Vertaa PF-selostetta

SCATOL tabletti 3 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 3 mg ivermektiiniä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

  • Ruoansulatuskanavan strongyloidiaasin (strongyloides-infektion) hoito.
  • Epäillyn tai diagnosoidun mikrofilaremian hoito, kun potilaalla on Wuchereria bancroftin aiheuttama lymfaattinen filariaasi.
  • Ihmisen syyhyn hoito. Hoito on aiheellinen, kun diagnoosi on varmistettu kliinisesti ja/tai parasitologisella tutkimuksella. Kutina ei ole käyttöaihe ilman syyhyn diagnoosia.

Viralliset hoitosuositukset on otettava huomioon. Virallisiksi hoitosuosituksiksi lasketaan WHO:n ja julkisen terveydenhuollon viranomaisen antamat ohjeet.

Annostus ja antotapa

Annostus

Ruoansulatuskanavan strongyloidiaasin hoito

Suositeltu annostus on 200 mikrogrammaa ivermektiiniä/painokilo kerta-annoksena suun kautta.

Ohjeellinen, potilaan painon mukainen annos esitetään alla:

PAINO (kg)ANNOS (3 mg:n tablettien määrä)
15‒24yksi
25‒35kaksi
36‒50kolme
51‒65neljä
66‒79viisi
≥ 80 kuusi

Wuchereria bancroftin aiheuttaman mikrofilaremian hoito

Suositeltu annostus Wuchereria bancroftin aiheuttaman mikrofilaremian massahoidossa on kerta-annos suun kautta 6 kuukauden välein annoksella 150‒200 mikrog/kg.

Endeemisillä alueilla, joissa hoitoa voidaan antaa vain 12 kuukauden välein, suositeltu annostus on 300‒400 mikrog/kg, jotta voidaan varmistaa riittävä mikrofilaremian suppressio hoitoa saaneilla potilailla.

Ohjeellinen, potilaan painon mukainen annos esitetään alla:

PAINO (kg)ANNOS kun hoitoa annetaan 6 kuukauden välein (3 mg:n tablettien määrä)ANNOS kun hoitoa annetaan 12 kuukauden välein (3 mg:n tablettien määrä)
15‒25yksikaksi
26‒44kaksineljä
45‒64kolmekuusi
65‒84neljäkahdeksan

Vaihtoehtoisesti ja jos vaakaa ei ole käytössä ivermektiiniannos voidaan massahoitokampanjan yhteydessä määrittää potilaan pituuden perusteella seuraavasti:

PITUUS

(cm)

ANNOS, kun hoito annetaan 6 kuukauden välein (3 mg:n tablettien määrä)

ANNOS, kun hoitoa annetaan 12 kuukauden välein (3 mg:n tablettien määrä)

90‒119

yksi

kaksi

120‒140 kaksi neljä
141‒158 kolme kuusi
> 158 neljäkahdeksan

Ihmisen syyhyn hoito

Suositeltu annostus on 200 mikrogrammaa ivermektiiniä/painokilo kerta-annoksena suun kautta.

Tavallinen syyhy:

Paraneminen on arvioitavissa vasta 4 viikkoa hoidon jälkeen. Kutinan jatkuminen ja raapimajäljet eivät ole syy uusia hoitoa ennen kuin 4 viikon kuluttua.

Annoksen toistamista kahden viikon sisällä harkitaan vain, jos

a) ilmenee uusia syyhypunkin aiheuttamia ihomuutoksia

b) parasitologinen tutkimus on positiivinen uudelleen tutkittaessa.

Runsas ja rupinen syyhy:

Jos kyseessä on erittäin voimakas infektio, ivermektiiniannoksen toistaminen 8‒15 vuorokauden sisällä ja/tai samanaikainen paikallishoito saattaa olla tarpeen infektion paranemiseksi.

Syyhyn hoitoa saavien potilaiden on huomioitava

Lääkärintarkastus on tehtävä mahdollisimman pian lähipiiriin kuuluville henkilöille, varsinkin perheenjäsenille ja kumppaneille, ja heille on tarvittaessa annettava pikainen hoito syyhyä vastaan.

Hygieniasta on huolehdittava uusintatartunnan ehkäisemiseksi (eli sormenkynnet on pidettävä lyhyinä ja kynnenalustat puhtaina) ja virallisia vaatteiden ja vuodevaatteiden pesua koskevia suosituksia on noudatettava tarkkaan.

Pediatriset potilaat

Valmisteen turvallisuutta alle 15 kg:n painoisten lasten hoidossa ei ole varmistettu missään käyttöaiheessa.

Iäkkäät potilaat

Ivermektiinillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ei ollut mukana riittävästi 65-vuotiaita tai sitä vanhempia tutkimushenkilöitä, jotta olisi voitu määrittää erot lääkevasteessa nuorempiin tutkimushenkilöihin verrattuna. Muun raportoidun kliinisen kokemuksen mukaan lääkevasteessa ei ole eroja iäkkäämpien ja nuorempien potilaiden välillä. Yleensä ottaen iäkkäitä potilaita on hoidettava varoen ja otettava huomioon, että heillä on muita useammin heikentynyt maksan, munuaisten tai sydämen toiminta, samanaikaisia sairauksia tai muita lääkityksiä.

Antotapa

Suun kautta.

Alle 6-vuotiaille lapsille annettaessa tabletit on murskattava ennen nielemistä.

Annetaan kerta-annoksena suun kautta veden kera tyhjään mahaan.

Annoksen voi ottaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta ruokaa ei saa syödä kahteen tuntiin ennen lääkkeen ottamista tai sen jälkeen, koska ruoan vaikutusta lääkkeen imeytymiseen ei tunneta.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Erityisvaroitukset

Ivermektiinin tehoa ja annostusta immuunipuutteisille potilaille suoliston strongyloidiaasin hoidossa ei ole varmistettu riittävissä kliinisissä tutkimuksissa. Tartunnan sitkeää jatkumista ivermektiinin kerta-annoksen jälkeen on raportoitu muutamissa tapauksissa, etenkin tämän tyyppisillä potilailla.

Ivermektiini ei ole tarkoitettu filaria- tai strongyloides-infektion estohoitoon; tietoja ei ole saatavilla ivermektiinin tehosta tappaa infektiiviset toukat tai estää niiden kypsyminen ihmisellä.

Ivermektiinillä ei ole osoitettu olevan vaikutusta minkään filarialajin aikuisiin matoihin.

Ivermektiinillä ei ole osoitettu olevan suotuisaa vaikutusta trooppiseen keuhkoeosinofiliaan tai filariainfektion yhteydessä havaittuun imusolmuketulehdukseen tai imusuonitulehdukseen.

Ivermektiin annon jälkeen ilmaantuvien haittavaikutusten voimakkuus ja vaikeusaste liittyvät luultavasti ennen hoitoa vallitsevaan mikrofilarioiden tiheyteen varsinkin verenkierrossa. Jos potilaalla on samanaikainen Loa loa ‑infektio, mikrofilarioiden tiheys etenkin verenkierrossa on usein korkea, jolloin hoitoa saavilla potilailla on suurempi riski saada vakavia haittavaikutuksia.

Keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia (enkefalopatioita) on raportoitu harvoin ivermektiinihoitoa saaneilla potilailla, joilla on samaan aikaan suuri määrä Loa loa ‑mikrofilarioita. Tämän vuoksi Loa loa ‑endeemisillä alueilla on ryhdyttävä erityistoimiin ennen ivermektiinihoidon aloitusta (ks. kohta Haittavaikutukset).

Samanaikaista hoitoa dietyylikarbamatsiinisitraatilla (DEC) ja ivermektiinillä ei suositella Afrikassa massahoitokampanjoiden yhteydessä Wuchereria Bancroftin aiheuttamissa filariaaseissa. Jos potilaalla on myös muita mikrofilarioita, kuten Loa loa, hänelle saattaa kehittyä voimakas mikrofilaremia.

Näillä potilailla DEC:n systeeminen altistus voi johtaa vakaviin haittavaikutuksiin, jotka liittyvät lääkkeen nopeaan ja tehokkaaseen mikrofilarioita tappavaan vaikutukseen.

Annettaessa lääkkeitä, joilla on nopea mikrofilarioita tappava vaikutus, kuten DEC onkosersiaasista kärsiville potilaille, potilailla on raportoitu vakavuudeltaan eriasteisia ihoreaktioita ja/tai systeemisiä reaktioita (Mazzotti-reaktio) sekä silmiin kohdistuvia reaktioita.

Nämä reaktiot johtuvat todennäköisesti elimistön muodostamista tulehdusvasteista mikrofilarioiden kuolemasta seuranneita hajoamistuotteita kohtaan.

Ivermektiiniä onkosersiaasin hoitoon saavilla potilailla saattaa myös esiintyä näitä reaktioita, kun hoitoa annetaan ensimmäistä kertaa. Mikrofilarioita tappavan lääkehoidon jälkeen potilaat, joilla on hyperreaktiivinen onkodermatiitti tai “Sowda” (havaittu erityisesti Yemenissä), saattavat olla muita herkempiä saamaan vaikeita ihoon kohdistuvia haittavaikutuksia (edeema ja onkodermatiitin paheneminen).

Pediatriset potilaat

Valmisteen turvallisuutta alle 15 kg:n painoisten lasten hoidossa ei ole varmistettu.

Yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Onkosersiaasin massahoidosta saadut vähäiset tiedot (noin 300 raskaudesta) ivermektiinin käytöstä raskaana olevien naisten hoidossa eivät viittaa siihen, että ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana annettuun ivermektiinihoitoon liittyisi haittavaikutuksia, kuten synnynnäisiä poikkeavuuksia, spontaaneja raskauden keskeytymisiä, kuolleena syntymisiä ja imeväiskuolleisuutta. Tällä hetkellä muita epidemiologisia tietoja ei ole saatavilla.

Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta); näiden havaintojen ennustearvoa ei kuitenkaan ole osoitettu.

Ivermektiiniä saa käyttää vain, kun käyttö on ehdottoman tarpeellinen.

Imetys

Ivermektiiniannoksesta alle 2 % erittyy rintamaitoon.

Käytön turvallisuutta vastasyntyneille lapsille ei ole osoitettu. Ivermektiiniä saa antaa imettäville naisille vain, jos hoidosta odotettavissa oleva hyöty on suurempi kuin lapseen mahdollisesti kohdistuva riski.

Hedelmällisyys

Ivermektiinillä ei ollut haitallista vaikutusta hedelmällisyyteen, kun sitä annettiin rotille enintään kolme kertaa suurempina annoksina kuin suurin suositeltu annos ihmisille 200 mikrog/kg (annoksen laskenta mg/m²/vrk).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Scatol-valmisteen vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Joillekin potilaille ilmaantuvia ajokykyä ja koneiden käyttökykyä mahdollisesti heikentäviä haittavaikutuksia, kuten heitehuimausta, uneliaisuutta, kiertohuimausta ja vapinaa, ei voida sulkea pois (ks. kohta Haittavaikutukset).

Haittavaikutukset

Ohimenevää hypereosinofiliaa, maksan toimintahäiriöitä, akuutti maksatulehdus mukaan lukien, maksaentsyymien nousua, hyperbilirubinemiaa ja hematuriaa on raportoitu.

Hyvin harvoin on raportoitu myös toksista epidermaalista nekrolyysiä ja Stevens-Johnsonin oireyhtymää.

Haittavaikutukset liittyvät parasiittitiheyteen ja ovat useimmiten lieviä ja ohimeneviä. Niiden vakavuus voi kuitenkin lisääntyä, jos potilaalla on useamman kuin yhden parasiitin aiheuttama infektio, etenkin jos kyseessä on Loa loa ‑tartunta.

Ivermektiinin annon jälkeen on harvoin kuvattu vaikeaa ja mahdollisesti hengenvaarallista enkefalopatiaa, erityisesti potilailla, joilla on ollut myös voimakas Loa loa ‑infektio. Näillä potilailla on raportoitu myös seuraavia haittavaikutuksia: selkä- tai niskakipu, silmien verekkyys, sidekalvonalainen verenvuoto, hengenahdistus, virtsa- ja/tai ulosteinkontinenssi, vaikeus kävellä/seistä, psyykkisen tilan muutokset, sekavuus, letargia, horrostila tai kooma (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kun potilaille on annettu ivermektiiniä strongyloidiaasin hoitoon, seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu: voimattomuus, mahakipu, ruokahaluttomuus, ummetus, ripuli, pahoinvointi, oksentelu, heitehuimaus, uneliaisuus, kiertohuimaus, vapina, ohimenevä hypereosinofilia, leukopenia/anemia ja ALAT/AFOS-arvon nousu. Wuchereria bancrofti ‑filariaasin hoidossa haittojen voimakkuus näyttäisi liittyvän mikrofiliatiheyteen verenkierrossa annoksen koon sijaan. Seuraavia on kuvattu: kuume, päänsärky, voimattomuus, heikkouden tunne, lihaskipu, nivelkipu, laaja-alainen kipu, ruoansulatushäiriöt, kuten ruokahaluttomuus, pahoinvointi, mahakipu ja ylävatsakipu, yskä, epämukava tunne hengitysteissä, kurkkukipu, ortostaattinen hypotensio, vilunväristykset, kiertohuimaus, runsas hikoilu, kipu tai epämukava tunne kiveksissä.

Seuraavia mikrofilarioiden kuolemasta johtuvia yliherkkyysreaktioita (Mazzotti-reaktio) on raportoitu, kun ivermektiiniä on annettu potilaille, joilla on Onchocerca volvulus ‑infektio: kutina, nokkosihottuman kaltainen ihottuma, sidekalvotulehdus, nivelkipu, lihaskipu (myös abdominaalinen lihaskipu), kuume, edeema, imusolmuketulehdus, adenopatiat, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ortostaattinen hypotensio, kiertohuimaus, takykardia, voimattomuus, päänsärky. Nämä oireet ovat harvoin olleet vaikea-asteisia. Muutamissa tapauksissa astman pahenemista on kuvattu. Näillä potilailla on havaittu myös poikkeavia tuntemuksia silmissä, silmäluomien turvotusta, värikalvon ja sädekehän tulehdusta, sidekalvotulehdusta, limbiittiä, sarveiskalvotulehdusta sekä suoni- ja verkkokalvon tulehdusta. Näitä oireita, jotka voivat johtua myös itse sairaudesta, on ilmennyt toisinaan myös hoidon jälkeen. Ne olivat harvoin vaikea-asteisia ja paranivat usein ilman kortikosteroidihoitoa.

Sidekalvon verenvuotoa on raportoitu potilailla, joilla on onkosersiaasi.

Havaintoja täysikasvuisten suolinkaisten (Ascaris) ulostulosta on kuvattu ivermektiinin nauttimisen jälkeen.

Syyhyä hoidettaessa potilaalla esiintyvä kutina voi ohimenevästi voimistua hoidon alussa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Ivermektiinin tahattomia yliannostustapauksia on raportoitu, mutta yksikään niistä ei ole johtanut kuolemaan. Tahattomissa myrkytystapauksissa, joissa eläimille tarkoitettuja valmisteita on käytetty ei-tiedossa olevia annoksia (suun kautta, injektiona, iholle), kuvattuja oireita olivat: ihottuma, kosketusihottuma, edeema, päänsärky, kiertohuimaus, voimattomuus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli ja mahakipu. Myös muita vaikutuksia on todettu, kuten: kouristuskohtauksia, ataksiaa, hengenahdistusta, tuntohäiriöitä ja urtikariaa.

Tahattoman myrkytyksen hoito:

  • oireenmukainen hoito ja seuranta terveydenhuollon yksikössä sekä nestekorvaushoito ja verenpainetta kohottava hoito tarvittaessa. GABA-agonistien yhdistämistä ivermektiinin tahattoman myrkytyksen hoitoon on syytä välttää, vaikka tästä ei olekaan varsinaisia tutkimuksia.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Matolääkkeet, ATC-koodi: P02CF01

Ivermektiini on johdettu avermektiineistä, jotka on eristetty Streptomyces avermitilis ‑bakteerin fermentaatiotuotteista. Se sitoutuu suurella affiniteetilla glutamaatti-välitteisiin kloridikanaviin, joita on selkärangattomien hermo- ja lihassoluissa. Tämä johtaa siihen, että kloridi-ionit läpäisevät solukalvot helpommin, mistä seuraa hermo- tai lihassolujen hyperpolarisaatio, mikä aiheuttaa tiettyjen loisten halvaantumisen ja jopa kuoleman.

Ivermektiini vaikuttaa myös toisiin ligandi-välitteisiin kloridikanaviin, kuten hermovälittäjäaine GABA (gamma-aminovoihappo) välitteisiin kloridikanaviin.

Nisäkkäillä ei ole glutamaatti-välitteisiä kloridikanavia. Avermektiinit sitoutuvat vain heikosti muihin ligandi-välitteisiin kloridikanaviin. Ne läpäisevät huonosti veri-aivoesteen.

Afrikassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Länsi-Intiassa ja Polynesiassa tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa havaittiin, että Wuchereria bancroft ‑mikrofilaremia väheni (alle 1 prosenttiin) ivermektiinin ottamista seuraavalla viikolla, kun suun kautta otettu annos oli vähintään 100 mikrog/kg. Näissä tutkimuksissa osoitettiin annosriippuvainen teho ajanjaksolla, jonka aikana mikrofilaremian ja tartuntojen määrän väheneminen hoidetussa populaatiossa jatkui.

Massahoito näyttää olevan hyvä keino rajoittaa Wuchereria bancroftn leviämistä vektorien välityksellä ja häiritä epidemiologista ketjua mikrofilaremian hoidossa ihmisellä (Wuchereria bancroftin ainoa parasiittireservoaari).

Hoito ivermektiinin kerta-annoksella 200 mikrogrammaa/painokilo on ollut tehokas ja hyvin siedetty potilailla, joilla on normaali immuunipuolustus ja joilla Strongyloides stercoralis ‑infektiotartunta on rajoittunut ruoansulatuskanavaan.

Farmakokinetiikka

Pääasiallisen ainesosan (H2B1a:n) keskimääräinen plasman huippupitoisuus on 46,6 (± 21,9) ng/ml ja se saavutetaan noin 4 tunnin kuluttua suun kautta otetun 12 mg ivermektiiniä sisältävän tabletin ottamisesta.

Pitoisuus plasmassa suurenee annoksen kasvaessa samassa suhteessa. Ivermektiini imeytyy ja metaboloituu ihmisen elimistössä. Ivermektiini ja/tai sen metaboliitit erittyvät lähes yksinomaan ulosteeseen, alle 1 % annetusta annoksesta erittyy virtsaan. Ihmisen maksan mikrosomeilla tehdyn tutkimuksen in vitro mukaan sytokromi P450 3A4 on ivermektiinin maksametaboliaan osallistuva pääisoformi. Ihmisellä ivermektiinin puoliintumisaika plasmassa on noin 12 tuntia ja sen metaboliittien puoliintumisaika noin 3 vuorokautta.

Prekliinisissä tutkimuksissa on todettu, että ivermektiini ei merkitsevästi estä CYP3A4:n (IC50 = 50 μM) tai muiden CYP-entsyymien (2D6, 2C9, IA2 ja 2E1) toimintaa oraalisia hoitoannoksia käytettäessä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Eläimillä tehdyissä kerta-annoksen toksisuutta selvittävissä tutkimuksissa havaittiin keskushermostoon kohdistuvaa toksisuutta, mikä ilmeni mydriaasina, vapinana ja ataksiana useilla eläinlajeilla (hiirillä, rotilla ja koirilla) suuria annoksia käytettäessä sekä apinoilla oksenteluna ja mydriaasina. Ivermektiinin toistuvassa annostelussa havaittiin emolle toksisia tai lähes toksisia annoksia käytettäessä sikiön poikkeavuuksia (suulakihalkio) useilla eläinlajeilla (hiirillä, rotilla ja kaneilla). Näiden tutkimusten perusteella on vaikea arvioida pienen kerta-annokseen liittyvää toksisuutta. Tavanomaisissa tutkimuksissa in vitro (Amesin testi, hiiren lymfooma TK-määritys) ei todettu geenitoksisuutta. Geenitoksisuutta tai karsinogeenisuutta koskevia tutkimuksia in vivo ei kuitenkaan ole tehty.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Selluloosa, mikrokiteinen (E460)

Esigelatinoitu maissitärkkelys

Butyylihydroksianisoli (E320)

Magnesiumstearaatti (E470b)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

18 kuukautta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SCATOL tabletti
3 mg 4 fol (60,41 €)

PF-selosteen tieto

4, 8, 10, 12, 16 tai 20 tablettia alumiini/alumiini-läpipainopakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Tabletit ovat pyöreitä, valkoisia tai lähes valkoisia, litteitä ja viistoreunaisia tabletteja, joiden halkaisija on 5,5 mm ja paksuus 2,1 mm.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

SCATOL tabletti
3 mg 4 fol

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

P02CF01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

11.09.2019

Yhteystiedot

2care4 Generics ApS
Stenhuggervej 12-14
DK-6710 Esbjerg
Denmark

+45 76 10 15 00

info@2care4generics.dk