METHYLPHENIDATE STADA säädellysti vapauttava kapseli, kova 20 mg, 30 mg, 40 mg, 60 mg

Methylphenidate Stada 20 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Yksi säädellysti vapauttava kapseli sisältää 17,3 mg metyylifenidaattia, joka vastaa 20 mg metyylifenidaattihydrokloridia.

Methylphenidate Stada 30 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Yksi säädellysti vapauttava kapseli sisältää 25,95 mg metyylifenidaattia, joka vastaa 30 mg metyylifenidaattihydrokloridia.

Methylphenidate Stada 40 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Yksi säädellysti vapauttava kapseli sisältää 34,6 mg metyylifenidaattia, joka vastaa 40 mg metyylifenidaattihydrokloridia.

Methylphenidate Stada 60 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Yksi säädellysti vapauttava kapseli sisältää 51,9 mg metyylifenidaattia, joka vastaa 60 mg metyylifenidaattihydrokloridia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Säädellysti vapauttava kapseli, kova.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD)

Metyylifenidaatti on tarkoitettu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) hoitoon osana kattavaa hoito-ohjelmaa vähintään 6-vuotiaille lapsille ja aikuisille, kun muut tukitoimenpiteet yksinään ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Hoito pitää aloittaa ja toteuttaa ADHD:n hoitoon perehtyneen erikoislääkärin, kuten erikoistuneen lastenlääkärin, lapsi- ja nuorisopsykiatrin tai psykiatrin toimesta.

Lapsilla esiintyvän ADHD:n diagnostiikassa erityisesti huomioitavia seikkoja

Taudinmääritys tehdään DSM-tautiluokituskriteerien tai ICD-ohjeiston mukaisesti ja sen pitää perustua täydellisiin potilastietoihin ja potilaan arviointiin. Taudinmääritystä ei voi perustaa ainoastaan yhden tai muutaman oireen ilmenemiseen.

Tämän oireyhtymän tarkkaa syytä ei tunneta eikä siihen ole olemassa yksittäistä diagnostista testiä.

Asianmukaisen taudinmäärityksen tekeminen edellyttää lääketieteellisten, psykologisten, kasvatuksellisten ja sosiaalisten erityismenetelmien käyttöä.

ADHD:n kokonaisvaltaiseen hoito-ohjelmaan sisältyy yleensä psykologisia, kasvatuksellisia ja sosiaalisia toimenpiteitä yhdessä lääkityksen kanssa, ja hoidon tavoitteena on hyvä hoitotasapaino käytöshäiriöoireista kärsivillä lapsilla. Oireita voivat olla pitkään jatkuneet tarkkaamattomuusoireet, keskittymisvaikeudet, mielialojen ailahtelu, impulsiivisuus, kohtalainen tai vaikea yliaktiivisuus, lievät neurologiset oireet ja poikkeava EEG. Oppimisvaikeuksia voi esiintyä, mutta aina niitä ei kuitenkaan esiinny.

Metyylifenidaattihoitoa ei ole tarkoitettu kaikille ADHD:sta kärsiville lapsille ja lääkkeen käyttöä koskevan päätöksen saa tehdä vasta, kun lapsen oireiden vaikeus- ja kroonisuusaste suhteessa lapsen ikään on arvioitu huolellisesti.

Sopiva opetusympäristö on tärkeä ja psykososiaaliset toimenpiteet ovat yleensä tarpeen. Kun muut tukitoimenpiteet yksinään ovat osoittautuneet riittämättömiksi, päätös stimulanttien käytöstä täytyy perustaa lapsen oireiden vakavuuden perusteelliseen arviointiin. Metyylifenidaatin käytön pitää aina perustua myyntiluvan mukaiseen käyttöaiheeseen ja lääkehoidon määräämistä ja taudinmääritystä koskeviin ohjeistoihin.

Aikuisilla esiintyvän ADHD:n diagnostiikassa erityisesti huomioitavia seikkoja

Taudinmääritys on tehtävä DSM-tautiluokituskriteerien tai ICD-ohjeiston mukaisesti ja sen pitää perustua täydellisiin potilastietoihin ja potilaan arviointiin.

Tämän oireyhtymän tarkkaa syytä ei tunneta eikä siihen ole olemassa yksittäistä diagnostista testiä. ADHD:sta kärsivillä aikuisilla tyypillisesti esiintyviä oireita ovat levottomuus, kärsimättömyys ja tarkkaamattomuus. Ylivilkkauden kaltaiset oireet heikentyvät yleensä ikääntymisen myötä mahdollisesti sopeutumisen, hermoston kehittymisen ja itselääkinnän vuoksi. Tarkkaamattomuuden oireet ja niiden aiheuttama haitta ovat merkittäviä aikuisilla esiintyvässä ADHD:ssa. Aikuisten taudinmääritykseen pitää sisältyä jäsennelty potilashaastattelu vallitsevien oireiden määrittämiseksi. Lapsuudessa esiintynyt ADHD on välttämätön edellytys ja se on määritettävä takautuvasti (potilastiedoista tai jos niitä ei ole saatavilla, asianmukaisia työkaluja / haastatteluja käyttäen). Kolmannen osapuolen vahvistus oireista on suotavaa ja Methylphenidate Stada -valmistetta ei saa aloittaa, jos lapsuuden ADHD-oireiden todentaminen on epävarmaa. Taudinmääritystä ei saa perustaa ainoastaan yhden tai muutaman oireen ilmenemiseen. Päätöksen stimulantin käytöstä aikuisella pitää perustua erittäin perusteelliseen arviointiin ja diagnoosi edellyttää kohtalaisia tai vaikea-asteisia, useampaan eri elämänalueeseen vaikuttavia toiminnallisia häiriöitä ainakin kahdella eri elämän osa-alueella (esim. sosiaalinen kanssakäyminen, opiskelun onnistuminen ja/tai toiminta työelämässä).

Lääkehoidon aloittaa: - lapsille ja nuorille lasten- tai nuorisopsykiatri, lastenlääkäri tai -neurologi tai muu lasten tai nuorten psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri, ja kun ei-lääkkeelliset hoitomuodot yksinään eivät ole riittäviä. - aikuisille psykiatrian tai neurologian alojen erikoislääkäri, ja kun ei-lääkkeelliset hoitomuodot yksinään eivät ole riittäviä. Jatkohoito voidaan vakiintuneessa vaiheessa toteuttaa niin, että määräävä lääkäri konsultoi tarvittaessa ADHD:n hoitoon perehtynyttä lääkäriä.

Hoito pitää aloittaa ja toteuttaa ADHD:n hoitoon perehtyneen erikoislääkärin, kuten erikoistuneen lastenlääkärin, lapsi- ja nuorisopsykiatrin tai psykiatrin toimesta.

Ennen hoidon aloittamista tapahtuva seulonta

Potilaan lähtötilanteen kardiovaskulaarinen tila on arvioitava ennen lääkityksen määräämistä. Arviointiin pitää sisältyä verenpaineen ja sydämen sykkeen mittaus. Potilaan sairauskertomukseen pitää kirjata tiedot samanaikaisesti käytettävistä lääkkeistä, aiemmista ja nykyisistä muista sairauksista ja psyykkisistä häiriöistä tai oireista sekä tiedot suvussa esiintyneistä äkillisistä sydänkuolemista tai selittämättömistä kuolemista. Lapsilla kasvukäyrästölle kirjataan tarkat tiedot potilaan pituudesta ja painosta ennen hoidon aloittamista (ks. kohta Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hoidonaikainen seuranta

Potilaan kasvua (lapset ja nuoret), painoa (aikuiset), sekä psyykkistä ja kardiovaskulaarista tilaa pitää seurata säännöllisesti (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

• Verenpaine ja sydämen syke kirjataan käyrästölle jokaisen annosmuutoksen yhteydessä ja vähintään kuuden kuukauden välein.
• Pituus (lasten), paino ja ruokahalu kirjataan vähintään kuuden kuukauden välein kasvukäyrästöön.
• Jokaisen annosmuutoksen yhteydessä, vähintään kuuden kuukauden välein ja jokaisella vastaanottokäynnillä potilas arvioidaan mahdollisten uusien psyykkisten häiriöiden ilmenemisen tai aiempien oireiden pahenemisen varalta.

Potilaita pitää seurata metyylifenidaatin mahdollisen päihdekäyttöön luovuttamisen ja virheellisen tai väärinkäytön havaitsemiseksi.

Annostus

Methylphenidate Stada ‑valmiste simuloi erityisominaisuuksiensa vuoksi kahdesti päivässä antoa välittömästi vapauttavalla lääkemuodolla. Noin 50 % vaikuttavan aineen kokonaismäärästä on välittömästi vapautuvassa muodossa, ja loput 50 % vapautuu noin 4 tunnin kuluttua.

Annoksen suurentaminen

Kun metyylifenidaattihoito aloitetaan, annoksen huolellinen titraaminen on välttämätöntä. Lääkitys aloitetaan pienimmällä mahdollisella annoksella. Lääkehoito on lopetettava, jos oireet eivät lievity, vaikka lääkettä on käytetty kuukauden ajan annostusta asianmukaisesti muuttaen.

Jos oireet pahenevat tai muita haittatapahtumia ilmenee, annosta on pienennettävä tai tarvittaessa lääkkeen käyttö on lopetettava.

On käytettävä matalinta päivittäistä annostusta, jolla saavutetaan riittävä hoitovaste.

Metyylifenidaattia säädellysti vapauttavia kapseleita ei pidä ottaa liian myöhään aamulla, sillä se voi aiheuttaa univaikeuksia.

Hyperkineettisten häiriöiden tai ADHD:n hoidossa metyylifenidaatin ottaminen ajoitetaan niin, että vaikutus kohdistuu merkittävimpien koulussaoloaikana (lapsilla) ja sosiaalisissa tilanteissa ilmenevien ongelmien sekä potilaan käyttäytymisen poikkeavuuksien ajankohtaan.

Tämän lääkevalmisteen muita vahvuuksia tai muita metyylifenidaattia sisältäviä valmisteita voi olla saatavissa.

Lapset (vähintään 6-vuotiaat)

Methylphenidate Stada otetaan kerran päivässä aamuisin. Suositeltu aloitusannos on 20 mg. Jos lääkärin arvion mukaan tarvitaan pienempi aloitusannos, potilas voi aloittaa hoidon 10 mg:lla. Vaihtoehtoisesti hoidon voi aloittaa 10 mg:lla lyhytvaikutteista metyylifenidaattia ja nostaa annosta tämän lääkemuodon suositusten mukaisesti. Metyylifenidaatin suurin suositeltu vuorokausiannos on 60 mg.

Jos lääkevalmisteen vaikutus heikkenee liian aikaisin myöhään iltapäivällä tai illalla, voi ilmetä käytöshäiriöitä ja/tai nukahtamisvaikeuksia. Pieniannoksinen välittömästi vapautuva metyylifenidaattiannos iltapäivällä voi lievittää ongelmaa.

Tällöin voidaan harkita saadaanko riittävä vaste aikaan kahdesti päivässä annosteltavalla välittömästi vapautuvalla metyylifenidaatilla.

Pienen, illalla otettavan lyhytvaikutteisen metyylifenidaattiannoksen hyötyjä ja haittoja suhteessa nukahtamisvaikeuksiin on harkittava tarkoin.

Hoitoa metyylifenidaattia säädellysti vapauttavilla kapseleilla ei pidä jatkaa, jos tarvitaan ylimääräinen lyhytvaikutteinen metyylifenidaattiannos iltapäivällä, ellei vastaavaa lisäannosta tarvittu myös hoidettaessa tavanomaisella lyhytvaikutteisella valmisteella ekvivalentilla annoksella aamiaisen/lounaan aikaan otettuna.

Aikuiset

Methylphenidate Stada otetaan kerran päivässä, yleensä aamuisin. Ajankohtaa voi sovittaa potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Mahdollisten unihäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi lääkettä ei kuitenkaan pidä ottaa liian myöhään aamulla. Annos on säädettävä yksilöllisesti. Hoidossa on käytettävä pienintä mahdollista annosta, jolla saavutetaan tyydyttävä oireiden hallinta. Metyylifenidaattivalmisteista vain säädellysti vapauttavia valmisteita on käytettävä aikuisten ADHD:n hoitoon. Suurin suositeltu vuorokausiannos on 80 mg, eikä sitä pidä ylittää.

Metyylifenidaattia ensimmäistä kertaa käyttävät potilaat (ks. kohta Farmakodynamiikka)

Suositeltu Methylphenidate Stada -valmisteen aloitusannos on 20 mg kerran päivässä potilailla, joilla ei ole metyylifenidaattia käytössä. Aikuisten Methylphenidate Stada -annosta voidaan suurentaa viikon välein 20 mg kerrallaan. Methylphenidate Stada ‑valmistetta ja muita metyylifenidaattia sisältäviä valmisteita on saatavilla eri vahvuuksina, jos tarvitaan pienempiä annoksia tai annosta suurennetaan vähemmän kerrallaan.

Potilaat, jotka siirtyvät lapsuusajan metyylifenidaattihoidosta aikuisiän hoitoon

Hoitoa voidaan jatkaa käytössä olevalla vuorokausiannoksella. Jos potilaalla on aiemmin ollut käytössä välittömästi vapauttava lääkevalmiste, siirtyminen asiamukaiseen Methylphenidate Stada suositusannokseen on tehtävä (ks. jäljempänä ”Potilaan lääkityksen vaihtaminen Methylphenidate Stada -valmisteeseen”).

ADHD:n hoidon ajoittainen arviointi

Methylphenidate Stada -valmisteen käyttö pitää keskeyttää ajoittain potilaiden tilan arvioimiseksi. Potilaan tilan paraneminen voi jatkua, kun hoito keskeytetään väliaikaisesti tai kokonaan. Hoito voidaan tarvittaessa aloittaa uudestaan ADHD-oireiden saamiseksi hallintaan.

Metyylifenidaattihoitoa ei saa eikä tarvitse jatkaa rajattomasti. ADHD:ta sairastavien lapsipotilaiden hoito voidaan yleensä lopettaa murrosiän aikana tai sen jälkeen.

Erityisryhmät

Iäkkäät

Methylphenidate Stada -valmistetta ei saa käyttää iäkkäille potilaille, koska tehoa ja turvallisuutta ei ole osoitettu yli 60-vuotiailla ADHD-potilailla.

Maksan vajaatoiminta

Methylphenidate Stada -valmisteen käyttöä ei ole tutkittu maksan vajaatoimintapotilailla, joten varovaisuuteen on syytä hoidettaessa tällaisia potilaita.

Munuaisten vajaatoiminta

Methylphenidate Stada -valmisteen käyttöä ei ole tutkittu munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joten varovaisuuteen on syytä hoidettaessa tällaisia potilaita.

Alle 6-vuotiaat lapset

Methylphenidate Stada -valmistetta ei saa käyttää alle 6-vuotialle lapsille, koska tehoa ja turvallisuutta ei ole osoitettu tässä ikäryhmässä.

Potilaan lääkityksen vaihtaminen Methylphenidate Stada -valmisteeseen

Kerta-annoksena annettavalla Methylphenidate Stada ‑valmisteella saavutetaan vastaavanlainen kokonaismetyylifenidaattialtistus (AUC) kuin kahdesti päivässä annettavan välittömästi vapauttavan metyylifenidaatin yhtä suurella kokonaisannoksella.

Methylphenidate Stada ‑valmisteen suositellun annoksen on oltava yhtä suuri kuin välittömästi vapauttavan lääkemuodon kokonaisvuorokausiannos ja kokonaisvuorokausiannos saa olla enintään 60 mg lapsille ja 80 mg aikuisille.

Methylphenidate Stada ‑valmisteen suositeltu annos potilaille, jotka vaihtavat välittömästi vapauttavan lääkemuodon tai säädellysti vapauttavan lääkemuodon käytöstä Methylphenidate Stada ‑valmisteen käyttöön, on:

Taulukko 1.

Metyylifenidaatin suurin vuorokausiannos ADHD:n hoidossa lapsille on 60 mg ja ADHD:n hoidossa aikuisille 80 mg.

Muiden metyylifenidaattivalmisteiden kohdalla on käytettävä kliinistä harkintaa aloitusannosta valittaessa. Lasten metyylifenidaattiannosta voidaan tarvittaessa säätää viikon välein 10 mg kerrallaan.

Pitkäaikainen (yli 12 kuukautta jatkuva) hoito

Metyylifenidaatin turvallisuutta ja tehoa pitkäaikaiskäytössä ei ole systemaattisesti arvioitu lapsilla ja nuorilla suoritetuissa kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa. Metyylifenidaatin pitkäaikaisturvallisuutta ei myöskään ole systemaattisesti arvioitu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa aikuisilla. Metyylifenidaattihoitoa ei saa eikä tarvitse jatkaa rajattomasti. Hoito lapsilla ja nuorilla, joilla on ADHD, lopetetaan yleensä murrosiän aikana tai sen jälkeen. Jos lääkäri päättää jatkaa metyylifenidaatin käyttöä pidemmän aikaa (yli 12 kuukautta) potilailla, joilla on ADHD, hänen pitää ajoittain arvioida lääkkeen pitkäaikaiskäytön hyödyllisyyttä potilaskohtaisesti määräämällä taukoja lääkkeen käyttöön, jotta voidaan arvioida potilaan toimintaa ilman lääkehoitoa. Metyylifenidaattihoidon keskeyttämisen vaikutuksia pitäisi tarkastella vähintään kerran vuodessa (lapsilla mieluiten koulujen loma-aikaan) potilaan oireiden arvioimiseksi. Hoidolla saatu vaikutus saattaa säilyä myös silloin, kun lääkkeen käyttö lopetetaan väliaikaisesti tai kokonaan.

Annoksen pienentäminen ja käytön lopettaminen

Lääkehoito on lopetettava, jos oireet eivät lievene, vaikka lääkettä on käytetty kuukauden ajan annostusta asianmukaisesti muuttaen. Jos oireet odotusten vastaisesti pahenevat tai muita vakavia haittatapahtumia ilmenee, annosta on pienennettävä tai tarvittaessa lääkkeen käyttö on lopetettava.

Aikuiset

Ainoastaan säädellysti vapauttavat kapselit on rekisteröity aikuisilla esiintyvän ADHD:n hoitoon. Tiedot turvallisuudesta ja tehosta aikuisten hoidossa ovat riittämättömät muiden lääkemuotojen osalta.

Antotapa

Methylphenidate Stada otetaan suun kautta.

Methylphenidate Stada voidaan ottaa joko aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan. Kapselit niellään kokonaisina. Vaihtoehtoisesti sisällön voi sirotella pieneen määrään ruokaa.

Methylphenidate Stada säädellysti vapauttaa kapselia ei saa murskata, pureskella eikä jakaa.

Lääkkeenotto sirottelemalla kapselin sisältö ruokaan

Ottamisen helpottamiseksi säädellysti vapauttavat kapselit voidaan avata varovasti ja rakeet sirotella pehmeän ruoan (esimerkiksi omenasoseen) päälle. Ruoka ei saa olla lämmintä, sillä tämä voi vaikuttaa lääkeaineen vapautumisominaisuuksiin. Lääke/ruoka-seos pitää nauttia heti kokonaisuudessaan. Lääke/ruoka-seosta ei saa säilyttää myöhempää käyttöä varten. Ruoan (esimerkiksi omenasoseen) päälle siroteltuja rakeita ei saa pureskella eikä murskata.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• glaukooma
• feokromosytooma
• käyttö yhdessä monoamiinioksidaasin (MAO) estäjien käytön kanssa ja vähintään 14 vuorokautta MAO:n estäjän käytön lopettamisen jälkeen, koska seurauksena voi olla verenpainekriisi (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
• kilpirauhasen liikatoiminta tai tyreotoksikoosi
• nykyinen tai aiemmin esiintynyt vaikea masennus, anoreksia nervosa/laihuushäiriö, itsemurhataipumus, psykoottiset oireet, vakavat mielialahäiriöt, mania, skitsofrenia, psykopaattinen tai rajatilapersoonallisuushäiriö
• nykyinen tai aiemmin esiintynyt vakava ja jaksoittain ilmenevä (tyypin I) kaksisuuntainen mielialahäiriö (joka ei ole hyvässä hoitotasapainossa)
• sydän- ja verisuonitaudit, kuten vaikea verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, ahtauttava valtimosairaus, rasitusrintakipu, vaikea hemodynaaminen synnynnäinen sydänvika, sydänlihassairaus, sydäninfarkti, mahdollisesti henkeä uhkaavat sydämen rytmihäiriöt ja ionikanavien toimintahäiriöistä johtuvat sairaudet
• aivoverenkiertohäiriö, aivovaltimoaneurysma, verisuonipoikkeavuudet mukaan lukien vaskuliitti tai aivohalvaus.

Methylphenidate Stada -hoitoa ei ole tarkoitettu kaikille ADHD-potilaille, ja lääkkeen käyttöä koskevan päätöksen on perustuttava oireiden vaikeus- ja kroonisuusasteen huolelliseen arviointiin (lapsilla suhteessa ikään).

Pitkäaikainen käyttö (yli 12 kuukautta)

Metyylifenidaatin turvallisuutta ja tehoa pitkäaikaiskäytössä ei ole systemaattisesti arvioitu kontrolloiduissa tutkimuksissa lapsilla ja nuorilla. Metyylifenidaatin pitkäaikaisturvallisuutta ei ole systemaattisesti arvioitu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa aikuisilla. Metyylifenidaattihoitoa ei saa eikä tarvitse jatkaa rajattomasti. Lasten ja nuorten, joilla on ADHD, metyylifenidaattihoito lopetetaan yleensä murrosiän aikana tai sen jälkeen. Pitkäkestoista lääkehoitoa (yli 12 kuukautta) saavien potilaiden kardiovaskulaarista tilaa, kasvua (lapsilla), painoa, ruokahalua, uusien psyykkisten häiriöiden ilmenemistä tai aiempien oireiden pahenemista pitää seurata huolellisesti kohdissa Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet annettujen ohjeiden mukaisesti. Potilaalla tarkkailtavat psyykkiset häiriöt on kerrottu seuraavassa ja niitä voivat olla (mutta ne eivät rajoitu vain näihin) motoriset tai äänelliset nykimisoireet (tics), aggressiivinen tai vihamielinen käytös, kiihtyneisyys, ahdistuneisuus, masennus, psykoosi, mania, harhaluulot, ärtyvyys, spontaanisuuden puute, eristäytyminen ja voimakas toimintojen toistelu (perseveraatio).

Jos lääkäri päättää jatkaa metyylifenidaatin käyttöä pidemmän aikaa (yli 12 kuukautta) ADHD-potilailla, hänen pitää ajoittain arvioida uudelleen lääkkeen pitkäaikaiskäytön hyödyllisyyttä potilaskohtaisesti määräämällä taukoja lääkkeen käyttöön, jotta voidaan arvioida potilaan toimintaa ilman lääkehoitoa. Metyylifenidaattihoito suositellaan keskeytettäväksi vähintään kerran vuodessa potilaan tilan arvioimiseksi (lapsilla mieluiten koulujen loma-aikaan). Hoidolla saatu vaikutus saattaa säilyä myös silloin, kun lääkkeen käyttö lopetetaan väliaikaisesti tai kokonaan.

Käyttö iäkkäillä

Methylphenidate Stada -valmistetta ei saa käyttää iäkkäille potilaille, koska tehoa ja turvallisuutta ei ole osoitettu yli 60-vuotiailla potilailla.

Käyttö alle 6-vuotiaille lapsille

Methylphenidate Stada -valmistetta ei saa käyttää alle 6-vuotiaille lapsille, koska tehoa ja turvallisuutta ei ole osoitettu tässä ikäryhmässä.

Sydän- ja verisuonitaudit

Kun potilaalle harkitaan stimulanttihoitoa, pitää selvittää tarkasti hänellä mahdollisesti aiemmin todetut sydänsairaudet (mukaan lukien mahdolliset suvussa esiintyneet äkilliset sydänkuolemat, selittämättömät kuolemantapaukset tai malignit rytmihäiriöt) ja potilaalle tehdään lääkärintarkastus mahdollisen sydänsairauden toteamiseksi ja tarvittaessa sydäntautilääkärin lisätutkimuksia, jos alustavat löydökset viittaavat aiemmin sairastettuun tai nyt todettavaan tällaisen sairauden mahdollisuuteen. Jos potilaalla ilmenee sydämentykytystä, rasitusrintakipua, selittämätöntä pyörtyilyä, hengenahdistusta tai muita sydänsairauteen viittaavia oireita metyylifenidaattihoidon aikana, hänet pitää välittömästi ohjata sydäntautilääkärin tutkittavaksi.

ADHD:ta sairastavilla lapsilla ja nuorilla tehtyjen kliinisten tutkimusten tietojen analyysi osoitti, että metyylifenidaattihoitoa saaneilla potilailla voi yleisesti ilmetä diastolisen ja systolisen verenpaineen yli 10 mmHg:n muutoksia verrattuna verrokkiryhmään. Myös aikuisilla ADHD-potilailla suoritetussa kliinisessä tutkimuksessa havaittiin muutoksia systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa. Muutokset olivat kuitenkin pienempiä (noin 2–3 mmHg kontrolliryhmään verrattuna) kuin lapsilla ja nuorilla. Kardiovaskulaarivaikutusten lyhyen ja pitkän aikavälin merkitystä lasten ja nuorten terveyteen ei tiedetä, mutta terveydellisten komplikaatioiden mahdollisuutta ei kliinisissä tutkimuksissa havaittujen vaikutusten perusteella voida sulkea pois. Varovaisuutta on noudatettava, kun hoidetaan potilasta, jonka perussairaus voi pahentua verenpaineen tai sydämen syketiheyden kohoamisesta johtuen. Ks. kohdasta Vasta-aiheet sairaudet, joissa metyylifenidaattihoito on vasta-aiheista. Ks. myös alaotsikko ”ADHD aikuisilla” kohdassa Farmakodynamiikka.

Potilaan kardiovaskulaarista tilaa pitää seurata tarkoin. Verenpaine ja sydämen syketiheys kirjataan käyrästölle jokaisen annosmuutoksen yhteydessä ja vähintään kuuden kuukauden välein.

Metyylifenidaatin käyttö on vasta-aiheista tiettyjen todettujen sydän- ja verisuonitautien yhteydessä, ellei sydänlääkäriä ole konsultoitu (ks. kohta Vasta-aiheet).

Äkkikuolema ja aiemmin todetut rakenteelliset sydänviat tai muut vakavat sydänsairaudet

Keskushermostoa stimuloivien lääkkeiden tavanomaisten annosten käytön yhteydessä on raportoitu äkkikuolemia lapsilla, joista osalla oli rakenteellinen sydänvika tai muu vakava sydänsairaus. Eräisiin rakenteellisiin sydänvikoihin saattaa lääkityksestä riippumatta liittyä äkkikuoleman suurentunut riski. Silti stimulanttilääkkeiden käyttöä ei suositella potilaille, joilla tiedetään olevan rakenteellinen sydänvika, sydänlihassairaus, vakavia sydämen rytmihäiriöitä, tai muu sydänsairaus, joka saattaa lisätä heidän herkkyyttään stimulanttilääkkeiden sympatomimeettisille vaikutuksille.

Väärinkäyttö ja kardiovaskulaariset tapahtumat

Keskushermostoa stimuloivien lääkkeiden väärinkäyttöön saattaa liittyä äkkikuolemia tai muita vakavia kardiovaskulaarisia haittoja.

Aivoverenkiertohäiriöt

Kohdassa Vasta-aiheet kerrotaan aivoverenkiertohäiriöistä, joiden yhteydessä metyylifenidaattihoito on vasta-aiheista. Jos potilaalla on muita riskitekijöitä (kuten aiemmin todettu sydän- ja verisuonitauti, samanaikaisesti käytettävä verenpainetta kohottava lääkitys) ja hänelle aloitetaan metyylifenidaattihoito, potilaan neurologiset oireet ja merkit pitää arvioida jokaisella lääkärissä käynnillä.

Aivojen vaskuliitti näyttää olevan erittäin harvinainen idiosynkraattinen reaktio, joka voi ilmetä, kun potilas altistuu metyylifenidaatille. Näyttöä siitä, että suuremman riskin omaavat potilaat voidaan tunnistaa, on vähän, ja oireiden ilmeneminen voi olla ensimmäinen viittaus taustalla olevaan sairauteen. Aikaisessa vaiheessa tehty diagnoosi, joka perustuu voimakkaaseen epäilyyn, voi mahdollistaa metyylifenidaattihoidon nopean lopettamisen ja taudin varhaisen hoidon. Taudin mahdollisuutta pitää punnita jokaisen sellaisen potilaan kohdalla, jolla ilmenee metyylifenidaattihoidon aikana uusia neurologisia oireita, jotka sopivat aivoiskemiaan. Tällaisia oireita voivat olla kova päänsärky, tunnottomuus, heikkous, halvaus ja koordinaation, näön, puheen, kielen tai muistin heikentyminen.

Metyylifenidaattihoito ei ole vasta-aiheista hemiplegistä CP-oireyhtymää sairastaville.

Psyykkiset häiriöt

ADHD:hen liittyy usein muita psyykkisiä häiriöitä ja ne on otettava huomioon stimulanttihoitoa määrättäessä. Ennen metyylifenidaattihoidon aloitusta potilas on arvioitava olemassa olevien psykiatristen sairauksien varalta ja suvun sairaushistoria tulee kartoittaa näiltä osin (ks. kohta Annostus ja antotapa). Jos psyykkisiä oireita ilmenee tai aiemmin todetun psyykkisen häiriön oireet pahenevat, metyylifenidaattia ei pidä antaa elleivät hoidosta saatavat hyödyt ole suuremmat kuin potilaalle mahdollisesti hoidosta aiheutuvat haitat.

Potilas on tutkittava uusien tai pahentuneiden psyykkisten häiriöiden varalta jokaisen annosmuutoksen yhteydessä, vähintään kuuden kuukauden välein ja jokaisella lääkärissä käynnillä. Hoidon lopettaminen voi olla asianmukaista.

Psykoottisten tai maanisten oireiden paheneminen

Metyylifenidaatin antaminen psykoottisille potilaille voi pahentaa käytös- ja ajatushäiriöoireita.

Uusien psykoottisten tai maanisten oireiden ilmeneminen

Tavanomaisilla annoksilla metyylifenidaattihoito voi aiheuttaa psykoottisia (näkö/maku/kuuloharhat ja harhaluulot) tai maanisia oireita potilaille, joilla ei aiemmin ole esiintynyt psykoottista sairautta tai maniaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos maanisia tai psykoottisia oireita ilmenee, niiden mahdollinen yhteys metyylifenidaattiin on otettava huomioon ja hoidon lopettaminen voi olla asianmukaista.

Aggressiivisuus tai vihamielinen käytös

Stimulanttihoito voi aiheuttaa aggressiivisuuden ilmenemistä tai pahenemista tai vihamielistä käytöstä. Potilaan huolellinen seuranta aggressiivisen käytöksen tai vihamielisyyden ilmenemisen tai pahenemisen varalta on aiheellista metyylifenidaattihoidon alussa, jokaisen annosmuutoksen yhteydessä, vähintään kuuden kuukauden välein ja jokaisella lääkärissä käynnillä. Lääkärin on arvioitava annostuksen muuttamisen tarve, jos potilaalla ilmenee käytöksen muutoksia, pitäen mielessä, että annoksen titraaminen suuremmaksi tai pienemmäksi voi olla tarpeen. Hoidon keskeyttämistä voidaan harkita.

Itsemurhataipumus

Hoitavan lääkärin pitää tutkia välittömästi potilaat, joilla ilmenee itsemurha-ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä ADHD:n lääkehoidon aikana. Taustalla olevan psyykkisen sairauden pahenemista ja sen mahdollista yhteyttä metyylifenidaattihoitoon pitää pohtia. Taustalla olevan psyykkisen sairauden hoito voi olla tarpeen ja metyylifenidaattihoidon mahdollista lopettamista pitää harkita.

Ahdistuneisuus, kiihtyneisyys tai jännittyneisyys

Metyylifenidaatin käyttöön voi liittyä ahdistuneisuuden, kiihtyneisyyden tai jännittyneisyyden pahenemista. Potilaat on arvioitava kliinisesti ahdistuneisuuden, kiihtyneisyyden ja jännittyneisyyden varalta ennen metyylifenidaattilääkityksen käyttöä. Potilaita on seurattava säännöllisesti uusien tai pahenevien oireiden varalta hoidon aikana, jokaisen annosmuutoksen yhteydessä ja vähintään kuuden kuukauden välein tai jokaisella lääkärissä käynnillä.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön muodot

Metyylifenidaatin käytössä ADHD:n hoitoon on oltava erityisen varovainen, jos potilaalla on samanaikainen kaksisuuntainen mielialahäiriö (mukaan lukien hoitamaton tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö tai muu kaksisuuntaisen mielialahäiriön muoto), koska tällaisilla potilailla sekamuotoisen tai maanisen jakson nopea kehittyminen on mahdollista. Ennen metyylifenidaattihoidon aloittamista potilaat, joilla on samanaikaisia masennusoireita, pitäisi tutkia riittävän tarkasti sen selvittämiseksi, onko heillä kaksisuuntaisen mielialahäiriön riski. Tällaiseen tutkimukseen pitäisi kuulua yksityiskohtainen psykiatristen taustatietojen, kuten suvussa aiemmin esiintyneiden itsemurhien, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja masennuksen, tarkka selvittäminen. Näiden potilaiden tarkka ja säännöllinen seuranta on erittäin tärkeää (ks. kohta Psyykkiset häiriöt ja kohta Annostus ja antotapa). Potilaita on seurattava oireiden varalta jokaisen annosmuutoksen yhteydessä, vähintään kuuden kuukauden välein ja jokaisella lääkärissä käynnillä.

Kasvu ja painon lasku

Lapsilla on metyylifenidaatin pitkäaikaiskäytön yhteydessä ilmoitettu kohtalaista painonkehityksen ja pituuskasvun hidastumista. Aikuisilla metyylifenidaatin käytön yhteydessä on raportoitu painonlaskua (katso kohta Haittavaikutukset).

Metyylifenidaatin vaikutusta lapsen lopulliseen pituuteen ja painoon ei tiedetä ja sitä tutkitaan parhaillaan.

Pituus (lapsilla), paino ja ruokahalu pitää kirjata vähintään kuuden kuukauden välein kasvukäyrästöön. Jos potilas ei kasva tai hänen painonsa ei nouse odotusten mukaisesti tai jos aikuisen potilaan paino laskee merkittävästi hoidon aikana, hoito voidaan joutua keskeyttämään.

Nykimishäiriöt (tics)

Metyylifenidaatin käyttöön voi liittyä motorista tai verbaalista nykimistä tai näiden oireiden pahenemista. Touretten oireyhtymän pahenemista on myös raportoitu (katso kohta Haittavaikutukset). Siksi suvussa mahdollisesti esiintyneet oireet on arvioitava ja potilas on arvioitava kliinisesti nykimisoireiden ja Touretten oireyhtymän varalta ennen metyylifenidaattilääkityksen käyttöä. Potilaita on seurattava säännöllisesti uusien tai pahenevien nykimisoireiden varalta metyylifenidaattihoidon aikana. Seuranta on aiheellista jokaisen annosmuutoksen yhteydessä ja vähintään kuuden kuukauden välein tai jokaisella lääkärissä käynnillä.

Kouristuskohtaukset

Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä metyylifenidaattia epilepsiaa sairastaville.

Metyylifenidaatti saattaa madaltaa kouristuskynnystä potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt kouristuksia, potilailla, joilla on ollut EEG-poikkeamia ilman kouristuskohtauksia, ja harvoin potilailla, joilla ei ole ollut kouristuskohtauksia tai EEG-poikkeamia. Jos kouristuskohtauksia ilmenee aiempaa useammin tai ensimmäistä kertaa, metyylifenidaatin käyttö on lopetettava.

Väärinkäyttö, virheellinen käyttö ja päihdekäyttöön luovuttaminen

Potilaita pitää seurata tarkoin metyylifenidaatin mahdollisen päihdekäyttöön luovuttamisen, virheellisen ja väärinkäytön riskin varalta.

Metyylifenidaattia pitää käyttää varoen potilaille, joilla on todettu lääkeaine- tai alkoholiriippuvuus, koska käyttöön voi liittyä väärinkäytön, virheellisen käytön ja päihdekäyttöön luovuttamisen mahdollisuus.

Pitkäaikainen metyylifenidaatin väärinkäyttö voi aiheuttaa huomattavan toleranssin ja psyykkistä riippuvuutta, johon liittyy eriasteista epänormaalia käyttäytymistä. Psykoottisia episodeja voi ilmetä, etenkin parenteraalisen väärinkäytön yhteydessä.

Potilaan ikä, väärinkäyttöön liittyvät riskitekijät (kuten samanaikaisesti sairastettava uhmakkuus- tai käytöshäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö), aiempi tai nykyinen päihteiden väärinkäyttö pitää ottaa huomioon, kun harkitaan ADHD:n hoitovaihtoehtoja. Tunne-elämältään epävakaiden, kuten aiemmin lääke- tai alkoholiriippuvuudesta kärsineiden potilaiden kohdalla on noudatettava varovaisuutta, koska tällaiset potilaat saattavat suurentaa annosta oma-aloitteisesti.

Metyylifenidaatti ja muut stimulantit eivät välttämättä sovi sellaisille potilaille, joilla on suuri päihteiden väärinkäytön riski ja heidän kohdallaan pitää harkita muuta kuin stimulanttihoitoa.

Hoidon lopettaminen

Lääkehoidon lopettamista on seurattava tarkoin, koska se voi tuoda esiin taustalla olevan masennuksen samoin kuin kroonisen ylivilkkauden. Jotkut potilaat saattavat tarvita pitkäaikaista seurantaa.

Väärinkäytön lopettamista on seurattava tarkoin, koska vaikeaa masennusta voi ilmetä.

Väsymystilat

Metyylifenidaattia ei saa käyttää normaalien väsymystilojen ehkäisyyn eikä hoitoon.

Metyylifenidaattilääkemuodon valinta

Hoitava lääkäri valitsee hoitoon käytettävän metyylifenidaattivalmisteen ja lääkemuodon potilaskohtaisesti, ja valinta riippuu vaikutuksen halutusta kestosta. Vain säädellysti vapauttavia kapseleita voi käyttää aikuisten ADHD:n hoitoon.

Munuaisten ja maksan vajaatoiminta

Metyylifenidaatin käytöstä potilaille, joilla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta, ei ole kokemusta.

Hematologiset vaikutukset

Metyylifenidaatin turvallisuutta pitkäaikaiskäytössä ei täysin tunneta. Jos potilaalle kehittyy leukopenia, trombosytopenia, anemia tai muita muutoksia, kuten vakavaan munuais- tai maksasairauteen viittaavia muutoksia, hoidon keskeyttämistä pitää harkita (katso kohta Haittavaikutukset).

Priapismi

Metyylifenidaattivalmisteiden käytön yhteydessä on saatu ilmoituksia pitkittyneistä ja kivuliaista erektioista etenkin muutettaessa metyylifenidaattihoito-ohjelmaa. Potilaiden, joille kehittyy poikkeuksellisen pitkään kestäviä tai toistuvia ja kivuliaita erektioita, on hakeuduttava välittömästi hoitoon.

Huume seulonta

Tämä metyylifenidaattia sisältävä lääkevalmiste voi aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen amfetamiineille laboratoriokokeissa, erityisesti immunologisissa seulontatesteissä.

Doping varoitus

Urheilijoiden on tiedostettava, että tämä lääkeaine voi aiheuttaa positiivisen tuloksen dopingtesteissä.

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Ei tiedetä, miten metyylifenidaatti saattaa vaikuttaa samanaikaisesti annettavien lääkkeiden pitoisuuksiin plasmassa. Varovaisuutta on siksi syytä noudattaa, kun metyylifenidaattia käytetään yhdessä muiden lääkkeiden kanssa ja erityisesti silloin, jos näiden lääkkeiden terapeuttinen alue on kapea.

Sytokromi P450-entsyymit eivät osallistu metyylifenidaatin metaboliaan kliinisesti merkittävässä määrin. Sytokromi P450:n induktoreiden ja estäjien ei odoteta vaikuttavan merkittävästi metyylifenidaatin farmakokinetiikkaan. Käänteisesti metyylifenidaatin d- ja l-enantiomeerit eivät myöskään merkittävästi estä sytokromi P450 1A2:ta, 2C8:ta, 2C9:ta, 2C19:ta, 2D6:ta, 2E1:ta tai 3A:ta.

On kuitenkin olemassa viitteitä siitä, että metyylifenidaatti saattaa estää kumariiniantikoagulanttien, antikonvulsanttien (esim. fenobarbitaalin, fenytoiinin, primidonin) ja joidenkin masennuslääkkeiden (trisyklisten masennuslääkkeiden ja selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien) metaboliaa. Kun metyylifenidaattihoito aloitetaan tai lopetetaan, voi olla tarpeen muuttaa näiden samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden annostusta ja määrittää plasman lääkeainepitoisuus (ja kumariinin osalta hyytymisaika).

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Verenpainelääkkeet

Metyylifenidaatti voi heikentää verenpainelääkkeiden vaikutusta.

Käyttö verenpainetta kohottavien lääkkeiden kanssa

Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä metyylifenidaattia muiden myös verenpainetta kohottavien lääkkeiden kanssa (ks. myös kohdat, joissa kerrotaan kardiovaskulaarisista ja aivoverenkiertohäiriöistä kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Mahdollisen verenpainekriisin vaaran vuoksi metyylifenidaatin käyttö on vasta-aiheista potilaille, joita hoidetaan (parhaillaan tai edeltävien kahden viikon aikana) ei-selektiivisillä, irreversiibeleillä MAO:n estäjillä (ks. kohta Vasta-aiheet).

Käyttö alkoholin kanssa

Alkoholi voi pahentaa psykoaktiivisten lääkkeiden, myös metyylifenidaatin, keskushermostoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Siksi potilaiden on suositeltavaa olla käyttämättä alkoholia hoidon aikana. Erittäin korkeiden veren alkoholipitoisuuksien yhteydessä tämän lääkevalmisteen farmakokineettinen profiili saattaa muuttua kohti välittömästi lääkeainetta vapauttavien valmisteiden profiilia.

Käyttö halogenoitujen anestesia-aineiden kanssa

Kirurgisen toimenpiteen aikana on verenpaineen äkillisen kohoamisen riski. Jos potilaalle on suunniteltu kirurginen toimenpide, metyylifenidaattihoitoa ei saa käyttää toimenpidepäivänä.

Käyttö keskushermostoon vaikuttavien alfa-2-agonistien (esim. klonidiini) kanssa

Metyylifenidaatin ja klonidiinin tai muiden keskushermostoon vaikuttavien alfa-2-agonistien pitkäaikaisen yhteiskäytön turvallisuutta ei ole järjestelmällisesti arvioitu.

Käyttö dopaminergisten aineiden kanssa

Varovaisuutta suositellaan noudatettavaksi, kun metyylifenidaattia käytetään samanaikaisesti dopaminergisten aineiden, kuten psykoosilääkkeiden, kanssa.

Koska metyylifenidaatin hallitseva vaikutusmekanismi on solun ulkopuolisen dopamiinipitoisuuden kohottaminen, metyylifenidaatin käyttöön saattaa liittyä farmakodynaamisia yhteisvaikutuksia, kun sitä annetaan samanaikaisesti suorien ja epäsuorien dopamiiniagonistien kanssa (mukaan lukien dopa ja trisykliset masennuslääkkeet) tai yhdessä dopamiiniantagonien, kuten psykoosilääkkeiden kanssa.

Raskaus

Tulokset kohorttitutkimuksesta, joka käsitti noin 3 400 ensimmäisellä kolmanneksella altistunutta raskautta, eivät viittaa synnynnäisten poikkeavuuksien riskin lisääntymiseen kaiken kaikkiaan. Sydämen epämuodostumien esiintyvyys lisääntyi hieman altistumattomiin raskauksiin verrattuna (yhdistetty korjattu suhteellinen riski 1,3; 95 %:n luottamusväli 1,0–1,6). Esiintyvyyden lisääntyminen vastaa kolmea lasta, joilla on synnynnäinen sydämen epämuodostuma, jokaista metyylifenidaattia ensimmäisellä raskauskolmanneksella saanutta 1 000:tta naista kohden.

Vastasyntyneen kardiorespiratorista toksisuutta ja erityisesti sikiön takykardiaa ja hengitysvaikeuksia on ilmoitettu spontaanisti ilmoitetuissa tapauksissa.

Eläinkokeet osoittavat reproduktiivista toksisuutta vain emolle toksisilla annoksilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Metyylifenidaatin käyttöä ei suositella raskauden aikana, ellei lääkäri totea hoidon siirtämisen saattavan aiheuttaa suuremman riskin raskaudelle.

Imetys

Metyylifenidaattia on löydetty metyylifenidaattihoitoa saaneen naisen äidinmaidosta.

Yhdessä tapauksessa imeväisikäisellä lapsella todettiin yksilöimätöntä painon laskua altistuksen aikana, mutta lapsi toipui ja paino nousi sen jälkeen, kun äiti lopetti metyylifenidaattihoidon. Mahdollista riskiä imetettävälle lapselle ei voida sulkea pois.

Päätös lopettaa imettäminen tai lopettaa metyylifenidaattihoito tai pidättyä metyylifenidaattihoidosta on tehtävä ottaen huomioon imetyksestä koituva hyöty lapselle ja lääkehoidosta koituva hyöty äidille.

Hedelmällisyys

Tietoja metyylifenidaatin mahdollisista vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole saatavilla. Eläinkokeissa ei havaittu kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia hedelmällisyyteen.

Metyylifenidaatti voi aiheuttaa huimausta, uneliaisuutta ja näköhäiriöitä, mukaan lukien akkommodaatiovaikeuksia, kahtena näkemistä ja näön hämärtymistä (ks. kohta Haittavaikutukset). Sillä voi olla kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Potilasta pitää varoittaa näistä mahdollisista vaikutuksista ja häntä on kehotettava välttämään mahdollisesti vaaraa aiheuttavia toimia, kuten ajamista tai koneiden käyttöä, jos hänellä ilmenee tällaisia vaikutuksia.

Seuraavaan taulukkoon on sisällytetty metyylifenidaatin kliinisissä tutkimuksissa havaitut ja myyntiluvan saamisen jälkeisen käytön yhteydessä sekä kirjallisuudessa ilmoitetut haittavaikutukset. Jos Methylphenidate Stada -valmisteella ilmoitettujen ja muilla metyylifenidaattivalmisteilla ilmoitettujen haittavaikutusten esiintymistiheyksissä oli eroja, valittiin molemmista tietokannoista se, jossa esiintymistiheys oli suurempi.

Taulukon tiedot perustuvat lapsilta, nuorilta ja aikuisilta kerättyihin tietoihin.

Esiintymistiheydet:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinainen (< 1/10 000)
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

* Katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

** Haittavaikutukset aikuispotilailla toteutetuista kliinisistä lääketutkimuksista, joita raportoitiin yleisemmin aikuisilla kuin lapsilla ja nuorilla.

*** Haittavaikutukset aikuispotilailla toteutetuista kliinisistä lääketutkimuksista, joita ei raportoitu lapsilla ja nuorilla lainkaan

**** Aikuisten ADHD-tutkimusten perusteella laskettu esiintymistiheys (lapsipotilailla tehdyissä tutkimuksissa ei ilmoitettu näitä tapauksia).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Hoidettaessa metyylifenidaatin yliannostusta on huomioitava lääkeaineen pitkäkestoinen vapautuminen pitkävaikutteisista lääkemuodoista.

Merkit ja oireet

Pääasiassa keskushermoston ja sympaattisen hermoston ylikiihottumisesta johtuvia akuutin yliannostuksen oireita voivat olla oksentelu, agitaatio, vapina, hyperrefleksia, lihasten nykiminen, kouristukset (joita voi seurata tajuttomuus), euforia, sekavuus, aistiharhat, delirium, hikoilu, kasvojen punoitus, päänsärky, hyvin korkea kuume, takykardia, sydämentykytys, sydämen rytmihäiriöt, hypertensio, silmien mustuaisten laajeneminen ja limakalvojen kuivuminen.

Hoito

Metyylifenidaatin yliannostuksen hoitoon ei ole erityistä vasta-ainetta.

Hoito käsittää asianmukaiset elintoimintoja tukevat toimenpiteet.

Potilasta on suojattava itse aiheutetuilta vammoilta ja ulkoisilta ärsykkeiltä, jotka voisivat lisätä ylikiihottuneisuutta entisestään. Jos merkit ja oireet eivät ole liian vaikeita ja potilas on tajuissaan, mahan sisältö voidaan tarvittaessa tyhjentää oksennuttamalla tai mahahuuhtelulla. Ennen mahahuuhtelua mahdollinen agitaatio ja kouristukset on saatava hallintaan ja hengitystiet on pidettävä avoinna. Lääkeaine voidaan poistaa suolistosta myös antamalla aktiivihiiltä ja ulostuslääkettä. Vaikean myrkytystilan yhteydessä voidaan ennen mahahuuhtelua antaa huolellisesti titrattu annos bentsodiatsepiinia.

Tehohoitoa on annettava riittävän verenkierron ja hengityksen ylläpitämiseksi; hyvin korkea kuume saattaa vaatia potilaan viilentämistä ulkoisesti.

Peritoneaalidialyysin tai hemodialyysin tehoa metyylifenidaatin yliannostuksen hoidossa ei ole osoitettu.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykostimulantit, keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet, keskushermostoon vaikuttavat sympatomimeetit, ATC-koodi: N06BA04

Vaikutusmekanismi

Metyylifenidaatti, joka on Methylphenidate Stada -valmisteen vaikuttava aine, on keskushermostostimulantti, jolla on suuremmat vaikutukset keskushermostoon kuin motorisiin toimintoihin. Kemiallisesti se on fenyylietikkahapon alkalinen esteri. Molekyyli sisältää fenyylietyyliamiinirungon, jonka katsotaan aiheuttavan samankaltaisia vaikutuksia kuin amfetamiini. Metyylifenidaatti sisältää kaksi kiraalista keskusta, joten sillä on neljä stereoisomeeriä. Farmakodynaamisesti aktiivinen konfiguraatio on treo-muoto. D-isomeeri on farmakologisesti aktiivisempi kuin l-isomeeri.

Eläinkokeissa metyylifenidaatilla on todettu epäsuora sympatomimeettinen vaikutus, sillä se vapauttaa adrenergisiin hermosoluihin varastoitunutta noradrenaliinia ja estää sen takaisinottoa. Lisäksi metyylifenidaatti vapauttaa dopamiinia ja estää sen takaisinottoa annosriippuvaisesti eli sen mukaan, miten suuri sen pitoisuus on keskushermostossa. Toisin kuin amfetamiini, metyylifenidaatti ei vapauta katekoliamiineja eläimillä, jotka ovat saaneet esihoitona reserpiinia. Tämä tarkoittaa, että reserpiini estää metyylifenidaatin indusoimia stereotypioita.

Metyylifenidaatin vaikutusmekanismia ihmisellä ei täysin ymmärretä, mutta sen stimuloivien vaikutusten uskotaan johtuvan dopamiinin takaisinoton estymisestä striatumissa ilman, että se laukaisee dopamiinin vapautumista. Metyylifenidaatin henkisten ja käyttäytymiseen liittyvien vaikutusten mekanismia ei ole selvästi osoitettu.

Metyylifenidaatin epäsuora sympatomimeettinen vaikutus ihmisellä voi kohottaa verenpainetta, nopeuttaa sydämen sykettä ja vähentää keuhkoputkien lihasten tonusta. Nämä vaikutukset eivät yleensä ole kovin merkittäviä. Keskushermostoa stimuloiva vaikutus voidaan havaita esimerkiksi keskittymiskyvyn, suorituskyvyn ja päätöksenteon paranemisena, psykofyysisenä aktiivisuutena sekä väsymyksen ja fyysisen uupumuksen vähenemisenä. Erityisesti virheellinen käyttö saattaa johtaa kykyjen rajojen väärinarviointiin, fysiologisten toimintojen romahtamiseen ja yliannostustapauksessa kuolemaan. Metyylifenidaatti voi heikentää ruokahalua ja suurina annoksina kohottaa kehon lämpötilaa. Käyttö suurilla annoksilla tai pitkäaikainen käyttö voivat myös saada aikaan käyttäytymiseen liittyviä stereotypioita.

ADHD aikuisilla

Metyylifenidaattia arvioitiin yhdistetyssä lyhytaikaista ja pitkäaikaista käyttöä selvittävässä, kolme eri vaihetta käsittävässä ydintutkimuksessa (1.vaihe = 9 viikon lyhytaikainen hoito; 2.vaihe = 5 viikkoa kestänyt avoin metyylifenidaattihoito ilman lumelääkekontrollia; 3.vaihe = satunnaistettu hoidon lopettamisvaihe). Ydintutkimusta seurasi 26 viikon avoin jatkotutkimus.

Edellä mainittu ydintutkimus suoritettiin 725 aikuispotilaalla (395 mies- ja 330 naispotilasta), joilla oli DSM- kriteerien mukaisesti diagnosoitu ADHD, ja tutkimus toteutettiin satunnaistettuna, lumelääkekontrolloituna ja kaksoissokkoutettuna monikeskustutkimuksena. Tutkimuksen tavoitteena oli:

1) Varmistaa metyylifenidaatia säädellysti vapauttavan valmisteen kliininen teho ja turvallisuus aikuisilla (18–60-vuotiailla potilailla) yhdeksän viikkoa kestäneessä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa rinnakkaisryhmin suoritetussa vaiheessa, joka koostui kolme viikkoa kestäneestä annoksen titrausvaiheesta, jota seurasi kuuden viikon tasaisen lääkeannoksen vaihe (40 mg, 60 mg tai 80 mg päivässä tai lumelääke) (1.vaihe). Tämän jälkeen potilaiden metyylifenidaattiannos (40 mg, 60 mg tai 80 mg päivässä) säädettiin uudelleen ihanteelliselle tasolleen viiden viikon pituisen vaiheen aikana (2. vaihe)

2) arvioida metyylifenidaatin tehon säilymistä aikuisilla ADHD-potilailla kuusi kuukautta kestäneessä, satunnaistetussa ja kaksoissokkoutetussa vieroitustutkimuksessa (3. vaihe).

Tehoa arvioitiin käyttäen DSM-IV ADHD arviointiasteikkoa (DSM-IV ADHD RS) oireiden hallinnassa ja toimintakyvyn osalta arviointimittarilla Sheehan Disability Score (SDS) vertaamalla tuloksissa tapahtuneita paranemisia lähtötasosta 1. vaiheen loppuun. Tällöin kaikilla metyylifenidaattiannoksilla oireiden hallinta oli tilastollisesti merkitsevästi parempaa lumeryhmään verrattuna, kun tilannetta arvioitiin DSM-IV ADH RS-kokonaispisteiden avulla (p < 0,0001 kaikilla annoksilla). SDS-kokonaispisteillä mitattuna kaikilla metyylifenidaattiannoksilla nähtiin tilastollisesti merkitsevästi suurempaa toimintakyvyn paranemista lumeryhmään verrattuna (p = 0,0003 annoksella 40 mg, p = 0,0176 annoksella 60 mg ja p < 0,0001 annoksella 80 mg) (ks. taulukko 2).

Metyylifenidaatin kaikilla kolmella annoksella osoitettiin kliinistä tehoa seuraavilla arviointiasteikoilla mitattuna: lääkärin täyttämät Clinical Global Impression-Improvement (CGI-I) ja Clinical Global Improvement-Severity (CGI-S), potilaan itsearviointilomake Adult Self-Rating Scale (ASRS) sekä läheisen täyttämä Conners’ Adult ADHD Scale Observer Short Version (CAARS O:S). 1. vaiheen aikana tulokset olivat metyylifenidaattin eduksi lumelääkkeeseen verrattuna kaikilla näillä oirekyselyillä mitattuna.

Taulukko 2. DSM ADHD RS-yhteispisteiden ja SDS-yhteispisteiden paranemisen analyysi lähtötasosta 1. vaiheen loppuun eri hoitoryhmissä/(LOCF*) 1. vaiheessa

*LOCF = Koko seurannan läpikäyneet (Last Observation Carried Forward) hyödyntäen jokaisen sellaisen potilaan viimeistä lääkärissä käyntiä, jolta oli saatavana dataa kuuden viikon tasaisen lääkeannoksen käytöstä 1. vaiheessa.

** PNS keskiarvo = Pienimmän neliösumman menetelmän keskiarvon paraneminen kovarianssianalyysi-mallista (ANCOVA), jossa hoitoryhmä ja tutkimuskeskus ovat tekijöitä ja DSM ADHD RS-kokonaispisteiden ja SDS-kokonaispisteiden lähtötasot ovat kovariaattimuuttujia.

*** Merkitsevyystaso = Testin lopullinen kaksisuuntainen merkitsevyyden taso (alfa) laajennetulla gatekeeping-menetelmällä laskettuna.

**** p-arvo viittaa vertailuun lumelääkkeeseen nähden

Metyylifenidaatin tehon säilymistä arvioitiin mittaamalla metyylifenidaattihoidon epäonnistumisen prosentuaalista osuutta ja vertaamalla tulosta lumeryhmän vastaavaan lukuun kuuden kuukauden ylläpitojakson päätteeksi (ks. taulukko 3). Metyylifenidaattiannoksen 2. vaiheessa tehdyn optimoinnin jälkeen noin 79 %:lla potilaista tauti pysyi hallinnassa vähintään kuuden kuukauden ajan (p < 0,0001 lumeeseen verrattuna). Tulosten ristitulosuhteen (odds ratio: 0,3) mukaan lumelääkettä saaneiden potilaiden hoito epäonnistui kolme kertaa todennäköisemmin kuin metyylifenidaattia saaneiden.

Taulukko 3. Hoidon epäonnistumiset (prosentuaaliset osuudet) 3. vaiheen aikana

* Logistisen regressiomallin avulla jokaista metyylifenidaattia saanutta ryhmää ja lumeryhmää vertaamalla laskettu kaksisuuntainen p-arvo

** Merkitsevyystaso = Testin lopullinen kaksisuuntainen merkitsevyyden taso (alfa) laajennetulla gatekeeping-menetelmällä laskettuna.

3. vaiheeseen otetut potilaat olivat saaneet metyylifenidaattihoitoa yhteensä 5–14 viikkoa 1. ja 2. vaiheissa. Tämän jälkeen 3. vaiheessa lumeryhmään määrätyt potilaat eivät kokeneet voimistuneita vieroitus- ja rebound-oireita verrattuna metyylifenidaattihoidossa jatkaneisiin potilaisiin.

Lyhytaikaisessa hoidossa sekä naisten että miesten DSM-IV ADHD RS-pisteet paranivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän kaikissa erisuuruisia metyylifenidaattiannoksia saaneiden ryhmissä lumelääkeryhmään verrattuna. Miehillä suurin numeerinen pisteiden nousu saavutettiin 80 mg:n metyylifenidaattiannoksella ja naisilla paras tulos saavutettiin alhaisimmalla annoksella, eli 40 mg metyylifenidaattia saaneiden ryhmässä. Tämä suuntaus ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä, eikä sitä todettu pitkäaikaiskäytössä. Haittavaikutuksia todettiin esiintyvän hieman useammin naisilla kuin miehillä, mutta yleisesti ottaen turvallisuusprofiilin todettiin olevan samankaltainen miehillä ja naisilla. Näin ollen annosta on titrattava yksilöllisesti (suurin mahdollinen annos on 80 mg/vrk). Hoidossa on käytettävä pienintä mahdollista annosta, jolla saavutetaan tyydyttävä oirekontrolli.

Metyylifenidaatin pitkäaikaiskäytön turvallisuus osoitettiin 298 aikuisella ADHD-potilaalla suoritetun ydintutkimuksen 26 viikkoa kestäneessä avoimessa jatkotutkimuksessa. Kun yhdistettiin kaikki ydin- ja jatkotutkimuksissa metyylifenidaattia saaneiden potilaiden altistukset, yhteensä 354 potilasta sai metyylifenidaattia jatkuvasti > 6 kuukauden ajan ja 136 potilasta > 12 kuukauden ajan.

Tämän jatkotutkimuksen aikana todettiin, ettei metyylifenidaatin turvallisuusprofiili muuttunut aikuisten ADHD-potilaiden pitkäaikaisessa hoidossa. Jatkotutkimukseen osallistuneiden potilaiden haittavaikutusprofiili oli samankaltainen kuin haittavaikutusprofiili varsinaisessa ydintutkimuksessakin. Jatkotutkimuksen aikana ei havaittu yhtäkään odottamatonta vakavaa haittavaikutusta, ja useimmat havaitut haittavaikutukset olivat odotettavissa olevia haittoja.

Haittavaikutusten kokonaismäärä sekä joidenkin tiettyjen haittavaikutusten esiintyvyys lisääntyi altistusajan pidentyessä. Painonlaskua esiintyi 0,7 %:lla potilaista, jotka käyttivät metyylifenidaattia ≤ 2 kk; 5,6 %:lla potilaista, jotka käyttivät metyylifenidaattia > 6 kk; ja 7,4 %:lla potilaista, jotka käyttivät metyylifenidaattia > 12 kk. Tutkimuksen 3.vaiheessa (6 kk:n ylläpitohoitojakso) todettiin merkitsevä, ≥ 7 % painonlasku verrattuna lähtötasoon 13,8 %:lla potilaista. Unettomuuden/nukahtamisvaikeuksien/unihäiriöiden esiintyvyydet lisääntyivät > 12 kuukauden pitkäaikaishoidossa. Masentuneen mielialan esiintyvyys lisääntyi myös hieman ajan kuluessa (4,8 % alle 2 kk:n käytössä; 4,5 % yli 6 kk:n käytössä ja 6,6 % yli 12 kk:n käytössä), mutta varsinaisen masennuksen esiintyvyys sen sijaan pieneni (0 % yli 12 kk:n käytössä). Takykardian ja sydämentykytysten esiintyvyydet lisääntyivät hieman pitkäaikaisessa käytössä (takykardian esiintyvyys oli 4,8 % alle 2 kk:n käytössä ja 6,6 % yli 12 kk:n käytössä; sydämentykytysten esiintyvyys oli 6,9 % alle 2 kk:n käytössä ja 9,6 % yli 12 kk:n käytössä). Korkean verenpaineen esiintyvyys lisääntyi myös hieman pitkäaikaisessa käytössä (2,1 % alle 2 kk:n käytössä ja 5,1 % yli 12 kk:n käytössä). Keskimääräiset muutokset sykkeessä suurenivat 2,4 lyönnistä minuutisssa alle 2 kk:n käytössä 4,9 lyöntiin minuutissa yli 6 kk:n käytössä ja 4,8 lyöntiin minuutissa yli 12 kk:n käytössä.

Takykardia: Lähtötasossa sellaisten potilaiden prosentuaalinen osuus, joiden syke oli > 100 lyöntiä minuutissa oli hyvin pieni (0,4 % metyylifenidaattiryhmissä ja 0,6 % lumelääkeryhmässä). Metyylifenidaattia saaneista, lähtötasossa normaalin sykkeen omaavista potilaista 11,3 %:lla syke oli yli 100 lyöntiä minuutissa ainakin yhden lyhytaikaisen hoidon aikana suoritetun käynnin yhteydessä (vastaava luku lumelääkeryhmässä oli vain 2,2 %). Pitkäaikaishoidossa sykkeen todettiin nousseen yli 100 lyöntiin minuutissa ainakin yhden käynnin yhteydessä 8,6 %:lla metyylifenidaattia saaneista ja 3,4 %:lla lumelääkettä saaneista potilaista, joiden syke lähtötasossa oli normaali.

Methylphenidate Stada sisältää metyylifenidaatin rasemaattia, joka koostuu yhtä suuresta osasta d-metyylifenidaattia ja l-metyylifenidaattia.

Imeytyminen

Kun metyylifenidaattia (säädellysti vapauttavat kovat kapselit) annetaan suun kautta lapsille, joilla on diagnosoitu ADHD, ja aikuisille, metyylifenidaatti imeytyy nopeasti ja käyrä, joka kuvaa sen pitoisuutta plasmassa ajan funktiona, on bimodaalinen (kuvaajassa nähdään kaksi erillistä huippua, joiden välillä on noin neljä tuntia). Kerran päivässä annetun säädellysti vapautuvan metyylifenidaatin suhteellinen hyötyosuus lapsilla ja aikuisilla on vastaavanlainen kuin kahdesti päivässä annettavan lyhytvaikutteisen metyylifenidaatin samalla kokonaisannoksella.

Plasman metyylifenidaattipitoisuuksien suurimpien ja pienimpien arvojen välinen vaihtelu on vähäisempää, kun käytetään kerran päivässä annettavaa säädellysti vapautuvaa metyylifenidaattia, verrattuna kahdesti päivässä annettavaan lyhytvaikutteiseen metyylifenidaattiin.

Ruoan vaikutus

Methylphenidate Stada säädellysti vapauttavat kovat kapselit voidaan antaa aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan. Säädellysti vapautuvan metyylifenidaatin hyötyosuudessa ei ole todettu eroja, kun valmistetta on annettu joko runsaasti rasvaa sisältävän aamiaisen tai omenasoseen kanssa tai tyhjään mahaan. Lääkeaineen ennenaikaisesta tai liiallisesta vapautumisesta ei ole näyttöä ruuan kanssa eikä ilman ruokaa.

Jos potilas ei pysty nielemään säädellysti vapauttavia kapseleita, sisältö voidaan sirotella pehmeän ruoan päälle (esimerkiksi omenasose) ja nauttia heti (katso kohta Annostus ja antotapa).

Jakautuminen

Verenkierrossa metyylifenidaatti ja sen metaboliitit ovat jakautuneet plasmaan (57 %) ja punasoluihin (43 %). Metyylifenidaatin ja sen metaboliittien proteiinisitoutuminen plasmassa on alhaista (10–33 %). Jakautumistilavuus oli 2,65 ± 1,11 l/kg d-metyylifenidaattia ja 1,80 ± 0,91 l/kg l-metyylifenidaattia. Metyylifenidaatti läpäisee veriaivoesteen helposti.

Biotransformaatio

Karboksyyliesteraasi CES1A1:n aikaansaama metyylifenidaatin biotransformaatio on nopea ja laaja. Metyylifenidaatti metaboloituu pääasiassa -fenyyli-2-piperidiinietikkahapoksi (ritaliinihappo). -fenyyli-2-piperidiinietikkahapon huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin 2 tunnin kuluttua lääkkeen otosta, ja tämä pitoisuus on 30–50 kertaa suurempi kuin muuttumattoman lääkeaineen pitoisuus plasmassa. -fenyyli-2 piperidiinietikkahapon puoliintumisaika on noin kaksinkertainen verrattuna metyylifenidaatin puoliintumisaikaan, ja sen keskimääräinen systeeminen puhdistuma on 0,17 l/h/kg. Kumuloituminen saattaa olla mahdollista potilailla, joilla on munuaisen vajaatoiminta. -fenyyli-2-piperidiinietikkahapon farmakologinen aktiivisuus on vähäinen tai olematon, joten sen kumuloitumisen terapeuttinen merkitys on toissijainen. Vain pieniä määriä hydroksyloituneita metaboliitteja (kuten hydroksimetyylifenidaattia ja hydroksiritaliinihappoa) on havaittavissa.

Lääkkeen terapeuttinen vaikutus näyttää olevan pääosin kanta-aineen aikaansaama.

Eliminaatio

Metyylifenidaatin eliminaation puoliintumisaika plasmassa on keskimäärin 2 tuntia. Systeemisen puhdistuman keskiarvo on 0,40 ± 0,12 l/h/kg d-metyylifenidaatilla ja 0,73 ± 0,28 l/h/kg l-metyylifdenidaatilla. Suun kautta annetusta metyylifenidaatista erittyy metaboliitteina78–97 % virtsaan ja 1–3 % ulosteeseen 48–96 tunnin aikana. Vain pieniä määriä metaboloitumatonta metyylifenidaattia (<1 %) esiintyy virtsassa. Suurin osa annoksesta erittyy virtsaan -fenyyli-2 piperidiinietikkahappona (60–86 %), luultavasti pH:sta riippumatta.

Metyylifenidaatin farmakokinetiikassa ei ole selviä eroja lasten, joilla on hyperkineettinen häiriö/ADHD, ja terveiden aikuisten vapaaehtoisten välillä. Potilailta, joiden munuaiset toimivat normaalisti, saadut eliminaatiotiedot viittaavat siihen, että muuttumattoman metyylifenidaatin erittyminen munuaisten kautta tuskin vähenee potilailla, joilla on munuaisten toimintahäiriö. Sen sijaan päämetaboliitin, α-fenyyli-piperidiinietikkahapon, erittyminen munuaisten kautta saattaa vähentyä.

Metyylifenidaatin katsotaan olevan mahdollisesti teratogeeninen kaneilla. Kahdessa eri poikueessa havaittiin vuorokausiannoksella 200 mg/kg selkärankahalkiota, johon liittyi takaraajojen epämuodostumia. Milligrammoina kilogrammoja kohti ilmaistuna tämä annos oli noin 116 kertaa suurempi kuin suurin ihmisille suositeltu annos (maximum recommended dose in humans, MRHD), 60 mg lapsilla ja nuorilla. Vuorokausiannoksella 200 mg/kg systeeminen dl-metyylifenidaattialtistus (AUC) oli kaneilla 5,1-kertainen ekstrapoloituun MRHD-annokseen nähden 60 mg:n annoksen (lapsilla ja nuorilla) antamisen jälkeen. Seuraavaksi pienemmän annoksen aikaansaama altistus, jolloin selkärankahalkiota ei havaittu, oli 0,72‑kertainen ekstrapoloituun MRHD-annokseen nähden lapsilla ja nuorilla. Toisessa tutkimuksessa, jossa käytettiin suurta 300 mg/kg:n annosta, jonka katsotaan olevan maternaalisesti toksinen, yhtään selkärankahalkiotapausta ei havaittu 12 poikueessa, joissa oli 92 elävää sikiötä. 300 mg/kg:n annoksella systeeminen altistus (AUC) oli 7,5 kertaa suurempi kuin ekstrapoloitu ihmisen suurin terapeuttinen altistus lapsilla ja nuorilla.

Genotoksisuutta koskevat tutkimukset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Kun metyylifenidaattia annosteltiin toistuvasti suun kautta nuorille rotille, vuorokausiannoksella 50 mg/kg (29 kertaa suurempi kuin MRHD-annos lapsilla ja nuorilla) havaittiin lokomotorisen aktiivisuuden spontaania vähenemistä, joka johtui metyylifenidaatin liioitellusta farmakologisesta aktiivisuudesta. Altistus (AUC) oli tällä annoksella 15,1 kertaa suurempi kuin ekstrapoloitu ihmisen suurin terapeuttinen altistus suurimmalla suositellulla 60 mg:n annoksella lapsilla ja nuorilla. Tiettyjen oppimistehtävien omaksumisessa havaittiin myös puutteita, ainoastaan naarailla ja suurimmalla annoksella, 100 mg/kg vuorokaudessa (58 kertaa suurempi kuin MRHD lapsilla ja nuorilla). Tällä annoksella systeeminen altistus oli 40,1-kertainen ekstrapoloituun ihmisen suurimpaan altistukseen nähden. Näiden havaintojen kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Toisin kuin prekliiniset löydökset viittaavat, metyylifenidaatin pitkäaikainen käyttö ADHD:ta sairastaville lapsille on hyvin siedettyä ja parantaa suorituskykyä koulussa. Siten kliininen kokemus ei viittaa siihen, että nämä oppimista ja käyttäytymistä koskevat tulokset rotilla olisivat kliinisesti merkityksellisiä.

Karsinogeenisuus

Rotalla ja hiirellä tehdyissä elinikäisissä karsinogeenisuustutkimuksissa havaittiin pahanlaatuisten maksakasvaimien lisääntymistä vain uroshiirillä. Tämän löydöksen merkitystä ihmiselle ei tiedetä.

Metyylifenidaatti ei vaikuttanut lisääntymiskykyyn eikä hedelmällisyyteen, kun sitä annettiin terapeuttisten annosten pieninä kerrannaisina.

Lisääntymis- ja kehitystoksisuus

Metyylifenidaattia ei pidetä teratogeenisena rotille ja kaneille. Rotilla todettiin sikiötoksisuutta (eli koko poikueen menetyksiä) ja emotoksisuutta emolle haitallisina annoksina.

Kapselin sisältö
Mikrokiteinen selluloosa
Hypromelloosi
Talkki
Metakryylihappo-Metyylimetakrylaatti-kopolymeeri (1:1)
Trietyylisitraatti
Etyyliselluloosa
Hydroksipropyyliselluloosa

Kapselin kuori
Liivate
Titaanidioksidi (E171)

Lisäksi Methylphenidate Stada 30 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova, Methylphenidate Stada 40 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova ja Methylphenidate Stada 60 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova:
Keltainen rautaoksidi (E172)

Painoväri
Shellakka
Musta rautaoksidi (E172)
Propyleeniglykoli

Ei oleellinen.

3 vuotta

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

METHYLPHENIDATE STADA säädellysti vapauttava kapseli, kova
20 mg (L:ei) 30 kpl (17,58 €)
30 mg (L:ei) 30 kpl (22,98 €)
40 mg (L:ei) 30 kpl (28,82 €)
60 mg (L:ei) 30 kpl (38,51 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-purkki, jossa lapsiturvallinen suljin (polypropeeni)
tai
lapsiturvallinen alumiini/PVC/PE/PVDC-läpipainopakkaus.

10, 28, 30, 40, 50, 56, 60, 84, 100 säädellysti vapauttavaa kovaa kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Methylphenidate Stada 20 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Läpikuultamaton (koko 3) kova liivatekapseli, jossa valkoinen kapselin hattuosa ja valkoisessa runko-osassa mustalla merkintä ”20”. Kapselin sisällä valkoisia tai luonnonvalkoisia pallomaisia rakeita. Kapselin pituus: 15,9 mm.

Methylphenidate Stada 30 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Läpikuultamaton (koko 2) kova liivatekapseli, jossa norsunluunvalkoinen kapselin hattuosa ja norsunluunvalkoisessa runko-osassa mustalla merkintä ”30”. Kapselin sisällä valkoisia tai luonnonvalkoisia pallomaisia rakeita. Kapselin pituus: 18 mm.

Methylphenidate Stada 40 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Läpikuultamaton (koko 1) kova liivatekapseli, jossa täyteläisen keltainen kapselin hattuosa ja täyteläisen keltaisessa runko-osassa mustalla merkintä ”40”. Kapselin sisällä valkoisia tai luonnonvalkoisia pallomaisia rakeita. Kapselin pituus: 19,4 mm.

Methylphenidate Stada 60 mg säädellysti vapauttava kapseli, kova
Läpikuultamaton (koko 0) kova liivatekapseli, jossa norsunluunvalkoinen kapselin hattuosa ja valkoisessa runko-osassa mustalla merkintä ”60”. Kapselin sisällä valkoisia tai luonnonvalkoisia pallomaisia rakeita. Kapselin pituus: 21,7 mm.

Ei erityisvaatimuksia.

METHYLPHENIDATE STADA säädellysti vapauttava kapseli, kova
20 mg 30 kpl
30 mg 30 kpl
40 mg 30 kpl
60 mg 30 kpl

• Peruskorvaus (40 %).

N06BA04

07.12.2022