SALAZOPYRIN tabletti 500 mg

Yksi tabletti sisältää 500 mg sulfasalatsiinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti.

Haavainen koliitti, Crohnin tauti, epäspesifiset koliitit ja käymiskoliitit (ei ameebojen eikä mätänemisbakteerien aiheuttama koliitti), äkillinen ja krooninen nivelreuma, pyoderma gangraenosum.

Salazopyrin-tablettien annostus on sovitettava siedettävyyden ja hoitovasteen mukaan. Niille potilaille, joita ei aikaisemmin ole hoidettu Salazopyrin-tableteilla, suositellaan annoksen asteittaista suurentamista ensimmäisten 9 vuorokauden aikana. Tabletit on otettava aterioiden yhteydessä tasaisesti jaettuna läpi vuorokauden.

Annostus suolistotulehduksissa

Akuutit kohtaukset

Aikuiset ja iäkkäät potilaat: 2–4 tablettia 3 (- 4) kertaa vuorokaudessa.

Pediatriset potilaat: 40–60 mg painokiloa ja vuorokautta kohti jaettuna 3–6 annokseen.

Estohoito

Haavaisen koliitin rauhallisessa vaiheessa määrätään ylläpitoannos, joka pitää potilaan oireettomana, yleensä 2 tablettia 2 (- 3) kertaa vuorokaudessa. Hoitoa jatketaan tällä annoksella keskeytyksettä, joissakin tapauksissa koko eliniän, ellei haittavaikutuksia ilmene. Tilan huonontuessa annosta suurennetaan 2 (- 4) tablettiin 3–4 kertaa vuorokaudessa.

Niille potilaille, joille Salazopyrin-tablettien vaikutus mahalaukkuun aiheuttaa pahoinvointia, suositellaan Salazopyrin EN -enterotabletteja tai pienempää Salazopyrin-annosta.

Annostus nivelreumassa

Aikuiset ja iäkkäät potilaat: Hoito aloitetaan yhdellä tabletilla vuorokaudessa. Annosta suurennetaan viikoittain yhdellä tabletilla, kunnes ylläpitotaso 2 tablettia 2 kertaa vuorokaudessa (2 g) on saavutettu. Joissakin tapauksissa annos voidaan suurentaa 6 tablettiin (enintään 3 g), jos potilas sietää ja hoito vaatii näin suurta annosta.

Pediatriset potilaat: Ei annostussuosituksia nuoruusiän nivelreuman hoitoon.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, sen metaboliiteille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille, sulfonamideille tai salisylaateille.
• Akuutti intermittoiva porfyria.

Myelosuppressioon liittyviä vakavia infektioita, kuten sepsistä ja keuhkokuumetta, on ilmoitettu esiintyneen. Potilaita, joille kehittyy sulfasalatsiinihoidon aikana uusi infektio, täytyy tarkkailla tiiviisti. Sulfasalatsiinin anto tulee keskeyttää, jos potilaalle kehittyy vakava infektio. Varovaisuutta täytyy noudattaa, kun sulfasalatsiinin käyttöä harkitaan potilaille, joilla on aiemmin ollut toistuvia tai kroonisia infektioita tai joilla on jokin perussairaus, joka saattaa altistaa potilaan infektioille.

Verenkuva (valkosolumäärä ja erittelylaskenta mukaan lukien) ja maksan toiminta on tutkittava hoidon alussa ja sen jälkeen joka toinen viikko kolmen ensimmäisen hoitokuukauden ajan. Seuraavien kolmen kuukauden ajan määritykset on tehtävä neljän viikon välein. Tämän jälkeen verenkuva ja maksan toiminta on tutkittava kolmen kuukauden välein. Munuaistoiminta on tutkittava hoidon alussa ja säännöllisin välein hoidon aikana. Tämän jälkeen seurantaa on jatkettava potilaan voinnin mukaan. Sulfasalatsiinihoidon aikana ilmenevät kliiniset merkit, kuten kurkkukipu, kuume, kalpeus, purppura tai keltaisuus, voivat viitata myelosuppressioon, hemolyysiin tai maksatoksisuuteen. Sulfasalatsiinihoito on keskeytettävä, kunnes verikokeiden tulokset ovat saatavilla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. ”Vaikutukset laboratoriokokeisiin”).

Sulfasalatsiinia ei saa antaa potilaille, joilla on maksan tai munuaisten vajaatoimintaa tai verisolujen muutoksia, elleivät hoidosta mahdollisesti saatavat hyödyt ylitä siitä aiheutuvia haittoja.

Sulfasalatsiinia on käytettävä varoen potilaille, joilla on vaikeita allergioita tai keuhkoastma.

Vaikeisiin yliherkkyysreaktioihin voi kuulua sisäelinten ongelmia, joita ovat mm. maksatulehdus, munuaistulehdus, sydänlihaksen tulehdus, mononukleoosin kaltainen oireyhtymä (eli pseudomononukleoosi), hematologiset poikkeavuudet (hematofaginen histiosytoosi mukaan lukien) ja/tai keuhkokuume, eosinofilinen infiltraatio mukaan lukien.

Eri lääkkeitä, mukaan lukien sulfasalatsiinia, käyttäneillä potilailla on raportoitu vaikea-asteisia, hengenvaarallisia, systeemisiä yliherkkyysreaktioita, kuten iho- ja systeemioireisia lääkereaktioita (drug rash with eosinophilia and systemic symptoms, DRESS). On tärkeää huomata, että potilaalla saattaa olla yliherkkyyden varhaisia ilmenemismuotoja, kuten kuumetta tai lymfadenopatiaa, vaikka ihottumaa ei olisikaan havaittavissa. Jos tällaisia oireita tai löydöksiä esiintyy, potilas on heti tutkittava. Sulfasalatsiinihoito on lopetettava, jos oireille ja löydöksille ei voida varmistaa muuta syytä.

Sulfasalatsiinin käytön yhteydessä on raportoitu hyvin harvoin vakavia ihoreaktioita, joista osa on johtanut potilaan kuolemaan, mukaan lukien eksfoliatiivinen dermatiitti, Stevens–Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi. Tällaisten tapahtumien riski näyttää olevan suurimmillaan hoidon alkuvaiheessa, ja suurin osa näistä tapahtumista on ilmaantunut ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Sulfasalatsiinihoito on lopetettava heti ihottuman, limakalvovaurioiden tai muiden yliherkkyyslöydösten ilmaantuessa.

Pediatriset potilaat

Käyttö lapsille, joilla on yleisoireinen lastenreuma, voi johtaa seerumitaudin kaltaiseen reaktioon ja siksi sulfasalatsiinin käyttöä näille potilaille ei suositella.

Sulfasalatsiini voi aiheuttaa hemolyyttistä anemiaa, joten sitä on käytettävä varoen potilaille, joilla on glukoosi-6-fosfaatti-dehydrogenaasin puutos.

Foolihapon puutoksesta johtuvat verenkuvan muutokset (esim. makrosytoosi ja pansytopenia) voidaan korjata antamalla potilaalle foolihappoa tai foliinihappoa (leukovoriinia).

Koska sulfasalatsiini aiheuttaa kristalluriaa ja munuaiskivien muodostusta, potilaan riittävästä nesteensaannista on huolehdittava.

Ihon ja elimistön eritteiden värjääntymistä keltaisiksi on raportoitu.

Jos ilmenee vakavia reaktioita, lääkkeen käyttö on heti lopetettava.

Vaikutukset laboratoriokokeisiin

Useita ilmoituksia on tehty mahdollisesta interferenssistä nestekromatografialla tehtyyn virtsan normetanefriinimääritykseen. On havaittu, että interferenssi on voinut aiheuttaa väärän positiivisen testituloksen potilaille, jotka ovat altistuneet sulfasalatsiinille tai sen metaboliitille mesalamiinille/mesalatsiinille.

Sulfasalatsiini tai sen metaboliitit saattavat häiritä ultraviolettivalon absorbanssia, etenkin aallonpituudella 340 nm, ja saattavat vaikuttaa joihinkin laboratoriomäärityksiin, joissa käytetään NAD(H):ta tai NADP(H):ta ultraviolettivalon absorbanssin mittaamiseen kyseisellä aallonpituudella. Tällaisia määrityksiä ovat esimerkiksi urea, ammoniakki, LDH, α-HBDH ja glukoosi. On mahdollista, että suurina annoksina annettu sulfasalatsiinihoito voi vaikuttaa alaniiniaminotransferaasin (ALAT), aspartaattiaminotransferaasin (ASAT), kreatiinikinaasin lihaksissa/aivoissa (CK-MB), glutamaattidehydrogenaasin (GLDH) tai tyroksiinin määrityksiin. Kysy tutkimuslaboratoriolta, mitä menetelmää he käyttävät. Näitä laboratoriotuloksia on tulkittava varoen, jos potilas saa sulfasalatsiinia. Tulosten tulkinnassa on otettava huomioon kliiniset löydökset.

Digoksiinin heikentynyttä imeytymistä on raportoitu käytettäessä sitä samanaikaisesti sulfasalatsiinin kanssa. Foolihapon puutosta voi ilmetä, koska sulfasalatsiini estää folaatin imeytymistä.

Luuydinsuppressiota ja leukopeniaa on ilmoitettu, kun tiopuriini-6-merkaptopuriinia tai sen aihiolääkettä atsatiopriinia ja suun kautta otettavaa sulfasalatsiinia käytettiin samanaikaisesti, koska sulfasalatsiini estää tiopuriinimetyylitransferaasia (TPMT).

Suun kautta otettavan sulfasalatsiinin ja metotreksaatin samanaikainen käyttö nivelreumapotilaille ei muuttanut lääkkeiden farmakokinetiikkaa. Maha-suolikanavaan liittyvien haittavaikutusten, erityisesti pahoinvoinnin, esiintyvyys kuitenkin suureni.

Raskaus

Rotilla ja kaneilla tehdyissä lisääntymistutkimuksissa ei todettu näyttöä sikiöön kohdistuvasta vahingosta.

Suun kautta otettava sulfasalatsiini estää foolihapon imeytymistä ja metaboliaa ja saattaa aiheuttaa foolihapon puutetta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Vauvoilla on raportoitu hermostoputken sulkeutumishäiriöitä, kun äiti on käyttänyt sulfasalatsiinia raskauden aikana, mutta sulfasalatsiinin merkitystä tällaisten vikojen suhteen ei ole varmistettu. Koska vahingon mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois, sulfasalatsiinia saa käyttää raskauden aikana vain silloin, kun se on selvästi välttämätöntä.

Imetys

Sulfasalatsiini ja sulfapyridiini kulkeutuvat äidinmaitoon määrinä, joista ei todennäköisesti ole vaaraa terveelle lapselle. Varovaisuutta on noudatettava, jos lapsi on keskonen tai jos vastasyntynyt on ikteerinen. Verisiä ulosteita tai ripulia on ilmoitettu imeväisillä, joiden äidit käyttivät sulfasalatsiinia imetyksen aikana. Niissä tapauksissa, joissa lopputulema ilmoitettiin, imeväisen veriset ulosteet tai ripuli paranivat, kun äiti lopetti sulfasalatsiinin käytön.

Hedelmällisyys Sulfasalatsiinilla hoidetuilla miehillä saattaa esiintyä oligospermiaa ja hedelmättömyyttä. Nämä vaikutukset näyttävät häviävän 2–3 kuukauden kuluessa lääkkeen käytön lopettamisesta.

Sulfasalatsiinin vaikutusta ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn ei ole tutkittu systemaattisesti.

Tavallisimpia sulfasalatsiinihoidon aiheuttamia haittavaikutuksia ovat maha-suolikanavaperäiset oireet. Osa haittavaikutuksista on annoksesta riippuvaisia, ja oireita voidaan usein lievittää pienentämällä annostusta.

Noin 75 % haittavaikutuksista ilmenee kolmen kuukauden sisällä hoidon aloittamisesta ja yli 90 % ilmenee kuuden kuukauden kuluessa.

Vakavia ihoreaktioita (severe cutaneous adverse reactions, SCARs), kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä, hengenvaarallisia systeemisiä yliherkkyysreaktioita kuten DRESS (drug rash with eosinophilia and systemic symptoms) sekä anafylaktisia reaktioita on raportoitu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Alla oleva taulukko perustuu kaikkiin eri annostusmuodoista raportoituihin haittavaikutuksiin.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Oireet: Samankaltaisia kuin muilla sulfonamideilla. Todennäköisimmin esiintyy pahoinvointia ja oksentelua. Sulfasalatsiinin yliannostus ei luultavasti aiheuta vakavaa myrkytystä, paitsi munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä.

Hoito: Varhaisessa vaiheessa tapahtuva mahahuuhtelu, runsas laskimonsisäinen nesteytys voimakkaan diureesin aikaansaamiseksi, alkalinisaatio laskimonsisäisellä natriumbikarbonaatilla. Oligurian ja anurian mahdollisuus on pidettävä mielessä. Dialyysi anurian yhteydessä. Methemoglobinemian (syanoosin) yhteydessä annetaan metyleenisinistä 1–2 mg/kg hitaasti laskimoon. Muuten oireenmukainen hoito. Vaikeassa sulfa-hemoglobinemiassa mahdollisesti verensiirto.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: ATC-koodi: A07EC01

Sulfasalatsiinin tai sen metaboliittien, 5-aminosalisyylihapon (5-ASA) ja sulfapyridiinin, vaikutustapaa tutkitaan edelleen, mutta se voi liittyä eläimillä ja in vitro -malleissa havaittuihin anti-inflammatorisiin ja/tai immuunivastetta muuntaviin ominaisuuksiin, sidekudosaffiniteettiin ja/tai seroosinesteessä, maksassa ja suolenseinämissä todettuun suhteellisen suureen sulfasalatsiinin pitoisuuteen, joka on osoitettu eläimillä tehdyissä autoradiografisissa tutkimuksissa. Kliiniset tutkimukset, joissa haavaista koliittia sairastaville annettiin sulfasalatsiinia, sulfapyridiiniä ja 5-aminosalisyylihappoa peräsuoleen, ovat osoittaneet, että terapeuttinen vaikutus saattaa pääosin perustua 5-ASA-komponenttiin. Kanta-aineen ja tärkeimpien metaboliittien suhteellista osuutta nivelreuman hoidossa ei tunneta.

In vivo -tutkimukset ovat osoittaneet, että suun kautta annetun sulfasalatsiinin kanta-aineen absoluuttinen hyötyosuus on alle 15 %. Suolessa sulfasalatsiini hajoaa suolistobakteerien vaikutuksesta sulfapyridiiniksi ja 5-aminosalisyylihapoksi. Näistä kahdesta hajoamistuotteesta sulfapyridiini imeytyy suhteellisen hyvin suolessa ja metaboloituu tehokkaasti, kun taas 5-aminosalisyylihappo imeytyy selvästi huonommin.

Imeytyminen

Kun 9 terveelle miespuoliselle tutkittavalle annettiin 1 g sulfasalatsiinia suun kautta, sulfasalatsiiniannoksesta imeytyi kanta-aineena alle 15 %. Terveillä tutkittavilla on todettu mitattavissa olevia sulfasalatsiinin pitoisuuksia seerumissa 1,5 tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta. Sulfasalatsiinin maksimipitoisuus saavutetaan 3–12 tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta, ja keskimääräinen huippupitoisuus (6 μg/ml) saavutetaan 6 tunnin kuluttua.

Sekä sulfapyridiinin että 5-aminosalisyylihapon huippupitoisuudet saavutetaan noin 10 tunnin kuluttua annosta. Tämä huippupitoisuuden saavuttamiseen kuluva pidempi aika viittaa kulkuun ruoansulatuskanavan läpi suolen alaosaan, jossa bakteerivälitteinen hajoaminen tapahtuu. Sulfapyridiini imeytyy ilmeisesti hyvin koolonista ja sen arvioitu biologinen hyötyosuus on 60 %. Samassa tutkimuksessa todettiin, että 5‑aminosalisyylihappo imeytyy selvästi huonommin ruoansulatuskanavasta ja sen arvioitu biologinen hyötyosuus on 10–30 %.

Jakautuminen

Laskimoon annetun injektion jälkeen sulfasalatsiinin laskettu kokonaisjakaantumistilavuus (Vdss) oli 7,5 ± 1,6 l. Sulfasalatsiini sitoutuu voimakkaasti albumiiniin (> 99,3 %), kun vastaavasti sulfapyridiini sitoutuu albumiiniin vain 70-prosenttisesti. Sulfapyridiinin päämetaboliitista asetyylisulfapyridiinistä noin 90 % sitoutuu plasman proteiineihin.

Biotransformaatio

Kuten edellä on todettu, suolessa sulfasalatsiini hajoaa suolistobakteerien vaikutuksesta sulfapyridiiniksi ja 5-aminosalisyylihapoksi. Suunnilleen 15 % sulfasalatsiiniannoksesta imeytyy kanta-aineena ja metaboloituu jossain määrin maksassa näiksi kahdeksi hajoamistuotteeksi. Laskimoon annetun sulfasalatsiinin havaittu puoliintumisaika plasmassa on 7,6 ± 3,4 tuntia. Sulfapyridiini metaboloituu ensisijaisesti asetylaation kautta ja muodostaa asetyylisulfapyridiiniä. Sulfapyridiinin metaboliareitti asetyylisulfapyridiiniksi määräytyy asetyloijan fenotyypin mukaan. Nopeiden asetyloijien keskimääräinen puoliintumisaika plasmassa on 10,4 tuntia ja hitaiden asetyloijien vastaava aika on 14,8 tuntia. Sulfapyridiini voi metaboloitua myös 5-hydroksisulfapyridiiniksi ja N-asetyyli-5-hydroksisulfapyridiiniksi. 5-aminosalisyylihappo metaboloituu ei-asetyloivasta fenotyypistä riippuvaisen reitin kautta N-asetyyli-5-aminosalisyylihapoksi sekä maksassa että suolessa. Koska suun kautta otetun 5-aminosalisyylihapon pitoisuus plasmassa on pieni, ei luotettavia arvioita puoliintumisajasta plasmassa ole mahdollista saada.

Eliminaatio

Imeytynyt sulfapyridiini ja 5-aminosalisyylihappo samoin kuin niiden metaboliitit eliminoituvat pääasiassa virtsaan joko vapaina metaboliitteina tai glukuronidikonjugaatteina. Suurin osa 5-aminosalisyylihaposta säilyy paksusuolen ontelossa ja erittyy 5-aminosalisyyhappona ja asetyyli-5-aminosalisyylihappona ulosteeseen. Laskimoon annetun sulfasalatsiinin laskettu puhdistuma oli 1 l/h. Munuaispuhdistuman osuudeksi arvioitiin 37 % kokonaispuhdistumasta.

Uros- ja naaraspuolisilla F344/N-rotilla ja B6C3F1-hiirillä tehtiin kahden vuoden pituiset karsinogeenisuustutkimukset, joissa käytettiin suun kautta annettavaa lääkemuotoa. Sulfasalatsiinia tutkittiin rotilla käyttäen annoksia 84 (496 mg/m²), 168 (991 mg/m²) ja 337,5 (1 991 mg/m²) mg/kg/vrk. Urosrotilla todettiin tilastollisesti merkitsevä virtsatie-epiteelin papillooman esiintyvyyden suureneminen virtsarakossa. Naarasrotista kahdella (4 %) 337,5 mg/kg:n annosta saaneella todettiin virtsatie-epiteelin papillooma munuaisessa. Rotilla todettuun virtsarakon ja munuaisten kasvaimien suurentuneeseen esiintyvyyteen liittyi myös munuaiskivien muodostuksen ja virtsatie-epiteelin hyperplasian lisääntyminen. Hiirillä tehdyssä tutkimuksessa sulfasalatsiinia tutkittiin käyttäen annoksia 675 (2 025 mg/m²), 1 350 (4 050 mg/m²) ja 2 700 (8 100 mg/m²) mg/kg/vrk. Uros- ja naarashiirillä todettu maksasoluadenoomien tai -karsinoomien esiintyvyys oli kaikilla testatuilla annoksilla merkittävästi suurempi kuin verrokkiryhmässä.

Sulfasalatsiini ei osoittautunut mutageeniseksi bakteerimutageenisuustestissä (Amesin testi) tai HGPRT-geenistä tehdyssä hiiren lymfoomasolutestissä L51784. Sulfasalatsiinin mutageeninen vaste oli kuitenkin epäselvä hiiren ja rotan luuytimen ja hiiren perfeeristen punasolujen mikrotumatestissä ja ihmisen lymfosyyttien sisarkromatidivaihdos-, kromosomipoikkeavuus- ja mikrotumatesteissä.

Rotilla tehdyissä lisääntymistutkimuksissa, joissa annos oli 800 mg/kg/vrk (4 800 mg/m²) havaittiin uroksen hedelmällisyyden heikkenemistä. Sulfasalatsiinilla hoidetuilla miehillä on kuvattu oligospermiaa ja hedelmättömyyttä. Lääkkeen käytön lopettaminen näyttää peruuttavan nämä vaikutukset.

Tärkkelys, esigelatinoitu
Povidoni
Magnesiumstearaatti
Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Ei oleellinen.

5 vuotta.

Säilytä alle 25 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

SALAZOPYRIN tabletti
500 mg (L:ei) 100 kpl (14,87 €), 300 kpl (42,01 €)

PF-selosteen tieto

100, 300 tablettia valkoisella kierrekorkilla (polypropyleeni) varustetussa muovipurkissa (polyetyleeni).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Keltaoranssi, pyöreä, kupera, jakouurteellinen tabletti, halkaisija 13,5 mm, merkintä “KPh” toisella puolella ja “101” toisella puolella.

Pakkaus on helppo avata esim. kynän avulla, jos käsien puristusvoima on heikko.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

SALAZOPYRIN tabletti
500 mg 100 kpl, 300 kpl

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202), Haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti (208).
• Peruskorvaus (40 %).

A07EC01

11.08.2020