Vertaa PF-selostetta

MIRCERA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Lääketurva

Riskienminimointimateriaalit

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Mircera 30 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 30 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 100 mikrogrammaa/ml.

Mircera 40 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 40 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 133 mikrogrammaa/ml.

Mircera 50 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 50 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 167 mikrogrammaa/ml.

Mircera 60 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 60 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 200 mikrogrammaa/ml.

Mircera 75 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 75 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 250 mikrogrammaa/ml.

Mircera 100 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 100 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 333 mikrogrammaa/ml.

Mircera 120 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 120 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 400 mikrogrammaa/ml.

Mircera 150 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 150 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 500 mikrogrammaa/ml.

Mircera 200 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 200 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 667 mikrogrammaa/ml.

Mircera 250 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 250 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 833 mikrogrammaa/ml.

Mircera 360 mikrogrammaa/0,6 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
Yksi esitäytetty ruisku sisältää 360 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 600 mikrogrammaa/ml.

Vahvuus ilmoittaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑molekyylin proteiiniosan määrän glykosylaatiota huomioimatta.

*Yhdistelmä-DNA-tekniikalla CHO-soluissa (Chinese Hamster Ovarian) tuotetun proteiinin ja lineaariseen metoksipolyetyleeniglykolin (PEG) kovalenttinen konjugaatti.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan tehoa ei tule verrata toiseen saman terapeuttisen luokan pegyloituun tai pegyloimattomaan proteiiniin. Lisätietoja, ks. kohta Farmakodynamiikka.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku (injektioneste).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Aikuisten krooniseen munuaistautiin liittyvän oireisen anemian hoito (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Ehto

Hoito on aloitettava munuaisten vajaatoiminnan hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Annostus ja antotapa

Mircera-hoito on aloitettava munuaisten vajaatoiminnan hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Annostus

Oireisen anemian hoito aikuispotilailla, joilla on krooninen munuaistauti

Anemian oireet ja seuraukset voivat vaihdella iän, sukupuolen ja yleisen tautitaakan mukaan: Lääkärin arvio yksittäisen potilaan taudin kulustaja kliinisestä tilasta on välttämätön. Mirceraa annetaan joko ihon alle tai laskimoon hemoglobiiniarvon nostamiseksi korkeintaan 12 g:aan/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l). Potilaille, jotka eivät saa hemodialyysihoitoa, suositellaan ihonalaista injektiota perifeeristen laskimopistosten välttämiseksi.

Potilaskohtaisen vaihtelevuuden vuoksi yksittäisen henkilön havaittu hemoglobiiniarvo voi satunnaisesti olla yli tai alle hemoglobiiniarvon tavoitetason. Hemoglobiiniarvon vaihtelevuuteen on puututtava annosta muuttamalla huomioiden hemoglobiiniarvon tavoitetaso 10-12 g/dl (100 - 120 g/l) (6,21 mmol/l – 7,45 mmol/l). Jatkuvaa yli 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l) hemoglobiinitasoa tulee välttää. Alla esitetään ohjeistus sopivan annoksen säätämiseksi, kun hemoglobiinarvo ylitttää 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l).

Hemoglobiiniarvon nousua yli 2 g/dl (20 g/l) (1,24 mmol/l) neljän viikon jakson aikana on vältettävä. Sellaisessa tapauksessa annosta on muutettava ohjeiden mukaisesti.

Potilaita on seurattava huolella, jotta voidaan varmistaa pienimmän mahdollisen tehokkaan Mircera-annoksen käyttö anemiaoireiden hoidossa siten, että hemoglobiinipitoisuus pysyy samalla enintään arvossa 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l).

Mircera-annoksen suurentamisessa pitää olla varovainen, jos potilaalla on krooninen munuaisten vajaatoiminta. Jos potilaan hemoglobiinipitoisuuden vaste Mircera-hoitoon on huono, muut mahdolliset syyt huonoon vasteeseen on otettava huomioon (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Hemoglobiiniarvoa tulisi seurata kahden viikon välein, kunnes vakaa taso on saavutettu, ja sen jälkeen määräajoin.

Potilaat, jotka eivät saa erytropoieesia stimuloivia aineita (ESA):

Jotta hemoglobiiniarvo nousee tason 10 g/dl (100 g/l) (6,21 mmol/l) yläpuolelle, suositeltu aloitusannos potilaille, jotka eivät saa dialyysihoitoa, on 1,2 mikrogrammaa/kg kerran kuukaudessa kertainjektiona ihon alle.

Dialyysipotilaille tai potilaille, jotka eivät saa dialyysihoitoa, voidaan aloitusannos 0,6 mikrogrammaa/kg vaihtoehtoisesti annostella kahden viikon välein kertainjektiona laskimoon tai ihon alle.

Annosta voidaan suurentaa noin 25 % edellisestä annoksesta, jos hemoglobiiniarvo on noussut hitaammin kuin 1,0 g/dl (10 g/l) (0,621 mmol/l) kuukaudessa. Annosta voidaan nostaa edelleen 25 % kuukauden välein, kunnes yksilöllinen hemoglobiinin tavoitetaso on saavutettu.

Jos hemoglobiinipitoisuus suurenee enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l) (1,24 mmol/l) kuukauden aikana tai jos hemoglobiini nousee lähelle arvoa 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l), annosta on pienennettävä noin 25 %. Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, hoito on keskeytettävä, kunnes hemoglobiini alkaa laskea, jolloin hoito aloitetaan uudelleen annoksella, joka on noin 25 % pienempi kuin aikaisempi annos. Hoidon keskeyttämisen jälkeen hemoglobiiniarvon voidaan odottaa laskevan noin 0,35 g/dl (3,5 g/l) (0,22 mmol/l) viikossa. Annosta ei pidä muuttaa useammin kuin kerran kuukaudessa.

Potilaat, joita lääkitään kahden viikon välein ja joiden hemoglobiinipitoisuus ylittää arvon 10 g/dl (100 g/l) (6,21 mmol/l), voivat saada Mirceraa kerran kuukaudessa, ja annos on tällöin kaksinkertainen edelliseen kahden viikon välein annettuun annokseen verrattuna.

Potilaat, jotka saavat parhaillaan jotakin erytropoieesia stimuloivaa ainetta (ESA):

Erytropoieesia stimuloivia aineita saavien potilaiden hoito voidaan vaihtaa Mirceraan, joka annetaan kertainjektiona laskimoon tai ihon alle kerran kuukaudessa. Mirceran aloitusannos perustuu aikaisemman darbepoetiini alfa- tai epoetiinihoidon laskettuun viikkoannokseen vaihdon aikana taulukossa 1 kuvatulla tavalla. Ensimmäinen injektio annetaan samana ajankohtana kuin aikaisemman darbepoetiini alfa- tai epoetiinihoidon seuraava annos olisi annettu.

Taulukko 1: Mircera-aloitusannokset

Aikaisempi laskimoon tai ihon alle annettu darbepoetiini alfan viikkoannos, (mikrogrammaa/vko)

Aikaisempi laskimoon tai ihon alle annettu epoetiinin viikkoannos (IU/vko)

Kerran kuukaudessa laskimoon tai ihon alle annettava Mircera-annos, (mikrogrammaa 1x/kk)

< 40

< 8000

120

40-80

8000-16000

200

> 80

> 16000

360

Jos annoksen muuttaminen on tarpeen, jotta hemoglobiinipitoisuus pysyy arvon 10 g/dl (100 g/l) (6,21 mmol/l) ylittävällä tavoitetasolla, kuukausiannosta voidaan suurentaa noin 25 %.

Annosta on pienennettävä noin 25 %, jos hemoglobiiniarvo nousee enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l) (1,24 mmol/l) kuukauden aikana tai jos hemoglobiini nousee lähelle arvoa 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol). Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, hoito on keskeytettävä, kunnes hemoglobiini alkaa laskea, jolloin hoito aloitetaan uudelleen annoksella, joka on noin 25 % pienempi kuin aikaisempi annos. Hoidon keskeyttämisen jälkeen hemoglobiiniarvon voidaan odottaa laskevan noin 0,35 g/dl (3,5 g/l) (0,22 mmol/l) viikossa. Annosta ei pidä muuttaa useammin kuin kerran kuukaudessa.

Koska kokemukset peritoneaalidialyysipotilaiden hoidosta ovat vähäisiä, näiden potilaiden hemoglobiiniarvoja on seurattava säännöllisesti, ja annoksen muuttamisesta annettuja ohjeita on noudatettava tarkoin.

Hoidon keskeyttäminen

Mircera-hoito on yleensä pitkäaikaista. Se voidaan kuitenkin keskeyttää tarvittaessa milloin tahansa.

Jos annos jää väliin

Jos yksi Mircera-annos on jäänyt väliin, unohtunut annos on otettava mahdollisimman pian, ja tämän jälkeen Mircera-hoitoa jatketaan aikaisemmalla annostelutiheydellä.

Maksan vajaatoiminta

Aloitusannosta ei tarvitse säätää eikä annosta muuttaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Iäkkäät potilaat

Kliinisissä tutkimuksissa 24 % Mircera-hoitoa saaneista potilaista oli 65–74-vuotiaita ja 20 % oli yli 75-vuotiaita. Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen yli 65-vuotiaita potilaita hoidettaessa.

Pediatriset potilaat

Mircera-hoitoa ei suositella alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta puuttuvat.

Antotapa

Mircera voidaan annostella joko ihonalaisesti tai laskimoon. Ihonalainen Mircera-injektio voidaan antaa vatsan, olkavarren tai reiden alueelle. Kaikki kolme aluetta soveltuvat yhtä hyvin injektioiden antamiseen. Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen annostelua varten.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Hypertensio, jonka hoitotasapaino on huono.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Mircera-hoidon turvallisuutta ja tehoa muissa käyttöaiheissa, mukaanlukien syöpäpotilaiden anemia, ei ole osoitettu.

Mircera-annoksen suurentamisessa pitää olla varovainen, jos potilaalla on krooninen munuaisten vajaatoiminta, koska suuriin kumulatiivisiin epoetiiniannoksiin saattaa liittyä suurempi kuolleisuuden, vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien sekä aivoverisuonitapahtumien riski. Jos potilaan hemoglobiinipitoisuuden vaste epoetiinihoitoon on huono, muut mahdolliset syyt huonoon vasteeseen on otettava huomioon (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).

Täydentävää rautahoitoa suositellaan kaikille potilaille, joiden seerumin ferritiinipitoisuus on alle 100 mikrogrammaa/l tai transferriinin saturaatioaste alle 20 %. Tehokkaan erytropoieesin varmistamiseksi kaikkien potilaiden rautastatus on tarkistettava ennen hoitoa ja hoidon aikana.

Ellei Mircera-hoito tehoa, hoitovasteen puuttumisen syyt tulisi selvittää.

Raudan, foolihapon tai B12-vitamiinin puute on korjattava, sillä ne heikentävät erytropoieesia stimuloivan hoidon tehoa. Samanaikaiset infektiot, tulehdussairaudet tai vammat, piilevä verenhukka, hemolyysi, vaikea alumiinimyrkytys, hematologiset perussairaudet tai luuydinfibroosi voivat myös heikentää erytropoieettista vastetta. Retikulosyyttilaskennan sisällyttämistä tutkimuksiin on syytä harkita. Jos kaikki edellä mainitut syyt on suljettu pois ja potilaalla todetaan äkillinen hemoglobiiniarvon lasku, johon liittyy retikulosytopenia ja erytropoietiinin vasta-aineita, on harkittava luuydintutkimusta mahdollisen punasoluaplasian (PRCA, Pure Red Cell Aplasia) toteamiseksi. Jos punasoluaplasia todetaan, Mircera-hoito on lopetettava eikä hoitoa saa vaihtaa toiseen erytropoieesia stimuloivaan aineeseen.

Erytropoietiinivasta-aineiden aiheuttamaa punasoluaplasiaa on todettu kaikkien erytropoieesia stimuloivien lääkitysten, myös Mirceran käytön yhteydessä. Näiden vasta-aineiden on todettu ristireagoivan kaikkien erytropoieesia stimuloivien aineiden kanssa. Siksi Mircera-hoitoon ei pidä siirtyä, jos potilaalla epäillään tai on todettu erytropoietiinivasta-aineita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Punasoluaplasia C-hepatiittia sairastavilla potilailla: Jos hemoglobiiniarvo laskee odottamattomasti ja potilaille kehittyy vaikea anemia, johon liittyy retikulosyyttien vähyyttä, epoetiinihoito on keskeytettävä heti ja tehtävä erytropoietiinin vasta-ainemääritys. Tapauksia on raportoitu interferonilla ja ribaviriinilla hoidetuissa C-hepatiittia sairastaneissa potilaissa, joille on samanaikaisesti annettu epoetiineja. Epoetiineja ei ole hyväksytty C-hepatiittiin liittyvän anemian hoitoon.

Verenpaineen seuranta: Kuten muutkin erytropoieesia stimuloivat aineet, Mircera voi aiheuttaa verenpaineen nousua. Kaikkien potilaiden verenpaineen on oltava hyvin hallinnassa ennen Mircera-hoidon alkamista, hoitoa aloitettaessa ja hoidon aikana. Jos korkeaa verenpainetta on vaikea saada hallintaan lääkehoidolla tai ruokavaliolla, annosta on pienennettävä tai hoito on keskeytettävä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Epoetiinihoidon yhteydessä on ilmoitettu vakavia ihoon kohdistuvia haittavaikutuksia, mukaan lukien Stevens–Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermalista nekrolyysiä, jotka voivat olla hengenvaarallisia tai kuolemaan johtavia (ks. kohta Haittavaikutukset). Vakavampia tapauksia on havaittu pitkävaikutteisten epoetiinien yhteydessä. Lääkettä määrättäessä potilaille on kerrottava oireista, ja ihoreaktioita on seurattava tarkasti. Jos näihin reaktioihin viittaavia oireita ilmenee, Mircera-valmisteen käyttö on lopetettava heti ja vaihtoehtoista hoitoa on harkittava. Jos potilaalla on vakava ihoon kohdistuva reaktio, kuten Mircera-valmisteen käytöstä johtuva Stevens–Johnsonin oireyhtymä tai toksinen epidermaalinen nekrolyysi, hoitoa erytropoieesia stimuloivalla aineella (ESA) ei saa aloittaa kyseisellä potilaalla uudelleen misään vaiheessa.

Hemoglobiinipitoisuus: Kroonista munuaistautia sairastavilla potilailla hemoglopiinipitoisuus ei saa ylläpitohoidon aikana ylittää kohdassa Annostus ja antotapa. suositellun tavoitearvon ylärajaa. Kliinisissä tutkimuksissa havaittiin suurentunut kuoleman,vakavien kardiovaskulaaristen tapahtumien riski, mukaan lukien tromboosi tai aivoverisuonitapahtumien riski, mukaan lukien aivohalvaus, annosteltaessa erytropoieesia stimuloivia aineita yli hemoglobiiniarvon tavoitetason 12 g/dl (120 g/l) (7,5 mmol/l) (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista ei ole osoitettu saatavan merkittävää lisähyötyä, kun hemoglobiiniarvo nostetaan epoetiinilla yli tason, jolla anemian oireet pysyvät hallinnassa ja verensiirrot vältetään.

Mircera-hoidon turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu potilailla, joilla on jokin hemoglobinopatia, kouristuskohtauksia, verenvuoto tai hiljattain verensiirtoa vaatineita verenvuotoja tai trombosyyttipitoisuus on yli 500 x 109/l. Näitä potilaita hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta.

Vaikutus syöpäkasvainten kasvuun: Mircera, kuten muutkin erytropoieesia stimuloivat aineet, on kasvutekijä, joka stimuloi ensisijaisesti punasolujen tuotantoa. Erytropoietiinireseptorit voivat ilmentyä eri tyyppisten kasvainsolujen pinnalla. On mahdollista, että erytropoieesia stimuloivat aineet, kuten muutkin kasvutekijät, saattavat stimuloida minkä tahansa syöpätyypin kasvua. Kahdessa kliinisessä vertailututkimuksessa epoetiineja annettiin syöpäpotilaille, joilla oli eri syöpätyyppejä, kuten pään ja kaulan alueen syöpä tai rintasyöpä, ja näissä tutkimuksissa havaittiin selittämätöntä kuolleisuuden lisääntymistä.

Mirceran väärinkäyttö voi aiheuttaa terveille ihmisille liiallista hemoglobiinipitoisuuden suurenemista. Tähän voi liittyä hengenvaarallisia sydän- tai verisuonikomplikaatioita.

Mirceran jäljitettävyys: Jotta ESAn jäljitettävyyttä voidaan parantaa, on annetun ESAn kauppanimi tallennettava selkeästi potilastiedostoihin.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per millilitra eli se on periaatteessa natriumiton.

Yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty. Ei ole saatu viitteitä siitä, että Mircera muuttaisi muiden lääkevalmisteiden metaboliaa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Ei ole tietoja Mirceran käytöstä raskaana oleville naisille.

Eläinkokeiden perusteella ei ole saatu tietoa suorista haitallisista vaikutuksista raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai postnataaliseen kehitykseen, mutta ne viittaavat luokkakohtaiseen korjautuvaan sikiön painon laskuun (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta raskaana oleville naisille.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö Mircera äidinmaitoon. Yhdessä eläinkokeessa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan on todettu erittyvän eläinten maitoon. Harkittaessa imettämisen jatkamista tai keskeyttämistä tai Mircera-hoidon jatkamista tai keskeyttämistä on otettava huomioon sekä imettämisestä koituva hyöty lapselle että hoidosta koituva hyöty äidille.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa ei ole havaittu hedelmällisyyden heikentymistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista ihmiseen kohdistuvaa vaaraa ei tunneta.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Mirceralla ei ole haitallista vaikutusta tai sillä on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

(a) Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Turvallisuustietokanta on kerätty kliinisistä tutkimuksista, joissa oli mukana 3042 kroonista munuaistautia sairastavaa potilasta, ja heistä 1939 sai Mircera-hoitoa ja 1103 jotakin muuta erytropoieesia stimuloivaa ainetta. Noin 6 prosentilla Mircera-hoitoa saavista potilaista odotetaan esiintyvän haittavaikutuksia. Yleisin raportoitu haittavaikutus oli hypertensio (yleinen).

(b) Haittavaikutusten taulukkomuotoinen yhteenveto

Taulukossa 2 luetellaan raportoidut haittavaikutukset MedDRA-elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokituksessa on noudatettu seuraavaa käytäntöä: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1000), hyvin harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Taulukko 2: Kroonista munuaistautia sairastaneilla potilailla esiintyneet haittavaikutukset, joiden katsottiin johtuneen Mircera-hoidosta. Vasta markkinoilletulon jälkeen ilmenneet haittavaikukset on merkitty (*).

Elinjärjestelmä

Esiintyvyys

Haittavaikutus

Veri ja imukudos

Tuntematon

Trombosytopenia*

Tuntematon

Punasoluaplasia*

Immuunijärjestelmä

Harvinainen

Yliherkkyys

Tuntematon

Anafylaktinen reaktio *

Hermosto

Melko harvinainen

Päänsärky

Harvinainen

Hypertensiivinen enkefalopatia

Verisuonisto

Yleinen

Hypertensio

Harvinainen

Kuumat aallot

Tuntematon

Tromboosi*; keuhkoembolia*

Iho ja ihonalainen kudos

Harvinainen

Makulopapulaarinen ihottuma

Tuntematon

Stevens–Johnsonin oireyhtymä/toksinen epidermaalinen nekrolyysi*

Vammat ja myrkytykset

Melko harvinainen

Veritien tromboosi

(c) Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Trombosytopeniatapauksia on raportoitu spontaanin raportointijärjestelmän kautta. Näiden tapausten esiintyvyyttä ei tunneta. Kliinisissä tutkimuksissa havaittiin vähäistä trombosyyttiarvon laskua viitealueen sisällä.

Trombosyyttiarvo oli alle 100 x 109/l Mirceraa saaneista potilaista 7 prosentilla ja muita erytropoieesia stimuloivia aineita saaneista 4 prosentilla.

Epoetiini alfa ja darbepoetiini alfa -valmisteita koskevassa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa raportoitiin aivohalvaus esiintyvyydeltään yleiseksi haittavaikutukseksi.

Kuten muillakin ESA-valmisteilla tromboositapauksia, kuten keuhkoemboliaa, on raportoitu markkinoilletulon jälkeen. Näiden tapausten esiintyvyyttä ei tunneta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Neutraloivien erytropoietiinin vasta-aineiden aiheuttamaa punasoluaplasiaa (PRCA) on havaittu. Näiden tapausten esiintyvyyttä ei tunneta. Jos punasoluaplasia todetaan, Mircera-hoito on lopetettava eikä hoitoa saa vaihtaa toiseen erytropoieesia stimuloivaan aineeseen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Mirceran terapeuttinen alue on laaja. Potilaan yksilöllinen vaste on otettava huomioon hoitoa aloitettaessa. Yliannostus voi johtaa farmakodynaamisen vaikutuksen voimistumisesta johtuviin reaktioihin, kuten liialliseen erytropoieesiin. Jos hemoglobiinipitoisuus suurenee liikaa, Mircera-hoito on keskeytettävä joksikin aikaa (ks. kohta Annostus ja antotapa). Venesektio voidaan tehdä, jos se on kliinisesti perusteltua.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut anemialääkkeet, ATC-koodi: B03XA03.

Vaikutusmekanismi

Mircera stimuloi erytropoieesia vaikuttamalla erilaistuneiden kantasolujen erytropoietiinireseptoriin luuytimessä. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta, Mirceran vaikuttava aine, on erytropoietiinireseptorin jatkuva aktivaattori, jonka vaikutus reseptoritasolla on erilainen erytropoietiiniin verrattuna sen sitoutuessa reseptoriin hitaammin ja irroten siitä nopeammin, sen spesifinen vaikutus in vitro on vähäisempi ja vaikutus in vivo voimakkaampi sekä puoliintumisaika on pidempi. Keskimääräinen molekyylimassa on noin 60 kDa, josta proteiiniosan ja hiilihydraattiosan osuus on yhteensä noin 30 kDa.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Luonnollinen erytropoietiinihormoni, joka on tärkein punasolujen kehitykseen vaikuttava kasvutekijä, muodostuu munuaisissa ja vapautuu verenkiertoon hypoksian seurauksena. Reaktiona hypoksiaan luonnollinen erytropoietiini vaikuttaa punasolulinjan erilaistuneisiin kantasoluihin ja lisää näin punasolujen tuotantoa.

Kliininen teho ja turvallisuus

Tulokset tutkimuksesta, jossa hemoglobiini korjattiin tavoitetasolle annostelemalla kahden viikon ja neljän viikon välein, osoittivat Mircera-ryhmän hemoglobiinivasteiden olevan korjausvaiheen lopussa korkeat ja vastaavan vertailuvalmisteiden arvoja.Vasteen saavuttamiseen kulunut mediaaniaika oli Mirceraa saaneessa haarassa 43 vuorokautta ja vertailuhaarassa 29 vuorokautta, ja hemoglobiiniarvo nousi 6 ensimmäisen viikon aikana Mircera-haarassa 0,2 g/dl (2 g/l)/vko ja vertailuhaarassa 0,3 g/dl (3 g/l)/vko.

Neljässä satunnaistetussa vertailututkimuksessa oli mukana dialyysipotilaita, jotka saivat darbepoetiini alfaa tai epoetiinia. Potilaat jaettiin satunnaistetusti nykyistä hoitoa jatkavaan ryhmään tai ryhmään, jossa hoito vaihdettiin Mirceraan vakaan hemoglobiinipitoisuuden saavuttamiseksi. Arviointivaiheen aikana (viikot 29–36) Mirceraa saaneiden potilaiden hemoglobiinipitoisuuden keskiarvo ja mediaaniarvo oli käytännöllisesti katsoen sama kuin hemoglobiinin lähtöarvo.

Satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, plasebokontrolloituun tutkimukseen osallistui 4038 kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavaa diabetespotilasta, jotka eivät olleet dialyysihoidossa. Potilaiden hemoglobiinitaso oli ≤ 110 g/l ja heitä hoidettiin joko darbepoetiini alfalla (hemoglobiinin tavoitetaso 130 g/l) tai plasebolla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).Ensisijaista tavoitetta, joka oli kokonaiskuolleisuuden, kardiovaskulaarisen sairastuvuuden tai loppuvaiheen munuaissairauden (ESRD) riskin pieneneminen, ei tutkimuksessa saavutettu. Lopputapahtumien yksittäisten osatekijöiden analysointi osoitti seuraavat riskisuhteet (95 %:n luottamusväli): kuolema 1,05 (0,92 ; 1,21), aivohalvaus 1,92 (1,38 ; 2,68), sydämen vajaatoiminta 0,89 (0,74 ; 1,08), sydäninfarkti 0,96 (0,75 ; 1,23), sydänlihasiskemiasta johtuva sairaalahoito 0,84 (0,55 ; 1,27), ESRD 1,02 (0,87 ; 1,18).

Kliinisten ESA-tutkimusten yhdistetyt post-hoc-analyysit on tehty kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista (dialyysihoitoa saavat, ei dialyysihoitoa saavat, diabetesta sairastavat ja sairastamattomat potilaat). Suurempiin kumulatiivisiin ESA-annoksiin liittyi yleensä mistä tahansa syystä aiheutuneen kuolleisuuden, sydän- ja verisuonitapahtumien ja aivoverisuonitapahtumien suurempi riskiestimaatti riippumatta siitä, sairastiko potilas diabetesta tai saiko hän dialyysihoitoa (ks. kohta Annostus ja antotapa ja kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Erytropoietiini on kasvutekijä, joka stimuloi ensisijaisesti punasolujen tuotantoa. Erytropoietiinireseptorit voivat ilmetä eri tyyppisten kasvainsolujen pinnalla.

Elinaikaa ja syövän etenemistä on tutkittu viidessä laajassa kontrolloidussa tutkimuksessa, joihin osallistui kaikkiaan 2833 potilasta. Näistä tutkimuksista neljä oli kaksoissokkoutettuja, plasebokontrolloituja tutkimuksia ja yksi avoin tutkimus. Kahteen tutkimukseen rekrytoitiin kemoterapialla hoidettavia potilaita ja näiden tutkimusten hemoglobiinipitoisuuden tavoitearvo oli > 13 g/dl (130 g/l). Lopuilla kolmella tutkimuksella hemoglobiinipitoisuuden tavoitearvo oli 12 - 14 g/dl (120 - 140 g/l). Avoimessa tutkimuksessa havaittiin, ettei kokonaiselinajassa ollut eroja rekombinanttihumaanierytropoietiinilla hoidettujen potilaiden ryhmän ja vertailuryhmän välillä. Neljässä plasebokontrolloidussa tutkimuksessa kokonaiselinajan riskisuhteet sijoittuivat välille 1,25 - 2,47 vertailuryhmän potilaiden eduksi. Nämä tutkimukset osoittavat tilastollisesti merkitsevästi selittämättömän kuolleisuuden yhdenmukaisen kasvun rekombinanttihumaanierytropoietiinia saavilla eri syöpiä sairastavilla anemiapotilailla vertailuryhmän potilaisiin verrattuna.Tutkimusten kokonaiselinaikatuloksia ei voida tyydyttävästi selittää rekombinanttihumaanierytropoietiinin ja vertailuryhmän eroilla tromboosin esiintyvyydessä eikä niihin liittyvissä komplikaatioissa.

Potilastason analyysi on tehty yli 13 900 syöpäpotilaasta (solunsalpaajahoito, sädehoito, solunsalpaaja- ja sädehoito tai ei hoitoa), jotka ovat osallistuneet useilla eri epoetiineilla tehtyihin 53 kontrolloituun tutkimukseen. Kokonaiselinaikatietojen meta-analyysissä vaarasuhteen piste-estimaatiksi saatiin 1,06 vertailuryhmän hyväksi (95 prosentin luottamusväli: 1,00, 1,12; 53 tutkimusta, joissa 13 933 potilasta), ja solunsalpaajahoitoa saaneiden syöpäpotilaiden kokonaiselinajan vaarasuhde oli 1,04 (95 prosentin luottamusväli: 0,97, 1,11; 38 tutkimusta, joissa 10 441 potilasta). Meta-analyysit osoittavat myös johdonmukaisesti, että tromboembolisten tapahtumien riski on suurentunut merkitsevästi rekombinanttia ihmisen erytropoietiinia saaneilla syöpäpotilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).Mirceralla hoidettuja potilaita ei sisältynyt tähän meta-analyysiin.

Mirceraa ei ole hyväksytty solunsalpaajahoidon aiheuttaman anemian hoitoon (ks. kohdat Käyttöaiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Farmakokinetiikka

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan farmakokinetiikkaa tutkittiin terveillä vapaaehtoisilla tutkimushenkilöillä ja kroonista munuaistautia sairastavilla anemiapotilailla, joista osa oli dialyysipotilaita.

Kun kroonista munuaistautia sairastaville potilaille, jotka eivät olleet dialyysihoidossa, annettiin metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa ihonalaisena annoksena, maksimipitoisuus seerumissa saavutettiin 95 tunnin (mediaani) kuluttua annostelusta. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan absoluuttinen hyötyosuus oli ihonalaisen annon jälkeen 54 %. Havaintoihin perustuva eliminoitumisen terminaalinen puoliintumisaika oli 142 tuntia kroonista munuaistautia sairastavilla potilailla, jotka eivät olleet dialyysihoidossa.

Kroonista munuaistautia sairastaville dialyysipotilaille annetun ihonalaisen annoksen jälkeen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan maksimipitoisuus seerumissa saavutettiin 72 tunnin (mediaani) kuluttua annostelusta. Kroonista munuaistautia sairastavilla dialyysipotilailla metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan absoluuttinen hyötyosuus oli 62 % ja havaintoihin perustuva eliminoitumisen terminaalinen puoliintumisaika 139 tuntia.

Kroonista munuaistautia sairastaville dialyysipotilaille annetun laskimonsisäisen annoksen jälkeen systeeminen kokonaispuhdistuma oli 0,494 ml/h/kg. Laskimoon annetun annoksen jälkeen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan eliminoitumisen puoliintumisaika on 134 tuntia.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan pitoisuus seerumissa mitattiin 41:ltä kroonista munuaistautia sairastaneelta potilaalta ennen hemodialyysiä ja sen jälkeen, ja tulokset osoittivat, ettei hemodialyysi vaikuta tämän lääkevalmisteen farmakokinetiikkaan.

Kroonista munuaistautia sairastavien 126 potilaan tiedoista tehty analyysi osoitti, ettei dialyysipotilaiden ja muiden potilaiden välillä ollut farmakokineettisiä eroja.

Kerta-annostutkimuksessa laskimonsisäisen annostelun jälkeen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan farmakokinetiikan todettiin olevan samanlainen maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ja terveillä henkilöillä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Kardiovaskulaarisen turvallisuuden farmakologiaa, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien tavanomaisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan karsinogeenisuutta ei ole arvioitu pitkäaikaisissa eläinkokeissa. Se ei aiheuttanut proliferatiivista vastetta ei-hematologisissa syöpäsolulinjoissa in vitro. Rotilla tehdyssä kuuden kuukauden toksisuustutkimuksessa ei havaittu tumorigeenisia eikä odottamattomia mitogeenisia vasteita ei-hematologisissa kudoksissa. Ihmiskudospaneelia käytettäessä havaittiin lisäksi, että metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta sitoutui in vitro vain kohdesoluihin (luuytimen progenitorisoluihin).

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ei läpäissyt rotan istukkaa merkittävässä määrin, eikä eläinkokeissa ole havaittu haitallisia vaikutuksia tiineyteen, alkion-/sikiönkehitykseen, synnytykseen eikä postnataaliseen kehitykseen. Luokkakohtaista korjautuvaa sikiön painon laskua ja jälkeläisten postnataalisen painonnousun hidastumista havaittiin kuitenkin annostasoilla, jotka emoilla aiheuttivat farmakodynaamisten vaikutusten korostumista. Tiineyden ja imetyksen aikana metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa saaneiden emojen jälkeläisillä ei kuitenkaan havaittu fyysisen, kognitiivisen eikä seksuaalisen kehityksen häiriöitä. Mircera ei vaikuttanut lisääntymistoimintoihin, hedelmällisyyteen eikä siemennesteen arvioinnissa käytettyihin parametreihin, kun sitä annettiin ihon alle uros- ja naarasrotille ennen parittelua ja parittelun aikana.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Natriumdivetyfosfaattimonohydraatti, natriumsulfaatti, mannitoli (E421), metioniini, poloksameeri 188, injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

3 vuotta

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C).

Ei saa jäätyä.

Pidä esitäytetty ruisku ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Loppukäyttäjä voi ottaa lääkevalmisteen jääkaapista huoneenlämpöön (enintään 30 °C) yhden kerran enintään kuukauden ajaksi. Kun lääkevalmiste on otettu jääkaapista, se on käytettävä tämän ajan kuluessa.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

MIRCERA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
30 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (86,71 €)
50 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (140,40 €)
75 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (173,38 €)
100 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (229,05 €)
120 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (309,50 €)
150 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (364,83 €)
200 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (495,50 €)
250 mikrog/0,3 ml 0,3 ml (614,41 €)
360 mikrog/0,6 ml 0,6 ml (801,67 €)

PF-selosteen tieto

Esitäytetty ruisku (tyypin I lasia), jossa on laminoitu mäntä (bromobutyylikumia) ja neulansuojus (bromobutyylikumia) sekä 27G1/2 neula.

30, 40, 50, 60, 75, 100, 120, 150, 200 ja 250 mikrogramman esitäytetyt ruiskut sisältävät 0,3 ml liuosta.
360 mikrogramman esitäytetyt ruiskut sisältävät 0,6 ml liuosta.

30, 50, 75 mikrogramman esitäytettyjen ruiskujen pakkaus sisältää 1 tai 3 esitäytettyä ruiskua.
40, 60, 100, 120, 150, 200, 250 ja 360 mikrogramman esitäytettyjen ruiskujen pakkaus sisältää 1 esitäytetyn ruiskun.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Liuos on kirkas ja väritön tai hieman kellertävä.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Esitäytetty ruisku on käyttövalmis. Steriili esitäytetty ruisku ei sisällä säilytysaineita, ja sitä saa käyttää vain yhteen injektioon. Yhdellä ruiskulla saa antaa vain yhden annoksen. Injisoitavan liuoksen on oltava kirkasta, väritöntä tai hieman kellertävää eikä siinä saa olla näkyviä hiukkasia.

Älä ravista.

Anna esitäytetyn ruiskun lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen injektion antamista.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

MIRCERA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
30 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
50 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
75 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
100 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
120 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
150 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
200 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
250 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
360 mikrog/0,6 ml 0,6 ml

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Munuaisten vajaatoimintaan liittyvä vaikea anemia (138).
  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Erytropoietiini ja darbepoetiini: Eräiden munuaissairauteen, syöpäsairauteen tai kemoterapiaan liittyvien anemioiden hoito erityisin edellytyksin / Erytropoietiini: Autologiseen verensiirtoon valmistauduttaessa (306).

ATC-koodi

B03XA03

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

16.03.2018

Yhteystiedot

ROCHE OY
Klovinpellontie 3, PL 12
02180 Espoo

010 554 500
www.roche.fi
etunimi.sukunimi@roche.com