FENYLEFRIN UNIMEDIC injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten 10 mg/ml, injektioneste, liuos 0,1 mg/ml

Yksi millilitra Fenylefrin Unimedic 0,1 mg/ml injektioneste, liuosta sisältää fenyyliefriinihydrokloridia määrän, joka vastaa 0,1 mg:aa fenyyliefriiniä.

• Yksi 5 ml:n ampulli Fenylefrin Unimedic 0,1 mg/ml ‑valmistetta sisältää fenyyliefriinihydrokloridia määrän, joka vastaa 0,5 mg:aa fenyyliefriiniä.
• Yksi 10 ml:n ampulli Fenylefrin Unimedic 0,1 mg/ml ‑valmistetta sisältää fenyyliefriinihydrokloridia määrän, joka vastaa 1,0 mg:aa fenyyliefriiniä.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:
Yksi 10 ml:n ampulli sisältää 1,6 mmol (36,8 mg) natriumia.
Yksi 5 ml:n ampulli sisältää 0,8 mmol (18,4 mg) natriumia.

Yksi millilitra Fenylefrin Unimedic 10 mg/ml injektio-/infuusiokonsentraattia, liuosta varten, sisältää fenyyliefriinihydrokloridia määrän, joka vastaa 10 mg:aa fenyyliefriiniä.

• Yksi 2 ml:n Fenylefrin Unimedic 10 mg/ml ‑ampulli (sisältää 1 ml:n liuosta) sisältää fenyyliefriinihydrokloridia määrän, joka vastaa 10 mg:aa fenyyliefriiniä.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:
Yksi 2 ml:n ampulli (sisältää 1 ml:n liuosta) sisältää 0,2 mmol (3,7 mg) natriumia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos.

Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti).

Hypotension hoito spinaali- ja epiduraalipuudutuksen ja yleisanestesian aikana.

Annostus

10 mg Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten: Annetaan injektiona tai infuusiona laskimoon. Parenteraaliset lääkevalmisteet tulee tarkastaa silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa aina, kun se on liuoksen ja pakkauksen suhteen mahdollista. Tämä valmiste pitää laimentaa ennen antoa. Laimennusohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Aikuiset

Bolusinjektio laskimoon:
Injektioneste, liuos: Tavanomainen annos on 0,05–0,1 mg (50–100 mikrog), joka voidaan toistaa, kunnes haluttu vaikutus saavutetaan. Yksi bolusannos ei saa olla yli 0,1 mg (100 mikrog).
Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten: Aluksi annetaan toistuvia bolusannoksia 50–100 mikrogrammaa (1–2 ml pitoisuuteen 50 mikrogrammaa/ml laimennettua liuosta tai 0,5–1 ml pitoisuuteen 100 mikrogrammaa/ml laimennettua liuosta), kunnes saadaan haluttu vaikutus ja ennen kuin aloitetaan jatkuva infuusio. Laimennusohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Jatkuva infuusio:
Injektioneste, liuos: Aloitusannos on 0,025–0,05 mg/min (25–50 mikrog/min). Annoksia voidaan suurentaa tai pienentää systolisen verenpaineen pitämiseksi lähellä normaaliarvoa. Arvion mukaan tehokas annosväli on 0,025–0,10 mg/min (25–100 mikrog/min).
Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten: Annokset vaihtelevat huomattavasti. Tavanomainen aloitusannos on 25–50 mikrogrammaa/min. Annosta voidaan sen jälkeen suurentaa tai pienentää systolisen verenpaineen pitämiseksi lähes normaalina (tavoitepaineessa). Annosten 25–100 mikrogrammaa/min on arvioitu tehoavan.
Jos tarvitaan suurempi annos kuin 50 mikrogrammaa/min tai jos potilaalla on alttiutta refleksibradykardiaan, käyttöön pitää vaihtaa toinen vasopressori.
Verenpainetta on seurattava säännöllisesti.

Munuaisten vajaatoiminta:
Jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta, fenyyliefriinin annosta voidaan joutua pienentämään.

Maksan vajaatoiminta:
Jos potilaalla on maksakirroosi, fenyyliefriinin annosta voidaan joutua suurentamaan.

Iäkkäät:
Varovaisuutta on noudatettava iäkkään potilaan hoidossa.

Pediatriset potilaat:
Fenyyliefriinin turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Injektioneste, liuos: Parenteraalisesti. Bolusinjektio laskimoon tai infuusio laskimoon.
Fenyyliefriini-injektioliuosta (0,1 mg/ml [100 mikrog/ml]) saa antaa vain asianmukaisen koulutuksen ja asiaankuuluvan kokemuksen omaava terveydenhoidon ammattihenkilö.

Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten: Parenteraalisesti. 10 mg/ml: konsentraatti laimennetaan injektiota tai infuusiota varten.
Fenyyliefriiniä 10 mg/ml saa antaa vain terveydenhuollon ammattilainen, jolla on siihen tarvittava koulutus ja kokemus.
Varmista, että neula on asetettu oikein, ja vältä ekstravasaatiota, koska siihen liittyy kudosvaurion tai ‑iskemian riski.
Ohjeet valmisteen laimentamiseen ennen antoa, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Fenyyliefriiniä ei saa käyttää

• potilaalle, jolla on yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• potilaalle, jolla on vaikea hypertensio tai ääreisverenkierron häiriö, koska riskinä on iskeeminen kuolio tai verisuonen tromboosi.
• yhdessä epäselektiivisten monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjien kanssa (tai niiden käytön lopettamista seuraavien 2 viikon aikana) paroksysmaalisen hypertension ja mahdollisesti kuolemaan johtavan hypertermian riskin vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
• potilaalle, jolla on vaikea kilpirauhasen liikatoiminta.

Valtimoverenpainetta on seurattava hoidon aikana.

Varovaisuutta on noudatettava fenyyliefriinin annossa, jos potilaalla on

• diabetes
• arteriaalinen hypertensio
• hallitsematon kilpirauhasen liikatoiminta
• sepelvaltimosairaus tai pitkäaikainen sydänsairaus
• vaikeaa lievempi ääreisverenkierron vajaatoiminta
• bradykardia
• osittainen sydämen johtumiskatkos
• takykardia
• sydämen rytmihäiriöitä
• rasitusrintakipua (fenyyliefriini voi jouduttaa rintakivun ilmenemistä tai pahentaa sitä sepelvaltimosairautta sairastavalla potilaalla, jolla on aiemmin ollut rintakipua)
• aneurysma
• ahdaskulmaglaukooma.

Fenyyliefriini voi pienentää sydämen minuuttitilavuutta. Siksi varovaisuutta on noudatettava sen annossa arterioskleroosia sairastavalle potilaalle, iäkkäälle potilaalle tai potilaalle, jonka aivojen tai sepelvaltimoiden verenkierto on heikentynyt. Jos potilaan sydämen minuuttitilavuus on pienentynyt tai potilaalla on sepelvaltimosairaus, peruselintoimintoja on tarkkailtava tiiviisti ja harkittava annoksen pienentämistä, silloin kun systeeminen verenpaine laskee lähelle tavoitellun vaihteluvälin alarajaa.

Jos potilaalla on vakava sydämen vajaatoiminta tai sydänperäinen sokki, fenyyliefriini voi pahentaa sydämen vajaatoimintaa aiheuttamansa vasokonstriktion vuoksi (sydämen jälkikuormitus suurenee).
Erityistä varovaisuutta on noudatettava fenyyliefriinin injisoinnissa ekstravasaation välttämiseksi, koska tämä voisi aiheuttaa kudoskuolion.

Tämä lääkevalmiste sisältää natriumia.
Yksi 10 ml:n ampulli sisältää 36,8 mg (1,6 mmol) natriumia per 10 ml:n ampulli, joka vastaa 1,8 %:a WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.
Yksi 5 ml:n ampulli sisältää 0,8 mmol (18,4 mg) natriumia, eli se ei sisällä natriumia käytännössä lainkaan.
Yksi 2 ml:n ampulli (sisältää 1 ml:n liuosta) sisältää 0,2 mmol (3,7 mg) natriumia per ampulli eli se on olennaisesti natriumiton.

Vasta-aiheiset yhdistelmät (ks. kohta Vasta-aiheet):
- Epäselektiiviset monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät (iproniatsidi, nialamidi):
Paroksysmaalinen hypertensio, mahdollisesti kuolemaan johtava hypertermia. Koska MAO:n estäjien vaikutus kestää pitkään, tämä yhteisvaikutus voi ilmetä vielä 15 vuorokauden kuluttua MAO:n estäjähoidon lopettamisesta.

Yhdistelmät, joita ei suositella:
- Dopaminergiset ergotalkaloidit (bromokriptiini, kabergoliini, lisuridi, pergolidi):
Vasokonstriktion ja/tai hypertensiivisen kriisin riski.

- Verisuonia supistavat ergotalkaloidit (dihydroergotamiini, ergotamiini, metyyliergometriini, metysergidi):
Vasokonstriktion ja/tai hypertensiivisen kriisin riski.

- Trisykliset masennuslääkkeet (esim. imipramiini):
Paroksysmaalinen hypertensio, johon voi liittyä sydämen rytmihäiriöitä (adrenaliinin tai noradrenaliinin pääsy sympaattisiin hermosäikeisiin estyy).

- Noradrenergiset-serotonergiset masennuslääkkeet (milnasipraani, venlafaksiini):
Paroksysmaalinen hypertensio, johon voi liittyä sydämen rytmihäiriöitä (adrenaliinin tai noradrenaliinin pääsy sympaattisiin hermosäikeisiin estyy).

- Selektiiviset monoamiinioksidaasi A -entsyymin (MAO-A:n) estäjät (moklobemidi, toloksatoni):
Vasokonstriktion ja/tai hypertensiivisen kriisin riski.

- Linetsolidi:
Vasokonstriktion ja/tai hypertensiivisen kriisin riski.

- Guanetidiini ja samansukuiset aineet:
Verenpaineen huomattava nousu (hyperreaktiivisuus, joka liittyy sympaattisen tonuksen vähenemiseen ja/tai siihen, että adrenaliinin tai noradrenaliinin pääsy sympaattisiin hermosäikeisiin estyy). Jos tätä yhdistelmää ei voida välttää, on käytettävä varoen tavanomaista pienempiä sympatomimeettien annoksia.

- Sydänglykosidit, kinidiini:
Sydämen rytmihäiriöiden riskin suureneminen.

- Halogenoidut höyrystyvät anesteetit (desfluraani, enfluraani, halotaani, isofluraani, metoksifluraani, sevofluraani):
Perioperatiivisen hypertensiivisen kriisin ja sydämen rytmihäiriön riski.

Yhdistelmät, jotka edellyttävät varotoimia:
- Synnytystä jouduttavat (oksitookkiset) aineet:
Verenpaineeseen vaikuttavien sympatomimeettisten amiinien vaikutus voi voimistua. Siksi jotkut oksitookkiset aineet saattavat aiheuttaa vaikean, pitkäkestoisen hypertension ja mahdollisesti aivoverenkiertohäiriöitä synnytyksen jälkeisenä aikana.

Raskaus
Ei ole tehty riittäviä eläintutkimuksia lisääntymistoksisuuden ja teratogeenisuuden selvittämiseksi (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Fenyyliefriinin anto raskauden loppuvaiheessa tai synnytyksessä saattaa aiheuttaa sikiölle hypoksiaa ja bradykardiaa. Injisoitavaa fenyyliefriiniä voi käyttää raskausaikana käyttöaiheiden mukaan.
Yhdistelmäkäyttö joidenkin oksitookkisten aineiden kanssa voi aiheuttaa vaikean hypertension (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Imetys
Pieniä määriä fenyyliefriiniä erittyy ihmisen rintamaitoon, ja biologinen hyötyosuus voi olla suun kautta tapahtuvassa annossa pieni. Vasokonstriktoreiden anto äidille altistaa imeväisen teoriassa verenkiertojärjestelmään ja hermostoon kohdistuvien vaikutusten riskille. Jos nainen saa kuitenkin vain yhden bolusannoksen synnytyksen aikana, hän voi imettää.

Hedelmällisyys
Fenyyliefriinialtistuksen vaikutuksesta hedelmällisyyteen ei ole tietoa saatavana (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Ei merkityksellinen.

Turvallisuusprofiilin tiivistelmä
Fenyyliefriinin yleisimmät haittatapahtumat ovat bradykardia, hypertensiiviset episodit, pahoinvointi ja oksentelu. Hypertensio on yleisempää suurten annosten yhteydessä. Useimmat fenyyliefriinin haittavaikutukset ovat annosriippuvaisia.
Yleisimmin ilmoitettu kardiovaskulaarinen haittatapahtuma vaikuttaisi olevan bradykardia, joka johtunee painereseptorivälitteisestä vagaalisesta stimulaatiosta ja on yhdenmukainen fenyyliefriinin farmakologisen vaikutuksen kanssa.

Haittavaikutusten luettelo
Esiintymistiheys: tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Immuunijärjestelmä:
Tuntematon: yliherkkyys.

Psyykkiset häiriöt:
Tuntematon: ahdistuneisuus, ärsyyntyvyys, agitaatio, psykoottiset tilat, sekavuus.

Hermosto:
Tuntematon: päänsärky, hermostuneisuus, unettomuus, parestesia, vapina.

Silmät
Tuntematon: mydriaasi, olemassa olevan ahdaskulmaglaukooman paheneminen.

Sydän:
Tuntematon: refleksibradykardia, takykardia, sydämentykytykset, hypertensio, sydämen rytmihäiriö, rasitusrintakipu, sydänlihasiskemia.

Verisuonisto:
Tuntematon: aivoverenvuoto, hypertensiivinen kriisi.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina:
Tuntematon: hengenahdistus, keuhkoedeema.

Ruoansulatuselimistö:
Tuntematon: pahoinvointi, oksentelu.

Iho ja ihonalainen kudos:
Tuntematon: hikoilu, kalpeus tai ihon vaaleneminen, piloerektio, ihokuolio ekstravasaation yhteydessä.

Luusto, lihakset ja sidekudos:
Tuntematon: lihasheikkous.

Munuaiset ja virtsatiet:
Tuntematon: virtsaamisvaikeus ja virtsaumpi.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Fenyyliefriiniä käytetään usein tehohoitoa saaville potilaille, joilla on hypotensiota ja sokki; osa ilmoitetuista vakavista haittatapahtumista ja kuolemantapauksista liittyykin luultavasti potilaan perussairauteen eikä fenyyliefriinin käyttöön.

Muu(t) erityisryhmä(t)
Iäkkäät: Fenyyliefriinitoksisuuden riski on suurentunut iäkkäillä potilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostuksen oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, paranoidinen psykoosi, aistiharhat, hypertensio ja refleksibradykardia. Sydämen rytmihäiriöitä, kuten kammiolisälyöntisyyttä ja lyhytkestoista kohtauksittaista kammiotiheälyöntisyyttä, voi ilmetä.
Hoidon on oltava oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa. Hypertensiivisiä vaikutuksia voidaan hoitaa alfasalpaajalla, kuten fentolamiinilla.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Adrenergiset ja dopaminergiset lääkeaineet, ATC-koodi: C01C A06

Vaikutusmekanismi
Fenyyliefriini on voimakas vasokonstriktori, jonka vaikutus pohjautuu lähes yksinomaan alfa‑1- adrenergisten reseptoreiden stimulaatioon. Valtimoiden vasokonstriktiota seuraa laskimoiden vasokonstriktio, mikä aiheuttaa verenpaineen kohoamisen ja refleksibradykardian. Valtimoiden voimakas supistuminen lisää vastusta, minkä seurauksena sydämen minuuttitilavuus pienenee. Tämä vaikutus ei ole yhtä selvä terveillä henkilöillä, mutta potilaalla aiemmin ollut sydämen vajaatoiminta voi voimistaa vaikutusta.

Laskimoon annettu lääke vaikuttaa 20 minuutin ajan.
Ei tiedetä, sitoutuuko fenyyliefriini plasman proteiineihin.

Jakautuminen
Kerta-annoksen jakautumistilavuus on 340 litraa.

Eliminaatio ja biotransformaatio
Fenyyliefriini erittyy ensisijaisesti munuaisteitse m-hydroksimantelihappona ja fenolikonjugaatteina.

Erityisryhmät
Fenyyliefriinin farmakokinetiikasta erityisryhmien potilaissa ei ole tietoa saatavana.

Valmisteesta ei ole muita merkityksellisiä prekliinisiä turvallisuustietoja kuin mitä on esitetty valmisteyhteenvedon muissa osissa.

Eläintutkimukset eivät ole riittäviä hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi.

Natriumkloridi, natriumsitraatti, sitruunahappo, injektionesteisiin käytettävä vesi, kloorivetyhappo (pH:n säätöön), natriumhydroksidi (pH:n säätöön)

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Avaamaton ampulli: 2 vuotta.

Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
Ampullin avaamisen ja laimentamisen jälkeen: Käytönaikaiseksi kemialliseksi ja fysikaaliseksi säilyvyydeksi on osoitettu 7 vuorokautta huoneenlämpötilassa (20–25 °C).
Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulisi käyttää heti. Jos valmistetta ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja -olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla eivätkä saisi tavallisesti ylittää 24 tuntia 2–8 °C:n lämpötilassa, ellei valmisteen laimentamista ole tehty valvotuissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.
Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FENYLEFRIN UNIMEDIC injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
10 mg/ml (L:ei) 10 x 1 ml (191,15 €)
FENYLEFRIN UNIMEDIC injektioneste, liuos
0,1 mg/ml (L:ei) 10 x 10 ml (71,43 €), 10 x 5 ml (67,20 €)

PF-selosteen tieto

Fenylefrin Unimedic 0,1 mg/ml on joko 5 ml:n tai 10 ml:n lasiampullissa 5, 10, 20, 50 tai 100 ampullia.

Fenylefrin Unimedic 10 mg/ml on 2 ml:n lasiampullissa 5, 10, 20, 50 tai 100 ampullin pakkauksina.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön liuos, jonka osmolaliteetti on 270–300 mOsm/kg.

pH: 4,5–6,5.

Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
Liuoksen pitoisuus on suuri, joten se on laimennettava ennen käyttöä.
Käyttökuntoon saattaminen/laimentaminen:
Fenylefrin Unimedic 10 mg/ml laimennetaan 9 mg/ml natriumkloridiliuokseen (tai 50 mg/ml glukoosiliuokseen) ja annetaan injektiona tai infuusiona laskimoon.

• Laimentaminen pitoisuuteen 100 mikrogrammaa/ml: 1 ml 10 mg/ml liuosta laimennetaan 100 ml:aan 9 mg/ml natriumkloridiliuosta (tai 50 mg/ml glukoosiliuosta).
• Laimentaminen pitoisuuteen 50 mikrogrammaa/ml: 1 ml 10 mg/ml liuosta laimennetaan 200 ml:aan 9 mg/ml natriumkloridiliuosta tai 50 mg/ml glukoosiliuosta.

Myös muut pitoisuudet ovat mahdollisia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

FENYLEFRIN UNIMEDIC injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
10 mg/ml 10 x 1 ml
FENYLEFRIN UNIMEDIC injektioneste, liuos
0,1 mg/ml 10 x 10 ml, 10 x 5 ml

• Ei korvausta.

C01CA06

09.02.2022