BEMETSON-K emulsiovoide 1/30 mg/g

Yksi gramma sisältää beetametasoni 17-valeraattia vastaten beetametasonia 1 mg ja kliokinolia 30 mg.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Emulgoituva setostearyylialkoholi (tyyppi A) 30 mg/g

Kloorikresoli 1,3 mg/g

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Emulsiovoide.

• Psoriasis
• Neurodermatitis circumscripta
• Hypertrofinen lichen ruber planus
• Ekseemat
• Dermatiitit

Vähärasvainen emulsiovoide soveltuu erityisesti akuuttien ja vetistävien ihottumien hoitoon sekä yleiskäyttöön. Pieni määrä valmistetta sivellään ohuelti ihottuma-alueille yleensä 1–2 kertaa päivässä.

Bemetson K:ta tulee käyttää mahdollisimman pienin annoksin, mieluummin pienille ihoalueille ja lyhytaikaisesti. Pitkäaikaista jatkuvaa paikallishoitoa pitäisi mahdollisuuksien mukaan välttää (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

• Virusten ja kliokinolille resistenttien bakteerien ja sienten aiheuttamat ihoinfektiot (esim. märkärupi, ruusu, ektyyma, herpes, vesirokko, vyöruusu, syylät, ontelosyylät, lueksen ihomuutokset, ihotuberkuloosi ja ihosilsat), jos ei samanaikaisesti käytetä myös näihin tehoavia lääkeaineita
• Ihohaavaumat kuten sääri- ja makuuhaavat
• Rosacea
• Akne
• Perioraalinen dermatiitti
• Ihottumat alle 2 vuoden ikäisillä lapsilla
• Yliherkkyys vaikuttaville aineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Jos oireet pahenevat tai ne eivät parane 2–4 viikossa, hoito ja diagnoosi on arvioitava uudelleen.

Suuret annokset, laajojen ihoalueiden hoito, käyttö rikkoutuneilla ihoalueilla, pitkät, useita viikkoja kestävät hoitojaksot sekä peitesidokset lisäävät systeemisten vaikutusten todennäköisyyttä. Tällöin verenkiertoon voi imeytyä riittäviä määriä beetametasonia aiheuttaakseen lisämunuaisen toiminnan alenemista, Cushingin syndroomaa, diabetesta, hypertensiota, osteoporoosia ja lapsilla kasvun hidastumista.

Halogeenipitoisia vahvoja glukokortikoideja, kuten Bemetson K:ta tulee käyttää mahdollisimman pienin annoksin, mieluummin pienille ihoalueille ja lyhytaikaisesti. Pitkäaikaista jatkuvaa paikallishoitoa pitäisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Paikallisen hoitovaikutuksen ilmeneminen voi kestää muutamia päiviä.

Paikalliset yliherkkyysreaktiot saattavat muistuttaa hoidettavan ihosairauden oireita.

Paikallisten kortikosteroidien pitkäaikainen, jatkuva tai epätarkoituksenmukainen käyttö voi johtaa oireiden voimistumiseen hoidon lopettamisen jälkeen (paikallinen steroidivieroitusoireyhtymä). Vaikeissa tapauksissa rebound-oireet voivat ilmetä ihotulehduksena, johon liittyy voimakasta, punoitusta, pistelyä ja polttelua, ja joka voi levitä alkuperäisen hoitoalueen ulkopuolelle. Lopetusoireyhtymää ilmenee todennäköisemmin hoidettaessa herkkiä ihoalueita, kuten kasvoja ja taipeita. Mikäli oireet uusiutuvat muutamien päivien tai viikkojen kuluessa hoidon lopettamisen jälkeen, on syytä epäillä vieroitusoireita. Hoidon uudelleen aloituksessa on syytä noudattaa varovaisuutta. Erikoislääkärin konsultointi on suositeltavaa, samoin muiden hoitovaihtoehtojen harkitseminen.

Jos potilaalla ilmenee hyperkortisolismin (Cushingin oireyhtymän) oireita ja glukokortikoidien vajaatuotantoon johtavaa korjautuvaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akselin) toiminnan lamaantumista, hoito lopetetaan vähitellen harventamalla käyttökertoja tai siirtymällä miedompaan kortikosteroidivalmisteeseen. Hoidon äkillinen lopettaminen voi johtaa glukokortikoidien vajaatuotantoon (ks. kohta Haittavaikutukset).

Näköhäiriö

Systeemisten tai topikaalisten kortikosteroidien käytön yhteydessä saatetaan ilmoittaa näköhäiriöistä. Jos potilaalla esiintyy näön hämärtymisen kaltaisia oireita tai muita näköhäiriöitä, potilas on ohjattava silmälääkärille, joka arvioi oireiden mahdolliset syyt. Niitä voivat olla kaihi, glaukooma tai harvinaiset sairaudet, kuten sentraalinen seroosi korioretinopatia, joista on ilmoitettu systeemisten tai topikaalisten kortikosteroidien käytön jälkeen.

Valmisteen joutumista silmään on varottava, koska se saattaa aiheuttaa glaukoomaa ja harmaakaihia.

Herkkiä ihoalueita (esim. silmänympärykset, kasvot, kainalot, taipeet) on syytä välttää ja tarvittaessa hoitaa Bemetson-K -emulsiovoiteella ainoastaan lyhytaikaisesti. Riski haittavaikutuksiin on suurempi herkillä ihoalueilla ja pitkäaikaisessa käytössä.

Glukokortikoidit voivat peittää, aktivoida tai pahentaa ihoinfektiota. Jos iho-infektio ei osoita paranemisen merkkejä, systeeminen antimikrobihoito voi olla aiheellinen. Infektion leviäminen vaatii paikalliskortikosteroidihoidon lopettamista.

Paikalliskortikosteroideja on käytettävä varoen psoriaasin hoidossa, sillä joissakin tapauksissa on raportoitu oireiden vaikeutumista hoidon lopettamisen jälkeen (rebound), toleranssin kehittymistä, yleistyneen märkärakkulaisen psoriaasin riskin lisääntymistä ja ihon suojavaipan heikkenemisestä johtuvia paikallisia ja systeemisiä haittavaikutuksia.

Bemetson-K -emulsiovoiteeen sisältämä kliokinoli imeytyy vähäisessä määrin, mutta saattaa silti vaikuttaa seerumin proteiineihin sitoutuneen jodin (PSJ) määrää kohottavasti ja hankaloittaa siten kilpirauhastautien diagnostiikkaa. Kliokinolin paikalliseen käyttöön liittyy teoreettinen neurotoksisuuden riski (esim. subakuutti myelo-optinen neuropatia) etenkin jos valmistetta käytetään pitkiä aikoja tai jos käytössä on peitesidos. Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa laajoja ihoalueita ja lapsipotilaita (ks. kohta Vasta-aiheet ja alla kohta pediatriset potilaat).

Bemetson-K -emulsiovoide sisältää setostearyylialkoholia ja kloorikresolia. Setostearyylialkoholi saattaa aiheuttaa paikallisia ihoreaktioita (esim. kosketusihottumaa). Kloorikresoli saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita.

Pediatriset potilaat

Bemetson-valmisteita ei suositella alle 10 vuoden ikäisten lasten dermatiittien hoitoon (ks. kohta Vasta-aiheet). Alle 10–15 vuotiaita ei tulisi hoitaa II astetta vahvemmilla steroideilla ilman erityisen painavia syitä.

Pitkäaikaista jatkuvaa paikallishoitoa pitäisi mahdollisuuksien mukaan välttää lapsilla, koska heillä voi lisämunuaisen kuorikerroksen supressiota tapahtua jopa ilman okkluusiosidoksen käyttöäkin. Lapsia hoidettaessa käytettäväksi olisi valittava tehokkuudeltaan vähiten potentti kortikosteroidi, jolla sairaus on hallittavissa. Pikkulapsilla vaippa voi toimia okkluusiosidoksena ja lisätä imeytymistä.

Yhteisvaikutuksia paikallisesti annosteltujen kortikosteroidien ja muiden lääkeaineiden välillä ei ole raportoitu. Bemetson-K -emulsiovoiteen sisältämän kliokinolin sekä muiden lääkeaineiden välillä ei ole raportoitu merkittäviä interaktioita.

Raskaus

Eläinkokeissa on osoitettu, että kortikosteroidien käyttö voi aiheuttaa sikiövaurioita. Tämän löydöksen merkitystä ihmisillä ei ole todistettu. Valmistetta ei kuitenkaan tulisi käyttää laajoilla ihoalueilla, suuria määriä eikä pitkiä aikoja raskauden aikana.

Imetys

Bemetson K:n sisältämä beetametasoni erittyy äidinmaitoon, mutta lapseen kohdistuvat haittavaikutukset ovat epätodennäköisiä ja lieviä. Bemetson K:n laaja-alaista ja pitkäaikaista käyttöä imetyksen aikana ei suositella. Lyhytaikainen ja suppea-alainen käyttö ei aiheuta vaaraa lapselle.

Jos Bemetson-K:ta käytetään imetyksen aikana, sitä ei saa levittää rintojen iholle, jotta vältetään imeväisen tahaton altistuminen lääkeaineelle.

Bemetson-K:lla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn.

Pitkäaikaisessa käytössä voi ilmetä glukokortikoideille tyypillisiä haittavaikutuksia: ihon ohenemista, pintaverisuonten laajenemista, aknea, pigmenttihäiriöitä, strioja (sidekudosarpia), verenpurkaumia, ihokarvojen liikakasvua, perioraalidermatiittia, rosaceaa ja steroidiriippuvuutta. Kortikosteroidit hidastavat haavan paranemista. Glukokortikoidien käyttö silmän alueella voi nostaa silmänpainetta ja altistaa harmaakaihelle. Pitkäkestoisen hoidon keskeyttäminen voi johtaa ihottuman äkilliseen pahenemiseen.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, <1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin)

Suuret annokset, laajojen ihoalueiden hoito, käyttö rikkoutuneilla ihoalueilla, pitkät, useita viikkoja kestävät hoitojaksot sekä peitesidokset lisäävät systeemisten vaikutusten todennäköisyyttä. Tällöin verenkiertoon voi imeytyä riittäviä määriä beetametasonia aiheuttaakseen lisämunuaisen toiminnan lamaa, Cushingin syndroomaa, diabetesta, hypertensiota, osteoporoosia ja lapsilla kasvun hidastumista.

Bemetson-K:n sisältämä kliokinoli voi aiheuttaa paikallista yliherkkyysihottumaa ja värjätä paikallisesti vaaleat ihokarvat kellertäviksi.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkelan turvallisuus‑ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Paikallisia kortikosteroideja käytettäessä on äkillisen yliannostuksen vaara erittäin epätodennäköinen. Mahdollisten paikallisten (esim. atrofia, striat) tai systeemisten (esim. lisämunuaisen toiminnanvajaus, Cushingin syndrooma, diabetes, hypertensio, lapsen kasvun hidastuminen) haittavaikutusten hoitona on valmisteen käytön lopettaminen.

Paikallisesti käytetystä kliokinolista imeytynyt lääkeainemäärä vastaa suun kautta otettuna 25 mg päiväannosta. Toksisten reaktioiden riski neljä viikkoa kestäneen, suunkautta otetun kliokinolihoidon (750 mg/vrk) jälkeen on pieni. Bemetson-K:ta paikallisesti käytettäessä kliokinolin yliannostuksen vaara on siten erittäin epätodennäköinen.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ihonhoitoon käytettävät kortikosteroidit, vahvojen kortikosteroidien ja antiseptien yhdistelmävalmisteet, ATC-koodi: D07BC01.

Beetametasoni-17-valeraatti on pääasiallisesti glukokortikoidi (ei mineralokortikoidi-vaikutusta), jolla on suuri affiniteetti tuman glukokortikoidireseptoreihin. Sen suhteellinen anti-inflammatorinen teho verrattuna elimistön tuottamaan kortisoliin on 25‑kertainen ja se luokitellaan vahvojen (ryhmä III) paikallisten glukokortikoidien ryhmään. Beetametasoni estää neutrofiilien ja monosyytti-makrofagien adheesiota tulehtuneiden alueiden kapillaarien endoteelisoluihin. Lisäksi se estää MMIF:n (macrophage migration inhibitory factor) vaikutusta ja plasminogeenin muuttumista plasmiiniksi. Fosfolipaasi A2:n aktiivisuutta estämällä beetametasoni vähentää myös paikallisten prostaglandiinien ja leukotrieenien muodostusta.

Bemetson vähentää ihon paikallishoidossa tulehdusta (anti-inflammatorinen vaikutus), vetistystä (antieksudatiivinen vaikutus), liiallista soluproliferaatiota (antiproliferatiivinen vaikutus) ja kutinaa. Lisäksi sillä on paikallinen immunosupressiivinen vaikutus.

Bemetson-K emulsiovoiteen sisältämä kliokinoli kuuluu halogenoitujen 8-hydroksikinoliinien ryhmään. Niitä on syntetisoitu alun perin käytettäviksi suolistoamebiaasien hoitoon. Kliokinolilla on myös antifungaalista ja antibakteriaalista vaikutusta. 8-hydroksikinoliinien systeemisen käytön yhteydessä 1970-luvulla ilmenneet toksiset oireet, kuten optinen neuriitti ja SMON (subacute myelo-optic neuropathy), ovat nykyisin rajoittaneet kliokinolin käytön lähinnä paikallisiin valmisteisiin, joista imeytyneen lääkeaineen aiheuttamien neurotoksisten vaikutusten todennäköisyys on erittäin pieni.

Beetametasoni-17-valeraatti imeytyy ihon läpi vaihtelevassa määrin riippuen annoksesta, ihoalueesta ja ihosairauden aiheuttamasta ihon läpäisykyvyn muutoksesta. Todennäköisesti vain noin 5 % annoksesta imeytyy systeemikiertoon. Käytettäessä muovista peitesidosta lämpötilan kohoamisen ja kosteuden vaikutuksesta huomattavasti suurempi osa voiteen sisältämästä beetametasonivaleraatista imeytyy verenkiertoon.

Osa imeytyneestä beetametasoni-17-valeraatista hydrolysoituu beetametasoniksi. Verenkierrossa olevasta beetametasonista n. 65 % on palautuvasti sitoutunut plasman CBG:hen (corticosteroid binding globulin) ja albumiiniin. Beetametasoni metaboloituu maksassa aluksi pelkistyen ja sitten sulfaatti- tai glukuronidikonjugaation kautta vesiliukoiseen muotoon. Beetametasoni erittyy pääasiallisesti virtsaan (puhdistuma n. 3 ml/kg/min). Erittyminen sappeen ja ulosteisiin on määrällisesti merkityksetöntä. Beetametasonin puoliintumisaika on n. 6 tuntia.

Bemetson-K emulsiovoiteen sisältämästä, paikallisesti annostellusta kliokinolista 3–4 % imeytyy verenkiertoon ja plasman proteiineihin sitoutuneen lääkeaineen pitoisuus voi nousta 0,8 – 12 mikrog/ml:aan. Kliokinolin puoliintumisaika on 11–14 tuntia. 25 % imeytyneestä kliokinolista erittyy virtsaan. Paikallisesti imeytyneen kliokinolin pitoisuus vastaa suun kautta otettua 25 mg:n päiväannosta.

Bemetson-K:n sisältämä kliokinoli on 3 % voiteena annoksella 5 g/vrk käytettynä 28 vrk ajan aiheuttanut merkittävää neurotoksisuutta koirilla.

Makrogolisetostearyylieetteri

Emulgoituva setostearyylialkoholi (tyyppi A)

Valkovaseliini

Parafiini, nestemäinen

Natriumdivetyfosfaattidihydraatti

Kloorikresoli

Puhdistettu vesi

Ei oleellinen.

2 vuotta.

Säilytä jääkaapissa (2 ºC–8 ºC).

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BEMETSON-K emulsiovoide
1/30 mg/g 50 g (10,23 €), 100 g (18,99 €)

PF-selosteen tieto

Alumiinipurso; 50 g ja 100 g.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kellertävä.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

BEMETSON-K emulsiovoide
1/30 mg/g 50 g, 100 g

• Peruskorvaus (40 %).

D07BC01

19.05.2022