Vertaa PF-selostetta

KEVZARA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä 150 mg, 200 mg, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku 200 mg

Huomioitavaa

▼Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

150 mg injektioneste, liuos
Yksi esitäytetty kerta-annoskynä sisältää 150 mg sarilumabia 1,14 ml:ssa liuosta (131,6 mg/ml).

200 mg injektioneste, liuos
Yksi esitäytetty kerta-annosruisku sisältä 200 mg sarilumabia 1,14 ml liuosta (175 mg/ml).
Yksi esitäytetty kerta-annoskynä sisältää 200 mg sarilumabia 1,14 ml liuosta (175 mg/ml).

Sarilumabi on interleukiini-6 (IL-6) -reseptorin selektiivinen ihmisen monoklonaalinen vasta-aine, joka on tuotettu kiinanhamsterin munasarjasoluissa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Kevzara on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä metotreksaatin (MTX) kanssa keskivaikean tai vaikean aktiivisen nivelreuman hoitoon aikuisille, joilla ei ole saatu riittävää vastetta yhdellä tai useammalla taudinkulkua muuttavilla reumalääkkeillä (DMARDs, disease-modifying anti-rheumatic drugs) tai jotka eivät siedä niitä. Kevzara-valmistetta voidaan antaa monoterapiana, jos metotreksaattia ei siedetä tai se ei ole sopiva (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Ehto

Hoito tulee aloittaa ja sitä tulee seurata nivelreuman diagnosointiin ja hoitoon perehtyneen erikoislääkärin valvonnassa.

Annostus ja antotapa

Hoidon saa aloittaa vain ja sitä on valvottava nivelreuman diagnosointiin ja hoitoon perehtynyt lääkäri. Kevzara-hoitoa saaville potilaille on annettava potilaskortti.

Annostus
Suositeltu Kevzara-annos on 200 mg joka 2. viikko ihonalaisena injektiona.

Annoksen pienentämistä 200 mg:sta joka toinen viikko 150 mg:aan joka toinen viikko suositellaan, kun on tarpeen hallita neutropeniaa, trombosytopeniaa tai kohonneita maksaentsyymiarvoja.

Annosmuutokset
Jos potilaalle kehittyy vakava infektio, Kevzara-hoito on keskeytettävä, kunnes infektio on saatu hallintaan.

Kevzara-hoidon aloittamista ei suositella potilaille, joilla neutrofiilien määrä on vähäinen eli absoluuttinen neutrofiilimäärä (ANC) on alle 2 x 109/l.

Kevzara-hoidon aloittamista ei suositella potilaille, joiden verihiutaleiden määrä on alle 150 x 103/µl.

Suositellut annosmuutokset, jos potilaalla on todettu neutropenia, trombosytopenia tai kohonneita maksaentsyymiarvoja (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset):

Pieni absoluuttinen neutrofiilimäärä (ks. kohta Farmakodynamiikka)

Laboratorioarvo
(soluja x 109/l)

Suositus

ANC yli 1

Kevzara-hoitoa jatketaan samalla annoksella.

ANC 0,5–1

Kevzara-hoido keskeytetään, kunnes määrä on >1 x 109/l.
Kevzara-hoito voidaan aloittaa uudelleen annoksella 150 mg joka toinen viikko ja annos voidaan suurentaa 200 mg:aan joka toinen viikko, jos se on kliinisesti tarkoituksenmukaista.

ANC alle 0,5

Kevzara-hoito on lopetettava.

Pieni verihiutaleiden määrä

Laboratorioarvo
(soluja x 103/µl)

Suositus

50–100

Kevzara-hoito keskeytetään, kunnes määrä on >100 x 103/µl.
Kevzara-hoito voidaan aloittaa uudelleen annoksella 150 mg joka toinen viikko ja annos voidaan suurentaa 200 mg:aan joka toinen viikko, jos se on kliinisesti tarkoituksenmukaista.

Alle 50

Jos tulos on varmistettu toistetulla testillä, Kevzara-hoito lopetetaan.

Poikkeavat maksaentsyymiarvot

Laboratorioarvo

Suositus

ALAT > 1–3 x normaali-
arvon yläraja (ULN)

On harkittava samanaikaisesti annetun DMARD-lääkityksen kliinisesti tarkoituksenmukaisia annosmuutoksia.

ALAT > 3–5 x ULN

Kevzara-hoido keskeytetään, kunnes arvo on < 3 x ULN.
Kevzara-hoito voidaan aloittaa uudelleen annoksella 150 mg joka toinen viikko ja annos voidaan suurentaa 200 mg:aan joka toinen viikko, jos se on kliinisesti tarkoituksenmukaista.

ALAT > 5 x ULN

Kevzara-hoito on lopetettava.

Unohtunut annos
Jos Kevzara-annos unohtuu ja annoksen unohtamisesta on enintään 3 päivää, seuraava annos otetaan mahdollisimman pian. Sitä seuraava annos pitää ottaa tavanomaisen aikataulun mukaan. Jos annoksen unohtamisesta on kulunut 4 päivää tai yli, seuraava annos otetaan tavanomaisen aikataulun mukaan. Kaksinkertainen annos ei ole sallittu.

Erityisryhmät
Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta. Kevzara-valmistetta ei ole tutkittu vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Kevzara-valmisteen turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, mukaan lukien potilaat, joilla on saatu serologisissa kokeissa positiivinen tulos hepatiitti B ‑viruksen (HBV) tai hepatiitti C ‑viruksen (HCV) suhteen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Iäkkäät
Yli 65-vuotiaille potilaille ei tarvita annosmuutoksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat
Kevzara-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa
Ihonalainen injektio.

Koko esitäytetyn ruiskun/esitäytetyn kynän sisältö (1,14 ml) annetaan ihonalaisena injektiona. Injektiokohtia (vatsa, reisi, käsivarren yläosa) pitää vaihtaa jokaisella injektiokerralla. Älä pistä Kevzara-valmistetta aristavaan tai vaurioituneeseen ihoon, tai ihoon jossa on mustelmia tai arpia.

Potilas voi pistää itse tai potilaan huoltaja voi antaa Kevzara-valmisteen, jos hoidosta vastaava terveydenhuollon ammattilainen on katsonut sen tarkoituksenmukaiseksi. Tätä ennen potilaalle ja/tai hänen huoltajalleen on annettava perusteellinen opastus Kevzara-valmisteen käyttökuntoon saattamisesta ja antamisesta.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet lisätietoa tämän lääkevalmisteen antamisesta.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
Aktiiviset, vaikeat infektiot (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Kevzara-valmisteen jäljitettävyys
Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi annetun valmisteen kauppanimi ja eränumero on kirjattava selkeästi.

Vakavat infektiot
Potilaita on tarkkailtava huolellisesti infektion merkkien ja oireiden varalta Kevzara-hoidon aikana (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Haittavaikutukset). Koska iäkkäillä esiintyy yleensä infektioita enemmän kuin nuoremmilla, iäkkäiden potilaiden hoidossa on noudatettava varovaisuutta.

Kevzara-valmistetta ei saa antaa potilaille, joilla on aktiivinen infektio. Tämä koskee myös paikallisia infektioita. Hoidon riskejä on harkittava suhteessa hoidon hyötyihin ennen Kevzara-hoidon aloittamista potilaille:

  • joilla on krooninen tai toistuva infektio
  • joilla on aiemmin ollut vakava tai opportunistinen infektio
  • joilla on HIV-infektio
  • joilla on jokin muu sairaus, joka saattaa altistaa infektioille
  • jotka ovat altistuneet tuberkuloosille tai
  • jotka ovat asuneet tai matkustelleet alueilla, joilla esiintyy endeemisesti tuberkuloosia tai mykooseja.

Kevzara-hoido on keskeytettävä, jos potilaalle kehittyy vakava tai opportunistinen infektio.

Potilaalle, jolle kehittyy uusi infektio Kevzara-hoidon aikana, on viipymättä tehtävä immuunipuutteisille potilaille tarkoitetut täydelliset diagnostiset tutkimukset ja aloitettava tarkoituksenmukainen mikrobilääkehoito, ja potilasta on tarkkailtava huolellisesti.

Vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita bakteerien, mykobakteerien, invasiivisten sienten, virusten tai muiden opportunististen patogeenien aiheuttamia infektioita on raportoitu immunosuppressiivista lääkehoitoa, mukaan lukien Kevzara-hoitoa, nivelreumaan saaneilla potilailla. Kevzara-hoidon aikana useimmin havaittuja vakavia infektioita olivat keuhkokuume ja selluliitti (ks. kohta Haittavaikutukset). Opportunisti-infektioista Kevzara-hoidon yhteydessä raportoitiin tuberkuloosia, kandidiaasia ja Pneumocystis-infektioita. Yksittäisissä tapauksissa tauti oli ennemminkin levinnyt kuin paikallinen, ja usein käytettiin samanaikaisesti muita immuunisalpaajia, kuten metotreksaattia tai kortikosteroideja, jotka nivelreuman lisäksi saattavat altistaa infektioille.

Tuberkuloosi
Potilaiden tuberkuloosin riskitekijät on arvioitava ja heidät on testattava piilevän infektion varalta ennen Kevzara-hoidon aloittamista. Potilaat, joilla on piilevä tai aktiivinen tuberkuloosi, on hoidettava tavanomaisilla mykobakteerilääkkeillä ennen Kevzara-hoidon aloittamista. Tuberkuloosilääkitystä on harkittava ennen Kevzara-hoidon aloittamista potilailla, joilla on ollut aiemmin piilevä tai aktiivinen tuberkuloosi ja joille ei voida varmistaa riittävää hoitokuuria, sekä potilailla, joiden piilevän tuberkuloosi-infektion testi on negatiivinen, mutta joilla on tuberkuloosin riskitekijöitä. Tuberkuloosilääkitystä harkittaessa saattaa olla tarpeen konsultoida tuberkuloosiin erikoistunutta lääkäriä.

Potilaita on seurattava tarkkaan tuberkuloosin merkkien ja oireiden varalta, myös potilaita, jotka saivat ennen hoidon aloitusta negatiivisen tuloksen piilevän tuberkuloosi-infektion testissä.

Virusten uudelleenaktivointi
Virusten uudelleenaktivoitumista on raportoitu immunosuppressiivisten biologisten lääkehoitojen yhteydessä. Kevzara-valmisteella tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa on todettu vyöruusutapauksia. Hepatiitti B ‑viruksen uudelleenaktivoitumista ei ole raportoitu kliinisissä tutkimuksissa, tosin potilaat, joilla oli uudelleenaktivoitumisen riski, suljettiin pois näistä tutkimuksista.

Laboratorioarvot
Neutrofiilien määrä
Kevzara-hoidon yhteydessä havaittiin tavanomaista enemmän absoluuttisen neutrofiilimäärän (ANC) vähenemistä. Absoluuttisen neutrofiilimäärän pienenemiseen ei liittynyt infektioiden lisääntymistä. Tämä koski myös vakavia infektioita.

  • Kevzara-hoidon aloittamista ei suositella potilaille, joilla neutrofiilien määrä on vähäinen eli absoluuttinen neutrofiilimäärä (ANC) on alle 2 x 109/l. Jos potilaan absoluuttinen neutrofiilimäärä on alle 0,5 x 109/l, Kevzara-hoito on lopetettava.
  • Neutrofiilien määrää on tarkkailtava 4–8 viikon ajan hoidon aloittamisesta ja sen jälkeen kliinisen arvioinnin mukaisesti. Absoluuttisen neutrofiilimäärän tuloksiin perustuvat suositellut annosmuutokset, ks. kohta Annostus ja antotapa.
  • Absoluuttisen neutrofiilimäärän muutosten farmakodynamiikan vuoksi annosmuutoksia harkittaessa on käytettävä annosvälin loppuvaiheen tuloksia (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Verihiutaleiden määrä
Kliinisissä tutkimuksissa Kevzara-hoitoon on liittynyt verihiutaleiden määrän pienenemistä. Verihiutaleiden vähenemiseen ei liittynyt verenvuototapahtumia (ks. kohta Haittavaikutukset).

  • Kevzara-hoidon aloittamista ei suositella potilaille, joiden verihiutaleiden määrä on alle 150 x 103/µl. Jos potilaan verihiutaleiden määrä on alle 50 x 103/µl, Kevzara-hoito on lopetettava.
  • Verihiutaleiden määrää on tarkkailtava 4–8 viikon ajan hoidon aloittamisesta ja sen jälkeen kliinisen arvioinnin mukaisesti. Verihiutaleiden määrään perustuvat suositellut annosmuutokset, ks. kohta Annostus ja antotapa.

Maksaentsyymit
Kevzara-hoidon yhteydessä kohonneiden transaminaasiarvojen ilmaantuvuus suureni. Näiden arvojen kohoaminen oli ohimenevää eikä aiheuttanut kliinisesti ilmeisiä maksavaurioita kliinisissä tutkimuksissa (ks. kohta Haittavaikutukset). Näiden kohonneiden transaminaasiarvojen esiintyvyyden ja kohoamisen voimakkuuden havaittiin suurentuneen silloin, kun yhdessä Kevzara-hoidon kanssa käytettiin mahdollisesti maksatoksisia lääkevalmisteita (kuten metotreksaattia).

Kevzara-hoidon aloittamista ei suositella potilaille, joiden transaminaasi‑, ALAT- tai ASAT-arvot ovat kohonneet yli 1,5-kertaisiksi normaaliarvon ylärajaan (ULN) nähden. Kevzara-hoito on lopetettava potilailla, joiden ALAT on yli 5 x ULN (ks. kohta Annostus ja antotapa).

ALAT- ja ASAT-arvoja on seurattava 4–8 viikon ajan hoidon aloittamisesta ja sen jälkeen 3 kuukauden välein. Kliinisen arvion perusteella voidaan harkita myös muita maksan toimintakokeita, kuten bilirubiinimääritystä. Kohonneisiin transaminaasiarvoihin perustuvat suositellut annosmuutokset, ks. kohta Annostus ja antotapa.

Poikkeavuudet lipidiarvoissa
Kroonista tulehdusta sairastavien potilaiden lipidipitoisuudet saattavat pienentyä. Kevzara-hoitoon liittyi lipidiparametrien, kuten LDL-kolesteroli‑, HDL-kolesteroli- ja/tai triglyseridiarvojen suurenemista (ks. kohta Haittavaikutukset).

Lipidiparametrit on mitattava noin 4–8 viikon kuluttua Kevzara-hoidon aloittamisesta ja sen jälkeen noin 6 kuukauden välein.

Potilaita on hoidettava hyperlipidemian hoitosuositusten mukaisesti.

Maha-suolikanavan perforaatio
Maha-suolikanavan perforaatioita on ilmoitettu kliinisissä tutkimuksissa, lähinnä divertikuliitin komplikaationa. Kevzara-valmistetta on käytettävä varoen potilaille, joilla on aiemmin ollut maha-suolikanavan haava tai divertikuliitti. Potilaat, jolle ilmaantuu uusia vatsaoireita, kuten jatkuva kipu, johon liittyy kuume, on tutkittava viipymättä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Maligniteetit
Hoito immunosupressiivisilla lääkeaineilla saattaa suurentaa maligniteettien riskiä. Kevzara-hoidon vaikutusta maligniteettien kehittymiseen ei tunneta, mutta maligniteetteja on raportoitu kliinisissä tutkimuksissa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Yliherkkyysreaktiot
Kevzara-valmisteeseen liittyviä yliherkkyysreaktioita on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset). Injektiokohdan ihottuma, ihottuma ja nokkosrokko olivat kaikkein yleisimmin ilmoitettuja yliherkkyysreaktioita. Potilaita on neuvottava hakeutumaan välittömästi hoitoon, jos heille tulee mitä tahansa yliherkkyysreaktioiden oireita. Jos esiintyy anafylaksiaa tai muita yliherkkyysreaktioita, Kevzara-hoito on lopetettava välittömästi. Kevzara-hoitoa ei saa antaa potilaille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä sarilumabille (ks. kohta Vasta-aiheet).

Maksan vajaatoiminta
Kevzara-valmistetta ei suositella potilaille, joilla on aktiivinen maksasairaus tai maksan vajaatoiminta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Haittavaikutukset).

Rokotukset
Elävien sekä myös elävien heikennettyjen rokotteiden kliinistä turvallisuutta ei ole varmistettu Kevzara-hoidon yhteydessä, joten niiden samanaikaista käyttöä on vältettävä. Tietoa ei ole saatavilla infektion sekundaaritartunnasta Kevzara-valmistetta saaneisiin potilaisiin henkilöistä, jotka ovat saaneet eläviä rokotteita. Ennen Kevzara-hoidon aloittamista suositellaan, että kaikkien potilaiden rokotussuojat tarkistetaan ajantasalle voimassa olevien rokotusohjelmien mukaisiksi. Elävien rokotteiden antamisen ja Kevzara-hoidon aloittamisen väliin jäävän ajan on oltava ajantasaisten, immunosuppressiivisia valmisteita koskevien rokotusohjeiden mukainen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Kardiovaskulaarinen riski
Nivelreumapotilailla on suurentunut sydän- ja verisuonitautiriski, ja riskitekijät (kuten kohonnut verenpaine ja hyperlipidemia) on hoidettava tavanomaisen hoitokäytännön mukaisesti.

Yhteisvaikutukset

Metotreksaatin samanaikainen anto ei vaikuttanut sarilumabialtistukseen populaatiofarmakokineettisen analyysin ja tutkimusten ristiin vertailun perusteella. Metotreksaattialtistus ei muuttunut samanaikaisen sarilumabiannon takia; kerättyä tietoa ei kuitenkaan ole. Kevzara-valmisteen käyttöä yhdessä Janus-kinaasin (JAK) estäjien tai biologisten DMARD-lääkkeiden, kuten TNF (Tumor Necrosis Factor) -salpaajien, kanssa ei ole tutkittu.

Erilaiset in vitro ja ihmisillä tehdyt harvat in vivo ‑tutkimukset ovat osoittaneet, että sytokiinit ja sytokiinimodulaattorit voivat vaikuttaa spesifisten sytokromi P450 (CYP) ‑entsyymien (CYP1A2, CYP2C9, CYP2C19 ja CYP3A4) toimintaan ja siten mahdollisesti muuttaa sellaisten samanaikaisesti annettujen lääkevalmisteiden farmakokinetiikkaa, jotka ovat näiden entsyymien substraatteja. Suurentuneet interleukiini 6 (IL‑6) ‑pitoisuudet saattavat vaimennussäädellä CYP-aktiivisuutta esimerkiksi nivelreumapotilailla ja siten suurentaa lääkkeen pitoisuuksia verrattuna tutkittaviin, joilla ei ole nivelreumaa. Kun IL-6Rα-antagonistit, kuten sarilumabi, salpaavat IL-6-signaalivälityksen, IL-6:n estovaikutus saattaa kumoutua ja CYP-aktiivisuus palautua, mikä johtaa muuttuneisiin lääkevalmisteiden pitoisuuksiin.

Sarilumabin kyvyllä muuntaa IL-6:n vaikutusta CYP-entsyymeihin saattaa olla kliinistä merkitystä käytettäessä CYP-substraatteja, joiden terapeuttinen indeksi on kapea ja annos säädetään potilaskohtaisesti. Jos potilas saa lääkevalmistetta, joka on CYP-substraatti, Kevzara-hoitoa aloitettaessa tai lopetettaessa on tarpeen seurata hoidon vaikutusta (esim. varfariinin kohdalla) tai lääkepitoisuutta (esim. teofylliinin kohdalla) ja muuttaa lääkevalmisteen annosta potilaskohtaisesti.

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilas aloittaa Kevzara-hoidon käyttäessään CYP 3A4 ‑substraatteja (kuten ehkäisytabletteja tai statiineja), sillä Kevzara voi kumota IL-6:n estovaikutuksen ja palauttaa CYP 3A4 -aktiivisuuden, joka pienentää CYP 3A4 ‑substraatin altistusta ja aktiivisuutta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Sarilumabin yhteisvaikutusta muiden CYP-substraattien (CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6) kanssa ei ole tutkittu.

Raskaus ja imetys

Naiset, joiden on mahdollista tulla raskaaksi
Naisten, joiden on mahdollista tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisymenetelmää hoidon aikana ja 3 kuukauden ajan hoidon päättymisen jälkeen.

Raskaus
Ei ole olemassa tai on vain vähän tietoja sarilumabin käytöstä raskaana oleville naisille.
Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Kevzara-valmisteen käyttöä ei suositella raskauden aikana, ellei raskaana olevan potilaan kliininen tilanne edellytä hoitoa sarilumabilla.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö sarilumabi ihmisen rintamaitoon tai imeytyykö se systeemisesti mahasuolikanavasta. Sarilumabin erittymistä maitoon ei ole tutkittu eläinkokeissa (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Koska IgG1 erittyy ihmisen rintamaitoon, on päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko sarilumabihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys
Ei ole olemassa tietoja sarilumabin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen. Eläintutkimuksissa ei ole osoitettu urosten tai naaraiden hedelmällisyyden heikentymistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Kevzara-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta tai on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Yleisimpiä kliinisissä tutkimuksissa havaittuja Kevzara-valmisteeseen liittyviä haittavaikutuksia olivat neutropenia, ALAT-arvon nousu, injektiokohdan ihottuma, ylempien hengitysteiden infektiot ja virtsatieinfektiot. Yleisimpiä vakavia haittavaikutuksia olivat infektiot (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Haittavaikutustaulukko
Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmän turvallisuuden arviointi perustui tietoihin seitsemästä kliinisestä tutkimuksesta, joihin osallistui 2 887 potilasta (populaatio, jossa arvioitiin pitkän aikavälin turvallisuutta). Näistä potilaista 2 170 sai Kevzara-valmistetta vähintään 24 viikon ajan, 1 546 vähintään 48 viikon ajan, 1 020 vähintään 96 viikon ajan ja 624 vähintään 144 viikon ajan.

Tässä lueteltujen haittavaikutusten esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti:
hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 1:Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset

Elinjärjestelmä

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Infektiot

Yleinen

Ylähengitystieinfektio

Virtsatieinfektio

Nasofaryngiitti

Huuliherpes

Veri ja imukudos

Hyvin yleinen

Neutropenia

Yleinen

Trombosytopenia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Hyperkolesterolemia

Hypertriglyseridemia

Maksa ja sappi

Yleinen

Suurentuneet transaminaasiarvot

Yleisoireet ja antopaikassa
todettavat haitat

Yleinen

Pistoskohdan punoitus

Pistoskohdan kutina


Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Infektiot
Lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa todettiin 100 potilasvuotta kohti 84,5 infektiota 200 mg Kevzara-valmistetta + DMARD-lääkkeitä, 81,0 infektiota 150 mg Kevzara-valmistetta + DMARD-lääkkeitä ja 75,1 infektiota lumelääkettä + DMARD-lääkkeitä saaneiden ryhmässä. Yleisimmin raportoituja infektioita (5–7 %:lla potilaista) olivat ylähengitystieinfektiot, virtsatieinfektiot ja nasofaryngiitti. Vakavia infektioita todettiin 100 potilasvuotta kohti 4,3 tapausta 200 mg Kevzara-valmistetta + DMARD-lääkkeitä, 3,0 tapausta 150 mg Kevzara-valmistetta + DMARD-lääkkeitä ja 3,1 tapausta lumelääkettä + DMARD-lääkkeitä saaneiden ryhmässä.

Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmän pitkän aikavälin turvallisuutta arvioitaessa infektioiden määrä tutkimuspopulaatiossa oli 57,3 tapahtumaa 100 potilasvuotta kohti, ja vakavien infektioiden määrä 3,4 tapahtumaa 100 potilasvuotta kohti.

Useimmin havaittuja vakavia infektioita olivat keuhkokuume ja selluliitti. Opportunisti-infektiotapauksia on raportoitu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Infektioiden ja vakavien infektioiden kokonaismäärät olivat Kevzara-monoterapiaa saaneella populaatiolla yhdenmukaiset Kevzara + DMARD-lääkkeiden yhdistelmää saaneen populaation kanssa.

Maha-suolikanavan perforaatio
Lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa yhdellä Kevzara-valmistetta saaneista potilaista todettiin maha-suolikanavan perforaatio (0,11 tapahtumaa 100 potilasvuotta kohti). Tutkimuspopulaatiossa, jossa arvioitiin Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmän pitkän aikavälin turvallisuutta, todettiin maha-suolikanavan perforaatioita 0,14 tapahtumaa 100 potilasvuotta kohti.

Maha-suolikanavan perforaatioita raportoitiin lähinnä divertikuliitin komplikaatioina, mukaan lukien alemman maha-suolikanavan perforaatiot ja absessit. Useimmat potilaat, joille kehittyi maha-suolikanavan perforaatio, käyttivät samanaikaisesti tulehduskipulääkkeitä (NSAIDs, nonsteroidal anti-inflammatory medications), kortikosteroideja tai metotreksaattia. Näiden samanaikaisesti annettujen lääkkeiden osuutta maha-suolikanavan perforaatioiden kehittymisessä Kevzara-hoidon aikana ei tunneta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kevzara-valmistetta monoterapiana saaneilla potilailla ei ilmoitettu maha-suolikanavan perforaatioita.

Yliherkkyysreaktiot
Lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa yliherkkyysreaktioiden vuoksi hoidon lopettaneiden potilaiden osuus oli suurempi Kevzara-valmistetta saaneiden ryhmässä (0,9 % 200 mg saaneilla ja 0,5 % 150 mg saaneilla) lumeryhmään verrattuna (0,2 %). Yliherkkyyden vuoksi keskeyttäneiden osuudet Kevzara + DMARD-lääkitysten pitkän aikavälin turvallisuustutkimuspopulaatiossa ja Kevzara-monoterapialääkityksen populaatiossa olivat yhdenmukaiset lumelääkekontrolloidun populaation kanssa. Lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa 0,2 %:lla Kevzara 200 mg joka toinen viikko + DMARD-lääkettä saaneista potilaista ilmoitettiin vakava yliherkkyysreaktioon liittyvä haittatapahtuma, kun taas Kevzara 150 mg joka toinen viikko + DMARD-lääkettä saaneiden ryhmässä niitä ei ilmoitettu yhtään.

Pistoskohdan reaktiot
Pistoskohdan reaktioita ilmoitettiin lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa 9,5 %:lla 200 mg:n Kevzara-annoksia saaneista, 8 %:lla 150 mg:n Kevzara-annoksia saaneista ja 1,4 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista. Nämä pistoskohdan reaktiot (kuten punoitus ja kutina) olivat suurimmalla osalla potilaista vaikeusasteeltaan lieviä. Kaksi Kevzara-valmistetta saanutta potilasta (0,2 %) lopetti hoidon pistoskohdan reaktioiden vuoksi.

Laboratorioarvojen poikkeavuudet
Lumehoidon ja aktiivisen hoidon välisten laboratorioarvojen poikkeavuuksien esiintyvyyden suorassa vertailussa käytettiin viikoilla 0–12 saatuja tietoja, jolloin lumelääkkeen käytöstä Kevzara-hoitoon siirtyminen ei vielä ollut sallittua.

Neutrofiilien määrä
Neutrofiilien määrän pienenemistä alle 1 x 109/l arvoon ilmeni 6,4 %:lla 200 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä saaneista potilaista ja 3,6 %:lla 150 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä saaneista, mutta ei yhdelläkään lumelääkettä + DMARD-lääkkeitä saaneiden potilaiden ryhmässä. Neutrofiilien määrän pienenemistä alle 0,5 x 109/l arvoon, ilmeni 0,8 %:lla 200 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä ja 0,6 %:lla 150 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä saaneiden potilaiden ryhmässä. Potilailla, joilla absoluuttinen neutrofiilimäärä (ANC) pieneni, hoito-ohjelman muuttaminen, kuten Kevzara-hoidon tilapäinen keskeyttäminen tai annoksen pienentäminen, suurensi absoluuttista neutrofiilimäärää tai palautti sen normaaliksi (ks. kohta Annostus ja antotapa). Absoluuttisen neutrofiilimäärän pienenemiseen ei liittynyt infektioiden lisääntymistä. Tämä koski myös vakavia infektioita.

Tutkimuspopulaatiossa, jossa arvioitiin Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmän pitkän aikavälin turvallisuutta, ja tutkimuspopulaatiossa, jossa Kevzara-valmistetta annettiin monoterapiana, havaitut neutrofiilimäärät olivat yhdenmukaiset lumekontrolloidussa populaatiossa havaittujen neutrofiilimäärien kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Verihiutaleiden määrä
Verihiutaleiden määrän pienenemistä alle 100 x 103/µl arvoon, ilmeni 1,2 %:lla 200 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä saaneista ja 0,6 %:lla 150 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä saaneista potilasta, mutta ei lumelääkettä yhdessä DMARD-lääkkeiden kanssa saaneilla potilailla.

Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmän pitkän aikavälin turvallisuutta arvioivassa ja Kevzara-valmistetta monoterapiana saaneessa tutkimuspopulaatiossa havaitut verihiutaleiden määrät olivat yhdenmukaiset lumekontrolloidussa populaatiossa havaittujen määrien kanssa.

Verihiutaleiden määrän pienenemiseen ei liittynyt verenvuototapahtumia.

Maksaentsyymit
Maksaentsyymien poikkeavuudet on lueteltu taulukossa 2. Potilailla, joilla todettiin kohonneita maksaentsyymiarvoja, hoito-ohjelman muuttaminen, kuten Kevzara-hoidon tilapäinen keskeyttäminen tai annoksen pienentäminen, laski maksaentsyymiarvoja tai palautti ne normaaleiksi (ks. kohta Annostus ja antotapa). Tähän maksaentsyymiarvojen kohoamiseen ei liittynyt kliinisesti merkityksellistä konjugoituneen bilirubiinin lisääntymistä eikä kliinistä näyttöä hepatiitista tai maksan vajaatoiminnasta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Taulukko 2: Poikkeavien maksaentsyymiarvojen ilmaantuvuus kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa

 

Lume +
DMARD
N = 661

Kevzara 150 mg +
DMARD
N = 660

Kevzara 200 mg +
DMARD
N = 661

Kevzara-monoterapia
millä tahansa annoksella
N = 467

ASAT

    

> 3 x ULN – 5 x ULN 

0 %

1,2 %

1,1 %

1,1 %

> 5 x ULN

0 %

0,6 %

0,2 %

0 %

ALAT

    

> 3 x ULN – 5 x ULN

0,6 %

3,2 %

2,4 %

1,9 %

> 5 x ULN

0 %

1,1 %

0,8 %

0,2 %


Lipidit
Lipidiparametrit (LDL, HDL ja triglyseridit) tutkittiin ensimmäisen kerran 4 viikon kuluttua Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmähoidon aloittamisesta lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa. Viikolla 4 keskimääräinen LDL-pitoisuus oli suurentunut 14 mg/dl; keskimääräinen triglyseridipitoisuus 23 mg/dl ja keskimääräinen HDL-pitoisuus 3 mg/dl. Viikon 4 jälkeen ei enää havaittu pitoisuuksien suurenemista. Annosten välillä ei ollut merkityksellisiä eroja.

Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmän pitkän aikavälin turvallisuutta arvioivassa ja Kevzara-valmistetta monoterapiana saaneessa tutkimuspopulaatiossa havaitut lipidiparametrien arvot olivat yhdenmukaiset lumekontrolloidussa populaatiossa havaittujen arvojen kanssa.

Immunogeenisuus
Kuten kaikkii terapeuttisiin proteiineihin myös Kevzara-hoitoon liittyy immunogeenisuuden mahdollisuus.

Lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa 4,0 %:lla 200 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä saaneista, 5,6 %:lla 150 mg:n Kevzara-annoksia + DMARD-lääkkeitä saaneista ja 2,0 %:lla lumelääkettä + DMARD-lääkkeitä saaneista potilaista todettiin positiivinen vaste lääkevasta-aine- (ADA‑) määrityksessä. Neutraloivan vasta-aineen (NAb) analyysissä todettiin positiiviset vasteet 1,0 %:lla 200 mg:n Kevzara-annoksia saaneista, 1,6 %:lla 150 mg:n Kevzara-annoksia saaneista ja 0,2 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista.

Kevzara-valmistetta monoterapiana saaneiden tutkimuspopulaatiossa tehdyt havainnot olivat yhdenmukaisia Kevzara-valmistetta yhdessä DMARD-lääkkeiden kanssa saaneiden tutkimuspopulaatiossa tehtyjen havaintojen kanssa.

Lääkevasta-aineiden (ADA, Anti Drug Antibody) muodostuminen saattaa vaikuttaa Kevzara-valmisteen farmakokinetiikkaan. Lääkevasta-aineiden kehittymisen ja lääkkeen tehon heikkenemisen tai haittatapahtumien välillä ei havaittu korrelaatiota.

Immuunivasteen havaitseminen riippuu erittäin paljon käytettyjen mittausmenetelmien herkkyydestä ja spesifisyydestä ja testausolosuhteista. Siksi Kevzara-vasta-aineiden ilmaantuvuuden vertaaminen muiden valmisteiden vasta-aineiden ilmaantuvuuteen saattaa olla harhaanjohtavaa.

Maligniteetit
Lumekontrolloidussa tutkimuspopulaatiossa maligniteetteja ilmeni Kevzara-valmistetta yhdistelmänä DMARD-lääkkeiden kanssa saaneilla potilailla yhtä paljon kuin lumelääkettä yhdistelmänä DMARD-lääkkeiden kanssa saaneilla potilailla (1,0 tapahtumaa 100 potilasvuotta kohti).

Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmän pitkän aikavälin turvallisuutta arvioivassa ja Kevzara-valmistetta monoterapiana saaneessa tutkimuspopulaatiossa havaitut maligniteettien määrät olivat yhdenmukaiset lumekontrolloidussa populaatiossa havaittujen määrien kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

On olemassa vain vähän tietoja Kevzara-valmisteen yliannostuksesta. Kevzara-valmisteen yliannokseen ei ole erityistä hoitoa. Yliannostustapauksessa potilasta on seurattava tarkasti ja hoidettava oireenmukaisesti ja tarvittaessa on aloitettava peruselintoimintoja tukeva hoito.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Immunosuppressantit, interleukiinin estäjät, ATC-koodi: L04AC14

Vaikutusmekanismi
Sarilumabi on ihmisen monoklonaalinen vasta-aine (IgG1-alatyyppi), joka sitoutuu spesifisesti sekä liukoisiin että membraaniin sitoutuneihin IL‑6-reseptoreihin (IL-6Rα) ja estää IL‑6-välitteistä signaalivälitystä, johon osallistuvat kaikkialla elimistössä esiintyvät signaaleja transdusoiva glykoproteiini 130 (gp130) ja STAT-3-proteiini (Signal Transducer and Activator of Transcription-3).

Funktionaalisissa ihmisen soluihin perustuvissa määrityksissä sarilumabi pystyi salpaamaan IL‑6-signaalivälitysreitin, mikä mitattiin STAT-3-inhibitiona, ainoastaan IL‑6:n läsnä ollessa.

IL‑6 on pleiotrooppinen sytokiini, joka stimuloi erilaisia soluvasteita, kuten solujen lisääntymistä, erilaistumista, elossapysymistä ja apoptoosia, ja voi aktivoida maksasolut vapauttamaan akuutin vaiheen proteiineja, kuten C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja seerumin amyloidi A:ta. IL‑6:n suurentuneita pitoisuuksia todetaan nivelreumapotilaiden nivelnesteessä, ja niillä on tärkeä tehtävä sekä patologisessa tulehduksessa että niveltuhossa, jotka ovat nivelreuman tunnusmerkkejä. IL‑6 osallistuu erilaisiin fysiologisiin prosesseihin, kuten T‑solujen, B‑solujen, monosyyttien ja osteoklastien migraatioon ja aktivaatioon, mikä johtaa nivelreumapotilailla systeemiseen tulehdukseen, synoviaaliseen tulehdukseen ja luusyöpymään.

Sarilumabin tulehdusta vähentävään vaikutukseen liittyy muutoksia laboratoriokokeissa mitatuissa arvoissa, kuten absoluuttisen neutrofiilimäärän pienenemistä ja lipidiarvojen kohoamista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Farmakodynaamiset vaikutukset
Sarilumabin 200 mg:n tai 150 mg:n kerta-annoksen ihon alle antamisen jälkeen nivelreumapotilailla havaittiin nopea CRP-arvojen pieneneminen. Arvot laskivat normaalille tasolle jo 4 päivän kuluttua hoidon aloittamisesta. Sarilumabin kerta-annoksen antamisen jälkeen nivelreumapotilaiden absoluuttinen neutrofiilimäärä oli alimmillaan 3–4 päivän kuluttua, minkä jälkeen se alkoi palautua kohti lähtötasoa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Sarilumabihoito pienensi fibrinogeenin ja seerumin amyloidi A:n määriä ja lisäsi hemoglobiinia ja seerumin albumiinia.

Kliininen teho ja turvallisuus
Kevzara-valmisteen tehoa ja turvallisuutta arvioitiin kolmessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa (MOBILITY ja TARGET olivat lumekontrolloituja tutkimuksia ja MONARCH oli aktiiviverrokkikontrolloitu tutkimus), joihin osallistui yli 18-vuotiaita potilaita, joilla oli ACR-kriteeristön (American College of Rheumatology) mukaisesti diagnosoitu keskivaikea tai vaikea aktiivinen nivelreuma. Potilailla oli lähtötilanteessa vähintään 8 aristavaa ja 6 turvonnutta niveltä.

Lumekontrolloidut tutkimukset
MOBILITY-tutkimukseen osallistui 1 197 nivelreumapotilasta, jotka eivät olleet saaneet riittävää hoitovastetta metotreksaatilla. Potilaat saivat samanaikaisesti metotreksaatin kanssa joka toinen viikko joko 200 mg tai 150 mg Kevzara-valmistetta tai lumelääkettä. Ensisijaiset päätemuuttujat olivat viikolla 24 ACR20-vasteen saavuttaneiden potilaiden osuus, viikolla 16 HAQ-DI-mittarilla (Health Assessment Questionnaire – Disability Index) arvioidut muutokset lähtötilanteeseen verrattuna ja viikolla 52 mTSS-mittarilla (van der Heijde-modified Total Sharp Score) arvioitu muutos lähtötilanteeseen verrattuna.

TARGET-tutkimukseen osallistui 546 nivelreumapotilasta, jotka eivät olleet saaneet riittävää hoitovastetta yhdellä tai useammalla TNFα-salpaajalla tai jotka eivät sietäneet yhtä tai useampaa TNFα-salpaajaa. Potilaat saivat samanaikaisesti perinteisten DMARD-lääkkeiden kanssa joka toinen viikko joko 200 mg tai 150 mg Kevzara-valmistetta tai lumelääkettä. Ensisijaiset päätemuuttujat olivat viikolla 24 ACR20-vasteen saavuttaneiden potilaiden osuus ja viikolla 12 HAQ-DI-mittarilla arvioidut muutokset lähtötilanteeseen verrattuna.

Kliininen vaste
Kevzara-valmisteen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmää saaneiden ACR20‑, ACR50- tai ACR70-vasteen saavuttaneiden potilaiden prosentuaaliset osuudet MOBILITY- ja TARGET-tutkimuksissa on esitetty taulukossa 3. Molemmissa tutkimuksissa potilailla, jotka saivat yhdistelmänä joko 200 mg tai 150 mg Kevzara-valmistetta ja DMARD-lääkkeitä, ACR20‑, ACR50- ja ACR70-vasteiden määrät olivat viikolla 24 suurempia kuin lumelääkettä saaneilla potilailla. Nämä vasteet säilyivät avoimessa jatkotutkimuksessa koko kolme vuotta jatkuneen hoidon ajan.

MOBILITY-tutkimuksessa suurempi osuus potilaista, jotka saivat joka toinen viikko 200 mg tai 150 mg Kevzara-valmistetta ja metotreksaattia, saavutti remission viikolla 52 verrattuna lumelääkkeen ja metotreksaatin yhdistelmään. Remissio määriteltiin DAS28-CRP-mittarin (Disease Activity Score 28-C-Reactive Protein) pistearvona, joka oli < 2,6. TARGET-tutkimuksen tulokset viikon 24 kohdalla olivat samanlaisia kuin MOBILITY-tutkimuksen tulokset viikon 52 kohdalla (ks. taulukko 3).

Taulukko 3: Kliininen vaste viikoilla 12, 24 ja 52 lumekontrolloiduissa MOBILITY‑ ja TARGET‑tutkimuksissa

 

Potilaiden osuus (%)

 

MOBILITY
Riittämätön vaste
metotreksaattihoitoon

TARGET
Riittämätön vaste hoitoon
TNF-salpaajalla

Lume
+ MTX
N = 398

Kevzara 150 mg
+ MTX
N = 400

Kevzara 200 mg
+ MTX
N = 399

Lume
+ DMARD*
N = 181

Kevzara 150 mg
+ DMARD*
N = 181

Kevzara 200 mg
+ DMARD*
N = 184

Viikko 12

DAS28-CRP
remissio (< 2,6)

4,8 %

18,0 %†††

23,1 %†††

3,9 %

17,1 %†††

17,9 %†††

ACR20

ACR50

ACR70

34,7 %

12,3 %

4,0 %

54,0 %†††

26,5 %†††

11,0 %††

64,9 %†††

36,3 %†††

17,5 %†††

37,6 %

13,3 %

2,2 %

54,1 %

30,4 %†††

13,8 %†††

62,5 %†††

33,2 %†††

14,7 %†††

Viikko 24

DAS28-CRP
remissio (< 2,6)

10,1 %

27,8 %†††

34,1 %†††

7,2 %

24,9 %†††

28,8 %†††

ACR20

ACR50

ACR70

33,4 %

16,6 %

7,3 %

58,0 %†††

37,0 %†††

19,8 %†††

66,4 %†††

45,6 %†††

24,8 %†††

33,7 %

18,2 %

7,2 %

55,8 %†††

37,0 %†††

19,9 %††

60,9 %†††

40,8 %†††

16,3 %

Viikko 52

DAS28-CRP
remissio (< 2,6)

8,5 %

31,0 %†††

34,1 %†††

Ei oleellinen§

Ei oleellinen§

Ei oleellinen§

ACR20

ACR50

ACR70

31,7 %

18,1 %

9,0 %

53,5 %†††

40,0 %†††

24,8 %

58,6 %†††

42,9 %†††

26,8 %

Merkittävä
kliininen vaste

3,0 %

12,8 %†††

14,8 %†††

* TARGET-tutkimuksessa käytetyt DMARD-lääkkeet olivat metotreksaatti, sulfasalatsiini, leflunomidi ja hydroksiklorokiini
p-arvo < 0,01, ero lumelääkkeeseen verrattuna
†† p-arvo < 0,001, ero lumelääkkeeseen verrattuna
††† p-arvo < 0,0001, ero lumelääkkeeseen verrattuna
Ensisijainen päätemuuttuja
§ Ei oleellinen, koska TARGET oli 24 viikon pituinen tutkimus
Merkittävä kliininen vaste = ACR70-vaste vähintään 24 peräkkäistä viikkoa 52 viikon jakson aikana


Sekä MOBILITY- että TARGET-tutkimuksissa kahden viikon kuluessa todettu ACR20-vasteen saaneiden määrä oli suurempi lumelääkkeeseen verrattuna ja säilyi tutkimusten loppuun saakka (ks. kuvat 1 ja 2).

Kuva 1: ACR20-vasteen saaneiden potilaiden prosentuaalinen osuus tutkimuskäynneillä MOBILITY-tutkimuksessa

Kuva 2: ACR20-vasteen saaneiden potilaiden prosentuaalinen osuus tutkimuskäynneillä TARGET-tutkimuksessa

Viikolla 24 MOBILITY-ja TARGET-tutkimuksissa saadut ACR-kriteeristön mukaiset vasteet osa-alueittain on esitetty taulukossa 4. MOBILITY-tutkimuksen tulokset olivat viikolla 52 samanlaisia kuin TARGET-tutkimuksessa viikon 24 kohdalla.

Taulukko 4: ACR-osa-alueiden pistemäärien keskimääräinen pieneneminen lähtötilanteesta viikolle 24

 

MOBILITY

TARGET

Osa-alue
(vaihteluväli)

Lume
+ MTX
(N = 398)

KEVZARA
150 mg
joka 2. viikko
+ MTX
(N = 400)

KEVZARA
200 mg
joka 2. viikko
+ MTX
(N = 399)

Lume
+ DMARD
(N = 181)

KEVZARA
150 mg
joka 2. viikko
+ DMARD
(N = 181)

KEVZARA
200 mg
joka 2. viikko
+ DMARD
(N = 184)

Aristavat
nivelet
(0‑68)

‑14,38

‑19,25†††

‑19,00†††

‑17,18

‑17,30

‑20,58†††

Turvonneet
nivelet
(0‑66)

‑8,70

‑11,84†††

‑12,43†††

‑12,12

‑13,04††

‑14,03†††

Kipu VAS-
mittarilla
(0‑100 mm)

‑19,43

‑30,75†††

‑34,35†††

‑27,65

‑36,28††

‑39,60†††

Lääkärin
yleisarvio
VAS-mittarilla
(0‑100 mm)

‑32,04

‑40,69†††

‑42,65†††

‑39,44

‑45,09†††

‑48,08†††

Potilaan
yleisarvio
VAS-mittarilla
(0‑100 mm)

‑19,55

‑30,41†††

‑35,07†††

‑28,06

‑33,88††

‑37,36†††

HAQ‑DI
(0‑3)

‑0,43

‑0,62†††

‑0,64†††

‑0,52

‑0,60

‑0,69††

CRP

‑0,14

‑13,63†††

‑18,04†††

‑5,21

‑13,11†††

‑29,06†††

VAS = kivun voimakkuuden arvioinnissa käytettävä asteikko (Visual analogue scale)
p-arvo < 0,01, ero lumelääkkeeseen verrattu
†† p-arvo < 0,001, ero lumelääkkeeseen verrattuna
††† p-arvo < 0,0001, ero lumelääkkeeseen verrattuna


Röntgentutkimuksilla todettu vaste
MOBILITY-tutkimuksessa arvioitiin röntgentutkimuksilla nivelrakenteen vaurioitumista, joka ilmaistiin mTSS-mittarilla (van der Heijde-modified Total Sharp Score) ja sen osa-alueita, eroosion laajuutta ja nivelraon kaventumista kuvaavina pistemäärinä viikolla 52. Käsistä ja jalkateristä otettiin röntgenkuvat lähtötilanteessa, viikolla 24 ja viikolla 52. Kuvat pisteytti toisistaan riippumatta vähintään kaksi hyvin koulutettua arvioitsijaa ja hoitoryhmä ja tutkimuskäynnin numero oli sokkoutettu.

Molemmat yhdessä metotreksaatin kanssa annetut Kevzara-annokset olivat parempia lumelääkkeen ja metotreksaatin yhdistelmään verrattuna arvioitaessa muutosta lähtötilanteesta mTSS-mittarilla viikolla 24 ja viikolla 52 (ks. taulukko 5). Sarilumabiryhmissä raportoitiin viikoilla 24 ja 52 lumelääkeryhmään verrattuna vähemmän eroosion ja nivelraon kaventumisen etenemistä niitä kuvaavien pistemäärien perusteella.

Kevzara-valmisteen ja metotreksaatin yhdistelmähoitoon liittyi merkittävästi vähemmän röntgentutkimuksella todettua rakenteellisten vaurioiden etenemistä lumelääkkeeseen verrattuna. Viikolla 52 Kevzara-valmistetta 200 mg:n annoksella saaneista potilaista 55,6 %:lla ja Kevzara-valmistetta 150 mg:n annoksella saaneista potilaista 47,8 %:lla ei todettu rakenteellisten vaurioiden etenemistä (määriteltiin TSS-mittarin arvoksi nolla tai vähemmän). Lumelääkettä saaneilla potilailla vastaava luku oli 38,7 %.

Viikolla 52 Kevzara + metotreksaatti -hoito oli estänyt rakenteellisten vaurioiden etenemistä 91 %:a annoksella 200 mg ja 68 %:a annoksella 150 mg verrattuna lumelääkkeen ja metotreksaatin yhdistelmään.

MOBILITY-tutkimuksessa viikolla 52 todettu sarilumabin ja samanaikaisesti käytettyjen DMARD-lääkkeiden teho röntgentutkimuksella todettavan etenemisen estämisessä, jota arvioitiin osana ensisijaista päätemuuttujaa, säilyi jopa kolme vuotta hoidon aloittamisesta.

Taulukko 5: MOBILITY-tutkimuksessa viikoilla 24 ja 52 keskimääräinen röntgentutkimuksella todettu muutos lähtötilanteeseen verrattuna

 

MOBILITY
Riittämätön vaste metotreksaattihoitoon

Lume + MTX
(N = 398)

Kevzara 150 mg
joka 2. viikko
+ MTX
(N = 400)

Kevzara 200 mg
joka 2. viikko
+ MTX
(N = 399)

Keskimääräinen muutos viikolla 24

  • mTSS-pistemäärä (Modified Total Sharp Score)
  • Eroosion pisteytys (0–280)
  • Nivelraon kaventumisen pisteytys

 

1,22

0,68

0,54

 

0,54††

0,26††

0,28

 

0,13†††

0,02†††

0,12††

Keskimääräinen muutos viikolla 52

  • mTSS-pistemäärä (Modified Total Sharp Score)
  • Eroosion pisteytys (0–280)
  • Nivelraon kaventumisen pisteytys

2,78

1,46

1,32

0,90†††

0,42†††

0,47††

0,25†††

0,05†††

0,20†††

p-arvo < 0,01
†† p-arvo < 0,001
††† p-arvo < 0,0001
Ensisijainen päätemuuttuja

Fyysisessä toimintakyvyssä saavutettu vaste
MOBILITY- ja TARGET-tutkimuksissa arvioitiin potilaiden fyysistä toimintakykyä ja toimintakyvyn heikkenemistä HAQ-DI-mittarilla (Health Assessment Questionnaire Disability Index). Potilailla, jotka saivat yhdistelmänä Kevzara-valmistetta 200 mg:n tai 150 mg:n annoksella ja DMARD-lääkkeitä joka toinen viikko, todettiin fyysisen toimintakyvyn parantuneen enemmän lumelääkettä saaneisiin potilaisiin verrattuna viikolla 16 MOBILITY-tutkimuksessa ja viikolla 12 TARGET-tutkimuksessa.

MOBILITY-tutkimuksessa HAQ-DI-mittarilla arvioidun fyysisen toimintakyvyn osoitettiin parantuneen merkittävästi lumelääkkeeseen verrattuna viikolla 16 (Kevzara 200 mg ja metotreksaatti: ‑0,58; Kevzara 150 mg ja metotreksaatti: ‑0,54; lumelääke ja metotreksaatti: ‑0,30; annostus joka toinen viikko). TARGET-tutkimuksessa HAQ-DI-mittarilla arvioidun fyysisen toimintakyvyn osoitettiin parantuneen merkittävästi lumelääkkeeseen verrattuna viikolla 12 (Kevzara 200 mg ja DMARD: ‑0,49; Kevzara 150 mg ja DMARD: ‑0,50; lumelääke ja DMARD: ‑0,29; annostus joka toinen viikko).

MOBILITY-tutkimuksessa HAQ-DI-mittarilla arvioidun parantuneen fyysisen toimintakyvyn osoitettiin säilyneen viikolle 52 (Kevzara 200 mg ja metotreksaatti: ‑0,75; Kevzara 150 mg ja metotreksaatti: ‑0,71; lumelääke ja metotreksaatti: ‑0,46).

Kevzara-valmisteen ja metotreksaatin yhdistelmää saaneilla potilailla (47,6 %:lla 200 mg:n annosta saaneiden ryhmässä ja 47,0 %:lla 150 mg:n annosta saaneiden ryhmässä) saavutettiin kliinisesti merkittävä paraneminen HAQ-DI-pisteissä (≥ 0,3 yksikön muutos lähtötilanteeseen nähden) viikolla 52 verrattuna lumelääkkeen ja metotreksaatin yhdistelmää saaneen ryhmän vastaavaan lukuun 26,1 %.

Potilaiden ilmoittamat hoitotulokset
Potilaiden yleistä terveydentilaa arvioitiin SF-36-lomakkeella (Short Form health survey). MOBILITY- ja TARGET-tutkimuksissa 200 mg:n Kevzara-annosta yhdessä DMARD-lääkkeiden kanssa joka toinen viikko tai 150 mg:n Kevzara-annosta yhdessä DMARD-lääkkeiden kanssa joka toinen viikko saaneilla potilailla havaittiin viikolla 24 enemmän paranemista fyysisessä elämänlaadun alueessa lähtötasoon nähden lumelääkkeen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmään verrattuna. Psyykkisessä elämänlaadun alueessa ei havaittu huononemista. Kevzara-valmistetta 200 mg:n annoksella yhdessä DMARD-lääkkeiden kanssa saaneilla potilailla raportoitiin lumelääkkeeseen verrattuna enemmän paranemista seuraavilla osa-alueilla: fyysinen toimintakyky, roolitoiminta/fyysinen, kivuttomuus, koettu terveys, tarmokkuus, sosiaalinen toimintakyky ja psyykkinen hyvinvointi.

Väsymystä arvioitiin FACIT-Fatigue ‑mittarilla (Functional Assessment of Chronic Illness Therapy-Fatigue). MOBILITY- ja TARGET-tutkimuksissa joka toinen viikko 200 mg sarilumabia yhdessä DMARD-lääkkeiden kanssa tai joka toinen viikko 150 mg sarilumabia yhdessä DMARD-lääkkeiden kanssa saaneilla potilailla todettiin enemmän paranemista lähtötilanteeseen verrattuna kuin lumelääkkeen ja DMARD-lääkkeiden yhdistelmällä.

Aktiiviverrokkikontrolloitu tutkimus
MONARCH oli 24 viikkoa kestänyt satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, kaksoislumetekniikalla toteutettu tutkimus, jossa verrattiin Kevzara 200 mg -monoterapiaa adalimumabi 40 mg -monoterapiaan ihon alle annettuna joka toinen viikko. Tutkimuksessa oli 369 potilasta, joilla oli keskivaikea tai vaikea aktiivinen nivelreuma ja jotka eivät soveltuneet hoitoon metotreksaatilla, mukaan lukien potilaat, jotka eivät sietäneet metotreksaattia tai eivät saaneet metotreksaatilla riittävää hoitovastetta.

Kevzara-hoito 200 mg:n annoksella oli parempi kuin adalimumabihoito 40 mg:n annoksella sairauden aktiivisuuden vähentämisessä ja fyysisen toimintakyvyn parantamisessa, ja suurempi osa potilaista saavutti kliinisen remission 24 viikon kuluessa (ks. taulukko 6).

Taulukko 6: MONARCH-tutkimuksen tehoa koskevat tulokset

 

Adalimumabi
40 mg joka 2. viikko*
(N = 185)

Kevzara
200 mg joka 2. viikko*
(N = 184)

DAS28-ESR
(ensisijainen päätemuuttuja)

  • p-arvo vs. adalimumabi

‑2,20 (0,106)

‑3,28 (0,105)
< 0,0001

DAS28-ESR-remissio (< 2,6), n (%)

  • p-arvo vs. adalimumabi

13 (7,0 %)

49 (26,6 %)
< 0,0001

ACR20-vaste, n (%)

  • p-arvo vs. adalimumabi

108 (58,4 %)

132 (71,7 %)
0,0074

ACR50-vaste, n (%)

  • p-arvo vs. adalimumabi

55 (29,7 %)

84 (45,7 %)
0,0017

ACR70-vaste, n (%)

  • p-arvo vs. adalimumabi

22 (11,9 %)

43 (23,4 %)
0,0036

HAQ-DI

  • p-arvo vs. adalimumabi

‑0,43 (0,045)

‑0,61 (0,045)
0,0037

*Sisältää potilaat, joilla adalimumabin 40 mg:n annoksen antotiheys suurennettiin yhteen kertaan viikossa riittämättömän vasteen vuoksi

Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Kevzara (sarilumabi) -valmisteen käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien hoidossa kroonisessa idiopaattisessa reumassa (mukaan lukien nivelreuma, spondylartriitti, psoriaasiartriitti ja juveniili nivelreuma) (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Sarilumabin farmakokinetiikkaa arvioitiin 2 186 potilaalla, joilla oli nivelreuma ja jotka saivat sarilumabia. Näistä potilaista 751 sai 150 mg:n ja 891 sai 200 mg:n hoitoannoksia ihon alle kahden viikon välein 52 viikon ajan.

Imeytyminen
Sarilumabin absoluuttisen biologisen hyötyosuuden arvioitiin olevan 80 % ihonalaisen injektion jälkeen farmakokinetiikan analyysissä. tmax-arvon mediaani todettiin 2–4 vuorokauden kuluessa. Toistettujen 150 mg:n ja 200 mg:n annosten jälkeen vakaa tila saavutettiin 12–16 viikossa ja lääkeainekertymä oli 2–3-kertainen verrattuna kerta-annoksen tuottamaan altistukseen.

Kun hoito toteutettiin kahden viikon välein annetulla 150 mg:n annoksella, sarilumabin arvioitu keskimääräinen (± keskihajonta) vakaan tilan AUC (area under the curve, pinta-ala käyrän alla) oli 210 ± 115 mg⋅vrk/l, Cmin 6,95 ± 7,60 mg/l ja Cmax 20,4 ± 8,27 mg/l.

Kun hoito toteutettiin kahden viikon välein annetulla 200 mg:n annoksella, sarilumabin arvioitu keskimääräinen (± keskihajonta) vakaan tilan AUC oli 396 ± 194 mg⋅vrk/l, Cmin 16,7 ± 13,5 mg/l ja Cmax 35,4 ± 13,9 mg/l.

Käytettävyystutkimuksessa sarilumabille altistuminen annostelun 200 mg joka 2. viikko jälkeen oli hieman suurempaa (Cmax +24–34%, AUC(0-2w) +7–21%) esitäytyn kynän käytön jälkeen esitäytettyyn ruiskuun verratuna.

Jakautuminen
Nivelreumaa sairastavien potilaiden näennäinen jakautumistilavuus vakaassa tilassa oli 8,3 litraa.

Biotransformaatio
Sarilumabin metaboliareittia ei ole määritelty. Monoklonaalisena vasta-aineena sarilumabin oletetaan hajoavan pieniksi peptideiksi ja aminohapoiksi katabolisten reittien kautta samalla tavalla kuin endogeenisen IgG:n.

Eliminaatio
Sarilumabi eliminoituu sekä lineaarista että ei-lineaarista reittiä. Suurilla pitoisuuksilla eliminoituminen tapahtuu lähinnä lineaarisen, ei-saturoituvan proteolyyttisen reitin kautta, kun taas pienillä pitoisuuksilla pääasiallisena reittinä on ei-lineaarinen saturoituva kohdeproteiinin välittämä eliminaatio. Nämä rinnakkaiset eliminaatioreitit johtavat siihen, että alkuvaiheen puoliintumisaika on 8–10 vuorokautta ja tehokkaan vakaan tilan arvioitu puoliintumisaika 21 vuorokautta.

Mediaani ajalle, jolloin pitoisuus ei ollut enää mitattavissa, oli sarilumabin viimeisen vakaan tilan 150 mg:n annoksen antamisen jälkeen 30 vuorokautta ja 200 mg:n annoksen antamisen jälkeen 49 vuorokautta.
Monoklonaaliset vasta-aineet eivät eliminoidu munuaisten tai maksan kautta.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus
Nivelreumapotilailla farmakokineettisen altistuksen havaittiin suurenevan suhteellisesti annosta enemmän. Vakaassa tilassa AUC-arvona mitattu altistus annosvälillä suureni suunnilleen kaksinkertaiseksi, kun annos suurennettiin 1,33-kertaiseksi kahden viikon välein annettavasta 150 mg:sta 200 mg:aan.

Yhteisvaikutus CYP450-substraattien kanssa
Simvastatiini on CYP3A4- ja OATPB1-substraatti. Yhden viikon kuluttua 200 mg sarilumabikerta-annoksen ihon alle pistämisen jälkeen 17 nivelreumaa sairastavan potilaan altistuminen simvastatiinille pieneni 45 % ja simvastatiinihapolle 36 % (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Erityisryhmät
Ikä, sukupuoli, etninen ryhmä ja kehon paino
Aikuisilla nivelreumapotilailla (joiden ikä vaihteli 18 vuodesta 88 vuoteen ja joista 14 % oli yli 65-vuotiaita) tehdyt populaatiofarmakokineettiset analyysit osoittivat, että ikä, sukupuoli ja rotu eivät merkittävästi vaikuttaneet sarilumabin farmakokinetiikkaan.
Kehon paino vaikutti sarilumabin farmakokinetiikkaan. Sekä 100 mg että 200 mg annokset osoittautuivat tehokkaiksi potilaille, joilla oli suurempi kehon paino (> 100 kg), mutta yli 100 kg painavat potilaat saivat kuitenkin paremman terapeuttisen hyödyn 200 mg annoksesta.

Munuaisten vajaatoiminta
Virallisia tutkimuksia munuaisten vajaatoiminnan vaikutuksesta sarilumabin farmakokinetiikkaan ei ole tehty. Lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta ei vaikuttanut sarilumabin farmakokinetiikkaan. Annosta ei tarvitse muuttaa lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita ei tutkittu.

Maksan vajaatoiminta
Virallisia tutkimuksia maksan vajaatoiminnan vaikutuksesta sarilumabin farmakokinetiikkaan ei ole tehty (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Prekliiniset tiedot toistuvan altistuksen aiheuttamasta toksisuustutkimuksista, karsinogeenisuuden riskiarviosta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuustutkimuksista eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Sarilumabin karsinogeenisuuden osoittamiseksi ei ole tehty pitkäaikaistutkimuksia eläimillä. IL-6Rα-inhibitiota koskevan näytön vahvuus viittaa pääasiassa antituumorivaikutuksiin, joita välittävät useat mekanismit, joihin yleensä sisältyy STAT-3-inhibitio. Sarilumabilla tehdyt in vitro- ja in vivo ‑tutkimukset, joissa käytettiin ihmisen kasvainsolulinjoja, osoittivat STAT-3-aktivaation inhibition ja kasvaimen kasvun estymisen ihmisestä siirrettyjen kasvainsiirteiden eläinmalleissa.

Uros- ja naarashiirillä tehdyissä hedelmällisyystutkimuksissa, joissa käytettiin hiiren surrogaattivasta-ainetta hiiren IL-6Rα:aa vastaan, ei todettu hedelmällisyyden heikkenemistä.

Tehostetussa pre-/postnataalisessa kehitystoksisuustutkimuksessa tiineille Cynomolgus-apinoille annettiin sarilumabia kerran viikossa laskimoon tiineyden varhaisvaiheesta luonnolliseen synnytykseen asti (noin 21 viikon ajan). Emojen altistuksilla, jotka olivat AUC-arvojen perusteella enintään noin 83-kertaiset verrattuna ihmisen altistukseen kahden viikon välein ihon alle annettujen 200 mg:n annosten jälkeen, ei ollut mitään vaikutuksia emoihin tai alkioihin/sikiöihin. Sarilumabi ei vaikuttanut tiineyden jatkumiseen eikä vastasyntyneisiin, jotka tutkittiin yhden kuukauden ikään asti punnitsemalla, arvioimalla toiminnallisen ja morfologisen kehityksen muuttujat, kuten luusto, tekemällä perifeerisen veren lymfosyyteille immunofenotyypitys ja mikroskooppitutkimus. Sarilumabia todettiin vastasyntyneiden veressä enintään yhden kuukauden ikään asti.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Histidiini, arginiini, polysorbaatti 20, sakkaroosi, injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

2 vuotta

Kun Kevzara on otettu jääkaapista, se on käytettävä 14 vrk:n kuluessa ja säilytettävä alle 25 °C lämpötilassa.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 ºC–8 ºC). Ei saa jäätyä.

Säilytä esitäytetty ruisku tai esitäytetty kynä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

KEVZARA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
150 mg 2 kpl (1,14 ml) (999,24 €)
200 mg 2 kpl (1,14 ml) (999,24 €)
KEVZARA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
200 mg 1 kpl (1,14 ml) (518,45 €)

PF-selosteen tieto

1,14 ml liuosta kerta-annosruiskussa (tyypin 1 lasia), jossa ruostumattomasta teräksestä valmistettu kiinteä neula ja elastomeeristä valmistettu männän pysäytin.

Esitäytetty ruisku 200 mg:
Ruiskun neulansuojus on styreenibutadieenielastomeeriä, valkoinen männänvarsi polystereeniä ja tummanoranssi ruiskun kaulus polypropeenia.

Esitäytetty kynä 150 mg:
Ruiskun osat on koottu esitäytetyksi kerta-annoskynäksi, jossa on keltainen neulansuojus ja vaaleanoranssi korkki.

Esitäytetty kynä 200 mg:
Ruiskun osat on koottu esitäytetyksi kerta-annoskynäksi, jossa on keltainen neulansuojus ja tummanoranssi korkki.

Pakkauskoot:

  • class="EMEABodyText">1 esitäytetty ruisku
  • 2 esitäytettyä ruiskua
  • class="EMEABodyText">monipakkaus, joka sisältää 6 esitäytettyä ruiskua (3 kpl 2 ruiskun pakkauksia)
  • class="EMEABodyText">1 esitäytetty kynä
  • 2 esitäytettyä kynää
  • class="EMEABodyText">monipakkaus, joka sisältää 6 esitäytettyä kynää (3 kpl 2 kynän pakkauksia)

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön tai vaalean keltainen steriili liuos, jonka pH-arvo on noin 6,0.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Esitäytetty ruisku tai esitäytetty kynä on tarkastettava ennen käyttöä. Liuosta ei pidä käyttää, jos se on sameaa, värjäytynyttä, sisältää hiukkasia tai mikä tahansa laitteen osa näyttää vaurioituneelta.

Jääkaapista pois ottamisen jälkeen esitäytetyn ruiskun/esitäytetyn kynän annetaan lämmetä huoneen lämpöiseksi (< 25°C) ennen sarilumabin pistämistä.

Kevzara-esitäytetyn ruiskun/kynän kattavat annosteluohjeet on esitetty pakkausselosteessa.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. Laita esitäytetty kynä/esitäytetty ruisku käytön jälkeen terävälle jätteelle tarkoitettuun astiaan ja hävitä se paikallisten määräysten mukaisesti. Älä toimita astiaa kierrätykseen. Pidä astia poissa lasten ulottuvilta ja näkyviltä.

Korvattavuus

KEVZARA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
150 mg 2 kpl
200 mg 2 kpl
KEVZARA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
200 mg 1 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Abatasepti, adalimumabi, anakinra, etanersepti, golimumabi, iksekitsumabi, infliksimabi, sarilumabi, sekukinumabi, sertolitsumabipegoli ja tosilitsumabi: Nivelreuman, juveniilin polyartriitin, psoriaasiin liittyvän niveltulehduksen, selkärankareuman tai edellä mainittuja niveltulehduksia läheisesti muistuttavan niveltulehduksen hoito erityisin edellytyksin / Anakinra: Kryopyriiniin liittyvien jaksoittaisiin oireyhtymiin kuuluvien inflammatorisen monielinsairauden, kroonisen infantiilisen hermo-, iho- ja niveloireyhtymän ja Muckle-Wellsin oireyhtymän sekä aktiivisen Stillin taudin hoito erityisin edellytyksin / Tosilitsumabi: Aktiivisen yleisoireisen lastenreuman hoito erityisin edellytyksin (281).
  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Abatasepti, adalimumabi, anakinra, etanersepti, golimumabi, iksekitsumabi, infliksimabi, sarilumabi, sekukinumabi, sertolitsumabipegoli, tosilitsumabi ja ustekinumabi (reumasairaudet): Eräiden reumasairauksien hoito erityisin edellytyksin (313).

ATC-koodi

L04AC14

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

24.08.2017

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo


0201 200 300
www.sanofi.fi