen käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien hoidossa itsenäisessä polysytemiassa (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Imeytyminen

Ropeginterferoni alfa-2b:n imeytyminen kestää pitkään: huippupitoisuus potilaan seerumissa saavutetaan 3–6 päivän kuluttua.

Ihon alle annetun ropeginterferoni alfa-2b:n absoluuttista hyötyosuutta ei ole tutkittu ihmisillä. Luotettavaa arvioita lääkkeen absoluuttisesta hyötyosuudesta ei siksi voida tehdä. Apinoita koskevien tietojen perusteella se on noin 80 % (samanlainen kuin pegyloidulla interferoni alfa-2a:lla).

Jakautuminen

Ropeginterferoni alfa-2b:tä löytyy pääasiassa verenkierrosta ja solunulkoisesta nesteestä, kuten käy ilmi vakaan tilan jakaantumistilavuudesta (V_d): 6,6–17 litraa ihonalaisen annon jälkeen (annosalue 50–450 mikrogrammaa). Toistettujen ihon alle annettujen annosten jälkeen keskimääräinen C_max vaihteli arvosta 2,4 ng/ml (annoksella 50–80 mikrogrammaa) arvoon 49 ng/ml (annoksella 450 mikrogrammaa) ja AUC_0-t vaihteli arvosta 28,5 ng*h/ml (annoksella 50–80 mikrogrammaa) arvoon 552,6 ng*h/ml (annoksella 450 mikrogrammaa). Terveiden tutkittavien välillä AUC-arvo vaihteli 25 % ja C_max-arvo 35 %.

Potilailla, jotka saivat ropeginterferoni alfa-2b:tä kahden viikon väliajoin (400‑500 mikrogrammaa, PK‑ryhmä 1) tai neljän viikon väliajoin (100‑500, keskiarvo 350, mikrogrammaa, PK‑ryhmä 2), oli vakaan tilan keskimääräinen Vd_ss‑arvo 10,7 litraa PK‑ryhmässä 1 ja 18,3 litraa PK‑ryhmässä 2. PK‑ryhmässä 1 keskimääräinen C_max,ss oli 28,26 ng/ml, AUC_tau,ss oli 7504,0 ng*h/ml ja C_min oli 14,52 ng/mL. PK‑ryhmässä 2 keskimääräinen C_max oli 18,82 ng/ml, AUC_tau,ss oli 6021,3 ng*h/ml ja C_min oli 2,10 ng/mL.

Ainetasetta, kudoksiin jakautumista ja koko kehon autoradioluminografiaa selvittäneet tutkimukset rotilla osoittivat, että samankaltainen interferoni alfa -lääkevalmiste (pegyloitu interferoni alfa-2a) jakautui maksaan, munuaisiin ja luuytimeen sen lisäksi, että sen pitoisuus veressä oli suuri.

Biotransformaatio

Ropeginterferoni alfa-2b:n metaboliaa ei ole selvitetty täysin. Interferoni alfa-2b sitoutumista suurimolekyyliseen (40 kDa) haarautuneeseen polyetyleeniglykoliosaan pidetään suurimpana syynä eliminaatiota koskeviin eroihin pegyloimattomiin interferoneihin verrattuna. Samankaltaisella interferoni alfa -lääkevalmisteella (pegyloitu interferoni alfa-2a) tehdyt tutkimukset rotilla osoittivat, että lääkevalmiste eliminoitui pääasiassa maksametabolian kautta. Ropeginterferoni alfa-2b:n eliminaatioreitin ajatellaan olevan sama.

Pegyloidulla interferoni alfa-2a:lla tehdyt farmakokineettiset yhteisvaikutustutkimukset ihmisillä osoittivat, että sillä on kohtalainen estävä vaikutus CYP1A2:n ja CYP2D6:n metaboloimiin substraatteihin (ks. kohta Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset).

Eliminaatio

Ropeginterferoni alfa-2b:n eliminaatiota ei ole selvitetty täysin. Samankaltaisella interferoni alfa -lääkevalmisteella (pegyloitu interferoni alfa-2a) tehdyt tutkimukset osoittivat, että munuainen on yksi tärkeimmistä elimistä, joiden kautta radioaktiivisesti leimatut metaboliatuotteet erittyvät (rotilla tehty tutkimus). Pegyloidun interferoni alfa-2a:n systeeminen puhdistuma on samojen tutkimusten mukaan ihmisillä noin 100-kertaisesti pienempi natiiviin pegyloimattomaan interferoni alfa-2a:han verrattuna.

Toistettujen ihonalaisten annosten jälkeen (annosalue 50–500 mikrogrammaa) ropeginterferoni alfa-2b:n terminaalinen puoliintumisaika oli noin 6–10 päivää ja puhdistuma 0,023–0,066 l/h.

Ei tiedetä, osallistuvatko kuljettajaproteiinit ropeginterferoni alfa-2b:n imeytymiseen, jakautumiseen ja eliminaatioon.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Terveille tutkittaville tehdyssä farmakokineettisessä tutkimuksessa ropeginterferoni alfa-2b:n C_max-arvo kasvoi suoraan verrannollisesti annokseen annosalueella 24–270 mikrogrammaa. Altistumisen havaittiin kasvavan enemmän kuin suoraan verrannollisesti. Tutkittavien välillä ropeginterferoni alfa-2b:n C_max-arvo vaihteli 35 % ja AUC-arvo 25 %.

Maksan vajaatoiminta

Saatavilla on vertailukelpoiset altistusta ja farmakokineettistä profiilia koskevat tiedot toisesta interferoni alfa -lääkevalmisteesta (pegyloitu interferoni alfa-2a), jota annettiin kirroosia sairastaville (Child-Pughin luokitus A) ja sairastamattomille potilaille. Farmakokinetiikkaa ei arvioitu potilailla, joilla on vaikeampi maksan vajaatoiminta.

Munuaisten vajaatoiminta

Farmakokineettistä profiilia kohtalaista tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa ja loppuvaiheen munuaissairautta sairastavilla potilailla on arvioitu vain muiden pegyloitujen interferoni alfa -lääkevalmisteiden osalta.

Kun pegyloitua interferoni alfa-2a:ta annettiin kerran viikossa 180 mikrogrammaa kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, plasmasta mitattu lääkealtistus oli vastaava kuin tutkittavilla, joiden munuaisten toiminta on normaali. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla se oli 60 % suurempi.

Kun 13:lle loppuvaiheen munuaissairautta sairastavalle ja jatkuvaa hemodialyysiä tarvitsevalle potilaalle annettiin 135 mikrogrammaa pegyloitua interferoni alfa-2a:ta kerran viikossa, lääkealtistus oli 34 % pienempi kuin potilailla, joiden munuaisten toiminta on normaali.

Kun munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille annettiin kerta-annos 1,0 mikrog/kg pegyloitua interferoni alfa-2b:tä, C_max-arvon, AUC-arvon ja puoliintumisajan sekä munuaisten vajaatoiminnan vaikeusasteen välinen suhde voimistui. Kun pegyloitua interferoni alfa-2b:tä annettiin toistettuina annoksina (1,0 mikrog/kg ihon alle joka viikko 4 viikon ajan), pegyloidun interferoni alfa-2b:n puhdistuma väheni keskimäärin 17 % kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla ja 44 % vakavaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla verrattuna tutkittaviin, joiden munuaisten toiminta on normaali. Kerta-annosta koskevien tietojen perusteella puhdistuma oli samanlainen sekä hemodialyysiä saavilla että saamattomilla potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Iäkkäät

On vain vähän farmakokineettisiä tietoja ropeginterferoni alfa-2b:n käytöstä iäkkäiden potilaiden hoidossa. Lääkkeelle altistumiseen, farmakodynaamiseen vasteeseen ja siedettävyyteen liittyvien PROUD-PV- ja CONTINUATION-PV-tutkimustulosten perusteella ropeginterferoni alfa-2b:n annosta ei tarvitse muuttaa iäkkäille potilaille.

Liikalihavat tai alipainoiset potilaat

Ropeginterferoni alfa-2b:n farmakokineettistä profiilia ei ole määritetty liikalihavien tai alipainoisten potilaiden hoidossa.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja genoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Ropeginterferoni alfa-2b:llä ei tehty lisääntymistä ja kehitystä koskevia tutkimuksia. Interferoni alfan osoitettiin aiheuttavan keskenmenoja kädellisillä, ja ropeginterferoni alfa-2b:llä odotetaan olevan samanlainen vaikutus. Vaikutuksia hedelmällisyyteen ei arvioitu.

Ei tiedetä, erittyykö lääkevalmisteen vaikuttava aine koe-eläinten tai ihmisen rintamaitoon (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Natriumkloridi
Natriumasetaatti, vedetön
Etikkahappo, väkevä
Bentsyylialkoholi
Polysorbaatti 80
Injektionesteisiin käytettävä vesi

Ei oleellinen.

Besremi 250 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

3 vuotta

Besremi 500 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

3 vuotta

Ensimmäisen käytön jälkeen

Esitäytettyä kynää voidaan säilyttää korkeintaan 30 päivän ajan jääkaapissa (2 °C - 8 °C), jos kynässä on säilytyksen ajan suojus päällä ja kynää pidetään ulkopakkauksessa. Herkkä valolle. Esitäytettyä kynää voidaan käyttää korkeintaan kahdesti näiden 30 päivän aikana. Esitäytettyyn kynään toisen käytön ja/tai 30 päivän jälkeen mahdollisesti jäänyt lääke pitää hävittää.

Säilytä jääkaapissa (2 °C - 8 °C).
Ei saa jäätyä.
Pidä esitäytetty kynä ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BESREMI injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
250 mikrog/0,5 ml 1 kpl (2 neulaa) (2072,31 €)

PF-selosteen tieto

Besremi 250 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Esitäytetty kynä on valmistettu valkoisesta polypropeenista, ja siinä on harmaa painike, ja lääkkeen vahvuus ”250 mikrog/0,5 ml” on korostettu etiketissä harmaalla. Esitäytetyn kynän antaman annoksen suuruudet ovat 50 μg, 100 μg, 150 μg, 200 μg ja 250 μg.

Besremi 250 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä on saatavana kahdessa eri pakkauskoossa:

• pakkaus, jossa on 1 esitäytetty kynä ja 2 injektioneulaa
• pakkaus, jossa on 3 esitäytettyä kynää ja 6 injektioneulaa.

Besremi 500 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Esitäytetty kynä on valmistettu valkoisesta polypropeenista, ja siinä on sininen painike, ja lääkkeen vahvuus ”500 mikrog/0,5 ml” on korostettu etiketissä sinisellä. Esitäytetyn kynän antaman annoksen suuruudet ovat 50 μg, 100 μg, 150 μg, 200 μg, 250 μg, 300 μg, 350 μg, 400 μg, 450 μg ja 500 μg.

Yhdessä Besremi 500 mikrog/0,5 ml injektioneste, liuos, esitäytetty kynä -pakkauksessa on:

• 1 esitäytetty kynä ja 2 injektioneulaa.

Yksi esitäytetty kynä sisältää sylinteriampullin (tyypin 1 väritöntä lasia), jossa on harmaa mäntä (bromobutyylikumia) ja laipallinen korkki (alumiinia) sekä tulppa (bromobutyylikumia). Sylinteriampulli on suljettu kynäinjektoriin. Yhdessä sylinteriampullissa on 0,5 ml liuosta.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön tai vaaleankeltainen liuos.

Esitäytetyn kynän on annettava lämmetä huoneenlämpöiseksi (15 °C - 25 °C) ennen käyttöä korkeintaan 15 minuutin ajan.

Koska Besremi on liuos, sitä ei tarvitse sekoittaa ennen käyttöä. Tarkasta liuos ennen käyttöä. Liuoksen voi käyttää vain, jos se on kirkas, väritön tai vaaleankeltainen eikä siinä näy hiukkasia.

Esitäytetyn kynän etiketti on tarkastettava ennen jokaista injektiota, jotta vältetään virheet lääkkeen annossa ja kahden eri vahvuuden (Besremi 250 mikrog/0,5 ml injektioneste ja Besremi 500 mikrog/0,5 ml injektioneste) sekoittaminen toisiinsa. Vahvuudeltaan 250 mikrog/0,5 ml:n esitäytetyssä kynässä on harmaa painike. Vahvuudeltaan 500 mikrog/0,5 ml:n esitäytetyssä kynässä on sininen painike.

Esitäytettyyn kynään on kiinnitettävä huolellisesti uusi, kynän kanssa toimitettu steriili neula ennen jokaista injektiota. Neulat on hävitettävä heti käytön jälkeen.

Jos esitäytettyä kynää käytetään ensimmäistä kertaa, kynä valmistellaan injektiota varten kääntämällä annosnuppia, kunnes näyttöikkunaan tulee näkyviin pisarakuvake. Pitele esitäytettyä kynää neula ylöspäin ja napauta kynää hellävaroin sormella niin, että mahdolliset ilmakuplat nousevat kohti neulaa. Paina sitten painiketta, kunnes näyttöikkunassa näkyy ”0”. Voit toistaa tämän korkeintaan kuusi kertaa. Kun neulan kärkeen ilmestyy nestepisara, esitäytetty kynä ja neula toimivat oikein.

Annosta asettaessasi voit muuttaa sen suuruutta 50 mikrogrammaa kerrallaan annosnuppia kääntämällä. Jos tietyn annoksen asettaminen ei onnistu, kynässä voi olla liian vähän lääkeainetta, jolloin on käytettävä uutta kynää.

Neula työnnetään ihoon. Painike täytyy painaa pohjaan asti, ja sitä on pidettävä painettuna ainakin 10 sekuntia ennen kuin neula vedetään pois.

Mahdollisen tartunnan tai saastumisen estämiseksi esitäytettyä Besremi-kynää saa käyttää vain yksi potilas, siinäkin tapauksessa, että neula vaihdetaan. Esitäytettyä kynää saa käyttää korkeintaan kahdesti, ja se on hävitettävä 30 päivää ensimmäisen käytön jälkeen huolimatta siitä, onko kynässä vielä lääkevalmistetta.

Tyhjiä kyniä ei saa koskaan käyttää uudestaan, ja ne on hävitettävä asianmukaisella tavalla.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

BESREMI injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
250 mikrog/0,5 ml 1 kpl

• Ei korvausta.

L03AB15

07.12.2023