Vertaa PF-selostetta

SYCREST resoribletti 5 mg, 10 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi resoribletti sisältää 5 mg tai 10 mg asenapiinia (maleaattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Resoribletti

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Sycrest on tarkoitettu tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskivaikean tai vaikean maniavaiheen hoitoon aikuisille.

Annostus ja antotapa

Annostus

Sycrest-monoterapian suositeltu aloitusannos on 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa. Yksi annos otetaan aamuisin ja toinen annos otetaan iltaisin. Annos voidaan suurentaa tasolle 10 mg kaksi kertaa vuorokaudessa yksilöllisen kliinisen vasteen ja siedettävyyden mukaan. Ks. kohta Farmakodynamiikka. Yhdistelmähoidossa aloitusannokseksi suositellaan 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa. Annos voidaan suurentaa tasolle 10 mg kaksi kertaa vuorokaudessa potilaan yksilöllisen kliinisen vasteen ja siedettävyyden perusteella.

Erityisryhmät

Iäkkäät
Sycrest-hoitoa on annettava varoen iäkkäille potilaille. 65-vuotiaista ja vanhemmista potilaista on vähän tehoon liittyviä tietoja. Käytettävissä olevat farmakokineettiset tiedot on esitetty kohdassa Farmakokinetiikka.

Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa. Asenapiinin käytöstä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on alle 15 ml/minuutti, ei ole kokemusta.

Maksan vajaatoiminta
Lievää maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa. Keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh B) sairastavilla potilailla plasman mahdollista asenapiinipitoisuuden nousua ei voida poissulkea, joten varovaisuutta on noudatettava. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh C) sairastavien tutkimuspotilaiden asenapiinialtistuksen havaittiin suurentuneen 7-kertaiseksi. Sycrest-hoitoa ei siksi suositella vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille.

Pediatriset potilaat
Farmakokineettinen tutkimus ja lyhytaikaista tehoa ja turvallisuutta selvittelevä tutkimus tehtiin lapsipotilaille (10–17-vuotiaille), joilla esiintyi tyypin I kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyviä maniavaiheita tai sekamuotoisia mielialahäiriöjaksoja. Sycrestin pitkäaikaista turvallisuutta tässä potilasryhmässä tutkittiin 50 viikkoa kestäneessä avoimessa, kontrolloimattomassa jatkotutkimuksessa. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Haittavaikutukset, Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Antotapa

Resoribletti otetaan pois repäisyliuskasta vasta juuri ennen lääkkeen ottamista. Käsien on oltava kuivat resoriblettia käsiteltäessä. Resoriblettia ei saa painaa ulos tablettipakkauksesta. Tablettipakkausta ei saa leikata eikä repiä. Pakkauksen värillinen liuska vedetään irti ja resoribletti otetaan varovasti pakkauksesta. Sitä ei saa murskata.

Jotta varmistetaan Sycrest-resoribletin optimaalinen imeytyminen, tabletti asetetaan kielen alle ja annetaan liueta täysin. Tabletti liukenee sylkeen muutamassa sekunnissa. Sycrest-resoriblettia ei saa pureskella eikä niellä. Syömistä ja juomista on vältettävä 10 minuutin ajan resoribletin ottamisen jälkeen.

Käytettäessä samanaikaisesti muita lääkevalmisteita, Sycrest on otettava viimeisenä.

Sycrest-valmisteen käyttö ei ole suotavaa potilaille, jotka eivät kykene noudattamaan tätä antotapaa, koska nieltäessä asenapiinin biologinen hyötyosuus on matala (< 2 % nieltävällä tabletilla).

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Iäkkäät potilaat, joilla on dementiaan liittyvä psykoosi
Iäkkäiden potilaiden dementiaan liittyvän psykoosin hoitaminen antipsykoottisilla lääkeaineilla suurentaa kuolemanriskiä.

Sycrest-valmistetta ei ole hyväksytty dementiaan liittyvän psykoosin hoitoon eikä sen käyttöä suositella tälle potilasryhmälle.

Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä
Antipsykoottien, myös asenapiinin, käytön yhteydessä on raportoitu pahanlaatuista neuroleptioireyhtymää, jolle on tyypillistä kuume, lihasjäykkyys, autonomisen hermoston häiriöt, tajunnantason vaihtelut ja seerumin kreatiinifosfokinaasipitoisuuden suureneminen. Kliinisinä merkkeinä voi ilmetä lisäksi myoglobinuriaa (rabdomyolyysia) ja äkillistä munuaisten vajaatoimintaa.

Jos potilaalle ilmaantuu pahanlaatuiseen neuroleptioireyhtymään viittaavia merkkejä tai oireita, Sycrest-hoito on keskeytettävä.

Kouristuskohtaukset
Kliinisissä lääketutkimuksissa on asenapiinihoidon yhteydessä raportoitu toisinaan kouristuskohtauksia. Sycrest-hoitoa on siksi annettava varoen, jos potilaalla on aiemmin esiintynyt kouristuskohtauksia tai hänellä on sairaus, johon liittyy kouristuskohtauksia.

Itsemurha
Psykoosisairauksiin ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy tyypillisesti itsemurhayritysten mahdollisuus, joten itsemurhalle riskialtista potilasta on hoidon aikana seurattava tarkoin.

Ortostaattinen hypotensio
Asenapiini saattaa aiheuttaa ortostaattista hypotensiota ja pyörtymistä, etenkin hoidon alkuvaiheessa. Tämä kuvastaa todennäköisesti asenapiinin alfa1-adrenergisia reseptoreita salpaavia ominaisuuksia. Erityisesti iäkkäillä potilailla on ortostaattisen hypotension riski (ks. kohta Haittavaikutukset). Kliinisissä lääketutkimuksissa on Sycrest-hoidon yhteydessä raportoitu toisinaan pyörtymisiä. Sycrest-valmistetta on annettava varoen iäkkäille potilaille ja potilaille, joiden tiedetään sairastavan sydän- ja verisuonitautia (esim. sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti tai -iskemia, johtumishäiriöt), aivoverisuonisairautta tai jos potilaalla on hypotensiolle altistava tila (esim. elimistön kuivumistila ja hypovolemia).

Tardiivi dyskinesia
Lääkkeet, joilla on dopamiinireseptoreita salpaavia ominaisuuksia, ovat olleet yhteydessä tardiivin dyskinesian kehittymiseen. Tardiiville dyskinesialle on tyypillistä erityisesti kielen ja/tai kasvojen tahdosta riippumattomat rytmiset liikkeet. Kliinisissä lääketutkimuksissa tardiivia dyskinesiaa on raportoitu toisinaan asenapiinihoidon yhteydessä. Ekstrapyramidaalioireiden puhkeaminen on tardiivin dyskinesian riskitekijä. Jos potilaalle ilmaantuu tardiivin dyskinesian merkkejä tai oireita Sycrest-hoidon aikana, hoidon keskeyttämistä on harkittava.

Hyperprolaktinemia
Osalla potilaista on havaittu Sycrest-hoidon yhteydessä prolaktiinipitoisuuden suurenemista. Kliinisissä lääketutkimuksissa raportoitiin vähän poikkeaviin prolaktiinipitoisuuksiin liittyneitä haittavaikutuksia.

QT-aika
Asenapiiniin ei näytä liittyvän kliinisesti merkityksellistä QT-ajan pitenemistä. Sycrest-hoidon määräämisessä on oltava varovainen, jos potilaan tiedetään sairastavan sydän- ja verisuonitautia tai hänen suvussaan tiedetään aiemmin esiintyneen QT-ajan pitenemistä sekä käytettäessä sitä samanaikaisesti muiden lääkkeiden kanssa, joiden epäillään aiheuttavan QT-ajan pitenemistä.

Hyperglykemia ja diabetes
Asenapiinihoidon aikana on toisinaan raportoitu hyperglykemiaa tai olemassa olevan diabeteksen pahenemista. Atyyppisten antipsykoottien käytön ja glukoosipitoisuuksien poikkeavuuksien välisen yhteyden arviointi on vaikeaa, koska skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla saattaa olla suurentunut diabeteksen riski ja koska diabeteksen ilmaantuvuus suurenee yleisväestössä. Jos potilaalla on diabetes tai diabeteksen puhkeamiselle altistavia riskitekijöitä, asianmukaista kliinistä seurantaa suositellaan.

Dysfagia
Antipsykoottiseen hoitoon on liittynyt ruokatorven dysmotiliteettia ja aspiraatiota. Sycrest-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu toisinaan dysfagiaa.

Ruumiinlämmön säätely
Antipsykoottisten lääkevalmisteiden käyttö saattaa häiritä elimistön kykyä alentaa kehon ydinlämpötilaa. Kliinisten lääketutkimusten perusteella on päätelty, ettei asenapiiniin todennäköisesti liity kliinisesti merkityksellisiä ruumiinlämmön säätelyhäiriöitä. Asianmukaista varovaisuutta suositellaan määrättäessä Sycrest-hoitoa potilaille, jotka altistuvat olosuhteille, jotka voivat johtaa kehon ydinlämpötilan nousuun. Tällaisia ovat esimerkiksi raskas harjoittelu, altistuminen äärimmäiselle kuumuudelle, samanaikainen antikolinerginen lääkitys tai alttius elimistön kuivumiselle.

Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Vaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pugh C) sairastavien potilaiden asenapiinialtistus on suurentunut 7-kertaiseksi. Sycrest-hoitoa ei siksi suositella tälle potilasryhmälle.

Parkinsonin tauti ja Lewyn kappale -dementia
Lääkärin pitää punnita riskit ja hyödyt määrätessään Sycrest-valmistetta potilaille, joilla on Parkinsonin tauti tai Lewyn kappale -dementia, koska näillä molemmilla potilasryhmillä voi olla lisääntynyt riski pahanlaatuiselle neuroleptioireyhtymälle sekä myös lisääntynyt herkkyys antipsykooteille. Lisääntyneen herkkyyden ilmenemismuotoja voivat ekstapyramidaalioireiden lisäksi olla sekavuus, turtuneisuus, tasapainovaikeudet ja usein esiintyvät kaatumiset.

Kaatumiset
Asenapiini saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten uneliaisuutta, ortostaattista hypotensiota, heitehuimausta ja ekstrapyramidaalioireita, jotka voivat johtaa kaatumiseen ja edelleen murtumiin tai muihin vammoihin. Potilaat, joilla on kaatumisriski, on arvioitava ennen asenapiinin määräämistä.

Yhteisvaikutukset

Kun huomioidaan asenapiinin ensisijaiset vaikutukset keskushermostoon (ks. kohta Haittavaikutukset), sen käytössä yhdessä muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kanssa on oltava varovainen. Potilasta on kehotettava välttämään alkoholin käyttöä Sycrest-hoidon aikana.

Muiden lääkevalmisteiden mahdolliset vaikutukset Sycrest-valmisteeseen
Asenapiini poistuu elimistöstä lähinnä UGT1A4:n suoran glukuronidaation ja sytokromi P450-isoentsyymien (pääasiassa CYP1A2:n) oksidatiivisen metabolian välityksellä. Useiden näiden entsyymireittien estäjien ja indusoijien, etenkin fluvoksamiinin (CYP1A2:n estäjä), paroksetiinin (CYP2D6:n estäjä), imipramiinin (CYP1A2/2C19/3A4:n estäjä), simetidiinin (CYP3A4/2D6/1A2:n estäjä), karbamatsepiinin (CYP3A4/1A2:n indusoija) ja valproaatin (UGT:n estäjä), mahdollisia vaikutuksia asenapiinin farmakokinetiikkaan tutkittiin. Fluvoksamiinia lukuun ottamatta yhdestäkään yhteisvaikutuksia aiheuttavasta lääkevalmisteesta ei aiheutunut kliinisesti merkityksellisiä muutoksia asenapiinin farmakokinetiikkaan.

Asenapiinin 5 mg:n kerta-annoksen ja kaksi kertaa vuorokaudessa annetun 25 mg:n fluvoksamiiniannoksen antaminen yhdistelmänä johti asenapiinin AUC-arvon suurenemiseen 29 %. Fluvoksamiinin kokonaisen hoitoannoksen odotettaisiin suurentavan asenapiinipitoisuutta plasmassa vielä tätä enemmän. Siksi asenapiinin ja fluvoksamiinin samanaikaisessa käytössä on oltava varovainen.

Sycrest-valmisteen mahdolliset vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin
Sycrest saattaa tehostaa tiettyjen verenpainetta laskevien lääkeaineiden vaikutusta, koska sen alfa1-adrenergisia reseptoreita salpaavat ominaisuudet saattavat aiheuttaa ortostaattista hypotensiota (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Asenapiini voi estää levodopan ja dopamiiniagonistien vaikutuksen. Mikäli tämä yhdistelmä on välttämätön, tulee kaikista määrätä pienimmät tehokkaat annokset.

In vitro -tutkimukset viittaavat siihen, että asenapiini on CYP2D6:n heikko estäjä. Kliinisissä lääkkeiden yhteisvaikutustutkimuksissa havaittiin asenapiinin CYP2D6:tta estävällä vaikutuksella seuraavat tulokset:

  • Kun terveille koehenkilöille oli annettu samanaikaisesti dekstrometorfaania ja asenapiinia, CYP2D6:n aktiivisuuden osoittajana käytetty dekstrorfaanin/dekstrometorfaanin (DX/DM) suhde mitattiin. Asenapiinihoito 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa johti DX/DM-suhteen fraktionaaliseen pienenemiseen arvoon 0,43, mikä viittaa CYP2D6:n estymiseen. Samassa tutkimuksessa paroksetiinihoito 20 mg vuorokaudessa pienensi DX/DM-suhteen arvoon 0,032.
  • Toisessa tutkimuksessa 75 mg:n imipramiinikerta-annoksen ja 5 mg:n asenapiinikerta-annoksen samanaikainen antaminen ei vaikuttanut metaboliitin, desipramiinin (CYP2D6:n substraatti), pitoisuuteen plasmassa.
  • Paroksetiinikerta-annoksen 20 mg (CYP2D6:n substraatti ja estäjä) samanaikainen antaminen kaksi kertaa vuorokaudessa annetun 5 mg:n asenapiiniannoksen kanssa 15 terveelle miespuoliselle koehenkilölle suurensi paroksetiinialtistuksen lähes kaksinkertaiseksi.

Asenapiini vaikuttaa olevan in vivo enintään heikko CYP2D6:n estäjä. Asenapiini saattaa kuitenkin tehostaa paroksetiinin omaan metaboliaansa kohdistuvaa estovaikutusta.

Sycrest-valmisteen samanaikaisessa käytössä on siksi oltava varovainen, jos toinen samanaikaisesti käytetty lääkeaine on CYP2D6:n sekä substraatti että estäjä.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Ei ole olemassa tarkkoja tietoja Sycrestin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa asenapiini ei ollut teratogeeninen. Eläinkokeissa havaittiin emoon ja alkioon kohdistuvia toksisia vaikutuksia (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Psykoosilääkkeille (myös Sycrestille) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto synnytyksen jälkeen voi vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio, hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden vointia pitää seurata huolellisesti.

Sycrest-valmistetta ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei raskaana olevan potilaan kliininen tilanne edellytä hoitoa asenapiinilla ja silloinkin vain, jos hoidosta mahdollisesti saatava hyöty on siitä sikiölle mahdollisesti aiheutuvaa riskiä suurempi.

Imetys
Asenapiini erittyi rottien maitoon laktaation aikana. Ei tiedetä, erittyykö asenapiini tai sen metaboliitit ihmisen rintamaitoon. Rintaruokinta on lopetettava Sycrest-hoidon ajaksi.

Hedelmällisyys
Prekliinisissä tutkimuksissa ei havaittu hedelmällisyyden heikkenemistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Asenapiini saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja sedaatiota. Potilaita on siksi kehotettava varovaisuuteen ajettaessa ja koneita käytettäessä, kunnes he ovat suhteellisen varmoja siitä, ettei Sycrest-hoidosta aiheudu haittavaikutuksia.

Haittavaikutukset

Yhteenveto turvallisuusprofiilista
Yleisimmät raportoidut haittavaikutukset, jotka liittyivät asenapiinin käyttöön kliinisissä tutkimuksissa, olivat uneliaisuus ja ahdistuneisuus. Vakavia yliherkkyysreaktioita on raportoitu. Muista vakavista haittavaikutuksista on kerrottu tarkemmin kohdassa Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Taulukoitu luettelo haittavaikutuksista
Asenapiinihoidon yhteydessä esiintyneiden haittavaikutuksien ilmaantuvuudet on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko perustuu kliinisten lääketutkimusten ja/tai post-marketing-seurannan haittavaikutusraportointiin.

Kaikki haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmittäin ja esiintyvyyden mukaan; hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Veri ja imukudos
HarvinainenNeutropenia
Immuunijärjestelmä
Melko harvinainenAllergiset reaktiot
Aineenvaihdunta ja ravitsemus
YleinenPainon nousu
Ruokahalun lisääntyminen
Melko harvinainenHyperglykemia
Psyykkiset häiriöt
Hyvin yleinenAhdistuneisuus
Hermosto
Hyvin yleinenUneliaisuus
YleinenDystonia
Akatisia
Dyskinesia
Parkinsonismi
Sedaatio
Heitehuimaus
Makuhäiriö (eli dysgeusia)
Melko harvinainenPyörtyminen
Kouristuskohtaus
Ekstrapyramidaalihäiriö
Dysartria
Levottomat jalat -oireyhtymä
HarvinainenPahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä
Silmät
HarvinainenAkkommodaatiohäiriö
Sydän
Melko harvinainenSinusbradykardia
Haarakatkos
Pidentynyt QT-aika elektrokardiogrammissa
Sinustakykardia
Verisuonisto
Melko harvinainenOrtostaattinen hypotensio
Hypotensio
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
HarvinainenKeuhkoembolia
Ruoansulatuselimistö
YleinenSuun hypestesia
Pahoinvointi
Syljen liikaeritys
Melko harvinainenKielen turvotus
Dysfagia
Kielikipu
Suun parestesia
Suun limakalvovauriot (haavaumat, rakkulat ja tulehdus)
Maksa ja sappi
YleinenKohonnut alaniiniaminotransferaasi
Vammat ja myrkytykset 
TuntematonKaatumiset*
Luusto, lihakset ja sidekudos
YleinenLihasjäykkyys
HarvinainenRabdomyolyysi
Raskauteen, synnytykseen ja perinataalikauteen liittyvät haitat
TuntematonVastasyntyneen lääkeainevieroitusoireyhtymä (ks. kohta Raskaus ja imetys)
Sukupuolielimet ja rinnat
Melko harvinainenSeksuaalinen toimintahäiriö
Amenorrea
HarvinainenGynekomastia
Galaktorrea
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
YleinenUupumus

* Ks. alakohta Kaatumiset jäljempänä

Kuvaus valikoiduista haittavaikutuksista

Ekstrapyramidaalioireet
Kliinisissä tutkimuksissa asenapiinilla hoidetuilla potilailla ekstrapyramidaalioireiden ilmaantuvuus oli korkeampi kuin lumelääkkeellä (15,4 % vs. 11,0 %).

Lyhytkestoisissa (6 viikon pituisissa) skitsofreniatutkimuksissa asenapiinihoidon ja akatisian välillä vaikutti vallitsevan annos-vastesuhde, ja parkinsonismia esiintyi yleisemmin suurempien annosten yhteydessä.

Suppean farmakokineettisen tutkimuksen perusteella lapsipotilaat näyttivät olevan herkempiä dystonialle asenapiinihoitoa aloitettaessa, ellei annosta suurennettu asteittain (ks. kohta Farmakokinetiikka). Lapsipotilailla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa, joissa annosta suurennettiin asteittain, dystoniaa esiintyi samassa määrin kuin aikuispotilailla tehdyissä tutkimuksissa.

Painon nousu
Skitsofreniaan ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheeseen liittyvissä aikuispotilailla tehdyissä lyhyt- ja pitkäkestoisissa yhdistelmätutkimuksissa painon keskimuutos asenapiinihoidon yhteydessä oli 0,8 kg. Lyhytkestoisissa skitsofreniatutkimuksissa niiden koehenkilöiden osuus, joiden paino nousi kliinisesti merkittävästi (≥ 7 % painon nousu tutkimuksen päätepisteessä verrattuna lähtötasoon), oli asenapiinilla 5,3 % ja lumelääkkeellä 2,3 %. Lyhytkestoisissa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimuksissa, joissa käytettiin joustavaa annostelua, niiden koehenkilöiden osuus, joiden paino nousi kliinisesti merkittävästi (≥ 7 % painon nousu tutkimuksen päätepisteessä verrattuna lähtötasoon), oli asenapiinilla 6,5 % ja lumelääkkeellä 0,6 %.

Tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla 10-17-vuotiailla lapsipotilailla tehdyssä kiinteiden annosten tehoa ja turvallisuutta arvioivassa kolmen viikon satunnaistetussa lumevertailututkimuksessa painon keskimuutos tutkimuksen päätepisteessä verrattuna lähtötasoon oli lumeryhmässä 0,48 kg, asenapiinia 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa saaneessa ryhmässä 1,72 kg, 5 mg kahdesti vuorokaudessa saaneessa ryhmässä 1,62 kg ja 10 mg kahdesti vuorokaudessa saaneessa ryhmässä 1,44 kg. Niiden potilaiden osuus, joilla painon nousu oli kliinisesti merkittävä (paino noussut ≥ 7 % lähtötasosta päivänä 21), oli asenapiinia 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa saaneessa ryhmässä 14,1 %, 5 mg kahdesti vuorokaudessa saaneessa ryhmässä 8,9 % ja 10 mg kahdesti vuorokaudessa saaneessa ryhmässä 9,2 %. Lumeryhmässä vastaava osuus oli 1,1 %. Pitkäkestoisessa jatkotutkimuksessa (50 viikkoa) kaikkiaan 34,8 prosentilla tutkittavista paino nousi kliinisesti merkittävästi (ts. ≥ 7 prosentin painon nousu tutkimuksen päätepisteessä). Keskimääräinen painon nousu oli tutkimuksen päätepisteessä 3,5 kg (keskihajonta, SD: 5,76 kg).

Ortostaattinen hypotensio
Ortostaattisen hypotension ilmaantuvuus iäkkäillä koehenkilöillä oli 4,1 % ja yhdistettyjen faasi 2/3 -tutkimusten populaatiossa 0,3 %.

Kaatumiset
Kaatumisia saattaa esiintyä yhden tai useamman haittavaikutuksen, esim. uneliaisuuden, ortostaattisen hypotension, heitehuimauksen tai ekstrapyramidaalioireiden, seurauksena.

Maksaentsyymit
Ohimenevää oireetonta maksan transaminaasien, alaniinitransferaasin (ALAT), aspartaattitransferaasin (ASAT) nousua on havaittu yleisesti, erityisesti hoidon alussa.

Muut löydökset
Serebrovaskulaarisia tapahtumia on raportoitu asenapiinilla hoidetuilla potilailla, mutta ei ole viitteitä ilmaantuneisuuden noususta yli 18-65-vuotiailla aikuisilla odotettuun ilmaantuneisuuteen nähden.

Asenapiinilla on anesteettisia ominaisuuksia. Suun hypestesiaa ja suun parestesiaa saattaa ilmaantua heti lääkkeen antamisen jälkeen, mutta ne helpottavat tavallisesti yhden tunnin kuluessa.

Markkinoillaoloaikana on asenapiinia käyttäneillä potilailla raportoitu vakavia yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien anafylaktiset/anafylaktoidiset reaktiot, angioedeema, kielen ja nielun turvotus (faryngeaalinen edeema).

Pediatriset potilaat
Asenapiinia ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoitoon (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsofreniaa sairastavilla lapsipotilailla tehdyissä tutkimuksissa kliinisesti merkitykselliset haitalliset kokemukset olivat samanlaisia kuin kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsofreniaa sairastavilla aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa.

Tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla lapsipotilailla raportoidut yleisimmät haittavaikutukset (≥ 5 %:lla potilaista ja yleisyys vähintään kaksinkertainen lumeryhmään verrattuna) olivat uneliaisuus, sedaatio, heitehuimaus, makuhäiriö, suun heikentynyt tuntoaisti, suun parestesiat, pahoinvointi, lisääntynyt ruokahalu, väsymys ja painon nousu (ks. yllä kohta Painon nousu).

Yleisimmät skitsofreniaa sairastavilla lapsipotilailla raportoidut haittavaikutukset (≥ 5 %:lla potilaista ja yleisyys vähintään kaksinkertainen lumeryhmään verrattuna) olivat uneliaisuus, sedaatio, akatisia, heitehuimaus ja suun heikentynyt tuntoaisti. Potilaita, joiden paino nousi ≥ 7 % (lähtötilanteen ja päätepisteen välillä), oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän Sycrestiä 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa (9,5 %) tai Sycrestiä 5 mg kahdesti vuorokaudessa (13,1 %) saaneissa ryhmissä kuin lumeryhmässä (3,1 %).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta: www.fimea.fi

Yliannostus

Asenapiinitutkimusohjelman aikana raportoitiin muutamia yliannostustapauksia. Raporteissa arvioidut annokset olivat 15-400 mg. Useimmissa tapauksissa oli epäselvää, oliko asenapiini otettu kielenalaisesti. Hoitoon liittyneitä haittavaikutuksia olivat kiihtyneisyys ja sekavuus, akatisia, suun ja kasvojen dystonia, sedaatio ja oireettomat EKG-löydökset (bradykardia, supraventrikulaariset kompleksit, kammionsisäinen johtumisviive).

Sycrestin yliannostusta varten ei ole saatavilla erityisiä hoito-ohjeita. Sycrest-valmisteelle ei ole erityistä vasta-ainetta. Useiden lääkevalmisteiden osallisuuden mahdollisuus on otettava huomioon. Kardiovaskulaarinen seuranta on tarpeen, jotta mahdolliset sydämen rytmihäiriöt voidaan havaita. Yliannostuksen hoidon on keskityttävä elintoimintoja tukevaan hoitoon, riittävän hapetuksen ja ventilaation ylläpitoon ja oireiden hoitoon. Hypotensio ja verenkiertokollapsi on hoidettava asianmukaisin toimenpitein, kuten antamalla laskimoon nesteytystä ja/tai sympatomimeettisiä lääkeaineita (adrenaliinia ja dopamiinia ei pidä käyttää, koska beetastimulaatio saattaa pahentaa hypotensiota Sycrestin aiheuttaman alfasalpauksen yhteydessä). Jos potilaalla on vaikeita ekstrapyramidaalioireita, hänelle on annettava antikolinergisiä lääkevalmisteita. Potilaan tilan tarkkaa seurantaa on jatkettava potilaan toipumiseen asti.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykoosilääkkeet, ATC-koodi: N05AH05.

Vaikutusmekanismi
Asenapiinin vaikutusmekanismia ei tunneta tarkoin. Asenapiinin reseptorifarmakologisten ominaisuuksien perusteella sen tehon oletetaan välittyvän sekä D2- että 5-HT2A-reseptoreita salpaavan vaikutuksen kautta. Myös muihin reseptoreihin, esim. 5-HT1A-, 5-HT1B-, 5-HT2C-, 5-HT6-, 5-HT7-, D3- ja α2-adrenergisiin reseptoreihin, kohdistuvat vaikutukset saattavat osaltaan edistää asenapiinin kliinisiä vaikutuksia.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Asenapiinilla on voimakas affiniteetti 5-HT1A-, 5-HT1B-, 5-HT2A-, 5-HT2B-, 5-HT2C-, 5-HT5-, 5-HT6- ja 5-HT7-serotoniinireseptoreihin, D2-, D3-, D4- ja D1-dopamiinireseptoreihin, α1- ja α2-adrenergisiin reseptoreihin ja H1-histamiinireseptoreihin sekä kohtuullinen affiniteetti H2-reseptoreihin. In vitro -määrityksissä asenapiini toimii näiden reseptoreiden antagonistina. Asenapiinilla ei ole merkittävää affiniteettia kolinergisiin muskariinireseptoreihin.

Kliininen teho

Kliininen teho tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa
Asenapiinin tehoa DSM-IV-luokituksen mukaisen tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheessa tai sekamuotoisessa mielialahäiriöjaksossa, johon saattoi liittyä psykoottisia piirteitä, arvioitiin kahdessa samanlaisessa 3 viikkoa kestäneessä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumelääkkeellä ja aktiivisella vertailuvalmisteella (olantsapiini) kontrolloidussa monoterapiatutkimuksessa, joissa käytettiin joustavaa annostelua ja joissa oli mukana 488 ja 489 potilasta. Kaikki potilaat täyttivät DSM-IV-tautiluokituksen kriteerit tyypin I kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle, akuutille maniavaiheelle (DSM-IV 296.4x) tai sekamuotoiselle mielialahäiriöjaksolle (DSM-IV 296.6x), ja heillä seulonnan ja lähtötilanteen pisteet olivat ≥ 20 mitattuna Youngin mania-asteikolla (Young Mania Rating Scale, Y-MRS). Potilaat, joilla mielialahäiriöjaksot vaihtelivat nopeasti, eivät soveltuneet näihin tutkimuksiin. Tutkimuksissa asenapiinin tehon osoitettiin olevan parempi lumelääkkeeseen verrattuna maniaoireiden vähentämisessä 3 viikon ajanjakson aikana. Kahdessa tutkimuksessa muutoksen pistearvot [95 %:n luottamusväli] lähtötilanteen ja päätepisteen välillä Youngin mania-asteikolla LOCF-analyysia käyttäen olivat seuraavat:
-11,5 [-13,0; -10,0] asenapiinihoidolla ja -7,8 [-10,0; -5,6] lumelääkkeellä ja
-10,8 [-12,3; -9,3] asenapiinihoidolla ja -5,5 [-7,5; -3,5] lumelääkkeellä.
Tilastollisesti merkitsevä ero asenapiinin ja lumelääkkeen välillä havaittiin jo päivänä 2.

Potilaita, jotka olivat kahdessa keskeisessä 3 viikon pituisessa tutkimuksessa, tutkittiin lisäksi 9 viikon jatkotutkimuksessa. Tutkimuksessa osoitettiin tehon säilyminen 12 viikkoa satunnaistamisesta.

Tutkittavilla, joilla oli tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuutti maniavaihe tai sekamuotoinen mielialahäiriöjakso, tehtiin yksi kaksoissokkoutettu, kiinteäannoksinen, rinnakkaisryhmillä toteutettu, 3 viikon pituinen lumekontrolloitu tutkimus. Tässä tutkimuksessa, johon osallistui 367 potilasta, joista 126 sai lumelääkettä, 122 sai asenapiinia 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa ja 119 sai asenapiinia 10 mg kaksi kertaa vuorokaudessa, vahvistettiin ensisijainen tehoa koskeva hypoteesi. Molemmat asenapiiniannokset (5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa ja 10 mg kaksi kertaa vuorokaudessa) olivat parempia kuin lumelääke ja paransivat lumelääkkeeseen verrattuna päivänä 21 mitattua Y-MRS-kokonaispistemäärää lähtötilanteeseen nähden tilastollisesti merkitsevästi. LOCF-analyysi, joka sisälsi kaikki hoitoa saaneet potilaat, osoitti, että Y-MRS-kokonaispistemäärän pienimmän neliösumman menetelmällä saadun keskimääräisen muutoksen ero lähtötilanteesta päivään 21 asenapiinin (5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa) ja lumelääkkeen välillä oli ‑3,1 pistettä (95 %:n luottamusväli [‑5,7, ‑0,5]; p-arvo = 0,0183). Y-MRS-kokonaispistemäärän pienimmän neliösumman menetelmällä saadun keskimääräisen muutoksen ero lähtötilanteesta päivään 21 asenapiinin (10 mg kaksi kertaa vuorokaudessa) ja lumelääkkeen välillä oli ‑3,0 pistettä (95 %:n luottamusväli [‑5,6, ‑0,4]; p-arvo = 0,0244). Tilastollisesti merkitsevä ero asenapiinin ja lumelääkkeen välillä havaittiin jo päivänä 2. Tässä lyhytkestoisessa, kiinteäannoksisessa, kontrolloidussa tutkimuksessa ei saatu näyttöä kaksi kertaa vuorokaudessa annettavan 10 mg:n annoksen tuomasta lisähyödystä kaksi kertaa vuorokaudessa annettavaan 5 mg:n annokseen nähden.

12 viikkoa kestäneessä lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa oli mukana 326 potilasta, joilla oli tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaihe tai sekamuotoinen mielialahäiriöjakso, johon saattoi liittyä psykoottisia piirteitä sekä potilaiden vaste 2 viikkoa kestäneeseen litium- tai valproaattimonoterapiaan seerumin terapeuttisilla lääkeainepitoisuuksilla oli vain osittainen. Asenapiinin lisääminen hoitoon liitännäishoitona paransi hoidon tehoa litium- tai valproaattimonoterapiaan verrattuna viikolla 3 (Youngin mania-asteikolla lähtötilanteen ja päätepisteen välillä tapahtuneen muutoksen pistearviot [95 %:n luottamusväli] LOCF-analyysia käyttäen olivat -10,3 [-11,9; -8,8] asenapiinihoidolla ja -7,9 [-9,4; -6,4] lumelääkkeellä) ja viikolla 12 (-12,7 [-14,5; -10,9] asenapiinihoidolla ja -9,3 [-11,8; -7,6] lumelääkkeellä).

Pediatriset potilaat
Asenapiinia ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoitoon (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Sycrestin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin yhdessä kolme viikkoa kestäneessä kaksoissokkoutetussa lumevertailututkimuksessa tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla 403 lapsipotilaalla. Potilaista 302 sai Sycrestiä kiinteinä annoksina 2,5-10 mg kaksi kertaa vuorokaudessa. Tutkimustulokset osoittivat, että kaikki kolme Sycrest-annosta paransivat Youngin mania-asteikolla (YMRS) saatua kokonaispistearvoa, mitattuna lähtötilanteen ja 21. päivän välisen muutoksen perusteella, tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin lume. Pitkäaikaista tehoa ei voitu vahvistaa 50 viikkoa kestäneessä kontrolloimattomassa, avoimessa jatkotutkimuksessa. Lapsipotilailla tehdyissä tutkimuksissa havaitut, kliinisesti relevantit haittavaikutukset olivat yleensä samanlaisia kuin aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa havaitut. Hoidon aiheuttamat haittavaikutukset painon nousuun ja plasman lipidiprofiiliin näyttivät kuitenkin olevan suuremmat kuin aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa.

Sycrest-hoidon teho ei tullut esiin 8 viikkoa kestäneessä kiinteillä annoksilla tehdyssä satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa lumevertailututkimuksessa, jossa oli mukana 306 nuorta 12-17-vuotiasta skitsofreniapotilasta, kun Sycrestiä annettiin 2,5 ja 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa.

Lapsipotilailla tehdyissä Sycrest-tutkimuksissa käytettiin makuaineita sisältäviä resoribletteja. Euroopan lääkevirasto (EMA) on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Sycrest-valmisteen käytöstä yhdelle tai useammalle pediatriselle potilasryhmälle tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Kun asenapiini annetaan kielen alle, se imeytyy nopeasti, ja huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan 0,5-1,5 tunnissa. Kielen alle annetun 5 mg:n asenapiiniannoksen absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 35 %. Niellyn asenapiinin absoluuttinen biologinen hyötyosuus on pieni (< 2 % suun kautta otettavan tablettilääkemuodon yhteydessä). Kun useita minuutteja (2 tai 5 minuuttia) asenapiinin annon jälkeen juotiin vettä, asenapiinialtistus pieneni (19 %, kun vesi juotiin 2 minuuttia asenapiinin annon jälkeen, ja 10 %, kun vesi juotiin 5 minuuttia asenapiinin annon jälkeen). Syömistä ja juomista on siksi vältettävä 10 minuutin ajan resoribletin ottamisen jälkeen (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Jakautuminen
Asenapiini jakaantuu nopeasti, ja sen jakaantumistilavuus on suuri (noin 20–25 l/kg), mikä viittaa huomattavaan ekstravaskulaariseen jakaantumiseen. Asenapiini sitoutuu voimakkaasti (95 %) plasman proteiineihin kuten albumiiniin ja alfa1-happamaan glykoproteiiniin.

Biotransformaatio
Asenapiini metaboloituu laajasti. Asenapiinin pääasialliset metaboliareitit ovat suora glukuronidaatio (UGT1A4:n välityksellä) ja sytokromi P450-isoentsyymien (pääasiassa CYP1A2:n, johon 2D6 ja 3A4 osallistuvat) välittämän oksidaation ja demetylaation välityksellä. Ihmisillä in vivo radioaktiivisesti merkityllä asenapiinilla tehdyssä tutkimuksessa plasmassa vallitsevana esiintyvä lääkeaineen muoto oli asenapiinin N+-glukuronidi, muita olivat N-desmetyyliasenapiini, N-desmetyyliasenapiini-N-karbamoyyliglukuronidi ja vähäisemmässä määrin muuttumaton asenapiini. Sycrestin aktiivisuus on pääasiassa kantayhdisteestä peräisin.

Asenapiini on CYP2D6:n heikko estäjä. Asenapiini ei aiheuta viljellyissä ihmisen maksasoluissa CYP1A2- tai CYP3A4-aktiivisuuden induktiota. Asenapiinin samanaikaista käyttöä näiden metaboliareittien estäjien, indusoijien tai substraattien kanssa on tutkittu lukuisissa lääkkeiden välisiä yhteisvaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Eliminaatio
Asenapiini on yhdiste, jonka puhdistuma on tehokas, ja sen puhdistuma on laskimoon tapahtuneen annon jälkeen 52 l/h. Massatasapainotutkimuksessa suurin osa radioaktiivisesta annoksesta oli havaittavissa virtsasta (noin 50 %) ja ulosteista (noin 40 %), ja vain pieni osa ulosteisiin erittyneestä määrästä (5-16 %) oli muuttumatonta yhdistettä. Aluksi esiintyvän nopeamman jakaantumisvaiheen jälkeen asenapiinin terminaalinen puoliintumisaika on noin 24 tuntia.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus
Kun annos suurennetaan 5 mg:sta 10 mg:aan kaksi kertaa vuorokaudessa (annos suurennetaan kaksinkertaiseksi), sekä altistus että huippupitoisuus suurenevat vähemmän kuin lineaarisesti (1,7 kertaisesti). Huippupitoisuudessa (Cmax) ja altistuksessa (AUC) havaittava vähäisempi kuin suhteessa annokseen oleva suureneminen saattaa olla yhteydessä kielen alle annetun valmisteen suun limakalvon kautta tapahtuvaan imeytymiseen liittyviin rajoituksiin.

Kaksi kertaa vuorokaudessa tapahtuvan annon yhteydessä vakaa tila saavutetaan 3 vuorokauden kuluessa. Asenapiinin vakaan tilan farmakokineettiset ominaisuudet ovat yleisesti ottaen samankaltaiset kuin kerta-annoksen farmakokineettiset ominaisuudet.

Farmakokinetiikka erityisryhmillä

Maksan vajaatoiminta
Asenapiinin farmakokinetiikka oli samankaltainen lievää (Child-Pugh A) tai keskivaikeaa (Child-Pugh B) maksan vajaatoimintaa sairastavilla tutkimuspotilailla sekä tutkimuspotilailla, joiden maksan toiminta oli normaali. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien tutkimuspotilaiden (Child-Pugh C) asenapiinialtistuksen havaittiin suurentuneen 7-kertaiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Munuaisten vajaatoiminta
Asenapiinin farmakokinetiikka oli 5 mg:n kerta-annoksen jälkeen samankaltainen tutkimuspotilailla, joilla oli eriasteista munuaisten vajaatoimintaa, ja potilailla, joiden munuaisten toiminta oli normaali.

Asenapiinin käytöstä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on alle 15 ml/minuutti, ei ole kokemusta.

Iäkkäät
Iäkkäiden potilaiden (65-85-vuotiaiden) altistus asenapiinille on noin 30 % suurempi kuin nuorempien aikuisten.

Pediatriset potilaat (lapset ja nuoret)
Farmakokineettisessä tutkimuksessa, jossa käytettiin maustamattomia resoribletteja, annostasolla 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa asenapiinin farmakokinetiikka oli nuorilla potilailla (12-17-vuotiailla) samankaltainen kuin aikuisilla. Nuorille kaksi kertaa vuorokaudessa annettu 10 mg ei suurentanut altistusta verrattuna annokseen 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa.

Toisessa farmakokineettisessä tutkimuksessa, jossa käytettiin makuaineita sisältäviä resoribletteja, annos 10 mg kaksi kertaa vuorokaudessa pediatrisille potilaille (10-17-vuotiaille) suurensi asenapiinialtistusta suunnilleen suoraan suhteessa annokseen verrattuna annokseen 5 mg kaksi kertaa vuorokaudessa.

Sukupuoli
Populaatiofarmakokineettinen analyysi osoitti, ettei asenapiinin farmakokinetiikassa ole viitteitä sukupuoleen liittyvistä eroista.

Rotu
Populaatiofarmakokineettisessa analyysissa ei todettu, että rodulla olisi kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia asenapiinin farmakokinetiikkaan.

Tupakointistatus
Populaatiofarmakokineettinen analyysi osoitti, ettei tupakointi (CYP1A2:n induktori) vaikuta asenapiinin puhdistumaan. Tupakoinnilla ja samaan aikaan annetulla 5 mg:n kerta-annoksella kielen alle ei todettu vaikutusta asenapiinin farmakokinetiikkaan tämän selvittämiseen tähdänneessä tutkimuksessa.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Rotilla ja koirilla tehdyt toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta selvittäneet tutkimukset viittasivat pääasiassa annosta rajoittaviin farmakologisiin vaikutuksiin kuten sedaatioon. Lisäksi havaittiin prolaktiinivälitteisiä vaikutuksia maitorauhasiin ja kiimakierron häiriöitä. Suuret koirille suun kautta annetut annokset aiheuttivat maksatoksisuutta, jota ei havaittu pitkäkestoisen laskimoon tapahtuneen annon jälkeen. Asenapiinilla on jonkin verran affiniteettia melaniinia sisältäviin kudoksiin. Kokeissa in vitro ei kuitenkaan havaittu valotoksisuutta. Asenapiinia pitkäkestoisesti saaneiden koirien silmien histopatologisessa tutkimuksessa ei myöskään havaittu viitteitä silmätoksisuudesta, mikä osoittaa sen, ettei valotoksisuusvaaraa ole. Asenapiini ei osoittautunut genotoksiseksi tehdyssä koesarjassa. Rotilla ja hiirillä tehdyissä subkutaanisissa karsinogeenisuustutkimuksissa kasvainten ilmaantuvuuden ei havaittu suurentuneen. Prekliinisissä tutkimuksissa havaittiin vaikutuksia vain altistuksilla, joiden katsottiin olevan riittävästi ihmisen suurinta altistusta suurempia, mikä osoitti niiden merkityksen olevan kliinisen käytön kannalta vähäinen.

Asenapiini ei heikentänyt rottien fertiliteettiä eikä ollut teratogeeninen rotilla ja kaniineilla. Rotilla ja kaniineilla tehdyissä reproduktiotoksisuustutkimuksissa havaittiin alkiotoksisuutta. Asenapiini aiheutti lievää emoon kohdistunutta toksisuutta ja sikiön luuston kehityksen vähäistä viivästymistä. Kun tiineille kaniineille annettiin asenapiinia suun kautta organogeneesin aikana, tämä vaikutti haitallisesti painoon suurina annoksina annettuna (15 mg/kg kaksi kertaa vuorokaudessa). Tätä annosta käytettäessä sikiön paino laski. Kun asenapiinia annettiin tiineiden kaniinien laskimoon, ei havaittu viitteitä alkiotoksisuudesta. Rotilla havaittiin alkioon ja sikiöön kohdistuvaa toksisuutta (alkiokuolleisuuden lisääntymistä implantaation jälkeen, sikiön painon laskua, luutumisen viivästymistä), kun valmistetta annettiin organogeneesin tai koko tiineyden ajan suun kautta tai laskimoon. Valmistetta tiineyden ja laktaation aikana saaneiden naarasrottien vastasyntyneiden poikasten kuolleisuuden havaittiin lisääntyneen. Tutkimuksessa, jossa poikaset siirrettiin toisen naaraan hoitoon (cross-fostering study), todettiin, että asenapiinista aiheutunut poikasten peri- ja postnataalikuolleisuus johtui pikemminkin poikasten elinkyvyn heikkenemisestä kuin emojen hoivakäyttäytymisen muutoksesta.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Liivate
Mannitoli (E421)

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Herkkä kosteudelle.
Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SYCREST resoribletti
5 mg 20 fol (52,25 €), 60 fol (138,15 €)
10 mg 20 fol (46,59 €), 60 fol (123,53 €)

PF-selosteen tieto

Alumiini/alumiini-repäisyliuskapakkaukset, joissa irti vedettävä suojakalvo. Pakkauksessa 20 tai 60 resoriblettia.

Valmisteen kuvaus:

5 mg resoribletti: Pyöreä, valkoinen tai luonnonvalkoinen resoribletti, jonka toiselle puolelle on painettu merkintä ”5”.

10 mg resoribletti: Pyöreä, valkoinen tai luonnonvalkoinen resoribletti, jonka toiselle puolelle on painettu merkintä ”10”.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

SYCREST resoribletti
10 mg 20 fol, 60 fol

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112).
  • Peruskorvaus (40 %).

SYCREST resoribletti
5 mg 20 fol, 60 fol

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

N05AH05

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

21.01.2020

Yhteystiedot

OY H. LUNDBECK AB
Köydenpunojankatu 14, Logomo Byrå
20100 Turku


02 276 5000
www.lundbeck.fi
suomi@lundbeck.com
www.skitsofreniainfo.fi, www.masennusinfo.fi, www.parkinsoninfo.fi, www.alzheimerinfo.fi, www.bipoinfo.fi