Vertaa PF-selostetta

LIBTAYO infuusiokonsentraatti, liuosta varten 350 mg

Huomioitavaa

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra konsentraattia sisältää 50 mg semiplimabia.
Yksi injektiopullo sisältää 350 mg semiplimabia 7 ml:ssa liuosta.

Semiplimabi tuotetaan yhdistelmä-DNA-tekniikalla kiinanhamsterin munasarjasolususpensioviljelmässä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Ihon okasolusyöpä
Libtayo on tarkoitettu monoterapiana ihon metastasoituneen tai paikallisesti edenneen okasolusyövän hoitoon aikuisille potilaille, kun potilas ei sovellu saamaan parantavaa leikkaushoitoa tai parantavaa sädehoitoa.

Tyvisolusyöpä
Libtayo on tarkoitettu monoterapiana paikallisesti edenneen tai metastasoituneen tyvisolusyövän (laBCC tai mBCC) hoitoon aikuisille potilaille, joilla tauti on edennyt hedgehog-reitin estäjän (HHI) käytön aikana tai jotka eivät siedä sitä.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä
Libtayo on tarkoitettu monoterapiana aikuispotilaille ei-pienisoluisen keuhkosyövän (NSCLC) ensilinjan hoitoon, kun keuhkosyöpä ilmentää PD-L1:tä (≥ 50 %:ssa kasvainsoluista) ja EGFR-, ALK- tai ROS1-poikkeavuuksia ei ole ja potilailla on:

  • class="MsoNoSpacing">paikallisesti edennyt NSCLC, kun potilas ei sovellu saamaan definitiivistä kemosädehoitoa, tai
  • class="MsoNoSpacing">metastasoitunut NSCLC.

Ehto

Hoito tulee aloittaa syövän hoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden antamiseen perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Annostus ja antotapa

Syövän hoitoon perehtyneen lääkärin on aloitettava hoito ja valvottava sen toteuttamista.

PD-L1-testaus NSCLC-potilailla
Potilaat on valittava semiplimabi-monoterapiahoitoon kasvaimen PD-L1:n ilmentymisen perusteella käyttäen validoitua testiä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus

Suositeltu annos
Suositeltu semiplimabiannos on 350 mg kolmen viikon välein ja se annetaan 30 minuuttia kestävänä infuusiona laskimoon.

Hoitoa voidaan jatkaa, kunnes sairaus etenee tai ilmenee toksisia vaikutuksia, joita ei voida hyväksyä.

Annoksen muuttaminen
Annoksen pienentämistä ei suositella. Yksilöllinen turvallisuus ja siedettävyys saattaa edellyttää hoidon lykkäämistä tai lopettamista. Suositukset annoksen muuttamisesta haittavaikutusten vuoksi on esitetty taulukossa 1.

Taulukossa 1 on esitetty yksityiskohtaiset ohjeet immuunivälitteisten haittavaikutusten hoitoon (ks. myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Taulukko 1: Suositellut hoitoon tehtävät muutokset

Haittavaikutusa

Vaikeusasteb

Annoksen muuttaminen

Muut toimenpiteet

Immuunivälitteiset haittavaikutukset

Pneumoniitti

 

Aste 2

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos pneumoniitti lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle

Aste 3 tai 4

tai

uusiutunut aste 2

Pysyvä lopettaminen

Aloitusannos 2–4 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Paksusuolitulehdus

 

Aste 2 tai 3

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos paksusuolitulehdus tai ripuli lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle

Aste 4

tai

uusiutunut aste 3

Pysyvä lopettaminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Maksatulehdus

 

Aste 2 ja ASAT tai ALAT > 3 – 5 × ULN

tai

kokonaisbilirubiini > 1,5 – 3 × ULN

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos maksatulehdus lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle, tai ASAT- tai ALAT-arvo palautuu lähtötasolle kortikosteroidihoidon asteittaisen lopettamisen jälkeen

Aste ≥ 3 ja ASAT tai ALAT >5 × ULN

tai

kokonaisbilirubiini > 3 × ULN

 

Pysyvä lopettaminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Hypotyreoosi

 

Aste 3 tai 4

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitetaan kilpirauhashormonikorvaushoito kliinisen tarpeen mukaan

Libtayo-hoitoa jatketaan, kun hypotyreoosi lievittyy asteeseen 0 tai 1 tai on muuten kliinisesti vakaa

Hypertyreoosi

 

Aste 3 tai 4

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitetaan oireenmukainen hoito

Libtayo-hoitoa jatketaan, kun hypertyreoosi lievittyy asteeseen 0 tai 1 tai on muuten kliinisesti vakaa

Kilpirauhastulehdus

Aste 3 tai 4

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitetaan oireenmukainen hoito

Libtayo-hoitoa jatketaan, kun kilpirauhastulehdus lievittyy asteeseen 0 tai 1 tai on muuten kliinisesti vakaa

Hypofysiitti

 

Aste 2–4

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain, lisäksi hormonikorvaushoito kliinisen tarpeen mukaan

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos hypofysiitti lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle, tai on muuten kliinisesti vakaa

Lisämunuaisten vajaatoiminta

 

Aste 2–4

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain, lisäksi hormonikorvaushoito kliinisen tarpeen mukaan

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos lisämunuaisten vajaatoiminta lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle, tai on muuten kliinisesti vakaa

Tyypin 1 diabetes

 

Aste 3 tai 4 (hyperglykemia)

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitetaan hoito veren glukoosipitoisuutta alentavilla lääkkeillä kliinisen tarpeen mukaan

Libtayo-hoitoa jatketaan, kun diabetes lievittyy asteeseen 0 tai 1 tai on muuten kliinisesti vakaa

Haittavaikutukset iholla

 

Aste 2 ja kesto yli 1 viikko,

aste 3

tai

epäilty Stevens–Johnsonin oireyhtymä tai toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

 

 

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos ihoreaktio lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle

 

Aste 4 tai varmistettu Stevens–Johnsonin oireyhtymä tai toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Pysyvä lopettaminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Immuunivälitteinen ihoreaktio tai muut immuunivälitteiset haittavaikutukset potilailla, jotka ovat aiemmin saaneet idelalisibia

Aste 2

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

 

Aloitetaan välittömästi hoito, johon kuuluu prednisoni aloitusannoksena 1–2 mg/kg/vrk tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

 

 

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos ihoreaktio tai muu immuunivälitteinen haittavaikutus lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle

 

Aste 3 tai 4 (umpierityssairauksia lukuun ottamatta)

tai uusiutunut aste 2

Pysyvä lopettaminen

Aloitetaan välittömästi hoito, johon kuuluu prednisoni aloitusannoksena 1–2 mg/kg/vrk tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Munuaistulehdus, johon liittyy munuaisen toimintahäiriö

 

Asteen 2 kreatiniiniarvon suureneminen

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos munuaistulehdus lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle

Asteen 3 tai 4 kreatiniiniarvon suureneminen

Pysyvä lopettaminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Muut immuunivälitteiset haittavaikutukset

 

(kuten mm. paraneoplastinen enkefalomyeliitti, aivokalvotulehdus, lihastulehdus, kiinteän elinsiirteen hyljintä, käänteishyljintä, Guillain–Barrén oireyhtymä, keskushermoston tulehdus, krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyradikuloneuropatia, enkefaliitti, myasthenia gravis, perifeerinen neuropatia, sydänlihastulehdus, sydänpussitulehdus, immuuni trombosytopeeninen purppura, vaskuliitti, nivelsärky, niveltulehdus, lihasheikkous, myalgia, polymyalgia rheumatica, Sjögrenin oireyhtymä, sarveiskalvotulehdus, suutulehdus ja kilpirauhastulehdus)

Aste 2 tai 3 reaktion tyypin mukaan

Libtayo-hoidosta pidättäytyminen

Aloitetaan oireenmukainen hoito, johon kuuluu prednisoni aloitusannoksena 1–2 mg/kg/vrk tai vastaava hoito kliinisen tarpeen mukaan, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

 

 

Libtayo-hoitoa jatketaan, jos muu immuunivälitteinen haittavaikutus lievittyy asteeseen 0–1 ja pysyy tällä tasolla, kun kortikosteroidiannos on pienennetty asteittain korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle

 

  • Aste 3 reaktion tyypin perusteella tai aste 4 (umpierityssairauksia lukuun ottamatta)

 

  • Asteen 3 tai 4 neurologinen toksisuus

 

  • Asteen 3 tai 4 sydänlihastulehdus tai sydänpussitulehdus

 

  • Immuunivälitteinen uusiutunut asteen 3 haittavaikutus

 

  • Immuunivälitteiset pitkäkestoiset asteen 2 tai 3 haittavaikutukset, joiden kesto on vähintään 12 viikkoa (umpierityssairauksia lukuun ottamatta)
  • Kortikosteroidiannosta ei pystytä pienentämään korkeintaan 10 mg:aan prednisonia vuorokaudessa tai vastaavalle tasolle 12 viikon kuluessa

Pysyvä lopettaminen

Aloitusannos 1–2 mg/kg/vrk prednisonia tai vastaava hoito kliinisen tarpeen mukaan, minkä jälkeen annosta pienennetään asteittain

Infuusioon liittyvät reaktiota

Infuusioon liittyvä reaktio  

Aste 1 tai 2

Infuusio keskeytettävä tai infuusionopeutta pienennettävä

Aloitetaan oireenmukainen hoito

Aste 3 tai 4

Pysyvä lopettaminen

ALAT: alaniiniaminotransferaasi; ASAT: aspartaattiaminotransferaasi; ULN: viitealueen yläraja.
a
Ks. myös kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset.
b Haittavaikutusten vaikeusasteluokat on arvioitava voimassa olevien NCI-CTCAE-kriteerien (National Cancer Institute Common Terminology Criteria for Adverse Events) mukaisesti.

Potilaskortti
Kaikkien Libtayo-valmistetta määräävien henkilöiden on tutustuttava koulutusmateriaaliin ja kerrottava potilaille potilaskortista, jossa selitetään, miten potilaan on toimittava, jos hänellä ilmenee oireita, jotka viittaavat immuunivälitteisiin haittavaikutuksiin tai infuusioon liittyviin reaktioihin. Lääkäri antaa jokaiselle potilaalle potilaskortin.

Erityisryhmät

Pediatriset potilaat
Libtayo-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten ja alle 18‑vuotiaiden nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Iäkkäät potilaat
Annoksen muuttamista iäkkäillä potilailla ei suositella. Semiplimabialtistus on vastaavanlainen kaikissa ikäryhmissä (ks. kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka).
Semiplimabi-monoterapiasta ≥ 75-vuotiailla potilailla on vain vähän tietoa.

Munuaisten vajaatoiminta
Libtayo-annoksen muuttamista ei suositella munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Libtayo-valmisteen käytöstä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on
15–29 ml/min) on vain vähän tietoa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta
Annoksen muuttamista ei suositella lievää
tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Libtayo-valmistetta ei ole tutkittu vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole riittävästi tietoa annossuositusten antamiseen (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Antotapa
Libtayo annetaan laskimoon. Libtayo annetaan infuusiona laskimoon 30 minuutin aikana käyttämällä laskimoyhteyttä, jossa on steriili, pyrogeeniton, vähän proteiinejasitova in-line- tai add-on-suodatin (huokoskoko 0,2–5 mikronia).

Samalla infuusiolinjalla ei saa antaa samanaikaisesti muita lääkevalmisteita.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jäljitettävyys
Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero kirjattava selkeästi.

Immuunivälitteiset haittavaikutukset
Semiplimabin käytön yhteydessä on havaittu vaikeita ja kuolemaan johtaneita immuunivälitteisiä haittavaikutuksia (ks. kohta Annostus ja antotapa ja kohta Haittavaikutukset). Tällaiset immuunivälitteiset reaktiot saattavat liittyä mihin tahansa elimiin. Useimmat immuunivälitteiset reaktiot ilmenevät semiplimabihoidon aikana, mutta immuunivälitteisiä haittavaikutuksia voi ilmaantua semiplimabihoidon lopettamisen jälkeenkin.

Semiplimabia tai muita PD-1:n tai PD-L1:n estäjiä saaneilla potilailla voi ilmetä samanaikaisesti useampaan kuin yhteen elinjärjestelmään kohdistuvia immuunivälitteisiä haittavaikutuksia, kuten lihastulehdus ja sydänlihastulehdus tai myasthenia gravis.

Potilaita on tarkkailtava immuunivälitteisiin haittavaikutuksiin viittaavien oireiden ja löydösten varalta. Immuunivälitteisiä haittavaikutuksia on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla hormonikorvaushoitoa (jos se on kliinisesti tarpeen) ja kortikosteroideja. Jos epäillään immuunivälitteistä haittavaikutusta, potilas on tutkittava immuunivälitteisen haittavaikutuksen varmistamiseksi ja muiden mahdollisten syiden, kuten infektion, poissulkemiseksi. Haittavaikutuksen vaikeusasteen mukaan semiplimabihoidosta on pidättäydyttävä toistaiseksi tai semiplimabihoito on lopetettava pysyvästi (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Immuunivälitteinen pneumoniitti
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteistä pneumoniittia, joka määritellään siten, että sen hoito edellyttää kortikosteroidien käyttöä, eikä sille ole selviä vaihtoehtoisia syitä, ja jotkin tapauksista ovat johtaneet kuolemaan (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava pneumoniittiin viittaavien oireiden ja löydösten varalta, ja muut kuin immuunivälitteiseen pneumoniittiin viittaavat syyt on suljettava pois. Jos epäillään pneumoniittia, potilaalle on tehtävä kuvantamistutkimus kliiniseen arvioon perustuvan tarpeen mukaan ja potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla kortikosteroideja. (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Immuunivälitteinen paksusuolitulehdus
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteistä ripulia tai paksusuolitulehdusta,
jotka määritellään siten, että niidenhoito edellyttää kortikosteroidien käyttöä eikä niille ole selviä vaihtoehtoisia syitä (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava ripuliin tai paksusuolitulehdukseen viittaavien oireiden ja löydösten varalta ja potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla ripulin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ja kortikosteroideja (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Immuunivälitteinen maksatulehdus
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteistä maksatulehdusta,
joka määritellään siten, että sen hoito edellyttää kortikosteroidien käyttöä eikä sille ole selviä vaihtoehtoisia syitä, ja jotkin tapauksista ovat johtaneet kuolemaan (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaalle on tehtävä maksan toimintakokeet poikkeavuuksien varalta ennen hoitoa ja säännöllisesti hoidon aikana kliiniseen arvioon perustuvan tarpeen mukaan, ja potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla kortikosteroideja (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Immuunivälitteiset umpierityssairaudet
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteisiä umpierityssairauksia, joiden määritelmä on, että ne ovat hoidon aikana alkaneita tai pahentuneita umpierityssairauksia, joille ei ole selviä vaihtoehtoisia syitä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kilpirauhasen toimintahäiriöt (hypotyreoosi/hypertyreoosi/kilpirauhastulehdus)
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteisiä kilpirauhasen toimintahäiriöitä, ja niitä voi ilmetä milloin tahansa hoidon aikana. Kilpirauhastulehdus ei välttämättä näy kilpirauhasen toimintakokeissa. Hypotyreoosi voi seurata hypertyreoosin jälkeen.
Potilaiden kilpirauhasen toiminnan muutoksia on seurattava hoidon alkaessa ja säännöllisesti hoidon aikana kliiniseen arvioon perustuvan tarpeen mukaan (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilasta on hoidettava antamalla hormonikorvaushoitoa (tarvittaessa) ja muuttamalla semiplimabihoitoa. Hypertyreoosi hoidetaan normaalin hoitokäytännön mukaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Hypofysiitti
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteistä hypofysiittiä (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava hypofysiittiin viittaavien oireiden ja löydösten varalta, ja potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa sekä antamalla kortikosteroideja ja hormonikorvaushoitoa kliinisen tarpeen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Lisämunuaisten vajaatoiminta
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu lisämunuaisten vajaatoimintaa (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava lisämunaisten vajaatoimintaan viittaavien oireiden ja löydösten varalta hoidon aikana ja sen jälkeen, ja potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa sekä antamalla kortikosteroideja
ja hormonikorvaushoitoa kliinisen tarpeen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Tyypin 1 diabetes
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteistä tyypin 1 diabetesta, myös diabeettista ketoasidoosia (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava hyperglykemian ja diabetekseen viittaavien oireiden ja löydösten varalta kliiniseen arvioon perustuvan tarpeen mukaan, ja potilasta on hoidettava veren glukoosipitoisuutta alentavilla lääkkeillä tai insuliinilla ja muuttamalla semiplimabihoitoa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Immuunivälitteiset haittavaikutukset iholla
Immuunivälitteisiä
iholla ilmeneviä haittavaikutuksia, jotka määritellään siten, että niiden hoito edellyttää systeemisten kortikosteroidien käyttöä eikä niille ole selviä vaihtoehtoisia syitä, on raportoitu semiplimabihoidon yhteydessä, mukaan lukien vaikeita ihoreaktioita, kuten StevensJohnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (osa tapauksista kuolemaan johtaneita), ja muita reaktioita iholla, kuten ihottumaa, erythema multiformea ja pemfigoidia (ks. kohta Haittavaikutukset).

Potilasta on tarkkailtava epäiltyihin vaikeisiin ihoreaktioihin viittaavien oireiden varalta ja muut syyt on suljettava pois. Potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla kortikosteroideja (ks. kohta Annostus ja antotapa). Jos potilaalla on StevensJohnsonin oireyhtymän tai toksisen epidermaalisen nekrolyysin oireita, hänet on ohjattava erikoissairaanhoidon piiriin arviointia ja hoitoa varten, ja hoitoon on tehtävä muutoksia (ks. kohta Annostus ja antotapa).

StevensJohnsonin oireyhtymää, kuolemaan johtanutta toksista epidermaalista nekrolyysiä ja suutulehduksia on ilmennyt yhden semiplimabiannoksen saamisen jälkeen aiemmin idelalisibia saaneilla potilailla, jotka osallistuivat kliiniseen tutkimukseen, jossa arvioitiin semiplimabia non-Hodgkin-lymfooman hoidossa, ja jotka olivat saaneet sulfa-antibiootteja lyhyen ajan sisällä ennen tutkimukseen osallistumista (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla kortikosteroideja, kuten edellä on kuvattu (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Immuunivälitteinen munuaistulehdus
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu immuunivälitteistä munuaistulehdusta, joka määritellään siten, että sen hoito edellyttää kortikosteroidien käyttöä eikä sille ole selviä vaihtoehtoisia syitä (ks. kohta Haittavaikutukset).
Potilasta on tarkkailtava munuaisten toiminnan muutosten varalta. Potilasta on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla kortikosteroideja (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Muut immuunivälitteiset haittavaikutukset
Semiplimabia saaneilla potilailla on havaittu muita kuolemaan johtaneita ja henkeä uhanneita immuunivälitteisiä haittavaikutuksia, kuten paraneoplastista enkefalomyeliittiä, aivokalvotulehdusta ja lihastulehdusta (ks. kohta Haittavaikutukset, muut immuunivälitteiset haittavaikutukset).

Epäillyt immuunivälitteiset haittavaikutukset on arvioitava muiden syiden poissulkemiseksi. Potilasta on seurattava immuunivälitteisiin haittavaikutuksiin viittaavien oireiden ja löydösten varalta ja hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla kortikosteroideja kliinisen tarpeen mukaan (ks. kohta Annostus ja antotapa ja kohta Haittavaikutukset).

PD-1:n estäjiä saaneilla potilailla on myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä seurannassa ilmoitettu kiinteiden elinsiirteiden hyljintää. Semiplimabihoito saattaa suurentaa hyljinnän riskiä potilailla, joille on tehty kiinteän elimen siirto. Näiden potilaiden kohdalla on harkittava semiplimabihoidon hyötyjä verrattuna mahdollisen elinsiirteen hyljinnän riskiin. Allogeenisen hematopoieettisten kantasolujen siirron yhteydessä muita PD-1:n tai PD-L1:n estäjiä saaneilla potilailla on myyntiluvan myöntämisen jälkeen ilmoitettu käänteishyljintätapauksia.

Infuusioon liittyvät reaktiot
Semiplimabi voi aiheuttaa vaikeita tai hengenvaarallisia infuusioon liittyviä reaktioita (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita on tarkkailtava infuusioon liittyviin reaktioihin viittaavien oireiden ja löydösten varalta, ja potilaita on hoidettava muuttamalla semiplimabihoitoa ja antamalla kortikosteroideja. Semiplimabi-infuusio on keskeytettävä tai infuusionopeutta on pienennettävä, jos potilaalla ilmenee lievä tai kohtalainen infuusioon liittyvä reaktio. Infuusion anto on lopetettava ja semiplimabihoito on lopetettava pysyvästi, jos potilaalla ilmenee vaikea (vaikeusasteen 3) tai hengenvaarallinen (vaikeusasteen 4) infuusioon liittyvä reaktio (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kliinisistä tutkimuksista poissuljetut potilaat
Potilaat, joilla oli aktiivinen infektio, immuunipuutos, joilla oli ollut autoimmuunisairauksia, ECOG toimintakykyluokka ≥ 2 tai aikaisempi interstitiaalinen keuhkosairaus, suljettiin pois. Täydellinen luettelo tutkimuksista poissuljetuista potilaista, ks. kohta Farmakodynamiikka.

Koska semiplimabin käytöstä näille potilasryhmille ei ole tietoja, sen käytössä on noudatettava varovaisuutta, ja käytön on perustuttava hyötyjen ja riskien potilaskohtaiseen huolelliseen arviointiin.

Yhteisvaikutukset

Semiplimabilla ei ole tehty farmakokineettisiä yhteisvaikutustutkimuksia.

Systeemisten kortikosteroidien tai immuunisalpaajien käyttöä, lukuun ottamattasysteemisiä kortikosteroideja fysiologisilla annoksilla (≤ 10 mg/vrk prednisonia tai vastaava hoito),on vältettävä ennen semiplimabihoidon aloittamista, koska ne saattavat heikentää semiplimabin farmakodynaamista vaikutusta ja tehoa. Systeemisiä kortikosteroideja tai muita immuunisalpaajia voidaan kuitenkin käyttää semiplimabihoidon aloittamisen jälkeen immuunivälitteisten haittavaikutusten hoitoon (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Raskaus ja imetys

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi
Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä semiplimabihoidon aikana ja vähintään neljän kuukauden ajan viimeisen semiplimabiannoksen saamisen jälkeen.

Raskaus
Semiplimabilla ei ole tehty eläinten lisääntymistutkimuksia. Tietoja semiplimabin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole saatavilla. Eläinkokeissa on osoitettu, että PD-1/PD-L1-reitin inhibointi voi suurentaa kehittyvän sikiön kuolemaan johtavan immuunivälitteisen hyljintäreaktion riskiä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Ihmisen IgG4:n tiedetään läpäisevän veri-istukkaesteen. Semiplimabi on IgG4, joten se saattaa siirtyä äidistä kehittyvään sikiöön. Semiplimabin käyttöä ei suositella raskauden aikana eikä sellaisten naisten hoitoon, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä tehokasta ehkäisyä, ellei kliinisen hyödyn katsota olevan mahdollista riskiä suurempi.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö semiplimabi ihmisen rintamaitoon. Vasta-aineiden (IgG4 mukaan lukien) tiedetään erittyvän ihmisen rintamaitoon, joten rintaruokittavaan vastasyntyneeseen/vauvaan kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea.

Jos imettävä nainen valitsee semiplimabihoidon, hänelle on kerrottava, ettei hän saa imettää semiplimabihoidon aikana eikä vähintään 4 kuukauteen viimeisen annoksen saamisen jälkeen.

Hedelmällisyys
Semiplimabin mahdollisista vaikutuksista hedelmällisyyteen ei ole saatavilla kliinisiä tietoja. Kolmen kuukauden mittaisessa toistuvilla annoksilla tehdyssä hedelmällisyyttä arvioineessa tutkimuksessa ei havaittu vaikutuksia hedelmällisyyden arviointiin liittyvissä muuttujissa tai urosten ja naaraiden sukupuolielimissä sukukypsyyden saavuttaneilla cynomolgus-apinoilla.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Semiplimabilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Semiplimabihoidon jälkeen on raportoitu ilmenneen väsymystä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Semiplimabin käytön yhteydessä voi ilmetä immuunivälitteisiä haittavaikutuksia. Useimmat niistä, vaikeat reaktiot mukaan lukien, ovat hävinneet asianmukaisen hoidon aloittamisen tai semiplimabihoidon lopettamisen jälkeen (ks. Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus jäljempänä).

Semiplimabin turvallisuutta on arvioitu neljässä kliinisessä tutkimuksessa, joissa semiplimabia annettiin monoterapiana 816 potilaalle, joilla oli pitkälle edennyt kiinteä pahanlaatuinen kasvain. Semiplimabi-altistuksen mediaanikesto oli 30,8 viikkoa (vaihteluväli: 2 päivää – 144 viikkoa).

Kliinisissä tutkimuksissa 22,1 %:lla semiplimabia saaneista potilaista ilmeni immuunivälitteisiä haittavaikutuksia, joihin sisältyi vaikeusasteen 5 (0,4 %), 4 (0,7 %), 3 (5,4 %) ja 2 (11,8 %) haittavaikutuksia. Immuunivälitteiset haittavaikutukset johtivat semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen 4,0 %:lla potilaista. Yleisimmät immuunivälitteiset haittavaikutukset olivat hypotyreoosi (7,5 %), hypertyreoosi (3,3 %), pneumoniitti (3,2 %), hepatiitti (2,0 %), paksusuolitulehdus (2,2 %) ja immuunivälitteiset ihoreaktiot (1,6 %) (ks. valikoitujen haittavaikutusten kuvaus jäljempänä, varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja suositellut hoitoon tehtävät muutokset kohdassa Annostus ja antotapa).

Haittavaikutukset olivat vakavia 30,1 %:lla potilaista. Haittavaikutukset johtivat semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen 8,1 %:lla potilaista.

Semiplimabihoidon yhteydessä on ilmoitettu vakavia ihoreaktioita, kuten Stevens–Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Haittavaikutustaulukko
Taulukossa 2 on lueteltu haittavaikutukset, jotka on havaittu kliinisissä tutkimuksissa, joissa annettiin semiplimabia monoterapiana (N=816), tai jotka on raportoitu semiplimabin myyntiluvan myöntämisen jälkeen. Haittavaikutukset on esitetty elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Taulukko 2: Taulukko haittavaikutuksista semiplimabia monoterapiana saaneilla potilailla

Elinluokka
Elinjärjestelmä
Suositeltu termi

Vaikeusasteet 1‑5 (yleisyysluokka)

Vaikeusasteet 1–5 (%)

Vaikeusasteet 3–5 (%)

Infektiot

ylempien hengitysteiden infektioa

Hyvin yleinen

10,8

0,4

virtsateiden infektio

Yleinen

5,4

1,0

Veri ja imukudos

 anemia

Hyvin yleinen

13,0

3,3

Immuunijärjestelmä

infuusioon liittyvä reaktio

Yleinen

32,1

0

Sjögrenin oireyhtymä

Melko harvinainen

0,2

0

immuuni trombosytopeeninen purppura

Melko harvinainen

0,1

0

kiinteän elinsiirteen hyljintäb

Tuntematon

--

--

Umpieritys

hypotyreoosic

Yleinen

7,5

0

hypertyreoosi

Yleinen

3,3

0

lisämunuaisten vajaatoiminta

Melko harvinainen

0,4

0,4

kilpirauhastulehdusd

Melko harvinainen

0,6

0

tyypin 1 diabetese

Melko harvinainen

0,1

0,1

hypofysiitti

Melko harvinainen

0,4

0,2

Hermosto

päänsärky

Yleinen

7,7

0,4

perifeerinen neuropatiaf

Yleinen

1,5

0,1

aivokalvotulehdusg

Melko harvinainen

0,1

0,1

aivotulehdus

Melko harvinainen

0,1

0,1

myasthenia gravis

Melko harvinainen

0,1

0

paraneoplastinen keskushermoston tulehdus

Melko harvinainen

0,1

0,1

krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyneuropatia

Melko harvinainen

0,1

0

Silmät

sarveiskalvotulehdus

Melko harvinainen

0,1

0

Sydän

sydänlihastulehdush

Melko harvinainen

0,6

0,5

sydänpussitulehdusi

Melko harvinainen

0,2

0,2

Verisuonisto

hypertensioj

Yleinen

6,1

2,5

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

heikentynyt ruokahalu

Hyvin yleinen

12,5

0,6

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

yskäk

Hyvin yleinen

12,5

0,1

hengenahdistusl

Yleinen

9,6

1,3

pneumoniittim

Yleinen

4,2

1,2

Ruoansulatuselimistö

pahoinvointi

Hyvin yleinen

12,3

0,1

ripuli

Hyvin yleinen

16,7

0,5

ummetus

Yleinen

10,8

0,2

vatsakipun

Yleinen

9,7

0,6

oksentelu

Yleinen

7,4

0,1

suutulehdus

Yleinen

1,5

0

paksusuolitulehduso

Yleinen

2,2

1,0

Maksa ja sappi

maksatulehdusp

Yleinen

2,2

1,3

Iho ja ihonalainen kudos

ihottumaq

Hyvin yleinen

22,7

1,6

kutinar

Hyvin yleinen

13,1

0,1

Luusto, lihakset ja sidekudos

lihas- ja luukipus

Hyvin yleinen

29,8

1,6

niveltulehdust

Yleinen

1,0

0,1

lihasheikkous

Melko harvinainen

0,4

0

lihastulehdus

Melko harvinainen

0,1

0

polymyalgia rheumatica

Melko harvinainen

0,1

0

Munuaiset ja virtsatiet

munuaistulehdusu

Yleinen

1,3

0,2

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

väsymysv

Hyvin yleinen

28,1

2,3

Tutkimukset

kohonnut aspartaattiaminotransferaasiarvo

Yleinen

4,8

0,9

kohonnut alaniiniaminotransferaasiarvo

Yleinen

4,7

0,6

kohonnut veren alkalisen fosfataasin arvo

Yleinen

2,3

0,2

kohonnut veren kreatiniiniarvo

Yleinen

2,0

0

kohonnut TSH-arvo

Melko harvinainen

0,7

0

kohonneet transaminaasiarvot

Melko harvinainen

0,6

0,1

kohonnut veren bilirubiini

Melko harvinainen

0,5

0,1

alentunut TSH-arvo

Melko harvinainen

0,1

0

Haittavaikutusten vaikeusasteluokat arvioitiin NCI-CTCAE:n version 4.03 kriteerien (National Cancer Institute Common Terminology Criteria for Adverse Events) mukaisesti.

a. Ylempien hengitysteiden infektio sisältää ylähengitystieinfektion, hengitystieinfektion, nasofaryngiitin, sinuiitin, faryngiitin, riniitin ja ylähengitysteiden virusinfektion.
b. Myyntiluvan myöntämisen jälkeinen tapahtuma
c. Hypotyreoosi sisältää hypotyreoosin ja immuunivälitteisen hypotyreoosin.
d. Kilpirauhastulehdus sisältää autoimmuunityreoidiitin ja tyreoidiitin.
e. Tyypin 1 diabetes sisältää diabeettisen ketoasidoosinketoasidoosin ja tyypin 1 diabeteksen.
f. Perifeerinen neuropatia sisältää perifeerisen neuropatian, perifeerisen sensorisen neuropatian, polyneuropatian, neuriitin, parestesian ja perifeerisen motorisen neuropatian.
g.
Aivokalvotulehdus sisältää aseptisen aivokalvotulehduksen.
h. Sydänlihastulehdus sisältää autoimmuunisydänlihastulehduksen, immuunivälitteisen sydänlihastulehduksen ja sydänlihastulehduksen.
i. Sydänpussitulehdus sisältää autoimmuunisydänpussitulehduksen ja sydänpussitulehduksen.
j. Hypertensio sisältää hypertension ja hypertensiivisen kriisin.
k.
Yskä sisältää yskän, limaisen yskän ja ylähengitysteiden yskäoireyhtymän.
l. Hengenahdistus sisältää hengenahdistuksen ja rasitukseen liittyvän hengenahdistuksen.
m. Pneumoniitti sisältää pneumoniitin, immuunivälitteisen pneumoniitin, interstitiaalisen keuhkosairauden.
n. Vatsakipu sisältää vatsakivun, ylävatsakivun, epämukavan tunteen vatsassa, alavatsakivun ja gastrointestinaalisen kivun.
o. Koliitti sisältää koliitin, enterokoliitin, immuunivälitteisen enterokoliitin ja autoimmuunikoliitin.
p
Hepatiitti sisältää autoimmuunihepatiitin, maksasolujen vaurion, immuunivälitteisen hepatiitin, maksan vajaatoiminnan, hepatiitin ja maksatoksisuuden.
p. Ihottuma sisältää ihottuman, dermatiitin, urtikarian, makulopapulaarisen ihottuman, eryteeman, erytematoottisen ihottuman, kutiavan ihottuman, psoriaasin, autoimmuunidermatiitin, aknen kaltaisen ihottuman, allergisen ihottuman, atooppisen ihottuman, rakkulaisen ihotulehduksen, lääkeaineihottuman, dyshidroottisen ekseeman, lichen planuksen, ihoreaktion, eksfoliatiivisen dermatiitin, parapsoriaasin, pemfigoidin, täpläisen ihottuman ja papulaarisen ihottuman.
q. Kutina sisältää kutinan ja allergisen kutinan.
r. Lihas- ja luukipu sisältää selkäkivun, nivelkivun, raajakivun, lihas- ja luukivun, rintakehän lihas- ja luukivun, luukivun, myalgian, niskakivun, selkärangan kivun, muskuloskeletaalisen jäykkyyden ja muskuloskeletaalisen epämukavan tunteen
t. Niveltulehdus sisältää niveltulehduksen ja moniniveltulehduksen.
u. Munuaistulehdus sisältää munuaistulehduksen, toksisen nefropatian, akuutin munuaisvaurion ja munuaisten vajaatoiminnan.
v. Väsymys sisältää väsymyksen, voimattomuuden ja huonovointisuuden.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Alla kuvatut valikoidut haittavaikutukset perustuvat monoterapiana annetun semiplimabin turvallisuuteen 816 potilaalla, jotka tosallistuivat kontrolloimattomiin kliinisiin tutkimuksiin.

Immuunivälitteiset haittavaikutukset (ks. kohta Annostus ja antotapa ja kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Immuunivälitteinen pneumoniitti
Semiplimabia saaneista 816 potilaasta 26:lla (3,2 %) todettiin immuunivälitteinen pneumoniitti, ja heistä neljällä (0,5 %) oli vaikeusasteen 4 ja, neljällä (0,5 %) vaikeusasteen 3 pneumoniitti. Immuunivälitteinen pneumoniitti johti semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen yhdellätoista (1,3 %) 816 potilaasta. 26 potilaalla, joilla todettiin immuunivälitteinen pneumoniitti, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 2,5 kuukautta (vaihteluväli: 7 vuorokautta – 18 kuukautta), ja pneumoniitin keston mediaani oli 22 vuorokautta (vaihteluväli: 5 vuorokautta – 16,9 kuukautta). 26:sta potilaasta 22 (84,6 %) sai suurella annoksella kortikosteroidihoitoa, jonka keston mediaani oli 11 vuorokautta (vaihteluväli: 1 vuorokausi – 5,9 kuukautta). Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla pneumoniitti oli parantunut 15 :llä (57,7 %) 26 potilaasta.

Immuunivälitteinen paksusuolitulehdus
Semiplimabia saaneista 816 potilaasta 18:lla (2,2 %) todettiin immuunivälitteinen ripuli tai paksusuolitulehdus, ja heistä seitsemällä (0,9 %) oli immuunivälitteinen vaikeusasteen 3 ripuli tai paksusuolitulehdus. Immuunivälitteinen ripuli tai paksusuolitulehdus johti semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen kolmella potilaalla (0,4 %) 816 potilaasta. 18 potilaalla, joilla todettiin immuunivälitteinen ripuli tai paksusuolitulehdus, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 3,8 kuukautta (vaihteluväli: 21 vuorokautta – 15,5 kuukautta), ja immuunivälitteisen ripulin tai paksusuolitulehduksen keston mediaani oli 2,3 kuukautta (vaihteluväli: 6 vuorokautta – 10,0 kuukautta). 18:sta potilaasta 13 potilasta (72,2%), joilla oli todettu immuunivälitteinen ripuli tai paksusuolitulehdus, sai suurella annoksella kortikosteroidihoitoa, jonka keston mediaani oli 20 vuorokautta (vaihteluväli: 5 vuorokautta – 5,2 kuukautta). Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla immuunivälitteinen ripuli tai paksusuolitulehdus oli parantunut kahdeksalla (44,4 %) 18:sta potilaasta.

Immuunivälitteinen maksatulehdus
Semiplimabia saaneista 816 potilaasta 16:lla (2,0 %) todettiin immuunivälitteinen maksatulehdus, ja heistä yhdellä (0,1 %) oli immuunivälitteinen vaikeusasteen 5, yhdellä (0,1 %) vaikeusasteen 4 ja 11 :llä (1,3 %) vaikeusasteen 3 maksatulehdus. Immuunivälitteinen maksatulehdus johti semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen kymmenellä (1,2 %) 816 potilaasta. 16 potilaalla, joilla todettiin immuunivälitteinen maksatulehdus, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 2,5 kuukautta (vaihteluväli: 7 vuorokautta – 22,5 kuukautta), ja maksatulehduksen keston mediaani oli 27,5 vuorokautta (vaihteluväli: 10 vuorokautta – 7,6 kuukautta). 14 potilasta (87,5 %), joilla oli todettu immuunivälitteinen maksatulehdus, sai suurella annoksella kortikosteroidihoitoa, jonka keston mediaani oli 30 vuorokautta (vaihteluväli: 6 vuorokautta – 3,1 kuukautta). Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla maksatulehdus oli parantunut kahdeksalla (50,0 %) 16 potilaasta.

Immuunivälitteiset umpierityssairaudet
Semiplimabia saaneista 816 potilaasta 61:llä (7,5 %) todettiin hypotyreoosi. Yksi (0,1 %) potilas 816 potilaasta lopetti semiplimabihoidon hypotyreoosin vuoksi. 61 potilaalla, joilla todettiin hypotyreoosi, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 4,1 kuukautta (vaihteluväli: 15 vuorokautta – 18,9 kuukautta). Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla hypotyreoosi oli parantunut viidellä (8,2 %) 61 potilaasta.

Semiplimabia saaneista 816 potilaasta 27:llä (3,3 %) todettiin hypertyreoosi, ja heistä seitsemällä (0,9 %) oli vaikeusasteen 2 hypertyreoosi. Yksikään potilas ei lopettanut semiplimabihoitoa hypertyreoosin vuoksi. 27 potilaalla, joilla todettiin hypertyreoosi, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 2,1 kuukautta (vaihteluväli: 20 vuorokautta – 23,8 kuukautta) ja keston mediaani oli 1,9 kuukautta (vaihteluväli: 1 vuorokausi –24,5 kuukautta). Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla hypertyreoosi oli parantunut13:lla (48,1 %) 27 potilaasta.).

Semiplimabia saaneista 816 potilaasta viidellä (0,6 %) todettiin kilpirauhastulehdus, ja heistä kahdella (0,2 %) oli vaikeusasteen 2 kilpirauhastulehdus. Yksikään potilas ei lopettanut semiplimabihoitoa kilpirauhastulehduksen vuoksi. Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla kilpirauhastulehdus ei ollut parantunut yhdelläkään potilaalla.

Semiplimabia saaneista 816 potilaasta kolmella (0,4 %) todettiin lisämunuaisten vajaatoiminta, ja heistä kolmella (0,4 %) lisämunuaisten vajaatoiminta oli vaikeusastetta 3. Lisämunuaisten vajaatoiminta johti semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen yhdellä (0,1 %) 816 potilaasta. Kolmella potilaalla, joilla todettiin lisämunuaisten vajaatoiminta, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 11,5 kuukautta (vaihteluväli: 4,2 kuukautta – 18,3 kuukautta ja keston mediaani oli 5,1 kuukautta (vaihteluväli: 4,9 kuukautta – 6,1 kuukautta)). Yksi kolmesta (33,3 %) potilaasta sai systeemistä kortikosteroidihoitoa suurella annoksella. Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla lisämunuaisten vajaatoiminta ei ollut parantunut yhdelläkään potilaalla.

Kolmella (0,4 %) 816:sta semiplimabia saaneesta potilaasta todettiin immuunivälitteinen hypofysiitti, ja heistä kahdella (0,2 %) hypofysiitti oli vaikeusastetta 3.

Yksi (0,1%) potilas 816:sta lopetti semiplimabihoidon hypofysiitin vuoksi. Kolmella potilaalla, joilla todettiin hypofysiitti, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 4,6 kuukautta (vaihteluväli: 2,6 kuukautta – 7,4 kuukautta) ja keston mediaani 23 vuorokautta (vaihteluväli 9 vuorokautta – 1,5 kuukautta). Yksi kolmesta potilaasta (33,3 %) sai suurella annoksella kortikosteroidihoitoa. Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla hypofysiitti ei ollut parantunut yhdelläkään potilaalla.

816 potilaasta yhdellä (0,1 %) todettiin tyypin 1 diabetes, jolle ei ollut vaihtoehtoisia syitä, ja hänellä (0,1 %) kyseessä oli vaikeusasteen 4 tyypin 1 diabetes.

Immuunivälitteiset haittavaikutukset iholla
Semiplimabia saaneista 816 potilaasta 13:lla (1,6 %) todettiin immuunivälitteinen haittavaikutus iholla, ja heistä seitsemällä (0,9 %) se oli vaikeusasteen 3 immuunivälitteinen haittavaikutus iholla. Immuunivälitteiset haittavaikutukset iholla johtivat semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen yhdellä (0,1 %) 816 potilaasta. 13 potilaalla, joilla todettiin immuunivälitteinen haittavaikutus iholla, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 1,2 kuukautta (vaihteluväli: 2 vuorokautta – 17,0 kuukautta), ja sen keston mediaani oli 2,7 kuukautta (vaihteluväli: 13 vuorokautta – 12,5 kuukautta). Kahdeksan potilasta (61,5 %), joilla oli todettu immuunivälitteinen haittavaikutus iholla, sai suurella annoksella kortikosteroidihoitoa, jonka keston mediaani oli 15 vuorokautta (vaihteluväli: 4 vuorokautta – 2,6 kuukautta). Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla immuunivälitteinen ihoreaktio oli parantunut yhdeksällä (69,2 %) 13 potilaasta.

Immuunivälitteinen munuaistulehdus
Semiplimabia saaneista 816 potilaasta viidellä (0,6 %) todettiin immuunivälitteinen munuaistulehdus, ja heistä yhdellä (0,1 %) oli vaikeusasteen 5 ja yhdellä 1 vaikeusasteen 3(0,1 %) immuunivälitteinen munuaistulehdus. Immuunivälitteinen munuaistulehdus johti semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen yhdellä potilaalla (0,1 %) 816 potilaasta. Viidellä potilaalla, joilla todettiin immuunivälitteinen munuaistulehdus, mediaaniaika sen ilmaantumiseen oli 1,8 kuukautta (vaihteluväli: 14 vuorokautta – 5,6 kuukautta), ja munuaistulehduksen keston mediaani oli 26 vuorokautta (vaihteluväli: 9 vuorokautta – 1,6 kuukautta). Neljä potilasta (80 %), joilla oli todettu immuunivälitteinen munuaistulehdus, sai suurella annoksella kortikosteroidihoitoa, jonka keston mediaani oli 16vuorokautta (vaihteluväli: 3 vuorokautta – 1 kuukausi). Viimeisen tietojenkeräyspäivän kohdalla munuaistulehdus oli parantunut neljällä viidestä (80 %) potilaasta.

Muut immuunivälitteiset haittavaikutukset
Seuraavien kliinisesti merkittävien immuunivälitteisten haittavaikutusten ilmaantuvuus semiplimabia monoterapiana saaneilla 816 potilaalla oli alle 1 %. Tapahtumat olivat korkeintaan vaikeusastetta 3, ellei toisin ole mainittu:

Hermosto: aivokalvotulehdusa (vaikeusaste 4), paraneoplastinen enkefalomyeliitti (vaikeusaste 5), krooninen tulehduksellinen demyelinoiva polyradikuloneuropatia, enkefaliittib, myasthenia gravis, perifeerinen neuropatiac
Sydän: sydänlihastulehdusd, sydänpussitulehduse
Immuunijärjestelmä: immuuni trombosytopeeninen purppura
Luusto, lihakset ja sidekudos: nivelsärky, niveltulehdusf, lihasheikkous, myalgia, myosiitti, polymyalgia rheumatica, Sjögrenin oireyhtymä
Silmät: sarveiskalvotulehdus
Ruuansulatuselimistö: suutulehdus
a sisältää aivokalvotulehduksen ja aseptisen aivokalvotulehduksen
b sisältää enkefaliitin ja ei-infektioosin enkefaliitin
c sisältää neuriitin ja perifeerisen neuropatian
d sisältää autoimmuunin sydänlihastulehduksen ja sydänlihastulehduksen
e sisältää autoimmuunin sydänpussitulehduksen ja sydänpussitulehduksen
f sisältää niveltulehduksen ja moniniveltulehduksen

Lisäksi on havaittu seuraavia immuunivälitteisiä haittavaikutuksia kliinisissä tutkimuksissa yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla: vaskuliitti, Guillain-Barren oireyhtymä ja keskushermoston tulehdus, joista jokaisen esiintymistiheys harvinainen.

Infuusioon liittyvät reaktiot
Semiplimabia saaneista 816 potilaasta 63:llä (7,7 %) todettiin infuusioon liittyviä reaktioita, ja heistä yhdellä (0,1 %) potilaalla oli infuusioon liittyvä vaikeusasteen 3 reaktio. Infuusioon liittyvä reaktio johti semiplimabihoidon pysyvään lopettamiseen yhdellä potilaalla (0,1 %). Yleisimmät infuusioon liittyvän reaktion oireet olivat kuume, pahoinvointi ja ihottuma. Kaikilla potilailla infuusioon liittyvän reaktion oireet hävisivät.

Immunogeenisuus
Kaikkien terapeuttisten proteiinien tavoin myös semiplimabihoitoon liittyy immunogeenisuuden mahdollisuus. Kliinisissä tutkimuksissa semiplimabia saaneista potilaista 2,2 %:lla kehittyi vasta-aineita semiplimabille hoidon vuoksi, ja noin 0,4 %:lla todettiin pitkäkestoinen vasta-ainevaste. Neutraloivia vasta-aineita ei havaittu. Farmakokineettisen profiilin tai turvallisuusprofiilin muutoksista semiplimabivasta-aineiden kehittymisen yhteydessä ei todettu näyttöä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostustapauksissa potilaan tilaa on seurattava tarkoin haittavaikutuksiin viittaavien oireiden tai löydösten havaitsemiseksi, ja sopiva oireenmukainen hoito on aloitettava.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Solunsalpaajat, monoklonaaliset vasta-aineet, ATC-koodi: L01XC33

Vaikutusmekanismi
Semiplimabi on täysin humaani immunoglobuliini G4 (IgG4), monoklonaalinen vasta-aine, joka sitoutuu
ohjelmoituneen solukuoleman reseptori 1:een (PD‑1) ja estää sen vuorovaikutuksen sen ligandien PD‑L1 :n ja PD‑L2:n kanssa. PD-1-reseptorin sitoutuminen sen ligandeihin PD-L1:een ja PD-L2:een, joita antigeenejä esittelevät solut ilmentävätja joita kasvainsolut ja/tai muut solut kasvaimen mikroympäristössä saattavat ilmentää, johtaa T-solujen toiminnan, kuten lisääntymisen, sytokiinien erityksen ja sytotoksisen vaikutuksen estoon. Semiplimabi voimistaa T-soluvasteita, kuten antituumorivastetta, estämällä PD-1-reseptorin sitoutumisen PD-L1 ja PD-L2 ligandeihin.

Kliininen teho ja turvallisuus

Ihon okasolusyöpä
Semiplimabin tehoa ja turvallisuutta on tutkittu yhdessä kliinisessä tutkimuksessa, R2810-ONC-1540 (tutkimus 1540), potilailla, joilla oli metastasoitunut (nodaalinen tai systeeminen) ihon okasolusyöpä tai paikallisesti edennyt ihon okasolusyöpä ja jotka eivät soveltuneet parantavaan leikkaushoitoon tai parantavaan sädehoitoon. Tutkimus 1540 oli vaiheen 2 avoin monikeskustutkimus, johon osallistui 193 potilasta, joilla oli metastasoitunut ihon okasolusyöpä tai paikallisesti edennyt ihon okasolusyöpä, ja jossa seuranta-ajan yhdistetty mediaani oli 9,4 kuukautta. Seuranta-ajan keston mediaani oli 16,5 kuukautta metastasoitunutta ihon okasolusyöpää sairastavien, annosta 3 mg/kg kahden viikon välein saaneiden potilaiden ryhmässä, 9,3 kuukautta paikallisesti edennyttä ihon okasolusyöpää sairastavien, annosta 3 mg/kg kahden viikon välein saaneiden potilaiden ryhmässä ja 8,1 kuukautta metastasoitunutta ihon okasolusyöpää sairastavien, annosta 350 mg kolmen viikon välein saaneiden potilaiden ryhmässä.

Mikä tahansa seuraavista aiheutti potilaan sulkemisen pois tutkimuksista: autoimmuunisairaus, joka oli 5 vuoden sisällä edellyttänyt systeemistä hoitoa immuunisalpaajilla; aiemmin tehty kiinteän elimen siirto; pneumoniitti viimeksi kuluneiden 5 vuoden aikana; aiempi hoito PD-1:n/PD-L1:n vasta-aineilla tai muilla immuunijärjestelmän tarkistuspisteen estäjillä; aktiivinen hoitoa vaativa infektio, mukaan lukien tiedossa oleva HIV-infektio ja aktiivinen hepatiitti B- tai hepatiitti C -infektio; krooninen lymfaattinen leukemia; etäpesäkkeet aivoissa tai ECOG (Eastern Cooperative Oncology Group) -toimintakykyluokka ≥ 2.

Tutkimuksessa 1540 potilaat saivat semiplimabia laskimoon (i.v.), kunnes tauti eteni, potilaalla ilmeni toksisia vaikutuksia, joita ei voitu hyväksyä, tai suunniteltu hoito (3 mg/kg kahden viikon välein 96 viikon ajan tai 350 mg kolmen viikon välein 54 viikon ajan) oli päättynyt. Parantava leikkaushoito sallittiin, jos paikallisesti edennyttä tautia sairastavilla potilailla todettiin riittävä vaste hoitoon. Kasvainvasteet arvioitiin 8 viikon välein (potilailta, joilla annos oli 3 mg/kg kahden viikon välein) tai 9 viikon välein (potilailta, joilla annos oli 350 mg kolmen viikon välein). Tutkimuksen 1540 ensisijainen tehon päätemuuttuja oli vahvistettu objektiivinen vasteluku (ORR), jonka määritti riippumaton keskitetty arvioijataho (Independent Central Review, ICR). Niiden potilaiden kohdalla, joilla oli metastasoitunut ihon okasolusyöpä ilman ulkoisia näkyviä kohdeleesioita, objektiivinen vasteluku määritettiin RECIST 1.1 ‑kriteerien (Response Evaluation Criteria in Solid Tumours) mukaisesti. Niiden potilaiden kohdalla, joilla oli ulkoisia näkyviä kohdeleesioita (paikallisesti edennyt ihon okasolusyöpä tai metastasoitunut ihon okasolusyöpä), ORR määritettiin käyttämällä yhdistelmäpäätemuuttujaa, joka sisälsi radiologisten tietojen (RECIST 1.1) ja digitaalisten lääketieteellisten valokuvien (WHO:n kriteerit) ICR-arviot. Keskeinen toissijainen päätemuuttuja oli vasteen kesto (DOR) ICR-arvion mukaan. Muita toissijaisia päätemuuttujia olivat ORR ja DOR tutkijan arvion mukaan, elossaoloaika ilman taudin etenemistä (PFS) ICR-arvion ja tutkijan arvion mukaan, kokonaiselossaoloaika (OS), täydellisen vasteen saaneiden osuus (CR) ICR-arvion mukaan ja EORTC QLQ-C30 -kyselyssä (European Organisation for Research and Treatment of Cancer, Quality of Life Questionnaire) potilaiden ilmoittamien hoitotulosten pistemäärien muutos.

Tulokset on esitetty 193 potilaasta tutkimuksessa 1540. Näistä 193 potilaasta 115:llä oli metastasoitunut ihon okasolusyöpä ja 78:lla oli paikallisesti edennyt ihon okasolusyöpä. Mediaani-ikä oli 72 vuotta (vaihteluväli: 38–96): 78 potilasta (40,4 %) oli vähintään 75-vuotiaita, 66 potilasta (34,2 %) oli vähintään 65- ja alle 75-vuotiaita ja 49 potilasta (25,4 %) oli alle 65-vuotiaita. Yhteensä 161 potilasta (83,4 %) oli miehiä ja 187 potilasta (96,9 %) oli valkoihoisia. ECOG-toimintakykyluokka oli 0 (44,6 %) tai 1 (55,4 %). 33,7 % potilaista oli saanut aiemmin ainakin yhtä systeemistä syöpähoitoa, 90,2 %:lle potilaista oli tehty aiemmin syöpään liittyvä leikkaus ja 67,9 % potilaista oli saanut aiemmin sädehoitoa. Metastasoitunutta ihon okasolusyöpää sairastavista potilaista 76,5 %:lla oli systeemisiä etäpesäkkeitä ja 22,6 %:lla oli ainoastaan nodaalisia etäpesäkkeitä.

Tutkimuksen 1540 tehoa koskevat tulokset on esitetty taulukossa 3.

Taulukko 3: Tehoa koskevat tulokset – Tutkimus 1540 - metastasoitunut ihon okasolusyöpä (mCSCC) eri annostuksilla ja paikallisesti edennyt ihon okasolusyöpä (laCSCC)

 

Tehon päätetapahtumat

mCSCC
semiplimabi:
3 mg/kg 2 viikon välein
(ryhmä 1)
(n = 59)

ICR

laCSCC
semiplimabi:
3 mg/kg 2 viikon välein
(ryhmä 2)
(n = 78)

ICR

mCSCC
semiplimabi:
350 mg 3 viikon välein
(ryhmä 3)
(n = 56)

ICR

Vahvistettu objektiivinen vasteluku (ORR)a

 

 

 

ORR

49,2 %

43,6 %

41,1 %

95 %:n luottamusväli ORR:lle

(35,9; 62,5)

(32,4; 55,3)

(28,1; 55,0)

Täydellinen vaste (CR)b

16,9 %

12,8 %

5,4 %

Osittainen vaste (PR)

32,2 %

30,8 %

35,7 %

Vakaa tauti (SD)

15,3 %

35,9 %

14,3 %

Etenevä tauti (PD)

16,9 %

11,5 %

25,0 %

 

 

 

 

Vasteen kesto (DOR)

 

 

 

Mediaanic (kk)

NR

NR

NR

Vaihteluväli (kk)2,8–21,6+1,9–24,2+2,1–11,1+

Potilaat , joilla DOR ≥ 6 kk, %

93,1 %

67,6 %

65,2 %

 

 

 

 

Aika vasteeseen (TTR)

 

 

 

Mediaani (kk) vaihteluväli (min–max)

1,9

(1,7–9,1)

1,9

(1,8–8,8)

2,1

(2,0–8,3)

 

 

 

 

Elossaoloaika ilman taudin etenemistä (PFS)a, c

 

 

 

6 kk
(95 %:n luottamusväli)

65,8 %

(51,8; 76,7)

71,5 %

(58,9; 80,9)

59,3 %

(45,0; 71,0)

12 kk
(95 %:n luottamusväli)

52,9 %

(39,0; 65,0)

58,1 %

(43,7; 70,0)

47,4 %

(29,6; 63,3)

 

 

 

 

Kokonaiselossaoloaika (OS)a, c

 

 

 

12 kk
(95 %:n luottamusväli)

81,3 %

(68,7; 89,2)

 

93,2 %

(84,4; 97,1)

 

76,1 %

 (56,9; 87,6)

 

Ryhmien 1 ja 3 potilaille viimeinen tietojenkeräyspäivä oli 20.9.2018 ja ryhmän 2 potilaille 10.10.2018.
ICR: riippumaton, keskitetty arvioijataho; NR: Ei saavutettu (Not Reached); +: Merkitsee jatkumista viimeisen arvioinnin aikana
a Seurannan keston mediaanit olivat 16,5 kk (ryhmä 1), 9,3 kk (ryhmä 2) ja 8,1 kk (ryhmä 3).
b Sisältää ainoastaan potilaat, joilla aiemmin todettu ihomuutos oli parantunut täydellisesti; Tutkimuksessa 1540 täydellisen vasteen vahvistaminen paikallisesti edennyttä ihon okasolusyöpää sairastaneilla potilailla edellytti biopsiaa.
c Perustuu Kaplan-Meierin estimaatteihin.

Teho ja PD-L1-status
Kliinistä aktiivisuutta havaittiin kasvaimen PD‑L1-ilmentymisstatuksesta riippumatta. PD‑L1-statuksen ja tehon välistä suhdetta arvioitiin post hoc ‑analyysillä potilailla, joilta oli saatavilla kudosnäytteitä. Kaiken kaikkiaan tutkimuksissa 1423 ja 1540 saatiin PD‑L1:tä koskevat immunohistokemialliset tulokset 75 potilaalta, jotka sairastivat edennyttä ihon okasolusyöpää. Näistä edennyttä ihon okasolusyöpää sairastavista potilaista 22 potilaalla, joilla PD‑L1 oli < 1 %, ORR oli 40,9 % (9/22) ICR:n mukaan. Näistä edennyttä ihon okasolusyöpää sairastavista potilaista 53 potilaalla, joilla PD‑L1 oli ≥ 1 %, ORR oli 54,7 % (29/53). Metastasoitunutta ihon okasolusyöpää (mCSCC) sairastavista 21 potilaasta niillä, joilla PD‑L1 oli < 1 %, ORR oli 60 % (3/5), ja niillä, joilla PD‑L1 oli ≥ 1 %, ORR oli 56,3 % (9/16). Paikallisesti edennyttä ihon okasolusyöpää (laCSCC) sairastavista 54 potilaasta niillä, joilla PD‑L1 oli < 1 %, ORR oli 35,3 % (6/17), ja niillä, joilla PD‑L1 oli ≥ 1 %, ORR oli 54,1 % (20/37).

Tyvisolusyöpä
Semiplimabin tehoa ja turvallisuutta on arvioitu kliinisessä tutkimuksessa avoimessa ei-satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa (tutkimus 1620), potilailla, joilla oli paikallisesti edennyt (laBCC) tai metastasoinut (mBCC) ihon tyvisolusyöpä ja joilla tauti oli edennyt HHI-hoidon aikana tai jotka eivät sietäneet aiempaa HHI-hoitoa, tai hoitotulos ei ollut vakaata tautitilannetta parempi 9 kuukauden HHI-hoidon jälkeen (pois lukien hoidon tauot).Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli autoimmuunisairaus, joka oli 5 vuoden sisällä edellyttänyt systeemistä hoitoa immuunisalpaajilla; aiemmin tehty kiinteän elimen siirto; aiempi hoito anti-PD-1/PD-L1-vasta-aineilla tai muilla immuunijärjestelmän tarkistuspisteen estäjillä; HIV-infektio, hepatiitti B tai hepatiitti C -infektio; tai ECOG (Eastern Cooperative Oncology Group) -toimintakykyluokka ≥ 2.

Potilaat saivat semiplimabia 350 mg laskimoon (i.v.) joka 3. viikko viiden 9 viikon mittaisen syklin ajan ja sen jälkeen neljä 12 viikon sykliä, yhteensä 93 viikon hoidon ajan. Hoito jatkui, kunnes tauti eteni, toksiset vaikutukset olivat sietämättömiä tai suunniteltu hoito päättyi. Kasvaimet arvioitiin 9 viikon välein syklien 1 – 5 aikana ja 12 viikon välein syklien 6 – 9 aikana. Ensisijaiset tehon päätemuuttujat olivat vahvistettu objektiivinen vasteluku (ORR) ja vasteen kesto (DOR) ICR:n arvioimana. Toissijaisia tehon päätemuuttujia olivat ORR ja DOR tutkijan arvion mukaan, elossaoloaika ilman taudin etenemistä, kokonaiselossaoloaika, täydellisen vasteen saaneiden osuus ICR:n arvion mukaan, ja aika vasteen saamiseen. Potilailla, joilla oli mBCC ilman ulkoisia näkyviä kohdeleesioita, ORR määritettiin RECIST 1.1 ‑kriteerien mukaisesti. Potilailla, joilla oli ulkoisia näkyviä kohdeleesioita (laBCC ja mBCC), ORR määritettiin käyttämällä yhdistelmäpäätemuuttujaa, joka sisälsi radiologisten tietojen (RECIST 1.1) ja digitaalisten lääketieteellisten valokuvien (WHO:n kriteerit) ICR-arviot.

Tutkimuksen 1620 tehoanalyysiin kuului yhteensä 119 potilasta, joilla oli edennyt tyvisolusyöpä; 84 potilaalla oli paikallisesti edennyt tyvisolusyöpä ja 35 potilaalla metastasoinut tyvisolusyöpä.

Paikallisesti edennyttä tyvisolusyöpää sairastavien ryhmässä mediaani-ikä oli 70,0 vuotta (vaihteluväli: 42 – 89): potilaista 31 (37 %) oli < 65-vuotiaita ja 53 (63 %) oli vähintään 65-vuotiaita. Yhteensä 56 (67 %) oli miehiä ja 57 (68 %) oli valkoihoisia; ECOG toimintakykyluokka oli 0 (61 %) ja 1 (39 %); 83 %:lle potilaista oli tehty vähintään yksi syöpäleikkaus ja 35 %:lla potilaista oli ollut > 3 aikaisempaa syöpäleikkausta (mediaani: 3,0 leikkausta, vaihteluväli: 1 – 43); 50 % potilaista oli saanut vähintään kerran sädehoitoa (RT) syövän hoitoon (mediaani: 1,0 RT, vaihteluväli: 1 – 6).

Metastasoinutta tyvisolusyöpää sairastavien ryhmässä mediaani-ikä oli 65,0 vuotta (vaihteluväli: 38 – 90: potilaista 17 (49 %) oli < 65-vuotiaita ja 18 (51 %) oli vähintään 65-vuotiaita. Yhteensä 25 (71 %) oli miehiä ja 28 (80 %) oli valkoihoisia; ECOG toimintakykyluokka oli 0 (57 %) ja 1 (43 %); 80 %:lle potilaista oli tehty vähintään yksi syöpäleikkaus ja 35 %:lla potilaista oli ollut >3 aikaisempaa syöpäleikkausta ja 37 %:lla potilaista oli ollut > 3 aikaisempaa syöpäleikkausta (mediaani: 3.0 leikkausta, vaihteluväli: 1 – 7); 63 % potilaista oli saanut vähintään kerran sädehoitoa (RT) syövän hoitoon (mediaani: 1,0 RT, vaihteluväli: 1 – 4).

Kaikki 119 potilasta olivat aiemmin saaneet HHI-hoitoa, ja 11 % (13/119) oli aiemmin hoidettu sekä vismodegibilla että sonidegibilla (erillisinä hoitolinjoina). Paikallisesti edennyttä tyvisolusyöpää sairastavista 84 potilaasta 71 % (60/84) lopetti HHI-hoidon taudin etenemisen takia, 38 % (32/84) potilaista lopetti HHI-hoidon haittavaikutusten takia ja 2 % (2/84) lopetti yksinomaan vasteen puuttumisen takia. Metastasoinutta tyvisolusyöpää sairastavista 35 potilaasta 77 % (27/35) lopetti HHI-hoidon taudin etenemisen takia, 31 % (11/35) potilaista lopetti HHI-hoidon haittavaikutusten takia ja 9 % (3/35) lopetti yksinomaan vasteen puuttumisen takia. Tutkijat saattoivat yksittäisen potilaan kohdalla valita useamman kuin yhden syyn HHI-hoidon lopettamiseen.

Tutkimuksen tehoa koskevat tulokset on esitetty taulukossa 4.

Taulukko 4: Tehoa koskevat tulokset - Tutkimus 1620

Tehon päätetapahtumat

laBCC

semiplimabi 350 mg 3 viikon välein

mBCC

semiplimabi 350 mg 3 viikon välein

N=84

N=35

ICR

IA

Paras kokonaisvaste (BOR)a, b, c

Objektiivinen vasteluku

(ORR: CR+ PR) (95 % CI)

27 (32,1 %)

(22,4, 43,2)

10 (28,6 %)

(14,6, 46,3)

Täydellinen vaste (CR)d

(95 % CI)

6 (7,1%)

(2,7, 14,9)

1 (2,9 %)

(0,1, 14,9)

Osittainen vaste (PR)

21 (25,0 %)

9 (25,7 %)

Etenevä tauti (PD)

9 (10,7 %)

9 (25,7 %)

Vasteen kesto (DOR)

N=27, joilla vaste

N=10, joilla vaste

Mediaanie (kuukausia)

(95 % CI)

NR

(15,5, NE)

NR

(4,3, NE)

Vaihteluväli (havaittu) (kuukausia)

1,9–25,8+

4,3–25,1+

Potilaat, joilla DOR ≥ 6 kk, %e

(95 % CI)

91,7 %

(70,6, 97,8)

90,0 %

(47,3, 98,5)

Aika vasteeseen (TTR)

N=27, joilla vaste

N=10, joilla vaste

Mediaani (kuukausia)

(Vaihteluväli)

4,3

(2,1–21,4)

4,1

(2,1–8,2)

CI: luottamusväli; +: Merkitsee jatkumista viimeisen arvioinnin aikana ; ICR: riippumaton, keskitetty arvioijataho (Independent Central Review); IA: tutkijan arvio (Investigator Assessed); NR: Ei saavutettu (Not reached); NE: Ei arvioitavissa (Not evaluable)

a. Seurannan keston mediaani: laBCC: 15.9 kuukautta, mBCC: 8.5 kuukautta
b. Sisältää 2 laBCC-potilasta, jotka täyttivät inkluusiokriteerit ainoastaan “Ei parempi kuin vakaa tautitila (SD) 9 kuukauden HHI-hoidon jälkeen” perusteella. BOR-tulokset ICR:n mukaan olivat SD yhden potilaan kohdalla ja NE yhden potilaan kohdalla.
c. Sisältää 3 mBCC-potilasta, jotka täyttivät inkluusiokriteerit ainoastaan “Ei parempi kuin vakaa tautitila (SD) 9 kuukauden HHI-hoidon jälkeen” perusteella. BOR-tulokset tutkijan arvion mukaan olivat osittainen vaste (PR) yhden potilaan kohdalla ja etenevä tauti (PD) kahden potilaan kohdalla.
d. Paikallisesti edennyttä tyvisolusyöpää sairastavien potilaiden täydellinen vaste edellytti biopsiaa tuloksen varmistamiseksi tutkimuksessa 1620.
e. Perustuu Kaplan Meierin estimaatteihin.

Teho ja PD-L1-status:
Kliininen aktiivisuus oli riippumaton kasvaimen PD-L1-ekspressiostatuksesta.

NSCLC
Semiplimabin tehoa ja turvallisuutta, verrattuna platinapohjaisen solunsalpaajan ja toisen solunsalpaajan yhdistelmään, potilailla, joilla oli paikallisesti edennyt NSCLC ja jotka eivät soveltuneet definitiiviseen kemosädehoitoon, tai metastaattinen NSCLC, ja joilla kasvaimessa PD-L1 ilmeni ≥ 50 %, PD-L1 IHC 22C3 pharmDx -määrityksellä, arvioitiin tutkimuksessa 1624, joka oli satunnaistettu, avoin monikeskustutkimus.

Kaikkiaan 710 potilasta rekrytoitiin.

Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli kasvaimessa EGFR-, ALK- tai ROS1-genomipoikkeamia, ECOG-toimintakykyluokka (PS) ≥ 2, sairauksia, jotka edellyttivät systeemistä immunosuppressiota, kontrolloimaton B-hepatiitti (HBV) tai C-hepatiitti (HCV) tai ihmisen immuunikatovirus (HIV) -infektio, aikaisempi interstitiaalinen keuhkotauti, jotka olivat koskaan tupakoimattomia, tai joilla oli autoimmuunitauti, joka edellytti systeemistä hoitoa 2 vuoden sisällä hoidosta. Aivojen metastaasien hoito oli sallittu, ja potilaat voitiin rekrytoida, jos heitä oli hoidettu asianmukaisesti ja he olivat neurologisesti palanneet lähtötasolle vähintään 2 viikkoa ennen satunnaistamista. Stabiiliuden tai vasteen radiologista vahvistamista ei vaadittu.

Satunnaistaminen ositettiin histologian mukaan (ei-levyepiteeli vs. levyepiteeli) ja maantieteellisen alueen mukaan (Eurooppa, Aasia, tai muu maailma). Potilaat satunnaistettiin (1:1) saamaan semiplimabia 350 mg laskimoon (IV) 3 viikon välein enintään 108 viikon ajan tai tutkijan valinnan mukaan seuraavat platina-solunsalpaajahoidot 4–6 syklin ajan: paklitakseli + sisplatiini tai karboplatiini; gemsitabiini + sisplatiini tai karboplatiini; tai pemetreksedi + sisplatiini tai karboplatiini, jota seurasi valinnainen ylläpitohoito pemetreksedillä (tätä hoitoa ei suositeltu potilaille, joilla oli levyepiteeli-NSCLC).

Semiplimabihoito jatkui kunnes tapahtui jokin seuraavista: RECIST 1.1:n mukaan määritetty etenevä tauti, ei-hyväksyttävä toksisuus, tai enintään 108 viikon ajan. Potilaat, joilla ilmeni riippumattoman arviointilautakunnan (IRC) arvioima RECIST 1.1:n mukaan määritetty etenevä tauti semiplimabihoidolla, saivat jatkaa semiplimabihoitoa niin että siihen lisättiin 4 sykliä histologiaspesifistä solunsalpaajahoitoa, kunnes havaittiin lisäeteneminen. Potilaat, joilla ilmeni IRC:n arvioima RECIST 1.1:n mukaan määritetty etenevä tauti solunsalpaajahoidolla, saivat jatkaa semiplimabihoitoa kunnes tauti eteni edelleen, toksisuutta ei voitu hyväksyä, tai enintään 108 viikon ajan. 203 potilaasta, jotka satunnaistettiin saamaan solunsalpaajahoitoa ja joilla oli IRC:n arvioima RECIST 1.1:n mukaan määritetty etenevä tauti, 150 (73,9 %) potilasta siirtyi saamaan semiplimabihoitoa. Kasvainstatus arvioitiin 9 viikon välein. Ensisijaiset tehon päätetapahtumat olivat kokonaiselossaoloaika (OS) ja elossaoloaika ilman taudin etenemistä (PFS), jonka arvioi sokkoutettu IRC käyttämällä RECIST 1.1-kriteereitä. Keskeinen toissijainen päätetapahtuma oli objektiivinen vasteluku (ORR).

710 potilaasta lähtötason muuttujat olivat: mediaani-ikä 63 vuotta (45 % oli vähintään 65-vuotiaita), 85 % miespuolisia, 86 % valkoihoisia, ECOG-toimintakykyluokka 0 27 %:lla ja vastaavasti 1 73 %:lla, ja 12 %:lla oli ollut metastaasi aivoissa. Taudin ominaispiirteet olivat paikallisesti edennyt (16 %), metastaattinen (84 %), levyepiteeli (44 %) ja ei-levyepiteeli (56 %).

Tutkimus osoitti, että OS parani tilastollisesti merkitsevästi potilailla, jotka satunnaistettiin saamaan semiplimabia solunsalpaajahoitoon verrattuna.

Tehon tulokset esitetään taulukossa 5, kuvassa 1 ja kuvassa 2.

Taulukko 5: Tehotulokset tutkimuksesta 1624, ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

Tehon päätetapahtumat*

Semiplimabi

350 mg 3 viikon välein

N=356

Solunsalpaajahoito

N=354

Kokonaiselossaoloaika (OS)

Kuolemantapausten lukumäärä (%)

108 (30,3)

141 (39,8)

Mediaani kuukausina (95 % CI)b

22,1 (17,7, NE)

14,3 (11,7, 19,2)

Hasardisuhde (95 % CI)c

0,68 (0,53, 0,87)

p-arvoc

0,0022

OS 12 kuukauden kohdalla (95 % CI)b

70 % (64, 75)

56 % (49, 62)

Elossaoloaika ilman taudin etenemistä (PFS)

Tapahtumien lukumäärä (%)

201 (56,5)

262 (74,0)

Mediaani kuukausina (95 % CI)b

6,2 (4,5, 8,3)

5,6 (4,5, 6,1)

Hasardisuhde (95 % CI)c

0,59 (0,49, 0,72)

PFS 12 kuukauden kohdalla (95 % CI)b

38 % (32,44)

7 % (4,11)

Objektiivinen vasteluku (%)e

ORR (95 % CI)

36,5 (31,5, 41,8)

20,6 (16,5, 25,2)

Täydellinen vaste (CR) -luku

3,1

0,8

Osittainen vaste (PR) -luku

33,4

19,8

Vasteen kesto

N=130 vasteen saanutta

N=73 vasteen saanutta

Mediaani (kuukautta)b

21,0

6,0

Vaihteluväli (kuukautta)

(1,9 +, 23,3+)

6,0 (1,3+, 16,5+)

Potilaat, joilla oli havaittu DOR ≥ 6 kuukautta, %

69 %

41 %

+: Meneillään oleva vaste
a. Seurannan mediaanikesto: semiplimabi: 13,1 kuukautta; solunsalpaajahoito: 13,1 kuukautta
b. Perustuu Kaplan-Meier-estimaatteihin
c. Perustuu ositettuun suhteelliseen hasardimalliin
d. Perustuu kaksisuuntaiseen p-arvoon
e. Perustuu Clopper-Pearsonin eksaktiin luottamusväliin

Kuva 1: Kaplan-Meier-käyrä OS:lle

Kuva 2: Kaplan-Meier-käyrä PFS:lle

Iäkkäät potilaat
816 potilaasta, joita oli hoidettu semiplimabilla kliinisissä tutkimuksissa, 45,8 % (374/816) oli alle 65-vuotiaita, 31,9 %(260/816) oli vähintään 65- ja alle 75-vuotiaita ja 22,3 % (182/816) oli vähintään 75-vuotiaita. Turvallisuudessa tai tehossa ei havaittu kokonaiseroja näiden ja nuorempien tutkittavien välillä.

Kaiken kaikkiaan tehon suhteen ei havaittu eroa iäkkäiden ja nuorempien potilaiden välillä. 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla oli suuntaus vakavien haittavaikutusten ja hoidon keskeyttämisen suurempaan esiintymistiheyteen kuin alle 65-vuotiailla potilailla.

Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset semiplimabin käytöstä kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä pahanlaatuisten kasvainten luokkaan kuuluvien kaikkien sairaustilojen hoidossa hematopoieettisia kasvaimia ja imukudoskasvaimia lukuun ottamatta (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Ehdollinen hyväksyminen
Tämä lääkevalmiste on saanut ns. ehdollisen myyntiluvan. Se tarkoittaa, että lääkevalmisteesta odotetaan uutta tietoa. Euroopan lääkevirasto arvioi vähintään kerran vuodessa tätä lääkevalmistetta koskevat uudet tiedot, ja tarvittaessa tämä valmisteyhteenveto päivitetään.

Farmakokinetiikka

Pitoisuustiedot kerättiin 1062 potilaasta, joilla oli erilaisia kiinteitä kasvaimia ja jotka saivat semiplimabia, ja tiedot yhdistettiin populaatiofarmakokineettiseen analyysiin.

Annostuksella350 mg kolmen viikon välein semiplimabin vakaan tilan pitoisuuksien keskiarvot vaihtelivat välillä Ctrough 61mg/l – Cmax (infuusion päätyttyä) 171 mg/l. Vakaan tilan altistus saavutetaan, kun hoito on kestänyt noin 4 kuukautta.

Ihon okasolusyöpää sairastavilla potilailla vakaan tilan semiplimabialtistus annoksilla 350 mg kolmen viikon välein (N=53) ja 3 mg/kg kahden viikon välein (N=135) on samansuuruinen.

Imeytyminen
Semiplimabi annetaan laskimoon, joten sillä saavutetaan täysi hyötyosuus.

Jakautuminen
Semiplimabi jakautuu ensisijaisesti verisuonistoon, ja sen jakautumistilavuus vakaassa tilassa (Vss) on 5,3 litraa. Tmax :n mediaani on 30 minuutin infuusion lopussa.

Biotransformaatio
Erityisiä metaboliatutkimuksia ei ole tehty, koska semiplimabi on proteiini. Semiplimabin odotetaan hajoavan pieniksi peptideiksi ja yksittäisiksi aminohapoiksi.

Eliminaatio
Semiplimabin puhdistuma on lineaarinen kahden viikon välein annettavilla 1–10 mg/kg:n annoksilla. Semiplimabin puhdistuma on ensimmäisen annoksen saamisen jälkeen noin 0,29 l vuorokaudessa. Kokonaispuhdistuma vaikuttaa pienenevän noin 29 % ajan myötä, mikä johtaa 0,20 l:n puhdistumaan vuorokaudessa vakaassa tilassa (CLss). Puhdistuman pienenemisellä ei katsota olevan kliinistä merkitystä. Puoliintumisaika annosvälillä on vakaassa tilassa 20,3 vuorokautta.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus
Annostuksilla 1–10 mg/kg kahden viikon välein semiplimabin farmakokinetiikan havaittiin olevan lineaarinen ja suhteessa annokseen, mikä viittaa systeemisen kohdevälitteisen reitin saturoitumiseen.

Erityisryhmät
Populaatiofarmakokineettinen analyysi viittaa siihen, että seuraavilla tekijöillä ei ole kliinisesti merkittävää vaikutusta semiplimabialtistukseen: ikä, sukupuoli, paino, rotu, syöpätyyppi, albumiinipitoisuus, munuaisten vajaatoiminta ja lievä – kohtalainen maksan
vajaatoiminta.

Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta semiplimabialtistukseen arvioitiin populaatiofarmakokineettisellä analyysillä potilailla, joilla oli lievä (kreatiniinipuhdistuma 60 – < 89 ml/min; n = 396), kohtalainen (kreatiniinipuhdistuma 30–59 ml/min; n = 166) tai vaikea (kreatiniinipuhdistuma
15–29 ml/min; n = 7) munuaisten vajaatoiminta. Semiplimabialtistuksessa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei todettu kliinisesti merkittäviä eroja verrattuna potilaisiin, joilla munuaiset toimivat normaalisti. Semiplimabia ei ole tutkittu potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 21 ml/min (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoiminnan vaikutusta semiplimabialtistukseen arvioitiin populaatiofarmakokineettisellä analyysillä. Potilailla, joilla oli lievä maksan vajaatoiminta (n = 22) (kokonaisbilirubiini [TB] yli 1,0–1,5-kertainen viitealueen ylärajaan nähden ja mikä tahansa ja kohtalainen maksan vajaatoiminta (n = 3), (kokonaisbilirubiini [TB] yli 1,5–3,0-kertainen viitealueen ylärajaan nähden ja mikä tahansa aspartaattiaminotransferaasi [ASAT] -arvo), ei todettu kliinisesti merkittäviä eroja semiplimabialtistuksessa verrattuna potilaisiin, joilla maksa toimi normaalisti. Semiplimabia ei ole tutkittu vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole riittävästi tietoa annossuositusten antamiseen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Semiplimabin mahdollisen karsinogeenisuuden tai genotoksisuuden arvioimiseksi ei ole tehty tutkimuksia. Semiplimabilla ei ole tehty eläinten lisääntymistutkimuksia (ks. kohta Raskaus ja imetys). Kuten kirjallisuudessa on raportoitu, PD‑1/PD‑L1-signaalireitti edesauttaa raskauden jatkumista ylläpitämällä immunologista toleranssia, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että PD‑1-reseptorin estäminen johtaa raskauden keskeytymiseen varhaisessa vaiheessa. Spontaanien keskenmenojen ja/tai resorptioiden on osoitettu lisääntyneen sekä hiirillä että apinoilla, joilla PD‑L1:n ilmentyminen on vähäistä (knockout tai anti-PD1/PD‑L1:n monoklonaaliset vasta-aineet). Näillä eläinlajeilla emon ja sikiön välinen yhteys on samankaltainen kuin ihmisillä äidin ja sikiön välillä.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

L-histidiini, L-histidiinimonohydrokloridimonohydraatti, sakkaroosi, L-proliini, polysorbaatti 80, injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Kestoaika

Avaamaton injektiopullo
3 vuotta

Avaamisen jälkeen
Avaamisen jälkeen lääkevalmiste on laimennettava ja annettava infuusiona välittömästi (ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa).

Infuusioliuoksen valmistamisen jälkeen
Laimennettu liuos on annettava välittömästi valmistamisen jälkeen. Jos laimennettua liuosta ei anneta heti, sitä voidaan säilyttää väliaikaisesti joko

  • huoneenlämmössä korkeintaan 25 °C:ssa enintään 8 tunnin ajan infuusioliuoksen valmistamisesta infuusion päättymiseen
    tai
  • jääkaapissa 2–8 °C:ssa enintään 24 tunnin ajan infuusioliuoksen valmistamisesta infuusion päättymiseen. Ei saa jäätyä. Anna laimennetun liuoksen lämmetä huoneenlämpöön ennen antoa.

Säilytys

Avaamaton injektiopullo
Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Ei saa jäätyä.
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Avatun tai laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LIBTAYO infuusiokonsentraatti, liuosta varten
350 mg 1 kpl (7 ml (50 mg/ml)) (7005,56 €)

PF-selosteen tieto

Libtayo on 10 ml:n kirkkaasta tyypin 1 lasista valmistetussa injektiopullossa, jossa on harmaa FluroTec ‑materiaalilla pinnoitettu klooributyylitulppa ja repäisykorkillinen suljin.

Yksi pakkaus sisältää yhden injektiopullon.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas tai hieman opaalinhohtoinen, väritön tai vaaleankeltainen liuos, jonka pH on 6,0 ja osmolaalisuus 300–360 mmol/kg. Kertakäyttöön tarkoitetussa injektiopullossa oleva liuos saattaa sisältää hyvin pieniä määriä läpikuultavia tai valkoisia hiukkasia.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Valmistelu ja anto

  • Tarkista silmämääräisesti ennen antoa, näkyykö lääkevalmisteessa hiukkasia tai värimuutoksia. Libtayo on kirkas tai hieman opaalinhohtoinen, väritön tai vaaleankeltainen liuos, joka saattaa sisältää hyvin pieniä määriä läpikuultavia tai valkoisia hiukkasia.
  • Hävitä injektiopullo, jos liuos on sameaa tai värjäytynyttä tai sisältää muita ylimääräisiä hiukkasia kuin hyvin pieniä määriä läpikuultavia tai valkoisia hiukkasia.
  • Älä ravista injektiopulloa.
  • Vedä Libtayo-injektiopullosta 7 ml (350 mg) liuosta ruiskuun ja siirrä se laskimoon antamista varten tarkoitettuun infuusiopussiin, jossa on natriumkloridi-injektioliuosta (9 mg/ml, 0,9 %) tai glukoosi-injektioliuosta (50 mg/ml, 5 %). Sekoita laimennettu liuos kääntelemällä varovasti. Älä ravista liuosta. Laimennetun liuoksen lopullisen pitoisuuden on oltava 1–20 mg/ml.
  • Libtayo annetaan infuusiona laskimoon 30 minuutin aikana käyttämällä laskimoyhteyttä, jossa on steriili, pyrogeeniton, vähän proteiinejasitova in-line- tai add-on-suodatin (huokoskoko 0,2–5 mikronia).
  • Älä anna samanaikaisesti muita lääkevalmisteita samalla infuusiolinjalla.

Libtayo on tarkoitettu vain kerta-antoon. Hävitä käyttämätön lääkevalmiste tai jäte paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

LIBTAYO infuusiokonsentraatti, liuosta varten
350 mg 1 kpl

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

L01XC33

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

21.06.2021

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo


0201 200 300
www.sanofi.fi