Vertaa PF-selostetta

KAFTRIO tabletti, kalvopäällysteinen 75/50/100 mg

Huomioitavaa

▼Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Kaftrio 37,5 mg/25 mg/50 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 37,5 mg ivakaftoria, 25 mg tetsakaftoria ja 50 mg eleksakaftoria.

Kaftrio 75 mg/50 mg/100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 75 mg ivakaftoria, 50 mg tetsakaftoria ja 100 mg eleksakaftoria.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen (tabletti)

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Kaftrio on tarkoitettu kystisen fibroosin yhdistelmähoitoon ivakaftorin kanssa vähintään 6‑vuotiaille potilaille, joilla on vähintään yksi CFTR-geenin F508del-mutaatio (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Ehto

Valmistetta saavat määrätä vain kystisen fibroosin hoitoon perehtyneet lääkärit.

Annostus ja antotapa

Kaftrio-valmistetta saavat määrätä vain terveydenhuollon ammattilaiset, joilla on kokemusta kystisen fibroosin hoidosta. Jos potilaan genotyyppi ei ole tiedossa, vähintään yhden F508del-mutaation olemassaolo on vahvistettava käyttämällä genotyypitysmenetelmää (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus

Aikuisten ja vähintään 6-vuotiaiden pediatristen potilaiden annostuksessa on noudatettava taulukon 1 ohjeita.

Taulukko 1: Suositeltu annostus vähintään 6 vuotiaille potilaille
IkäAamuannosIlta-annos
6–<12 vuotiaat, jotka painavat <30 kgKaksi tablettia, joissa kussakin 37,5 mg ivakaftoria/25 mg tetsakaftoria/50 mg eleksakaftoriaYksi tabletti, jossa 75 mg ivakaftoria
6–<12 vuotiaat, jotka painavat ≥30 kgKaksi tablettia, joissa kussakin 75 mg ivakaftoria/50 mg tetsakaftoria/100 mg eleksakaftoriaYksi tabletti, jossa 150 mg ivakaftoria
≥12 vuotiaatKaksi tablettia, joissa kussakin 75 mg ivakaftoria/50 mg tetsakaftoria/100 mg eleksakaftoriaYksi tabletti, jossa 150 mg ivakaftoria

Aamu- ja ilta-annosten välillä tulee olla noin 12 tuntia, ja annokset tulee ottaa rasvaa sisältävän ruoan kanssa (ks. Antotapa).

Annoksen unohtuminen

Jos unohtuneesta aamu- tai ilta-annoksesta on kulunut enintään 6 tuntia, potilaan tulee ottaa unohtunut annos mahdollisimman pian ja jatkaa sen jälkeen alkuperäisen aikataulun mukaisesti.

Jos yli 6 tuntia on kulunut:

  • unohtuneesta aamuannoksesta, potilaan tulee ottaa unohtunut annos mahdollisimman pian ja olla ottamatta ilta-annosta. Seuraava aikataulun mukainen aamuannos otetaan normaaliin aikaan.
  • unohtuneesta ilta-annoksesta, potilaan ei pidä ottaa unohtunutta annosta. Seuraava aikataulun mukainen aamuannos otetaan normaaliin aikaan.

Aamu- ja ilta-annoksia ei pidä ottaa samaan aikaan.

CYP3A:n estäjien samanaikainen käyttö

Samanaikaisessa käytössä kohtalaisten CYP3A:n estäjien (esim. flukonatsoli, erytromysiini, verapamiili) tai voimakkaiden CYP3A:n estäjien (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli, posakonatsoli, vorikonatsoli, telitromysiini ja klaritromysiini) kanssa annos tulee pienentää taulukon 2 mukaisesti (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Taulukko 2: Annosaikataulu samanaikaisessa käytössä kohtalaisten tai voimakkaiden CYP3A:n estäjien kanssa

Kohtalaiset CYP3A:n estäjät

 

Päivä 1

Päivä 2

Päivä 3

Päivä 4*

Aamu-annos

Kaksi ivakaftori- tetsakaftori-eleksakaftoritablettia

Yksi ivakaftori-tabletti

Kaksi ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoritablettia

Yksi ivakaftori-tabletti

Ilta-annos^

Ei annosta

* Kahden ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoritabletin ja yhden ivakaftoritabletin ottamista vuoropäivinä jatketaan.

^ Ivakaftoritabletti-ilta-annosta ei pidä ottaa.

 

Voimakkaat CYP3A:n estäjät

 

Päivä 1

Päivä 2

Päivä 3

Päivä 4#

Aamuannos

Kaksi ivakaftori- tetsakaftori-eleksakaftoritablettia

Ei annosta

Ei annosta

Kaksi ivakaftori- tetsakaftori-eleksakaftoritablettia

Ilta-annos^

Ei annosta

# Kahden ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoritabletin ottamista kaksi kertaa viikossa, noin 3–4 päivän välein, jatketaan.

^ Ivakaftoritabletti-ilta-annosta ei pidä ottaa.

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat

Annoksen muuttamista iäkkäille potilaille ei suositella (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Hoitoa ei suositella potilaille, joilla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-luokka B).

Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille Kaftrio-valmisteen käyttöä saa harkita vain, jos sille on selvä lääketieteellinen tarve ja hyötyjen odotetaan olevan suurempia kuin riskit. Tällöin Kaftrio-valmistetta on käytettävä varoen pienennetyllä annoksella (ks. taulukko 3).

Tutkimuksia vaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh-luokka C) sairastavilla potilailla ei ole tehty, mutta altistuksen odotetaan olevan suurempi kuin keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita ei pidä hoitaa Kaftrio-valmisteella.

Annoksen muuttamista lievää maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh-luokka A) sairastaville potilaille (ks. taulukko 3) ei suositella (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset ja Farmakokinetiikka).

Taulukko 3: Käyttösuositukset maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille

 

Lievä (Child‑Pugh-luokka A)

Keskivaikea (Child‑

Pugh-luokka B)*

Vaikea (Child‑Pugh-luokka C)

Aamu

Ei annosmuutosta (kaksi ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoritablettia)

Käyttöä ei suositella*

Käytön tapauksessa: kaksi ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoritablettia ja yksi ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoritabletti vuoropäivin

Ei pidä käyttää

Ilta

Ei annosmuutosta (yksi ivakaftoritabletti)

Ei ivakaftoritablettia

Ei pidä käyttää

Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin käyttöä saa harkita vain, jos käytölle on selvä lääketieteellinen tarve ja hyötyjen odotetaan olevan riskejä suuremmat.

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen muuttamista ei suositella lievää ja keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Potilaista, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta tai loppuvaiheen munuaissairaus, ei ole kokemuksia (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Kaftrio-valmisteen ja ivakaftorin yhdistelmän turvallisuutta ja tehoa alle 6 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu.

Tietoja ei ole saatavilla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Antotapa

Suun kautta. Potilaita on neuvottava nielemään tabletit kokonaisina. Tabletteja ei saa pureskella, murskata tai murtaa ennen nielemistä, sillä muita antotapoja koskevia kliinisiä tietoja ei tällä hetkellä ole saatavilla. Tabletin pureskelemista tai murskaamista ei suositella.

Kaftrio-tabletit tulee ottaa rasvapitoisen ruoan kanssa. Rasvapitoisia aterioita tai välipaloja ovat esimerkiksi sellaiset, joiden valmistuksessa on käytetty voita tai öljyä tai jotka sisältävät kananmunaa, juustoa, pähkinää, täysmaitoa tai lihaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Greippiä sisältäviä ruokia ja juomia on vältettävä Kaftrio-hoidon aikana (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle (vaikuttaville aineille) tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Transaminaasiarvojen nousu ja maksavaurio

Kirroosia ja porttilaskimon hypertensiota sairastavalla potilaalla, joka sai ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää, on raportoitu elinsiirtoon johtanut maksan vajaatoiminta. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää on käytettävä varoen potilaille, joilla on olemassa oleva pitkälle edennyt maksasairaus (esim. kirroosi, porttilaskimon hypertensio), ja vain silloin, jos hoidon hyötyjen odotetaan olevan riskejä suuremmat. Tällaisia potilaita on seurattava huolellisesti hoidon aloittamisen jälkeen (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Haittavaikutukset ja Farmakokinetiikka).

Transaminaasiarvojen nousu on yleistä kystistä fibroosia sairastavilla potilailla, ja sitä on havaittu joillakin ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saaneilla potilailla. Potilailla, jotka ovat saaneet ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää, transaminaasien nousuun on joskus liittynyt samanaikaista kokonaisbilirubiinin nousua. Transaminaasiarvojen (ALAT ja ASAT) ja kokonaisbilirubiinin mittaamista suositellaan kaikille potilaille ennen hoidon aloittamista, 3 kuukauden välein ensimmäisen hoitovuoden aikana sekä vuosittain sen jälkeen. Potilaille, joilla on aikaisemmin ollut maksasairaus tai joiden transaminaasiarvot ovat aikaisemmin olleet koholla, on harkittava tiheämpää seurantaa. Jos ALAT tai ASAT on >5 x viitealueen yläraja tai ALAT tai ASAT on >3 x viitealueen yläraja sekä bilirubiini >2 x viitealueen yläraja, anto on lopetettava ja laboratorioarvoja seurattava tarkasti, kunnes ne palautuvat normaaleiksi. Kun transaminaasit ovat palautuneet normaalille tasolle, hoidon jatkamisen hyödyt ja riskit on arvioitava (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Haittavaikutukset ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Hoitoa ei suositella keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin käyttöä saa harkita vain, jos sille on selvä lääketieteellinen tarve ja hyötyjen odotetaan olevan suurempia kuin riskit. Tällöin Kaftrio-valmistetta on käytettävä varoen pienennetyllä annoksella (ks. taulukko 3).

Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita ei pidä hoitaa ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorilla (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Potilaista, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta tai loppuvaiheen munuaissairaus, ei ole kokemuksia, minkä vuoksi varovaisuutta suositellaan tässä potilasryhmässä (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka ).

Elinsiirron jälkeen

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää ei ole tutkittu kystistä fibroosia sairastavilla potilailla, joille on tehty elinsiirto. Siksi käyttöä elinsiirtopotilaille ei suositella. Yhteisvaikutukset yleisesti käytettyjen immunosuppressanttien kanssa, ks. kohta Yhteisvaikutukset.

Ihottumatapahtumat

Ihottumatapahtumien ilmaantuvuus oli suurempi naisilla kuin miehillä, etenkin naisilla, jotka ottivat hormonaalisia ehkäisyvalmisteita. Hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden osuutta ihottumien esiintymiseen ei voida poissulkea. Jos hormonaalisia ehkäisyvalmisteita käyttävälle potilaalle ilmaantuu ihottumaa, on harkittava ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmähoidon sekä hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden käytön keskeyttämistä. Ihottuman hävittyä tulee harkita, onko ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmähoidon jatkaminen ilman hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden käyttöä asianmukaista. Jos ihottuma ei palaa, hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden käytön jatkamista voidaan harkita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Iäkkäät potilaat

Kliinisiin tutkimuksiin ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä ei osallistunut riittävää määrää vähintään 65‑vuotiaita potilaita, jotta olisi voitu selvittää, onko vaste näillä potilailla erilainen kuin nuoremmilla aikuisilla. Annossuositukset perustuvat tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä ja ivakaftorin monoterapialla tehdyistä tutkimuksista saatuun farmakokineettiseen profiiliin ja tietoihin (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Yhteisvaikutukset lääkevalmisteiden kanssa

CYP3A:n indusoijat

Ivakaftorialtistus pienentyy merkittävästi ja eleksakaftori- ja tetsakaftorialtistuksen odotetaan pienentyvän samanaikaisessa käytössä CYP3A:n indusoijien kanssa, jolloin ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin teho saattaa heikentyä. Siksi samanaikaista käyttöä voimakkaiden CYP3A:n indusoijien kanssa ei suositella (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

CYP3A:n estäjät

Altistukset eleksakaftorille, tetsakaftorille ja ivakaftorille lisääntyvät samanaikaisessa käytössä voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A:n estäjien kanssa. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftori- ja ivakaftoriannoksia tulee muuttaa samanaikaisessa käytössä kohtalaisten tai voimakkaiden CYP3A:n estäjien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset ja taulukko 2 kohdassa Annostus ja antotapa).

Kaihi

Ei-synnynnäistä silmän mykiön samentumista ilman näköön kohdistuvia vaikutuksia on raportoitu ivakaftoria sisältäviä hoitoja saaneilla pediatrisilla potilailla. Vaikka joissakin tapauksissa oli olemassa muita riskitekijöitä (kuten kortikosteroidien käyttö ja säteilylle altistuminen), mahdollista ivakaftorihoidon aiheuttamaa riskiä ei voida poissulkea. Pediatrisille potilaille on suositeltavaa tehdä silmätutkimus ennen ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmähoidon aloittamista sekä hoidon aikana (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Natriumsisältö

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutukset

Eleksakaftorin, tetsakaftorin ja/tai ivakaftorin farmakokinetiikkaan vaikuttavat lääkevalmisteet

CYP3A:n indusoijat

Eleksakaftori, tetsakaftori ja ivakaftori ovat CYP3A:n substraatteja (ivakaftori on CYP3A:n herkkä substraatti). Eleksakaftori-, tetsakaftori- ja ivakaftorialtistus saattaa pienentyä samanaikaisessa käytössä voimakkaiden CYP3A:n indusoijien kanssa, jolloin ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin teho saattaa heikentyä. Ivakaftorin samanaikainen anto rifampisiinin kanssa, joka on voimakas CYP3A:n indusoija, pienensi ivakaftorin AUC-arvoa merkittävästi 89 %. Myös eleksakaftori- ja tetsakaftorialtistuksen odotetaan vähentyvän samanaikaisessa käytössä voimakkaiden CYP3A:n indusoijien kanssa. Näin ollen samanaikaista käyttöä voimakkaiden CYP3A:n indusoijien kanssa ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Voimakkaita CYP3A:n indusoijia ovat muun muassa:

  • rifampisiini, rifabutiini, fenobarbitaali, karbamatsepiini, fenytoiini ja mäkikuisma (Hypericum perforatum).

CYP3A:n estäjät

Samanaikainen anto itrakonatsolin kanssa, joka on voimakas CYP3A:n estäjä, suurensi eleksakaftorin AUC-arvoa 2,8‑kertaisesti ja tetsakaftorin AUC-arvoa 4–4,5‑kertaisesti. Samanaikainen anto itrakonatsolin kanssa suurensi ivakaftorin AUC-arvoa 15,6‑kertaisesti ja samanaikainen anto ja ketokonatsolin kanssa 8,5‑kertaisesti. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin annoksia tulee pienentää samanaikaisessa käytössä voimakkaiden CYP3A:n estäjien kanssa (ks. taulukko 2 kohdassa Annostus ja antotapa ja kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Voimakkaita CYP3A:n estäjiä ovat muun muassa:

  • ketokonatsoli, itrakonatsoli, posakonatsoli ja vorikonatsoli
  • telitromysiini ja klaritromysiini.

Simulaatiot osoittivat, että samanaikainen anto kohtalaisten CYP3A:n estäjien flukonatsolin, erytromysiinin ja verapamiilin kanssa saattaa suurentaa eleksakaftorin AUC-arvoa noin 1,9‑kertaisesti ja tetsakaftorin AUC-arvoa noin 2,3‑kertaisesti. Flukonatsolin samanaikainen anto suurensi ivakaftorin AUC-arvoa 2,9‑kertaisesti. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftori- ja ivakaftoriannoksia tulee pienentää samanaikaisessa käytössä kohtalaisten CYP3A:n estäjien kanssa (ks. taulukko 2 kohdassa Annostus ja antotapa ja kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kohtalaisia CYP3A:n estäjiä ovat muun muassa:

  • flukonatsoli
  • erytromysiini.

Greippimehu sisältää yhden tai useamman CYP3A:ta kohtalaisesti estävän ainesosan ja saattaa siten lisätä eleksakaftori-, tetsakaftori- ja ivakaftorialtistusta samanaikaisessa käytössä. Siksi greippiä sisältäviä ruokia ja juomia on vältettävä ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftori- ja ivakaftorihoidon aikana (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Mahdolliset yhteisvaikutukset kuljettajaproteiinien kanssa

In vitro -tutkimukset osoittivat eleksakaftorin olevan effluksikuljettajaproteiinien P‑gp ja BCRP (rintasyövän resistenssiproteiini) substraatti, mutta ei OATP1B1:n tai OATP1B3:n substraatti. P‑gp:n ja BCRP:n estäjien samanaikaisen käytön ei odoteta vaikuttavan eleksakaftorialtistukseen eleksakaftorin suuren läpäisykyvyn sekä muuttumattomana erittymisen epätodennäköisyyden vuoksi.

In vitro -tutkimukset osoittivat tetsakaftorin olevan sisäänkuljettajaproteiini OATP1B1:n sekä effluksikuljettajaproteiinien P‑gp ja BCRP substraatti. Tetsakaftori ei ole OATP1B3:n substraatti. OATP1B1:n, P‑gp:n tai BCRP:n estäjien samanaikaisen käytön ei odoteta vaikuttavan tetsakaftorialtistukseen tetsakaftorin suuren läpäisykyvyn sekä muuttumattomana erittymisen epätodennäköisyyden vuoksi. P-gp:n estäjät saattavat kuitenkin lisätä altistusta tetsakaftorin M2‑TEZ-metaboliitille. Varovaisuutta tulee siksi noudattaa, kun P‑gp:n estäjiä (esim. siklosporiinia) käytetään samanaikaisesti ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin kanssa.

In vitro -tutkimukset osoittivat, että ivakaftori ei ole OATP1B1:n, OATP1B3:n tai P‑gp:n substraatti. Ivakaftori ja sen metaboliitit ovat BCRP:n substraatteja in vitro. Ivakaforin suuren läpäisykyvyn sekä muuttumattomana erittymisen epätodennäköisyyden vuoksi BCRP:n estäjien samanaikaisen annon ei odoteta muuttavan altistusta ivakaftorille ja M1‑IVA-metaboliitille, eikä mahdollisten muutosten M6‑IVA-metaboliitille altistuksessa odoteta olevan kliinisesti merkittäviä.

Eleksakaftorin, tetsakaftorin ja/tai ivakaftorin vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

CYP2C9:n substraatit

Ivakaftori saattaa estää CYP2C9:ää. INR-arvon tarkkailu on siksi suositeltavaa, kun ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria ja ivakaftorin yhdistelmää käytetään samanaikaisesti varfariinin kanssa. Muita lääkevalmisteita, joille altistus saattaa lisääntyä, ovat glimepiridi ja glipitsidi; näitä lääkevalmisteita tulee käyttää varoen.

Mahdolliset yhteisvaikutukset kuljettajaproteiinien kanssa

Ivakaftorin tai tetsakaftori-ivakaftorin samanaikainen anto digoksiinin kanssa, joka on herkkä CYP3A:n substraatti, suurensi digoksiinin AUC-arvoa 1,3‑kertaisesti, mikä on yhdenmukaista ivakaftorin lievän P-gp:tä estävän vaikutuksen kanssa. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmä saattaa lisätä systeemistä altistusta lääkevalmisteille, jotka ovat herkkiä P‑gp:n substraatteja, jolloin tällaisten lääkevalmisteiden terapeuttinen vaikutus ja haittavaikutukset saattavat voimistua tai pitkittyä. Varovaisuus ja asianmukainen seuranta ovat tarpeen, kun samanaikaisesti käytetään digoksiinia tai muita P-gp:n substraatteja, joiden terapeuttinen indeksi on kapea, kuten siklosporiinia, everolimuusia, sirolimuusia ja takrolimuusia.

Eleksakaftori ja M23‑ELX-metaboliitti estävät OATP1B1:n ja OATP1B3:n soluunottoa in vitro. Tetsakaftori-ivakaftori suurensi OATP1B1:n substraatti pitavastatiinin AUC-arvoa 1,2‑kertaisesti. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmä saattaa lisätä altistusta samanaikaisesti käytetyille lääkevalmisteille, jotka ovat näiden kuljettajaproteiinien substraatteja, kuten statiineille, glyburidille, nateglinidille ja repaglinidille. Varovaisuus ja asianmukainen seuranta ovat tarpeen samanaikaisessa käytössä OATP1B1:n ja OATP1B3:n substraattien kanssa. Bilirubiini on OATP1B1:n ja OATP1B3:n substraatti. Tutkimuksessa 445‑102 havaittiin lievää keskimääräisen kokonaisbilirubiinin kohoamista (muutos lähtötilanteesta enintään 4,0 µmol/l). Tämä löydös on yhdenmukainen in vitro ‑olosuhteissa todetun eleksakaftorin ja M23‑ELX-metaboliitin bilirubiinin kuljettajaproteiinien OATP1B1:n ja OATP1B3:n eston kanssa.

Eleksakaftori ja ivakaftori ovat BCRP:n estäjiä. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftori ja ivakaftori saattaa lisätä altistusta samanaikaisesti käytetyille lääkevalmisteille, jotka ovat BCRP:n substraatteja, kuten rosuvastatiinille. Asianmukaista seurantaa on noudatettava samanaikaisessa käytössä BCRP:n substraattien kanssa.

Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää on tutkittu etinyyliestradioli-levonorgestreelin kanssa, ja sillä ei havaittu olevan kliinisesti merkittävää vaikutusta tälle suun kautta otettavalle ehkäisyvalmisteelle altistukseen. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin ei odoteta vaikuttavan suun kautta otettavien ehkäisyvalmisteiden tehoon.

Pediatriset potilaat

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja (alle 300 raskaudesta) eleksakaftorin, tetsakaftorin tai ivakaftorin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Varmuuden vuoksi ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin käyttöä on suositeltavaa välttää raskauden aikana.

Imetys

Ei tiedetä, erittyvätkö eleksakaftori, tetsakaftori, ivakaftori tai niiden metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Olemassa olevat farmakokineettiset/toksikologiset tiedot koe-eläimistä ovat osoittaneet eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin erittyvän imettävien naarasrottien maitoon (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Vastasyntyneeseen/imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. On päätettävä lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorihoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Tietoja eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole saatavilla. Tetsakaftori ei vaikuttanut hedelmällisyyttä ja lisääntymiskykyä mittaaviin indekseihin uros- ja naarasrotilla kliinisesti merkittävillä altistuksilla. Eleksakaftori ja ivakaftori vaikuttivat rottien hedelmällisyyteen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Huimausta on raportoitu ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saaneilla potilailla, tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saaneilla potilailla ja ivakaftoria saaneilla potilailla (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita tulee neuvoa olemaan ajamatta ja käyttämättä koneita, kunnes mahdolliset huimausoireet lakkaavat.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmät haittavaikutukset vähintään 12‑vuotiailla potilailla, jotka saivat ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää, olivat päänsärky (17,3 %), ripuli (12,9 %) ja ylähengitystieinfektio (11,9 %).

Ihottumaa raportoitiin vakavana haittavaikutuksena kolmella ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saaneella potilaalla (1,5 %) ja yhdellä lumelääkettä saaneella potilaalla (0,5 %).

Haittavaikutusten taulukkomuotoinen luettelo

Taulukossa 4 on esitetty ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän, tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän ja ivakaftorimonoterapian käytössä havaitut haittavaikutukset. Haittavaikutukset on lueteltu MedDRA:n elinjärjestelmä- ja yleisyysluokkien mukaan. Yleisyysluokat: hyvin yleinen (≥1/10); yleinen (≥1/100, <1/10); melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100); harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000); hyvin harvinainen (<1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin). Haittavaikutukset on kussakin yleisyysluokassa esitetty vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 4: Haittavaikutukset

MedDRA-elinjärjestelmä-luokka

Haittavaikutukset

Yleisyys

Infektiot

Ylähengitystieinfektio*, nasofaryngiitti

hyvin yleinen

Nuha*, influenssa*

yleinen

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hypoglykemia*

yleinen

Hermosto

Päänsärky*, huimaus*

hyvin yleinen

Kuulo ja tasapainoelin

Korvakipu, epämiellyttävät tuntemukset korvassa, tinnitus, tärykalvon hyperemia, tasapainohäiriö

yleinen

Korvan tukkoisuus

melko harvinainen

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Suunielun kipu, nenän tukkoisuus*

hyvin yleinen

Vetinen nuha*, nenän sivuonteloiden tukkoisuus, nielun punoitus, poikkeava hengitys*

yleinen

Hengityksen vinkuminen*

melko harvinainen

Ruoansulatuselimistö

Ripuli*, vatsakipu*

hyvin yleinen

Pahoinvointi, ylävatsakipu*, ilmavaivat*

yleinen

Maksa ja sappi

Transaminaasiarvojen nousu

hyvin yleinen

ALAT-arvon nousu*, ASAT-arvon nousu*

yleinen

Maksavaurio

tuntematon

Kokonaisbilirubiiniarvojen nousu

tuntematon

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma*

hyvin yleinen

Akne*, kutina*

yleinen

Sukupuolielimet ja rinnat

Rintakyhmy

yleinen

Rintatulehdus, gynekomastia, nännimuutokset, nännikipu

melko harvinainen

Tutkimukset

Yskösten bakteerit

hyvin yleinen

Veren kreatiinikinaasiarvon nousu*

yleinen

Verenpaineen nousu*

melko harvinainen

*Haittavaikutukset havaittu ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän kliinisissä tutkimuksissa.

‡Maksavaurioita (ALAT-, ASAT- ja kokonaisbilirubiiniarvojen nousua) on raportoitu markkinoille tulon jälkeen ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmähoidossa. Ne käsittävät myös elinsiirtoon johtaneen maksan vajaatoimintatapauksen potilaalla, jolla oli ennestään kirroosi ja porttilaskimon hypertensio. Saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin.

Turvallisuutta koskevat tiedot seuraavista tutkimuksista olivat yhdenmukaisia tutkimuksesta 445‑102 saatujen turvallisuustietojen kanssa.

  • 4 viikon pituinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, aktiivikontrolloitu tutkimus, johon osallistui 107 potilasta (tutkimus 445‑103).
  • 96 viikon pituinen avoin turvallisuutta ja tehoa arvioiva jatkotutkimus tutkimusten 445‑102 ja 445‑103 potilaille (tutkimus 445‑105), jonka välianalyysi käsitti 510 potilasta, joista 271 oli saanut yhteensä ≥48 viikkoa hoitoa ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä.
  • 8 viikon pituinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, aktiivikontrolloitu tutkimus, johon osallistui 258 potilasta (tutkimus 445‑104).
  • 24 viikon pituinen avoin tutkimus (tutkimus 445-106), johon osallistui 66 iältään 6–<12 vuotiasta potilasta.
  • 24 viikon pituinen, satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus (tutkimus 445‑116), johon osallistui 121 iältään 6–<12‑vuotiasta potilasta.

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Transaminaasiarvojen nousu

Tutkimuksessa 445‑102 >8, >5 ja >3 kertaa viitealueen ylärajaa suurempien transaminaasiarvojen (ALAT tai ASAT) ilmaantuvuudet olivat ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla 1,5 %, 2,5 % ja 7,9 % ja lumelääkettä saaneilla potilailla 1,0 %, 1,5 % ja 5,5 %. Haittavaikutuksena ilmoitetun transaminaasien nousun ilmaantuvuus oli ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla 10,9 % ja lumelääkettä saaneilla potilailla 4,0 %. Markkinoille tulon jälkeen on raportoitu tapauksia, joissa hoito lopetettiin kohonneiden transaminaasien vuoksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ihottumatapahtumat

Tutkimuksessa 445‑102 ihottumatapahtumien (esim. ihottuma, kutiseva ihottuma) ilmaantuvuus oli ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla 10,9 % ja lumelääkettä saaneilla potilailla 6,5 %. Ihottumatapahtumat olivat vaikeusasteeltaan enimmäkseen lieviä tai keskivaikeita. Ihottumatapahtumien ilmaantuvuudet sukupuolen mukaan olivat ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla 5,8 % miehillä ja 16,3 % naisilla ja lumelääkettä saaneilla potilailla 4,8 % miehillä ja 8,3 % naisilla. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneista naispotilaista ihottumatapahtumien ilmaantuvuus oli 20,5 % naisilla, jotka ottivat hormonaalisia ehkäisyvalmisteita, ja 13,6 % naisilla, jotka eivät ottaneet hormonaalisia ehkäisyvalmisteita (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kreatiinikinaasiarvon nousu

Tutkimuksessa 445‑102 >5 kertaa viitealueen ylärajaa suurempien kreatiinikinaasiarvojen ilmaantuvuus oli ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla 10,4 % ja lumelääkettä saaneilla potilailla 5,0 %. Havaitut kreatiinikinaasiarvon nousut olivat enimmäkseen ohimeneviä ja oireettomia ja monia niistä oli edeltänyt liikunta. Kukaan ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneista potilaista ei lopettanut hoitoa kreatiinikinaasiarvon nousun vuoksi.

Verenpaineen nousu

Tutkimuksessa 445‑102 suurimmat keskimääräisen diastolisen ja systolisen verenpaineen nousut lähtötilanteesta olivat ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla 3,5 mmHg ja 1,9 mmHg (lähtötilanne: 113 mmHg systolinen ja 69 mmHg diastolinen) ja lumelääkettä saaneilla potilailla 0,9 mmHg ja 0,5 mmHg (lähtötilanne: 114 mmHg systolinen ja 70 mmHg diastolinen).

Niiden potilaiden osuus, joiden systolinen verenpaine oli >140 mmHg tai diastolinen verenpaine >90 mmHg vähintään kahdella mittauskerralla, oli ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla 5,0 % ja 3,0 % ja lumelääkettä saaneilla potilailla 3,5 % ja 3,5 %.

Pediatriset potilaat

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän turvallisuustietojen arviointi tutkimuksissa 102, 103, 104 ja 106 käsitti 138 iältään 6–<18 vuotiasta potilasta. Turvallisuusprofiili nuorilla on yleisesti ottaen yhdenmukainen aikuisten potilaiden kanssa.

Tutkimuksessa 445 106, johon osallistui 6–<12 vuotiaita potilaita, >8, >5 ja >3 kertaa viitealueen ylärajaa suurempien transaminaasiarvojen (ALAT tai ASAT) ilmaantuvuudet olivat 0 %, 1,5 % ja 10,6 %. Kenelläkään ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneista potilaista ei esiintynyt >3 kertaa viitealueen ylärajaa suurempia transaminaasiarvoja, joihin liittyi >3 kertaa viitealueen ylärajaa suurempi kokonaisbilirubiini, eikä kukaan näistä potilaista lopettanut hoitoa transaminaasiarvojen nousun vuoksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Muut erityisryhmät

Lukuun ottamatta ihottumaa koskevia sukupuolieroja ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän turvallisuusprofiili oli yleisesti ottaen samankaltainen kaikissa potilasalaryhmissä, iän, lähtötilanteen uloshengityksen sekuntitilavuuden prosentteina ennustetusta (ppFEV1) ja maantieteellisen alueen mukaan analysoituna.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin yliannostukseen ei ole saatavilla erityistä vastalääkettä. Yliannostusta hoidetaan yleisillä tukitoimilla, mm. tarkkailemalla elintoimintoja sekä seuraamalla potilaan kliinistä tilaa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut hengityselinten sairauksien lääkkeet; ATC-koodi: R07AX32

Vaikutusmekanismi

Eleksakaftori ja tetsakaftori ovat CFTR-proteiinin korjaajia, jotka sitoutuvat eri kohtiin CFTR-proteiinia ja joilla on additiivinen F508del‑CFTR:n prosessointia ja kuljetusta soluissa edistävä vaikutus, mikä lisää solun pinnalle kulkeutuvan CFTR-proteiinin määrää enemmän kuin kumpikaan molekyyli yksinään. Ivakaftori lisää kloridikuljetusta parantamalla CFTR-kanavan avoimuuden todennäköisyyttä (kanavaportin toimintaa) solun pinnalla.

Yhdessä eleksakaftori, tetsakaftori ja ivakaftori lisäävät F508del‑CFTR:n määrää ja parantavat sen toimintaa solun pinnalla, mikä lisää CFTR-proteiinin toimintaa CFTR-välitteisenä kloridikuljetuksena mitattuna. Muiden CFTR-varianttien kuin F508del‑CFTR-variantin osalta toisessa alleelissa on epäselvää, lisääkö eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmä näiden mutatoituneiden CFTR-varianttien määrää solun pinnalla ja sen välittämää kloridikuljetusta parantamalla avoimen kanavan todennäköisyyttä (kanavaportin toimintaa), ja missä määrin tätä mahdollisesti tapahtuu.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Vaikutukset hien kloridiin

Tutkimuksessa 445‑102 (potilailla, joiden toisessa alleelissa oli F508del-mutaatio ja toisessa alleelissa mutaatio, joka ennustaa joko CFTR-proteiinin tuotannon puuttumista tai CFTR-proteiinia, joka ei kuljeta kloridia eikä reagoi muihin CFTR:n modulaattoreihin [ivakaftoriin ja tetsakaftori-ivakaftoriin] in vitro) hien kloridipitoisuuden havaittiin pienentyneen lähtötilanteesta viikolla 4 ja pysyvän tällä tasolla 24‑viikon pituisen hoitojakson loppuun asti. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän hoitoero verrattuna lumelääkkeeseen hien kloridin keskimääräisessä absoluuttisessa muutoksessa lähtötilanteesta viikon 24 loppuun oli ‑41,8 mmol/l (95 %:n luottamusväli: ‑44,4, ‑39,3; P < 0,0001).

Tutkimuksessa 445‑103 (potilailla homotsygoottinen F508del-mutaatio) ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän hoitoero verrattuna tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmään hien kloridin keskimääräisessä absoluuttisessa muutoksessa lähtötilanteesta viikolla 4 oli ‑45,1 mmol/l (95 %:n luottamusväli: ‑50,1, ‑40,1; P < 0,0001).

Tutkimuksessa 445‑104 (potilailla heterotsygoottinen F508del-mutaatio ja toisessa alleelissa gating-virheeseen tai CFTR-jäännösaktiivisuuteen liittyvä mutaatio) hien kloridipitoisuuden keskimääräinen absoluuttinen muutos lähtötilanteesta viikon 8 loppuun oli ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saavassa ryhmässä -22,3 mmol/l (95 %:n luottamusväli: ‑24,5, ‑20,2; P < 0,0001). Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän hoitoero verrattuna kontrolliryhmään (ivakaftoriryhmä tai tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saavien ryhmä) oli ‑23,1 mmol/l (95 %:n luottamusväli: ‑26,1, ‑20,1; P < 0,0001).

Tutkimuksessa 445‑106 (6–<12‑vuotiaat potilaat, joilla homotsygoottinen F508del-mutaatio tai heterotsygoottinen F508del-mutaatio ja minimal function -mutaatio) hien kloridipitoisuuden keskimääräinen absoluuttinen muutos lähtötilanteesta (n = 62) viikon 24 loppuun (n = 60) oli ‑60,9 mmol/l (95 %:n luottamusväli: ‑63,7, ‑58,2)*. Hien kloridipitoisuuden keskimääräinen absoluuttinen muutos lähtötilanteesta viikon 12 loppuun (n = 59) oli ‑58,6 mmol/l (95 %:n luottamusväli: ‑61,1, ‑56,1).

* Kaikkien analyysien käsittämien osallistujien kaikista seurantakäynneistä ei ollut tietoja saatavilla, varsinkaan viikosta 16 alkaen. COVID‑19-pandemia vaikeutti tietojen keräämistä viikolla 24. Viikon 12 tietoihin pandemia vaikutti vähemmän.

Tutkimuksessa 445‑116 (6–<12‑vuotiaat potilaat, joilla heterotsygoottinen F508del-mutaatio ja minimal function -mutaatio) hoito ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä pienensi hien kloridipitoisuutta lähtötilanteesta viikon 24 loppuun lumelääkkeeseen verrattuna. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän keskimääräinen hoitoero (pienimmän neliösumman keskiarvo) verrattuna lumelääkkeeseen hien kloridipitoisuuden absoluuttisessa muutoksessa lähtötilanteesta viikon 24 loppuun oli ‑51,2 mmol/l (95 %:n luottamusväli: ‑55,3, ‑47,1; nimellinen P < 0,0001).

Sydän- ja verisuonivaikutukset

Vaikutus QT-aikaan

Enintään 2‑kertainen eleksakaftorin suositeltu enimmäisannos ja enintään 3‑kertaiset tetsakaforin ja ivakaftorin suositellut enimmäisannokset eivät pidentäneet terveiden tutkittavien QT/QTc-aikaa kliinisesti merkityksellisesti.

Syke

Tutkimuksessa 445‑102 sykkeen havaittiin laskevan keskimäärin 3,7–5,8 lyönnillä minuutissa lähtötilanteeseen (76 lyöntiä minuutissa) nähden ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftoria saaneilla potilailla.

Kliininen teho ja turvallisuus

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän teho kystistä fibroosia sairastavilla potilailla osoitettiin kolmessa faasin 3 tutkimuksessa. Näihin tutkimukseen otetuilla potilailla oli homotsygoottinen F508del-mutaatio tai heterotsygoottinen F508del-mutaatio ja toisessa alleelissa minimal function (MF) -mutaatio tai gating-virheeseen tai CFTR-jäännösaktiivisuuteen liittyvä mutaatio. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää ei ole kliinisesti arvioitu kaikilla F508del-heterotsygooteilla.

Tutkimus 445-102 oli 24 viikon pituinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus potilaille, joiden toisessa alleelissa oli F508del -mutaatio ja toisessa MF-mutaatio. Tähän tutkimukseen soveltuvilla kystistä fibroosia sairastavilla potilailla edellytettiin olevan joko luokan I mutaatioita, joiden ei ennustettu tuottavan CFTR-proteiinia (mukaan lukien nonsense-mutaatiot, kanoniset silmukointimutaatiot ja insertio/deleetio -vaiheistusmutaatiot, sekä pienet [≤3 nukleotidia] että ei-pienet [>3 nukleotidia]), tai missense-mutaatioita, minkä tuloksena on CFTR-proteiini, joka ei kuljeta kloridia eikä siihen saada vastetta ivakaftorilla eikä tetsakaftori-ivakaftorilla in vitro. Yleisimmät tutkimuksessa arvioidut minimal function -alleelit olivat G542X, W1282X, R553X ja R1162X; 621+1G→T, 1717-1G→A ja 1898+1G→A; 3659delC ja 394delTT; CFTRdele2,3 sekä N1303K, I507del, G85E, R347P ja R560T. Tutkimukseen osallistui yhteensä 403 vähintään 12‑vuotiasta potilasta (keski-ikä 26,2 vuotta), jotka satunnaistettiin saamaan joko lumelääkettä tai ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää. Seulonnassa potilaiden uloshengityksen sekuntitilavuus oli 40–90 % ennustetusta (ppFEV1-arvo 40–90 %). Lähtötilanteen ppFEV1-keskiarvo oli 61,4 % (vaihteluväli 32,3–97,1 %).

Tutkimus 445‑103 oli 4 viikon pituinen satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, aktiivikontrolloitu tutkimus potilailla, jotka olivat homotsygoottisia F508del-mutaation suhteen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 107 vähintään 12‑vuotiasta potilasta (keski-ikä 28,4 vuotta), jotka saivat tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää 4 viikon pituisen avoimen esivaiheen ajan, ja jotka satunnaistettiin sen jälkeen saamaan joko ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää tai tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää 4 viikon pituisen kaksoissokkoutetun hoitojakson ajan. Seulonnassa potilaiden ppFEV1-arvo oli 40–90 %. Lähtötilanteen ppFEV1-keskiarvo, esivaiheen jälkeen, oli 60,9 % (vaihteluväli 35,0–89,0 %).

Tutkimus 445‑104 oli 8 viikon pituinen satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, aktiivikontrolloitu tutkimus potilailla, joilla oli heterotsygoottinen F508del-mutaatio ja toisessa alleelissa gating-virheeseen (Gating) tai CFTR-jäännösaktiivisuuteen (RF) liittyvä mutaatio. Tutkimukseen osallistui yhteensä 258 vähintään 12‑vuotiasta potilasta (keski-ikä 37,7 vuotta), jotka saivat joko ivakaftoria (F/Gating) tai tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää (F/RF) 4 viikon pituisen avoimen esivaiheen ajan, ja jotka satunnaistettiin sen jälkeen saamaan joko ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää tai jatkamaan esivaiheen aikana saatua CFTR:ää moduloivaa hoitoa. F/R117H-genotyypin potilaat saivat esivaiheessa ivakaftoria. Lähtötilanteen ppFEV1-keskiarvo, esivaiheen jälkeen, oli 67,6 % (vaihteluväli 29,7–113,5 %).

Tutkimus 445‑106 oli 24 viikon pituinen avoin tutkimus 66:lla 6–<12‑vuotiaalla potilaalla (keski-ikä lähtötilanteessa 9,3 vuotta), joilla oli homotsygoottinen F508del-mutaatio tai heterotsygoottinen F508del-mutaatio ja minimal function -mutaatio. Potilaille, joiden paino lähtötilanteessa oli <30 kg, annettiin kaksi ivakaftori 37,5 mg/tetsakaftori 25 mg/eleksakaftori 50 mg -tablettia aamuisin ja yksi ivakaftori 75 mg -tabletti iltaisin. Potilaille, joiden paino lähtötilanteessa oli ≥30 kg, annettiin kaksi ivakaftori 75 mg/tetsakaftori 50 mg/eleksakaftori 100 mg -tablettia aamuisin ja yksi ivakaftori 150 mg -tabletti iltaisin. Seulonnassa potilaiden uloshengityksen sekuntitilavuus oli ≥40 % ennustetusta (keskimääräinen lähtötilanteen ppFEV1-arvo 88,8 % [vaihteluväli: 39,0–127,1 %]) ja paino ≥15 kg.

Tutkimus 445‑116 oli 24 viikon pituinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus 6–<12‑vuotiailla potilailla (keski-ikä lähtötilanteessa 9,2 vuotta), joilla oli heterotsygoottinen F508del-mutaatio ja minimal function -mutaatio. Yhteensä 121 potilasta satunnaistettiin saamaan joko lumelääkettä tai ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saaville potilaille, joiden paino lähtötilanteessa oli <30 kg, annettiin kaksi ivakaftori 37,5 mg/tetsakaftori 25 mg/eleksakaftori 50 mg -tablettia aamuisin ja yksi ivakaftori 75 mg -tabletti iltaisin. Potilaille, joiden paino lähtötilanteessa oli ≥30 kg, annettiin kaksi ivakaftori 75 mg/tetsakaftori 50 mg/eleksakaftori 100 mg -tablettia aamuisin ja yksi ivakaftori 150 mg -tabletti iltaisin. Seulonnassa potilaiden ppFEV1-arvo oli ≥70 % (lähtötilanteen keskimääräinen ppFEV1 oli 89,3 % [vaihteluväli 44,6–121,8 %]), keuhkojen tuuletusta mittaava indeksi (LCI2.5) ≥7,5 (lähtötilanteen keskimääräinen LCI2.5 oli 10,01 [vaihteluväli 6,91–18,36]) ja paino ≥15 kg.

Näiden tutkimusten potilaat jatkoivat kystisen fibroosin hoitojaan (esim. bronkodilaattorit, inhaloitavat antibiootit, dornaasi alfa ja hypertoninen keittosuolaliuos), mutta lopettivat mahdolliset aiemmin saadut CFTR:ää moduloivat hoidot, tutkimuslääkevalmisteita lukuun ottamatta. Potilailla oli vahvistettu kystisen fibroosin diagnoosi.

Potilaita, joilla oli seulonnassa keuhkoinfektio, jonka aiheuttajina oli keuhkojen toiminnan nopeampaan heikkenemiseen yhdistettyjä organismeja, kuten Burkholderia cenocepacia, Burkholderia dolosa tai Mycobacterium abscessus, tai poikkeava maksan toimintakokeen tulos (ALAT, ASAT, AFOS tai GGT ≥3 x viitealueen yläraja tai kokonaisbilirubiini ≥2 x viitealueen yläraja), ei otettu mukaan tutkimuksiin. Tutkimusten 445‑102 ja 445‑103 potilailla oli mahdollisuus siirtyä 96 viikon pituiseen avoimeen jatkotutkimukseen (tutkimus 445‑105). Tutkimusten 445‑104, 445‑106 ja 445‑116 potilailla oli mahdollisuus siirtyä erillisiin avoimiin jatkotutkimuksiin.

Tutkimus 445‑102

Tutkimuksessa 445‑102 ensisijainen päätetapahtuma oli ppFEV1-arvon keskimääräinen absoluuttinen muutos lähtötilanteesta viikon 24 loppuun. Hoito ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä johti tilastollisesti merkitsevään 14,3 prosenttiyksikön parannukseen ppFEV1-arvossa lumelääkkeeseen verrattuna (95 %:n luottamusväli: 12,7, 15,8; P < 0,0001) (taulukko 5). Keskimääräinen ppFEV1-arvon parantuminen havaittiin ensimmäisessä arvioinnissa päivänä 15 ja parannus säilyi 24 viikon pituisen hoitojakson loppuun asti. Parannuksia ppFEV1-arvossa havaittiin iästä, lähtötilanteen ppFEV1-arvosta, sukupuolesta ja maantieteellisestä alueesta riippumatta.

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saaneista potilaista yhteensä 18:lla lähtötilanteen ppFEV1-arvo oli <40 prosenttia. Turvallisuus ja teho tässä alaryhmässä oli yhdenmukainen kokonaispopulaation kanssa. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän keskimääräinen hoitoero verrattuna lumelääkkeeseen ppFEV1-arvon absoluuttisessa muutoksessa viikon 24 loppuun oli tässä alaryhmässä 18,4 prosenttiyksikköä (95 %:n luottamusväli: 11,5, 25,3).

Taulukossa 5 on yhteenveto ensisijaisesta ja tärkeimmistä toissijaisista päätetapahtumista.

Taulukko 5: Ensisijainen ja tärkeimmät toissijaiset tehon analyysit, koko analyysijoukko (tutkimus 445‑102)

Analyysi

Muuttuja

Lumelääke

N = 203

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmä

N = 200

Ensisijainen

Lähtötilanteen ppFEV1

Keskiarvo (SD)

61,3 (15,5)

61,6 (15,0)

Absoluuttinen ppFEV1-arvon muutos lähtötilanteesta viikon 24 loppuun (prosenttiyksikköä)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

-0,4 (0,5)

14,3 (12,7, 15,8)

< 0,0001

13,9 (0,6)

Tärkeimmät toissijaiset

Absoluuttinen ppFEV1-arvon muutos lähtötilanteesta viikolla 4 (prosenttiyksikköä)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

-0,2 (0,6)

13,7 (12,0, 15,3)

< 0,0001

13,5 (0,6)

Keuhko-oireiden pahentumisten lukumäärä lähtötilanteesta viikon 24 loppuun

Tapahtumia (arvioitu esiintyvyys/vuosi††)

Esiintyvyyssuhde (95 %:n CI)

P-arvo

113 (0,98)

EO

EO

41 (0,37)

0,37 (0,25, 0,55)

< 0,0001

Lähtötilanteen hien kloridi (mmol/l)

Keskiarvo (SD)

102,9 (9,8)

102,3 (11,9)

Absoluuttinen hien kloridin muutos lähtötilanteesta viikon 24 loppuun (mmol/l)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

‑0,4 (0,9)

‑41,8 (‑44,4, ‑39,3)

< 0,0001

‑42,2 (0,9)

Absoluuttinen hien kloridin muutos lähtötilanteesta viikolla 4 (mmol/L)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

0,1 (1,0)

‑41,2 (‑44,0, ‑38,5)

< 0,0001

‑41,2 (1,0)

Lähtötilanteen CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärä (pistettä)

Keskiarvo (SD)

70,0 (17,8)

68,3 (16,9)

Absoluuttinen muutos CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärässä lähtötilanteesta viikon 24 loppuun (pistettä)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

‑2,7 (1,0)

20,2 (17,5, 23,0)

< 0,0001

17,5 (1,0)

Absoluuttinen muutos CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärässä lähtötilanteesta viikolla 4 (pistettä)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

‑1,9 (1,1)

20,1 (16,9, 23,2)

< 0,0001

18,1 (1,1)

Lähtötilanteen painoindeksi (kg/m2)

Keskiarvo (SD)

21,31 (3,14)

21,49 (3,07)

Absoluuttinen painoindeksin muutos lähtötilanteesta viikolla 24 (kg/m2)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

0,09 (0,07)

1,04 (0,85, 1,23)

< 0,0001

1,13 (0,07)

ppFEV1: prosenttia ennustetusta uloshengityksen sekuntitilavuudesta; CI: luottamusväli; SD: keskipoikkeama; SE: keskivirhe; EO: ei oleellinen; CFQ‑R: Cystic Fibrosis Questionnaire‑Revised.

‡ Keuhko-oireiden pahentuminen määriteltiin antibioottihoidon (laskimonsisäisen, inhaloitavan tai oraalisen) muutoksena, kun potilaalla oli vähintään neljä 12:sta etukäteen määritetystä sinopulmonaarisesta merkistä/oireesta.

†† Tapahtumien arvioitu esiintyvyys vuotta kohden laskettiin käyttämällä 48 viikkoa vuotta kohden.

Tutkimus 445‑103

Tutkimuksessa 445‑103 ensisijainen päätetapahtuma oli keskimääräinen absoluuttinen ppFEV1-arvon muutos lähtötilanteesta kaksoissokkoutetun hoitojakson viikolla 4. Hoito ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä paransi ppFEV1-arvoa tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmään verrattuna tilastollisesti merkitsevästi 10,0 prosenttiyksiköllä (95 %:n luottamusväli: 7,4, 12,6; P < 0,0001) (taulukko 6). Parannuksia ppFEV1-arvossa havaittiin iästä, sukupuolesta, lähtötilanteen ppFEV1-arvosta ja maantieteellisestä alueesta riippumatta.

Taulukossa 6 on yhteenveto ensisijaisesta ja tärkeimmistä toissijaisista päätetapahtumista koko tutkimuspopulaatiossa.

Post hoc -analyysissa ppFEV1-arvon parannuksen havaittiin olevan 7,8 prosenttiyksikköä (95 %:n luottamusväli: 4,8, 10,8) potilailla, jotka olivat äskettäin saaneet CFTR:ää moduloivaa hoitoa (N = 66), ja 13,2 prosenttiyksikköä (95 %:n luottamusväli: 8,5, 17,9) potilailla, jotka eivät olleet äskettäin saaneet CFTR:ää moduloivaa hoitoa N = 41).

Taulukko 6: Ensisijainen ja tärkeimmät toissijaiset tehon analyysit, koko analyysijoukko (tutkimus 445‑103)

Analyysi*

Muuttuja

Tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmä

N = 52

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmä

N = 55

Ensisijainen

Lähtötilanteen ppFEV1

Keskiarvo (SD)

60,2 (14,4)

61,6 (15,4)

Absoluuttinen ppFEV1-arvon muutos lähtötilanteesta viikolla 4 (prosenttiyksikköä)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

0,4 (0,9)

10,0 (7,4, 12,6)

< 0,0001

10,4 (0,9)

Tärkeimmät toissijaiset

Lähtötilanteen hien kloridi (mmol/l)

Keskiarvo (SD)

90,0 (12,3)

91,4 (11,0)

Absoluuttinen hien kloridin muutos lähtötilanteesta viikolla 4 (mmol/l)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

1,7 (1,8)

‑45,1 (‑50,1, ‑40,1)

< 0,0001

‑43,4 (1,7)

Lähtötilanteen CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärä (pistettä)

Keskiarvo (SD)

72,6 (17,9)

70,6 (16,2)

Absoluuttinen muutos CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärässä lähtötilanteesta viikolla 4 (pistettä)

Hoitoero (95 %:n CI)

P-arvo

Ryhmänsisäinen muutos (SE)

EO

EO

‑1,4 (2,0)

17,4 (11,8, 23,0)

< 0,0001

16,0 (2,0)

ppFEV1: prosenttia ennustetusta uloshengityksen sekuntitilavuudesta; CI: luottamusväli; SD: keskipoikkeama; SE: keskivirhe; EO: ei oleellinen; CFQ‑R: Cystic Fibrosis Questionnaire‑Revised.

* Ensisijaisen ja tärkeimpien toissijaisten päätetapahtumien lähtötilanne määriteltiin 4 viikon pituisen, tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmähoitoa käsittävän esivaiheen päättymiseksi.

Tutkimus 445‑104

Tutkimuksessa 445‑104 ensisijainen päätetapahtuma oli ryhmänsisäinen keskimääräinen absoluuttinen ppFEV1-arvon muutos lähtötilanteesta viikon 8 loppuun ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saavien ryhmässä. Hoito ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä paransi ppFEV1-arvoa tilastollisesti merkitsevästi 3,7 prosenttiyksiköllä lähtötilanteesta (95 %:n luottamusväli: 2,8, 4,6; P < 0,0001) (ks. taulukko 7). Kokonaisparannuksia ppFEV1-arvossa havaittiin iästä, sukupuolesta, lähtötilanteen ppFEV1-arvosta, maantieteellisestä alueesta ja genotyyppiryhmästä (F/Gating tai R/RF) riippumatta.

Taulukossa 7 on yhteenveto ensisijaisesta ja toissijaisista päätetapahtumista koko tutkimuspopulaatiossa.

F/Gating-genotyypin potilaita koskevassa alaryhmäanalyysissa ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän (N = 50) hoitoero verrattuna ivakaftoriin (N = 45) ppFEV1-arvon keskimääräisessä absoluuttisessa muutoksessa oli 5,8 prosenttiyksikköä (95 %:n luottamusväli: 3,5, 8,0). F/RF‑genotyypin potilaita koskevassa alaryhmäanalyysissa ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän (N = 82) hoitoero verrattuna tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmään (N = 81) ppFEV1-arvon keskimääräisessä absoluuttisessa muutoksessa oli 2,0 prosenttiyksikköä (95 %:n luottamusväli: 0,5, 3,4). F/Gating- ja F/RF-genotyyppiryhmien hien kloridin parannusta ja CFQ‑R-kyselyn hengitysosion pistemäärää koskevat tulokset olivat yhdenmukaisia kokonaistulosten kanssa.

Taulukko 7: Ensisijainen ja toissijaiset tehon analyysit, koko analyysijoukko (tutkimus 445‑104)

Analyysi*

Muuttuja

Kontrolli-ryhmä#

N = 126

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmä

N = 132

Ensisijainen

Lähtötilanteen ppFEV1

Keskiarvo (SD)

68,1 (16,4)

67,1 (15,7)

Absoluuttinen ppFEV1-arvon muutos lähtötilanteesta viikon 8 loppuun (prosenttiyksikköä)

Ryhmänsisäinen muutos (95 %:n CI)

P-arvo

0,2 (-0,7, 1,1)

EO

3,7 (2,8, 4,6)

< 0,0001

Tärkeimmät ja muut toissijaiset

Absoluuttinen ppFEV1-arvon muutos lähtötilanteesta viikon 8 loppuun kontrolliryhmään verrattuna (prosenttiyksikköä)

Ryhmänsisäinen muutos (95 %:n CI)

P-arvo

EO

EO

3,5 (2,2, 4,7)

< 0,0001

Lähtötilanteen hien kloridi (mmol/l)

Keskiarvo (SD)

56,4 (25,5)

59,5 (27,0)

Absoluuttinen hien kloridin muutos lähtötilanteesta viikon 8 loppuun (mmol/l)

Ryhmänsisäinen muutos (95 %:n CI)

P-arvo

0,7 (-1,4, 2,8)

EO

‑22,3 (‑24,5, ‑20,2)

< 0,0001

Absoluuttinen hien kloridin muutos lähtötilanteesta viikon 8 loppuun kontrolliryhmään verrattuna (mmol/l)

Ryhmänsisäinen muutos (95 %:n CI)

P-arvo

EO

EO

‑23,1 (‑26,1, ‑20,1)

< 0,0001

Lähtötilanteen CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärä (pistettä)

Keskiarvo (SD)

77,3 (15,8)

76,5 (16,6)

Absoluuttinen muutos CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärässä lähtötilanteesta viikon 8 loppuun (pistettä)

Ryhmänsisäinen muutos (95 %:n CI)

1,6 (-0,8, 4,1)

10,3 (8,0, 12,7)

Absoluuttinen muutos CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärässä lähtötilanteesta viikon 8 loppuun kontrolliryhmään verrattuna (pistettä)

Ryhmänsisäinen muutos (95 %:n CI)

EO

8,7 (5,3, 12,1)

ppFEV1: prosenttia ennustetusta uloshengityksen sekuntitilavuudesta; CI: luottamusväli; SD: keskipoikkeama; EO: ei oleellinen; CFQ‑R: Cystic Fibrosis Questionnaire‑Revised.

* Ensisijaisen ja toissijaisten päätetapahtumien lähtötilanne määriteltiin 4 viikon pituisen, ivakaftorihoitoa tai tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmähoitoa käsittävän esivaiheen päättymiseksi.

# ivakaftoriryhmä tai tetsakaftori-ivakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää saavien ryhmä.

Tutkimus 445‑105

Käynnissä on parhaillaan 96 viikon pituinen avoin jatkotutkimus, jossa ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän turvallisuutta ja tehoa pitkäaikaisessa hoidossa arvioidaan potilailla, jotka siirtyivät tutkimuksista 445‑102 ja 445‑103. Tässä avoimessa jatkotutkimuksessa kaikki potilaat saavat ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää. Tutkimuksista 445‑102 ja 445‑103 siirtyneitä potilaita (n = 400 ja n = 107) koskeva tehon välianalyysi tehtiin, kun potilaat suorittivat viikon 24 tutkimuskäynnin tutkimuksessa 445‑105.

F508del-mutaation suhteen homotsygoottisilla potilailla, jotka saivat ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää tutkimuksessa 445‑103 ja jatkoivat samaa hoitoa tutkimuksessa 445‑105, parannukset ppFEV1-arvossa, CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärässä ja hien kloridissa olivat säilyneet 28 viikon kumulatiivisen hoidon ajan (eli tutkimuksen 445‑105 viikon 24 loppuun). Vuotuistettu keuhko-oireiden pahentumisten esiintyvyys 28 viikon kumulatiivisen hoidon aikana (eli tutkimuksen 445‑105 viikon 24 loppuun) sekä painoindeksi ja painoindeksin keskihajonta 28 viikon kumulatiivisen hoidon aikana (eli tutkimuksen 445‑105 viikon 24 kohdalla) olivat yhdenmukaisia tutkimuksessa 445‑102 tutkittuja genotyyppejä omaavien potilaiden vastaavien tulosten kanssa.

Pediatriset potilaat

6–<12‑vuotiaat pediatriset potilaat

Tutkimus 445‑106

Tutkimuksen 445‑106 turvallisuutta ja siedettävyyttä koskevaa ensisijaista päätetapahtumaa arvioitiin viikon 24 loppuun asti. Toissijaiset päätetapahtumat koskivat farmakokinetiikkaa ja tehoa.

Taulukossa 8 on yhteenveto toissijaisista tehoa koskevista tuloksista.

Taulukko 8: Toissijaiset tehon analyysit, koko analyysijoukko (N = 66) (tutkimus 445-106)

Analyysi

Lähtö-tilanteen keskiarvo (SD)

Absoluuttinen muutos viikon 12 loppuun

Ryhmän-sisäinen muutos (95 %:n CI)

Absoluuttinen muutos viikon 12 loppuun

Ryhmän-sisäinen muutos (95 %:n CI)**

ppFEV1 (prosenttiyksikköä)

n = 62

88,8 (17,7)

n = 59

9,6 (7,3, 11,9)

n = 59

10,2 (7,9, 12,6)

CFQ‑R-kyselyn hengitystä koskevan osion pistemäärä (pistettä)

n = 65

80,3 (15,2)

n = 65

5,6 (2,9, 8,2)

n = 65

7,0 (4,7, 9,2)

Iänmukaisen painoindeksin z-pistemäärä

n = 66

-0,16 (0,74)

n = 58

0,22 (0,13, 0,30)#

n = 33

0,37 (0,26,

0,48)±

Iänmukaisen painon z-pistemäärä

n = 66

-0,22 (0,76)

n = 58

0,13 (0,07, 0,18)#

n = 33

0,25 (0,16,

0,33)±

Iänmukaisen pituuden z-pistemäärä

n = 66

-0,11 (0,98)

n=58

-0,03 (-0,06, 0,00)#

n = 33

-0,05 (-0,12, 0,01)±

Keuhko-oireiden pahentumisten lukumäärä

EO

EO

n = 66

4 (0,12)

LCI2.5

n = 53

9,77 (2,68)

n = 48

-1,83 (‑2,18, ‑1,49)

n = 50

‑1,71 (‑2,11, ‑1,30)

SD: keskipoikkeama; CI: luottamusväli; ppFEV1: prosenttia ennustetusta uloshengityksen sekuntitilavuudesta; CFQ‑R: Cystic Fibrosis Questionnaire‑Revised; EO: ei oleellinen; LCI: Lung Clearance Index (keuhkojen tuuletusta mittaava indeksi).

‡ Keuhko-oireiden pahentuminen määriteltiin antibioottihoidon (laskimonsisäisen, inhaloitavan tai oraalisen) muutoksena, kun potilaalla oli vähintään neljä 12:sta etukäteen määritetystä sinopulmonaarisesta merkistä/oireesta.

†† Tapahtumien lukumäärä ja arvioitu esiintyvyys vuotta kohden laskettiin käyttämällä 48 viikkoa vuotta kohden.

# Viikon 12 arvioinnissa.

± Viikon 24 arvioinnissa.

** Kaikkien analyysien käsittämien osallistujien kaikista seurantakäynneistä ei ollut tietoja saatavilla, varsinkaan viikosta 16 alkaen. COVID‑19-pandemia vaikeutti tietojen keräämistä viikolla 24. Viikon 12 tietoihin pandemia vaikutti vähemmän.

Tutkimus 445‑116

Tutkimuksessa 445‑116 hoito ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmällä johti tilastollisesti merkitsevään parannukseen ensisijaisessa päätetapahtumassa (LCI2.5) lähtötilanteesta viikon 24 loppuun. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän keskimääräinen hoitoero (pienimmän neliösumman keskiarvo) verrattuna lumelääkkeeseen LCI2.5-arvon absoluuttisessa muutoksessa lähtötilanteesta viikon 24 loppuun oli ‑2,26 (95 %:n luottamusväli: ‑2,71, ‑1,81; P < 0,0001).

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän käytöstä kystisen fibroosin hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin farmakokinetiikka on samankaltainen terveillä aikuisilla tutkittavilla ja kystistä fibroosia sairastavilla potilailla. Eleksakaftorin ja tetsakaftorin kerran vuorokaudessa annon ja ivakaftorin kaksi kertaa vuorokaudessa annon aloittamisen jälkeen eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin pitoisuudet plasmassa saavuttavat vakaan tilan noin 7 vuorokauden kuluessa (eleksakaftori), 8 vuorokauden kuluessa (tetsakaftori) ja 3–5 vuorokauden kuluessa (ivakaftori). Kun vakaa tila saavutetaan ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin annossa, eleksakaftorin kumulaatiokerroin on noin 3,6, tetsakaftorin noin 2,8 ja ivakaftorin noin 4,7. Eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin tärkeimmät vakaan tilan farmakokineettiset parametrit vähintään 12‑vuotiailla kystistä fibroosia sairastavilla potilailla on esitetty taulukossa 9.

Taulukko 9: Eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin keskimääräiset (SD) vakaan tilan farmakokineettiset parametrit enintään 12‑vuotiailla kystistä fibroosia sairastavilla potilailla

Annos

Vaikuttava aine

Cmax (mikrog/ml)

AUC0‑24h,ss tai AUC0‑12h,ss

(mikrog∙h/ml)*

Ivakaftori 150 mg 12 tunnin välein, tetsakaftori 100 mg ja eleksakaftori 200 mg kerran vrk:ssa,

Eleksakaftori

9,15 (2,09)

162 (47,5)

Tetsakaftori

7,67 (1,68)

89,3 (23,2)

Ivakaftori

1,24 (0,34)

11,7 (4,01)

*AUC0‑24h eleksakaftorille ja tetsakaftorille ja AUC0‑12h ivakaftorille

SD: keskipoikkeama; Cmax: suurin havaittu pitoisuus; AUCss: pitoisuus-aikakäyrän alle jäävä pinta-ala vakaassa tilassa.

Imeytyminen

Suun kautta ravitussa tilassa annetun eleksakaftorin absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 80 %. Enimmäispitoisuuden saavuttamiseen kuluvan ajan (tmax) mediaani (vaihteluväli) on eleksakaftorilla noin 6 tuntia (4–12 tuntia), tetsakaftorilla noin 3 tuntia (2–4 tuntia) ja ivakaftorilla noin 4 tuntia (3–6 tuntia). Kun eleksakaftoria annetaan rasvaa sisältävän ruoan kanssa, eleksakaftorialtistus (AUC) lisääntyy noin 1,9–2,5‑kertaisesti verrattuna paastotilassa antoon. Kun ivakaftoria annetaan rasvaa sisältävän ruoan kanssa, ivakaftorialtistus lisääntyy noin 2,5–4‑kertaisesti verrattuna paastotilassa antoon. Ruoalla ei ole vaikutusta tetsakaftorialtistukseen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Jakautuminen

Eleksakaftorista >99 % ja tetsakaftorista noin 99 % sitoutuu plasman proteiineihin, kummassakin tapauksessa pääasiassa albumiiniin. Ivakaftorista noin 99 % sitoutuu plasman proteiineihin, pääasiassa albumiiniin ja lisäksi happamaan alfa‑1‑glykoproteiiniin ja ihmisen gammaglobuliiniin. Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän suun kautta annon jälkeen keskimääräinen (±SD) näennäinen jakautumistilavuus oli eleksakaftorilla 53,7 litraa (17,7), tetsakaftorilla 82,0 litraa (22,3) ja ivakaftorilla 293 litraa (89,8). Eleksakaftori, tetsakaftori ja ivakaftori eivät jakaudu ensisijaisesti ihmisen punasoluihin.

Biotransformaatio

Eleksakaftori metaboloituu laajasti ihmisellä, pääasiassa CYP3A4/5-välitteisesti. Terveille miestutkittaville annetun 200 mg:n 14C‑eleksakaftorin kerta-annoksen jälkeen M23‑ELX oli ainoa päämetaboliitti verenkierrossa. M23‑ELX-metaboliitti on teholtaan samankaltainen kuin eleksakaftori, ja sitä pidetään farmakologisesti aktiivisena.

Tetsakaftori metaboloituu laajasti ihmisellä, pääasiassa CYP3A4/5-välitteisesti. Terveille miestutkittaville annetun 100 mg:n 14C‑tetsakaftorikerta-annoksen jälkeen verenkierrossa havaittiin kolme päämetaboliittia, M1‑TEZ, M2‑TEZ ja M5‑TEZ. M1‑TEZ-metaboliitti on teholtaan samankaltainen kuin tetsakaftori, ja sitä pidetään farmakologisesti aktiivisena. M2‑TEZ-metaboliitin farmakologinen aktiivisuus on paljon vähäisempää kuin tetsakaftorin tai M1‑TEZ-metaboliitin, ja M5‑TEZ-metaboliittia ei pidetä farmakologisesti aktiivisena. Lisäksi tetsakaftorin suoran glukuronidaation kautta muodostuu vähäisempi verenkierrossa ilmenevä metaboliitti, M3‑TEZ.

Myös ivakaftori metaboloituu laajasti ihmisellä. In vitro- ja in vivo -tiedot viittaavat siihen, että ivakaftori metaboloituu pääasiassa CYP3A4/5-välitteisesti. M1‑IVA ja M6‑IVA ovat ivakaftorin kaksi päämetaboliittia ihmisellä. M1‑IVA vastaa teholtaan noin yhtä kuudesosaa ivakaftorista, ja sitä pidetään farmakologisesti aktiivisena. M6‑IVA-metaboliittia ei pidetä farmakologisesti aktiivisena.

CYP3A4*22-heterotsygoottisen genotyypin vaikutus tetsakaftorille, ivakaftorille ja eleksakaftorille altistukseen vastaa heikon CYP3A4:n estäjän samanaikaisen annon vaikutusta, mikä ei ole kliinisesti merkittävä. Tetsakaftorin, ivakaftorin tai eleksakaftorin annosta ei tarvitse muuttaa. Vaikutuksen odotetaan olevan voimakkaampi CYP3A4*22- homotsygoottisen genotyypin potilailla. Tällaisia potilaita koskevia tietoja ei kuitenkaan ole saatavilla.

Eliminaatio

Useiden ravitussa tilassa annettujen annosten jälkeen keskimääräinen (±SD) näennäinen puhdistuma oli eleksakaftorilla 1,18 (0,29) l/h, tetsakaftorilla 0,79 (0,10) l/h ja ivakaftorilla 10,2 (3,13) l/h. Kiinteäannoksisten ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin yhdistelmätablettien annon jälkeen keskimääräinen (SD) terminaalinen puoliintumisaika oli eleksakaftorilla noin 24,7 (4,87) tuntia, tetsakaftorilla noin 60,3 (15,7) tuntia ja ivakaftorilla noin 13,1 (2,98) tuntia. Keskimääräinen (SD) efektiivinen puoliintumisaika kiinteäannoksisten ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin yhdistelmätablettien annon jälkeen on 11,9 (3,79) tuntia.

Pelkän 14C‑eleksakaftorin suun kautta annon jälkeen suurin osa eleksakaftorista (87,3 %) eliminoitui ulosteeseen, pääasiassa metaboliitteina.

Pelkän 14C‑tetsakaftorin suun kautta annon jälkeen suurin osa annoksesta (72 %) erittyi ulosteeseen (muuttumattomana tai M2-TEZ-metaboliittina) ja noin 14 % erittyi virtsaan (pääasiassa M2-TEZ-metaboliittina), mikä johti keskimäärin 86‑prosenttiseen poistumiseen enintään 26 vuorokauden kuluessa annosta.

Pelkän 14C‑ivakaftorin suun kautta annon jälkeen suurin osa ivakaftorista (87,8 %) erittyi ulosteeseen metabolisen muuntumisen jälkeen.

Eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin erittyminen virtsan kautta muuttumattomana lääkkeenä oli vähäistä.

Maksan vajaatoiminta

Eleksakaftoria yksinään tai yhdistelmänä tetsakaftorin ja ivakaftorin kanssa ei ole tutkittu vaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh-luokka C, pistemäärä 10–15) sairastavilla tutkittavilla.

Useiden eleksakaftori-, tetsakaftori- ja ivakaftoriannosten antaminen 10 päivän aikana keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh-luokka B, pistemäärä 7–9) sairastaville tutkittaville suurensi eleksakaftorin AUC-arvoa noin 25 %:lla ja Cmax-arvoa 12 %:lla, M23‑ELX-metaboliitin AUC-arvoa 73 %:lla ja Cmax-arvoa 70 %:lla tetsakaftorin AUC-arvoa 20 %:lla mutta ei tetsakaftorin Cmax-arvoa, M1‑TEZ-metaboliitin AUC-arvoa 22 %:lla ja Cmax-arvoa 20 %:lla sekä ivakaftorin AUC-arvoa 1,5‑kertaisesti ja Cmax-arvoa 10 %:lla terveisiin, demografisesti kaltaistettuihin tutkittaviin verrattuna. Keskivaikean maksan vajaatoiminnan vaikutus kokonaisaltistukseen (eleksakaftorin ja sen M23‑ELX-metaboliitin yhteenlaskettujen arvojen perusteella) ilmeni 36 % suurempana AUC-arvona ja 24 % suurempana Cmax-arvona terveisiin, demografisesti kaltaistettuihin tutkittaviin verrattuna (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Tetsakaftori ja ivakaftori

Useiden tetsakaftori- ja ivakaftoriannosten antaminen 10 päivän aikana keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville tutkittaville suurensi tetsakaftorin AUC-arvoa 36 %:lla ja Cmax-arvoa 10 %:lla ja ivakaftorin AUC-arvoa 1,5‑kertaisesti mutta ei ivakaftorin Cmax-arvoa terveisiin, demografisesti kaltaistettuihin tutkittaviin verrattuna.

Ivakaftori

Pelkällä ivakaftorilla tehdyssä tutkimuksessa keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien tutkittavien ivakaftorin Cmax-arvo ei suurentunut mutta AUC-arvo 2,0‑kertaistui terveisiin, demografisesti kaltaistettuihin tutkittaviin verrattuna.

Munuaisten vajaatoiminta

Eleksakaftoria yksinään tai yhdistelmänä tetsakaftorin ja ivakaftorin kanssa ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (arvioitu glomerulusten suodatusnopeus [eGFR] <30 ml/min) tai loppuvaiheen munuaissairaus.

Eleksakaftoria, tetsakaftoria ja ivakaftoria koskevassa ihmisillä tehdyssä farmakokineettisessä tutkimuksessa eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin erittyminen virtsaan oli minimaalista (vain 0,23 %, 13,7 % [0,79 % muuttumattomana lääkkeenä] ja 6,6 % kokonaisradioaktiivisuudesta).

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella eleksakaftorialtistus oli samankaltainen lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (N = 75, eGFR 60–<90 ml/min) kuin potilailla, joiden munuaisten toiminta oli normaali (N = 341, eGFR ≥90 ml/min).

Populaatiofarmakokineettinen analyysi, joka käsitti 817 tetsakaftoria yksinään tai yhdistelmänä ivakaftorin kanssa faasin 2 tai faasin 3 tutkimuksissa saanutta potilasta, osoitti, että lievä munuaisten vajaatoiminta (N = 172, eGFR 60–<90 ml/min) ja keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (N = 8, eGFR 30–<60 ml/min) eivät vaikuttaneet merkittävästi tetsakaftorin puhdistumaan (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Sukupuoli

Eleksakaftorin (244 miestä ja 174 naista), tetsakaftorin ja ivakaftorin farmakokinetiikka on samankaltaista miehillä ja naisilla.

Rotu

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella rodulla ei ollut kliinisesti merkittävää vaikutusta eleksakaftorialtistukseen valkoihoisilla (N = 373) ja ei-valkoihoisilla (N = 45). Ei-valkoihoiset tutkittavat käsittivät 30 tummaihoista tai afroamerikkalaista henkilöä, 1 monirotuisen henkilön ja 14 muunrotuista henkilöä (aasialaisia tutkittavia ei sisältynyt analyysiin).

Hyvin niukat farmakokineettiset tiedot viittaavat siihen, että tetsakaftorialtistus valkoihoisilla (n = 652) ja ei-valkoihoisilla (n = 8) on samaa luokkaa. Ei-valkoihoiset tutkittavat käsittivät 5 tummaihoista tai afroamerikkalaista henkilöä ja 3 syntyperäistä havaijilaista tai muuta tyynenmerensaarelaista.

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella rodulla ei ollut kliinisesti merkittävää vaikutusta ivakaftorin farmakokinetiikkaan valkoihoisilla (n = 379) ja ei-valkoihoisilla (n = 29). Ei-valkoihoiset tutkittavat käsittivät 27 afroamerikkalaista henkilöä ja 2 aasialaista henkilöä.

Iäkkäät potilaat

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmää koskeviin kliinisiin tutkimuksiin ei osallistunut riittävää määrää vähintään 65‑vuotiaita potilaita, jotta olisi voitu selvittää, onko vaste näillä potilailla erilainen kuin nuoremmilla aikuisilla (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Populaatiofarmakokineettiseen analyysiin perustuvat faasin 3 tutkimuksissa havaitut eleksakaftori-, tetsakaftori- ja ivakaftorialtistukset on esitetty ikäryhmän mukaan taulukossa 10. Eleksakaftori-, tetsakaftori- ja ivakaftorialtistukset 6–<18 vuotiailla potilailla ovat saman vaihteluvälin sisällä kuin vähintään 18-vuotiailla potilailla havaitut altistukset.

Taulukko 10. Keskimääräinen (SD) vakaan tilan eleksakaftori-, M23-ELX-, tetsakaftori-, M1-TEZ- ja ivakaftorialtistus ikäryhmän mukaan

Ikäryhmä

Annos

Eleksakaftori

AUC0-24h,ss (mikrog∙h/ml)

M23-ELX
AUC0-24h,ss (mikrog∙h/ml)

Tetsakaftori

AUC0-24h,ss (mikrog∙h/ml)

M1-TEZ
AUC0-24h, ss
(mikrog∙h/ml)

Ivakaftori

AUC0-12h,ss (mikrog∙h/ml)

6–<12-vuotiaat potilaat, joiden paino <30 kg (N = 36)ivakaftori 75 mg 12 tunnin välein, tetsakaftori 50 mg kerran vrk:ssa, eleksakaftori 100 mg kerran vrk:ssa116 (39,4)45,4 (25,2)67,0 (22,3)153 (36,5)9,78 (4,50)
6–<12-vuotiaat potilaat, joiden paino ≥30 kg (N = 30)ivakaftori 150 mg 12 tunnin välein, tetsakaftori 100 mg kerran vrk:ssa, eleksakaftori 200 mg kerran vrk:ssa195 (59,4)104 (52)103 (23,7)220 (37,5)17,5 (4,97)
Nuoret potilaat (12–<18 vuotta)
(N = 72)
ivakaftori 150 mg 12 tunnin välein, tetsakaftori 100 mg kerran vrk:ssa, eleksakaftori 200 mg kerran vrk:ssa

147 (36,8)

58,5 (25,6)

88,8 (21,8)

148 (33,3)

10,6 (3,35)

Aikuiset potilaat (≥18 vuotta)

(N = 179)

ivakaftori 150 mg 12 tunnin välein, tetsakaftori 100 mg kerran vrk:ssa, eleksakaftori 200 mg kerran vrk:ssa

168 (49,9)

64,6 (28,9)

89,5 (23,7)

128 (33,7)

12,1 (4,17)

SD: keskipoikkeama; AUCss: pitoisuus-aikakäyrän alle jäävä pinta-ala vakaassa tilassa.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Eleksakaftori

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Hedelmällisyys ja tiineys

Hedelmällisyyttä koskevien löydösten haittavaikutuksetonta altistustasoa kuvaava NOAEL-arvo oli urosrotilla 55 mg/kg/vrk (2 kertaa suurin ihmiselle suositeltu annos [MRHD] eleksakaftorin ja sen metaboliitin yhteenlaskettujen AUC-arvojen perusteella) ja naarasrotilla 25 mg/kg/vrk (4 kertaa MRHD eleksakaftorin ja sen metaboliitin yhteenlaskettujen AUC-arvojen perusteella). Rotalla, suurimman siedettävän annoksen (MTD) ylittävillä annoksilla, siementiehyiden rappeutuminen ja atrofia korreloi lisäkivesten oligospermian/aspermian ja solujätteen kanssa. Eleksakaftoria 14 mg/kg/vrk (14 kertaa MRHD eleksakaftorin ja sen metaboliitin yhteenlaskettujen AUC-arvojen perusteella) saaneiden uroskoirien kiveksissä havaittiin minimaalista tai lievää bilateraalista siementiehyiden rappeutumista/atrofiaa, joka ei hävinnyt lääkkeettömän jakson aikana, mutta ei myöskään aiheuttanut jälkiseurauksia. Näiden löydösten merkitystä ihmiselle ei tunneta.

Eleksakaftori ei ollut teratogeeninen rotilla 40 mg/kg/vrk:n annoksilla eikä kaniineilla 125 mg/kg/vrk:n annoksilla (rotilla noin 9 kertaa ja kaniineilla noin 4 kertaa MRHD eleksakaftorin ja sen metaboliitin yhteenlaskettujen AUC-arvojen perusteella [rotta] eleksakaftorin AUC-arvon perusteella [kaniini]). Kehitystä koskevat löydökset rajoittuivat sikiöiden alentuneeseen keskipainoon ≥25 mg/kg/vrk:n annoksilla.

Eleksakaftorin havaittiin läpäisevän tiineiden rottien istukan.

Tetsakaftori

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Tetsakaftorin havaittiin läpäisevän tiineiden rottien istukan.

Nuorten eläinten toksisuutta koskevissa tutkimuksissa, joissa rottia altistettiin syntymän jälkeisinä päivinä 7–35, havaittiin kuolleisuutta ja henkeä uhkaavaa huonokuntoisuutta, myös pienillä annoksilla. Löydökset olivat annosriippuvaisia ja yleisesti ottaen vaikeampia silloin, kun tetsakaftorin anto aloitettiin varhain syntymän jälkeen. Kun rottia altistettiin syntymän jälkeisinä päivinä 21–49, toksisuutta ei havaittu suurimmalla annoksella, joka vastasi noin kaksinkertaista ihmisen tarkoituksellista altistusta. Tetsakaftori ja sen metaboliitti M1-TEZ ovat P-glykoproteiinin substraatteja. Pienempi P-glykoproteiinin aktiivisuus nuorten rottien aivoissa suurensi aivojen tetsakaftori- ja M1-TEZ-pitoisuuksia. Nämä löydökset eivät ole olennaisia käyttöaiheen mukaisten 6–11-vuotiaiden pediatristen potilaiden kannalta, sillä P-glykoproteiinin aktiivisuus näillä potilailla vastaa aikuisilla havaittua tasoa.

Ivakaftori

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Hedelmällisyys ja tiineys

Hedelmällisyyttä koskevien löydösten NOAEL-arvo oli urosrotilla 100 mg/kg/vrk (5 kertaa suurin ihmiselle suositeltu annos [MRHD] ivakaftorin ja sen metaboliittien yhteenlaskettujen AUC-arvojen perusteella) ja naarasrotilla 100 mg/kg/vrk (3 kertaa MRHD ivakaftorin ja sen metaboliittien yhteenlaskettujen AUC-arvojen perusteella).

Pre- ja postnataalisissa tutkimuksissa ivakaftori laski eloonjäänti- ja imetysindeksejä sekä pienensi poikasten painoa. Elinkelpoisuuden ja jälkeläisten kasvun NOAEL-arvon perusteella altistustaso on noin 3‑kertainen verrattuna systeemiseen altistukseen ivakaftorille ja sen metaboliiteille aikuisilla ihmisillä MRHD-annoksella. Ivakaftorin havaittiin läpäisevän tiineiden rottien ja kaniinien istukan.

Tutukimukset nuorilla eläimillä

Kaihilöydöksiä todettiin nuorilla rotilla, joille oli annettu syntymän jälkeisinä päivinä 7–35 ivakaftoria annoksina, joilla saavutettiin 0,21 kertaa ihmisen altistus MRHD-annoksella ivakaftorin ja sen metaboliittien systeemisen altistuksen perusteella. Kaihilöydöksiä ei ole todettu tiineysajan päivinä 7–17 ivakaftoria saaneiden naarasrottien sikiöillä, rotanpoikasilla, jotka altistuivat ivakaftorille maidon kautta syntymän jälkeiseen päivään 20 asti, 7 viikon ikäisillä rotilla, eikä ivakaftoria saaneilla 3,5–5 kuukauden ikäisillä koirilla. Näiden löydösten mahdollista merkitystä ihmiselle ei tunneta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ivakaftori-tetsakaftori-eleksakaftori

Rotilla ja koirilla tehdyissä toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevissa tutkimuksissa, joissa arvioitiin eleksakaftorin, tetsakaftorin ja ivakaftorin yhdistelmän mahdollista additiivista ja/tai synergististä toksisuutta, ei havaittu odottamattomia toksisia vaikutuksia tai yhteisvaikutuksia. Urosten lisääntymiskykyyn kohdistuvaa mahdollista synergististä toksisuutta ei ole arvioitu.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin

Hypromelloosi (E464)

Hypromelloosiasetaattisuksinaatti

Natriumlauryylisulfaatti (E487)

Kroskarmelloosinatrium (E468)

Mikrokiteinen selluloosa (E460(i))

Magnesiumstearaatti (E470b)

Tabletin kalvopäällyste

Hypromelloosi (E464)

Hydroksipropyyliselluloosa (E463)

Titaanidioksidi (E171)

Talkki (E553b)

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

Kaftrio 37,5 mg/25 mg/50 mg kalvopäällysteiset tabletit

2 vuotta

Kaftrio 75 mg/50 mg/100 mg kalvopäällysteiset tabletit

3 vuotta

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

KAFTRIO tabletti, kalvopäällysteinen
75/50/100 mg 56 fol (11003,41 €)

PF-selosteen tieto

PCTFE:stä (polyklorotrifluoroetyleenistä) / PVC:stä (polyvinyylikloridista) valmistettu läpipainopakkaus, jossa on paperilla päällystetty alumiinifoliokansi.

Pakkauskoko: 56 tablettia (4 läpipainolevyä, joissa kussakin 14 tablettia).

Valmisteen kuvaus:

Kaftrio 37,5 mg/25 mg/50 mg kalvopäällysteiset tabletit

Vaaleanoranssi, kapselin muotoinen tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu ”T50” ja jonka toinen puoli on tyhjä (mitat 6,4 mm x 12,2 mm).

Kaftrio 75 mg/50 mg/100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Oranssi, kapselin muotoinen tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu ”T100” ja jonka toinen puoli on tyhjä (mitat 7,9 mm x 15,5 mm).

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

KAFTRIO tabletti, kalvopäällysteinen
75/50/100 mg 56 fol

  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Eleksakaftorin, ivakaftorin ja tetsakaftorin yhdistelmähoito: Kystisen fibroosin yhdistelmähoito ivakaftorin, tetsakaftorin ja eleksakaftorin yhdistelmävalmisteella ja ivakaftorilla vähintään 12-vuotiaille erityisin edellytyksin (3045).

ATC-koodi

R07AX32

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

07.11.2022

Yhteystiedot

VERTEX PHARMACEUTICALS (Ireland) Limited
28-32 Pembroke Street Upper
Dublin 2, D02 EK84
Ireland