Vertaa PF-selostetta

BUVIDAL depotinjektioneste, liuos 8 mg, 16 mg, 24 mg, 32 mg, 64 mg, 96 mg, 128 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

8 mg depotinjektioneste, liuos

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 8 mg buprenorfiinia

16 mg depotinjektioneste, liuos

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 16 mg buprenorfiinia

24 mg depotinjektioneste, liuos

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 24 mg buprenorfiinia

32 mg depotinjektioneste, liuos

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 32 mg buprenorfiinia

64 mg depotinjektioneste, liuos

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 64 mg buprenorfiinia

96 mg depotinjektioneste, liuos

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 96 mg buprenorfiinia

128 mg depotinjektioneste, liuos

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 128 mg buprenorfiinia

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan

Vahvuudet 8 mg, 16 mg, 24 mg ja 32 mg sisältävät pieniä määriä etanolia (alkoholia), alle 100 mg annosta kohden.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Depotinjektioneste, liuos.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Opioidiriippuvuuden hoito osana lääketieteellistä, sosiaalista ja psykologista hoitoa. Hoito on tarkoitettu aikuisille ja vähintään 16-vuotiaille nuorille.

Ehto

Lääkettä tulee käyttää vain sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen "opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä" mukaisesti ja siinä määrätyissä yksiköissä, joissa lääke luovutetaan käyttöön valvotusti. Sitä ei saa määrätä toimitettavaksi apteekista.

Annostus ja antotapa

Buvidal-hoitoasaavat antaa vain terveydenhuollon ammattilaiset. Buprenorfiinin määrääminen ja anto vaativat asianmukaisia varotoimia, kuten potilaan seurantakäyntejä, joilla potilasta seurataan kliinisesti potilaan tarpeiden mukaan. Potilas ei saa viedä valmistetta kotiin eikä ottaa sitä itse.

Ennen hoidon aloittamista huomioon otettavat varotoimet

Jotta vältettäisiin vieroitusoireiden provosoituminen, Buvidal-hoito tulisi aloittaa vasta silloin, kun lieviä tai keskivaikeita vieroitusoireita on selvästi ja objektiivisesti havaittavissa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Ennen hoidon aloittamista on tarkasteltava käytetyn opioidin tyyppiä (ts. pitkä- tai lyhytvaikutteinen opioidi), aikaa, joka on kulunut viimeisestä opioidin käyttökerrasta, ja minkä asteista opioidiriippuvuus on.

  • Heroiinia tai lyhytvaikutteisia opioideja käyttävillä potilailla ensimmäinen Buvidal-annos annetaan aikaisintaan 6 tunnin kuluttua viimeisestä opioidien käyttökerrasta.
  • Metadonia saavilla potilailla metadoniannosta tulee vähentää niin, että se on enintään 30 mg/vrk ennen Buvidal-hoidon aloittamista. Ensimmäinen Buvidal-annos annetaan aikaisintaan 24 tunnin kuluttua viimeisestä metadoniannoksesta. Buvidalsaattaa provosoida metadonista riippuvaisten potilaiden vieroitusoireita.

Annostus

Hoidon aloitus potilailla, jotka eivät jo saa buprenorfiinia

Jos potilas ei ole aiemmin käyttänyt buprenorfiinia, hänelle tulee antaa 4 mg:n buprenorfiiniannos kielen alle ja häntä tulee tarkkailla tunnin ajan ennen ensimmäisen Buvidal-viikkoannoksen antamista. Näin varmistetaan, että potilas sietää buprenorfiinia.

Suositeltu Buvidal-aloitusannos on 16 mg ja yksi tai kaksi 8 mg:n lisäannosta vähintään 1 vuorokauden välein annettuna. Tavoiteannos on 24 mg tai 32 mg ensimmäisen hoitoviikon aikana. Suositeltu annos toisella hoitoviikolla on ensimmäisen hoitoviikon aikana annettu kokonaisannos.

Kun hoito on aloitettu viikoittain annettavalla Buvidal-valmisteella, kuukausittain annettavaan Buvidal-hoitoon voidaan siirtyä taulukossa 2 annettujen annoksen muunto-ohjeiden mukaisesti ja kun potilaat on stabiloitu viikoittaisella hoidolla (vähintään neljä viikkoa, jos käytännössä mahdollista).

Siirtyminen kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-valmisteeseen

Potilaat, jotka ovat saaneet kielen alle annosteltavia buprenorfiinivalmisteita, voidaan siirtää suoraan viikoittain tai kuukausittain annettavaan Buvidal-hoitoon viimeistä päivittäistä kielen alle annettua buprenorfiiniannosta seuraavana päivänä taulukon 1 annossuositusten mukaisesti. Potilaan voinnin tarkempaa seurantaa suositellaan hoidon vaihtamista seuraavan annosjakson aikana.

Taulukko 1. Tavanomaiset päivittäiset hoitoannokset käytettäessä kielen alle annosteltavaa buprenorfiinia ja suositellut vastaavat viikoittaiset ja kuukausittaiset Buvidal-annokset

Päivittäin käytettävän, kielen alle annosteltavan buprenorfiinin annos

Viikoittain annettavan Buvidal-valmisteen annos

Kuukausittain annettavan Buvidal-valmisteen annos

2–6 mg

8 mg

8–10 mg

16 mg

64 mg

12–16 mg

24 mg

96 mg

18–24 mg

32 mg

128 mg

Milligrammoina laskettu buprenorfiiniannos voi vaihdella kielen alle annosteltavasta valmisteesta riippuen, ja mahdolliset valmistekohtaiset erot on otettava huomioon. Buvidal-valmisteen farmakokineettiset ominaisuudet on kuvattu kohdassa Farmakokinetiikka.

Ylläpitohoito ja annoksen säätäminen

Buvidal-hoitoavoidaan antaa viikoittain tai kuukausittain. Annoksia voidaan suurentaa tai pienentää, ja potilas voidaan siirtää viikoittain käytettävästä valmisteesta kuukausittain käytettävään valmisteeseen tai päinvastoin yksilöllisen tarpeen ja hoitavan lääkärin harkinnan mukaan taulukossa 2 annettujen suositusten mukaisesti.Potilas voi tarvita tarkempaa seurantaa hoidon vaihtamisen jälkeen. Pitkäaikaishoitoa koskevat arviot perustuvat 48 viikon ajalta kertyneisiin tietoihin.

Taulukko 2. Suositellut annosmuutokset siirryttäessä viikoittaisesta annostelusta kuukausittaiseen tai päinvastoin

Viikoittainen Buvidal-annos

Kuukausittainen Buvidal-annos

16 mg

64 mg

24 mg

96 mg

32 mg

128 mg

Lisäannokset

Potilaalle saa antaa korkeintaan yhden 8 mg:n suuruisen lisäannoksen Buvidal-valmistetta säännöllisten viikko- tai kuukausiannosten välisellä ylimääräisellä käynnillä, ja tämän tulee perustua yksittäisen potilaan tilapäiseen tarpeeseen. Suurin annos viikossa potilaille, jotka saavat viikoittaista Buvidal-hoitoa, on 32 mg, ja lisäksi yksi 8 mg:n annos. Suurin annos kuukaudessa potilaille, jotka saavat kuukausittaista Buvidal-hoitoa, on 128 mg, ja lisäksi yksi 8 mg:n annos.

Väliin jääneet annokset

Jotta vältetään annosten jääminen väliin, viikkoannoksen voi antaa enintään 2 päivää ennen tavanomaista viikoittaista antoajankohtaa tai enintään 2 päivää sen jälkeen, ja kuukausiannoksen voi antaa enintään viikkoa ennen tavanomaista kuukausittaista antoajankohtaa tai enintään viikon sen jälkeen.

Mikäli annos jää väliin, seuraava annos on annettava niin pian kuin se on käytännössä mahdollista.

Hoidon lopettaminen

Buvidal-hoitoa lopetettaessa valmisteen depot-ominaisuudet ja potilaan mahdolliset vieroitusoireet on otettava huomioon, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. Jos potilaan hoito vaihdetaan kielen alle annosteltavaan buprenorfiiniin, se on tehtävä viikon kuluttua viimeisestä Buvidal-viikkoannoksesta tai kuukauden kuluttua viimeisestä Buvidal-kuukausiannoksestataulukossa 1 annettujen suositusten mukaisesti.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät potilaat

Buprenorfiinin turvallisuutta ja tehoa yli 65-vuotiailla potilailla ei ole määritetty. Annostuksesta ei voida antaa suosituksia.

Yleisesti ottaen iäkkäille potilaille,joiden munuaiset toimivat normaalisti, suositellaan samaa annostusta kuin nuoremmille aikuispotilaille, joiden munuaiset toimivat normaalisti. Iäkkäiden potilaiden munuaisten/maksan toiminta voi kuitenkin olla heikentynyt, joten annoksen säätäminen voi olla tarpeen (ks. Maksan vajaatoiminta ja Munuaisten vajaatoiminta jäljempänä).

Maksan vajaatoiminta

Buprenorfiinin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Buprenorfiinin käyttö on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Munuaisten vajaatoiminta

Buprenorfiiniannoksen säätöä ei tarvita potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun lääkettä annetaan potilaille, joilla munuaisten toiminta on vaikeasti heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat

Buprenorfiinin turvallisuutta ja tehoaalle 16-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Buvidalon tarkoitettu annettavaksi ainoastaan ihon alle. Se annetaan hitaana injektiona kokonaan ihonalaiseen kudokseen kehon eri alueille (pakaraan, reiteen, vatsan alueelle tai olkavarteen), joilla on riittävästi ihonalaista kudosta. Kullakin alueella voi olla useita injektiokohtia. Injektiokohtia on kierrätettävä sekä viikoittaisten että kuukausittaisten injektioiden kanssa. Samaa injektiokohtaa käytetään uudelleen aikaisintaan 8 viikon kuluttua viikoittaisen injektion kanssa. Ei ole olemassa kliinisiä tietoja, jotka tukisivat kuukausittaisen injektion antamista samaan kohtaan. Tämä tuskin on turvallisuutta koskeva huolenaihe. Päätöksen uudelleen injektoimisesta samaan kohtaan pitää myös perustua hoitavan lääkärin kliiniseen harkintaan. Potilaalle annettava annos tulee antaa yhtenä kertainjektiona, eikä sitä saa jakaa useampiin injektioihin. Annosta ei saa antaa suoneen (laskimoon), lihakseen tai ihonsisäisesti (ihoon) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Anto-ohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Vaikea hengityksen vajaatoiminta

Vaikea maksan vajaatoiminta

Akuutti alkoholismi tai delirium tremens

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Anto

Buvidal-vahinkoinjektioita on pyrittävä välttämään. Annosta ei saa antaa suoneen (laskimoon), lihakseen tai ihoon.

Verisuoneen, kuten laskimoon, annettu injektio voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa, koska Buvidal muodostaa kiinteän massan joutuessaan kosketuksiin elimistön nesteiden kanssa. Tämä voisi aiheuttaa verisuonivaurion tai -tukoksen tai tromboembolisia tapahtumia.

Väärinkäytön ja viihdekäytön riskin minimoimiseksi lääkärin tulee noudattaa asianmukaisia varotoimia buprenorfiinia määrätessään ja annostellessaan. Terveydenhuollon ammattilaisen on annettava Buvidal suoraan potilaalle. Potilas ei saa viedä valmistetta kotiin eikä ottaa sitä itse. Potilasta on seurattava hoidon aikana depot-valmisteen poistoyritysten varalta.

Depot-ominaisuudet

Tämän valmisteen depot-ominaisuudet on otettava huomioon hoidon aikana ja myös hoitoa aloitettaessa ja lopetettaessa. Etenkin potilaita, jotka käyttävät samanaikaisesti muita lääkevalmisteita ja/tai joilla on samanaikaisia sairauksia, on seurattava buprenorfiinipitoisuuksien suurenemisesta tai pienenemisestä johtuvien toksisuuden tai yliannostuksen merkkien ja oireiden sekä vieroitusoireiden varalta.

Tietoa farmakokineettisistä ominaisuuksista on kohdassa Farmakokinetiikka ja tietoa hoidon lopettamisesta kohdassa Annostus ja antotapa.

Hengityslama

Useita hengityslamasta johtuneita kuolemantapauksia on raportoitu, erityisesti kun buprenorfiinia on käytetty yhdessä bentsodiatsepiinien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), tai kun buprenorfiinia on käytetty ohjeiden vastaisesti. Kuolemantapauksia on myös raportoitu liittyen buprenorfiinin samanaikaiseen käyttöön muiden lamaavien aineiden, kuten alkoholin, gabapentinoidien (kuten pregabaliinin ja gabapentiinin) (ks. kohta Yhteisvaikutukset) tai muiden opioidien kanssa.

Buprenorfiinia on käytettävä varoen potilailla, joilla on hengityksen vajaatoimintaa (esim. keuhkoahtaumatauti, astma, cor pulmonale, heikentynyt hengityskapasiteetti, hypoksia, hyperkapnia, aiempi hengityslama tai kyfoskolioosi).

Buprenorfiini saattaa aiheuttaa vaikean ja mahdollisesti kuolemaan johtavan hengityslaman lapsilla ja muilla kuin opioideista riippuvaisilla henkilöillä, jos sitä joutuu vahingossa tai tarkoituksella heidän elimistöönsä.

Keskushermoston lamaantuminen

Buprenorfiini voi aiheuttaa uneliaisuutta, erityisesti jos sitä otetaan yhdessä alkoholin tai keskushermostoa lamaavien aineiden kuten bentsodiatsepiinien, rauhoittavien aineiden, sedatiivien, gabapentinoidien tai unilääkkeiden kanssa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn).

Riippuvuus

Buprenorfiini on osittainen myy-opiaattireseptorien agonisti, ja sen jatkuva käyttö voi saada aikaan opioidiriippuvuuden.

Hepatiitti ja maksasairaudet

Ennen hoidon aloittamista on suositeltavaa tehdä lähtötilanteen maksan toimintakokeet ja dokumentoida mahdollinen virushepatiitti. Potilailla, joilla on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joilla on käytössään samanaikaisia lääkevalmisteita (ks. kohta Yhteisvaikutukset) ja/tai joiden maksan toiminta on heikentynyt, maksavaurion vaara on suurentunut. Maksan toiminnan säännöllinen seuranta on suositeltavaa.

Opioidiriippuvaisilla potilailla on raportoitu akuutteja maksavaurioita sekä kliinisissä tutkimuksissa että buprenorfiinia sisältävien lääkevalmisteiden markkinoilletulon jälkeisissä haittavaikutusraporteissa. Raportoidut poikkeavuudet vaihtelevat ohimenevästä, oireettomasta maksan transaminaasiarvojen kohoamisesta sytolyyttistä hepatiittia, maksan toimintahäiriötä, maksanekroosia, hepatorenaalista oireyhtymää, hepaattista enkefalopatiaa ja kuolemaa koskeviin tapauskertomuksiin. Monissa tapauksissa saattaa aiemmalla maksaentsyymien poikkeamalla, geneettisellä sairaudella, B- tai C-hepatiittivirusinfektiolla, alkoholin väärinkäytöllä, anoreksialla, muiden mahdollisesti maksatoksisten lääkeaineiden käytöllä tai käytössä olevalla pistettävällä aineella olla kausaalinen tai edesauttava rooli. Nämä taustatekijät tulee ottaa huomioon ennen buprenorfiinin määräämistä sekä hoidon aikana. Maksasairautta epäiltäessä tarvitaan biologisia ja etiologisia lisäselvityksiä. Löydöksistä riippuen Buvidal-hoito voidaan joutua keskeyttämään. Seurannan jatkaminen viikoittaista ja kuukausittaista hoitojaksoa pidempään voi olla tarpeen. Jos hoitoa jatketaan, maksan toimintaa tulee seurata tarkasti.

Opioidivieroitusoireyhtymän provosoiminen

Buprenorfiinihoitoa aloitettaessa on tärkeää ottaa huomioon, että buprenorfiini on osittainen agonisti. Buprenorfiinivalmisteet ovat provosoineet vieroitusoireita opioidiriippuvaisilla potilailla, kun niitä on annettu ennen kuin äskettäisen opioidien käytön tai väärinkäytön aiheuttamat agonistivaikutukset ovat hävinneet. Jotta vältettäisiin vieroitusoireiden provosoituminen, induktiohoito tulisi aloittaa vasta silloin, kun lieviä tai keskivaikeita vieroitusoireita on objektiivisesti havaittavissa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Hoidon keskeyttäminen voi aiheuttaa viiveellä ilmaantuvan vieroitusoireyhtymän.

Maksan vajaatoiminta

Buprenorfiini metaboloituu suuressa määrin maksassa. Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita tulee seurata buprenorfiinipitoisuuksien suurenemisen aiheuttamien opioidivieroitusoireiden ja toksisuuden ja yliannostuksen oireiden ja löydösten varalta. Buprenorfiinin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka). Maksan toimintaa on seurattava säännöllisesti hoidon aikana. Buprenorfiinin käyttö on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Munuaisten vajaatoiminta

Buprenorfiinin metaboliitit kertyvät potilaisiin, joilla on munuaisten vajaatoimintaa. Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun lääkettä annetaan potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min), ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka.

QT-ajan pidentyminen

Varovaisuutta on noudatettava, jos Buvidal-valmistetta annetaan samanaikaisesti muiden QT-väliä pidentävien lääkevalmisteiden kanssa ja potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt pitkä QT -oireyhtymää tai muita QT-ajan pidentymisen riskitekijöitä.

Akuutin kivun hoito

Akuutin kivun hoito jatkuvan Buvidal-hoidon aikana voi vaatia yhdistelmähoitoa opioideilla, joiden affiniteetti myy-opioidireseptoreihin on suuri (esim. fentanyyli), muilla kuin opioidikipulääkkeillä ja paikallisanestesialla. Suun kautta tai laskimoon annettavien lyhytvaikutteisten opioidikipulääkkeiden (välittömästi vapautuva morfiini, oksikodoni tai fentanyyli) titraaminen halutulle analgeettiselle tasolle voi vaatia suurempia annoksia, jos potilas saa Buvidal-hoitoa. Potilaita on seurattava hoidon aikana.

Käyttö lapsille ja nuorille

Buprenorfiinin turvallisuutta ja tehoa alle 16-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Annostus ja antotapa). Johtuen tietojen puutteesta nuorten kohdalla (16–17-vuotiaat), tämän ikäryhmän potilaita tulisi seurata tarkasti hoidon aikana.

Luokkavaikutukset

Opioidit saattavat aiheuttaa ortostaattista hypotensiota.

Opioidit saattavat lisätä aivo-selkäydinnesteen painetta, mikä saattaa aiheuttaa kohtauksia. Siksi opioideja on käytettävä varoen potilailla, joilla on pään vamma, kallonsisäisiä leesioita, muita aivo-selkäydinnesteen paineen kohoamista aiheuttavia tiloja tai joilla on ollut aikaisempia kouristuskohtauksia.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa opioideja potilaille, joilla on hypotensio, eturauhasen liikakasvua tai virtsaputken ahtauma.

Opioidien aiheuttama mioosi, tajunnan tason muutokset tai kipuaistimuksen muutokset taudin oireina saattavat haitata potilaan arviointia tai vaikeuttaa diagnoosin tekemistä tai samanaikaisen sairauden kliinisen kulun seurantaa.

Opioideja on käytettävä varoen, jos potilaalla on myksedeema, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa (esimerkiksi Addisonin tauti).

Opioidien on todettu kohottavan sapenjohdinten painetta, ja niitä on käytettävä varoen potilailla, joilla on sappiteiden toimintahäiriö.

Yhteisvaikutukset

Buvidal-valmisteella ei ole tehty yhteisvaikutustutkimuksia.

Buprenorfiinia tulee käyttää varoen samanaikaisesti seuraavien aineiden kanssa:

  • bentsodiatsepiinit: Tämä yhdistelmä saattaa johtaa kuolemaan keskushermostoperäisen hengityslaman seurauksena. Annoksia tulee siksi valvoa tarkasti, ja tätä yhdistelmää tulee välttää, jos väärinkäytön riski on olemassa. Potilaita tulee varoittaa siitä, että on äärimmäisen vaarallista ottaa itsehoitona lääkemääräysten ulkopuolisia bentsodiatsepiinejä samanaikaisesti tämän valmisteen kanssa, ja heitä tulee kehottaa käyttämään bentsodiatsapiinejä samanaikaisesti tämän lääkevalmisteen kanssa ainoastaan lääkärin määräämänä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • gabapentinoidit: Tämä yhdistelmä saattaa johtaa kuolemaan hengityslaman seurauksena. Annoksia tulee siksi valvoa tarkasti, ja tätä yhdistelmää tulee välttää, jos väärinkäytön riski on olemassa. Potilaita tulee kehottaa käyttämään gabapentinoideja (kuten pregabaliinia ja gabapentiinia) samanaikaisesti tämän lääkevalmisteen kanssaainoastaan lääkärin määräämänä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • alkoholijuomat tai alkoholia sisältävät lääkkeet, sillä alkoholi vahvistaa buprenorfiinin sedatiivista vaikutusta (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn).
  • muut keskushermostoa lamaavat lääkkeet: muut opioidijohdannaiset (esim. metadoni, analgeetit ja antitussiivit), eräät masennuslääkkeet, sedatiiviset H1-reseptoriantagonistit, barbituraatit, muut anksiolyytit kuin bentsodiatsepiinit, psykoosilääkkeet, klonidiini ja sen sukuiset aineet. Nämä yhdistelmät voimistavat keskushermostolamaa. Vireystilan lasku saattaa heikentää vaarallisesti ajokykyä ja kykyä käyttää koneita (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn).
  • opioidikipulääkkeet: ​Riittävää kivunlievitystä saattaa olla vaikea saada aikaan annettaessa vahvaa opioidiagonistia potilaille, jotka saavat buprenorfiinia. Siksi vahvan agonistin käyttöön liittyy yliannostuksen mahdollisuus, etenkin, jos yritetään toipua buprenorfiinin osittaisesta agonistivaikutuksesta tai jos buprenorfiinin pitoisuudet plasmassa ovat laskussa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • naltreksoni ja nalmefeeni: Nämä ovat opioidiantagonisteja, jotka saattavat estää buprenorfiinin farmakologiset vaikutukset. Naltreksoni voi provosoida äkillisiä, pitkittyneitä ja voimakkaita vieroitusoireita opioidiriippuvaisilla potilailla, jotka saavat parhaillaan buprenorfiinihoitoa. Naltreksonihoitoa saavilla potilailla naltreksoni saattaa estää buprenorfiinin annolla tavoiteltavat hoitovaikutukset.
  • Buprenorfiini metaboloituu norbuprenorfiiniksi pääasiassa CYP3A4:n vaikutuksesta. Vaikutuksia buprenorfiinialtistukseen Buvidal-hoitoa saavilla potilailla ei ole tutkittu. Yhteisvaikutuksia samanaikaisesti annettujen induktorien tai inhibiittorien kanssa on selvitetty tutkimuksissa, joissa käytettiin transmukosaalista ja transdermaalista buprenorfiinia. Buprenorfiini metaboloituu myös buprenorfiini-3β-glukuronidiksi UGT1A1:n vaikutuksesta.

CYP3A4:n inhibiittorit saattavat estää bupreforfiinin metaboliaa, mikä johtaa buprenorfiinin ja norbuprenorfiinin suurentuneisiin Cmax- ja AUC-arvoihin. Ensikierron vaikutukset eivät koske Buvidal-valmistetta, ja CYP3A4:n inhibiittoreilla (esim. proteaasinestäjillä kuten ritonaviirilla, nelfinaviirilla ja indinaviirilla, tai atsolisienilääkkeillä kuten ketokonatsolilla ja itrakonatsolilla, tai makrolidiantibiooteilla) odotetaan olevan vähemmän vaikutuksia buprenorfiinin metaboliaan, jos niitä käytetään samanaikaisesti Buvidal-valmisteen kanssa verrattuna tilanteeseen, jossa niitä käytetään samanaikaisesti kielen alle annosteltavan buprenorfiinin kanssa. Seuranta voi olla tarpeen siirryttäessä kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-hoitoon, jotta plasman riittävästä buprenorfiinipitoisuudesta voidaan varmistua.

Jos potilas saa jo Buvidal-hoitoa ja aloittaa hoidon CYP3A4:n inhibiittorilla, Buvidal-valmistetta tulee antaa viikoittain ja potilasta on seurattava ylihoidon merkkien ja oireiden varalta. Jos potilas taas saa samanaikaisesti Buvidal-valmistetta ja CYP3A4:n inhibiittoria ja lopettaa CYP3A4:n inhibiittorin käytön, häntä on seurattava vieroitusoireiden varalta.

CYP3A4:n induktorit voivat indusoida buprenorfiinin metaboliaa, mikä johtaaalentuneisiin buprenorfiiniarvoihin. Ensikierron vaikutukset eivät koske Buvidal-valmistetta, ja CYP3A4:n induktoreilla (esim. fenobarbitaalilla, karbamatsepiinilla, fenytoiinilla tai rifampisiinilla) odotetaan olevan vähemmän vaikutuksia buprenorfiinin metaboliaan, jos niitä käytetään samanaikaisesti Buvidal-valmisteen kanssa verrattuna tilanteeseen, jossa niitä käytetään samanaikaisesti kielen alle annosteltavan buprenorfiinin kanssa. Seuranta voi olla tarpeen siirryttäessä kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-hoitoon, jotta plasman riittävästä buprenorfiinipitoisuudesta voidaan varmistua. Jos potilas saa jo Buvidal-hoitoa ja aloittaa hoidon CYP3A4:n induktorilla, Buvidal-valmistetta tulee antaa viikoittain ja potilasta on seurattava vieroitusoireiden varalta. Jos potilas taas saa samanaikaisesti Buvidal-valmistetta ja CYP3A4:n induktoria ja lopettaa CYP3A4:n induktorin käytön, häntä on seurattava ylihoidon oireiden varalta.

UGT1A1:n inhibiittorit saattavat vaikuttaa systeemiseen buprenorfiinialtistumiseen.

  • monoamiinioksidaasin estäjät (MAO-estäjät): Morfiinista saatujen kokemusten perusteella opioidien vaikutukset saattavat voimistua.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Buprenorfiinin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa riittävästi tietoja. Eläinkokeiden tulokset eivät viittaa lisääntymistoksisuuteen (katso kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Buprenorfiinia pitäisi käyttää raskauden aikana vain, jos mahdolliset hyödyt ovat sikiölle aiheutuvia riskejä suuremmat.

Raskauden loppuvaiheessa buprenorfiiniannokset voivat aiheuttaa hengityslamaa vastasyntyneillä vauvoilla jopa lyhytaikaisen käytön jälkeen. Buprenorfiinin pitkäaikainen käyttö kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana saattaa aiheuttaa vieroitusoireyhtymän vastasyntyneellä (esim. hypertoniaa, vastasyntyneen vapinaa, vastasyntyneen kiihtymystä, myoklonusta tai kouristuksia). Oireyhtymä alkaa yleensä vasta useita tunteja tai useita päiviä syntymän jälkeen.

Buprenorfiinin pitkän puoliintumisajan vuoksi on harkittava vastasyntyneen useiden päivien ajan kestävää seurantaa syntymän jälkeen, jotta voidaan estää vastasyntyneen lapsen hengityslama tai vieroitusoireyhtymä.

Imetys

Buprenorfiini ja sen metaboliitit erittyvät ihmisen rintamaitoon, ja Buvidal-valmistetta on käytettävä varoen imetyksen aikana.

Hedelmällisyys

Buprenorfiinin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole olemassa riittävästi tietoja.

Buprenorfiinin ei ole todettu vaikuttavan hedelmällisyyteen eläimillä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Buprenorfiinilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn silloin, kun sitä annetaan opioidiriippuvaisille potilaille. Buprenorfiini saattaa aiheuttaa uneliaisuutta tai huimausta tai heikentää ajattelukykyä, erityisesti hoidon induktiovaiheessa ja annoksen säätövaiheessa. Jos valmistetta käytetään yhdessä alkoholin tai keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa, vaikutus on todennäköisesti merkittävämpi (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Potilasta tulee varoittaa ajamisesta ja vaarallisten koneiden käytöstä tätä lääkettä käytettäessä, kunnes tiedetään, miten lääke vaikuttaa potilaaseen. Hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen on annettava yksilöllinen suositus.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimpiä buprenorfiinin käytön yhteydessä raportoituja haittavaikutuksia ovat päänsärky, pahoinvointi, liikahikoilu, unettomuus, vieroitusoireyhtymä ja kipu.

Taulukoitu luettelo haittavaikutuksista

Taulukossa 3 on lueteltu buprenorfiinin (myös Buvidal-valmisteen) käytön yhteydessä raportoidut haittavaikutukset. Käytössä ovat seuraavat termit ja esiintymistiheydet: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Taulukko 3. Haittatapahtumat elinjärjestelmän mukaan

Elinjärjestelmä

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Tuntematon

Infektiot

Infektio

Influenssa

Nielutulehdus

Nuha

Injektiokohdan selluliitti

Veri ja imukudos

Lymfadenopatia

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyys

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Ruokahaluttomuus

Psyykkiset häiriöt

Unettomuus

Ahdistuneisuus

Agitaatio

Masennus

Vihamielisyys

Hermostuneisuus

Epänormaalit ajatukset

Vainoharhaisuus

Lääkeriippuvuus

Hallusinaatiot

Euforia

Hermosto

Päänsärky

Uneliaisuus

Huimaus

Migreeni

Parestesia

Pyörtyminen

Vapina

Hypertonia

Puhehäiriöt

Silmät

Kyynelerityksen häiriö

Mydriaasi

Mioosi

Kuulo ja tasapainoelin

Kiertohuimaus

Sydän

Sydämentykytys

Verisuonisto

Vasodilataatio

Hypotensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yskä

Hengenahdistus

Haukottelu

Astma

Bronkiitti

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointi

Ummetus

Oksentelu

Vatsakipu

Ilmavaivat

Dyspepsia

Suun kuivuminen

Ripuli

Ruoansulatuskanavan häiriö

Maksa ja sappi

Alaniiniaminotransferaasi koholla

Aspartaattiaminotransferaasi koholla

Maksaentsyymit koholla

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma

Kutina

Urtikaria

Makulaarinen ihottuma

Eryteema

Luusto, lihakset ja sidekudos

Nivelkipu

Selkäkipu

Lihaskipu

Lihaskrampit

Niskakipu

Luukipu

Munuaiset ja virtsatiet

Virtsaumpi

Sukupuolielimet ja rinnat

Dysmenorrea

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Liikahikoilu

Vieroitusoireyhtymä

Kipu

Injektiokohdan kipu

Injektiokohdan kutina

Injektiokohdan punoitus

Injektiokohdan turvotus

Injektiokohdan reaktio

Injektiokohdan kovettuma

Injektiokohdan kyhmy

Perifeerinen turvotus

Astenia

Huonovointisuus

Kuume

Vilunväristykset

Vastasyntyneen vieroitusoireyhtymä

Rintakipu

Injektiokohdan tulehdus

Injektiokohdan mustelma

Injektiokohdan urtikaria

Tutkimukset

Poikkeava maksan toimintakokeen tulos

Vammat, myrkytykset ja hoitokomplikaatiot

Huimaus toimenpiteen aikana

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaukset

Injektiokohdan reaktiot

Kaksoissokkoutetussa vaiheen 3 tehokkuustutkimuksessa injektiokohtaan liittyviä haittavaikutuksia todettiin Buvidal-hoitoryhmässä 36 potilaalla (16,9 %) 213:sta (5 % annetuista injektioista). Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat injektiokohdan kipu (8,9 %), injektiokohdan kutina (6,1 %) ja injektiokohdan punoitus (4,7 %). Injektiokohdan reaktiot olivat kaikki lieviä tai keskivaikeita, ja useimmat tapahtumat olivat ohimeneviä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet

Keskushermoston lamasta johtuva hengityslama on tärkein hoitoa vaativa oire buprenorfiinin yliannostustapauksissa, sillä se voi johtaa hengityksen pysähtymiseen ja kuolemaan.Liikahikoilu, uneliaisuus, heikkonäköisyys, mioosi, hypotensio, pahoinvointi, oksentelu ja/tai puheen häiriöt voivat myös olla merkkejä yliannostuksesta.

Hoito

Yleinen elintoimintoja ylläpitävä hoito tulee aloittaa, mukaan lukien potilaan hengityksen ja sydämen tilan tarkka seuranta. Normaalien tehohoitotoimenpiteiden jälkeen tulee antaa oireenmukaista hengityslamaan liittyvää hoitoa. On varmistettava, että hengitystiet pysyvät auki ja hengitystä on avustettava tai tarkkailtava. Potilas tulee siirtää paikkaan, jossa täydelliset elvytysvälineet ovat saatavilla. Jos potilas oksentaa, on tärkeää estää oksennuksen joutuminen hengitysteihin. Opioidiantagonistin (esim. naloksoni) antamista suositellaan, vaikka sillä onkin heikompi teho buprenorfiinin aiheuttamien hengitysoireiden kumoamisessa verrattuna sen tehoon puhtaisiin agonistiopioideihin.

Buprenorfiinin pitkä vaikutusaika ja hidas vapautuminen Buvidal-valmisteestatulee ottaa huomioon, kun päätetään yliannostuksen aiheuttamien vaikutusten kumoamiseen tarvittavan hoidon kestosta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Naloksoni saattaa poistua elimistöstä buprenorfiinia nopeammin, jolloin aiemmin hallinnassa olleet buprenorfiinin yliannostuksen oireet saattavat palata.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut hermostoon vaikuttavat lääkeaineet, opioidiriippuvuuden hoitoon käytettävät lääkeaineet, ATC-koodi: N07BC01

Vaikutusmekanismi

Buprenorfiini on osittainen opioidiagonisti/-antagonisti, joka kiinnittyy aivojen μ- (myy) ja κ- (kappa)-opiodireseptoreihin. Sen vaikutus opioidiriippuvuuden ylläpitohoidossa perustuu sen hitaasti reversiibeleihin ominaisuuksiin μ-opioidireseptoreiden suhteen, joka saattaa minimoida opioidiriippuvaisen potilaan aineiden tarpeen pitkään.

Opioidiagonistin kattovaikutus havaittiin kliinistä farmakologiaa selvittävissä tutkimuksissa opioidiriippuvaisilla henkilöillä.

Kliininen teho

Buvidal-valmisteen tehoa ja turvallisuuttaopioidiriippuvuuden hoidossa selvitettiin vaiheen 3 satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, kahdella lumelääkkeellä ja joustavilla annoksilla tehdyssä, aktiivikontrolloidussa avaintutkimuksessa potilailla, joilla oli keskivaikea tai vaikea opioidiriippuvuus. Tässä tutkimuksessa 428 potilasta satunnaistettiin jompaankumpaan kahdesta hoitoryhmästä. Buvidal-ryhmän potilaat (n = 213) saivat injektioita viikoittain (16–32 mg) ensimmäisten 12 viikon ajan ja sen jälkeen kuukausittain (64–160 mg) viimeisten 12 viikon ajan. Sen lisäksi he saivat lumelääkettä sisältäneitä resoriblettejä päivittäin koko hoitovaiheen ajan. Kielen alle annosteltavaa buprenorfiini- ja naloksonivalmistetta saaneessa ryhmässä potilaat (n = 215) saivat lumeinjektioita viikoittain ensimmäisten 12 viikon ajan ja sen jälkeen kuukausittain viimeisten 12 viikon ajan. Sen lisäksi he saivat buprenorfiinia ja naloksonia sisältäneitä resoriblettejä koko hoitovaiheen ajan (8–24 mg ensimmäisten 12 viikon ajan ja 8–32 mg viimeisten 12 viikon ajan). Niiden 12 viikon aikana, jolloin injektioita annettiin kuukausittain, molempien ryhmien potilaille voitiin antaa tarvittaessa yksi 8 mg:n viikoittainen Buvidal-lisäannos kuukaudessa. Potilaat kävivät 12 käynnillä viikoittain ensimmäisten 12 viikon ajan ja 6 käynnillä viimeisten 12 viikon ajan (3 sovittua käyntiä kuukausittain ja 3 satunnaisena ajankohtana järjestettyä käyntiä virtsan huumeseulaa varten). Kullakin käynnillä arvioitiin tehon ja turvallisuuden tulosmuuttujat.

Satunnaistettuja potilaita oli yhteensä 428, ja 69,0 % (147/213) Buvidal-hoitoryhmän potilaista ja 72,6 % (156/215) kielen alle annosteltavaa buprenorfiini- ja naloksonivalmistetta saaneen ryhmän potilaista suoritti 24 viikkoa kestäneen hoitovaiheen loppuun.

Tutkimuksessa saavutettiin ensisijainen päätetapahtuma eli yhdenveroisuus niiden virtsanäytteiden keskimääräisessä prosenttiosuudessa, joista ei todettu kiellettyjä opioideja hoitoviikkojen 1–24 aikana Buvidal-ryhmässä kielen alle annosteltavaa buprenorfiini- ja naloksonivalmistetta saaneeseen ryhmään verrattuna (taulukko 4). Toissijaisen päätetapahtuman (kertymäfunktio [CDF] opioidinegatiivisten virtsanäytteiden prosenttiosuudelle hoitoviikoilla 4–24) suhteen osoitettiin Buvidal-valmisteen paremmuus kielen alle annosteltavaan buprenorfiini- ja naloksonivalmisteeseen nähden (ennalta määritetty testausjärjestys) (taulukko 4).

Taulukko 4. Tehokkuusmuuttujat vaiheen 3 satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, kahdella lumelääkkeellä ja joustavilla annoksilla tehdyssä, aktiivikontrolloidussa avaintutkimuksessa potilailla, joilla oli keskivaikea tai vaikea opioidiriippuvuus

Tehokkuusmuuttuja

Tilasto

Buvidal

SL BPN/NX

Hoitoero (%)a (95 % CI)

P-arvo

Niiden virtsanäytteiden prosenttiosuus, joista ei todettu kiellettyjä opioideja

N

213

215

LS-keskiarvo (%) (SE)

35,1 (2,48)

28,4 (2,47)

6,7

< 0,001

95 % CI

30,3–40,0

23,5–33,3

-0,1–13,6

CDF niiden virtsanäytteiden prosenttiosuudelle, joista ei todettu kiellettyjä opioideja viikoilla 4–24

N

213

215

Mediaani

26,7

6,7

-

0,008b

CDF = kertymäfunktio, CI = luottamusväli, LS = pienin neliösumma; SE = keskivirhe, SL BPN/NX = kielen alle annosteltava buprenorfiini- ja naloksonivalmiste

a Ero = Buvidal – SL BPN/NX.

b P-arvo koski paremmuutta

Buvidal-valmisteella tehtiin pitkäkestoinen, avoin, vaiheen 3 turvallisuustutkimus, jossa viikoittain ja kuukausittain annettavaa Buvidal-valmistetta käytettiin joustavina annoksina 48 viikon ajan. Tutkimukseen otettiin yhteensä 227 potilasta, joilla oli keskivaikea tai vaikea opioidiriippuvuus. Näistä potilaista 190 siirrettiin kielen alle annosteltavasta buprenorfiinivalmisteesta (naloksonilla tai ilman) Buvidal-valmisteeseen, ja 37 potilasta ei ollut saanut aiemmin buprenorfiinihoitoa. 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen aikana potilaat voitiin siirtää viikoittain annettavista Buvidal-injektioista kuukausittain annettaviin injektioihin tai päinvastoin, ja heidän annostaan voitiin muuttaa (8–32 mg Buvidal-valmistetta viikossa ja 64–160 mg Buvidal-valmistetta kuukaudessa) lääkärin harkinnan mukaan.

Niistä potilaista, joiden hoito vaihdettiin kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-valmisteeseen, 78,8 %:lla ei todettu virtsanäytteestä kiellettyjä opioideja lähtötilanteessa ja 84,0 %:lla 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen lopussa. Niistä potilaista, jotka eivät olleet saaneet aiemmin buprenorfiinihoitoa, 0,0 %:lla ei todettu virtsanäytteestä kiellettyjä opioideja lähtötilanteessa ja 63,0 %:lla 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen lopussa. Yhteensä 156 potilasta (68,7 %) suoritti 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen loppuun.

Farmakokinetiikka

Viikoittain käytetty Buvidal

Imeytyminen

Injektion jälkeen buprenorfiinin pitoisuus plasmassa suurenee huippuunsa (tmax) noin 24 tunnin mediaaniajassa.Buvidal-valmisteenabsoluuttinen biologinen hyötyosuus on täydellinen. Vakaan tilan altistustaso saavutetaan neljännen viikkoannoksen kohdalla.

Altistuksen annoksesta riippuvaa suurenemista todetaan annosalueella 8–32 mg.

Jakautuminen

Buprenorfiinin näennäinen jakautumistilavuus on noin 1 900 l. Buprenorfiini sitoutuu noin 96-prosenttisesti proteiineihin, pääasiassa alfa- ja beetaglobuliiniin.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Buprenorfiini metaboloituu oksidatiivisesti 14-N-dealkylaation kautta N-desalkyylibuprenorfiiniksi (kutsutaan myös norbuprenorfiiniksi) sytokromi P450 CYP3A4:n vaikutuksesta sekä kantamolekyylin ja dealkyloituneen metaboliitin glukurokonjugaation kautta. Norbuprenorfiini on µ-opioidiagonisti, jolla on heikko luontainen aktiivisuus.

Buvidal-valmisteen antaminen ihon alle johtaa merkitsevästi pienempiin norbuprenorfiinimetaboliitin pitoisuuksiin plasmassa verrattuna kielen alle annosteltavaan buprenorfiiniin ensikierron metabolian puuttumisen vuoksi.

Vapautumisnopeus rajoittaa Buvidal-valmisteen sisältämän buprenorfiinin eliminaatiota,ja terminaalinen puoliintumisaika on 3–5 päivää.

Buprenorfiini eliminoituu glukurokonjugoitujen metaboliittien sappierityksen kautta pääasiallisesti (70 %) ulosteisiin, loppu eliminoituu virtsaan. Buprenorfiinin kokonaispuhdistuma on noin 68 l/h.

Kuukausittain käytetty Buvidal

Imeytyminen

Injektion jälkeen buprenorfiinin pitoisuus plasmassa suurenee huippuunsa (tmax) 6–10 tunnin mediaaniajassa.Buvidal-valmisteenabsoluuttinen biologinen hyötyosuus on täydellinen. Vakaan tilan altistustaso saavutetaan neljännen kuukausiannoksen kohdalla.

Altistuksen annoksesta riippuvaa suurenemista todetaan annosalueella 64–128 mg.

Jakautuminen

Buprenorfiinin näennäinen jakautumistilavuus on noin 1 900 l. Buprenorfiini sitoutuu noin 96-prosenttisesti proteiineihin, pääasiassa alfa- ja beetaglobuliiniin.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Buprenorfiini metaboloituu oksidatiivisesti 14-N-dealkylaation kautta N-desalkyylibuprenorfiiniksi (kutsutaan myös norbuprenorfiiniksi) sytokromi P450 CYP3A4:n vaikutuksesta sekä kantamolekyylin ja dealkyloituneen metaboliitin glukurokonjugaation kautta. Norbuprenorfiini on µ-opioidiagonisti, jolla on heikko luontainen aktiivisuus.

Buvidal-valmisteen antaminen ihon alle johtaa merkitsevästi pienempiin norbuprenorfiinimetaboliitin pitoisuuksiin plasmassa verrattuna kielen alle annosteltavaan buprenorfiiniin ensikierron metabolian puuttumisen vuoksi.

Vapautumisnopeus rajoittaa Buvidal-valmisteen sisältämän buprenorfiinin eliminaatiota,ja terminaalinen puoliintumisaika on 19–25 päivää.

Buprenorfiini eliminoituu glukurokonjugoitujen metaboliittien sappierityksen kautta pääasiallisesti (70 %) ulosteisiin, loppu eliminoituu virtsaan. Buprenorfiinin kokonaispuhdistuma on noin 68 l/h.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät potilaat

Tietoa farmakokinetiikasta iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) potilailla ei ole saatavana.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten kautta tapahtuvalla eliminoitumisella on suhteellisen vähäinen osuus (≈ 30 %) buprenorfiinin kokonaispuhdistumasta. Munuaisten toimintaan perustuvaa annoksen säätöä ei tarvita, mutta varovaisuutta on syytä noudattaa, kun lääkettä annetaan potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta

Taulukossa 5 on yhteenveto kliinisen tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksessa buprenorfiinialtistus määriteltiin terveillä ja eriasteista maksan vajaatoimintaa sairastavilla tutkittavilla, joille annettiin buprenorfiinia ja naloksonia 2,0/0,5 mg sisältävä resoribletti.

Taulukko 5. Maksan vajaatoiminnan vaikutus buprenorfiinin farmakokineettisiin parametreihin, kun terveille ja eriasteista maksan vajaatoimintaa sairastaville tutkittaville annettiin buprenorfiinia ja naloksonia (2,0/0,5 mg) sisältävää valmistetta kielen alle (muutos suhteessa terveisiin tutkittaviin)

Farmakokineettinen parametri

Lievä maksan vajaatoiminta

(Child-Pughin luokka A)

(n = 9)

Keskivaikea maksan vajaatoiminta

(Child-Pughin luokka B)

(n = 8)

Vaikea maksan vajaatoiminta

(Child-Pughin luokka C)

(n = 8)

Buprenorfiini

Cmax

1,2-kertainen suurenema

1,1-kertainen suurenema

1,7-kertainen suurenema

AUCviimeinen

Samaa luokkaa kuin verrokkiryhmässä

1,6-kertainen suurenema

2,8-kertainen suurenema

Kaiken kaikkiaan buprenorfiinialtistus plasmassa suureni noin 3-kertaisesti vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Farmakokineettisiä tietoja pediatrisista (alle 18-vuotiaista) potilaista ei ole saatavilla. Simuloiduissa buprenorfiinialtistustiedoissa 16-vuotiailla nuorilla näkyi alemmat Cmax- ja AUC-arvot verrattuna havaittuihin arvoihin aikuisilla, jotka saivat Buvidalia viikoittain ja kuukausittain.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Buprenorfiinin akuuttia toksisuutta oraalisen ja parenteraalisen (laskimoon, vatsaonteloon) annon jälkeen on selvitetty hiirillä ja rotilla. Haittavaikutukset perustuivat buprenorfiinin tunnettuun farmakologiseen vaikutukseen.

Buprenorfiinin kudos- ja biokemiallinen toksisuus osoittautui vähäiseksi, kun sitä annettiin beagleille ihon alle kuukauden ajan, reesusapinoille suun kautta kuukauden ajan ja rotille ja paviaaneille lihakseen kuuden kuukauden ajan.

Tutkittaessa teratologiaa ja lisääntymistoksisuutta lihaksensisäisellä annolla rotille ja kaniineille havaittiin, ettei buprenorfiini ole embryotoksinen tai teratogeeninen, eikä sillä ole merkittäviä vaikutuksia vieroitukseen rintamaidosta. Rotilla ei ilmennyt haitallista vaikutusta hedelmällisyyteen tai lisääntymistoimintaan yleensä.

Rotilla ja koirilla tehdyt krooniset toksisuustutkimuksetBuvidal-valmisteessa käytetyllä vehikkelillä eivät viitanneet erityiseen vaaraan ihmisille.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Buvidal 8 mg, 16 mg, 24 mg, 32 mg:

Soijapavun fosfatidyylikoliini

Glyserolidioleaatti

Etanoli, vedetön

Buvidal64 mg, 96 mg, 128 mg:

Soijapavun fosfatidyylikoliini

Glyserolidioleaatti

N-metyylipyrrolidoni

Yhteensopimattomuudet

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

18 kuukautta.

Säilytys

Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BUVIDAL depotinjektioneste, liuos
8 mg 1 kpl (113,89 €)
16 mg 1 kpl (113,89 €)
24 mg 1 kpl (113,89 €)
32 mg 1 kpl (113,89 €)
64 mg 1 kpl (442,23 €)
96 mg 1 kpl (442,23 €)
128 mg 1 kpl (442,23 €)

PF-selosteen tieto

1 ml:n esitäytetty ruisku (tyypin I lasia), jossa on männän pidike (fluoropolymeeripinnoitteista bromobutyylikumia), neula (½ tuumaa, 23 G, 12 mm) ja neulansuojus (styreenibutadieenikumia). Esitäytetty ruisku on koottu turvalaitteeseen, joka estää injektion jälkeiset neulanpistot. Turvaruiskun neulansuojus voi sisältää luonnonkumia, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita lateksiherkille henkilöille.

Pakkauskoot:

Pakkaus sisältää yhden esitäytetyn ruiskun, jossa on pidike, neula, neulansuojus, turvalaite ja yksi männän varsi.

Valmisteen kuvaus:

Kellertävä tai keltainen, kirkas liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Tärkeää tietoa

  • Lääke annetaan ihonalaiskudokseen.
  • Lääkkeen antamista verisuoneen, lihakseen ja ihoon tulee välttää.
  • Ei saa käyttää, jos turvaruisku on rikkoutunut tai pakkaus on vahingoittunut.
  • Ruiskun neulansuojus voi sisältää luonnonkumia, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita lateksiherkille henkilöille.
  • Käsittele turvaruiskua varoen, jotta et pistä itseäsi vahingossa. Turvaruiskussa on neulanpistoilta suojaava turvalaite, joka aktivoituu, kun injektio on annettu. Älä poista turvaruiskun korkkia ennen kuin olet valmis antamaan injektion. Älä koskaan yritä laittaa korkkia takaisin neulan päälle.
  • Hävitä käytetty turvaruisku välittömästi käytön jälkeen. Turvaruiskua ei saa käyttää uudelleen.

Ennen antoa

Turvaruiskun osat:

Kuva 1:

Turvaruisku: ennen käyttöä a) neulansuojus, b) ruiskun suojuksen runko-osa, c) ruiskun suojuksen siivekkeet, d) mäntä, e) männän pää

Turvaruisku: Käytön jälkeen (kun neulan suojamekanismi on aktivoitunut)

Huomaa, että pienin injektoitava määrä näkyy annosikkunassa hädin tuskin, sillä turvalaitteen jousi "peittää" osan lasisesta sylinteristä lähellä neulaa.

Anto (ks. myös kohta Annostus ja antotapa)

  • Ota ruisku pahvilaatikosta: tartu ruiskuun ruiskun suojuksen runko-osasta.
  • Pitele ruiskua neulansuojuksesta ja työnnä männän varsi männän pidikkeeseen kiertämällä vartta varovasti myötäpäivään, kunnes se on tiukasti paikallaan (ks. kuva 2).

Kuva 2:

Ennen

Jälkeen

  • Tarkasta turvaruisku huolellisesti:

Älä käytä turvaruiskua pahvilaatikossa tai ruiskun etiketissä mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen.

  • Ruiskussa voi näkyä pieni ilmakupla. Se on normaalia.
  • Liuoksen tulee olla kirkasta. Älä käytä turvaruiskua, jos liuos sisältää näkyviä hiukkasia tai on sameaa.

Valitse injektiokohta. Injektiot tulee antaa pakaran, reiden, vatsan tai olkavarren alueelle (ks. kuva 3) injektiokohtaa kierrättäen siten, että samaa kohtaa käytetään uudelleen aikaisintaan 8 viikon kuluttua. Lääkkeen pistämistä vyötärölle tai alle 5 cm:n etäisyydelle navasta tulee välttää.

Kuva 3:

  • Pue käsineet ja puhdista injektiokohta alkoholipyyhkeellä (ei sisälly pakkaukseen) pyörivällä liikkeellä. Älä koske puhdistettuun alueeseen uudelleen ennen injektion antamista.
  • Pitele turvaruiskua ruiskun suojuksen runko-osasta kuvan osoittamalla tavalla (ks. kuva 4) ja vedä neulansuojus varovasti suoraan pois neulan päältä. Hävitä neulansuojus välittömästi (älä koskaan yritä laittaa sitä takaisin neulan päälle). Neulan kärjessä voi näkyä pisara liuosta. Se on normaalia.

Kuva 4:

  • Nipistä injektiokohdan iho poimulle peukalon ja etusormen väliin kuvan osoittamalla tavalla (ks. kuva 5).
  • Pitele turvaruiskua kuvan osoittamalla tavalla ja työnnä neula tasaisella liikkeellä ihoon noin 90 asteen kulmassa (ks. kuva 5). Työnnä neula ihoon niin pitkälle kuin se menee.

Kuva 5:

  • Pitele ruiskua kuvan osoittamalla tavalla (ks. kuva 6) ja paina mäntää hitaasti, kunnes männän pää lukittuu ruiskun suojuksen siivekkeiden väliin ja liuos on kokonaan pistetty.

Kuva 6:

  • Vedä neula varovasti pois ihosta. On suositeltavaa pitää mäntä pohjaan painettuna, kun neula vedetään varovasti suoraan pois injektiokohdasta (ks. kuva 7).

Kuva 7:

  • Vapauta mäntä hitaasti heti, kun neula on vedetty kokonaan pois ihosta. Ruiskun suojuksen pitäisi nyt automaattisesti siirtyä peittämään neula (ks. kuva 8). Injektiokohdassa voi näkyä hiukan verta. Pyyhi kohta tarpeen mukaan vanulla tai harsotaitoksella.

Kuva 8:

Ruiskun hävittäminen

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

BUVIDAL depotinjektioneste, liuos
8 mg 1 kpl
16 mg 1 kpl
24 mg 1 kpl
32 mg 1 kpl
64 mg 1 kpl
96 mg 1 kpl
128 mg 1 kpl

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

N07BC01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

25.10.2018

Yhteystiedot

CAMURUS AB
Ideon Science Park
SE-22370 Lund
Sweden

www.camurus.com