DUCRESSA silmätipat, liuos 1 mg/ml + 5 mg/ml

Yksi millilitra silmätippaliuosta sisältää deksametasoninatriumfosfaattia, jonka määrä vastaa 1 mg:aa deksametasonia, ja levofloksasiinihemihydraattia määrän, joka vastaa 5 mg:aa levofloksasiinia.

Yksi tippa (noin 30 mikrolitraa) sisältää noin 0,03 mg deksametasonia ja 0,150 mg levofloksasiinia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi millilitra silmätippaliuosta sisältää 0,05 mg bentsalkoniumkloridia, ja yksi tippa sisältää noin 0,0015 mg bentsalkoniumkloridia.
Yksi millilitra silmätippaliuosta sisältää 4,01 mg fosfaatteja, ja yksi tippa sisältää noin 0,12 mg fosfaatteja.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Silmätipat, liuos (silmätipat).

Ducressa-silmätippaliuos on tarkoitettu tulehduksen ehkäisyyn ja hoitoon sekä infektion ehkäisyyn kaihileikkauksen jälkeen aikuisilla.

Antibioottihoidon toteutuksessa on huomioitava antibakteerisen lääkehoidon tarkoituksenmukaista käyttöä koskevat viralliset ohjeet.

Annostus

Yksi tippa tiputetaan sidekalvopussiin leikkauksen jälkeen 6 tunnin välein. Hoidon kesto on 7 vuorokautta. On varmistettava huolellisesti, että hoitoa ei lopeteta ennenaikaisesti.

Jos yksi annos jää väliin, hoitoa on jatkettava seuraavasta suunnitelman mukaisesta annoksesta.

Kun yhden viikon hoito Ducressa-silmätipoilla on annettu, on suositeltavaa tutkia potilas uudelleen ja arvioida, onko hoitoa jatkettava monoterapiana annettavilla kortikosteroidisilmätipoilla. Tämän hoidon kesto voi riippua potilaan riskitekijöistä ja leikkauksen tuloksesta, ja lääkärin on päätettävä se rakolamppumikroskooppilöydösten ja kliinisen kuvan vakavuuden mukaan. Seurantahoito steroidisilmätipoilla ei saa normaalisti kestää yli kahta viikkoa. On kuitenkin varmistettava huolellisesti, että hoitoa ei lopeteta ennenaikaisesti.

Pediatriset potilaat:

Ducressa-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Ducressa-valmisteen käyttöä alle 18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla ei suositella.

Iäkkäät potilaat:

Annosta ei tarvitse säätää iäkkäille potilaille.

Munuaisten/maksan vajaatoiminta

Ducressa-valmistetta ei ole tutkittu potilailla, joilla on munuaisten/maksan vajaatoiminta, ja siksi Ducressa-valmistetta on käytettävä harkiten näille potilaille.

Antotapa

Silmän pinnalle.

Yksi tippa tiputetaan ulompaan silmäkulmaan samalla, kun tipan valuminen estetään painamalla sisempää silmäkulmaa.

Potilasta on kehotettava pesemään kädet ennen käyttöä ja välttämään silmän ja sitä ympäröivien rakenteiden koskettamista pullon kärjellä, sillä tästä voi seurata silmävaurio.

Potilaalle on myös kerrottava, että jos silmätippaliuoksia käsitellään virheellisesti, ne voivat kontaminoitua yleisistä bakteereista, joiden tiedetään aiheuttavan silmäinfektioita. Kontaminoituneiden liuosten käytöstä voi seurata vakavia silmävaurioita ja niistä johtuva näön menetys.

Kyynelkanavan tukkiminen kyyneltiehyttä painamalla voi vähentää systeemistä imeytymistä.

Jos potilas käyttää samanaikaisesti muita silmätippaliuoksia, tippojen annosteluvälin on oltava 15 minuuttia.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle levofloksasiinille tai muille kinoloneille, deksametasonille tai muille steroideille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Herpes simplex keratiitti, vesirokko ja muut sarveiskalvon ja sidekudoksen virustaudit.
• Silmän mykobakteeri-infektiot, joiden aiheuttajia ovat esimerkiksi haponkestävät sauvabakteerit, kuten Mycobacterium tuberculosis, Mycobacterium leprae tai Mycobacterium avium.
• Silmän rakenteiden sienitaudit
• Silmän hoitamaton märkäinen infektio.

Vaikutukset silmään:

Ducressa on tarkoitettu käytettäväksi vain silmän pinnalle. Ducressa-valmistetta ei saa injisoida sidekalvon alle. Liuosta ei saa annostella suoraan silmän etukammioon.

Pitkäkestoinen käyttö voi indusoida antibioottiresistenssin, josta seuraa resistenttien mikro-organismien, kuten sienten, liikakasvua. Jos infektio kehittyy, hoito on lopetettava ja korvattava vaihtoehtoisella hoidolla. Jos kliininen arviointi tätä edellyttää, potilas on tutkittava suurennuksen, kuten rakolamppubiomikroskopian, ja tarvittaessa fluoreseiinivärjäyksen avulla.

Paikallisten silmäkortikosteroidien pitkäkestoisesta käytöstä voi seurata silmän hypertensio / glaukooma, mutta tämä on epätodennäköistä, kun Ducressa-valmisteen suositeltua hoitoaikaa (7 vuorokautta) noudatetaan. Silmänpaine on joka tapauksessa suositeltavaa tarkistaa usein. Kortikosteroidien indusoiman silmänpaineen nousun riski on tavallista suurempi sille alttiilla potilailla (esim. diabetes).

Kortikosteroidien systeemisen ja paikallisen käytön yhteydessä voi esiintyä näköhäiriöitä. Jos potilaalla on näön hämärtymisen tai muiden näköhäiriöiden kaltaisia oireita, on harkittava lähetteen antamista silmälääkärille, joka voi arvioida oireiden mahdolliset syyt. Ne voivat liittyä kaihileikkauksen komplikaatioihin, glaukooman kehittymiseen tai harvinaisiin tauteihin, kuten sentraaliseen seroosiseen korioretinopatiaan (CSCR), joista on raportoitu kortikosteroidien systeemisen ja paikallisen käytön jälkeen.

Paikalliset silmäkortikosteroidit voivat hidastaa sarveiskalvon haavojen paranemista. Myös silmien hoitoon käytettävien paikallisten ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden tiedetään hidastavan tai viivästyttävän paranemista. Silmien hoitoon käytettävien paikallisten ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden ja steroidien samanaikainen käyttö voi lisätä paranemiseen liittyvien ongelmien mahdollisuutta.

Taudeissa, jotka aiheuttavat sarveiskalvon tai silmänvalkuaisten ohenemista, paikallisten kortikosteroidien käytön yhteydessä tiedetään ilmenneen perforaatioita.

Systeemiset vaikutukset

Fluorokinolonit on liittynyt yliherkkyysreaktioita, myös yhden annoksen jälkeen. Jos potilaalla ilmenee allerginen reaktio levofloksasiinille, lopeta lääkitys.

Systeemisen fluorokinolonihoidon, mukaan lukien levofloksasiini, yhteydessä voi esiintyä jänteiden tulehduksia ja repeämiä etenkin iäkkäillä potilailla ja potilailla, jotka saavat samanaikaisesti kortikosteroideja. Siksi on noudatettava huolellisuutta, ja Ducressa-hoito on lopetettava heti ensimmäisen jännetulehduksen merkin ilmetessä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Silmään käytettävän intensiivisen tai pitkäaikaisen, jatkuvan deksametasonihoidon jälkeen voi esiintyä systeemiseen imeytymiseen liittyen Cushingin oireyhtymää ja/tai lisämunuaistoiminnan lamaantumista niille alttiilla potilailla, kuten lapsilla ja potilailla, jotka saavat CYP3A4-estäjähoitoa (mukaan lukien ritonaviiria ja kobisistaattia). Tällaisissa tapauksissa hoito on keskeytettävä vähitellen.

Vaikutukset immuunijärjestelmään

Pitkäkestoisesta käytöstä (yleensä havaittu 2 hoitoviikon kuluessa) voi seurata myös sekundaarisia (bakteerien, virusten tai sienten aiheuttamia) silmäinfektioita, jotka johtuvat potilaan immuunivasteen suppressiosta tai paranemisen viivästymisestä. Lisäksi paikalliset silmäkortikosteroidit voivat edistää, pahentaa tai peittää opportunististen mikro-organismien aiheuttamien silmätulehdusten oireita ja löydöksiä. Näiden tilojen esiintymistiheys on pieni lyhytkestoisessa kortikosteroidihoidossa, kuten ehdotetussa Ducressa-hoidossa.

Apuaineet

Bentsalkoniumkloridi:

Bentsalkoniumkloridin on raportoitu aiheuttavan silmä-ärsytystä ja kuivasilmäisyyden oireita, ja se saattaa vaikuttaa kyynelkalvoon ja sarveiskalvon pintaan. Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä valmisteita kuivasilmäiseille potilaille ja potilaille, joilla sarveiskalvo on vaurioitunut. Pitkäaikaisessa käytössä potilaita pitää seurata.

Kaihileikkauksen jälkeen potilaat eivät saa käyttää piilolinssejä koko Ducressa-hoidon aikana.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Koska levofloksasiinin ja deksametasonin enimmäispitoisuudet plasmassa silmään annon jälkeen ovat vähintään 1 000 kertaa pienemmät kuin tavanomaisten suun kautta otettavien annosten jälkeen raportoidut pitoisuudet, yhteisvaikutukset muiden systeemiseen käyttöön tarkoitettujen lääkevalmisteiden kanssa eivät todennäköisesti ole kliinisesti merkityksellisiä.

Probenesidin, simetidiinin tai syklosporiinin samanaikainen käyttö levofloksasiinin kanssa muutti joitakin farmakokineettisiä parametreja, mutta ei kliinisesti merkittävässä määrin.

Paikallisten steroidien ja paikallisten ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö voi lisätä sarveiskalvon paranemiseen liittyvien ongelmien mahdollisuutta.

CYP3A4:n estäjät (mukaan lukien ritonaviiri ja kobisistaatti) voivat vähentää deksametasonin puhdistumaa, mistä seuraa vaikutusten voimistuminen. Yhdistelmää on vältettävä, ellei hyöty ole suurempi kuin suurentunut systeemisten kortikosteroidien haittavaikutusten riski; jos yhdistelmää käytetään, potilaita on seurattava systeemisten kortikosteroidien vaikutusten varalta.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja deksametasonin ja levofloksasiinin käytöstä raskaana olevilla naisilla. Kortikosteroidit läpäisevät istukan. Pitkäkestoiseen tai toistuvaan kortikosteroidien käyttöön raskauden aikana on liittynyt suurentunut sikiön kasvun hidastumisen ja syntymäpainon pienenemisen riski sekä korkean verenpaineen, verisuonitautien ja insuliiniresistenssin riski aikuisiässä. Imeväisiä, joiden äiti on saanut raskauden aikana huomattavia kortikosteroidiannoksia, on seurattava huolellisesti hypoadrenalismin merkkien varalta. Eläimillä tehdyissä kortikosteroiditutkimuksissa on havaittu lisääntymistoksisuutta ja teratogeenisia vaikutuksia (mukaan lukien suulakihalkio; ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Koska merkityksellistä systeemistä kortikosteroidialtistusta ei voida sulkea pois silmään annon jälkeen, Ducressa-hoitoa ei suositella raskauden aikana, ja erityisesti ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana hoito on sallittu ainoastaan huolellisen riski-hyötyarvioinnin jälkeen.

Imetys

Systeemiset kortikosteridit ja levofloksasiini erittyvät rintamaitoon. Tietoja ei ole saatavilla siitä, siirtyykö rintamaitoon merkityksellisiä deksametasonimääriä, jotka voivat aiheuttaa kliinisiä vaikutuksia vauvalle. Riskiä imetettävälle lapselle ei voida sulkea pois. On päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko Ducressa-hoito ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Systeemisesti annettavat kortikosteroidit voivat heikentää miesten ja naisten hedelmällisyyttä vaikuttamalla hypotalamuksen ja aivolisäkkeen hormonieritykseen sekä kivesten ja munasarjojen gametogeneesiin. Ei tiedetä, heikentääkö deksametasoni ihmisten hedelmällisyyttä, kun sitä käytetään silmiin.

Levofloksasiini ei heikentänyt hedelmällisyyttä rotilla altistuksilla, jotka ylittivät huomattavasti suurimman altistuksen, joka ihmisillä on saavutettavissa, kun lääkettä annetaan silmään.

Kuten kaikkien silmätippojen käytön yhteydessä, tilapäinen näön hämärtyminen tai muut näköhäiriöt voivat vaikuttaa ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn. Jos näkö hämärtyy, potilaan on odotettava näön selkenemistä ennen ajamista tai koneiden käyttöä.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Kliinisissä tutkimuksissa 438 potilasta on saanut Ducressa-hoitoa. Vakavia haittavaikutuksia ei ole esiintynyt. Useimmin raportoituja ei-vakavia haittavaikutuksia ovat silmien ärsytys, silmien hypertensio ja päänsärky.

Haittavaikutukset taulukkomuodossa

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu Ducressa-valmisteen yhteydessä kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistuneille potilaille on tehty kaihileikkaus (haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa esiintymistiheyden mukaan alenevassa järjestyksessä).

Alla esitettyjen mahdollisten haittavaikutusten yleisyysluokat on ilmoitettu seuraavasti:

Ducressa (levofloksasiinin ja deksametasonin yhdistelmä)

Seuraavassa on lueteltu haittavaikutukset, joita on havaittu jommankumman silmään vaikuttavan aineen (levofloksasiini tai deksametasoni) yhteydessä ja joita voi esiintyä myös Ducressa-valmisteen yhteydessä:

Levofloksasiini

Deksametasoni

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Silmänpaineen nousu

Silmänpaineen nousu ja glaukooma ovat mahdollisia. Pitkäkestoisesta kortikosteroidihoidosta voi seurata silmän hypertensio / glaukooma (erityisesti potilailla, joilla steroidit ovat aiemmin aiheuttaneet silmänpaineen nousua tai joilla on valmiiksi korkea silmänpaine tai glaukooma). Lapset ja iäkkäät potilaat voivat olla erityisen alttiita steroidien aiheuttamalle silmänpaineen nousulle (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Diabeetikot voivat olla myös tavallista alttiimpia subkapsulaarisen kaihin kehittymiselle pitkäkestoisen paikallisen steroidihoidon jälkeen.

Toimenpiteen jälkeiset haittavaikutukset

Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu silmän häiriöistä (esim. sarveiskalvon edeema, silmän ärsytys, silmän poikkeavat tuntemukset, lisääntynyt kyynelnesteen eritys, astenopia, sarveiskalvon sairaus, kuiva silmä, silmäkipu, epämukava tunne silmässä, uveiitti, näön hämärtyminen, näön kirkkaus, sidekalvotulehdus) ja pahoinvoinnista. Nämä reaktiot ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä, ja niiden arvioidaan liittyvän itse kaihileikkaukseen.

Mahdolliset sarveiskalvoon liittyvät haittavaikutukset

Taudeissa, jotka aiheuttavat sarveiskalvon ohenemista, paikallisten steroidien käytöstä voi joissakin tapauksissa seurata sarveiskalvon perforaatio (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hyvin harvinaisissa tapauksissa on raportoitu sarveiskalvon kalkkiutumisesta, joka liittyy fosfaattia sisältävien silmätippojen käyttöön joillakin potilailla, joilla sarveiskalvo on vaurioitunut merkittävästi.

Muita haittavaikutuksia, joita on havaittu vaikuttavan aineen levofloksasiinin pitkäkestoisessa käytössä ja joita voi mahdollisesti esiintyä myös Ducressa-valmisteen yhteydessä

Systeemisiä fluorokinoloneja saaneilla potilailla on raportoitu olkapään ja käden jänteiden, akillesjänteen tai muiden jänteiden repeämistä, jotka ovat edellyttäneet kirurgista korjausta tai joista on seurannut pitkäkestoinen toimintarajoite. Tutkimukset ja markkinoille tulon jälkeinen kokemus systeemisistä kinoloneista viittaavat siihen, että näiden repeämien riski voi olla muita suurempi kortikosteroideja saavilla potilailla, etenkin geriatrisilla potilailla, ja voimakkaasti kuormittuvien jänteiden, kuten akillesjänteen, osalta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Levofloksasiinin ja deksametasoni-21-fosfaatin kokonaismäärä Ducressa-pullossa ei riitä aiheuttamaan toksisia vaikutuksia, jos lääkettä otetaan vahingossa.

Paikallisen yliannostuksen tapahtuessa hoito on lopetettava. Jos ärsytys jatkuu pitkään, silmä(t) on huuhdeltava steriilillä vedellä.

Vahingossa tapahtuvasta nielemisestä aiheutuvaa oireistoa ei tunneta. Lääkärin on harkittava mahahuuhtelua tai oksennuttamista.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tulehdus- ja mikrobilääkkeiden yhdistelmävalmisteet, kortikosteroidien ja mikrobilääkkeiden yhdistelmävalmisteet.

ATC-koodi: S01C A01

Ducressa on kiinteäannoksinen yhdistelmä kahta vaikuttavaa ainetta: levofloksasiinia ja deksametasonia.

Levofloksasiini:

Vaikutusmekanismi:

Levofloksasiini, ofloksasiinin aktiivinen L-isomeeri, on fluorokinolonibakteerilääke, joka estää bakteerityypin II topoisomeraaseja – DNA-gyraasia ja and topoisomeraasi IV:ää. Levofloksasiinin vaikutus kohdistuu ensisijaisesti DNA-gyraasiin gramnegatiivisissa bakteereissa ja topoisomeraasi IV:ään grampositiivisissa bakteereissa. Vaikutuskirjo silmän patogeeneja vastaan sisältää grampositiivisia aerobisia mikro-organismeja (esim. S. aureus MSSA, S. pyogenes, S. pneumoniae, viridans-ryhmän streptokokit), gramnegatiivisia aerobisia mikro-organismeja (esim. E. coli, H. influenzae, M. catarrhalis, P. aeruginosa -yhdyskuntaisolaatit) ja muita organismeja (esim. Chlamydia trachomatis).

Resistenssimekanismit

Bakteerien resistenssi levofloksasiinille voi kehittyä ensisijaisesti kahden päämekanismin kautta: lääkkeen intrabakteerisen pitoisuuden alentuessa tai lääkkeen kohde-entsyymien muuttuessa. Kohdealueen muutos johtuu mutaatioista kromosomigeeneissä, jotka koodaavat DNA-gyraasia (gyrA ja gyrB) ja topoisomeraasi IV:ää (parC ja parE; Staphylococcus aureus -bakteerissa grlA ja grlB ). Alhaisesta intrabakteerisesta pitoisuudesta johtuva resistenssi aiheutuu joko ulkokalvon poriinien (OmpF) muutoksesta, josta seuraa fluorokinolonien vähentynyt pääsy gramnegatiivisten bakteerien sisään, tai effluksipumpuista. Effluksivälitteistä resistenssiä on kuvattu pneumokokeissa (PmrA), stafylokokeissa (NorA), anaerobeissa ja gramnegatiivisissa bakteereissa. Lopuksi plasmidivälitteisestä (qnr-geenin määrittämästä) resistenssistä kinoloneille on raportoitu Klebsiella pneumoniae- ja E.coli ‑bakteerien yhteydessä.

Ristiresistenssi

Fluorokinolonien välillä voi esiintyä ristiresistenssiä. Yksittäisistä mutaatioista ei välttämättä seuraa kliinistä resistenssiä, mutta useista mutaatioista seuraa yleensä kliininen resistenssi kaikille fluorokinoloniluokan lääkkeille. Muuttuneilla ulkokalvon poriineilla ja effluksijärjestelmillä voi olla laaja substraattispesifisyys, jolloin niiden toiminta kohdistuu useisiin bakteerilääkeluokkiin ja seurauksena on moniresistenssi.

Herkkyystestauksen tulkintakriteerit

Tulkintakriteerejä ei ole

Deksametasoni:

Vaikutusmekanismi:

Kortikosteroidit, kuten deksametasoni, estävät verisuonten endoteelisolujen tarttumismolekyylejä, syklo-oksigenaasi I:tä ja II:ta sekä sytokiinien ilmenemistä. Tämä toiminta kulminoituu tulehdusta aiheuttavien välittäjien vähenemiseen ja siihen, että kiertävien leukosyyttien tarttuminen verisuonten endoteeliin estyy, jolloin ne eivät voi siirtyä tulehtuneeseen silmäkudokseen. Deksametasonilla on merkittävä tulehdusta ehkäisevä vaikutus ja vähäisempi mineralokortikoidivaikutus kuin joillakin muilla steroideilla, ja se on yksi potenteimmista tulehduslääkkeistä.

Kliininen teho:

Ducressa-valmisteen tehoa on tutkittu kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa arvioitiin Ducressa-valmisteen yhdenvertaisuutta (non-inferiority) verrattuna tavanomaiseen hoitoon markkinoilla olevalla silmätippavalmisteella, joka sisälsi tobramysiiniä (0,3 %) ja deksametasonia (0,1 %), tulehduksen ehkäisyssä ja hoidossa sekä infektion ehkäisyssä kaihileikkauksen yhteydessä aikuisilla. Tutkimusparametrien arvioinnista vastannut tutkija sokkoutettiin hoitoryhmien kohdistuksen osalta. Potilaat, joiden kaihileikkaukseen ei liittynyt komplikaatioita, saivat Ducressa-silmätippoja 1 tipan 4 kertaa vuorokaudessa 7 vuorokauden ajan, minkä jälkeen he saivat deksametasoni 0,1 % -silmätippoja 1 tipan 4 kertaa vuorokaudessa 7 vuorokauden ajan tai tobramysiini + deksametasoni -vertailusilmätippoja 1 tipan 4 kertaa vuorokaudessa 14 vuorokauden ajan.

Tehokkuustietoja oli saatavilla 395 potilaasta, jotka saivat Ducressa-valmistetta, ja 393 potilaasta, jotka saivat referenssivalmistetta kaihileikkauksen jälkeen. 14 hoitovuorokauden jälkeen niiden potilaiden osuus, joilla ei ollut tulehduksen merkkejä (tutkimuksen ensisijainen päätetapahtuma), oli Ducressa-valmistetta ja deksametasonia saneessa ryhmässä 95,19 %, kun se oli tobramysiiniä + deksametasonia saaneessa ryhmässä 94,91 %. Näiden kahden osuuden välinen ero oli 0,0028 (95 %:n luottamusväli: [-0,0275; 0,0331]), mikä osoitti tutkimushoidon yhdenvertaisuuden viitehoitoon verrattuna. Endoftalmiittia ei raportoitu tutkimuksen aikana kummassakaan ryhmässä. Etukammion tulehduksen merkkejä ei Ducressa-ryhmässä ollut 73,16 %:lla potilaista päivänä 4 eikä 85,57 %:lla potilaista päivänä 8 leikkauksen jälkeen. Tobramysiini + deksametasoni -ryhmässä etukammion tulehduksen merkkejä ei ollut 76,84 %:lla potilaista päivänä 4 eikä 86,77 %:lla potilaista päivänä 8. Sidekalvon hyperemia oli jo päivänä 4 poissa 85,75 %:lla Ducressa-hoitoryhmän potilaista ja 82,19 % tobramysiini + deksametasoni -ryhmän potilaista. Turvallisuusprofiili oli samankaltainen kummassakin ryhmässä.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Ducressa-valmisteen käytöstä tulehduksen ehkäisyssä ja hoidossa sekä infektion ehkäisyssä kaihileikkauksen jälkeen kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Kun Ducressa-valmistetta tiputetaan silmään, kumpikin vaikuttava aine imeytyy silmän kudoksiin ja huomattavasti vähäisemmässä määrin systeemiseen verenkiertoon.

Kaniinin silmiin tiputtamisen jälkeen levofloksasiinin pitoisuus plasmassa suurenee annoksen myötä sekä yksittäisen että toistuvan annoksen jälkeen. Plasmasta mitatut deksametasoninatriumfosfaattipitoisuudet ovat vähäisiä. Deksametasoninatriumfosfaatti metaboloituu nopeasti in vivo deksametasoniksi, joka on aktiivinen metaboliitti. Deksametasonialtistus kasvaa annoksen mukana, ja toistuvien annosten jälkeen sekä levofloksasiinin että deksametasonin vähäinen kertyminen on ilmeistä. Sekä levofloksasiinin että deksametasonin pitoisuus silmän kudoksissa (kammioneste, sarveiskalvo ja sidekudos) nousee suuremmaksi kuin suurimmat pitoisuudet plasmassa yksittäisten ja toistuvien annosten jälkeen. Erityisesti 28 vuorokauden hoidon jälkeen levofloksasiinin pitoisuus silmän kudoksissa on 50–100 kertaa suurempi ja deksametasonin pitoisuus 3–4 kertaa suurempi kuin plasman Cmax.

125 potilasta, joille on tehty kaihileikkaus, satunnaistettiin kolmeen ryhmään: levofloksasiini, deksametasoni ja Ducressa. Yksi tippa kutakin lääkettä annettiin 90 ja 60 minuuttia ennen limbaalista parasenteesia. Levofloksasiinin havaittujen pitoisuusarvojen keskiarvo oli 711,899 ng/ml (95 %:n luottamusväli: 595,538; 828,260) Ducressa-ryhmässä, kun se pelkkää levofloksasiinia saaneilla oli 777,307 ng/ml (95 %:n luottamusväli: 617,220; 937,394). Levofloksasiinipitoisuudet kammionesteessä ovat selvästi suuremmat kuin levofloksasiinin vaikutuskirjoon kuuluvien silmän patogeenien vähimmäisestopitoisuudet.

Ducressa-valmisteen annon jälkeen kammionesteen deksametasonipitoisuus oli 11,774 ng/ml (95 %:n luottamusväli: 9,812; 13,736), kun se pelkkää levofloksasiinia saaneilla oli 16,483 ng/ml (95 %:n luottamusväli: 13,736; 18,838).

Sekä levofloksasiini että deksametasoni poistuvat virtsan kautta.

Kaneilla tehdyissä enimmillään 28 vuorokauden pituisissa silmätoksisuustutkimuksissa, jotka tehtiin toistuvilla annoksilla ja kiinteällä annosyhdistelmällä, havaittiin systeemisiä toksisuuksia, jotka johtuvat deksametasonin voimistuneista farmakologisista vaikutuksista (paikallisalkuinen munuaistiehytsolunekroosi ja munuaiskerässairaus ja/tai hyaliinikertymät munuaisissa, maksan hypertrofia, johon liittyi solujen sisäisiä hyaliini-inkluusioita ja yksittäisten solujen nekroosi, lisämunuaiskuoren atrofia sekä pernan, kateenkorvan ja imusolmukkeiden atrofiasta johtuva lymfosyyttien määrän väheneminen).

Tällaisia vaikutuksia havaittiin vasta noin kolme kertaa suuremmilla altistuksilla kuin mitä saavutetaan suurimmalla suositellulla ihmisen silmään annettavalla annoksella, mikä viittaa vähäiseen merkitykseen kliinisessä käytössä.

Gyraasin estäjien on eläintutkimuksissa osoitettu aiheuttavan kuormittuvien nivelten kasvuhäiriöitä. Kuten muilla fluorokinololeilla, levofloksasiinillakin havaittiin olevan vaikutuksia rustoon (rakkulamuodostus ja onteloituminen) rotilla ja koirilla suurten suun kautta annettujen annosten jälkeen.

Genotoksisuus ja karsinogeenisuus

Deksametasonilla ja levofloksasiinilla ei havaittu kliinisesti merkityksellistä genotoksisuutta tai karsinogeenisuutta.

Lisääntymistoksisuus:

Levofloksasiini ei vaikuttanut hedelmällisyyteen ja heikensi eläimillä alkion ja sikiön kehitystä ainoastaan altistuksilla, jotka ylittivät huomattavasti altistuksen, joka on saavutettavissa ihmisen silmään tarkoitetulla suositellulla annoksella. Deksametasonin paikallinen ja systeeminen anto heikensi urosten ja naaraiden hedelmällisyyttä ja aiheutti teratogeenisia vaikutuksia, mukaan lukien suulakihalkion muodostuminen, sikiön kasvun hidastuminen ja sikiökuolleisuus. Myös deksametasonin peri- ja postnataalista toksisuutta havaittiin.

Fototoksisuus:

Hiirillä tehdyt tutkimukset osoittivat, että levofloksasiinilla on sekä suun kautta että suonensisäisesti annosteltuna fototoksinen vaikutus vain erittäin suurilla annoksilla.

Natriumdihydrogeenifosfaattimonohydraatti
Dinatriumfosfaattidodekahydraatti
Natriumsitraatti
Bentsalkoniumkloridi
Natriumhydroksidi/hydrokloridihappo (pH:n säätöön)
Injektionesteisiin käytettävä vesi

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Hävitettävä 28 vuorokauden kuluttua avaamisesta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

DUCRESSA silmätipat, liuos
1 mg/ml + 5 mg/ml (L:ei) 5 ml (21,36 €)

PF-selosteen tieto

5 ml:n LDPE-pullo, jossa on LDPE-tiputinkärki ja HDPE-kierrekorkki.

Pakkauskoot: 1 pullo x 5 ml

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, vihertävänkeltainen liuos, jossa ei käytännössä ole hiukkasia ja jonka pH-arvo on 7,0–7,4 ja osmolaliteetti 270–330 mOsm/kg. Pullosta tulevat tipat näyttävät kirkkailta ja värittömiltä.

Käyttämätön tai jäljelle jäävä antibioottiliuos sekä lääkkeen antamisessa käytetyt tarvikkeet on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

DUCRESSA silmätipat, liuos
1 mg/ml + 5 mg/ml 5 ml

• Ei korvausta.

S01CA01

24.03.2022