BINOSTO poretabletti 70 mg

Yksi poretabletti sisältää natriumalendronaattitrihydraattia määrän, joka vastaa 70 mg:aa alendronihappoa.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: sekä vaikuttavan aineen että apuaineiden sisältämä natriumin kokonaismäärä yhdessä poretabletissa on 603 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Poretabletti.

Binosto on tarkoitettu aikuisille postmenopausaalisen osteoporoosin hoitoon. Se pienentää nikama- ja lonkkamurtumien riskiä.

Annostus

Suositeltu annos on yksi 70 mg:n poretabletti kerran viikossa.

Potilaalle on annettava ohjeeksi, että jos hän on unohtanut ottaa Binosto 70 mg ‑annoksen, hänen tulee ottaa se seuraavana aamuna sen jälkeen, kun hän on huomannut asian.

Kahta poretablettia ei saa ottaa samana päivänä, vaan hoitoa on jatkettava alkuperäisen annostusohjeen mukaan ottamalla yksi poretabletti kerran viikossa valittuna viikonpäivänä.

Bisfosfonaattilääkityksen optimaalista kestoa osteoporoosin hoidossa ei ole määritelty. Kunkin potilaan hoidon jatkamisen tarvetta on arvioitava säännöllisesti uudelleen hoidon hyötyjen ja riskien perusteella etenkin, jos hoito on jatkunut 5 vuotta tai kauemmin.

Iäkkäät

Kliinisissä tutkimuksissa ikä ei vaikuttanut alendronaatin teho- tai turvallisuusprofiiliin. Näin ollen annosta ei siis tarvitse muuttaa ikääntyneitä potilaita hoidettaessa.

Munuaisten vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joiden kreatiniinipuhdistuma on yli 35 ml/min. Alendronaattia ei suositella annettavaksi potilaille, joilla on munuaisten vajaatoimintaa ja joiden kreatiniinipuhdistuma on alle 35 ml/min, koska tästä ei ole kokemusta.

Pediatriset potilaat

Binosto-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tätä lääkevalmistetta ei pidä käyttää alle 18 vuoden ikäisten lasten hoitoon. Alendronihapon käytöstä pediatrisille potilaille tällä hetkellä saatavissa olevat tiedot on kuvattu kohdassa Farmakodynamiikka.

Antotapa

Alendronaatin riittävän imeytymisen varmistaminen:

Binosto 70 mg on otettava vähintään 30 minuuttia ennen päivän ensimmäisen ruoan, juoman tai muun lääkevalmisteen nauttimista pelkän veden kera. Muut juomat (myös kivennäisvesi) kuin vesi, ruoka ja eräät lääkevalmisteet todennäköisesti vähentävät alendronaatin imeytymistä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Lääkkeen mahalaukkuun kulkeutumisen helpottaminen ja siten paikallisen ja ruokatorveen kohdistuvan ärsytys-/haittavaikutusriskin pienentäminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet):

• Binosto 70 mg ‑poretabletti pitää ottaa aamuisin heti ylösnousun jälkeen liuotettuna puoleen lasilliseen (vähintään 120 ml:aan) tavallista vettä. Tabletin liuottaminen veteen muodostaa puskuriliuoksen, jonka pH on 4,8–5,4. Liuos juodaan, kun poreilu on loppunut ja poretabletti on liuennut kokonaan kirkkaaksi tai hieman sameaksi puskuriliuokseksi. Tämän jälkeen on juotava vähintään 30 ml (kuudesosa lasillista) tavallista vettä. Tavallista vettä saa juoda tätä enemmänkin.
• Poretablettia ei saa niellä liuottamattomana, sitä ei saa pureskella eikä sen saa antaa liueta suussa, koska tämä voi ärsyttää suunielua (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).
• Jos poretabletti ei liukene täysin, puskuriliuosta voidaan sekoittaa, kunnes se on kirkasta tai hieman sameaa.
• Potilas ei saa asettua makuulle vähintään 30 minuuttiin liuoksen juomisen jälkeen eikä ennen päivän ensimmäistä ateriaa.
• Binosto 70 mg ‑poretabletteja ei saa ottaa nukkumaan mentäessä eikä aamulla ennen ylösnousua.
• Binosto 70 mg ‑poretabletteja voidaan antaa potilaille, jotka eivät kykene nielemään tabletteja tai eivät halua niellä niitä.

Potilaan on käytettävä kalsium- ja D‑vitamiinilisiä, jos hän ei saa näitä aineita riittävästi ravinnosta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Binosto 70 mg ‑poretablettia ei ole tutkittu glukokortikoidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa.

• Yliherkkyys alendronaatille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Ruokatorven poikkeavuudet ja muut ruokatorven tyhjenemistä hidastavat tekijät, kuten striktuurat ja akalasia.
• Kyvyttömyys seistä tai istua pystyasennossa vähintään 30 minuuttia.
• Hypokalsemia.

Ruoansulatuskanavan yläosan haittavaikutukset:

Alendronaatti voi ärsyttää ruoansulatuskanavan yläosan limakalvoja paikallisesti. Koska hoito voi pahentaa potilaan perussairautta, alendronaattia on annettava varoen potilaalle, jolla on ruoansulatuskanavan yläosan aktiivisia vaivoja, kuten nielemishäiriöitä, ruokatorvisairaus, mahatulehdus, pohjukaissuolitulehdus, haavaumia tai äskettäinen (edeltävän vuoden aikana) ruoansulatuskanavan vaikea sairaus, kuten peptinen haava tai ruoansulatuskanavan aktiivinen verenvuoto, tai jolle on tehty jokin muu ruoansulatuskanavan yläosan leikkaus kuin mahaportin laajennusleikkaus (ks. kohta Vasta-aiheet). Jos potilaalla on diagnosoitu Barrettin ruokatorvi, lääkärin on punnittava alendronaatin hyötyjä ja riskejä kullekin potilaalle yksilöllisesti.

Alendronaattia saaneilla potilailla on ilmoitettu esiintyneen hoidon aikana ruokatorven reaktioita (joskus vaikeita ja sairaalahoitoa vaatineita), kuten ruokatorvitulehdusta, ruokatorven eroosioita ja haavaumia, joita on joissakin harvinaisissa tapauksissa seurannut ruokatorven striktuura. Siksi lääkärin on tarkkailtava potilasta sellaisten merkkien ja oireiden suhteen, jotka voivat viitata mahdolliseen ruokatorven reaktioon. Potilasta on kehotettava lopettamaan alendronaatin käyttö ja hakeutumaan lääkäriin, jos hänelle kehittyy ruokatorven ärsytysoireita, kuten nielemishäiriöitä, nielemiskipua tai rintalastantakaista kipua, närästystä ensimmäistä kertaa tai närästyksen pahenemista (ks. kohta Haittavaikutukset).

Ruokatorven vaikeiden haittavaikutusten riski vaikuttaa olevan muita suurempi niillä potilailla, joiden alendronaatin käyttö ei ole ohjeiden mukaista ja/tai jotka jatkavat alendronaatin ottamista ruokatorven ärsytykseen viittaavista oireista huolimatta. On erittäin tärkeää antaa potilaalle perusteelliset lääkkeenotto-ohjeet ja varmistaa, että hän myös ymmärtää ne (ks. kohta Annostus ja antotapa). Potilaalle on kerrottava, että ohjeiden noudattamatta jättäminen saattaa suurentaa ruokatorvivaivojen riskiä.

Vaikka alendronaatilla tehdyissä laajoissa kliinisissä tutkimuksissa ei havaittu riskin suurenemista, joissakin harvoissa tapauksissa on (lääkkeen markkinoilletulon jälkeen) ilmoitettu mahalaukun ja pohjukaissuolen haavaumia. Osa niistä on ollut vaikeita, ja niihin on liittynyt komplikaatioita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Leukaluun kuolio

Leukaluun kuoliota, joka yleensä liittyy hampaanpoistoon ja/tai paikalliseen infektioon (mukaan lukien osteomyeliitti), on ilmoitettu esiintyneen bisfosfonaattihoitoa saaneilla syöpäpotilailla, etenkin kun valmiste annettiin laskimoon. Moni näistä potilaista sai myös kemoterapiaa ja kortikosteroideja. Leukaluun kuoliota on ilmoitettu esiintyneen myös osteoporoosipotilailla, jotka ovat saaneet bisfosfonaatteja suun kautta.

Arvioitaessa leukaluun kuolion riskiä yksittäisellä potilaalla on huomioitava seuraavat riskitekijät:

• bisfosfonaatin vaikutuksen voimakkuus (suurin tsoledronihapolla), antoreitti (ks. edellä) ja kumulatiivinen annos
• syöpä, kemoterapia, sädehoito, kortikosteroidit, angiogeneesin estäjät, tupakointi
• aiempi hammassairaus, huono suuhygienia, hampaan vieruskudoksen sairaus, kajoavat hammastoimenpiteet ja hammasproteesin huono istuvuus.

Jos potilaan hampaat ovat huonossa kunnossa, on ennen bisfosfonaattihoitoa harkittava hammastarkastusta ja sen yhteydessä asianmukaista ehkäisevää hammashoitoa.

Potilaan pitää hoidon aikana mahdollisuuksien mukaan välttää kajoavia hammastoimenpiteitä. Jos potilaalle kehittyy bisfosfonaattihoidon aikana leukaluun kuolio, hammaskirurgia saattaa pahentaa tilaa. Ei tiedetä, vähentääkö bisfosfonaattihoidon keskeyttäminen leukaluun kuolion riskiä potilaalla, joka tarvitsee hammastoimenpiteitä.

Hoitosuunnitelman tulee perustua hoitavan lääkärin kliiniseen arviointiin kullekin potilaalle koituvista hyödyistä ja riskeistä.

Potilasta on kehotettava bisfosfonaattihoidon aikana huolehtimaan hyvästä suuhygieniasta, käymään säännöllisesti hammastarkastuksissa ja ilmoittamaan kaikista mahdollisista suuoireista, kuten hampaiden heilumisesta, kivusta tai turvotuksesta.

Korvakäytävän osteonekroosi

Korvakäytävän osteonekroosia on ilmoitettu bisfosfonaattien käytön ja lähinnä pitkäaikaisen hoidon yhteydessä. Korvakäytävän osteonekroosin mahdollisia riskitekijöitä ovat mm. steroidien käyttö ja kemoterapia ja/tai paikalliset riskitekijät, kuten infektio tai trauma. Korvakäytävän osteonekroosin mahdollisuus on huomioitava, jos bisfosfonaatteja käyttävällä potilaalla ilmenee korvaoireita, mukaan lukien krooninen korvatulehdus.

Luusto- ja lihaskipu

Bisfosfonaattihoitoa saavilla potilailla on ilmoitettu esiintyneen luu-, nivel- ja/tai lihaskipua. Valmisteen markkinoilletulon jälkeisen kokemuksen perusteella nämä oireet ovat olleet vain harvoin vaikeita ja/tai toimintakyvyttömyyteen johtavia (ks. kohta Haittavaikutukset). Aika oireiden ilmaantumiseen vaihteli yhdestä päivästä useisiin kuukausiin hoidon aloittamisesta. Useimpien potilaiden oireet lievittyivät hoidon lopettamisen jälkeen. Osalla potilaista oireet uusiutuivat, kun hoito samalla lääkkeellä tai toisella bisfosfonaatilla aloitettiin uudestaan.

Epätyypilliset reisiluun murtumat

Epätyypillisiä subtrokanteerisia ja diafyseaalisia reisiluun murtumia on raportoitu bisfosfonaattihoidon yhteydessä, ensisijaisesti niillä potilailla, jotka ovat saaneet pitkäaikaista bisfosfonaattihoitoa osteoporoosiin. Tällaisia poikittaisia tai lyhyitä, vinoja murtumia voi ilmetä missä tahansa reisiluun pienen trokanterin alapuolen ja nivelnastan yläpuolisen alueen välissä. Näitä murtumia tapahtuu yleensä hyvin pienten traumojen yhteydessä tai ilman traumaa, jotkut potilaat voivat kokea kipua reidessä tai nivusissa. Usein murtumat muistuttavat kuvantamisessa ensin rasitusmurtumia ennen kuin viikkojen ja kuukausien kuluessa ne muuttuvat täydellisiksi reisiluun murtumiksi. Murtumat ovat usein molemminpuolisia, joten toinenkin reisiluu on tutkittava, jos bisfosfonaattihoitoa saavalla potilaalla todetaan reisiluun varsiosan murtuma. Näiden murtumien on myös raportoitu paranevan huonosti. Potilailla, joilla epäillään epätyypillistä reisiluun murtumaa, tulee harkita bisfosfonaattihoidon keskeyttämistä potilaan tilan arvioinnin ajaksi, ja keskeyttämispäätöksen on perustuttava yksilölliseen riski-hyötysuhteen arvioon.

Potilaita on ohjeistettava ilmoittamaan kaikista mahdollisista bisfosfonaattihoidon aikana ilmenevistä reisi-, lonkka- tai nivuskivuista, ja tällaisista oireista kertovat potilaat on tutkittava mahdollisen reisiluun epätäydellisen murtuman varalta.

Luun aineenvaihdunta ja mineraaliaineenvaihdunta

Myös muut osteoporoosin syyt kuin estrogeenin puutos, ikääntyminen ja glukokortikoidien käyttö on otettava huomioon.

Hypokalsemia on hoidettava ennen alendronaattihoidon aloittamista (ks. kohta Vasta-aiheet).

Myös muut mineraaliaineenvaihdunnan häiriöt (kuten D‑vitamiinin puutos ja lisäkilpirauhasten vajaatoiminta) on hoidettava tehokkaasti ennen Binosto‑hoidon aloittamista. Jos potilaalla on jokin tällainen tila, seerumin kalsiumpitoisuutta ja hypokalsemian oireita on tarkkailtava Binosto 70 mg ‑poretablettihoidon aikana.

Koska alendronaatti lisää luun mineraalipitoisuutta, seerumin kalsium- ja fosfaattipitoisuudet saattavat pienentyä etenkin kortikosteroideja käyttävällä potilaalla, jolla kalsiumin imeytyminen saattaa olla vähentynyt. Pitoisuudet pienenevät tavallisesti vain vähän ja oireettomasti. Joissakin harvoissa tapauksissa on kuitenkin ilmoitettu oireista hypokalsemiaa, joka on toisinaan ollut vaikea-asteista ja ilmennyt usein potilailla, joilla on jokin hypokalsemialle altistava tila (esim. lisäkilpirauhasten vajaatoiminta, D‑vitamiinin puutos ja kalsiumin imeytymishäiriö).

Potilaan kalsiumin ja D‑vitamiinin riittävän saannin varmistaminen on erityisen tärkeää silloin, jos potilas käyttää myös kortikosteroideja.

Tämä lääkevalmiste sisältää 603 mg natriumia per annos, joka vastaa 30 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille. Potilaiden, joiden on noudatettava vähäsuolaista ruokavaliota, on erityisesti otettava tämä huomioon.

Samanaikaisesti otetut ruoka, juomat (myös kivennäisvedet), kalsiumlisävalmisteet, antasidit ja jotkin suun kautta otettavat lääkkeet häiritsevät todennäköisesti alendronaatin imeytymistä. Siksi alendronaatin ottamisen jälkeen on odotettava vähintään 30 minuuttia ennen minkään muun suun kautta otettavan lääkkeen ottamista (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Muita kliinisesti merkittäviä lääkeyhteisvaikutuksia ei oletettavasti esiinny. Kliinisissä tutkimuksissa joukko potilaita sai estrogeenia (emättimeen, ihon läpi tai suun kautta) alendronaattihoidon aikana. Alendronaatin ja estrogeenin samanaikaisen käytön yhteydessä ei todettu haittavaikutuksia.

Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyy ruoansulatuskanavan ärsytystä, niiden samanaikaisessa käytössä alendronaatin kanssa on noudatettava varovaisuutta.

Vaikka erityisiä yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty, kliinisissä tutkimuksissa alendronaatin kanssa käytettiin samanaikaisesti monia yleisesti määrättäviä lääkkeitä, eikä kliinisiä yhteisvaikutuksia havaittu.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja alendronaatin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on havaittu lisääntymistoksisuutta. Tiineille rotille annettu alendronaatti aiheutti hypokalsemiaan liittyneitä synnytyshäiriöitä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Binosto-poretabletteja ei pidä käyttää raskauden aikana.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö/erittyvätkö alendronaatti/metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Binosto-poretabletteja ei saa käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys

Bisfosfonaatit kerääntyvät luumatriksiin, josta ne vapautuvat vähitellen vuosien kuluessa. Aikuisen luustoon kerääntyneen bisfosfonaatin määrä ja siten takaisin verenkiertoon vapautettavissa oleva määrä ovat suorassa suhteessa bisfosfonaattiannokseen ja bisfosfonaattihoidon kestoon (ks. kohta Farmakokinetiikka). Ihmisen sikiölle koituvasta riskistä ei ole tietoa. Teoriassa hoito voi aiheuttaa sikiölle haittaa, erityisesti luustoon kohdistuvaa haittaa, jos nainen tulee raskaaksi bisfosfonaattihoidon loputtua. Ei ole tutkittu, miten riskiin vaikuttavat erilaiset muuttujat, kuten bisfosfonaattihoidon lopettamisesta hedelmöitymiseen kulunut aika, käytetty bisfosfonaatti ja antoreitti (anto laskimoon verrattuna anto suun kautta).

Binosto-valmisteella ei ole suoraa haitallista vaikutusta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn. Potilailla voi esiintyä tiettyjä haittavaikutuksia (esimerkiksi näön sumenemista, huimausta ja voimakasta luu-, lihas- tai nivelkipua [ks. kohta Haittavaikutukset]), jotka voivat vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Turvallisuusprofiilin tiivistelmä

Postmenopausaalisilla naisilla tehdyssä yksivuotisessa tutkimuksessa 519 naista sai alendronaattia 70 mg kerran viikossa ja 370 sai alendronaattia 10 mg vuorokaudessa: alendronaatin kokonaisturvallisuusprofiilit olivat samankaltaiset.

Postmenopausaalisilla naisilla tehdyissä kahdessa kolmivuotisessa tutkimuksessa, joissa tutkimusasetelmat olivat käytännössä samanlaiset, 10 mg/vrk‑alendronaattiannoksen (n = 196) ja lumelääkkeen (n = 397) kokonaisturvallisuusprofiilit olivat samankaltaiset.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu ne haittavaikutukset, joita tutkijat pitivät mahdollisesti, todennäköisesti tai varmasti lääkkeeseen liittyvinä ja joita yksivuotisessa tutkimuksessa ilmoitettiin vähintään 1 %:lla ainakin toisessa hoitoryhmässä tai joita kolmivuotisissa tutkimuksissa todettiin vähintään 1 %:lla 10 mg/vrk:n alendronaattiannosta saaneista potilaista ja useammin kuin lumelääkettä saaneilla potilailla:

Yhden vuoden kestäneessä myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä turvallisuustutkimuksessa tutkijat raportoivat Binosto-valmisteen (puskuroitu alendronaattia sisältävä oraaliliuos) käytössä seuraavia haittatapahtumia ≥ 0,5 %:lla potilaista:

Haittavaikutustaulukko

Kliinisissä tutkimuksissa ja/tai valmisteen markkinoilletulon jälkeen on ilmoitettu myös seuraavia haittavaikutuksia:

Haittavaikutukset esitetään seuraavasti: hyvin yleiset (≥ 1/10), yleiset (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinaiset (< 1/10 000 mukaan lukien yksittäiset tapaukset)

^# Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

^§ Kliinisissä tutkimuksissa esiintyvyys oli lääke- ja lumelääkeryhmissä samankaltainen.

^* Ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

⁺ Tämä haittavaikutus raportoitiin markkinoilletulon jälkeisessä seurannassa. Esiintyvyydeksi arvioitiin harvinainen merkityksellisten kliinisten tutkimusten perusteella.

⁺⁺ Nämä haittavaikutukset tunnistettiin tablettilääkemuodon käytössä, eikä niitä välttämättä esiinny käytettäessä Binosto 70 mg -poretabletteja, jotka otetaan puskuroituna oraaliliuoksena.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Suun kautta otettu yliannos voi aiheuttaa hypokalsemiaa, hypofosfatemiaa ja ruoansulatuskanavan yläosan haittavaikutuksia, kuten vatsavaivoja, närästystä, ruokatorvitulehduksen, mahatulehduksen tai peptisen haavan.

Hoito

Alendronaatin yliannoksen hoidosta ei ole saatavana spesifisiä tietoja. Potilaalle tulee antaa maitoa tai haponestolääkkeitä alendronaatin sitomiseksi. Ruokatorven ärsytysriskin vuoksi potilasta ei pidä oksennuttaa, ja potilaan tulee pysyä pystyasennossa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä:

Luun rakenteeseen ja mineralisaatioon vaikuttavat lääkkeet, bisfosfonaatit

ATC-koodi: M05BA04

Vaikutusmekanismi

Binosto 70 mg ‑valmisteen vaikuttava aine on bisfosfonaatteihin kuuluva natriumalendronaattitrihydraatti. Se estää osteoklastien aikaansaamaa luun resorptiota vaikuttamatta suoraan luunmuodostukseen.

Prekliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että alendronaatti hakeutuu aktiivisiin luun resorptiokohtiin. Alendronaatti estää osteoklastien aktiivisuutta, mutta ei vaikuta osteoklastien aktivoitumiseen eikä kiinnittymiseen. Alendronaattihoidon aikana muodostunut luu on laadultaan normaalia.

Alendronaattihoitoon liittyvä ruokatorveen kohdistuva toksisuus on monitekijäinen vaikutus, joka vaikuttaa olevan pääasiassa kiteisestä aineesta ruokatorven limakalvoon aiheutuneen paikallisen ärsytyksen välittämä vaikutus, joka tunnetaan myös nimellä lääke-esofagiitti. Ruokatorven refluksitauti saattaa olla myötävaikuttava tekijä, sillä alendronaattiin liittyvän esofagiitin yksi tärkeimmistä hoitomuodoista on happosalpaus. Binosto 70 mg ‑poretabletit otetaan puskuriliuoksena, joka saadaan liuottamalla alendronaatti juotavaksi liuokseksi, jonka pH on korkea ja jolla on happoa neutraloiva vaikutus. Näin minimoidaan alendronaattipartikkelien pääsy kosketuksiin limakalvon kanssa ja estetään voimakkaan mahahapon vaikutukset mahalaukussa. Tämä vähentää mahdollisia vaurioita ruokatorven refluksitaudin yhteydessä ja parantaa siten siedettävyyttä.

Kliininen teho ja turvallisuus

Postmenopausaalisen osteoporoosin hoito

Osteoporoosi määritellään tilaksi, jossa selkärangan tai lonkan luuntiheys (BMD) on 2,5 keskihajonnan yksikköä (SD) alle terveen nuoren väestön keskiarvosta tai jossa potilaalla on aiempi pienienergiainen luunmurtuma, luuntiheydestä riippumatta.

Postmenopausaalisille osteoporoosia sairastaneille naisille tehdyssä yksivuotisessa monikeskustutkimuksessa osoitettiin, että 70 mg alendronaattia kerran viikossa (n = 519) on hoidollisesti samanarvoinen kuin 10 mg alendronaattia vuorokaudessa (n = 370).

Vuoden hoidon jälkeen lannerangan luuntiheys oli lisääntynyt lähtötilanteesta keskimäärin 5,1 % (95 %:n luottamusväli: 4,8–5,4 %) 70 mg/vk ‑ryhmässä ja 5,4 % (95 %:n luottamusväli: 5,0–5,8 %) 10 mg/vrk ‑ryhmässä. Reisiluun kaulan luuntiheyden keskimääräinen lisäys oli 2,3 % 70 mg/vk ‑ryhmässä ja 2,9 % 10 mg/vrk ‑ryhmässä. Koko lonkan alueella luuntiheyden lisäys oli 2,9 % 70 mg/vk ‑ryhmässä ja 3,1 % 10 mg/vrk ‑ryhmässä. Myös luuntiheyden lisäykset muissa luustokohdissa olivat samankaltaisia kummassakin hoitoryhmässä.

Alendronaatin vaikutuksia postmenopausaalisten naisten luuntiheyteen ja luunmurtumien ilmaantuvuuteen tutkittiin kahdessa koeasetelmiltaan täysin samanlaisessa alkuvaiheen tehoa koskeneessa tutkimuksessa (n = 994) sekä Fracture Intervention Trial (FIT) ‑tutkimuksessa (n = 6 459).

Näissä alkuvaiheen tehoa koskevissa tutkimuksissa luuntiheyden lisäys oli kolmen vuoden jälkeen lumelääkkeeseen verrattuna alendronaatin 10 mg/vrk ‑ryhmässä 8,8 % selkärangassa, 5,9 % reisiluun kaulassa ja 7,8 % reisiluun sarvennoisessa. Myös koko luuston luuntiheys lisääntyi merkitsevästi. Niiden potilaiden osuus, joilla oli yksi tai useampi nikamamurtuma, väheni alendronaattiryhmässä 48 % (alendronaattiryhmässä 3,2 % vs. lumelääkeryhmässä 6,2 %). Näiden tutkimusten kaksivuotisessa jatkoseurannassa selkärangan ja reisiluun sarvennoisen luuntiheys lisääntyi edelleen ja reisiluun kaulan ja koko luuston luuntiheys säilyi ennallaan.

FIT‑tutkimus koostui kahdesta lumekontrolloidusta tutkimuksesta, joissa potilaat saivat alendronaattia päivittäin (5 mg/vrk 2 vuoden ajan ja 10 mg/vrk joko 1 tai 2 lisävuoden ajan).

• FIT 1: Kolmivuotinen tutkimus, jossa 2 027 potilaalla oli lähtötilanteessa vähintään yksi nikamamurtuma (puristusmurtuma). Tässä tutkimuksessa päivittäin otettu alendronaatti vähensi vähintään yhden uuden nikamamurtuman ilmaantuvuutta 47 % (alendronaatti 7,9 % vs. lumelääke 15,0 %). Lisäksi lonkkamurtumien ilmaantuvuudessa todettiin tilastollisesti merkitsevä vähenemä (1,1 % vs. 2,2 %, vähenemä 51 %).
  
• FIT 2: Nelivuotinen tutkimus, jossa 4 432 potilaalla oli pieni luumassa, mutta ei nikamamurtumaa lähtötilanteessa. Tässä tutkimuksessa havaittiin merkitsevä ero osteoporoosia sairastaneiden naisten ryhmässä (37 % koko tutkimusjoukosta, jolla oli edellä mainitun määritelmän mukaan osteoporoosi) vähintään yhden nikamamurtuman ilmaantuvuudessa (alendronaatti 2,9 %, lumelääke 5,8 %, vähenemä 50 %) ja lonkkamurtumien ilmaantuvuudessa (alendronaatti 1,0 %, lumelääke 2,2 %, vähenemä 56 %).

Binosto 70 mg ‑poretablettien kliininen teho

BC-118-07: Binosto 70 mg ‑poretableteilla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa oli mukana 12 tervettä naistutkittavaa. Tässä kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin mahalaukun tyhjenemistä ja mahalaukun pH-arvoa sen jälkeen, kun oli otettu tavanomainen tabletti tai Binosto 70 mg ‑poretabletti, jolla on suuri puskurivaikutus. Puskuriliuos voi parantaa siedettävyyttä mahalaukun osalta. Kumpikin tutkittu lääkemuoto ohitti ruokatorven nopeasti eikä mahalaukun tyhjenemisajoissa ollut tilastollisesti merkitseviä tai fysiologisesti oleellisia eroja.

Limakalvon altistuminen alendronaatille happamissa olosuhteissa (pH alle 3) ärsyttää mahalaukun ja ruokatorven kudosta. Tavanomaisen tabletin nielemisen jälkeen alendronaatti joutuu mahalaukun happamiin olosuhteisiin (pH alle 3) minuuttien kuluessa. Binosto 70 mg ‑poretablettien ottamisen jälkeen mahalaukun pH nousi tavallisesti noin arvoon 5, pysyi muuttumattomana 30 minuuttia ja laski sen jälkeen asteittain. Aika mahalaukun olosuhteiden happamoitumiseen (pH:n laskuun alle arvon 3) lääkkeen ottamisen jälkeen oli poretablettien ottamisen jälkeen merkittävästi pidempi kuin tavanomaisten tablettien ottamisen jälkeen.

Binosto 70 mg ‑poretabletit näin ollen minimoivat ruokatorven (refluksitaudin yhteydessä) ja mahalaukun altistumisen happamoituneelle alendronaatille.

Myyntiluvan myöntämisen jälkeinen turvallisuustutkimus

Binosto-hoitoa saavilla postmenopausaalisilla naisilla (n = 1 084) tehtiin prospektiivinen, non-interventionaalinen yhden hoitoryhmän turvallisuustutkimus (GastroPASS), jossa tutkittavia seurattiin tavanomaisen kliinisen käytännön mukaisesti 12 kuukauden (± 3 kuukauden) ajan. Kaikkien hoitoon liittyvien maha-suolikanavan yläosan haittatapahtumien kumulatiivinen ilmaantuvuus oli 9,6 % (vaikeusaste: 8,0 % lievä, 1,5 % keskivaikea, 0,2 % vaikea). Ruokatorvitulehdusta, ruokatorvi- tai mahahaavoja ja pohjukaissuolitulehdusta tai maha-suolikanavan yläosan perforaatioita, verenvuotoja tai stenoosia ei raportoitu. Tutkimuksen aikana ei havaittu Binosto-hoitoon liittyviä vakavia haittavaikutuksia. Binosto-hoidon keskimääräinen kesto oli 12,8 kuukautta. Ottamatta jääneiden tablettien lukumäärään perustuva keskimääräinen kokonaishoitomyöntyvyys oli 94,8.

Laboratorioarvot

Kliinisissä tutkimuksissa todettiin oireetonta, lievää ja ohimenevää seerumin kalsiumpitoisuuden pienenemistä noin 18 %:lla ja seerumin fosfaattipitoisuuden pienenemistä noin 10 %:lla alendronaattia 10 mg/vrk saaneista potilaista sekä vastaavasti noin 12 %:lla ja 3 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista.

Sen sijaan seerumin kalsiumpitoisuus pieneni arvoon < 2,0 mmol/l (< 8,0 mg/dl) ja seerumin fosfaattipitoisuus arvoon ≤ 0,65 mmol/l (≤ 2,0 mg/dl) lähes yhtä monella potilaalla kummassakin hoitoryhmässä.

Pediatriset potilaat

Alendronaattia on tutkittu pienellä joukolla alle 18‑vuotiaita potilaita, joilla on synnynnäinen luutumisvajaus (osteogenesis imperfecta). Tulokset eivät ole riittäviä tukemaan alendronaatin käyttöä pediatrisille potilaille, joilla on synnynnäinen luutumisvajaus.

Imeytyminen

Laskimoon annettuun vertailuannokseen nähden suun kautta annetun alendronaatin (5–70 mg) biologinen hyötyosuus oli naisilla keskimäärin 0,64 %, silloin kun alendronaatti annetaan yhden yön paaston jälkeen kaksi tuntia ennen vakioitua aamiaista. Biologinen hyötyosuus pieneni arviolta noin 0,46 %:iin, kun alendronaatti annettiin yksi tunti ennen vakioitua aamiaista, ja 0,39 %:iin, kun alendronaatti annettiin puoli tuntia ennen vakioitua aamiaista.

Binosto 70 mg ‑poretablettien ja alendronaattitablettien biologinen hyötyosuus on samansuuruinen, mutta yksilölliset erot erittymisessä (ja sen vuoksi imeytymisessä) ovat poretablettien käytössä pienemmät (ensimmäisten 48 tunnin kumulatiivisen erittymisen variaatiokerroin 32,0 vs. 42,1 %, suurimman erittymisnopeuden variaatiokerroin 37,5 vs. 45,6 %).

Alendronaatti oli osteoporoositutkimuksissa tehokas, kun se annettiin vähintään 30 minuuttia ennen päivän ensimmäistä ateriaa tai juomaa.

Biologinen hyötyosuus oli häviävän pieni riippumatta siitä, annettiinko alendronaatti vakioidun aamiaisen yhteydessä vai viimeistään kahden tunnin kuluttua siitä. Alendronaatin samanaikainen ottaminen kahvin tai appelsiinimehun kanssa pienensi biologista hyötyosuutta noin 60 %.

Suun kautta otettava prednisoloni (20 mg kolme kertaa vuorokaudessa viiden päivän ajan) ei vaikuttanut terveillä tutkittavilla kliinisesti oleellisesti alendronaatin biologiseen hyötyosuuteen (lisäys keskimäärin 20–44 %).

Jakautuminen

Rotilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että 1 mg/kg alendronaattia laskimoon jakautuu hetkellisesti pehmytkudoksiin, mutta jakautuu sieltä nopeasti uudelleen luustoon tai erittyy virtsaan. Vakaan tilan keskimääräinen jakautumistilavuus (luukudos pois lukien) on ihmisellä vähintään 28 litraa. Suun kautta otettujen hoitoannosten jälkeen plasman lääkepitoisuus on alle havaintorajan (< 5 ng/ml). Alendronaatista sitoutuu ihmisen plasman proteiineihin noin 78 %.

Biotransformaatio

Alendronaatin metaboloitumisesta eläimissä tai ihmisessä ei ole näyttöä.

Eliminaatio

[¹⁴C]‑leimatun alendronaattikerta-annoksen laskimoon annon jälkeen noin 50 % radioaktiivisuudesta erittyi virtsaan 72 tunnin kuluessa. Radioaktiivisuutta todettiin ulosteessa vain vähän tai ei lainkaan. Alendronaatin munuaispuhdistuma oli laskimoon annetun 10 mg:n kerta-annoksen jälkeen 71 ml/min, ja systeeminen puhdistuma ei ylittänyt arvoa 200 ml/min.

Plasmassa pitoisuus pieneni yli 95 % kuuden tunnin kuluessa laskimoon annosta. Terminaalinen puoliintumisaika ihmisellä on arviolta yli 10 vuotta, mikä kuvastaa alendronaatin luustosta vapautumisen hitautta. Rotalla alendronaatti ei erity samaa munuaisreittiä kuin happamat tai emäksiset aineet, eikä se siksi oletettavasti vaikuta ihmisellä muiden lääkevalmisteiden erittymiseen näiden järjestelmien kautta.

Munuaisten vajaatoiminta

Prekliiniset tutkimukset osoittavat, että se osa lääkkeestä, joka ei kerry luukudokseen, erittyy nopeasti virtsaan. Kun eläimille annettiin pitkäaikaisesti kumulatiivisia annoksia laskimoon enintään määrään 35 mg/kg saakka, merkkejä luukudoksen kyllästymisestä ei havaittu. Vaikka kliinistä tietoa ei ole saatavana, eläinten tavoin myös ihmisellä alendronaatti erittynee munuaisteitse hitaammin niillä potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt. Siksi alendronaatin voidaan olettaa kertyvän luustoon jonkin verran enemmän niillä potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Rottatutkimuksissa tiineysaikana annettu alendronaattihoito aiheutti emoille hypokalsemiaan liittyneitä synnytyshäiriöitä.

Tutkimuksissa luutumisvajausten ilmaantuvuus lisääntyi niillä rottasikiöillä, joiden emo oli saanut suuria annoksia. Tämän merkitystä ihmiselle ei tunneta.

Natriumdivetysitraatti

Sitruunahappo, vedetön

Natriumvetykarbonaatti

Natriumkarbonaatti, vedetön

Mansikka-aromi (maltodekstriini [maissi], arabikumi, propyleeniglykoli [E1520], luontaisen kaltaiset aromiaineet)

Asesulfaamikalium

Sukraloosi

Ei oleellinen.

4 vuotta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BINOSTO poretabletti
70 mg 4 kpl (22,85 €)

PF-selosteen tieto

Poretabletit on pakattu monikerroksisesta metallikalvosta (paperi/polyeteeni/alumiini/sinkki-ionomeeri) valmistettuihin repäisypakkauksiin. Yksi repäisypakkaus sisältää 2 poretablettia omissa annospakkauksissaan.

Pakkauskoot: 4, 12 ja 24 poretablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai lähes valkoinen, pyöreä, tasainen poretabletti, jonka läpimitta on 25 mm ja jossa on viistoreunat. Liukenemisen jälkeen liuoksen pH on 4,8–5,4.

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Liuotettuna valmiste on kirkas tai hieman samea liuos.

BINOSTO poretabletti
70 mg 4 kpl

• Peruskorvaus (40 %).

M05BA04

29.06.2021