ANASTELB tabletti, kalvopäällysteinen 1 mg

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 1 mg anastrotsolia.

Apuaine (et) , jo ide n vaikutus tunnetaan

Yksi tabletti sisältää 92,75 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Anastelb on tarkoitettu:

• pitkälle edenneen hormonireseptoripositiivisen rintasyövän hoitoon postmenopausaalisilla naisilla
• varhaisvaiheen invasiivisen, hormonireseptoripositiivisen rintasyövän liitännäishoitoon postmenopausaalisilla naisilla
• varhaisvaiheen invasiivisen, hormonireseptoripositiivisen rintasyövän liitännäishoitoon postmenopausaalisilla naisilla, jotka ovat saaneet 2–3 vuotta tamoksifeenia liitännäishoitona.

Annostus

Anastelb-valmisteen suositeltu annos aikuisille, mukaan lukien iäkkäät, on yksi 1 mg:n tabletti kerran päivässä.

Varhaisvaiheen invasiivisen hormonireseptoripositiivisen rintasyövän liitännäishormonihoidon suositeltu kesto postmenopausaalisilla naisilla on viisi vuotta.

Eri tyis ryhmät

Pediatriset potilaat

Anastelb-valmisteen käyttöä lapsille ja nuorille ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta ovat riittämättömät (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Munuaisten vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille tulee anastrotsoli annostella varoen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla on lievä maksan vajaatoiminta. Varovaisuutta tulee noudattaa niiden potilaiden kanssa, joilla on kohtalainen tai vaikea maksasairaus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Anastrotsoli otetaan suun kautta.

Anastrotsoli on vasta-aiheinen:

• raskaana oleville tai imettäville naisille
• potilaille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Yleistä

Anastrotsolia ei tule käyttää premenopausaalisten naisten hoidossa. Vaihdevuodet on määriteltävä biokemiallisin menetelmin [luteinisoivan hormonin (LH:n), follikkeleita stimuloivan hormonin (FSH:n) ja/tai estradiolitason määritysten avulla] aina, jos potilaan menopausaalinen vaihe on vähänkään epävarma. Anastrotsolin ja LHRH-analogien yhteiskäyttöä tukevaa dataa ei ole.

Anastrotsolin ja tamoksifeenin tai estrogeenia sisältävien lääkehoitojen samanaikaista antoa on vältettävä, sillä yhteiskäyttö voi heikentää anastrotsolin tehoa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Vaikutukset luuston mineraalitiheyteen

Koska anastrotsoli alentaa veren estrogeenipitoisuutta, se voi aiheuttaa luun mineraalitiheyden pienenemistä, ja saattaa tämän seurauksena lisätä murtumariskiä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Jos naisella on riski luukadolle, luun mineraalitiheys olisi mitattava hoitoa aloitettaessa ja säännöllisesti sen jälkeen. Luukadon ehkäisy tai hoito on aloitettava asianmukaisella tavalla ja seurattava tarkoin. Spesifisten lääkehoitojen, kuten bisfosfonaattien, käyttö saattaa estää anastrotsolin aiheuttaman luuston mineraalikadon pahenemisen postmenopausaalisilla naisilla. Tällaisten lääkkeiden käyttöä voidaan siis harkita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Maksan vajaatoiminta

Anastrotsolin käyttöä ei ole tutkittu rintasyöpäpotilailla, joilla on kohtalainen tai vaikea maksan vajaatoiminta. Potilaan altistuminen anastrotsolille saattaa lisääntyä maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Farmakokinetiikka). Anastrotsolin käytössä kohtalaista tai vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa on siksi syytä varovaisuuteen (ks. kohta Annostus ja antotapa). Hoidon olisi perustuttava yksilölliseen hoidosta saatavissa olevien hyötyjen ja siihen mahdollisesti liittyvien riskien arviointiin.

Munuaisten vajaatoiminta

Anastrotsolin turvallisuutta ei ole selvitetty rintasyöpäpotilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Potilaan altistuminen anastrotsolille ei lisäänny vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (glomerulusten suodattumisnopeus < 30 ml/min, ks. kohta Farmakokinetiikka). Anastrotsolin käytössä on syytä varovaisuuteen hoidettaessa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat

Anastrotsolin käyttöä lapsille ja nuorille ei suositella, koska turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu tässä potilasryhmässä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Anastrotsolia ei pidä käyttää kasvuhormonihoidon lisänä pojille, joilla on kasvuhormonin puutos. Tehoa ja turvallisuutta ei osoitettu keskeisessä kliinisessä tutkimuksessa (ks. kohta Farmakodynamiikka). Koska anastrotsoli laskee estradiolipitoisuutta, anastrotsolia ei myöskään saa käyttää kasvuhormonihoidon lisänä tytöille, joilla on kasvuhormonin puutos. Tietoa pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta lapsilla ja nuorilla ei ole saatavilla.

Apuaineet

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

In vitro on osoitettu, että anastrotsoli estää sytokromi P450 isoentsyymejä 1A2, 2C8/9 ja 3A4, mutta kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa fenatsonin ja varfariinin kanssa on kuitenkin todettu, että 1 mg:n anastrotsoliannos ei merkitsevästi estä fenatsonin eikä R- ja S-varfariinin metaboliaa, mikä puolestaan viittaisi siihen, että anastrotsolin käyttö yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa todennäköisesti ei aiheuttaisi kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia CYP-entsyymien kautta metaboloituvien aineiden kanssa.

Ei tiedetä, mitkä entsyymit välittävät anastrotsolin metaboliaa. Simetidiinillä, joka on heikko ja epäspesifi CYP-entsyymien estäjä, ei ollut vaikutusta anastrotsolipitoisuuksiin plasmassa. Potenttien CYP-entsyymien estäjien mahdollisia vaikutuksia ei tunneta.

Kliinisten tutkimusten turvallisuustietokannasta ei ole löytynyt osoitusta kliinisesti merkittävistä, anastrotsolihoitoa saavilla potilailla ilmenevistä interaktioista muiden yleisesti käytössä olevien reseptilääkkeiden kanssa. Kliinisesti merkittäviä interaktioita ei myöskään esim. todettu bisfosfonaattien kanssa (ks. kohta Farmakodynamiikka). Tamoksifeenia tai estrogeenia sisältävien hoitojen samanaikaista antoa anastrotsolin kanssa olisi vältettävä, sillä tämä voi heikentää anastrotsolin farmakologista vaikutusta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Raskaus

Tietoa anastrotsolin käytöstä raskaana oleville potilaille ei ole. Eläinkokeissa on todettu lisääntymistoksikologisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Raskaana olevat naiset eivät saa käyttää anastrotsolia (ks. kohta Vasta-aiheet).

Imetys

Tietoa anastrotsolin käytöstä imettäville äideille ei ole. Imettävät äidit eivät saa käyttää anastrotsolia (ks. kohta Vasta-aiheet).

Hedelmällisyys Anastrotsolin mahdollisia vaikutuksia ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tutkittu. Eläintutkimuksissa on todettu lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Anastrotsolilla ei ole lainkaan tai on vain vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Voimattomuutta ja uneliaisuutta on kuitenkin raportoitu anastrotsolin käytön yhteydessä ja varovaisuutta tulee noudattaa ajettaessa tai koneita käytettäessä, jos tällaisia oireita esiintyy.

Seuraavassa taulukossa esitetään kliinisten tutkimusten sekä markkinoille tulon jälkeen suoritettujen tutkimusten yhteydessä ja spontaaniraportoinnista kerätyt haittavaikutustiedot. Haittavaikutusfrekvenssit on laskettu laajassa kliinisessä faasin III tutkimuksessa raportoitujen tapausten perusteella, ellei muuta mainita. Kyseiseen kliiniseen tutkimukseen osallistui 9 366 postmenopausaalista naista, joilla oli leikattavissa oleva rintasyöpä ja jotka saivat adjuvanttihoitoa viiden vuoden ajan (ns. ATAC-tutkimus, eli Anastrozole, Tamoxifen, Alone or in Combination -tutkimus).

Alla luetellut haittavaikutukset esitetään elinjärjestelmäluokittain, ja ne on luokiteltu yleisyytensä mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (> 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000) ja hyvin harvinainen (≤ 1/10 000). Yleisimmin raportoidut haittavaikutukset ovat olleet päänsärky, kuumat aallot, pahoinvointi, ihottuma, nivelkivut, nivelten jäykkyys, artriitti ja voimattomuus.

Taulukko 1. Haittavaikutukset elinjärjestelmäluokittain

* Karpaalikanavaoireyhtymää on kliinisissä tutkimuksissa raportoitu useammin anastrotsolia saavilla potilailla kuin tamoksifeenia saavilla potilailla. Pääosa näistä tapahtumista ilmeni kuitenkin potilailla, joilla oli jokin todettavissa oleva riskitekijä tällaisen oireyhtymän synnylle.

** Koska kutaanista vaskuliittia ja Henoch-Schönleinin purppuraa ei havaittu ATAC-tutkimuksessa, näiden tapahtumien frekvenssiluokituksena voidaan pahimman mahdollisen tilanteen piste-estimaation perusteella pitää ”harvinainen” (≥ 0,01 % ja < 0,1 %).

*** Verenvuotoa emättimestä on raportoitu yleisesti, pääasiassa edennyttä rintasyöpää sairastavilla potilailla, ensimmäisten viikkojen aikana sen jälkeen, kun aiemmin käytetty hormonihoito on vaihdettu anastrotsoliin. Jos verenvuoto jatkuu, lisätutkimuksia tulee harkita.

Alla olevassa taulukossa kuvataan ATAC-tutkimuksessa keskimäärin 68 kuukautta kestäneen seurantajakson aikana esiintyneiden ennalta määriteltyjen haittavaikutusten esiintymistiheys syy-yhteydestä riippumatta tutkimushoidon aikana ja 14 päivän ajan hoidon päättymisen jälkeen.

Taulukko 2. ATAC-tutkimuksessa esiintyneet, ennalta määritellyt haittavaikutukset

Murtumien ilmaantuvuus oli 22/1 000 potilasvuotta anastrotsolilla ja 15/1 000 potilasvuotta tamoksifeeniryhmässä, kun seuranta-ajan mediaani oli keskimäärin 68 kuukautta.

Murtumien esiintyvyys anastrotsoliryhmässä oli samaa luokkaa kuin postmenopausaalisessa populaatiossa yleensä. Osteoporoosin esiintyvyys oli 10,5 % anastrotsoliryhmässä ja 7,3 % tamoksifeeniryhmässä.

Sitä ei ole tutkittu, johtuvatko ATAC-tutkimuksessa esiintyneet murtumat ja osteoporoosi anastrotsolista vai tamoksifeenin mahdollisesta suojaavasta vaikutuksesta tai molemmista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Kliinistä kokemusta tahattomasta yliannostuksesta on vain vähän. Eläinkokeissa anastrotsolin akuutti toksisuus on ollut vähäinen. Kliinisiä tutkimuksia on tehty usein eri annoksin, ja anastrotsolia on annettu terveille vapaaehtoisille miehille 60 mg:n kerta-annoksiin saakka sekä postmenopausaalisille pitkälle edennyttä rintasyöpää sairastaville naisille 10 mg:aan saakka annettuna kerran päivässä. Nämä em. annokset olivat hyvin siedettyjä. Hengenvaarallisia oireita aiheuttavaa anastrotsolin kerta-annosta ei ole määritetty. Erityistä vastalääkettä yliannostukseen ei ole, ja hoito on oireiden mukaista.

Hoito

Yliannostuksen hoidossa tulee ottaa huomioon, että potilas on voinut ottaa useita eri aineita. Potilaan oksennuttamista voidaan suorittaa edellyttäen, että potilas on tajuissaan. Dialyysistä voi olla apua, koska anastrotsoli sitoutuu vain vähäisessä määrin seerumin proteiineihin. Tavanomainen tukihoito, johon kuuluu elintoimintojen tiheään toistuva tarkkailu ja potilaan jatkuva seuranta, on tarpeen.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Entsyymi-inhibiittorit, ATC-koodi: L02B G03

Vaikutusmekanismi ja farmakodynaamiset vaikutukset

Anastrotsoli on tehokas ja erittäin selektiivinen ei-steroidaalinen aromataasi-inhibiittori. Postmenopausaalisilla naisilla estradiolia muodostuu ensisijaisesti androsteenidionin muuttuessa estroniksi aromataasientsyymikompleksin katalysoimana perifeerisissä kudoksissa. Estroni muuttuu edelleen estradioliksi. On osoitettu, että seerumin estradiolipitoisuuden pieneneminen on eduksi naisille, joilla on rintasyöpä. Postmenopausaalisilla naisilla anastrotsoli 1 mg:n päiväannoksella aiheutti yli 80 %:n estradiolipitoisuuden pienenemisen mitattuna hyvin herkällä analyysimenetelmällä.

Anastrotsolilla ei ole progestogeenistä, androgeenistä eikä estrogeenistä vaikutusta.

Anastrotsolin päiväannoksilla 10 mg:aan saakka ei ole vaikutusta kortisolin eikä aldosteronin eritykseen mitattuna ennen ACTH-rasituskoetta tai sen jälkeen. Kortikoidilisää ei sen vuoksi tarvita hoidon aikana.

Kliininen teho ja turvallisuus

Pitkälle edennyt rintasyöpä

Postmenopausaalisten, pitkälle edennyttä rintasyöpää sairastavien naisten ensilinjan hoito

Kaksi kaksoissokkoutettua kliinistä tutkimusta samanlaisin tutkimusasetelmin (tutkimukset 1033IL/0030 ja 1033IL/0027) suoritettiin anastrotsolihoidon tehon arvioimiseksi suhteessa tamoksifeeniin postmenopausaalisten, pitkälle edennyttä rintasyöpää sairastavien naisten ensilinjan hoidossa. Näitä tutkimuksia varten yhteensä 1 021 potilasta satunnaistettiin saamaan joko 1 mg anastrotsolia tai 20 mg tamoksifeenia kerran vuorokaudessa. Molempien tutkimusten ensisijaisina päätepisteinä olivat kasvainsairauden eteneminen, objektiivinen tuumorivaste sekä turvallisuus.

Tutkimuksessa 1033IL/0030 anastrotsoli oli tilastollisesti merkittävästi tamoksifeenia parempi mitä ensisijaisena päätepisteenä olevaan kasvainsairauden etenemiseen tulee (riskisuhde HR = 1,42; 95 %:n luottamusväli: 1,11 - 1,82). Mediaaniaika sairauden etenemiseen oli 11,1 kuukautta anastrotsoliryhmässä ja 5,6 kuukautta tamoksifeeniryhmässä (p = 0,006). Objektiivinen tuumorivaste oli samankaltainen anastrotsoli- ja tamoksifeeniryhmissä. Tutkimuksessa 1033IL/0027 anastrotsolin ja tamoksifeenin objektiiviset tuumorivasteet sekä aika kasvainsairauden etenemiseen olivat samankaltaiset. Sekundaaristen päätepisteiden tulokset tukivat ensisijaisten päätepisteiden tuloksia. Näiden molempien tutkimusten aikana ilmeni liian vähän kuolemantapauksia kaikissa hoitoryhmissä, jotta mahdollisista eroavaisuuksista kokonaiseloonjäämisessä voitaisiin tehdä päätelmiä.

Postmenopausaalisten, pitkälle edennyttä rintasyöpää sairastavien naisten toisen linjan hoito

Kaksi kliinistä tutkimusta (tutkimukset 0004 ja 0005) anastrotsolin vaikutusten selvittämiseksi on suoritettu postmenopausaalisilla, pitkälle edennyttä rintasyöpää sairastavilla naisilla, joiden sairaus oli edennyt pitkälle edenneeseen tai varhaisvaiheen rintasyövän hoitoon saadun tamoksifeenihoidon jälkeen. Yhteensä 764 potilasta satunnaistettiin saamaan joko 1 mg:n tai 10 mg:n anastrotsoliannokset kerran vuorokaudessa tai 40 mg:n megestroliasetaattiannokset neljä kertaa päivässä. Tutkimuksen ensisijaiset päätemuuttujat olivat aika taudin etenemiseen ja objektiivinen vaste. Lisäksi laskettiin stabiilin sairausvaiheen pitkittymiseen liittyviä lukuja (yli 24 viikkoa), taudin etenemisnopeutta ja eloonjäämiseen liittyviä muuttujia. Kummassakaan tutkimuksessa ei havaittu merkittävää eroa eri hoitoryhmien välillä minkään tehoparametrin suhteen.

Varhaisvaiheen invasiivisen rintasyövän adjuvanttihoito hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavilla naisilla

Laajassa faasin III tutkimuksessa 9 366 postmenopausaalisella naisella, joilla oli leikattavissa oleva rintasyöpä, 5 vuotta kestäneellä hoidolla anastrotsolilla saatiin tilastollisesti enemmän tautivapaata elinaikaa kuin tamoksifeenilla. Tätäkin suurempi ero taudittomassa elinajassa anastrotsolin hyväksi havaittiin edeltä määritellyssä hormonireseptoripositiivisessa potilasryhmässä.

Taulukko 3. Yhteenveto ATAC-tutkimuksen päätepisteistä: 5 vuotta kestäneen hoidon loppuanalyysi

^a Tautivapaa elossaoloaika sisältää kaikki taudin uusiutumiset ja tarkoittaa aikaa taudin ensimmäiseen paikalliseen uusiutumiseen, toisen rinnan syövän ensimmäiseen esiintymiseen, etämetastaasin esiintymiseen tai kuolemaan (mistä tahansa syystä).

^b Elossaoloaika ilman etäpesäkkeitä tarkoittaa aikaa etämetastaasin ensimmäiseen esiintymiseen tai kuolemaan (mistä tahansa syystä).

^c Aika taudin uusiutumiseen tarkoittaa aikaa taudin ensimmäiseen paikalliseen uusiutumiseen, toisen rinnan syövän ensimmäiseen esiintymiseen, etämetastaasin esiintymiseen tai rintasyövästä johtuvaan kuolemaan.

^d Aika etämetastaasin esiintymiseen tarkoittaa aikaa etämetastaasin ensimmäiseen esiintymiseen tai rintasyövästä johtuvaan kuolemaan.

^e Kuolleiden potilaiden osuus (%).

Kun anastrotsolia ja tamoksifeenia annettiin samanaikaisesti, teho oli kaikilla potilailla (myös hormonireseptoripositiivisilla potilailla) samanlainen kuin annettaessa pelkästään tamoksifeenia. Tämä hoitoryhmä vedettiin pois tutkimuksesta.

Keskimäärin 10 vuotta kestäneen seurannan jälkeen tehdyn tulospäivityksen yhteydessä todettiin anastrotsolihoidon tehoparametrien suhteessa tamoksifeenihoidon vastaaviin lukuihin säilyneen samankaltaisina kuin aikaisempienkin analyysien yhteydessä.

Varhaisvaiheen rintasyövän liitännäishoito hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavilla potilailla, joita hoidetaan myös tamoksifeenilla

Faasin III kliinisessä tutkimuksessa (Austrian Breast and Colorectal Cancer Study Group 8, eli ABCSG 8 -tutkimus) tutkittiin 2 579 postmenopausaalista, varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavaa naista, jotka oli leikattu. Osalle potilaista oli annettu leikkauksen jälkeistä sädehoitoa ja osalle ei (kemoterapiaa ei annettu). Tutkimuksessa osa potilaista siirrettiin kahden vuoden tamoksifeenihoidon jälkeen anastrotsoliin. Seuranta-ajan mediaanin ollessa 24 kuukautta tautivapaa elossaoloaika oli anastrotsolia saaneilla potilailla pidempi kuin potilailla, jotka jatkoivat tamoksifeenihoitoaan.

Taulukko 4. ABCSG 8 -tutkimuksen päätemuuttujat ja tutkimustulosten yhteenveto

Kaksi samankaltaista tutkimusta (GABG/ARNO 95 ja ITA) on myös tehty. Toisessa näistä potilaat leikattiin ja heille annettiin kemoterapiaa. Näiden tutkimusten tulokset sekä ABCSG 8- ja GABG/ARNO 95 -tutkimusten yhdistetyt analyysit tukivat em. ABSCG 8 -tutkimuksessa saatuja tuloksia.

Anastrotsolin turvallisuusprofiili näissä kolmessa tutkimuksessa oli samanlainen kuin varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavilla, postmenopausaalisilla potilailla määritetty turvallisuusprofiili.

Luun mineraalitiheys (BMD)

Faasin III/IV SABRE-tutkimuksessa (Study of Anastrozole with the Bisphosphonate Risedronate) 234 postmenopausaalista, varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivista rintasyöpää sairastavaa naista ryhmiteltiin anastrotsolihoitoa suunniteltaessa sen mukaan, oliko heillä pieni, kohtalainen vai suuri murtumariski. Ensisijaisena tehoparametrina oli lannerangan luumassan määritys DEXA:n avulla. Kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat saivat D-vitamiini- ja kalsiumilisää. Pienen riskin ryhmässä potilaat saivat anastrotsolia yksinään (N = 42), kohtalaisen riskin ryhmään kuuluvat potilaat satunnaistettiin käyttämään anastrotsolia ja kerran viikossa otettavaa 35 mg:n risedronaattiannosta (N = 77) tai anastrotsolia ja lumelääkettä (N = 77), ja suuren riskin potilaat saivat anastrotsolia yhdessä 35 mg:n, kerran viikossa otettavan risedronaattiannoksen kanssa (N = 38). Tutkimuksen ensisijaisena päätemuuttujana oli lannerangan luumassan muutos lähtötasosta 12 kuukauteen saakka.

12 kuukauden kuluttua suoritettu pääanalyysi osoitti, että kohtalaisen tai suuren riskin potilaiden luun mineraalitiheys (arvioituna DEXA:n avulla mitatun lannerangan luuston mineraalitiheyden perusteella) ei muuttunut, kun potilaat käyttivät 1 mg anastrotsolia päivittäin yhdistettynä 35 mg:n viikoittaiseen risedronaattiannokseen.

Lisäksi pienen riskin ryhmässä, jossa potilaat saivat anastrotsolia (1 mg/vrk) yksinään, nähtiin luun mineraalitiheyden pienenemistä (tosin muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä). Nämä löydökset vastasivat hyvin 12 kuukauden kohdalla todetun toissijaisen muuttujan, eli lonkan kokonais-BMD:n, tuloksia.

Tämä tutkimus osoittaa, että bisfosfonaattien käyttöä voidaan harkita mahdollisen luun mineraalikadon ehkäisemiseksi postmenopausaalisilla, varhaisvaiheen rintasyöpää sairastavilla potilailla, joille anastrotsolihoitoa suunnitellaan.

Pediatriset potilaat

Anastrotsolia ei ole hyväksytty lasten ja nuorten hoitoon. Tehoa ei ole osoitettu pediatrisilla populaatioilla suoritetuissa tutkimuksissa (ks. alla). Hoidettujen lasten lukumäärä on liian rajallinen, jotta tutkimustulosten perusteella voitaisiin tehdä luotettavia, lääkkeen turvallisuutta koskevia johtopäätöksiä. Tiedot anastrotsolin mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista lapsilla ja nuorilla puuttuvat (ks. myös kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset anastrotsolin käytöstä kasvuhormonin puutoksen aiheuttaman lyhytkasvuisuuden, testotoksikoosin, gynekomastian ja McCune-Albrightin oireyhtymän hoidossa yhdessä tai useammassa pediatrisessa potilasryhmässä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kasvuhormonin puutoksen aiheuttama lyhytkasvuisuus

Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa arvioitiin anastrotsolin vaikutuksia puberteettivaiheessa oleviin poikiin (ikä 11 – 16 vuotta; osallistujien lkm: 52), kun poikien kasvuhormonin puutteeseen annettiin joko 1 mg anastrotsolia/vrk tai lumelääkettä yhdessä kasvuhormonin kanssa 12 - 36 kuukauden ajan. Anastrotsolia saaneista tutkimushenkilöistä vain 14 jatkoi tutkimuksessa koko 36 kuukauden ajan.

Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja suhteessa lumelääkkeeseen mitä tulee kasvuun liittyviin parametreihin (kuten aikuisiän ennustettu pituus, mitattu pituus, pituuden keskihajonta ja kasvunopeus). Tutkimukseen osallistuneiden poikien lopullinen, saavutettu pituus ei ole tiedossa. Hoidettujen lasten lukumäärä oli liian pieni, jotta lääkkeen turvallisuudesta voitaisiin tehdä luotettavia päätelmiä, mutta anastrotsolihaarassa todettiin enemmän murtumia ja taipumusta pienempään luun mineraalitiheyteen verrattuna lumelääkehaaraan.

Testotoksikoosi

Avoimessa, ei-vertailevassa monikeskustutkimuksessa arvioitiin 14 familiaalista pojan ennenaikaista puberteettia (testotoksikoosia) sairastavaa poikaa (ikä: 2 - 9 vuotta), joita hoidettiin anastrotsolin ja bikalutamidin yhdistelmällä. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli arvioida tämän yhdistelmähoidon tehoa ja turvallisuutta 12 kuukauden ajan. Tutkimukseen osallistuneista 14 pojasta 13 jatkoi yhdistelmähoitoa koko 12 kuukauden ajan (yhtä potilasta ei tavoitettu seurantaa varten). 12 kuukauden hoitojakson jälkeen kasvunopeudessa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa, kun sitä verrattiin potilaiden kasvunopeuteen tutkimusta edeltäneiden kuuden kuukauden aikana.

Gynekomastiatutkimukset

Tutkimus 0006 oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu monikeskustutkimus, jonka yhteydessä 82 murrosikäistä, 11 - 18-vuotiasta poikaa, joilla oli ollut gynekomastia vähintään 12 kuukauden ajan, saivat joko anastrotsolia (1 mg/vrk) tai lumelääkettä (joka päivä) 6 kuukauden ajan. Tässä tutkimuksessa ei anastrotsoli- ja lumelääkeryhmien välillä todettu merkittävää eroa rintojen kokonaismassan 50 %:in tai tätä suuremman pienentymisen osalta.

Tutkimus 0001 oli avoin, toistuvin annoksin toteutettu farmakokineettinen tutkimus, jossa 36:lle murrosikäiselle pojalle, jolla oli ollut gynekomastia vähemmän kuin 12 kuukauden ajan, annettiin 1 mg anastrotsolia/vrk. Tutkimuksen toissijaisena tarkoituksena oli arvioida sellaisten potilaiden osuus, joilla molempien gynekomastisten rintojen kokonaismassa väheni ainakin 50 % päivän 1 ja 6 kuukauden hoitojakson päättymisen välisenä aikana. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin lääkityksen siedettävyyttä ja turvallisuutta. Kuuden kuukauden jälkeen rintojen vähintään 50 %:in kokonaismassan pienentymistä todettiin 56 %:lla (20/36) pojista.

Mc Cune-Albrightin oireyhtymään liittyvä tutkimus

Tutkimus 0046 oli kansainvälinen, avoin monikeskustutkimus, jossa anastrotsolia annettiin 28 McCune-Albrightin oireyhtymää (MAS) sairastavalle tytölle (2 - 10-vuotiaat). Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli selvittää anastrotsolin (annoksella 1 mg/vrk) tehoa ja turvallisuutta MAS-potilaiden hoidossa. Tutkimushoidon tehon mittarina pidettiin sellaisten potilaiden osuus, jotka täyttivät tietyt emätinverenvuotoihin, luustoikään sekä kasvunopeuteen liittyvät, etukäteen määritellyt kriteerit.

Hoidon aikana ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta niiden päivien esiintymistiheydessä, jolloin emättimen verenvuotoa ilmeni. Tannerin asteikolla (Tanner staging) keskimääräisessä munasarjojen tai kohdun koossa ei ilmennyt kliinisesti merkittäviä muutoksia. Lähtötilanteeseen verrattuna luun ikääntymisen nopeudessa ei hoidon aikana havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta. Kasvunopeudessa (cm/vuosi) sen sijaan havaittiin merkittävää hidastumista (p < 0,5) tilanteesta ennen hoidon aloittamista (kuukautena 0) hoitokuukauden 12 loppuun mennessä, sekä ennen hoidon aloittamista jälkimmäiseen 6 kuukauden hoitojaksoon mennessä (kuukausina 7 - 12).

Anastrotsolin imeytyminen on nopeaa ja huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan yleensä 2 tunnin kuluessa annostelusta (paastotilanteessa). Ruoka hidastaa hieman imeytymisen nopeutta, mutta ei vaikuta imeytyneen lääkeaineen määrään. Imeytymisnopeuden pienen muutoksen ei oleteta johtavan kliinisesti merkittävään vaikutukseen vakaan tilan pitoisuuksissa plasmassa annosteltaessa anastrotsolia kerran päivässä. Noin 90–95% anastrotsolin vakaan tilan pitoisuuksista plasmassa saavutetaan 7 päivän päivittäisen kerta-annoksen jälkeen. Lääkkeen kertyminen on noin 3-4-kertaista. Anastrotsolin farmakokineettiset parametrit eivät ole riippuvaisia ajasta tai annoksesta.

Anastrotsolin farmakokinetiikka on riippumaton postmenopausaalisten naisten iästä.

Anastrotsolista vain 40 % sitoutuu plasman proteiineihin.

Anastrotsoli eliminoituu hitaasti; sen eliminaation puoliintumisaika plasmasta on 40–50 tuntia. Anastrotsoli metaboloituu suurelta osin postmenopausaalisilla naisilla, ja vähemmän kuin 10 % annoksesta erittyy virtsaan muuttumattomana 72 tunnin kuluessa annoksesta. Anastrotsoli metaboloituu N-dealkyloitumalla, hydroksyloitumalla ja glukuronidoitumalla. Metaboliitit erittyvät pääasiassa virtsaan. Triatsoli on plasmassa esiintyvä päämetaboliitti eikä se inhiboi aromataasia.

Maksan tai munuaisten vajaatoiminta

Suun kautta otetun anastrotsolin näennäinen puhdistuma potilailla, joilla oli stabiili maksakirroosi, oli noin 30 % pienempi kuin terveillä vapaaehtoisilla (tutkimus 1033IL/0014). Maksakirroosia sairastavien vapaaehtoisten koehenkilöiden anastrotsolipitoisuudet plasmassa olivat kuitenkin muihin tutkimuksiin osallistuneilta, ns. normaaleilta koehenkilöiltä mitattujen arvojen vaihteluvälin rajoissa. Pitkäaikaisissa tehoa selvittäneissä tutkimuksissa maksan vajaatoimintapotilaiden anastrotstolipitoisuudet plasmassa olivat normaalin maksan toiminnan omaavilta potilailta mitattujen pitoisuuksien vaihteluvälin rajoissa.

Suun kautta otetun anastrotsolin näennäinen puhdistuma ei muuttunut vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (GFR < 30 ml/min) sairastavilla koehenkilöillä tutkimuksessa 1033IL/0018. Tämä tulos on yhdenmukainen sen tosiasian kanssa, että anastrotsoli erittyy pääosin metaboloitumisen kautta. Pitkäaikaisissa tehoa selvittäneissä tutkimuksissa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden anastrotsolipitoisuudet plasmassa olivat normaalin munuaisfunktion omaavilta potilailta mitattujen pitoisuuksien rajoissa. Anastrotsolin käytössä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa on syytä varovaisuuteen (ks. kohta Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Murrosikään liittyvää gynekomastiaa sairastavilla, 10 - 17-vuotiailla pojilla anastrotsolin todettiin imeytyvän nopeasti, sen jakaantumisen todettiin olevan laajaa, ja sen eliminoitumisen olevan hidasta siten, että puoliintumisaika oli noin kaksi vuorokautta. Anastrotsolin puhdistuma oli 3 - 10-vuotiailla tytöillä hitaampaa ja altistuminen suurempaa kuin pojilla. Tytöillä anastrotsolin jakaantuminen oli laajaa ja eliminoituminen hidasta.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan tämän lääkkeen kohderyhmälle.

Akuutti toksisuus

Eläinkokeissa toksisuutta havaittiin vain korkeilla annoksilla. Jyrsijöillä tehdyissä akuuteissa toksisuustutkimuksissa anastrotsolin keskimääräinen letaali oraalinen annos oli yli 100 mg/kg/vrk, ja letaali intraperitoneaalinen annos yli 50 mg/kg/vrk. Koirilla tehdyssä akuutissa toksisuustutkimuksessa keskimääräinen letaali oraalinen annos oli yli 45 mg/kg/vrk.

Krooninen toksisuus

Eläinkokeissa haittavaikutuksia todettiin vain korkeilla annoksilla. Toistuvan altistuksen toksisuutta selvittäneissä kokeissa käytettiin rottia ja koiria. Annostasoa, jolla vaikutuksia ei olisi lainkaan ilmennyt, ei voitu määrittää; mutta vaikutukset, joita havaittiin pienillä (1 mg/kg/vrk) ja keskisuurilla annoksilla (koira 3 mg/kg/vrk; rotta 5 mg/kg/vrk), liittyivät joko anastrotsolin farmakologisiin tai entsyymejä indusoiviin ominaisuuksiin, eikä niihin liittynyt merkittäviä toksisia eikä degeneratiivisia muutoksia.

Mutageenisuus

Anastrotsolilla suoritetut geenitoksisuuskokeet ovat osoittaneet, että lääkeaine ei ole mutageeninen eikä klastogeeninen.

Lisääntymistoksisuus

Eräässä hedelmällisyystutkimuksessa vastikään vieroitetuille urosrotille annettiin anastrotsolia suun kautta annoksella 50 tai 400 mg/l juomavedessä kymmenen viikon ajan. Mitatut keskimääräiset pitoisuudet eläinten plasmassa olivat tuolloin 44,4 (±14,7) ng/ml ja 165 (±90) ng/ml. Aine vaikutti haitallisesti paritteluun kummassakin ryhmässä, mutta hedelmällisyyden heikentyminen oli ilmeistä vain annostasolla 400 mg/l. Hedelmällisyyden heikentyminen oli ohimenevää, sillä yhdeksän viikon lääkkeettömän jakson jälkeen kaikki parittelu- ja hedelmällisyysparametrit olivat samankaltaiset kuin verrokkiryhmässä.

Anastrotsolin oraalinen anto naarasrotille suurensi huomattavasti hedelmättömyyden ilmaantuvuutta, kun annos oli 1 mg/kg/päivä, ja annoksella 0,02 mg/kg/päivä munasolujen implantaatio väheni. Nämä vaikutukset ilmenivät kliinisesti relevanteilla annoksilla. Vaikutusta ei voida pois sulkea ihmisellä. Nämä vaikutukset liittyivät yhdisteen farmakologisiin ominaisuuksiin ja ne olivat täysin palautuvia, kun anastrotsolin anto keskeytettiin 5 viikoksi.

Anastrotsolin oraalinen anto tiineille rotille ja kaneille ei aiheuttanut teratogeenisia vaikutuksia annoksiin 1,0 mg/kg/vrk (rotta) ja 0,2 mg/kg/vrk (kani) saakka. Havaitut vaikutukset (istukan suureneminen rotilla ja raskauden keskeytyminen kaneilla) liittyivät yhdisteen farmakologisiin ominaisuuksiin.

Kun 0,02 mg/kg/vrk ja sitä suurempia annoksia anastrotsolia annettiin rotille (tiineyspäivästä 17 alkaen aina päivään 22 poikasten syntymän jälkeen), syntyneiden poikueiden eloonjääminen väheni. Nämä vaikutukset johtuvat anastrotsolin farmakologisista vaikutuksista synnytystapahtumaan. Haitallisia vaikutuksia anastrotsolia saaneiden emoeläinten ensimmäisen sukupolven jälkeläisten käytöksessä tai lisääntymiskäyttäytymisessä ei todettu.

Karsinogeenisuus

Rotilla tehdyssä, kaksi vuotta kestäneessä onkogeenisuustutkimuksessa todettiin lisääntynyt sairastuvuus maksakasvaimiin, naarailla kohdun stromaalisiin polyyppeihin sekä koirasrotilla kilpirauhasadenoomiin, mutta vain suurin, 25 mg/kg:n vuorokausiannoksin. Nämä muutokset ilmenivät annoksilla, jotka ovat 100 kertaa suuremmat kuin ihmisillä käytettävät hoitoannokset, joten niitä ei pidetä kliinisesti merkittävinä anastrotsolihoitoa saavien potilaiden kannalta.

Kaksi vuotta kestäneessä onkogeenisuustutkimuksessa hiirillä ilmaantui hyvänlaatuisia munasarjakasvaimia sekä muutoksia sairastuvuudessa eri lymforetikulaarisiin kasvaimiin (vähemmän histiosyyttisiä sarkoomia naarailla ja suurempi lymfoomakuolleisuus verrattuna hoitamattomiin hiiriin). Näiden muutosten katsotaan olevan hiirille spesifisiä aromataasi-inhibition vaikutuksia eikä niillä siten ole kliinistä merkitystä anastrotsolihoitoa saaville potilaille.

Tablettiydin:

Laktoosimonohydraatti

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Povidoni 25

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste:

Hypromelloosi

Makrogoli 6000

Puuvillasiemenöljy, hydrattu

Tärkkelys, esigelatinoitu, muunnettu (alkuperä: maissi)

Titaanidioksidi (E 171)

Ei oleellinen.

5 vuotta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ANASTELB tabletti, kalvopäällysteinen
1 mg (L:kyllä) 100 fol (29,70 €)

PF-selosteen tieto

PVC-alumiiniläpipainopakkaus.

Pakkauskoot: 28, 30, 50, 90, 98, 100 kalvopäällysteistä tablettia tai 28x1, 30x1, 50x1, 90x1, 98x1, 100x1 kalvopäällysteistä tablettia (perforoidut yksittäispakatut läpipainopakkaukset).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jonka toisella puolella on merkintä A1.

Ei erityisvaatimuksia.

ANASTELB tabletti, kalvopäällysteinen
1 mg 100 fol

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Rintasyöpä (115).
• Peruskorvaus (40 %).

L02BG03

30.11.2021