Vertaa PF-selostetta

FOSFOMYCIN INFECTOPHARM infuusiokuiva-aine, liuosta varten 40 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi ml infuusioliuosta sisältää 40 mg fosfomysiiniä.

Jokainen pullo, jossa on 2,69 g kuiva-ainetta, sisältää 2,64 g fosfomysiininatriumia, joka vastaa 2 g fosfomysiiniä ja 0,64 g natriumia. Pullon sisältö on tarkoitettu liuotusta varten 50 ml:aan liuotinta.

Jokainen pullo, jossa on 5,38 g kuiva-ainetta, sisältää 5,28 g fosfomysiininatriumia, joka vastaa 4 g fosfomysiiniä ja 1,28 g natriumia. Pullon sisältö on tarkoitettu liuotusta varten 100 ml:aan liuotinta.

Täydellinen apuaineluettelo, ks.kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusiokuiva-aine liuosta varten.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Fosfomysiini on tarkoitettu seuraavien infektioiden hoitoon aikuisille ja lapsille, mukaan lukien vastasyntyneet (ks. kohta Farmakodynamiikka):

  • osteomyeliitti
  • komplisoituneet virtsatietulehdukset
  • sairaalasyntyiset alahengitystieinfektiot
  • bakteerien aiheuttama aivokalvotulehdus
  • bakteremia, joka ilmenee yllä mainittujen infektioiden yhteydessä tai jonka epäillään olevan yhteydessä yllämainittuihin infektioihin

Fosfomysiiniä saa käyttää vain, kun bakteerilääkkeiden, joita yleensä suositellaan yllämainittujen infektioiden aloitushoitoon, ei katsota soveltuvan potilaalle tai kun nämä vaihtoehtoiset bakteerilääkkeet eivät ole tehonneet.

Tietoja yhdistelmähoidosta muiden bakteerilääkkeiden kanssa, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja kohta Yhteisvaikutukset.

Viralliset ohjeet bakteerilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä on otettava huomioon.

Annostus ja antotapa

Fosfomysiinin päivittäisannos määritetään käyttöaiheen, infektion vaikeusasteen ja sijaintikohdan, patogeenis(t)en bakteeri(e)n fosfomysiiniherkkyyden ja munuaisten toiminnan perusteella. Lapsipotilaan annoksen suuruuteen vaikuttavat myös ikä ja paino.

Aikuiset ja ≥ 12‑vuotiaat nuoret (> 40 kg):
Fosfomysiini poistuu pääasiassa muuttumattomana munuaisten kautta. Yleiset annostusohjeet aikuisille, joiden arvioitu kreatiniinipuhdistuma on > 80 ml/min, ovat seuraavat:

Käyttöaihe

Vuorokausiannos

Osteomyeliitti

12–24 g a jaettuna 2–3 annokseen

Komplisoitunut virtsatieinfektio

12–16 g jaettuna 2–3 annokseen

Sairaalasyntyinen alahengitystieinfektio

12–24 g a jaettuna 2–3 annokseen

Bakteerien aiheuttama aivokalvotulehdus

16–24 g a jaettuna 3–4 annokseen

Yksittäiset annokset saavat olla korkeintaan 8 g.

a Suuriannoksista hoito-ohjelmaa, jossa lääke annetaan jaettuna 3 annokseen, käytetään vaikeissa infektioissa, joiden oletetaan tai tiedetään olevan vähemmän herkkien bakteerien aiheuttamia.

Turvallisuustietoja varsinkin annoksista, jotka ovat suurempia kuin 16 g/vrk, on vain vähän. Määrättäessä tällaisia annoksia on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta.

Annostus munuaisten vajaatoimintaa sairastaville

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annossuositukset perustuvat farmakokineettiseen mallintamiseen ja vähäisiin kliinisiin tietoihin, eikä turvallisuutta ja tehoa ei ole vielä arvioitu kliinisissä tutkimuksissa.

On epäselvää, onko annoksen pienentäminen tarpeen potilaille, joiden arvioitu kreatiniinipuhdistuma on 40–80 ml/min. Näissä tapauksissa on noudatettava erityistä varovaisuutta, erityisesti jos potilaalle harkitaan annoksia, jotka ovat suositellun annosalueen yläpäästä.

Potilaille, jotka sairastavat munuaisten vajaatoimintaa, fosfomysiiniannosta on säädettävä munuaisten vajaatoiminnan vaikeusasteen mukaan.

Annoksen titrauksen on perustuttava kreatiniinipuhdistuma-arvoihin. Aikuisilla kreatiniinipuhdistuma voidaan laskea seuraavan Cockcroft-Gaultin kaavan mukaan:

Kreatiniinipuhdistuma (CLCR) miehillä [ml/min] =

(140 – ikä [vuotta]) x paino [kg]

72 x seerumin kreatiniini [mg/dl]

Naisten CLCR –arvon laskemiseksi tämän kaavan tulos on kerrottava luvulla 0,85.

Annostelutaulukko potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt:

CLCR potilas

CLCR potilas/ CLCR normaali

Suositeltu vuorokausiannostus a

40 ml/min

0,333

70 % (jaettuna 2–3 annokseen)

30 ml/min

0,250

60 % (jaettuna 2–3 annokseen)

20 ml/min

0,167

40 % (jaettuna 2–3 annokseen)

10 ml/min

0,083

20 % (jaettuna 1–2 annokseen)

a Annos ilmaistaan osuutena siitä annoksesta, joka olisi sopiva, jos potilaan munuaisten toiminta olisi normaalia.

Ensimmäistä annosta on suurennettava 100 %:lla (latausannos), mutta se ei saa ylittää 8 g:aa.

Munuaisten korvaushoitoja saavat potilaat

Potilaille, jotka saavat pitkäaikaista intermittoivaa dialyysia (48 tunnin välein), pitää antaa 2 g fosfomysiiniä kunkin dialyysikerran lopussa.

Fosfomysiini poistuu tehokkaasti elimistöstä jatkuvan venovenoosin hemofiltraation (post-dilution continuous veno-venous hemofiltration) eli post-diluutio-CVVHF:n aikana. Potilaille, jotka saavat post-diluutio-CVVHF-hoitoa, annosta ei tarvitse säätää (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pre-diluutio-CVVHF-hoitoa tai muunlaisia munuaisten korvaushoitoja saaville potilaille ei ole laskimoon annettavaa fosfomysiiniä koskevia kliinisiä tietoja.

Maksan vajaatoiminta

Ei ole tietoja jotka viittaisivat siihen, että annoksen säätäminen olisi tarpeen maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Iäkkäät potilaat

Iäkkäille potilaille käytetään aikuisille suositeltuja annoksia. Varovaisuutta suositetaan harkittaessa annossuositusalueen yläpään annosten käyttöä (katso myös annostussuositus potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt).

Pediatriset potilaat

Annossuositukset perustuvat hyvin vähäisiin tietoihin.

Vastasyntyneet, imeväiset ja < 12-vuotiaat lapset (< 40 kg)

Fosfomysiinin annostuksen on perustuttava lapsen ikään ja painoon:

Ikä/paino

Vuorokausiannos

Vastasyntyneet keskoset (ikä a < 40 viikkoa)

100 mg/painokilo jaettuna 2 annokseen

Vastasyntyneet (ikä a 40–44 viikkoa)

200 mg/painokilo jaettuna 3 annokseen

Imeväiset, 1–12 kuukautta (10 kg:n painoon asti)

200–300 b mg/painokilo jaettuna 3 annokseen

Imeväiset ja 1–12-vuotiaat lapset (paino 10–40 kg)

200–400 b mg/painokilo jaettuna 3–4 annokseen

a Raskaudenaikaisen ja syntymänjälkeisen iän summa.

b Suuriannoksista hoito-ohjelmaa voidaan harkita vaikeissa infektioissa ja/tai vakavissa infektioissa (kuten aivokalvotulehduksen hoidossa), varsinkin silloin, kun niiden aiheuttajiksi tiedetään tai epäillään mikrobeja, joiden antibioottiherkkyys on alentunut.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville lapsille ei voida antaa annossuosituksia.

Antotapa ja hoidon kesto

Antotapa

Fosfomysiininatriumia on tarkoitettu annettavaksi laskimoon. Infuusion kesto on vähintään 15 minuuttia / 2 g pakkauskoko, vähintään 30 minuuttia / 4 g pakkauskoko ja vähintään 60 minuuttia / 8 g pakkauskoko.

Käytä vain kirkkaita liuoksia.

Koska sellaisten valmisteiden, joita ei ole nimenomaan suositeltu annettaviksi valtimoon, tahaton anto valtimoon voi aiheuttaa vaurioita, on erittäin tärkeää varmistaa, että fosfomysiiniä annetaan vain laskimoihin.

Infuusioliuoksen valmistusohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Hoidon kesto

Hoidon kestoa määritettäessä on huomioitava infektion tyyppi, infektion vaikeusaste ja potilaan kliininen vaste. Asianmukaisia hoito-ohjeita on noudatettava hoidon kestoa päätettäessä.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle eli fosfomysiinille tai kohdassa Apuaineet mainitulle apuaineelle.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

On harkittava laskimoon annettavan fosfomysiinin antamista yhdessä toisen bakteerilääkkeen kanssa ottaen huomioon hoidettav(i)an patogeeni(e)n herkkyys muille aineille. Koska ei tiedetä, kehittyykö laskimoon annettavalle fosfomysiinille resistenssiä runsaammin silloin, kun sitä annetaan monoterapiana, on harkittava sen antamista yhdessä muiden bakteerilääkkeiden kanssa resistenssin kehittymisen ehkäisemiseksi.

1 g fosfomysiiniä (vastaa 1,32 g fosfomysiininatriumia) sisältää 14 mmol (320 mg) natriumia, mikä vastaa 16 % WHO:n suosituksen mukaisesta aikuisen päivittäisestä natriumin maksimiannoksesta, joka on 2 g. Yksi pullo, jossa on 2 g fosfomysiiniä, sisältää 28 mmol (640 mg) natriumia, yksi pullo, jossa on 4 g fosfomysiiniä, sisältää 56 mmol (1280 mg) natriumia ja yksi pullo, jossa on 8 g fosfomysiiniä, sisältää 111 mmol (2560 mg) natriumia.

Suuri natriumkuormitus yhdessä fosfomysiinin käytön kanssa voi johtaa seerumin tai plasman kaliumpitoisuuksien laskuun. Vähänatriuminen ruokavalio on suositeltava hoidon aikana. Kaliumsubstituutio saattaa joissakin tapauksissa olla tarpeen. Seerumin elektrolyyttipitoisuuksia ja nestetasapainoa on tarkkailtava hoidon aikana. Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on sydämen vajaatoiminta, hypertensio, hyperaldosteronismi, hypernatremia tai keuhkopöhö. Pitkittyneen suuriannoksisen hoidon aikana veren kaliumpitoisuuksia on tarkkailtava erityisesti digitalishoitoa saavilla sydämen vajaatoimintapotilailla (mahdollinen hypokalemia, ks. kohta Haittavaikutukset).

Äkillisiä, mahdollisesti hengenvaarallisia yliherkkyysreaktioita (anafylaktinen sokki) saattaa harvinaisissa tapauksissa esiintyä. Ensimmäisten merkkien ilmetessä (mukaan lukien hikoilu, pahoinvointi, syanoosi), fosfomysiini-infuusio on välittömästi lopetettava. Laskimoyhteys jätetään paikoilleen. Riippuen kliinisestä tilanteesta asianmukaisiin hätätoimenpiteisiin voidaan joutua.

Bakteerilääkkeeseen liittyvää koliittia ja pseudomembranoottista koliittia on raportoitu lähes kaikkien bakteerilääkkeiden käytön, myös fosfomysiinin käytön yhteydessä, ja niiden vaikeusaste voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen. Tämän vuoksi on tärkeää huomioida tämän diagnoosin mahdollisuus potilailla, joilla ilmenee ripulia fosfomysiinin annon aikana tai sen jälkeen. Fosfomysiinihoidon lopettamista ja Clostridium difficile -bakteerin hoitamista spesifisellä lääkkeellä on harkittava. Peristaltiikkaa estäviä lääkevalmisteita ei pidä antaa.

Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma ≤ 40 ml/min) sairastavilla potilailla fosfomysiinin eliminaatio on hidastunut huomattavasti. Ks. kohdasta Annostus ja antotapa fosfomysiinin sopiva annostus munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Yhteisvaikutukset

Fosfomysiinin ja muiden lääkeaineiden välisiä yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu. Tähän mennessä ei ole ilmoitettu kliinisesti merkittäviä farmakologisia yhteisvaikutuksia fosfomysiinin ja muiden aineiden (lääkkeet, piristävät aineet tai ruoka-aineet) välillä.

Yhdistelmähoito muiden antibioottien kanssa

In vitro -kokeissa on osoitettu, että hoito fosfomysiinin ja jonkin beetalaktaamiantibiootin, kuten penisilliinin, ampisilliinin, kefatsoliinin tai karbapeneemiryhmään kuuluvan antimikrobisen valmisteen kanssa, tuottaa yleensä additiivisia tai synergisiä vaikutuksia. Sama koskee fosfomysiinin ja useimpien stafylokokkilääkkeiden (linetsolidin, kinupristiini-dalfopristiinin, moksifloksasiinin) yhdistelmää stafylokokki-infektioiden hoidossa. Fosfomysiinin ja aminoglykosidien yhdistelmä on vaikutuksiltaan lähinnä indifferentti tai additiivinen.

Raskaus ja imetys

Hedelmällisyys

Tähän mennessä ei ole raportoitu hedelmällisyyden heikkenemistä ihmisillä fosfomysiinihoidon jälkeen. Uros- ja naarasrotilla havaittiin heikentynyttä hedelmällisyyttä sen jälkeen, kun fosfomysiiniä oli annettu suun kautta terapeuttisia annoksia suurempina annoksina (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Raskaus

Kliinisiä tietoja raskauksista fosfomysiinin käyttöön liittyen ei ole saatavissa. Eläinkokeissa ei ole viitteitä suorista eikä epäsuorista haitallisista vaikutuksista raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen eikä syntymän jälkeiseen kehitykseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Tämän vuoksi fosfomysiiniä ei pidä määrätä raskaana oleville naisille, elleivät hyödyt ole suuremmat kuin riskit.

Imetys

Fosfomysiinin annon jälkeen ihmisen rintamaidossa havaittiin pieniä määriä fosfomysiiniä. Tämän vuoksi fosfomysiiniä ei pidä antaa imetyksen aikana, elleivät hyödyt ole suuremmat kuin riskit.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Vaikka valmistetta annettaisiin oikein, ajokykyä ja koneiden käyttökykyä heikentäviä haittavaikutuksia saattaa esiintyä satunnaisesti (ks. myös kohta Haittavaikutukset).

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia hoidon aikana ovat maha-suolikanavan häiriöt ja injektiokohdan reaktiot. Muita huomattavia haittavaikutuksia ovat mm. hypokalemia ja/tai hypernatremia.

Taulukoitu haittavaikutusluettelo

Haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan käyttäen seuraavaa luokittelua:

Hyvin yleinen: ≥ 1/10
Yleinen: ≥ 1/100, < 1/10
Melko harvinainen: ≥ 1/1 000, < 1/100
Harvinainen: ≥ 1/10 000, < 1/1 000
Hyvin harvinainen: < 1/10 000
Tuntematon saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin

Elinjärjestelmä

Esiintymistiheys

Lääkkeen haittavaikutukset

Veri- ja imukudos

Harvinainen

Aplastinen anemia, eosinofilia

Esiintymistiheys tuntematon

Agranulosytoosi, granulosytopenia, leukopenia, pansytopenia, trombosytopenia, neutropenia

Immuunijärjestelmä

Hyvin harvinainen

Anafylaktinen sokki (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

YleinenHypernatremia ja/tai hypokalemia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Melko harvinainen

Heikentynyt ruokahalu, ödeema

Psyykkiset häiriöt

Esiintymistiheys tuntematon

Sekavuustila

Hermosto

Melko harvinainen

Makuhäiriöt, päänsärky

Silmät

Hyvin harvinainen

Näön heikkeneminen

Kuulo ja tasapainoelin

Melko harvinainen

Kiertohuimaus

Sydän

Esiintymistiheys tuntematon

Takykardia

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Melko harvinainen

Dyspnea

Esiintymistiheys tuntematon

Astmakohtaus

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Yökkääminen, vatsakipu

Melko harvinainen

Huonovointisuus, oksentelu, ripuli

Esiintymistiheys tuntematon

Pseudomembranoottinen koliitti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Maksa ja sappi

Melko harvinainen

Veren alkalisen fosfataasin, aspartaattiaminotransferaasin ja alaniiniaminotransferaasin nousu (ohimenevä)

Hyvin harvinainen

Rasvamaksa (täysin reversiibeli fosfomysiinin annon lopettamisen jälkeen)

Esiintymistiheys tuntematon

Hepatiitti, kolestaattinen hepatiitti, ikterus

Iho ja ihonalainen kudos

YleinenIhon punoitus

Melko harvinainen

Ihottuma

Esiintymistiheys tuntematon

Angioödeema, kasvojen turvotus, kutina, urtikaria

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Injektiokohdan laskimon tulehdus

Melko harvinainen

Uupumus

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Hypokalemia voi aiheuttaa epämääräisiä oireita, kuten heikotusta, väsymystä tai turvotuksia ja/tai lihasten nykimistä. Vaikea hypokalemia saattaa aiheuttaa hyporefleksiaa ja sydämen rytmihäiriöitä. Hypernatremia saattaa liittyä hypertensioon ja nesteylimäärään, kuten ödeemaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Pediatrisista potilaista on käytettävissä vain vähän turvallisuustietoja. Haittavaikutusten esiintymistiheyden, tyypin ja vaikeusasteen voidaan olettaa olevan samanlaisia kuin aikuisväestöllä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostusta koskevaa kokemusta on vain vähän. Fosfomysiinin parenteraalisen käytön yhteydessä on ilmoitettu tapauksista, joissa on havaittu hypotoniaa, uneliaisuutta, elektrolyyttihäiriöitä, trombosytopeniaa ja hypoprotrombinemiaa. Yliannostustapauksessa potilasta on seurattava (etenkin plasman/seerumin elektrolyyttipitoisuuksien osalta) ja hoidon on oltava oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa. Nesteytystä suositellaan, jotta edistetään lääkkeen poistumista virtsan mukana. Fosfomysiini poistuu elimistöstä tehokkaasti hemodialyysilla n. 4 tunnin keskimääräisellä eliminaatiopuoliintumisajalla.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: systeemisesti vaikuttavat antibiootit, muut bakteerilääkkeet

ATC-koodi: J01XX01

Vaikutusmekanismi

Fosfomysiini vaikuttaa bakterisidisesti proliferoiviin patogeenisiin bakteereihin estämällä bakteerin soluseinämän entsymaattista synteesiä. Fosfomysiini estää bakteerin soluseinämän solunsisäisen synteesin ensimmäisen vaiheen estämällä peptidoglykaanisynteesin.

Kaksi eri kuljetusjärjestelmää (sn-glyseroli-3-fosfaatti- ja heksoosi-6 ‑kuljetusjärjestelmät) kuljettaa fosfomysiiniä aktiivisesti bakteerisoluun.

Farmakokinetiikan (PK) ja farmakodynamiikan (PD) välinen suhde

Vähäiset tiedot viittaavat siihen, että fosfomysiini mitä todennäköisimmin toimii aikariippuvaisesti.

Resistenssimekanismi

Pääasiallinen resistenssimekanismi on kromosomitason mutaatio, joka aiheuttaa muutoksen bakteerin fosfomysiinin kuljetusjärjestelmissä. Muut resistenssimekanismit aiheuttavat fosfomysiinin entsymaattisen inaktivaation sitomalla molekyylin glutationiin (plasmidivälitteinen resistenssi) tai pilkkomalla fosfomysiinimolekyylissä olevan hiili-fosfori-sidoksen (transposonivälitteinen resistenssi).

Ristiresistenssi

Fosfomysiinin vaikutusmekanismi eroaa kaikkien muiden antibioottiluokkien vaikutusmekanismeista. Fosfomysiinin havaittiin yleisesti tehoavan metisilliinille resistenttien statylokokkien, vankomysiinille resistenttien enterokokkien, penisilliinille ja erytromysiinille resistenttien streptokokkien ja moniresistenttien Pseudomonas-bakteerien kliinisiin isolaatteihin in vitro.

Fosfomysiinin antimikrobinen kirjo (in vitro)

Tietojen perusteella voidaan vain ennustaa mikrobien fosfomysiiniherkkyyden todennäköisyyttä.

EUCAST-järjestön (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) vahvistamat herkkyysraja-arvot laskimoon annetun fosfomysiinin osalta ovat seuraavat (EUCAST raja-arvotaulukko, versio 5.0, 2015):

Laji

herkkä

resistentti

Enterobacteriaceae

≤ 32 mg/l

> 32 mg/l

Staphylococcus spp.

≤ 32 mg/l

> 32 mg/l

Yksittäisen lajin hankitun resistenssin prevalenssi voi vaihdella maantieteellisesti ja ajan myötä. Sen vuoksi paikalliset tiedot resistenssitilanteesta ovat tarpeen, erityisesti kun halutaan varmistua siitä, että vaikeiden infektioiden hoito on asianmukaista.

Fosfomysiinin aktiivisuuskirjo ja resistenssi in vitro

Seuraava taulukko perustuu EUCAST-järjestön mukaiseen raja-arvoon ja siinä on lueteltu hyväksyttyjen käyttöaiheiden kannalta oleellisia organismeja.

Yleisesti herkät lajit

Aerobiset gram-positiiviset mikrobit

Staphylococcus aureus

Streptococcus pyogenes

Streptococcus pneumoniae

Aerobiset gram-negatiiviset mikrobit

Citrobacter spp.

Edwardsiella spp.

Enterobacter cancerogenus

Escherichia coli

Haemophilus influenzae

Klebsiella oxytoca

Neisseria spp.

Proteus mirabilis

Proteus penneri

Providencia rettgeri

Anaerobiset mikrobit

Peptococcus spp.

Peptostreptococcus spp.

Lajit, joilla hankittu resistenssi voi muodostua ongelmaksi

Gram-positiiviset mikrobit

Enterococcus faecalis

Staphylococcus epidermidis

Gram-negatiiviset mikrobit

Enterobacter cloacae

Klebsiella pneumonia

Proteus inconstans

Pseudomonas aeruginosa

Serratia marcescens

Luontaisesti resistentit lajit

Gram-negatiiviset mikrobit

Morganella morganii

Anaerobiset mikrobit

Bacteroides spp.

Fysiologisesti tärkeät apatogeeniset anaerobiset lajit, Lactobacillus ja Bifidobacterium, eivät ole herkkiä fosfomysiinille.

Farmakokinetiikka

Farmakokinetiikka

Nuorilla terveillä miespuolisilla tutkimushenkilöillä fosfomysiinin enimmäispitoisuus seerumissa (Cmax) oli yhden laskimoon annetun 4 g:n infuusion jälkeen noin 200 μg/ml ja 8 g:n infuusion jälkeen noin 400 μg/ml. Puoliintumisaika seerumissa oli noin 2 tuntia. Iäkkäillä ja/tai vakavasti sairailla mies- ja naispotilailla 8 g:n kerta-annoksen antamisen jälkeen plasman keskimääräinen Cmax oli noin 350–380 µg/ml ja puoliintumisajat 3,6–3,8 h.

Jakautuminen

Fosfomysiinin keskimääräinen jakautumistilavuus on noin 0,30 l/painokilo. Fosfomysiini jakautuu hyvin kudoksiin. Suuret pitoisuudet saavutetaan silmissä, luustossa, haavaeritteessä, lihaksissa, ihossa, ihonalaiskudoksessa, keuhkoissa ja sapessa. Potilailla, joilla on tulehtuneet aivokalvot, pitoisuudet aivo-selkäydinnesteessä saavuttavat noin 20–50 % vastaavista seerumin pitoisuuksista. Fosfomysiini läpäisee veri-istukkaesteen. Ihmisen rintamaidosta on löydetty pieniä pitoisuuksia (noin 8 % seerumissa havaituista pitoisuuksista). Sitoutuminen plasman proteiineihin on olematonta.

Biotransformaatio

Fosfomysiini ei metaboloidu maksan kautta eikä sillä ole enterohepaattista kiertoa. Tämän vuoksi se tuskin kumuloituu maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden elimistöön.

Eliminaatio

Terveille aikuisille annetusta fosfomysiinimäärästä 80–90 % poistuu munuaisten kautta 10 tunnin kuluessa kerta-annoksen antamisesta laskimoon. Fosfomysiini ei metaboloidu, t.s. biologisesti vaikuttava yhdiste eliminoituu. Potilailla, joiden munuaisten toiminta on normaalia tai lievästi tai kohtalaisesti heikentynyttä (kreatiniinipuhdistuma ≥ 40 ml/min) noin 50–60 % koko annoksesta poistuu elimistöstä ensimmäisten 3–4 tunnin aikana.

Lineaarisuus

Fosfomysiinin farmakokinetiikka on lineaarista terapeuttisilla annoksilla laskimoon annetun infuusion jälkeen.

Erityisryhmät

Erityisryhmistä on saatavissa erittäin vähän tietoja.

Iäkkäät

Annosta ei tarvitse säätää pelkästään iän perusteella. Munuaisten toiminta on kuitenkin tutkittava, ja jos munuaisten vajaatoiminnasta on näyttöä, annosta pitää pienentää (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat

Fosfomysiinin farmakokinetiikka 3–15-vuotiailla lapsilla ja nuorilla samoin kuin täysiaikaisina syntyneillä vastasyntyneillä, joilla munuaisten toiminta on normaalia, on yleensä samanlaista kuin terveillä aikuisilla. Vastasyntyneillä ja alle 12 kk:n ikäisillä imeväisillä, joiden munuaiset toimivat normaalisti, glomerulusten suodatusnopeus on kuitenkin fysiologisesti pienempi kuin vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla. Tähän liittyen fosfomysiinin eliminaation puoliintumisaika pitenee suhteessa munuaistoiminnan kypsymisvaiheeseen.

Munuaisten vajaatoiminta

Potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt, eliminaation puoliintumisaika pitenee suhteessa munuaisten vajaatoiminnan asteeseen. Jos potilaan kreatiniinipuhdistuman arvo on 40 ml/min tai vähemmän, annosta on säädettävä (ks. lisätietoja myös kohdasta Annostus ja antotapa. “Annostus munuaisten vajaatoimintaa sairastaville”).

Tutkimuksessa, johon osallistui 12 CVVHF-hoidossa ollutta potilasta, käytettiin tavanomaisia polyeteeni-sulfoni-hemofilttereitä, joiden kalvon pinta-ala oli 1,2 m2 ja keskimääräinen ultrafiltraationopeus 25 ml/min. Tässä kliinisessä tilanteessa keskimääräinen plasman puhdistuma oli 100 ml/min ja eliminaation puoliintumisaika vastaavasti 12 h.

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla annosta ei tarvitse säätää, sillä fosfomysiinin farmakokinetiikassa ei tapahdu muutoksia tässä potilasryhmässä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Subakuutti ja krooninen toksisuus

Fosfomysiinin toksisuutta enintään 6 kuukautta kestäneen toistuvan annon jälkeen arvioitiin rotilla, koirilla, kaneilla ja apinoilla. Suurilla intraperitoneaalisesti annetuilla fosfomysiiniannoksilla (> 500 mg/kg/vrk) rotille kehittyi hengityspysähdyksiä, tetaanisia kouristuksia, anemiaa, veren proteiinipitoisuuden pienenemistä, seerumin kolesterolipitoisuuden suurenemista ja veren sokeripitoisuuden pienenemistä. Koirille ja apinoille ilmaantui ripulia antibioottien suolen flooraan aiheuttamien muutosten vuoksi sen jälkeen, kun niille oli annettu laskimoon annoksia, joiden suuruus oli 250 mg/kg/vrk (koirille) ja 500 mg/kg/vrk (apinoille). Kaneilla ei havaittu toksisuutta kuukauden ajan laskimoon annetun 400 mg/kg päivittäisen annoksen jälkeen.

Lisääntymistoksisuus

Hedelmällisyys

Uros- ja naarasrotilla havaittiin suurimmalla testatulla annoksella hedelmällisyyden alenemista toistuvien, enintään 1400 mg/kg suuruisten vuorokausiannosten jälkeen (annettuna nieluputken kautta).

Teratogeenisuus

Fosfomysiiniä annettiin hiirille, rotille ja kaneille nieluputken kautta enimmäisannoksina, jotka olivat hiirillä 2 x 120 mg/kg/vrk, rotilla 1400 mg/kg/vrk ja kaneilla 420 mg/kg/vrk, ja laskimoon hiirille annoksena 55,3 mg/kg/vrk ja kaneille enintään annoksena 250 mg/kg/vrk. Alkiotoksisuudesta tai teratogeenisuudesta ei ilmennyt näyttöä.

Perinataalinen ja postnataalinen toksisuus

Rotille annettiin enimmäisannoksena 2800 mg/kg/vrk nieluputken kautta. Sikiötoksisuudesta, perinataalisesta toksisuudesta ja postnataalisesta toksisuudesta ei ilmennyt näyttöä.

Mutageenisuus

Fosfomysiinin alkyloivaa ja mutageenista vaikutusta testattiin in vitro. Fosfomysiinillä ei ollut alkyloivaa vaikutusta. Amesin testissä ei havaittu mutageenista vaikutusta testatuissa Salmonella typhimurium -kannoissa (TA 98, TA 100, TA 1535, TA 1537 ja TA 1538, rotan maksan homogenaattilisäyksen jälkeen tai ilman lisäystä) fosfomysiinialtistuksen (annos enintään 1600 µg/ml) jälkeen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Meripihkahappo

Yhteensopimattomuudet

Vaikka kemiallisia/farmaseuttisia yhteensopimattomuuksia ei ole todettu, Fosfomycin Infectopharm -liuoksia ei pidä sekoittaa muiden parenteraalisten valmisteiden kanssa lukuunottamatta niitä, jotka on lueteltu kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Kestoaika

4 vuotta.

Aseptisisissa olosuhteissa lopullisen laimennetun liuoksen on osoitettu säilyvän kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 24 tunnin ajan 25 °C:n lämpötilassa, jos liuos on säilytetty valolta suojassa.

Mikrobiologiselta kannalta valmiste on käytettävä välittömästi. Jos sitä ei käytetä välittömästi, käytönaikaiset säilytysajat ja käyttöä edeltävät säilytysolosuhteet ovat käyttäjän vastuulla, ja normaalisti ne saavat olla enintään 24 tuntia 2‑8 °C:n lämpötilassa, ellei valmistaminen ole tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Infuusioliuoksen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FOSFOMYCIN INFECTOPHARM infuusiokuiva-aine, liuosta varten
40 mg/ml 10 x 2 g (225,92 €), 10 x 4 g (434,64 €)

PF-selosteen tieto

Kirkkaat tyypin I lasipullot, joissa on kumitulppa (bromobutyylikumia) ja irti vedettävä korkki, ja jotka sisältävät 2 g (30 ml:n pullossa), 4 g (30 ml:n pullossa) tai 8 g (50 ml:n pullossa) Fosfomycin Infectopharm -valmistetta. Pullot on pakattu 10 pulloa sisältäviin pakkauksiin.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai kermanvärinen jauhe.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Vain kertakäyttöön.

Käyttämätön lääkevalmiste on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Infuusioliuoksen valmistaminen
Fosfomycin Infectopharm on saatettava käyttökuntoon ja laimennettava ennen antoa. Käyttökuntoon saattamisessa ja laimentamisessa voidaan käyttää liuottimena injektionesteisiin käytettävää vettä ja glukoosiliuosta 50 ml/mg (5-prosenttista) tai glukoosiliuosta 100 mg/ml (10-prosenttista). Natriumkloridia sisältäviä liuottimia ei pidä käyttää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.).

Käyttökuntoon saattaminen
Ravista injektiopulloa ennen käyttökuntoon saattamista kuiva-aineen irrottamiseksi pullon seinämistä. Saata 2 g:n tai 4 g:n injektiopullot käyttökuntoon 20 ml:lla liuotinta ja 8 g:n injektiopullo 40 ml:lla liuotinta. Ravista hyvin, jotta kuiva-aine liukenee. Liuos lämpenee hieman kun kuiva-aine liukenee siihen.
Varoitus: Tämä välituotteena saatu liuos ei ole tarkoitettu suoraan infusoitavaksi. Vedä liuos kokonaan alkuperäisestä injektiopullosta. Siirrä injektiopullosta vedetty liuos infuusiopussiin tai infuusiopulloon ja laimenna sitä edelleen seuraavasti:

Laimentaminen
Siirrä 2 g:n injektiopullojen käyttökuntoon saatettu sisältö infuusiopussiin tai -pulloon ja lisää siihen vielä 30 ml liuotinta.
Siirrä 4 g:n injektiopullojen käyttökuntoon saatettu sisältö infuusiopussiin tai -pulloon ja lisää siihen vielä 80 ml liuotinta.
Siirrä käyttökuntoon saatettu 8 g:n injektiopullojen sisältö infuusiopussiin tai -pulloon ja lisää siihen vielä 160 ml liuotinta.

Lopputuloksena saatu infuusioliuos on kirkas ja väritön tai hieman kellertävä.

Korvausarvot

Korvausarvot liuoksille ovat seuraavat: 1 ml / 2 g:n pakkauskoko, 2 ml / 4 g;n pakkauskoko ja 4 ml / 8 g:n pakkauskoko.

Nämä tilavuudet vastaavat tilavuuden lisääntymistä 2 %:lla. Tämä on otettava huomioon silloin kun lopullisen laimennetun liuoksen koko tilavuutta ei käytetä.

Korvattavuus

FOSFOMYCIN INFECTOPHARM infuusiokuiva-aine, liuosta varten
40 mg/ml 10 x 2 g, 10 x 4 g

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

J01XX01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

07.11.2018

Yhteystiedot

Unimedic Pharma AB
Box 6216
102 34 Stockholm
Sweden

+358 (0) 10 325 2015
medinfo@unimedicpharma.fi