MIRCERA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Mircera 30 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 30 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 100 mikrogrammaa/ml.

Mircera 40 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 40 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 133 mikrogrammaa/ml.

Mircera 50 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 50 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 167 mikrogrammaa/ml.

Mircera 60 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 60 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 200 mikrogrammaa/ml.

Mircera 75 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 75 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 250 mikrogrammaa/ml.

Mircera 100 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 100 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 333 mikrogrammaa/ml.

Mircera 120 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 120 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 400 mikrogrammaa/ml.

Mircera 150 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 150 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 500 mikrogrammaa/ml.

Mircera 200 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 200 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 667 mikrogrammaa/ml.

Mircera 250 mikrogrammaa/0,3 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 250 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 833 mikrogrammaa/ml.

Mircera 360 mikrogrammaa/0,6 ml injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku

Yksi esitäytetty ruisku sisältää 360 mikrogrammaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa*, jonka pitoisuus on 600 mikrogrammaa/ml.

Vahvuus ilmoittaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta molekyylin proteiiniosan määrän glykosylaatiota huomioimatta.

*Yhdistelmä-DNA-tekniikalla CHO-soluissa (Chinese Hamster Ovarian) tuotetun proteiinin ja lineaariseen metoksipolyetyleeniglykolin (PEG) kovalenttinen konjugaatti.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan tehoa ei tule verrata toiseen saman terapeuttisen luokan pegyloituun tai pegyloimattomaan proteiiniin. Lisätietoja, ks. kohta Farmakodynamiikka.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku (injektioneste).

Aikuisten krooniseen munuaistautiin liittyvän oireisen anemian hoito (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Pediatristen (iältään 3 kuukaudesta alle 18-vuotiaisiin) potilaiden krooniseen munuaistautiin liittyvän oireisen anemian hoito, kun potilas siirtyy toisen erytropoieesia stimuloivan aineen (ESA) käytöstä sen jälkeen, kun hemoglobiinipitoisuus on vakiintunut aiemmalla erytropoieesia stimuloivalla aineella (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Hoito on aloitettava munuaisten vajaatoiminnan hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Hoito on aloitettava munuaisten vajaatoiminnan hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Annostus

Oireisen anemian hoito potilailla, joilla on krooninen munuaistauti

Anemian oireet ja seuraukset voivat vaihdella iän, sukupuolen ja yleisen tautitaakan mukaan: Lääkärin arvio yksittäisen potilaan taudin kulusta ja kliinisestä tilasta on välttämätön. Hoitoa annetaan joko ihon alle tai laskimoon hemoglobiiniarvon nostamiseksi korkeintaan 12 g:aan/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l). Potilaille, jotka eivät saa hemodialyysihoitoa, suositellaan ihonalaista injektiota perifeeristen laskimopistosten välttämiseksi.

Potilaskohtaisen vaihtelevuuden vuoksi yksittäisen henkilön havaittu hemoglobiiniarvo voi satunnaisesti olla yli tai alle hemoglobiiniarvon tavoitetason. Hemoglobiiniarvon vaihtelevuuteen on puututtava annosta muuttamalla huomioiden hemoglobiiniarvon tavoitetaso 10-12 g/dl (100 - 120 g/l) (6,21 mmol/l – 7,45 mmol/l). Jatkuvaa yli 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l) hemoglobiinitasoa tulee välttää. Alla esitetään ohjeistus sopivan annoksen säätämiseksi, kun hemoglobiinarvo ylittää 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l).

Hemoglobiiniarvon nousua aikuispotilailla yli 2 g/dl (20 g/l) (1,24 mmol/l) ja pediatrisilla potilailla yli 1 g/dl (10 g/l) (0,62 mmol/l) neljän viikon jakson aikana on vältettävä. Sellaisessa tapauksessa annosta on muutettava ohjeiden mukaisesti.

Potilaita on seurattava huolella, jotta voidaan varmistaa pienimmän mahdollisen tehokkaan hoitoannoksen käyttö anemiaoireiden hoidossa siten, että hemoglobiinipitoisuus pysyy samalla enintään arvossa 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l).

Hoitoannoksen suurentamisessa pitää olla varovainen, jos potilaalla on krooninen munuaisten vajaatoiminta. Jos potilaan hemoglobiinipitoisuuden vaste hoitoon on huono, muut mahdolliset syyt huonoon vasteeseen on otettava huomioon (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Hemoglobiiniarvoa tulisi seurata kahden viikon välein, kunnes vakaa taso on saavutettu, ja sen jälkeen määräajoin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Aikuispotilaat, jotka eivät saa erytropoieesia stimuloivia aineita (ESA):

Jotta hemoglobiiniarvo nousee tason 10 g/dl (100 g/l) (6,21 mmol/l) yläpuolelle, suositeltu aloitusannos potilaille, jotka eivät saa dialyysihoitoa, on 1,2 mikrogrammaa/kg kerran kuukaudessa kertainjektiona ihon alle.

Dialyysipotilaille tai potilaille, jotka eivät saa dialyysihoitoa, voidaan aloitusannos 0,6 mikrogrammaa/kg vaihtoehtoisesti annostella kahden viikon välein kertainjektiona laskimoon tai ihon alle.

Annosta voidaan suurentaa noin 25 % edellisestä annoksesta, jos hemoglobiiniarvo on noussut hitaammin kuin 1,0 g/dl (10 g/l) (0,621 mmol/l) kuukaudessa. Annosta voidaan nostaa edelleen 25 % kuukauden välein, kunnes yksilöllinen hemoglobiinin tavoitetaso on saavutettu.

Jos hemoglobiinipitoisuus suurenee enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l) (1,24 mmol/l) kuukauden aikana tai jos hemoglobiini nousee lähelle arvoa 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l), annosta on pienennettävä noin 25 %. Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, hoito on keskeytettävä, kunnes hemoglobiini alkaa laskea, jolloin hoito aloitetaan uudelleen annoksella, joka on noin 25 % pienempi kuin aikaisempi annos. Hoidon keskeyttämisen jälkeen hemoglobiiniarvon voidaan odottaa laskevan noin 0,35 g/dl (3,5 g/l) (0,22 mmol/l) viikossa. Annosta ei pidä muuttaa useammin kuin kerran kuukaudessa.

Potilaat, joita lääkitään kahden viikon välein ja joiden hemoglobiinipitoisuus ylittää arvon 10 g/dl (100 g/l) (6,21 mmol/l), voivat saada metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa kerran kuukaudessa, ja annos on tällöin kaksinkertainen edelliseen kahden viikon välein annettuun annokseen verrattuna.

Aikuispotilaat, jotka saavat parhaillaan jotakin erytropoieesia stimuloivaa ainetta (ESA):

Erytropoieesia stimuloivia aineita saavien potilaiden hoito voidaan vaihtaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaan, joka annetaan kertainjektiona laskimoon tai ihon alle kerran kuukaudessa. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan aloitusannos perustuu aikaisemman darbepoetiini alfa- tai epoetiinihoidon laskettuun viikkoannokseen vaihdon aikana taulukossa 1 kuvatulla tavalla. Ensimmäinen injektio annetaan samana ajankohtana kuin aikaisemman darbepoetiini alfa- tai epoetiinihoidon seuraava annos olisi annettu.

Taulukko 1: Erytropoieesia stimuloivaa ainetta saavien aikuispotilaidenmetoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta –aloitusannokset

Jos annoksen muuttaminen on tarpeen, jotta hemoglobiinipitoisuus pysyy arvon 10 g/dl (100 g/l) (6,21 mmol/l) ylittävällä tavoitetasolla, kuukausiannosta voidaan suurentaa noin 25 %.

Annosta on pienennettävä noin 25 %, jos hemoglobiiniarvo nousee enemmän kuin 2 g/dl (20 g/l) (1,24 mmol/l) kuukauden aikana tai jos hemoglobiini nousee lähelle arvoa 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol). Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen, hoito on keskeytettävä, kunnes hemoglobiini alkaa laskea, jolloin hoito aloitetaan uudelleen annoksella, joka on noin 25 % pienempi kuin aikaisempi annos. Hoidon keskeyttämisen jälkeen hemoglobiiniarvon voidaan odottaa laskevan noin 0,35 g/dl (3,5 g/l) (0,22 mmol/l) viikossa. Annosta ei pidä muuttaa useammin kuin kerran kuukaudessa.

Koska kokemukset peritoneaalidialyysipotilaiden hoidosta ovat vähäisiä, näiden potilaiden hemoglobiiniarvoja on seurattava säännöllisesti, ja annoksen muuttamisesta annettuja ohjeita on noudatettava tarkoin.

Pediatriset potilaat (3 kuukaudesta alle 18-vuotiaisiin), jotka saavat parhaillaan erytropoieesia stimuloivaa ainetta (ESA):

Pediatristen potilaiden, joiden hemoglobiinipitoisuus on vakautettu erytropoieesia stimuloivalla aineella, hoito voidaan vaihtaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaan, joka annetaan 4 viikon välein injektiona laskimoon tai ihon alle, mutta antoreitti on pidettävä aina samana. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan aloitusannos lasketaan perustuen erytropoieesia stimuloivan aineen kokonaisviikkoannokseen vaihdon aikana (taulukko 2).

Taulukko 2: Erytropoieesia stimuloivaa ainetta saavien pediatristen potilaiden (3 kuukaudesta alle 18-vuotiaisiin)metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑aloitusannokset

Esitäytettyjä ruiskuja ei ole tarkoitettu osittaisten annosten antamiseen. Erytropoieesia stimuloivaa ainetta annoksena <9 mikrogrammaa/viikko (darbepoetiini alfa) tai epoetiinia < 2000 IU/viikko saavien pediatristen potilaiden annosta ei esitäytettyjen ruiskujen saatavissa olevien annosvahvuuksien vuoksi pidä vaihtaa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaan.

Jos annoksen säätäminen on tarpeen, jotta hemoglobiinipitoisuus pysyy arvon 10 g/dl (100 g/l) ylittävällä tavoitetasolla, 4 viikon välein annettavaa annosta voidaan säätää noin 25 %.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑annosta on pienennettävä noin 25 %, jos hemoglobiiniarvo nousee enemmän kuin 1 g/dl (10 g/l) (0,62 mmol/l) 4 viikon aikana tai jos hemoglobiini nousee lähelle arvoa 12 g/dl (120 g/l) (7,45 mmol/l).

Jos hemoglobiiniarvo nousee edelleen annoksen pienentämisen jälkeen, hoito on keskeytettävä, kunnes hemoglobiini alkaa laskea, jolloin hoito aloitetaan uudelleen annoksella, joka on noin 25 % pienempi kuin aikaisempi annos.

Annosta ei pidä säätää useammin kuin 4 viikon välein.

Hoidon keskeyttäminen

Hoito on yleensä pitkäaikainen. Se voidaan kuitenkin keskeyttää tarvittaessa milloin tahansa.

Jos annos jää väliin

Jos yksi hoitoannos on jäänyt väliin, unohtunut annos on otettava mahdollisimman pian, ja tämän jälkeen hoitoa jatketaan aikaisemmalla annostelutiheydellä.

Pediatriset potilaat

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan turvallisuutta ja tehoa alle 3 kuukauden ikäisten pediatristen potilaiden hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Erityiset potilasryhmät

Maksan vajaatoiminta

Aloitusannosta ei tarvitse säätää eikä annosta muuttaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Iäkkäät potilaat

Kliinisissä tutkimuksissa 24 % metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoa saaneista potilaista oli 65–74-vuotiaita ja 20 % oli yli 75-vuotiaita. Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen yli 65-vuotiaita potilaita hoidettaessa.

Antotapa

Hoito voidaan annostella joko ihonalaisesti tai laskimoon. Ihonalainen Mircera-injektio voidaan antaa vatsan, olkavarren tai reiden alueelle. Kaikki kolme aluetta soveltuvat yhtä hyvin injektioiden antamiseen. Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet ohjeet lääkevalmisteen annostelua varten.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Hypertensio, jonka hoitotasapaino on huono.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoidon turvallisuutta ja tehoa muissa käyttöaiheissa, mukaanlukien syöpäpotilaiden anemia, ei ole osoitettu.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑annoksen suurentamisessa pitää olla varovainen, jos potilaalla on krooninen munuaisten vajaatoiminta, koska suuriin kumulatiivisiin epoetiiniannoksiin saattaa liittyä suurempi kuolleisuuden, vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien sekä aivoverisuonitapahtumien riski. Jos potilaan hemoglobiinipitoisuuden vaste epoetiinihoitoon on huono, muut mahdolliset syyt huonoon vasteeseen on otettava huomioon (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).

Pediatriset potilaat:

Pediatriset potilaat, etenkin < 1-vuotiaat lapset, pitää tutkia tarkoin ennen toisesta erytropoieesia stimuloivasta aineesta siirtymistä, ja hemoglobiinipitoisuus pitää vakauttaa ennen siirtymistä. Erytropoieesia stimuloivan aineen vaihtamisen jälkeen suositellaan hemoglobiinipitoisuuden seurantaa 4 viikon välein.

Jos erytropoieesia stimuloivan aineen annos on parhaillaan < 9 mikrogrammaa/viikko darbepoetiini alfaa tai < 2000 IU/viikko epoetiinia, potilaan ei pidä siirtyä metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaan, sillä esitäytetyssä ruiskussa saatavilla oleva pienin annosvahvuus on 30 mikrogrammaa. Osittaisten annosten antamista esitäytetyillä ruiskuilla ei suositella.

Täydentävää rautahoitoa suositellaan kaikille potilaille, joiden seerumin ferritiinipitoisuus on alle 100 mikrogrammaa/l tai transferriinin saturaatioaste alle 20 %. Tehokkaan erytropoieesin varmistamiseksi kaikkien potilaiden rautastatus on tarkistettava ennen hoitoa ja hoidon aikana.

Ellei hoito tehoa, hoitovasteen puuttumisen syyt tulisi selvittää.

Raudan, foolihapon tai B₁₂-vitamiinin puute on korjattava, sillä ne heikentävät erytropoieesia stimuloivan hoidon tehoa. Samanaikaiset infektiot, tulehdussairaudet tai vammat, piilevä verenhukka, hemolyysi, vaikea alumiinimyrkytys, hematologiset perussairaudet tai luuydinfibroosi voivat myös heikentää erytropoieettista vastetta. Retikulosyyttilaskennan sisällyttämistä tutkimuksiin on syytä harkita. Jos kaikki edellä mainitut syyt on suljettu pois ja potilaalla todetaan äkillinen hemoglobiiniarvon lasku, johon liittyy retikulosytopenia ja erytropoietiinin vasta-aineita (AEAB, anti-erythropoietin antibodies), on harkittava luuydintutkimusta mahdollisen punasoluaplasian (PRCA, Pure Red Cell Aplasia) toteamiseksi. Jos punasoluaplasia todetaan, hoito on lopetettava eikä hoitoa saa vaihtaa toiseen erytropoieesia stimuloivaan aineeseen.

Jos epäillään erytropoietiinivasta-ainevälitteistä punasoluaplasiaa tai se on todettu tai jos hoidon aikana on ilmennyt selittämätön tehon menetys (esimerkiksi havaittu kliinisesti vaikea-asteisen anemian ja retikulosyyttien pienen määrän perusteella), lääkäri voi pyytää myyntiluvan haltijalta seeruminäytteiden testausta tai uudelleentestausta viitelaboratoriossa.

Erytropoietiinivasta-aineiden aiheuttamaa punasoluaplasiaa on todettu kaikkien erytropoieesia stimuloivien lääkitysten, myös metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan käytön yhteydessä. Näiden vasta-aineiden on todettu ristireagoivan kaikkien erytropoieesia stimuloivien aineiden kanssa. Siksi metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoon ei pidä siirtyä, jos potilaalla epäillään tai on todettu erytropoietiinivasta-aineita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Punasoluaplasia C-hepatiittia sairastavilla potilailla: Jos hemoglobiiniarvo laskee odottamattomasti ja potilaille kehittyy vaikea anemia, johon liittyy retikulosyyttien vähyyttä, epoetiinihoito on keskeytettävä heti ja tehtävä erytropoietiinin vasta-ainemääritys. Tapauksia on raportoitu interferonilla ja ribaviriinilla hoidetuissa C-hepatiittia sairastaneissa potilaissa, joille on samanaikaisesti annettu epoetiineja. Epoetiineja ei ole hyväksytty C-hepatiittiin liittyvän anemian hoitoon.

Verenpaineen seuranta: Kuten muutkin erytropoieesia stimuloivat aineet, metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta voi aiheuttaa verenpaineen nousua. Kaikkien potilaiden verenpaineen on oltava hyvin hallinnassa ennen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoidon alkamista, hoitoa aloitettaessa ja hoidon aikana. Jos korkeaa verenpainetta on vaikea saada hallintaan lääkehoidolla tai ruokavaliolla, annosta on pienennettävä tai hoito on keskeytettävä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Epoetiinihoidon yhteydessä on ilmoitettu vakavia ihoon kohdistuvia haittavaikutuksia, mukaan lukien Stevens–Johnsonin oireyhtymää ja toksista epidermalista nekrolyysiä, jotka voivat olla hengenvaarallisia tai kuolemaan johtavia (ks. kohta Haittavaikutukset). Vakavampia tapauksia on havaittu pitkävaikutteisten epoetiinien yhteydessä. Lääkettä määrättäessä potilaille on kerrottava oireista, ja ihoreaktioita on seurattava tarkasti. Jos näihin reaktioihin viittaavia oireita ilmenee, metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan käyttö on lopetettava heti ja vaihtoehtoista hoitoa on harkittava. Jos potilaalla on vakava ihoon kohdistuva reaktio, kuten metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan käytöstä johtuva Stevens–Johnsonin oireyhtymä tai toksinen epidermaalinen nekrolyysi, hoitoa erytropoieesia stimuloivalla aineella (ESA) ei saa aloittaa kyseisellä potilaalla uudelleen missään vaiheessa.

Hemoglobiinipitoisuus: Kroonista munuaistautia sairastavilla potilailla hemoglopiinipitoisuus ei saa ylläpitohoidon aikana ylittää kohdassa Annostus ja antotapa. suositellun tavoitearvon ylärajaa. Kliinisissä tutkimuksissa havaittiin suurentunut kuoleman,vakavien kardiovaskulaaristen tapahtumien riski, mukaan lukien tromboosi tai aivoverisuonitapahtumien riski, mukaan lukien aivohalvaus, annosteltaessa erytropoieesia stimuloivia aineita yli hemoglobiiniarvon tavoitetason 12 g/dl (120 g/l) (7,5 mmol/l) (ks. kohta Haittavaikutukset).

Kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista ei ole osoitettu saatavan merkittävää lisähyötyä, kun hemoglobiiniarvo nostetaan epoetiinilla yli tason, jolla anemian oireet pysyvät hallinnassa ja verensiirrot vältetään.

Hoidon turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu potilailla, joilla on jokin hemoglobinopatia, kouristuskohtauksia, verenvuoto tai hiljattain verensiirtoa vaatineita verenvuotoja tai trombosyyttipitoisuus on yli 500 x 10⁹/l. Näitä potilaita hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta.

Vaikutus syöpäkasvainten kasvuun: Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta, kuten muutkin erytropoieesia stimuloivat aineet, on kasvutekijä, joka stimuloi ensisijaisesti punasolujen tuotantoa. Erytropoietiinireseptorit voivat ilmentyä erityyppisten kasvainsolujen pinnalla. On mahdollista, että erytropoieesia stimuloivat aineet, kuten muutkin kasvutekijät, saattavat stimuloida minkä tahansa syöpätyypin kasvua. Kahdessa kliinisessä vertailututkimuksessa epoetiineja annettiin syöpäpotilaille, joilla oli eri syöpätyyppejä, kuten pään ja kaulan alueen syöpä tai rintasyöpä, ja näissä tutkimuksissa havaittiin selittämätöntä kuolleisuuden lisääntymistä.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan väärinkäyttö voi aiheuttaa terveille ihmisille liiallista hemoglobiinipitoisuuden suurenemista. Tähän voi liittyä hengenvaarallisia sydän- tai verisuonikomplikaatioita.

Jäljitettävyys: Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja eränumero dokumentoitava selkeästi.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per millilitra eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty. Ei ole saatu viitteitä siitä, että metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta muuttaisi muiden lääkevalmisteiden metaboliaa.

Raskaus

Ei ole tietoja metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan käytöstä raskaana oleville naisille.

Eläinkokeiden perusteella ei ole saatu tietoa suorista haitallisista vaikutuksista raskauteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen tai postnataaliseen kehitykseen, mutta ne viittaavat luokkakohtaiseen korjautuvaan sikiön painon laskuun (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta raskaana oleville naisille.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta äidinmaitoon. Yhdessä eläinkokeessa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan on todettu erittyvän eläinten maitoon. Harkittaessa imettämisen jatkamista tai keskeyttämistä tai metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoidon jatkamista tai keskeyttämistä on otettava huomioon sekä imettämisestä koituva hyöty lapselle että metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoidosta koituva hyöty äidille.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa ei ole havaittu hedelmällisyyden heikentymistä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista ihmiseen kohdistuvaa vaaraa ei tunneta.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetalla ei ole haitallista vaikutusta tai sillä on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

(a) Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Turvallisuustietokanta on kerätty kliinisistä tutkimuksista, joissa oli mukana 3042 kroonista munuaistautia sairastavaa aikuispotilasta, ja heistä 1939 sai metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoa ja 1103 jotakin muuta erytropoieesia stimuloivaa ainetta. Noin 6 prosentilla metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoa saavista aikuispotilaista odotetaan esiintyvän haittavaikutuksia. Yleisin raportoitu haittavaikutus oli hypertensio (yleinen).

(b) Haittavaikutusten taulukkomuotoinen yhteenveto

Taulukossa 3 luetellaan raportoidut haittavaikutukset MedDRA-elinjärjestelmän ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokituksessa on noudatettu seuraavaa käytäntöä: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1000), hyvin harvinainen (< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Taulukko 3: Kroonista munuaistautia sairastaneilla aikuispotilailla esiintyneet haittavaikutukset, joiden katsottiin johtuneen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoidosta. Vasta markkinoilletulon jälkeen ilmenneet haittavaikukset on merkitty (*).

(c) Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Aikuispotilaat

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen on raportoitu trombosytopeniatapauksia. Kliinisissä tutkimuksissa havaittiin vähäistä trombosyyttiarvon laskua viitealueen sisällä.

Trombosyyttiarvo oli alle 100 x 10⁹/l metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa saaneista aikuispotilaista 7 prosentilla ja muita erytropoieesia stimuloivia aineita saaneista aikuispotilaista 4 prosentilla. Myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä turvallisuustutkimuksessa enimmillään 8,4 vuotta kestäneen pitkäaikaisen altistuksen yhteydessä trombosyyttimäärän lähtöarvo oli alle arvon 100 x 10⁹/l metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa saaneista aikuispotilaista 2,1 prosentilla ja muilla ESA-valmisteilla hoitoa saaneista aikuispotilaista 2,4 prosentilla. Tutkimuksen aikana havaittiin vuosittain alle arvon 100 x 10⁹/l pienentyneitä trombosyyttimääriä 1,5–3,0 prosentilla metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoa saaneista aikuispotilaista ja 1,6–2,5 prosentilla muilla ESA-valmisteilla hoitoa saaneista aikuispotilaista.

Epoetiini alfa- ja darbepoetiini alfa -valmisteita koskevassa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa raportoitiin aivohalvaus esiintyvyydeltään yleiseksi haittavaikutukseksi. Myyntiluvan myöntämisen jälkeisessä turvallisuustutkimuksessa osoitettiin, että aivohalvausten esiintyvyys oli samankaltainen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoa (6,3 %) ja ESA-vertailuhoitoa (epoetiini alfa, darbepoetiini alfa ja epoetiini beeta) (7 %) saaneissa ryhmissä.

Kuten muillakin ESA-valmisteilla, tromboositapauksia, kuten keuhkoemboliaa, on raportoitu markkinoilletulon jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Neutraloivien erytropoietiinin vasta-aineiden aiheuttamaa punasoluaplasiaa (PRCA) on havaittu. Näiden tapausten esiintyvyyttä ei tunneta. Jos punasoluaplasia todetaan, metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoito on lopetettava eikä hoitoa saa vaihtaa toiseen erytropoieesia stimuloivaan aineeseen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Kahdessa pediatrisilla potilailla tehdyssä tutkimuksessa pediatrinen potilasjoukko koostui 104 potilaasta, joista 12 oli iältään alle 5-vuotiaita, 36 oli 5–11-vuotiaita ja 56 oli 12–17-vuotiaita. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan turvallisuusprofiili näissä kahdessa tutkimuksessa mukana olleilla pediatrisilla potilailla oli yleisesti yhdenmukainen aikuispotilasjoukon tunnetun turvallisuusprofiilin kanssa, mikä perustuu vähäiseen potilasaltistukseen näissä tutkimuksissa (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan terapeuttinen alue on laaja. Potilaan yksilöllinen vaste on otettava huomioon hoitoa aloitettaessa. Yliannostus voi johtaa farmakodynaamisen vaikutuksen voimistumisesta johtuviin reaktioihin, kuten liialliseen erytropoieesiin. Jos hemoglobiinipitoisuus suurenee liikaa, metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoito on keskeytettävä joksikin aikaa (ks. kohta Annostus ja antotapa). Venesektio voidaan tehdä, jos se on kliinisesti perusteltua.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut anemialääkkeet, ATC-koodi: B03XA03.

Vaikutusmekanismi

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta stimuloi erytropoieesia vaikuttamalla erilaistuneiden kantasolujen erytropoietiinireseptoriin luuytimessä. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta, Mirceran vaikuttava aine, on erytropoietiinireseptorin jatkuva aktivaattori, jonka vaikutus reseptoritasolla on erilainen erytropoietiiniin verrattuna sen sitoutuessa reseptoriin hitaammin ja irroten siitä nopeammin, sen spesifinen vaikutus in vitro on vähäisempi ja vaikutus in vivo voimakkaampi sekä puoliintumisaika on pidempi. Keskimääräinen molekyylimassa on noin 60 kDa, josta proteiiniosan ja hiilihydraattiosan osuus on yhteensä noin 30 kDa.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Luonnollinen erytropoietiinihormoni, joka on tärkein punasolujen kehitykseen vaikuttava kasvutekijä, muodostuu munuaisissa ja vapautuu verenkiertoon hypoksian seurauksena. Reaktiona hypoksiaan luonnollinen erytropoietiini vaikuttaa punasolulinjan erilaistuneisiin kantasoluihin ja lisää näin punasolujen tuotantoa.

Kliininen teho ja turvallisuus

Aikuispotilaat

Tulokset tutkimuksesta, jossa hemoglobiini korjattiin tavoitetasolle annostelemalla kahden viikon ja neljän viikon välein, osoittivat metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑ryhmän hemoglobiinivasteiden olevan korjausvaiheen lopussa korkeat ja vastaavan vertailuvalmisteiden arvoja. Vasteen saavuttamiseen kulunut mediaaniaika oli metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa saaneessa haarassa 43 vuorokautta ja vertailuhaarassa 29 vuorokautta, ja hemoglobiiniarvo nousi 6 ensimmäisen viikon aikana Mircera-haarassa 0,2 g/dl (2 g/l)/vko ja vertailuhaarassa 0,3 g/dl (3 g/l)/vko.

Neljässä satunnaistetussa vertailututkimuksessa oli mukana dialyysipotilaita, jotka saivat darbepoetiini alfaa tai epoetiinia. Potilaat jaettiin satunnaistetusti nykyistä hoitoa jatkavaan ryhmään tai ryhmään, jossa hoito vaihdettiin metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaan vakaan hemoglobiinipitoisuuden saavuttamiseksi. Arviointivaiheen aikana (viikot 29–36) metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa saaneiden potilaiden hemoglobiinipitoisuuden keskiarvo ja mediaaniarvo oli käytännöllisesti katsoen sama kuin hemoglobiinin lähtöarvo.

Satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, plasebokontrolloituun tutkimukseen osallistui 4038 kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavaa diabetespotilasta, jotka eivät olleet dialyysihoidossa. Potilaiden hemoglobiinitaso oli ≤ 110 g/l ja heitä hoidettiin joko darbepoetiini alfalla (hemoglobiinin tavoitetaso 130 g/l) tai plasebolla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Ensisijaista tavoitetta, joka oli kokonaiskuolleisuuden, kardiovaskulaarisen sairastuvuuden tai loppuvaiheen munuaissairauden (ESRD) riskin pieneneminen, ei tutkimuksessa saavutettu. Lopputapahtumien yksittäisten osatekijöiden analysointi osoitti seuraavat riskisuhteet (95 %:n luottamusväli): kuolema 1,05 (0,92; 1,21), aivohalvaus 1,92 (1,38; 2,68), sydämen vajaatoiminta 0,89 (0,74; 1,08), sydäninfarkti 0,96 (0,75; 1,23), sydänlihasiskemiasta johtuva sairaalahoito 0,84 (0,55; 1,27), ESRD 1,02 (0,87; 1,18).

Kliinisten ESA-tutkimusten yhdistetyt post-hoc-analyysit on tehty kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista (dialyysihoitoa saavat, ei dialyysihoitoa saavat, diabetesta sairastavat ja sairastamattomat potilaat). Suurempiin kumulatiivisiin ESA-annoksiin liittyi yleensä mistä tahansa syystä aiheutuneen kuolleisuuden, sydän- ja verisuonitapahtumien ja aivoverisuonitapahtumien suurempi riskiestimaatti riippumatta siitä, sairastiko potilas diabetesta tai saiko hän dialyysihoitoa (ks. kohta Annostus ja antotapa ja kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Erytropoietiini on kasvutekijä, joka stimuloi ensisijaisesti punasolujen tuotantoa. Erytropoietiinireseptorit voivat ilmetä erityyppisten kasvainsolujen pinnalla.

Elinaikaa ja syövän etenemistä on tutkittu viidessä laajassa kontrolloidussa tutkimuksessa, joihin osallistui kaikkiaan 2833 potilasta. Näistä tutkimuksista neljä oli kaksoissokkoutettuja, plasebokontrolloituja tutkimuksia ja yksi avoin tutkimus. Kahteen tutkimukseen rekrytoitiin kemoterapialla hoidettavia potilaita ja näiden tutkimusten hemoglobiinipitoisuuden tavoitearvo oli > 13 g/dl (130 g/l). Lopuilla kolmella tutkimuksella hemoglobiinipitoisuuden tavoitearvo oli 12 - 14 g/dl (120 - 140 g/l). Avoimessa tutkimuksessa havaittiin, ettei kokonaiselinajassa ollut eroja rekombinanttihumaanierytropoietiinilla hoidettujen potilaiden ryhmän ja vertailuryhmän välillä. Neljässä plasebokontrolloidussa tutkimuksessa kokonaiselinajan riskisuhteet sijoittuivat välille 1,25 - 2,47 vertailuryhmän potilaiden eduksi. Nämä tutkimukset osoittavat tilastollisesti merkitsevästi selittämättömän kuolleisuuden yhdenmukaisen kasvun rekombinanttihumaanierytropoietiinia saavilla eri syöpiä sairastavilla anemiapotilailla vertailuryhmän potilaisiin verrattuna.Tutkimusten kokonaiselinaikatuloksia ei voida tyydyttävästi selittää rekombinanttihumaanierytropoietiinin ja vertailuryhmän eroilla tromboosin esiintyvyydessä eikä niihin liittyvissä komplikaatioissa.

Potilastason analyysi on tehty yli 13 900 syöpäpotilaasta (solunsalpaajahoito, sädehoito, solunsalpaaja- ja sädehoito tai ei hoitoa), jotka ovat osallistuneet useilla eri epoetiineilla tehtyihin 53 kontrolloituun tutkimukseen. Kokonaiselinaikatietojen meta-analyysissä vaarasuhteen piste-estimaatiksi saatiin 1,06 vertailuryhmän hyväksi (95 prosentin luottamusväli: 1,00, 1,12; 53 tutkimusta, joissa 13 933 potilasta), ja solunsalpaajahoitoa saaneiden syöpäpotilaiden kokonaiselinajan vaarasuhde oli 1,04 (95 prosentin luottamusväli: 0,97, 1,11; 38 tutkimusta, joissa 10 441 potilasta). Meta-analyysit osoittavat myös johdonmukaisesti, että tromboembolisten tapahtumien riski on suurentunut merkitsevästi rekombinanttia ihmisen erytropoietiinia saaneilla syöpäpotilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetalla hoidettuja potilaita ei sisältynyt tähän meta-analyysiin.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa ei ole hyväksytty solunsalpaajahoidon aiheuttaman anemian hoitoon (ks. kohdat Käyttöaiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Pediatrisilla potilailla on tehty kaksi tutkimusta. Toisessa tutkimuksessa metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa annettiin laskimoon (i.v.) ja toisessa ihon alle (s.c.).

Tutkimus, jossa valmiste annettiin laskimoon, oli vaiheen II annosta selvittänyt avoin yhden hoitohaaran usean annoksen monikeskustutkimus (NH19707). Se tehtiin 64 pediatrisella hemodialyysipotilaalla (iältään 5–17-vuotiailla), joilla oli krooninen munuaistauti, kahden muuntokertoimen (ryhmä 1 ja ryhmä 2) arvioimiseksi vaihdettaessa laskimoon annettavasta epoetiini alfa/beeta- tai darbepoetiini alfa ‑ylläpitohoidosta metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoon, jota annettiin laskimoon 4 viikon välein 20 viikon ajan. Tehoa arvioitiin hemoglobiinipitoisuudessa (g/dl) lähtötilanteen ja arviointijakson välillä tapahtuneen muutoksen perusteella. Hemoglobiinin korjattu keskimuutos lähtötilanteesta arviointijaksoon mennessä oli ‑0,74 g/dl (‑7,4 g/l) (95 %:n luottamusväli: ‑1,32 – ‑0,16) ryhmässä 1 ja ‑0,09 g/dl (‑0,9 g/l) (95 %:n luottamusväli: ‑0,45–0,26) ryhmässä 2. 58 %:lla ryhmän 1 potilaista ja 75 %:lla ryhmän 2 potilaista hemoglobiiniarvot pysyivät ± 1 g/dl (± 10 g/l) sisällä lähtötilanteesta, ja 75 %:lla ryhmän 1 potilaista ja 81 %:lla ryhmän 2 potilaista hemoglobiiniarvot pysyivät tasossa 10–12 g/dl (100–120 g/l). Ikäryhmittäin (5–11-vuotiaat ja 12–17-vuotiaat) tehdyt alaryhmäanalyysit olivat yhdenmukaiset koko potilasjoukon havaintojen kanssa. Potilaat, jotka olivat mukana tutkimuksessa 20 viikon keskeisen hoitojakson ajan ja joiden hemoglobiinipitoisuus pysyi riittävällä tasolla, saivat jatkaa vapaaehtoiseen 52 viikon mittaiseen turvallisuutta selvittäneeseen jatkovaiheeseen, jonka aikana annosväli pysyi samana.

Tutkimus, jossa valmiste annettiin ihon alle, oli vaiheen II annosta selvittänyt avoin yhden hoitohaaran monikeskustutkimus (NH19708). Se tehtiin 40 pediatrisella potilaalla (iältään 3 kuukautta – 17 vuotta), joilla oli krooninen munuaistauti ja jotka saivat dialyysihoitoa tai jotka eivät vielä saaneet dialyysihoitoa, ja siinä arvioitiin laskimoon annettavalla valmisteella tehdyn tutkimuksen ryhmässä 2 käytettyä muuntokerrointa vaihdettaessa ihon alle annettavasta epoetiini alfa/beeta- tai darbepoetiini alfa ‑ylläpitohoidosta metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ‑hoitoon, jota annettiin ihon alle 4 viikon välein 20 viikon ajan. Myös tässä tutkimuksessa ensisijainen tehon päätetapahtuma oli hemoglobiinipitoisuuden (g/dl) muutos lähtötilanteen ja arviointijakson välillä. Hemoglobiinipitoisuuden keskimuutos arviointijakson aikana oli 0,48 g/dl (4,8 g/l) (95 %:n luottamusväli: 0,15–0,82], joka oli ekvivalenssin raja-arvojen ‑1–+1 g/dl (-10–+10 g/l) sisällä. Hemoglobiinipitoisuuden keskimuutoksen tulokset ikäryhmittäin (< 5 vuotta, 5–11 vuotta, ≥ 12 vuotta) olivat arviointijakson aikana yhdenmukaiset ensisijaisen päätetapahtuman tulosten kanssa. Potilaat, jotka olivat mukana tutkimuksessa 20 viikon keskeisen hoitojakson ajan ja joiden hemoglobiinipitoisuus pysyi riittävällä tasolla, saivat jatkaa vapaaehtoiseen 24 viikon mittaiseen turvallisuutta selvittäneeseen jatkovaiheeseen, jonka aikana annosväli pysyi samana.

Molemmissa tutkimuksissa keskimääräiset hemoglobiinipitoisuudet olivat valtaosalla potilaista 10–12 g/dl (100–120 g/l) koko arviointijakson ja turvallisuutta selvittäneen jatkovaiheen ajan. Pediatrisilla potilailla havaittu turvallisuusprofiili oli kummassakin tutkimuksessa yhdenmukainen aikuisten turvallisuusprofiilin kanssa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Aikuispotilaat

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan farmakokinetiikkaa tutkittiin terveillä vapaaehtoisilla tutkimushenkilöillä ja kroonista munuaistautia sairastavilla anemiapotilailla, joista osa oli dialyysipotilaita.

Kun kroonista munuaistautia sairastaville potilaille, jotka eivät olleet dialyysihoidossa, annettiin metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa ihonalaisena annoksena, maksimipitoisuus seerumissa saavutettiin 95 tunnin (mediaani) kuluttua annostelusta. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan absoluuttinen hyötyosuus oli ihonalaisen annon jälkeen 54 %. Havaintoihin perustuva eliminoitumisen terminaalinen puoliintumisaika oli 142 tuntia kroonista munuaistautia sairastavilla potilailla, jotka eivät olleet dialyysihoidossa.

Kroonista munuaistautia sairastaville dialyysipotilaille annetun ihonalaisen annoksen jälkeen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan maksimipitoisuus seerumissa saavutettiin 72 tunnin (mediaani) kuluttua annostelusta. Kroonista munuaistautia sairastavilla dialyysipotilailla metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan absoluuttinen hyötyosuus oli 62 % ja havaintoihin perustuva eliminoitumisen terminaalinen puoliintumisaika 139 tuntia.

Kroonista munuaistautia sairastaville dialyysipotilaille annetun laskimonsisäisen annoksen jälkeen systeeminen kokonaispuhdistuma oli 0,494 ml/h/kg. Laskimoon annetun annoksen jälkeen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan eliminoitumisen puoliintumisaika on 134 tuntia.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan pitoisuus seerumissa mitattiin 41:ltä kroonista munuaistautia sairastaneelta potilaalta ennen hemodialyysiä ja sen jälkeen, ja tulokset osoittivat, ettei hemodialyysi vaikuta tämän lääkevalmisteen farmakokinetiikkaan.

Kroonista munuaistautia sairastavien 126 potilaan tiedoista tehty analyysi osoitti, ettei dialyysipotilaiden ja muiden potilaiden välillä ollut farmakokineettisiä eroja.

Kerta-annostutkimuksessa laskimonsisäisen annostelun jälkeen metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan farmakokinetiikan todettiin olevan samanlainen maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ja terveillä henkilöillä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat

Populaatiofarmakokineettiseen analyysiin käytettiin tietoja 103:sta pediatrisesta potilaasta (ikä 6 kuukaudesta 17 vuoteen, paino 7–90 kg) ja 524 aikuispotilaasta. Pediatriset potilaat saivat metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa laskimoon (kaikki potilaat saivat hemodialyysihoitoa) tai ihon alle (potilaat saivat peritoneaalidialyysi- tai hemodialyysihoitoa tai eivät vielä saaneet dialyysihoitoa). Puhdistuman ja jakautumistilavuuden havaittiin lisääntyvän painon lisääntymisen myötä sekä jakaantumistilavuuden iän myötä. Pediatrisilla potilailla havaitut metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan suurimmat ja pienimmät pitoisuudet seerumissa todettiin, kun heidän hemoglobiinipitoisuutensa oli vakautettu, ja ne olivat kumpaakin antoreittiä (laskimoon ja ihon alle) käytettäessä verrannolliset aikuisilla havaittujen pitoisuuksien kanssa.

Kardiovaskulaarisen turvallisuuden farmakologiaa, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien tavanomaisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetan karsinogeenisuutta ei ole arvioitu pitkäaikaisissa eläinkokeissa. Se ei aiheuttanut proliferatiivista vastetta ei-hematologisissa syöpäsolulinjoissa in vitro. Rotilla tehdyssä kuuden kuukauden toksisuustutkimuksessa ei havaittu tumorigeenisia eikä odottamattomia mitogeenisia vasteita ei-hematologisissa kudoksissa. Ihmiskudospaneelia käytettäessä havaittiin lisäksi, että metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta sitoutui in vitro vain kohdesoluihin (luuytimen progenitorisoluihin).

Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ei läpäissyt rotan istukkaa merkittävässä määrin, eikä eläinkokeissa ole havaittu haitallisia vaikutuksia tiineyteen, alkion-/sikiönkehitykseen, synnytykseen eikä postnataaliseen kehitykseen. Luokkakohtaista korjautuvaa sikiön painon laskua ja jälkeläisten postnataalisen painonnousun hidastumista havaittiin kuitenkin annostasoilla, jotka emoilla aiheuttivat farmakodynaamisten vaikutusten korostumista. Tiineyden ja imetyksen aikana metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beetaa saaneiden emojen jälkeläisillä ei kuitenkaan havaittu fyysisen, kognitiivisen eikä seksuaalisen kehityksen häiriöitä. Metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta ei vaikuttanut lisääntymistoimintoihin, hedelmällisyyteen eikä siemennesteen arvioinnissa käytettyihin parametreihin, kun sitä annettiin ihon alle uros- ja naarasrotille ennen parittelua ja parittelun aikana.

Natriumdivetyfosfaattimonohydraatti

Natriumsulfaatti

Mannitoli (E421)

Metioniini

Poloksameeri 188

Injektionesteisiin käytettävä vesi

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

3 vuotta

Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C).

Ei saa jäätyä.

Pidä esitäytetty ruisku ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Loppukäyttäjä voi ottaa lääkevalmisteen jääkaapista huoneenlämpöön (enintään 30 °C) yhden kerran enintään kuukauden ajaksi. Kun lääkevalmiste on otettu jääkaapista, se on käytettävä tämän ajan kuluessa.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

MIRCERA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
50 mikrog/0,3 ml (L:ei) 0,3 ml (neulansuojus) (125,72 €)
75 mikrog/0,3 ml (L:ei) 0,3 ml (neulansuojus) (161,52 €)
100 mikrog/0,3 ml (L:ei) 0,3 ml (neulansuojus) (211,12 €)
120 mikrog/0,3 ml (L:ei) 0,3 ml (neulansuojus) (237,71 €)
150 mikrog/0,3 ml (L:ei) 0,3 ml (neulansuojus) (321,34 €)
200 mikrog/0,3 ml (L:ei) 0,3 ml (neulansuojus) (416,41 €)

PF-selosteen tieto

Esitäytetty ruisku (tyypin I lasia), jossa on laminoitu mäntä (bromobutyylikumia) ja neulansuojus (bromobutyylikumia) sekä 27G1/2 neula.

30, 40, 50, 60, 75, 100, 120, 150, 200 ja 250 mikrogramman esitäytetyt ruiskut sisältävät 0,3 ml liuosta.

360 mikrogramman esitäytetyt ruiskut sisältävät 0,6 ml liuosta.

30, 50, 75 mikrogramman esitäytettyjen ruiskujen pakkaus sisältää 1 tai 3 esitäytettyä ruiskua.

40, 60, 100, 120, 150, 200, 250 ja 360 mikrogramman esitäytettyjen ruiskujen pakkaus sisältää 1 esitäytetyn ruiskun.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Liuos on kirkas ja väritön tai hieman kellertävä.

Esitäytetty ruisku on käyttövalmis. Steriili esitäytetty ruisku ei sisällä säilytysaineita, ja sitä saa käyttää vain yhteen injektioon. Yhdellä ruiskulla saa antaa vain yhden annoksen. Esitäytettyjä ruiskuja ei ole tarkoitettu osittaisten annosten antamiseen. Injisoitavan liuoksen on oltava kirkasta, väritöntä tai hieman kellertävää eikä siinä saa olla näkyviä hiukkasia.

Älä ravista.

Anna esitäytetyn ruiskun lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen injektion antamista.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

MIRCERA injektioneste, liuos, esitäytetty ruisku
50 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
75 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
100 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
120 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
150 mikrog/0,3 ml 0,3 ml
200 mikrog/0,3 ml 0,3 ml

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). Munuaisten vajaatoimintaan liittyvä vaikea anemia (138).
• Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Epoetiini, darbepoetiini alfa ja metoksipolyetyleeniglykoliepoetiini beeta: Krooniseen munuaissairauteen liittyvän anemian hoito erityisin edellytyksin / Epoetiini ja darbepoetiini alfa: Syöpäsairauteen tai solunsalpaajahoitoihin liittyvän anemian hoito sekä valmistauduttaessa autologiseen verensiirtoon (306).

B03XA03

05.12.2023