RIMAPEN tabletti, kalvopäällysteinen 600 mg

Yksi tabletti sisältää 600 mg rifampisiinia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää sakkaroosia n. 2,1 mg.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen

Tuberkuloosi. Tuberkuloosin hoidossa rifampisiinia on käytettävä aina yhdessä muiden tuberkuloosilääkkeiden kanssa.

Tuberkuloosin hoito perustuu virallisiin ohjeisiin.

Annostus

Aikuiset

Suositusannos aikuisille on:

• 10 mg/kg (8–12 mg/kg) kerran vuorokaudessa tai kolme kertaa viikossa, enintään 600 mg vuorokaudessa.

Tavallinen annos aikuisille (> 50 kg) on 600 mg kerran vuorokaudessa.

Pediatriset potilaat

Suositusannos yli 3 kuukauden ikäisille lapsille on:

• 10–20 mg/kg kerran vuorokaudessa tai 15 mg/kg kolme kertaa viikossa, enintään 600 mg vuorokaudessa.

Lapsille, jotka painavat 25 kg tai enemmän, voidaan noudattaa aikuisten annossuositusta.

Antotapa

Lääkeannos tulee ottaa 1 tunti ennen ruokailua tai 2 tuntia ruuan jälkeen lääkeaineen riittävän imeytymisen varmistamiseksi.

Maksan ja munuaisten vajaatoiminta

Rifampisiinin annoksen pienentämistä puoleen normaalista annoksesta on harkittava kohtalaista tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 50 ml/min tai S‑Krea yli 160 mikromol/l) sairastavilla potilailla. Annoksen pienentämistä on harkittava myös maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille rifamysiineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
• Ikterus ja vakava maksavaurio tai aktiivinen, epästabiili maksasairaus
• Käyttö samanaikaisesti yhdessä sakinaviirin/ritonaviirin kanssa

Seerumin bilirubiini- ja transaminaasiarvojen kohtalainen ja ohimenevä kohoaminen on yleistä hoidon alussa eikä sillä ole yleensä kliinistä merkitystä. Annosriippuvaista hepatiittia voi kuitenkin ilmetä ja se voi johtaa kuolemaan. Siksi on tärkeää, että enimmäisannosta 600 mg/vuorokausi ei ylitetä.

Rifampisiinin aiheuttaman maksavaurion riski on lisääntynyt kroonista maksatautia sairastavilla, alkoholisteilla ja vanhuksilla sekä kun sitä käytetään yhdessä isoniatsidin tai pyratsiiniamidin kanssa. Rifampisiinin eliminaatio voi olla merkittävästi hidastunut maksan vajaatoimintaa tai sapenerityksen häiriöitä sairastavilla. Näiden potilaiden rifampisiiniannosta voidaan joutua pienentämään ja maksan transaminaasi- ja bilirubiinitasot tulee kontrolloida säännöllisesti. Lääkitys tulee lopettaa, jos epäillään rifampisiinin aiheuttamaa maksa- tai munuaisvauriota.

Tilapäistä virtsan erityksen vähenemistä, hengenahdistusta ja hemolyyttistä anemiaa on myös raportoitu kun lääkettä on otettu kolme kertaa viikossa. Oireet ovat yleensä menneet ohi kun on siirrytty kerran päivässä annosteluun.

Vakavia immunologisia reaktioita, jotka ovat johtaneet munuaisten vajaatoimintaan, hemolyysiin tai trombosytopeniaan on raportoitu potilailla, jotka ovat aloittaneet rifampisiinin käytön pitkään kestäneen tauon jälkeen. Jos tällainen harvinainen reaktio ilmenee, rifampisiinihoito pitää lopettaa välittömästi ja pysyvästi (ks. kohta Haittavaikutukset).

Aivoverenvuotoja, myös kuolemaan johtavia, on raportoitu kun rifampisiinihoitoa on jatkettu tai uudelleen aloitettu sen jälkeen kun potilaalle on ilmennyt trombosytopeniasta johtuva purppura.

Rifampisiini värjää virtsan, syljen, hampaat, kyynelnesteen ja hien oranssinpunaiseksi. Myös pehmeät piilolinssit voivat värjäytyä pysyvästi.

Porfyriaa sairastavilla rifampisiini saattaa laukaista porfyriakohtauksen.

Vakavia iho-/yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien Steven-Johnsonin oireyhtymä (SJS), toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN), yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS) ja akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP), jotka voivat olla hengenvaarallisia tai kuolemaan johtavia, on ilmennyt rifampisiinihoidon yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Eksfoliatiivinen dermatiitti on yleisempää HIV-positiivisilla tuberkuloosipotilailla.

Paradoksaaliset reaktiot hoidon aikana

Antimikrobihoidon aikana voi paradoksaalisesti ilmetä mykobakteeri-infektion ohimenevää pahenemista, elpyvän immuniteetin tulehdusoireyhtymää (IRIS) tai uusia tautipesäkkeitä. Paradoksaaliset reaktiot ja IRIS ovat mahdollisia etenkin potilailla, joilla on samanaikaisesti tuberkuloosi ja HIV-infektio ja jotka aloittavat antiretroviraalisen lääkityksen.

Vaikka tuberkuloosin oireet olisivat parantuneet Rimapen-hoidon aikana, ne voivat pahentua uudelleen. Potilailla on havaittu olemassa olevien tautipesäkkeiden kliinistä tai radiologista pahenemista tai uusien tautipesäkkeiden kehittymistä ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana tuberkuloosihoidon aloittamisesta. Bakteeriviljelyt ovat yleensä negatiivisia, eikä paradoksaalisia reaktioita pidä sekoittaa hoidon epäonnistumiseen.

Paradoksaalisen reaktion syy on epäselvä, mutta mahdolliseksi syyksi epäillään liiallista immuunireaktiota. Jos paradoksaalista reaktiota epäillään, on tarvittaessa aloitettava oireenmukainen hoito liiallisen immuunireaktion vaimentamiseksi. Lisäksi suositellaan suunnitellun tuberkuloosin yhdistelmähoidon jatkamista.

Potilaita on kehotettava hakeutumaan välittömästi lääkäriin, jos oireet pahenevat. Oireet ovat yleensä spesifisiä kudoksille, joissa tuberkuloosipesäkkeitä esiintyy. Mahdollisia yleisoireita ovat yskä, kuume, väsymys, hengenahdistus, päänsärky, ruokahaluttomuus, painon lasku tai heikkous (ks. kohta Haittavaikutukset).

Antiretroviraalisten HIV-lääkkeiden (non-nukleosidiset käänteiskopioijaentsyymin estäjät ja proteaasin estäjät) samanaikainen käyttö yhdessä rifampisiinin kanssa voi heikentää antiretroviraalisten lääkkeiden tehoa ja lisätä toksisuusriskiä. Lääkkeiden samanaikaista käyttöä ei suositella. Sakinaviiria/ritonaviiria ei pidä käyttää yhdessä rifampisiinin kanssa. Mikäli näitä kolmea lääkettä käytetään yhdessä, on olemassa vaikean maksatoksisuuden riski (ilmenee maksan transaminaasiarvojen nousuna) (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset)

Rifampisiinilla on entsyymejä indusoiva vaikutus ja se voi kiihdyttää endogeenisten aineiden metaboliaa. Tällaisia aineita ovat esim. lisämunuaisen erittämät hormonit, kilpirauhashormonit ja D-vitamiini.

Rifampisiini voi aiheuttaa K-vitamiinista riippuvan veren hyytymishäiriön ja vakavan verenvuodon (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaita, joilla on erityinen riski verenvuotoon, on seurattava laboratoriokokein veren hyytymishäiriön varalta ja K-vitamiinilisää on harkittava tarvittaessa (K-vitamiinin puutos, hypoprotrombinemia).

Apuaineet

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi- imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin puutos, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Rifampisiini on merkittävä maksan mikrosomaalista entsyymijärjestelmää (sytokromi P 450) indusoiva lääkeaine. Rifampisiini indusoi CYP‑entsyymejä (esim. CYP3A4, CYP2C8, CYP2C9, CYP2C19, CYP1A2, CYP2B6) ja sekä muita entsyymejä (esim. UDP-glukuronyylitransferaasi (UGT), sulfotransferaasi, karboksyyliesteraasi) ja kuljetusproteiineja (esim. P-glykoproteiini, monilääkeresistenssiin liittyvä proteiini 2). Entsyymi-induktion seurauksena rifampisiini nopeuttaa monien muiden samanaikaisesti käytettävien lääkeaineiden metaboliaa, pienentää niiden pitoisuuksia plasmassa ja heikentää niiden farmakologisia vaikutuksia. Jos tällaisten lääkeaineiden annoksia on lisätty rifampisiinilääkityksen aikana, niitä tulee pienentää, kun rifampisiinilääkitys lopetetaan.

Samanaikainen rifampisiinin käyttö voi pienentää mm. alla mainittujen lääkeaineiden pitoisuuksia. Lista ei ole kaikenkattava ja siksi yhteisvaikutuksen mahdollisuus rifampisiinin kanssa on aina tarkistettava.

^*) Antiretroviraalisten HIV-lääkkeiden (non-nukleosidiset käänteiskopioijaentsyymin estäjät ja proteaasin estäjät) samanaikainen käyttö yhdessä rifampisiinin kanssa voi heikentää antiretroviraalisten lääkkeiden tehoa ja lisätä toksisuusriskiä. Lääkkeiden samanaikaista käyttöä ei suositella.

Kliinisessä tutkimuksessa, jossa arvioitiin rifampisiinin (600 mg kerran päivässä) ja sakinaviirin (1000 mg) yhteisvaikutuksia ritonaviirin (100 mg kahdesti päivässä) kanssa terveillä vapaaehtoisilla, todettiin vaikeaa maksasolutoksisuutta ja transaminaasiarvojen kohoamista jopa yli 20 kertaa normaaliarvojen ylärajan suuruisiksi, kun valmisteita oli käytetty yhdessä 1–5 päivän ajan. Vaikean maksatoksisuusriskin vuoksi sakinaviiria/ritonaviiria ei tule käyttää yhdessä rifampisiinin kanssa.

Rifampisiinin samanaikaista käyttöä yhdessä muiden antibioottien kanssa, jotka voivat aiheutta K-vitamiinista riippuvia häiriöitä veren hyytymiseen, tulisi välttää, koska samanaikainen käyttö voi johtaa vakaviin, jopa kuolemaan johtaviin hyytymishäiriöihin etenkin suurilla annoksilla.

Rifampisiini saattaa vähentää hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden vaikutuksia. Mekaanista ehkäisyä suositellaan rifampisiinihoidon aikana sekä vähintään kuukauden ajan hoidon päättymisen jälkeen.

Probenesidi estää rifampisiinin eritystä munuaisten kautta.

Moksifloksasiinin käyttö yhdessä rifampisiinin ja isoniatsidin kanssa vähensi moksifloksasiinialtistusta noin 30 %. Jos lääkkeitä käytetään samanaikaisesti, moksifloksasiinin annosta voi olla tarpeen muuttaa.

Rifampisiini saattaa pienentää morfiinin plasmapitoisuutta. Morfiinin kipua lieventävää vaikutusta on seurattava ja sen annoksia muutettava rifampisiinihoidon aikana ja sen jälkeen.

Foolihapon ja B₁₂‑vitamiinin mikrobiologinen määritys voi häiriintyä rifampisiinihoidon vaikutuksesta.

Röntgenvarjoaineen ja sulfobromoftaleiinin erittyminen sappeen voi vähentyä rifampisiinihoidon aikana.

Rifampisiinia voidaan käyttää raskauden aikana vain, jos se on erityisen perusteltua. Raskauden viimeisten viikkojen aikainen rifampisiinihoito on aiheuttanut hypoprotrombinemiasta johtuvia verenvuotoja sekä äidille että lapselle. Niitä voidaan ehkäistä antamalla heille K‑vitamiinia.

Koska rifampisiinia erittyy ihmisen rintamaitoon, imettämistä ei suositella Rimapen-hoidon aikana.

Rifampisiini ei tiettävästi vaikuta ajokykyyn eikä kykyyn käyttää koneita.

Rifampisiini on yleensä hyvin siedetty. Erilaisia haittavaikutuksia ilmenee n. 4 %:lla potilaista.

Merkittävin haittavaikutus on maksatulehdus ja siihen liittyvä keltaisuus. Maksavaurio kehittyy hyvin harvoin tervemaksaisille, ja yleensä taustalla onkin aikaisempi maksasairaus, alkoholismi tai korkea ikä. Isoniatsidin tai pyratsiiniamidin samanaikainen käyttö lisää maksavaurion riskiä. Maksavaurio voi pahimmillaan olla kuolemaan johtava.

Rifampisiinin intermittoiva anto suurina annoksina alle kaksi kertaa viikossa altistaa immunologiselta pohjalta syntyvälle oireyhtymälle, jonka oireita ovat kuume, lihaskivut, vilunväristykset, verenkuvan muutokset ja munuaisvaurio.

Aivoverenvuotoja, myös kuolemaan johtavia, on raportoitu kun rifampisiinihoitoa on jatkettu tai uudelleen aloitettu sen jälkeen kun potilaalle on ilmennyt trombosytopeniasta johtuva purppura.

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

*) Paradoksaaliseksi reaktioksi kutsutaan tuberkuloosin oireiden uusiutumista tai uusien tuberkuloosioireiden, fyysisten ja radiologisten merkkien ilmaantumista potilaalle, jonka tila on aiemmin parantunut asianmukaisella tuberkuloosilääkityksellä. Paradoksaalinen reaktio todetaan sen jälkeen, kun on poissuljettu potilaan huono hoitomyöntyvyys, lääkeresistenssi, tuberkuloosilääkityksen haittavaikutukset ja sekundaariset bakteeri- tai sieni-infektiot.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Myrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, päänsärky, vatsakivut, ripuli, kutina ja ihon oranssinpunainen pigmentoituminen. Hyvin suuret annokset voivat lamata keskushermoston toimintaa. Spesifistä hoitoa ei ole, joten myrkytyksen hoito on lähinnä oireenmukaista. Hemodialyysi nopeuttaa rifampisiinin erittymistä.

Letaali annos aikuiselle on n. 15 g.

Pediatriset potilaat

Rifampisiinia 100 mg/kg 1–4‑vuotiailla lapsilla on aiheuttanut myrkytykselle tyypillisiä ihoreaktioita.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: mykobakteerilääkkeet, antibiootit. ATC-koodi: J04AB02

Rifampisiini on rifamysiineihin kuuluva bakterisidisesti vaikuttava antibiootti. Rifampisiini estää DNA-riippuvaista RNA-polymeraasia, jolloin bakteerien RNA:n transkriptio estyy. Pienin mykobakteerien kasvua estävä rifampisiinipitoisuus (MIC) on 0,1–2 mikrog/ml. Vasta hyvin suuri rifampisiinipitoisuus saattaa estää hieman eukaryoottisten solujen RNA-synteesiä. Bakteerien kasvun estoon verrattuna 500–1000-kertaisina pitoisuuksina rifampisiini estää myös eräitä DNA-viruksia.

Rifampisiinin tärkein ominaisuus on sen teho Mycobacterium tuberculosikseen ja muihin mykobakteereihin. Sille herkkiä ovat myös mm. Stafylokokit, streptokokit, neisseriat, hemofilukset, Legionella pneumophila ja Clamydia trachomatis. Laajakirjoisuudesta huolimatta rifampisiinia on käytetty lähes yksinomaan tuberkuloosin, myöhemmin myös lepran hoitoon.

Rifampisiiniresistenssi johtuu yleensä mutaation seurauksena syntyneestä muutoksesta mykobakteerin RNA-polymeraasin rakenteessa. Resistenssi kehittyy tavallisesti nopeasti, minkä takia rifampisiinia käytetäänkin aina yhdessä muiden tuberkuloosilääkkeiden kanssa.

Rifampisiini imeytyy hyvin ruuansulatuskanavasta. Ruoka voi vähentää ja hidastaa imeytymistä. Rifampisiinin ensivaiheen metabolian asteesta esiintyy vaihtelevia tietoja. Rifampisiinin huippupitoisuus plasmassa (7–10 mikrog/ml) saavutetaan 2–4 tunnissa 600 mg:n kerta-annoksella. Se jakautuu laajasti elimistöön (V_d on n. 1 l/kg), läpäisee istukan ja erittyy ihmisen rintamaitoon.

Aivokalvontulehduksen yhteydessä rifampisiini kulkeutuu myös aivoihin. Lääkeaineesta on sitoutuneena plasman proteiineihin n. 80 %. Rifampisiini metaboloituu maksassa lähinnä deasetylaation ja hydroksylaation kautta. Deasetyloitunut metaboliitti on täysin aktiivinen. Rifampisiinilla on merkittävää enterohepaattista kiertoa. Rifampisiini indusoi omaa ja monien muiden aineiden metaboliaa. Lääkeaineen oma puoliintumisaika plasmassa lyheneekin ensimmäisen 2 hoitoviikon aikana n. 40 % ja on täyden induktion aikana 2–3 tuntia. Puoliintumisaika pitenee maksan vajaatoiminnassa. Annoksesta n. 30 % erittyy munuaisten kautta virtsaan ja n. 60 % ulosteeseen, noin puolet tästä muuttumattomana lääkeaineena.

Eläinkokeissa organogeneesivaiheessa käytetty rifampisiini on lisännyt luuston kehityshäiriöitä. Rifampisiinin oraalinen LD₅₀-annos jyrsijöillä on 1–2 g/kg. Suuret rifampisiiniannokset ovat aiheuttaneet maksaan kohdistuvia haittavaikutuksia rotilla, kaneilla ja apinoilla. Annoksella 150 mg/kg rifampisiini on ollut teratogeeninen (luuston epämuodostumia ja spina bifidaa) rotilla ja hiirillä.

Tablettiydin

Povidoni

Krospovidoni

Polysorbaatti 80

Glyseroli 85 %

Risiiniöljy, hydrattu

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste

Hypromelloosi

Sakkaroosi

Punainen rautaoksidi (E172)

Magnesiumstearaatti

Polysorbaatti 80

Glyseroli 85 %

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä huoneenlämmössä (15–25 °C).

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

RIMAPEN tabletti, kalvopäällysteinen
600 mg (J) 30 kpl (92,42 €), 100 kpl (283,93 €)

PF-selosteen tieto

Ruskea lasitölkki (tyyppi III), alumiinikierrekorkki; 30 ja 100 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Punaruskea, jakouurteellinen, kalvopäällysteinen kapselitabletti, pituus noin 19 mm, leveys noin 7,3 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

RIMAPEN tabletti, kalvopäällysteinen
600 mg 30 kpl, 100 kpl

• Peruskorvaus (40 %).

J04AB02

13.01.2023