SERONIL tabletti, kalvopäällysteinen 10 mg, 60 mg

Yksi tabletti sisältää fluoksetiinihydrokloridia 11,2 mg tai 67,1 mg vastaten fluoksetiinia 10 mg tai 60 mg.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: sakkaroosi (10 mg tabl.: 0,55 mg, 60 mg tabl.: 0,73 mg).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen

Aikuiset

• Vakavat masennustilat
• Pakko-oireinen häiriö
• Bulimia nervosa: Seronil-valmistetta käytetään psykoterapian ohella vähentämään ahmimis- ja oksentamistarvetta.

Pediatriset potilaat (vähintään 8‑vuotiaat)

Keskivaikeat tai vaikeat vakavat masennusjaksot, jos masennus ei ole vastannut 4‑6 psykoterapiaistuntoon. Antidepressiivistä lääkitystä on syytä tarjota lapselle tai nuorelle, jolla on keskivaikea tai vaikea masennus ainoastaan, kun tämä samalla yhdistetään psykoterapiaan.

Annostus

Vakavat masennustilat

Aikuiset ja vanhukset: Suositetaan annosta 20 mg vuorokaudessa. Annoksen sopivuutta on arvioitava ja annosta muutettava tarvittaessa 3–4 viikon kuluessa hoidon alusta sekä myöhemminkin kliinisen tarpeen mukaan. Vaikka suuremmat annokset saattavat lisätä haittavaikutusriskiä, voidaan annosta suurentaa potilaille, jotka eivät vastaa riittävästi 20 mg:n annokseen, vähitellen 60 mg:n maksimiannokseen asti (ks. kohta Farmakodynamiikka). Annos on säädettävä varovasti ja yksilöllisesti, ja potilaan ylläpitoannoksen pitää olla pienin tehokas annos.

Masennuspotilaiden hoidon on kestettävä riittävän pitkään ja vähintään 6 kuukautta, jotta oireettomuus voidaan varmistaa.

Pakko-oireinen häiriö

Aikuiset ja vanhukset: 20–60 mg/vrk. Suositetaan annosta 20 mg vuorokaudessa. Vaikka suuremmat annokset saattavat lisätä haittavaikutusriskiä, voidaan annosta suurentaa potilaille, jotka eivät vastaa riittävästi 20 mg:n annokseen, kahden viikon kuluttua vähitellen 60 mg:n maksimiannokseen asti.

Jos paranemista ei havaita 10 viikon kuluttua, fluoksetiinihoito tulee arvioida uudelleen. Jos saadaan hyvä hoitovaste, hoitoa voidaan jatkaa yksilöllisesti sovitetulla annoksella. Systemaattisia tutkimuksia fluoksetiinihoidon optimaalisesta kestosta ei ole tehty, mutta koska pakko-oireinen häiriö on krooninen tila, voidaan hoidon jatkamista harkita 10 viikon jälkeenkin, jos hoidolle on saatu vastetta. Annos tulee sovittaa huolella jokaiselle potilaalle, ja pienintä tehokasta ylläpitoannosta pitää käyttää. Hoidon tarvetta tulee aika ajoin arvioida uudelleen. Jotkut lääkärit suosittavat samanaikaista käyttäytymisterapiaa potilaille, joille lääkehoito on tehonnut.

Pitkäaikaishoidon (yli 24 viikkoa) tehokkuutta pakko-oireisen häiriön hoidossa ei ole osoitettu.

Bulimia nervosa

Aikuiset ja vanhukset: Suositetaan annosta 60 mg vuorokaudessa. Pitkäaikaishoidon (yli 3 kuukautta) tehokkuutta bulimia nervosan hoidossa ei ole osoitettu.

Aikuiset – kaikki käyttöaiheet

Suositettua annosta voidaan suurentaa tai pienentää. Yli 80 mg:n vuorokausiannoksia ei ole tutkittu systemaattisesti.

Kun fluoksetiinilääkitys lopetetaan, elimistössä on aktiivista lääkeainetta vielä useita viikkoja. Tämä tulee pitää mielessä, kun hoitoa aloitetaan tai lopetetaan.

Pediatriset potilaat (vähintään 8‑vuotiaat) (keskivaikeat tai vaikeat vakavat masennusjaksot)

Erikoislääkärin tulee aloittaa ja seurata hoitoa. Aloitusannos on 10 mg vuorokaudessa. Annos on säädettävä varovasti ja yksilöllisesti ja potilaan ylläpitoannoksen pitää olla pienin tehokas annos.

Annosta voidaan suurentaa 20 mg:aan vuorokaudessa yhden tai kahden viikon kuluttua. Kokemuksia yli 20 mg:n vuorokausiannoksen ylittävistä annoksista on niukasti. Yli 9 viikon kestoisesta hoidosta on vain vähän tietoja.

Pienipainoiset pediatriset potilaat

Pienipainoisilla lapsilla lääkepitoisuus plasmassa on suhteellisesti korkeampi kuin muilla, ja siksi pienehköt lääkeannokset saattavat riittää hoitovasteen saamiseksi (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Jos lapsipotilas vastaa hoitoon, on arvioitava 6 kuukautta pidempään kestävän hoidon tarve. Jos hoitovastetta ei saada 9 hoitoviikon jälkeen, hoitovaihtoehtoja on harkittava.

Vanhukset

Annoksen suurentamisessa on noudatettava varovaisuutta, eikä yli 40 mg:n vuorokausiannoksia yleensä suositeta. Suurin suositeltava annos on 60 mg/vrk.

Maksan vajaatoiminta / yhteisvaikutukset fluoksetiinin kanssa

Annoksen pienentämistä tai annosvälien pidentämistä (esim. 20 mg joka toinen päivä) tulee harkita potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta (ks. kohta Farmakokinetiikka), sekä potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti lääkkeitä, joilla voi olla yhteisvaikutuksia fluoksetiinin kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Seronil-valmisteen lopettamisen yhteydessä ilmaantuvat vieroitusoireet

Lääkkeen käytön nopeaa keskeyttämistä on vältettävä. Kun Seronil-hoito lopetetaan, on annosta vähitellen pienennettävä ainakin 1–2 viikon aikana vieroitusoireiden välttämiseksi (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset). Jos ilmaantuu sietämättömiä oireita, kun lääkkeen annosta pienennetään tai kun hoito lopetetaan, on syytä harkita aikaisemman lääkeannoksen uudelleen käyttämistä. Tämän jälkeen lääkäri voi jälleen pienentää annosta, mutta sen on tapahduttava aikaisempaa hitaammin.

Antotapa

Suun kautta.

Fluoksetiini voidaan antaa kerta-annoksena tai jaettuina annoksina aterioiden yhteydessä tai aterioiden välillä.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Fluoksetiinia ei saa käyttää yhdessä irreversiibelin, epäselektiivisen monoamiinioksidaasin estäjän (MAO:n estäjä) (esim. iproniatsidin) kanssa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset).

Fluoksetiinia ei saa käyttää yhdessä sydämen vajaatoiminnan hoitoon käytettävän metoprololin kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Pediatriset potilaat

Kliinisissä tutkimuksissa ilmeni useammin itsemurhakäyttäytymistä (itsemurhayrityksiä ja itsemurha-ajatuksia) sekä vihamielisyyttä (ensisijaisesti aggressiivisuutta, uhmakasta käyttäytymistä ja suuttumusta) lapsissa ja nuorissa, joita hoidettiin antidepressiivisellä lääkityksellä, kuin niillä jotka saivat lumelääkettä. Seronil-valmistetta tulee käyttää 8–18‑vuotiaille lapsille ja nuorille ainoastaan keskivaikeiden tai vaikeiden vakavien masennustilojen hoitoon, eikä sitä tule käyttää muihin käyttöaiheisiin. Jos kuitenkin on kliinisesti perusteltua ja päätetään aloittaa fluoksetiinihoito, on potilasta seurattava tarkoin itsemurhaoireiden ilmaantumisen varalta. On myös vain vähän näyttöä pitkään kestävän fluoksetiinihoidon turvallisuudesta lapsille ja nuorille, mm. mitä kasvuvaikutuksiin, sukupuoliseen kypsymiseen sekä kognitiiviseen, emotionaaliseen ja käyttäytymisen kehittymiseen tulee (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Yhdeksäntoista viikkoa kestäneessä kliinisessä lääketutkimuksessa todettiin fluoksetiinilla hoidettujen lasten ja nuorten pituuskasvun ja painonkehityksen jääneen muita pienemmiksi (ks. kohta Farmakodynamiikka). Ei ole näyttöä siitä, vaikuttaako fluoksetiinihoito normaalin aikuisiän pituuden saavuttamiseen. On mahdollista, että puberteettikehitys viivästyy (ks. kohdat Prekliiniset tiedot turvallisuudesta ja Haittavaikutukset). Siksi on seurattava lapsen ja nuoren pituuskasvua ja puberteettikehitystä (pituutta, painoa ja Tanner-luokkaa) fluoksetiinihoidon aikana ja sen jälkeen. Jos jompikumpi näyttää hidastuvan, on harkittava potilaan lähettämistä lastenlääkärin arvioitavaksi.

Maniaa ja hypomaniaa todettiin yleisesti lääketutkimuksissa, joissa tutkittiin pediatrisia potilaita (ks. kohta Haittavaikutukset). Siksi suositellaan, että seurataan säännöllisesti manian/hypomanian ilmaantumista. Jos potilas menee maniaan, fluoksetiinihoito on keskeytettävä.

Lääkettä määräävien lääkäreiden on tärkeää keskustella hoidon riskeistä ja hyödyistä lapsen/nuoren ja/tai tämän vanhempien kanssa.

Itsemurha / itsemurha-ajatukset tai masennuksen paheneminen

Masennukseen liittyy lisääntynyt alttius itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin (itsemurhaan liittyvät tapahtumat). Tämä alttius säilyy, kunnes itse taudissa tapahtuu merkitsevää paranemista. Koska paranemista ei ehkä tapahdu ensimmäisten viikkojen aikana hoidon aloituksesta, tulee potilaita seurata tarkoin siihen saakka, että paranemista tapahtuu. Kliinisen kokemuksen perusteella tiedetään, että itsemurha-alttius kasvaa taudin paranemisen alkuvaiheessa.

Myös muihin psykiatrisiin käyttöaiheisiin, mihin Seronil-valmistetta voidaan määrätä, voi liittyä lisääntynyt alttius itsemurhaan liittyviin tapahtumiin. Lisäksi nämä muut sairaudet tai oireet voivat esiintyä yhtä aikaa masennuksen kanssa. Siksi samat varoitukset kuin hoidettaessa vaikeasti masentuneita potilaita tulee ottaa huomioon hoidettaessa potilaita, joilla on näitä muita psykiatrisia oireita.

Potilaat, joilla on aiemmin ollut itsemurhaan liittyviä tapahtumia tai joilla on merkittävässä määrin itsemurhaan liittyviä ajatuksia ennen hoidon aloitusta, ovat alttiimpia itsemurha-ajatuksille ja ‑yrityksille, ja heitä tulee tarkkailla erityisesti hoidon aikana. Meta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25‑vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riskialttiita potilaita tulee seurata tarkkaan etenkin hoidon alkuvaiheessa ja kun tehdään muutoksia annostukseen. Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) tulee kiinnittää huomiota mahdolliseen masennuksen pahenemiseen, itsemurhakäyttäytymisen tai ‑ajatusten lisääntymiseen tai outoon käytökseen. Jos tällaista esiintyy, tulee välittömästi hakeutua lääkärin hoitoon.

Sydän- ja verisuonivaikutukset

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen on havaittu QT-ajan pidentymistä ja kammioperäisiä rytmihäiriöitä, mukaan lukien kääntyvien kärkien takykardiaa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset ja Yliannostus).

Fluoksetiinia pitää käyttää varoen potilaille, joilla on synnynäinen pitkä QT-oireyhtymä tai joiden suvussa on esiintynyt QT-ajan pitenemistä tai joilla on jokin muu rytmihäiriöille altistava kliininen tila (esim. hypokalemia, hypomagnesemia, bradykardia, akuutti sydäninfarkti tai kompensoitumaton sydämen vajaatoiminta) tai joiden altistus fluoksetiinille on suurentunut (esim. maksan vajaatoiminta).

EKG:n ottamista ennen hoidon aloittamista täytyy harkita, jos hoidettavalla potilaalla on vakaa sydänsairaus.

Jos fluoksetiinihoidon aikana ilmenee sydämen rytmihäiriöiden merkkejä, hoito on keskeytettävä ja tehtävä EKG.

Irreversiibelit, epäselektiiviset monoamiinioksidaasin estäjät (esim. iproniatsidi)

SSRI-lääkkeitä ja irreversiibelejä, epäselektiivisiä monoamiinioksidaasin estäjiä (MAO:n estäjä) samanaikaisesti käyttävillä potilailla on ilmoitettu esiintyneen vakavia, joskus jopa kuolemaan johtaneita reaktioita.

Joissakin tapauksissa havaittiin serotoniinioireyhtymää muistuttavia piirteitä (jotka voidaan sekoittaa neuroleptioireyhtymään ja diagnosoida sinä). Syproheptadiinista ja dantroleenista voi olla hyötyä potilaille, joilla näitä reaktioita esiintyy. MAO:n estäjän aiheuttaman lääkeyhteisvaikutuksen oireita ovat kuume, jäykkyys, myoklonus, autonomisen hermoston epävakaus, johon saattaa liittyä nopeita peruselintoimintojen muutoksia, sekä psyykkisen tilan muutokset, mm. sekavuus, ärtyisyys ja voimakas agitaatio, joka etenee deliriumiin ja koomaan. Siksi fluoksetiinia ei saa käyttää yhdessä irreversiibelin epäselektiivisen MAO:n estäjän kanssa (ks. kohta Vasta-aiheet). Koska irreversiibelin epäselektiivisen MAO:n estäjän vaikutus kestää kaksi viikkoa käytön lopettamisesta, fluoksetiinin käytön saa aloittaa aikaisintaan 2 viikon kuluttua siitä, kun hoito irreversiibelillä, epäselektiivisellä MAO:n estäjällä on lopetettu. Fluoksetiinihoidon lopettamisen jälkeen on myös syytä pitää vähintään 5 viikon tauko ennen irreversiibelin, epäselektiivisen MAO:n estäjän käytön aloittamista.

Serotoniinioireyhtymä ja pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän kaltaiset tapahtumat

Harvinaisissa tapauksissa fluoksetiinihoidon yhteydessä on ilmoitettu serotoniinioireyhtymän tai neuroleptioireyhtymän kaltaisia tapahtumia, erityisesti jos samanaikaisesti on käytetty muita serotonergisiä lääkkeitä (mm. L‑tryptofaania) ja/tai neuroleptejä (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Koska nämä oireyhtymät voivat johtaa jopa kuolemaan, on fluoksetiinihoito lopetettava ja oireenmukainen hoito aloitettava, mikäli esiintyy näitä tapahtumia (joille ominaista ovat oireryväs johon liittyy kuume, jäykkyys, myoklonus, autonomisen hermoston epävakaus, saattaa liittyä nopeita elintoimintojen muutoksia, sekä muutokset psyykkisessä tilassa, mm. sekavuus, ärtyisyys ja voimakas agitaatio, joka etenee deliriumiin ja koomaan).

Mania

Masennuslääkkeitä tulee käyttää varoen potilaille, joilla on esiintynyt mania-/hypomaniajaksoja. Fluoksetiinin, kuten muidenkin masennuslääkkeiden, käyttö on lopetettava maniavaiheessa.

Verenvuoto

SSRI-lääkkeiden käytön yhteydessä on ilmoitettu ihoverenvuotoja, kuten ekkymoosia ja purppuraa. Ekkymoosia on ilmoitettu fluoksetiinihoidon aikana epätavallisena tapahtumana. Muita verenvuodon ilmentymiä (esim. gynekologiset ja gastrointestinaaliset verenvuodot sekä muut ihon ja limakalvojen verenvuodot) on ilmoitettu harvoin. Varovaisuutta on noudatettava erityisesti silloin, kun potilas käyttää SSRI-lääkkeiden kanssa samanaikaisesti oraalisia antikoagulantteja, lääkkeitä, joiden tiedetään vaikuttavan verihiutaleiden toimintaan (esim. epätyypilliset psykoosilääkkeet, kuten klotsapiini, fentiatsiinit, useimmat trisykliset masennuslääkkeet, ASA, tulehduskipulääkeet eli NSAIDit) tai muita verenvuotoriskiä mahdollisesti lisääviä lääkkeitä, sekä silloin, kun potilaalla on ollut verenvuotohäiriöitä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI) voivat suurentaa synnytyksenjälkeisen verenvuodon riskiä (ks. kohdat Raskaus ja imetys, Haittavaikutukset).

Kouristukset

Masennuslääkkeisiin liittyy kouristusriski. Siksi fluoksetiinin, kuten muidenkin masennuslääkkeiden, käyttö tulee aloittaa varovasti potilaille, joilla on esiintynyt kouristuksia. Hoito tulee lopettaa, jos potilaalle tulee kouristuksia tai jos kouristuksia alkaa esiintyä aiempaa tiheämmin. Fluoksetiinin käyttöä on vältettävä, jos potilaalla on epästabiili kouristushäiriö/epilepsia. Potilaita, joiden epilepsia on hallinnassa, on seurattava huolella (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sähköhoito (ECT)

Fluoksetiinia käyttävillä potilailla on sähköhoidon yhteydessä ilmoitettu harvoin pitkittyneitä kouristuskohtauksia, minkä vuoksi varovaisuutta on syytä noudattaa.

Tamoksifeeni

Voimakas CYP2D6-estäjä fluoksetiini voi alentaa tamoksifeenin yhden aktiivisimman metaboliitin, endoksifeenin, pitoisuutta plasmassa. Sen vuoksi fluoksetiinin käyttöä tulisi välttää tamoksifeenihoidon aikana aina, kun mahdollista (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Akatisia / psykomotorinen rauhattomuus

Fluoksetiinin käyttöön on liittynyt akatisian ilmaantuminen, jota luonnehtii subjektiivisesti epämiellyttävä tai ahdistava rauhattomuus ja liikkumisen tarve, ja usein potilaan on mahdotonta istua tai seistä paikallaan. Tämä haitta ilmaantuu todennäköisimmin hoidon alkuviikkoina. Jos tällaisia oireita ilmaantuu, saattaa fluoksetiiniannoksen suurentaminen olla vahingollista.

Diabetes

Diabeetikoilla SSRI-hoito saattaa vaikuttaa glukoositasapainoon. Fluoksetiinihoidon aikana on esiintynyt hypoglykemiaa ja hoidon loputtua hyperglykemiaa. Insuliinin ja/tai oraalisen diabeteslääkkeen annostusta saatetaan joutua muuttamaan.

Maksan/munuaisten toiminta

Fluoksetiini metaboloituu pääosin maksassa ja poistuu munuaisteitse. Potilaille, joiden maksan toiminta on merkitsevästi heikentynyt, suositellaan pienempää, esim. joka toinen päivä tapahtuvaa annostusta. Kun vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (glomerulaarinen suodattumisnopeus, GFR < 10 ml/min) sairastaville dialyysipotilaille annettiin fluoksetiinia 20 mg/vrk 2 kuukauden ajan, ei plasman fluoksetiini- eikä norfluoksetiinipitoisuuksissa havaittu eroa munuaistoiminnoiltaan terveisiin verrokkeihin nähden.

Ihottuma ja allergiset reaktiot

Ihottumaa, anafylaktisia tapahtumia ja progressiivisia systeemisiä (vakaviakin) tapahtumia (liittyen ihoon, munuaisiin, maksaan tai keuhkoihin) on ilmoitettu. Fluoksetiinin käyttö on lopetettava, jos ilmenee ihottumaa tai muita allergisia ilmiöitä, joille ei löydy muuta selitystä.

Painon lasku

Fluoksetiinia saaville potilaille voi ilmaantua painon laskua, mutta tämä on yleensä suhteessa lähtöpainoon.

SSRI-lääkkeiden lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet

Hoidon lopettamiseen liittyviä vieroitusoireita ilmaantuu usein, etenkin jos lääkitys lopetetaan äkillisesti (ks. kohta Haittavaikutukset). Kliinisissä lääketutkimuksissa on todettu lääkehoidon lopettamiseen liittyneen n. 60 %:lla potilaista haittavaikutuksia sekä fluoksetiinihoitoryhmässä että lumelääkettä saaneiden ryhmässä. Näistä haittavaikutuksista oli vaikeita 17 %:lla fluoksetiinihoitoryhmässä ja 12 %:lla lumelääkeryhmässä.

Vieroitusoireiden riski saattaa riippua useista tekijöistä, mm. lääkehoidon kestosta ja annoksesta sekä hoidon lopettamisen nopeudesta. Tavallisimmin on ilmoitettu haittoina huimausta, aistimisen häiriöitä (myös parestesioita), nukkumisen häiriöitä (myös unettomuutta ja voimakkaita unia), asteniaa, agitaatiota tai ahdistuneisuutta, pahoinvointia ja/tai oksentamista, vapinaa ja päänsärkyä. Nämä oireet ovat intensiteetiltään yleensä lieviä tai keskivaikeita, mutta joillekin potilaille nämä oireet voivat olla vaikeita. Ne ilmaantuvat yleensä lääkehoidon lopettamista seuraavan muutaman päivän kuluttua. Yleensä nämä oireet lievenevät itsestään ja häviävät 2 viikon kuluessa, mutta joillakin potilailla oireet saattavat pitkittyä (2–3 kuukauteen tai ylikin). Siksi on suositeltavaa vähentää Seronil-annosta potilaan tarpeiden mukaisesti vähitellen 1–2 viikon aikana, kun hoitoa ollaan lopettamassa (ks. kohta Annostus ja antotapa: ”Seronil-valmisteen lopettamisen yhteydessä ilmaantuvat vieroitusoireet”).

Mydriaasi

Fluoksetiinin käytön yhteydessä on ilmoitettu mydriaasia, joten fluoksetiinia tulee määrätä varoen potilaille, joilla on kohonnut silmänpaine tai akuutin ahdaskulmaglaukooman riski.

Seksuaalinen toimintahäiriö

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta Haittavaikutukset). Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä, joiden oireet ovat jatkuneet SSRI-/SNRI-lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta.

Apuaineet

Seronil-tabletit sisältävät sakkaroosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin puutos, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Puoliintumisaika

Farmakokineettisten ja farmakodynaamisten yhteisvaikutusten yhteydessä (esim. vaihdettaessa fluoksetiini toiseen masennuslääkkeeseen) on muistettava fluoksetiinin ja norfluoksetiinin pitkä eliminaation puoliintumisaika (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Vasta-aiheisia yhdistelmiä

Irreversiibelit, epäselektiiviset monoamiinioksidaasin estäjät (esim. iproniatsidi)

SSRI-lääkkeitä ja irreversiibelejä, epäselektiivisiä monoamiinioksidaasin estäjiä (MAO:n estäjä) samanaikaisesti käyttävillä potilailla on ilmoitettu esiintyneen vakavia ja joskus jopa kuolemaan johtaneita reaktioita.

Näissä tapauksissa oli serotoniinioireyhtymää muistuttavia piirteitä (jotka voidaan sekoittaa neuroleptioireyhtymään tai diagnosoida sinä). Syproheptadiinista ja dantroleenista voi olla hyötyä potilaille, joilla näitä reaktioita esiintyy. MAO:n estäjään liittyvän lääkeyhteisvaikutuksen oireita ovat kuume, jäykkyys, myoklonus, autonomisen hermoston epävakaus, johon saattaa liittyä nopeita peruselintoimintojen muutoksia, sekä psyykkisen tilan muutokset, mm. sekavuus, ärtyisyys ja voimakas agitaatio, joka etenee deliriumiin ja koomaan.

Tämän vuoksi fluoksetiinia ei saa käyttää irreversiibelin, epäselektiivisen MAO:n estäjän kanssa (ks. kohta Vasta-aiheet). Fluoksetiinihoito voidaan aloittaa aikaisintaan 2 viikon kuluttua siitä, kun hoito irreversiibelillä, epäselektiivisellä MAO:n estäjällä on lopetettu. Fluoksetiinihoidon lopettamisen jälkeen on myös syytä pitää vähintään 5 viikon tauko ennen irreversiibelin, epäselektiivisen MAO:n estäjähoidon aloittamista.

Metoprololi, jota käytetään sydämen vajaatoiminnan hoitoon

Metoprololin haittatapahtumien, mukaan lukien liiallisen sydämen harvalyöntisyyden, riski voi lisääntyä, koska fluoksetiini estää metoprololin metaboliaa (ks. kohta Vasta-aiheet).

Ei-suositeltavia yhdistelmiä

Tamoksifeeni

Kirjallisuudessa on ilmoitettu CYP2D6:n estäjien ja tamoksifeenin välillä farmakokineettinen yhteisvaikutus, joka pienentää tamoksifeenin yhden aktiivisen metaboliitin, endoksifeenin, pitoisuutta plasmassa 65–75 %. Joissakin tutkimuksissa on ilmoitettu tamoksifeenin tehon heikentymistä, silloin kun tamoksifeenia on käytetty yhdessä joidenkin masennuslääkkeinä käytettävien SSRI-lääkkeiden kanssa. Koska tamoksifeenin tehon heikkenemistä ei voida poissulkea, yhteiskäyttöä voimakkaiden CYP2D6:n estäjien (mukaan lukien fluoksetiinin) kanssa tulee aina välttää mahdollisuuksien mukaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Alkoholi

Virallisissa tutkimuksissa fluoksetiini ei suurentanut veren alkoholipitoisuutta eikä tehostanut alkoholin vaikutuksia. SSRI-lääkkeiden ja alkoholin yhdistelmää ei kuitenkaan suositella.

MAO‑A:n estäjät, mukaan lukien linetsolidi ja metyylitioniniumkloridi (metyleenisini)

Serotoniinioireyhtymän, johon kuuluu ripuli, sydämen tiheälyöntisyys, hikoilu, vapina, sekavuus ja kooma, riski. Jos näiden vaikuttavien aineiden samanaikaista käyttöä fluoksetiinin kanssa ei voida välttää, potilaan kliinistä tilaa on seurattava tarkasti ja samanaikaisen lääkkeen käyttö on aloitettava pienimmällä suositellulla annoksella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Mekitatsiini

Mekitatsiinin haittatapahtumien (kuten QT-ajan pidentymisen) riski voi lisääntyä, koska fluoksetiini estää mekitatsiinin metaboliaa.

Varotoimia vaativat yhdistelmät

Fenytoiini

Pitoisuusvaihteluja veressä on havaittu, kun fenytoiinia on annettu samanaikaisesti fluoksetiinin kanssa. Joissakin tapauksissa on ilmennyt toksisuutta. Samanaikaisen lääkkeen annostitrauksen on oltava varovaista ja kliinisen tilan seuraamista on syytä harkita.

Serotonergiset lääkkeet (esim. litium, tramadoli, buprenorfiini, triptaanit, tryptofaani, selegiliini [MAO‑B:n estäjä], mäkikuisma [Hypericum perforatum])

SSRI-lääkkeiden ja muiden serotonergisesti vaikuttavien lääkkeiden samanaikaisen annon yhteydessä on ilmoitettu lievä serotoniinioireyhtymä. Tämän vuoksi fluoksetiinin ja näiden lääkkeiden samanaikaisessa käytössä on oltava varovainen ja seurattava potilaan kliinistä tilaa aiempaa tarkemmin ja tiheämmin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

QT-ajan pidentyminen

Farmakokineettisiä ja farmakodynaamisia tutkimuksia fluoksetiinilla ja muilla QT-aikaa pidentävillä lääkevalmisteilla ei ole tehty. Fluoksetiinin ja tällaisten lääkevalmisteiden additiivista vaikutusta ei voida poissulkea. Tämän vuoksi varovaisuutta on noudatettava käytettäessä samanaikaisesti fluoksetiinia ja QT-aikaa pidentäviä lääkeaineita, kuten ryhmien IA ja III rytmihäiriölääkkeitä, psykoosilääkkeitä (esim. fentiatsiinin johdokset, pimotsidi, haloperidoli), trisyklisiä masennuslääkkeitä, tiettyjä mikrobilääkkeitä (esim. sparfloksasiini, moksifloksasiini, erytromysiini i.v., pentamidiini), malarialääkkeitä (etenkin halofantriini) ja tiettyjä antihistamiineja (astemitsoli, mitsolastiini) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset ja Yliannostus).

Hemostaasiin vaikuttavat lääkeaineet (oraaliset antikoagulantit niiden vaikutusmekanismista riippumatta, antitromboottiset lääkeaineet, mukaan lukien ASA ja tulehduskipulääkkeet eli NSAIDit)

Verenvuotoriskin lisääntyminen. Oraalisten antikoagulanttien käytön aikana potilaan kliinistä tilaa on seurattava ja tihennettävä INR-arvojen seurantaa. Annosta on ehkä muutettava fluoksetiinihoidon aikana ja hoidon loputtua (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).

Syproheptadiini

Yksittäistapauksissa fluoksetiinin masennusta lievittävä vaikutus on vähentynyt, silloin kun potilas on saanut samanaikaisesti syproheptadiinia.

Hyponatremiaa aiheuttavat lääkkeet

Hyponatremia on fluoksetiinin haittavaikutus. Yhteiskäyttö muiden sellaisten lääkeaineiden kanssa, joihin liittyy hyponatremiaa (esim. diureetit, desmopressiini, karbamatsepiini, okskarbatsepiini), voi lisätä riskiä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kouristuskynnystä alentavat lääkkeet

Kouristukset ovat fluoksetiinin haittavaikutus. Yhteiskäyttö muiden kouristuskynnystä mahdollisesti alentavien lääkkeiden (esim. trisykliset masennuslääkkeet, muut SSRI-lääkkeet, fentiatsiini, butyrofenonit, meflokiini, klorokiini, bupropioni, tramadoli) kanssa voi lisätä kouristusriskiä.

Muut CYP2D6-entsyymin kautta metaboloituvat lääkkeet

Fluoksetiini on vahva CYP2D6-entsyymin estäjä. Tämän vuoksi sen käyttö yhdessä tämän entsyymijärjestelmän kautta metaboloituvien lääkkeiden kanssa voi johtaa lääkeaineyhteisvaikutuksiin. Näin käy etenkin silloin, jos lääkeaineen terapeuttinen indeksi on pieni (kuten flekainidilla, propafenonilla ja nebivololilla) tai jos annosta titrataan, mutta myös atomoksetiinin, karbamatsepiinin, trisyklisten masennuslääkkeiden ja risperidonin kanssa. Tällaisten lääkeaineiden käyttö on aloitettava mahdollisimman pienellä annoksella tai jo käytössä oleva annos on muutettava mahdollisimman pieneksi. Näin on tehtävä myös silloin, jos fluoksetiinia on käytetty edeltävien 5 viikon aikana.

Raskaus

Joissakin epidemiologisissa tutkimuksissa fluoksetiinin käytön raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana on havaittu suurentavan sydän- ja verisuonivikojen riskiä. Näiden sydänvikojen syntymekanismi on tuntematon. Kaiken kaikkiaan tutkimukset viittaavat siihen, että fluoksetiinia käyttävien äitien riski saada lapsi, jolla on synnynnäinen sydän- ja verisuonivika, on noin 2/100. Väestössä keskimäärin riski saada lapsi, jolla on synnynnäinen sydänvika, on noin 1/100.

Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että SSRI-lääkkeiden käyttöön, erityisesti raskauden loppuaikana, saattaa liittyä kohonnut keuhkoverenkierron vastus vastasyntyneillä (PPHN). Havaittu riski oli noin 5 tapausta 1 000:ta raskautta kohti. Väestössä keskimäärin esiintyy 1–2 PPHN‑tapausta 1 000:ta raskautta kohti.

Fluoksetiinia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei raskaana olevan potilaan kliininen tilanne edellytä fluoksetiinihoitoa ja oikeuta sikiölle mahdollisesti aiheutuvan haitan. Lääkkeen käytön nopeaa keskeyttämistä on vältettävä raskauden aikana (ks. kohta Annostus ja antotapa Annostus ja antotapa). Jos fluoksetiinia käytetään raskauden aikana, varovaisuuteen on aihetta erityisesti raskauden myöhäisvaiheessa sekä ennen synnytystä, sillä vastasyntyneillä on havaittu seuraavia vaikutuksia: ärtyisyyttä, vapinaa, hypotoniaa, tyyntymätöntä itkua sekä imemis- tai nukkumisvaikeuksia. Nämä oireet voivat viitata joko serotonergisiin vaikutuksiin tai vieroitusoireisiin. Ilmenemisajankohta ja oireiden kesto saattavat johtua siitä, että fluoksetiinilla ja sen aktiivisella metaboliitilla, norfluoksetiinilla on pitkä puoliintumisaika (fluoksetiini 4–6 vrk ja norfluoksetiini 4–16 vrk).

Havaintoihin perustuvat tiedot osoittavat, että selektiivisille serotoniinin takaisinoton estäjille / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjille altistuminen synnytystä edeltävän kuukauden aikana suurentaa synnytyksenjälkeisen verenvuodon riskiä (alle kaksinkertaisesti) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet, Haittavaikutukset).

Imetys

Fluoksetiinin ja sen metaboliitin norfluoksetiinin tiedetään kulkeutuvan äidinmaitoon. Rintaruokinnassa oleville imeväisille lapsille on ilmaantunut haittavaikutuksia. Jos fluoksetiinihoitoa pidetään tarpeellisena, on harkittava imettämisen keskeyttämistä. Jos imettämistä kuitenkin jatketaan, on fluoksetiinia määrättävä pienin tehokas annos.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa on osoitettu, että fluoksetiini saattaa vaikuttaa siittiöiden laatuun (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Tapausselostukset joitakin SSRI-lääkkeitä käyttäneistä ihmisistä ovat osoittaneet, että vaikutus siittiöihin on palautuva. Tähän mennessä vaikutusta ihmisen fertiliteettiin ei ole havaittu.

Seronil-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Vaikka on osoitettu, ettei fluoksetiini vaikuta terveiden, vapaaehtoisten psykomotoriseen suorituskykyyn, kaikki psyykenlääkkeet saattavat heikentää arviointikykyä ja taitoja. Potilaita tulee kehottaa välttämään autolla ajoa tai vaarallisten koneiden käyttöä, kunnes he ovat riittävän varmoja siitä, ettei suorituskyky ole heikentynyt.

a) Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitetut haittavaikutukset fluoksetiinia saaneilla potilailla olivat päänsärky, pahoinvointi, unettomuus, uupumus ja ripuli. Haittavaikutukset saattavat lievittyä ja niiden esiintyminen vähentyä hoidon jatkuessa, eivätkä ne yleensä vaadi hoidon lopettamista.

b)Haittavaikutukset taulukoituina

Alla olevassa taulukossa on kuvattu haittavaikutukset, joita on havaittu fluoksetiinihoidon aikana aikuisilla ja pediatrisilla potilailla. Osa haittavaikutuksista on yhteisiä muiden SSRI-lääkkeiden kanssa.

Seuraavat yleisyysluokat on laskettu aikuisille tehdyistä kliinisistä tutkimuksista (n = 9 297) ja spontaaniraportoinnin perusteella.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

¹ Mukaan lukien anoreksia

² Mukaan lukien ennenaikainen aamuherääminen, nukahtamisvaikeudet ja katkonaisena nukkumisena tai keskiyön tunteina esiintyvä unettomuus

³ Mukaan lukien libidon menetys

⁴ Mukaan lukien painajaisunet

⁵ Mukaan lukien orgasmikyvyttömyys

⁶ Mukaan lukien toteutunut itsemurha, suisidaalinen masennus, tahallinen itsensä vahingoittaminen, itsetuhoiset ajatukset, itsemurhakäyttäytyminen, itsemurha-ajatukset, itsemurhan yritys, sairaalloiset ajatukset, itseä vahingoittava käytös. Nämä oireet voivat johtua perussairaudesta.

⁷ Mukaan lukien liikaunisuus ja sedaatio

⁸ Perustuu kliinisten tutkimusten EKG-mittauksiin

⁹ Mukaan lukien kuumat aallot

¹⁰ Mukaan lukien atelektaasi, interstitiaalinen keuhkosairaus, pneumoniitti

¹¹ Mukaan lukien useimmiten ienverenvuotoa, verioksentelua, veriulosteita, verenvuotoa peräsuolesta, veristä ripulia, mustia veriulosteita, mahalaukun haavauman verenvuotoa.

¹² Mukaan lukien eryteema, hilseilevä ihottuma, punoittavat hikirakkulat, ihottuma, punoittava ihottuma, follikulaarinen ihottuma, yleistynyt ihottuma, makulaarinen ihottuma, makulopapulaarinen ihottuma, tuhkarokkotyyppinen ihottuma, papulaarinen ihottuma, kutiava ihottuma, rakkulainen ihottuma, umbilikaalinen punoittava ihottuma

¹³ Mukaan lukien tiheävirtsaisuus

¹⁴ Mukaan lukien kohdunkaulan verenvuoto, kohdun toimintahäiriö, kohdun verenvuoto, sukupuolielinten verenvuoto, menometrorragia, menorragia, metrorragia, polymenorrea, postmenopausaalinen verenvuoto, emättimen verenvuoto

¹⁵ Mukaan lukien ejakulaation puuttuminen, ejakulaatiohäiriö, ennenaikainen ejakulaatio, viivästynyt ejakulaatio, retrogradinen ejakulaatio

¹⁶ Mukaan lukien heikkous

¹⁷ Tätä haittatapahtumaa on ilmoitettu selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät / serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät -luokkaan kuuluvien lääkkeiden yhteydessä (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet., Raskaus ja imetys).

c) Kuvaus valikoiduista haittavaikutuksista

Itsemurha / Itsemurha-ajatukset tai kliininen paheneminen: Itsemurha-ajatuksia ja ‑käyttäytymistä on raportoitu fluoksetiinihoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Luunmurtumat: Epidemiologiset tutkimukset, jotka on tehty pääasiassa yli 50‑vuotiaille SSRI- tai trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttäville potilaille, ovat osoittaneet suurentuneen riskin luunmurtumiin. Suurentuneen luunmurtumariskin mekanismia ei tunneta.

Fluoksetiinihoitojen lopettamisen yhteydessä todettavat vieroitusoireet: Fluoksetiinihoidon lopettaminen johtaa usein vieroitusoireisiin. Yleisimmin ilmoitetut reaktiot ovat heitehuimaus, aistitoimintojen häiriöt (mukaan lukien parestesiat), unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja voimakkaat unet), astenia, agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentaminen, vapina ja päänsärky. Nämä tapahtumat ovat yleensä lieviä tai keskivaikeita ja itsestään rajoittuvia, mutta joillakin potilailla nämä oireet voivat olla vaikeita ja/tai pitkäkestoisia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Siksi on suositeltavaa vähentää Seronil-annosta vähitellen, kun lääkehoitoa ei enää tarvita (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

d) Pediatriset potilaat (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka)

Seuraavassa on kuvattu haittavaikutuksia, joita on havaittu erityisesti tai joiden yleisyysluokka tässä populaatiossa on eri. Näiden tapahtumien yleisyysluokat perustuvat kliinisiin pediatrisiin tutkimuksiin (n = 610).

Kliinisissä pediatrisissa tutkimuksissa ilmeni useammin itsemurhaan liittynyttä käyttäytymistä (itsemurhayritys ja itsemurha-ajatuksia), vihamielisyyttä (ilmoitetut tapahtumat olivat suuttumus, ärtyisyys, aggressiivisuus, kiihtyneisyys, aktivaatio-oireyhtymä), maanisia reaktioita, mukaan lukien maniaa ja hypomaniaa (tutkituilla potilailla ei edeltäviä ilmoitettuja episodeja), ja nenäverenvuotoa niillä lapsilla ja nuorilla, joita hoidettiin antidepressiivisellä lääkityksellä, kuin niillä, jotka saivat lumelääkettä.

Kliinisen käytön on ilmoitettu aiheuttaneen yksittäistapauksissa kasvun hidastumista (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Kliinisissä pediatrisissa tutkimuksissa fluoksetiinihoitoon liittyi myös alkalisen fosfataasin pitoisuuden pienenemistä.

Ilmoitusten mukaan fluoksetiinin kliininen käyttö pediatrisille potilaille on yksittäistapauksissa aiheuttanut myös haittatapahtumia, jotka saattavat viitata sukupuolikypsyyden kehitysviiveeseen tai sukupuolitoiminnan häiriöön. (Ks. myös kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Pelkän fluoksetiinin aiheuttamat yliannostuksen oireet ovat yleensä lieviä. Yliannostuksen oireita ovat olleet pahoinvointi, oksentelu, kouristukset, sydän- ja verisuonihäiriöt, jotka vaihtelevat oireettomista rytmihäiriöistä (mukaan lukien nodaalirytmi ja kammioperäiset rytmihäiriöt) tai QT_c-ajan pidentymiseen viittaavista EKG-muutoksista sydämenpysähdykseen (mukaan lukien hyvin harvinaisissa tapauksissa kääntyvien kärkien takykardia), keuhkojen toimintahäiriö ja erilaiset keskushermoston toiminnan muutosten merkit (voivat vaihdella kiihottuneisuudesta koomaan). Hyvin harvoin on todettu pelkästään fluoksetiiniyliannostuksen aiheuttaneita kuolemantapauksia.

Hoito

Sydämen ja peruselintoimintojen seurantaa suositellaan oireenmukaisen yleishoidon ja tukihoidon rinnalla. Erityistä vastalääkettä ei tunneta.

Tehostetun diureesin, dialyysin, hemoperfuusion ja verenvaihdon hyöty on epätodennäköistä. Aktiivihiili, jota voidaan käyttää sorbitolin kanssa, saattaa olla yhtä tehokas tai tehokkaampi kuin oksennuttaminen tai mahahuuhtelu. Yliannostuksen hoidossa on huomioitava, että potilas on saattanut ottaa useita lääkkeitä samanaikaisesti. Potilasta on ehkä syytä seurata pidemmän aikaa, jos hän on ottanut yliannoksen trisyklisiä masennuslääkkeitä ja jos hän samalla käyttää tai on hiljattain käyttänyt fluoksetiinia.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Masennuslääkkeet ja keskushermostoa stimuloivat lääkeaineet, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, ATC-koodi: N06AB03

Fluoksetiini on selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä, jonka vaikutusmekanismi luultavimmin perustuu juuri tähän estovaikutukseen. Fluoksetiinilla ei ole käytännössä hakuisuutta muihin reseptoreihin, kuten α₁‑, α₂‑, ja β‑adrenergisiin, serotonergisiin, dopaminergisiin, histaminergisiin (H1) reseptoreihin eikä muskariini- eikä GABA-reseptoreihin.

Vakavat masennustilat

Kliinisiä tutkimuksia on tehty vakavaa masennustilaa sairastaville potilaille käyttäen vertailuvalmisteina lumelääkettä ja aktiivista verrokkia. Hamiltonin arviointiasteikolla (HAM-D) mitattuna Seronil todettiin merkitsevästi tehokkaammaksi kuin lumelääke. Näissä tutkimuksissa Seronil-valmisteella saatiin huomattavasti parempi hoitovaste (määriteltynä 50 %:n HAM-D-pisteiden arvon pienenemisenä) ja remissio merkitsevästi useammin kuin plasebolla.

Annosvaste

Kliinisissä, vakioannoksisissa lääketutkimuksissa, joihin on osallistunut vakavaa masennustilaa sairastavia potilaita, todettiin annos-vastekäyrä tasaiseksi, mikä viittaa siihen, että suositusannosta suurempien annosten käyttö ei paranna lääkkeestä saatavaa hyötyä potilaalle. Kliinisestä kokemuksesta kuitenkin tiedetään, että annoksen suurentaminen saattaa olla joillekin potilaille eduksi.

Pakko-oireinen häiriö

Lyhytaikaisissa tutkimuksissa (alle 24 viikkoa) fluoksetiini osoittautui plaseboa huomattavasti tehokkaammaksi. Hoidon vaikutus näkyi jo annostasolla 20 mg/vrk, mutta suuremmilla annoksilla (40–60 mg/vrk) vaste saatiin useammin. Tehokkuutta ei ole osoitettu pitkäaikaistutkimuksissa (kolmen lyhytaikaisen tutkimuksen jatkotutkimus ja relapsien estotutkimus).

Bulimia nervosa

Lyhytaikaisissa tutkimuksissa (alle 16 viikkoa), joissa arvioitiin DSM‑III‑R‑kriteerien mukaisesti bulimia nervosaa sairastavia avohoitopotilaita, fluoksetiini 60 mg vuorokaudessa vähensi ahmimis- ja oksentamistarvetta huomattavasti tehokkaammin kuin lumelääke. Pitkäaikaistehokkuudesta ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä.

Kahdessa plasebokontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin potilaita, jotka täyttivät kuukautisia edeltävän mielialahäiriön (pre-menstrual dysphoric disorder, PMDD) diagnoosikriteerit DSM‑IV:n mukaan. Potilaat otettiin tutkimukseen, jos oireet olivat niin vakavia, että ne vaikuttivat sosiaalisiin ja ammatillisiin toimiin ja ihmissuhteisiin. Ehkäisytabletteja käyttäviä potilaita ei otettu tutkimukseen mukaan. Ensimmäisessä tutkimuksessa annettiin 20 mg fluoksetiinia vuorokaudessa yhtäjaksoisesti 6 kuukautiskierron ajan, ja paranemista havaittiin ensisijaisen tehokkuusparametrin osalta (ärtyneisyys, ahdistuneisuus ja huonovointisuus). Toisessa tutkimuksessa, jossa lääkettä annettiin ainoastaan keltarauhasvaiheessa (20 mg/vrk 14 vuorokautta) 3 kuukautiskierron ajan, paranemista havaittiin ensisijaisen tehokkuusparametrin osalta (Daily Record of Severity of Problems -asteikko). Selkeitä johtopäätöksiä tehokkuudesta tai hoidon kestosta ei näiden tutkimusten perusteella voida kuitenkaan tehdä.

Pediatriset potilaat

Vakavat masennustilat

Fluoksetiinia on verrattu lumelääkkeeseen kliinisissä lääketutkimuksissa, joihin on osallistunut lapsia ja nuoria iältään 8 vuotta tai enemmän. Kahdessa lyhytkestoisessa pivotaalitutkimuksessa on osoitettu, että annoksella 20 mg Seronil on merkitsevästi tehokkaampi kuin lumelääke, kun vastemittarina käytettiin Childhood Depression Rating Scale Revised -asteikon (CDRS‑R) kokonaispistemäärää sekä Clinical Global Impression of Improvement -asteikon (CGI) pistemääriä. Molemmissa tutkimuksissa potilaat täyttivät keskivaikean tai vaikean masennustilan (DSM‑III:n tai DSM‑IV:n mukaan) kriteerit, jotka kliinikkolastenpsykiatrit olivat arvioineet kolme eri kertaa. Fluoksetiinitutkimusten tehoa kuvaava tulos saattaa riippua valikoidun potilasotoksen mukaanottamisesta tutkimukseen (eli tutkittiinkin potilaita, jotka eivät olleet spontaanisti parantuneet 3–5 viikon aikana ja joiden masennus ei lievittynyt, koska siihen kiinnitettiin erityistä huomiota). Turvallisuutta ja tehoa kuvaavia tietoja on vain vähän 9 viikkoa ylittävästä hoidosta. Kaiken kaikkiaan näyttö fluoksetiinin tehosta oli vaatimaton. Vasteiden ilmaantuvuus (joka määriteltiin CDRS‑R-asteikon pistemäärän 30 %:n vähenemisenä) oli tilastollisesti merkitsevästi erisuuri yhdessä pivotaalitutkimuksessa kahdesta (fluoksetiini 58 % vs. lumelääke 32 %, p = 0,013, ja fluoksetiini 65 % vs. lumelääke 54 %, p = 0,093). Näissä kahdessa tutkimuksessa lähtötilanteesta päätetapahtumaan CDRS‑R-asteikolla keskimääräiset absoluuttiset muutokset olivat seuraavat: fluoksetiini 20 vs. lumelääke 11, p = 0,002 sekä fluoksetiini 22 vs. lumelääke 15, p = < 0,001.

Vaikutukset kasvuun, ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset

Kun pediatriset potilaat saivat fluoksetiinia kliinisessä tutkimuksessa, he kasvoivat 19 hoitoviikon jälkeen keskimäärin 1,1 cm vähemmän pituutta (p = 0,004) ja heidän painonsa nousi keskimäärin 1,1 kg vähemmän (p = 0,008) kuin lumehoitoa saaneilla.

Retrospektiivisessa havainnointitutkimuksessa, jossa käytettiin kaltaistettuja verrokkeja ja fluoksetiinialtistuksen keskikesto oli 1,8 v, fluoksetiinihoitoa saaneiden pediatristen potilaiden odotuspituuteen suhteutettu pituuskasvu ei eronnut kaltaistettujen, hoitamattomien verrokkien pituuskasvusta (0,0 cm, p = 0,9673).

Imeytyminen

Suun kautta annettuna fluoksetiini imeytyy hyvin maha-suolikanavasta. Ruoka ei vaikuta fluoksetiinin biologiseen hyötyosuuteen.

Jakautuminen

Suurin osa (95 %) fluoksetiinista sitoutuu plasman proteiineihin, ja fluoksetiini jakautuu laajasti (jakautumistilavuus: 20–40 l/kg). Lääkkeen pitoisuudet plasmassa saavuttavat vakaan tilan usean viikon annostelun jälkeen. Vakaan tilan pitoisuudet pitkäaikaiskäytön jälkeen vastaavat niitä pitoisuuksia, jotka todetaan 4–5 viikon käytön jälkeen.

Biotransformaatio

Fluoksetiinin farmakokinetiikka on epälineaarinen, ja maksassa tapahtuu ensikierron metabolia. Pitoisuus nousee plasmassa huippuunsa yleensä 6–8 tunnin kuluttua lääkkeen antamisesta. Fluoksetiini metaboloituu laajasti polymorfisen CYP2D6-entsyymin välityksellä. Fluoksetiini metaboloituu pääosin maksassa aktiiviseksi metaboliitiksi, norfluoksetiiniksi (demetyylifluoksetiini), demetylaation kautta.

Eliminaatio

Fluoksetiinin eliminaation puoliintumisaika on 4–6 vuorokautta ja norfluoksetiinin 4–16 vuorokautta. Pitkien puoliintumisaikojen vuoksi lääkettä on elimistössä vielä 5–6 viikkoa hoidon lopettamisen jälkeen. Erittyminen tapahtuu pääosin (60 %) munuaisten kautta. Fluoksetiini erittyy äidinmaitoon.

Erityisryhmät

Vanhukset: Kinetiikassa ei ole eroja terveiden vanhusten ja nuorempien henkilöiden välillä.

Pediatriset potilaat: Lapsilla fluoksetiinin keskimääräinen pitoisuus on n. 2‑kertainen ja norfluoksetiinin pitoisuus 1,5-kertainen verrattuna nuoriin potilaisiin. Vakaan tilan pitoisuudet plasmassa riippuvat potilaan painosta ollen korkeammat, jos lapsi on pienipainoinen (ks. kohta Annostus ja antotapa). Toistuvan oraalisen annon jälkeen fluoksetiini ja norfluoksetiini kumuloituivat voimakkaasti lapsissa aivan kuten aikuisissakin; vakaan tilan pitoisuus saavutetaan 3–4 viikossa päivittäisen lääkkeen käytön jälkeen.

Maksan vajaatoiminta: Maksan vajaatoiminnassa (alkoholikirroosissa) fluoksetiinin puoliintumisaika pitenee 7 päivään ja norfluoksetiinin 12 päivään. Pienempää annosta tai antovälien pidentämistä tulee harkita.

Munuaisten vajaatoiminta: Kun potilaille, joilla on lievästi tai kohtalaisesti heikentynyt tai täysin lakannut (anuria) munuaistoiminta, annettiin kerta-annos fluoksetiinia, ei kinetiikassa havaittu eroja terveillä vapaaehtoisilla havaittuihin arvoihin nähden. Toistuvan annostelun jälkeen voi plasman vakaan tilan pitoisuus kuitenkin suurentua.

In vitro ‑tutkimuksissa tai eläintutkimuksissa ei ole havaittu todisteita karsinogeenisuudesta eikä mutageenisuudesta.

Eläinkokeet täysikasvuisilla eläimillä

Kaksi sukupolvea kestäneessä lisääntymistutkimuksessa rotilla, fluoksetiinilla ei ollut haittavaikutuksia paritteluun eikä fertiliteettiin, se ei ollut teratogeeninen eikä vaikuttanut jälkeläisten kasvuun, kehitykseen tai lisääntymiseen. Pitoisuudet ruuassa vastasivat suunnilleen 1,5; 3,9 ja 9,7 mg fluoksetiinia ruumiin painokiloa kohti. Fluoksetiini, annettuna 3 kuukauden ajan ruuassa päivittäin noin 31 mg/kg vastaava annos, laski uroshiirten kivesten painoa ja vähensi siittiöiden muodostumista. Tämä annos kuitenkin ylittää suurimman siedetyn annoksen (MTD), sillä merkittäviä toksisia vaikutuksia oli nähtävissä.

Eläinkokeet nuorilla eläimillä

CD-rotilla tehdyissä juveniilia toksisuutta kuvaavissa tutkimuksissa ilmeni palautumatonta kivesten degeneraatiota ja nekroosia, lisäkivesten epiteelin vakuolisaatiota, kypsymättömyyttä sekä naarasten suku- ja lisääntymiselinten inaktiivisuutta ja heikentynyttä hedelmällisyyttä, kun rotille annettiin fluoksetiinihydrokloridia annoksella 30 mg/kg/vrk syntymän 21–90 jälkeisinä päivinä. Urosrotissa (annoksilla 10 ja 30 mg/kg/vrk) ja naarasrotissa (annoksella 30 mg/kg/vrk) todettiin sukupuolisen kypsymisen hidastumista. Näiden havaintojen merkitystä ihmiselle ei tunneta. Kun rotille annettiin 30 mg/kg fluoksetiinia, kasvoi reisiluu vähemmän kuin verrokkirotilla ja samalla todettiin luurankolihasten degeneraatiota, nekroosia ja regeneraatiota. Annoksella 10 mg/kg/vrk olivat rottien plasman fluoksetiinipitoisuudet 0,8–8,8‑kertaiset ja norfluoksetiinipitoisuudet 3,6–23,2‑kertaiset verrattuna pitoisuuksiin, joita yleensä todetaan lapsipotilailla. Annoksella 3 mg/kg/vrk olivat rottien plasman fluoksetiinipitoisuudet 0,04–0,5‑kertaiset ja norfluoksetiinipitoisuudet 0,3–2,1‑kertaiset verrattuna pitoisuuksiin, joita yleensä todetaan lapsipotilailla.

Nuorilla hiirillä tehty tutkimus viittaa siihen, että serotoniinin kuljetusmekanismin estäminen vähentää luun kumulatiivista muodostumista. Tämä havainto näyttää sopivan siihen, mitä kliinisestikin on todettu. Ei tiedetä, onko tämä vaikutus palautuva.

Toinen nuorilla hiirillä tehty tutkimus (hoidettiin päivinä 4–21 syntymän jälkeen) osoitti, että serotoniinin kuljetusmekanismin estäminen vaikutti pitkään hiirten käyttäytymiseen. Tämän vaikutuksen palautuvuudesta ei ole tietoja. Tämän havainnon kliinistä merkitystä ei tunneta.

Tablettiydin

Mannitoli (E421)

Maissitärkkelys

Povidoni

Selluloosa, mikrokiteinen

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste

Hypromelloosi

Sakkaroosi

Titaanidioksidi (E171)

Polysorbaatti 80

Glyseroli 85 %

Magnesiumstearaatti

Ei oleellinen.

10 mg tabletti: 3 vuotta.

60 mg tabletti: 2 vuotta.

Säilytä alle 25 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SERONIL tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg (J) (L:ei) 30 kpl (8,86 €), 100 kpl (26,11 €)
60 mg (J) (L:ei) 30 kpl (15,41 €), 100 kpl (45,13 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-tölkki, HDPE-kierrekorkki: 30 ja 100 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

10 mg tabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, kalvopäällysteinen kapselitabletti, koko 5 x 10 mm, tabletissa jakouurre.

60 mg tabletti: Valkoinen tai melkein valkoinen, kalvopäällysteinen kapselitabletti, koko 6 x 14 mm, tabletissa jakouurre ja koodi FL 60.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

SERONIL tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg 30 kpl, 100 kpl
60 mg 30 kpl, 100 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112).
• Peruskorvaus (40 %).

N06AB03

29.10.2020