Vertaa PF-selostetta

ZYPADHERA injektiokuiva-aine ja liuotin, depotsuspensiota varten 210 mg, 300 mg, 405 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Zypadhera 210 mg injektiokuiva-aine ja liuotin, depotsuspensiota varten

Yksi injektiopullo sisältää olantsapiinipamoaattimonohydraattia vastaten 210 mg olantsapiinia. Käyttöönvalmistuksen jälkeen yksi ml suspensiota sisältää 150 mg olantsapiinia.

Zypadhera 300 mg injektiokuiva-aine ja liuotin, depotsuspensiota varten

Yksi injektiopullo sisältää olantsapiinipamoaattimonohydraattia vastaten 300 mg olantsapiinia. Käyttöönvalmistuksen jälkeen yksi ml suspensiota sisältää 150 mg olantsapiinia.

Zypadhera 405 mg injektiokuiva-aine ja liuotin, depotsuspensiota varten

Yksi injektiopullo sisältää olantsapiinipamoaattimonohydraattia vastaten 405 mg olantsapiinia. Käyttöönvalmistuksen jälkeen yksi ml suspensiota sisältää 150 mg olantsapiinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektiokuiva-aine ja liuotin, depotsuspensiota varten.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Skitsofrenian pitkäaikaishoitoon aikuispotilailla, joiden tila on riittävästi stabiloitunut suun kautta otettavalla olantsapiinilla hoidon akuutissa vaiheessa.

Ehto

Injektio tulee antaa sellaisessa terveydenhuollon yksikössä jossa potilasta voidaan valvoa asianmukaisen pätevyyden omaavan henkilöstön toimesta vähintään 3 tunnin ajan lääkkeen annon jälkeen yliannokseen viittaavien oireiden ja löydösten varalta.

Annostus ja antotapa

Zypadhera 210 mg, 300 mg tai 405 mg injektiokuiva-aine ja liuotin depotsuspensiota varten ei saa sekoittaa olantsapiini 10 mg injektiokuiva-aineen liuosta varten kanssa.

Annostus

Ennen Zypadhera-valmisteen antoa potilaita pitää olla aiemmin hoidettu suun kautta otettavalla olantsapiinilla sen siedettävyyden ja hoitovasteen vahvistamiseksi.
Ensimmäisen Zypadhera-annoksen määrittämiseksi tulisi kaikilla potilailla harkita taulukon 1 annossuosituksen mukaista annostelua.

Taulukko 1. Annostelusuositus siirryttäessä peroraalisesta olantsapiinista Zypadhera-hoitoon

Po. olantsapiiniannos (tavoite)Suositeltava Zypadhera-aloitusannosYlläpitoannos 2 kk:n Zypadhera-hoidon jälkeen
10 mg/vrk210 mg/2 viikkoa tai 405 mg/4 viikkoa150 mg/2 viikkoa tai 300 mg/4 viikkoa
15 mg/vrk300 mg/2 viikkoa210 mg/2 viikkoa tai 405 mg/4 viikkoa
20 mg/vrk300 mg/2 viikkoa300 mg/2 viikkoa


Annosmuutokset
Potilaita tulisi seurata huolellisesti oireiden pahenemisen varalta ensimmäisten 1-2 hoitokuukauden aikana. Psykoosilääkityksen aikana potilaan tilan kliininen paraneminen voi kestää useista päivistä joihinkin viikkoihin. Tänä aikana potilaita tulisi seurata huolellisesti. Hoidon aikana annosta voidaan jatkossa muuttaa yksilöllisesti potilaan kliinisen tilan perusteella. Kliinisen uudelleenarvion jälkeen annosta voidaan muuttaa 150 mg:sta 300 mg:aan 2 viikon välein tai 300 mg:sta 405 mg:aan 4 viikon välein (taulukko 1).

Lisähoito
Kaksoissokkoutetuissa kliinisissä tutkimuksissa ei sallittu suun kautta otettavan olantsapiinin käyttöä hoidon lisänä. Jos suun kautta otettavan olantsapiinin käyttö hoidon lisänä on kliinisesti aiheellista, molemmista valmistemuodoista saatava yhteenlaskettu olantsapiiniannos ei tulisi ylittää 20 mg/vrk suun kautta otettavaa olantsapiinia vastaavaa maksimiannosta.

Siirtyminen toiseen psykoosilääkevalmisteeseen
Potilaista, jotka siirtyvät Zypadhera-hoidosta muihin psykoosilääkevalmisteisiin, ei ole systemaattisesti kerättyä tietoa. Olantsapiinipamoaattisuolan hitaasta liukenemisesta johtuen siitä vapautuu olantsapiinia hitaasti noin 6-8 kk:n ajan viimeisestä injektiosta. Jos potilaan Zypadhera-hoidon vaihtaminen toiseen psykoosilääkevalmisteeseen on aiheellista, lääkärin on seurattava tilannetta etenkin Zypadhera-hoidon lopettamista seuraavien 2 kk:n aikana.

Erityisryhmät

Iäkkäät
Zypadhera-valmistetta ei ole tutkittu järjestelmällisesti iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) potilailla. Zypadhera-valmistetta ei suositella käytettäväksi iäkkäiden potilaiden hoitoon, ellei potilaan hyvin sietämää, tehokasta olantsapiiniannosta ole selvitetty etukäteen peroraalista olantsapiinia käyttäen. Pienempien aloitusannosten (150 mg/4 viikkoa) rutiininomainen käyttö ei ole aiheellista, mutta niiden käyttöä tulisi harkita vähintään 65-vuotiailla potilailla, kun se on kliinisesti aiheellista. Zypadhera-hoidon aloittamista ei suositella yli 75-vuotiaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten ja/tai maksan vajaatoiminta
Zypadhera-hoitoa ei tulisi käyttää näillä potilailla, ellei hyvin siedettyä ja tehokasta annosta ole selvitetty etukäteen peroraalista olantsapiinia käyttäen. Näiden potilaiden kohdalla tulisi harkita pienempiä aloitusannoksia (150 mg/4 viikkoa). Jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (kirroosi, Child-Pughin luokka A tai B), aloitusannoksen tulisi olla 150 mg 4 viikon välein ja sen suurentamisessa tulisi noudattaa varovaisuutta.

Tupakoijat
Aloitusannosta tai ylläpitoannosta ei tarvitse muuttaa rutiininomaisesti potilaan tupakointistatuksen perusteella. Tupakointi voi indusoida olantsapiinin metaboliaa. Kliininen seuranta on suositeltavaa ja olantsapiiniannoksen suurentamista pitää tarvittaessa harkita (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos potilaalla on useampia kuin yksi potentiaalisesti metaboliaa hidastava tekijä (naissukupuoli, korkea ikä, tupakoimattomuus), tulisi harkita annoksen pienentämistä. Jos annoksen suurentaminen on tarpeen, siinä tulisi noudattaa varovaisuutta näiden potilaiden kohdalla.

Pediatriset potilaat
Zypadheran tehoa ja turvallisuutta alle 18-vuotiaiden lastena ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Haittavaikutukset ja Farmakodynamiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Antotapa

VAIN LIHAKSEEN. EI SAA ANTAA INTRAVASKULAARISESTI TAI SUBKUTAANISESTI. (Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Zypadhera pitää aina antaa injektiona syvälle pakaralihakseen. Injektion antaa aina terveydenhoitoalan ammattilainen, joka on saanut injektiotekniikkakoulutuksen. Hoito annetaan sellaisissa olosuhteissa, joissa pystytään huolehtimaan injektion jälkeisestä seurannasta ja asianmukaisista hoitotoimista yliannostustapauksessa.

Kunkin injektion jälkeen asianmukaisen pätevyyden omaava henkilöstö valvoo potilasta vähintään kolmen tunnin ajan terveydenhuollon yksikössä olantsapiinin yliannokseen viittaavien oireiden tai löydösten varalta. Ennen kuin potilas voi lähteä terveydenhuollon yksiköstä, pitää varmistaa, että potilas on virkeä ja orientoitunut eikä hänellä ole yliannostukseen viittaavia oireita eikä löydöksiä. Jos yliannosta epäillään, tarkkaa lääketieteellistä valvontaa ja seurantaa jatketaan, kunnes kyseiset löydökset ja oireet ovat hävinneet (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kolmen tunnin seuranta-aikaa pitää pidentää kliinisen arvion mukaan potilaalla, jolla on havaittavissa mitään olantsapiinin yliannokseen viittaavia oireita tai löydöksiä.

Käyttöohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
Tiedossa oleva ahdaskulmaglaukooman riski.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Asianmukaista injektiotekniikkaa on noudatettava erityisen huolellisesti, jotta valmistetta ei pistettäisi vahingossa intravaskulaarisesti tai subkutaanisesti (ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet).

Käyttö akuutissa agitaatiossa tai vaikeasti psykoottisilla potilailla
Zypadhera-hoitoa ei tulisi käyttää skitsofreniapotilailla, joilla on akuutti agitaatio tai vaikea psykoottinen tila, jossa tarvitaan välitöntä oireiden hallintaa.

Injektion jälkeinen oireyhtymä
Zypadheran markkinoilletuloa edeltävissä kliinisissä tutkimuksissa esiintyi tapahtumia, joiden oireet ja löydökset viittasivat yliannostukseen. Näitä tapahtumia esiintyi < 0,1 %:ssa injektioista ja noin 2 %:lla potilaista. Useimmille näistä potilaista kehittyi sedaatiota (vaihdellen lievästä sedaatiosta koomaan) ja/tai delirium (kuten sekavuus, desorientaatio, levottomuus, ahdistuneisuus tai muu kognitiivinen heikentyminen). Muita havaittuja oireita olivat ekstrapyramidaalioireet, dysartria, ataksia, vihamielisyys, heitehuimaus, heikotus, verenpaineen nousu ja epileptiforminen kohtaus. Useimmissa tapauksissa tapahtumaan liittyneet alkuoireet ja -löydökset kehittyivät 1 tunnin kuluessa injektion antamisesta, ja kaikissa tapauksissa potilaiden ilmoitettiin toipuneen täysin 24-72 tunnin kuluessa injektiosta. Harvinaisissa tapauksissa (< 1 tapauksessa 1000 injektiota kohti) tapahtumat alkoivat 1-3 tunnin kuluessa ja hyvin harvinaisissa tapauksissa (< 1 tapauksessa 10000 injektiota kohti) yli 3 tunnin kuluttua. Potilaille tulisi kertoa näiden tapahtumien mahdollisesta riskistä ja siitä, että heitä tulisi seurata terveydenhuollon yksikössä 3 tunnin ajan kunkin Zypadhera-injektion jälkeen. Zypadheran markkinoilletulon jälkeen raportoidut injektion jälkeiset oireyhtymät ovat yleensä samanlaisia kuin kliinisissä tutkimuksissa esiintyneet.

Injektion jälkeen asianmukaisen pätevyyden omaavan henkilön tulisi tarkkailla potilasta 3 tunnin ajan terveydenhuollon yksikössä olantsapiinin yliannokseen viittaavien oireiden tai löydösten varalta.

Ennen kuin potilas voi lähteä terveydenhuollon yksiköstä, pitää varmistaa, että potilas on virkeä ja orientoitunut eikä hänellä ole yliannostukseen viittaavia oireita eikä löydöksiä. Jos yliannosta epäillään, tarkkaa lääketieteellistä valvontaa ja seurantaa tulisi jatkaa, kunnes kyseisten löydösten ja oireiden todetaan lievittyneen. Kolmen tunnin seuranta-aikaa pitää pidentää kliinisen arvion mukaan potilaalla, jolla on havaittavissa mitään olantsapiinin yliannokseen viittaavia oireita tai löydöksiä.

Injektion antopäivänä potilasta tulisi kehottaa valppauteen injektion jälkeisten yliannostuksen kaltaisten haittavaikutusten ja oireiden varalta. Potilaalla tulisi olla tarvittaessa mahdollisuus saada apua, eikä hänen tulisi injektion antopäivänä ajaa moottoriajoneuvoa tai käyttää koneita (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn).

Jos parenteraaliset bentsodiatsepiinit ovat tarpeen injektion jälkeisten haittojen hoidossa, on suositeltavaa seurata potilaan kliinistä tilaa huolellisesti liiallisen sedaation ja sydän- ja hengitystoiminnan lamaantumisen varalta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pistoskohdan haittatapahtumat
Yleisimmin ilmoitettu pistoskohdan haitallinen reaktio oli kipu. Valtaosan näistä reaktioista ilmoitettiin olleen vaikeusasteeltaan lieviä tai kohtalaisia. Jos potilaalle kehittyy pistoskohtaan haitallinen reaktio, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen hoitamiseksi (ks. kohta Haittavaikutukset).

Dementiaan liittyvät psykoosioireet ja käytöshäiriöt
Olantsapiinia ei suositella dementiaan liittyvän psykoosin tai käytöshäiriöiden hoitoon suurentuneen kuolleisuuden ja aivoverenkiertohäiriöiden riskin vuoksi. Lumekontrolloiduissa 6-12 viikkoa kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa iäkkäillä potilailla (ikäkeskiarvo 78 v), joilla oli dementiaan liittyviä psykoosioireita ja/tai käytöshäiriöitä, kuolemantapauksia esiintyi peroraalista olantsapiinia käyttäneillä potilailla kaksi kertaa niin paljon kuin lumeryhmässä (3,5 % olantsapiiniryhmässä ja 1,5 % lumeryhmässä). Suurentunut kuolleisuus ei liittynyt olantsapiiniannokseen (vuorokausiannos keskimäärin 4,4 mg) eikä hoidon kestoon. Kuolleisuutta suurentavia riskitekijöitä tässä potilasryhmässä voivat olla yli 65 vuoden ikä, nielemisvaikeudet, sedaatio, aliravitsemus ja nestehukka, keuhkosairaudet (esim. aspiraatioperäinen tai muu pneumonia) ja bentsodiatsepiinien samanaikainen käyttö. Kuolleisuus oli kuitenkin suurempi peroraalista olantsapiinihoitoa kuin lumehoitoa saaneilla potilailla näistä riskitekijöistä riippumatta.

Samoissa kliinisissä tutkimuksissa ilmoitettiin aivoverenkiertoon kohdistuvia haittatapahtumia (AVH-haitat, esim. aivohalvaus, TIA), joista osa johti kuolemaan. AVH-haittojen määrä oli peroraalista olantsapiinia saaneilla 3 kertaa suurempi kuin lumeryhmässä (1,3 % olantsapiiniryhmässä ja 0,4 % lumeryhmässä). Kaikilla aivoverenkiertohäiriöitä saaneilla potilailla (sekä peroraalinen olantsapiini- että lumeryhmissä) oli entuudestaan näille häiriöille altistavia riskitekijöitä. Olantsapiinihoitoon liittyvien AVH-haittojen riskitekijöiksi todettiin yli 75 v:n ikä ja vaskulaarinen/sekamuotoinen dementia. Näissä tutkimuksissa ei vahvistettu olantsapiinin tehoa.

Parkinsonin tauti
Olantsapiinin käyttö dopamiiniagonistihoitoon liittyvien psykoosioireiden hoitoon Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla ei ole suositeltavaa. Parkinsonin taudin oireiden pahenemista ja hallusinaatioita ilmoitettiin kliinisissä tutkimuksissa hyvin yleisesti ja useammin kuin lumeryhmässä (ks. kohta Haittavaikutukset), eikä peroraalinen olantsapiini tehonnut psykoosioireisiin lumehoitoa paremmin. Näiden tutkimusten sisäänottovaiheessa potilaiden taudin tuli olla hallinnassa Parkinson-lääkkeen (dopamiiniagonistin) pienimmällä tehokkaalla annoksella eikä Parkinson-lääkettä tai sen annostusta saanut muuttaa tutkimusten aikana. Peroraalisen olantsapiinin aloitusannos oli 2,5 mg/vrk ja annokset titrattiin tutkijan arvion mukaan enintään tasolle 15 mg/vrk.

Maligni neuroleptioireyhtymä
Maligni neuroleptioireyhtymä on psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvä mahdollisesti hengenvaarallinen tila. Joitakin harvoja tapauksia on ilmoitettu myös peroraalisen olantsapiinin käytön yhteydessä. Malignin neuroleptioireyhtymän kliinisiä löydöksiä ovat korkea kuume, lihasjäykkyys, psyykkisen tilan muutokset ja autonomisen hermoston epävakaus (pulssin tai verenpaineen heilahtelu, takykardia, voimakas hikoilu ja sydämen rytmihäiriöt). Muita löydöksiä voivat olla kreatiinikinaasiarvojen suureneminen, myoglobinuria (rabdomyolyysi) ja akuutti munuaisten vajaatoiminta. Kaikkien psykoosilääkkeiden, myös olantsapiinin, käyttö on lopetettava, jos potilaalle kehittyy maligniin neuroleptioireyhtymään viittaavia löydöksiä ja oireita tai hänelle nousee selittämätön korkea kuume ilman muita malignin neuroleptioireyhtymän kliinisiä oireita.

Hyperglykemia ja diabetes
Melko harvoin on raportoitu hyperglykemiaa, diabeteksen puhkeamista tai pahenemista, johon on toisinaan liittynyt ketoasidoosia ja koomaa, mukaan lukien muutama kuolemantapaus (ks. kohta Haittavaikutukset). Joissakin tapauksissa on ilmoitettu edeltävää painon nousua, joka saattaa olla altistava tekijä. Asianmukainen kliininen seuranta on aiheellista käytössä olevien psykoosien hoito-ohjeiden mukaan, ts. plasman glukoosiarvon mittaus olantsapiinilääkitystä aloitettaessa, kolmen kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain. Millä tahansa psykoosilääkkeellä hoidettuja potilaita, mukaan lukien Zypadhera, tulee seurata hyperglykemian löydösten ja oireiden varalta (kuten polydipsia, polyuria, lisääntynyt syöminen ja heikotus). Diabetespotilailla tai riskitekijöiden vuoksi diabetesvaarassa olevilla potilailla tulee seurata säännöllisesti sokeritasapainoa. Painoa tulee seurata säännöllisesti, ts. olantsapiinilääkitystä aloitettaessa, yhden, kahden ja kolmen kuukauden kuluttua ja sen jälkeen neljännesvuosittain.

Lipidiarvojen muutokset
Olantsapiinihoitoa saaneilla potilailla on havaittu lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa lipidiarvojen epäsuotuisia muutoksia (ks. kohta Haittavaikutukset). Lipidiarvojen muutokset tulee hoitaa kliinisesti asianmukaisella tavalla erityisesti potilailla, joilla on poikkeavat rasva-arvot tai joilla on vaaratekijöitä rasva-aineenvaihdunnan häiriön kehittymiselle. Millä tahansa psykoosilääkkeellä hoidetuilla potilailla, mukaan lukien Zypadhera, tulee seurata veren rasva-arvoja käytössä olevien psykoosien hoito-ohjeiden mukaan, ts. olantsapiinilääkitystä aloitettaessa, yhden, kahden ja kolmen kuukauden kuluttua ja sen jälkeen joka viides vuosi.

Antikolinerginen vaikutus
Vaikka in vitro -tutkimuksissa olantsapiinilla havaittiin olevan antikolinergisia vaikutuksia, kliinisissä tutkimuksissa niiden ilmaantuminen on ollut vähäistä. Koska kliinisiä kokemuksia olantsapiinin käytöstä potilailla, joilla on jokin samanaikainen sairaus, on niukalti, varovaisuutta on noudatettava määrättäessä olantsapiinia potilaille, joilla on prostatahypertrofia, paralyyttinen ileus tai muu tila, jossa antikolinerginen vaikutus on epäedullinen.

Maksan toiminta
Ohimenevä, oireeton maksan aminotransferaasiarvojen (ASAT, ALAT) nousu on ollut tavallista etenkin hoidon alkuvaiheessa. Varovaisuutta on noudatettava ja arvojen seurannasta huolehdittava potilailla, joilla on kohonneet ALAT- tai ASAT-arvot tai joilla on maksan vajaatoiminnan löydöksiä tai oireita tai joilla on maksan toiminnallista reserviä pienentäviä perussairauksia tai potentiaalisesti maksatoksinen lääkitys. Jos potilaalla todetaan hepatiitti (myös maksasoluihin liittyvä, sappitiehyisiin liittyvä tai sekamuotoinen maksan toiminnan häiriö), olantsapiinilääkitys tulisi lopettaa.

Neutropenia
Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on jostain syystä matalat leukosyytti- ja/tai neutrofiiliarvot, tunnetusti neutropeniaa aiheuttava lääkitys, anamneesissa lääkkeiden aiheuttama luuytimen vajaatoiminta/luuydinvaurio, samanaikainen sairauden, sädehoidon tai kemoterapian aiheuttama luuytimen vajaatoiminta, hypereosinofiilinen tila tai myeloproliferatiivinen sairaus. Kun olantsapiinia ja valproaattia käytetään samanaikaisesti, neutropeniaa on raportoitu yleisenä haittavaikutuksena (ks. kohta Haittavaikutukset).

Hoidon lopettaminen
Peroraalisen olantsapiinihoidon äkillisen lopettamisen on harvoin (≥ 0,01 % ja < 0,1 %) ilmoitettu aiheuttaneen akuutteja oireita kuten hikoilua, unettomuutta, vapinaa, ahdistuneisuutta, pahoinvointia tai oksentelua.

QT-aika
Peroraalisella olantsapiinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa olantsapiinihoitoa saaneilla potilailla esiintyi melko harvoin (0,1-1 %) kliinisesti merkitsevää QTc-ajan pitenemistä (Friderician menetelmällä korjattu QT-aika [QTcF] ≥ 500 millisekuntia [msek] milloin tahansa lähtötilanteen jälkeen potilailla, joiden QTcF oli lähtötilanteessa < 500 msek). Tähän liittyneissä sydäntapahtumissa ei ollut merkitsevää eroa verrattuna lumelääkkeeseen. Kun kliinisissä tutkimuksissa käytettiin olantsapiini-injektiokuiva-ainetta tai Zypadheraa, olantsapiinin käyttöön ei liittynyt absoluuttisen QT-ajan eikä QTc-ajan pysyvää pitenemistä. Varovaisuutta on silti noudatettava, jos olantsapiinia määrätään yhdessä tunnetusti QTc-aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa. Tämä koskee etenkin iäkkäitä potilaita, potilaita, joilla on synnynnäinen pitkän QT-ajan oireyhtymä, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, sydämen hypertrofia, hypokalemia tai hypomagnesemia.

Tromboemboliset tapahtumat
Olantsapiinihoidolla on ilmoitettu melko harvoin (≥ 0,1 % ja < 1 %) olleen ajallinen yhteys tromboembolisten laskimotapahtumien kanssa. Syy-yhteyttä tromboembolisten laskimotapahtumien ja olantsapiinihoidon välillä ei ole vahvistettu. Skitsofreniapotilailla on kuitenkin usein hankinnaisia tromboembolisten laskimotapahtumien riskitekijöitä, joten kaikki mahdolliset tromboembolisten laskimotapahtumien riskitekijät (esim. immobilisaatio) on otettava huomioon ja niiden ennaltaehkäisystä on huolehdittava.

Keskushermostovaikutus
Olantsapiinin vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti keskushermostoon, joten varovaisuutta on noudatettava, kun sitä käytetään yhdessä muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden ja alkoholin kanssa. Olantsapiini on osoittautunut dopamiiniantagonistiksi in vitro, joten se saattaa toimia suoraan tai epäsuorasti vaikuttavien dopamiiniagonistien vastavaikuttajana.

Epileptiformiset kohtaukset
Olantsapiinia on käytettävä varoen potilailla, joiden anamneesissa on epileptiformisia kohtauksia tai joiden tilaan liittyy tekijöitä, jotka voivat alentaa kohtauskynnystä. Olantsapiinilla hoidetuilla potilailla on raportoitu melko harvoin epileptiformisia kohtauksia. Useimmissa näistä tapauksista potilaalla on ollut anamneesissa epileptiformisia kohtauksia tai niitä aiheuttavia riskitekijöitä.

Tardiivi dyskinesia
Vertailevissa, enimmillään vuoden kestäneissä tutkimuksissa olantsapiinia saavilla potilailla ilmeni tilastollisesti merkitsevästi vähemmän hoidon aikaista dyskinesiaa kuin vertailuvalmisteilla hoidetuilla potilailla. Tardiivin dyskinesian riski suurenee pitkäaikaishoidossa, joten jos olantsapiinia saavalla potilaalla ilmenee tardiiviin dyskinesiaan sopivia merkkejä tai oireita, on syytä harkita olantsapiiniannoksen pienentämistä tai lääkityksen lopettamista. Nämä oireet voivat pahentua tilapäisesti tai jopa ilmaantua hoidon lopettamisen jälkeen.

Posturaalinen hypotensio
Kliinisissä olantsapiinitutkimuksissa posturaalista hypotensiota ilmaantui harvoin vanhuksilla. Yli 65-vuotiaille suositellaan säännöllistä verenpaineen mittausta.

Sydänäkkikuolema
Olantsapiinia saaneilla potilailla on kauppaantulon jälkeen ilmoitettu äkillisiä sydänkuolematapauksia. Retrospektiivisessa havainnoivassa kohorttitutkimuksessa oletetun äkillisen sydänkuoleman vaara oli noin kaksinkertainen olantsapiinia käyttäneillä potilailla kuin niillä, jotka eivät käyttäneet psykoosilääkkeitä. Olantsapiiniin liittyvä riski oli samaa luokkaa kuin atyyppisillä psykoosilääkkeillä yhdistetyssä analyysissä.

Pediatriset potilaat
Olantsapiini ei ole tarkoitettu käytettäväksi lasten eikä nuorten hoitoon. 13-17-vuotiailla potilailla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin erilaisia haittavaikutuksia, mm. painon nousua, metabolisten parametrien muutoksia ja prolaktiiniarvojen suurenemista (ks. kohdat Haittavaikutukset ja Farmakodynamiikka).

Käyttö iäkkäillä (yli 75-vuotiailla) potilailla
Zypadheran käytöstä yli 75-vuotiailla potilailla ei ole tietoa. Biokemiallisten ja fysiologisten muutosten ja lihasmassan vähenemisen vuoksi tätä valmistemuotoa ei suositella käytettäväksi kyseisessä potilasryhmässä.

Yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia on tehty vain aikuisilla.

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilas käyttää lääkkeitä, jotka saattavat aiheuttaa hypotensiota tai sedaatiota.

Mahdollisia olantsapiiniin kohdistuvia yhteisvaikutuksia
Koska olantsapiini metaboloituu CYP1A2-reittiä, tätä isoentsyymiä erityisesti indusoivat tai inhiboivat lääkeaineet voivat vaikuttaa olantsapiinin farmakokinetiikkaan.

CYP1A2-induktio
Tupakointi ja karbamatsepiini saattavat indusoida olantsapiinin metaboliaa ja pienentää sen pitoisuuksia. Olantsapiinin puhdistuman on havaittu suurenevan vain hieman tai kohtalaisesti. Kliiniset seuraukset ovat todennäköisesti rajallisia, mutta kliininen seuranta on suositeltavaa ja olantsapiiniannoksen suurentamista voidaan harkita tarvittaessa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

CYP1A2-inhibitio
Spesifisesti CYP1A2:n toimintaa estävän fluvoksamiinin on osoitettu estävän merkitsevästi olantsapiinin metaboliaa. Fluvoksamiini suurensi olantsapiinin Cmax-arvoja keskimäärin 54 % tupakoimattomilla naisilla ja 77 % tupakoivilla miehillä. Olantsapiinin AUC suureni tupakoimattomilla naisilla keskimäärin 52 % ja tupakoivilla miehillä keskimäärin 108 %. Pienempien olantsapiinin aloitusannosten käyttöä tulee harkita, jos potilas käyttää fluvoksamiinia tai jotakin muuta CYP1A2:n estäjää kuten siprofloksasiinia. Olantsapiinin annoksen pienentämistä on syytä harkita, jos potilaalle aloitetaan hoito CYP1A2:n inhibiittorilla.

Fluoksetiinin (CYP2D6:n estäjä), antasidikerta-annosten (alumiini, magnesium) tai simetidiinin ei ole todettu vaikuttavan merkitsevästi olantsapiinin farmakokinetiikkaan.

Olantsapiinin mahdollinen vaikutus muihin lääkevalmisteisiin
Olantsapiini voi antagonisoida suorien ja epäsuorien dopamiiniagonistien vaikutusta.

Olantsapiini ei estä tärkeimpien CYP450-isoentsyymien toimintaa in vitro (esim. entsyymit 1A2, 2D6, 2C9, 2C19, 3A4). Erityisiä yhteisvaikutuksia ei näin ollen ole odotettavissa. Tätä käsitystä tukevat myös in vivo -tutkimusten tulokset, joissa todettiin, että olantsapiini ei estänyt seuraavien vaikuttavien aineiden metaboliaa: trisykliset masennuslääkkeet (jotka edustavat lähinnä CYP2D6-reittiä), varfariini (CYP2C9), teofylliini (CYP1A2) ja diatsepaami (CYP3A4 ja 2C19).

Yhteisvaikutuksia ei todettu, kun olantsapiinia käytettiin yhdessä litiumin tai biperideenin kanssa.

Plasman valproaattipitoisuuksien terapeuttinen seuranta ei viitannut siihen, että valproaatin annostusta tulisi muuttaa, kun potilaan lääkitykseen lisätään samanaikainen olantsapiinihoito.

Keskushermostoon vaikuttavat aineet
Varovaisuutta tulisi noudattaa, jos potilas käyttää alkoholia tai keskushermostoa lamaavia lääkevalmisteita.

Olantsapiinin ja Parkinsonin taudin lääkkeiden samanaikainen käyttö ei ole suositeltavaa, jos potilaalla on Parkinsonin tauti tai dementia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

QTc-aika
Varovaisuutta tulisi noudattaa, jos olantsapiinia käytetään samanaikaisesti sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, joiden tiedetään voivan pidentää QTc-aikaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus ja imetys

Raskaus
Riittävän laajoja ja hyvin kontrolloituja tutkimuksia ei ole tehty raskaana olevilla. Potilasta on neuvottava ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriinsä, jos hän tulee raskaaksi tai suunnittelee raskautta olantsapiinihoidon aikana. Joka tapauksessa riittävän potilaskokemuksen puuttuessa olantsapiinia tulee käyttää raskaana olevien potilaiden hoitoon vain, jos odotettavissa oleva hyöty suhteessa mahdolliseen sikiölle aiheutuvaan vaaraan oikeuttaa niin tekemään.

Psykoosilääkkeille (myös olantsapiinille) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto synnytyksen jälkeen voi vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio, hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden vointia pitää seurata huolellisesti.

Imetys
Imettävillä, terveillä naisilla tehdyssä tutkimuksessa suun kautta otettu olantsapiini erittyi äidinmaitoon. Imeväisillä keskimääräisen altistuksen (mg/kg) arvioitiin olevan 1,8 % äidin olantsapiiniannoksesta (mg/kg) vakaassa tilassa. Potilaita tulee kehottaa olemaan imettämättä lasta, jos he käyttävät olantsapiinia.

Hedelmällisyys
Vaikutusta hedelmällisyyteen ei tunneta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty. Koska olantsapiini saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimausta, potilaita on varoitettava koneiden ja moottoriajoneuvojen käytöstä.

Potilaita tulee kehottaa välttämään ajamista ja koneiden käyttöä kunkin injektion jälkeen saman päivän aikana mahdollisen injektion jälkeisen oireyhtymän varalta.
Injektion jälkeinen oireyhtymä voi aiheuttaa olantsapiinin yliannoksen kaltaisia oireita (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Olantsapiinipamoaattiin liittyvät haittavaikutukset
Zypadhera-hoidossa on esiintynyt injektion jälkeistä oireyhtymää, josta voi aiheutua olantsapiinin yliannoksen kaltaisia oireita (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kliinisiä löydöksiä ja oireita olivat sedaatio (vaihdellen lievästä sedaatiosta koomaan) ja/tai delirium (kuten sekavuus, desorientaatio, agitaatio, ahdistuneisuus tai muu kognitiivinen heikentyminen). Muita havaittuja oireita olivat ekstrapyramidaalioireet, dysartria, ataksia, vihamielisyys, heitehuimaus, heikotus, verenpaineen nousu tai epileptiforminen kohtaus.

Muut Zypadhera-hoitoa saaneilla potilailla todetut haittavaikutukset olivat samankaltaisia kuin peroraalista olantsapiinia käytettäessä havaitut haittavaikutukset. Kliinisissä Zypadhera-tutkimuksissa ainoa haittavaikutus, jota ilmoitettiin tilastollisesti merkitsevästi useammin Zypadhera-ryhmässä kuin lumeryhmässä, oli sedaatio (Zypadhera 8,2 %, lume 2,0 %). Sedaatiota ilmoitettiin 4,7 %:lla kaikista Zypadhera-hoitoa saaneista potilaista.

Zypadheran kliinisissä tutkimuksissa pistoskohtaan liittyvien haitallisten reaktioiden ilmaantuvuus oli noin 8 %. Yleisin ilmoitettu pistoskohtaan liittyvä reaktio oli kipu (5 %), muita ilmoitettuja pistospaikan reaktioita olivat (yleisemmästä harvinaisempaan lueteltuna): kyhmyt, eryteema, erittelemättömät pistospaikkareaktiot, ärsytys, turvotus, mustelma, ihonalainen verenvuoto, tuntopuutos. Näitä haittoja esiintyi noin 0,1-1,1 %:lla potilaista.

Kliinisistä tutkimuksista sekä markkinoilletulon jälkeisestä spontaanista käytöstä kerätyissä turvallisuustiedoissa injektiopaikan paisetta oli raportoitu harvoin (≥ 1/10000, < 1/1000).

Olantsapiiniin liittyvät haittavaikutukset
Seuraavassa lueteltuja haittavaikutuksia on havaittu olantsapiinin käytön jälkeen.

Aikuiset
Kliinisissä tutkimuksissa useimmin (≥ 1 %:lla potilaista) olantsapiinin käytön yhteydessä ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat unisuus, painonnousu, eosinofilia, suurentuneet prolaktiini-, kolesteroli-, glukoosi- ja triglyseridiarvot (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), glukosuria, ruokahalun voimistuminen, huimaus, akatisia, parkinsonismi, leukopenia, neutropenia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), dyskinesia, ortostaattinen hypotensio, antikolinergiset vaikutukset, maksan aminotransferaasiarvojen ohimenevä oireeton suureneminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), ihottuma, voimattomuus, väsymys, pyreksia, nivelkipu, alkalisen fosfataasin pitoisuuden suureneminen, korkea gammaglutamyylitransferaasipitoisuus, korkea virtsahappopitoisuus, korkea kreatiinikinaasipitoisuus ja turvotus.

Haittavaikutustaulukko
Seuraavassa taulukossa ilmoitetaan spontaaneissa raporteissa ja kliinisissä tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset ja laboratorioarvojen muutokset. Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000), hyvin harvinainen (< 1/10000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Hyvin yleiset

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Tuntematon

Veri ja imukudos

 

Eosinofilia
Leukopenia10
Neutropenia10

 

Trombosytopenia11

 

Immuunijärjestelmä

  

Yliherkkyys11

  

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Painonnousu1

Kolesteroliarvojen suureneminen2,3
Verensokeriarvojen suureneminen4
Triglyseridiarvojen suureneminen2,5
Glukosuria
Ruokahalun voimistuminen

Diabeteksen puhkeaminen tai paheneminen, johon on joissain tapauksissa liittynyt ketoasidoosi tai kooma ja myös muutamia kuolemantapauksia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)11

Hypotermia12

 

Hermosto

Uneliaisuus

Huimaus
Akatisia6
Parkinsonismi6
Dyskinesia6

Kouristuskohtaukset (useimmissa tapauksissa potilaalla oli anamneesissa kouristuskohtauksia tai niiden riskitekijöitä)11
Dystonia (mm. silmien kiertoliike)11
Tardiivi dyskinesia11
Amnesia9
Dysartria
Änkytys11
Levottomat jalat
-oireyhtymä11

Maligni neuroleptioireyhtymä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)12
Hoidon keskeyttämiseen liittyvät oireet7,12

 

Sydän

  

Bradykardia
QTc-ajan piteneminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Kammiotakykardia/ kammiovärinä, äkkikuolema (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)11

 

Verisuonisto

Ortostaattinen hypotensio10

 

Tromboembolia (mm. keuhkoembolia ja syvä laskimotromboosi) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

  

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

  

Nenäverenvuoto9

  

Ruoansulatuselimistö

 

Lievät, ohimenevät antikolinergiset vaikutukset kuten ummetus ja suun kuivuminen

Vatsan distensio9
Syljen liikaeritys11

Haimatulehdus11

 

Maksa ja sappi

 

Maksan aminotransferaasi-arvojen (ALAT, ASAT) ohimenevä ja oireeton nousu etenkin hoidon alkuvaiheessa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

 

Maksatulehdus (mm. hepatosellulaarinen, kolestaattinen tai sekamuotoinen maksavaurio)11

 

Iho ja ihonalainen kudos

 

Ihottuma

Valoherkkyysreaktiot
Hiustenlähtö

 Lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS)

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

Nivelkipu9

 

Rabdomyolyysi11

 

Munuaiset ja virtsatiet

  

Virtsankarkailu
Virtsaumpi
Virtsaamisen aloitusvaikeudet11

  

Raskauteen, synnytykseen ja perinataalikauteen liittyvät haitat

    

Vastasyntyneen lääkeainevieroitus -oireyhtymä (ks. kohta Raskaus ja imetys)

Sukupuolielimet ja rinnat

 

Erektiohäiriö miehillä
Libidon heikkeneminen miehillä ja naisilla

Kuukautisten puuttuminen
Rintojen kasvu
Galaktorrea naisilla
Gynekomastia/rintojen kasvu miehillä

Priapismi12

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Voimattomuus
Väsymys
Turvotus
Pyreksia10
Injektiopaikan kipu

 

Paise injektiopaikassa

 

Tutkimukset

Plasman prolaktiiniarvojen suureneminen8

Alkalisen fosfataasin pitoisuuden suureneminen10
Korkea kreatiinikinaasi-pitoisuus11
Korkea gammaglutamyyli-transferaasipitoisuus10
Korkea virtsahappo-pitoisuus10

Kokonaisbilirubiiniarvojen suureneminen

  

1 Kliinisesti merkitsevää painon nousua havaittiin kaikissa lähtötason painoindeksiluokissa. Lyhytaikaisessa hoidossa (mediaani 47 pv) painon nousu ≥ 7 % lähtöpainosta oli hyvin yleistä (22,2 %), painon nousu ≥ 15 % lähtöpainosta oli yleistä (4,2 %), ja painon nousu ≥ 25 % oli melko harvinaista (0,8 %). Pitkäaikaisessa käytössä (vähintään 48 viikkoa) painon nousu ≥ 7 % (64,4 %:lla), ≥ 15 % (31,7 %:lla) ja ≥ 25 % (12,3 %:lla) lähtöpainosta oli hyvin yleistä.

2 Lipidien paastoarvot (kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridit) suurenivat keskimäärin enemmän potilailla, joilla ei ollut lähtötilanteessa merkkejä lipidiarvojen häiriöistä.

3 Henkilöillä, joiden paastoarvot olivat lähtötilanteessa normaalit (< 5,17 mmol/l) ja suurenivat koholla oleviksi (≥ 6,2 mmol/l). Lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden kokonaiskolesterolin paastoarvojen (≥ 5,17 mmol/l < 6,2 mmol/l) suureneminen koholla oleviksi (≥ 6,2 mmol/l) oli hyvin yleistä.

4 Henkilöillä, joiden paastoarvot olivat lähtötilanteessa normaalit (< 5,56 mmol/l) ja suurenivat koholla oleviksi (≥ 7 mmol/l). Lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden paastoglukoosiarvojen (≥ 5,56 mmol/l - < 7 mmol/l) suureneminen koholla oleviksi (≥ 7 mmol/l) oli hyvin yleistä.

5 Henkilöillä, joiden paastoarvot olivat lähtötilanteessa normaalit (< 1,69 mmol/l) ja suurenivat koholla oleviksi (≥ 2,26 mmol/l). Lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden paastotriglyseridiarvojen (≥ 1,69 mmol/l < 2,26 mmol/l) suureneminen koholla oleviksi (≥ 2,26 mmol/l) oli hyvin yleistä.

6 Kliinisissä tutkimuksissa Parkinsonin taudin kaltaisia oireita ja dystoniaa esiintyi numeerisesti enemmän olantsapiinihoitoa saaneilla potilailla kuin lumeryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Olantsapiiniryhmän potilailla esiintyi Parkinsonin taudin kaltaisia oireita, akatisiaa ja dystoniaa harvemmin kuin titrattuja haloperidoliannoksia saaneilla potilailla. Potilaiden aiemmista akuuteista ja tardiiveista ekstrapyramidaalisista liikehäiriöistä ei ole tarkkoja tietoja, joten tällä hetkellä ei voida vetää johtopäätöstä, että olantsapiini aiheuttaisi vähemmän tardiivia dyskinesiaa ja/tai muita tardiiveja ekstrapyramidaalioireyhtymiä.

7 Olantsapiinihoidon äkillisen lopettamisen jälkeen on ilmoitettu akuutteja oireita kuten hikoilua, unettomuutta, vapinaa, ahdistuneisuutta, pahoinvointia ja oksentelua.

8 Pisimmillään 12 viikkoa kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa plasman prolaktiinipitoisuudet ylittivät normaalin ylärajan yli 30 %:lla olantsapiinilla hoidetuista potilaista, joilla prolaktiinipitoisuus oli normaali tutkimuksen alkaessa. Valtaosalla potilaista prolaktiinin suurenema oli yleensä lievää, ja suurentunut arvo oli vähemmän kuin kaksi kertaa normaalin yläraja.

9 Olantsapiinin kootun tietokannan kliinisissä tutkimuksissa havaittu haittatapahtuma.

10 Perustuu olantsapiinin kootun tietokannan kliinisissä tutkimuksissa mitattuihin arvoihin.

11 Markkinoilletulon jälkeisistä spontaaneista raporteista havaittu haittatapahtuma. Esiintymistiheys on määritetty olantsapiinin kootusta tietokannasta.

12 Markkinoilletulon jälkeisistä spontaaneista raporteista havaittu haittatapahtuma. Arvioitu esiintymistiheys perustuu olantsapiinin koottuun tietokantaan ja 95 %:n luottamusvälin ylärajaan.

Pitkäaikaiskäyttö (vähintään 48 viikkoa)
Ajan mittaan niiden potilaiden osuus suureni, joilla oli haittatapahtumana kliinisesti merkitseviä muutoksia painon nousussa, verensokerissa, kokonais/LDL/HDL-kolesterolissa tai triglyserideissä. Aikuispotilailla, jotka jatkoivat hoitoa 9-12 kuukautta, keskimääräisen verensokerin suurentumisnopeus hidastui noin 6 kuukauden jälkeen.

Lisätietoa erityisryhmistä
Iäkkäillä dementiapotilailla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa kuolemantapauksia ja aivoverenkierron häiriöitä esiintyi olantsapiinihoidon yhteydessä useammin kuin lumeryhmässä (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tässä ryhmässä esiintyi olantsapiinihoidon yhteydessä hyvin yleisesti kävelyn häiriöitä ja kaatumisia. Keuhkokuumetta, ruumiinlämmön kohoamista, letargiaa, punoitusta, näköharhoja ja virtsainkontinenssia todettiin yleisesti.

Kliinisissä tutkimuksissa potilailla, joilla oli lääkityksen (dopamiiniagonistin) indusoima Parkinsonin tautiin liittyvä psykoosi, ilmoitettiin parkinsonismin oireiden pahenemista ja hallusinaatioita hyvin yleisesti ja useammin kuin lumehoitoa käytettäessä.

Yhdessä kliinisessä tutkimuksessa, johon osallistui kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisessa vaiheessa olleita potilaita, olantsapiinin ja valproaatin yhdistelmähoidon yhteydessä todettiin neutropeniaa 4,1 %:lla potilaista. Plasman suuret valproaattipitoisuudet saattoivat vaikuttaa asiaan. Kun olantsapiinia käytettiin yhdessä litiumin tai valproaatin kanssa, vapinaa, suun kuivumista, ruokahalun voimistumista ja painon nousua esiintyi aiempaa enemmän (≥ 10 %). Myös puhehäiriöitä ilmoitettiin yleisesti. Kun olantsapiinia käytettiin yhdessä litiumin tai natriumvalproaatin kanssa, 17,4 %:lla potilaista esiintyi ≥ 7 % painon nousua lähtötilanteeseen nähden akuuttihoidon aikana (pituus enintään 6 viikkoa). Kun pitkäaikaista (enintään 12 kk kestävää) olantsapiinihoitoa käytettiin relapsien ehkäisyyn kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla, ≥ 7 % painon nousua lähtöpainosta todettiin 39,9 %:lla potilaista.

Pediatriset potilaat
Olantsapiini ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoitoon. Nuoria ja aikuisia potilaita vertailevia kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, mutta nuorilla tehtyjen tutkimusten tuloksia on verrattu aikuisilla tehtyihin tutkimuksiin.

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona ne haittavaikutukset, joita ilmoitettiin nuorilla (13-17-vuotiailla) potilailla useammin kuin aikuisilla tai joita on todettu ainoastaan nuorilla potilailla tehdyissä lyhytkestoisissa kliinisissä tutkimuksissa. Kliinisesti merkitsevää painon nousua (≥ 7 %) näyttää esiintyvän useammin nuorilla potilailla kuin aikuisilla vastaavassa käytössä. Pitkäaikaisessa käytössä (vähintään 24 viikkoa) paino nousi enemmän kuin lyhytaikaisessa käytössä. Lisäksi niiden nuorten potilaiden osuus, joilla oli kliinisesti merkitsevää painon nousua, oli suurempi pitkäaikaisessa kuin lyhytaikaisessa käytössä.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10).

Aineenvaihdunta ja ravitsemus
Hyvin yleiset:Painon nousu13, kohonneet triglyseridiarvot14, ruokahalun voimistuminen
Yleiset:Kohonneet kolesteroliarvot15
Hermosto
Hyvin yleiset:Sedaatio (mm. hypersomnia, letargia ja unisuus)
Ruoansulatuselimistö
Yleiset:Suun kuivuminen
Maksa ja sappi
Hyvin yleiset:Maksan aminotransferaasiarvojen (ALAT/ASAT-arvojen) suureneminen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
Tutkimukset
Hyvin yleiset:Pienentyneet kokonaisbilirubiiniarvot, kohonneet GGT-arvot, kohonneet plasman prolaktiiniarvot16

13 Lyhytaikaisessa hoidossa (mediaani 22 pv) painon nousu ≥ 7 % lähtöpainosta oli hyvin yleistä (40,6 %:lla potilaista), painon nousu ≥ 15 % lähtöpainosta oli yleistä (7,1 %:lla potilaista) ja painon nousu ≥ 25 % oli yleistä (2,5 %:lla potilaista).

14 Henkilöillä, joiden paastoarvot olivat normaalit (< 1,016 mmol/l) lähtötilanteessa ja suurenivat koholla oleviksi (≥ 1,467 mmol/l), ja henkilöillä, joiden paastotriglyseridiarvot olivat lievästi koholla (≥ 1,016 mmol/l < 1,467 mmol/l) ja suurenivat koholla oleviksi (≥ 1,467 mmol/l).

15 Lähtötilanteessa normaalien kokonaiskolesterolin paastoarvojen (< 4,39 mmol/l) suureneminen koholla oleviksi (≥ 5,17 mmol/l) oli yleistä. Lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden kokonaiskolesterolin paastoarvojen (≥ 4,39 mmol/l < 5,17 mmol/l) suureneminen koholla oleviksi (≥ 5,17 mmol/l) oli hyvin yleistä.

16 47,4 %:lla nuorista potilaista todettiin plasman prolaktiiniarvojen kohoamista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta: www.fimea.fi

Yliannostus

Jos potilaalla todetaan injektion jälkeiseen oireyhtymään viittaavia yliannoksen merkkejä tai oireita, on ryhdyttävä asianmukaisiin tukitoimiin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Yliannoksen todennäköisyys on pienempi parenteraalisia kuin peroraalisia valmisteita käytettäessä. Seuraavassa esitetään kuitenkin peroraalisen olantsapiinin yliannokseen liittyvät ohjeet:

Merkit ja oireet
Yliannoksen hyvin yleisiä oireita (ilmaantuvuus > 10 %) ovat takykardia, agitaatio/aggressiivisuus, dysartria, eri ekstrapyramidaalioireet ja tajunnan tason aleneminen, joka vaihtelee sedaatiosta koomaan.

Yliannoksen muita lääketieteellisesti merkitseviä seurauksia ovat delirium, kouristukset, kooma, mahdollinen maligni neuroleptioireyhtymä, hengityslama, aspiraatio, korkea tai alhainen verenpaine, sydämen rytmihäiriöt (< 2 % yliannostapauksista) ja sydän- ja hengitystoiminnan pysähtyminen. Jo 450 mg:n akuuttien peroraalisten yliannosten on ilmoitettu johtaneen kuolemaan, mutta potilaiden on toisaalta ilmoitettu selvinneen elossa jopa noin 2 g:n suuruisen peroraalisen olantsapiiniyliannoksen jälkeen.

Hoito
Spesifistä vastalääkettä olantsapiinille ei tunneta. Oireenmukainen hoito ja vitaalien elintoimintojen seuranta, mm. hypotension ja verenkiertokollapsin hoito ja hengitystuki, tulee aloittaa kliinisen tilan mukaisesti. Adrenaliinia, dopamiinia tai muita beeta-agonistisesti vaikuttavia sympatomimeetteja ei saa käyttää, sillä beetareseptorien stimulaatio saattaa pahentaa hypotensiota. Sydämen ja verenkierron seuranta on tarpeen mahdollisten rytmihäiriöiden havaitsemiseksi. Huolellista lääketieteellistä valvontaa ja seurantaa tulisi jatkaa potilaan toipumiseen asti.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykoosilääkkeet; Diatsepiinit, oksatsepiinit, tiatsepiinit ja oksepiinit, ATC-koodi N05AH03.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Olantsapiini on antipsykoottinen, maniaa estävä ja mielialaa tasaava lääke, jolla on laaja-alaista farmakologista vaikutusta useisiin eri reseptorijärjestelmiin.

Prekliinisissä tutkimuksissa olantsapiinilla todettiin affiniteettia (Ki < 100 nM) useisiin eri reseptoreihin: 5-HT2A/2C-, 5-HT3- ja 5-HT6-serotoniinireseptoreihin, D1-, D2-, D3-, D4- ja D5-dopamiinireseptoreihin, kolinergisiin M1-M5-muskariinireseptoreihin, α-1-adrenoreseptoreihin ja H1-histamiinireseptoreihin. Eläinten käyttäytymistä koskeneet tutkimukset viittasivat siihen, että olantsapiini antagonisoi 5-HT-, dopamiini- ja kolinergisiä reseptoreja, mikä oli yhtäpitävää reseptoreihin sitoutumista koskevien tietojen kanssa. Olantsapiinilla oli suurempaa in vitro -affiniteettia 5-HT2-serotoniinireseptoreihin kuin D2-dopamiinireseptoreihin, ja sen 5-HT2-aktiivisuus oli suurempaa kuin sen D2-aktiivisuus in vivo -malleissa. Elektrofysiologiset tutkimukset osoittivat, että olantsapiini vähensi selektiivisesti mesolimbisen järjestelmän (A10) dopaminergisten neuronien impulssinsiirtoa, mutta sillä oli vain vähäinen vaikutus motorisiin toimintoihin osallistuviin striatumin (A9) hermoratoihin. Olantsapiini vähensi ehdollistuneita välttämisreaktioita (antipsykoottista tehoa ennakoiva testi) annoksilla, jotka eivät vielä aiheuttaneet katalepsiaa (motorisiin haittavaikutuksiin viittaava vaikutus). Toisin kuin jotkin muut psykoosilääkkeet, olantsapiini voimisti anksiolyysitestissä havaittavia reaktioita.

Positroniemissiotomografia- eli PET-tutkimuksessa todettiin, että kun potilaat saivat Zypadhera-hoitoa (300 mg/4 viikkoa), keskimääräinen D2-reseptorien sitoutumisaste oli 6 kk:n hoitojakson lopussa vähintään 60 %. Tämä on samaa luokkaa kuin peroraalisen olantsapiinihoidon aikainen sitoutumisaste.

Kliininen teho
Zypadheran teho skitsofrenian hoidossa ja ylläpitohoidossa on johdonmukainen suun kautta otettavan olantsapiinivalmisteen todetun tehon kanssa.

Kahteen avaintutkimukseen osallistui yhteensä 1469 skitsofreniapotilasta.
Ensimmäinen tutkimus oli 8 viikkoa kestävä lumekontrolloitu tutkimus aikuispotilailla, joilla oli akuutteja psykoosioireita (n = 404). Potilaat satunnaistettiin saamaan injektiona 405 mg Zypadhera-valmistetta 4 viikon välein, 300 mg Zypadhera-valmistetta 2 viikon välein, 210 mg Zypadhera-valmistetta 2 viikon välein tai lumeinjektio 2 viikon välein. Peroraalisten psykoosilääkkeiden käyttöä lisähoitona ei sallittu. Skitsofrenian positiivisia ja negatiivisia oireita kuvaavat PANSS-pisteet paranivat merkitsevästi lähtötilanteesta (lähtötilanteen PANSS-pistekeskiarvo 101) lopputilanteeseen kaikkia Zypadhera-annoksia käytettäessä. 405 mg:n annoksilla 4 viikon välein keskimääräinen muutos oli -22,57 pistettä, 300 mg:n annoksilla 2 viikon välein -26,32 pistettä ja 210 mg:n annoksilla 2 viikon välein taas -22,49 pistettä. Lumeryhmässä keskimääräinen muutos oli -8,51. PANSS-kokonaispisteiden käyntikohtainen keskimääräinen muutos lähtötilanteesta lopputilanteeseen viittasi siihen, että 300 mg:n annoksia 2 viikon välein ja 405 mg:n annoksia 4 viikon välein saaneiden hoitoryhmien PANSS-kokonaispisteet pienentyivät päivään 3 mennessä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin lumeryhmän pisteet (muutos -8,6 p 300 mg/2 viikon ryhmässä, -8,2 p 405 mg/4 viikon ryhmässä ja -5,2 p lumeryhmässä). Kaikissa kolmessa Zypadhera-hoitoryhmässä saavutettiin tilastollisesti merkitsevästi lumeryhmää paremmat tulokset viikon 1 loppuun mennessä. Nämä tulokset tukevat käsitystä, että Zypadhera oli tehokas 8 hoitoviikon aikana, ja käsitystä, että lääkkeen vaikutus havaittiin jo 1 viikon kuluttua Zypadhera-hoidon alkamisesta.

Toinen tutkimus oli pitkäaikaistutkimus kliinisesti stabiilissa vaiheessa olleilla potilailla (n = 1065, lähtötilanteen PANSS-kokonaispistekeskiarvo 54,33-57,75), jotka saivat ensin peroraalista olantsapiinia 4-8 viikon ajan. Tämän jälkeen he joko jatkoivat peroraalista olantsapiinihoitoa tai siirtyivät Zypadhera-hoitoon 24 viikon ajaksi. Peroraalisten psykoosilääkkeiden käyttöä lisähoitona ei sallittu. Zypadhera-hoitoryhmissä 150 mg tai 300 mg 2 viikon välein (ryhmät yhdistettiin analyysiä varten) ja 405 mg 4 viikon välein saavutettiin vähintään yhtä hyvät tulokset kuin 10, 15 ja 20 mg:n peroraalisilla olantsapiiniannoksilla (ryhmät yhdistettiin analyysiä varten), kun mittarina käytettiin niiden osuutta, joilla skitsofrenian oireet pahenivat (10 % 150/300 mg:n ryhmässä, 10 % 405 mg:n ryhmässä ja 7 % peroraalisessa olantsapiiniryhmässä). Oireiden pahenemista mitattiin PANSS-pisteistä saatujen BPRS-Positive-pisteiden ja positiivisten psykoosioireiden pahenemisesta johtuvien sairaalahoitojen perusteella. 150 mg:n tai 300 mg:n annoksia 2 viikon välein saaneiden potilaiden yhdistetyssä hoitoryhmässä saavutettiin 24 viikon kuluttua satunnaistamisesta vähintään yhtä hyvät tulokset kuin 405 mg:n annoksia 4 viikon välein saaneessa ryhmässä (oireet pahenivat 10 %:lla potilaista/ryhmä).

Pediatriset potilaat
Zypadheraa ei ole tutkittu lapsipotilailla. Kontrolloidut tiedot tehosta nuorilla (ikä 13-17 vuotta) potilailla rajoittuvat lyhytaikaisiin tutkimuksiin peroraalisella valmisteella skitsofrenian hoidossa (6 viikkoa) tai tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoidossa (3 viikkoa) alle 200 nuorella. Peroraalista olantsapiinia käytettiin joustavalla annostuksella niin, että aloitusannos oli 2,5 mg/vrk ja maksimiannos 20 mg/vrk. Peroraalisen olantsapiinihoidon aikana nuorten paino nousi merkitsevästi enemmän kuin aikuisten paino. Kokonaiskolesterolin, LDL-kolesterolin ja triglyseridin paastoarvojen ja prolaktiiniarvojen muutokset (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset) olivat nuorilla suurempia kuin aikuisilla. Tehon säilymisestä tai pitkäaikaisturvallisuudesta ei ole kontrolloitua tutkimustietoa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset). Tiedot pitkäaikaisturvallisuudesta rajoittuvat pääasiassa avoimista, kontrolloimattomista tutkimuksista saatuihin tuloksiin.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Olantsapiini metaboloituu maksassa konjugaation ja oksidaation kautta. Tärkein verenkierrossa esiintyvä metaboliitti on 10-N-glukuronidi. CYP1A2 ja CYP2D6 osallistuvat N-desmetyyli- ja 2-hydroksimetyylimetaboliittien muodostumiseen. Eläintutkimuksissa molemmilla metaboliiteilla todettiin olevan merkitsevästi vähemmän farmakologista vaikutusta in vivo kuin olantsapiinilla. Farmakologinen vaikutus perustuu pääasiassa kanta-aineeseen, olantsapiiniin.

Yhden lihakseen annetun Zypadhera-injektion jälkeen olantsapiinipamoaattisuolan hidas liukeneminen lihaskudokseen alkaa välittömästi ja olantsapiinia vapautuu hitaasti ja jatkuvasti yli neljän viikon ajan. Olantsapiinin vapautuminen vähenee huomattavasti 8-12 viikon kuluttua. Muiden psykoosilääkkeiden käyttö lisähoitona ei ole tarpeen Zypadhera-hoitoa aloitettaessa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vapautumisprofiilin ja annostelusuosituksen (injektio lihakseen 2-4 viikon välein) vuoksi olantsapiinin pitoisuudet plasmassa säilyvät pitkään. Plasman lääkepitoisuudet ovat mitattavissa useiden kuukausien ajan kunkin Zypadhera-injektion jälkeen. Zypadheran sisältämän olantsapiinin puoliintumisaika on 30 vrk, kun taas peroraalisesti otetun olantsapiinin puoliintumisaika on 30 tuntia. Lääke imeytyy ja eliminoituu täysin noin 6-8 kk:n kuluessa viimeisestä injektiosta.

Jakautuminen
Suun kautta otettu olantsapiini jakautuu nopeasti elimistöön. Kun pitoisuus vaihtelee välillä 7 ng/ml - noin 1000 ng/ml, noin 93 % olantsapiinista sitoutuu plasman proteiineihin. Olantsapiini sitoutuu plasmassa albumiiniin ja happamaan alfa1-glykoproteiiniin.

Kun 150-300 mg:n Zypadhera-annoksia annettiin toistuvina injektioina lihakseen 2 viikon välein, plasman vakaan tilan olantsapiinipitoisuuksien 10. persentiili oli 4,2 ng/ml ja 90. persentiili 73,2 ng/ml. Kun annosalue vaihteli 150 mg:n annoksista 4 viikon välein 300 mg:n annoksiin 2 viikon välein, plasman olantsapiinipitoisuudet osoittivat systeemisen olantsapiinialtistuksen suurenevan Zypadhera-annosten määrän myötä. Olantsapiinin akkumulaatiota todettiin Zypadhera-hoidon ensimmäisten 3 kk:n aikana, mutta ei enää pitkäaikaiskäytössä (12 kk) potilailla, jotka saivat enintään 300 mg:n annoksia injektioina 2 viikon välein.

Eliminaatio
Peroraalisen olantsapiinin puhdistuma plasmasta on naisilla pienempi (18,9 l/h) kuin miehillä (27,3 l/h) ja tupakoimattomilla pienempi (18,6 l/h) kuin tupakoivilla (27,7 l/h). Zypadheran kliinisissä tutkimuksissa havaittiin samanlaisia sukupuoleen ja tupakointistatukseen perustuvia eroja lääkkeen farmakokinetiikassa. Sukupuolen ja tupakointistatuksen vaikutus olantsapiinin puhdistumaan on kuitenkin vähäinen verrattuna yleiseen yksilöiden väliseen vaihteluun.

Iäkkäät
Zypadheran käyttöä iäkkäillä potilailla ei ole tutkittu erikseen. Zypadheraa ei suositella käytettäväksi iäkkäiden potilaiden (yli 65 v) hoitoon, ellei hyvin siedettyä ja tehokasta annostusta ole selvitetty etukäteen peroraalista olantsapiinia käyttäen. Terveillä iäkkäillä (vähintään 65-vuotiailla) potilailla eliminaation keskimääräinen puoliintumisaika oli kuitenkin pidempi kuin nuoremmilla potilailla (51,8 tuntia iäkkäillä ja 33,8 tuntia nuoremmilla), ja myös sen puhdistuma oli pienempi (17,5 l/h iäkkäillä ja 18,2 l/h nuoremmilla). Iäkkäillä potilailla havaittu farmakokinetiikan vaihtelu on samaa luokkaa kuin nuoremmillakin potilailla. Kun 44 yli 65-vuotiasta skitsofreniapotilasta käytti 5-20 mg:n vuorokausiannoksia, haittavaikutusprofiili ei poikennut tavanomaisesta.

Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoimintapotilaiden (kreatiniinipuhdistuma < 10 ml/min) ja terveiden henkilöiden välillä ei todettu merkitseviä eroja eliminaation puoliintumisajan keskiarvossa (37,7 h munuaisten vajaatoimintapotilailla ja 32,4 h terveillä) eikä puhdistumassa (21,2 l/h munuaisten vajaatoimintapotilailla ja 25,0 l/h terveillä). Massatasapainotutkimus osoitti, että noin 57 % radioaktiivisesti merkitystä olantsapiinista erittyi virtsaan lähinnä metaboliittien muodossa. Zypadheran käyttöä munuaisten vajaatoimintapotilailla ei ole tutkittu, mutta on suositeltavaa, että munuaisten vajaatoimintapotilaille etsitään hyvin siedetty ja tehokas annostus peroraalista olantsapiinia käyttäen ennen Zypadhera-hoidon aloittamista (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta
Pienessä maksan vajaatoiminnan merkitystä määrittäneessä tutkimuksessa kuudella henkilöllä, joilla oli kliinisesti merkittävä (Child–Pugh-luokitus A (n = 5) ja B (n = 1)) kirroosi, todettiin vähäinen vaikutus suun kautta otetun olantsapiinin (2,5 – 7,5 mg kerta-annos) farmakokinetiikkaan: Henkilöillä, joilla oli lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta, oli hieman lisääntynyt systeeminen puhdistuma ja nopeampi eliminaation puoliintumisaika verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut maksan vajaatoimintaa (n = 3). Kirroosipotilaissa oli enemmän tupakoivia henkilöitä (4/6; 67 %) kuin potilaissa, joilla ei ollut maksan vajaatoimintaa (0/3; 0 %).

Zypadheran käyttöä maksan vajaatoimintapotilailla ei ole tutkittu, mutta on suositeltavaa, että maksan vajaatoimintapotilaille etsitään hyvin siedetty ja tehokas annostus peroraalista olantsapiinia käyttäen ennen Zypadhera-hoidon aloittamista (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kun valkoihoisille, japanilaisille ja kiinalaisille tutkimushenkilöille annettiin eräässä tutkimuksessa peroraalista olantsapiinia, näiden kolmen populaation välillä ei havaittu farmakokineettisten parametrien eroja.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Prekliiniset turvallisuustutkimukset tehtiin olantsapiinipamoaattimonohydraatilla. Toistuvaisannosten toksisuutta koskeneissa tutkimuksissa rotalla ja koiralla, 2 v:n pituisessa karsinogeenisuustutkimuksessa rotalla ja lisääntymistoksikologisessa tutkimuksessa rotalla ja kanilla havaittiin tärkeimpinä löydöksinä pistoskohdan reaktioita. Tasoa, jolla mitään haittavaikutuksia ei havaittaisi, ei pystytty määrittämään. Mitään systeemisestä olantsapiinialtistuksesta johtuvia uusia toksisia vaikutuksia ei havaittu. Näissä tutkimuksissa käytetyt systeemiset pitoisuudet olivat kuitenkin yleisesti ottaen pienempiä kuin peroraalisissa tutkimuksissa käytetyt vaikuttavat pitoisuudet. Näin ollen myös peroraalista olantsapiinia koskevat tiedot esitetään alla vertailua varten.

Akuutti (kerta-annos-) toksisuus
Jyrsijöillä havaitut oraalisen toksisuuden merkit olivat samankaltaisia kuin potenteilla antipsykoottisilla yhdisteillä yleensä. Niitä olivat vähentynyt aktiivisuus, kooma, vapina, klooniset kouristukset, syljeneritys ja vähentynyt painon nousu. Letaalit mediaaniannokset olivat noin 210 mg/kg (hiiri) ja 175 mg/kg (rotta). Koirat sietivät enintään 100 mg/kg:n kerta-annoksia suun kautta ilman kuolemantapauksia. Kliinisiä löydöksiä olivat sedaatio, ataksia, vapina, syketiheyden suureneminen, hengityksen työläys, mustuaisten pieneneminen ja ruokahaluttomuus. Apinalla enintään 100 mg/kg:n suuruiset peroraaliset kerta-annokset aiheuttivat uupumusta ja suuremmilla annoksilla tajunnan tason alenemista.

Toksisuus toistoannoksilla
Enintään 3 kk:n pituisissa tutkimuksissa hiirellä ja enintään 1 v:n pituisissa tutkimuksissa rotalla ja koiralla tärkeimpiä vaikutuksia olivat keskushermostolama, antikolinergiset vaikutukset ja perifeeriset hematologiset häiriöt. Keskushermostolamalle kehittyi toleranssia. Suurilla annoksilla kasvun parametrit pienenivät. Rotalla havaittuja korjautuvia vaikutuksia, jotka sopivat kohonneiden prolaktiiniarvojen aiheuttamiksi vaikutuksiksi, olivat munasarjojen ja kohdun painon aleneminen ja emätinepiteelin ja rintarauhasen morfologiset muutokset.

Hematologinen toksisuus
Kullakin lajilla todettiin hematologisiin parametreihin kohdistuvia vaikutuksia, mm. verenkierron leukosyyttimäärän annosriippuvaista alenemista hiirellä ja verenkierron leukosyyttimäärän epäspesifistä alenemista rotalla. Luuytimeen kohdistuvia sytotoksisia vaikutuksia ei sen sijaan todettu. Muutamilla 8 tai 10 mg/kg/vrk:n annoksia saaneilla koirilla todettiin korjautuvaa neutropeniaa, trombosytopeniaa tai anemiaa. (Kokonaisolantsapiinialtistus [AUC] oli tällöin 12-15-kertainen verrattuna 12 mg:n annoksia käyttävään ihmiseen). Sytopeenisillä koirilla ei havaittu luuytimen kantasoluihin eikä sen jakautuviin soluihin kohdistuvia haittavaikutuksia.

Lisääntymistoksisuus
Olantsapiinilla ei ollut teratogeenista vaikutusta. Sedaatio vaikutti urosrottien parittelusuorituksiin. 1,1 mg/kg:n annokset (3 kertaa ihmisen maksimiannos) vaikuttivat kiimakiertoon, ja 3 mg/kg:n annokset (9 kertaa ihmisen maksimiannos) vaikuttivat rotan lisääntymisparametreihin. Olantsapiinia saaneiden rottien jälkeläisillä havaittiin sikiönkehitysten hidastumista ja jälkeläisten aktiivisuustason ohimenevää alenemista.

Mutageenisuus
Laajassa standarditestien sarjassa, johon kuuluivat bakteerimutaatiokokeet ja nisäkkäiden in vitro- ja in vivo -mutageenisuuskokeet, olantsapiini ei ollut mutageeninen eikä klastogeeninen.

Karsinogeenisuus
Hiirillä ja rotilla tehtyjen kokeiden perusteella on katsottu, että olantsapiini ei ole karsinogeeninen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Kuiva-aine
Ei ole

Liuotin
Karmelloosinatrium, mannitoli, polysorbaatti 80, injektionesteisiin käytettävä vesi, suolahappo (pH:n säätelyyn), natriumhydroksidi (pH:n säätelyyn)

Yhteensopimattomuudet

Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet.

Kestoaika

2 vuotta.

Käyttövalmis suspensio injektiopullossaan 24 tuntia. Jos valmistetta ei käytetä heti, sitä tulee ravistella voimakkaasti sen sekoittamiseksi uudelleen. Kun suspensio on vedetty injektiopullosta ruiskuun, se tulee käyttää välittömästi.

Suspension on osoitettu säilyvän injektiopullossa kemiallisesti ja fysikaalisesti stabiilina 24 tunnin ajan 20-25 °C:n lämpötilassa. Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulee käyttää välittömästi. Jos valmistetta ei käytetä välittömästi, käytönaikainen säilytysaika ja käyttöä edeltävät säilytysolosuhteet ovat käyttäjän vastuulla ja ovat normaalisti enintään 24 tuntia 20-25 °C:n lämpötilassa.

Säilytys

Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ZYPADHERA injektiokuiva-aine ja liuotin, depotsuspensiota varten
210 mg 210 mg (207,54 €)
300 mg 300 mg (272,07 €)
405 mg 405 mg (337,58 €)

PF-selosteen tieto

Zypadhera 210 mg kuiva-aine: Tyypin I lasista valmistettu injektiopullo. Bromobutyylitulppa, jossa ruosteenruskea sinetti.
Zypadhera 300 mg kuiva-aine: Tyypin I lasista valmistettu injektiopullo. Bromobutyylitulppa, jossa oliivinvärinen sinetti.
Zypadhera 405 mg kuiva-aine: Tyypin I lasista valmistettu injektiopullo. Bromobutyylitulppa, jossa teräksensininen sinetti.

3 ml liuotin: Tyypin I lasista valmistettu injektiopullo. Butyylitulppa, jossa violetti sinetti.
Yksi pahvipakkaus sisältää yhden injektiopullon kuiva-ainetta ja yhden injektiopullon liuotinta, yhden Hypodermic 3 ml:n ruiskun, jossa on valmiiksi kiinnitettynä 38 mm:n pituinen 19 G:n injektioneula. Lisäksi pakkauksessa on kolme 19 G:n injektioneulaa, joista yhden pituus on 38 mm ja kahden 50 mm. Injektioneulojen päällä on Hypodermic-turvasuojus.

Valmisteen kuvaus:

Injektiokuiva-aine: keltainen kuiva-aine.
Liuotin depotsuspensiota varten: kirkas, väritön tai hiukan kellertävä liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

VAIN INJEKTIONA SYVÄLLE PAKARALIHAKSEEN.
EI SAA ANTAA INTRAVASKULAARISESTI TAI SUBKUTAANISESTI.

Hävitä injektiopullo, ruisku, neulat ja käyttämättä jäänyt liuotin paikallisten ohjeiden mukaisesti.

Liuoksen valmistus

VAIHE 1: Välineiden valmistelu

Suojakäsineiden käyttö on suotavaa, kun valmistetaan suspensio, sillä ZYPADHERA saattaa iholle joutuessaan ärsyttää ihoa.

ZYPADHERA-injektiokuiva-aineen saa liuottaa ainoastaan pakkauksessa olevaan liuotinnesteeseen. Injektiokuiva-aineen liuottamisessa on noudatettava tavanomaista aseptiikkaa, kuten aina parenteraalisesti annettavia valmisteita käsiteltäessä.

VAIHE 2: Tarvittava liuottimen määrä

Alla olevasta taulukosta ilmenee tarvittava liuotinmäärä, kun ZYPADHERA-injektiokuiva-aineesta valmistetaan suspensio depotinjektiota varten.

ZYPADHERA

‑ampullissa olevan vaikuttavan aineen (olantsapiinin) määrä (mg)

Lisättävän liuottimen määrä (ml)

210

1,3

300

1,8

405

2,3

HUOM: Liuotinampullissa on enemmän liuotinta kuin tarvitaan suspension valmistamiseen.

VAIHE 3: ZYPADHERA-suspension valmistaminen

  • Irrottele kuiva-aine koputtamalla kevyesti jauheampullin kylkeä.
  • class="MsoListNumber5">Avaa kertakäyttöinen ruisku‑ ja neulayhdistelmäpakkaus. Neulassa on Hypodermic turvasuojus. Avaa foliopakkaus ja ota neula turvasuojuksineen esiin. Kiinnitä ruisku (jos ei ole jo kiinnitetty) laitteen Luer -liittimeen kevyesti kiertämällä. Aseta neula kunnolla kiinni laitteeseen työntämällä neulaa ja kiertäen sitä samalla myötäpäivään. Tämän jälkeen vedä neulan suoja irti. Ohjeiden noudattamatta jättäminen voi aiheuttaa tahattoman neulanpiston.
  • Vedä taulukon osoittama (ks. Vaihe 2) määrä liuotinta ruiskuun.
  • Ruiskuta vetämäsi määrä liuotinta jauheampulliin.
  • Vedä jauheampullista ilmaa ruiskuun paineen tasaamiseksi.
  • Pidä liuotinta sisältävä jauheampulli pystyasennossa, jonka jälkeen poista neula ampullista. Kun ampulli on pystyasennossa, liuotinta ei pääse ulos ampullista.
  • Aseta neulan turvasuojus paikalleen. Laita neulan turvasuojus neulan päälle yhdenkädentekniikkaa käyttämällä. Paina KEVYESTI turvasuojusta tasaista pintaa vasten. KUN TURVASUOJUSTA PAINETAAN (kuva 1), SE SIIRTYY TUKEVASTI NEULAN YMPÄRILLE JA NEULA JÄÄ TURVASUOJUKSEN SISÄÄN (kuva 2).
  • Tarkista silmämääräisesti, että neula on oikein turvasuojuksessa. Irrota turvasuojus ja neula ruiskusta vain, jos ruiskua tarvitaan jotakin toimenpidettä varten. Irrota turvasuojus pitämällä kiinni peukalolla ja etusormella turvasuojuksen Luer-tyvestä, Vapailla sormilla ei saa koskettaa turvasuojuksen kärkeä, jossa on neula (kuva 3).

  • Koputtele ampullia toistuvasti ja riittävän lujasti kovaa alustaa vasten, kunnes kuiva-aine on kokonaan sekoittunut liuottimeen. Suojaa koputusalusta pehmikkeellä (ks. kuva A).


    Kuva A: Koputa riittävän lujasti kuiva-aineen sekoittumiseksi.

  • Tarkista liuos silmämääräisesti. Jos mukana on liukenematonta jauhetta, se erottuu keltaisina, kuivina, ampullin sisäseinämään takertuvina jauhepaakkuina. Jos näitä liukenemattomia paakkuja näkyy, jatka ampullin koputtamista alustaa vasten (ks. kuva B).

    Jauhe ei ole kokonaan liuennut: näkyviä paakkuja Jauhe on liuennut: ei paakkuja

    Kuva B: Tarkista silmämääräisesti, onko ampullissa liukenematonta jauhetta. Koputa ampullia uudelleen alustaa vasten, jos paakkuja näkyy.
  • Ravistele ampullia kunnolla, kunnes suspensio on väriltään ja koostumukseltaan tasaisen näköistä. Suspensio on väriltään keltainen ja läpinäkymätön (ks. kuva C).


    Kuva C: Ravistele ampullia kunnolla
    Jos vaahtoa muodostuu ravistelun aikana, anna ampullin olla rauhassa kunnes vaahto häviää. Jos lääkevalmistetta ei käytetä heti, ravistele jälleen ennen käyttöä, jotta suspensio saadaan uudelleen tasa-aineiseksi. Liuotettu ZYPADHERA-valmiste säilyy käyttökelpoisena ampullissa 24 tuntia huoneenlämmössä.

Lääkkeen antaminen

VAIHE 1: ZYPADHERA-injektio

Alla olevasta taulukosta ilmenee vaikuttavan aineen määrä eri tilavuuksissa. Suspension lääkepitoisuus on 150 mg/ml olantsapiinia.

Annos

(mg)

 

Potilaalle annettava lopullinen tilavuus (ml)

150

 

1,0

210

 

1,4

300

 

2,0

405

 

2,7

  • Päätä, minkä kokoisella neulalla injektio annetaan potilaalle. Lihaville potilaille suositellaan pistämiseen 50 mm neulaa:
  • Jos pistämiseen käytetään 50 mm:n neulaa, kiinnitä ruiskuun 38 mm:n turvasuojuksella varustettu neula, jolla vedät tarvittavan määrän suspensiota.
  • Jos pistämiseen käytetään 38 mm:n neulaa, kiinnitä ruiskuun 50 mm:n turvasuojuksella varustettu neula, jolla vedät tarvittavan määrän suspensiota.
  • Vedä hitaasti ruiskuun tarvittava määrä suspensiota. Ampulliin jää hieman ylimääräistä suspensiota.
  • Vedä neula ruiskuineen ampullista, aseta turvasuojus neulaan ja irrota neula ruiskusta.
  • Kiinnitä valitsemasi turvasuojuksella varustettu 50 mm tai 38 mm neula ruiskuun ennen injektion antamista potilaalle. Suspensio on injisoitava heti, kun se on vedetty ampullista ruiskuun.
  • Valitse sopiva injektiokohta pakaralihaksesta ja valmistele alue ennen injektiota. EI SAA ANTAA SUONEEN EIKÄ IHON ALLE.
  • Neulan pistämisen jälkeen aspiroi usean sekunnin ajan, jotta varmistut, ettei verta imeydy ruiskuun. Jos verta imeytyy ruiskuun, hävitä ruisku ja annos ja valmista potilaalle uusi lääkeannos. Pistä lääke tasaisella ja jatkuvalla paineella lihakseen.
    LÄÄKKEEN ANTOPAIKKAA EI SAA HIEROA.
  • Vedä neula ruiskuineen injektiopaikasta ja aseta turvasuojus neulaan (kuvat 1 ja 2).
  • Hävitä ampulli, ruisku, käytetyt neulat, ylimääräinen neula ja käyttämätön liuotin asianmukaisesti. Ampulli on kertakäyttöinen.

Korvattavuus

ZYPADHERA injektiokuiva-aine ja liuotin, depotsuspensiota varten
210 mg 210 mg
300 mg 300 mg
405 mg 405 mg

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

N05AH03

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

18.02.2020

Yhteystiedot

OY ELI LILLY FINLAND AB
Laajalahdentie 23
00330 Helsinki

09 854 5250
www.lilly.fi
medinfo_finland@lilly.com
Lääketietopalvelu puh. 0800-140 240 (ma-pe 9-15)