BUVIDAL depotinjektioneste, liuos 8 mg, 16 mg, 24 mg, 32 mg, 64 mg, 96 mg, 128 mg, 160 mg

Buvidal 8 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 8 mg buprenorfiinia

Buvidal 16 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 16 mg buprenorfiinia

Buvidal 24 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 24 mg buprenorfiinia

Buvidal 32 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 32 mg buprenorfiinia

Buvidal 64 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 64 mg buprenorfiinia

Buvidal 96 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 96 mg buprenorfiinia

Buvidal 128 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 128 mg buprenorfiinia

Buvidal 160 mg depotinjektioneste, liuos
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 160 mg buprenorfiinia

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan
Vahvuudet 8 mg, 16 mg, 24 mg ja 32 mg sisältävät 95,7 mg alkoholia (etanolia) per millilitra (10 % w/w)

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Depotinjektioneste, liuos.

Opioidiriippuvuuden hoito osana lääketieteellistä, sosiaalista ja psykologista hoitoa. Hoito on tarkoitettu aikuisille ja vähintään 16-vuotiaille nuorille.

BUVIDAL depotinjektioneste, liuos
24 mg 1 kpl
96 mg 1 kpl

• Valmisteen käyttö opioidiriippuvuuden vieroitus- tai korvaushoidossa on luvallista vain siten rajattuna kuin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa opioidiriippuvuuden vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä on esitetty ja jos potilas on allekirjoittanut asetuksessa tarkoitetun apteekkisopimuksen.

BUVIDAL depotinjektioneste, liuos
8 mg 1 kpl
16 mg 1 kpl
32 mg 1 kpl
64 mg 1 kpl
128 mg 1 kpl
160 mg 1 kpl

• Valmistetta voi käyttää vain sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen opioidiriippuvuuden vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä mukaisesti ja niissä terveydenhuollon yksiköissä, joissa lääke luovutetaan käyttöön valvotusti tai yksiköissä, joissa lääkkeen annostelee potilaalle terveydenhuollon henkilökunta. Valmistetta ei saa toimittaa apteekista potilaalle.

Buvidal-hoitoasaavat antaa vain terveydenhuollon ammattilaiset. Hoidon saa aloittaa ainoastaan lääkäri, jolla on kokemusta opioidiriippuvuuden hoidosta, ja hänen on valvottava hoitoa. Buprenorfiinin määrääminen ja anto vaativat asianmukaisia varotoimia, kuten potilaan seurantakäyntejä, joilla potilasta seurataan kliinisesti potilaan tarpeiden mukaan. Potilas ei saa viedä valmistetta kotiin eikä ottaa sitä itse.

Ennen hoidon aloittamista huomioon otettavat varotoimet

Jotta vältettäisiin vieroitusoireiden provosoituminen, Buvidal-hoito tulisi aloittaa vasta silloin, kun lieviä tai keskivaikeita vieroitusoireita on selvästi ja objektiivisesti havaittavissa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Ennen hoidon aloittamista on tarkasteltava käytetyn opioidin tyyppiä (ts. pitkä- tai lyhytvaikutteinen opioidi), aikaa, joka on kulunut viimeisestä opioidin käyttökerrasta, ja minkä asteista opioidiriippuvuus on.

• Heroiinia tai lyhytvaikutteisia opioideja käyttävillä potilailla ensimmäinen Buvidal-annos annetaan aikaisintaan 6 tunnin kuluttua viimeisestä opioidien käyttökerrasta.
• Metadonia saavilla potilailla metadoniannosta tulee vähentää niin, että se on enintään 30 mg/vrk ennen Buvidal-hoidon aloittamista. Ensimmäinen Buvidal-annos annetaan aikaisintaan 24 tunnin kuluttua viimeisestä metadoniannoksesta. Buvidalsaattaa provosoida metadonista riippuvaisten potilaiden vieroitusoireita.

Annostus

Hoidon aloitus potilailla, jotka eivät jo saa buprenorfiinia
Jos potilas ei ole aiemmin käyttänyt buprenorfiinia, hänelle tulee antaa 4 mg:n buprenorfiiniannos kielen alle ja häntä tulee tarkkailla tunnin ajan ennen ensimmäisen Buvidal-viikkoannoksen antamista. Näin varmistetaan, että potilas sietää buprenorfiinia.

Suositeltu Buvidal-aloitusannos on 16 mg ja yksi tai kaksi 8 mg:n lisäannosta vähintään 1 vuorokauden välein annettuna. Tavoiteannos on 24 mg tai 32 mg ensimmäisen hoitoviikon aikana. Suositeltu annos toisella hoitoviikolla on ensimmäisen hoitoviikon aikana annettu kokonaisannos.

Kun hoito on aloitettu viikoittain annettavalla Buvidal-valmisteella, kuukausittain annettavaan Buvidal-hoitoon voidaan siirtyä taulukossa 2 annettujen annoksen muunto-ohjeiden mukaisesti ja kun potilaat on stabiloitu viikoittaisella hoidolla (vähintään neljä viikkoa, jos käytännössä mahdollista).

Siirtyminen kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-valmisteeseen
Potilaat, jotka ovat saaneet kielen alle annosteltavia buprenorfiinivalmisteita, voidaan siirtää suoraan viikoittain tai kuukausittain annettavaan Buvidal-hoitoon viimeistä päivittäistä kielen alle annettua buprenorfiiniannosta seuraavana päivänä taulukon 1 annossuositusten mukaisesti. Potilaan voinnin tarkempaa seurantaa suositellaan hoidon vaihtamista seuraavan annosjakson aikana.

Potilaat, jotka ovat saaneet kielen alle annosteltavia buprenorfiinivalmisteita annoksella 26–32 mg, voidaan siirtää suoraan käyttämään kuukausittaista 160 mg:n Buvidal-annosta. Potilaan vointia on seurattava tarkkaan hoidon vaihtamista seuraavan annosjakson aikana.

Milligrammoina laskettu buprenorfiiniannos voi vaihdella kielen alle annosteltavasta valmisteesta riippuen, ja mahdolliset valmistekohtaiset erot on otettava huomioon. Buvidal-valmisteen farmakokineettiset ominaisuudet on kuvattu kohdassa Farmakokinetiikka.

Ylläpitohoito ja annoksen säätäminen
Buvidal-hoitoavoidaan antaa viikoittain tai kuukausittain. Annoksia voidaan suurentaa tai pienentää, ja potilas voidaan siirtää viikoittain käytettävästä valmisteesta kuukausittain käytettävään valmisteeseen tai päinvastoin yksilöllisen tarpeen ja hoitavan lääkärin harkinnan mukaan taulukossa 1 annettujen suositusten mukaisesti. Potilas voi tarvita tarkempaa seurantaa hoidon vaihtamisen jälkeen. Pitkäaikaishoitoa koskevat arviot perustuvat 48 viikon ajalta kertyneisiin tietoihin.

Lisäannokset
Potilaalle saa antaa korkeintaan yhden 8 mg:n suuruisen lisäannoksen Buvidal-valmistetta säännöllisten viikko- tai kuukausiannosten välisellä ylimääräisellä käynnillä, ja tämän tulee perustua yksittäisen potilaan tilapäiseen tarpeeseen. Suurin annos viikossa potilaille, jotka saavat viikoittaista Buvidal-hoitoa, on 32 mg, ja lisäksi yksi 8 mg:n annos. Suurin annos kuukaudessa potilaille, jotka saavat kuukausittaista Buvidal-hoitoa, on 160 mg.

Väliin jääneet annokset
Jotta vältetään annosten jääminen väliin, viikkoannoksen voi antaa enintään 2 päivää ennen tavanomaista viikoittaista antoajankohtaa tai enintään 2 päivää sen jälkeen, ja kuukausiannoksen voi antaa enintään viikkoa ennen tavanomaista kuukausittaista antoajankohtaa tai enintään viikon sen jälkeen.

Mikäli annos jää väliin, seuraava annos on annettava niin pian kuin se on käytännössä mahdollista.

Hoidon tavoitteet ja hoidon lopettaminen
Ennen Buvidal-hoidon aloittamista on sovittava yhdessä potilaan kanssa hoidon tavoitteista. Buvidal-hoitoa lopetettaessa valmisteen depot-ominaisuudet on otettava huomioon ja annoksen pienentäminen vähitellen voi olla aiheellista vieroitusoireiden välttämiseksi, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. Jos potilaan hoito vaihdetaan kielen alle annosteltavaan buprenorfiiniin, se on tehtävä viikon kuluttua viimeisestä Buvidal-viikkoannoksesta tai kuukauden kuluttua viimeisestä Buvidal-kuukausiannoksestataulukossa 1 annettujen suositusten mukaisesti.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät potilaat
Buprenorfiinin turvallisuutta ja tehoa yli 65-vuotiailla potilailla ei ole määritetty. Annostuksesta ei voida antaa suosituksia.

Yleisesti ottaen iäkkäille potilaille,joiden munuaiset toimivat normaalisti, suositellaan samaa annostusta kuin nuoremmille aikuispotilaille, joiden munuaiset toimivat normaalisti. Iäkkäiden potilaiden munuaisten/maksan toiminta voi kuitenkin olla heikentynyt, joten annoksen säätäminen voi olla tarpeen (ks. jäljempänä).

Maksan vajaatoiminta
Buprenorfiinin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Buprenorfiinin käyttö on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Munuaisten vajaatoiminta
Buprenorfiiniannoksen säätöä ei tarvita potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun lääkettä annetaan potilaille, joilla munuaisten toiminta on vaikeasti heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat
Buprenorfiinin turvallisuutta ja tehoaalle 16-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Buvidalon tarkoitettu annettavaksi ainoastaan ihon alle. Se annetaan hitaana injektiona kokonaan ihonalaiseen kudokseen kehon eri alueille (pakaraan, reiteen, vatsan alueelle tai olkavarteen), joilla on riittävästi ihonalaista kudosta. Kullakin alueella voi olla useita injektiokohtia. Injektiokohtia on kierrätettävä sekä viikoittaisten että kuukausittaisten injektioiden kanssa. Samaa injektiokohtaa käytetään uudelleen aikaisintaan 8 viikon kuluttua viikoittaisen injektion kanssa. Ei ole olemassa kliinisiä tietoja, jotka tukisivat kuukausittaisen injektion antamista samaan kohtaan. Tämä tuskin on turvallisuutta koskeva huolenaihe. Päätöksen uudelleen injektoimisesta samaan kohtaan pitää myös perustua hoitavan lääkärin kliiniseen harkintaan. Potilaalle annettava annos tulee antaa yhtenä kertainjektiona, eikä sitä saa jakaa useampiin injektioihin. Annosta ei saa antaa suoneen (laskimoon), lihakseen tai ihonsisäisesti (ihoon) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Anto-ohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Vaikea hengityksen vajaatoiminta

Vaikea maksan vajaatoiminta

Akuutti alkoholismi tai delirium tremens

Anto

Buvidal-vahinkoinjektioita on pyrittävä välttämään. Annosta ei saa antaa suoneen (laskimoon), lihakseen tai ihoon.

Verisuoneen, kuten laskimoon, annettu injektio voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa, koska Buvidal muodostaa kiinteän massan joutuessaan kosketuksiin elimistön nesteiden kanssa. Tämä voisi aiheuttaa verisuonivaurion tai -tukoksen tai tromboembolisia tapahtumia.

Väärinkäytön ja viihdekäytön riskin minimoimiseksi lääkärin tulee noudattaa asianmukaisia varotoimia buprenorfiinia määrätessään ja annostellessaan. Terveydenhuollon ammattilaisen on annettava Buvidal suoraan potilaalle. Potilas ei saa viedä valmistetta kotiin eikä ottaa sitä itse. Potilasta on seurattava hoidon aikana depot-valmisteen poistoyritysten varalta.

Depot-ominaisuudet

Tämän valmisteen depot-ominaisuudet on otettava huomioon hoidon aikana ja myös hoitoa aloitettaessa ja lopetettaessa (ks. kohta Annostus ja antotapa). Etenkin potilaita, jotka käyttävät samanaikaisesti muita lääkevalmisteita ja/tai joilla on samanaikaisia sairauksia, on seurattava buprenorfiinipitoisuuksien suurenemisesta tai pienenemisestä johtuvien toksisuuden tai yliannostuksen merkkien ja oireiden sekä vieroitusoireiden varalta (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Farmakokinetiikka).

Hengityslama

Useita hengityslamasta johtuneita kuolemantapauksia on raportoitu, erityisesti kun buprenorfiinia on käytetty yhdessä bentsodiatsepiinien kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset), tai kun buprenorfiinia on käytetty ohjeiden vastaisesti. Kuolemantapauksia on myös raportoitu liittyen buprenorfiinin samanaikaiseen käyttöön muiden lamaavien aineiden, kuten alkoholin, gabapentinoidien (kuten pregabaliinin ja gabapentiinin) (ks. kohta Yhteisvaikutukset) tai muiden opioidien kanssa.

Buprenorfiinia on käytettävä varoen potilailla, joilla on hengityksen vajaatoimintaa (esim. keuhkoahtaumatauti, astma, cor pulmonale, heikentynyt hengityskapasiteetti, hypoksia, hyperkapnia, aiempi hengityslama tai kyfoskolioosi).

Buprenorfiini saattaa aiheuttaa vaikean ja mahdollisesti kuolemaan johtavan hengityslaman lapsilla ja muilla kuin opioideista riippuvaisilla henkilöillä, jos sitä joutuu vahingossa tai tarkoituksella heidän elimistöönsä.

Keskushermoston lamaantuminen

Buprenorfiini voi aiheuttaa uneliaisuutta, erityisesti jos sitä otetaan yhdessä alkoholin tai keskushermostoa lamaavien aineiden kuten bentsodiatsepiinien, rauhoittavien aineiden, sedatiivien, gabapentinoidien tai unilääkkeiden kanssa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn).

Toleranssi ja opioidien käyttöhäiriö (väärinkäyttö ja riippuvuus)

Buprenorfiini on osittainen myy-opiaattireseptorien agonisti, ja sen jatkuva käyttö voi saada aikaan opioidiriippuvuuden.

Opioidien, kuten buprenorfiinin, toistuva käyttö voi aiheuttaa toleranssin kehittymistä, fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta sekä opioidien käyttöhäiriön. Buprenorfiinin väärinkäyttö tai tahallinen virheellinen käyttö voi johtaa yliannostukseen ja/tai kuolemaan. Opioidien käyttöhäiriön kehittymisen riski on tavanomaista suurempi, jos potilaalla tai hänen perheenjäsenillään (vanhemmilla tai sisaruksilla) on aiemmin esiintynyt päihteiden väärinkäyttöä (alkoholihäiriö mukaan lukien), jos potilas tupakoi tai jos potilaalla on aiemmin esiintynyt muita mielenterveysongelmia (esim. vakavaa masennusta, ahdistuneisuutta tai persoonallisuushäiriöitä).

Ennen buprenofriinihoidon aloittamista ja hoidon aikana on sovittava yhdessä potilaan kanssa hoidosta, hoidon tavoitteista ja lopettamisesta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaita on seurattava päihdehakuisen käyttäytymisen havaitsemiseksi (esim. ennenaikaiset reseptin uusimispyynnöt). Tähän sisältyy myös samanaikaisesti käytettyjen opioidien ja psykoaktiivisten lääkkeiden (kuten bentsodiatsepiinien) tarkistus. Jos potilaalla esiintyy opioidien käyttöhäiriön oireita ja löydöksiä, on harkittava riippuvuuden hoitoon erikoistuneen lääkärin konsultointia.

Serotoniinioireyhtymä

Buvidal-valmisteen ja muiden serotonergisten lääkeaineiden, kuten MAO:n estäjien, selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeiden), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI-lääkkeiden) tai trisyklisten masennuslääkkeiden, samanaikainen käyttö voi johtaa serotoniinioireyhtymään, joka voi olla hengenvaarallinen tila (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Jos muiden serotonergisten lääkeaineiden samanaikainen käyttö on kliinisesti tarpeen, potilasta on tarkkailtava huolellisesti etenkin hoitoa aloitettaessa ja annosta suurennettaessa.

Serotoniinioireyhtymän oireita ovat esimerkiksi mielentilan muutokset, autonomisen hermoston epävakaus, neuromuskulaariset poikkeavuudet ja/tai maha-suolikanavan oireet. Jos potilaalla epäillään serotoniinioireyhtymää, on syytä harkita annoksen pienentämistä tai hoidon keskeyttämistä oireiden vaikeusasteesta riippuen.

Hepatiitti ja maksasairaudet

Ennen hoidon aloittamista on suositeltavaa tehdä lähtötilanteen maksan toimintakokeet ja dokumentoida mahdollinen virushepatiitti. Potilailla, joilla on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joilla on käytössään samanaikaisia lääkevalmisteita (ks. kohta Yhteisvaikutukset) ja/tai joiden maksan toiminta on heikentynyt, maksavaurion vaara on suurentunut. Maksan toiminnan säännöllinen seuranta on suositeltavaa.

Opioidiriippuvaisilla potilailla on raportoitu akuutteja maksavaurioita sekä kliinisissä tutkimuksissa että buprenorfiinia sisältävien lääkevalmisteiden markkinoilletulon jälkeisissä haittavaikutusraporteissa. Raportoidut poikkeavuudet vaihtelevat ohimenevästä, oireettomasta maksan transaminaasiarvojen kohoamisesta sytolyyttistä hepatiittia, maksan toimintahäiriötä, maksanekroosia, hepatorenaalista oireyhtymää, hepaattista enkefalopatiaa ja kuolemaa koskeviin tapauskertomuksiin. Monissa tapauksissa saattaa aiemmalla maksaentsyymien poikkeamalla, geneettisellä sairaudella, B- tai C-hepatiittivirusinfektiolla, alkoholin väärinkäytöllä, anoreksialla, muiden mahdollisesti maksatoksisten lääkeaineiden käytöllä tai käytössä olevalla pistettävällä aineella olla kausaalinen tai edesauttava rooli. Nämä taustatekijät tulee ottaa huomioon ennen buprenorfiinin määräämistä sekä hoidon aikana. Maksasairautta epäiltäessä tarvitaan biologisia ja etiologisia lisäselvityksiä. Löydöksistä riippuen Buvidal-hoito voidaan joutua keskeyttämään. Seurannan jatkaminen viikoittaista ja kuukausittaista hoitojaksoa pidempään voi olla tarpeen. Jos hoitoa jatketaan, maksan toimintaa tulee seurata tarkasti.

Opioidivieroitusoireyhtymän provosoiminen

Buprenorfiinihoitoa aloitettaessa on tärkeää ottaa huomioon, että buprenorfiini on osittainen agonisti. Buprenorfiinivalmisteet ovat provosoineet vieroitusoireita opioidiriippuvaisilla potilailla, kun niitä on annettu ennen kuin äskettäisen opioidien käytön tai väärinkäytön aiheuttamat agonistivaikutukset ovat hävinneet. Jotta vältettäisiin vieroitusoireiden provosoituminen, induktiohoito tulisi aloittaa vasta silloin, kun lieviä tai keskivaikeita vieroitusoireita on objektiivisesti havaittavissa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Hoidon keskeyttäminen voi aiheuttaa viiveellä ilmaantuvan vieroitusoireyhtymän.

Maksan vajaatoiminta

Buprenorfiini metaboloituu suuressa määrin maksassa. Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita tulee seurata buprenorfiinipitoisuuksien suurenemisen aiheuttamien opioidivieroitusoireiden ja toksisuuden ja yliannostuksen oireiden ja löydösten varalta. Buprenorfiinin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka). Maksan toimintaa on seurattava säännöllisesti hoidon aikana. Buprenorfiinin käyttö on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta Vasta-aiheet).

Munuaisten vajaatoiminta

Buprenorfiinin metaboliitit kertyvät potilaisiin, joilla on munuaisten vajaatoimintaa. Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun lääkettä annetaan potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

QT-ajan pidentyminen

Varovaisuutta on noudatettava, jos Buvidal-valmistetta annetaan samanaikaisesti muiden QT-väliä pidentävien lääkevalmisteiden kanssa ja potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt pitkä QT-oireyhtymää tai muita QT-ajan pidentymisen riskitekijöitä.

Akuutin kivun hoito

Akuutin kivun hoito jatkuvan Buvidal-hoidon aikana voi vaatia yhdistelmähoitoa opioideilla, joiden affiniteetti myy-opioidireseptoreihin on suuri (esim. fentanyyli), muilla kuin opioidikipulääkkeillä ja paikallisanestesialla. Suun kautta tai laskimoon annettavien lyhytvaikutteisten opioidikipulääkkeiden (välittömästi vapautuva morfiini, oksikodoni tai fentanyyli) titraaminen halutulle analgeettiselle tasolle voi vaatia suurempia annoksia, jos potilas saa Buvidal-hoitoa. Potilaita on seurattava hoidon aikana.

Käyttö lapsille ja nuorille

Buprenorfiinin turvallisuutta ja tehoa alle 16-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu (ks. kohta Annostus ja antotapa). Johtuen tietojen puutteesta nuorten kohdalla (16–17-vuotiaat), tämän ikäryhmän potilaita tulisi seurata tarkasti hoidon aikana.

Unenaikaiset hengityshäiriöt

Opioidit voivat aiheuttaa unenaikaisia hengityshäiriöitä, mukaan lukien sentraalista uniapneaa ja unenaikaista hypoksemiaa. Opioidien käyttö lisää sentraalisen uniapnean riskiä annosriippuvasti. Jos potilaalla on sentraalista uniapneaa, opioidien kokonaisannoksen pienentämistä on harkittava.

Luokkavaikutukset

Opioidit saattavat aiheuttaa ortostaattista hypotensiota.

Opioidit saattavat lisätä aivo-selkäydinnesteen painetta, mikä saattaa aiheuttaa kohtauksia. Siksi opioideja on käytettävä varoen potilailla, joilla on pään vamma, kallonsisäisiä leesioita, muita aivo-selkäydinnesteen paineen kohoamista aiheuttavia tiloja tai joilla on ollut aikaisempia kouristuskohtauksia.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa opioideja potilaille, joilla on hypotensio, eturauhasen liikakasvua tai virtsaputken ahtauma.

Opioidien aiheuttama mioosi, tajunnan tason muutokset tai kipuaistimuksen muutokset taudin oireina saattavat haitata potilaan arviointia tai vaikeuttaa diagnoosin tekemistä tai samanaikaisen sairauden kliinisen kulun seurantaa.

Opioidien on todettu kohottavan sapenjohdinten painetta, ja niitä on käytettävä varoen potilailla, joilla on sappiteiden toimintahäiriö.

Luonnonkumi (lateksi)

Neulansuojuksessa ei ole käytetty luonnonkumia (lateksia). Vähäisten jäämien mahdollisuutta kuitenkaan voida sulkea pois. Siksi on mahdollista, että lateksille herkillä yksilöillä voi ilmetä allergisia reaktioita.

Buvidal-valmisteella ei ole tehty yhteisvaikutustutkimuksia.

Buprenorfiinia tulee käyttää varoen samanaikaisesti seuraavien aineiden kanssa:

• naltreksoni ja nalmefeeni: Nämä ovat opioidiantagonisteja, jotka saattavat estää buprenorfiinin farmakologiset vaikutukset. Naltreksoni voi provosoida äkillisiä, pitkittyneitä ja voimakkaita vieroitusoireita opioidiriippuvaisilla potilailla, jotka saavat parhaillaan buprenorfiinihoitoa. Naltreksonihoitoa saavilla potilailla naltreksoni saattaa estää buprenorfiinin annolla tavoiteltavat hoitovaikutukset.
• alkoholijuomat tai alkoholia sisältävät lääkkeet, sillä alkoholi vahvistaa buprenorfiinin sedatiivista vaikutusta (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn).
• bentsodiatsepiinit: Tämä yhdistelmä saattaa johtaa kuolemaan keskushermostoperäisen hengityslaman seurauksena. Annoksia tulee siksi valvoa tarkasti, ja tätä yhdistelmää tulee välttää, jos väärinkäytön riski on olemassa. Potilaita tulee varoittaa siitä, että on äärimmäisen vaarallista ottaa itsehoitona lääkemääräysten ulkopuolisia bentsodiatsepiinejä samanaikaisesti tämän valmisteen kanssa, ja heitä tulee kehottaa käyttämään bentsodiatsapiinejä samanaikaisesti tämän lääkevalmisteen kanssa ainoastaan lääkärin määräämänä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• gabapentinoidit: Buvidal-valmisteen ja gabapentinoidien (gabapentinin ja pregabaliinin) samanaikainen käyttö saattaa johtaa hengityslamaan, hypotensioon, syvään sedaatioon, koomaan tai kuolemaan. Annoksia tulee siksi valvoa tarkasti, ja tätä yhdistelmää tulee välttää, jos väärinkäytön riski on olemassa. Potilaita tulee kehottaa käyttämään gabapentinoideja samanaikaisesti tämän lääkevalmisteen kanssaainoastaan lääkärin määräämänä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• Serotonergiset lääkevalmisteet, kuten MAO:n estäjät, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI) tai trisykliset masennuslääkkeet; näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö suurentaa serotoniinioireyhtymän (joka voi olla hengenvaarallinen tila) riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• muut keskushermostoa lamaavat lääkkeet: muut opioidijohdannaiset (esim. metadoni, analgeetit ja antitussiivit), eräät masennuslääkkeet, sedatiiviset H₁-reseptoriantagonistit, barbituraatit, muut anksiolyytit kuin bentsodiatsepiinit, psykoosilääkkeet, klonidiini ja sen sukuiset aineet. Nämä yhdistelmät voimistavat keskushermostolamaa. Vireystilan lasku saattaa heikentää vaarallisesti ajokykyä ja kykyä käyttää koneita (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn).
• opioidikipulääkkeet: Riittävää kivunlievitystä saattaa olla vaikea saada aikaan annettaessa vahvaa opioidiagonistia potilaille, jotka saavat buprenorfiinia. Siksi vahvan agonistin käyttöön liittyy yliannostuksen mahdollisuus, etenkin, jos yritetään toipua buprenorfiinin osittaisesta agonistivaikutuksesta tai jos buprenorfiinin pitoisuudet plasmassa ovat laskussa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
• Buprenorfiini metaboloituu norbuprenorfiiniksi pääasiassa CYP3A4:n vaikutuksesta. Yhteisvaikutuksia samanaikaisesti annettujen induktorien tai inhibiittorien kanssa on selvitetty tutkimuksissa, joissa käytettiin transmukosaalista ja transdermaalista buprenorfiinia. Buprenorfiini metaboloituu myös buprenorfiini-3β-glukuronidiksi UGT1A1:n vaikutuksesta.
  • CYP3A4:n inhibiittorit: saattavat estää bupreforfiinin metaboliaa, mikä johtaa buprenorfiinin ja norbuprenorfiinin suurentuneisiin Cmax- ja AUC-arvoihin. Ensikierron vaikutukset eivät koske Buvidal-valmistetta, ja CYP3A4:n inhibiittoreilla (esim. proteaasinestäjillä kuten ritonaviirilla, nelfinaviirilla ja indinaviirilla, tai atsolisienilääkkeillä kuten ketokonatsolilla ja itrakonatsolilla, tai makrolidiantibiooteilla) odotetaan olevan vähemmän vaikutuksia buprenorfiinin metaboliaan, jos niitä käytetään samanaikaisesti Buvidal-valmisteen kanssa verrattuna tilanteeseen, jossa niitä käytetään samanaikaisesti kielen alle annosteltavan buprenorfiinin kanssa. Seuranta voi olla tarpeen siirryttäessä kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-hoitoon, jotta plasman riittävästä buprenorfiinipitoisuudesta voidaan varmistua.
    Jos potilas saa jo Buvidal-hoitoa ja aloittaa hoidon CYP3A4:n inhibiittorilla, Buvidal-valmistetta tulee antaa viikoittain ja potilasta on seurattava ylihoidon merkkien ja oireiden varalta. Jos potilas taas saa samanaikaisesti Buvidal-valmistetta ja CYP3A4:n inhibiittoria ja lopettaa CYP3A4:n inhibiittorin käytön, häntä on seurattava vieroitusoireiden varalta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • CYP3A4:n induktorit: voivat indusoida buprenorfiinin metaboliaa, mikä johtaa alentuneisiin buprenorfiiniarvoihin. Ensikierron vaikutukset eivät koske Buvidal-valmistetta, ja CYP3A4:n induktoreilla (esim. fenobarbitaalilla, karbamatsepiinilla, fenytoiinilla tai rifampisiinilla) odotetaan olevan vähemmän vaikutuksia buprenorfiinin metaboliaan, jos niitä käytetään samanaikaisesti Buvidal-valmisteen kanssa verrattuna tilanteeseen, jossa niitä käytetään samanaikaisesti kielen alle annosteltavan buprenorfiinin kanssa. Seuranta voi olla tarpeen siirryttäessä kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-hoitoon, jotta plasman riittävästä buprenorfiinipitoisuudesta voidaan varmistua. Jos potilas saa jo Buvidal-hoitoa ja aloittaa hoidon CYP3A4:n induktorilla, Buvidal-valmistetta tulee antaa viikoittain ja potilasta on seurattava vieroitusoireiden varalta. Jos potilas taas saa samanaikaisesti Buvidal-valmistetta ja CYP3A4:n induktoria ja lopettaa CYP3A4:n induktorin käytön, häntä on seurattava ylihoidon oireiden varalta.
  • UGT1A1:n inhibiittorit saattavat vaikuttaa systeemiseen buprenorfiinialtistumiseen.
• monoamiinioksidaasin estäjät (MAO-estäjät): Morfiinista saatujen kokemusten perusteella opioidien vaikutukset saattavat voimistua.

• buprenorfiinin ja antikolinergisten aineiden tai antikolinergisesti vaikuttavien lääkkeiden (esim. trisyklisten masennuslääkkeiden, antihistamiinien, antipsykoottien, lihasrelaksanttien, Parkinsonin taudin hoitoon käytettävien lääkkeiden) samanaikainen käyttö saattaa lisätä antikolinergisia haittavaikutuksia.

Raskaus

Buprenorfiinin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa riittävästi tietoja. Eläinkokeiden tulokset eivät viittaa lisääntymistoksisuuteen (katso kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Buprenorfiinia pitäisi käyttää raskauden aikana vain, jos mahdolliset hyödyt ovat sikiölle aiheutuvia riskejä suuremmat.

Raskauden loppuvaiheessa buprenorfiiniannokset voivat aiheuttaa hengityslamaa vastasyntyneillä vauvoilla jopa lyhytaikaisen käytön jälkeen. Buprenorfiinin pitkäaikainen käyttö kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana saattaa aiheuttaa vieroitusoireyhtymän vastasyntyneellä (esim. hypertoniaa, vastasyntyneen vapinaa, vastasyntyneen kiihtymystä, myoklonusta tai kouristuksia). Oireyhtymä alkaa yleensä vasta useita tunteja tai useita päiviä syntymän jälkeen.

Buprenorfiinin pitkän puoliintumisajan vuoksi on harkittava vastasyntyneen useiden päivien ajan kestävää seurantaa syntymän jälkeen, jotta voidaan estää vastasyntyneen lapsen hengityslama tai vieroitusoireyhtymä.

Imetys

Buprenorfiini ja sen metaboliitit erittyvät ihmisen rintamaitoon, ja Buvidal-valmistetta on käytettävä varoen imetyksen aikana.

Hedelmällisyys

Buprenorfiinin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen ei ole olemassa riittävästi tietoja.

Buprenorfiinin ei ole todettu vaikuttavan hedelmällisyyteen eläimillä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Buprenorfiinilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn silloin, kun sitä annetaan opioidiriippuvaisille potilaille. Buprenorfiini saattaa aiheuttaa uneliaisuutta tai huimausta tai heikentää ajattelukykyä, erityisesti hoidon induktiovaiheessa ja annoksen säätövaiheessa. Jos valmistetta käytetään yhdessä alkoholin tai keskushermostoa lamaavien aineiden kanssa, vaikutus on todennäköisesti merkittävämpi (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Potilasta tulee varoittaa ajamisesta ja vaarallisten koneiden käytöstä tätä lääkettä käytettäessä, kunnes tiedetään, miten lääke vaikuttaa potilaaseen. Hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen on annettava yksilöllinen suositus.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimpiä buprenorfiinin käytön yhteydessä raportoituja haittavaikutuksia ovat päänsärky, pahoinvointi, liikahikoilu, unettomuus, vieroitusoireyhtymä ja kipu.

Taulukoitu luettelo haittavaikutuksista

Taulukossa 2 on lueteltu buprenorfiinin (myös Buvidal-valmisteen) käytön yhteydessä raportoidut haittavaikutukset. Käytössä ovat seuraavat termit ja esiintymistiheydet: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaukset

Injektiokohdan reaktiot
Kaksoissokkoutetussa vaiheen 3 tehokkuustutkimuksessa injektiokohtaan liittyviä haittavaikutuksia todettiin Buvidal-hoitoryhmässä 36 potilaalla (16,9 %) 213:sta (5 % annetuista injektioista). Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat injektiokohdan kipu (8,9 %), injektiokohdan kutina (6,1 %) ja injektiokohdan punoitus (4,7 %). Injektiokohdan reaktiot olivat kaikki lieviä tai keskivaikeita, ja useimmat tapahtumat olivat ohimeneviä.

Buvidal-valmisteen markkinoilletulon jälkeisessä käytössä on ilmoitettu injektiokohtaan liittyvinä haittavaikutuksina paiseita, haavaumia ja kuoliota.

Lääkeriippuvuus

Buvidal-valmisteen toistuva käyttö voi johtaa lääkeriippuvuuteen, vaikka sitä käytetään hoitoannoksina. Lääkeriippuvuuden riskissä voi olla potilaan yksilöllisistä riskitekijöistä, annostuksesta ja opioidihoidon kestosta johtuvia eroja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet

Keskushermoston lamasta johtuva hengityslama on tärkein hoitoa vaativa oire buprenorfiinin yliannostustapauksissa, sillä se voi johtaa hengityksen pysähtymiseen ja kuolemaan. Liikahikoilu, uneliaisuus, heikkonäköisyys, mioosi, hypotensio, pahoinvointi, oksentelu ja/tai puheen häiriöt voivat myös olla merkkejä yliannostuksesta.

Hoito

Yleinen elintoimintoja ylläpitävä hoito tulee aloittaa, mukaan lukien potilaan hengityksen ja sydämen tilan tarkka seuranta. Normaalien tehohoitotoimenpiteiden jälkeen tulee antaa oireenmukaista hengityslamaan liittyvää hoitoa. On varmistettava, että hengitystiet pysyvät auki ja hengitystä on avustettava tai tarkkailtava. Potilas tulee siirtää paikkaan, jossa täydelliset elvytysvälineet ovat saatavilla. Jos potilas oksentaa, on tärkeää estää oksennuksen joutuminen hengitysteihin. Opioidiantagonistin (esim. naloksoni) antamista suositellaan, vaikka sillä onkin heikompi teho buprenorfiinin aiheuttamien hengitysoireiden kumoamisessa verrattuna sen tehoon puhtaisiin agonistiopioideihin.

Buprenorfiinin pitkä vaikutusaika ja hidas vapautuminen Buvidal-valmisteestatulee ottaa huomioon, kun päätetään yliannostuksen aiheuttamien vaikutusten kumoamiseen tarvittavan hoidon kestosta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Naloksoni saattaa poistua elimistöstä buprenorfiinia nopeammin, jolloin aiemmin hallinnassa olleet buprenorfiinin yliannostuksen oireet saattavat palata.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut hermostoon vaikuttavat lääkeaineet, opioidiriippuvuuden hoitoon käytettävät lääkeaineet, ATC-koodi: N07BC01

Vaikutusmekanismi

Buprenorfiini on osittainen opioidiagonisti/-antagonisti, joka kiinnittyy aivojen μ- (myy) ja κ- (kappa)-opiodireseptoreihin. Sen vaikutus opioidiriippuvuuden ylläpitohoidossa perustuu sen hitaasti reversiibeleihin ominaisuuksiin μ-opioidireseptoreiden suhteen, joka saattaa minimoida opioidiriippuvaisen potilaan aineiden tarpeen pitkään.

Opioidiagonistin kattovaikutus havaittiin kliinistä farmakologiaa selvittävissä tutkimuksissa opioidiriippuvaisilla henkilöillä.

Kliininen teho

Buvidal-valmisteen tehoa ja turvallisuutta opioidiriippuvuuden hoidossa selvitettiin vaiheen 3 satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, kahdella lumelääkkeellä ja joustavilla annoksilla tehdyssä, aktiivikontrolloidussa avaintutkimuksessa potilailla, joilla oli keskivaikea tai vaikea opioidiriippuvuus. Tässä tutkimuksessa 428 potilasta satunnaistettiin jompaankumpaan kahdesta hoitoryhmästä. Buvidal-ryhmän potilaat (n = 213) saivat injektioita viikoittain (16–32 mg) ensimmäisten 12 viikon ajan ja sen jälkeen kuukausittain (64–160 mg) viimeisten 12 viikon ajan. Sen lisäksi he saivat lumelääkettä sisältäneitä resoriblettejä päivittäin koko hoitovaiheen ajan. Kielen alle annosteltavaa buprenorfiini- ja naloksonivalmistetta saaneessa ryhmässä potilaat (n = 215) saivat lumeinjektioita viikoittain ensimmäisten 12 viikon ajan ja sen jälkeen kuukausittain viimeisten 12 viikon ajan. Sen lisäksi he saivat buprenorfiinia ja naloksonia sisältäneitä resoriblettejä koko hoitovaiheen ajan (8–24 mg ensimmäisten 12 viikon ajan ja 8–32 mg viimeisten 12 viikon ajan). Niiden 12 viikon aikana, jolloin injektioita annettiin kuukausittain, molempien ryhmien potilaille voitiin antaa tarvittaessa yksi 8 mg:n viikoittainen Buvidal-lisäannos kuukaudessa. Potilaat kävivät 12 käynnillä viikoittain ensimmäisten 12 viikon ajan ja 6 käynnillä viimeisten 12 viikon ajan (3 sovittua käyntiä kuukausittain ja 3 satunnaisena ajankohtana järjestettyä käyntiä virtsan huumeseulaa varten). Kullakin käynnillä arvioitiin tehon ja turvallisuuden tulosmuuttujat.

Satunnaistettuja potilaita oli yhteensä 428, ja 69,0 % (147/213) Buvidal-hoitoryhmän potilaista ja 72,6 % (156/215) kielen alle annosteltavaa buprenorfiini- ja naloksonivalmistetta saaneen ryhmän potilaista suoritti 24 viikkoa kestäneen hoitovaiheen loppuun.

Tutkimuksessa saavutettiin ensisijainen päätetapahtuma eli yhdenveroisuus niiden virtsanäytteiden keskimääräisessä prosenttiosuudessa, joista ei todettu kiellettyjä opioideja hoitoviikkojen 1–24 aikana Buvidal-ryhmässä kielen alle annosteltavaa buprenorfiini- ja naloksonivalmistetta saaneeseen ryhmään verrattuna (taulukko 3). Toissijaisen päätetapahtuman (kertymäfunktio [CDF] opioidinegatiivisten virtsanäytteiden prosenttiosuudelle hoitoviikoilla 4–24) suhteen osoitettiin Buvidal-valmisteen paremmuus kielen alle annosteltavaan buprenorfiini- ja naloksonivalmisteeseen nähden (ennalta määritetty testausjärjestys) (taulukko 3).

CDF = kertymäfunktio, CI = luottamusväli, LS = pienin neliösumma; SE = keskivirhe, SL BPN/NX = kielen alle annosteltava buprenorfiini- ja naloksonivalmiste
^a Ero = Buvidal – SL BPN/NX.
^b P-arvo koski paremmuutta

Buvidal-valmisteella tehtiin pitkäkestoinen, avoin, vaiheen 3 turvallisuustutkimus, jossa viikoittain ja kuukausittain annettavaa Buvidal-valmistetta käytettiin joustavina annoksina 48 viikon ajan. Tutkimukseen otettiin yhteensä 227 potilasta, joilla oli keskivaikea tai vaikea opioidiriippuvuus. Näistä potilaista 190 siirrettiin kielen alle annosteltavasta buprenorfiinivalmisteesta (naloksonilla tai ilman) Buvidal-valmisteeseen, ja 37 potilasta ei ollut saanut aiemmin buprenorfiinihoitoa. 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen aikana potilaat voitiin siirtää viikoittain annettavista Buvidal-injektioista kuukausittain annettaviin injektioihin tai päinvastoin, ja heidän annostaan voitiin muuttaa (8–32 mg Buvidal-valmistetta viikossa ja 64–160 mg Buvidal-valmistetta kuukaudessa) lääkärin harkinnan mukaan.

Niistä potilaista, joiden hoito vaihdettiin kielen alle annosteltavasta buprenorfiinista Buvidal-valmisteeseen, 78,8 %:lla ei todettu virtsanäytteestä kiellettyjä opioideja lähtötilanteessa ja 84,0 %:lla 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen lopussa. Niistä potilaista, jotka eivät olleet saaneet aiemmin buprenorfiinihoitoa, 0,0 %:lla ei todettu virtsanäytteestä kiellettyjä opioideja lähtötilanteessa ja 63,0 %:lla 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen lopussa. Yhteensä 156 potilasta (68,7 %) suoritti 48 viikkoa kestäneen hoitovaiheen loppuun.

Viikoittain käytetty Buvidal

Imeytyminen

Injektion jälkeen buprenorfiinin pitoisuus plasmassa suurenee huippuunsa (t_max) noin 24 tunnin mediaaniajassa.Buvidal-valmisteenabsoluuttinen biologinen hyötyosuus on täydellinen. Vakaan tilan altistustaso saavutetaan neljännen viikkoannoksen kohdalla.

Altistuksen annoksesta riippuvaa suurenemista todetaan annosalueella 8–32 mg.

Jakautuminen

Buprenorfiinin näennäinen jakautumistilavuus on noin 1 900 l. Buprenorfiini sitoutuu noin 96-prosenttisesti proteiineihin, pääasiassa alfa- ja beetaglobuliiniin.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Buprenorfiini metaboloituu oksidatiivisesti 14-N-dealkylaation kautta N-desalkyylibuprenorfiiniksi (kutsutaan myös norbuprenorfiiniksi) sytokromi P450 CYP3A4:n vaikutuksesta sekä kantamolekyylin ja dealkyloituneen metaboliitin glukurokonjugaation kautta. Norbuprenorfiini on µ-opioidiagonisti, jolla on heikko luontainen aktiivisuus.

Buvidal-valmisteen antaminen ihon alle johtaa merkitsevästi pienempiin norbuprenorfiinimetaboliitin pitoisuuksiin plasmassa verrattuna kielen alle annosteltavaan buprenorfiiniin ensikierron metabolian puuttumisen vuoksi.

Vapautumisnopeus rajoittaa Buvidal-valmisteen sisältämän buprenorfiinin eliminaatiota,ja terminaalinen puoliintumisaika on 3–5 päivää.

Buprenorfiini eliminoituu glukurokonjugoitujen metaboliittien sappierityksen kautta pääasiallisesti (70 %) ulosteisiin, loppu eliminoituu virtsaan. Buprenorfiinin kokonaispuhdistuma on noin 68 l/h.

Kuukausittain käytetty Buvidal

Imeytyminen

Injektion jälkeen buprenorfiinin pitoisuus plasmassa suurenee huippuunsa (t_max) 6–10 tunnin mediaaniajassa.Buvidal-valmisteenabsoluuttinen biologinen hyötyosuus on täydellinen. Vakaan tilan altistustaso saavutetaan neljännen kuukausiannoksen kohdalla.

Kokonaisaltistuksen annoksesta riippuvaa suurenemista todetaan annosalueella 64–160 mg.

Jakautuminen

Buprenorfiinin näennäinen jakautumistilavuus on noin 1 900 l. Buprenorfiini sitoutuu noin 96-prosenttisesti proteiineihin, pääasiassa alfa- ja beetaglobuliiniin.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Buprenorfiini metaboloituu oksidatiivisesti 14-N-dealkylaation kautta N-desalkyylibuprenorfiiniksi (kutsutaan myös norbuprenorfiiniksi) sytokromi P450 CYP3A4:n vaikutuksesta sekä kantamolekyylin ja dealkyloituneen metaboliitin glukurokonjugaation kautta. Norbuprenorfiini on µ-opioidiagonisti, jolla on heikko luontainen aktiivisuus.

Buvidal-valmisteen antaminen ihon alle johtaa merkitsevästi pienempiin norbuprenorfiinimetaboliitin pitoisuuksiin plasmassa verrattuna kielen alle annosteltavaan buprenorfiiniin ensikierron metabolian puuttumisen vuoksi.

Vapautumisnopeus rajoittaa Buvidal-valmisteen sisältämän buprenorfiinin eliminaatiota,ja terminaalinen puoliintumisaika on 19–25 päivää.

Buprenorfiini eliminoituu glukurokonjugoitujen metaboliittien sappierityksen kautta pääasiallisesti (70 %) ulosteisiin, loppu eliminoituu virtsaan. Buprenorfiinin kokonaispuhdistuma on noin 68 l/h.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät potilaat
Tietoa farmakokinetiikasta iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) potilailla ei ole saatavana.

Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten kautta tapahtuvalla eliminoitumisella on suhteellisen vähäinen osuus (≈ 30 %) buprenorfiinin kokonaispuhdistumasta. Munuaisten toimintaan perustuvaa annoksen säätöä ei tarvita, mutta varovaisuutta on syytä noudattaa, kun lääkettä annetaan potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta
Taulukossa 4 on yhteenveto kliinisen tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksessa buprenorfiinialtistus määriteltiin terveillä ja eriasteista maksan vajaatoimintaa sairastavilla tutkittavilla, joille annettiin buprenorfiinia ja naloksonia 2,0/0,5 mg sisältävä resoribletti.

Kaiken kaikkiaan buprenorfiinialtistus plasmassa suureni noin 3-kertaisesti vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat
Farmakokineettisiä tietoja pediatrisista (alle 18-vuotiaista) potilaista ei ole saatavilla. Simuloiduissa buprenorfiinialtistustiedoissa 16-vuotiailla nuorilla näkyi alemmat C_max- ja AUC-arvot verrattuna havaittuihin arvoihin aikuisilla, jotka saivat Buvidalia viikoittain ja kuukausittain.

Buprenorfiinin akuuttia toksisuutta oraalisen ja parenteraalisen (laskimoon, vatsaonteloon) annon jälkeen on selvitetty hiirillä ja rotilla. Haittavaikutukset perustuivat buprenorfiinin tunnettuun farmakologiseen vaikutukseen.

Buprenorfiinin kudos- ja biokemiallinen toksisuus osoittautui vähäiseksi, kun sitä annettiin beagleille ihon alle kuukauden ajan, reesusapinoille suun kautta kuukauden ajan ja rotille ja paviaaneille lihakseen kuuden kuukauden ajan.

Tutkittaessa teratologiaa ja lisääntymistoksisuutta lihaksensisäisellä annolla rotille ja kaniineille havaittiin, ettei buprenorfiini ole embryotoksinen tai teratogeeninen, eikä sillä ole merkittäviä vaikutuksia vieroitukseen rintamaidosta. Rotilla ei ilmennyt haitallista vaikutusta hedelmällisyyteen tai lisääntymistoimintaan yleensä.

Rotilla ja koirilla tehdyt krooniset toksisuustutkimuksetBuvidal-valmisteessa käytetyllä vehikkelillä eivät viitanneet erityiseen vaaraan ihmisille.

Buvidal 8 mg, 16 mg, 24 mg, 32 mg:

Soijapavun fosfatidyylikoliini
Glyserolidioleaatti
Etanoli, vedetön

Buvidal64 mg, 96 mg, 128 mg, 160 mg:

Soijapavun fosfatidyylikoliini
Glyserolidioleaatti
N-metyylipyrrolidoni

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Buvidal 8 mg, 16 mg, 24 mg, 32 mg: 3 vuotta.

Buvidal64 mg, 96 mg, 128 mg, 160 mg: 3 vuotta.

Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BUVIDAL depotinjektioneste, liuos
8 mg (L:ei) 1 kpl (112,35 €)
16 mg (L:ei) 1 kpl (112,35 €)
24 mg (L:ei) 1 kpl (112,35 €)
32 mg (L:ei) 1 kpl (112,35 €)
64 mg (L:ei) 1 kpl (440,35 €)
96 mg (L:ei) 1 kpl (440,35 €)
128 mg (L:ei) 1 kpl (440,35 €)
160 mg (L:ei) 1 kpl (440,35 €)

PF-selosteen tieto

1 ml:n esitäytetty ruisku (tyypin I lasia), jossa on männän pidike (fluoropolymeeripinnoitteista bromobutyylikumia), neula (½ tuumaa, 23 G, 12 mm) ja neulansuojus (styreenibutadieenikumia). Esitäytetty ruisku on koottu turvalaitteeseen, joka estää injektion jälkeiset neulanpistot. Turvaruiskun neulansuojus voi sisältää luonnonkumia.

Pakkauskoot:

Pakkaus sisältää yhden esitäytetyn ruiskun, jossa on pidike, neula, neulansuojus, turvalaite ja yksi männän varsi.

Valmisteen kuvaus:

Kellertävä tai keltainen, kirkas liuos.

Tärkeää tietoa

• Lääke annetaan ihonalaiskudokseen.
• Lääkkeen antamista verisuoneen, lihakseen ja ihoon tulee välttää.
• Ei saa käyttää, jos turvaruisku on rikkoutunut tai pakkaus on vahingoittunut.
• Ruiskun neulansuojus voi sisältää luonnonkumia, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita lateksiherkille henkilöille.
• Käsittele turvaruiskua varoen, jotta et pistä itseäsi vahingossa. Turvaruiskussa on neulanpistoilta suojaava turvalaite, joka aktivoituu, kun injektio on annettu. Älä poista turvaruiskun korkkia ennen kuin olet valmis antamaan injektion. Älä koskaan yritä laittaa korkkia takaisin neulan päälle.
• Hävitä käytetty turvaruisku välittömästi käytön jälkeen. Turvaruiskua ei saa käyttää uudelleen.

Katso täydelliset ohjeet pakkausselosteesta.

BUVIDAL depotinjektioneste, liuos
8 mg 1 kpl
16 mg 1 kpl
24 mg 1 kpl
32 mg 1 kpl
64 mg 1 kpl
96 mg 1 kpl
128 mg 1 kpl
160 mg 1 kpl

• Ei korvausta.

N07BC01

24.07.2024