Vertaa PF-selostetta

FUROSEMID HAMELN injektioneste, liuos 10 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml liuosta sisältää 10 mg furosemidia (10 mg/ml)
2 ml liuosta sisältää 20 mg furosemidia (10 mg/ml)
5 ml liuosta sisältää 50 mg furosemidia (10 mg/ml)
25 ml liuosta sisältää 250 mg furosemidia (10 mg/ml)

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:
Tämä lääkevalmiste sisältää enintään 4 mg natriumia 1 ml:ssa liuosta.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Furosemid Hameln on diureetti, jonka käyttö on indisoitu, kun tarvitaan nopeaa ja tehokasta diureesia. Laskimoon annettava lääkemuoto soveltuu käytettäväksi hätätilanteissa tai kun suun kautta annettava hoito ei ole mahdollista. Käyttöaiheisiin kuuluvat sydän-, keuhko-, maksa- ja munuaissairauteen liittyvät turvotukset.

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset
20 tai 50 mg:n aloitusannos lihakseen tai laskimoon. Jos suuremmat annokset ovat tarpeen, annosta suurennetaan 20 mg:n erissä annosvälin ollessa vähintään 2 tuntia. Jos tarvitaan yli 50 mg:n annoksia, ne on suositeltavaa antaa hitaana infuusiona laskimoon. Furosemidin suositeltu enimmäisannos on 1 500 mg vuorokaudessa.

Iäkkäät
Annossuositukset ovat samat kuin aikuisille, mutta iäkkäillä furosemidi eliminoituu yleensä hitaammin. Annosta titrataan kunnes saavutetaan haluttu vaste.

Pediatriset potilaat
Lapsille parenteraalisesti annettavat vuorokausiannokset vaihtelevat välillä 0,5 ja 1,5 mg painokiloa kohden ja suurin sallittu vuorokausiannos on yhteensä 20 mg.

Antotapa
Furosemid Hameln annetaan laskimoon tai lihakseen.

Laskimoon injektiona tai infuusiona annettava furosemidi on annettava hitaasti. Antonopeus saa olla enintään 4 mg minuutissa. Potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (seerumin kreatiniini > 5 mg/dl), infuusionopeudeksi suositellaan enintään 2,5 mg/min.

Furosemidia annetaan lihakseen vain erityistapauksissa, joissa oraalinen ja laskimonsisäinen anto on mahdotonta. On huomattava, että lihaksensisäinen anto ei sovi akuuttien tilojen, kuten keuhkopöhön, hoitoon.

Optimaalisen tehon saavuttamiseksi ja vastareaktioiden ehkäisemiseksi jatkuva furosemidi-infuusio on yleensä parempi kuin toistuvat bolusinjektiot. Jos jatkuva furosemidi-infuusio ei ole mahdollinen jatkohoitona yhden tai useamman bolusannoksen jälkeen, jatkohoitona on mieluummin käytettävä pieniä bolusannoksia lyhyin annosvälein (noin joka 4. tunti) kuin suuria bolusannoksia pitemmin annosvälein.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen laimentamisesta ennen lääkkeen antoa.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille. Potilailla, jotka ovat yliherkkiä sulfonamideille tai sulfonamidijohdannaisille, saattaa esiintyä ristikkäisherkkyyttä furosemidille. Yliherkkyys amiloridille.
  • Hypovolemia, dehydraatio, anuria.
  • Munuaisten vajaatoiminta ja anuria, joille ei saada vastetta furosemidihoidolla.
  • Vaikea hypokalemia tai hyponatremia.
  • Hepaattiseen enkefalopatiaan liittyvä kooma tai prekooma.
  • Munuaisten vajaatoiminta, joka johtuu munuais- tai maksatoksisten aineiden aiheuttamasta myrkytyksestä.
  • Munuaisten vajaatoiminta, johon liittyy hepaattinen kooma
  • Munaisten heikentynyt toiminta, jolloin potilaan kreatiniinipuhdistuma on alle 30 ml/min/1,73 m2 (kehon pinta-ala) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Addisonin tauti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Porfyria.
  • Digitalismyrkytys (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
  • Imetys (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Virtsankulku on varmistettava. Potilailla, joilla on osittainen virtsanvirtauksen este, on suurentunut akuutin virtsaummen riski, ja heitä on seurattava huolellisesti tai on harkittava lääkeannoksen alentamista (esim. prostatahypertrofia, virtsaamisvaikeudet)

Mikäli siihen on aihetta, on ryhdyttävä toimenpiteisiin potilaan hypotension, hypovolemian ja vaikeiden elektrolyyttihäiriöiden korjaamiseksi ennen hoidon aloittamista – etenkin, mikäli kyseessä on hypokalemia, hyponatremia ja happo-emästasapainon häiriö (ks. kohta Vasta-aiheet).

Erityinen varovaisuus ja/tai annoksen pienentäminen on tarpeen seuraavissa tapauksissa
Furosemidihoito voi aiheuttaa heitehuimausta, pyörtymisen tai tajunnanmenetyksen aiheuttavaa oireista hypotensiota etenkin silloin, jos potilas on iäkäs tai jos hän käyttää muita mahdollisesti verenpainetta alentavia lääkityksiä tai jos hänellä on jokin muu, hypotensiolle altistava lääketieteellinen tila.

Huolellinen seuranta on tarpeen seuraavissa tapauksissa

  • Potilaalla on oirehtiva tai piilevä diabetes, sillä furosemidi saattaa aiheuttaa hyperglykemiaa ja insuliinin tarpeen kasvua (furosemidihoito on lopetettava ennen glukoosirasituskoetta).
  • Potilalla on kihti.
  • Potilaalla on hepatorenaalinen oireyhtymä.
  • Potilaalla on hypoproteinemia esimerkiksi liittyneenä nefroottiseen oireyhtymään (furosemidin vaikutus voi heikentyä ja sen ototoksisuus voimistua). Huolellinen annostitraus on välttämätöntä.
  • Keskoset. Furosemidi saattaa aiheuttaa nefrokalsinoosia/nefrolitiaasia; munuaisten toimintaa on seurattava ja tehtävä munuaisten ultraäänitutkimus.
  • Potilaat, joilla on virtsaamisvaikeuksia, mukaan lukien prostatahypertrofia (suurentunut virtsaummen riski : on harkittava lääkeannoksen alentamista), ja osittainen virtsanvirtauksen este.
  • Raskaus.
  • Heikentynyt maksan toiminta.
  • Heikentynyt munuaisten toiminta.
  • Lisämunuaisten sairaus (ks. kohta Vasta-aiheet, vasta-aiheinen Addisonin taudissa).

On tärkeää varmistaa, että infuusionopeus Furosemid Hameln -valmisteen annossa ei ylitä 4 mg:aa minuutissa. Jos tämä antonopeus ylitetään, saattaa ilmetä tinnitusta ja kuuroutta.

Potilailla, joilla on suuri varjoainenefropatian riski, furosemidia ei suositella käytettäväksi diureettina. Tämä on osaltaan ennaltaehkäisevä toimenpide varjoaineen aiheuttamaa nefropatiaa vastaan.

Laboratorioseurantaa koskevat vaatimukset

Seerumin natrium ja kalium
Varovaisuutta on noudatettava varsinkin potilailla, joilla ilmenee neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä. Seerumin natriumin, kaliumin ja kreatiniinin säännöllistä seurantaa suositellaan yleisesti furosemidihoidon aikana. Tarkkaa seurantaa tarvitaan varsinkin potilaille, joilla on elektrolyyttitasapainon häiriöiden tai merkittävän nestehukan suurentunut riski, sekä iäkkäille. Hypovolemia tai dehydraatio sekä mikä tahansa merkittävä elektrolyytti- tai happo-emästasapainon häiriö on korjattava. Tämä saattaa edellyttää furosemidihoidon tilapäistä keskeyttämistä.

Hypokalemian riski on otettava huomioon, etenkin potilailla, joilla on maksakirroosi, potilailla, jotka saavat samanaikaista kortikosteroidihoitoa, potilailla, joiden ruokavalio ei ole tasapainoinen ja potilailla, jotka käyttävät liiallisesti laksatiiveja. Säännöllinen kaliumin seuranta ja tarvittaessa hoito kaliumlisällä on suositeltavaa kaikissa tapauksissa, mutta se on välttämätöntä käytettäessä suuria annoksia sekä potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt. Se on erityisen tärkeää käytettäessä samanaikaisena hoitona digoksiinia, sillä kaliumvaje voi laukaista tai pahentaa digitalismyrkytyksen oireita (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Runsaasti kaliumia sisältävää ruokavaliota suositellaan valmisteen pitkäaikaisen käytön aikana.

Säännölliset seerumin kaliumin tarkistukset ovat välttämättömiä potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt ja joiden kreatiniinipuhdistuma on alle 60 ml/min/1,73 m2 kehon pinta-alasta sekä tapauksissa, joissa furosemidia käytetään yhdessä tiettyjen muiden lääkkeiden kanssa, mikä saattaa johtaa kaliumpitoisuuksien kasvuun (lisätietoa elektrolyytteihin ja aineenvaihduntaan liittyvistä häiriöistä on kohdissa Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Munuaisten toiminta
Veren ureatyppi (BUN) on mitattava usein ensimmäisten hoitokuukausien aikana ja määräajoin sen jälkeen. Veren ureatyppi on mitattava säännöllisesti, jos furosemidihoitoa on jatkettava pitkään tai potilaalle on annettava suuria furosamidiannoksia. Huomattava diureesi voi aiheuttaa luonteeltaan palautuvan munuaistoiminnan laskun potilailla, joilla on munuaistoiminnan häiriöitä. Riittävä nesteiden saanti on välttämätöntä tällaisille potilaille. Seerumin kreatiniini- ja ureapitoisuudet yleensä nousevat hoidon aikana.

Glukoosi
Haittavaikutuksina hiilihydraattiaineenvaihdunta ja olemassa olevan glukoosi-intoleranssin tai diabetes mellituksen paheneminen Säännöllinen verensokeritason seuranta on suositeltavaa.

Muut elektrolyytit
Etenkin potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta/maksakirroosi, on hypomagnesemian (sekä hypokalemian) riski. Pitkäaikaisessa hoidossa (etenkin käytettäessä suuria annoksia) magnesium, kalsium, kloridi, bikarbonaatti ja virtsahappo on mitattava säännöllisesti.

Kliinistä seurantaa koskevat vaatimukset
Säännöllinen seuranta seuraavissa tapauksissa:

  • verenkuvamuutokset. Jos näitä ilmenee, furosemidihoito on lopetettava välittömästi.
  • maksavaurio
  • idiosynkraattiset reaktiot

Muut laboratorioarvojen muutokset
Seerumin kolesteroli ja triglyseridi saattavat nousta, mutta palaavat yleensä normaaleiksi 6 kuukauden kuluessa furosemidihoidon aloittamisesta.

Fusosemidi voi nostaa seerumin virtsahappopitoisuuksia ja aiheuttaa kihtikohtauksia joillekin potilaille.

Samanaikainen käyttö tulehduskipulääkkeiden kanssa
Tulehduskipulääkkeiden samanaikaista käyttöä furosemidin kanssa on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Tulehduskipulääkkeet saattavat antagonisoida furosemidin ja muiden diureettien diureettista vaikutusta. Tulehduskipulääkkeiden käyttö diureettien kanssa saattaa lisätä nefrotoksisuuden riskiä.

Samanaikainen käyttö risperidonin kanssa
Lumekontrolloiduissa iäkkäille dementiapotilaille tehdyissä risperidonitutkimuksissa furosemidin ja risperidonin samanaikaiseen käyttöön liittyi suurempi kuolleisuus (7,3 %, keski-ikä 89 vuotta, vaihteluväli 75−97) verrattuna pelkkään risperidoniin (3,1 %, keski-ikä 84 vuotta, vaihteluväli 70−96) tai pelkkään furosemidiin (4,1 %, keski-ikä 80 vuotta, vaihteluväli 67−90). Risperidonin ja muiden diureettien (lähinnä pieninä annoksina annettujen tiatsididiureettien) samanaikaiseen käyttöön ei liittynyt vastaavia löydöksiä.

Selittävää patofysiologista mekanismia ei ole tunnistettu eikä yhdenmukaista kuolinsyytä ole havaittu. Tästä huolimatta käytettäessä furosemidia tai muita voimakkaita diureetteja samanaikaisesti risperidonin kanssa on noudatettava varovaisuutta ja lääkeyhdistelmän haittoja ja hyötyjä on punnittava ennen päätöstä sen käytöstä Muita diureetteja samanaikaisesti risperidonin kanssa käyttäneiden potilaiden kuolleisuuden ei havaittu kasvaneen. Lääkityksestä riippumatta elimistön kuivuminen oli kuolleisuuden yleinen riskitekijä ja sen vuoksi sitä on tarkoin vältettävä iäkkäillä dementiapotilailla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Furosemid Hameln sisältää natriumia
Tämä lääkevalmiste sisältää enintään 4 mg natriumia 1 ml:ssa liuosta.
Tämä lääkevalmiste sisältää enintään 100 mg natriumia 25 ml:ssa liuosta, joka vastaa 5 % WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Yhteisvaikutukset

Furosemidin samanaikainen käyttö saattaa lisätä muiden lääkkeiden ototoksisia ja nefrotoksisia vaikutuksia.

Jotkin elektrolyyttihäiriöt (esimerkiksi hypokalemia, hypomagnesemia) saattavat lisätä tiettyjen lääkkeiden toksisuutta (esimerkiksi sydänglykosidit, lääkkeet, jotka aiheuttavat QT-ajan pidentymistä, kuten amisulpridi, atomoksetiini, pimotsidi, sotaloli, sertindoli).ja lisäävät kammioperäisten rytmihäiriöiden riskiä.

Hypokalemian riski kasvaa, kun furosemidia käytetään yhdessä seuraavien valmisteiden kanssa: beeta2-sympatomimeetit suurina annoksina, teofylliinit, kortikosteroidit, lakritsi, karbenoksoloni, laksatiivien pitkittynyt käyttö, reboksetiini tai amfoterisiini.

Furosemidi saattaa toisinaan voimistaa muiden lääkeaineiden, esimerkiksi diabeteslääkkeiden ja vasopressoriamiinien, vaikutusta.

Probenesidi, metotreksaatti (ks. solunsalpaajat) ja muut lääkeaineet, jotka furosemidin lailla erittyvät merkittävässä määrin munuaistubulusten kautta, voivat vähentää furosemidin vaikutuksia. Toisaalta furosemidi voi vähentää näiden lääkeaineiden eliminaatiota munuaisista. Hoito suurilla annoksilla (erityisesti käytettäessä sekä furosemidia että muita lääkeaineita) voi johtaa kohonneisiin pitoisuuksiin seerumissa ja furosemidin tai samanaikaisen muun lääkityksen aiheuttamaan haittavaikutusriskin kasvuun.

Sydänglykosidit:
Kaliumia kuluttavien diureettien, kuten furosemidin, aiheuttama kaliumvaje lisää digoksiinin ja muiden digitalisglykosidien toksisia vaikutuksia.

Rytmihäiriölääkkeet:
Loop-diureettien aiheuttama hypokalemia saattaa lisätä rytmihäiriölääkkeiden (esimerkiksi amiodaroni, disopyramidi, flekainidi, kinidiini ja sotaloli) sydäntoksisuutta ja saattaa antagonisoida lidokaiinin, tokainidin ja meksiletiinin vaikutusta.

Verenpainelääkkeet:
Samanaikaisesti annosteltujen diureettien, verenpainetta alentavien lääkkeiden tai muiden verenpainetta mahdollisesti alentavien lääkkeiden annosta saatetaan joutua säätämään, sillä verenpaine saattaa laskea huomattavasti, mikäli näitä lääkkeitä käytetään furosemidin kanssa.

  • ACE:n estäjät ja angiotensiini II -reseptorin salpaajat:

Huomattavaa verenpaineen laskua ja munuaisten toiminnan heikkenemistä saattaa esiintyä, kun angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) estäjiä tai angiotensiini II -reseptorin salpaajia otetaan käyttöön furosemidihoidon lisäksi tai mikäli lääkeannosta suurennetaan. Furosemidiannoksen pienentämistä tai hoidon lopettamista suositellaan kolmen päivän ajaksi ennen ACE:n estäjälääkityksen tai angiotensiini II -reseptorin salpaajahoidon aloittamista tai ennen niiden annoksen suurentamista.

  • Vasodilataattorit:

Furosemidi voimistaa vasodilataattoreiden (esimerkiksi moksisylyytti tai hydralatsiini) verenpainetta alentavaa vaikutusta.

  • Reniininestäjät:

Aliskireeni saattaa alentaa furosemidin pitoisuutta plasmassa.

  • Ksantiinit:

Samanaikainen teofylliinin käyttö saattaa lisätä verenpaineen nousun riskiä.

  • Nitraatit:

Verenpainetta alentava vaikutus saattaa voimistua, kun furosemidia käytetään nitraattien kanssa.

  • Muut diureetit:

Voimakas diureesi on mahdollinen, kun furosemidia annetaan samanaikaisesti metolatsonin kanssa. Hypokalemian riski kasvaa, kun furosemidia annetaan samanaikaisesti tiatsidien kanssa.

Diabeteslääkkeet:
Furosemidi on loop-diureetti, ja se antagonisoi diabeteslääkkeiden hypoglykeemistä vaikutusta. Furosemidi saattaa suurentaa veren metformiinipitoisuuksia. Toisaalta metformiini saattaa pienentää furosemidin pitoisuutta. Riski liittyy maitohappoasidoosin yleisyyteen toiminnallisen munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä.

Antipsykootit:
Samanaikaista pimotsidin käyttöä on vältettävä (furosemidin aiheuttamasta hypokalemiasta johtuvien rytmihäiriöiden riskin kasvu). Samanlaista vaikutusta on havaittu myös amisulpridin ja sertindolin käytön yhteydessä. Verenpainetta alentava vaikutus tehostuu, kun furosemidia käytetään samanaikaisesti fentiatsiinien kanssa.

Käytettäessä furosemidia tai muita voimakkaita diureetteja samanaikaisesti risperidonin kanssa on noudatettava varovaisuutta ja lääkeyhdistelmän haittoja ja hyötyjä on punnittava ennen päätöstä sen käytöstä. Lisätietoa kuolleisuuden noususta iäkkäillä dementiapotilailla, jotka saivat samanaikaisesti risperidonia, on kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Masennuslääkkeet:
Posturaalisen hypotension riski on olemassa, kun furosemidia annetaan samanaikaisesti trisyklisten masennuslääkkeiden kanssa, ja verenpainetta alentava vaikutus voimistuu käytettäessä furosemidia monoamiinioksidaasin estäjien (MAO-estäjät) kanssa. Valmisteen samanaikainen käyttö reboksetiinin kanssa saattaa lisätä hypokalemian riskiä.

Litium:
Kuten muitakin diureetteja käytettäessä, myös käytettäessä litiumia seerumin litiumpitoisuus saattaa nousta annettaessa furosemidia potilaille, joiden hoito on vakiintunutta. Tämä voi johtaa litiumin toksisuuden voimistumiseen (kardiotoksisuus, neurotoksisuus). On suositeltavaa seurata litiumpitoisuutta huolellisesti ja tarvittaessa muuttaa litiumin annosta, kun sitä käytetään samanaikaisesti furosemidin kanssa.

Tulehduskipulääkkeet:
Tietyt tulehduskipulääkkeet (mukaan lukien indometasiini, ketorolaakki ja asetyylisalisyylihappo) saattavat vähentää furosemidin vaikutusta ja aiheuttaa äkillistä munuaisten vajaatoimintaa tapauksissa, joissa ennestään esiintyy hypovolemiaa tai elimistön kuivumista. Furosemidi saattaa lisätä salisylaattien toksisuutta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antibiootit:
Furosemidi saattaa voimistaa aminoglykosidien ja muiden ototoksisten lääkeaineiden nefro- ja ototoksisuutta. Koska tämä voi johtaa palautumattomiin vaurioihin, näitä lääkeaineita on käytettävä furosemidin kanssa ainoastaan, jos tämä on lääketieteellisistä syistä välttämätöntä.

Ototoksisuuden riski kasvaa, kun loop-diureetteja annetaan samanaikaisesti vankomysiinin tai polymyksiinien kanssa (kolistiini). Furosemidi voi vähentää vankomysiinin pitoisuutta seerumissa sydänleikkauksen jälkeen.

Potilailla, jotka saavat suuria annoksia tiettyjä kefalosporiineja (esim. kefaloridiini) samanaikaisesti furosemidin kanssa, saattaa ilmetä munuaisten toiminnan heikkenemistä (nefrotoksisuuden riskin kasvu).

Hyponatremian riski kasvaa käytettäessä trimetopriimia.

Solunsalpaajat:
Ototoksisuuden riski on olemassa, jos sisplatiinia ja furosemidia annetaan samanaikaisesti. On käytettävä pieniä furosemidiannoksia (esimerkiksi potilailla, joilla on normaali munuaistoiminta) ja ylläpidettävä positiivinen nestetasapaino, kun furosemidia käytetään tehostettuun diureesiin sisplatiinihoidon aikana nefrotoksisuuden riskin pienentämiseksi.

Metotreksaatti ja muut lääkeaineet, jotka furosemidin lailla erittyvät merkittävässä määrin munuaistubulusten kautta, voivat vähentää furosemidin vaikutuksia. Toisaalta furosemidi voi vähentää metotreksaatin eliminaatiota munuaisista. Tämä voi johtaa kohonneisiin pitoisuuksiin seerumissa ja haittavaikutusriskin kasvuun etenkin käytettäessä suuria annoksia metotreksaattia tai furosemidia.

Immuunivasteen muuntajat:
Siklosporiinin ja furosemidin samanaikaiseen käyttöön liittyy lisääntynyt kihtiartriitin riski. Furosemidin verenpainetta alentava vaikutus saattaa voimistua, kun valmistetta annetaan aldesleukiinin kanssa.

Antihistamiinit:
Hypokalemia, johon liittyy sydäntoksisuuden riskin kasvu.

Antikonvulsantit:
Fenytoiini saattaa heikentää furosemidin vaikutusta. Samanaikainen karbamatsepiinin käyttö saattaa lisätä hyponatremian riskiä.

Dopamiiniagonistit:
Verenpainetta alentava vaikutus voimistuu, kun furosemidia annetaan samanaikaisesti levodopan kanssa.

Kortikosteroidit:
Samanaikainen kortikosteroidien käyttö saattaa lisätä natriumin eritystä ja suurentaa hypokalemian esiintymisen riskiä.

Kloraalihydraatti/triklofossi:
Furosemidin anto laskimoon bolusannoksina saattaa aiheuttaa ihon punoitusta, hikoilua, takykardiaa ja verenpaineen vaihtelua potilailla, jotka saavat kloraalihydraattia tai trikloflossia. Furosemidin parenteraalinen anto kloraalihydraatin kanssa saattaa syrjäyttää kilpirauhashormonin sitoutumispaikoista.

Lihasrelaksantit:
Furosemidin verenpainetta alentava vaikutus saattaa voimistua, kun valmistetta annetaan baklofeenin tai titsadiinin kanssa.

Neuromuskulaariset salpaajat
Furosemidi saattaa vaikuttaa neuromuskulaaristen salpaajien vasteeseen (voimistava tai heikentävä vaikutus).

Anestesialääkkeet:
Yleisanestesiaan käytettävät lääkkeet saattavat voimistaa furosemidin verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Estrogeenit:
Estrogeenit saattavat antagonisoida furosemidin diureettista vaikutusta.

Prostaglandiinit:
Furosemidin verenpainetta alentava vaikutus saattaa voimistua, kun valmistetta annetaan alprostadiilin kanssa.

Alkoholi:
Verenpainetta alentava vaikutus voimistuu samanaikaisessa käytössä furosemidin kanssa.

Muut:
Samanaikainen aminoglutetimidin käyttö saattaa lisätä hyponatremian riskiä.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Eläinkokeissa furosemidilla ei havaittu olevan raskautta vaarantavaa vaikutusta. Furosemidin turvallisuudesta raskauden aikana on olemassa myös ihmisillä tutkittua kliinistä tutkimustietoa: valmiste osoittautui turvalliseksi viimeisen raskauskolmannen aikana. Furosemidi kuitenkin läpäisee istukan.
Tämän takia sitä tulee käyttää raskauden aikana vain pakottavissa tapauksissa. Furosemidin käyttö raskauden aikana vaatii sikiön kasvun seurantaa.

Imetys
Furosemidi kulkeutuu äidinmaitoon ja voi estää maidoneritystä. Mikäli nainen saa furosemidia, imettäminen ei ole sallittua.

Hedelmällisyys
Tietoja ei saatavilla.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Furosemid Hameln -valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.
Vireystilan laskua, heitehuimausta ja näön sumentumista on ilmoitettu esiintyneen etenkin hoidon alussa, annosten muutosten ja alkoholin käytön yhteydessä. Potilaita on ohjeistettava olemaan ajamatta autoa, käyttämättä koneita tai ryhtymättä mahdollisesti vaarallisiin töihin.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset on esitetty yleisyytensä mukaan seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000, hyvin harvinainen (< 1/10 000, mukaan lukien yksittäiset raportit ) ja tuntematon (saatavissa olevat tiedot eivät riitä arviointiin).

Veri ja imukudos:
Melko harvinainen: trombosytopenia
Harvinainen: eosinofilia, leukopenia, luuydinsuppressio, jonka vuoksi hoidon keskeyttäminen on välttämätöntä. Tämän vuoksi potilaan hematopoieettista statusta on seurattava säännöllisesti.
Hyvin harvinainen: agranulosytoosi, aplastinen anemia, hemolyyttinen anemia.

Immuunijärjestelmä:
Vaikeita anafylaktisia tai anafylaktoidisia reaktioita (esimerkiksi sokki) esiintyy harvoin.
Allergisten reaktioiden, kuten ihottumien, valoherkkyyden, vaskuliitin, kuumeen, interstitiaalisen nefriitin tai sokin, esiintyminen on vähäistä. Jos tällaisia reaktioita kuitenkin ilmenee, furosemidihoito on keskeytettävä.

Aineenvaihdunta ja ravitsemus:
Elektrolyytti- ja vesitasapaino saattavat häiriintyä diureesin seurauksena. Furosemidi lisää natriumin ja kloridin - ja tämän seurauksena veden - eritystä, ja potilaalla saattaa esiintyä hyponatremiaa. Furosemidin diureettinen vaikutus saattaa aiheuttaa tai edistää hypovolemiaa ja dehydraatiota varsinkin iäkkäillä potilailla. Vaikea nestevaje saattaa johtaa hemokonsentraatioon ja tromboosialttiuteen.

Muiden elektrolyyttien eritys lisääntyy, ja potilaalla saattaa esiintyä hypokalemiaa, seerumin kalsiumpitoisuuden pienenemistä ja hypomagnesemiaa. Symptomaattisia elektrolyyttihäiriöitä ja metabolinen alkaloosi voivat kehittyä elektrolyyttipitoisuuksien asteittaisen vähenemisen tai äkillisen elektrolyyttien menetyksen seurauksena käytettäessä suuria lääkeannoksia potilaille, joiden munuaisten toiminta on normaali.

Jos potilaalla on jo ennestään metabolinen alkaloosi (esimerkiksi dekompensoitu maksakirroosi , se saattaa pahentua furosemidihoidon seurauksena.

Elektrolyyttihäiriöt saattavat varoittaa itsestään erilaisin, häiriötyypin mukaisin merkein.

Natriumvajeen oireita voivat olla seuraavat: sekavuus, lihaskrampit, lihasheikkous, ruokahaluttomuus, heitehuimaus, uneliaisuus ja oksentelu.

Kaliumvajeen oireita voivat puolestaan olla seuraavat: lihasheikkous halvaus, maha-suolikanavan oireet (oksentelu, ummetus ja ilmavaivat), munuaisoireet (polyuria) tai sydänoireet. Vaikea kaliumvaje voi aiheuttaa paralyyttisen ileuksen tai tajunnantason häiriöitä, ääritapauksissa jopa kooman.
Magnesium- ja kalsiumvajeen seurauksina voi hyvin harvinaisissa tapauksissa olla tetaniaa ja sydämen rytmihäiriöitä.

Metabolista asidoosia saattaa myös esiintyä. Tämän häiriön todennäköisyys kasvaa käytettäessä suuria furosemidiannoksia, ja sen esiintymiseen vaikuttavat taustalla oleva perussairaus (esimerkiksi maksakirroosi, sydämen vajaatoiminta), samanaikaisesti käytetyt lääkkeet (ks. kohta Yhteisvaikutukset) ja ruokavalio.

Seerumin kolesteroli- (seerumin HDL-kolesterolin lasku ja LDL-kolesterolin nousu) ja triglyseridipitoisuudet saattavat kohota furosemidihoidon aikana. Pitkään kestävässä hoidossa ne yleensä palaavat normaaleiksi kuuden kuukauden kuluessa.

Kuten muutkin diureetit, myös furosemidi saattaa aiheuttaa ohimenevän veren kreatiniini- ja ureapitoisuuden nousun. Furosemidi saattaa nostaa veren virtsahappopitoisuutta ja aiheuttaa kihdin.

Munuaiset ja virtsatiet:
Furosemidi saattaa aiheuttaa hyperglykemiaa ja glukosuriaa, mutta vähäisemmässä määrin kuin tiatsididiureetit. Glukoositoleranssi saattaa heikentyä käytettäessä furosemidia. Diabeetikoilla tämä voi johtaa metabolisen kontrollin heikentymiseen. Piilevä diabetes mellitus voi tulla esiin ja diabeetikkojen insuliinin tarve saattaa kasvaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hermosto:
Harvinaisissa tapauksissa saattaa esiintyä parestesiaa ja hyperosmolaarista koomaa.
Tuntematon: heitehuimaus, pyörtyminen ja tajunnanmenetys (oireisen hypotension vuoksi)
Hypotension oireita voivat olla myös heitehuimaus, pyörrytys, paineen tunne päässä, päänsärky, uneliaisuus, keskittymiskyvyn heikkeneminen ja reaktioiden hidastuminen. Päänsärky, letargia tai sekavuus saattavat olla elektrolyyttihäiriöistä varoittavia oireita.

Silmät:
Melko harvinainen: näköhäiriöt, näön sumentuminen.

Kuulo ja tasapainoelin:
Kuulohäiriöitä, mukaan lukien kuuroutta ja tinnitusta, saattaa esiintyä harvinaisissa tapauksissa - etenkin potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta, hypoproteinemia (esimerkiksi nefriittinen oireyhtymä) ja/tai tapauksissa, joissa furosemidia on annettu laskimoon liian nopeasti. Vaikka oireet ovat yleensä ohimeneviä, kuuroutta (toisinaan korjaantumaton) (melko harvinainen) saattaa esiintyä, etenkin potilailla, jotka ovat saaneet hoidoksi muita ototoksisia lääkkeitä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Sydän:
Sydämen rytmihäiriöitä (melko harvinainen) saattaa esiintyä elektrolyyttiepätasapainon seurauksena.

Jos furosemidia annetaan keskosille ensimmäisten elinviikkojen aikana, se saattaa lisätä avoimen valtimotiehyen riskiä.

Verisuonisto:
Hypotensiota ja ortostaattista hypotensiota saattaa esiintyä etenkin potilailla, jotka käyttävät muita verenpainetta alentavia lääkkeitä.
Hyvin harvinaisissa tapauksissa on raportoitu esiintyneen allergista vaskuliittia.

Ruoansulatuselimistö:
Pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ummetus, suun kuivuminen, jano ja suolen motiliteettihäiriöt ovat melko harvinaisia, mutta eivät yleensä niin vaikeita oireita, että hoito olisi välttämätöntä keskeyttää niiden takia.

Maksa ja sappi:
Hepaattista enkefalopatiaa saattaa esiintyä potilailla, joilla on hepatosellulaarinen maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Yksittäisissä tapauksissa saattaa ilmetä intrahepaattista kolestaasia, maksan transaminaasitasojen nousua tai akuuttia haimatulehdusta (harvinainen).

Iho ja ihonalainen kudos:
Melko harvinainen: valoherkkyys
Harvinainen: toisinaan saattaa esiintyä iho- ja limakalvoreaktioita, joita ovat esimerkiksi kutina, nokkosihottuma, muut ihottumat tai rakkulat, valoyliherkkyys, monimuotoinen punavihoittuma (erythema multiforme), rakkulainen pemfigoidi, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (Lyellin oireyhtymä), kesivä ihottuma, purppura, akuutti yleistynyt eksantemaattinen pustuloosi (AGEP) ja lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS).

Luusto, lihakset ja sidekudos:
Seerumin kalsiumpitoisuus saattaa pienentyä, lihasspasmit tai lihasheikkous saattavat olla merkkejä elektrolyyttihäiriöistä. Hyvin harvinaisissa tapauksissa on havaittu tetaniaa.

Munuaiset ja virtsatiet:
Furosemidihoito saattaa johtaa ohimenevään veren kreatiniini- ja ureapitoisuuksien nousuun (melko harvinainen). Munuaisten vajaatoimintaa saattaa esiintyä (harvinainen) neste- ja elektrolyyttivajeen seurauksena, etenkin käytettäessä samanaikaisesti tulehduskipulääkeitä tai nefrotoksisia lääkeaineita.

Lisääntynyt virtsan muodostus saattaa haitata potilaita, joilla on virtsanvirtauksen este. Akuutti virtsaumpi ja siihen liittyvät sekundaariset komplikaatiot ovat mahdollisia, esimerkiksi potilailla, joilla esiintyy häiriöitä rakon tyhjenemisessä, eturauhasen liikakasvua tai virtsaputken kaventumista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Nefrokalsinoosia/nefrolitiaasia on raportoitu esiintyneen keskosilla ja aikuisilla yleensä pitkään jatkuneen hoidon jälkeen.

Interstitiaalinefriittiä on raportoitu harvoin.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat:
Melko harvinainen: astenia
Harvinainen: huonovointisuuden tunne, kuume.

Lihaksensisäisen injektion jälkeen saattaa esiintyä paikallisreaktioita, kuten kipua.

Raskauteen, synnytykseen ja perinataalikauteen liittyvät haitat:
Keskosilla, joilla on ns. respiratory distress -oireyhtymä, furosemidihoito ensimmäisten elinviikkojen aikana voi lisätä avoimen pysyvän valtimotiehyeen riskiä.

Keskosille furosemidi saattaa aiheuttaa nefrokalsinoosia / munuaiskiviä.

Harvinaisina komplikaatioina saattaa esiintyä lieviä psyykkisiä häiriöitä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet
Hypovolemiaa, dehydraatiota, hemokonsentraatiota, hyponatremiaa ja hypokalemiaa saattaa esiintyä furosemidin yliannostuksen seurauksena.

Elektrolyyttien ja nesteen menetyksen seurauksena saattaa olla vaikea hypotensio, joka etenee sokkitilaksi, sydämen rytmihäiriöitä, tromboosi , velttohalvaus, apatia ja sekavuus.

Suuret lääkeannokset voivat mahdollisesti aiheuttaa ohimenevää kuuroutta ja kihdin (virtsahapon erityksen häiriö).

Hoito
Furosemidille ei ole vastalääkettä. Furosemidin anto on keskeytettävä tai annosta on alennettava. Hoidon on oltava tukihoitoa, ja sen tavoitteena on nestekorvaus, elektrolyyttiepätasapainon korjaus ja verenpaineen ylläpito.

Hoitoon liittyy tällaisista häiriöistä johtuvien vaikeiden komplikaatioiden ja muiden elimistöön kohdistuvien vaikutusten ehkäisy ja hoito. Tilanne saattaa edellyttää yleistä ja erityisen intensiivistä lääketieteellistä seurantaa ja hoitotoimenpiteitä.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diureetit, sulfonamidit, tavalliset, ATC-koodi C03CA01

Vaikutusmekanismi
Furosemidi on voimakas diureetti. Se on antraniilihappojohdannainen ja kemialliselta koostumukseltaan se on 4-kloori-N-furfuryyli-5-sulfa-moylantraniilihappo. Farmakologisesti furosemidi inhiboi natriumin ja kloridin reabsorptiota Henlen lingossa sekä proksimaalisissa ja distaalisissa tubuluksissa eikä hiilihappoanhydraasin mahdollinen inhiboiva vaikutus kohdistu furosemidiin. Furosemidi lisää kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin erittymistä virtsaan. Hyperurikemiaa saattaa esiintyä ja oletetaan, että syynä siihen on uraattien erityksen estäminen proksimaalisissa tubuluksissa.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Furosemidin annos-vaste-käyrä on jyrkkä, ja valmiste on ns. ”high-ceiling”-diureetti. Laskimonsisäisen annon jälkeen diureettinen vaikutus voidaan havaita 5 minuutin kuluessa, ja diureettisen vaikutuksen kesto on noin kaksi tuntia.

Farmakokinetiikka

Jakautuminen
Furosemidi sitoutuu suuressa määrin plasman proteiineihin ja erittyy suurelta osin muuttumattomana virtsaan.

Biotransformaatio
Furosemidin glukuronidi on pääasiallinen biotransformaatiotuote.

Eliminaatio
Merkittävästi enemmän furosemidia erittyy virtsaan laskimoon annetun injektion jälkeen kuin tablettimuotoisen valmisteen annon jälkeen. Furosemidin puoliintumisaika plasmassa on bifaasinen, ja terminaalinen eliminaatiovaihe kestää noin 1,5 tuntia. Vaikka furosemidi erittyy pääasiassa virtsaan, se eliminoituu vaihtelevissa määrin myös sapen kautta. Munuaisten vajaatoiminnassa lääkeaineen nonrenaalinen eliminaatio saattaa yleistyä huomattavasti.

Munaisten / maksan toiminnan heikkeneminen:
Mikäli potilaalla on maksasairaus, eliminaatio sappeen voi vähentyä enintään 50 %. Munuaisten toiminnan heikkenemisellä on vain vähäinen vaikutus furosemidin poistumisnopeuteen, mutta mikäli potilaan munaisfunktiosta on jäljellä alle 20 %, poistumisnopeus kasvaa.

Iäkkäät:
Furosemidin eliminaatio on hitaampaa iäkkäillä potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt.

Vastasyntyneet:
Vastasyntyneillä diureettisen vaikutuksen on havaittu olevan jatkuva. Tämä on mahdollisesti seurausta siitä, että munuaistiehyiden toiminta vastasyntyneillä on vielä kehittymätöntä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Ei muita tietoja kuin mitä on esitetty valmisteyhteenvedossa.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Natriumkloridi, natriumhydroksidi (pH:n säätöön), injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Furosemidia ei saa sekoittaa samassa ruiskussa minkään muun lääkeaineen kanssa. Furosemidi sakkautuu, jos sitä sekoitetaan esimerkiksi doputamiinin, diatsepaamin, doksorubisiinin, droperidolin, gentamisiinin, glukoosin, mannitolin, metoklopramidin, kaliumkloridin, tetrasykliinin, vinkristiinin tai vitamiinien kanssa.

Sitä ei saa antaa adrenaliini-, isoprenaliini-, lidokaiini- tai petidiini-infuusioiden aikana.

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa lukuun ottamatta niitä, jotka on mainittu kohdassa Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet.

Kestoaika

Avaamattomat ampullit: 3 vuotta

Avatut ampullit: Valmiste on käytettävä välittömästi pakkauksen avaamisen jälkeen.

Käyttövalmiiksi saatetut infuusioliuokset:
Käyttövalmiiksi saattamisen jälkeen valmisteen kemiallisen ja fysikaalisen säilyvyyden on osoitettu olevan 72 tuntia 25 °C:ssa 5-prosenttisessa glukoosiliuoksessa (50 mg/ml), 0,9-prosenttisessa natriumkloridiliuoksessa (9 mg/ml) tai Ringer-liuoksessa.
Mikrobiologisista syistä valmiste on käytettävä välittömästi laimentamisen jälkeen. Jos laimennosta ei käytetä välittömästi, säilytysaika ja olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla, eivätkä normaalisti saa ylittää 24 tuntia 2–8 °C:ssa, paitsi jos laimentaminen on tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Säilytysolosuhteet ensimmäisen avaamisen tai laimentamisen jälkeen, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FUROSEMID HAMELN injektioneste, liuos
10 mg/ml 10 x 25 ml (295,49 €)

PF-selosteen tieto

Furosemid Hameln -valmiste toimitetaan 2 ml:n, 5 ml:n ja 25 ml:n ruskeissa tyypin I OPC (One Point Cut) -lasiampulleissa, jotka sisältävät 2 ml, 5 ml tai 25 ml injektionestettä (liuos).

Furosemid Hameln -valmisteesta ovat saatavilla seuraavat pakkauskoot:
Pahvipakkauksessa 5 tai 10 ampullia, jotka sisältävät 2 ml liuosta
Pahvipakkauksessa 5 tai 10 ampullia, jotka sisältävät 5 ml liuosta
Pahvipakkauksessa 5 tai 10 ampullia, jotka sisältävät 25 ml liuosta
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Furosemid Hameln on kirkas, väritön liuos, jossa ei ole näkyviä hiukkasia.
pH 8,0–9,3

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Furosemid Hameln voidaan laimentaa 5-prosenttisen glukoosiliuoksen (50 mg/ml), 0,9-prosenttisen natriumkloridiliuoksen (9 mg/ml) tai Ringer-liuoksen kanssa.

Ennen käyttöä lääkevalmiste on tarkastettava silmämääräisesti. Valmistetta, jossa on näkyviä hiukkasia tai värivirheitä, ei saa käyttää.

Käyttämättä jäänyt lääkevalmiste tai niistä peräisin oleva jätemateriaali on hävitettävä paikallisten määräysten mukaisesti.

Korvattavuus

FUROSEMID HAMELN injektioneste, liuos
10 mg/ml 10 x 25 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

C03CA01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

27.08.2018

Yhteystiedot

BIOCODEX OY
Metsänneidonkuja 8
02130 Espoo

09 329 59100
www.biocodex.fi
info@biocodex.fi