OXIKLORIN tabletti, kalvopäällysteinen 100 mg, 300 mg

Yksi 100 mg:n tabletti sisältää 100 mg:aa hydroksiklorokiinisulfaattia.

Yksi 300 mg:n tabletti sisältää 300 mg:aa hydroksiklorokiinisulfaattia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

100 mg tabletissa on 28,5 mg laktoosia (monohydraattina).

300 mg tabletissa on 85,5 mg laktoosia (monohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti, kalvopäällysteinen

Aikuiset:

• Nivelreuma.
• Diskoidi ja systeeminen lupus erythematosus.
• Valoherkkyysihottumat.

Pediatriset potilaat:

• Lastenreuma (yhdistettynä muihin hoitoihin).
• Diskoidi ja systeeminen lupus erythematosus.

Annostus

Hoidossa käytetään pienintä tehokasta annosta, yleensä 4–6 mg/kg/vrk. Ihannepainoa kohti laskettu vuorokausiannos ei saa ylittää 6,5 mg:aa/kg. Oxiklorin otetaan mieluiten aterian yhteydessä.

Aikuiset

Yleensä 200–400 mg/vrk, hoidon alussa voi antaa 400–600 mg/vrk 4–6 viikon ajan hoitovasteen saamisen nopeuttamiseksi, jolloin vuorokausiannos on syytä jakaa kahteen antokertaan.

Pediatriset potilaat

Annos 5–6 mg/kg/vrk. Ihannepainoa kohti laskettu vuorokausiannos ei saa ylittää 6,5 mg:aa/kg.

• Porfyria.
• Psoriaasi.
• Retinopatia.
• Vaikea munuaisten vajaatoiminta.
• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, 4-aminokinoliineille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Munuaisten vajaatoiminnassa hydroksiklorokiinin annosta on pienennettävä; annos on korkeintaan 75 mg/vrk kun kreatiniinipuhdistuma (C_cr) on 20–50 ml/min, 50 mg/vrk kun C_cr on 10–20 ml/min. Hydroksiklorokiinia ei pidä käyttää lainkaan, kun C_cr on alle 10 ml/min.

Maksatoksisuus

Hydroksiklorokiini kertyy maksaan ja maksatoksisuutta saattaa esiintyä. Vakavia lääkkeen aiheuttamia maksavaurioita (DILI), mukaan lukien maksasoluvaurio, kolestaattinen maksavaurio, akuutti hepatiitti, sekamuotoinen hepatosellulaarinen/kolestaattinen maksavaurio ja fulminantti maksan vajaatoiminta (mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset), on raportoitu hydroksiklorokiinin käytön aikana.

Riskitekijöihin voivat kuulua ennestään olemassa oleva maksasairaus tai altistavat tilat, kuten uroporfyrinogeenidekarboksylaasin puutos tai samanaikainen maksatoksinen lääkitys.

Välitön kliininen arviointi ja maksan toimintakokeet ovat tarpeen, jos potilas kertoo oireista, jotka voivat viitata maksavaurioon. Jos potilaalla on merkittäviä maksan toiminnan poikkeavuuksia (ks. kohta Haittavaikutukset), lääkärin on arvioitava hyötyjä/riskejä, jotka aiheutuvat hoidon jatkamisesta.

Erityistä varovaisuutta on noudatettava, jos potilas on alkoholisti.

Hepatiitti B:n uudelleenaktivoituminen

B-hepatiittiviruksen uudelleenaktivoitumista on raportoitu potilailla, joita on hoidettu hydroksiklorokiinilla yhdessä muiden immunosuppressanttien kanssa.

Perusteellinen oftalmologinen tutkimus on syytä tehdä ennen hydroksiklorokiinihoidon aloittamista, vuosittain hoidon kestäessä ja mahdollisten näköhäiriöiden ilmaantuessa. Jos tutkimuksessa havaitaan retinopatian oireita, hoito on keskeytettävä.

Hydroksiklorokiiniä saaneilla potilailla on raportoitu mahdollisesti pysyviä sydämeen kohdistuvia haittavaikutuksia kuten kardiomyopatiaa, johtumishäiriöitä sekä rytmihäiriöitä kuten QT‑ajan pidentymistä ja kääntyvien kärkien takykardiaa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset, Haittavaikutukset ja Yliannostus). Potilasta on seurattava sydänhaittojen merkkien ja oireiden varalta (esim. johtumishäiriöt) ja hoito on lopetettava, jos sydänhaittoja ilmenee.

Annettaessa hydroksiklorokiinia glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutetta potevalle on noudatettava varovaisuutta hemolyysivaaran vuoksi.

Verenkuva on syytä tarkistaa satunnaisesti hoidon aikana.

Sairauksien vaikeutumisen mahdollisuuden vuoksi hydroksiklorokiinihoitoa maanikoille ja epileptikoille on syytä välttää.

Varovaisuutta on noudatettava jos potilaalla on gastrointestinaalikanavan sairauksia, neurologisia sairauksia, verenkuvamuutoksia tai ihosairauksia.

Pikkulapset ovat erityisen herkkiä 4-aminokinolonien toksisille vaikutuksille (ks. kohta Yliannostus). Potilasta on varoitettava, että tabletit on pidettävä lasten ulottumattomissa.

Hydroksiklorokiinin on osoitettu aiheuttavan vaikeaa hypoglykemiaa sekä diabetespotilailla että potilailla, joilla ei ole verensokeria alentavaa lääkitystä. Vaikeaan hypoglykemiaan voi liittyä hengenvaarallinen tajunnan menetys. Potilaita on varoitettava hydroksiklorokiinihoitoon liittyvästä hypoglykemian riskistä ja kerrottava hypoglykemiaan viittaavista merkeistä ja oireista. Jos potilaalla ilmenee hoidon aikana hypoglykemiaan viittaavia oireita, verensokeri on mitattava ja hoito arvioitava tarvittaessa uudelleen. Hypoglykemian riski on huomioitava etenkin hoidettaessa diabeetikoita, joilla on verensokeria alentava lääkitys (ks. kohta Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Itsemurhakäyttäytyminen ja psyykkiset häiriöt

Itsemurhakäyttäytymistä ja psyykkisiä häiriöitä on ilmoitettu joillakin potilailla, joita on hoidettu hydroksiklorokiinilla (ks. kohta Haittavaikutukset). Psyykkiset haittavaikutukset ilmenevät yleensä ensimmäisen kuukauden kuluessa hydroksiklorokiinihoidon aloittamisesta. Niitä on ilmoitettu myös potilailla, joilla ei ole aiemmin ollut psyykkisiä häiriöitä. Potilaita on neuvottava hakeutumaan nopeasti hoitoon, jos heillä on psyykkisiä oireita hoidon aikana.

Vakavat ihoon kohdistuvat haittavaikutukset

Hydroksiklorokiinihoidon aikana ilmenneistä vakavista ihoon kohdistuvista haittavaikutuksista, mukaan lukien yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS), akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP), Stevens–Johnsonin oireyhtymä (SJS) ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN), on tehty ilmoituksia. Potilaat, joilla ilmenee vakavia ihoreaktioita, voivat tarvita sairaalahoitoa, koska nämä haitat voivat olla hengenvaarallisia ja johtaa kuolemaan. Jos potilaalle kehittyy vakaviin ihoreaktioihin viittaavia merkkejä ja oireita, hydroksiklorokiinihoito on lopetettava heti ja vaihtoehtoista hoitoa on harkittava.

Apuaineet

Tabletit sisältävät laktoosia (ks. kohta Vaikuttavat aineet ja niiden määrät). Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkevalmistetta.

Muiden lääkeaineiden vaikutukset hydroksiklorokiinin farmakokinetiikkaan

• Antasidit ja kaoliini vähentävät 4-aminokinoliinien imeytymistä. Antasidit suositellaan otettavaksi aikaisintaan 4 tuntia ennen tai jälkeen Oxiklorinin.
• Simetidiini saattaa estää hydroksiklorokiinin metaboliaa.

Hydroksiklorokiinin vaikutukset muiden lääkeaineiden farmakokinetiikkaan

• Hydroksiklorokiini lisää plasman metotreksaattipitoisuutta, kombinaatiohoidossa metotreksaatin haittavaikutukset saattavat lisääntyä.
• Hydroksiklorokiinin käyttö voi nostaa digoksiinin ja metoprololin pitoisuuksia plasmassa.
• Hydroksiklorokiini kuuluu 4-aminokinoliinien ryhmään. Tämän ryhmän lääkkeet voivat nostaa samanaikaisesti käytetyn siklosporiinin pitoisuutta.

Muut yhteisvaikutukset

• Hydroksiklorokiinin käytön yhteydessä on raportoitu QT-ajan pidentymistä ja kääntyvien kärkien takykardiaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Tämän vuoksi varovaisuuta on noudatettava, jos hydroksiklorokiinia käytetään yhdessä muiden QT-aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa, sillä additiivinen QT-aikaa pidentävä vaikutus voi johtaa hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin, mukaan lukien kääntyvien kärkien takykardia. Yhteisvaikutuksen mahdollisuus on tarkistettava ennen lääkkeen määräystä.
• Hydroksiklorokiini voi alentaa verensokeria ja siten tehostaa insuliinin ja suun kautta otettavien verensokeria alentavien lääkkeiden kuten esim. glibenklamidin vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset).
• Kullan käyttö samanaikaisesti 4-aminokinoliinien kanssa saattaa lisätä ihoon kohdistuvien haittavaikutusten vaaraa.
• Klorokiinin hermo-lihassalpaus voimistuu aminoglykosidien vaikutuksesta. Tämä riski on huomioitava myös hydroksiklorokiinia käytettäessä.
• Auringonvalo lisää 4-aminokinoliinihoitoon liittyvän retinopatian vaaraa.
• Yhteiskäytössä karbamatsepiinin ja valproaatin teho voi heikentyä.
• Yhteiskäytössä sekä hydroksiklorokiinin että penisillamiinin (reumalääke) teho voi heikentyä.
• Hydroksiklorokiini saattaa heikentää neostigmiinin ja pyridostigmiinin tehoa.
• Rabiesrokotteiden aiheuttama immunoresponssi saattaa heikentyä yhteiskäytössä hydroksiklorokiinin kanssa
• Mahdollinen additiivinen vaikutus on huomioitava, jos potilaalla on muu samanaikainen lääkitys, johon liittyy retinopatian riski (esim. tamoksifeeni).

Raskaus

Väestöpohjainen kohorttitutkimus sisälsi tiedot 2 045 raskaudenaikaisesta hydroksiklorokiinialtistuksesta. Tutkimuksen tiedot viittaavat siihen, että suhteellinen riski (RR) kasvoi hieman synnynnäisille epämuodostumille, jotka liittyvät hydroksiklorokiinialtistukseen ensimmäisellä raskauskolmanneksella (n = 112 tapausta). Kun vuorokausiannos oli ≥ 400 mg, RR oli 1,33 (95 % CI, 1,08–1,65). Kun vuorokausiannos oli < 400 mg, RR oli 0,95 (95 % CI, 0,60–1,50).

Rakenteellisesti sukua olevalla klorokiinilla tehdyt eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymistoksisuutta emon saamilla suurilla annoksilla. Ihmisillä hydroksiklorokiini läpäisee istukan ja hydroksiklorokiinin pitoisuudet sikiön veressä ovat samankaltaiset kuin äidillä. Hydroksiklorokiinia on vältettävä raskauden aikana, paitsi silloin kun lääkärin arvion mukaan yksilölliset mahdolliset hyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset riskit. Jos hydroksiklorokiinihoito on tarpeen raskauden aikana, on käytettävä pienintä tehokasta annosta. Jos hoitoa jatketaan raskauden aikana, hydroksiklorokiinin turvallisuusprofiili, erityisesti silmään kohdistuvat haittavaikutukset on otettava huomioon lapsen seurannassa.

Imetys

Hydroksiklorokiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Oxiklorin on vasta-aiheista rintaruokinnan aikana (ks. kohta Vasta-aiheet).

Hydroksiklorokiinilla ei yleensä ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Toisinaan ilmaantuvat keskushermostohaittavaikutukset ja huimaus sekä pitkäaikaishoidossa ilmaantuvat näköhaittavaikutukset voivat kuitenkin heikentää ajo- ja koneenkäyttökykyä.

Hydroksiklorokiinin haittavaikutuskirjo on samankaltainen kuin klorokiinin. Retinopatian ja sarveiskalvon samentumien vaara on kuitenkin pienempi kuin klorokiiniä käytettäessä.

Hydroksiklorokiinin pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa retinopatiaa. Se voi varhaisvaiheessa korjaantua, mutta on myöhemmin yleensä palautumaton. Vaurio voi aluksi olla oireeton, myöhemmin voi ilmaantua näön sumenemista, värinäön heikentymistä sekä ajoittaisia tai pysyvämpiä näkökenttäpuutoksia. Retinopatian riski on vähäinen, kun vuorokausiannos on pienempi kuin 6,5 mg/kg ihannepainoa kohden laskettuna ja hoito kestää korkeintaan 10 vuotta. Retinopatia voi pahentua vielä hoidon keskeyttämisen jälkeen. Pitkäaikaishoidossa hydroksiklorokiinin sarveiskalvokertymiä ilmaantuu noin 10 %:lle hoidetuista. Ne ovat reversiibeleitä ja yleensä oireettomia. Hoidon alkuun voi liittyä akkommodaatiovaikeutta.

Pahoinvointi ja vatsakivut ovat melko tavallisia, ripulia voi ilmetä. Maha-suolikanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia voi vähentää ottamalla lääkkeen ruokailun yhteydessä.

Haittavaikutuksien yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

*Akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi (AGEP) on erotettava psoriaasista, vaikka hydroksiklorokiini saattaa pahentaa psoriaasia. Siihen voi liittyä kuumetta ja hyperleukosytoosia. Hoitotulos on yleensä suotuisa, kun hydroksiklorokiinihoito lopetetaan.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‑haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‑sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Yliannostuksesta johtuvia kuolemia on kuvattu. 4-aminokinolonien yliannostus on vaarallista etenkin pikkulapsille. Jopa 1–2 gramman yliannostus on johtanut kuolemaan. Akuutin yliannostuksen tavallisia oireita ovat jopa minuuttien kuluessa ilmaantuva päänsärky, huimaus, tajunnan häiriöt, kouristukset, tinnitus, väsyneisyys, näköhäiriöt, pahoinvointi ja ripuli. Verenkierron ja hengityksen lama voi kehittyä nopeasti. QRS‑kompleksin leventyminen, hitaat rytmihäiriöt, eteis‑kammiokatkos, nodaalinen rytmi, kammiotakykardia, kammiovärinä ja asystole ovat mahdollisia. Vakavat rytmihäiriöt voivat kestää useita vuorokausia. Aivopaineen nousua, hypokalemiaa, hypokalsemiaa ja metabolista asidoosia on raportoitu. Kuolema seuraa usein 1–3 tunnissa.

Hoito

Lääkehiiltä on annettava nopeasti ja riittävästi (50–100 g). Tämä estää tehokkaasti hydroksiklorokiinin imeytymistä. Maha- ja suolenhuuhtelu voivat vähentää imeytymistä. Hemoperfuusio voi hieman nopeuttaa eliminaatiota, tehostetun diureesin teho on vähäinen, dialyysihoidolla ei voida nopeuttaa hydroksiklorokiinin poistumista. Diatsepaami (ad 2 mg/kg i.v., hengityslaman vaara!) ja adrenaliini (200 nanog/kg/minuutti) lieventävät klorokiinin ja todennäköisesti myös hydroksiklorokiinin sydäntoksisuutta. Hypotensioon voidaan käyttää myös dopamiinia ja noradrenaliinia. Muuten hoito on oireenmukaista. On syytä varautua sydämen tahdistukseen.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Alkueläimiin vaikuttavat lääkeaineet, aminokinoliinijohdokset, ATC‑koodi: P01BA02.

Hydroksiklorokiini pienentää reumatekijän ja kiertävien immuunikompleksien määrää. Sen täsmällistä vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta se sitoutuu voimakkaasti DNA:han sekä vähentää interleukiini 1:n tuotantoa ja valkosolujen kemotaksista. Vapaiden radikaalien neutraloinnista, lyyttisten entsyymien vapautumisen vähentymisestä, fosfolipaasi A2:n inhibitiosta ja imusolujen proliferaation ja vasta-aineentuoton estosta on viitteitä. Kliinisesti hydroksiklorokiini vähentää artriitin oireita ja hidastaa taudin etenemistä. Se on tehokas varsinkin nivelreuman varhaisvaiheessa ja nonerosiivisessa taudissa. Edullinen vaikutus ilmaantuu hitaasti, useiden kuukausien kuluessa. Hydroksiklorokiini myös vähentää sekä diskoidia että systeemistä lupusta sairastavien ja valoihottumaa potevien oireita.

Hydroksiklorokiini imeytyy lähes täydellisesti suun kautta otettuna. Sen absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 70–80 %. Hydroksiklorokiini saattaa metaboloitua polymorfisen CYP 2D6‑entsyymin välityksellä; metaboliitit ovat desetyylihydroksiklorokiini, desetyyliklorokiini ja bisdesetyyliklorokiini. Hydroksiklorokiini jakaantuu elimistössä laajalle, mutta hitaasti. Se kertyy erityisesti silmän sädekehään ja suonikalvoon, jossain määrin myös pernaan, keuhkoihin, maksaan ja munuaisiin. Hydroksiklorokiini eliminoituu sekä maksan että munuaisten kautta. Sen puoliintumisaika on noin 40 vrk.

Hydroksiklorokiini ei lisää kasvainten vaaraa. Sen LD₅₀ on hiirelle 1,9 g/kg p.o. ja 45 mg/kg i.v.

Tablettiydin

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

Talkki

Magnesiumstearaatti

Liivate

Kalvopäällyste

Hypromelloosi

Propyleeniglykoli

Talkki

Titaanidioksidi (E171)

Ei oleellinen.

2 vuotta.

Säilytä alle 25 °C alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

OXIKLORIN tabletti, kalvopäällysteinen
100 mg 100 kpl (11,33 €)
300 mg 100 kpl (29,63 €)

PF-selosteen tieto

HDPE-tölkki ja HDPE-suljin, 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, halkaisija 100 mg tabletilla n. 7 mm ja 300 mg tabletilla n. 11 mm.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

OXIKLORIN tabletti, kalvopäällysteinen
100 mg 100 kpl
300 mg 100 kpl

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202).
• Peruskorvaus (40 %).

P01BA02

29.03.2023