SERDOLECT tabletti, kalvopäällysteinen 4 mg, 12 mg, 16 mg, 20 mg

4 mg:n tabletti sisältää 4 mg sertindolia.
12 mg:n tabletti sisältää 12 mg sertindolia.
16 mg:n tabletti sisältää 16 mg sertindolia.
20 mg:n tabletti sisältää 20 mg sertindolia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

4 mg:n tabletti sisältää 57,74 mg laktoosia.
12 mg:n tabletti sisältää 80,29 mg laktoosia.
16 mg:n tabletti sisältää 90,32 mg laktoosia.
20 mg:n tabletti sisältää 112,90 mg laktoosia.

Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Sertindoli on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon.

Kardiovaskulaarisen turvallisuuden vuoksi sertindolia tulee käyttää vain sellaisten potilaiden hoitoon, joille on kokeiltu vähintään yhtä muuta antipsykoottia tämän soveltumatta.

Sertindolia ei tule käyttää kriisitilanteissa nopeaan oireiden lievitykseen akuutissa psykoosissa olevilla potilailla.

Sertindoli annostellaan suun kautta kerran päivässä aterian yhteydessä tai aterioiden välillä. Sedaatiota tarvitseville potilaille voidaan lisäksi antaa bentsodiatsepiinia.

Annostus
Sertindolin aloitusannoksen tulee kaikilla potilailla olla 4 mg/vrk. Annosta tulee joka annostasolla lisätä 4 mg 4-5 päivän välein, kunnes saavutetaan optimaalinen päivittäinen ylläpitoannos, joka on 12-20 mg. Sertindolin α₁-salpausvaikutuksen vuoksi saattaa alussa annostusta asteittain lisättäessä esiintyä posturaalista hypotoniaa. Annostuksen aloittaminen 8 mg:sta tai annoksen nopea suurentaminen lisää huomattavasti posturaalisen hypotonian vaaraa.

Ylläpitohoito
Annosta voidaan nostaa yksilöllisen hoitovasteen mukaisesti, kuitenkin enintään 20 mg:aan vuorokaudessa. Vain poikkeustapauksissa voidaan harkita 24 mg:n enimmäisannoksia, sillä kliinisissä tutkimuksissa ei ole yksiselitteisesti osoitettu tehon paranevan yli 20 mg:n annoksilla ja QT-pidentymä voi kasvaa annoksen ylärajoilla.

Potilaan verenpainetta on tarkkailtava annosta sovitettaessa ja ylläpitohoidon alkuvaiheessa.

Iäkkäät potilaat
Farmakokineettisessä tutkimuksessa ei ilmennyt eroja nuorten ja iäkkäiden potilaiden välillä. Yli 65-vuotiaita koskevista kliinisistä tutkimuksista on kuitenkin varsin vähän tietoa. Hoito tulee aloittaa vain huolellisen kardiovaskulaarisen tutkimuksen jälkeen. Hitaampi annoksen nostaminen ja pienemmät ylläpitoannokset ovat suositeltavia iäkkäämmille potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat
Serdolectia ei suositella käytettäväksi lapsilla ja nuorilla, koska tietoa sen turvallisuudesta ja tehokkuudesta ei ole saatavilla.

Munuaisten vajaatoiminta
Sertindolia voidaan annostella normaalisti munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville potilaille (ks. kohta Vasta-aiheet). Myöskään hemodialyysi ei vaikuta sertindolin farmakokinetiikkaan.

Maksan vajaatoiminta
Potilailla, joilla on lievä/keskivaikea maksan vajaatoiminta, annosta on nostettava hitaammin ja heillä on käytettävä pienempää ylläpitoannosta.

Sertindolihoidon aloittaminen uudelleen keskeytyksen jälkeen
Kun sertindolihoito aloitetaan uudelleen alle viikon tauon jälkeen, annosta ei tarvitse suurentaa asteittain, vaan voidaan palata suoraan ylläpitoannokseen. Muissa tapauksissa annostusta tulee lisätä suositeltua aikataulua noudattaen. Ennen sertindoliannoksen uutta sovittamista on syytä ottaa EKG.

Siirtyminen toisesta antipsykootista sertindolihoitoon
Sertindolin käyttö voidaan aloittaa suurentamalla annostusta suositelluin annoslisäyksin samaan aikaan kun toisen oraalisen antipsykootin käyttö lopetetaan. Jos potilas on saanut depot-lääkitystä, sertindolin käyttö aloitetaan antamalla sitä seuraavan depot-injektion sijaan.

Yliherkkyys sertindolille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Sertindolia ei pidä käyttää, jos tiedetään, että potilaalla on korjaamaton hypokalemia tai korjaamaton hypomagnesemia.

Sertindolia ei pidä käyttää, jos potilaalla on anamneesissa kliinisesti merkittävä kardiovaskulaarinen sairaus, sydämen vajaatoiminta, sydänlihaksen hypertrofia, rytmihäiriöitä tai bradykardia (< 50 lyöntiä minuutissa).

Sertindolia ei pidä käyttää myöskään, jos potilaalla on synnynnäinen pitkän QT:n oireyhtymä tai sitä esiintyy hänen suvussaan tai jos potilaalla tiedetään olevan hankinnainen pitkä QT-aika (QTc miehellä yli 450 ms tai naisella yli 470 ms).

Sertindolia ei pidä käyttää sellaisten potilaiden hoitoon, jotka käyttävät lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa merkitsevästi.
Näitä ovat

• Ia ja III ryhmän rytmihäiriölääkkeet (kuten kinidiini, amiodaroni, sotaloli ja dofetilidi)
• jotkut antipsykoottiset lääkkeet (kuten tioridatsiini)
• jotkut makrolidit (kuten erytromysiini)
• jotkut antihistamiinit (kuten terfenadiini, astemitsoli)
• jotkut kinoloniantibiootit (kuten gatifloksasiini, moksifloksasiini).

Luettelo ei ole täydellinen; ja myöskään muita sellaisia lääkkeitä, joiden tiedetään pidentävän QT-aikaa merkitsevästi (esim. sisapridi, litium), ei pidä käyttää.

Sertindolia ei pidä käyttää samanaikaisesti sellaisten lääkkeiden kanssa, joilla tiedetään olevan tehokas estävä vaikutus maksan sytokromi P450 -järjestelmän CYP3A-isoentsyymeihin (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
Näitä ovat

• systeemisesti käytettävät atsoliryhmän sienilääkkeet (kuten ketokonatsoli, itrakonatsoli)
• makrolidiantibiootit (kuten erytromysiini, klaritromysiini)
• HIV-proteaasin estäjät (kuten indinaviiri)
• jotkut kalsiuminestäjät (kuten diltiatseemi, verapamiili).

Luettelo ei ole täydellinen; ja myöskään muita sellaisia lääkkeitä, joiden tiedetään estävän tehokkaasti CYP3A-entsyymejä (kuten simetidiini), ei pidä käyttää.

Sertindolia ei tule käyttää potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta.

Kardiovaskulaariset tekijät
Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että sertindoli pidentää QT-aikaa enemmän kuin jotkut muut antipsykoottiset lääkkeet. QT-aika pitenee keskimäärin eniten suositellun annosvälin yläpäässä (20 ja 24 mg). QTc-ajan pitenemisen lisäksi jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa kääntyvien kärkien takykardiaa (hengenvaarallinen, monimuotoinen kammiotakykardia) ja äkkikuoleman. Kliiniset ja muut tiedot eivät kuitenkaan riitä osoittamaan, aiheuttaako sertindoli enemmän rytmihäiriöitä kuin muut antipsykootit. Siksi sertindolia tulee käyttää vain sellaisten potilaiden hoitoon, joille on kokeiltu vähintään yhtä muuta antipsykoottia tämän soveltumatta.

QT-ajan pitenemisen vaara on tavallista suurempi, jos potilas käyttää samanaikaisesti jotain QTc-aikaa pidentävää tai sertindolin aineenvaihduntaa estävää lääkettä (ks. kohta Vasta-aiheet).

Seerumin kalium- ja magnesiumpitoisuus on syytä mitata ennen sertindolihoidon aloittamista, jos potilaalla on merkittävien elektrolyyttihäiriöiden vaara. Seerumin pienet kalium- ja magnesiumarvot tulee korjata ennen hoidon aloittamista. Seerumin kaliumarvoja on syytä seurata, jos potilas oksentelee tai ripuloi, käyttää kaliumia kuluttavia diureetteja tai hänellä on muita elektrolyyttitasapainon häiriöitä.

Sertindolin α₁-salpausvaikutuksen vuoksi saattaa alussa annostusta asteittain lisättäessä esiintyä posturaalista hypotoniaa.

Antipsykoottiset lääkkeet saattavat estää dopamiiniagonistien tehoa. Sertindolia tulee käyttää varoen Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla.

Jotkut serotoniinin takaisinoton estäjät, kuten fluoksetiini ja paroksetiini (voimakkaita CYP2D6:n estäjiä), saattavat kaksin- tai kolminkertaistaa plasman sertindolipitoisuuden. Sertindolia on siksi syytä käyttää äärimmäisen varovasti yhdessä näiden lääkkeiden kanssa ja vain siinä tapauksessa, että mahdollisesti saatava hyöty on suurempi kuin riskit. Tällöin sertindolin ylläpitoannosta voi olla syytä pienentää. Huolellinen EKG-seuranta on paikallaan aina ennen ja jälkeen näiden lääkkeiden annoksen muuttamista (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sertindolia tulisi käyttää varoen potilaille, joilla tiedetään olevan heikko CYP2D6-metabolia (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Hyperglykemiaa tai diabeteksen hoitotasapainon huononemista on raportoitu hyvin harvinaisena sertindolihoidon aikana. Diabetesta sairastaville potilaille ja potilaille, joilla esiintyy diabeteksen riskitekijöitä, suositellaan asianmukaista kliinistä seurantaa.

Lisääntynyt kuolleisuus iäkkäillä dementiaa sairastavilla henkilöillä
Tulokset kahdesta suuresta seurantatutkimuksesta osoittivat, että antipsykooteilla hoidettavilla iäkkäillä dementiaa sairastavilla henkilöillä on hieman kohonnut kuolleisuusriski verrattuna niihin, joita ei hoideta. Tiedot eivät ole riittäviä riskin suuruuden tarkkaan arviointiin, ja syy kohonneeseen riskiin on tuntematon.

Sertindolia ei ole hyväksytty dementiaan liittyvien käytöshäiriöiden hoitoon.

Aivoverisuonihaittatapahtumien riski
Eräiden atyyppisten antipsykoottien on satunnaistetuissa, lumekontrolloiduissa dementiapotilailla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa havaittu lisäävän aivoverenkiertoon liittyvien haittatapahtumien riskin noin kolminkertaiseksi. Lisääntyneen riskin mekanismia ei tunneta. Lisääntynyttä riskiä ei myöskään voida sulkea pois muiden antipsykoottien tai muiden potilasryhmien osalta. Serdolectin käytössä on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on aivohalvauksen riskitekijöitä.

Koska iäkkäillä potilailla on suurentunut merkittävän verisuonisairauden vaara, sertindolia tulisi käyttää varoen yli 65-vuotiailla. Hoito tulisi aloittaa vain tarkan kardiovaskulaarisen tutkimuksen jälkeen.

Laskimotukokset
Laskimotukoksia (VTE) on raportoitu antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä. Koska antipsykooteilla hoidettavilla potilailla usein on hankittuja laskimotukoksille altistavia riskitekijöitä, kaikki mahdolliset riskitekijät on tunnistettava ennen Serdolect-hoidon aloittamista sekä hoidon aikana ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet on suoritettava.

Maksan vajaatoiminta
Potilaita, joilla on lievä/keskivaikea maksan vajaatoiminta, tulee seurata huolellisesti. Näille potilaille suositellaan tavallista hitaampaa annoksen suurentamista ja tavallista pienempää ylläpitoannosta.

Tardiivi dyskinesia
Tardiivin dyskinesian arvellaan johtuvan basaaliganglioiden dopamiinireseptorien hypersensitiivisyydestä alueella seurauksena antipsykoottien aiheuttamasta pitkäaikaisesta reseptoreiden salpauksesta. Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että ekstrapyramidaalioireiden ilmaantuvuus on sertindolia käytettäessä pieni (samaa luokkaa kuin plaseboa käytettäessä). Pitkäaikainen antipsykoottihoito (erityisesti suurilla annoksilla) on kuitenkin yhteydessä tardiivin dyskinesian riskiin. Jos tardiivin dyskinesian merkkejä ilmaantuu, on harkittava annoksen vähentämistä tai lääkityksen keskeyttämistä.

Epileptiset kohtaukset
Sertindolia tulee käyttää varoen potilailla, joilla on esiintynyt epileptisiä kohtauksia.

Maligni neuroleptioireyhtymä
Potentiaalisesti fataalia oireyhtymää, josta käytetään nimitystä maligni neuroleptioireyhtymä, on raportoitu antipsykoottien käytön yhteydessä. Malignin neuroleptioireyhtymän hoito edellyttää, että antipsykoottien käyttö lopetetaan välittömästi.

Lääkityksen lopettaminen
Psykoosilääkkeiden käytön äkillisen lopettamisen jälkeen on kuvattu akuutteja vieroitusoireita kuten pahoinvointia, oksentelua, hikoilua ja unettomuutta. Psykoosioireet voivat myös ilmaantua uudelleen, ja tahattomia liikehäiriöitä (kuten akatisia, dystonia ja dyskinesia) on raportoitu. Siksi lääkitys on hyvä lopettaa vähitellen.

Apuaineet
Valmiste sisältää laktoosia.

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti, eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Muiden QT-aikaa merkitsevästi pidentävien lääkkeiden käyttö saattaa pahentaa QT-ajan pitenemistä sertindolihoidon yhteydessä. Tällaisia lääkkeitä ei siksi pidä käyttää samanaikaisesti sertindolin kanssa (ks. kohta Vasta-aiheet). Tällainen yhteisvaikutus voi esiintyä esim. kinidiinin ja sertindolin välillä. QT-aikaa pidentävän vaikutuksen lisäksi (ks. kohta Vasta-aiheet) kinidiini on huomattava CYP2D6:n estäjä.

Sertindolin metaboliaa katalysoivat suurelta osin sytokromi P450 -järjestelmän isoentsyymit CYP2D6 ja CYP3A. CYP2D6 on polymorfinen väestössä, ja erilaisilla psykotrooppisilla ja muilla lääkeaineilla voi olla molempia isotsyymejä estävä vaikutus (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

CYP2D6
Koska plasman sertindolipitoisuus nousee kaksin-kolminkertaiseksi potilailla, jotka saavat samanaikaisesti fluoksetiinia tai paroksetiinia (voimakkaita CYP2D6:n estäjiä), on sertindolia syytä käyttää äärimmäisen varovasti yhdessä näiden tai muiden CYP2D6:n estäjien kanssa. Tällöin Sertindolin ylläpitoannosta voi olla syytä pienentää. Huolellinen EKG-seuranta on paikallaan aina ennen ja jälkeen näiden lääkkeiden annoksen muuttamista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

CYP3A
Sertindolin plasmapitoisuuksissa on todettu lievää (alle 25 %:n) nousua, kun sitä on käytetty samanaikaisesti makrolidiantibioottien (kuten CYP3A:ta estävän erytromysiinin) tai kalsiuminestäjien (diltiatseemi, verapamiili) kanssa. Vaikutukset voivat kuitenkin olla tavallista suuremmat CYP2D6-entsyymin suhteen hitailla metaboloijilla (koska sertindolin eliminaatio sekä CYP2D6:n että CYP3A:n kautta olisi estynyt). Koska CYP2D6-entsyymin suhteen hitaita metaboloijia ei pystytä välttämättä tunnistamaan, CYP3A:ta estävien aineiden ja sertindolin samanaikainen käyttö on vasta-aiheista. Tämä voi johtaa selvästi tavallista suurempiin sertindolipitoisuuksiin (ks. kohta Vasta-aiheet).

Sertindolin metaboliaa saattavat edistää merkitsevästi sellaiset lääkeaineet, joiden tiedetään aktivoivan CYP-isoentsyymien toimintaa, etenkin rifampisiini, karbamatsepiini, fenytoiini ja fenobarbitaali, jotka voivat alentaa plasman sertindolipitoisuuden puoleen tai kolmannekseen. Antipsykoottisen tehon heikkeneminen potilailla, jotka saavat samanaikaisesti näitä tai muita isoentsyymejä aktivoivia lääkeaineita, saattaa edellyttää sertindolin annostuksen tarkistamista sallitun annostelun rajoissa ylöspäin.

Hedelmällisyys
Oraalisesti annostellun sertindolin on osoitettu heikentävän uroshiirten ja -rottien hedelmällisyyttä, kun systeeminen altistus on ollut samaa luokkaa tai pienempi kuin sen oletetaan olevan ihmisillä käytettäessä kliiniseen käyttöön suositeltua enimmäisannosta. Aikuisten urosten hedelmällisyyden heikkeneminen oli korjautuvaa ja johtui todennäköisesti antagonistisesta vaikutuksesta α₁-adrenergisiin reseptoreihin.

Ihmisillä on raportoitu haittavaikutuksina esimerkiksi hyperprolaktinemiaa, maidonvuotoa, erektio- ja ejakulaatiohäiriöitä. Näillä voi olla negatiivinen vaikutus miehen ja naisen sukupuolitoimintoihin ja hedelmällisyyteen.

Jos kliinisesti merkittäviä hyperprolaktinemiaa, maidonvuotoa tai seksuaalisia toimintahäiriöitä ilmenee, on harkittava annoksen pienentämistä (jos mahdollista) tai lääkityksen lopettamista.

Vaikutukset korjautuvat, kun lääkitys lopetetaan.

Raskaus
Sertindolin turvallisuutta raskauden aikana ei ole osoitettu.

Eläimillä tehdyissä lisääntymistutkimuksissa ei ole todettu teratogeenista vaikutusta. Rotilla suoritetussa peri/postnataalitutkimuksessa todettiin jälkeläisten alentunut fertiliteetti annoksilla, jotka vastaavat terapeuttista annostasoa ihmisillä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Sertindolia ei siis pidä käyttää raskauden aikana.

Psykoosilääkkeille (myös Serdolect) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto synnytyksen jälkeen voi vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio, hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden vointia pitää seurata huolellisesti.

Imetys
Lääkkeen käyttöä ei ole tutkittu imettävillä äideillä, mutta sertindolin odotetaan erittyvän äidinmaitoon.

Jos sertindolin käyttö katsotaan tarpeelliseksi, on syytä harkita imetyksen keskeyttämistä.

Sertindoli ei ole sedatiivinen; potilaita tulisi kuitenkin neuvoa olemaan ajamatta ja käyttämättä koneita, kunnes kunkin potilaan yksilöllinen hoitovaste tunnetaan.

Kliinisissä tutkimuksissa seuraavien haittojen ilmaantuvuus sertindolin käytön yhteydessä oli yli 1 % ja poikkesi tilastollisesti merkitsevästi lumeryhmän luvusta (lueteltu järjestyksessä yleisimmästä harvinaisempaan): nuha/nenän tukkoisuus, poikkeava ejakulaatio (vähentynyt ejakulaatin määrä), huimaus, suun kuivuminen, posturaalinen hypotonia, painonnousu, perifeerinen edeema, hengenahdistus, parestesia ja pidentynyt QT-aika (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ekstrapyramidaalioireet (EP-oireet)
Sertindolilla hoidetut potilaat ilmoittivat EP-tyyppisistä haitoista yhtä usein kuin lumehoitoa saaneet. Lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ei myöskään todettu EP-lääkitystä tarvitsevien suhteellisessa osuudessa eroa sertindolia saavien ja lumeryhmän välillä.

Osa haittavaikutuksista ilmenee hoidon alussa ja häviää hoitoa jatkettaessa. Näin käy esimerkiksi posturaaliselle hypotonialle.

Alla olevassa taulukossa on luokiteltu haittavaikutukset elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan:

Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000), hyvin harvinainen (< 1/10000), tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
FI‐00034 Fimea

Akuutista sertindolin yliannostuksesta on vain vähän kokemusta. Kuolemantapauksia on sattunut. Potilaat, jotka ovat ottaneet arviolta jopa 840 mg:n annoksia, ovat kuitenkin toipuneet ilman jälkiseurauksia. Ilmoitettuja yliannostuksen merkkejä ja oireita ovat olleet uneliaisuus, epäselvä puhe, takykardia, hypotonia ja QTc-ajan tilapäinen pidentyminen. Kääntyvien kärkien takykardiaa on ilmennyt yleensä silloin kun sertindolia on käytetty yhdistettynä muihin lääkkeisiin, joiden tiedetään aiheuttavan sitä.

Hoito

Akuutissa yliannostuksessa tulee varmistaa avoin hengitystie ja riittävä hapensaanti.

Jatkuva EKG:n ja elintoimintojen seuranta tulee aloittaa välittömästi. Jos QTc-aika on pidentynyt, potilaan tilaa tulee seurata, kunnes se on normalisoitunut. On muistettava, että sertindolin puoliintumisaika on 2-4 vuorokautta.

Laskimoyhteys on avattava, ja aktiivihiilen antamista laksatiivin kanssa tulee harkita. Useampien lääkeaineiden yhteisvaikutuksen mahdollisuus tulee ottaa huomioon.

Sertindolille ei ole spesifistä vastalääkettä, eikä se ole dialysoitavissa, mikä tarkoittaa, että asianmukainen tukihoito on aloitettava. Hypotoniaa ja verenkiertosokkia tulisi hoitaa asianmukaisin toimenpitein, esimerkiksi laskimonsisäisen nesteytyksen avulla. Jos verenkierron vakauttamiseen käytetään sympatomimeettisiä aineita, adrenaliinia ja dopamiinia tulee käyttää varoen, sillä β-stimulaatio yhdessä sertindoliin liittyvän α₁-antagonismin kanssa saattaa pahentaa hypotoniaa.

Jos potilaalle annetaan antiarytmista hoitoa, tulee ottaa huomioon mm. kinidiinin, disopyramidin ja prokaiiniamidin teoreettinen QT-aikaa pidentävä vaikutus, joka yhdessä sertindolin kanssa voi olla additiivinen.
Jos potilaalla esiintyy vakavia ekstrapyramidaalioireita, tulee antaa antikolinergista lääkitystä. Potilasta tulee seurata huolellisesti, kunnes hän on toipunut.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: limbiseen järjestelmään selektiivisesti vaikuttavat antipsykootit, ATC-koodi: N05AE03

Antipsykoottisena lääkkeenä sertindolin neurofarmakologisen profiilin on arveltu liittyvän sen selektiiviseen estovaikutukseen mesolimbisiin dopaminergisiin neuroneihin. Tämä voi johtua sentraalisten dopamiini-D₂- ja serotoniini-5-HT₂ -reseptoreiden sekä α₁-adrenergisten reseptoreiden tasapainoisesta estosta.

Eläinfarmakologisissa kokeissa sertindoli esti spontaanisti aktiivisia dopamiinineuroneja mesolimbisella VTA-alueella (ventral tegmental area) yli satakertaisella selektiivisyydellä verrattuna substantia nigran pars compactan (SNC:n) dopamiinineuroneihin. Monien antipsykoottien käytön yhteydessä ilmenevien motoristen sivuvaikutusten (EP-oireiden) uskotaan liittyvän SNC:n toiminnan estoon.

Antipsykoottien tiedetään nostavan seerumin prolaktiinitasoa dopamiinireseptoreita salpaamalla. Sertindolihoidossa olevien potilaiden prolaktiiniarvot pysyivät normaalirajoissa sekä lyhyt- että pitkäaikaishoidossa (yksi vuosi).

Kuitenkin hyperprolaktinemiaa ja prolaktiiniin liittyviä haittavaikutuksia on silloin tällöin raportoitu sertindolin markkinoilletulon jälkeen.

Sertindoli ei vaikuta muskariini- eikä histamiini-H₁ -reseptoreihin. Tätä tukee se, ettei potilailla ilmene näihin reseptoreihin liittyviä antikolinergisiä eikä sedatiivisia vaikutuksia.

Lisätietoa kliinisistä tutkimuksista

The Sertindole Cohort Prospective Study (SCoP) oli laaja, monikansallinen tutkimus, joka tehtiin normaaleissa käyttöolosuhteissa ja jossa verrattiin kuolleisuutta kaikista syistä, turvallisuutta sydämen kannalta ja suisidaalisuutta sertindolia ja risperidonia käytettäessä. Tutkimus oli prospektiivinen, satunnaistettu ja osittain sokkoutettu, ja siinä oli kaksi rinnakkaisryhmää, sertindoliryhmä (n = 4930) ja risperidoniryhmä (n = 4928), joiden hoito kesti korkeintaan 4 vuotta.

Kuolleisuus kaikista syistä (ensimmäinen ensisijainen päätetapahtuma) oli samaa luokkaa sertindoli- ja risperidoniryhmissä. Kuolinsyyt olivat ryhmissä erilaiset. Sertindolia saaneiden ryhmässä yleisin kuolinsyy olivat sydänsairaudet, ja sydänperäiset kuolemat olivatkin merkitsevästi yleisempiä sertindoli- kuin risperidoniryhmässä. Itsemurhayritysten riski oli sertindoliryhmässä pienempi, vaikka toteutuneiden itsemurhien määrissä ei ryhmien välillä ollutkaan merkitsevää eroa.

Sertindoli eliminoituu metaboloitumalla maksassa, ja sen keskimääräinen eliminaation puoliintumisaika on noin 3 vuorokautta. Toistoannostelussa sertindolin keskimääräinen puhdistuma laskee noin 14 litraan tunnissa (naisten näennäiset puhdistuma-arvot ovat noin 20 % miehiä alemmat, mutta ruumiinpainovakioidut arvot ovat keskenään verrannolliset). Sen vuoksi toistoannostelussa kumuloituminen on suurempaa kuin kerta-annoksen perusteella voisi ennakoida, mikä johtuu systeemisen hyötyosuuden kasvusta. Vakaassa tilassa puhdistuma on kuitenkin annoksesta riippumaton ja plasman pitoisuudet korreloivat annoksen kanssa. Sertindolin farmakokinetiikassa on jonkin verran yksilöllistä vaihtelua, mikä johtuu sytokromi P450:n 2D6-isoentsyymin (CYP2D6) polymorfismista. Potilailla, joilla tätä maksan entsyymiä ei ole riittävästi, sertindolin puhdistuma-arvot ovat vain 1/2-1/3 niiden potilaiden arvoista, joilla CYP2D6-metabolia on tehokasta. Näiden hitaiden metaboloijien (joita on enintään 10 % väestöstä) plasmapitoisuudet ovat siksi normaaliarvoihin verrattuna kaksin-kolminkertaiset. Sertindolipitoisuus ei ennusta terapeuttista tehoa yksittäisen potilaan hoidossa; näin ollen yksilölliseen annosteluun päästään parhaiten arvioimalla hoitovastetta ja lääkkeen siedettävyyttä.

Imeytyminen
Sertindoli imeytyy hyvin; suun kautta annetun sertindolin t_max on noin 10 tuntia. Eri annosvahvuudet ovat hyötyosuudeltaan vastaavat. Ruoka tai alumiini-magnesiumantasidit eivät kliinisesti merkittävästi vaikuta sertindolin imeytymiseen.

Jakautuminen
Sertindolin näennäinen jakautumistilavuus (V_β/F) toistoannostelussa on noin 20 l/kg. Sertindoli sitoutuu noin 99,5-prosenttisesti plasman proteiineihin, pääasiassa albumiiniin ja happamaan α₁-glykoproteiiniin. Suositeltuja annoksia saavilla potilailla 90 % mitatuista pitoisuuksista on alle 140 ng/ml (n. 320 nmol/l). Sertindoli tunkeutuu veren punasoluihin; veri-plasmasuhde on 1,0. Sertindoli läpäisee helposti veri-aivoesteen ja istukan.

Metabolia
Ihmisen plasmasta on tunnistettu kaksi metaboliittia: dehydrosertindoli (imidatsolidinonirenkaan hapettuminen) ja norsertindoli (N-dealkylaatio). Dehydrosertindolin pitoisuus on noin 80 % ja norsertindolin noin 40 % kantayhdisteen pitoisuudesta vakaassa tilassa. Sertindolin vaikutus perustuu ensisijaisesti muuttumattomaan lääkeaineeseen eikä metaboliiteilla näytä olevan merkittäviä farmakologisia vaikutuksia ihmisessä.

Eritys
Sertindoli ja sen metaboliitit erittyvät hyvin hitaasti; radioaktiivisesti merkitystä oraalisesta annoksesta 50–60 % on eliminoitunut 14 vuorokauden kuluttua annostusajankohdasta. Noin 4 % annoksesta erittyy virtsaan kantayhdisteenä ja metaboliitteina, ja alle 1 % tästä on kantayhdistettä. Tärkein erittymistie on ulosteeseen, jota kautta poistuu loppu kantayhdisteestä ja sen metaboliiteista.

Eläinkokeissa on todettu EKG:ssä QT-ajan pidentymistä, joka saattaa johtua nopeasti aktivoituvaa kaliumkanavaa (I_Kr, HERG) estävästä vaikutuksesta. Sertindoli ei kuitenkaan aiheuta alkuvaiheen jälkidepolarisaatiota kanin eikä koiran Purkinjen säikeissä. Alkuvaiheen jälkidepolarisaation katsotaan vaikuttavan ratkaisevasti kääntyvien kärkien takykardian syntyyn. Sertindoli ei aiheuttanut kääntyvien kärkien takykardiaa kanin sydämessä, josta oli poistettu eteis-kammiosolmuke, vaikka aiheutettiin kokeellisesti vaikea hypokalemia (1,5 mmol) ja bradykardia. On kuitenkin varottava vetämästä QT-ajan pitenemistä ja rytmihäiriöitä ihmisellä koskevia johtopäätöksiä eläinkokeista, koska ihmisten ja eläinten välillä voi olla merkittäviä eroja.

Sertindolilla on vähäinen akuutti toksisuus. Kroonisen toksisuuden kokeissa rotilla ja koirilla (3-5-kertaisilla annoksilla kliiniseen altistukseen verrattuna) havaittiin useita vaikutuksia. Nämä vaikutukset ovat yhteneviä lääkkeen farmakologisten ominaisuuksien kanssa.

Eläimillä tehdyissä lisääntymistutkimuksissa ei todettu teratogeenista vaikutusta.
Rotilla suoritetussa peri/postnataalitutkimuksessa todettiin lisääntynyttä poikasten kuolleisuutta, alentunutta poikasten kasvua ja hidastunutta jälkeläisten kehitystä samoilla annoksilla, jotka vaikuttivat emoihin ja jotka vastaavat suositeltua kliinistä enimmäisannosta tai sitä pienempää annosta mg/m² perusteella. Sertindolia saaneiden naarasrottien jälkeläisten parittelu ja fertiliteetti oli alentunutta.

Jos annos oli 0,14 mg/kg/vrk tai suurempi, se vaikutti aikuisten urosrottien paritteluun ja fertiliteettiin. Aikuisten rottien palautuvien fertiliteettihäiriöiden katsottiin johtuvan sertindolin farmakologisesta profiilista.

In vitro- ja in vivo -genotoksisuustutkimuksissa sertindolin ei todettu olevan toksinen. Hiirillä ja rotilla tehdyissä karsinogeenisuustutkimuksissa ei todettu sellaisia kasvaimia, joilla olisi merkitystä sertindolin kliinisen käytön kannalta.

Tablettiydin

Maissitärkkelys,
laktoosimonohydraatti,
hyproloosi,
mikrokiteinen selluloosa,
kroskarmelloosinatrium,
magnesiumstearaatti.

Tabletin päällyste

Hypromelloosi,
titaanidioksidi (E171),
makrogoli 400

ja

4 mg: keltainen rautaoksidi (E172)
12 mg: keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172)
16 mg: punainen rautaoksidi (E172)
20 mg: keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172), musta rautaoksidi (E172).

Ei oleellinen.

5 vuotta

Säilytä alkuperäispakkauksessa suojassa valolta.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SERDOLECT tabletti, kalvopäällysteinen
4 mg 30 fol (39,28 €), 100 kpl (112,19 €)
12 mg 28 fol (105,27 €), 100 kpl (313,28 €)
16 mg 28 fol (125,94 €), 100 kpl (374,97 €)
20 mg 28 fol (145,24 €), 100 kpl (433,36 €)

PF-selosteen tieto

• PVC/PVdC-laminaatista (kirkas tai valkoinen) ja alumiinifoliosta valmistettu läpipainopakkaus pahvikotelossa, sisältää 28 tai 30 tablettia.
• HDPE-purkki, jossa on 100 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

4 mg: soikeita, keltaisia, kaksoiskuperia kalvopäällysteisiä tabletteja, joiden toisella puolella on merkintä "S4".

12 mg: soikeita, vaaleanruskeita. kaksoiskuperia kalvopäällysteisiä tabletteja, joiden toisella puolella on merkintä "S12".

16 mg: soikeita, roosanpunaisia, kaksoiskuperia kalvopäällysteisiä tabletteja, joiden toisella puolella on merkintä "S16".

20 mg: soikeita, vaaleanpunaisia, kaksoiskuperia kalvopäällysteisiä tabletteja, joiden toisella puolella on merkintä "S20".

Ei erityisvaatimuksia.

SERDOLECT tabletti, kalvopäällysteinen
4 mg 30 fol, 100 kpl
12 mg 28 fol, 100 kpl
16 mg 28 fol, 100 kpl
20 mg 28 fol, 100 kpl

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Vaikeat psykoosit ja muut vaikeat mielenterveyden häiriöt (112).
• Peruskorvaus (40 %).

N05AE03

21.12.2021