Vertaa PF-selostetta

SOMATULINE AUTOGEL injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku 60 mg, 90 mg, 120 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Lanreotidiasetaatti vastaten 60 mg, 90 mg tai 120 mg lanreotidia.

Jokaisessa esitäytetyssä ruiskussa on ylisaturoitunutta lanreotidiasetaattiliuosta vastaten 0,246 mg lanreotidiemästä/mg liuosta, mikä tuottaa injisoitavat annokset 60 mg, 90 mg tai 120 mg lanreotidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos, esitäytetyssä ruiskussa.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Somatuline Autogel on tarkoitettu:

Akromegalian pitkäaikaishoitoon

  • potilailla, joilla veren kasvuhormoni- (GH) ja/tai insuliinin kaltaisen kasvutekijä-1:n (IGF-1) pitoisuudet pysyvät epänormaaleina leikkauksen ja/tai sädehoidon jälkeen,
  • potilailla, joita ei voida hoitaa leikkauksella ja/tai sädehoidolla.

Tavoitteena akromegalian hoidossa on alentaa kasvuhormonin ja IGF-1:n pitoisuuksia ja mahdollisuuksien mukaan normalisoida nämä arvot.

Akromegaliaan liittyvien oireiden lievitykseen.

Neuroendokriinisiin kasvaimiin liittyvien oireiden hoitoon.

Paikallisesti edenneiden tai metastasoivien gastroenteropankreaattisten neuroendokriinisten kasvainten (GEP-NET), gradus 1 ja tietyt gradus 2 (Ki-67-indeksi enintään 10 %), hoitoon aikuisille silloin, kun kasvain on saanut alkunsa keskisuolesta, haimasta tai tuntemattomasta paikasta ja lähtökohta takasuolesta on poissuljettu eikä kasvainta voida operoida (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus ja antotapa

Annostus

Akromegalia
Suositeltu aloitusannos on 60-120 mg kerta-annoksena joka 28. päivä syvänä ihonalaisena pistoksena.

Potilaille, joita aiemmin on hoidettu Somatuline PR:llä 30 mg:n annoksella joka 14. päivä, Somatuline Autogelin aloitusannos on 60 mg joka 28. päivä.

Potilaille, joita aiemmin on hoidettu Somatuline PR:llä 30 mg:n annoksella joka 10. päivä, Somatuline Autogelin aloitusannos on 90 mg joka 28. päivä.

Aloitusannoksen jälkeen annos määritetään yksilöllisesti hoitovasteen mukaan (oireiden väheneminen ja/tai kasvuhormonin ja/tai IGF-1:n pitoisuuksien lasku).

Jos haluttua vastetta ei saavuteta, voidaan annosta suurentaa.

Kun riittävä hoitovaste saavutetaan (GH-pitoisuus alle 1 ng/ml, normalisoitunut IGF-1:n pitoisuus ja/tai oireiden katoaminen), annosta voidaan pienentää.

Somatostatiinianalogilla hyvässä kontrollissa olevia potilaita voidaan hoitaa Somatuline Autogel 120 mg:lla joka 42.-56. päivä.

Pitkäaikainen oireiden sekä GH- ja IGF-1-pitoisuuksien seuranta tulee toteuttaa.

Neuroendokriinisiin kasvaimiin liittyvien oireiden hoito
Suositeltu aloitusannos on 60-120 mg kerta-annoksena joka 28. päivä syvänä ihonalaisena pistoksena.
Annosta säädetään sen mukaan, kuinka oireet lievittyvät.

Paikallisesti edenneiden tai metastasoivien gastroenteropankreaattisten neuroendokriinisten kasvainten, gradus 1 ja tietyt gradus 2 (Ki-67-indeksi enintään 10 %), hoito aikuisille silloin, kun kasvain on saanut alkunsa keskisuolesta, haimasta tai tuntemattomasta paikasta ja lähtökohta takasuolesta on poissuljettu eikä kasvainta voida operoida.
Suositeltava annos on yksi 120 mg:n injektio joka 28. päivä. Hoitoa jatketaan niin kauan kuin on tarpeen kasvaimen kasvun hallitsemiseksi.

Munuaisten ja/tai maksan vajaatoiminta
Munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla ei tarvitse muuttaa annosta, koska lanreotidilla on suuri terapeuttinen leveys (katso kohta Farmakokinetiikka).

Iäkkäät potilaat
Iäkkäillä potilailla ei tarvitse muuttaa annosta, koska lanreotidilla on suuri terapeuttinen leveys (katso kohta Farmakokinetiikka).

Lapset
Somatuline Autogelin turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten hoidossa ei ole varmistettu.

Antotapa

Somatuline Autogelin antaa terveydenhuollon ammattilainen syvänä ihonalaisena injektiona pakaran ylä-ulkoneljännekseen tai ulkoreiden yläosaan.

Jos potilaan saama Somatuline Autogel -annos on vakio, potilas itse tai muu henkilö voi antaa valmisteen, jos valmisteen antoa varten on annettu asianmukainen koulutus. Jos potilas antaa injektion itse, injektio tulee antaa ulkoreiden yläosaan.

Terveydenhuollon ammattilainen tekee päätöksen siitä, voiko potilas itse tai valmisteen antoon koulutettu henkilö antaa valmisteen.

Riippumatta antopaikasta ihoa ei tule rypistää ja neula tulee työntää nopeasti koko pituudeltaan kohtisuorasti ihoon.

Injektiokohtaa tulee vuorotella vasemman ja oikean puolen kesken.

Vasta-aiheet

Somatuline Autogelia ei pidä määrätä potilaille, jotka ovat yliherkkiä vaikuttavalle aineelle somatostatiinille tai muille saman sukuisille peptideille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Lanreotidi saattaa heikentää sappirakon motiliteettia ja aiheuttaa sappikivien muodostumista. Tämän vuoksi potilaita tulee seurata ajoittain.

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen lanreotidia saavilla potilailla on ilmoitettu sappikivien muodostumista ja siitä aiheutuvia komplikaatioita, kuten sappirakkotulehdusta, sappitietulehdusta ja haimatulehdusta, jotka ovat edellyttäneet sappirakon poistoa. Jos epäillään sappikivitautiin liittyviä komplikaatioita, lopetetaan lanreotidihoito ja potilasta hoidetaan asianmukaisesti.

Eläimillä ja ihmisellä suoritetut farmakologiset tutkimukset osoittavat, että lanreotidi estää somatostatiinin ja muiden somatostatiinianalogien tavoin insuliinin ja glukagonin erittymistä. Tästä johtuen lanreotidilla hoidetuilla potilailla saattaa esiintyä hypoglykemiaa tai hyperglykemiaa. Verensokeriarvoja tulee seurata lanreotidihoitoa aloitettaessa tai annostusta muutettaessa ja diabeteksen hoitoa tulee muuttaa vastaavasti.

Lievää kilpirauhasen toiminnan heikkenemistä on havaittu akromegaliapotilailla lanreotidihoidon aikana, mutta kliininen hypotyreoosi on harvinainen. Kilpirauhasen toimintakokeita suositellaan kliinisen tarpeen mukaan.

Lanreotidi saattaa alentaa sykettä potilailla, joilla ei ole sydänongelmia, mutta se ei välttämättä aiheuta bradykardiaa. Potilailla, joilla on todettu sydänsairaus ennen lanreotidihoitoa, voi esiintyä sinusbradykardiaa. Tarkkuutta on noudatettava, kun lanreotidilla aletaan hoitaa potilaita, joilla on bradykardia (katso kohta Yhteisvaikutukset).

Yhteisvaikutukset

Lanreotidin farmakologiset gastrointestinaaliset vaikutukset saattavat vähentää samanaikaisesti otettujen lääkkeiden, mm. siklosporiinin imeytymistä suolesta.
Siklosporiinin ja lanreotidin samanaikainen käyttö voi vähentää siklosporiinin hyötyosuutta ja siksi voi olla tarpeen muuttaa siklosporiinin annosta terapeuttisen pitoisuuden ylläpitämiseksi.

Yhteisvaikutukset plasmaan runsaasti sitoutuneiden lääkkeiden kanssa ovat epätodennäköisiä, koska lanreotidi sitoutuu vain kohtalaisesti plasman proteiineihin.

Vähäisen julkaistun tiedon mukaan samanaikainen somatostatiinianalogien ja bromokriptiinin antaminen voi lisätä bromokriptiinin hyötyosuutta.

Samanaikainen bradykardiaa aiheuttavien lääkkeiden (esimerkiksi beetasalpaajat) antaminen voi aiheuttaa lanreotidin kanssa additiivisen sydämen sykettä alentavan vaikutuksen. Tämänkaltaisten samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden annoksen muuttaminen voi olla tarpeen.

Vähäinen julkaistu tieto viittaa siihen, että somatostatiinianalogit voivat vähentää sytokromi P450 -järjestelmän kautta metaboloituvien aineiden metabolista puhdistumaa, mikä saattaa johtua kasvuhormonin suppressiosta. Koska ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että lanreotidilla on tämänlaista vaikutusta, muita pääosin CYP3A4:n kautta metaboloituvia ja kapean terapeuttisen leveyden omaavia lääkkeitä (esim. kinidiini, terfenadiini) tulisi käyttää varoen.

Raskaus ja imetys

Raskaus:

Eläintutkimukset:
Eläintutkimuksissa ei havaittu merkkejä lanreotidin teratogeenisista vaikutuksista organogeneesin aikana. Naarasrotilla havaittiin GH:n erityksen estymisestä johtuvaa fertiliteetin alenemista pitoisuuksilla, jotka olivat suurempia kuin ihmisillä hoitoannoksilla saavutettavat pitoisuudet.

Kliininen aineisto:
Vähäiset tiedot lanreotidin käytöstä raskaana oleville naisille eivät viittaa siihen, että lanreotidilla olisi haitallisia vaikutuksia raskauden tai sikiön/vastasyntyneen terveyden suhteen. Muuta olennaista epidemiologista tietoa ei ole tällä hetkellä saatavilla.

Raskauden aikana lanreotidia tulee käyttää vain silloin, kun se on todella välttämätöntä, koska eläinkokeet eivät aina ennakoi vastetta ihmisellä.

Imetys:

Tämän lääkkeen kulkeutumista äidinmaitoon ei tunneta.

Koska monet lääkkeet erittyvät maitoon, lanreotidia tulisi käyttää varoen imetyksen aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Vaikka vaikutusta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole osoitettu, huimausta on raportoitu Somatuline Autogelin käytön aikana. Jos potilaalla on oireita, hänen ei tulisi ajaa autoa tai käyttää koneita.

Haittavaikutukset

Kliinisissä tutkimuksissa akromegaliaa ja GEP-NET-kasvaimia sairastavien, lanreotidilla hoidettujen potilaiden raportoimat haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmittäin seuraavan luokittelun mukaisesti: Hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Todennäköisimmät lanreotidihoidosta aiheutuvat haittavaikutukset ovat ruoansulatuselimistön häiriöt (useimmin raportoituja ovat ripuli ja vatsakipu, jotka ovat lieviä tai keskivaikeita ja ohimeneviä), sappikivitauti (usein oireeton) ja pistospaikan reaktiot (kipu, kyhmyt ja kovettumat).
Haittavaikutusprofiili on samankaltainen kaikissa käyttöaiheissa.

ElinjärjestelmäHyvin yleinen (≥ 1/10)Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)Melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100)Markkinoilletulon jälkeiset tiedot turvallisuudesta (yleisyys tuntematon)
Infektiot   Injektiokohdan absessi
Tutkimukset Kohonneet ALAT-arvot*, poikkeavat ASAT-arvot*, poikkeavat ALAT-arvot*, veren bilirubiinin lisääntyminen*, veren glukoosin lisääntyminen*, glykosyloituneen hemoglobiinin lisääntyminen*, painon lasku, haimaentsyymien väheneminen**Kohonneet ASAT-arvot*, veren alkalisen fosfataasin lisääntyminen*, poikkeavat veren bilirubiiniarvot*, veren natriumin väheneminen* 
Sydän Sinusbradykardia*  
Hermosto Huimaus, päänsärky*, letargia**  
RuoansulatuselimistöRipuli, löysät ulosteet*, vatsakipuPahoinvointi, oksentelu, ummetus, ilmavaivat, vatsan pingotus, vatsavaivat, dyspepsia, rasvaripuli**Värjäytyneet ulosteet*Haimatulehdus
Iho ja ihonalainen kudos Alopesia, niukkakarvaisuus*  
Aineenvaihdunta ja ravitsemus Hypoglykemia, ruokahalun väheneminen**, hypergykemia, diabetes mellitus  
Verisuonisto  Kuumat aallot* 
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Astenia, väsymys, pistoskohdan reaktiot (kipu, kyhmy, kovettuma, kutina)  
Maksa ja sappiSappikivitautiSappiteiden laajeneminen* Sappirakkotulehdus, sappitietulehdus
Luusto, lihakset ja sidekudos Muskuloskeletaalinen kipu**, lihaskipu**  
Psyykkiset häiriöt  Unettomuus* 
Immuunijärjestelmä   Allergiset reaktiot (mukaan lukien angioedeema, anafylaksia, yliherkkyys)


* perustuu akromegaliapotilaille tehtyihin tutkimuksiin
** perustuu GEP-NET-potilaille tehtyihin tutkimuksiin

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Mahdollisen yliannostuksen hoidon tulee olla oireidenmukaista.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Aivolisäkkeen ja hypotalamuksen hormonit sekä analogit, somatostatiini ja sen analogit, ATC-koodi: H01CB03.

Vaikutusmekanismi

Lanreotidi on luonnollisen somatostatiinin oktapeptidianalogi. Se on somatostatiinin tavoin useiden endokriinisten, neuroendokriinisten, eksokriinisten ja parakriinisten toimintojen inhibiittori. Lanreotidi sitoutuu hyvin ihmisen somatostatiinireseptoreihin (SSTR) 2 ja 5 ja heikommin ihmisen somatostatiinireseptoreihin 1, 3 ja 4. Vaikutuksen ihmisen somatostatiinireseptoreihin 2 ja 5 uskotaan olevan kasvuhormoni-inhibition ensisijainen mekanismi. Lanreotidi on tehokkaampi ja sen vaikutusaika on pitempi kuin luonnollisen somatostatiinin.

Somatostatiinin tavoin lanreotidilla on yleistä eksokriinista eritystä estävää vaikutusta.
Se estää motiliinin, mahan inhibitorisen peptidin ja haiman polypeptidin basaalieritystä, mutta sillä ei ole merkittävää vaikutusta paastonaikaiseen sekretiinin tai gastriinin eritykseen. Lisäksi se pienentää kromograniini A:n pitoisuutta plasmassa ja 5-HIAA:n (5-hydroksi-indoliasetaattihappo) pitoisuutta virtsassa GEP-NET-potilailla, joilla näiden kasvainmerkkiaineiden pitoisuudet ovat suurentuneet. Lanreotidi estää merkittävästi ruoan aiheuttamaa valtimoveren virtausta ylemmässä suoliliepeessä ja porttilaskimon verenvirtausta.
Lanreotidi vähentää merkittävästi prostaglandiini E1:n stimuloimaa veden, natriumin, kaliumin ja kloridin eritystä tyhjäsuolesta (jejunum). Lanreotidi alentaa pitkäaikaishoidossa olevien akromegaliapotilaiden prolaktiinitasoja.

Satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa 96 viikkoa kestäneessä faasin III monikeskustutkimuksessa Somatuline Autogeliä annettiin potilaille, joilla oli gastroenteropankreaattisia neuroendokriinisia kasvaimia. Tutkimuksen kesto oli määritetty ennalta, ja tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida lanreotidin kasvainten kasvua estävää vaikutusta.

Potilaat satunnaistettiin suhteessa 1:1 saamaan joko Somatuline Autogel 120 mg -valmistetta joka 28. päivä (n = 101) tai lumetta (n = 103). Satunnaistamisessa ryhmät stratifioitiin sen mukaan, mitä hoitoa potilas sai tutkimukseen sisäänottohetkellä ja etenikö sairaus lähtötilanteessa RECIST 1.0 (Response Evaluation Criteria in Solid Tumours) -asteikolla mitattuna 3-6 kuukautta kestäneen aloitusvaiheen aikana.

Potilailla oli metastasoinut ja/tai paikallisesti edennyt syöpä, jota ei voitu hoitaa leikkauksella, ja histologisesti varmistettuja hyvin tai kohtalaisesti erilaistuneita primaarikasvaimia haimassa (44,6 %), keskisuolessa (35,8 %), takasuolessa (6,9 %) tai muussa/tuntemattomassa paikassa (12,7 %).
69 %:lla potilaista, joilla oli GEP-NET-kasvain, kasvaimen aste oli 1 (G1), jonka määritelmänä oli Ki-67-proliferaatioindeksi ≤ 2 % (50,5 % koko potilasjoukosta) tai mitoosi-indeksi < 2/10 HPF (18,5 % koko potilasjoukosta), ja 30 %:lla potilaista, joilla oli GEP-NET-kasvain, oli Ki-67-indeksiltään pienempi 2. asteen kasvain (G2) (jonka määritelmänä oli Ki-67-indeksi > 2 % - ≤ 10 %). Astetietoa ei ollut saatavana 1 %:sta potilaita. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli 2. asteen GEP-NET-kasvain, jonka proliferaatioindeksi oli suuri (Ki-67-indeksi > 10 % - ≤ 20 %), tai 3. asteen GEP neuroendokriininen karsinooma (Ki-67-indeksi > 20 %).

Kaikkiaan 52,5 %:lla potilaista maksatuumoritaakka oli ≤ 10 %, 14,5 %:lla taakka oli 10 - ≤ 25 % ja 33 %:lla se oli > 25 %.

Ensisijainen päätetapahtuma oli etenemättömyysaika, jota mitattiin joko aikana sairauden etenemiseen RECIST 1.0 -asteikolla tai kuolemaan tutkimushoidon ensimmäisen annon jälkeisen 96 viikon aikana. Etenemättömyysajan analyysissa käytettiin riippumattomia keskitetysti tehtyjä radiologisia arvioita sairauden etenemisestä.

Taulukko 1: Faasin III tutkimuksen tehoa koskevat tulokset

Etenemättömyysajan mediaani

(viikkoa)

Riskisuhde (95 %:n CI)

Etenemisen tai kuoleman riskin pienenemä

p-arvo

Somatuline Autogel

(n = 101 )

Lume

(n = 103 )

 

> 96 viikkoa

72,00 viikkoa

(95 %:n CI: 48,57, 96,00)

0,470

(0,304, 0,729)

53 %

0,0002

Kuva 1: Etenemättömyysaikaa kuvaavat Kaplan-Meierin käyrät

Lanreotidi pienensi sairauden etenemisen tai kuoleman riskiä riippumatta primaarikasvaimen paikasta, maksatuumoritaakasta, aiemmasta solusalpaajahoidosta, lähtötilanteen Ki-67-pitoisuudesta, kasvaimen asteesta tai muista ennalta määritetyistä tekijöistä kuvan 2 mukaisesti.

Somatuline Autogel -hoidon hyöty osoitettiin niiden potilaiden alaryhmissä, joilla oli haimassa, keskisuolessa (midgut) tai muussa/tuntemattomassa paikassa sijaitseva kasvain, sekä koko tutkimusväestössä. Potilaita, joilla kasvain sijaitsi takasuolessa, oli vähän (14/204), joten tuloksia oli vaikea tulkita tämän potilasryhmän osalta. Käytettävissä olevat tiedot eivät viittaa siihen, että lanreotidista olisi hyötyä näiden potilaiden hoidossa.

Kuva 2: Etenemättömyysajan kovariaatteja koskevan Coxin verrannollisen riskitiheysanalyysin tulokset

Jatkotutkimuksessa 45,6 % potilaista (47/103 potilasta) siirtyi lumeryhmästä avoimeen Somatuline Autogel -ryhmään.

Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Somatuline Autogel -valmisteen käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien hoidossa käyttöaiheissa akromegalia ja aivolisäkeperäinen jättikasvu (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa). Gastroenteropankreaattiset neuroendokriiniset kasvaimet (neuroblastoomaa, neuroengioglioblastoomaa ja feokromosytoomaa lukuun ottamatta) kuuluvat Euroopan lääkeviraston luetteloon sairauksista, joiden osalta on myönnetty vapautus toimittaa tutkimustulokset pediatristen potilaiden hoidossa.

Farmakokinetiikka

Lanreotidin farmakokineettiset parametrit terveillä vapaaehtoisilla henkilöillä laskimonsisäisen annostelun jälkeen osoittivat ekstravaskulaarisen jakautumisen olevan rajoitettua; vakaan tilan jakautumistilavuus oli 16,1 l. Kokonaispuhdistuma oli 23,7 l/h, terminaalinen puoliintumisaika oli 1,14 tuntia ja keskimääräinen jäännösaika oli 0,68 tuntia.

Erittymistä mittaavissa tutkimuksissa alle 5 % lanreotidista erittyi virtsaan ja alle 0,5 % muuttumattomana ulosteeseen, mikä viittaa vähäiseen sapen kautta erittymiseen.

Terveille vapaaehtoisille henkilöille syvälle ihon alle annetut 60, 90 ja 120 mg:n Somatuline Autogel -annokset tuottivat keskimääräiset 4,25, 8,39 ja 6,79 ng/ml:n maksimaaliset seerumipitoisuudet. Nämä Cmax-arvot saavutettiin ensimmäisenä päivänä 8, 12 ja 7 tunnin annostelun jälkeen (mediaaniarvot). Huippupitoisuuden jälkeen lanreotidipitoisuudet alenevat hitaasti ensimmäisen asteen kinetiikkaa noudattaen, puoliintumisaikojen ollessa 23,3, 27,4 ja 30,1 päivää, ja neljän viikon kuluttua injektion annosta lanreotidin seerumipitoisuuksien keskiarvot olivat 0,9, 1,11 ja 1,69 ng/ml.
Absoluuttiset biologiset hyötyosuudet olivat 73,4, 69,0 ja 78,4 %.

Akromegaliapotilaille syvälle ihon alle annettujen Somatuline Autogel 60, 90 ja 120 mg:n injektioiden jälkeen lanreotidin maksimipitoisuuksien keskiarvot seerumissa kohosivat 1,6, 3,5 ja 3,1 ng/ml:aan. Nämä Cmax-arvot saavutettiin ensimmäisenä päivänä, 6 ja 6 ja 24 tunnin kuluttua injektiosta. Huippupitoisuuden jälkeen seerumin lanreotidipitoisuudet alenevat hitaasti ensimmäisen asteen kinetiikkaa noudattaen, ja neljän viikon kuluttua injektion annon jälkeen lanreotidin pitoisuuksien keskiarvot olivat 0,7, 1,0 ja 1,4 ng/ml.

Lanreotidin vakaan tilan pitoisuudet seerumissa saavutettiin keskimäärin 4:n, 4:n viikon välein, annetun injektion jälkeen. Neljän viikon välein annettujen 60, 90 ja 120 mg:n injektioiden tuottamat vakaan tilan Cmax-pitoisuudet olivat 3,8, 5,7 ja 7,7 ng/ml ja Cmin-pitoisuudet olivat 1,8, 2,5 ja 3,8 ng/ml. Pitoisuuksien välinen vaihtelu oli kohtalaista, 81 %:sta 108 %:iin.

Akromegaliapotilaille annettujen syvien ihonalaisten Somatuline Autogel 60, 90 ja 120 mg:n injektioiden kinetiikka oli lineaarista.

Joka 28. päivä syvälle ihon alle annettujen kolmen Somatuline Autogel 60, 90 ja 120 mg:n injektioiden tuottamat pitoisuudet olivat samanlaisia vakaassa tilassa kuin lanreotidin minimiseerumipitoisuudet akromegaliapotilailla, joita aiemmin oli hoidettu lihakseen annetulla 30 mg hitaasti vapautuvia mikropartikkeleita sisältävällä lanreotidilla (Somatuline PR) joka 14., 10. tai 7. päivä.

290:stä Somatuline Autogel 120 mg -valmistetta saaneesta GEP-NET-potilaasta saaduista tiedoista tehdyn populaatiofarmakokineettisen analyysin mukaan lääkeaine vapautui aluksi nopeasti ja yhden injektion jälkeen keskimääräinen Cmax 7,49 ± 7,58 ng/ml saavutettiin injektion jälkeisenä päivänä. Kun potilaille annettiin Somatuline Autogel 120 mg -valmistetta joka 28. päivä, vakaan tilan pitoisuudet saavutettiin 5 injektion jälkeen, ja pitoisuudet pysyivät vakaina viimeiseen mittaukseen asti (pisimmillään 96 viikkoa ensimmäisestä injektiosta). Vakaassa tilassa Cmax-arvon keskiarvo 13,9 ± 7,44 ng/ml ja alimpien seerumista mitattujen pitoisuuksien keskiarvo oli 6,56 ± 1,99 ng/ml. Terminaalisen puoliintumisajan keskiarvo oli 49,8 ± 28,0 vuorokautta.

Munuais-/maksasairaudet
Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa seerumin lanreotidin kokonaispuhdistuma alenee noin puoleen, ja puoliintumisaika vastaavasti pitenee sekä AUC-arvot suurenevat. Kohtalaisessa tai vaikeassa maksan vajaatoiminnassa puhdistuman huomattiin alenneen (30 %). Jakaantumistilavuus ja keskimääräinen viipymäaika kudoksissa lisääntyivät kaikissa maksan vajaatoiminnan asteissa.

165:sta lievää (106 potilasta) tai keskivaikeaa (59 potilasta) munuaisten vajaatoimintaa sairastavasta, Somatuline Autogel -hoitoa saavasta GEP-NET-potilaasta saaduista tiedoista tehdyssä populaatiofarmakokineettisessä analyysissa ei havaittu vaikutuksia lanreotidin puhdistumaan.
Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavia (Child-Pughin luokituksen mukaan) GEP-NET-potilaita ei tutkittu.

Aloitusannosta ei tarvitse muuttaa munuaisten tai maksan vajaatoiminnassa, koska lanreotidin pitoisuuksien oletetaan olevan tässä ryhmässä niiden pitoisuuksien rajoissa, jotka ovat hyvin siedettyjä terveillä henkilöillä.

Iäkkäät potilaat
Iäkkäillä puoliintumisaika pitenee ja viipymäaika kudoksissa on pidempi kuin terveillä nuorilla henkilöillä. Iäkkäillä ei tarvitse muuttaa aloitusannosta, koska lanreotidin pitoisuuksien oletetaan olevan tässä ryhmässä niiden pitoisuuksien rajoissa, jotka ovat hyvin siedettyjä terveillä henkilöillä.

122:sta iältään 65-85-vuotiaasta GEP-NET-potilaasta saaduista tiedoista tehdyn populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella ikä ei vaikuta lanreotidin puhdistumaan tai jakautumistilavuuteen.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

  • Prekliinisissä tutkimuksissa havaittiin vaikutuksia vain altistustasoilla, joiden katsottiin olevan niin paljon ihmisen suurinta altistusta suurempia, että niillä ei ole vaikutusta kliiniseen käyttöön.
  • Rotilla ja hiirillä tehdyissä karsinogeenisuustutkimuksissa neoplastisia muutoksia ei todettu pitoisuuksilla, jotka olivat suurempia kuin ihmisillä saavutettavat terapeuttiset pitoisuudet. Injektiokohdissa todettiin lisääntynyttä ihonalaisten tuumoreiden esiintymistä, mikä luultavasti johtuu eläimille tiheästi (päivittäin) annetuista pistoksista. Tällä ei luultavasti ole kliinistä merkitystä, koska ihmisille injektio annetaan kerran kuukaudessa.
  • In vitro ja in vivo eläimillä suoritetut toksisuustutkimukset eivät ole osoittaneet genotoksisuutta.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Injektionesteisiin käytettävä vesi
Väkevä etikkahappo (pH:n säätämistä varten).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

2 vuotta.

Valmiste tulee käyttää välittömästi laminoidun suojapussin avaamisen jälkeen.

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C - 8 °C) alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Jääkaapista otettu valmiste voidaan panna takaisin jääkaappiin (lämpötilapoikkeamia saa olla enintään kolme) jatkosäilytystä ja myöhempää käyttöä varten edellyttäen, että sitä on säilytetty yhteensä enintään 24 tuntia alle 40 °C:n lämpötilassa.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SOMATULINE AUTOGEL injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
60 mg 60 mg (862,68 €)
90 mg 90 mg (1132,56 €)
120 mg 120 mg (1418,74 €)

PF-selosteen tieto

Somatuline Autogel toimitetaan esitäytetyssä ruiskussa (polypropeeni), jossa on automaattinen turvajärjestelmä ja siinä männän pysäytin (bromobutyylikumia) sekä neula (ruostumatonta terästä), jonka päällä on muovisuojus.

Kukin käyttövalmis esitäytetty ruisku on muovisella alustalla, joka on pakattu laminoituun pussiin ja pahvilaatikkoon.

Laatikko, joka sisältää yhden 0,5 ml:n esitäytetyn ruiskun ja yhden neulan (1,2 mm × 20 mm).

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai haaleankeltainen puolikiinteä formulaatio.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Esitäytetyssä ruiskussa oleva injektioneste on käyttövalmis.
Käytettävä välittömästi ja yhdellä kertaa avaamisen jälkeen.
On tärkeää, että liuos injektoidaan tarkasti pakkausselosteessa olevien ohjeiden mukaan.
Ei tule käyttää, jos laminoitu pussi on vaurioitunut tai avautunut.
Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

SOMATULINE AUTOGEL injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
60 mg 60 mg
90 mg 90 mg
120 mg 120 mg

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Pahanlaatuiset kasvaimet, joita ei ole edellä erikseen mainittu (130).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

H01CB03

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

22.02.2021

Yhteystiedot

INSTITUT PRODUITS SYNTHÈSE (IPSEN) AB
Kista Science Tower, Färögatan 33
SE-164 51 Kista
Sweden

+46 8 451 60 00
www.ipsen.com
info.se@ipsen.com