SPEVIGO infuusiokonsentraatti, liuosta varten 450 mg

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Yksi injektiopullo sisältää 450 mg spesolimabia 7,5 ml:ssa.

Yksi millilitra infuusiokonsentraattia, liuosta varten, sisältää 60 mg spesolimabia.

Laimennuksen jälkeen yksi millilitra liuosta sisältää 9 mg spesolimabia (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Spesolimabi valmistetaan yhdistelmä-DNA-tekniikalla kiinanhamsterin munasarjasoluissa.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti)

Spevigo on tarkoitettu yleistyneen pustulaarisen psoriaasin (GPP) pahenemisvaiheiden hoitoon monoterapiana aikuispotilaille.

Valmisteen käyttöaiheissa mainittujen sairauksien hoitoon perehtyneen lääkärin on aloitettava hoito ja valvottava sitä.

Hoidon aloittaa ja sitä valvoo lääkäri, jolla on kokemusta tulehduksellisten ihosairauksien hoidosta.

Annostus

Suositeltu annos on 900 mg:n kerta-annos (kaksi 450 mg:n injektiopulloa) infuusiona laskimoon.

Jos pahenemisvaiheen oireet jatkuvat, voidaan antaa toinen 900 mg:n annos 1 viikon kuluttua ensimmäisestä annoksesta.

Kliinisiä tietoja seuraavien pahenemisvaiheiden hoidosta on hyvin vähän (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kliinisiä tietoja spesolimabin käytöstä samanaikaisesti muiden GPP-hoitojen kanssa on vain vähän. Spesolimabia ei pidä käyttää pahenemisvaiheen hoitoon yhdistelmänä muiden GPP-hoitojen, kuten systeemisten immunosuppressanttien, kanssa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Iäkkäät

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen.

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Spesolimabia ei ole tutkittu näissä potilasryhmissä. Näiden tilojen ei yleisesti odoteta vaikuttavan kliinisesti merkittävästi monoklonaalisten vasta-aineiden farmakokinetiikkaan, eikä annosmuutosta pidetä tarpeellisena.

Pediatriset potilaat

Spesolimabin turvallisuutta ja tehoa 12–18‑vuotiaiden nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Ei ole asianmukaista käyttää spesolimabia alle 12‑vuotiaille lapsille.

Antotapa

Tämä lääkevalmiste on tarkoitettu annettavaksi vain infuusiona laskimoon. Sitä ei saa antaa nopeana injektiona eikä bolusinjektiona laskimoon.

Kun valmiste on laimennettu 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektionesteellä, se annetaan jatkuvana laskimoinfuusiona steriilillä, pyrogeenittomalla, niukasti proteiinia sitovalla letkunsisäisellä suodattimella (huokoskoko 0,2 mikronia) varustetun infuusioletkun kautta 90 minuutin aikana. Saman laskimoyhteyden kautta ei saa antaa samanaikaisesti muita infuusioita.

Jos infuusionopeutta hidastetaan tai infuusio keskeytetään tilapäisesti, infuusion kokonaiskesto (mukaan lukien keskeytykseen kulunut aika) ei saa olla yli 180 minuuttia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Vaikea tai henkeä uhkaava yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kliinisesti merkittävät aktiiviset infektiot (esim. aktiivinen tuberkuloosi, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Infektiot

Spesolimabi saattaa suurentaa infektioriskiä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Jos potilaalla on krooninen infektio tai hänellä on aiemmin ollut toistuvia infektioita, hoidon mahdollisia riskejä ja odotettavissa olevia kliinisiä hyötyjä on punnittava ennen spesolimabin määräämistä. Spesolimabihoitoa ei pidä aloittaa potilaille, joilla on jokin kliinisesti merkittävä aktiivinen infektio, ennen kuin infektio on parantunut tai tyydyttävästi hoidettu. Potilaita tulee neuvoa hakeutumaan lääkärin hoitoon, jos heillä ilmenee kliinisesti merkittävän infektion merkkejä tai oireita spesolimabihoidon jälkeen.

Tuberkuloosin arviointi ennen hoitoa

Potilaat on arvioitava tuberkuloosi-infektion varalta ennen spesolimabihoidon aloittamista. Spesolimabi on vasta-aiheista potilaille, joilla on aktiivinen tuberkuloosi-infektio (ks. kohta Vasta-aiheet).

Tuberkuloosihoitoa on harkittava ennen spesolimabihoidon aloittamista, jos potilaalla on piilevä tuberkuloosi, jos hänellä on aiemmin ollut tuberkuloosi, tai jos hän on saattanut aiemmin altistua aktiivista tuberkuloosia sairastaville henkilöille, eikä riittävän hoitokuurin saamista voida varmistaa. Spesolimabihoidon jälkeen potilaita tulee seurata aktiivisen tuberkuloosin merkkien ja oireiden varalta.

Yliherkkyys ja infuusioon liittyvät reaktiot

Spesolimabin kaltaisten monoklonaalisten vasta-aineiden käytön yhteydessä voi esiintyä yliherkkyyttä ja infuusioon liittyviä reaktioita. Yliherkkyysreaktiot voivat olla välittömiä reaktioita, kuten anafylaksia, sekä viiveellä ilmeneviä reaktioita, kuten yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS).

Jos potilaalle kehittyy anafylaksian tai muun vakavan yliherkkyysreaktion merkkejä, spesolimabihoito on lopetettava välittömästi ja asianmukainen hoito on aloitettava (ks. kohta Vasta-aiheet).

Jos potilaalle kehittyy infuusion aikana lieviä tai keskivaikeita yliherkkyysreaktioita, hoito on lopetettava ja asianmukaisen lääkehoidon (esim. systeemisten antihistamiinien ja/tai kortikosteroidien) antamista on harkittava. Reaktion korjaannuttua infuusio voidaan aloittaa uudelleen hitaammalla nopeudella, jota lisätään vähitellen, kunnes infuusio on annettu (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Käyttö potilaille, joilla on välitön, henkeä uhkaava GPP:n pahenemisvaihe

Spesolimabin käytöstä ei ole kokemusta potilaille, joilla on välitön, henkeä uhkaava GPP:n pahenemisvaihe tai tehohoitoa edellyttävä pahenemisvaihe.

Samanaikainen käyttö muiden GPP-hoitojen kanssa

Spesolimabin turvallisuutta ja tehoa yhteiskäytössä immunosuppressanttien kanssa, biologiset lääkkeet mukaan lukien, ei ole systemaattisesti arvioitu (ks. kohta Yhteisvaikutukset). GPP:n pahenemisvaiheen hoitoa koskevassa kliinisessä tutkimuksessa useimmat muut hoidot lopetettiin lääkityskatkon (washout) jälkeen (biologiset lääkkeet, muut systeemiset immuunivastetta muuntavat hoidot), kun taas osa hoidoista lopetettiin ennen spesolimabihoidon aloittamista ilman lääkityskatkoa (metotreksaatti, siklosporiini, retinoidit, paikallishoidot) (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Spesolimabin käyttöä samanaikaisesti muiden immunosuppressanttien kanssa ei suositella. Kun spesolimabihoito aloitetaan, muut GPP-hoidot on lopetettava, ja pahenemisvaiheissa ei pidä käyttää samanaikaisesti muita hoitoja (esim. systeemisiä immunosuppressantteja).

Uusintahoito

Spesolimabi-uusintahoidon tehosta ja turvallisuudesta uusien pahenemisvaiheiden hoidossa on saatavilla hyvin vähän tietoa. Tietoa on saatavilla viidestä GPP-potilaasta, jotka saivat uusintahoitoa myöhempään uuteen pahenemisvaiheeseen ja joiden vointia seurattiin vähintään 8 viikon ajan.

Rokotukset

Ei tiedetä, vaikuttaako spesolimabi rokotteiden tehoon.

Tietoja ei ole saatavilla elävien rokotteiden seurauksena mahdollisesti tulleista infektioista spesolimabia saavilla potilailla (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Elävien rokotteiden antamisen ja spesolimabihoidon aloittamisen välillä on oltava vähintään 4 viikon tauko. Eläviä rokotteita ei saa antaa ainakaan 16 viikkoon spesolimabihoidon jälkeen.

Perifeerinen neuropatia

Ei tiedetä, voiko spesolimabi aiheuttaa perifeeristä neuropatiaa. Spesolimabilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu perifeerisiä neuropatiatapauksia. Lääkärien on tarkkailtava potilaita ensimmäistä kertaa ilmenevään perifeeriseen neuropatiaan viittaavien oireiden varalta.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty. Yleistyneen pustulaarisen psoriaasin (GPP) pahenemisvaiheiden hoidossa spesolimabin ei odoteta aiheuttavan sytokiinivälitteisiä CYP-yhteisvaikutuksia.

Eläviä rokotteita ei saa antaa samanaikaisesti spesolimabin kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Spesolimabin käytöstä GPP-potilaille yhdessä immunosuppressanttien kanssa on vain vähän kokemusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja spesolimabin käytöstä raskaana oleville naisille. Ei-kliinisissä tutkimuksissa, joissa spesolimabin sijaan käytettiin hiirispesifistä IL-36R:n monoklonaalista vasta-ainetta, ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ihmisen immunoglobuliinin (IgG) tiedetään läpäisevän istukan. Varmuuden vuoksi spesolimabin käyttöä on suositeltavaa välttää raskauden aikana.

Imetys

Ei ole tietoa spesolimabin erittymisestä ihmisen rintamaitoon. Ihmisillä IgG-vasta-aineita erittyy maitoon muutamien päivien ajan synnytyksen jälkeen, ja pitoisuudet laskevat pieniksi pian sen jälkeen. Näin ollen IgG-vasta-aineiden kulkeutumista vastasyntyneeseen rintamaidon kautta voi tapahtua näiden ensimmäisten päivien aikana. Tämän lyhyen jakson aikana imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Sen jälkeen spesolimabia voi käyttää rintaruokinnan aikana, jos se on kliinisesti tarpeen. Jos hoito on toteutettu ennen raskauden viimeisiä kuukausia, rintaruokinta voidaan aloittaa heti lapsen syntymän jälkeen.

Hedelmällisyys

Ei ole olemassa tietoja spesolimabin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen. Hiirillä tehdyissä tutkimuksissa, joissa spesolimabin sijaan käytettiin hiirispesifistä IL-36R:n monoklonaalista vasta-ainetta, ei ole havaittu IL-36R-salpauksesta johtuvia suoria tai epäsuoria vaikutuksia hedelmällisyyteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Spevigo-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Infektiot ovat yleisimpiä haittavaikutuksia (17,1 %); yhdellä potilaalla raportoitiin vakava virtsatieinfektio (2,9 %).

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 1 on luettelo kliinisissä tutkimuksissa ilmoitetuista haittavaikutuksista. Haittavaikutukset on luokiteltu MedDRA-elinjärjestelmäluokan ja esiintyvyyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Taulukko 1: Haittavaikutukset

^a) Yleisimmin raportoituja infektioita olivat virtsatieinfektio (yleinen) ja ylähengitystieinfektio (yleinen)

^b) Ei raportoitu Effisayil 1 -tutkimuksessa

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Infektiot

Effisayil 1 -tutkimuksessa viikon kestäneen lumekontrolloidun jakson aikana infektioita raportoitiin 17,1 %:lla spesolimabia saaneista potilaista ja 5,6 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista. Spesolimabiryhmässä yhdellä potilaalla (2,9 %) raportoitiin vakava infektio (virtsatieinfektio), kun taas lumeryhmässä ei raportoitu yhtään vakavaa infektiota. Spesolimabilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa todetut infektiot olivat yleensä lieviä tai keskivaikeita, eikä patogeenien tai infektiotyyppien suhteen ollut nähtävissä mitään selkeää kaavaa.

Pistoskohdan reaktiot

Pistoskohdan reaktioita ovat pistoskohdan punoitus, pistoskohdan turvotus, pistoskohdan kipu, pistoskohdan kovettuma ja pistoskohdan kuumotus. Pistoskohdan reaktiot olivat tyypillisesti lieviä tai keskivaikeita.

Immunogeenisuus

Effisayil 1 -tutkimuksessa spesolimabihoitoa saaneilla GPP-potilailla lääkevasta-aineiden (anti-drug antibodies - ADA) ilmaantumisen mediaani oli 2,3 viikkoa. Spesolimabin (900 mg) laskimoon antamisen jälkeen 24 %:lla potilaista ADA-maksimititteri oli yli 4 000 ja he olivat positiivisia neutraloivien vasta-aineiden suhteen tutkimuksen päättymiseen mennessä (viikoilla 12–17). Naisten immunogeenisuusvaste vaikutti olevan voimakkaampi, sillä niiden potilaiden prosenttiosuus, joilla ADA-titteri oli yli 4 000, oli naisten kohdalla 30 % ja miesten kohdalla 12 %.

Plasman spesolimabipitoisuudet pienenivät joillakin potilailla, joiden ADA-titterin arvo oli > 4 000, mutta ilmeistä vaikutusta farmakokinetiikkaan ei todettu ADA-titterien ollessa alle 4 000.

Koska suurimmalla osalla potilaista ei esiintynyt myöhempiä uusia pahenemisvaiheita Effisayil 1 -tutkimuksessa, uusintahoidosta potilailla, joilla oli lääkevasta-aineita (n = 4), on vain vähän tietoa. Tällä hetkellä ei tiedetä, onko spesolimabivasta-aineiden ja tehon säilymisen tai yliherkkyysreaktioiden välillä korrelaatiota uusintahoidon yhteydessä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haitta‐tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Suurin kliinisissä tutkimuksissa annettu spesolimabiannos oli 1 200 mg. Haittavaikutukset, joita todettiin 1 200 mg kerta-annoksena tai toistuvasti saaneilla tutkittavilla, olivat yhdenmukaisia spesolimabin tunnetun turvallisuusprofiilin kanssa.

Yliannostustapauksessa suositellaan potilaan seurantaa haittavaikutusten merkkien tai oireiden varalta ja oireenmukaisen hoidon antamista tarpeen mukaan.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: immunosuppressantit, interleukiinin estäjät, ATC-koodi: L04AC22

Vaikutusmekanismi

Spesolimabi on humanisoitu antagonistinen monoklonaalinen immunoglobuliini G1:n (IgG1) vasta-aine, joka estää IL36R-signaalinvälitystä ihmisillä. Spesolimabin sitoutuminen IL36R:ään estää IL36R:n aktivaation liittyvien ligandien (IL36 α, β ja γ) vaikutuksesta ja siten myös alavirran puoleisten proinflammatoristen reittien aktivaation.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Spesolimabihoidon jälkeen GPP-potilaiden seerumissa ja ihossa todettiin viikolla 1 C‑reaktiivisen proteiinin (CRP), IL6:n, auttaja-T‑soluvälitteisten (Th1/Th17) sytokiinien, keratinosyyttivälitteisen tulehduksen merkkiaineiden, neutrofiilisten välittäjäaineiden ja proinflammatoristen sytokiinien määrän vähenemistä lähtötilanteesta sekä tähän liittyvää sairauden kliinisen vaikeusasteen lievittymistä. Näiden biomarkkerien väheneminen oli voimakkaampaa Effisayil 1 -tutkimuksen viimeisessä mittauksessa viikolla 8.

Kliininen teho ja turvallisuus

Effisayil 1 (1368‑0013)

Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa (Effisayil 1) arvioitiin spesolimabin kliinistä tehoa ja turvallisuutta aikuispotilailla, joilla esiintyi European Rare And Severe Psoriasis Expert Network (ERASPEN) -asiantuntijaverkoston kriteerien mukaan diagnosoituja yleistyneen pustulaarisen psoriaasin (GPP) pahenemisvaiheita IL36RN-mutaatiostatuksesta riippumatta. Potilaat satunnaistettiin tutkimukseen, jos heillä oli yleistynyttä pustulaarista psoriaasia koskevan lääkärin yleisarvion (GPPGA) kokonaispisteiden (vaihteluväli: 0 [terve] – 4 [vaikea]) mukaan määritelty keskivaikea tai vaikea GPP:n pahenemisvaihe, jonka vaikeusaste oli vähintään 3 (keskivaikea) ja jos heillä oli myös tuoreita pusteleita (uusia pusteleita tai pustelien pahenemista), GPPGA:n pustulaatio-osion pistemäärä vähintään 2 (lievä) ja eryteemaa ja pusteleita vähintään 5 % kehon pinta-alasta. Potilaiden oli lopetettava GPP:n systeemiset hoidot ja paikallishoidot ennen satunnaistamista (ks. taulukko 2). Potilaita, joilla oli välittömästi henkeä uhkaava GPP:n pahenemisvaihe tai jotka tarvitsivat tehohoitoa, suljettiin pois tutkimuksesta.

Taulukko 2: GPP:n hoidossa rajoitettujen lääkkeiden lopettamisesta satunnaistamiseen kulunut vähimmäisaika

* Ei rajoituksia astman hoidossa käytettäville inhaloitaville kortikosteroideille eikä silmään tai korvaan annosteltaville kortikosteroiditipoille.

Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma oli niiden potilaiden osuus, joiden GPPGA:n pustulaatio-osion pistemäärä oli 0 (ei näkyviä pusteleita) viikolla 1 hoidon jälkeen. Tutkimuksen tärkein toissijainen päätetapahtuma oli niiden potilaiden osuus, joiden GPPGA-kokonaispistemäärä oli 0 tai 1 (terve tai lähes terve iho) viikolla 1. GPPGA:n pustulaatio-osion pistemäärään 0, GPPGA-kokonaispistemäärään 0/1 ja GPPASI 75 -tulokseen sovellettiin hoitoon vastaamattomien imputointia kohtauslääkkeen (tutkijan päätöksestä annettu hoito taudin pahentuessa) tai varalääkkeen (900 mg spesolimabia kerta-annoksena laskimoon) käytön ja puuttuvien tietojen huomioimiseksi.

Yhteensä 53 potilasta satunnaistettiin (2:1) saamaan 900 mg:n kerta-annos spesolimabia laskimoon (n = 35) tai lumelääkettä (n = 18). Kumpaan tahansa hoitoryhmään kuuluville potilaille, joilla oli pahenemisvaiheen oireita vielä viikon 1 kohdalla, voitiin antaa avoimesti 900 mg:n kerta-annos spesolimabia laskimoon. Tämän seurauksena 12 spesolimabiryhmän potilasta (34 %) sai toisen spesolimabiannoksen ja 15 lumeryhmän potilasta (83 %) sai yhden spesolimabiannoksen päivänä 8. Lisäksi 6 potilasta (4 spesolimabiryhmässä ja 2 lumeryhmässä) sai 900 mg:n kerta-annoksen spesolimabia laskimoon varalääkityksenä päivän 8 jälkeen uusiutuneen pahenemisvaiheen takia.

Tutkimuspopulaation potilaista 32 % oli miehiä ja 68 % naisia. Potilaiden keskimääräinen ikä oli 43 (vaihteluväli 21–69) vuotta; potilaista 55 % oli valkoihoisia ja 45 % aasialaisia. Useimpien tutkimukseen osallistuneiden potilaiden GPPGA:n pustulaatio-osion pistemäärä oli 3 (43 %) tai 4 (36 %) ja GPPGA-kokonaispistemäärä 3 (81 %) tai 4 (19 %). Potilaista 24,5 % oli saanut aiemmin biologista hoitoa GPP:hen.

Ensisijaiset ja tärkeimmät toissijaiset tehon päätetapahtumat

Viikolla 1 niiden potilaiden osuudessa, jotka saavuttivat GPPGA:n pustulaatio-osion pistemäärän 0 (ei näkyviä pusteleita) ja GPPGA-kokonaispistemäärän 0 tai 1 (terve tai lähes terve iho), oli tilastollisesti merkitsevä ero spesolimabiryhmän ja lumeryhmän välillä (ks. taulukko 3).

Taulukko 3: GPPGA:n pustulaatio-osion pistemäärä ja GPPGA-kokonaispistemäärä viikolla 1

GPPGA = yleistynyttä pustulaarista psoriaasia koskeva lääkärin yleisarvio; i.v. = laskimoon

*Yksitahoinen p-arvo

Hoitovaikutus todettiin sekä ensisijaisen että tärkeimmän toissijaisen päätetapahtuman osalta kaikilla potilailla IL36RN-mutaatiostatuksesta riippumatta.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Spevigo-valmisteen käytöstä yleistyneen pustulaarisen psoriaasin hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Ehdollinen myyntilupa

Tämä lääkevalmiste on saanut ns. ehdollisen myyntiluvan. Se tarkoittaa, että lääkevalmisteesta odotetaan uutta tietoa. Euroopan lääkevirasto arvioi vähintään kerran vuodessa tätä lääkevalmistetta koskevat uudet tiedot, ja tarvittaessa tämä valmisteyhteenveto päivitetään.

Terveistä henkilöistä, GPP-potilaista ja muita tauteja sairastavista potilaista kerättyjen tietojen perusteella laadittiin populaatiofarmakokineettinen malli. Laskimoon annetun 900 mg:n kerta-annoksen jälkeen populaatiofarmakokineettisellä mallilla arvioitu tyypillisen ADA-negatiivisen GPP-potilaan AUC_0‑∞-arvo (95 %:n lv) oli 4 750 (4 510, 4 970) µg·vrk/ml ja C_max-arvo (95 %:n lv) oli 238 (218, 256) µg/ml. Joillakin potilailla, joiden ADA-titteri oli > 4 000, plasman spesolimabipitoisuudet pienenivät, kun taas vaikutusta farmakokinetiikkaan ei havaittu ADA-tittereillä, jotka olivat alle 4 000 (ks. kohta Haittavaikutukset).

Jakautuminen

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella tyypillinen vakaan tilan jakautumistilavuus oli 6,4 l.

Biotransformaatio

Spesolimabin metaboliareittejä ei ole luonnehdittu. Spesolimabi on humanisoitu IgG1:n monoklonaalinen vasta-aine, joten sen oletetaan hajoavan pieniksi peptideiksi ja aminohapoiksi katabolisten reittien kautta samalla tavalla kuin endogeeninen IgG.

Eliminaatio

Populaatiofarmakokineettisen mallin perusteella lineaarisella annosalueella (0,3–20 mg/kg) spesolimabin puhdistuma (95 %:n lv) 70 kg painavalla tyypillisellä ADA-negatiivisella GPP-potilaalla oli 0,184 l/vrk. Terminaalinen puoliintumisaika oli 25,5 päivää. Spesolimabin puhdistuma oli suurempi joillakin potilailla, joiden ADA-titteri oli > 4 000.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Pieninä annoksina spesolimabin kinetiikan todettiin noudattavan kohdevälitteistä jakautumista (TMDD) laskimoon annetun kerta-annoksen jälkeen. Annoksilla 0,01–0,3 mg/kg sekä puhdistuma (CL) että terminaalinen puoliintumisaika riippuivat annoksesta ja systeeminen altistus (AUC) suureni annoksen kasvaessa enemmän. Ei-lineaarisen eliminaatioreitin saturoitumista todettiin noin 0,3 mg/kg annoksilla, kun spesolimabin AUC suureni suurin piirtein lineaarisesti annokseen nähden alueella 0,3–20 mg/kg ja puhdistuma ja terminaalinen puoliintumisaika olivat annoksesta riippumattomia.

Paino

Spesolimabin pitoisuudet olivat pienempiä painavammilla tutkittavilla. Painolla ei odoteta olevan kliinisesti merkittävää vaikutusta spesolimabialtistukseen noin 130 kg:aan asti. Yli 130 kg:n painon kliinistä merkitystä ei tunneta.

Ikä/sukupuoli/rotu

Populaatiofarmakokineettisten analyysien perusteella ikä, sukupuoli ja rotu eivät vaikuta spesolimabin farmakokinetiikkaan.

Maksan ja munuaisten vajaatoiminta

Spesolimabi on monoklonaalinen vasta-aine, joten sen ei odoteta eliminoituvan maksan tai munuaisten kautta. Maksan tai munuaisten vajaatoiminnan vaikutuksesta spesolimabin farmakokinetiikkaan ei ole tehty muodollisia tutkimuksia.

Populaatiofarmakokineettisessä analyysissa lievän maksan vajaatoiminnan tai lievän tai keskivaikean munuaisten vajaatoiminnan ei todettu vaikuttavan systeemiseen spesolimabialtistukseen.

Pediatriset potilaat

Spesolimabin farmakokinetiikkaa ei ole vielä tutkittu pediatrisilla potilailla.

Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevien tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Kehitys- ja lisääntymistoksisuus

Hiirillä tehdyissä ei-kliinisissä tutkimuksissa, joissa käytettiin hiiren IL-36R:ään kohdistuvaa monoklonaalista vasta-ainetta, ei ole havaittu suoria tai epäsuoria haitallisia vaikutuksia tiineyteen, alkion- tai sikiönkehitykseen tai hedelmällisyyteen.

Genotoksisuus

Spesolimabilla ei ole tehty genotoksisuustutkimuksia.

Karsinogeenisuus

Spesolimabilla ei ole tehty karsinogeenisuus- eikä mutageenisuustutkimuksia.

Natriumasetaattitrihydraatti (E262)

Etikkahappo, väkevä (E260) (pH:n säätöön)

Sakkaroosi

Arginiinihydrokloridi

Polysorbaatti 20 (E432)

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Avaamaton injektiopullo

3 vuotta.

Avaamisen jälkeen

Mikrobiologiselta kannalta lääkevalmiste tulisi laimentaa ja antaa infuusiona välittömästi avaamisen jälkeen.

Infuusion valmistelun jälkeen

Laimennetun liuoksen kemiallinen ja fysikaalinen käytönaikainen stabiliteetti on osoitettu 24 tunnin ajalta 2 °C – 30 °C:n lämpötilassa.

Mikrobiologiselta kannalta laimennettu infuusioliuos tulisi käyttää välittömästi. Jos sitä ei käytetä välittömästi, käytönaikaiset säilytysolosuhteet ovat käyttäjän vastuulla eivätkä normaalisti saa ylittää 24 tuntia 2 °C – 8 °C:n lämpötilassa, ellei laimennusta ole tehty kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa. Valmistelun ja infuusion aloittamisen välisenä aikana infuusioneste on suojattava valolta tavanomaisten paikallisten käytäntöjen mukaisesti.

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Ei saa jäätyä.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Ennen käyttöä avaamatonta injektiopulloa voidaan säilyttää enintään 30 °C:n lämpötilassa alkuperäispakkauksessa valolta suojattuna enintään 24 tunnin ajan.

Avatun ja laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SPEVIGO infuusiokonsentraatti, liuosta varten
450 mg 2 x 7,5 ml (60 mg/ml) (18352,31 €)

PF-selosteen tieto

7,5 ml konsentraattia värittömästä lasista (tyypin I lasista) valmistetussa 10 ml:n injektiopullossa, jossa on päällystetty kumitulppa ja alumiininen puristuskorkki, jossa on sininen muovipainike.

Pakkauskoko on 2 injektiopulloa.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai hieman opalisoiva, väritön tai hieman rusehtavan keltainen liuos.

Tämä lääkevalmiste on yhteensopiva polyvinyylikloridista (PVC), polyeteenistä (PE), polypropeenista (PP), polybutadieenista ja polyuretaanista (PUR) valmistettujen infuusioletkujen ja polyeetterisulfonista (PES, neutraali ja positiivisesti varautunut) ja positiivisesti varautuneesta polyamidista (PA) valmistettujen letkunsisäisten suodatinkalvojen kanssa.

Käsittelyohjeet

• Injektiopullo on tarkistettava silmämääräisesti ennen käyttöä. Jos liuos on sameaa, siinä on värimuutoksia tai se sisältää suuria tai värillisiä hiukkasia, injektiopullo on hävitettävä.
• Spevigo on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten.
• Infuusionesteen valmistelussa on käytettävä aseptista tekniikkaa. Poista ruiskulla 100 ml:n natriumkloridi 9 mg/ml (0,9 %) injektionestepakkauksesta 15 ml nestettä ja lisää tilalle 15 ml steriiliä spesolimabikonsentraattia (kahden 450 mg / 7,5 ml:n injektiopullon koko sisältö) hitaasti injektionestepakkaukseen ruiskuttamalla. Sekoita varovasti ennen käyttöä. Laimennettu spesolimabi-infuusioneste on käytettävä välittömästi.
• Spevigo-valmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa. Aiemmin asetettua infuusioletkua voidaan käyttää laimennetun spesolimabi-infuusionesteen antamiseen, kunhan edellä mainitut yhteensopivuutta koskevat seikat otetaan huomioon. Infuusioletku on huuhdeltava 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektionesteellä ennen infuusiota ja infuusion lopussa. Saman laskimoyhteyden kautta ei saa antaa samanaikaisesti muita infuusioita.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

SPEVIGO infuusiokonsentraatti, liuosta varten
450 mg 2 x 7,5 ml

• Ei korvausta.

L04AC22

09.12.2022