Vertaa PF-selostetta

ARANESP injektioneste, liuos

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Aranesp 10 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 10 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,4 ml:ssa (25 μg/ml).

Aranesp 20 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 20 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,5 ml:ssa (40 μg/ml).

Aranesp 30 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 30 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,3 ml:ssa (100 μg/ml).

Aranesp 40 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 40 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,4 ml:ssa (100 μg/ml).

Aranesp 50 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 50 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,5 ml:ssa (100 μg/ml).

Aranesp 60 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 60 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,3 ml:ssa (200 μg/ml).

Aranesp 80 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 80 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,4 ml:ssa (200 μg/ml).

Aranesp 100 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 100 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,5 ml:ssa (200 μg/ml).

Aranesp 150 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 150 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,3 ml:ssa (500 μg/ml).

Aranesp 300 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 300 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,6 ml:ssa (500 μg/ml).

Aranesp 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 500 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 1 ml:ssa (500 μg/ml).

Aranesp 40 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 40 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,4 ml:ssa (100 μg/ml).

Aranesp 60 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 60 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,3 ml:ssa (200 μg/ml).

Aranesp 80 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 80 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,4 ml:ssa (200 μg/ml).

Aranesp 100 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 100 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,5 ml:ssa (200 μg/ml).

Aranesp 150 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 150 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,3 ml:ssa (500 μg/ml).

Aranesp 300 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 300 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 0,6 ml:ssa (500 μg/ml).

Aranesp 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 500 mikrogrammaa darbepoetiini alfaa 1 ml:ssa (500 μg/ml).

Darbepoetiini alfa on tuotettu geenitekniikan avulla kiinanhamsterin munasarjasoluissa (CHO‑K1).

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Aranesp 10 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,52 mg natriumia 0,4 ml:ssa.

Aranesp 20 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,90 mg natriumia 0,5 ml:ssa.

Aranesp 30 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,14 mg natriumia 0,3 ml:ssa.

Aranesp 40 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,52 mg natriumia 0,4 ml:ssa.

Aranesp 50 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,90 mg natriumia 0,5 ml:ssa.

Aranesp 60 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,14 mg natriumia 0,3 ml:ssa.

Aranesp 80 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,52 mg natriumia 0,4 ml:ssa.

Aranesp 100 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,90 mg natriumia 0,5 ml:ssa.

Aranesp 150 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 1,14 mg natriumia 0,3 ml:ssa.

Aranesp 300 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 2,27 mg natriumia 0,6 ml:ssa.

Aranesp 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 3,79 mg natriumia 1 ml:ssa.

Aranesp 40 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 1,52 mg natriumia 0,4 ml:ssa.

Aranesp 60 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 1,14 mg natriumia 0,3 ml:ssa.

Aranesp 80 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 1,52 mg natriumia 0,4 ml:ssa.

Aranesp 100 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 1,90 mg natriumia 0,5 ml:ssa.

Aranesp 150 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 1,14 mg natriumia 0,3 ml:ssa.

Aranesp 300 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 2,27 mg natriumia 0,6 ml:ssa.

Aranesp 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 3,79 mg natriumia 1 ml:ssa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos (injektioneste), esitäytetty ruisku.

Injektioneste, liuos (injektioneste), esitäytetty kynä (SureClick).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Krooniseen munuaisten vajaatoimintaan liittyvän oireisen anemian hoito aikuisilla ja lapsilla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Oireisen anemian hoito solunsalpaajia saavilla aikuispotilailla, joilla on ei‑myeloidinen syöpä.

Ehto

Hoidon saavat aloittaa valmisteyhteenvedossa mainittuun indikaatioon perehtyneet lääkärit.

Annostus ja antotapa

Aranesp-hoidon saavat aloittaa edellä mainittujen tilojen hoitoon perehtyneet lääkärit.

Annostus

Krooniseen munuaisten vajaatoimintaan liittyvän oireisen anemian hoito aikuisilla ja lapsilla

Anemian oireet ja seuraukset voivat vaihdella iän, sukupuolen ja yleisen tautitaakan mukaan, ja siksi kunkin potilaan kliininen taudinkulku ja tila on arvioitava erikseen. Aranesp annetaan joko ihon alle tai laskimoon, ja tavoitteena on hemoglobiinipitoisuuden nostaminen enintään arvoon 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l). Ellei potilas saa hemodialyysihoitoa, suositellaan ihonalaista annostelua perifeeristen laskimopistosten välttämiseksi.

Potilaiden tilaa on seurattava tarkoin ja huolehdittava siitä, että käytetään pienintä hyväksyttyä tehokasta Aranesp-annosta, joka pitää anemiaoireet hyvin hallinnassa ja hemoglobiinipitoisuuden enintään tasolla 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l). Aranesp-annoksen suurentamisessa on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on krooninen munuaisten vajaatoiminta. Jos hemoglobiiniarvo reagoi huonosti Aranespiin, on etsittävä muita selityksiä huonolle hoitovasteelle (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Hemoglobiiniarvon potilaskohtaisen vaihtelun vuoksi samalla potilaalla voi esiintyä satunnaisesti yksittäisiä tavoitearvon ylä- tai alapuolella olevia arvoja. Hemoglobiiniarvon vaihdellessa annosta tulisi muuttaa pyrkien tavoitearvoon 10–12 g/dl (100–120 g/l, 6,2–7,5 mmol/l). Hemoglobiiniarvo ei saisi olla pitkään yli 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l). Annosta muutetaan alla olevien ohjeiden mukaisesti, kun arvon 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l) ylittäviä hemoglobiiniarvoja havaitaan. Hemoglobiiniarvon ei pitäisi nousta enempää kuin 2 g/dl (20 g/l, 1,25 mmol/l) neljän viikon jakson aikana. Jos näin tapahtuu, annosta muutetaan annettujen ohjeiden mukaisesti.

Aranesp-hoito jakautuu kahteen vaiheeseen, korjaus- ja ylläpitovaiheeseen. Aikuis- ja lapsipotilaille on erilliset ohjeet.

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat aikuispotilaat

Korjausvaihe:

Aloitusannos on 0,45 µg/kg ihon alle tai laskimoon kertainjektiona kerran viikossa. Vaihtoehtoisesti, jos potilas ei ole dialyysihoidossa, voidaan aloitusannoksena antaa kertainjektiona ihon alle myös: 0,75 μg/kg kahden viikon välein tai 1,5 μg/kg kerran kuukaudessa. Jos hemoglobiiniarvon nousu on riittämätön (alle 1 g/dl (10 g/l, 0,6 mmol/l) neljän viikon aikana), annosta suurennetaan noin 25 %. Annosta ei saa suurentaa tiheämmin kuin neljän viikon välein.

Jos hemoglobiiniarvo nousee enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l, 1,25 mmol/l) neljän viikon aikana, annosta pienennetään noin 25 %. Jos hemoglobiiniarvo ylittää 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l), harkitaan annoksen pienentämistä. Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, annosta pienennetään noin 25 %. Jos nousu jatkuu vielä annoksen pienentämisen jälkeen, hoito keskeytetään, kunnes hemoglobiiniarvo alkaa laskea, minkä jälkeen hoito aloitetaan uudelleen noin 25 % aiempaa annosta pienemmällä annoksella.

Hemoglobiiniarvo on mitattava 1–2 viikon välein, kunnes se on vakiintunut. Tämän jälkeen hemoglobiinipitoisuutta voidaan seurata harvemmin.

Ylläpitovaihe:

Dialyysipotilaita hoidettaessa Aranespin annostelua voidaan jatkaa kertainjektiona kerran viikossa tai kahden viikon välein. Jos dialyysipotilaan Aranesp-annostelussa siirrytään viikoittaisesta annostelusta joka toinen viikko annettaviin annoksiin, aloitusannoksena on annettava aikaisempi kerran viikossa annettu annos kaksinkertaisena.

Jos potilas ei ole dialyysihoidossa, Aranespin annostelua voidaan jatkaa kertainjektiona kerran viikossa, kahden viikon välein tai kerran kuukaudessa. Potilaille, jotka ovat saaneet Aranespia kahden viikon välein ja saavuttaneet hemoglobiinin tavoitearvon, Aranesp voidaan tämän jälkeen antaa kerran kuukaudessa ihon alle käyttäen aloitusannoksena kaksinkertaista edellistä kahden viikon välein annettua annosta.

Annostusta titrataan tarvittaessa hemoglobiinin tavoitearvon ylläpitämiseksi.

Jos annoksen sovittaminen on tarpeen hemoglobiiniarvon pitämiseksi halutulla tasolla, annosta tulisi muuttaa noin 25 %.

Jos hemoglobiiniarvo nousee neljän viikon aikana enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l, 1,25 mmol/l), annosta pienennetään noin 25 %, nousun nopeudesta riippuen. Jos hemoglobiiniarvo ylittää 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l), harkitaan annoksen pienentämistä. Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, annosta pienennetään noin 25 %. Jos nousu jatkuu vielä annoksen pienentämisen jälkeen, hoito keskeytetään, kunnes hemoglobiiniarvo alkaa laskea, minkä jälkeen hoito aloitetaan uudelleen noin 25 % aiempaa annosta pienemmällä annoksella.

Aina annoksen tai annosvälin sovittamisen jälkeen hemoglobiiniarvoa on seurattava 1–2 viikon välein. Hoidon ylläpitovaiheessa annostusta ei pitäisi muuttaa tiheämmin kuin kahden viikon välein.

Jos muutetaan lääkkeen antoreittiä, on käytettävä samaa annosta ja tarkistettava hemoglobiiniarvo 1–2 viikon välein, jotta annosta voidaan sovittaa tarvittaessa hemoglobiinin pitämiseksi halutulla tasolla.

Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuispotilaiden hoidossa 1–3 kertaa viikossa annettavasta r‑HuEPO-hoidosta voidaan siirtyä kerran viikossa tai joka toinen viikko annettavaan Aranesp-hoitoon. Kerran viikossa annettava Aranesp-aloitusannos (µg/viikko) voidaan määrittää jakamalla r‑HuEPO:n kokonaisannos viikossa (IU/viikko) luvulla 200. Joka toinen viikko annettava Aranesp-aloitusannos (µg/joka toinen viikko) voidaan määrittää jakamalla kahden viikon aikana annettu kumulatiivinen r‑HuEPO:n kokonaisannos luvulla 200. Yksilöllisten vastevaihtelujen vuoksi annos on titrattava optimaaliselle tasolle kullakin potilaalla erikseen. Kun r‑HuEPO korvataan Aranesp-hoidolla, hemoglobiiniarvoa on seurattava 1–2 viikon välein ja käytettävä samaa antoreittiä.

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat pediatriset potilaat

Valmistetta ei ole tutkittu satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa alle 1-vuotiaiden lapsipotilaiden hoidossa (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Korjausvaihe:

Yli 1-vuotiaiden potilaiden aloitusannos on 0,45 µg/kg ihon alle tai laskimoon kertainjektiona kerran viikossa. Vaihtoehtoisesti, jos potilas ei ole dialyysihoidossa, voidaan aloitusannoksena antaa 0,75 µg/kg ihon alle kertainjektiona kahden viikon välein. Jos hemoglobiiniarvon nousu on riittämätön (alle 1 g/dl (10 g/l, 0,6 mmol/l) neljän viikon aikana), annosta suurennetaan noin 25 %. Annosta ei saa suurentaa tiheämmin kuin neljän viikon välein.

Jos hemoglobiiniarvo nousee enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l, 1,25 mmol/l) neljän viikon aikana, annosta pienennetään noin 25 % nousun nopeudesta riippuen. Jos hemoglobiiniarvo ylittää 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l), harkitaan annoksen pienentämistä. Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, annosta pienennetään noin 25 %. Jos nousu jatkuu vielä annoksen pienentämisen jälkeen, hoito keskeytetään, kunnes hemoglobiiniarvo alkaa laskea, minkä jälkeen hoito aloitetaan uudelleen noin 25 % aiempaa annosta pienemmällä annoksella.

Hemoglobiiniarvo on mitattava 1–2 viikon välein, kunnes se on vakiintunut. Tämän jälkeen hemoglobiinipitoisuutta voidaan seurata harvemmin.

Kerran kuukaudessa annettavaa Aranesp-annostusta ei ole tutkittu lapsipotilaiden anemian korjaamisessa.

Ylläpitovaihe:

Ylläpitovaiheessa yli 1-vuotiaiden lapsipotilaiden Aranesp-annostelua voidaan jatkaa kertainjektiona kerran viikossa tai kahden viikon välein. Alle 6-vuotiaat lapset saattavat tarvita suurempia annoksia hemoglobiiniarvon ylläpitoon kuin tätä vanhemmat potilaat. Jos dialyysipotilaan Aranesp-annostelussa siirrytään viikoittaisesta annostelusta joka toinen viikko annettaviin annoksiin, aloitusannoksena on annettava aikaisempi kerran viikossa annettu annos kaksinkertaisena.

Jos potilas on yli 11-vuotias eikä hän ole dialyysihoidossa ja hemoglobiinin tavoitearvo on saavutettu kahden viikon välein tapahtuneella annostelulla, voidaan Aranesp antaa kerran kuukaudessa ihon alle käyttäen aloitusannoksena kaksinkertaista edellistä kahden viikon välein annettua annosta.

Kliiniset tiedot lapsipotilaiden hoidosta ovat osoittaneet, että 2 tai 3 kertaa viikossa annettavasta r‑HuEPO-hoidosta voidaan siirtyä kerran viikossa annettavaan Aranesp-hoitoon ja kerran viikossa annettavasta r‑HuEPO-hoidosta voidaan siirtyä joka toinen viikko annettavaan Aranesp-hoitoon. Lapsipotilaiden kerran viikossa annettava Aranesp-aloitusannos (µg/viikko) voidaan määrittää jakamalla r‑HuEPO:n kokonaisannos viikossa (IU/viikko) luvulla 240. Joka toinen viikko annettava Aranesp-aloitusannos (µg/joka toinen viikko) voidaan määrittää jakamalla kahden viikon aikana annettu kumulatiivinen r‑HuEPO:n kokonaisannos luvulla 240. Yksilöllisten vastevaihtelujen vuoksi annos on titrattava optimaaliselle tasolle kullakin potilaalla erikseen. Kun r‑HuEPO korvataan Aranesp-hoidolla, hemoglobiiniarvoa on seurattava 1–2 viikon välein ja käytettävä samaa antoreittiä.

Annostusta titrataan tarvittaessa hemoglobiinin tavoitearvon ylläpitämiseksi.

Jos annoksen sovittaminen on tarpeen hemoglobiiniarvon pitämiseksi halutulla tasolla, annosta tulisi muuttaa noin 25 %.

Jos hemoglobiiniarvo nousee neljän viikon aikana enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l, 1,25 mmol/l), annosta pienennetään noin 25 %, nousun nopeudesta riippuen. Jos hemoglobiiniarvo ylittää 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l), harkitaan annoksen pienentämistä. Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, annosta pienennetään noin 25 %. Jos nousu jatkuu vielä annoksen pienentämisen jälkeen, hoito keskeytetään, kunnes hemoglobiiniarvo alkaa laskea, minkä jälkeen hoito aloitetaan uudelleen noin 25 % aiempaa annosta pienemmällä annoksella.

Jos dialyysihoito aloitetaan Aranesp-hoidon aikana, on seurattava tarkoin, että potilaan hemoglobiiniarvo pysyy hyvin hallinnassa.

Aina annoksen tai annosvälin sovittamisen jälkeen hemoglobiiniarvoa on seurattava 1–2 viikon välein. Hoidon ylläpitovaiheessa annostusta ei pitäisi muuttaa tiheämmin kuin kahden viikon välein.

Jos muutetaan lääkkeen antoreittiä, on käytettävä samaa annosta ja tarkistettava hemoglobiiniarvo 1−2 viikon välein, jotta annosta voidaan sovittaa tarvittaessa hemoglobiinin pitämiseksi halutulla tasolla.

Syöpäpotilaiden solunsalpaajahoidosta johtuvan oireisen anemian hoito

Aranesp on annettava aneemisille potilaille (esim. hemoglobiiniarvo ≤ 10 g/dl (100 g/l, 6,2 mmol/l)) ihonalaisina injektioina hemoglobiiniarvon nostamiseksi enintään tasolle 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l). Anemian oireet ja seuraukset voivat vaihdella iän, sukupuolen ja yleisen tautitaakan mukaan, ja siksi kunkin potilaan kliininen taudinkulku ja tila on arvioitava erikseen.

Hemoglobiiniarvon potilaskohtaisen vaihtelun vuoksi samalla potilaalla voi esiintyä satunnaisesti yksittäisiä tavoitearvon ylä- tai alapuolella olevia arvoja. Hemoglobiiniarvon vaihdellessa annosta tulisi muuttaa pyrkien tavoitearvoon 10–12 g/dl (100–120 g/l, 6,2–7,5 mmol/l). Hemoglobiiniarvo ei saisi olla pitkään yli 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l). Annosta muutetaan alla olevien ohjeiden mukaisesti, kun arvon 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l) ylittäviä hemoglobiiniarvoja havaitaan.

Suositeltu aloitusannos on 500 μg (6,75 µg/kg) kolmen viikon välein, tai vaihtoehtoisesti voidaan antaa 2,25 µg/kg kerran viikossa. Jos potilaan kliininen vaste (väsymys, hemoglobiinivaste) on yhdeksän viikon kuluttua riittämätön, hoitoa ei ehkä kannata jatkaa.

Aranesp-hoito on lopetettava noin neljän viikon kuluttua solunsalpaajahoidon päättymisestä.

Kun potilaan yksilöllinen hoitotavoite on saavutettu, annosta on pienennettävä 25–50 %. Näin varmistetaan, että käytetään pienintä riittävää Aranesp-annosta, jolla hemoglobiiniarvo pysyy tasolla, joka pitää anemiaoireet hallinnassa. Annoksen sovittamista välillä 500 μg, 300 μg ja 150 μg harkitaan tarvittaessa.

Potilaiden tilaa seurataan tarkoin, ja jos hemoglobiiniarvo ylittää 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l), annosta pienennetään noin 25–50 %. Aranesp-hoito keskeytetään, jos hemoglobiiniarvo ylittää 13 g/dl (130 g/l, 8,1 mmol/l). Hoito aloitetaan uudelleen noin 25 % aikaisempaa annosta pienemmällä annoksella, kun hemoglobiiniarvo on laskenut tasolle 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l) tai sen alapuolelle.

Jos hemoglobiiniarvo nousee enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l, 1,25 mmol/l) neljän viikon aikana, annosta on pienennettävä 25–50 %.

Antotapa

Potilas itse tai hänestä huolehtiva henkilö voi pistää Aranesp-annokset ihon alle lääkärin, sairaanhoitajan tai apteekkihenkilökunnan antaman opetuksen jälkeen.

Aranesp 10, 20, 30, 40, 50, 60, 80, 100, 150, 300, 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Aranesp annetaan joko ihon alle tai laskimoon annostusohjeissa kuvatulla tavalla.

Vaihtele pistokohtaa ja ruiskuta lääkeaine hitaasti, jotta vältettäisiin epämiellyttävät tuntemukset pistokohdassa.

Aranesp toimitetaan käyttövalmiina esitäytetyssä ruiskussa.

Aranesp 40, 60, 80, 100, 150, 300, 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Esitäytetyllä kynällä Aranesp-injektion voi antaa vain ihon alle.

Vaihtele pistokohtaa, jotta vältettäisiin epämiellyttävät tuntemukset pistokohdassa.

Aranesp toimitetaan käyttövalmiina esitäytetyssä kynässä.

Käyttö-, käsittely- ja hävittämisohjeet ovat kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Hypertensio, jonka hoitotasapaino on huono.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yleiset

Erytropoieesia stimuloivien aineiden (ESA) jäljitettävyyden parantamiseksi potilaalle annetun erytropoieesia stimuloivan valmisteen kauppanimi on kirjattava selkeästi potilastietoihin.

Kaikkien potilaiden verenpainetta on seurattava, erityisesti Aranesp-hoidon aloittamisen aikana. Jos verenpaine on vaikea saada hallintaan asianmukaisin toimenpitein, hemoglobiiniarvoa voidaan laskea pienentämällä Aranesp-annosta tai pitämällä tauko Aranesp-hoidossa (ks. kohta Annostus ja antotapa). Aranesp-hoitoa saaneilla kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on todettu joissakin tapauksissa vaikeaa hypertensiota, myös hypertensiivisiä kriisejä, hypertensiivistä enkefalopatiaa ja kouristuksia.

Tehokkaan erytropoieesin varmistamiseksi kaikkien potilaiden rautastatus on tarkistettava ennen hoitoa ja hoidon aikana, ja täydentävä rautahoito saattaa olla tarpeen.

Ellei Aranesp-hoito tehoa, hoitovasteen puuttumisen syytä on ryhdyttävä selvittämään. Raudan, foolihapon tai B12-vitamiinin puute heikentävät erytropoieesia stimuloivien aineiden tehokkuutta, joten nämä puutokset on korjattava. Samanaikaiset infektiot, tulehdukset tai vammat, piilevä verenhukka, hemolyysi, vaikea alumiinimyrkytys, taustalla olevat veritaudit tai luuydinfibroosi saattavat myös vaarantaa erytropoieesivasteen. Retikulosyyttiarvon määrittämisen tulisi olla osa selvittelyä. Jos hoitovasteen puuttumisen tyypilliset syyt on suljettu pois ja potilaalla on retikulosytopenia, on harkittava luuydintutkimusta. Jos luuydinnäytteessä havaitaan puhdasta punasoluaplasiaa, erytropoietiinin vasta-aineet on määritettävä.

Epoetiinihoidon yhteydessä on raportoitu vaikeita ihoreaktioita, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä, jotka voivat olla hengenvaarallisia tai johtaa kuolemaan. Vaikeampia tapauksia on havaittu pitkävaikutteisia epoetiineja käytettäessä.

Hoitoa määrättäessä potilaille on kerrottava ihoreaktioihin liittyvistä merkeistä ja oireista ja potilaiden tilaa on seurattava tarkoin ihoreaktioiden havaitsemiseksi. Jos potilaalle ilmaantuu näihin reaktioihin viittaavia merkkejä ja oireita, Aranesp-hoito on lopetettava heti ja harkittava jotakin vaihtoehtoista hoitoa.

Jos potilaalle on kehittynyt Aranesp-hoidosta johtuva vaikea ihoreaktio, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä tai toksinen epidermaalinen nekrolyysi, potilaalle ei saa enää koskaan antaa Aranesp-hoitoa.

Muiden erytropoieesia stimuloivien aineiden tavoin myös Aranespin käyttöön on liittynyt neutraloivien erytropoietiinin vasta-aineiden aiheuttamaa varhaispunasolujen niukkuutta (puhdasta punasoluaplasiaa). Sitä on todettu pääasiassa kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, jotka ovat saaneet ihonalaisia injektioita. Näiden vasta-aineiden on todettu reagoivan ristiin kaikkien erytropoieettisten proteiinien kanssa. Siksi Aranesp-hoitoon ei pidä siirtyä, jos potilaalla epäillään olevan tai on todettu neutraloivia erytropoietiinin vasta-aineita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Jos havaitaan paradoksaalista hemoglobiiniarvon laskua ja vaikeaa anemiaa, johon liittyy alhainen retikulosyyttiarvo, epoetiinihoito on syytä lopettaa ja määrittää erytropoietiinin vasta-aineet. Joitakin tällaisia tapauksia on raportoitu, kun C-hepatiittia sairastavat potilaat ovat saaneet epoetiineja yhtaikaa interferoni- ja ribaviriinihoidon kanssa. Epoetiineja ei ole hyväksytty C-hepatiittiin liittyvän anemian hoitoon.

Aktiivinen maksasairaus oli poissulkukriteeri kaikissa Aranesp-tutkimuksissa, joten käytettävissä ei ole tietoja maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidosta. Koska darbepoetiini alfan ja r‑HuEPO:n uskotaan eliminoituvan pääasiassa maksan kautta, Aranesp-valmisteen käytössä on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on maksasairaus.

Aranesp-valmisteen käytössä on noudatettava varovaisuutta myös, mikäli potilaalla on sirppisoluanemia.

Aranesp-valmisteen väärinkäyttö voi aiheuttaa terveille henkilöille liiallista punasolujen tilavuusosuuden suurenemista. Tähän voi liittyä hengenvaarallisia sydän- ja verisuonijärjestelmän komplikaatioita.

Esitäytetyn ruiskun tai esitäytetyn kynän neulansuojus sisältää kuivaa luonnonkumia (lateksin johdannainen), joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Aranesp-valmisteen käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on epilepsia. Aranesp-hoitoa saavilla potilailla on esiintynyt kouristuksia.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) annosta kohti eli käytännössä se ei sisällä natriumia.

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hemoglobiiniarvo ei saisi ylläpitovaiheessa ylittää kohdassa Annostus ja antotapa suositellun hemoglobiinin tavoitealueen ylärajaa. Kliinisissä tutkimuksissa havaittiin, että kuoleman, vakavien sydän- ja verisuonitauti- tai aivoverenkiertotapahtumien, myös aivohalvausten, ja verisuoniyhteyden (fistelin) tromboosin vaara suureni erytropoieesia stimuloivia aineita käytettäessä, kun hemoglobiinin tavoitearvo ylitti 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l).

Aranesp-annoksen suurentamisessa on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on krooninen munuaisten vajaatoiminta, sillä suuret kumulatiiviset epoetiiniannokset saattavat lisätä kuoleman ja vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien ja aivoverenkiertotapahtumien vaaraa. Jos hemoglobiiniarvo reagoi huonosti epoetiineihin, on etsittävä muita selityksiä huonolle hoitovasteelle (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa epoetiineilla ei ole saavutettu merkittävää lisähyötyä, kun hemoglobiinipitoisuus on nostettu yli minimitason, jolla anemiaoireet pysyvät hallinnassa ja verensiirrot vältetään.

Täydentävää rautahoitoa suositellaan kaikille potilaille, joiden seerumin ferritiiniarvo on alle 100 µg/l tai joiden transferriinin saturaatioaste on alle 20 %.

Seerumin kaliumarvoja on seurattava säännöllisesti Aranesp-hoidon aikana. Muutamilla potilailla on havaittu kohonneita kaliumarvoja Aranesp-hoidon aikana, joskaan syy-yhteyttä hoitoon ei ole osoitettu. Jos kaliumarvon havaitaan olevan koholla tai kohoamassa, on harkittava Aranesp-hoidon keskeyttämistä kunnes kaliumarvo on korjautunut.

Syöpäpotilaat

Vaikutus syöpäkasvainten kasvuun

Epoetiinit ovat kasvutekijöitä, jotka stimuloivat ensisijaisesti punasolujen tuotantoa. Erytropoietiinireseptorit voivat ilmentyä eri tyyppisten kasvainsolujen pinnalla. On mahdollista, että epoetiinit, kuten muutkin kasvutekijät, saattavat stimuloida syöpäkasvainten kasvua. Useissa kontrolloiduissa tutkimuksissa epoetiinien ei ole osoitettu pidentävän aneemisten syöpäpotilaiden kokonaiselinaikaa eikä pienentävän syövän etenemisen riskiä.

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että Aranespin ja muiden erytropoieesia stimuloivien aineiden käyttö:

  • lyhensi aikaa taudin etenemiseen (TTP) levinnyttä pään ja kaulan alueen syöpää sairastavilla sädehoitoa saavilla potilailla, kun hemoglobiinin tavoitearvo oli yli 14 g/dl (140 g/l, 8,7 mmol/l). Tämän potilasryhmän hoito ei ole erytropoieesia stimuloivien aineiden käyttöaihe.
  • lyhensi kokonaiselinaikaa ja lisäsi taudin etenemisestä johtuvia kuolemantapauksia 4 kuukauden seurannassa solunsalpaajahoitoa saaneilla metastasoitunutta rintasyöpää sairastavilla potilailla, kun hemoglobiinin tavoitetaso oli 12–14 g/dl (120–140 g/l, 7,5–8,7 mmol/l).
  • lisäsi kuoleman vaaraa, kun hemoglobiinin tavoitearvo oli 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l) syöpää sairastavilla potilailla, jotka eivät saaneet solunsalpaajia eivätkä sädehoitoa. Tämän potilasryhmän hoito ei ole erytropoieesia stimuloivien aineiden käyttöaihe.

Näiden tietojen perusteella joissakin kliinisissä tilanteissa verensiirto on ensisijainen vaihtoehto syöpäpotilaiden anemian hoidossa. Rekombinanttien erytropoietiinien käytöstä on päätettävä riski-hyötyarvion perusteella yhdessä potilaan kanssa kliininen erityistilanne huomioon ottaen. Arvioinnissa on otettava huomioon kasvaimen tyyppi ja levinneisyysaste, anemian vaikeusaste, elinajanodote, hoito-olosuhteet ja potilaan oma mielipide (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Jos potilaiden, joilla on kiinteitä kasvaimia tai lymfoproliferatiivisia syöpäsairauksia, hemoglobiiniarvo ylittää 12 g/dl (120 g/l, 7,5 mmol/l), kohdassa Annostus ja antotapa kuvattua annostusmuutosta on noudatettava tarkoin mahdollisen tromboemboliariskin minimoimiseksi. Trombosyytti- ja hemoglobiiniarvot on myös tarkistettava säännöllisin väliajoin.

Yhteisvaikutukset

Kliinisissä tutkimuksissa ei ole toistaiseksi saatu viitteitä darbepoetiini alfan yhteisvaikutuksista muiden aineiden kanssa. Yhteisvaikutus on kuitenkin mahdollinen sellaisten lääkeaineiden kanssa, jotka sitoutuvat voimakkaasti punasoluihin, kuten siklosporiini, takrolimuusi. Jos Aranespia annetaan samanaikaisesti tällaisen lääkkeen kanssa, lääkeaineen pitoisuutta veressä on seurattava ja annostusta on sovitettava hemoglobiiniarvon noustessa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Aranespin raskaudenaikaisesta käytöstä ei ole tehty asianmukaisia hyvin kontrolloituja tutkimuksia.

Eläinkokeiden perusteella ei ole saatu tietoa suorista haitallisista vaikutuksista raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai postnataaliseen kehitykseen. Fertiliteettimuutoksia ei havaittu.

Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä Aranespia raskaana oleville naisille.

Naisia, jotka tulevat raskaaksi Aranesp-hoidon aikana, kehotetaan kirjautumaan Amgenin raskaudenseurantaohjelmaan. Yhteystiedot ovat pakkausselosteen kohdassa 6.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö Aranesp ihmisen rintamaitoon. Imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Aranesp-hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Aranespilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn eikä koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Tiivistelmä turvallisuustiedoista

Haittavaikutuksia, joiden on todettu liittyvän Aranespiin, ovat hypertensio, aivohalvaus, tromboemboliset tapahtumat, kouristukset, allergiset reaktiot, ihottuma/punoitus ja puhdas punasoluaplasia (PRCA), ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Tutkimuksissa, joissa Aranesp annettiin ihonalaisena injektiona, raportoitiin hoidosta johtuvaa kipua injektiokohdassa. Nämä oireet olivat yleensä lieviä ja ohimeneviä ja niitä esiintyi pääasiassa ensimmäisen injektion jälkeen.

Haittavaikutustaulukko

Ilmaantuneet haittavaikutukset luetellaan alla elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden ja syöpäpotilaiden tiedot on esitetty erikseen näiden potilasryhmien erilaisten haittavaikutusprofiilien vuoksi.

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Kontrolloiduista tutkimuksista kerätyt tiedot käsittivät 1357 potilasta, joista 766 sai Aranesp-hoitoa ja 591 r‑HuEPO:a. Aranesp-ryhmän potilaista 83 % oli dialyysihoidossa ja 17 % ei saanut dialyysihoitoa. Aivohalvaus todettiin haittavaikutukseksi erillisessä kliinisessä tutkimuksessa (TREAT, ks. kohta Farmakodynamiikka).

Haittavaikutusten ilmaantuvuus kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ja valmisteen markkinoille tulon jälkeen:

Elinjärjestelmä (MedDRA)

Ilmaantuvuus

Haittavaikutus

Veri ja imukudos

Tuntematon*

Puhdas punasoluaplasia

Immuunijärjestelmä

Hyvin yleinen*

Yliherkkyys

Hermosto

Yleinen

Aivohalvaus

Melko harvinainen*

Kouristukset

Sydän

Hyvin yleinen

Hypertensio

Verisuonisto

Melko harvinainen

Tromboemboliset tapahtumat

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

Ihottuma/punoitus

Tuntematon*Stevens-Johnsonin oireyhtymä / toksinen epidermaalinen nekrolyysi, erythema multiforme, rakkuloiden muodostuminen, ihon hilseily

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Kipu injektiokohdassa

TuntematonMustelma injektiokohdassa
Injektiokohdan verenvuoto

*ks. kohta Tärkeimpien haittavaikutusten kuvaus

*ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Syöpäpotilaat

Haittavaikutukset määritettiin seitsemän satunnaistetun kaksoissokkoutetun lumevertailututkimuksen yhdistettyjen tulosten perusteella. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 2112 potilasta (1200 sai Aranesp-hoitoa ja 912 lumevalmistetta). Kliinisiin tutkimuksiin otettiin potilaita, joilla oli kiinteitä kasvaimia (esim. keuhko-, rinta-, koolon-, munasarjasyöpä) ja lymfaattisia syöpiä (esim. lymfooma, multippeli myelooma).

Haittavaikutusten ilmaantuvuus kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ja valmisteen markkinoille tulon jälkeen:

Elinjärjestelmä (MedDRA)

Ilmaantuvuus

Haittavaikutus

Immuunijärjestelmä

Hyvin yleinen*

Yliherkkyys

Hermosto

Melko harvinainen*

Kouristukset

Sydän

Yleinen*

Hypertensio

Verisuonisto

Yleinen

Tromboemboliset tapahtumat, myös keuhkoembolia

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

Ihottuma/punoitus

Tuntematon*Stevens-Johnsonin oireyhtymä / toksinen epidermaalinen nekrolyysi, erythema multiforme, rakkuloiden muodostuminen, ihon hilseily

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Hyvin yleinen

Edeema

Yleinen

Kipu injektiokohdassa

TuntematonMustelma injektiokohdassa
Injektiokohdan verenvuoto

*ks. kohta Tärkeimpien haittavaikutusten kuvaus

*ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Tärkeimpien haittavaikutusten kuvaus

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

TREAT-tutkimuksessa aivohalvauksen arvioitiin kuuluvan haittavaikutusten ilmaantuvuusluokkaan yleinen kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Aranesp-hoitoon liittyvää neutraloivien erytropoietiinin vasta-aineiden aiheuttamaa puhdasta punasoluaplasiaa (PRCA) on esiintynyt yksittäisissä tapauksissa pääasiassa kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, jotka ovat saaneet ihonalaisia injektioita. Jos puhdas punasoluaplasia todetaan, Aranesp-hoito on lopetettava eikä hoitoa saa vaihtaa toiseen rekombinanttiin erytropoieettiseen proteiiniin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kliinisten tutkimusten perusteella yliherkkyysreaktioiden arvioitiin olevan hyvin yleisiä kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Darbepoetiini alfa ‑hoidon yhteydessä raportoituja vakavia yliherkkyysreaktioita ovat olleet anafylaktinen reaktio, angioedeema, allerginen bronkospasmi, ihottuma ja urtikaria.

Vaikeita ihoreaktioita, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä, jotka voivat olla hengenvaarallisia tai johtaa kuolemaan, on raportoitu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Darbepoetiini alfaa saaneilla potilailla on raportoitu kouristuksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kliinisten tutkimusten perusteella niiden on arvioitu olevan melko harvinaisia kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Syöpäpotilaat

Syöpäpotilailla on todettu hypertensiota valmisteen markkinoille tulon jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kliinisten tutkimusten perusteella hypertension arvioitiin kuuluvan haittavaikutusten ilmaantuvuusluokkaan yleinen syöpäpotilailla, myös lumelääkettä saaneilla potilailla.

Syöpäpotilailla on todettu yliherkkyysreaktioita valmisteen markkinoille tulon jälkeen. Kliinisten tutkimusten perusteella yliherkkyysreaktioiden arvioitiin olevan syöpäpotilailla hyvin yleisiä. Yliherkkyysreaktiot olivat hyvin yleisiä myös lumeryhmissä. Darbepoetiini alfa ‑hoidon yhteydessä raportoituja vakavia yliherkkyysreaktioita ovat olleet anafylaktinen reaktio, angioedeema, allerginen bronkospasmi, ihottuma ja urtikaria.

Vaikeita ihoreaktioita, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä, jotka voivat olla hengenvaarallisia tai johtaa kuolemaan, on raportoitu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Darbepoetiini alfaa saaneilla potilailla on raportoitu kouristuksia valmisteen markkinoille tulon jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kliinisten tutkimusten perusteella niiden on arvioitu olevan syöpäpotilailla melko harvinaisia. Kouristukset olivat yleisiä lumeryhmissä.

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat pediatriset potilaat

Kaikissa tutkimuksissa, joissa oli mukana kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavia lapsia, lapsipotilailla ei havaittu sellaisia haittavaikutuksia, joita ei olisi aiemmin raportoitu aikuispotilailla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta www.fimea.fi.

Yliannostus

Aranespin enimmäismäärää, joka voidaan antaa turvallisesti kerta-annoksena tai toistuvina annoksina, ei ole määritetty. Aranesp-hoito voi johtaa polysytemian kehittymiseen, ellei hemoglobiinipitoisuutta seurata tarkoin ja säädetä annosta tarpeen mukaan. Aranespin yliannostuksen jälkeen on esiintynyt vaikeaa hypertensiota (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Polysytemiatapauksissa Aranesp-hoidossa pitäisi pitää tauko (ks. kohta Annostus ja antotapa). Venesektio voidaan tehdä, jos se on kliinisesti perusteltua.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Anemialääkkeet, muut anemialääkkeet. ATC-koodi: B03XA02.

Vaikutusmekanismi

Ihmisen erytropoietiini on endogeeninen glykoproteiinihormoni, joka toimii erytropoieesin tärkeimpänä säätelijänä reagoimalla spesifisesti luuytimessä olevien punasolujen kantasolujen erytropoietiinireseptorin kanssa. Erytropoietiini muodostuu pääasiassa munuaisissa, jotka säätelevät sen muodostumista kudosten hapetuksessa tapahtuvien muutosten mukaisesti. Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden endogeeninen erytropoietiinin tuotanto on heikentynyt, ja heillä anemia johtuu ensisijaisesti erytropoietiinin puutteesta. Solunsalpaajahoitoa saavien syöpäpotilaiden anemian taustalla on useita etiologisia tekijöitä. Heillä sekä erytropoietiinin puute että punasolujen progenitorisolujen heikentynyt vaste endogeeniseen erytropoietiiniin vaikuttavat merkittävästi anemian kehittymiseen.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Darbepoetiini alfa stimuloi erytropoieesia samalla mekanismilla kuin endogeeninen hormoni. Darbepoetiini alfassa on viisi typpeen liittyvää hiilihydraattiketjua, kun endogeenisessa hormonissa ja ihmisen rekombinanttierytropoietiineissa (r‑HuEPO) on kolme. Ylimääräiset sokeritähteet eivät poikkea molekulaarisesti endogeenisen hormonin vastaavista tähteistä. Suuremman hiilihydraattipitoisuutensa ansiosta darbepoetiini alfalla on pitempi terminaalinen puoliintumisaika kuin r‑HuEPO:lla, ja tämän seurauksena sillä on myös suurempi aktiivisuus in vivo. Näistä molekulaarisista muutoksista huolimatta darbepoetiini alfalla on erittäin kapea spesifisyys erytropoietiinireseptoriin.

Kliininen teho ja turvallisuus

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Kahdessa kliinisessä tutkimuksessa, joissa kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille annettiin erytropoieesia stimuloivia aineita, suurempiin hemoglobiinin tavoitearvoihin liittyi suurempi kuoleman ja vakavien sydän- ja verisuonitautitapahtumien vaara kuin pienempiin tavoitearvoihin (kun arvoa 13,5 g/dl (135 g/l, 8,4 mmol/l) verrattiin arvoon 11,3 g/dl (113 g/l, 7,1 mmol/l) ja arvoa 14 g/dl (140 g/l, 8,7 mmol/l) verrattiin arvoon 10 g/dl (100 g/l, 6,2 mmol/l)).

Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa korjausvaiheen tutkimuksessa (n = 358) kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, jotka eivät olleet dialyysihoidossa, annettiin darbepoetiini alfaa joko kahden viikon välein tai kerran kuukaudessa. Kerran kuukaudessa annetut annokset korjasivat anemian vähintään yhtä tehokkaasti kuin kahden viikon välein annetut annokset. Mediaaniaika (1. kvartiili, 3. kvartiili) hemoglobiiniarvojen korjautumiseen (≥ 10,0 g/dl (100 g/l) ja nousu lähtötasosta ≥ 1,0 g/dl (10 g/l)) oli 5 viikkoa sekä kahden viikon välein (3, 7 viikkoa) että kerran kuukaudessa annettujen annosten jälkeen (3, 9 viikkoa). Arviointijakson aikana (viikot 29–33) lasketun viikkoannoksen keskiarvo (95 %:n luottamusväli) oli 0,20 (0,17–0,24) µg/kg, kun annokset annettiin kahden viikon välein, ja 0,27 (0,23–0,32) µg/kg, kun annokset annettiin kerran kuukaudessa.

Satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa (TREAT) oli mukana 4038 kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavaa potilasta, jotka eivät olleet dialyysihoidossa ja joilla oli tyypin 2 diabetes. Potilaiden hemoglobiiniarvo oli ≤ 11 g/dl (110 g/l), ja he saivat joko darbepoetiini alfaa tavoitteena hemoglobiinipitoisuus 13 g/dl (130 g/l) tai lumevalmistetta (ja varahoitona darbepoetiini alfaa, jos hemoglobiinipitoisuus oli vähemmän kuin 9 g/dl (90 g/l)). Tutkimus ei saavuttanut ensisijaista tavoitettaan eli darbepoetiinihoidolla ei pystytty vähentämään kokonaiskuolleisuuden tai sydän- ja verisuonisairastuvuuden riskiä (darbepoetiini alfa lumevalmisteeseen verrattuna: HR 1,05, 95 %:n CI (0,94, 1,17)) eikä myöskään kokonaiskuolleisuuden tai loppuvaiheen munuaissairauden (ESRD) riskiä (darbepoetiini alfa lumevalmisteeseen verrattuna: HR 1,06, 95 %:n CI (0,95, 1,19)). Analyysi yhdistettyjen päätetapahtumien yksittäisistä osatekijöistä osoitti, että vaarasuhteet (HR) (95 %:n luottamusväli) olivat seuraavat: kuolema 1,05 (0,92, 1,21), kongestiivinen sydämen vajaatoiminta 0,89 (0,74, 1,08), sydäninfarkti 0,96 (0,75, 1,23), aivohalvaus 1,92 (1,38, 2,68), sairaalahoitoa vaativa sydänlihasiskemia 0,84 (0,55, 1,27), loppuvaiheen munuaissairaus 1,02 (0,87, 1,18).

Erytropoieesia stimuloivilla aineilla tehtyjen kliinisten tutkimusten yhdistetyistä tuloksista on tehty post hoc ‑analyysejä kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista (dialyysihoidossa olleet potilaat, potilaat, jotka eivät olleet dialyysihoidossa, diabetesta sairastaneet potilaat, potilaat, jotka eivät sairastaneet diabetesta). Erytropoieesia stimuloivien aineiden suurempiin kumulatiivisiin annoksiin havaittiin liittyvän kokonaiskuolleisuuden, sydän- ja verisuonitapahtumien ja aivoverenkiertotapahtumien riskiestimaattien suurenemista, joka ei ollut riippuvainen diabeteksen esiintymisestä eikä dialyysihoidosta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa oli mukana 114 kroonista munuaistautia sairastavaa 2–18-vuotiasta pediatrista potilasta, joista osa oli ja osa ei ollut dialyysihoidossa, ja heillä oli anemia (hemoglobiiniarvo < 10,0 g/dl (100 g/l)) mutta he eivät olleet saaneet erytropoieesia stimuloivia aineita. Näille potilaille annettiin darbepoetiini alfaa kerran viikossa (n = 58) tai kahden viikon välein (n = 56) anemian korjaamiseksi. Hemoglobiinipitoisuus korjautui tasolle ≥ 10 g/dl (≥ 100 g/l) yli 98 prosentilla (p < 0,001) niistä pediatrisista potilaista, jotka saivat darbepoetiini alfaa kerran viikossa, ja 84 prosentilla (p = 0,293) niistä, jotka saivat hoitoa kahden viikon välein. Ajankohtana, jolloin hemoglobiiniarvo ensimmäisen kerran saavutti tason ≥ 10 g/dl (≥ 100 g/l), painonmukaisten annosten keskiarvo (SD) oli kerran viikossa hoitoa saaneessa ryhmässä 0,48 (0,24) μg/kg (vaihteluväli: 0,0–1,7 μg/kg) viikossa ja kahden viikon välein hoitoa saaneessa ryhmässä 0,76 (0,21) μg/kg (vaihteluväli: 0,3–1,5 μg/kg) joka toinen viikko.

Toisessa kliinisessä tutkimuksessa oli mukana 124 kroonista munuaistautia sairastavaa 1–18-vuotiasta pediatrista potilasta, joista osa oli ja osa ei ollut dialyysihoidossa ja joiden hemoglobiiniarvo pysyi vakaana epoetiini alfa ‑hoidolla. Potilaat jaettiin satunnaistetusti kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä sai darbepoetiini alfaa kerran viikossa (ihon alle tai laskimoon) käyttäen annoksen muuntosuhdetta 238:1 ja toinen ryhmä jatkoi epoetiini alfa ‑hoitoa nykyistä annosta, hoito-ohjelmaa ja antoreittiä käyttäen. Ensisijainen tehoa mittaava päätetapahtuma [hemoglobiiniarvon muutos lähtötasosta arviointijakson aikana (viikot 21–28)] oli samantasoinen näissä kahdessa ryhmässä. Hemoglobiiniarvojen keskiarvo oli lähtötilanteessa r-HuEPO-ryhmässä 11,1 (SD 0,7) g/dl (111 [SD 7] g/l) ja darbepoetiini alfa ‑ryhmässä 11,3 (SD 0,6) g/dl (113 [SD 6] g/l). Viikolla 28 hemoglobiiniarvojen keskiarvo oli r-HuEPO-ryhmässä 11,1 (SD 1,4) g/dl (111 [SD 14] g/l) ja darbepoetiini alfa ‑ryhmässä 11,1 (SD 1,1) g/dl (111 [SD 11] g/l).

Eurooppalaisessa havainnoivassa rekisteritutkimuksessa oli mukana 319 kroonista munuaistautia sairastavaa pediatrista potilasta (alle 1-vuotiaita oli 13 (4,1 %), 1 − < 6-vuotiaita 83 (26,0 %), 6 − < 12-vuotiaita 90 (28,2 %) ja ≥ 12-vuotiaita 133 (41,7 %)), jotka saivat darbepoetiini alfaa. Hemoglobiinipitoisuuksien keskiarvo oli 11,3–11,5 g/dl (113–115 g/l), ja painonmukaisten darbepoetiini alfa ‑annosten keskiarvo pysyi suhteellisen vakaana (2,31–2,67 µg/kg kuukaudessa) koko potilasjoukossa koko tutkimusjakson ajan.

Näissä tutkimuksissa esiin tullut turvallisuusprofiili ei poikennut pediatrisilla potilailla merkittävästi aikuisilla potilailla aikaisemmin raportoidusta turvallisuusprofiilista (ks. kohta Haittavaikutukset).

Solunsalpaajahoitoa saavat syöpäpotilaat

Prospektiivisessa satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa oli mukana 314 keuhkosyöpäpotilasta, jotka saivat platinajohdoksia sisältävää solunsalpaajahoitoa. Tässä tutkimuksessa verensiirtojen tarve väheni merkitsevästi (p < 0,001).

Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että darbepoetiini alfan tehokkuus oli sama, kun se annettiin kertainjektiona kolmen viikon välein, kahden viikon välein tai viikoittain kokonaisannosta suurentamatta.

Kolmen viikon välein annetun Aranesp-hoidon turvallisuutta ja kykyä vähentää solunsalpaajahoitoa saavien potilaiden punasolusiirtojen tarvetta arvioitiin monikansallisessa satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa. Tutkimuksessa oli mukana 705 anemiapotilasta, joilla oli ei‑myeloidinen syöpä ja jotka saivat useita solunsalpaajahoitojaksoja. Potilaat saivat satunnaistetusti Aranesp-hoitoa joko 500 μg kolmen viikon välein tai 2,25 μg/kg kerran viikossa. Annosta pienennettiin molemmissa ryhmissä 40 % edellisestä annoksesta (esim. kolmen viikon välein annettava annos pienennettiin ensimmäisellä kerralla 300 μg:aan ja kerran viikossa annettava annos 1,35 μg:aan/kg), jos hemoglobiiniarvo nousi 14 vuorokauden jakson aikana enemmän kuin 1 g/dl (10 g/l). Kolmen viikon välein annettua annosta jouduttiin pienentämään 72 prosentilla potilaista. Kerran viikossa annettua annosta pienennettiin 75 prosentilla potilaista. Tämä tutkimus tukee sitä, että 500 μg:n annos kolmen viikon välein on yhtä tehokas kuin kerran viikossa annostelu, kun kriteerinä on niiden potilaiden määrä, jotka saivat vähintään yhden punasolusiirron viikon 5 ja hoitovaiheen päättymisen välisenä aikana.

Prospektiivisessa satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa oli mukana 344 anemiapotilasta, jotka saivat solunsalpaajia lymfoproliferatiivisen syöpäsairauden hoitoon. Tässä tutkimuksessa verensiirtojen tarve väheni merkitsevästi ja hemoglobiinivaste parani (p < 0,001). Myös väsymyksen lievittymistä mitattuna FACT‑fatigue-asteikolla (Functional Assessment of Cancer Therapy-fatigue) havaittiin.

Erytropoietiini on kasvutekijä, joka stimuloi ensisijaisesti punasolujen tuotantoa. Erytropoietiinireseptorit voivat ilmentyä eri tyyppisten kasvainsolujen pinnalla.

Elinaikaa ja syövän etenemistä on tutkittu viidessä laajassa vertailututkimuksessa, joihin osallistui yhteensä 2833 potilasta. Tutkimuksista neljä oli lumekontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia ja yksi oli avoin tutkimus. Kahteen tutkimukseen otettiin solunsalpaajahoitoa saavia potilaita. Hemoglobiinipitoisuuden tavoitearvo oli kahdessa tutkimuksessa > 13 g/dl (130 g/l) ja muissa kolmessa 12‑14 g/dl (120–140 g/l). Avoimessa tutkimuksessa kokonaiselinajassa ei havaittu eroa rekombinantilla ihmisen erytropoietiinilla hoidettujen ja vertailuryhmän potilaiden välillä. Neljässä lumevertailututkimuksessa kokonaiselinajan vaarasuhteet (hazard ratio) sijoittuivat välille 1,25–2,47 vertailuryhmän potilaiden hyväksi. Näissä tutkimuksissa havaittiin yhdenmukainen selittämätön tilastollisesti merkitsevä ylikuolleisuus erilaisiin yleisiin syöpätauteihin liittyvää anemiaa sairastaneiden rekombinanttia ihmisen erytropoietiinia saaneiden potilaiden ryhmässä vertailuryhmän potilaisiin verrattuna. Erot tromboosin ja siihen liittyvien komplikaatioiden esiintyvyydessä rekombinanttia ihmisen erytropoietiinia saaneiden potilaiden ja vertailuryhmän potilaiden välillä eivät selittäneet tyydyttävästi tutkimuksissa saatua kokonaiselinaikatulosta.

Lisäksi on tehty systemaattinen katsaus 57 kliiniseen tutkimukseen osallistuneista yli 9000 syöpäpotilaasta. Kokonaiselinaikatietojen meta-analyysissä vaarasuhteen piste-estimaatiksi saatiin 1,08 vertailuryhmän potilaiden hyväksi (95 prosentin luottamusväli: 0,99, 1,18; 42 tutkimusta, joissa 8167 potilasta).

Tromboembolisten tapahtumien suhteellinen riski oli suurentunut (RR 1,67, 95 prosentin luottamusväli: 1,35, 2,06; 35 tutkimusta, joissa 6769 potilasta) rekombinanttia ihmisen erytropoietiinia saaneilla potilailla. Nämä tulokset viittaavat siis yhdenmukaisesti siihen, että hoito rekombinantilla ihmisen erytropoietiinilla saattaa aiheuttaa merkittävää haittaa syöpäpotilaille. On kuitenkin epäselvää, missä määrin nämä tulokset pätevät rekombinantin ihmisen erytropoietiinin käyttöön solunsalpaajahoitoa saavien syöpäpotilaiden hoidossa silloin, kun hemoglobiinipitoisuuden tavoitearvo on alle 13 g/dl (130 g/l), sillä tarkastellussa tutkimusaineistossa oli vain vähän nämä ominaisuudet täyttäviä potilaita.

Potilastason analyysi on tehty yli 13 900 syöpäpotilaasta (solunsalpaajahoito, sädehoito, kemosädehoito tai ei hoitoa), jotka ovat osallistuneet useilla eri epoetiineilla tehtyihin 53 kontrolloituun tutkimukseen. Kokonaiselinaikatietojen meta-analyysissä vaarasuhteen piste-estimaatiksi saatiin 1,06 vertailuryhmän hyväksi (95 prosentin luottamusväli: 1,00, 1,12; 53 tutkimusta, joissa 13 933 potilasta), ja solunsalpaajahoitoa saaneiden syöpäpotilaiden kokonaiselinajan vaarasuhde oli 1,04 (95 prosentin luottamusväli: 0,97, 1,11; 38 tutkimusta, joissa 10 441 potilasta). Meta-analyysit osoittavat myös johdonmukaisesti, että tromboembolisten tapahtumien suhteellinen riski oli suurentunut merkitsevästi rekombinanttia ihmisen erytropoietiinia saaneilla syöpäpotilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Farmakokinetiikka

Suuremman hiilihydraattipitoisuutensa ansiosta darbepoetiini alfan pitoisuus veressä pysyy pienimmän erytropoieesia stimuloivan pitoisuuden yläpuolella pitempään kuin ekvivalentin molaarisen r‑HuEPO-annoksen pitoisuus, joten darbepoetiini alfa voidaan antaa harvemmin saman biologisen vasteen saavuttamiseksi.

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Darbepoetiini alfan farmakokinetiikkaa on tutkittu kliinisesti sekä laskimonsisäisen että ihonalaisen annostelun jälkeen kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Darbepoetiini alfan terminaalinen puoliintumisaika on 21 tuntia (SD 7,5) laskimoon annettaessa. Darbepoetiini alfan puhdistuma on 1,9 ml/h/kg (SD 0,56) ja jakautumistilavuus (Vss) suunnilleen sama kuin plasmamäärä (50 ml/kg). Hyötyosuus on 37 % ihon alle annettaessa. Annettaessa darbepoetiini alfaa kuukauden välein annostasolla 0,6–2,1 µg/kg ihon alle, terminaalinen puoliintumisaika oli 73 tuntia (SD 24). Ihon alle annetun darbepoetiini alfan pitempi terminaalinen puoliintumisaika laskimonsisäiseen annosteluun verrattuna johtuu ihonalaisen imeytymisen kinetiikasta. Kliinisissä tutkimuksissa havaittiin hyvin vähäistä kumuloitumista kumpaa tahansa antoreittiä käytettäessä. Prekliinisissä tutkimuksissa on todettu, että munuaispuhdistuma on häviävän pieni (enintään 2 % kokonaispuhdistumasta) eikä vaikuta puoliintumisaikaan seerumissa.

Kun tiedot eurooppalaisissa kliinisissä tutkimuksissa Aranesp-valmistetta saaneista 809 potilaasta analysoitiin hemoglobiinitason ylläpitämistä varten tarvittavan annoksen määrittämiseksi, keskimääräisessä viikkoannoksessa ei havaittu eroja laskimonsisäisen ja ihonalaisen injektioreitin välillä.

Darbepoetiini alfan farmakokinetiikkaa tutkittiin kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla lapsipotilailla (ikäjakauma 2–16 vuotta), joista osa oli ja osa ei ollut dialyysihoidossa, enintään 2 viikon (336 tunnin) pituisen näytteidenottojakson aikana yhden tai kahden ihon alle tai laskimoon annetun annoksen jälkeen. Samanpituista näytteidenottojaksoa käytettäessä havaitut farmakokineettiset tulokset ja populaatiofarmakokineettinen mallinnus osoittivat, että darbepoetiini alfan farmakokinetiikka oli kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla lapsipotilailla samanlainen kuin aikuispotilailla.

Vaiheen 1 farmakokineettisessä tutkimuksessa laskimoon annetun annoksen jälkeen lapsi- ja aikuispotilaiden välillä havaittiin noin 25 prosentin ero pitoisuus-aikakäyrän alle jäävässä pinta-alassa (AUC(0∞)). Tämä ero oli kuitenkin pienempi kuin lapsipotilailla havaittu kaksinkertainen AUC(0∞)-arvojen vaihteluväli. Ihon alle annetun annoksen jälkeen AUC(0∞)-arvot olivat samansuuruiset kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla aikuis- ja lapsipotilailla. Myös puoliintumisaika oli sama kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla aikuisilla ja lapsilla sekä laskimoon että ihon alle annetun annoksen jälkeen.

Solunsalpaajahoitoa saavat syöpäpotilaat

Aikuisilla syöpäpotilailla, joille annettiin darbepoetiini alfaa ihon alle 2,25 µg/kg, huippupitoisuuden keskiarvo 10,6 ng/ml (SD 5,9) saavutettiin keskimäärin 91 tunnin (SD 19,7) kuluttua. Nämä parametrit olivat annoslineaarisen farmakokinetiikan mukaisia laajalla annosalueella (0,5–8 µg/kg kerran viikossa ja 3–9 µg/kg joka toinen viikko). Farmakokineettiset parametrit eivät muuttuneet 12 viikkoa kestäneen toistuvan annostelun aikana (joka viikko tai joka toinen viikko). Odotetusti seerumin lääkeainepitoisuus suureni kohtalaisesti (< 2-kertaisesti) tasapainotilaa (steady state) lähestyttäessä, mutta odottamatonta kumuloitumista ei havaittu annettaessa toistuvia annoksia. Farmakokineettiseen tutkimukseen osallistuneiden potilaiden solunsalpaajahoidon aiheuttamaa anemiaa hoidettiin darbepoetiini alfa ‑annoksella 6,75 µg/kg ihon alle kolmen viikon välein solunsalpaajahoidon yhteydessä, mikä mahdollisti terminaalisen puoliintumisajan perusteellisen selvittämisen. Tässä tutkimuksessa terminaalisen puoliintumisajan keskiarvo oli 74 (SD 27) tuntia.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Kaikissa rotilla ja koirilla tehdyissä tutkimuksissa darbepoetiini alfa aiheutti merkittävän hemoglobiini-, hematokriitti-, punasolu- ja retikulosyyttiarvojen kohoamisen, mikä vastaa valmisteen odotettuja farmakologisia vaikutuksia. Erittäin suurten annosten aiheuttamien haittatapahtumien katsottiin kaikkien liittyneen farmakologisen vaikutuksen korostumiseen (veren viskositeetin lisääntymisestä johtuvaan kudosperfuusion heikkenemiseen). Niitä olivat myelofibroosi ja pernan suureneminen sekä QRS-kompleksin leveneminen koirien EKG:ssä, mutta rytmihäiriöitä tai QT-väliin kohdistuneita vaikutuksia ei havaittu.

Viitteitä genotoksisista vaikutuksista ei havaittu, eikä darbepoetiini alfa vaikuttanut ei-hematologisten solujen proliferaatioon in vitro eikä in vivo. Pitkäaikaisissa toksisuustutkimuksissa ei havaittu karsinogeenisia eikä odottamattomia mitogeenisia vasteita missään kudostyypissä. Darbepoetiini alfan karsinogeenisuutta ei ole tutkittu pitkäaikaisissa eläinkokeissa.

Rotilla ja kaniineilla tehdyissä tutkimuksissa ei havaittu kliinisesti merkittäviä viitteitä tiineyteen, alkion-/sikiönkehitykseen, synnytykseen eikä syntymänjälkeiseen kehitykseen kohdistuvista haitallisista vaikutuksista. Kulkeutuminen istukan läpi oli hyvin vähäistä. Fertiliteettimuutoksia ei havaittu.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Natriumdivetyfosfaatti, dinatriumfosfaatti, natriumkloridi, polysorbaatti 80, injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa eikä antaa infuusiona muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2°C - 8°C).

Ei saa jäätyä.

Pidä pakkaus ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Aranesp voidaan ottaa tarvittaessa säilytystilasta huoneenlämpöön (enintään 25°C) yhden kerran enintään seitsemän vuorokauden ajaksi. Kun se on otettu jääkaapista ja se on lämmennyt huoneenlämpöiseksi (enintään 25°C), se on käytettävä 7 vuorokauden kuluessa tai hävitettävä.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ARANESP injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
40 mikrog 0,4 ml (SureClick) (96,67 €)
60 mikrog 0,3 ml (SureClick) (140,42 €)
80 mikrog 0,4 ml (SureClick) (181,93 €)
100 mikrog 0,5 ml (SureClick) (222,28 €)
150 mikrog 0,3 ml (SureClick) (316,34 €)
300 mikrog 0,6 ml (SureClick) (612,05 €)
500 mikrog 1 ml (SureClick) (992,24 €)
ARANESP injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
10 mikrog 4 x 0,4 ml (107,57 €)
20 mikrog 4 x 0,5 ml (automaattinen turvamekanismi) (187,01 €)
30 mikrog 4 x 0,3 ml (automaattinen turvamekanismi) (270,30 €)
40 mikrog 4 x 0,4 ml (automaattinen turvamekanismi) (350,47 €)
50 mikrog 4 x 0,5 ml (automaattinen turvamekanismi) (429,69 €)
60 mikrog 4 x 0,3 ml (automaattinen turvamekanismi) (511,52 €)
80 mikrog 4 x 0,4 ml (automaattinen turvamekanismi) (670,58 €)
100 mikrog 4 x 0,5 ml (automaattinen turvamekanismi) (824,91 €)
150 mikrog 0,3 ml (automaattinen turvamekanismi) (316,34 €)
300 mikrog 0,6 ml (automaattinen turvamekanismi) (612,05 €)
500 mikrog 1 ml (automaattinen turvamekanismi) (992,24 €)

PF-selosteen tieto

Aranesp 10 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,4 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 25 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 20 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,5 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 40 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 30 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,3 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 100 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 40 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,4 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 100 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 50 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,5 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 100 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 60 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,3 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 200 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 80 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,4 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 200 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 100 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,5 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 200 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 4 esitäytettyä ruiskua.

Aranesp 150 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,3 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 500 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty ruisku.

Aranesp 300 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

0,6 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 500 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty ruisku.

Aranesp 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

1 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 500 µg/ml) esitäytetyssä ruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty ruisku.

Aranesp 10 mikrog ruiskut ovat pakkauksessaan muovikotelossa. Aranesp 20–500 mikrog ruiskuissa on automaattinen turvamekanismi ja ne ovat pakkauksessaan muovikotelossa.

Esitäytetyn ruiskun neulansuojus sisältää kuivaa luonnonkumia (lateksin johdannainen). Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Aranesp 40 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

0,4 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 100 µg/ml) esitäytetyssä kynässä. Kynän sisällä on ruisku (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty kynä.

Aranesp 60 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

0,3 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 200 µg/ml) esitäytetyssä kynässä. Kynän sisällä on ruisku (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty kynä.

Aranesp 80 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

0,4 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 200 µg/ml) esitäytetyssä kynässä. Kynän sisällä on ruisku (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty kynä.

Aranesp 100 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

0,5 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 200 µg/ml) esitäytetyssä kynässä. Kynän sisällä on ruisku (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty kynä.

Aranesp 150 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

0,3 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 500 µg/ml) esitäytetyssä kynässä. Kynän sisällä on ruisku (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty kynä.

Aranesp 300 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

0,6 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 500 µg/ml) esitäytetyssä kynässä. Kynän sisällä on ruisku (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty kynä.

Aranesp 500 mikrogrammaa, injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

1 ml injektionestettä (darbepoetiini alfaa 500 µg/ml) esitäytetyssä kynässä. Kynän sisällä on ruisku (tyypin 1 lasia), jossa on 27 G:n neula (ruostumatonta terästä). Pakkauksessa on 1 esitäytetty kynä.

Esitäytetyn kynän neulansuojus sisältää kuivaa luonnonkumia (lateksin johdannainen). Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas väritön liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Pahvikotelossa on pakkausseloste, jossa ovat tarkat käyttö- ja käsittelyohjeet.

Aranesp (SureClick) esitäytetyllä kynällä annetaan sen sisältämä täysi annos.

Aranesp on steriili mutta säilytysaineeton valmiste. Samasta lääkesäiliöstä saa antaa vain yhden annoksen. Mahdollisesti jäljelle jäävä lääkeliuos on hävitettävä.

Ennen Aranesp-annoksen antamista on tarkistettava, ettei liuoksessa ole näkyviä hiukkasia. Vain väritöntä, kirkasta tai hiukan opalisoivaa liuosta saa antaa injektiona. Älä ravista. Anna lääkkeen lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen injektion antamista.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

ARANESP injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
150 mikrog 0,3 ml
300 mikrog 0,6 ml
500 mikrog 1 ml
ARANESP injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
150 mikrog 0,3 ml
300 mikrog 0,6 ml
500 mikrog 1 ml

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Rintasyöpä (115), Eturauhassyöpä (116), Leukemiat, muut pahanlaatuiset veri- ja luuydintaudit sekä pahanlaatuiset imukudostaudit (117), Gynekologiset syövät (128), Pahanlaatuiset kasvaimet, joita ei ole edellä erikseen mainittu (130), Munuaisten vajaatoimintaan liittyvä vaikea anemia (138).
  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Erytropoietiini ja darbepoetiini: Eräiden munuaissairauteen, syöpäsairauteen tai kemoterapiaan liittyvien anemioiden hoito erityisin edellytyksin / Erytropoietiini: Autologiseen verensiirtoon valmistauduttaessa (306).

ARANESP injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
40 mikrog 0,4 ml
60 mikrog 0,3 ml
80 mikrog 0,4 ml
100 mikrog 0,5 ml
ARANESP injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
10 mikrog 4 x 0,4 ml
20 mikrog 4 x 0,5 ml
30 mikrog 4 x 0,3 ml
40 mikrog 4 x 0,4 ml
50 mikrog 4 x 0,5 ml
60 mikrog 4 x 0,3 ml
80 mikrog 4 x 0,4 ml
100 mikrog 4 x 0,5 ml

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Munuaisten vajaatoimintaan liittyvä vaikea anemia (138).
  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Erytropoietiini ja darbepoetiini: Eräiden munuaissairauteen, syöpäsairauteen tai kemoterapiaan liittyvien anemioiden hoito erityisin edellytyksin / Erytropoietiini: Autologiseen verensiirtoon valmistauduttaessa (306).

ATC-koodi

B03XA02

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

14.09.2017

Yhteystiedot

AMGEN AB, Sivuliike Suomessa
Keilaranta 16, PL 86
02101 Espoo

09 5490 0500