IMFINZI infuusiokonsentraatti, liuosta varten 50 mg/ml

Huomioitavaa

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra infuusiokonsentraattia liuosta varten sisältää 50 mg durvalumabia.
Yksi injektiopullo, jossa on 2,4 ml konsentraattia, sisältää 120 mg durvalumabia.
Yksi injektiopullo, jossa on 10 ml konsentraattia, sisältää 500 mg durvalumabia.

Durvalumabia tuotetaan nisäkkään soluissa (kiinanhamsterin munasarjasoluissa) yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Imfinzi monoterapiana on tarkoitettu paikallisesti edenneen, leikkaukseen soveltumattoman ei‑pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon aikuisille, joilla kasvaimet ilmentävät PD‑L1-ligandia ≥ 1 %:ssa kasvainsoluista ja joiden sairaus ei ole edennyt platinapohjaisen kemosädehoidon jälkeen (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Imfinzi yhdistelmänä etoposidin ja joko karboplatiinin tai sisplatiinin kanssa on tarkoitettu ensilinjan hoitoon aikuisille, joilla on levinnyt pienisoluinen keuhkosyöpä.

Ehto

Valmistetta tulee käyttää vain syövän hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Annostus ja antotapa

Syövän hoitoon perehtyneen lääkärin on aloitettava hoito ja valvottava sen toteuttamista.

PD-L1-määritys paikallisesti edennyttä ei‑pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla potilailla
Paikallisesti edennyttä ei pienisoluista keuhkosyöpää sairastavien potilaiden hoitoon soveltuvuuden arvioinnin on perustuttava PD‑L1-ligandin ilmentymiseen kasvaimissa, mikä varmistetaan validoidulla testillä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus
Taulukossa 1 esitetään Imfinzi-valmisteen suositeltu annos, kun valmistetta käytetään monoterapiana ja kun sitä käytetään yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa. Imfinzi annetaan infuusiona laskimoon 1 tunnin aikana.

Taulukko 1. Suositeltu Imfinzi-annos

Käyttöaihe

Suositeltu Imfinzi-annos

Hoidon kesto

Paikallisesti edennyt ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

10 mg/kg 2 viikon välein tai 1 500 mg 4 viikon väleina

Kunnes tauti etenee tai ilmenee toksisia vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä, tai enintään 12 kuukauden ajanb

Levinnyt pienisoluinen keuhkosyöpä

1 500 mgc yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssad,e 3 viikon (21 päivän) välein 4 hoitosyklin ajan, minkä jälkeen 1 500 mg 4 viikon välein monoterapiana

Kunnes tauti etenee tai ilmenee toksisia vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä

a Jos potilas painaa 30 kg tai vähemmän, on annostuksen perustuttava painoon. Imfinzi-hoitoa on annettava 10 mg/kg 2 viikon välein tai 20 mg/kg 4 viikon välein monoterapiana, kunnes paino suurenee yli 30 kg:n.
b Jos potilaan kliininen tila on vakaa, kun ensimmäisiä viitteitä taudin etenemisestä havaitaan, suositellaan hoidon jatkamista, kunnes taudin eteneminen on varmistunut.
c Jos potilas painaa enintään 30 kg, annostuksen on perustuttava painoon, vastaten Imfinzi 20 mg/kg ­hoitoa yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa 3 viikon (21 päivän) välein 4 hoitosyklin ajan, minkä jälkeen annetaan 20 mg/kg 4 viikon välein monoterapiana, kunnes paino suurenee yli 30 kg:n.
d Imfinzi annetaan ennen solunsalpaajahoitoa samana päivänä.
e Kun Imfinzi annetaan yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa, katso annostustiedot etoposidin ja karboplatiinin tai sisplatiinin tuotetiedoista.

Annoksen suurentaminen tai pienentäminen ei ole suositeltavaa. Yksilöllinen turvallisuus ja siedettävyys saattaa edellyttää hoidosta pidättäytymistä tai hoidon lopettamista.

Immuunivälitteisten haittavaikutusten hoito-ohjeet on kuvattu taulukossa 2 (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Taulukko 2. Imfinzi-valmistetta koskevat suositellut muutokset hoidossa ja hoitosuositukset

Haittavaikutus

Vaikeusastea

Muutos
Imfinzi
-
hoidossa

Kortikosteroidihoito, ellei
toisin ole erikseen mainittu

Immuunivälitteinen
pneumoniitti /
interstitiaalinen
keuhkosairaus

Aste 2

Hoidosta
pidättäytyminen

Aloitetaan prednisonihoito
1−2 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, lopetetaan
asteittain

Aste 3 tai 4

Pysyvä
lopettaminen

Prednisonihoito 1−4 mg/kg
vuorokaudessa tai vastaava
hoito, lopetetaan asteittain

Immuunivälitteinen
maksatulehdus

Aste 2, ALAT tai ASAT
> 3−5 x ULN ja/tai
kokonaisbilirubiini
> 1,5−3 x ULN

Hoidosta
pidättäytyminen

Aloitetaan prednisonihoito
1−2 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, lopetetaan
asteittain

Aste 3, ASAT tai ALAT
> 5 − ≤ 8 x ULN tai
kokonaisbilirubiini
> 3 − ≤ 5 x ULN

Aste 3, ASAT tai ALAT
> 8 x ULN tai
kokonaisbilirubiini
> 5 x ULN

Pysyvä
lopettaminen

Samanaikaisesti
ALAT tai ASAT
> 3 x ULN ja
kokonaisbilirubiini
> 2 x ULN ilman
muuta syytä

Immuunivälitteinen
paksusuolitulehdus tai ripuli

Aste 2

Hoidosta
pidättäytyminen

Aloitetaan prednisonihoito
1−2 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, lopetetaan
asteittain

Aste 3 tai 4

Pysyvä
lopettaminen

Immuunivälitteinen
hypertyreoosi, tyreoidiitti

Asteet 2–4

Hoidosta
pidättäytyminen,
kunnes potilaan
kliininen tila on
vakaa

Oireenmukainen hoito, ks.
kohta Haittavaikutukset

Immuunivälitteinen
hypotyreoosi

Asteet 2–4

Ei muutoksia

Aloitetaan
kilpirauhashormonikorvaushoito
kliinisen tarpeen mukaan

Immuunivälitteinen
lisämunuaisten
vajaatoiminta tai
hypofysiitti/hypopituitarismi

Asteet 2–4

Hoidosta
pidättäytyminen,
kunnes potilaan
kliininen tila on
vakaa

Aloitetaan prednisonihoito
1−2 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, joka lopetetaan
asteittain, lisäksi
hormonikorvaushoito kliinisen
tarpeen mukaan

Immuunivälitteinen
tyypin 1 diabetes

Asteet 2–4

Ei muutoksia

Aloitetaan insuliinihoito
kliinisen tarpeen mukaan

Immuunivälitteinen
munuaistulehdus

Aste 2, seerumin kreatiniini
> 1,5−3 x (ULN
tai lähtöarvo)

Hoidosta
pidättäytyminen

Aloitetaan prednisonihoito
1−2 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, lopetetaan
asteittain

Aste 3, seerumin kreatiniini
> 3 x lähtöarvo tai
> 3−6 x ULN;
aste 4, seerumin kreatiniini
> 6 x ULN

Pysyvä
lopettaminen

Immuunivälitteinen
ihottuma tai dermatiitti

(pemfigoidi mukaan lukien)

Aste 2 yli 1 viikon
ajan

Hoidosta
pidättäytyminen

Aloitetaan prednisonihoito
1−2 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, lopetetaan
asteittain

Aste 3

Aste 4

Pysyvä
lopettaminen

Immuunivälitteinen
sydänlihastulehdus

Aste 2

Hoidosta
pidättäytyminenb

Aloitetaan prednisonihoito
2−4 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, lopetetaan
asteittain

Aste 3 tai 4 tai
mikä tahansa
vaikeusaste, jos
biopsian tulos on
positiivinen

Pysyvä
lopettaminen

Immuunivälitteinen
myosiitti tai polymyosiitti

Aste 2 tai 3

Hoidosta
pidättäytyminenc

Aloitetaan prednisonihoito
1−4 mg/kg vuorokaudessa tai
vastaava hoito, lopetetaan
asteittain

Aste 4

Pysyvä
lopettaminen

Infuusioon liittyvät reaktiot

Aste 1 tai 2

Infuusio
keskeytettävä tai
infuusionopeutta
pienennettävä

Voidaan harkita
infuusioreaktioita
ennaltaehkäisevää esilääkitystä

Aste 3 tai 4

Pysyvä
lopettaminen

 

Infektio

Aste 3 tai 4

Hoidosta
pidättäytyminen,
kunnes potilaan
kliininen tila on
vakaa

 

Muut immuunivälitteiset
haittavaikutukset

Aste 3

Hoidosta
pidättäytyminen

Harkittava prednisonihoitoa
aloitusannoksella 1−4 mg/kg
vuorokaudessa tai vastaavaa
hoitoa, lopetetaan asteittain

Aste 4

Pysyvä lopettaminend

a CTCAE-luokitus (Common Terminology Criteria for Adverse Events), versio 4.03. ALAT: alaniiniaminotransferaasi; ASAT: aspartaattiaminotransferaasi; ULN: viitealueen yläraja.
b Jos potilaan tila ei parane 3–5 vuorokauden kuluessa kortikosteroidihoidosta huolimatta, on viipymättä aloitettava lisäksi annettava immunosuppressiivinen hoito. Kun haittavaikutus on hävinnyt (aste 0), aloitetaan kortikosteroidin asteittainen vähentäminen, jota jatketaan vähintään 1 kuukauden ajan, minkä jälkeen Imfinzi-hoitoa voidaan jatkaa kliinisen harkinnan mukaan.
c Imfinzi-hoito lopetetaan pysyvästi, jos haittavaikutus ei lievity 30 päivän kuluessa vaikeusasteeseen, joka on enintään 1, tai jos potilaalla ilmenee hengitysvajauksen merkkejä.
d Myasthenia gravis -haittavaikutuksen ilmetessä Imfinzi-hoito on lopetettava pysyvästi, jos potilaalla ilmenee lihasheikkouden tai hengitysvajauksen merkkejä.

Epäillyt immuunivälitteiset haittavaikutukset on tutkittava asianmukaisesti etiologian varmistamiseksi tai muiden syiden poissulkemiseksi. Jos potilaan tila pahenee tai ei parane, on harkittava kortikosteroidiannoksen suurentamista ja/tai lisäksi annettavien systeemisten immuunisalpaajien käyttöä. Kun oireet ovat lievittyneet vaikeusasteeseen, joka on enintään 1, aloitetaan kortikosteroidin asteittainen vähentäminen, jota jatketaan vähintään 1 kuukauden ajan. Hoidosta pidättäytymisen jälkeen Imfinzi-hoitoa voidaan jatkaa 12 viikon kuluessa, jos haittavaikutukset ovat lievittyneet vaikeusasteen 1 tasolle tai alle ja kortikosteroidiannos on pienennetty korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle. Imfinzi-hoito on lopettettava pysyvästi, jos todetaan uusiutuneita asteen 3 tai 4 (vakavia tai henkeä uhkaavia) immuunivälitteisiä haittavaikutuksia.

Jos potilaalla on muu kuin immuunivälitteinen haittavaikutus, joka on astetta 2 tai 3, on harkittava Imfinzi-hoidosta pidättäytymistä, kunnes haittavaikutus on lievittynyt vähintään vaikeusasteeseen 1, tai lähtötilanteen tasolle. Imfinzi-hoito on lopetettava, jos potilaalla on asteen 4 haittavaikutus (lukuun ottamatta astetta 4 olevia laboratorioarvojen poikkeavuuksia, joiden kohdalla päätös hoidon keskeyttämisestä perustuu muihin kliinisiin merkkeihin ja oireisiin sekä kliiniseen arvioon).

Erityisryhmät
Pediatriset potilaat

Imfinzi-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten ja alle 18 vuoden ikäisten nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Iäkkäät
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen iäkkäillä (vähintään 65-vuotiailla) potilailla (ks. kohta Farmakodynamiikka). Tietoja 75‑vuotiaista tai tätä vanhemmista potilaista on vain vähän.

Munuaisten vajaatoiminta
Imfinzi-annoksen muuttamista ei suositella potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista on liian vähän tietoja, jotta tästä potilasryhmästä voitaisiin tehdä johtopäätöksiä (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Keskivaikeaa tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista on vähän tietoja. Koska maksan toiminnan vaikutus durvalumabin puhdistumaan on vähäinen, Imfinzi-annoksen muuttamista ei suositella potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta, sillä altistuksessa ei odoteta olevan eroja (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Antotapa
Imfinzi annetaan laskimoon. Imfinzi annetaan laskimoinfuusioliuoksena 1 tunnin aikana (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jäljitettävyys
Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava ylös selkeästi.

Immuunivälitteinen pneumoniitti
Imfinzi-valmistetta saaneilla potilailla on ilmennyt immuunivälitteistä pneumoniittia ja interstitiaalista keuhkosairautta, jonka hoito edellyttää systeemisten kortikosteroidien käyttöä ja jolle ei ole muita selviä syitä.

Keuhkoihin sädehoitoa saaneilla potilailla todetaan usein sädepneumoniittia. Pneumoniitin kliininen ilmenemismuoto on hyvin samankaltainen kuin sädepneumoniitilla. PACIFIC-tutkimuksessa pneumoniittia tai sädepneumoniittia ilmeni 161 potilaalla (33,9 %) Imfinzi-ryhmässä ja 58 potilaalla (24,8 %) lumeryhmässä niistä potilaista, jotka olivat jatkaneet hoidon loppuun ja saaneet ainakin kaksi hoitosykliä samanaikaista kemosädehoitoa 1–42 päivän sisällä ennen tutkimuksessa aloittamista. Vaikeusasteen 3 pneumoniittia tai sädepneumoniittia ilmeni 3,4 %:lla potilaista Imfinzi-ryhmässä ja 3,0 %:lla lumeryhmässä ja vaikeusasteen 5 haittaa 1,1 %:lla ja 1,7 %:lla, vastaavasti (ks. kohta Haittavaikutukset).

Potilaita pitää tarkkailla pneumoniittiin tai sädepneumoniittiin viittaavien oireiden varalta. Pneumoniittiepäily on varmistettava röntgenkuvauksella ja muut tulehdukselliset ja sairauteen liittyvät etiologiat on suljettava pois jahoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteinen maksatulehdus
Immuunivälitteistä maksatulehdusta, jonka hoito määritelmän mukaan edellyttää systeemisten kortikosteroidien käyttöä ja jolle ei ole muita selviä syitä, on esiintynyt Imfinzi-valmistetta saaneilla potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaille on tehtävä maksan toimintakokeet poikkeavuuksien varalta ennen Imfinzi-hoitoa, säännöllisesti hoidon aikana ja kliiniseen arvioon perustuvan tarpeen mukaan. Immuunivälitteinen maksatulehdus on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteinen paksusuolitulehdus
Immuunivälitteistä paksusuolitulehdusta ja ripulia, joiden hoito määritelmän mukaan edellyttää systeemisten kortikosteroidien käyttöä ja joille ei ole muita selviä syitä, on esiintynyt Imfinzi-valmistetta saaneilla potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava paksusuolitulehdukseen tai ripuliin viittaavien oireiden varalta ja potilasta on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteiset umpierityssairaudet
Immuunivälitteinen hypotyreoosi, hypertyreoosi ja tyreoidiitti
Imfinzi-hoitoa saaneilla potilailla on ilmennyt immuunivälitteistä hypotyreoosia, hypertyreoosia ja tyreoidiittia, ja hypertyreoosin jälkeen saattaa ilmetä hypotyreoosia (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaiden kilpirauhasen toimintaa on seurattava muutosten varalta ennen hoitoa, säännöllisesti hoidon aikana ja kliiniseen arvioon perustuvan tarpeen mukaan. Immuunivälitteinen hypotyreoosi, hypertyreoosi ja tyreoidiitti on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteinen lisämunuaisten vajaatoiminta
Imfinzi-hoitoa saaneilla potilailla on ilmennyt immuunivälitteistä lisämunuaisten vajaatoimintaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava lisämunuaisten vajaatoimintaan viittaavien kliinisten oireiden ja merkkien varalta. Oireinen lisämunuaisten vajaatoiminta on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteinen tyypin 1 diabetes
Imfinzi-hoitoa saaneilla potilailla on ilmennyt immuunivälitteistä tyypin 1 diabetesta (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava tyypin 1 diabetekseen viittaavien kliinisten oireiden ja merkkien varalta. Oireinen tyypin 1 diabetes on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteinen hypofysiitti/hypopituitarismi
Imfinzi-hoitoa saaneilla potilailla on ilmennyt immuunivälitteistä hypofysiittia ja hypopituitarismia (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava hypofysiittiin tai hypopituitarismiin viittaavien kliinisten oireiden ja merkkien varalta. Oireinen hypofysiitti tai hypopituitarismi on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteinen munuaistulehdus
Immuunivälitteistä munuaistulehdusta, jonka hoito määritelmän mukaan edellyttää systeemisten kortikosteroidien käyttöä ja jolle ei ole muita selviä syitä, on esiintynyt Imfinzi-valmistetta saaneilla potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaiden munuaisten toimintaa on seurattava muutosten varalta ennen Imfinzi-hoitoa ja säännöllisesti hoidon aikana ja potilasta on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Immuunivälitteinen ihottuma
Immuunivälitteistä ihottumaa ja dermatiittia (pemfigoidi mukaan lukien), joiden hoito määritelmän mukaan edellyttää systeemisten kortikosteroidien käyttöä ja joille ei ole muita selviä syitä, on esiintynyt Imfinzi-valmistetta saaneilla potilailla. (ks. kohta Haittavaikutukset). PD‑1:n estäjiä saaneilla potilailla on ilmoitettu Stevens-Johnsonin oireyhtymän ja toksisen epidermaalisen nekrolyysin tapauksia. Potilaita on tarkkailtava ihottumaan tai dermatiittiin viittaavien oireiden varalta ja potilasta on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Muut immuunivälitteiset haittavaikutukset
Imfinzi-valmisteen vaikutusmekanismin vuoksi muita mahdollisia immuunivälitteisiä haittavaikutuksia saattaa ilmetä. Seuraavia immuunivälitteisiä haittavaikutuksia on havaittu Imfinzi-monoterapiaa saaneilla potilailla: myasthenia gravis, sydänlihastulehdus, myosiitti, polymyosiitti, meningiitti, enkefaliitti, Guillain‑Barrén oireyhtymä ja immuunitrombosytopenia. Kliiniseen tutkimusohjelmaan osallistuneilla potilailla on ilmoitettu haimatulehdustapahtumia. Potilaita on tarkkailtava oireiden varalta ja potilasta on hoidettava muita immuunivälitteisiä haittavaikutuksia koskevien kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Infuusioon liittyvät reaktiot
Potilaita on tarkkailtava infuusioon liittyvien reaktioiden varalta. Imfinzi-valmistetta saaneilla potilailla on ilmoitettu vakavia infuusioon liittyviä reaktioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Infuusioon liittyvät reaktiot on hoidettava kohdan Annostus ja antotapa suositusten mukaisesti.

Kliinisistä tutkimuksista pois suljetut potilaat
Seuraavanlaiset potilaat suljettiin pois kliinisistä tutkimuksista: ECOG-suorituskykypistemäärä lähtötilanteessa ≥ 2; aktiivinen tai aiemmin dokumentoitu autoimmuunisairaus kahden vuoden sisällä tutkimuksen aloittamisesta; aiempi immuunipuutos; aiemmin vaikeita immuunivälitteisiä haittavaikutuksia; sairaudet, joiden hoito edellytti systeemistä immunosuppressiota, lukuun ottamatta systeemistä kortikosteroidihoitoa fysiologisella annoksella (prednisoni ≤ 10 mg vuorokaudessa tai vastaava hoito); kontrolloimattomat samanaikaiset sairaudet; aktiivinen tuberkuloosi tai hepatiitti B- tai hepatiitti C -infektio tai HIV-infektio ja potilaat, jotka olivat saaneet 30 päivän kuluessa ennen Imfinzi-hoidon aloittamista tai Imfinzi-hoidon aloittamisen jälkeen eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävän rokotteen. Koska durvalumabin käytöstä näille potilasryhmille ei ole tietoja, sen käytössä on noudatettava varovaisuutta, ja käytön on perustuttava mahdollisten hyötyjen ja riskien potilaskohtaiseen huolelliseen arviointiin.
Kallon ennaltaehkäisevän sädehoidon (PCI) turvallisuus samanaikaisesti Imfinzi-hoidon kanssa käytettynä levinnyttä pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla potilailla on tuntematon.

Yhteisvaikutukset

Systeemisten kortikosteroidien fysiologista annosta (prednisoni ≤ 10 mg vuorokaudessa tai vastaava hoito) lukuun ottamatta systeemisten kortikosteroidien tai immuunisalpaajien käyttöä ei suositella ennen durvalumabihoidon aloittamista, koska ne saattavat heikentää durvalumabin farmakodynaamista vaikutusta ja tehoa. Systeemisiä kortikosteroideja tai muita immuunisalpaajia voidaan kuitenkin käyttää durvalumabihoidon aloittamisen jälkeen immunijärjestelmään liittyvien haittavaikutusten hoitoon (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Durvalumabilla ei ole tehty varsinaisia farmakokineettisiä yhteisvaikutustutkimuksia. Durvalumabin pääasialliset eliminaatioreitit ovat proteiinikatabolia retikuloendoteliaalijärjestelmän kautta ja kohdevälitteinen jakautuminen, joten metabolisia yhteisvaikutuksia ei ole odotettavissa. Durvalumabin ja solunsalpaajahoidon välisiä farmakokineettisiä lääkeaineyhteisvaikutuksia arvioitiin CASPIAN-tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, ettei samanaikainen durvalumabihoito vaikuttanut etoposidin, karboplatiinin eikä sisplatiinin farmakokinetiikkaan. Lisäksi populaatiofarmakokinetiikan analyysin perusteella samanaikainen solunsalpaajahoito ei vaikuttanut merkittävästi durvalumabin farmakokinetiikkaan.

Raskaus ja imetys

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi
Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä durvalumabihoidon aikana ja vähintään 3 kuukautta viimeisen durvalumabiannoksen saamisen jälkeen.

Raskaus
Ei ole olemassa tietoja durvalumabin käytöstä raskaana oleville naisille. Vaikutusmekanisminsa perusteella durvalumabi saattaa vaikuttaa raskauden jatkumiseen. Tiineiden hiirten allogeenisessa mallissa PD-L1-signaalinvälityksen salpauksen on osoitettu lisäävän sikiönmenetyksiä. Durvalumabilla tehdyt eläinkokeet eivät viittaa lisääntymistoksisuuteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ihmisen IgG1:n tiedetään läpäisevän veri-istukkaesteen, ja eläinkokeissa on varmistettu, että durvalumabi läpäisee veri-istukkaesteen. Jos durvalumabia annetaan raskaana olevalle naiselle, se saattaa vahingoittaa sikiötä, eikä durvalumabin käyttöä suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana ja vähintään 3 kuukauden ajan viimeisen annoksen saamisen jälkeen.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö durvalumabi ihmisen rintamaitoon. Saatavilla olevat toksikologiset tiedot cynomolgus-apinoista ovat osoittaneet, että emon maidossa on pieniä määriä durvalumabia 28. päivänä synnytyksen jälkeen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ihmisillä vasta-aineet saattavat siirtyä rintamaitoon, mutta imeytymisen ja vastasyntyneelle aiheutuvan haitan todennäköisyyttä ei tiedetä. Imetettävään lapseen kohdistuvia mahdollisia riskejä ei voida kuitenkaan sulkea pois. On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko durvalumabihoito, ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys
Ei ole olemassa tietoja durvalumabin mahdollisista vaikutuksista ihmisten tai eläinten hedelmällisyyteen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Imfinzi-valmisteella ei ole haitallista vaikutustaajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Tiedot Imfinzi-valmisteen turvallisuudesta monoterapiana perustuvat yhdistettyihin tietoihin 3 006 potilaasta, joilla oli erityyppisiä syöpiä. Imfinzi annettiin 10 mg/kg:n annoksella 2 viikon välein tai 20 mg/kg:n annoksella 4 viikon välein. Yleisimpiä (> 10 %) haittavaikutuksia olivat yskä/limaa tuottava yskä (21,5 %), ripuli (16,3 %), ihottuma (16,0 %), kuume (13,8 %), ylähengitystieinfektiot (13,5 %), vatsakipu (12,7 %), kutina (10,8 %) ja hypotyreoosi (10,1 %).

Tiedot Imfinzi-valmisteen turvallisuudesta, kun sitä annetaan yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa, perustuvat 265:n pienisoluista keuhkosyöpää sairastaneen potilaan tietoihin. Imfinzi annettiin 1 500 mg:n annoksena 3 viikon välein yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa ja sen jälkeen monoterapiana 4 viikon välein. Yleisimpiä (> 20 %) haittavaikutuksia olivat neutropenia (48,7 %), anemia (38,5 %), pahoinvointi (33,6 %), väsymys (32,1 %), hiustenlähtö (31,3 %), trombosytopenia (21,1 %) ja leukopenia (20,0 %).

Haittavaikutustaulukko
Taulukossa 3 esitetään haittavaikutusten ilmaantuvuus monoterapian turvallisuustietoaineistossa ja potilailla, jotka saivat CASPIAN-tutkimuksessa Imfinzi-hoitoa yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa. Lääkkeen haittavaikutukset on lueteltu MedDRA:n elinjärjestelmäluokituksen mukaan. Lääkkeen haittavaikutukset on esitetty kussakin elinjärjestelmäluokassa haittavaikutuksen esiintymistiheyden mukaan alenevassa järjestyksessä. Lääkkeen kaikkien haittavaikutusten vastaavat esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1 / 1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1 / 10 000, < 1 / 1 000), hyvin harvinainen (< 1 / 10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin). Lääkkeen haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 3. Haittavaikutukset potilailla, jotka saivat Imfinzi-monoterapiaa tai Imfinzi-hoitoa yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa

 

Imfinzi-monoterapia

Imfinzi yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa

 

Mikä tahansa vaikeusaste (%)

Aste 3–4 (%)

Mikä tahansa vaikeusaste (%)

Aste 3–4 (%)

Infektiot

Ylähengitystieinfektiota

Hyvin yleinen

13,5

0,2

Yleinen

9,1

0,4

Keuhkokuumeb,c

Yleinen

8,9

3,5

Yleinen

5,7

1,9

Suun kandidiaasi

Yleinen

2,1

0

Melko harvinainen

0,8

0

Hampaisiin liittyvät ja suun pehmytkudosinfektiotd

Yleinen

1,7

< 0,1

Yleinen

1,1

0

Influenssa

Yleinen

1,6

< 0,1

Melko harvinainen

0,4

0

Veri ja imukudos

Neutropeniae

 

 

 

Hyvin yleinen

48,7

29,1

Anemia

 

 

 

Hyvin yleinen

38,5

9,1

Trombosytopeniaf

 

 

 

Hyvin yleinen

21,1

6,8

Leukopeniag

 

 

 

Hyvin yleinen

20,0

7,9

Kuumeinen neutropenia

 

 

 

Yleinen

6,4

5,3

Pansytopenia

 

 

 

Yleinen

3,0

1,5

Immuunitrombosytopenia

Harvinainen

< 0,1

< 0,1

 

 

 

Umpieritys

Hypotyreoosih

Hyvin yleinen

10,1

0,2

Yleinen

9,4

0

Hypertyreoosii

Yleinen

4,6

0

Yleinen

9,8

0

Tyreoidiittij

Melko harvinainen

0,8

< 0,1

Yleinen

1,5

0

Lisämunuaisten vajaatoiminta

Melko harvinainen

0,6

< 0,1

Yleinen

1,1

0

Tyypin 1 diabetes

Harvinainen

< 0,1

< 0,1

Melko harvinainen

0,8

0,8

Hypofysiitti/

Hypopituitarismi

Harvinainen

< 0,1

< 0,1

 

 

 

Diabetes insipidus

Harvinainen

< 0,1

< 0,1

 

 

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Vähentynyt ruokahalu

 

 

 

Hyvin yleinen

18,1

0,8

Hermosto

Myasthenia gravis

Harvinainenk

< 0,1

 

 

 

 

Ei-infektiivinen enkefaliittil

Tuntematon

 

 

 

 

 

Meningiittim

Harvinainen

< 0,1

< 0,1

 

 

 

Guillain‑Barrén oireyhtymä

Tuntematon

 

 

 

 

 

Sydän

 

 

 

Sydänlihastulehdus

Harvinainen

< 0,1

< 0,1

 

 

 

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yskä / limaa tuottava yskä

Hyvin yleinen

21,5

0,4

Hyvin yleinen

14,7

0,8

Pneumoniittib

Yleinen

3,8

0,9

Yleinen

2,6

0,8

Dysfonia

Yleinen

3,1

< 0,1

Melko harvinainen

0,8

0

Interstitiaalinen keuhkosairaus

Melko harvinainen

0,6

0,1

Melko harvinainen

0,8

0

Ruoansulatuselimistö

Ripuli

Hyvin yleinen

16,3

0,6

Yleinen

9,8

1,1

Vatsakipun

Hyvin yleinen

12,7

1,8

Yleinen

8,7

0,4

Paksusuolitulehduso

Melko harvinainen

0,9

0,3

Melko harvinainen

0,8

0

Pahoinvointi

 

 

 

Hyvin yleinen

33,6

0,4

Ummetus

 

 

 

Hyvin yleinen

16,6

0,8

Oksentelu

 

 

 

Hyvin yleinen

14,7

0

Stomatiittip

 

 

 

Yleinen

6,0

0,4

Maksa ja sappi

Kohonnut aspartaattiaminotransferaasiarvo tai kohonnut alaniiniaminotransferaasiarvoq

Yleinen

8,1

2,3

Yleinen

8,7

1,9

Maksatulehdusc,r

Melko harvinainen

0,8

0,4

Yleinen

1,9

1,1

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottumas

Hyvin yleinen

16,0

0,6

Yleinen

9,4

0

Kutinat

Hyvin yleinen

10,8

< 0,1

Yleinen

7,5

0

Yöhikoilu

Yleinen

1,6

< 0,1

Melko harvinainen

0,4

0

Dermatiitti

Melko harvinainen

0,7

< 0,1

Yleinen

1,5

0

Hiustenlähtö

 

 

 

Hyvin yleinen

31,3

1,1

Pemfigoidiu

Harvinainen

< 0,1

0

 

 

 

Luusto, lihakset ja sidekudos

Lihassärky

Yleinen

5,9

< 0,1

Yleinen

3,4

0

Myosiitti

Melko harvinainen

0,2

< 0,1

 

 

 

Polymyosiitti

Harvinainenv

< 0,1

< 0,1

 

 

 

Munuaiset ja virtsatiet

Kohonnut veren kreatiniiniarvo

Yleinen

3,5

< 0,1

Yleinen

1,9

0

Dysuria

Yleinen

1,3

0

Yleinen

1,9

0

Munuaistulehdusw

Melko harvinainen

0,3

< 0,1

 

 

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Kuume

Hyvin yleinen

13,8

0,3

Yleinen

8,3

0

Perifeerinen turvotusx

Yleinen

9,7

0,3

Yleinen

6,4

0,8

Väsymysy

 

 

 

Hyvin yleinen

32,1

3,4

Vammat, myrkytykset ja hoitokomplikaatiot

Infuusioon liittyvä reaktioz

Yleinen

1,6

0,2

Yleinen

1,9

0,4

a sisältää seuraavat: kurkunpäätulehdus, nasofaryngiitti, peritonsillaaripaise, nielutulehdus, riniitti, sinuiitti, tonsilliitti, trakeobronkiitti ja ylähengitystieinfektio
b sisältää seuraavat: keuhkoinfektio, Pneumocystis jiroveci -keuhkokuume, keuhkokuume, adenoviruksen aiheuttama keuhkokuume, bakteerikeuhkokuume, sytomegaloviruksen aiheuttama keuhkokuume, Haemophilus-keuhkokuume, pneumokokkikeuhkokuume, streptokokkikeuhkokuume, kandidiaasiin liittyvä keuhkokuume ja Legionella-keuhkokuume.
c mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset.
d sisältää seuraavat: ientulehdus, suun infektio, parodontiitti, pulpiitti, hammasabsessi ja hampaan infektio.
e sisältää seuraavat: neutropenia ja neutrofiilien niukkuus.
f sisältää seuraavat: trombosytopenia ja verihiutaleniukkuus.
g sisältää seuraavat: leukopenia ja valkosolujen niukkuus.
h sisältää seuraavat: autoimmuunihypotyreoosi, hypotyreoosi.
i sisältää seuraavat: hypertyreoosi ja Basedowin tauti.
j sisältää seuraavat: autoimmuunityreoidiitti, tyreoidiitti ja subakuutti tyreoidiitti.
k AstraZeneca-yhtiön sponsoroimissa kliinisissä tutkimuksissa ilmoitettu esiintymistiheys yhdistetyn tietoaineiston ulkopuolella on harvinainen, eikä vaikeusasteen > 2 haittoja ole ilmoitettu.
lsisältää seuraavat: autoimmuunienkefaliitti ja enkefaliitti
m sisältää seuraavat: meningiitti ja ei-infektiivinen meningiitti.
n sisältää seuraavat: vatsakipu, alavatsakipu, ylävatsakipu ja kipu kyljessä.
o sisältää seuraavat: koliitti, enteriitti, enterokoliitti ja proktiitti.
p sisältää seuraavat: stomatiitti ja limakalvotulehdus.
q sisältää seuraavat: kohonnut alaniiniaminotransferaasiarvo, kohonnut aspartaattiaminotransferaasiarvo, kohonneet maksaentsyymiarvot ja kohonneet transaminaasiarvot.
r sisältää seuraavat: maksatulehdus, autoimmuunimaksatulehdus, toksinen maksatulehdus, maksasoluvaurio, äkillinen maksatulehdus, maksatoksisuus ja immuunivälitteinen hepatiitti.
s sisältää seuraavat: erytematoottinen ihottuma, yleistynyt ihottuma, täpläinen ihottuma, makulopapulaarinen ihottuma, näppyläinen ihottuma, kutiava ihottuma, märkärakkulaihottuma, punoitus, ekseema ja ihottuma.
t sisältää seuraavat: yleistynyt kutina ja kutina.
u sisältää seuraavat: pemfigoidi, rakkulainen ihottuma ja pemfigus. Loppuun saatetuissa ja meneillään olevissa tutkimuksissa ilmoitettu esiintymistiheys on melko harvinainen.
v meneillään olevassa, sponsoroidussa kliinisessä tutkimuksessa yhdistetyn tietoaineiston ulkopuolella havaittiin polymyosiitti (kuolemaan johtanut) Imfinzi-hoitoa saaneella potilaalla: harvinainen kaikissa vaikeusasteissa, harvinainen vaikeusasteessa 3, 4 tai 5.
w sisältää seuraavat: autoimmuuninefriitti, tubulointerstitiaalinen nefriitti, munuaistulehdus, munuaiskerästulehdus ja membranoosi munuaiskerästulehdus.
x sisältää seuraavat: perifeerinen edeema ja perifeerinen turvotus.
y sisältää seuraavat: väsymys ja astenia.
z sisältää seuraavat: infuusioon liittyvä reaktio ja nokkosihottuma, joka alkaa annostelupäivänä tai annostelua seuraavana päivänä.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Yleisimmät Imfinzi-hoidon yhteydessä ilmenevät haittavaikutukset ovat immuunivälitteisiä. Useimmat niistä, vaikeat reaktiot mukaan lukien, häviävät asianmukaisen hoidon aloittamisen tai Imfinzi-hoidon lopettamisen jälkeen. Seuraavia immuunivälitteisiä haittavaikutuksia koskevat tiedot ovat yhdistetystä turvallisuustietokannasta, joka sisälsi tiedot PACIFIC-tutkimukseen ja lisätutkimuksiin osallistuneista 3 006 potilaasta. Lisätutkimusten potilailla oli erilaisia kiinteitä kasvaimia, ja niissä arvioitiin käyttöaiheita, joihin durvalumabiaei ole hyväksytty. Imfinzi-valmistetta annettiin kaikissa tutkimuksissa 10 mg/kg kahden viikon välein, 20 mg/kg 4 viikon välein tai 1 500 mg 3 tai 4 viikon välein. Solunsalpaajahoidon kanssa yhdistelmänä annetun Imfinzi-hoidon merkittävien haittavaikutusten tiedot esitetään tapauksissa, joissa havaittiin kliinisesti oleellisia eroja Imfinzi-monoterapiaan nähden. Näiden haittavaikutusten hoitosuositukset on kuvattu kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Immuunivälitteinen pneumoniitti
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa (n = 3 006, useita kasvaintyyppejä) immuunivälitteistä pneumoniittia oli todettu 107 potilaalla (3,6 %). Näistä vaikeusasteen 3 tapahtumia oli 23 potilaalla (0,8 %), vaikeusasteen 4 tapahtumia 2 potilaalla (< 0,1 %) ja vaikeusasteen 5 tapahtumia 6 potilaalla (0,2 %). Mediaaniaika immuunivälitteisen pneumoniitin ilmaantumiseen oli 57 päivää (vaihteluväli: 2–785 päivää). 107 potilaasta 64 sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa), 2 potilasta sai myös infliksimabia ja 1 potilas sai myös siklosporiinia.Imfinzi-hoito lopetettiin 38 potilaalla. Pneumoniitti parani 58 potilaalla.

Immuunivälitteistä pneumoniittia ilmeni PACIFIC-tutkimuksessa enemmän potilailla, joilla samanaikaisen kemosädehoidon päättymisestä oli 1–42 päivää ennen tutkimuksessa aloittamista (10,7 %), kuin muilla yhdistetyn turvallisuustietokannan potilailla (2,2 %).

PACIFIC-tutkimuksessa (n = 475 Imfinzi-hoitohaarassa ja n = 234 lumehaarassa) ilmeni immuunivälitteistä pneumoniittia 51 potilaalla (10,7 %) Imfinzi-valmistetta saaneiden ryhmässä ja 16 potilaalla (6,8 %) lumeryhmässä. Näistä vaikeusasteen 3 tapahtumia oli 8 potilaalla (1,7 %) Imfinzi-ryhmässä ja 6 potilaalla (2,6 %) lumeryhmässä sekä vaikeusasteen 5 (kuolemaan johtaneita) tapahtumia 4 potilaalla (0,8 %) Imfinzi-ryhmässä ja 3 potilaalla (1,3 %) lumeryhmässä. Mediaaniaika pneumoniitin ilmaantumiseen oli Imfinzi-ryhmässä 53 päivää (vaihteluväli: 1–341 päivää) ja lumeryhmässä 55,5 päivää (vaihteluväli: 0–231 päivää). Imfinzi-valmistetta saaneiden ryhmässä 51 potilaasta 44 sai systeemistä kortikosteroidia, ja näistä 28 potilasta sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa) ja 2 potilasta sai myös infliksimabia. Lumeryhmässä 16 potilaasta 11 sai systeemistä kortikosteroidihoitoa, ja näistä 9 potilasta sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa). Pneumoniitti parani 27 potilaalla Imfinzi-ryhmässä ja 6 potilaalla lumeryhmässä.

Immuunivälitteinen maksatulehdus
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteistä maksatulehdusta oli todettu 36 potilaalla (1,2 %). Näistä vaikeusasteen 3 tapahtumia oli 19 potilaalla (0,6 %), vaikeusasteen 4 tapahtumia 1 potilaalla (< 0,1 %) ja vaikeusasteen 5 (kuolemaan johtaneita) tapahtumia 2 potilaalla (< 0,1 %). Mediaaniaika immuunivälitteisen maksatulehduksen ilmaantumiseen oli 67 päivää (vaihteluväli: 7–333 päivää). 36 potilaasta 25 sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa). Kaksi potilasta sai myös mykofenolaattia. Imfinzi-hoito lopetettiin 7 potilaalla. Immuunivälitteinen maksatulehdus parani 22 potilaalla.

Immuunivälitteinen paksusuolitulehdus
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteistä paksusuolitulehdusta tai ripulia oli todettu 52 potilaalla (1,7 %). Näistä vaikeusasteen 3 tapahtumia oli 9 potilaalla (0,3 %) ja vaikeusasteen 4 tapahtumia 2 potilaalla (< 0,1 %). Mediaaniaika immuunivälitteisen paksusuolitulehduksen ilmaantumiseen oli 73 päivää (vaihteluväli: 1–394 päivää). 52 potilaasta 34 sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa). Yksi potilas sai myös infliksimabia ja yksi potilas sai myös mykofenolaattia. Imfinzi-hoito lopetettiin 9 potilaalla. Immuunivälitteinen paksusuolitulehdus parani 39 potilaalla.

Immuunivälitteiset umpierityssairaudet
Immuunivälitteinen hypotyreoosi
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteistä hypotyreoosia ilmeni 222 potilaalla (7,4 %), mukaan lukien asteen 3 haitat 4 potilaalla (0,1 %). Mediaaniaika haitan ilmaantumiseen oli 85 päivää (vaihteluväli: 1–562 päivää). 222 potilaasta 218 sai hormonikorvaushoitoa, 5 potilasta sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa) immuunivälitteisen hypotyreoosin hoitoon ja sen jälkeen hormonikorvaushoitoa. Yksikään potilas ei lopettanut Imfinzi-hoitoa immuunivälitteisen hypotyreoosin vuoksi.

Immuunivälitteinen hypertyreoosi
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteistä hypertyreoosia ilmeni 43 potilaalla (1,4 %); vaikeusasteen 3 tai 4 tapauksia ei ollut. Mediaaniaika haitan ilmaantumiseen oli 43 päivää (vaihteluväli: 1–196 päivää). 43 potilaasta 39 sai lääkehoitoa (tiamatsolia, karbimatsolia, propyylitiourasiilia, perkloraattia, kalsiuminestäjää tai beetasalpaajaa), 11 potilasta sai systeemistä kortikosteroidihoitoa, ja näistä 11 potilaasta 4 sai suuriannoksista systeemistä kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa). Yksi potilas lopetti Imfinzi-hoidon hypertyreoosin vuoksi. Immuunivälitteinen hypertyreoosi parani 35 potilaalla. Kahdeksallatoista potilaalla todettiin hypotyreoosi hypertyreoosin jälkeen.

Immuunivälitteinen tyreoidiitti
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteinen tyreoidiitti oli todettu 11 potilaalla (0,4 %). Näistä 2 potilaalla (< 0,1 %) oli todettu vaikeusasteen 3 tapahtuma. Mediaaniaika haitan ilmaantumiseen oli 41 päivää (vaihteluväli: 14–106 päivää). 11 potilaasta 9 sai hormonikorvaushoitoa, 1 potilas sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa) ja sen jälkeen hormonikorvaushoitoa. Yksi potilas lopetti Imfinzi-hoidon immuunivälitteisen tyreoidiitin vuoksi. Kahdella potilaalla todettiin hypotyreoosi tyreoidiitin jälkeen.

Immuunivälitteinen lisämunuaisten vajaatoiminta
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteistä lisämunuaisten vajaatoimintaa ilmeni 12 potilaalla (0,4 %), mukaan lukien asteen 3 haitat 3 potilaalla (< 0,1 %). Mediaaniaika haitan ilmaantumiseen oli 145,5 päivää (vaihteluväli: 20–547 päivää). Kaikki 12 potilasta saivat systeemistä kortikosteroidihoitoa ja 12 potilaasta 4 sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa). Yksikään potilas ei lopettanut Imfinzi-hoitoa immuunivälitteisen lisämunuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Immuunivälitteinen lisämunuaisten vajaatoiminta parani 3 potilaalla.

Immuunivälitteinen tyypin 1 diabetes
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteinen tyypin 1 diabetes ilmeni 1 potilaalla (< 0,1 %; vaikeusaste 3). Aika tyypin 1 diabeteksen ilmaantumiseen oli 43 päivää. Potilas sai hormonihoitoa ja lopetti Imfinzi-hoidon immuunivälitteisen tyypin 1 diabeteksen vuoksi. Tapahtuma korjaantui potilaan osalta.

Immuunivälitteinen hypofysiitti tai hypopituitarismi
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä immuunivälitteinen hypofysiitti/hypopituitarismi ilmeni 2 potilaalla (< 0,1 %); molempien haittojen vaikeusaste oli 3. Aika haittatapahtumien ilmaantumiseen oli 44 päivää ja 50 päivää. Molemmat potilaat saivat suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa), ja toinen potilaista lopetti Imfinzi-hoidon immuunivälitteisen hypofysiitin/hypopituitarismin vuoksi.

Immuunivälitteinen munuaistulehdus
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteistä munuaistulehdusta ilmeni 9 potilaalla (0,3 %), mukaan lukien asteen 3 haitat 2 potilaalla (< 0,1 %). Mediaaniaika haitan ilmaantumiseen oli 87 päivää (vaihteluväli: 29–393 päivää). Kuusi potilasta (0,2 %) sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa), ja yksi potilas sai myös mykofenolaattia. Imfinzi-hoito lopetettiin 5 potilaalla. Immuunivälitteinen munuaistulehdus parani 6 potilaalla.

Immuunivälitteinen ihottuma
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa immuunivälitteistä ihottumaa tai dermatiittia (pemfigoidi mukaan lukien) ilmeni 45 potilaalla (1,5 %), mukaan lukien asteen 3 haitat 12 potilaalla (0,4 %). Mediaaniaika haitan ilmaantumiseen oli 41 päivää (vaihteluväli: 4–333 päivää). 45 potilaasta 20 sai suuriannoksista kortikosteroidihoitoa (prednisonia vähintään 40 mg:n vuorokausiannoksella tai vastaavaa hoitoa). Imfinzi-hoito lopetettiin 3 potilaalla. Immuunivälitteinen ihottuma tai dermatiitti parani 31 potilaalla.

Infuusioon liittyvät reaktiot
Imfinzi-monoterapiaa koskeneessa yhdistetyssä turvallisuustietokannassa infuusioon liittyviä reaktioita ilmeni 49 potilaalla (1,6 %), mukaan lukien asteen 3 haitat 5 potilaalla (0,2 %). Vaikeusasteen 4 tai 5 tapahtumia ei ilmennyt.

Laboratorioarvojen poikkeavuudet
Durvalumabimonoterapiaa saaneista potilaista niiden potilaiden osuudet, joiden laboratorioarvot muuttuivat lähtötilanteesta vaikeusasteen 3 tai 4 poikkeavuuksiksi, olivat seuraavat: kohonneet alaniiniaminotransferaasiarvot 2,4 %, kohonneet aspartaattiaminotransferaasiarvot 3,6 %, kohonnut veren kreatiniiniarvo 0,5 %, kohonnut amylaasipitoisuus 5,7 % ja kohonnut lipaasipitoisuus 5,6 %. Niiden potilaiden osuus, joiden TSH-arvo oli lähtötilanteessa korkeintaan viitealueen ylärajalla (≤ ULN) ja kohosi ylärajan yläpuolelle (kaikki vaikeusasteet), oli 18,8 %. Niiden potilaiden osuus, joiden TSH-arvo oli lähtötilanteessa vähintään viitealueen alarajalla (≥ LLN) ja laski alarajan alapuolelle (kaikki vaikeusasteet) oli 18,1 %.

Durvalumabia yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa saaneilla potilailla niiden potilaiden osuudet, joiden laboratorioarvot muuttuivat lähtötilanteesta vaikeusasteen 3 tai 4 poikkeavuuksiksi, olivat seuraavat: kohonneet alaniiniaminotransferaasiarvot 4,9 %, kohonneet aspartaattiaminotransferaasiarvot 4,6 %, kohonnut veren kreatiniiniarvo 3,4 %, kohonnut amylaasipitoisuus 4,8 % ja kohonnut lipaasipitoisuus 8,1 %. Niiden potilaiden osuus, joiden TSH-arvo oli lähtötilanteessa korkeintaan viitealueen ylärajalla (≤ ULN) ja kohosi ylärajan yläpuolelle (kaikki vaikeusasteet), oli 17,7 %. Niiden potilaiden osuus, joiden TSH-arvo oli lähtötilanteessa vähintään viitealueen alarajalla (≥ LLN) ja laski alarajan alapuolelle (kaikki vaikeusasteet) oli 31,3 %.

Immunogeenisuus
Tiedot monoterapiana annetun
Imfinzi-hoidon immunogeenisuudesta perustuvat yhdistettyihin tietoihin 2 280 potilaasta, jotka saivat Imfinzi-hoitoa 10 mg/kg 2 viikon välein tai 20 mg/kg 4 viikon välein ainoana lääkkeenä ja joilta voitiin määrittää lääkevasta-aineet. Hoidon aikana ilmeneviä lääkevasta-aineita todettiin testeissä 69 potilaalla (3,0 %). Durvalumabia neutraloivia vasta-aineita (nAb) todettiin 0,5 %:lla (12 / 2 280) potilaista. Lääkevasta-aineiden läsnäolo ei vaikuttanut kliinisesti merkittävästi turvallisuuteen. Potilaiden määrä ei ole riittävä, jotta voitaisiin määrittää lääkevasta-aineiden vaikutukset tehoon. Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella lääkevasta-ainepositiivisilla potilailla altistuksen odotetaan olevan hieman pienempi, mutta farmakokineettinen altistus pienenee alle 30 % tyypilliseen potilaaseen verrattuna eikä tämän katsota olevan kliinisesti merkittävää.

CASPIAN-tutkimuksessa hoidon aikana ilmenevien lääkevasta-aineiden testitulos oli positiivinen 0 potilaalla (0 %) niistä 201 potilaasta, jotka saivat Imfinzi-hoitoa 1 500 mg 3 viikon välein yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa ja joilta lääkevasta-aineet voitiin määrittää. Hoidon aikana ilmenevien lääkevasta-aineiden vaikutusta farmakokinetiikkaan, kliiniseen turvallisuuteen ja durvalumabin tehoon ei voitu arvioida, sillä yksikään potilasnäyte ei ollut positiivinen hoidon aikana ilmenevien lääkevasta-aineiden suhteen.

Iäkkäät
Iäkkäiden (≥ 65‑vuotiaiden) ja nuorempien potilaiden välillä ei yleisesti ilmoitettu olevan turvallisuuteen liittyviä eroja. Paikallisesti edennyttä, leikkaukseen soveltumatonta ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista ja levinnyttä pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista vähintään 75‑vuotiaista potilaista on vain vähän tietoja.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Durvalumabin yliannostuksesta ei ole tietoja. Yliannostustapauksissa potilaan tilaa on seurattava tarkoin haittavaikutuksiin viittaavien oireiden tai löydösten havaitsemiseksi, ja oireenmukainen hoito on aloitettava välittömästi.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Solunsalpaajat, monoklonaaliset vasta-aineet. ATC-koodi: L01XC28

Vaikutusmekanismi
PD‑L1 (programmed cell death ligand-1, ohjelmoituneen solukuoleman ligandi-1) -proteiinin ilmentyminen on adaptiivinen immuunivaste, jonka seurauksena immuunijärjestelmä ei pysty havaitsemaan ja eliminoimaan kasvaimia. Tulehdussignaalit (kuten IFN‑gamma) voivat indusoida PD‑L1:tä ja sitä voi ilmentyä sekä kasvainsoluissa että kasvaimeen liittyvissä immuunisoluissa kasvaimen mikroympäristössä. PD‑L1 salpaa T‑solujen toimintaa ja aktivaatiota vuorovaikutuksella PD‑1:n ja CD80:n (B7.1) kanssa. PD‑L1 sitoutuu reseptoreihinsa ja vähentää siten sytotoksista T‑soluaktiivisuutta, proliferaatiota ja sytokiinituotantoa.

Durvalumabi on täysin humanisoitu monoklonaalinen immunoglobuliinin G1 kappa (IgG1κ) vasta-aine, joka salpaa selektiivisesti PD‑L1:n vuorovaikutusta PD‑1:n ja CD80:n (B7.1) kanssa. Durvalumabi ei indusoi vasta-aineesta riippuvaista soluvälitteistä sytotoksisuutta (antibody dependent cell-mediated cytotoxicity, ADCC). Selektiivinen PD‑L1/PD‑1- ja PD‑L1/CD80-vuorovaikutusten salpaaminen tehostaa kasvaimen kasvua ehkäiseviä immuunivasteita ja lisää T‑soluaktivaatiota.

Kliininen teho ja turvallisuus
Durvalumabin annoksia 10 mg/kg 2 viikon välein tai 1 500 mg 4 viikon välein arvioitiin ei‑pienisoluista keuhkosyöpää ja levinnyttä pienisoluista keuhkosyöpää koskevissa kliinisissä tutkimuksissa. Farmakokineettisen mallinnuksen ja simulaation sekä altistus-teho- ja altistus-turvallisuusanalyysien (altistus-vastesuhteet) perusteella durvalumabin tehossa ja turvallisuudessa ei ole odotettavissa kliinisesti merkittäviä eroja annoksilla 10 mg/kg 2 viikon välein ja 1 500 mg 4 viikon välein.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä – PACIFIC-tutkimus
Imfinzi-valmisteen tehoa arvioitiin satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa PACIFIC-monikeskustutkimuksessa 713 potilaalla, joilla oli paikallisesti edennyt ja leikkaukseen soveltumaton ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Potilaat olivat jatkaneet loppuun asti ainakin kaksi definitiivisen platinapohjaisen solunsalpaajahoidon ja samanaikaisen sädehoidon hoitosykliä 1−42 päivän sisällä ennen tutkimuksessa aloittamista, ja heidän ECOG-suorituskykypistemääränsä oli 0 tai 1. 92 %:lla potilaista kokonaissäteilyannos oli 54–66 Gy. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joiden tauti oli edennyt kemosädehoidon jälkeen; potilaat, jotka olivat aiemmin altistuneet jollekin PD-1- tai PD-L1-vasta-aineelle; potilaat, joilla oli aktiivinen tai aiemmin dokumentoitu autoimmuunisairaus kahden vuoden sisällä tutkimuksen aloittamisesta; potilaat, joilla oli aiemmin ollut immuunipuutos; potilaat, joilla oli aiemmin ollut vaikeita immuunivälitteisiä haittavaikutuksia; potilaat, joilla oli sairaus, jonka hoito oli edellyttänyt systeemistä immunosuppressiota, lukuun ottamatta systeemistä kortikosteroidihoitoa fysiologisella annoksella; potilaat, joilla oli aktiivinen tuberkuloosi tai hepatiitti B- tai hepatiitti C -infektio tai HIV-infektio; ja potilaat, jotka olivat saaneet eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävän rokotteen 30 päivän kuluessa ennen Imfinzi-hoidon aloittamista tai Imfinzi-hoidon aloittamisen jälkeen. Potilaat satunnaistettiin suhteessa 2:1 saamaan Imfinzi-valmistetta 10 mg/kg (n = 476) tai lumelääkettä 10 mg/kg (n = 237) infuusiona laskimoon kahden viikon välein enintään 12 kuukauden ajan tai kunnes ilmaantuu toksisia vaikutuksista, joita ei voida hyväksyä, tai taudin eteneminen vahvistetaan. Satunnaistaminen stratifioitiin sukupuolen, iän (< 65 vuotta tai ≥ 65 vuotta) ja tupakoinnin (tupakoijat ja tupakoimattomat) mukaan. Potilaille, joilla tauti oli hoitotasapainossa 12 kuukauden kohdalla, annettiin mahdollisuus hoidon uudelleen aloittamiseen taudin edetessä. Kasvaimet arvioitiin ensimmäisten 12 kuukauden aikana 8 viikon välein ja sen jälkeen 12 viikon välein.

Potilaita otettiin tutkimukseen heidän kasvaimensa PD‑L1-ligandin ilmentymisen tasosta riippumatta. Jos kasvainkudoksesta oli saatavilla arkistonäyte, joka oli otettu ennen kemosädehoitoa, siitä tutkittiin retrospektiivisesti PD‑L1:n ilmentyminen kasvainsoluissa (TC) käyttämällä VENTANA PD‑L1 (SP263) IHC ‑analyysiä. 713 satunnaistetusta potilaasta 63 %:lta potilaista saatiin kudosnäyte, jonka laatu ja määrä riitti PD‑L1:n ilmentymisen määrittämiseen, ja 37 %:lla potilaista PD‑L1-status oli tuntematon.

Demografiset tiedot ja sairauden ominaispiirteet lähtötilanteessa olivat hyvin samankaltaiset eri tutkimushaaroissa. Koko tutkimuspopulaation demografiset tiedot lähtötilanteessa olivat: miehiä (70 %), ikä ≥ 65 vuotta (45 %), ikä ≥ 75 vuotta (8 %), valkoihoisia (69 %), aasialaisia (27 %), muita (4 %), tupakoijia (16 %), aiemmin tupakoineita (75 %), ei milloinkaan tupakoineita (9 %), ECOG-suorituskykypistemäärä 0 (49 %), ECOG-suorituskykypistemäärä 1 (51 %). Sairauden ominaispiirteet olivat: aste IIIA (53 %), aste IIIB (45 %), histologinen alatyyppi levyepiteelisyöpä (46 %), muu kuin levyepiteelisyöpä (54 %). 451 potilaasta, joista oli saatavilla PD‑L1:n ilmentymistä koskevat tiedot, 67 %:lla TC oli ≥ 1 % [PD-L1 TC 1–24 % (32 %), PD‑L1 TC ≥ 25 % (35 %)] ja 33 %:lla TC oli < 1 %.

Tutkimuksen kaksi ensisijaista päätemuuttujaa olivat etenemisvapaa elinaika (Progression Free Survival, PFS) ja kokonaiselossaoloaika (Overall Survival, OS) Imfinzi-valmistetta saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Toissijaiset tehoa mittaavat päätemuuttujat olivat etenemisvapaa elinaika 12 kuukauden kohdalla (PFS 12) ja 18 kuukauden kohdalla (PFS 18) satunnaistamisesta sekä aika satunnaistamisesta taudin toiseen etenemisjaksoon (PFS2). Sokkoutettu riippumaton keskitetty arvioijataho (Blinded Independent Central Review, BICR) arvioi etenemisvapaan elinajan RECIST v1.1 -kriteerien mukaisesti.

Tutkimuksessa osoitettiin etenemisvapaan elinajan tilastollisesti merkitsevä piteneminen Imfinzi-ryhmässä verrattuna lumeryhmään [riskisuhde (HR) = 0,52 (95 %:n luottamusväli: 0,42, 0,65); p < 0,0001]. Tutkimuksessa osoitettiin, että kokonaiselinaika piteni tilastollisesti merkitsevästi Imfinzi-ryhmässä verrattuna lumeryhmään [riskisuhde = 0,68 (95 %:n luottamusväli: 0,53, 0,87), p = 0,00251]. Ks. taulukko 4 ja kuvat 1 ja 2.

Taulukko 4. PACIFIC-tutkimuksena tehoa koskevat tulokset

 

Imfinzi
(n = 476)

Lumelääke
(n = 237)

Kokonaiselinaika

Kuolemantapausten määrä (%)

183 (38,4 %)

116 (48,9 %)

Mediaani (kuukausina)
(95 %:n luottamusväli)

Ei saavutettu
(34,7, ei saavutettu)

28,7
(22,9, ei saavutettu)

Riskisuhde (95 %:n luottamusväli)

0,68 (0,53, 0,87)

Kaksitahoinen p‑arvo

0,00251

Kokonaiselinaika 24 kuukauden kohdalla
(95 %:n luottamusväli)

66,3 %
(61,7 %, 70,4 %)

55,6 %
(48,9 %, 61,3 %)

p-arvo

0,005

Etenemisvapaa elinaika

Tapahtuminen määrä (%)

214 (45,0 %)

157 (66,2 %)

Etenemisvapaan elinajan mediaani
(kuukausina)
(95 %:n luottamusväli)

16,8
(13,0, 18,1)

5,6
(4,6, 7,8)

Riskisuhde (95 %:n luottamusväli)

0,52 (0,42, 0,65)

p‑arvo

p < 0,0001

Etenemisvapaa elinaika 12 kuukauden kohdalla
(%)
(95 %:n luottamusväli)

55,9 %
(51,0 %, 60,4 %)

35,3 %
(29,0 %, 41,7 %)

Etenemisvapaa elinaika 18 kuukauden kohdalla
(%)
(95 %:n luottamusväli)

44,2 %
(37,7 %, 50,5 %)

27,0 %
(19,9 %, 34,5 %)

Aika satunnaistamisesta taudin toiseen etenemisjaksoonb

Aika satunnaistamisesta taudin toiseen
etenemisjaksoonb, mediaani (kuukausina)
(95 %:n luottamusväli)

28,3
(25,1, 34,7)

17,1
(14,5, 20,7)

Riskisuhde (95 %:n luottamusväli)

0,58 (0,46, 0,73)

p-arvo

p < 0,0001

a Kokonaiselinajan ja PFS2-ajan (aika satunnaistamisesta taudin toiseen etenemisjaksoon) analyysittoteutettiin noin 13 kuukauden kuluttua etenemisvapaan elinajan primaarianalyysistä.
b Aika satunnaistamisesta taudin toiseen etenemisjaksoon on määritelty ajaksi satunnaistamispäivästä päivään, jolloin taudin toinen etenemisjakso ilmenee (määritellään paikallisen tavanomaisen kliinisen käytännön mukaisesti), tai kuolemaan.

Kuva 1. Kokonaiselinajan Kaplan-Meier-käyrä

Kuva 2. Etenemisvapaan elinajan Kaplan‑Meier-käyrä

Etenemisvapaan elinajan ja kokonaiselinajan piteneminen, joka suosi Imfinzi-valmistetta saaneita potilaita verrattuna lumelääkettä saaneisiin, havaittiin johdonmukaisesti kaikissa analysoiduissa alaryhmissä, jotka oli ennalta määritelty etnisen taustan, iän, sukupuolen, tupakointihistorian, EGFR-mutaatiostatuksen ja histologian mukaan.

Post hoc ‑alaryhmäanalyysi PD‑L1:n ilmentymisen mukaan
Muita alaryhmäanalyysejä tehtiin, jotta voitiin arvioida tehoa kasvaimen PD‑L1-ligandin ilmentymisen (≥ 25 %, 1–24 %, ≥ 1 % tai < 1 %) mukaan ja potilailla, joiden PD‑L1-statusta ei ollut varmistettu (PD‑L1 tuntematon). Etenemisvapaata elinaikaa ja kokonaiselinaikaa koskevista tuloksista on esitetty yhteenvedot kuvissa 3, 4, 5 ja 6.

Kuva 3. Kokonaiselinajan Kaplan-Meier-käyrä potilailla, joiden PD‑L1 TC oli ≥ 1 %


Kuva 4. Etenemisvapaan elinajan Kaplan‑Meier-käyrä potilailla, joiden PD-L1 TC oli ≥ 1 %


Kuva 5. Kokonaiselinajan Forest plot-kuvaaja PD‑L1:n ilmentymisen mukaan


Kuva 6. Etenemisvapaan elinajan Forest plot-kuvaaja PD‑L1:n ilmentymisen mukaan

Alaryhmässä, jossa PD‑L1 TC oli ≥ 1 %, durvalumabin turvallisuusprofiili oli kaiken kaikkiaan vastaavanlainen kuin hoitoaiepopulaatiossa samoin kuin alaryhmässä, jossa PD‑L1 TC oli < 1 %.

Potilaiden ilmoittamat hoitotulokset
Tiedot potilaiden ilmoittamista oireista, toimintakyvystä ja terveyteen liittyvästä elämänlaadusta kerättiin EORTC QLQ‑C30 -kyselyllä ja sen keuhkosyöpämoduulilla (EORTC QLQ‑LC13). LC13- ja C30-kyselyt tehtiin lähtötilanteessa, 4 viikon välein ensimmäisten 8 viikon ajan ja sen jälkeen 8 viikon välein joko hoitojakson päättymiseen, toksisista vaikutuksista johtuvan Imfinzi-hoidon lopettamiseen tai taudin etenemiseen saakka. Kyselyihin vastanneiden tutkittavien määrät olivat ryhmissä samankaltaiset (Imfinzi-ryhmässä kaiken kaikkiaan 83 % ja lumeryhmässä 85,1 % sellaisista täytetyistä lomakkeista, jotka voitiin arvioida).

Lähtötilanteessa Imfinzi- ja lumeryhmien välillä ei havaittu eroja potilaiden ilmoittamista oireissa, toimintakyvyssä tai terveyteen liittyvässä elämänlaadussa. Tutkimuksen keston aikana viikkoon 48 mennessä Imfinzi-ja lumeryhmien välillä ei todettu kliinisesti merkityksellisiä (vähintään 10 pisteen) eroja oireissa, toimintakyvyssä tai terveyteen liittyvässä elämänlaadussa.

Pienisoluinen keuhkosyöpä – CASPIAN-tutkimus
CASPIAN-tutkimus oli suunniteltu arvioimaan tremelimumabin kanssa tai ilman sitä annetun Imfinzi-valmisteen tehoa, kun sitä annettiin yhdistelmänä etoposidin ja joko karboplatiinin tai sisplatiinin kanssa. CASPIAN oli satunnaistettu, avoin monikeskustutkimus, johon osallistui 805 aiemmin hoitamatonta levinnyttä pienisoluista keuhkosyöpää sairastavaa potilasta. Potilaiden WHO/ECOG-suorituskykyluokka oli 0 tai 1 ja paino > 30 kg, he soveltuivat saamaan platinapohjaista solunsalpaajahoitoa pienisoluisen keuhkosyövän ensilinjan hoitona, heidän elinajanodotteensa oli ≥ 12 viikkoa, ja heillä oli vähintään yksi RECIST 1.1. -kriteerien mukainen kohdeleesio ja riittävä sisäelinten ja luuytimen toimintakyky. Potilaat, joilla oli oireettomia tai hoidettuja aivometastaaseja, soveltuivat tutkimukseen. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli anamneesissa rintakehän sädehoitoa; anamneesissa aktiivinen, primaarinen immuunipuutos; autoimmuunisairaus mukaan lukien paraneoplastinen oireyhtymä; aktiivinen tai aiempi dokumentoitu autoimmuuni- tai tulehdussairaus; systeemisten immunosuppressanttien käyttöä 14 päivän sisällä ennen ensimmäistä hoitoannosta, lukuun ottamatta fysiologisina annoksina käytettyjä systeemisiä kortikosteroideja; aktiivinen tuberkuloosi tai hepatiitti B tai C tai HIV-infektio; tai jotka olivat saaneet eläviä, heikennettyjä rokotteita 30 päivän kuluessa ennen Imfinzi-hoidon aloitusta tai sen jälkeen.

Satunnaistaminen stratifioitiin suunnitellun platinapohjaisen hoidon (karboplatiini- tai sisplatiinihoidon) mukaan hoitosyklissä 1.

Potilaat satunnaistettiin suhteessa 1:1:1 saamaan:

  • Hoitohaara 1: Imfinzi 1 500 mg + tremelimumabi 75 mg + etoposidi ja joko karboplatiini tai sisplatiini
  • Hoitohaara 2: Imfinzi 1 500 mg + etoposidi ja joko karboplatiini tai sisplatiini
  • Hoitohaara 3: Joko karboplatiini (AUC 5 tai 6 mg/ml/min) tai sisplatiini (75–80 mg/m2) päivänä 1 ja etoposidi (80–100 mg/m2) laskimoon kunkin 21 päivän pituisen hoitosyklin päivinä 1, 2 ja 3 neljän–kuuden hoitosyklin ajan.

Hoitohaaroihin 1 ja 2 satunnaistettujen potilaiden osalta etoposidi- ja karboplatiini- tai sisplatiinihoidon kesto rajoitettiin 4 hoitosykliin 3 viikon välein satunnaistamisen jälkeen. Imfinzi-monoterapiaa jatkettiin 4 viikon välein, kunnes tauti eteni tai ilmeni toksisia vaikutuksia, joita ei voitu hyväksyä. Imfinzi-monoterapiaa voitiin jatkaa taudin etenemisenkin jälkeen, jos potilaan kliininen tila oli vakaa ja tutkijalääkäri katsoi, että hoidosta oli kliinistä hyötyä.

Hoitohaaraan 3 satunnaistetut potilaat saattoivat saada tarvittaessa yhteensä enintään 6 hoitosyklin verran etoposidia ja joko karboplatiinia tai sisplatiinia. Etoposidi- ja platinahoidon loppuun suorittamisen jälkeen ennaltaehkäisevä kallon sädehoito PCI oli sallittua vain hoitohaarassa 3 tutkijalääkärin harkinnan mukaan.

Kasvaimet arvioitiin viikon 6 ja viikon 12 kohdalla satunnaistamispäivästä lukien ja sen jälkeen 8 viikon välein, kunnes taudin vahvistettiin objektiivisesti edenneen. Elossaoloarvioinnit tehtiin 2 kuukauden välein hoidon lopettamisen jälkeen.

Tutkimuksen ensisijaiset päätetapahtumat olivat kokonaiselinaika (OS) yhdistelmällä Imfinzi + etoposidi + platina (hoitohaara 2) vs. yhdistelmällä pelkkä etoposidi + platina (hoitohaara 3) sekä kokonaiselinaika yhdistelmällä Imfinzi + tremelimumabi + etoposidi + platina (hoitohaara 1) vs. yhdistelmällä pelkkä etoposidi + platina (hoitohaara 3). Keskeinen toissijainen päätetapahtuma oli etenemisvapaa elinaika (PFS). Muut toissijaiset päätetapahtumat olivat objektiivinen vasteprosentti (ORR), kokonaiselinajan ja etenemisvapaan elinajan merkkipaalut ja potilaan ilmoittamat vaikutukset (PRO). Etenemisvapaata elinaikaa ja objektiivista vasteprosenttia arvioitiin tutkijan RECIST v1.1 ­kriteerien mukaisten arviointien avulla.

Demografiset tiedot ja sairauden ominaispiirteet lähtötilanteessa olivat hyvin samankaltaiset kahdessa hoitohaarassa (hoitohaarassa 2 oli 268 potilasta ja hoitohaarassa 3 oli 269 potilasta). Koko tutkimuspopulaation demografiset tiedot lähtötilanteessa olivat: miehiä (69,6 %), ikä ≥ 65 vuotta (39,6 %), iän mediaani 63 vuotta (vaihteluväli: 28–82 vuotta), valkoihoisia (83,8 %), aasialaisia (14,5 %), tummaihoisia tai afroamerikkalaisia (0,9 %), muita (0,6 %), muita kuin taustaltaan espanjankielisiä tai latinalaisamerikkalaisia (96,1 %), tupakoitsijoita tai aiemmin tupakoineita (93,1 %), tupakoimattomia (6,9 %), WHO/ECOG-toimintakykyluokka 0 (35,2 %), WHO/ECOG-toimintakykyluokka 1 (64,8 %), levinneisyysaste IV 90,3 %, 24,6 % potilaista sai sisplatiinihoitoa ja 74,1 % karboplatiinihoitoa. Hoitohaarassa 3 potilaista 56,8 % sai 6 hoitosykliä etoposidin ja platinahoidon yhdistelmää ja 7,8 % potilaista sai ennaltaehkäisevää kallon sädehoitoa.

Suunnitellussa (ensisijaisessa) välianalyysissä tutkimus osoitti, että Imfinzi-valmisteen, etoposidin ja platinahoidon yhdistelmää saaneessa hoitohaarassa (hoitohaara 2) kokonaiselinaika koheni tilastollisesti merkitsevästi verrattuna pelkkää etoposidia ja platinahoitoa saaneeseen hoitohaaraan (hoitohaara 3) [HR = 0,73 (95 %:n luottamusväli: 0,591, 0,909); p = 0,0047]. Vaikkakaan merkitsevyyttä ei testattu muodollisesti, Imfinzi-valmisteen, etoposidin ja platinahoidon yhdistelmää saaneilla potilailla havaittiin etenemisvapaan elinajan pitenemistä verrattuna pelkkää etoposidia ja platinahoitoa saaneisiin potilaisiin [HR = 0,78 (95 %:n luottamusväli: 0,645, 0,936)].

Suunnitellussa seuranta-analyysissa (mediaani: 25,1 kuukautta), Imfinzi-valmisteen, etoposidin ja platinahoidon yhdistelmää saaneiden potilaiden (hoitohaara 2) kokonaiselinaika oli edelleen parempi kuin pelkkää etoposidia ja platinahoitoa saaneiden potilaiden (hoitohaara 3). Suunnitellun seuranta-analyysin kokonaiselinaikaa, etenemisvapaata elinaikaa, objektiivista vasteprosenttia ja vasteen kestoa koskevat tulokset esitetään yhteenvetona taulukossa 5; kokonaiselinajan ja etenemisvapaan elinajan Kaplan–Meier-käyrät esitetään kuvissa 7 ja 8.

Taulukko 5. CASPIAN-tutkimuksen tehoa koskevat tulokseta

 

Hoitohaara 2: Imfinzi + etoposidi ja joko karboplatiini tai sisplatiini

(n = 268)

Hoitohaara 3: etoposidi ja joko karboplatiini tai sisplatiini

(n = 269)

Kokonaiselinaika

 

Kuolemantapausten määrä (%)

210 (78,4)

231 (85,9)

Kokonaiselinajan mediaani (kuukausina)

(95 %:n CI)

12,9

(11,3, 14,7)

10,5

(9,3, 11,2)

Riskisuhde (95 %:n luottamusväli)b

0,75 (0,625, 0,910)

p-arvoc

0,0032

Kokonaiselinaika 18 kuukauden kohdalla (%) (95 %:n CI)

32,0

(26,5, 37,7)

24,8

(19,7, 30,1)

Etenemisvapaa elinaika

 

Tapahtumien lukumäärä (%)

234 (87,3)

236 (87,7)

Etenemisvapaan elinajan mediaani (kuukausina)

(95 %:n CI)

5,1

(4,7, 6,2)

5,4

(4,8, 6,2)

Riskisuhde (95 %:n luottamusväli)b

0,80 (0,665, 0,959)

Etenemisvapaa elinaika 6 kuukauden kohdalla (%)

(95 %:n CI)

45,4
(39,3, 51,3)

45,8
(39,5, 51,9)

Etenemisvapaa elinaika 12 kuukauden kohdalla (%) (95 %:n CI)

17,9
(13,5, 22,8)

5,3
(2,9, 8,8)

Objektiivinen vasteprosentti n (%)

(95 %:n CI)d

182 (67,9)

(62,0, 73,5)

156 (58,0)

(51,8, 64,0)

Täydellinen vaste, n (%)

7 (2,6)

2 (0,7)

Osittainen vaste, n (%)

175 (65,3)

154 (57,2)

Vasteen keston mediaani (kuukausina)

(95 %:n CI)d,e

5,1

(4,9, 5,3)

5,1

(4,8, 5,3)

a Kokonaiselinajan, etenemisvapaan elinajan, objektiivisen vasteprosentin ja vasteen keston seuranta-analyysi viimeisen tiedonkeruupäivän (27.1.2020) kohdalla.
b Analyysissa käytettiin stratifioitua log rank -testiä, jonka tulokset korjattiin hoitosyklin 1 suunnitellun platinahoidon (karboplatiini tai sisplatiini) mukaan käyttäen sijalukujen riippuvuustestejä (rank tests of association).
c Välianalyysissa (viimeinen tiedonkeruupäivä 11.3.2019) kokonaiselinajan p-arvo oli 0,0047. Se alitti tilastollisen merkitsevyyden rajan, joka on 0,0178, kun kaksipuolinen kokonaisalfa on 4 %. Tämä perustuu Lan–DeMetsin alfakäytön funktioon ja käyttäen O’Brien–Flemingin tyyppistä rajaa ja havaittujen tapahtumien todellista lukumäärää.
d Vahvistettu objektiivinen vaste.
e Jälkianalyysi (post-hoc).

Kuva 7. Kokonaiselinajan Kaplan–Meier-käyrä


Kuva 8. Etenemisvapaan elinajan Kaplan–Meier-käyrä


Alaryhmäanalyysi
Kokonaiselinajan pitenemistä Imfinzi-valmisteen, etoposidin ja platinahoidon yhdistelmää saaneilla potilailla verrattuna pelkkää etoposidia ja platinahoitoa saaneisiin havaittiin johdonmukaisesti kaikissa demografisten tietojen, maantieteellisen alueen, karboplatiinin tai sisplatiinin käytön ja sairauden ominaispiirteiden mukaan ennalta määritellyissä alaryhmissä.

Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset durvalumabin käytöstä pahanlaatuisten kasvainten (lukuun ottamatta keskushermoston kasvaimia, hematopoieettisia kasvaimia ja imukudoskasvaimia) hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Durvalumabin farmakokinetiikkaa arvioitiin sekä Imfinzi-monoterapian että solunsalpaajayhdistelmähoidon osalta.

Durvalumabin farmakokinetiikkaa tutkittiin 2 903 potilaalla, joilla oli kiinteitä kasvaimia. Käytetyt annokset olivat 0,1–20 mg/kg ja ne annettiin laskimoon kahden, kolmen tai neljän viikon välein monoterapiana.Farmakokineettinen altistus suureni enemmän kuin suhteessa annokseen (ei‑lineaarinen farmakokinetiikka) < 3 mg/kg:n annoksilla ja suhteessa annokseen (lineaarinen farmakokinetiikka) ≥ 3 mg/kg:n annoksilla. Vakaa tila saavutettiin suunnilleen 16 viikon kohdalla. Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä oli mukana 1 878 potilasta, jotka saivat durvalumabia monoterapiana ja joilla annostus oli ≥ 10 mg/kg 2 viikon välein, ja analyysin perusteella geometrinen keskiarvo vakaan tilan jakautumistilavuudelle (Vss) oli 5,64 l. Durvalumabin puhdistuma (CL) pieneni ajan myötä niin, että päivänä 365 geometrinen keskiarvo vakaan tilan puhdistumalle (CLss) oli 8,16 ml/h. CLss:n pienenemisen ei katsottu olevan kliinisesti merkityksellinen. Terminaalinen puoliintumisaika (t1/2) lähtötilanteen CL-arvosta laskettuna oli noin 18 päivää. Ainoana lääkkeenä käytetyn ja yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa käytetyn durvalumabin farmakokinetiikassa ei ollut kliinisesti merkittävää eroa. Durvalumabin pääasialliset eliminaatioreitit ovat proteiinikatabolia retikuloendoteliaalijärjestelmän kautta ja kohdevälitteinen jakautuminen.

Erityisryhmät
Ikä (19–96 vuotta), kehon paino (31–149 kg), sukupuoli, positiivinen lääkevasta-ainestatus (ADA-status), albumiiniarvot, LDH-arvot, kreatiniiniarvot, liukoinen PD‑L1, kasvaintyyppi, rotu tai ECOG-pistemäärä eivät vaikuttaneet kliinisesti merkittävästi durvalumabin farmakokinetiikkaan.

Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta
Lievällä munuaisten vajaatoiminnalla (kreatiniinipuhdistuma 60–89 ml/min) ja keskivaikealla munuaisten vajaatoiminnalla (kreatiniinipuhdistuma 30–59 ml/min) ei ollut kliinisesti merkittävää vaikutusta durvalumabin farmakokinetiikkaan. Vaikean munuaisten vajaatoiminnan (kreatiniinipuhdistuma 15–29 ml/min) vaikutusta durvalumabin farmakokinetiikkaan ei tiedetä.

Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta
Lievällä maksan vajaatoiminnalla (bilirubiini enintään viitealueen ylärajalla ja ASAT viitealueen ylärajan yläpuolella tai bilirubiini > 1,0 – 1,5 kertaa viitealueen yläraja ja mikä tahansa ASAT-arvo) ei ollut kliinisesti merkittävää vaikutusta durvalumabin farmakokinetiikkaan. Keskivaikean maksan vajaatoiminnan (bilirubiini > 1,5 – 3 kertaa viitealueen yläraja ja ASAT mikä tahansa) tai vaikean maksan vajaatoiminnan (bilirubiini > 3,0 kertaa viitealueen yläraja ja mikä tahansa ASAT-arvo) vaikutusta durvalumabin farmakokinetiikkaan ei tiedetä. Monoklonaaliset IgG-vasta-aineet eivät kuitenkaan poistu ensisijaisesti maksan kautta, joten maksan toiminnan muutosten ei odoteta vaikuttavan durvalumabialtistukseen.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Karsinogeenisuus ja mutageenisuus
Durvalumabin karsinogeenisuutta ja genotoksisuutta ei ole arvioitu.

Lisääntymistoksisuus
Kuten kirjallisuudessa on raportoitu, PD‑1/PD‑L1-reitillä on keskeinen merkitys raskauden jatkumisessa, koska se ylläpitää äidin immunologista toleranssia sikiötä kohtaan, ja tiineiden hiirten allogeenisissa malleissa PD‑L1-signaalinvälityksen salpauksen on osoitettu lisäävän sikiönmenetyksiä. Eläimillä tehdyissä lisääntymistutkimuksissa durvalumabia annettiin tiineille cynomolgus-apinoille tiineyden varmistamisesta synnytykseen asti altistuksilla, jotka olivat noin 18 kertaa suurempia kuin durvalumabin kliinisellä annoksella 10 mg/kg on havaittu (AUC-arvoista laskettuna), ja durvalumabin todettiin läpäisevän istukan, mutta ei havaittu maternaalista toksisuutta tai vaikutuksia alkion tai sikiön kehitykseen, tiineyden tulokseen tai postnataaliseen kehitykseen. Durvalumabia todettiin merkityksettöminä määrinä cynomolgus-apinoiden maidossa 28. päivänä synnytyksen jälkeen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Histidiini, histidiinihydrokloridimonohydraatti, trehaloosidihydraatti, polysorbaatti 80, injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

Avaamaton injektiopullo
3 vuotta

Laimennettu liuos
Jos Imfinzi-valmistetta ei käytetä välittömästi, sen kemiallisen ja fysikaalisen käytönaikaisen säilyvyyden on osoitettu olevan enintään 24 tuntia 2–8 °C:ssa tai 12 tuntia enintään 25 °C:n huoneenlämpötilassa neulan injektiopulloon viemisestä valmisteen antamisen aloittamiseen.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Ei saa jäätyä.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

IMFINZI infuusiokonsentraatti, liuosta varten
50 mg/ml 2,4 ml (960,83 €), 10 ml (3875,75 €)

PF-selosteen tieto

2,4 ml konsentraattia tyypin I lasista valmistetussa injektiopullossa, jossa on elastomeeritulppa ja harmaa alumiininen repäisykorkki ja joka sisältää 120 mg durvalumabia. Pakkaus sisältää 1 injektiopullon.

10 ml konsentraattia tyypin I lasista valmistetussa injektiopullossa, jossa on elastomeeritulppa ja valkoinen alumiininen repäisykorkki ja joka sisältää 500 mg durvalumabia. Pakkaus sisältää 1 injektiopullon.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai opaalinhohtoinen, väritön tai kellertävä liuos, jossa ei ole näkyviä hiukkasia. Liuoksen pH on noin 6,0 ja osmolaliteetti noin 400 mOsm/kg.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Liuoksen valmistus
Imfinzi toimitetaan kerta-annosinjektiopullossa, joka ei sisällä säilöntäaineita. Aseptista tekniikkaa on noudatettava.

  • Tarkista lääkevalmiste silmämääräisesti, ettei siinä ole havaittavissa hiukkasia eikä värimuutoksia. Imfinzi on kirkas tai opaalinhohtoinen, väritön tai kellertävä liuos. Hävitä injektiopullo, jos liuos on sameaa tai siinä on havaittavissa värimuutoksia tai hiukkasia. Älä ravista injektiopulloa.
  • Vedä Imfinzi-injektiopullo(i)sta tarvittava määrä liuosta ruiskuun ja siirrä se laskimoon antamista varten tarkoitettuun infuusiopussiin, jossa on natriumkloridi-injektioliuosta (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektioliuosta (50 mg/ml, 5 %). Sekoita laimennettu liuos kääntelemällä varovasti. Laimennetun liuoksen lopullinen pitoisuus on 1–15 mg/ml. Älä anna liuoksen jäätyä äläkä ravista liuosta.
  • Hävitä injektiopulloon jäänyt käyttämätön lääke.

Antaminen

  • Anna infuusioliuos laskimoon 1 tunnin aikana laskimolinjalla, joka sisältää steriilin, niukasti proteiineja sitovan 0,2 tai 0,22 mikronin kiinteän (in-line) suodattimen.
  • Älä anna muita lääkevalmisteita saman infuusioletkun kautta.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

IMFINZI infuusiokonsentraatti, liuosta varten
50 mg/ml 2,4 ml, 10 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

L01XC28

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

11.01.2021

Yhteystiedot

ASTRAZENECA OY
Itsehallintokuja 6
02600 Espoo


010 23 010
www.astrazeneca.fi

Etsi vertailtava PF-seloste.