Vertaa PF-selostetta

SKYRIZI injektioneste, liuos, esitäytetty kynä 150 mg, injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku 150 mg

Huomioitavaa

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta Haittavaikutukset, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Yksi esitäytetty kynä sisältää 150 mg risankitsumabia 1 millilitrassa liuosta.

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 150 mg risankitsumabia 1 millilitrassa liuosta.

Skyrizi 75 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 75 mg risankitsumabia 0,83 millilitrassa liuosta.

Risankitsumabi on humanisoitu immunoglobuliini G1 ‑luokan (IgG1) monoklonaalinen vasta-aine, joka valmistetaan kiinanhamsterin munasarjasoluissa yhdistelmä-DNA-tekniikalla.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan (vain 75 mg injektioneste, liuos)

Tämä lääkevalmiste sisältää 68,0 mg sorbitolia per 150 mg:n annos.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos (inj.)

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty kynä ja esitäytetty ruisku

Liuos on väritön tai kellertävä ja kirkas tai hieman opalisoiva.

Skyrizi 75 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Liuos on väritön tai hieman kellertävä ja kirkas tai hieman opalisoiva.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Läiskäpsoriaasi

Skyrizi on tarkoitettu keskivaikean tai vaikean läiskäpsoriaasin hoitoon aikuispotilailla, joille harkitaan systeemistä hoitoa.

Nivelpsoriaasi

Skyrizi, ainoana lääkkeenä tai yhdessä metotreksaatin kanssa, on tarkoitettu aktiivisen nivelpsoriaasin hoitoon aikuisille, joilla vähintään yksi tautiprosessiin vaikuttava reumalääke on tuottanut riittämättömän vasteen tai ollut huonosti siedetty.

Ehto

Valmiste on tarkoitettu käytettäväksi käyttöaiheessa mainitun sairauden diagnosointiin ja hoitoon perehtyneen lääkärin ohjauksessa ja seurannassa.

Annostus ja antotapa

Tämä lääkevalmiste on tarkoitettu käytettäväksi kohdassa Käyttöaiheet mainittujen käyttöaiheiden diagnosointiin ja hoitoon perehtyneen lääkärin ohjauksessa ja valvonnassa.

Annostus

Suositeltu annos on 150 mg injektiona ihon alle viikolla 0, viikolla 4 ja tämän jälkeen 12 viikon välein (joko kaksi 75 mg:n injektiota esitäytetyllä ruiskulla tai yksi 150 mg:n injektio esitäytetyllä kynällä tai esitäytetyllä ruiskulla).

Jos 16 hoitoviikon jälkeen ei todeta vastetta, on harkittava hoidon lopettamista. Joillakin läiskäpsoriaasipotilailla aluksi saavutettu osittainen vaste saattaa parantua, kun hoitoa jatketaan yli 16 viikon ajan.

Annoksen unohtuminen

Jos annos jää ottamatta, se on otettava mahdollisimman pian. Tämän jälkeen lääkkeen annostelua jatketaan tavanomaisella aikataululla.

Erityisryhmät

Iäkkäät (65 vuotta täyttäneet)

Annosta ei tarvitse muuttaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

65 vuotta täyttäneiden potilaiden hoidosta on rajallisesti tietoa.

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Maksan tai munuaisten vajaatoiminnan vaikutusta risankitsumabin farmakokinetiikkaan ei ole tutkittu spesifisissä tutkimuksissa. Näiden tilojen ei yleisesti odoteta vaikuttavan merkitsevästi monoklonaalisten vasta-aineiden farmakokinetiikkaan, eikä annosmuutoksia pidetä tarpeellisina (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Risankitsumabin turvallisuutta ja tehoa 5–18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Ei ole asianmukaista käyttää risankitsumabia alle 6 vuoden ikäisille lapsille keskivaikean tai vaikean läiskäpsoriaasin hoitoon eikä alle 5 vuoden ikäisille lapsille nivelpsoriaasin hoitoon.

Ylipainoiset potilaat

Annosta ei tarvitse muuttaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Antotapa

Skyrizi annetaan injektiona ihon alle.

Injektio annetaan reiteen tai vatsan alueelle. Potilas ei saa antaa injektiota alueelle, jonka iho on arka, mustelmilla, punoittava, kovettunut tai psoriaasioireinen.

Potilaat voivat pistää Skyrizi-injektiot itse saatuaan ihon alle annettavia injektioita koskevaa pistosohjausta. Potilaita on ohjattava lukemaan pakkausselosteessa olevat käyttöohjeet ennen valmisteen antoa.

Skyrizi voidaan antaa olkavarren ulkosyrjään vain, jos injektion antaa terveydenhuollon ammattilainen tai potilasta hoitava henkilö.

Skyrizi 75 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Koko 150 mg:n annosta varten tulee pistää kaksi esitäytettyä ruiskua. Molemmat injektiot on annettava eri anatomisille alueille.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Kliinisesti merkittävä aktiivinen infektio (esim. aktiivinen tuberkuloosi, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Infektiot

Risankitsumabi voi suurentaa infektion riskiä.

Jos potilaalla on krooninen infektio, toistuvia infektioita tai tiedossa olevia infektion riskitekijöitä, risankitsumabia on käytettävä varoen. Jos potilaalla on mikä tahansa kliinisesti merkittävä aktiivinen infektio, risankitsumabihoitoa ei saa aloittaa ennen kuin infektio on parantunut tai hoidettu asianmukaisesti.

Risankitsumabihoitoa saaneita potilaita on kehotettava kääntymään lääkärin puoleen, jos heillä on kliinisesti merkittävän kroonisen tai akuutin infektion oireita tai merkkejä. Jos potilaalle kehittyy tällainen infektio tai infektion standardihoito ei tuota vastetta, potilaan tilannetta on seurattava tarkoin eikä risankitsumabia saa antaa ennen kuin infektio on parantunut.

Tuberkuloosi

Ennen risankitsumabihoidon aloittamista potilaat on arvioitava tuberkuloosi-infektion varalta. Risankitsumabia saavien potilaiden vointia on seurattava aktiivisen tuberkuloosin oireiden ja löydösten varalta. Tuberkuloosilääkityksen käyttöä on harkittava ennen risankitsumabihoidon aloittamista, jos potilaalla on anamneesissa latentti tai aktiivinen tuberkuloosi eikä asianmukaisen hoitojakson toteutumista pystytä vahvistamaan.

Immunisaatiot

Ennen risankitsumabihoidon aloittamista on harkittava kaikkien asianmukaisten rokotusten antamista kokonaan ajankohtaisten rokotussuositusten mukaisesti. Jos potilas on saanut eläviä rokotteita (virus- tai bakteerirokotteita), on suositeltavaa odottaa vähintään 4 viikkoa ennen risankitsumabihoidon aloittamista. Risankitsumabihoitoa saaville potilaille ei pidä antaa eläviä rokotteita hoidon aikana eikä ainakaan 21 viikkoon hoidon jälkeen (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Yliherkkyys

Jos potilaalle kehittyy vakava yliherkkyysreaktio, risankitsumabin anto on lopetettava heti ja asianmukainen hoito on aloitettava.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty kynä tai esitäytetty ruisku

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per esitäytetty kynä tai esitäytetty ruisku eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Skyrizi 75 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Tämä lääkevalmiste sisältää 68,0 mg sorbitolia per 150 mg:n annos.

Sorbitolia (tai fruktoosia) sisältävien muiden valmisteiden samanaikaisen annon sekä ravinnosta saatavan sorbitolin (tai fruktoosin) additiivinen vaikutus on huomioitava.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per 150 mg:n annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutukset

Risankitsumabi ei oletettavasti metaboloidu maksaentsyymien välityksellä eikä eliminoidu munuaisteitse. Risankitsumabilla ei odoteta olevan interaktioita lääkevalmisteiden metaboliaan osallistuvien entsyymien estäjien, indusorien tai substraattien kanssa, eikä annosta tarvitse muuttaa (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Samanaikainen immunosuppressiivinen hoito tai valohoito

Risankitsumabin ja immunosuppressanttien (myös biologisten lääkkeiden) tai valohoidon yhdistelmän turvallisuutta ja tehoa ei ole arvioitu.

Raskaus ja imetys

Naiset, jotka voivat tulla raskaaksi

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisymenetelmää hoidon aikana ja vähintään 21 viikon ajan sen jälkeen.

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja (alle 300 raskaudesta) risankitsumabin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia. Varmuuden vuoksi risankitsumabin käyttöä on suositeltavaa välttää raskauden aikana.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö risankitsumabi ihmisen rintamaitoon. Ihmisen IgG:tä tiedetään erittyvän rintamaitoon muutaman päivän ajan synnytyksen jälkeen, minkä jälkeen pitoisuudet pienevät nopeasti matalalle tasolle. Rintaruokittavaan imeväiseen kohdistuvia riskejä ei siis voida poissulkea tämän lyhyen jakson aikana. On päätettävä, lopetetaanko risankitsumabihoito tai pidättäydytäänkö risankitsumabihoidosta, ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja risankitsumabihoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Risankitsumabin vaikutusta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole arvioitu. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria hedelmällisyyteen kohdistuvia haittavaikutuksia.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Risankitsumabilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat ylähengitystieinfektiot (13,0 prosentista psoriaasipotilailla 15,6 prosenttiin Crohnin tautia sairastavilla potilailla).

Haittavaikutustaulukko

Kliinisissä psoriaasi- ja nivelpsoriaasitutkimuksissa risankitsumabin käytön yhteydessä todetut haittavaikutukset (taulukko 1) luetellaan MedDRA-elinjärjestelmäluokittain seuraavan käytännön mukaisesti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Taulukko 1: Haittavaikutukset

Elinjärjestelmä

Esiintymistiheys

Haittavaikutukset

Infektiot

Hyvin yleinen

Ylähengitystieinfektioa

Yleinen

Silsainfektiob

Melko harvinainen

Karvatupen tulehdus

Hermosto

Yleinen

Päänsärkyc

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

Kutina

Tuntematon

Ihottuma

Nokkosihottuma

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Uupumusd

Pistoskohdan reaktiote

a Mukana: hengitystieinfektio (virusperäinen, bakteeriperäinen tai määrittelemätön), sinuiitti (myös akuutti), riniitti, nenänielutulehdus, nielutulehdus (myös virusperäinen), tonsilliitti, laryngiitti, trakeiitti

b Mukana: jalkasilsa, nivussilsa, vartalosilsa, tinea versicolor, käsisilsa, kynsisilsa, ihon sieni‑infektio

c Mukana: päänsärky, jännityspäänsärky, sivuontelopäänsärky

d Mukana: uupumus, voimattomuus

e Mukana: pistoskohdan mustelma, punoitus, hematooma, verenvuoto, ärsytys, kipu, kutina, reaktio, turvotus, kovettuma, ihottuma

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Infektiot

Infektioiden osuus kliinisissä psoriaasitutkimuksissa oli 75,5 tapahtumaa / 100 potilasvuotta ja kliinisissä nivelpsoriaasitutkimuksissa 43,0 tapahtumaa / 100 potilasvuotta. Tutkittavat altistuivat risankitsumabille myös pitkäaikaisesti. Valtaosa tapauksista oli ei-vakavia ja vaikeusasteeltaan lieviä tai keskivaikeita, eikä valtaosa tapauksista johtanut risankitsumabihoidon lopettamiseen. Vakavien infektioiden osuus oli 1,7 tapahtumaa / 100 potilasvuotta psoriaasitutkimuksissa ja 2,6 tapahtumaa / 100 potilasvuotta nivelpsoriaasitutkimuksissa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Nivelpsoriaasi

Risankitsumabia käyttäneillä nivelpsoriaasipotilailla todettu turvallisuusprofiili vastasi yleisesti ottaen läiskäpsoriaasipotilailla todettua turvallisuusprofiilia.

Immunogeenisuus

Kuten kaikki proteiinilääkkeet, myös risankitsumabi saattaa olla immunogeeninen. Vasta-ainemuodostuksen toteaminen riippuu suuresti käytetyn analyysimenetelmän herkkyydestä ja tarkkuudesta.

Kun risankitsumabia käytettiin kliinisissä psoriaasitutkimuksissa kliinisinä suositusannoksina enintään 52 viikon ajan, hoidon aikana kehittyneitä vasta-aineita lääkettä kohtaan todettiin 24 %:lla arvioiduista tutkittavista (263/1 079) ja neutraloivia vasta-aineita 14 %:lla arvioiduista tutkittavista (150/1 079).

Risankitsumabia kohtaan muodostuneisiin vasta-aineisiin, myöskään neutraloiviin vasta-aineisiin, ei useimpien psoriaasia sairastavien tutkittavien kohdalla liittynyt kliinisen vasteen eikä turvallisuuden muutoksia. Kliininen vaste vaikutti olevan tavallista alhaisempi niillä harvoilla tutkittavilla (noin 1 %; 7/1 000 viikolla 16 ja 6/598 viikolla 52), joilla vasta-ainetitterit olivat suuret (> 128). Injektiokohdan reaktioiden ilmaantuvuus oli numeerisesti suurempi lääkevasta-ainepositiivisilla tutkittavilla verrattuna lääkevasta-ainenegatiivisiin tutkittaviin sekä lyhyellä aikavälillä (16 viikkoa: lääkevasta-ainepositiivisilla 2,7 % ja lääkevasta-ainenegatiivisilla 1,3 %) että pitkällä aikavälillä (> 52 viikkoa: lääkevasta-ainepositiivisilla 5,0 % ja lääkevasta-ainenegatiivisilla 3,3 %). Kaikki injektiokohdan reaktiot olivat vaikeusasteeltaan lieviä tai keskivaikeita, yksikään ei ollut vakava eikä yksikään johtanut risankitsumabihoidon lopettamiseen.

Kun risankitsumabia käytettiin kliinisissä nivelpsoriaasitutkimuksissa kliinisinä suositusannoksina enintään 28 viikon ajan, hoidon aikana kehittyneitä vasta‑aineita lääkettä kohtaan todettiin 12,1 %:lla arvioiduista tutkittavista (79/652) ja neutraloivia vasta‑aineita 0 %:lla arvioiduista tutkittavista (0/652). Risankitsumabia kohtaan muodostuneisiin vasta‑aineisiin ei nivelpsoriaasia sairastavilla tutkittavilla liittynyt kliinisen vasteen eikä turvallisuuden muutoksia.

Iäkkäät

65 vuotta täyttäneiden potilaiden hoidosta on niukasti turvallisuustietoa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannostustapauksissa on suositeltavaa seurata potilaan vointia haittavaikutusten oireiden ja löydösten varalta ja aloittaa viipymättä asianmukainen oireenmukainen hoito.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Immunosuppressantit, interleukiinin estäjät, ATC-koodi: L04AC18

Vaikutusmekanismi

Risankitsumabi on humanisoitu immunoglobuliini G1 ‑luokan (IgG1) monoklonaalinen vasta-aine, joka sitoutuu selektiivisesti ja suurella affiniteetilla ihmisen interleukiini-23-sytokiinin (IL-23) p19-alayksikköön sitoutumatta IL-12-sytokiiniin ja estää IL-23:n vuorovaikutusta IL-23-reseptorikompleksin kanssa. IL-23 on inflammaatioon ja immuunivasteisiin osallistuva sytokiini. Estämällä IL-23:n sitoutumisen reseptoriinsa risankitsumabi estää IL-23-riippuvaista solujen signalointia ja inflammaatiota edistävien sytokiinien vapautumista.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Psoriaasia sairastaneilla tutkittavilla tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että IL-23/IL-17-akseliin liittyvien geenien ilmentyminen ihossa väheni risankitsumabikerta-annoksen jälkeen. Psoriaasimuutoksissa todettiin myös epidermiksen ohenemista, tulehdussoluinfiltraation vähenemistä ja psoriaasin tautimarkkerien ilmentymisen vähenemistä.

Nivelpsoriaasia sairastaneilla tutkittavilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin viikolla 24 IL‑23:een ja IL‑17:ään liittyvien merkkiaineiden (mukaan lukien seerumin IL‑17A, IL‑17F ja IL‑22) tilastollisesti merkitsevä ja kliinisesti merkittävä vähenemä lähtötilanteesta, kun risankitsumabia annettiin 150 mg ihon alle viikolla 0, viikolla 4 ja tämän jälkeen 12 viikon välein.

Kliininen teho ja turvallisuus

Läiskäpsoriaasi

Risankitsumabin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 2 109 tutkittavalla, joilla oli keskivaikea tai vaikea läiskäpsoriaasi, neljässä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa (ULTIMMA-1, ULTIMMA-2, IMMHANCE ja IMMVENT). Tutkittavat olivat 18 vuotta täyttäneitä läiskäpsoriaasipotilaita, joilla psoriaasi-ihottuma peitti vähintään 10 % kehon pinta-alasta (BSA, Body Surface Area ≥10 %), lääkärin staattinen kokonaisarvio psoriaasin vaikeusasteesta (static Physician Global Assessment, sPGA) oli ≥ 3 asteikolla 0–4 (läiskien paksuus/kovettumat, punoitus ja hilseily), Psoriasis Area and Severity Index ‑pisteet (PASI) olivat ≥ 12 ja joille harkittiin systeemistä hoitoa tai valohoitoa.

Tutkittavien PASI-pisteiden mediaani oli lähtötilanteessa 17,8 pistettä, BSA-arvon mediaani 20,0 % ja DLQI-pisteiden mediaani oli 13,0. Lähtötilanteen sPGA-arvo oli ”vaikea” 19,3 %:lla tutkittavista ja ”kohtalainen” 80,7 %:lla tutkittavista. Yhteensä 9,8 %:lla tutkittavista oli diagnosoitu nivelpsoriaasi.

Kaikkien tutkimusten tutkittavista yhteensä 30,9 % ei ollut saanut aiemmin mitään systeemisiä hoitoja (kuten ei-biologisia tai biologisia lääkkeitä). 38,1 % oli saanut aiemmin valohoitoa tai fotokemoterapiaa, 48,3 % oli saanut aiemmin ei-biologista systeemistä hoitoa, 42,1 % oli saanut aiemmin biologista hoitoa ja 23,7 % oli saanut vähintään yhtä TNF‑alfan estäjähoitoa psoriaasin hoitoon.

ULTIMMA-1 ja ULTIMMA-2

ULTIMMA-1- ja ULTIMMA-2-tutkimuksiin otettiin 997 tutkittavaa (598 tutkittavaa satunnaistettiin saamaan 150 mg risankitsumabia, 199 tutkittavaa saamaan 45 mg tai 90 mg ustekinumabia [lähtöpainon mukaan] ja 200 tutkittavaa saamaan lumelääkettä). Tutkittavat saivat hoitoa viikolla 0, viikolla 4 ja tämän jälkeen 12 viikon välein. ULTIMMA-1- ja ULTIMMA-2-tutkimusten kaksi rinnakkaista ensisijaista päätetapahtumaa olivat 1) PASI 90 ‑vasteen saavuttaneiden tutkittavien osuus ja 2) sPGA-arvon 0 tai 1 (”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset”) saavuttaneiden tutkittavien osuus viikolla 16 verrattuna lumelääkkeeseen. Rinnakkaisten ensisijaisten päätetapahtumien ja muiden päätetapahtumien tulokset esitetään taulukossa 2 ja kuvassa 1.

Taulukko 2: Teho- ja elämänlaatutulokset ULTIMMA‑1-ja ULTIMMA‑2-tutkimusten aikuisilla läiskäpsoriaasipotilailla

 

ULTIMMA‑1

ULTIMMA‑2

 

Risankitsumabi(N = 304)n (%)

Ustekinumabi (N = 100)

n (%)

Lume(N = 102)n (%)

Risankitsumabi(N = 294)n (%)

Ustekinumabi (N = 99)

n (%)

Lume(N = 98)n (%)

sPGA 0 tai 1 (”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset”)

Vk 16a

267 (87,8)

63 (63,0)

8 (7,8)

246 (83,7)

61 (61,6)

5 (5,1)

Vk 52

262 (86,2)

54 (54,0)

--

245 (83,3)

54 (54,5)

--

sPGA 0 (”ei ihomuutoksia”)

Vk 16

112 (36,8)

14 (14,0)

2 (2,0)

150 (51,0)

25 (25,3)

3 (3,1)

Vk 52

175 (57,6)

21 (21,0)

--

175 (59,5)

30 (30,3)

--

PASI 75

Vk 12

264 (86,8)

70 (70,0)

10 (9,8)

261 (88,8)

69 (69,7)

8 (8,2)

Vk 52

279 (91,8)

70 (70,0)

--

269 (91,5)

76 (76,8)

--

PASI 90

Vk 16a

229 (75,3)

42 (42,0)

5 (4,9)

220 (74,8)

47 (47,5)

2 (2,0)

Vk 52

249 (81,9)

44 (44,0)

--

237 (80,6)

50 (50,5)

--

PASI 100

Vk 16

109 (35,9)

12 (12,0)

0 (0,0)

149 (50,7)

24 (24,2)

2 (2,0)

Vk 52

171 (56,3)

21 (21,0)

--

175 (59,5)

30 (30,3)

--

DLQI 0 tai 1b

Vk 16

200 (65,8)

43 (43,0)

8 (7,8)

196 (66,7)

46 (46,5)

4 (4,1)

Vk 52

229 (75,3)

47 (47,0)

--

208 (70,7)

44 (44,4)

--

PSS 0 (ei oireita)c

Vk 16

89 (29,3)

15 (15,0)

2 (2,0)

92 (31,3)

15 (15,2)

0 (0,0)

Vk 52

173 (56,9)

30 (30,0)

--

160 (54,4)

30 (30,3)

--

Kaikissa risankitsumabin vertailuissa ustekinumabiin ja lumelääkkeeseen saavutettiin merkitsevyystaso p < 0,001; poikkeuksena oli PASI 75 ‑vasteen saavuttaneiden osuus ULTIMMA-2-tutkimuksen viikolla 52, jossa p = 0,001.

a Rinnakkaiset ensisijaiset päätetapahtumat verrattuna lumelääkkeeseen

b Ei vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun

c Psoriasis Symptoms Scale (PSS) arvo 0 tarkoittaa ei oireita; kipua, kutinaa, punoitusta eikä poltetta viimeisen 24 tunnin aikana

Kuva 1: PASI-pisteiden prosentuaalinen keskimuutos lähtötilanteesta ULTIMMA-1- ja ULTIMMA-2-tutkimuksissa eri ajankohtina

RZB = risankitsumabi

UST = ustekinumabi

PBO = lumelääke

p < 0,001 kunakin ajankohtana

Kun tietojen analyysissä huomioitiin ikä, sukupuoli, etninen tausta, paino ≤ 130 kg, lähtötilanteen PASI-pisteet, samanaikainen nivelpsoriaasi, aiempi ei-biologinen systeemilääkitys, aiempi biologinen hoito ja biologisen hoidon aiempi epäonnistuminen, risankitsumabin tuottamassa vasteessa ei todettu eroja näiden alaryhmien välillä.

Päänahan, kynsien, kämmenten ja jalkapohjien psoriaasin todettiin lieventyneen risankitsumabihoitoa saaneilla tutkittavilla viikolla 16 ja viikolla 52.

Taulukko 3: NAPSI-, PPASI- ja PSSI-indeksien keskimuutokset lähtötilanteesta

 

ULTIMMA-1

ULTIMMA-2

IMMHANCE

 

Risankitsumabi

Lume

Risankitsumabi

Lume

Risankitsumabi

Lume

NAPSI:

Muutos viikon 16 kohdalla

(SE)

N = 178;

-9,0 (1,17)

N = 56;

2,1 (1,86)

***

N = 177;

-7,5 (1,03)

N = 49;

3,0 (1,76)

***

N = 235;

-7,5 (0,89)

N = 58;

2,5

(1,70)

***

PPASI:

Muutos viikon 16 kohdalla

(SE)

N = 95;

-5,93 (0,324)

N = 34;

-3,17

(0,445)

***

N = 86;

-7,24 (0,558)

N = 23;

-3,74

(1,025)

**

N = 113;

-7,39 (0,654)

N = 26;

-0,27

(1,339)

***

PSSI:

Muutos viikon 16 kohdalla

(SE)

N = 267;

-17,6 (0,47)

N = 92;

-2,9

(0,69)

***

N = 252;

-18,4 (0,52)

N = 83;

-4,6

(0,82)

***

N = 357;

-20,1 (0,40)

N = 88;

-5,5

(0,77)

***

NAPSI:

Muutos viikon 52 kohdalla

(SE)

N = 178;

-15,7 (0,94)

-

N = 183;

-16,7 (0,85)

-

-

-

PPASI:

Muutos viikon 52 kohdalla

(SE)

N = 95;

-6,16 (0,296)

-

N = 89;

-8,35 (0,274)

-

-

-

PSSI:

Muutos viikon 52 kohdalla

(SE)

N = 269;

-17,9 (0,34)

-

N = 259;

-18,8 (0,24)

-

-

-

NAPSI: Nail Psoriasis Severity Index, PPASI: Palmoplantar Psoriasis Severity Index, PSSI: Psoriasis Scalp Severity Index ja SE: keskivirhe

** P < 0,01 risankitsumabiin verrattuna

*** P < 0,001 risankitsumabiin verrattuna

Hospital Anxiety and Depression Scale ‑asteikolla (HADS) mitatun ahdistuneisuuden ja masennuksen todettiin lievittyneen risankitsumabiryhmässä viikolla 16 verrattuna lumeryhmään.

Vasteen säilyminen

Risankitsumabia ULTIMMA-1- ja ULTIMMA-2-tutkimuksissa saaneiden tutkittavien integroidussa analyysissä todettiin, että PASI 100 ‑vasteen viikolla 16 saavuttaneiden tutkittavien joukossa sama vaste säilyi 79,8 %:lla (206/258) risankitsumabihoitoa jatkaneista tutkittavista viikolla 52. Tutkittavista, jotka saavuttivat PASI 90 ‑vasteen viikolla 16, tämä vaste säilyi 88,4 %:lla (398/450) viikolla 52.

Risankitsumabin turvallisuusprofiili enintään 77 viikon altistuksen aikana vastasi sen turvallisuusprofiilia viikkoon 16 mennessä.

IMMHANCE

IMMHANCE-tutkimukseen otettiin 507 tutkittavaa (407 tutkittavaa satunnaistettiin saamaan 150 mg risankitsumabia ja 100 tutkittavaa lumeryhmään). Tutkittavat saivat hoitoa viikolla 0, viikolla 4 ja tämän jälkeen 12 viikon välein. Tutkittavat, jotka saivat aluksi risankitsumabia ja saavuttivat sPGA-tuloksen ”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset” viikolla 28, satunnaistettiin uudelleen joko jatkamaan risankitsumabihoitoa 12 viikon välein viikkoon 88 asti (seuranta 16 viikkoa viimeisen risankitsumabiannoksen jälkeen) tai lopettamaan hoito.

Viikolla 16 risankitsumabi oli lumelääkettä parempi rinnakkaisten ensisijaisten päätetapahtumien suhteen eli sPGA-tuloksen ”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset” saavuttaneiden tutkittavien osuuden suhteen (osuus 83,5 % risankitsumabiryhmässä ja 7,0 % lumeryhmässä) ja PASI 90 ‑vasteen saavuttaneiden tutkittavien osuuden suhteen (73,2 % risankitsumabiryhmässä ja 2,0 % lumeryhmässä).

IMMHANCE-tutkimukseen osallistui 31 tutkittavaa, joilla oli latentti tuberkuloosi ja jotka eivät saaneet tutkimuksen aikana estolääkitystä. Kenellekään heistä ei kehittynyt aktiivista tuberkuloosia risankitsumabihoidon aikana, kun seurannan keskipituus oli 55 viikkoa.

Tutkittavat, jotka saavuttivat sPGA-tuloksen ”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset” IMMHANCE-tutkimuksen viikolla 28, satunnaistettiin uudelleen joko jatkamaan risankitsumabihoitoa tai lopettamaan se. 81,1 % (90/111) risankitsumabihoitoa jatkamaan satunnaistetuista säilytti tämän vasteen viikolla 104, kun taas risankitsumabihoidon lopettamiseen satunnaistetuilla vastaava osuus oli 7,1 % (16/225). Näiden tutkittavien joukossa 63,1 % (70/111) risankitsumabihoitoa jatkamaan satunnaistetuista saavutti sPGA-tuloksen ”ei ihomuutoksia” viikolla 104, kun taas risankitsumabihoidon lopettamiseen satunnaistetuilla vastaava osuus oli 2,2 % (5/225).

Tutkittavat, jotka saavuttivat sPGA-tuloksen ”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset” viikolla 28 ja joiden sPGA-tulos palautui ”kohtalaiseksi” tai ”vaikeaksi” risankitsumabihoidon lopettamisen jälkeen, 83,7 % (128/153) saavutti uudelleen sPGA-tuloksen ”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset” 16 viikon kuluttua hoidon uudelleenaloituksesta. sPGA-tuloksen ”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset” menettämistä todettiin jo viikolla 12 unohtuneen annoksen jälkeen. Tutkittavista, jotka satunnaistettiin uudelleen lopettamaan hoito, 80,9 %:lla (182/225) oireet palasivat ja keskimääräinen aika oireiden paluuseen oli 295 päivää. Sellaisia ominaisuuksia ei tunnistettu, jotta voitaisiin ennakoida aika vasteen menetykseen tai todennäköisyyttä vasteen palautumiseen yksittäisen potilaan kohdalla.

IMMVENT

IMMVENT-tutkimukseen otettiin 605 tutkittavaa (301 tutkittavaa satunnaistettiin saamaan risankitsumabia ja 304 tutkittavaa saamaan adalimumabia). Risankitsumabiryhmään satunnaistetut tutkittavat saivat 150 mg risankitsumabia viikolla 0, viikolla 4 ja tämän jälkeen 12 viikon välein. Adalimumabiryhmään satunnaistetut tutkittavat saivat 80 mg adalimumabia viikolla 0, 40 mg adalimumabia viikolla 1 ja 40 mg adalimumabia joka toinen viikko viikkoon 15 asti. Viikosta 16 alkaen adalimumabia saavat tutkittavat jatkoivat adalimumabihoitoaan tai vaihtoivat hoitoa vasteesta riippuen seuraavasti:

  • Jos vaste oli huonompi kuin PASI 50, tutkittavat siirtyivät risankitsumabihoitoon;
  • Jos vaste oli vähintään PASI 50 mutta alle PASI 90, tutkittavat satunnaistettiin uudelleen joko jatkamaan adalimumabihoitoa tai siirtymään risankitsumabihoitoon;
  • Jos PASI 90 ‑vaste saavutettiin, adalimumabihoitoa jatkettiin.

Tulokset esitetään taulukossa 4.

Taulukko 4: Teho- ja elämänlaatutulokset läiskäpsoriaasia sairastavilla aikuisilla IMMVENT-tutkimuksen viikolla 16

 

Risankitsumabi

(N = 301)

n (%)

Adalimumabi

(N = 304)

n (%)

sPGA ”ei ihomuutoksia” tai ”minimaaliset ihomuutokset”a

252 (83,7)

183 (60,2)

PASI 75

273 (90,7)

218 (71,7)

PASI 90a

218 (72,4)

144 (47,4)

PASI 100

120 (39,9)

70 (23,0)

DLQI 0 tai 1b

198 (65,8)

148 (48,7)

Kaikissa vertailuissa p < 0,001.

a Rinnakkaiset ensisijaiset päätetapahtumat

b Ei vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun

Kun adalimumabilla PASI 50 ‑tasoa paremman mutta PASI 90 ‑tasoa huonomman vasteen viikolla 16 saavuttaneet tutkittavat satunnaistettiin uudelleen, PASI 90 ‑vasteprosenteissa todettiin eroja risankitsumabihoitoon siirtyneen ja adalimumabihoitoa jatkaneen ryhmän välillä 4 viikon kuluttua uudelleen satunnaistamisesta (PASI 90 ‑vasteprosentti risankitsumabihoitoon siirtyneillä 49,1 % ja adalimumabia jatkaneilla 26,8 %).

28 viikon kuluttua uudelleen satunnaistamisesta saavutetut tulokset esitetään taulukossa 5 ja kuvassa 2.

Taulukko 5: Tehotulokset IMMVENT-tutkimuksessa 28 viikon kuluttua uudelleen satunnaistamisesta

 

Risankitsumabiin siirtyneet (N = 53)n (%)

Adalimumabia jatkaneet

(N = 56)

n (%)

PASI 90

35 (66,0)

12 (21,4)

PASI 100

21 (39,6)

4 (7,1)

Kaikissa vertailuissa p < 0,001

Kuva 2: PASI 90 ‑vasteet IMMVENT-tutkimuksen eri ajankohtina uudelleen satunnaistamisen jälkeen

ADA/ADA: Adalimumabiryhmään satunnaistetut tutkittavat, jotka jatkoivat adalimumabihoitoa

ADA/RZB: Adalimumabiryhmään satunnaistetut tutkittavat, jotka siirtyivät risankitsumabihoitoon

p < 0,05 viikolla 4 ja p < 0,001 kunakin ajankohtana viikolta 8 alkaen

270 tutkittavaa siirtyi adalimumabista risankitsumabihoitoon ilman lääkkeetöntä hoitotaukoa. Risankitsumabin turvallisuusprofiili oli tässä ryhmässä samankaltainen kuin tutkittavilla, jotka aloittivat risankitsumabihoidon mahdollisten aiempien systeemisten hoitojen jälkeen pidetyn hoitotauon jälkeen.

Nivelpsoriaasi

Risankitsumabin on osoitettu lievittävän oireita ja löydöksiä, parantavan fyysistä toimintakykyä ja terveyteen liittyviä elämänlaatua sekä suurentavan niiden tutkittavien osuutta, joilla ei ole radiografista etenemistä, aktiivista nivelpsoriaasia sairastavilla aikuisilla.

Risankitsumabin tehoa ja turvallisuutta aktiivisen nivelpsoriaasin hoidossa arvioitiin 1 407 tutkittavalla kahdessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa (964 tutkittavaa KEEPSAKE1‑tutkimuksessa ja 443 tutkittavaa KEEPSAKE2‑tutkimuksessa).

Tutkimukseen osallistuneilla oli vähintään 6 kk aiemmin CASPAR‑kriteerien (Classification Criteria for Psoriatic Arthritis) mukaisesti todettu nivelpsoriaasi, nivelpsoriaasin keston mediaani lähtötilanteessa 4,9 vuotta, ≥ 5 aristavaa niveltä ja ≥ 5 turvonnutta niveltä ja aktiivinen läiskäpsoriaasi tai kynsipsoriaasi lähtötilanteessa. Tutkittavista 55,9 %:lla oli aktiivista psoriaasia ≥ 3 % kehon pinta-alasta (BSA). Tutkittavista 63,4 %:lla oli entesiitti ja 27,9 %:lla daktyliitti. KEEPSAKE1‑tutkimuksessa, jossa kynsipsoriaasia arvioitiin tarkemmin, 67,3 %:lla oli kynsipsoriaasi.

Kummassakin tutkimuksessa tutkittavat satunnaistettiin saamaan 150 mg risankitsumabia tai lumetta viikolla 0, 4 ja 16. Viikolta 28 alkaen kaikki tutkittavat saivat risankitsumabia 12 viikon välein.

KEEPSAKE1‑tutkimuksessa kaikilla tutkittavilla ei‑biologinen tautiprosessiin vaikuttava reumalääke oli tuottanut aiemmin riittämättömän vasteen tai ollut huonosti siedetty, eikä kukaan ollut käyttänyt aiemmin biologista lääkettä. KEEPSAKE2‑tutkimuksessa 53,5 %:lla tutkittavista ei‑biologinen tautiprosessiin vaikuttava reumalääke oli tuottanut aiemmin riittämättömän vasteen tai ollut huonosti siedetty ja 46,5 %:lla tutkittavista biologinen hoito oli tuottanut aiemmin riittämättömän vasteen tai ollut huonosti siedetty.

Kummassakin tutkimuksessa 59,6 % tutkittavista sai samanaikaisesti metotreksaattia, 11,6 % sai samanaikaisesti muuta ei‑biologista tautiprosessiin vaikuttavaa reumalääkettä kuin metotreksaattia ja 28,9 % sai risankitsumabia ainoana lääkkeenä.

Kliininen vaste

Risankitsumabihoito johti merkitsevään paranemiseen tautiaktiivisuusmittareilla tarkasteltuna lumeeseen verrattuna viikolla 24. Molempien tutkimusten ensisijainen päätetapahtuma oli niiden tutkittavien osuus, jotka saavuttivat ACR20‑vasteen (ACR = American College of Rheumatology) viikolla 24. Tärkeimmät tehotulokset esitetään taulukossa 6.

Taulukko 6. KEEPSAKE1‑ ja KEEPSAKE2‑tutkimusten tehotulokset

 

KEEPSAKE1

KEEPSAKE2

Päätetapahtuma

Lume

N = 481

n (%)

Risankitsumabi

N = 483

n (%)

Lume

N = 219

n (%)

Risankitsumabi

N = 224

n (%)

ACR20‑vaste

Viikko 16

161 (33,4)

272 (56,3)a

55 (25,3)

108 (48,3)a

Viikko 24

161 (33,5)

277 (57,3)a

58 (26,5)

115 (51,3)a

Viikko 52*

338/433 (78,1)

131/191 (68,6)

ACR50‑vaste

Viikko 24

54 (11,3)

162 (33,4)b

20 (9,3)

59 (26,3)b

Viikko 52*

209/435 (48,0)

72/192 (37,5)

ACR70‑vaste

Viikko 24

23 (4,7)

74 (15,3)b

13 (5,9)

27 (12,0)c

Viikko 52*

125/437 (28,6)

37/192 (19,3)

Entesiittien häviäminen (LEI = 0)

Viikko 24*

156/448 (34,8)d

215/444 (48,4)a, d

Viikko 52*

244/393 (62,1)d

Daktyliittien häviäminen (LDI = 0)

Viikko 24*

104/204 (51,0)e

128/188 (68,1)a, e

Viikko 52*

143/171 (83,6)e

Minimaalinen tautiaktiivisuus (MDA) ‑vaste

Viikko 24

49 (10,2)

121 (25,0)a

25 (11,4)

57 (25,6)a

Viikko 52*

183/444 (41,2)

61/197 (31,0)

*Havaintotiedot muodossa n/N (%) tutkittavista, joiden tiedot olivat saatavilla

a. multiplisiteetin suhteen kontrolloitu p‑arvo ≤ 0,001 risankitsumabi vs. lume vertailu.

b. nimellinen p‑arvo ≤ 0,001 risankitsumabi vs. lume.

c. nimellinen p‑arvo ≤ 0,05 risankitsumabi vs. lume.

d. Yhteenveto KEEPSAKE1‑ ja KEEPSAKE2‑tutkimusten yhdistetyistä tiedoista, jotka koskivat tutkittavia, joilla LEI (Leeds Enthesitis Index) oli lähtötilanteessa > 0.

e. Yhteenveto KEEPSAKE1‑ ja KEEPSAKE2‑tutkimusten yhdistetyistä tiedoista, jotka koskivat tutkittavia, joilla LDI (Leeds Dactylitis Index) oli lähtötilanteessa > 0.

Vasteen kehittyminen

KEEPSAKE1‑tutkimuksessa risankitsumabiryhmässä havaittiin suurempi ACR20‑vasteen saavuttaneiden osuus kuin lumeryhmässä jo viikolla 4 (25,7 %) ja hoitojen välinen ero jatkui ajan myötä viikolle 24 (kuva 3).

Kuva 3. ACR20‑vasteen saavuttaneiden tutkittavien prosenttiosuus KEEPSAKE1‑tutkimuksessa viikkoon 24 asti

KEEPSAKE2‑tutkimuksessa risankitsumabia saaneilla tutkittavilla todettiin jo viikolla 4 useammin ACR20‑vaste (19,6 %) kuin lumetta saaneilla.

Risankitsumabiryhmissä havaitut vasteet olivat samaa luokkaa riippumatta samanaikaisesta ei‑biologisen tautiprosessiin vaikuttavan reumalääkkeen käytöstä, aiempien ei‑biologisten tautiprosessiin vaikuttavien reumalääkkeiden määrästä, iästä, sukupuolesta, etnisestä taustasta ja painoindeksistä. KEEPSAKE2‑tutkimuksessa vasteita havaittiin aiemmasta biologisesta hoidosta riippumatta.

Risankitsumabin turvallisuusprofiili 52 viikon altistuksen ajalta vastasi profiilia 24 viikon ajalta.

Kummassakin tutkimuksessa muokatut PsARC‑nivelpsoriaasivastekriteerit (PsA Response Criteria) saavuttaneiden tutkittavien osuus viikolla 24 oli risankitsumabia saaneilla suurempi kuin lumetta saaneilla. Lisäksi, risankitsumabia saaneet tutkittavat saavuttivat suuremmat paranemat DAS28‑CRP‑pisteillä (Disease Activity Score [28 niveltä] + CRP) mitattuna verrattaessa lumetta saaneisiin viikolla 24. PsARC‑ ja DAS28‑CRP‑mittareilla mitattu tilan kohentuminen säilyi viikkoon 52 asti.

Risankitsumabihoito johti paranemiin ACR‑vasteen yksittäisten osa‑alueiden tuloksissa, HAQ‑DI‑indeksissä (Health Assessment Questionnaire‑Disability Index), kivun arviointituloksessa ja hs‑CRP‑arvossa (herkkä C‑reaktiivinen proteiini) lumeeseen verrattuna.

Risankitsumabihoito johti psoriaasin ihoilmentymien tilastollisesti merkitsevään paranemaan nivelpsoriaasia sairastavilla tutkittavilla.

KEEPSAKE1‑tutkimuksessa risankitsumabihoito johti mNAPSI‑pisteissä (modified Nail Psoriasis Severity Index) ja PGA‑F‑pisteissä (5‑kohtainen Physician’s Global Assessment of Fingernail Psoriasis ‑mittari) tilastollisesti merkitsevään paranemaan tutkittavilla, joilla oli lähtötilanteessa kynsipsoriaasi (67,3 %). Paranema säilyi viikkoon 52 asti (ks. taulukko 7).

Taulukko 7. Kynsipsoriaasia koskevat tehotulokset KEEPSAKE1‑tutkimuksesta

 

Lume

N = 338

Risankitsumabi

N = 309

mNAPSI muutos lähtötilanteestaa

Viikko 24

–5,57

–9,76b

Viikko 52

–13,64

PGA‑F muutos lähtötilanteestaa

Viikko 24

–0,4

–0,8b

Viikko 52

–1,2

PGA‑F oireeton / minimaaliset oireet ja ≥ 2 luokan paranemac

Viikko 24 n (%)

30 (15,9)

71

(37,8)d

Viikko 52 n (%)

105 (58,0)

a. Yhteenveto tutkittavista, joilla oli lähtötilanteessa kynsipsoriaasi (lumeryhmä N = 338; risankitsumabiryhmä N = 309; viikolla 52, mNAPSI-arvio, havainnoitu risankitsumabiryhmä N = 290 ja PGA‑F -arvio, havainnoitu risankitsumabiryhmä N = 291).

b. multiplisiteetin suhteen kontrolloitu p‑arvo ≤ 0,001 risankitsumabi vs. lume.

c. Yhteenveto tutkittavista, joilla oli lähtötilanteessa kynsipsoriaasi ja PGA‑F‑kokonaisyleisarvion luokka lievä, keskivaikea tai vaikea (lumeryhmä N = 190; risankitsumabiryhmä N = 188; viikolla 52 havainnoitu risankitsumabiryhmä N = 181).

d. nimellinen p‑arvo ≤ 0,001 risankitsumabi vs. lume.

Radiografinen vaste

KEEPSAKE1‑tutkimuksessa rakenteellisten vaurioiden etenemisen estymistä arvioitiin radiografisesti mTSS‑pistemäärän muutoksena (modified Total Sharp Score) viikolla 24 lähtötilanteeseen verrattuna. mTSS‑pistemäärää muokattiin nivelpsoriaasin mukaiseksi lisäämällä arviointiin käden distaaliset interfalangiset (DIP) nivelet. Viikolla 24 rakenteellisten vaurioiden keskimääräinen eteneminen risankitsumabia saaneilla (mTSS‑keskiarvo 0,23) ei ollut tilastollisesti merkitsevä lumeeseen verrattuna (mTSS‑keskiarvo 0,32). Viikolla 24 niiden tutkittavien osuus, joilla ei ollut radiografista etenemistä (määritelmä: mTSS‑muutos lähtötilanteesta ≤ 0), oli risankitsumabia saaneilla suurempi (92,4 %) kuin lumetta saaneilla (87,7 %). Vaste säilyi viikkoon 52 asti.

Fyysinen toimintakyky ja terveyteen liittyvä elämänlaatu

Kummassakin tutkimuksessa risankitsumabia saaneilla tutkittavilla fyysisen toimintakyvyn todettiin parantuneen lähtötilanteesta tilastollisesti merkitsevästi HAQ‑DI‑mittarilla arvioituna viikolla 24 (KEEPSAKE1 [–0,31] verrattuna lumeeseen [–0,11] [p ≤ 0,001]), (KEEPSAKE2 [–0,22] verrattuna lumeeseen [–0,05] [p ≤ 0,001]). Viikolla 24 suurempi osuus risankitsumabiryhmästä saavutti kliinisesti merkittävän vähenemän lähtötilanteesta HAQ‑DI‑pistemäärässä (vähintään 0,35) lumeeseen verrattuna. Fyysisen toimintakyvyn paranemat säilyivät viikkoon 52 asti.

Kummassakin tutkimuksessa risankitsumabia saaneilla tutkittavilla todettiin merkitsevät paranemat SF‑36 V2 ‑mittarin fyysisen osion yhteispisteissä ja FACIT‑Fatigue‑pisteissä viikolla 24 lumeeseen verrattuna ja paranemat säilyivät viikkoon 52 asti.

Psoriaasispondyliittiä raportoitiin lähtötilanteessa 19,6 %:lla (7,9 %:lla toteaminen röntgen‑ tai magneettikuvauksessa) KEEPSAKE1‑tutkimuksen tutkittavista ja 19,6 %:lla (5 %:lla toteaminen röntgen‑ tai magneettikuvauksessa) KEEPSAKE2‑tutkimuksen tutkittavista. Risankitsumabia saaneilla tutkittavilla, joilla oli kliinisesti arvioitu psoriaasispondyliitti, todettiin BASDAI‑pistemäärässä (Bath Ankylosing Spondylitis Disease Activity Index) paranemia lähtötilanteesta lumeeseen verrattuna viikolla 24. Paranemat säilyivät viikkoon 52 asti. Arvioitujen tutkittavien pienen määrän takia risankitsumabin tehosta ei ole riittävästi näyttöä tutkittavilla, joilla on röntgen‑ tai magneettikuvauksella vahvistettu selkärankareuman kaltainen psoriaasiartropatia.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset risankitsumabin käytöstä läiskäpsoriaasin ja nivelpsoriaasin hoidossa kaikissa pediatrisissa potilasryhmissä (ks. kohdasta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Risankitsumabin farmakokinetiikka oli samankaltainen läiskäpsoriaasia ja nivelpsoriaasia sairastavilla tutkittavilla.

Imeytyminen

Risankitsumabin farmakokinetiikka oli lineaarinen ja altistus suureni suhteessa annokseen, kun ihon alle annettu annos oli 18–300 mg ja 0,25–1 mg/kg ja laskimoon annettu annos oli 200–1 200 mg ja 0,01–5 mg/kg.

Kun risankitsumabia annettiin ihon alle, huippupitoisuudet plasmassa saavutettiin 3–14 päivän kuluttua annostelusta ja arvioitu absoluuttinen biologinen hyötyosuus oli 89 %. Kun valmistetta annettiin 150 mg:n annoksina viikolla 0, viikolla 4 ja tämän jälkeen 12 viikon välein, arvioidut vakaan tilan huippu- ja jäännöspitoisuudet olivat 12 µg/ml ja 2 µg/ml.

Bioekvivalenssi osoitettiin esitäytetyistä ruiskuista annettujen yhden 150 mg:n risankitsumabi-injektion ja kahden 75 mg:n risankitsumabi-injektion välillä. Bioekvivalenssi osoitettiin myös esitäytetystä ruiskusta ja esitäytetystä kynästä annettujen 150 mg:n risankitsumabi-injektioiden välillä.

Jakautuminen

Risankitsumabin vakaan tilan jakautumistilavuuden (Vss) keskiarvo (± keskihajonta) oli 11,4 (± 2,7) l vaiheen 3 tutkimuksissa psoriaasipotilailla. Tämä viittaa siihen, että risankitsumabin jakautuminen rajoittuu lähinnä vaskulaari- ja interstitiaalitiloihin.

Biotransformaatio

Monoklonaaliset IgG-vasta-ainelääkkeet pilkkoutuvat tyypillisesti pieniksi peptideiksi ja aminohapoiksi kataboliareittien välityksellä samaan tapaan kuin endogeeniset IgG-molekyylit. Risankitsumabi ei oletettavasti metaboloidu sytokromi P450 ‑entsyymivälitteisesti.

Eliminaatio

Risankitsumabin systeemisen puhdistuman (CL) keskiarvo (± keskihajonta) oli 0,3 (± 0,1) l/vrk vaiheen 3 tutkimuksissa psoriaasipotilailla. Risankitsumabin terminaalisen eliminaation puoliintumisajan keskiarvo vaihteli 28 vuorokaudesta 29 vuorokauteen vaiheen 3 tutkimuksissa psoriaasipotilailla.

Risankitsumabi on IgG1-luokan monoklonaalinen vasta-aine, joten se ei oletettavasti suodatu munuaisissa glomerulussuodatuksen kautta eikä erity pilkkoutumattomana virtsaan.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Risankitsumabin farmakokinetiikka oli lineaarinen ja systeeminen altistus (Cmax ja AUC) suureni suunnilleen suhteessa annokseen arvioiduilla annosalueilla eli 18–300 mg:n annoksilla ja 0,25–1 mg/kg:n annoksilla ihon alle terveillä henkilöillä ja psoriaasipotilailla.

Interaktiot

Läiskäpsoriaasia sairastaneilla tutkittavilla toteutetussa interaktiotutkimuksessa arvioitiin toistuvien risankitsumabiannosten vaikutusta sytokromi P450 (CYP) ‑toiminnan herkkien testisubstraattien farmakokinetiikkaan. Altistus kofeiinille (CYP1A2-substraatti), varfariinille (CYP2C9-substraatti), omepratsolille (CYP2C19-substraatti), metoprololille (CYP2D6-substraatti) ja midatsolaamille (CYP3A-substraatti) oli risankitsumabihoidon jälkeen verrattavissa tutkittavien altistukseen näille aineille ennen risankitsumabihoitoa. Tämä viittaa siihen, että näiden entsyymien kautta välittyviä kliinisesti merkittäviä interaktioita ei ole.

Populaatiofarmakokineettiset analyysit viittasivat siihen, että joidenkin kliinisiin tutkimuksiin osallistuneiden läiskäpsoriaasi- tai nivelpsoriaasipotilaiden käyttämä samanaikainen hoito ei vaikuttanut risankitsumabialtistukseen.

Erityisryhmät

Pediatriset potilaat

Risankitsumabin farmakokinetiikkaa pediatrisilla potilailla ei ole selvitetty.

Iäkkäät

Risankitsumabille altistuneista 2 234:stä läiskäpsoriaasia sairastavasta tutkittavasta 243 oli täyttänyt 65 vuotta ja 24 oli täyttänyt 75 vuotta. Risankitsumabille altistuneista 1 542:sta nivelpsoriaasia sairastavasta tutkittavasta 246 oli täyttänyt 65 vuotta ja 34 oli täyttänyt 75 vuotta. Risankitsumabialtistuksessa ei todettu yleisesti eroja risankitsumabia saaneiden iäkkäiden tutkittavien ja nuorempien tutkittavien välillä.

Potilaat, joilla on munuaisten tai maksan vajaatoiminta

Munuaisten tai maksan vajaatoiminnan vaikutusta risankitsumabin farmakokinetiikkaan ei ole arvioitu spesifisissä tutkimuksissa. Populaatiofarmakokineettisten analyysien perusteella seerumin kreatiniinipitoisuus, kreatiniinipuhdistuma ja maksan toiminnan merkkiaineet (ALAT/ASAT/bilirubiini) eivät vaikuttaneet merkittävästi risankitsumabin puhdistumaan läiskäpsoriaasi- tai nivelpsoriaasipotilailla.

Risankitsumabi on IgG1-luokan monoklonaalinen vasta-aine, joten se eliminoituu lähinnä solunsisäisen katabolian kautta eikä todennäköisesti metaboloidu maksan sytokromi P450 ‑entsyymien kautta eikä eliminoidu munuaisteitse.

Paino

Risankitsumabin puhdistuma ja jakautumistilavuus suurenevat painon myötä, mikä voi johtaa tehon heikkenemiseen potilailla, joilla on merkittävä ylipaino (> 130 kg). Tämä havainto perustuu kuitenkin rajalliseen määrään potilaita. Tämänhetkisen suosituksen mukaan annosta ei tarvitse muuttaa painon perusteella.

Sukupuoli tai etninen tausta

Sukupuoli ja etninen tausta eivät vaikuttaneet merkitsevästi risankitsumabin puhdistumaan aikuisilla läiskäpsoriaasi- tai nivelpsoriaasipotilailla. Risankitsumabialtistuksessa ei todettu kliinisesti merkittäviä eroja, kun kiinalaisia ja japanilaisia tutkittavia verrattiin valkoihoisiin tutkittaviin kliinisessä farmakokinetiikan tutkimuksessa.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Mukana on farmakologisen turvallisuuden arviointeja sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuustutkimus, jossa jaavanmakakiapinoille annetut annokset olivat enintään 50 mg/kg/viikko (jolloin altistus on noin 70-kertainen verrattuna ihmisellä käytettyihin suurimpiin kliinisiin suositusannoksiin).

Risankitsumabilla ei ole tehty mutageenisuus- eikä karsinogeenisuustutkimuksia. Jaavanmakakiapinoilla toteutetussa 26 viikon pituisessa pitkäaikaistoksisuuden tutkimuksessa, jossa annokset olivat enintään 50 mg/kg/viikko (noin 70-kertainen verrattuna ihmisellä käytettyihin suurimpiin kliinisiin suositusannoksiin), ei todettu preneoplastisia tai neoplastisia muutoksia eikä immunotoksisia tai kardiovaskulaarisia haittavaikutuksia.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty kynä ja esitäytetty ruisku

Natriumasetaattitrihydraatti

Etikkahappo

Trehaloosidihydraatti

Polysorbaatti 20

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Skyrizi 75 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Dinatriumsuksinaattiheksahydraatti

Meripihkahappo

Sorbitoli

Polysorbaatti 20

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

2 vuotta

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C). Ei saa jäätyä.

Pidä esitäytetty kynä tai esitäytetty ruisku / esitäytetyt ruiskut ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Skyrizi 150 mg esitäytettyä kynää tai esitäytettyä ruiskua voidaan säilyttää huoneenlämmössä (enintään 25 °C:ssa) enintään 24 tunnin ajan alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SKYRIZI injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
150 mg 1 kpl (150 mg/ml) (2958,75 €)
SKYRIZI injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
150 mg 1 kpl (150 mg/ml) (2958,75 €)

PF-selosteen tieto

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Esitäytetty lasiruisku esitäytetyssä kynässä, jossa on automaattinen neulansuojus.

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Esitäytetty lasiruisku, jossa on kiinteä neula ja neulansuojus sekä automaattinen turvamekanismi.

Skyrizi 150 mg on pakattu pakkauksiin, joissa on 1 esitäytetty kynä tai 1 esitäytetty ruisku.

Skyrizi 75 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Esitäytetty lasiruisku, jossa on kiinteä neula ja neulansuojus sekä automaattinen turvamekanismi.

Skyrizi 75 mg on pakattu pakkauksiin, joissa on 2 esitäytettyä ruiskua ja 2 puhdistuslappua.

Kaikkia pakkaustyyppejä ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Liuos on väritön tai hieman kellertävä ja kirkas tai hieman opalisoiva.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty kynä

Ennen lääkkeen pistämistä potilaan pitää ottaa pakkaus jääkaapista ja antaa sen lämmetä huoneenlämpöiseksi poissa suorasta auringonvalosta (30–90 minuutin ajan). Esitäytettyä kynää ei oteta tällöin ulos pakkauksesta.

Liuoksen tulisi olla väritöntä tai kellertävää ja kirkasta tai hieman opalisoivaa.

Skyrizi 150 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Ennen lääkkeen pistämistä potilas voi ottaa pakkauksen jääkaapista ja antaa sen lämmetä huoneenlämpöiseksi poissa suorasta auringonvalosta (15–30 minuutin ajan). Esitäytettyä ruiskua ei oteta tällöin ulos pakkauksesta.

Liuoksen tulisi olla väritöntä tai kellertävää ja kirkasta tai hieman opalisoivaa.

Skyrizi 75 mg injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Ennen lääkkeen pistämistä potilas voi ottaa pakkauksen jääkaapista ja antaa sen lämmetä huoneenlämpöiseksi poissa suorasta auringonvalosta (15–30 minuutin ajan). Esitäytettyjä ruiskuja ei oteta tällöin ulos pakkauksesta.

Liuoksen tulisi olla väritöntä tai hieman kellertävää ja kirkasta tai hieman opalisoivaa.

Koko 150 mg:n annosta varten tulee pistää kaksi esitäytettyä ruiskua.

Yleiset varotoimet

On suositeltavaa tarkastaa jokainen esitäytetty kynä tai esitäytetty ruisku silmämääräisesti ennen käyttöä. Liuoksessa voi olla muutama läpikuultava tai valkoinen valmistehiukkanen. Skyriziä ei saa käyttää, jos liuos on sameaa tai siinä on värimuutoksia tai suuria hiukkasia. Esitäytettyä kynää tai esitäytettyä ruiskua ei saa ravistaa.

Pakkausselosteessa on valmisteen käyttöä koskevat laajat ohjeet.

Kukin esitäytetty kynä tai esitäytetty ruisku on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

SKYRIZI injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
150 mg 1 kpl
SKYRIZI injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
150 mg 1 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Abatasepti, adalimumabi, etanersepti, golimumabi, guselkumabi, iksekitsumabi, infliksimabi, risankitsumabi, sarilumabi, sekukinumabi, sertolitsumabipegoli ja tosilitsumabi: Nivelreuman, juveniilin polyartriitin, psoriaasiin liittyvän niveltulehduksen, selkärankareuman tai edellä mainittuja niveltulehduksia läheisesti muistuttavan niveltulehduksen hoito erityisin edellytyksin / Tosilitsumabi: Aktiivisen yleisoireisen lastenreuman hoito erityisin edellytyksin (281).
  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Abatasepti, adalimumabi, etanersepti, golimumabi, guselkumabi, iksekitsumabi, infliksimabi, risankitsumabi, sarilumabi, sekukinumabi, sertolitsumabipegoli, tosilitsumabi ja ustekinumabi (reumasairaudet): Eräiden reumasairauksien hoito erityisin edellytyksin / Adalimumabi: Uveiitin hoito erityisin edellytyksin / Tosilitsumabi: Aktiivisen yleisoireisen lastenreuman ja jättisoluarteriitin hoito erityisin edellytyksin (313), Adalimumabi, bimekitsumabi, brodalumabi, etanersepti, guselkumabi, iksekitsumabi, infliksimabi, risankitsumabi, sekukinumabi, sertolitsumabipegoli ja ustekinumabi (ihopsoriaasi): Vaikean ja vaikeahoitoisen ihopsoriaasin hoito erityisin edellytyksin (319).

ATC-koodi

L04AC18

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

10.01.2023

Yhteystiedot

ABBVIE OY
Veturitie 11 T 132
00520 Helsinki


010 2411 200
www.abbvie.fi