FERACCRU kapseli, kova 30 mg

Jokainen kapseli sisältää 30 mg rautaa (ferrimaltolina).

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan

Jokainen kapseli sisältää 91,5 mg laktoosimonohydraattia, 0,3 mg alluranpunainen AC:tä (E129) ja 0,1 mg paraoranssi FCF:ää (E 110).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Kapseli, kova.

Feraccru on tarkoitettu aikuisille raudanpuutteen hoitoon.

Annostus

Suositeltu annos on yksi kapseli kahdesti päivässä, aamulla ja illalla, tyhjään mahaan (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Hoidon kesto määräytyy raudanpuutteen vakavuuden mukaan, mutta yleensä vähintään 12 viikon hoito on tarpeen. Hoidon jatkamista suositellaan niin kauan kuin tarpeen elimistön rautavarastojen täyttymiseksi, mikä todetaan verikokeiden perusteella.

Iäkkäät sekä maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat

Annosta ei tarvitse muuttaa iäkkäillä henkilöillä tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (GFRe ≥15 ml/min/1,73 m²).

Kliinisiä tietoja ei ole saatavissa tarpeesta muuttaa annosta henkilöillä, joilla on maksan vajaatoiminta ja/tai munuaisten vajaatoiminta (GFRe <15 ml/min/1,73 m²).

Pediatriset potilaat

Feraccru-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten (17 vuoden ikäisten ja sitä nuorempien) hoidossa ei ole vielä varmistettu.

Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Suun kautta.

Feraccru-kapselit tulee ottaa kokonaisina tyhjään mahaan (puolikkaan vesilasillisen kera), koska rauta imeytyy huonommin, jos se otetaan ruoan kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Hemokromatoosi ja muut raudan ylikuormituksen oireyhtymät.
• Toistuvia verensiirtoja saavat potilaat.

Raudanpuute tai raudanpuuteanemia on diagnosoitava verikokeiden perusteella, ja on tärkeää selvittää raudanpuutteen syy ja sulkea pois muut anemian syyt kuin raudanpuute.

Feraccrua ei suositella käytettäväksi potilaille, joiden tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) on pahenemisvaiheessa, eikä IBD-potilailla, joiden hemoglobiini (Hb) on <95 g/l.

Ferrimaltolin antamista samanaikaisesti laskimoon annettavan raudan, dimerkaprolin, kloramfenikolin tai metyylidopan kanssa on vältettävä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Tämä lääkevalmiste sisältää myös alluranpunainen AC:tä (E 129) ja paraoranssi FCF:ää (E 110). Ne voivat aiheuttaa allergisia reaktioita.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kapseli eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Ferrimaltolilla ei ole tehty yhteisvaikutustutkimuksia. In vitro ‑tutkimuksen perusteella maltoli glukuronoituu UGT1A6-entsyymin välityksellä (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Ruoan on osoitettu estävän Feraccru-valmisteen imeytymistä: hoito tulee ottaa tyhjään mahaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Rautasuolojen anto laskimoon

Feraccru-valmisteen ja laskimoon annettavan raudan samanaikainen käyttö voi aiheuttaa hypotensiota tai jopa pyörtymisen, joka johtuu siitä, että rauta vapautuu nopeasti, koska transferriini saturoituu laskimoon annetun raudan vuoksi.

Lääkevalmisteet, jotka voivat vaikuttaa Feraccru-valmisteen sisältämän raudan imeytymiseen ja jakautumiseen

Kalsium- ja magnesiumsuolat (kuten magnesiumtrisilikaatti) voivat heikentää suun kautta otettavan raudan imeytymistä. Rautavalmisteiden ja tällaisten yhdisteiden ottamisen välillä on oltava vähintään 2 tuntia aikaa.

Feraccru-valmisteen vaikutus muiden lääkevalmisteiden imeytymiseen

Suun kautta otetun raudan tiedetään heikentävän seuraavien lääkeaineiden imeytymistä: penisillamiini, bisfosfonaatit, siprofloksasiini, entakaponi, levodopa, levofloksasiini, levotyroksiini (tyroksiini), moksifloksasiini, mykofenolaatti, norfloksasiini ja ofloksasiini. Näiden lääkevalmisteiden ja Feraccru-valmisteen ottamisen välillä on oltava vähintään kaksi tuntia aikaa.

Jos suun kautta otettavaa rautaa käytetään tetrasykliinin kanssa, sekä raudan että antibiootin imeytyminen voi heikentyä. Rautavalmisteiden ja tetrasykliinien ottamisen välillä on oltava 2–3 tuntia aikaa.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Raudan ja dimerkaprolin samanaikainen käyttö on munuaisille myrkyllistä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kloramfenikolin samanaikainen käyttö viivästyttää plasman raudan puhdistumaa ja raudan liittymistä punasoluihin sekä häiritsee erytropoieesia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raudan ja metyylidopan samanaikainen käyttö saattaa antagonisoida metyylidopan verenpainetta laskevaa vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus

Kohtalaiset tiedot ferriraudan antamisesta suun kautta raskaana oleville naisille eivät viittaa siihen, että se aiheuttaisi epämuodostumia tai olisi myrkyllistä sikiölle/vastasyntyneelle. Systeeminen altistuminen intaktille ferrimaltolikompleksille on vähäistä.

Feraccru-valmisteen käyttöä voidaan harkita raskauden aikana, jos tarpeellista.

Imetys

Äidin suun kautta ottamalla ferriraudalla ei ole havaittu olevan rintaruokittavaan vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia vaikutuksia. Ferrimaltoli ei vaikuta systeemisesti, joten sen kulkeutuminen rintamaitoon on epätodennäköistä.

Feraccru-valmistetta voidaan käyttää imetyksen aikana, jos se on kliinisesti tarpeellista.

Hedelmällisyys

Tietoja ferrimaltolin vaikutuksista ihmisten hedelmällisyyteen ei ole. Vaikutuksia hedelmällisyyteen ei ole odotettavissa, sillä systeeminen altistus ferrimaltolille on vähäistä.

Feraccru-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmät ilmoitetut haittavaikutukset olivat maha-suolikanavan oireet (mahakipu [8 %], ilmavaivat [4 %], ummetus [4 %], mahavaivat [2 %] / turvotus [2 %] ja ripuli [3 %]), ja ne olivat pääasiassa lieviä tai keskivaikeita. Ilmoitettuja vakavia haittavaikutuksia olivat mahakipu [4 %], ummetus [0,9 %] ja ripuli [0,9 %].

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 1 on esitetty kaikki haittavaikutukset, joita Feraccru-valmisteen kliinisissä tutkimuksissa on esiintynyt tähän mennessä.

Haittavaikutusten yleisyys määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000) tai hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Taulukko 1:Tähän mennessä kliinisissä tutkimuksissa todetut haittavaikutukset

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista liitteessä V luetellun kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.

Raudan yliannostus on vaarallista, ja lapsille, imeväisille ja taaperoille se voi olla hengenvaarallinen tila, joka vaatii välittömiä toimenpiteitä.

Raudan yliannostuksen oireet

Ensimmäisiä merkkejä ja oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, mahakipu ja ripuli. Oksennus ja ripuli voi olla harmaata tai mustaa. Lievissä tapauksissa ensimmäiset oireet paranevat, mutta vakavammissa tapauksissa voi olla merkkejä hypoperfuusiosta (kylmät raajat ja hypotensio), metabolisesta asidoosista ja systeemisestä myrkyllisyydestä. Vakavissa tapauksissa oksentelu ja maha-suolikanavan verenvuoto voivat uusiutua jopa 12 tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Hypovolemiasta tai suorasta sydämeen kohdistuvasta myrkyllisyydestä voi seurata sokki. Tässä vaiheessa esiintyy hepatosellulaarisen nekroosin merkkejä, joita ovat keltaisuus, verenvuoto, hypoglykemia, enkefalopatia ja positiivisen anionivajeen aiheuttama metabolinen asidoosi. Huono kudosperfuusio voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Harvoissa tapauksissa ruokatorven arpeutuminen, joka aiheuttaa kuroutuman tai mahanportin ahtauman (vain toisen tai kummatkin), voi johtaa suolen täydelliseen tai osittaiseen tukkeutumiseen 2–5 viikon kuluttua lääkkeen ottamisesta.

Ihmiselle 20 mg/kg:n annos alkuainemuodossa olevaa rautaa voi olla myrkyllinen, ja 200–250 mg/kg:n annos voi olla kuolemaan johtava. Mikään yksittäinen arviointimenetelmä ei ole täysin tyydyttävä; huomioon täytyy ottaa myös kliinisiä seikkoja sekä laboratorioanalyysi. Myrkytyksen vakavuuden arvioinnin paras laboratoriomittaus on seerumin rautapitoisuus noin neljän tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta.

Hoito

Yliannostuksen hoitamiseksi on ryhdyttävä parhaan lääketieteellisen vakiohoidon mukaiseen tukihoitoon ja oireenmukaisiin toimenpiteisiin. Desferroksamiinin käyttöä on syytä harkita. Lue sen käytöstä lisää valmistajan toimittamista tuotetiedoista. Hemodialyysi ei poista rautaa tehokkaasti, mutta sitä kannattaa harkita akuutin munuaisten vajaatoiminnan tukihoitona, koska se edistää rauta-desferroksamiinikompleksin poistumista.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Anemialääkkeet, kolmiarvoinen rauta, oraaliset valmisteet. ATC-koodi: B03AB10.

Vaikutusmekanismi

Feraccru sisältää stabiilissa ferriittitilassa olevaa rautaa kompleksina trimaltoliligandin kanssa. Kompleksin tehtävänä on muodostaa elimistössä hyödynnettävää rautaa, joka voi imeytyä suolenseinämään ja siirtyä elimistön rautaa kuljettaviin ja varastoiviin proteiineihin (transferriiniin ja ferritiiniin). Kompleksi hajoaa maha-suolikanavassa imeytymisen myötä, eikä kompleksi sinänsä siirry systeemiseen verenkiertoon.

Kliininen teho

Tulehduksellista suolistosairautta (IBD) koskevat tutkimukset

Feraccru-valmisteen turvallisuutta ja tehoa raudanpuuteanemian hoidossa tutkittiin 128 potilaalla (18–76 vuoden ikäisillä; 45 miestä ja 83 naista), joilla oli inaktiivinen tai lievästi aktiivinen tulehduksellinen suolistosairaus (58 potilaalla oli haavainen paksusuolitulehdus ja 70 potilaalla Crohnin tauti) sekä lähtötason hemoglobiinin konsentraatio 95 g/L–12 g/l naisilla ja vastaavasti 95 g/L–13 g/L miehillä. Nämä potilaat osallistuivat yhteen yhdistettyyn kliiniseen tutkimukseen, joka oli satunnaistettu ja lumelääkekontrolloitu (AEGIS 1/2). Haavaista paksusuolitulehdusta sairastavista potilaista 69 prosentilla SCCAI-pisteet olivat ≤2, ja 31 prosentilla ne olivat 3. Crohnin tautia sairastavista potilaista taas 83 prosentilla CDAI-pisteet olivat <150, ja 17 prosentilla ne olivat >150–220. Kaikki potilaat olivat lopettaneet aiemman suun kautta otetun rautavalmistehoidon: yli 60 prosenttia potilaista lopetti aiemman hoidon haittatapahtumien vuoksi. Mediaaniaika viimeisestä suun kautta otetusta rautavalmisteannoksesta oli tutkimuslääkeryhmässä 22 kuukautta ja lumelääkeryhmässä 17 kuukautta. AEGIS 1 -tutkimuksessa 52 prosentilla ja AEGIS 2 -tutkimuksessa 33 prosentilla sairaus oli pahentunut kuuden edellisen kuukauden aikana. Sairauden edellisestä pahenemisvaiheesta kulunut mediaaniaika (vähimmäis-enimmäisaika) oli noin seitsemän kuukautta (0,0–450 kuukautta). Potilaat satunnaistettiin saamaan joko 30 mg Feraccru-valmistetta kahdesti päivässä tai lumelääkettä 12 viikon ajaksi. Feraccru-valmisteen ja lumelääkkeen välinen ero muutoksessa lähtötilanteeseen verrattuna 12 viikon kohdalla oli 22.5 g/l (p<0,0001). Kun tutkimusten 12 viikon mittainen lumelääkekontrolloitu vaihe oli päättynyt, kaikkien potilaiden lääkitykseksi muutettiin Feraccru (annos 30 mg kahdesti päivässä). Tutkimus oli avoin, ja se kesti vielä 52 viikkoa.

Muut keskeiset tehon päätetapahtumat esitetään taulukossa 2.

Taulukko 2:Yhteenveto muista keskeisistä tehon päätetapahtumista (AEGIS 1/2)

*Hemoglobiini lähtötilanteessa keskimäärin (SE): Feraccru 11,0 (1,027) g/dL, lumelääke 11,1 (0,851) g/dL; ***p<0,0001 verrattuna lumelääkeryhmään;

Haavaista paksusuolitulehdusta sairastavien alaryhmässä (N = 29) 90 prosentilla potilaista Hb-arvon muutos viikolla 12 oli ≥10 g/l, ja Crohnin tautia sairastavien alaryhmässä (N = 35) tämä luku oli 69 prosenttia. Haavaista paksusuolitulehdusta sairastavien alaryhmässä 62 prosentilla potilaista Hb-arvon muutos viikolla 12 oli ≥20 g/l, ja Crohnin tautia sairastavien alaryhmässä tämä luku oli 51 prosenttia. Raudanpuutteen osoitettiin kummassakin tutkimuksessa korjaantuvan myös ferritiinipitoisuuden suurentuessa. Keskimääräinen ferritiinipitoisuus (μg/l) Feraccru-valmistetta ottavilla potilailla parani tasaisesti lähtötilanteesta (keskiarvo 8,6 μg/l [SD 6,77]) viikolle 12 (keskiarvo 26,0 μg/l [SD 30,57]); keskimääräinen kokonaisparannus oli 17,4 μg/l. Ferritiinipitoisuuden suureneminen jatkui pitkäaikaisessa Feraccru-hoidossa (keskiarvo 64 viikon kohdalla oli 68,9 μg/l [SD 96,24] ja keskimääräinen kokonaisparannus oli 60,3 μg/l).

Kroonista munuaistautia (CKD) koskeva tutkimus

Feraccru-valmisteen tehoa, turvallisuutta, siedettävyyttä ja farmakokinetiikkaa (PK) kroonista munuaistautia (CKD) sairastavien aikuisten raudanpuuteanemian hoidossa tutkittiin vaiheen III satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa (AEGIS-CKD). 167 potilasta (ikä 30–90 vuotta; 50 miestä ja 117 naista), joiden GFRe oli ≥15 ml/min/1,73 m² ja <60 ml/min/1,73 m² ja joiden lähtötilanteen Hb oli ≥8,0 g/dl ja <11,0 g/dl ja ferritiini <250 ng/ml sekä transferriinin saturaatio (TSAT) <25 % tai ferritiini <500 ng/ml ja TSAT <15 %, satunnaistettiin suhteessa 2:1 saamaan joko Feraccru 30 mg kapseleita kahdesti päivässä tai lumelääkettä kahdesti päivässä 16 viikon hoitojakson ajan. Tätä seurasi avoin hoitovaihe, jonka aikana tutkittavia hoidettiin ainoastaan Feraccru-valmisteella enintään 36 viikon ajan.

Feraccru suurensi Hb-arvoja kliinisesti ja tilastollisesti merkitsevästi lumelääkkeeseen verrattuna 16 viikkoa kestäneen kaksoissokkoutetun hoitojakson aikana. Pienimmän neliösumman keskiarvon (LSM) muutos Hb-pitoisuudessa lähtötilanteen ja viikon 16 välisenä aikana oli ferrimaltoliryhmässä 0,50 g/dl ja lumeryhmässä ‑0,02 g/dl, ja LSM-arvojen ero oli tilastollisesti merkitsevä 0,52 (p = 0,0149).

Ferritiinipitoisuuden LSM-arvon muutos lähtötilanteesta viikolle 16 (LOCF) oli Feraccru-ryhmässä 25,42 µg/l ja lumeryhmässä ‑7,23 µg/l, ja LSM-arvojen ero oli tilastollisesti merkitsevä 32,65 (p = 0,0007).

Pediatriset tutkimukset

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Feraccru-valmisteen käytöstä raudanpuuteanemian hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Imeytyminen ja eliminaatio

Ferrimaltolin farmakokineettisia ominaisuuksia arvioitiin mittaamalla maltolin ja maltoliglukuronidin pitoisuudet plasmassa ja virtsassa sekä seerumin rauta-arvot kerta-annoksen jälkeen ja vakaassa tilassa (viikon kuluttua) 24:llä raudanpuutteesta kärsivällä potilaalla, jotka oli satunnaistettu saamaan 30 mg, 60 mg tai 90 mg Feraccrua kahdesti päivässä. Veri- ja virtsanäytteistä määritettiin maltoli ja maltoliglukuronidi. Seeruminäytteistä määritettiin rauta-arvot.

Maltoli mitattiin väliaikaisesti plasmasta kaikkien eri annosten ja kummankin tutkimuspäivän yhteydessä, ja AUC_0-t vaihteli välillä 0,022–0,205 h.µg/ml. Non-kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet maltolin metaboloituvan UGT1A6-entsyymin välityksellä ja sulfatoitumalla. Ei tiedetä, voivatko UGT-entsyymejä estävät lääkevalmisteet mahdollisesti suurentaa maltolin pitoisuutta (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Maltoli vaikutti metaboloituvan nopeasti maltoliglukuronidiksi (AUC_0-t välillä 9,83–30.9 h.µg/ml kaikkien annosten yhteydessä). Maltolin ja maltoliglukuronidin enimmäispitoisuudet saavutettiin 1–1,5 tunnin kuluttua sen jälkeen, kun Feraccru oli otettu suun kautta. Maltoliglukuronidille altistuminen lisääntyi suhteessa annokseen, kun Feraccrun annos oli 30–90 mg kahdesti päivässä, eikä merkittävää kertymistä havaittu seitsemän päivän Feraccru-hoidon jälkeen. Maltolin niellystä kokonaismäärästä keskimäärin 39,8–60,0 prosenttia erittyi maltoliglukuronidina. Transferriinin saturaation (TSAT) ja seerumin kokonaisrautapitoisuuden huippuarvot saavutettiin 1,5–3 tunnin kuluttua sen jälkeen, kun Feraccru oli otettu suun kautta. Seerumin kokonaisrautapitoisuus ja TSAT-arvot suurenivat Feraccru-vamisteen annosten suuretessa. TSAT- ja seerumin kokonaisrautapitoisuusprofiilit olivat samansuuruisia päivänä 1 ja päivänä 8.

Feraccru-valmisteen farmakokineettisiä ominaisuuksia tutkittiin myös vakaassa tilassa 15 potilaalla, jotka jo osallistuivat edellä kuvattuun AEGIS 1/2 -tutkimukseen ja jotka olivat olleet avoimessa hoitovaiheessa vähintään seitsemän päivää (Feraccru 30 mg kahdesti päivässä). Maltoli mitattiin väliaikaisesti plasmasta, ja sen puoliintumisaika oli 0,7 tuntia ja C_max-arvo oli 67,3 ± 28,3 ng/ml. Maltoli vaikutti metaboloituvan nopeasti maltoliglukuronidiksi (C_max = 4 677 ± 1 613 ng/ml). Maltolin ja maltoliglukuronidin enimmäispitoisuudet saavutettiin noin tunnin kuluttua sen jälkeen, kun Feraccru oli otettu suun kautta. Kokonaisraudan enimmäispitoisuudet seerumissa mitattiin 1–2 tunnin kuluttua lääkkeen antamisen jälkeen. Maltolin/maltoliglukuronidin farmakokineettiset profiilit ja rauta-arvot olivat toisistaan riippumattomia.

Ferrimaltoli

Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevat ei-kliiniset tutkimukset ja ferrimaltolilla tehdyt paikallista toleranssia koskevat tutkimukset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Raudan kertymistä retikuloendoteliaalijärjestelmään, maksaan ja pernaan havaittiin koirilla, jotka olivat saaneet ferrimaltolia 250 mg/kg päivässä.

Ferrimaltolista ei ole tehty lisääntymis- ja kehitysmyrkyllisyyttä tai karsinogeenisuutta tarkastelevia tutkimuksia.

Maltoli

Kupfferin soluissa havaittiin hemosideriiniä koirilla, jotka olivat saaneet maltolia 250 mg/kg päivässä. Kun annos oli 500 mg/kg päivässä, havaittiin kivesten degeneroitumista ja raudan kelaatioon viittaavia merkkejä myrkyllisyydestä. Näitä vaikutuksia ei havaittu toisessa tutkimuksessa, jossa koirille annettu annos oli enintään 300 mg/kg päivässä.

Maltolin osalta mahdollista genotoksista potentiaalia ei voitu täysin sulkea pois. Karsinogeenisia vaikutuksia ei kuitenkaan havaittu tutkimuksissa, joissa hiirille ja rotille annettiin maltolia enintään 400 mg/kg päivässä.

Kapselin sisältö:

Laktoosimonohydraatti

Natriumlauryylisulfaatti

Magnesiumstearaatti

Kolloidinen vedetön piidioksidi

Krospovidoni (tyyppi A)

Kapselin kuori:

Hypromelloosi

Briljanttisininen FCF (E133)

Alluranpunainen AC (E 129)

Titaanidioksidi (E 171)

Paraoranssi FCF (E 110)

Painoväri:

Sellakka 45 % (20 % esteröity) etanolissa

Musta rautaoksidi

Propyleeniglykoli

Ammoniumhydroksidi

Ei oleellinen.

5 vuotta

Kestoaika pakkauksen avaamisen jälkeen: 45 päivää.

Säilytys alle 25 °C:ssa.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FERACCRU kapseli, kova
30 mg (L:kyllä) 56 kpl (84,52 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-pullot, joissa on lapsiturvallinen polypropeenikorkki. Yksi pakkaus sisältää 14, 50, 56 tai 100 (2 pulloa, joissa 50 kpl) kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Punainen kapseli (pituus 19 mm, halkaisija 7 mm), johon on painettu numero 30.

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

FERACCRU kapseli, kova
30 mg 56 kpl

• Ei korvausta.

B03AB10

15.12.2023