TEPKINLY injektiokonsentraatti, liuosta varten 4 mg/0,8 ml

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Yksi 0,8 ml:n injektiopullo sisältää 4 mg epkoritamabia pitoisuutena 5 mg/ml.

Jokainen injektiopullo on ylitäytetty, jotta siitä voidaan ottaa riittävä määrä lääkettä.

Epkoritamabi on kiinanhamsterin munasarjasoluissa (CHO) yhdistelmä-DNA-tekniikalla tuotettu humanisoitu immunoglobuliini G1 (IgG1) ‑bispesifinen vasta-aine CD3- ja CD20-antigeenejä vastaan.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Yksi Tepkinly-injektiopullo sisältää 21,9 mg sorbitolia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti)

Tepkinly on tarkoitettu monoterapiana uusiutuneen tai hoitoon reagoimattoman diffuusin suurisoluisen B‑solulymfooman (DLBCL) hoitoon aikuispotilaille vähintään kahden systeemisen hoitolinjan jälkeen.

Valmistetta saa antaa vain syöpälääkkeiden käyttöön perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa hoitokeskuksessa, jossa on valmius vaikea-asteisten reaktioiden, kuten sytokiinioireyhtymän hoitoon.

Tepkinly-valmistetta saa antaa vain syöpälääkkeiden käyttöön perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa. Sytokiinioireyhtymän (CRS) varalta ainakin 1 annos tosilitsumabia on oltava saatavilla ennen epkoritamabin annostusta syklissä 1. Tosilitsumabin lisäannos on myös oltava saatavilla 8 tunnin sisällä edellisestä tosilitsumabi-annoksesta.

Annostus

Suositeltu esilääkitys ja antoaikataulu

Tepkinly annetaan seuraavan taulukossa 1 kuvatun antoaikataulun mukaisesti 28 vuorokauden sykleinä.

Taulukko 1 Antoaikataulu

Tepkinly-valmisteen antoa jatketaan, kunnes tauti etenee tai potilaalla ilmenee toksisuutta, joka ei ole hyväksyttävissä.

Taulukossa 2 annetaan yksityiskohtaiset tiedot suositellusta esilääkityksestä sytokiinioireyhtymän (CRS) ehkäisemiseksi.

Taulukko 2 Esilääkitys ennen epkoritamabin antoa

Pneumocystis jirovecii -keuhkokuumeen (PCP) ja herpesviruksen aiheuttamien infektioiden estohoito on erittäin suositeltavaa etenkin steroidien samanaikaisen käytön aikana.

Potilaan riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava Tepkinly-hoidon aikana. Potilaille, joilla kliinisen tuumorilyysioireyhtymän (CTLS) riski on suurentunut, suositellaan nesteytystä ja estohoitoa virtsahappopitoisuutta pienentävällä lääkkeellä.

Potilaita on seurattava CRS:n ja/tai immuunijärjestelmän efektorisoluihin liittyvän neurotoksisuusoireyhtymän (ICANS) varalta epkoritamabin antamisen jälkeen. Potilaiden on pysyttävä sairaalassa 24 tunnin ajan syklin 1 päivän 15 48 mg:n annoksen antamisen jälkeen CRS:n ja/tai ICANS:n merkkien ja oireiden seurannassa. Potilaille on kerrottava CRS:ään ja ICANS-oireyhtymään liittyvistä merkeistä ja oireista, ja heitä on kehotettava hakeutumaan välittömästi lääkärinhoitoon, jos näitä merkkejä tai oireita ilmenee milloin tahansa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Annosmuutokset ja haittavaikutusten hoito

Sytokiinioireyhtymä (CRS)

Epkoritamabihoitoa saaneille potilaille voi kehittyä CRS.

Kuumeen, hypoksian ja hypotension mahdolliset muut syyt on arvioitava ja hoidettava. Jos CRS:ää epäillään, se tulee hoitaa taulukossa 3 annettujen suositusten mukaisesti. Potilaita, joille kehittyy CRS, on seurattava tiiviimmin seuraavan hoitoaikataulun mukaisen epkoritamabin antokerran yhteydessä.

Taulukko 3 CRS:n luokittelu- ja hoito-ohjeet

Immuunijärjestelmän efektorisoluihin liittyvä neurotoksisuusoireyhtymä (ICANS)

Potilaita on seurattava ICANS-oireyhtymän merkkien ja oireiden varalta. Muut neurologisten oireiden syyt on suljettava pois. Jos ICANS-oireyhtymää epäillään, se tulee hoitaa taulukossa 4 annettujen suositusten mukaisesti.

Taulukko 4 ICANS-oireyhtymän luokittelu- ja hoito-ohjeet

Taulukko 5 Suositellut annosmuutokset muiden haittavaikutusten varalta

Annoksen jääminen väliin tai viivästyminen

Uusi aloitussykli (samanlainen kuin sykli 1, tavanomainen CRS-estohoito mukaan lukien) tarvitaan:

• Jos aloitusannoksen (0,16 mg) ja väliannoksen (0,8 mg) välinen aika on yli 8 vuorokautta.
• Jos väliannoksen (0,8 mg) ja ensimmäisen täyden annoksen (48 mg) välinen aika on yli 14 vuorokautta.
• Jos täysien annosten (48 mg) välinen aika on yli 6 viikkoa.

Uuden aloitussyklin jälkeen potilaan hoitoa jatketaan seuraavan suunnitellun hoitosyklin (sen syklin jälkeinen sykli, jolloin annoksen antaminen viivästyi) päivästä 1.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annoksen muuttamista ei pidetä tarpeellisena. Epkoritamabia ei ole tutkittu vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa tai loppuvaiheen munuaistautia sairastavilla potilailla.

Annossuosituksia ei voida antaa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa tai loppuvaiheen munuaistautia sairastaville potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Lievää maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annoksen muuttamista ei pidetä tarpeellisena. Epkoritamabia ei ole tutkittu vaikeaa maksan vajaatoimintaa (määritellään kokonaisbilirubiiniarvoksi > 3 x ULN ja miksi tahansa ASAT-arvoksi) sairastavilla potilailla, ja tietoja keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa (määritellään kokonaisbilirubiiniarvoksi > 1,5–3 x ULN ja miksi tahansa ASAT-arvoksi) sairastavista potilaista on vain vähän. Annossuosituksia ei voida antaa keskivaikeaa tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Iäkkäät

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen ≥ 65-vuotiaille potilaille (ks. kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Tepkinly-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Tepkinly annetaan ihon alle. Sen saa antaa ainoastaan ihonalaisena injektiona mieluiten alavatsan tai reiden alueelle. Pistoskohdan vaihtamista vasemmalta puolelta oikealle tai päinvastoin suositellaan etenkin, kun lääkettä annetaan viikoittain (eli syklien 1–3 aikana).

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Sytokiinioireyhtymä (CRS)

Epkoritamabia saaneilla potilailla on esiintynyt CRS:ää, joka voi olla henkeä uhkaava tai johtaa kuolemaan. Yleisimpiä CRS:n merkkejä ja oireita ovat kuume, hypotensio ja hypoksia. Muita CRS:n merkkejä ja oireita, joita on todettu useammalla kuin kahdella potilaalla, ovat vilunväristykset, takykardia, päänsärky ja hengenahdistus.

Useimmat CRS-tapahtumat kehittyivät syklin 1 aikana ja liittyivät ensimmäiseen täyteen epkoritamabiannokseen. Kortikosteroideja tulee antaa estohoitona CRS:n riskin pienentämiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaita on seurattava CRS:n merkkien ja oireiden varalta epkoritamabin annon jälkeen. Potilaiden on pysyttävä sairaalassa 24 tunnin ajan syklin 1 päivän 15 48 mg:n annoksen antamisen jälkeen CRS:n merkkien ja oireiden seurannassa. CRS:n ensimmäisten merkkien ilmaantuessa on aloitettava tukihoito tosilitsumabilla ja/tai kortikosteroideilla tarpeen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa, taulukko 3). Potilaille on kerrottava CRS:ään liittyvistä merkeistä ja oireista, ja heitä on kehotettava ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen ja hakeutumaan välittömästi lääkärinhoitoon, jos näitä merkkejä tai oireita ilmenee milloin tahansa. CRS:n hoito voi edellyttää joko epkoritamabihoidon antamisen viivyttämistä tai lopettamista CRS:n vaikeusasteen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Immuunijärjestelmän efektorisoluihin liittyvä neurotoksisuusoireyhtymä (ICANS)

Epkoritamabia saaneilla potilailla on esiintynyt ICANS-oireyhtymää, mukaan lukien yksi kuolemaan johtanut tapaus. ICANS voi ilmetä afasiana, tajunnan tason muutoksina, kognitiivisten kykyjen heikentymisenä, motorisena heikkoutena, kouristuskohtauksina ja aivoturvotuksena.

Suurin osa ICANS-tapauksista todettiin epkoritamabihoitosyklin 1 aikana, mutta jotkin tapaukset kehittyivät viiveellä.

Potilaita on seurattava ICANS-oireyhtymän merkkien ja oireiden varalta epkoritamabin annon jälkeen. Potilaiden on pysyttävä sairaalassa 24 tunnin ajan syklin 1 päivän 15 48 mg:n annoksen antamisen jälkeen ICANS:n merkkien ja oireiden seurannassa. ICANS-oireyhtymän ensimmäisten merkkien ilmaantuessa on aloitettava hoito kortikosteroideilla ja kouristuskohtauksia estävillä, ei-sedatoivilla lääkkeillä tarpeen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa). Potilaille on kerrottava ICANS-oireyhtymän merkeistä ja oireista ja siitä, että tapahtumat voivat kehittyä viiveellä. Potilaita on kehotettava ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen ja hakeutumaan välittömästi lääkärinhoitoon, jos näitä merkkejä tai oireita ilmenee milloin tahansa. Epkoritamabihoidon antamista on viivytettävä tai hoito on lopetettava suositusten mukaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vakavat infektiot

Epkoritamabihoito voi suurentaa infektioiden riskiä. Kliinisissä tutkimuksissa epkoritamabihoitoa saaneilla potilailla on todettu vakavia tai kuolemaan johtaneita infektioita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Epkoritamabin antamista potilaille, joilla on kliinisesti merkittäviä aktiivisia systeemisiä infektioita, on vältettävä.

Potilaille on tarvittaessa annettava estohoitona mikrobilääkkeitä ennen epkoritamabihoidon aloittamista ja hoidon aikana (ks. kohta Annostus ja antotapa). Potilaita on seurattava infektioiden merkkien ja oireiden varalta ennen epkoritamabin antoa ja epkoritamabin annon jälkeen, ja hoitoa on annettava tarvittaessa. Kuumeisen neutropenian kehittyessä potilas on arvioitava infektion varalta ja tila on hoidettava antibiooteilla, nesteytyksellä ja muulla tukihoidolla paikallisten suositusten mukaan.

Tuumorilyysioireyhtymä (TLS)

TLS:ää on raportoitu epkoritamabia saavilla potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaille, joiden TLS-riski on suurentunut, suositellaan nesteytystä ja estohoitoa virtsahappopitoisuutta pienentävällä lääkkeellä. Potilaita on seurattava TLS:n merkkien tai oireiden varalta etenkin, jos potilaalla on suuri kasvaintaakka tai nopeasti kasvavia kasvaimia tai jos potilaan munuaisten toiminta on heikentynyt. Potilaiden veriarvoja on seurattava, ja mahdolliset poikkeamat on hoidettava viipymättä.

Tumour flare ‑reaktio

Epkoritamabihoitoa saaneilla potilailla on ilmoitettu tumour flare ‑reaktioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Ne voivat ilmetä paikallisena kipuna ja turvotuksena. Tumour flare ‑reaktioiden esiintyminen on linjassa epkoritamabin vaikutusmekanismin kanssa, ja reaktiot johtuvat todennäköisesti T‑solujen kulkeutumisesta kasvaimiin epkoritamabin annon jälkeen.

Tumour flare ‑reaktioille ei ole tunnistettu spesifisiä riskitekijöitä. Tilan heikentymisen ja morbiditeetin riski on kuitenkin tumour flare ‑reaktiosta johtuvan massavaikutuksen vuoksi suurentunut potilailla, joilla on kookas kasvain lähellä hengitysteitä ja/tai vitaalielintä. Epkoritamabihoitoa saavia potilaita on seurattava ja arvioitava anatomiselta sijainniltaan kriittisten tumour flare ‑reaktioiden varalta.

CD20‑negatiivinen tauti

CD20‑negatiivista DLBCL:ää sairastavia Tepkinly‑hoitoa saavia potilaita koskevaa tietoa on saatavilla vain vähän. On mahdollista, että CD20‑negatiivista DLBCL:ää sairastavat potilaat saattavat hyötyä hoidosta vähemmän kuin CD20‑positiivista DLBCL:ää sairastavat. CD20‑negatiivista DLBCL:ää sairastaville potilaille annettavan Tepkinly‑hoidon mahdolliset riskit ja hyödyt on punnittava.

Potilaskortti

Lääkärin on kerrottava potilaalle CRS:än ja ICANS-oireyhtymän riskistä, sekä niiden merkeistä ja oireista. Potilaita on kehotettava hakeutumaan välittömästi lääkärinhoitoon, jos CRS:n ja/tai ICANS-oireyhtymän merkkejä ja oireita ilmenee. Potilaille on annettava potilaskortti ja heitä on kehotettava pitämään potilaskortti aina mukanaan. Tässä kortissa kuvataan CRS:n ja ICANS-oireyhtymän oireita, ja mikäli näitä ilmenee potilaalla, hänen on hakeuduttava välittömästi lääkärinhoitoon.

Rokotukset

Eläviä ja/tai eläviä heikennettyjä rokotteita ei saa antaa epkoritamabihoidon aikana. Eläviä rokotteita saaneilla potilailla ei ole tehty tutkimuksia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per injektiopullo eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Tämä lääkevalmiste sisältää 21,9 mg sorbitolia per injektiopullo, joka vastaa 27,33 mg/ml.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Epkoritamabin aiheuttama tiettyjen proinflammatoristen sytokiinipitoisuuksien ohimenevä nousu saattaa vähentää CYP450-entsyymien aktiivisuutta. Hoidon seurantaa on syytä harkita, jos epkoritamabihoito aloitetaan potilaille, joita hoidetaan kapean terapeuttisen indeksin CYP450-substraateilla.

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi / ehkäisy naisilla

Naisia, jotka voivat tulla raskaaksi, on kehotettava käyttämään tehokasta ehkäisyä epkoritamabihoidon aikana ja vähintään 4 kuukautta viimeisen annoksen jälkeen. Naisille, jotka voivat tulla raskaaksi, on tehtävä raskaustesti ennen epkoritamabihoidon aloittamista.

Raskaus

Vaikutusmekanisminsa perusteella epkoritamabi voi aiheuttaa sikiövaurioita, kuten B‑solujen lymfosytopeniaa ja normaalien immuunivasteiden muutoksia, jos sitä annetaan raskaana oleville naisille. Ei ole olemassa tietoja epkoritamabin käytöstä raskaana oleville naisille. Epkoritamabia ei ole tutkittu eläimille tehdyissä lisääntymistutkimuksissa. IgG1-vasta-aineet, kuten epkoritamabi, voivat läpäistä istukan ja altistaa sikiön. Raskaana oleville naisille on kerrottava sikiöön kohdistuvan riskin mahdollisuudesta.

Epkoritamabin käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä ehkäisyä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö epkoritamabi ihmisen rintamaitoon tai vaikuttaako se maidontuotantoon. Rintamaidossa tiedetään olevan IgG:tä, joten vastasyntynyt saattaa altistua epkoritamabille maidon kautta. Rintaruokinta on lopetettava epkoritamabihoidon ajaksi ja vähintään 4 kuukaudeksi viimeisen annoksen jälkeen.

Hedelmällisyys

Epkoritamabilla ei ole tehty hedelmällisyystutkimuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Epkoritamabin vaikutuksia miesten ja naisten hedelmällisyyteen ei tunneta.

Epkoritamabilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. ICANS-oireyhtymän mahdollisuuden vuoksi potilaita tulee kehottaa noudattamaan varovaisuutta ajaessaan autoa, pyöräillessään tai käyttäessään painavia tai mahdollisesti vaarallisia koneita (tai välttämään näitä toimia, jos heillä esiintyy oireita).

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Epkoritamabin turvallisuutta arvioitiin satunnaistamattomassa, yhdellä hoitoryhmällä toteutetussa tutkimuksessa 167 potilaalla, joilla oli uusiutunut tai hoitoon reagoimaton LBCL vähintään kahden systeemisen hoitolinjan jälkeen. Arviointiin sisältyivät kaikki potilaat, jotka otettiin tutkimuksessa 48 mg:n annosta saavaan ryhmään ja jotka saivat vähintään yhden annoksen epkoritamabia.

Epkoritamabialtistuksen mediaanikesto oli 3,7 kuukautta (vaihteluväli: 0–25 kuukautta).

Yleisimpiä haittavaikutuksia (≥ 20 %) olivat CRS, uupumus, neutropenia, pistoskohdan reaktiot, muskuloskeletaalinen kipu, vatsakipu, kuume, pahoinvointi ja ripuli.

Vakavia haittavaikutuksia esiintyi 52 %:lla potilaista. Yleisin vakava haittavaikutus (≥ 10 %) oli sytokiinioireyhtymä (31 %). Seitsemän potilasta (4,2 %) sai kuolemaan johtaneen haittavaikutuksen (keuhkokuume 3 (1,8 %) potilaalla, virusinfektio 3 (1,8 %) potilaalla ja ICANS 1 (0,6 %) potilaalla).

Hoidon lopettamiseen johtaneita haittavaikutuksia esiintyi 6,6 %:lla potilaista. Kuusi (3,6 %) potilasta lopetti epkoritamabihoidon keuhkokuumeen takia, kolme (1,8 %) potilasta virusinfektion takia, yksi (0,6 %) potilas CRS:n takia, yksi (0,6 %) potilas ICANS-oireyhtymän takia ja yksi (0,6 %) potilas uupumuksen takia.

Haittavaikutusten aiheuttamia annosten viivästymisiä esiintyi 32 %:lla potilaista. Annosten viivästymiseen johtaneita haittavaikutuksia (≥ 3 %) olivat virusinfektiot (9,6 %), CRS (7,2 %), neutropenia (4,8 %), kuume (3,0 %) ja trombosytopenia (3,0 %).

Haittavaikutustaulukko

Kliinisissä tutkimuksissa todetut epkoritamabin haittavaikutukset (taulukko 6) on lueteltu MedDRA-elinjärjestelmäluokan ja seuraavien yleisyyksien mukaisesti: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000) ja hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 6 Uusiutunutta tai hoitoon reagoimatonta LBCL:ää sairastavilla, epkoritamabihoitoa saaneilla potilailla raportoidut haittavaikutukset tutkimuksessa GCT3013‑01

Haittavaikutukset luokiteltiin NCI CTCAE -kriteerien version 5.0 mukaan

^aVirusinfektioon sisältyvät asymptomaattinen COVID-19, COVID-19, sytomegalovirusinfektio, sytomegalovirusinfektion reaktivaatio, virusperäinen maha-suolitulehdus, herpes simplex, vyöruusu ja suun herpes

^bKeuhkokuumeeseen sisältyvät COVID‑19-keuhkokuume ja keuhkokuume

^cYlähengitystieinfektioon sisältyvät laryngiitti, faryngiitti, RS-virusinfektio, riniitti, rinovirusinfektio ja ylähengitystieinfektio

^dSieni-infektioon sisältyvät kandidainfektio, esofageaalinen kandidiaasi ja suun kandidiaasi

^eSepsikseen sisältyvät bakteremia, sepsis ja septinen sokki

^fNeutropeniaan sisältyvät neutropenia ja neutrofiiliarvon lasku

^gAnemiaan sisältyvät anemia ja seerumin ferritiiniarvon lasku

^hTrombosytopeniaan sisältyvät verihiutalearvon lasku ja trombosytopenia

ⁱLymfosytopeniaan sisältyvät lymfosyyttiarvon lasku ja lymfosytopenia

^jCRS- ja ICANS-haittavaikutusten luokitus perustuu American Society for Transplantation and Cellular Therapy (ASTCT) -kriteereihin

^kTuumorilyysioireyhtymän luokitus perustuu Cairo‑Bishop-kriteereihin

^lSydämen rytmihäiriöön sisältyvät bradykardia, sinusbradykardia, sinustakykardia, supraventrikulaarinen takykardia ja takykardia

^mVatsakipuun sisältyvät vatsavaivat, vatsakipu, alavatsakipu, ylävatsakipu ja vatsan arkuus

ⁿIhottumaan sisältyvät ihottuma, erytematoottinen ihottuma, makulopapulaarinen ihottuma ja pustulaarinen ihottuma

^oMuskuloskeletaaliseen kipuun sisältyvät selkäkipu, luukipu, kylkikipu, muskuloskeletaalinen rintakipu, muskuloskeletaalinen kipu, myalgia, niskakipu, ei-sydänperäinen rintakipu, kipu, raajakipu ja selkärankakipu

^pUupumukseen sisältyvät astenia, uupumus ja letargia

^qPistoskohdan reaktioihin sisältyvät pistoskohdan mustelma, pistoskohdan punoitus, pistoskohdan hypertrofia, pistoskohdan tulehdus, pistoskohdan massa, pistoskohdan kipu, pistoskohdan kutina, pistoskohdan ihottuma, pistoskohdan reaktio, pistoskohdan turvotus ja pistoskohdan nokkosihottuma.

^rKuumeeseen sisältyvät ruumiinlämmön nousu ja kuume

^sEdeemaan sisältyvät kasvojen edeema, yleistynyt edeema, edeema, perifeerinen edeema ja perifeerinen turvotus

^tAlhaiseen veren natriumarvoon sisältyvät alhainen veren natriumarvo ja hyponatremia

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Sytokiinioireyhtymä

Minkä tahansa asteen CRS:ää esiintyi 51 %:lla (85/167) epkoritamabihoitoa saaneista potilaista. Asteen 1 CRS:n ilmaantuvuus oli 31 % ja asteen 2 CRS:n ilmaantuvuus 17 %, ja asteen 3 CRS kehittyi 3,0 %:lle potilaista. CRS uusiutui 17 %:lla potilaista. Minkä tahansa asteista CRS:ää esiintyi 6,6 %:lla potilaista aloitusannoksen (syklin 1 päivä 1) jälkeen, 13 %:lla väliannoksen (syklin 1 päivä 8) jälkeen, 44 %:lla ensimmäisen täyden annoksen (syklin 1 päivä 15) jälkeen, 4,6 %:lla toisen täyden annoksen (syklin 1 päivä 22) jälkeen ja 2,8 %:lla kolmannen täyden annoksen (syklin 2 päivä 1) jälkeen tai myöhemmin. Mediaaniaika CRS:n alkamiseen viimeisimmän annetun epkoritamabiannoksen jälkeen oli 2 vuorokautta (vaihteluväli: 1–11 vuorokautta). Mediaaniaika CRS:n alkamiseen ensimmäisen täyden annoksen jälkeen oli 20,2 tuntia (vaihteluväli: 0,2–7 vuorokautta). CRS korjaantui 100 %:lla potilaista, ja CRS-tapahtumien mediaanikesto oli 2 vuorokautta (vaihteluväli: 0,1–27 vuorokautta).

Yleisimpiä CRS:n merkkejä ja oireita niillä 85 potilaalla, joille kehittyi CRS, olivat kuume 99 %:lla, hypotensio 31 %:lla ja hypoksia 19 %:lla. Muita CRS:n merkkejä ja oireita, joita esiintyi yli kahdella potilaalla, olivat vilunväristykset (11 %), takykardia (mukaan lukien sinustakykardia (9 %)), hengenahdistus (3,5 %) ja päänsärky (3,5 %). Samanaikaista ohimenevää maksaentsyymiarvojen nousua (ALAT tai ASAT > 3 x ULN) esiintyi 2,4 %:lla CRS:n saaneista potilaista. Seuranta- ja hoito-ohjeet, ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Immuunijärjestelmän efektorisoluihin liittyvä neurotoksisuusoireyhtymä

ICANS-oireyhtymää esiintyi 6,0 %:lla epkoritamabihoitoa saaneista potilaista; 4,2 %:lla esiintyi asteen 1 ja 1,2 %:lla asteen 2 oireyhtymä. Yksi potilas (0,6 %) sai asteen 5 (kuolemaan johtaneen) ICANS-tapahtuman. Mediaaniaika ensimmäisen ICANS-oireyhtymän alkamiseen epkoritamabihoidon aloittamisen (syklin 1 päivä 1) jälkeen oli 16,5 vuorokautta (vaihteluväli: 8–141 vuorokautta). ICANS korjaantui 90 %:lla (9/10) potilaista tukihoidolla. Mediaaniaika ICANS-oireyhtymän korjaantumiseen oli 5 vuorokautta (vaihteluväli: 1–9 vuorokautta). Niillä 10 potilaalla, jotka saivat ICANS-oireyhtymän, ICANS ilmeni ennen CRS:ää 20 %:lla potilaista, samanaikaisesti CRS:n kanssa 40 %:lla potilaista, CRS:n alkamisen jälkeen 10 %:lla potilaista ja ilman CRS:ää 30 %:lla potilaista.

Vakavat infektiot

Minkä tahansa asteisia vakavia infektioita esiintyi 25 %:lla epkoritamabihoitoa saaneista potilaista. Yleisimpiä vakavia infektioita olivat COVID‑19 (6,6 %), COVID‑19-keuhkokuume (4,2 %), keuhkokuume (3,6 %), sepsis (2,4 %), ylähengitystieinfektio (1,8 %), bakteremia (1,2 %) ja septinen sokki (1,2 %). Mediaaniaika epkoritamabihoidon aloittamisesta (syklin 1 päivä 1) ensimmäisen vakavan infektion kehittymiseen oli 56 vuorokautta (vaihteluväli: 4–631 vuorokautta) ja infektioiden mediaanikesto oli 15 vuorokautta (vaihteluväli: 4–125 vuorokautta). Asteen 5 infektiotapahtumia esiintyi 7 (4,2 %) potilaalla.

Neutropenia

Minkä tahansa asteen neutropeniaa esiintyi 31 %:lla potilaista, ja 23 % oli asteen 3–4 tapahtumia. Mediaaniaika ensimmäisen neutropeniatapahtuman / neutrofiiliarvon laskun kehittymiseen oli 65 vuorokautta (vaihteluväli: 1–750 vuorokautta) ja tapahtumien mediaanikesto oli 15 vuorokautta (vaihteluväli: 2–155 vuorokautta). Niistä 51 potilaasta, joilla ilmeni neutropeniatapahtuma / neutrofiiliarvojen lasku, 51 % sai G‑CSF-valmistetta tapahtumien hoitoon.

Tuumorilyysioireyhtymä

TLS:ää esiintyi 1,8 %:lla potilaista. Yhdellä potilaalla todettiin TLS päivänä 14, ja se korjaantui päivänä 17. Lisäksi kahdella potilaalla todettiin TLS päivänä 8 ja päivänä 33, ja molemmat tapahtumat jatkuivat taudin etenemisen aiheuttamaan kuolemaan asti.

Tumour flare -reaktio

Tumour flare -reaktio esiintyi 3,0 %:lla potilaista, joista kaikki oli asteen 2 tapahtumia. Mediaaniaika ensimmäiseen tumour flare -reaktioon oli 17 vuorokautta (vaihteluväli 9–34 vuorokautta) ja mediaanikesto oli 15,5 vuorokautta (vaihteluväli 1–50 vuorokautta).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostustapauksessa potilasta on seurattava minkä tahansa haittavaikutusten merkkien ja oireiden varalta, ja asianmukaista tukihoitoa on annettava.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antineoplastiset lääkeaineet, muut antineoplastiset lääkeaineet, ATC-koodi: ei vielä määritelty

Vaikutusmekanismi

Epkoritamabi on humanisoitu IgG1‑bispesifinen vasta-aine, joka sitoutuu CD20:n spesifiseen solunulkoiseen epitooppiin B‑solujen pinnalla ja CD3:een T‑solujen pinnalla. Epkoritamabin aktiivisuus riippuu sen CD20:tä ilmentäviin syöpäsoluihin ja CD3:a ilmentäviin endogeenisiin T‑soluihin kohdistuvasta samanaikaisesta vaikutuksesta, joka indusoi spesifisten T‑solujen aktivoitumista ja CD20:tä ilmentävien solujen T‑soluvälitteistä tuhoutumista.

Epkoritamabin Fc-alue on vaimennettu kohteesta riippumattomien immuunijärjestelmän efektorimekanismien estämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi vasta-aineesta riippuvainen soluvälitteinen sytotoksisuus (ADCC), komplementista riippuvainen soluvälitteinen sytotoksisuus (CDC) ja vasta-aineesta riippuvainen solujen fagosytoosi (ADCP).

Farmakodynaamiset vaikutukset

Epkoritamabi indusoi verenkierron B‑solujen nopeaa ja pysyvää vähenemistä (määritellään CD19 B‑soluarvoksi < 10 solua/µl henkilöillä, joilla on havaittavissa olevia B‑soluja hoidon aloitusvaiheessa). Tutkittavista 21 %:lla (n = 33) oli havaittavissa olevia B‑soluja verenkierrossa hoidon aloitusvaiheessa. Verenkierron T‑solujen ohimenevää vähenemistä todettiin välittömästi jokaisen annoksen jälkeen syklin 1 aikana, ja myöhempien syklien aikana todettiin myös T‑solujen määrän lisääntymistä.

Epkoritamabin ihonalaisen annon jälkeen tiettyjen sytokiinien (IFN‑γ, TNFα, IL‑6, IL‑2 ja IL‑10) pitoisuuksien ohimenevää ja vähäistä nousua todettiin pääasiassa ensimmäisen täyden annoksen (48 mg) jälkeen, ja huippupitoisuudet mitattiin 1–4 vuorokautta annoksen antamisen jälkeen. Sytokiinien pitoisuudet palasivat lähtöarvoihin ennen seuraavan täyden annoksen antamista, mutta sytokiinien pitoisuuksien nousua todettiin kuitenkin myös syklin 1 jälkeen.

Immunogeenisuus

Lääkevasta‑aineita todettiin yleisesti. Hoidon aikana ilmenneiden lääkevasta‑aineiden ilmaantuvuus DLBCL‑populaatiossa (kohdepopulaatio) hyväksytyllä 48 mg:n annostuksella oli GCT3013‑01‑tutkimuksessa 2,9 % (positiivisia 2,9 %, määrittämättömiä 2,9 % ja negatiivisia 94,3 %; N = 140 arvioitavissa ollutta potilasta) ja GCT3013‑04‑tutkimuksessa 2,6 % (positiivisia 2,6 %, määrittämättömiä 2,6 % ja negatiivisia 94,9 %; N = 39 arvioitavissa ollutta potilasta). Tutkimuksissa ei saatu näyttöä siitä, että lääkevasta‑aineet vaikuttaisivat valmisteen farmakokinetiikkaan, tehoon tai turvallisuuteen, mutta tietoa on toistaiseksi rajallisesti. Neutraloivia vasta‑aineita ei arvioitu.

Kliininen teho ja turvallisuus

Tutkimus GCT3013‑01 oli avoin, useilla kohorteilla ja yhdellä ryhmällä toteutettu monikeskustutkimus, jossa epkoritamabia arvioitiin monoterapiana uusiutunutta tai hoitoon reagoimatonta suurisoluista B‑solulymfoomaa (LBCL) sairastavilla potilailla kahden tai useamman systeemisen hoitolinjan jälkeen. Tutkimuksessa oli mukana myös diffuusia suurisoluista B‑solulymfoomaa (DLBCL) sairastavia potilaita. Tutkimukseen sisältyi annoksen suurentamisvaihe ja hoidon laajennusvaihe. Tutkimuksen laajennusvaiheessa oli mukana aggressiivisen non-Hodgkin-lymfooman (aNHL) kohortti, indolentin NHL:n (iNHL) kohortti ja manttelisolulymfooman (MCL) kohortti. Keskeinen aNHL-kohortti koostui LBCL-potilaista (N = 157), mukaan lukien potilaat, joilla oli DLBCL (N = 139, joista 12 potilaalla oli MYC-, BCL2- ja/tai BCL6-geenien uudelleenjärjestymiä eli DH/TH), korkea-asteinen B‑solulymfooma (HGBCL) (N = 9), asteen 3B follikulaarinen lymfooma (FL) (N = 5) ja potilaat, joilla oli primaarinen mediastinaalinen B‑solulymfooma (PMBCL) (N = 4). DLBCL kohortissa 29 %:lla potilaista (40/139) oli indolentista lymfoomasta muuntunut DLBCL. Tutkimukseen osallistui potilaita, joilla oli oltava dokumentoitu CD20-positiivinen kypsien B‑solujen syöpä WHO:n 2016 tai WHO:n 2008 luokituksen mukaan edustavan patologisen lausunnon perusteella, joiden kohdalla aiempi autologinen hematopoieettinen kantasolusiirto (HSCT) oli epäonnistunut tai jotka eivät voineet saada autologista HSCT-hoitoa, potilaita, joiden lymfosyyttiarvo oli < 5×10⁹/l, ja potilaita, jotka olivat saaneet vähintään yhtä monoklonaalista CD20-vasta-ainetta sisältävää hoitoa.

Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joiden lymfooma oli levinnyt keskushermostoon, potilaat, joille oli tehty aiemmin allogeeninen HSCT tai kiinteän elimen siirto, ja potilaat, joilla oli jokin krooninen infektiosairaus, tiedossa oleva T‑soluvälitteisen immuniteetin heikkous, kreatiniinipuhdistuma alle 45 ml/min, alaniiniaminotransferaasi > 3 kertaa normaaliarvojen ylärajaa suurempi, sydämen ejektiofraktio alle 45 % tai tiedossa oleva kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti. Tehoa arvioitiin 139 potilaalla, joilla oli DLBCL ja jotka olivat saaneet vähintään yhden annoksen epkoritamabia ihon alle 4 viikon eli 28 vuorokauden sykleinä. Epkoritamabia annettiin monoterapiana seuraavasti:

• Sykli 1: epkoritamabia 0,16 mg päivänä 1, 0,8 mg päivänä 8, 48 mg päivänä 15 ja päivänä 22
• Syklit 2–3: epkoritamabia 48 mg päivinä 1, 8, 15 ja 22
• Syklit 4–9: epkoritamabia 48 mg päivinä 1 ja 15
• Syklistä 10 alkaen: epkoritamabia 48 mg päivänä 1

Epkoritamabin antoa jatkettiin, kunnes tauti eteni tai potilaalla ilmeni toksisuutta, joka ei ollut hyväksyttävissä.

Demografiset tiedot ja lähtötilanteen ominaisuudet esitetään taulukossa 7.

Taulukko 7 DLBCL-potilaiden demografiset tiedot ja lähtötilanteen ominaisuudet tutkimuksessa GCT3013‑01

Ensisijainen tehon päätetapahtuma oli Luganon kriteerien (2014) mukaan määritetty ja riippumattoman arviointilautakunnan (IRC) arvioima kokonaisvasteprosentti (ORR). Seuranta-ajan mediaani oli 10,7 kuukautta (vaihteluväli: 0,3–17,9 kuukautta). Altistuksen mediaanikesto oli 4,1 kuukautta (vaihteluväli: 0–18 kuukautta).

Taulukko 8 Tutkimuksen GCT3013‑01 tehotulokset DLBCL-potilailla^a

Täydelliseen vasteeseen kuluneen ajan mediaani oli 2,6 kuukautta (vaihteluväli: 1,2–10,2 kuukautta).

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset epkoritamabin käytöstä pediatrisen tutkimussuunnitelman päätöksen mukaan myönnetyn käyttöaiheen, kypsien B‑solujen syöpien, hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Ehdollinen myyntilupa

Tämä lääkevalmiste on saanut ns. ehdollisen myyntiluvan. Se tarkoittaa, että lääkevalmisteesta odotetaan uutta tietoa. Euroopan lääkevirasto arvioi vähintään kerran vuodessa tätä lääkevalmistetta koskevat uudet tiedot, ja tarvittaessa tämä valmisteyhteenveto päivitetään.

Ihon alle annetun epkoritamabin populaatiofarmakokinetiikkaa kuvasi kaksitilamalli, johon sisältyi ensimmäisen vaiheen ihonalainen imeytyminen ja kohdevälitteinen lääkeaineen eliminaatio. Epkoritamabin farmakokineettisen vaihtelun todettiin olevan kohtalaista tai suurta, ja sille oli luonteenomaista yksilöiden välinen vaihtelu (IIV), jossa epkoritamabin farmakokineettisten parametrien variaatiokerroin (CV) oli 25,7–137,5 %.

Epkoritamabin suositellun 48 mg:n ihonalaisen annoksen jälkeisten, populaatiofarmakokineettisen, mallinnuksen perusteella arvioitujen yksilöllisten altistusten perusteella epkoritamabin geometrinen C_max-keskiarvo (% CV) on 10,8 mikrog/ml (41,7 %) ja AUC0‑7d on 68,9 vrk*mikrog/ml (45,1 %) viikoittaisen antoaikataulun lopussa. C_trough viikolla 12 on 8,4 (53,3 %) mikrog/ml.

Epkoritamabin geometrinen C_max-keskiarvo (% CV) on 7,52 mikrog/ml (41,1 %) ja AUC0‑14d on 82,6 vrk*mikrog/ml (49,3 %) antoaikataulun lopussa, kun lääkettä annetaan kahden viikon välein. Kun lääkettä annetaan kahden viikon välein, C_trough on 4,1 (73,9 %) mikrog/ml.

Epkoritamabin geometrinen C_max -keskiarvo (% CV) on 4,76 mikrog/ml (51,6 %) ja AUC0‑28d on 74,3 vrk*mikrog/ml (69,5 %) vakaassa tilassa, kun lääkettä annetaan neljän viikon välein. Kun lääkettä annetaan neljän viikon välein, C_trough on 1,2 (130 %) mikrog/ml.

Imeytyminen

Huippupitoisuudet saavutettiin noin 3–4 vuorokaudessa (T_max) LBCL-potilailla, jotka saivat täyttä 48 mg:n annosta.

Jakautuminen

Populaatiofarmakokineettisen mallinnuksen perusteella sentraalisen jakautumistilavuuden geometrinen keskiarvo (% CV) on 8,27 l (27,5 %) ja näennäinen vakaan tilan jakautumistilavuus on 25,6 l (81,8 %).

Biotransformaatio

Epkoritamabin metaboliareittiä ei ole nimenomaisesti tutkittu. Muiden terapeuttisten proteiinien tavoin epkoritamabin odotetaan hajoavan pieniksi peptideiksi ja aminohapoiksi katabolisten reittien kautta.

Eliminaatio

Epkoritamabin puhdistuman odotetaan olevan saturoituvaa ja kohdevälitteistä. Puhdistuman geometrinen keskiarvo (% CV) (l/vrk) on 0,441 (27,8 %). Epkoritamabin puoliintumisaika riippuu pitoisuudesta. Populaatiofarmakokineettisestä mallista saatu täyden epkoritamabiannoksen (48 mg) puoliintumisajan geometrinen keskiarvo oli 22–25 vuorokautta lääkkeen antotiheydestä riippuen.

Erityisryhmät

Ikään (20–89 vuotta), sukupuoleen, rotuun / etniseen alkuperään (valkoihoinen, aasialainen ja muu), lievään tai keskivaikeaan munuaisten vajaatoimintaan viittaavaan kreatiniinipuhdistumaan (CLcr ≥ 30 ml/min – CLcr < 90 ml/min) ja lievään maksan vajaatoimintaan (kokonaisbilirubiini ≤ ULN ja ASAT > ULN tai kokonaisbilirubiini 1–1,5 x ULN ja mikä tahansa ASAT-arvo) perustuvia, kliinisesti merkittäviä vaikutuksia epkoritamabin farmakokinetiikkaan ei todettu (syklin 1 AUC noin 36 %), kun potilaiden painoerot otettiin huomioon. Tutkimuksia ei ole tehty vaikeaa tai loppuvaiheen munuaistautia (CLcr < 30 ml/min) tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa (kokonaisbilirubiini > 3 x ULN ja mikä tahansa ASAT-arvo) sairastavilla potilailla. Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista (kokonaisbilirubiini > 1,5–3 x ULN ja mikä tahansa ASAT-arvo, N = 1) on vain hyvin vähän tietoa. Siksi epkoritamabin farmakokinetiikkaa näissä ryhmissä ei tunneta.

Muiden terapeuttisten proteiinien tavoin potilaan painolla (39–144 kg) on tilastollisesti merkitsevä vaikutus epkoritamabin farmakokinetiikkaan. Altistus-vasteanalyysin ja kliinisten tietojen perusteella altistuksiin kohdistuva vaikutus ei ole kliinisesti merkittävä, kun otetaan huomioon pienipainoisilla (esim. 46 kg) tai suuripainoisilla (esim. 105 kg) potilailla ja eri painoluokissa (< 65 kg, 65–< 85, ≥ 85) todetut altistukset.

Pediatriset potilaat

Epkoritamabin farmakokinetiikkaa pediatrisilla potilailla ei ole varmistettu.

Farmakologia ja/tai toksikologia eläimillä

Epkoritamabia ei ole tutkittu eläimille tehdyissä lisääntymis- tai kehitystoksisuustutkimuksissa.

Jaavanmakakeilla todetut vaikutukset olivat yleisesti ottaen yhdenmukaisia epkoritamabin farmakologisen vaikutusmekanismin kanssa. Näitä löydöksiä olivat esimerkiksi annokseen liittyvät kliiniset haitat (mukaan lukien oksentelu, aktiivisuuden väheneminen ja kuolleisuus suuria annoksia käytettäessä) ja sytokiinien vapautuminen, korjaantuvat hematologiset muutokset, korjaantuva ääreisveren B‑solukato ja korjaantuva imusolujen määrän pieneneminen sekundaarisissa imukudoksissa.

Mutageenisuus

Epkoritamabilla ei ole tehty mutageenisuustutkimuksia.

Karsinogeenisuus

Epkoritamabilla ei ole tehty karsinogeenisuustutkimuksia.

Hedelmällisyyden heikkeneminen

Epkoritamabia ei ole tutkittu eläimille tehdyissä hedelmällisyystutkimuksissa, mutta yleistä toksisuutta selvittäneissä, 5 viikkoa kestäneissä tutkimuksissa epkoritamabi ei aiheuttanut toksikologisia muutoksia jaavanmakakiurosten tai -naaraiden lisääntymiselimissä laskimoon annetuilla annoksilla, jotka olivat enintään 1 mg/kg/viikko. AUC-altistukset (aikakeskiarvo 7 vuorokauden ajalta) jaavanmakakeille annetulla suurella annoksella olivat samaa luokkaa kuin potilailla (AUC0‑7d), jotka saivat suositeltua annosta.

Natriumasetaattitrihydraatti

Etikkahappo

Sorbitoli (E420)

Polysorbaatti 80

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden ja/tai laimentimien kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Avaamaton injektiopullo

2 vuotta.

Laimennettu epkoritamabi

Kemiallinen ja fysikaalinen käytönaikainen säilyvyys on osoitettu 24 tunnin ajalta 2–8 °C:n lämpötilassa, mukaan lukien enintään 12 tunnin ajalta huoneenlämmössä (20–25 °C).

Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulee käyttää välittömästi. Jos sitä ei käytetä välittömästi, käytönaikaiset säilytysajat ja -olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä ne normaalisti saa olla yli 24 tuntia 2–8 °C:n lämpötilassa, ellei laimennusta ole tehty kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Päivänvalolle altistuminen on minimoitava. Anna epkoritamabiliuoksen lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen potilaalle antoa. Hävitä käyttämätön epkoritamabiliuos sallitun säilytysajan päättymisen jälkeen.

Säilytä ja kuljeta kylmässä (2 °C – 8 °C).

Ei saa jäätyä.

Pidä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TEPKINLY injektiokonsentraatti, liuosta varten
4 mg/0,8 ml 1 kpl (0,8 ml) (718,74 €)

PF-selosteen tieto

Tyypin I lasista valmistettu injektiopullo, jossa on läpäisykohdasta fluoropolymeerillä päällystetty bromobutyylikumitulppa ja alumiinisinetti sekä muovinen vaaleansininen irti napsautettava korkki. Injektiopullo sisältää 4 mg 0,8 ml:ssa injektiokonsentraattia, liuosta varten.

Yksi kotelo sisältää yhden injektiopullon.

Valmisteen kuvaus:

Väritön tai kellertävä liuos, jonka pH on 5,5 ja osmolaalisuus noin 211 mOsm/kg.

Terveydenhuollon ammattilaisen on valmisteltava epkoritamabi ja annettava se injektiona ihon alle.

Jokainen epkoritamabi-injektiopullo on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten.

Jokainen injektiopullo on ylitäytetty, jotta siitä voidaan ottaa riittävä määrä lääkettä.

Epkoritamabia annetaan 28 vuorokauden sykleinä kohdassa Annostus ja antotapa olevan antoaikataulun mukaisesti.

Epkoritamabi on tarkistettava silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa. Konsentraatin tulisi olla väritön tai kellertävä liuos. Älä käytä liuosta, jos siinä on värimuutoksia tai hiukkasia tai se on sameaa.

Epkoritamabin valmistelu

Epkoritamabin valmistelussa on käytettävä aseptista tekniikkaa. Laimennetun liuoksen suodattaminen ei ole tarpeen.

Ohjeet 0,16 mg:n ja 0,8 mg:n epkoritamabiannosten valmisteluun

Ohjeet 0,16 mg:n aloitusannoksen valmisteluun – 2 laimennusta tarvitaan

Käytä jokaiseen siirtovaiheeseen sopivan kokoista ruiskua, injektiopulloa ja neulaa.

Ohjeet 0,8 mg:n väliannoksen valmisteluun – 1 laimennus tarvitaan

Käytä jokaiseen siirtovaiheeseen sopivan kokoista ruiskua, injektiopulloa ja neulaa.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

TEPKINLY injektiokonsentraatti, liuosta varten
4 mg/0,8 ml 1 kpl

• Ei korvausta.

L01FX27

22.09.2023