DIFICLIR tabletti, kalvopäällysteinen 200 mg

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 200 mg fidaksomisiinia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen

Kalvopäällysteiset DIFICLIR-tabletit on tarkoitettu Clostridioides difficile -infektion (CDI) hoitoon aikuisilla ja vähintään 12,5 kg painavilla lapsilla. Myös nimitystä C. difficile -bakteerin aiheuttama ripuli käytetään (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).
Bakteerilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevat viralliset ohjeet on otettava huomioon.

Annostus

Aikuiset
Tavallinen annostus
Suositeltu annos on 200 mg (1 tabletti) kahdesti päivässä (12 tunnin välein) 10 päivän ajan (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Aikuiset, joilla on vaikeuksia niellä tabletteja, voivat käyttää DIFICLIR 40 mg/ml -rakeita oraalisuspensiota varten.

Pidennetty pulssihoito

200 mg:n fidaksomisiinitabletteja käytetään päivinä 1–5 kahdesti päivässä (ei tablettia päivänä 6) ja sitten päivien 7–25 aikana joka toinen päivä kerran päivässä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Jos annos on unohtunut, se pitää ottaa mahdollisimman pian. Jos kuitenkin on jo melkein aika ottaa seuraava annos, unohtunut tabletti pitää jättää välistä.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät potilaat
Annoksen muuttamista ei pidetä tarpeellisena (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttamista ei pidetä tarpeellisena. Koska kliinistä tietoa tästä ryhmästä on vähän, fidaksomisiiniä on käytettävä varoen potilaille, jotka kärsivät vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Annoksen muuttamista ei pidetä tarpeellisena. Koska kliinistä tietoa tästä ryhmästä on vähän, fidaksomisiiniä on käytettävä varoen potilaille, jotka kärsivät kohtalaisesta tai vaikeasta maksan vajaatoiminnasta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat
Suositeltu annos vähintään 12,5 kg painaville lapsille on 200 mg kahdesti päivässä (12 tunnin välein) 10 päivän ajan. Hoitoon voidaan käyttää joko kalvopäällysteisiä tabletteja tai rakeita oraalisuspensiota varten.

Pienempiä annoksia suositellaan alle 12,5 kg painaville potilaille. Ks. valmisteyhteenveto DIFICLIR 40 mg/kg rakeet oraalisuspensiota varten -valmisteyhteenveto.

Antotapa
DIFICLIR on tarkoitettu otettavaksi suun kautta.
Kalvopäällysteiset tabletit otetaan kokonaisina veden kera.
Ne voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Yliherkkyysreaktiot

Yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien vakavaa angioedeemaa, on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos fidaksomisiinihoidon aikana ilmenee vakava allerginen reaktio, lääkevalmisteen käyttö on lopetettava ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Jotkut yliherkkyysreaktioita saaneista potilaista raportoivat aiemmin todetusta allergiasta makrolideille. Fidaksomisiinia on käytettävä varoen potilaille, joiden tiedetään olevan allergisia makrolideille.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Koska kliinistä tietoa on vähän, fidaksomisiinia on käytettävä varoen potilaille, jotka kärsivät vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta tai kohtalaisesta tai vaikeasta maksan vajaatoiminnasta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pseudomembranoottinen suolitulehdus, äkillinen ja voimakasoireinen tai hengenvaarallinen CDI

Koska kliinistä tietoa on vähän, fidaksomisiinia on käytettävä varoen potilaille, jotka kärsivät pseudomembranoottisesta suolitulehduksesta, äkillisestä ja voimakasoireisesta tai hengenvaarallisesta C. difficile -infektiosta.

Potenttien P-glykoproteiinin estäjien samanaikainen käyttö

Samanaikaista käyttöä potenttien P-glykoproteiinin estäjien, kuten siklosporiinin, ketokonatsolin, erytromysiinin, klaritromysiinin, verapamiilin, dronedaronin ja amiodaronin kanssa ei suositella (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Farmakokinetiikka). Varovaisuutta on hyvä noudattaa, jos fidaksomisiiniä käytetään samanaikaisesti potenttien P-glykoproteiinin estäjien kanssa.

Pediatriset potilaat

Vain yksi alle 6 kuukauden ikäinen lapsipotilas on altistunut fidaksomisiinille kliinisissä tutkimuksissa. Alle 6 kuukauden ikäisten potilaiden hoidossa pitää siis noudattaa varovaisuutta.

C. difficile -kolonisaation tai toksiinin testaamista ei suositella alle 1-vuotiaille lapsille oireettoman kolonisaation yleisyyden vuoksi, ellei vaikeaa ripulia esiinny pikkulapsilla, joilla on staasin riskitekijöitä, kuten Hirschsprungin tauti, operoitu peräaukon umpeuma tai muita vaikeita motiliteetin häiriöitä. Vaihtoehtoisia etiologioita on aina etsittävä ja C. difficile -enterokoliitti on vahvistettava.

P-gp:n estäjien vaikutus fidaksomisiiniin

Fidaksomisiini on P-glykoproteiinin (P-gp:n) substraatti. P-gp:n estäjä siklosporiini A:n ja fidaksomisiinin kerta-annosten samanaikainen antaminen terveille vapaaehtoisille nosti fidaksomisiinin C_max-arvon nelinkertaiseksi ja AUC-arvon kaksinkertaiseksi. Tärkeimmän aktiivisen metaboliitin OP 1118:n C_max-arvo suureni 9,5-kertaiseksi ja AUC-arvo nelinkertaiseksi. Koska tämän lisääntyneen altistuksen kliininen merkitys on epäselvä, potenttien P-gp:n estäjien, kuten siklosporiinin, ketokonatsolin, erytromysiinin, klaritromysiinin, verapamiilin, dronedaronin ja amiodaronin, samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Fidaksomisiinin vaikutus P-gp:n substraatteihin

Fidaksomisiini voi olla suoliston P-gp:n heikko tai kohtalainen estäjä.
Fidaksomisiini (200 mg kahdesti päivässä) vaikutti hieman digoksiinialtistukseen, mutta vaikutus ei ollut kliinisesti merkitsevä. Suurempaa vaikutusta sellaisiin P-gp:n substraatteihin, joiden hyötyosuus on pienempi ja jotka ovat herkempiä suoliston P-gp:n estämiselle, kuten dabigatraanieteksilaattiin, ei kuitenkaan voida sulkea pois.

Fidaksomisiinin vaikutus muihin kuljettajiin

Fidaksomisiinilla ei ole kliinisesti merkitsevää vaikutusta rosuvastatiinin, joka on kuljettajien OATP2B1, P-gp, MRP2 ja BCRP substraatti, altistukseen. Terveille henkilöille samanaikaisesti annetulla 200 mg:n annoksella fidaksomisiinia kahdesti päivässä ja 10 mg:n kerta-annoksella rosuvastatiinia ei ollut kliinisesti merkittävää vaikutusta rosuvastatiinin AUC_inf -arvoon.

Pediatriset potilaat

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja fidaksomisiinin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia. Varmuuden vuoksi fidaksomisiinin käyttöä on vältettävä raskauden aikana.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö fidaksomisiini ja sen metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Vaikka vaikutuksia vastasyntyneisiin/imeväisiin ei ole odotettavissa, sillä fidaksomisiinin systeeminen altistus on vähäinen, vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko fidaksomisiinihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Fidaksomisiinin ei todettu vaikuttavan hedelmällisyyteen rotilla tehdyissä tutkimuksissa (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

DIFICLIR-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta tai on vain hyvin vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Yhteenveto turvallisuusprofiilista
Yleisimmät haittavaikutukset ovat oksentelu (1,2 %), pahoinvointi (2,7 %) ja ummetus (1,2 %).

Taulukko haittavaikutuksista
Taulukossa 1 on esitetty elinluokittain C. difficile -infektion hoitoon kahdesti päivässä annostellun fidaksomisiinin haittavaikutukset, joita on todettu vähintään kahdella potilaalla.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Kussakin yleisyysluokassa haittavaikutukset on esitetty vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 1: Haittavaikutukset

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Markkinoille tulon jälkeen on raportoitu yliherkkyysreaktioita, kuten angioedeemaa ja dyspnea (ks.kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Pediatriset potilaat

Fidaksomisiinin turvallisuutta ja tehoa on arvioitu 136 potilaalla, joiden ikä vaihteli syntymästä alle 18 vuoteen. On odotettavaa, että haittavaikutusten esiintymistiheys, tyyppi ja vakavuus ovat samanlaiset kuin aikuisilla. Taulukossa 1 mainittujen haittavaikutusten lisäksi raportoitiin kaksi urtikariatapausta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Akuutista yliannostuksesta johtuvia haittavaikutuksia ei ole raportoitu kliinisten tutkimusten aikana eikä myyntiluvan saamisen jälkeen. Haittavaikutusten mahdollisuutta ei kuitenkaan voida sulkea pois, ja yleiset elintoimintoja tukevat toimenpiteet ovat suositeltavia.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ripulin ja suolistoinfektioiden lääkkeet, antibiootit, ATC-koodi: A07AA12

Vaikutusmekanismi
Fidaksomisiini on makrosyklisten bakteerilääkkeiden ryhmään kuuluva antibiootti.
Fidaksomisiini on bakterisidinen ja estää RNA-synteesiä bakteeri-RNA:n polymeraasin kautta. Se estää RNA-polymeraasia eri paikassa kuin rifamysiinit. Klostridien RNA-polymeraasin estyminen tapahtuu pitoisuudella, joka on 20 kertaa alhaisempi kuin E. coli -entsyymin kohdalla (1 μm vs 20 μm), mikä osaltaan selittää fidaksomisiinin vaikutuksen erityisen spesifisyyden. Fidaksomisiinin on todettu estävän C. difficilen sporulaatiota in vitro.

Farmakokineettiset/farmakodynaamiset (FK/FD) suhteet
Fidaksomisiini on paikallisesti vaikuttava lääke. Paikallisesti vaikuttavan lääkkeen farmakokinetiikan ja farmakodynamiikan suhdetta ei voida määrittää. In vitro fidaksomisiinilla on kuitenkin osoitettu olevan ajasta riippuvainen bakterisidinen vaikutus ja tulokset viittaavat siihen, että MIC-arvon ylittävä aika olisi paras kliinistä tehoa ennustava parametri.

Raja-arvot
Fidaksomisiini on paikallisesti vaikuttava lääke, jota ei voida käyttää systeemisten infektioiden hoitoon; näin ollen kliinisten raja-arvojen määrittäminen ei ole aiheellista. Epidemiologinen, villin tyypin populaation ja hankitun resistenssin isolaatit erottava raja-arvo fidaksomisiinille ja C. difficile-bakteerille on ≥ 1,0 mg/l.

Antimikrobiaalinen kirjo
Fidaksomisiini on kapeakirjoinen mikrobilääke, joka tappaa C. difficile -bakteereja. Fidaksomisiinin MIC₉₀-arvo on 0,25 mg/l suhteessa C. difficile -bakteeriin ja sen tärkeimmän metaboliitin, OP-1118:n MIC₉₀-arvo on 8 mg/l. Gramnegatiiviset organismit eivät ole luontaisesti herkkiä fidaksomisiinille.

Vaikutus suolen mikrobikasvustoon
Tutkimukset ovat osoittaneet, että fidaksomisiinihoito ei vaikuttanut C. difficile -infektiopotilaiden ulosteen Bacteroides-pitoisuuksiin tai pieneliöstön muihin tärkeimpiin komponentteihin.

Resistenssimekanismi
Fidaksomisiiniin resistenssin siirtäviä elementtejä ei tunneta. Myöskään ristiresistenssiä ei ole havaittu suhteessa mihinkään muuhun antibioottiryhmään, mukaan luettuna β-laktaamit, makrolidit, metronidatsoli, kinolonit, rifampiini ja vankomysiini. RNA-polymeraasin tiettyihin mutaatioihin liittyy alentunut herkkyys fidaksomisiinille.

Kliininen teho aikuisilla

Fidaksomisiinin tehoa arvioitiin kahdessa keskeisessä, satunnaistetussa, vaiheen 3 kaksoissokkotutkimuksessa (tutkimukset 003 ja 004), joissa fidaksomisiinia verrattiin suun kautta otettavaan vankomysiiniin. Ensisijaisena päätetapahtumana arvioitiin kliinistä paranemista 12 päivän jälkeen.

Fidaksomisiini osoitettiin vähintään samanveroiseksi vankomysiinin kanssa kummassakin tutkimuksessa (ks. taulukko 2).

Taulukko 2: Yhdistetyt tulokset tutkimuksista 003 ja 004

* koskee hoitojen eroa

Toissijaisena päätetapahtumana arvioitiin uusiutumisten määrää hoidon jälkeisten 30 päivän aikana. Uusiutumisten määrä (relapsit mukaan lukien) oli merkitsevästi pienempi fidaksomisiinia käytettäessä (14,1 % vs. 26,0 %, 95 %:n luottamusväli [–16,8 %; –6,8 %]), mutta näitä tutkimuksia ei ollut suunniteltu todistamaan kykyä ehkäistä uudesta kannasta johtuvaa infektion uusiutumista.

Kuvaus tärkeimpien aikuisilla tehtyjen kliinisten tutkimusten potilaspopulaatiosta
Kahdessa keskeisessä C. difficile -infektiopotilaille tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa 47,9 % (479/999) potilaista oli 65-vuotiaita tai vanhempia (per protocol ‑populaatio) ja 27,5 % (275/999) sai samanaikaisesti antibiootteja tutkimusjakson aikana. Lähtötilanteessa 24 % potilaista täytti vähintään yhden seuraavista kolmesta vakavuusastetta määrittävästä kriteeristä: ruumiinlämpö yli 38,5 °C, leukosyyttien määrä > 15 000 tai kreatiniinipitoisuus ≥ 1,5 mg/dl. Potilaita, joilla oli äkillinen ja voimakasoireinen koliitti tai joilla oli useita C. difficile -infektioita (useampi kuin yksi infektio edeltäneiden kolmen kuukauden aikana), ei otettu mukaan tutkimuksiin.

Pidennettynä pulssihoitona toteutettavaa fidaksomisiinihoitoa koskeva tutkimus (EXTEND)
EXTEND-tutkimus oli satunnaistettu, avoin tutkimus, jossa pidennettynä pulssihoitona toteutettavaa fidaksomisiinihoitoa verrattiin suun kautta otettavaan vankomysiiniin. Ensisijainen päätetapahtuma oli pysyvä kliininen paraneminen 30 päivää hoidon päättymisen jälkeen (fidaksomisiinihoidon päivä 55, vankomysiinihoidon päivä 40). Pysyvä kliininen paraneminen 30 päivää hoidon päättymisen jälkeen saavutettiin merkitsevästi yleisemmin fidaksomisiinilla kuin vankomysiinillä (ks. taulukko 3).

Taulukko 3: EXTEND-tutkimuksen tulokset

* koskee hoitojen eroa

Pidennettynä pulssihoitona toteutettavaa fidaksomisiinihoitoa koskevan tutkimuksen potilaspopulaation kuvaus
Tutkimukseen osallistui 60‑vuotiaita ja sitä vanhempia aikuisia. Potilaiden iän mediaani oli 75 vuotta. Potilaista 72 % (257/356) oli saanut muita antibiootteja 90 viime päivän aikana. 36,5 %:lla oli vaikea infektio.

Pediatriset potilaat
Fidaksomisiinin turvallisuutta ja tehoa lapsipotilailla, joiden ikä vaihteli syntymästä alle 18 vuoteen, selvitettiin tutkijasokkoutetussa, satunnaistetussa rinnakkaisryhmien monikeskustutkimuksessa, jossa 148 potilasta satunnaistettiin saamaan joko fidaksomisiiniä tai vankomysiiniä suhteessa 2:1. Satunnaistetuista 30:n ikä oli syntymästä < 2 vuoteen, 49 oli 2 – < 6-vuotiaita, 40 oli 6 – < 12-vuotiaita ja 29 oli 12 – < 18-vuotiaita. Vahvistettu kliininen vaste 2 päivää hoidon päättymisen jälkeen oli samanlainen fidaksomisiini- ja vankomysiiniryhmissä (77,6 % vs. 70,5 %, 7,5 %:n piste-ero ja eron 95 %:n luottamusväli [-7,4 %, 23,9 %]). Uusiutumisten määräprosentti 30 päivää hoidon päättymisen jälkeen oli numeerisesti pienempi fidaksomisiiniryhmässä (11,8 % vs. 29,0 %), mutta ero uusiutumisessa ei ole tilastollisesti merkitsevä (piste-ero -15,8 % ja eron 95 %:n luottamusväli [-34,5 %, 0.5 %]). Hoitojen turvallisuusprofiilit olivat keskenään samanlaiset.

Imeytyminen

Hyötyosuutta ihmisellä ei tiedetä. Terveissä aikuisissa maksimipitoisuus (C_max) on 200 mg:n fidaksomisiiniannoksen jälkeen noin 9,88 ng/ml ja AUC_0-t-arvo 69,5 ng-h/ml, T_max 1,75 h. C. difficile -infektiopotilaissa fidaksomisiinin ja sen päämetaboliitin OP-1118:n keskimääräinen huippuarvo plasmassa on yleensä 2–6 kertaa korkeampi kuin terveissä aikuisissa. Fidaksomisiini ja OP-1118 kertyivät erittäin vähän plasmaan, kun fidaksomisiinia annettiin 200 mg 12 tunnin välein 10 päivän ajan.

Fidaksomisiinin enimmäispitoisuus (C_max) plasmassa oli 22 % alhaisempi ja OP-1118:n 33 % alhaisempi rasvapitoisen aterian jälkeen kuin paastotilassa, mutta altistumisen kesto (AUC_0-t) oli sama.

Fidaksomisiini ja sen metaboliitti OP-1118 ovat P-gp:n substraatteja.
In vitro -tutkimukset osoittivat, että fidaksomisiini ja sen metaboliitti OP-1118 ovat kuljettajien BCRP, MRP2 ja OATP2B1 estäjiä, mutta niiden ei todettu olevan substraatteja. Kliinisessä käytössä fidaksomisiinillä ei ole kliinisesti relevanttia vaikutusta rosuvastatiinille, joka on OATP2B1- ja BCRP-substraatti (katso kohta Yhteisvaikutukset), altistumiselle. MRP2-eston kliininen merkitys ei ole vielä tiedossa.

Jakautuminen

Fidaksomisiinin erittäin minimaalisesta imeytymisestä johtuen jakaantumistilavuutta ihmisellä ei tiedetä.

Biotransformaatio

Fidaksomisiinin vähäisestä systeemisestä imeytymisestä johtuen kattavia analyysejä plasman metaboliiteista ei ole tehty. Tärkein metaboliitti OP-1118 muodostuu isobutyryyliesterin hydroloituessa. In vitro aineenvaihduntatutkimukset ovat osoittaneet, ettei OP-1118:n muodostuminen riipu CYP450-entsyymeistä. Tällä metaboliitilla on myös antimikrobiaalinen vaikutus (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Fidaksomisiini ei indusoi tai estä CYP450-entsyymejä in vitro.

Eliminaatio

Suurin osa (yli 92 %) yhdestä 200 mg:n fidaksomisiiniannoksesta erittyi ulosteeseen joko fidaksomisiinina tai sen metaboliittina OP-1118:na (66 %). Systeemisen fidaksomisiinin eliminaation pääreittejä ei ole määritetty. Eliminoituminen virtsan kautta on merkityksetöntä (< 1 %). Ihmisen virtsassa on todettu ainoastaan hyvin vähäisiä määriä OP-1118:aa, eikä laisinkaan fidaksomisiinia. Fidaksomisiinin puoliintumisaika on n. 8-10 tuntia.

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat
Ikääntyneillä (65-vuotiailla tai sitä vanhemmilla) pitoisuudet plasmassa näyttävät nousevan. Fidaksomisiinin ja OP-1118:n tasot olivat 65-vuotiailla tai sitä vanhemmilla potilailla n. 2 kertaa suuremmat kuin alle 65-vuotiailla. Tätä eroa ei pidetty kliinisesti merkitsevänä.

Pediatriset potilaat
Kalvopäällysteisten tablettien antamisen jälkeen keskimääräinen fidaksomisiinipitoisuus (SD) plasmassa ikäryhmässä 6 vuodesta alle 18 vuoteen oli 48,53 (69,85) ng/ml, ja keskimääräinen fidaksomisiinin päämetaboliitin OP-1118:n pitoisuus plasmassa oli 143,63 (286,31) ng/ml, 1 ja 5 tuntia annoksen antamisen jälkeen.

Tulehduksellinen suolistotauti (IBD)
Avoimessa yhden potilasryhmän tutkimuksessa tutkittiin aikuisia CDI-potilaita, joilla oli samanaikainen tulehduksellinen suolistotauti. Kyseisessä tutkimuksessa ei havaittu suuria eroja fidaksomisiinin ja sen pääasiallisen metaboliitin OP-1118:n pitoisuuksissa IBD-potilaiden plasmassa verrattuna muiden tutkimusten potilaisiin, joilla ei ollut IBD:tä. Tulehduksellista suolistotautia sairastavien CDI-potilaiden fidaksomisiinin ja OP-1118:n enimmäispitoisuudet olivat samoissa rajoissa kuin CDI-potilailla, joilla tulehduksellista suolistotautia ei ollut.

Maksan vajaatoiminta
Faasi 3 tutkimusten aktiivisesta kroonisesta maksakirroosista kärsivistä aikuisista potilaista saadut rajalliset tiedot osoittivat, että fidaksomisiinin ja OP-1118:n mediaanipitoisuudet plasmassa olivat n. kaksin- ja kolminkertaiset verrattuna muihin potilaisiin.

Munuaisten vajaatoiminta
Rajalliset aikuispotilaita koskevat tiedot viittaavat siihen, että fidaksomisiinin ja OP-1118:n plasmapitoisuudessa ei ole merkittävää eroa heikentyneestä munuaistoiminnasta kärsivien (kreatiniinipuhdistuma < 50 ml/min) ja normaalin munuaistoiminnan omaavien (kreatiniinipuhdistuma ≥ 50 ml/min) potilaiden välillä.

Sukupuoli, paino ja rotu
Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että sukupuoli, paino ja rotu eivät merkittävästi vaikuta fidaksomisiinin tai OP-1118:n plasmapitoisuuteen.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Lisääntymis- ja fertiliteettitoksisuutta mittaavat parametrit eivät osoittaneet tilastollisesti merkitseviä eroja rotilla, joille annettiin fidaksomisiinia enimmäisannoksilla 6,3 mg/kg/vrk (laskimoon).

Nuorilla eläimillä ei havaittu toksisuutta missään elimissä, eikä pediatristen potilaiden kannalta mahdollisesti oleellisia tietoja tärkeistä potentiaalisista riskeistä ole havaittu ei-kliinisissä tutkimuksissa.

Tabletin ydin:
Mikrokiteinen selluloosa
Esigelatinoitu tärkkelys (maissi)
Hydroksipropyyliselluloosa
Butyloitu hydroksitolueeni
Natriumtärkkelysglykolaatti
Magnesiumstearaatti

Päällyste:
Polyvinyylialkoholi
Titaanidioksidi (E171)
Talkki
Polyetyleeniglykoli
Lesitiini (soija)

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

DIFICLIR tabletti, kalvopäällysteinen
200 mg 20 x 1 fol (1848,54 €)

PF-selosteen tieto

100 x 1 kalvopäällysteinen tabletti, yksitellen perforoidut alumiini-alumiiniläpipainolevyt.
20 x 1 kalvopäällysteinen tabletti, yksitellen perforoidut alumiini-alumiiniläpipainolevyt.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kapselinmuotoinen, valkoinen tai luonnonvalkoinen 14 millimetrin kokoinen tabletti, jossa on kaiverrus "FDX" yhdellä puolella ja "200" toisella puolella.

Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

DIFICLIR tabletti, kalvopäällysteinen
200 mg 20 x 1 fol

• Rajoitettu peruskorvaus reseptimerkinnällä (40 %). Merkintä lääkemääräyksen 'Perustelut'-kohdassa: Vakava tai uusiutunut Clostridium difficile -infektio (korv. max 10 vrk/resepti).

A07AA12

01.12.2023