EMPRESSIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten 40 IU/2 ml

Yksi 2 ml:n ampulli infuusiokonsentraattia, liuosta varten, sisältää argipressiiniasetaattia määrän, joka vastaa 40 IU:ta argipressiiniä (vastaa 133 mikrogrammaa).

1 ml infuusiokonsentraattia, liuosta varten, sisältää argipressiiniasetaattia määrän, joka vastaa 20 IU:ta argipressiiniä (vastaa 66,5 mikrogrammaa).

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi ml sisältää alle 23 mg natriumia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

Empressin on tarkoitettu septisestä sokista aiheutuvan katekoliamiineille refraktorisen hypotension hoitoon yli 18-vuotiaille potilaille. Katekoliamiineille refraktorisesta hypotensiosta on kyse, jos keskiverenpainetta ei saada stabiloitua tavoitetasolle riittävästä volyymikorvauksesta ja katekoliamiinien käytöstä huolimatta (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Antotapa

Potilaille, joilla on katekoliamiineille refraktorinen hypotensio, argipressiinihoito aloitetaan mieluiten 6 tunnin kuluessa septisen sokin alkamisesta tai 3 tunnin kuluessa sen alkamisesta potilailla, joille on annettu suuria katekoliamiiniannoksia (ks. kohta Farmakodynamiikka). Argipressiini annetaan laskimoon jatkuvana infuusiona annoksena 0,01 IU/min infuusio- tai ruiskupumppua käyttäen. Annosta voidaan kliinisen vasteen mukaan suurentaa 15–20 minuutin välein enintään annokseen 0,03 IU/min. Tehohoidossa oleville potilaille tavanomainen tavoiteverenpaine on 65–75 mmHg. Argipressiiniä on käytettävä vain perinteisen katekoliamiineilla tapahtuvan vasopressorihoidon lisänä. Yli 0,03 IU/min -annostusta tulee käyttää hoitona vain hätätilanteessa, koska se saattaa aiheuttaa suolen ja ihon nekroosia ja lisätä sydämenpysähdyksen riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Hoidon kesto valitaan yksilöllisen kliinisen kuvan perusteella, mutta sen pitäisi kestää mieluiten vähintään 48 tuntia. Argipressiinihoitoa ei saa keskeyttää äkillisesti, vaan vieroitus tapahtuu potilaan kliinisen tilan mukaisesti. Argipressiinihoidon kokonaiskesto on hoitavan lääkärin harkinnan mukainen.

Annostus

Infuusionopeudet suositeltujen annosten mukaan:

Pediatriset potilaat

Argipressiiniä on käytetty vasodilatorisen sokin hoitoon sekä lapsille että imeväisille tehohoitoyksiköissä ja leikkausten aikana. Koska argipressiini ei ole osoittanut eloonjäämisen paranemista standardihoitoon verrattuna ja sen käytössä on todettu suurempi haittavaikutusten esiintyvyys, käyttöä lapsille ja imeväisille ei suositella.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Tämä valmiste ei ole vaihdettavissa muiden argipressiiniä sisältävien lääkevalmisteiden kanssa, joiden vahvuus ilmaistaan toisin (esim. Pressor-yksikköinä PU).

Argipressiiniä ei saa antaa boluksena katekoliamiineille refraktorisen sokin hoidossa.

Argipressiiniä voidaan antaa ainoastaan, kun hemodynaamisten ja elinspesifisten parametrien seuranta on tiivistä ja jatkuvaa.

Argipressiinillä tapahtuva hoito on aloitettava vain, jos riittävää perfuusiopainetta ei voida ylläpitää riittävästä volyymin korvaamisesta ja katekoliaminergisten vasopressoreiden käytöstä huolimatta.

Argipressiinin käytössä pitää olla erityisen varovainen, jos potilaalla on sydän- ja verisuonisairauksia. Suurten argipressiiniannosten käytöstä muihin käyttöaiheisiin on raportoitu aiheutuneen sydänlihas- ja suoli-iskemiaa, sydän- ja suoli-infarkteja sekä raajojen vähentynyttä perfuusiota.

Argipressiini saattaa harvoissa tapauksissa aiheuttaa vesimyrkytyksen. Varhaiset oireet, joita ovat uneliaisuus, apatia ja päänsärky, pitää tunnistaa ajoissa kooman ja kouristuksien ehkäisemiseksi.

Argipressiiniä on käytettävä varoen epilepsian, migreenin, astman, sydämen vajaatoiminnan tai minkä tahansa tilan yhteydessä, jossa ekstrasellulaarisen nesteen nopea lisääntyminen voi aiheuttaa vaaran jo ylikuormitetulle elimistölle.

Pediatrisilla potilailla ei ole osoitettu positiivista hyöty-riskisuhdetta. Argipressiinin käyttöä tähän käyttöaiheeseen lapsille ja vastasyntyneille ei suositella (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per ml eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Samanaikainen karbamatsepiinin, klooripropamidin, klofibraatin, karbamidin ja fludrokortisonin tai trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö saattaa voimistaa argipressiinin antidiureettista vaikutusta.

Demeklosykliinin, noradrenaliinin, litiumin, hepariinin tai alkoholin samanaikainen käyttö voi vähentää argipressiinin antidiureettista vaikutusta.

Furosemidi lisää vasopressiinin osmolaalista puhdistumaa ja vähentää munuaispuhdistumaa. Koska plasman vasopressiinipitoisuudet pysyvät muuttumattomina, tämän yhteisvaikutuksen kliininen merkitys on vähäinen.

Ganglioita salpaavat lääkeaineet voivat lisätä merkittävästi herkkyyttä argipressiinin pressorivaikutukselle.

Tolvaptaani ja argipressiini saattavat vähentää toistensa yksilöllisiä diureettisia tai antidiureettisia vaikutuksia.

Verenpainetta nostavat lääkkeet voivat voimistaa argipressiinin aiheuttamaa verenpaineen nousua.

Verenpainetta alentavat lääkkeet voivat vähentää argipressiinin aiheuttamaa verenpaineen nousua.

Raskaus

Argipressiinillä ei ole tehty eläinten lisääntymistä koskevia tutkimuksia. Samankaltaisia aineita koskeneissa lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin keskenmenoja ja epämuodostumia. Argipressiini saattaa aiheuttaa kohdun supistuksia ja kohonnutta kohdunsisäistä painetta raskauden aikana ja saattaa vähentää kohdun perfuusiota. Argipressiiniä ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö argipressiini rintamaitoon ja vaikuttaako se lapseen. Argipressiiniä tulee antaa imettäville potilaille harkiten.

Hedelmällisyys

Tietoja ei ole saatavilla.

Ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn liittyvien vaikutusten arvioimiseksi ei ole tehty tutkimuksia.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Alla lueteltuja haittavaikutuksia, joiden katsottiin mahdollisesti tai todennäköisesti liittyvän argipressiinin antoon, raportoitiin 1 588 potilaalla, joilla oli septistä sokkia seurannut hypotensio. Näistä 909 potilasta oli osallistunut kontrolloituihin kliinisiin tutkimuksiin.

Yleisimmät vakavat haittavaikutukset (esiintyvyys alle 10 %) olivat hengenvaarallinen rytmihäiriö, mesenteriaalinen iskemia, digitaalinen iskemia ja akuutti sydänlihasiskemia.

Haittavaikutusten taulukoitu luettelo

Haittavaikutukset, joita voi esiintyä Empressin-hoidon aikana, on esitetty yhteenvetona alla ja esitetty elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan.

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin)

** Digitaalinen iskemia voi yksittäisillä potilailla vaatia kirurgisia toimenpiteitä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Vesimyrkytyksen ilmetessä ei saa antaa mitään nesteitä, ja argipressiinihoito voidaan tilapäisesti keskeyttää, kunnes ilmenee polyuria. Vaikea-asteisissa tapauksissa voidaan suorittaa osmoottinen diureesi käyttämällä mannitolia, hypertonista dekstroosia tai ureaa ilman furosemidia tai sen kanssa.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Vasopressiini ja sen kaltaiset yhdisteet, ATC-koodi: H01BA01

Vaikutusmekanismi

Argipressiini (arginiinivasopressiini) on endogeeninen hormoni, jolla on osmoottiseen säätelyyn liittyviä, vasopressorisia, hemostaattisia ja keskushermostoon liittyviä vaikutuksia. Arginiinivasopressiinin ääreisvaikutuksia välittävät erilaiset vasopressiinireseptorit, nimeltään V1a-, V1b- ja V2-vasopressiinireseptorit. V1a-reseptoreja on löydetty valtimoiden verisuonista, ja niiden aktivaatio indusoi vasokonstriktiota lisäämällä sytoplasmaattista ionisoitua kalsiumia fosfatidyyli-inositoli-bisfosfonaattikaskadin kautta, joka on argipressiinin huomattavin vaikutus.

Vasopressiini-infuusion aikana voidaan havaita lineaarinen vaste verenpaineeseen potilailla, joilla on vasodilatorinen sokki (septinen sokki, vasopleginen sokki ja SIRS = systeeminen tulehdusreaktio-oireyhtymä). Merkittävää korrelaatiota osoitettiin erityisesti perustasokorjattujen keskiverenpaineen muutosten ja vasopressiiniannoksen välillä. Verrannollinen merkittävä lineaarinen suhde voitiin osoittaa vasopressiiniannosten ja perifeerisen resistenssin lisääntymisen ja noradrenaliinin tarpeen vähenemisen välillä.

Potilailla, joilla oli septinen sokki, havaittiin sydämen sykkeen hidastumista, kun vasopressiini aloitettiin ja katekoliamiineja samanaikaisesti vähennettiin. Vapaaehtoisilla ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin vasopressiini-infuusion vaikutusta lisinopriilin jälkeen, ja syke hidastui tasolta 67 +/- 6,5 tasolle 62 +/- 4,5 lyöntiä/min (p < 0,05). Sydämen sykkeen hidastumista ja sydämen minuutti-indeksin laskua voidaan odottaa vain annosalueella, joka on 0,1 IU/min ja tätä suurempi.

Kliininen teho

Argipressiinin tehoa koskevat kliiniset havainnot esitetyssä käyttöaiheessa eli septisestä sokista aiheutuvan katekoliamiineille refraktorisen hypotension hoidossa perustuvat analyysiin useista kliinisistä tutkimuksista ja julkaisuista. Tähän analyysiin on sisällytetty ne yhteensä 1 588 potilasta, joilla oli septinen sokki ja joita on tähän mennessä hoidettu kontrolloiduissa olosuhteissa vasopressiinillä.

Laajin septistä sokkia koskenut vasopressiinitutkimus oli satunnaistettu kaksoissokkoutettu monikeskustutkimus (VASST-tutkimus), jossa oli 778 potilasta, joilla oli septinen sokki. Potilaat satunnaistettiin saamaan joko pieniä vasopressiini- (0,01–0,03 IU/min) tai noradrenaliiniannoksia (5–15 mikrog/min) avoimen vasopressorihoidon lisäksi. Tutkimukseen voitiin ottaa mukaan potilaita, jotka olivat 16-vuotiaita tai tätä vanhempia ja joilla oli nesteresistentti septinen sokki, joksi määriteltiin vasteen puuttuminen 500 ml:aan normaalia natriumkloridiliuosta tai vasopressorien tai pienten noradrenaliiniannosten tarve. Potilaiden oli täytynyt saada ≥ 5 mikrog/min noradrenaliinia tai vastaavaa vähintään 6 peräkkäisen tunnin ajan edeltävien 24 tunnin aikana ja vähintään 5 mikrog/min satunnaistamista edeltäneen tunnin aikana tai noradrenaliinia vastaavaa > 15 mikrog/h 3 peräkkäisen tunnin ajan. Ensisijainen päätetapahtuma oli kuolema mistä tahansa syystä, ja arviointi tehtiin 28 päivän kuluttua tutkimuslääkkeen käytön aloittamisesta. Vasopressiinia (35,4 %) ja noradrenaliinia (39,3 %) saaneiden ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa (95 %:n luottamusväli ‑2,9 % – +10,7 %: p = 0,26). Myöskään kuolleisuusasteessa ei ollut merkitsevää eroa 90 päivän kohdalla (vastaavasti 43,9 % ja 49,6 %; p = 0,11).

Äskettäisessä kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa tutkimuksessa (VANISH) verrattiin noradrenaliinia varhaiseen argipressiinihoitoon (enintään 0,06 U/min). Kuolleisuus argipressiiniryhmässä oli 30,9 % ja noradrenaliiniryhmässä 27,5 %. Yksi tai useampia vakavia haittavaikutuksia havaittiin 10,7 %:lla argipressiiniä saaneista potilaista ja 8,3 %:lla noradrenaliinia saaneista potilaista. Munuaisten korvaushoitoa tarvittiin merkittävästi vähemmän argipressiiniryhmässä kuin noradrenaliiniryhmässä (25,4 % vs. 35,3 %).

Vaikutukset QT- ja QTc-aikaan

Kokeellisten suurten vasopressiiniannosten osoitettiin aiheuttavan eläimille kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Tarkoitetulla annostusalueella ja annostelutavalla (pitkäaikainen infuusio) QT- ja QTc-ajan pidentymistä ei ole kuvattu. Yksittäistapauksina on kuvattu kääntyvien kärkien (torsades de pointes) takykardiaa potilailla, jotka saivat vasopressiinia ruokatorven suonikohjuvuotojen hoitoon yli 10 kertaa suositeltua suurempina annoksina, mutta vasopressiinin mahdollisesta kääntyvien kärkien takykardiaa aiheuttavasta potentiaalista ei voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä.

Pediatriset potilaat

Kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa (Choong et al, 2009), jossa oli mukana 69 pediatrista potilaista, joilla oli vasodilatorinen sokki (ikä 4–14 vuotta, 54:llä septinen sokki), 35 potilasta sai vasopressiinia (aloitusannos 0,0005 U/kg/min titrattiin annokseen 0,002 U/kg/min) ja 34 sai lumelääkettä. Primaarissa tehon parametrissa ei ollut eroa vasopressiinin ja lumelääkkeen välillä (hemodynamiikan stabiiliusaika ilman vasoaktiivisia lääkkeitä 49,7 tuntia vasopressiiniryhmässä ja 47,1 tuntia lumelääkeryhmässä) ja toissijaisessa tehon parametrissa, kuten hengityskoneettomat päivät jne., 10 potilasta (30,3 %) kuoli vasopressiiniryhmässä ja 5 (15,6 %) lumelääkeryhmässä. On epäselvää, missä määrin tämä tulos liittyi lähtötilanteen eroihin.

Imeytyminen

Vakaan tilan pitoisuus plasmassa saavutettiin 30 minuutin jatkuvan infuusion jälkeen annoksilla 10–350 mikroU/kg/min (eli 0,007–0,0245 IU/min), joka vastaa alle kymmenen minuutin puoliintumisaikaa. Tällä annosalueella altistus plasmassa oli lähellä annoslineaarisuutta.

Biotransformaatio

Vasopressiinin metabolia oli osoitettavissa ihmisen maksa- ja munuaishomogenaateissa.

Farmakokinetiikan (PK) tutkimiseksi maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole tehty erityisiä tutkimuksia.

Iän, sukupuolen ja rodun vaikutuksesta farmakokineettisiin vaikutuksiin ei ole tietoja. Pediatrisista potilaista ei ole saatavilla farmakokineettisiä tietoja.

Eliminaatio

Noin 5 % ihon alle annetusta argipressiiniannoksesta on erittynyt muuttumattomana virtsaan 4 tuntia sen antamisen jälkeen.

Prekliinistä turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, lisääntymistoksisuutta, genotoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevia järjestelmällisiä tutkimustuloksia ei ole saatavilla. Argipressiinin käytön kliiniset kokemukset eivät osoita erityistä riskiä ihmisille.

Natriumkloridi, väkevä etikkahappo pH:n säätöön, injektionesteisiin käytettävä vesi

Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

36 kuukautta.

Avaamisen jälkeen laimenna ja käytä välittömästi.

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Avatun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

EMPRESSIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
40 IU/2 ml 10 x 2 ml (1029,51 €)

PF-selosteen tieto

Kirkkaat lasiampullit (tyyppi I, ampullin kapeassa kohdassa katkaisurengas), joissa 2 ml infuusiokonsentraattia, liuosta varten.

Pakkauskoot: 5 ja 10 ampullia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Liuos on kirkas ja väritön eikä siinä ole näkyviä hiukkasia. pH-arvo on 2,5 - 4,5.

Empressin-konsentraattia ei saa antaa laimentamatta.

Liuos on tarkistettava ennen käyttöä näkyvien hiukkasten ja värjääntymisen varalta. Vain kirkkaita ja värittömiä liuoksia saa käyttää.

Valmista infuusioneste laimentamalla 2 ml konsentraattia 48 ml:lla 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridiliuosta (vastaa 0,8 IU:ta argipressiiniä ml:aa kohti). Laimentamisen jälkeen kokonaistilavuuden tulee olla 50 ml.

Kertakäyttöampullit. Hävitä jäljelle jäävä liuos. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

EMPRESSIN infuusiokonsentraatti, liuosta varten
40 IU/2 ml 10 x 2 ml

• Ei korvausta.

H01BA01

05.07.2023