Vertaa PF-selostetta

TOUJEO injektioneste, liuos, esitäytetty kynä 300 U/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi ml sisältää 300 yksikköä glargininsuliinia* (vastaten 10,91 mg).

Yksi kynä sisältää 1,5 ml injektionestettä, joka vastaa 450 yksikköä.

* Glargininsuliini on tuotettu yhdistelmä‑DNA‑tekniikalla Escherichia colia käyttäen.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos (injektio).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Aikuisten diabetes mellituksen hoito.

Annostus ja antotapa

Annostus
Toujeo on perusinsuliini, joka pistetään kerran vuorokaudessa mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta mieluiten samaan aikaan joka päivä.

Annostus (annos ja sen ajoitus) on sovitettava yksilöllisen vasteen mukaan.

Tyypin 1 diabeteksessa Toujeo on yhdistettävä lyhyt- tai nopeavaikutteisen insuliinin kanssa aterian vaatiman insuliinintarpeen kattamiseksi.

Tyypin 2 diabeetikoille Toujeo-insuliinia voidaan käyttää myös yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kanssa.

Tämän lääkevalmisteen vahvuus on ilmoitettu yksikköinä. Nämä yksiköt koskevat yksinomaan Toujeo-insuliinia eivätkä vastaa kansainvälisiä yksikköjä (IU) tai muiden insuliinianalogien vahvuutta ilmaisevia yksikköjä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annosteluajan joustavuus

Potilas voi tarvittaessa pistää Toujeo-annoksen enintään 3 tuntia ennen tavallista pistosajankohtaa tai enintään 3 tuntia sen jälkeen (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Jos potilas unohtaa pistää annoksen, häntä on neuvottava tarkistamaan verensokeri ja sen jälkeen palaamaan tavallisen pistosaikataulun mukaiseen kerran vuorokaudessa tapahtuvaan pistämiseen. Potilaalle on kerrottava, ettei hän saa pistää kaksinkertaista annosta korvatakseen unohtamansa annoksen.

Hoidon aloitus

Tyypin 1 diabeetikot
Kerran vuorokaudessa pistettävää Toujeo-insuliinia käytetään ateriainsuliinin kanssa ja annos sovitetaan yksilöllisesti.

Tyypin 2 diabeetikot
Suositeltu päivittäinen aloitusannos on 0,2 yksikköä/kg, jonka jälkeen annos sovitetaan yksilöllisesti.

Vaihtaminen glargininsuliinin 100 yksikköä/ml ja Toujeo-insuliinin välillä

Glargininsuliini 100 yksikköä/ml ja Toujeo eivät ole biologisesti samanarvoisia eivätkä suoraan keskenään vaihtokelpoisia.

  • Siirryttäessä glargininsuliinista 100 yksikköä/ml Toujeo-insuliiniin voidaan käyttää samaa yksikkömäärää, mutta suurempi Toujeo-annos (noin 10–18 %) voi olla tarpeen tavoitellun plasman glukoositason saavuttamiseksi.
  • Siirryttäessä Toujeo-insuliinista glargininsuliiniin 100 yksikköä/ml annosta on pienennettävä (noin 20 %) hypoglykemian riskin pienentämiseksi.

Siirtymisen aikana ja ensimmäisinä viikkoina sen jälkeen suositellaan hoitotasapainon huolellista seurantaa.

Siirtyminen muista perusinsuliineista Toujeo-insuliiniin

Siirryttäessä keskipitkävaikutteisesta tai pitkävaikutteisesta insuliinista Toujeo-insuliiniin perusinsuliinin annosta sekä muuta meneillään olevaa diabeteslääkitystä voi olla tarpeen muuttaa (lyhytvaikutteisen insuliinin tai nopeavaikutteisen insuliinianalogin annos ja ajoitus tai muiden diabeteslääkkeiden annos).

  • Kerran vuorokaudessa pistettävästä perusinsuliinista voidaan siirtyä kerran vuorokaudessa pistettävään Toujeo-insuliiniin käyttäen samaa yksikkömäärää kuin aiemmassa perusinsuliinin annoksessa.
  • Siirryttäessä kahdesti vuorokaudessa pistettävästä perusinsuliinista kerran vuorokaudessa pistettävään Toujeo-insuliiniin suositeltu Toujeo-aloitusannos on 80 % lopetettavan perusinsuliiniin kokonaisvuorokausiannoksesta.

Insuliinivasta‑aineiden vuoksi suuria insuliiniannoksia käyttävien potilaiden insuliinivaste voi parantua Toujeo-insuliiniin siirryttäessä.

Siirtymisen aikana ja ensimmäisinä viikkoina sen jälkeen suositellaan hoitotasapainon huolellista seurantaa.

Hoitotasapainon parantuessa ja sen seurauksena insuliiniherkkyyden lisääntyessä saattaa annoksen säätäminen edelleen olla tarpeen. Annoksen muuttaminen voi olla tarpeen myös, jos esimerkiksi potilaan paino, elintavat, insuliiniannoksen ajoitus tai muut olosuhteet muuttuvat siten, että hypo‑ tai hyperglykemia‑alttius lisääntyy (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Siirtyminen Toujeo-insuliinista muihin perusinsuliineihin

Siirtymisen aikana ja ensimmäisinä viikkoina sen jälkeen suositellaan hoitotasapainon huolellista seurantaa.

Ks. lisätietoja sen lääkevalmisteen valmistetiedoista, johon potilas on siirtymässä.

Erityispotilasryhmät

Toujeo-insuliinia voidaan käyttää iäkkäille potilaille sekä munuaisten ja maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Iäkkäät potilaat (≥ 65‑vuotiaat)
Ikääntymisen myötä heikkenevä munuaisten toiminta voi tasaisesti vähentää iäkkäiden potilaiden insuliinintarvetta (ks. kohdat Haittavaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoimintapotilaiden insuliinintarve saattaa olla pienempi kuin terveiden, koska insuliinin hajoaminen elimistössä hidastuu (ks. kohta Haittavaikutukset).

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoimintapotilaiden insuliinintarve voi olla pienempi kuin terveiden, koska heidän elimistönsä glukoneogeneesikapasiteetti on heikentynyt ja insuliinin hajoaminen on hidastunut.

Pediatriset potilaat
Toujeo-insuliinin turvallisuutta ja tehoa lasten ja alle 18‑vuotiaiden nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tutkimustietoa ei ole saatavana.

Antotapa
Toujeo-insuliini on tarkoitettu vain ihon alle pistettäväksi.
Toujeo-insuliini pistetään ihon alle vatsan, olkavarren tai reiden alueelle.
Pistoskohtia on vaihdeltava sovitun pistosalueen sisällä kerrasta toiseen (ks. kohta Haittavaikutukset).

Toujeo-insuliinia ei saa antaa laskimoon. Toujeo-insuliinin vaikutusajan pituus riippuu sen pistämisestä ihonalaiskudokseen. Tavanomainen ihon alle tarkoitettu annos voi aiheuttaa vaikean hypoglykemian annettuna laskimoon.
Toujeo-insuliinia ei saa käyttää insuliinipumpuissa.

Pakkausselosteessa olevat käyttöohjeet on luettava huolellisesti ennen Toujeo SoloStar -esitäytetyn kynän käyttämistä (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Toujeo SoloStar -esitäytetyllä kynällä voidaan pistää 1–80 yksikön annoksia 1 yksikön tarkkuudella. Annosikkuna näyttää kuinka monta Toujeo-yksikköä pistetään. Toujeo SoloStar -esitäytetty kynä on suunniteltu yksinomaan Toujeo-insuliinia varten, joten annoksen uudelleen laskeminen ei ole tarpeen.

Toujeo-insuliinia ei saa vetää ruiskuun esitäytetyn Toujeo SoloStar-kynän sylinteriampullista, sillä se voi aiheuttaa vaikean yliannostuksen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Yliannostus ja Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Uusi steriili neula on kiinnitettävä ennen jokaista pistosta. Neulojen uudelleen käyttäminen lisää neulan tukkeutumisen riskiä, minkä seurauksena pistetty insuliiniannos saattaa olla liian pieni tai suuri (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Mahdollisten sairauksien leviämisen ehkäisemiseksi insuliinikynää ei saa koskaan käyttää useammalle kuin yhdelle henkilölle, vaikka neula vaihdettaisiinkin (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Toujeo ei ole ensisijainen insuliini diabeettisen ketoasidoosin hoidossa. Näissä tapauksissa suositellaan laskimoon annettavaa lyhytvaikutteista insuliinia.

Veren sokeritasapainon hallinnan ollessa riittämätön tai kun potilaalla on taipumusta hyper‑ tai hypoglykemioihin, on ennen annoksen muuttamista tarkistettava, että potilas noudattaa hänelle määrättyä hoito‑ohjelmaa pistoskohtien ja asianmukaisen pistostekniikan, samoin kuin kaikkien muiden asiaan liittyvien tekijöiden suhteen.

Hypoglykemia
Hypoglykemian esiintymisajankohta riippuu käytettyjen insuliinien vaikutusprofiilista ja voi niin ollen muuttua hoito‑ohjelmaa muutettaessa.

Erityistä varovaisuutta on noudatettava ja verensokerin seurantaa tehostettava silloin, kun potilaan hypoglykemiakohtauksilla voi olla erityistä kliinistä merkitystä, esimerkiksi jos potilaalla on merkittävä sepelvaltimoiden tai aivovaltimoiden ahtauma (hypoglykemian aiheuttama sydän‑ tai aivokomplikaatioiden vaara) tai proliferatiivinen retinopatia, erityisesti silloin, jos retinopatiaa ei ole hoidettu fotokoagulaatiolla (hypoglykemiaa seuraavan ohimenevän näönmenetyksen vaara).

Potilaiden on oltava tietoisia tilanteista, joissa hypoglykemian varoitusoireet heikkenevät.
Hypoglykemian varoitusoireet voivat muuttua, vähentyä tai puuttua tietyissä riskiryhmissä esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

  • potilaan hoitotasapainon selvästi parannuttua
  • hypoglykemia kehittyy vähitellen
  • potilas on iäkäs
  • siirryttäessä eläinperäisestä insuliinista ihmisinsuliiniin
  • potilaalla on autonominen neuropatia
  • potilaalla on ollut pitkään diabetes
  • potilaalla on psykiatrinen sairaus
  • potilas saa samanaikaisesti tiettyjä muita lääkkeitä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Tällaisissa tilanteissa voi seurata vaikea hypoglykemia (ja mahdollisesti tajunnan menetys), ennen kuin potilas tajuaa, että hänellä on hypoglykemia.

Ihon alle pistetyn glargininsuliinin pidentynyt vaikutuksen kesto saattaa viivästyttää hypoglykemiasta toipumista.

Jos glykohemoglobiini on viitealueella tai sen alapuolella, toistuvien, havaitsemattomien (varsinkin yöllisten) hypoglykemioiden mahdollisuus on otettava huomioon.

Annos- ja ravitsemusohjeiden noudattaminen, oikea insuliinin annostelu ja hypoglykemiaoireiden tiedostaminen ovat oleellisia tekijöitä hypoglykemiariskin vähentämiseksi. Erityisen tarkkaa seurantaa ja mahdollisesti annoksen sovittamista vaativat hypoglykemia-alttiutta lisäävät tekijät, kuten:

  • pistosalueen muutos
  • insuliiniherkkyyden paraneminen (esim. stressitekijöiden poistumisesta johtuen)
  • epätavallinen, lisääntynyt tai pitkäaikainen fyysinen rasitus
  • muu sairaus (esim. oksentelu, ripuli)
  • riittämätön ruokailu
  • ruokailun jättäminen väliin
  • alkoholinkäyttö
  • tietyt hoitamattomat endokriiniset häiriöt (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta ja aivolisäkkeen etulohkon tai lisämunuaisen kuoren vajaatoiminta)
  • tiettyjen muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Vaihtaminen glargininsuliinin 100 yksikköä/ml ja Toujeo-insuliinin välillä
Koska glargininsuliini 100 yksikköä/ml ja Toujeo eivät ole biologisesti samanarvoisia eivätkä keskenään vaihtokelpoisia, siirtyminen voi edellyttää annosmuutoksia ja se on toteutettava tarkassa lääkärin valvonnassa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vaihtaminen muiden insuliinien ja Toujeo-insuliinin välillä
Vaihdot toisten insuliinityyppien tai ‑valmisteiden ja Toujeo-insuliinin välillä on toteutettava tarkassa lääkärin valvonnassa. Muutokset vahvuudessa, valmisteessa (valmistaja), tyypissä (lyhytvaikutteinen insuliini, NPH‑ihmisinsuliini, eläininsuliini, pitkävaikutteinen insuliini jne.), alkuperässä (eläinperäinen, ihmisperäinen, ihmisinsuliinianalogi) ja/tai valmistusmenetelmässä voivat vaatia annoksen muuttamista (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Muut sairaudet
Muu sairaus vaatii tehostettua hoitotasapainon seurantaa. Monissa tapauksissa ketoaineiden määritys virtsasta on aiheellista ja insuliiniannosta on usein muutettava. Insuliinintarve lisääntyy usein. Tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden on saatava ainakin pieniä määriä hiilihydraatteja säännöllisesti, vaikka he eivät pystyisi juuri lainkaan syömään tai oksentelisivat jne., eikä insuliinia saa koskaan jättää kokonaan ottamatta.

Insuliinivasta‑aineet
Insuliinin anto voi aiheuttaa insuliinivasta‑aineiden muodostusta. Näiden insuliinivasta‑aineiden esiintyminen voi harvoissa tapauksissa vaatia insuliiniannoksen säätämistä hyper‑ tai hypoglykemiataipumuksen korjaamiseksi.

Toujeo yhdistelmähoidossa pioglitatsonin kanssa
Sydämen vajaatoimintatapauksia on raportoitu esiintyneen, kun pioglitatsonia käytettiin yhdistelmähoitona insuliinin kanssa, erityisesti potilailla, joilla on riskitekijöitä sydämen vajaatoiminnan kehittymiseen. Tämä on muistettava, jos harkitaan pioglitatsonin ja Toujeo-insuliinin yhdistelmähoitoa. Jos tätä yhdistelmää käytetään, on potilailta seurattava sydämen vajaatoiminnan, painonnousun ja turvotuksen merkkejä ja oireita. Pioglitatsonin käyttö on lopetettava, jos ilmaantuu sydämen vajaatoiminnan oireita.

Lääkehoitoon liittyvien virheiden ehkäisy
On raportoitu lääkehoitoon liittyviä virhetilanteita, joissa muita insuliineja, erityisesti lyhytvaikutteisia insuliineja, on vahingossa pistetty pitkävaikutteisten insuliinien sijaan. Insuliinin etiketti on tarkistettava aina ennen pistämistä, jotta lääkitysvirheet Toujeo-insuliinin ja muiden insuliinien välillä vältetään (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Annosteluvirheiden ja mahdollisen yliannostuksen välttämiseksi potilasta on opastettava, että Toujeo-insuliinia (glargininsuliini 300 yksikköä/ml) ei saa koskaan vetää ruiskuun esitäytetystä Toujeo SoloStar-kynästä (ks. kohdat Yliannostus ja Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Uusi steriili neula on kiinnitettävä ennen jokaista pistosta. Potilaalle on myös kerrottava, että neuloja ei saa käyttää uudelleen. Neulojen uudelleen käyttäminen lisää neulan tukkeutumisen riskiä, minkä seurauksena pistetty insuliiniannos saattaa olla liian pieni tai suuri. Neulan tukkeutuessa potilaan on seurattava pakkausselosteessa olevien käyttöohjeiden Vaiheessa 3 kuvattuja ohjeita (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Potilaan on varmistettava valittujen yksiköiden määrä kynän annosikkunasta. Sokeita tai näkövammaisia potilaita on neuvottava pyytämään apua henkilöltä, joka näkee hyvin ja jota on opetettu käyttämään tätä insuliininannosteluvälinettä.

Ks. myös kohta Annostus ja antotapa ”Antotapa”.

Apuaineet
Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia annosta kohti eli se on käytännössä natriumiton.

Yhteisvaikutukset

Monet aineet vaikuttavat sokeriaineenvaihduntaan ja voivat vaatia glargininsuliinin annoksen muuttamista.

Verensokeria alentavaa vaikutusta voivat voimistaa ja hypoglykemiariskiä lisätä mm. diabeteslääkkeet, angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät, disopyramidi, fibraatit, fluoksetiini, monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjät, pentoksifylliini, propoksifeeni, salisylaatit ja sulfonamidiantibiootit.

Aineita, jotka voivat heikentää verensokeria alentavaa vaikutusta, ovat kortikosteroidit, danatsoli, diatsoksidi, diureetit, glukagoni, isoniatsidi, estrogeenit ja progestiinit, fentiatsiinin johdokset, kasvuhormoni, sympatomimeetit (esim. adrenaliini, salbutamoli, terbutaliini), kilpirauhashormonit, epätyypilliset psykoosilääkkeet (esim. klotsapiini ja olantsapiini) ja proteaasi‑inhibiittorit.

Beetasalpaajat, klonidiini, litiumsuolat tai alkoholi voivat joko voimistaa tai heikentää insuliinin verensokeria alentavaa vaikutusta. Pentamidiini voi aiheuttaa hypoglykemiaa, jota voi joskus seurata hyperglykemia.
Lisäksi sympatolyyttisten lääkkeiden, kuten beetasalpaajien, klonidiinin, guanetidiinin ja reserpiinin, käytön aikana adrenergisen vasteen aiheuttamat oireet voivat heiketä tai puuttua.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Toujeo-insuliinin käytöstä raskaana olevien naisten hoidossa ei ole kliinistä kokemusta.
Glargininsuliinin käytöstä raskaana olevien naisten hoidossa ei ole saatavilla kliinistä tietoa kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista. Laajat tiedot raskaana olevista naisista (yli 1 000 raskaudesta glargininsuliinia 100 yksikköä/ml käyttäneillä naisilla) eivät viittaa glargininsuliinin erityisiin haitallisiin vaikutuksiin raskauteen eivätkä erityiseen epämuodostumia aiheuttavaan, fetaaliseen tai neonataaliseen toksisuuteen.
Eläinkokeissa ei ole havaittu lisääntymistoksisuutta.
Toujeo-insuliinin käyttöä raskauden aikana voidaan harkita, jos se on kliinisesti tarpeen.

Potilailla, joilla on diabetes tai raskausdiabetes, hyvän hoitotasapainon säilyttäminen on tärkeää koko raskausajan hyperglykemiaan liittyvien haitallisten vaikutusten estämiseksi. Insuliinintarve voi vähentyä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ja se lisääntyy yleensä toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana. Heti synnytyksen jälkeen insuliinintarve vähenee nopeasti (hypoglykemiariski lisääntyy). Huolellinen verensokerin seuranta on oleellista.

Imetys
Ei tiedetä erittyykö glargininsuliini ihmisen rintamaitoon. Oletetaan, ettei glargininsuliini vaikuta vastasyntyneiden tai äidinmaidossa glargininsuliinia saaneiden lasten aineenvaihduntaan, koska glargininsuliini on peptidi, joka hajoaa ihmisen ruoansulatuskanavassa aminohapoiksi.
Imetyksen aikana voi olla tarpeen muuttaa insuliiniannosta ja ruokavaliota.

Hedelmällisyys
Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria haitallisia vaikutuksia fertiliteettiin.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaan kyky keskittyä ja reagoida saattaa olla huonontunut hypoglykemian tai hyperglykemian seurauksena tai esimerkiksi näön heikkenemisen seurauksena. Tämä voi aiheuttaa vaaraa tilanteissa, joissa näillä taidoilla on suuri merkitys (esim. autolla ajo tai koneiden käyttö).

Potilaita on neuvottava varautumaan hypoglykemian välttämiseen autoa ajaessaan. Tämä on erityisen tärkeää niille potilaille, joiden kyky tunnistaa hypoglykemian varoitusoireita on huonontunut tai puuttuu tai joilla on toistuvia hypoglykemioita. Näissä tapauksissa on harkittava, onko suositeltavaa ajaa autolla tai käyttää koneita.

Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuusprofiilista
Seuraavia haittavaikutuksia havaittiin Toujeo-insuliinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa (ks. kohta Farmakodynamiikka) ja glargininsuliinin 100 yksikköä/ml kliinisessä käytössä.
Hypoglykemia, yleensä insuliinihoidon yleisin haittavaikutus, voi kehittyä jos insuliiniannos ylittää insuliinintarpeen.

Taulukoitu lista haittavaikutuksista
Seuraavat kliinisissä tutkimuksissa esiintyneet haittavaikutukset on esitetty alla elinluokkajärjestelmän ja yleisyyden perusteella haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä (hyvin yleinen: ≥1/10; yleinen: ≥1/100 – <1/10; melko harvinainen: ≥1/1 000 – <1/100; harvinainen: ≥1/10 000 – <1/1 000; hyvin harvinainen: <1/10 000; tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

MedDRA elinluokkajärjestelmä

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Immuunijärjestelmä

   

Allergiset reaktiot

 

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hypoglykemia

    

Hermosto

    

Dysgeusia

Silmät

   

Näön heikkeneminen

Retinopatia

 

Iho ja ihonalainen kudos

 

Lipohypertrofia

Lipoatrofia

  

Luusto, lihakset ja sidekudos

    

Myalgia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Pistoskohdan reaktiot

 

Turvotus

 

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus
Aineenvaihdunta ja ravitsemus
Vaikeat hypoglykemiakohtaukset, erityisesti toistuessaan, voivat aiheuttaa neurologisia vaurioita. Pitkäaikaiset tai vaikeat hypoglykemiakohtaukset voivat olla hengenvaarallisia.

Monilla potilailla neuroglykopenian oireita ja merkkejä edeltävät adrenergiset vastavaikutukset. Yleensä mitä suurempi ja nopeampi verensokerin lasku on, sitä selvempi on adrenerginen vaste ja sen oireet.

Immuunijärjestelmä
Välittömät allergiset reaktiot insuliinille ovat harvinaisia. Näitä reaktioita insuliinille (glargininsuliini mukaan lukien) tai apuaineille voivat olla esimerkiksi yleistyneet ihoreaktiot, angioedeema, bronkospasmi, hypotensio ja sokki, ja ne voivat olla hengenvaarallisia. Toujeo-valmisteella tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa aikuisilla allergisten reaktioiden ilmaantuvuus oli samanlainen Toujeo-insuliinilla hoidetuilla potilailla (5,3 %) ja glargininsuliinilla 100 yksikköä/ml hoidetuilla potilailla (4,5 %).

Silmät
Huomattava muutos veren sokeritasapainossa voi aiheuttaa tilapäistä näön heikkenemistä, joka johtuu tilapäisestä mykiön turpoamisesta ja valontaittokyvyn muuttumisesta.

Pitkäaikaisesti parantunut veren sokeritasapaino vähentää diabeettisen retinopatian etenemisriskiä. Insuliinihoidon tehostaminen ja äkillinen hoitotasapainon paraneminen voivat kuitenkin aiheuttaa tilapäistä diabeettisen retinopatian pahenemista. Silloin, kun potilaalla on proliferatiivinen retinopatia, erityisesti ellei sitä ole hoidettu fotokoagulaatiolla, vaikeat hypoglykemiakohtaukset voivat aiheuttaa ohimenevän näönmenetyksen.

Iho ja ihonalainen kudos
Lipodystrofiaa voi esiintyä pistoskohdassa ja se voi hidastaa insuliinin paikallista imeytymistä. Jatkuva pistoskohtien vuorottelu sovituilla pistosalueilla voi vähentää tai estää näitä reaktioita.

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
Pistoskohdan reaktioita ovat punoitus, kipu, kutina, nokkosrokko, turvotus tai tulehdus. Useimmat vähäiset insuliinireaktiot pistoskohdassa menevät yleensä ohi muutamassa päivässä tai muutamassa viikossa. Toujeo-insuliinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa pistoskohdan reaktioita ilmaantui yhtä usein sekä Toujeo-insuliinilla (2,5 %) että glargininsuliinilla 100 yksikköä/ml (2,8 %) hoidetuille aikuispotilaille.

Insuliini voi harvinaisena haittavaikutuksena aiheuttaa turvotusta, etenkin jos aiemmin huono hoitotasapaino korjaantuu insuliinihoidon tehostamisen seurauksena.

Pediatriset potilaat
Toujeo-insuliinilla ei ole tehty pediatrisia potilaita koskevia kliinisiä tutkimuksia. Siten Toujeo-insuliinin turvallisuusprofiilia ei ole vahvistettu.

Muut erityispotilasryhmät
Kliinisistä tutkimuksista saatujen tulosten perusteella Toujeo-insuliinin turvallisuusprofiili iäkkäillä potilailla ja munuaisten vajaatoimintapotilailla oli samanlainen kuin muulla väestöllä (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Oireet
Insuliinin yliannos voi johtaa vaikeaan ja joskus pitkäaikaiseen ja hengenvaaralliseen hypoglykemiaan.

Hoito
Lievät hypoglykemiakohtaukset voidaan yleensä hoitaa nauttimalla hiilihydraatteja. Lääkevalmisteen annoksen, ruokavalion tai fyysisen aktiivisuuden muuttaminen voi olla tarpeen.

Vaikeammat kohtaukset, joihin kuuluu tajuttomuus, kouristelu tai neurologisia oireita, voidaan hoitaa antamalla glukagonia lihakseen/ihon alle tai väkevää glukoosiliuosta laskimoon. Hiilihydraattien jatkuva saanti ja tarkkailu voivat olla tarpeen, koska hypoglykemia voi uusiutua ilmeisen kliinisen tilan paranemisen jälkeen.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet, Insuliinit ja insuliinijohdokset, ylipitkävaikutteiset
ATC-koodi: A10AE04

Vaikutusmekanismi
Insuliinin, kuten myös glargininsuliinin, päävaikutus on glukoosiaineenvaihdunnan säätely. Insuliini ja sen analogit alentavat verensokerin pitoisuutta stimuloimalla perifeeristä glukoosinottoa erityisesti luurankolihaksiin ja rasvaan sekä estämällä maksan glukoosintuotantoa. Insuliini estää rasvakudoksen lipolyysiä, estää proteolyysiä sekä voimistaa proteiinisynteesiä.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Glargininsuliini on ihmisinsuliinin analogi, jonka liukoisuus neutraalissa pH:ssa on vähäinen. Se liukenee täysin happamassa pH:ssa (pH 4). Ihonalaisen injektion jälkeen hapan liuos neutraloituu, ja muodostuu mikrosaostumia, joista vapautuu jatkuvasti glargininsuliinia pieninä määrinä.

Tutkittaessa tyypin 1 diabetespotilaita euglykeemistä clamp‑tekniikkaa käyttäen havaittiin, että Toujeo-insuliinin verensokeria alentava vaikutus oli ihonalaisen pistoksen jälkeen tasaisempi ja pitempi verrattuna glargininsuliiniin 100 yksikköä/ml. Kuvassa 1 esitetään tulokset vaihtovuoroisesta tutkimuksesta, johon osallistui 18 tyypin 1 diabeetikkoa ja jota tehtiin aina 36 tuntiin asti pistoksesta. Toujeo-insuliinin vaikutus kesti yli 24 tuntia (jopa 36 tuntia) kliinisesti merkitsevinä annoksina.

Glargininsuliiniin tasaisempi vapautuminen Toujeo-saostumasta verrattuna glargininsuliiniin 100 yksikköä/ml johtuu injektiovolyymin pienenemisestä kahdella kolmanneksella, jolloin saostuman pinta-ala pienenee.

Kuva 1: Vaikutusprofiili vakaassa tilassa (steady state) tyypin 1 diabeetikoilla 36 tunnin tutkimuksessa euglykeemistä clamp‑tekniikkaa käyttäen

*GIR: Glukoosin infuusionopeus: määritetty glukoosimääränä, joka on infusoitu tasaisen plasman glukoosipitoisuuden ylläpitämiseksi (keskimääräiset arvot tunneittain). Tarkkailujakso loppui 36 tunnin kohdalla.

Glargininsuliini metaboloituu kahdeksi aktiiviseksi metaboliitiksi M1 ja M2 (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Sitoutuminen insuliinireseptoriin: In vitro ‑tutkimukset osoittavat, että glargininsuliinin ja sen metaboliittien M1 ja M2 affiniteetti insuliinireseptoriin on vastaava kuin ihmisinsuliinin.

IGF‑1 (insuliinin kaltainen kasvutekijä I) −reseptoriin sitoutuminen: Glargininsuliinin affiniteetti ihmisen IGF‑1−reseptoriin on noin 5–8 kertaa suurempi kuin ihmisinsuliinin (mutta noin 70–80 kertaa pienempi kuin IGF‑1:n), kun taas M1 ja M2 sitoutuvat IGF‑1–reseptoriin hieman pienemmällä affiniteetilla kuin ihmisinsuliini.

Tyypin 1 diabetespotilailla todettu terapeuttinen kokonaisinsuliinipitoisuus (glargininsuliini ja sen metaboliitit) oli merkittävästi matalampi kuin pitoisuus, joka tarvittaisiin IGF‑1−reseptorin puolimaksimaaliseen miehittämiseen ja sitä seuraavaan IGF‑1−reseptorin kautta välittyvään mitogeenis‑proliferatiivisen reitin aktivaatioon. Fysiologisilla endogeenisen IGF‑1:n pitoisuuksilla mitogeenis‑proliferatiivinen reitti saattaa aktivoitua, vaikka insuliinihoidon, mukaan lukien Toujeo-hoito, aikana insuliinin terapeuttiset pitoisuudet ovat huomattavasti matalampia kuin IGF−1‑reitin aktivoitumiseen tarvittavat farmakologiset pitoisuudet.

Kliinisfarmakologisissa tutkimuksissa laskimoon annettu glargininsuliini ja ihmisinsuliini on todettu ekvipotenteiksi käytettäessä samoja annoksia.

Kuten insuliineilla yleensäkin, fyysinen aktiivisuus ja muut tekijät voivat vaikuttaa glargininsuliinin vaikutusaikaan.

Kliininen teho ja turvallisuus
Toujeo-insuliinin (glargininsuliini 300 yksikköä/ml) tehoa ja turvallisuutta glykeemiseen kontrolliin kerran vuorokaudessa annosteltuna verrattiin glargininsuliiniin 100 yksikköä/ml avoimissa, satunnaistetuissa, aktiivikontrolloiduissa vertaistutkimuksissa, jotka kestivät enintään 26 viikkoa ja joissa oli mukana 546 tyypin 1 diabeetikkoa ja 2474 tyypin 2 diabeetikkoa (Taulukot 1 ja 2).

Kaikkien kliinisten tutkimusten tulokset osoittivat, että Toujeo-insuliinilla HbA1c‑arvon lasku lähtötilanteesta tutkimuksen loppuun oli samanlainen kuin glargininsuliinilla 100 yksikköä/ml. Plasman glukoosiarvojen lasku tutkimuksen lopussa oli samanlainen Toujeo-insuliinilla ja glargininsuliinilla 100 yksikköä/ml, mutta Toujeo-insuliinilla lasku oli loivempaa titrausjakson aikana. Glykeeminen kontrolli oli samanlainen, kun Toujeo-insuliini annettiin kerran vuorokaudessa aamulla tai illalla. HbA1c‑arvon paranemiseen eivät vaikuttaneet sukupuoli, etninen tausta, ikä, diabeteksen kesto (<10 vuotta ja ≥10 vuotta), lähtötilanteen HbA1c-arvo (<8 % tai ≥8 %) tai lähtötilanteen painoindeksi (BMI).
Näiden hoitotavoitteeseen tähdänneiden tutkimusten lopussa Toujeo-ryhmässä havaittiin 10–18 % suurempi annos riippuen potilasryhmästä ja samanaikaisesta lääkityksestä kuin vertailuryhmässä (taulukot 1 ja 2).

Kliinisten tutkimusten tulokset osoittivat, että vahvistetun hypoglykemian (mihin tahansa aikaan päivästä esiintyvän ja yöllisen hypoglykemian) esiintyvyys oli alhaisempi Toujeo-insuliinilla hoidetuilla potilailla verrattuna glargininsuliinilla 100 yksikköä/ml hoidettuihin potilaisiin, kun potilaalla oli tyypin 2 diabetes ja häntä hoidettiin yhdessä joko oraalisella diabeteslääkkeellä tai ateriainsuliinilla.
Toujeo-insuliini osoittautui glargininsuliinia 100 yksikköä/ml paremmaksi vahvistetun yöllisen hypoglykemiariskin pienentämisessä tyypin 2 diabetespotilailla, joita oli aiemmin hoidettu perusinsuliinilla yhdessä joko suun kautta otettavan diabeteslääkkeen (riskin pieneneminen 18 %) tai ateriainsuliinin (riskin pieneneminen 21 %) kanssa viikosta 9 aina tutkimuksen loppuun saakka.
Yleisesti ottaen näitä vaikutuksia hypoglykemiariskiin havaittiin johdonmukaisesti riippumatta potilaan iästä, sukupuolesta, painoindeksistä ja diabeteksen kestosta (<10 vuotta ja ≥10 vuotta) Toujeo-insuliinilla hoidetuilla potilailla verrattuna glargininsuliinilla 100 yksikköä/ml hoidettuihin potilaisiin.

Tyypin 1 diabeetikoilla hypoglykemian ilmaantuvuus oli samanlainen Toujeo-insuliinilla ja glargininsuliinilla 100 yksikköä/ml hoidetuilla potilailla (Taulukko 3).

Taulukko 1: Tulokset kliinisistä tutkimuksista tyypin 1 diabeetikoilla

26 hoitoviikkoa

 

Toujeo

IGlar

Yhdistelmähoidossa

Ateriainsuliinianalogin kanssa

Hoidettujen potilaiden määrä (mITTa)

273

273

HbA1c

Keskimääräinen lähtötilanne

8,13

8,12

Oikaistu keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

-0,40

-0,44

Oikaistu keskimääräinen erob

0,04 [-0,098–0,185]

Perusinsuliiniannosc (yksikköä/kg)

Keskimääräinen lähtötilanne

0,32

0,32

Keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

0,15

0,09

Painod (kg)

Keskimääräinen lähtötilanne

81,89

81,80

Keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

0,46

1,02

IGlar: glargininsuliini 100 yksikköä/ml
a mITT: Modified intention-to-treat
b Hoitoero: Toujeo – glargininsuliini 100 yksikköä/ml [95 % luottamusväli]
c Muutos lähtötilanteesta kuukauteen 6 (havaittu tapaus)
d Muutos lähtötilanteesta viimeiseen 6 kuukauden hoidon aikaiseen arvoon

Taulukko 2: Tulokset kliinisistä tutkimuksista tyypin 2 diabeetikoilla

26 hoitoviikkoa

 

Potilaat, joita on hoidettu aiemmin perusinsuliinilla

Potilaat, joita on hoidettu aiemmin perusinsuliinilla

Potilaat, joita ei ole hoidettu aiemmin insuliinilla

Yhdistelmähoidossa

Ateriainsuliinianalogin +/- metformiinin kanssa

Muiden diabeteslääkkeiden kanssa lukuun ottamatta insuliineja

 

Toujeo

IGlar

Toujeo

IGlar

Toujeo

IGlar

Hoidettujen potilaiden määräa

404

400

403

405

432

430

HbA1c

Keskimääräinen lähtötilanne

8,13

8,14

8,27

8,22

8,49

8,58

Oikaistu keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

-0,90

-0,87

-0,73

-0,70

-1,42

-1,46

Oikaistu keskimääräinen erob

-0,03

[-0,144–0,083]

-0,03

[-0,168–0,099]

0,04

[-0,090–0,174]

Perusinsuliiniannosc (yksikköä/kg)

Keskimääräinen lähtötilanne

0,67

0,67

0,64

0,66

0,19

0,19

Keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

0,31

0,22

0,30

0,19

0,43

0,34

Painod (kg)

Keskimääräinen lähtötilanne

106,11

106,50

98,73

98,17

95,14

95,65

Keskimääräinen muutos lähtötilanteesta

0,93

0,90

0,08

0,66

0,50

0,71

IGlar: glargininsuliini 100 yksikköä/ml
a mITT: Modified intention-to-treat
b Hoitoero: Toujeo – glargininsuliini 100 yksikköä/ml [95 % luottamusväli]
c Muutos lähtötilanteesta kuukauteen 6 (havaittu tapaus)
d Muutos lähtötilanteesta viimeiseen 6 kuukauden hoidon aikaiseen arvoon

Taulukko 3: Yhteenveto hypoglykeemisistä jaksoista kliinisessä tutkimuksessa tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoilla

Diabetespopulaatio

Tyypin 1 diabeetikot

Potilaat, joita on hoidettu aiemmin perusinsuliinilla

Tyypin 2 diabeetikot

Potilaat, joita on hoidettu aiemmin perusinsuliinilla

Tyypin 2 diabeetikot

Potilaat, joita ei ole hoidettu aiemmin insuliinilla tai joita hoidetaan perusinsuliinilla

Yhdistelmähoidossa

Ateriainsuliinianalogin kanssa

Ateriainsuliinianalogin +/- metformiinin kanssa

Muiden diabeteslääkkeiden kanssa lukuun ottamatta insuliineja

 

Toujeo

IGlar

Toujeo

IGlar

Toujeo

IGlar

Vaikeana hypoglykemian ilmaantuvuus (%) (lukumäärä/kokonaislukumäärä)

Koko tutkimusjaksod

6,6

9,5

5,0

5,7

1,0

1,2

(18/274)

(26/275)

(20/404)

(23/402)

(8/838)

(10/844)

RR*: 0,69 [0,39; 1,23]

RR: 0,87 [0,48; 1,55]

RR: 0,82 [0,33; 2,00]

Vahvistetunb hypoglykemian ilmaantuvuus (%) (lukumäärä/kokonaislukumäärä)

Koko tutkimusjakso

93,1

93,5

81,9

87,8

57,6

64,5

(255/274)

(257/275)

(331/404)

(353/402)

(483/838)

(544/844)

RR: 1,00 [0,95; 1,04]

RR: 0,93 [0,88; 0,99]

RR: 0,89 [0,83; 0,96]

Vahvistetun yöllisenc hypoglykemian ilmaantuvuus (%) (lukumäärä/kokonaislukumäärä)

Viikosta 9 tutkimusjakson loppuun

59,3

56,0

36,1

46,0

18,4

22,5

(162/273)

(153/273)

(146/404)

(184/400)

(154/835)

(188/835)

RR: 1,06 [0,92; 1,23]

RR: 0,79 [0,67; 0,93]

RR: 0,82 [0,68; 0,99]

IGlar: glargininsuliini 100 yksikköä/ml
a Vaikea hypoglykemia: Tapahtuma, joka vaatii toisen henkilön apua hiilihydraatin tai glukagonin antoon tai muihin elvytystoimenpiteisiin.
b Vahvistettu hypoglykemia: Mikä tahansa vaikea hypoglykemia ja/tai hypoglykemia, jonka aikana mitattu plasman glukoosiarvo on ≤3,9 mmol/l.
c Yöllinen hypoglykemia: Tapahtuma, joka ilmeni klo 00:00–05:59 välisenä aikana.
d 6 kuukauden hoitojakso
*RR: arvioitu riskisuhdeluku [95 % luottamusväli]

Pistosajankohdan joustavuus

Toujeo-insuliinin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 3 kuukauden ajan myös kahdessa satunnaistetussa, avoimessa kliinisessä tutkimuksessa, jossa pistosajankohta oli kiinteä tai joustava. Tyypin 2 diabeetikot (n=194) saivat Toujeo-insuliinia kerran vuorokaudessa iltaisin joko samaan aikaan päivästä (kiinteä pistosajankohta) tai 3 tunnin sisällä ennen tavanomaista pistosajankohtaa tai 3 tuntia sen jälkeen (joustava pistosajankohta). Joustavalla pistosajankohdalla ei ollut vaikutusta glykeemiseen kontrolliin eikä hypoglykemian ilmaantuvuuteen.

Insuliinivasta-aineet

Toujeo-insuliinia ja glargininsuliinia 100 yksikköä/ml vertailevista tutkimuksista saadut tulokset eivät viitanneet eroihin insuliinivasta-aineiden muodostuksessa, tehossa, turvallisuudessa tai perusinsuliinin annoksessa.

Paino

Toujeo-insuliinilla hoidetuilla potilailla keskimääräinen painonmuutos 6 kuukauden jakson lopussa oli alle 1 kg (ks. Taulukot 1 ja 2).

Diabeettisen retinopatian etenemistä koskevan tutkimuksen tulokset

Glargininsuliinin 100 yksikköä/ml (pistos kerran vuorokaudessa) vaikutuksia diabeettiseen retinopatiaan verrattiin NPH‑insuliiniin (pistos kahdesti vuorokaudessa) avoimessa 5 vuoden tutkimuksessa, johon osallistui 1024 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta. Retinopatian etenemistä vähintään 3 asteella ETDRS‑luokittelun (Early Treatment Diabetic Retinopathy Study) mukaan tutkittiin silmänpohjakuvauksin. Glargininsuliinin 100 yksikköä/ml ja NPH‑insuliinin välillä ei todettu merkitsevää eroa diabeettisen retinopatian etenemisessä.

Pitkäaikaiskäytön teho- ja turvallisuustutkimuksen tulokset

ORIGIN-tutkimus (Outcome Reduction with Initial Glargine Intervention) oli satunnaistettu, 2x2-faktorikokeena toteutettu monikeskustutkimus, jonka 12 537 tutkimushenkilöllä oli suuri sydän- ja verisuonitautiriski ja heikentynyt paastosokeri tai heikentynyt glukoosinsieto (12 % tutkimushenkilöistä) tai tyypin 2 diabetes, jota hoidettiin ≤1 tablettimuotoisella diabeteslääkeellä (88 % tutkimushenkilöistä). Tutkimushenkilöt satunnaistettiin (1:1) käyttämään glargininsuliinia 100 yksikköä/ml (n=6 264), jonka annos titrattiin niin, että plasman paastoglukoosipitoisuus oli enintään 95 mg/dl (5,3 mmol/l), tai saamaan tavanomaista hoitoa (n=6 273).

Ensimmäinen ensisijainen tehon päätetapahtuma oli aika ennen ensimmäistä kardiovaskulaarikuolemaa, ei-fataalia sydäninfarktia tai ei-fataalia aivohalvausta. Toinen ensisijainen tehon päätetapahtuma oli aika ennen jonkin ensimmäisen ensisijaisen päätetapahtuman tapahtumista, revaskularisaatiotoimenpidettä (sydän, kaulavaltimot tai ääreisverisuonet) tai sydämen vajaatoiminnasta johtunutta sairaalahoitoa.

Toissijaisia päätetapahtumia olivat mistä tahansa syystä johtuva kuolleisuus ja yhdistetty mikrovaskulaaritulos.

Glargininsuliini 100 yksikköä/ml ei muuttanut kardiovaskulaarisairauden ja ‑kuolleisuuden suhteellista riskiä tavanomaiseen hoitoon verrattuna. Glargininsuliinin ja tavanomaisen hoidon välillä ei ollut eroja kahden ensisijaisen päätetapahtuman suhteen, minkään näihin päätetapahtumiin kuuluneen osapäätetapahtuman suhteen, mistä tahansa syystä johtuvan kuolleisuuden suhteen eikä yhdistetyn mikrovaskulaarituloksen suhteen.

Glargininsuliinin (100 yksikköä/ml) keskimääräinen annos oli 0,42 yksikköä/kg tutkimuksen lopussa. Lähtötilanteessa tutkimushenkilöiden HbA1c‑mediaaniarvo oli 6,4 %. Hoidonaikaisten HbA1c‑mediaaniarvojen vaihteluväli oli glargininsuliiniryhmässä 5,9–6,4 % ja tavanomaisen hoidon ryhmässä 6,2–6,6 % koko seurannan ajan.
Vaikean hypoglykemian esiintymistiheys (tutkimushenkilöitä 100 altistusvuotta kohti) oli glargininsuliiniryhmässä (100 yksikköä/ml) 1,05 ja tavanomaisen hoidon ryhmässä 0,30. Vahvistetun, ei‑vaikean hypoglykemian esiintymistiheys oli 7,71 glargininsuliiniryhmässä (100 yksikköä/ml) ja 2,44 tavanomaisen hoidon ryhmässä. Tämän 6 vuoden tutkimuksen aikana 42 %:lla glargininsuliiniryhmän (100 yksikköä/ml) tutkimushenkilöistä ei ollut hypoglykemioita.

Glargininsuliiniryhmässä (100 yksikköä/ml) keskimääräinen painonnousu lähtötilanteesta viimeiseen hoidonaikaiseen käyntiin oli 1,4 kg ja tavanomaisen hoidon ryhmässä vastaavasti keskimääräinen painonlasku oli 0,8 kg.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen ja jakautuminen
Terveille vapaaehtoisille ja diabetespotilaille ihon alle pistetyn glargininsuliinin tuottamat seerumin insuliinipitoisuudet osoittivat imeytymisen olevan hitaampaa ja pitkäkestoisempaa sekä tasaisempaa, kun Toujeo-insuliinia verrattiin glargininsuliiniin 100 yksikköä/ml.

Toujeo-insuliinin farmakokineettiset profiilit olivat yhdenmukaisia farmakodynaamisen aktiviteetin kanssa.

Vakaa tila terapeuttisella alueella saavutetaan 3–4 vuorokauden kuluttua Toujeo-insuliinin päivittäisessä annossa.

Toujeo-insuliinin ihonalaisen pistoksen jälkeen yksilöllinen vaihtelu, joka määriteltiin 24 tunnin aikana tapahtuvan insuliinialtistuksen variaatiokertoimena, oli vähäistä vakaassa tilassa (17,4 %).

Biotransformaatio
Ihonalaisen glargininsuliinipistoksen jälkeen glargininsuliini metaboloituu nopeasti beeta‑ketjun karboksiterminaalipäästä muodostaen kaksi aktiivista metaboliittia M1 (21A‑Gly‑insuliini) ja M2 (21A‑Gly‑des‑30B‑Thr‑insuliini). Pääasiallinen metaboliitti plasmassa on M1. Glargininsuliiniannoksen kasvaessa M1‑pitoisuudet kasvavat. Farmakokineettiset ja farmakodynaamiset löydökset osoittavat, että glargininsuliinin ihonalaisen pistoksen pääasiallinen vaikutus perustuu M1‑vaikutukseen. Glargininsuliinia ja sen M2‑metaboliittia ei havaittu valtaosalla tutkimuspotilaista, ja kun pitoisuus oli havaittavissa, se oli riippumaton annostellun glargininsuliinin määrästä ja formulaatiosta.

Eliminaatio
Eliminaation puoliintumisaika laskimoon annon jälkeen oli glargininsuliinilla samaa luokkaa kuin ihmisinsuliinilla.

Toujeo-insuliinin puoliintumisaika ihonalaisen injektion jälkeen määritetään imeytymisnopeudella ihonalaisesta kudoksesta. Toujeo-insuliinin puoliintumisaika ihonalaisen injektion jälkeen on 18–19 tuntia annoksesta riippumatta.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Sinkkikloridi, metakresoli, glyseroli, kloorivetyhappo (pH:n säätämiseen), natriumhydroksidi (pH:n säätämiseen), injektionesteisiin käytettävä vesi.

Yhteensopimattomuudet

Toujeo-insuliinia ei saa sekoittaa muihin insuliineihin tai lääkevalmisteisiin eikä laimentaa.
Toujeo-insuliinin sekoittaminen tai laimentaminen muuttaa sen vaikutusaikaprofiilia ja sekoittaminen aiheuttaa saostumista.

Kestoaika

30 kuukautta.

Säilyvyys kynän käyttöönoton jälkeen
Valmiste voidaan säilyttää alle 30 °C suoralta kuumuudelta ja valolta suojassa enimmillään 6 viikon ajan. Käytössä olevia kyniä ei saa säilyttää jääkaapissa. Kynänsuojus on laitettava takaisin paikalleen jokaisen pistoksen jälkeen valolta suojaamiseksi.

Säilytys

Käyttämättömät kynät
Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C).
Ei saa jäätyä. Älä säilytä lähellä jääkaapin pakastuslokeroa tai kylmäelementtiä.
Pidä esitäytetty kynä ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Käyttöönotetut tai varalla pidettävät kynät
Käyttöönotetun kynän säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

TOUJEO injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
300 U/ml 5 x 1,5 ml (SoloStar) (82,39 €)

PF-selosteen tieto

SoloStar-kynä
Sylinteriampulli (tyypin 1 väritön lasi), jossa harmaa mäntä (bromobutyylikumi) ja suljin (alumiini), jossa tulppa (isopreenin ja bromobutyylikumin laminaatti). Sylinteriampulli on suljettu kertakäyttöiseen esitäytettyyn kynään. Yksi sylinteriampulli sisältää 1,5 ml liuosta.

Pakkauksissa on 1, 3, 5 ja 10 esitäytettyä kynää. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Neulat eivät sisälly pakkaukseen.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Kynää on pidettävä huoneenlämmössä vähintään 1 tunnin ajan ennen ensimmäistä käyttöä.

Pakkausselosteessa olevat käyttöohjeet on luettava huolellisesti ennen Toujeo SoloStar -esitäytetyn kynän käyttämistä. Toujeo -esitäytettyä kynää on käytettävä näiden käyttöohjeiden suositusten mukaisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa). Ohjeista potilas tarkistamaan kynän käyttövalmius käyttöohjeen kohdan 3 mukaisesti. Jos käyttövalmiutta ei tarkisteta, kynä voi annostella liian vähän insuliinia. Jos näin käy, potilaan on seurattava verensokeritasoaan tiheämmin, ja pistettävä tarvittaessa lisää insuliinia.

Sylinteriampulli on tarkistettava ennen käyttöä. Sitä saa käyttää vain, jos liuos on kirkas, väritön, siinä ei näy kiinteitä hiukkasia ja se muistuttaa vettä. Koska Toujeo on kirkas liuos, se ei vaadi sekoittamista ennen käyttöä.

Insuliinin etiketti on tarkistettava aina ennen pistämistä, jotta lääkitysvirheet Toujeo-insuliinin ja muiden insuliinien välillä vältetään. Etikettiin painettu teksti ”300” on korostettu kullankeltaisella värillä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Potilaalle on kerrottava, että Toujeo SoloStar -kynän annosikkuna osoittaa pistettävien Toujeo-yksiköiden lukumäärän, joten annoksen uudelleen laskeminen ei ole tarpeen.

  • Toujeo SoloStar esitäytetty kynä sisältää 450 yksikköä. Kynästä saa 1–80 yksikön annokset yhden yksikön tarkkuudella.
  • Jos uuden kynän käyttövalmiutta ei tarkisteta ennen ensimmäistä käyttökertaa, saatava insuliiniannos voi olla liian pieni.

Toujeo-insuliinia ei saa koskaan vetää ruiskuun esitäytetyn kynän sylinteriampullista, sillä se voi aiheuttaa vaikean yliannostuksen (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yliannostus) .

Uusi steriili neula on kiinnitettävä ennen jokaista pistosta. Neulat on hävitettävä välittömästi käytön jälkeen. Neuloja ei saa käyttää uudelleen. Neulojen uudelleen käyttäminen lisää neulan tukkeutumisen riskiä, minkä seurauksena pistetty insuliiniannos saattaa olla liian pieni tai suuri. Uuden steriilin neulan käyttäminen jokaisen pistoksen yhteydessä vähentää myös kontaminaatio- ja infektioriskiä. Neulan tukkeutuessa potilaan on seurattava pakkausselosteessa olevien käyttöohjeiden Vaiheessa 3 kuvattuja ohjeita (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Käytetyt neulat on hävitettävä viiltävän jätteen säiliöön tai paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Tyhjiä kyniä ei saa koskaan käyttää uudelleen, vaan ne on hävitettävä asianmukaisesti.

Mahdollisten sairauksien leviämisen ehkäisemiseksi insuliinikynää ei saa koskaan käyttää useammalle kuin yhdelle henkilölle, vaikka neula vaihdettaisiinkin (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Korvattavuus

TOUJEO injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
300 U/ml 5 x 1,5 ml

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Diabetes, insuliinihoito (103).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

A10AE04

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

31.01.2019

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo

0201 200 300
www.sanofi.fi