METOPROLOL ORION depottabletti 23,75 mg, 47,5 mg, 95 mg, 190 mg

Jokainen depottabletti sisältää 23,75 mg metoprololisuksinaattia (Ph.Eur.), mikä vastaa 25 mg metoprololitartraattia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi depottabletti sisältää D-glukoosia ja enintään 1,84 mg sakkaroosia.

Jokainen depottabletti sisältää 47,5 mg metoprololisuksinaattia (Ph.Eur.), mikä vastaa 50 mg metoprololitartraattia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi depottabletti sisältää D-glukoosia ja enintään 3,68 mg sakkaroosia.

Jokainen depottabletti sisältää 95 mg metoprololisuksinaattia (Ph.Eur.), mikä vastaa 100 mg metoprololitartraattia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi depottabletti sisältää D-glukoosia ja enintään 7,36 mg sakkaroosia.

Jokainen depottabletti sisältää 190 mg metoprololisuksinaattia (Ph.Eur.), mikä vastaa 200 mg metoprololitartraattia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi depottabletti sisältää D-glukoosia ja enintään 14,72 mg sakkaroosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Depottabletti.

Aikuiset

• Stabiili krooninen, lievä tai kohtalainen sydämen vajaatoiminta, johon liittyy vasemman kammion toiminnan heikkeneminen (ejektiofraktio ≤ 40 %), yhdistettynä muuhun sydämen vajaatoiminnan hoitoon; ACE-estäjien, diureettien tai tarvittaessa sydänglykosidien ohella (ks. lisätietoja kohdasta Farmakodynamiikka).

Lapset ja nuoret (6–18‑vuotiaat)

• Hypertension hoito.

Metoprolol Orion 47,5 mg, 95 mg ja 190 mg depottablettien käyttöaiheita ovat lisäksi:

Aikuiset

• hypertensio
• angina pectoris
• takykardiset rytmihäiriöt, erityisesti supraventrikulaarinen takykardia
• ylläpitohoito sydäninfarktin jälkeen
• hyperkineettinen sydänsyndrooma (toiminnallinen sydänsairaus, johon liittyy sydämentykytyksiä)
• migreenin estohoito.

Annostus

Annostus tulee säätää seuraavien ohjeiden mukaisesti:

Stabiili krooninen, lievä tai kohtalainen sydämen vajaatoiminta, johon liittyy vasemman kammion toiminnan heikkeneminen

Metoprololisuksinaatin annostus tulee määrittää yksilöllisesti potilailla, joilla on stabiili oireinen sydämen vajaatoiminta ja jotka saavat muuta hoitoa sydämen vajaatoimintaan. NYHA-luokkaan III kuuluvaa sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille suositeltava aloitusannos on 11,88 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 12,5 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa ensimmäisen viikon ajan. Annos voidaan suurentaa 23,75 mg:aan metoprololisuksinaattia (vastaa 25 mg metoprololitartraattia) vuorokaudessa toisen viikon aikana.

NYHA-luokkaan II kuuluvaa sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille suositeltava aloitusannos on 23,75 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 25 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa kahden ensimmäisen viikon ajan. Annoksen suurentamista kaksinkertaiseksi suositellaan kahden ensimmäisen viikon jälkeen. Annosta suurennetaan joka toinen viikko aina 190 mg:aan metoprololisuksinaattia (vastaa 200 mg metoprololitartraattia) vuorokaudessa tai suurimpaan potilaan sietämään annokseen. Pitkäaikaishoidossa annostavoite tulisi asettaa 190 mg:aan metoprololisuksinaattia (vastaa 200 mg metoprololitartraattia) vuorokaudessa tai suurimpaan potilaan sietämään annokseen. Hoitavan lääkärin tulee olla perehtynyt stabiilin oireisen sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Jokaisen annoslisäyksen jälkeen potilaan tila on tutkittava huolella. Jos verenpaineen laskua esiintyy, voi olla tarpeen vähentää muiden samanaikaisten lääkitysten annoksia. Verenpaineen lasku ei välttämättä ole este metoprololin pitkäaikaiselle käytölle, mutta annosta tulee vähentää kunnes potilaan tila on vakaa.

Metoprolol Orion 47,5 mg, 95 mg ja 190 mg depottablettien käyttöaiheita ovat lisäksi:

Hypertensio

47,5 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 50 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea hypertensio. Annosta voidaan tarpeen mukaan nostaa 95–190 mg:aan metoprololisuksinaattia (vastaa 100–200 mg metoprololitartraattia) vuorokaudessa tai hoitoon voidaan lisätä toinen verenpainelääke.

Angina pectoris

47,5–190 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 50–200 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa. Tarpeen mukaan voidaan lisäksi käyttää toista lääkeainevalmistetta sepelvaltimotaudin hoitamiseksi.

Takykardiset rytmihäiriöt

47,5–190 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 50–200 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa.

Ylläpitohoito sydäninfarktin jälkeen

95–190 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 100–200 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa.

Hyperkineettinen sydänsyndrooma (toiminnallinen sydänsairaus, johon liittyy sydämen tykytyksiä) 47,5–190 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 50–200 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa.

Migreenin estohoito

95–190 mg metoprololisuksinaattia (vastaa 100–200 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa. Yleensä 95 mg:n metoprololisuksinaattiannos (vastaa 100 mg metoprololitartraattia) kerran vuorokaudessa on riittävä. Yksilöllisestä vasteesta riippuen annosta voidaan vaihdella yllä mainituissa rajoissa.

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen säätäminen ei ole tarpeen.

Maksan vajaatoiminta

Vakavan maksan vajaatoiminnan yhteydessä, esim. portokavaalisunttipotilaita hoidettaessa, on annoksen pienentämistä harkittava (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Iäkkäät potilaat

Tiedot käytöstä yli 80-vuotiailla potilailla ovat riittämättömät. Sen takia tulee noudattaa erityistä varovaisuutta kun annosta näillä potilailla suurennetaan.

Pediatriset potilaat

Suositeltu aloitusannostus vähintään 6‑vuotiaille hypertensiopotilaille on 0,5 mg/kg Metoprolol Orion -valmistetta (0,48 mg/kg metoprololisuksinaattia) kerran vuorokaudessa. Lopullisen annettavan annoksen (mg) tulee olla lähin likiarvo mg/kg-yksikköinä lasketusta annoksesta. Jos potilas ei vastaa annokseen 0,5 mg/kg, annos voidaan suurentaa määrään 1,0 mg/kg (0,95 mg/kg metoprololisuksinaattia); annos ei saa olla yli 50 mg (47,5 mg metoprololisuksinaattia). Jos potilas ei vastaa annokseen 1,0 mg/kg, annos voidaan suurentaa enimmäismäärään 2,0 mg/kg vuorokaudessa (1,9 mg/kg metoprololisuksinaattia). Lapsilla ja nuorilla ei ole tutkittu annostusta, joka ylittää 200 mg (190 mg metoprololisuksinaattia) kerran vuorokaudessa.

Valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 6 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole tutkittu. Siksi Metoprolol Orion ‑valmistetta ei suositella tälle ikäryhmälle.

Annoksen säätäminen tai hoidon keskeyttäminen

Jos metoprololihoito keskeytetään tai lopetetaan (erityisesti potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti tai sydäninfarkti), sen täytyy aina tapahtua hitaasti ja asteittain vähintään 2 viikon kuluessa, jona aikana annos puolitetaan asteittain, kunnes on saavutettu pienin annos, puolet 23,75 mg metoprololisuksinaattitabletista (vastaa 25 mg metoprololitartraattia). Viimeinen annos on otettava vähintään 4 vuorokautta ennen kuin valmisteen käyttö lopetetaan. Jos potilaalla kehittyy oireita, prosessia täytyy hidastaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Metoprolol Orion tulee ottaa kerran vuorokaudessa, mieluiten aamiaisen yhteydessä. Tabletit tulee niellä kokonaisina tai ne tulee jakaa, mutta niitä ei saa pureskella eikä murskata. Tabletit tulee ottaa veden kanssa (vähintään ½ lasillista).

Metoprololi on vasta-aiheinen seuraavissa tapauksissa:

• yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille beetareseptorin salpaajille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• II tai III asteen eteis-kammiokatkos
• korkean asteen sinuseteiskatkos
• hoitamaton sydämen vajaatoiminta (keuhkopöhö, heikentynyt verenvirtaus tai hypotensio) ja jatkuva tai jaksottainen sydämen lihassupistuksen voimaan vaikuttava hoito (beeta-reseptoriagonismi)
• selvä ja kliinisesti merkitsevä sinus bradykardia (pulssi < 50 lyöntiä/min)
• sick sinus -oireyhtymä
• kardiogeeninen sokki
• vaikea ääreisvaltimoiden verenkiertohäiriö
• hypotensio (systolinen verenpaine < 90 mmHg)
• hoitamaton feokromosytooma
• metabolinen asidoosi
• vaikeamuotoinen keuhkoastma tai krooninen keuhkoahtaumatauti
• MAO-estäjien samanaikainen käyttö (lukuun ottamatta MAO-B-estäjiä).

Metoprololia ei saa käyttää potilailla, joilla epäillään akuuttia sydäninfarktia tai joilla sydämensyke on < 45 lyöntiä/min, PQ-aika on > 0,24 sekuntia tai systolinen verenpaine < 100 mmHg.

Metoprololia ei myöskään saa käyttää potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta ja joilla systolisen verenpaineen luvut ovat toistuvasti < 100 mmHg (uusintatutkimus on välttämätön ennen hoidon aloittamista).

Verapamiilin ja diltiatseemin tyyppisten kalsiumantagonistien tai muiden rytmihäiriölääkkeiden (esim. disopyramidin) samanaikainen laskimonsisäinen käyttö on vasta-aiheista (paitsi tehohoitolääkkeenä).

Beetareseptorin salpaajia tulee antaa astmaa sairastaville varoen. Jos astmapotilas metoprololihoitoa aloitettaessa käyttää samanaikaisesti beeta₂-agonistia (tabletteina tai inhalaatioina), on beeta₂-agonistin annos tarkistettava ja tarvittaessa sitä tulee suurentaa. Vakaiden plasmatasojensa takia Metoprolol Orion -depottabletit vaikuttavat beeta₂-reseptoreihin kuitenkin vähemmän kuin beeta₁-selektiivisten beetareseptorin salpaajien perinteiset tablettimuodot.

Metoprololi voi heikentää diabeteksen hoitotasapainoa ja peittää hypoglykemian oireita. Glugoosimetaboliaan kohdistuvan vaikutuksen tai hypoglykeemisten oireiden riski on kuitenkin Metoprolol Orion -depottableteilla pienempi kuin beeta₁-selektiivisten salpaajien perinteisiä tablettimuotoja käytettäessä ja selvästi pienempi kuin epäselektiivisiä beetareseptorin salpaajia käytettäessä.

AV-johtumishäiriöt voivat harvinaisissa tapauksissa pahentua metoprololihoidon aikana (mahdollinen eteis-kammiokatkos).

Prinzmetalin anginaa sairastavilla potilailla tulee beeta₁-selektiivisiä salpaajia käyttää varoen.

Metoprololi saattaa lisätä ääreisverenkiertohäiriöiden oireita, mikä johtuu sen verenpainetta alentavasta vaikutuksesta.

Jos metoprololia määrätään feokromosytoomapotilaalle, tulee potilaan ennen metoprololihoitoa ja sen aikana käyttää alfareseptorin salpaajaa.

Metoprololihoito voi peittää hypertyreoosin oireita.

Ennen leikkausta tulee anestesialääkärille ilmoittaa, että potilas käyttää beetareseptorin salpaajaa. Beetareseptorin salpaajalääkityksen lopettamista leikkaushoidon ajaksi ei suositella.

Beetareseptorin salpaajahoitoa ei tule lopettaa äkillisesti. Jos hoito lopetetaan, on se mahdollisuuksien mukaan tehtävä asteittain vähintään kahden viikon aikana (ks. kohta Annostus ja antotapa). Jos potilaalla ilmenee mitä tahansa oireita, annosta tulee pienentää hitaammin. Äkillinen lopettaminen voi pahentaa sydämen vajaatoimintaa, johon liittyy äkillisen sydänkuoleman tai sydäniskemian lisääntynyt riski. Sydäniskemiaan taas liittyy angina pectoriksen tai sydäninfarktin paheneminen tai hypertension uusiutuminen.

Metoprololi voi lisätä allergeeniherkkyyttä ja anafylaktisten reaktioiden voimakkuutta. Yksittäisillä beetareseptorin salpaajahoitoa saavilla potilailla adrenaliinihoito ei aina anna odotettua terapeuttista vaikutusta (ks. myös kohta Yhteisvaikutukset).

Beetareseptorin salpaajat voivat pahentaa tai aiheuttaa psoriaasia.

Asianmukaisia suosituksia ei tällä hetkellä ole saatavissa metoprololisuksinaatin käytöstä potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta ja samanaikaisesti mikä tahansa seuraavista tiloista:

• epästabiili sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokka IV)
• akuutti sydäninfarkti tai epästabiili angina pectoris viimeksi kuluneiden 28 vuorokauden aikana
• munuaisten vajaatoiminta
• maksan vajaatoiminta
• potilaan yli 80 vuoden ikä
• potilaan alle 40 vuoden ikä
• hemodynaamisesti relevantit sydämen läppäsairaudet
• hypertrofis-obstruktiivinen kardiomyopatia
• elektiivisen sydänleikkauksen aikana tai 4 kuukauden aikana leikkauksen jälkeen.

Apuaineet

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosi‑imeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasinpuutos, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Potilaita tulee tarkkailla negatiivisten ja kronotrooppisten vaikutusten varalta, kun metoprololia käytetään yhdessä verapamiilin tai diltiatseemin tyyppisten kalsiumin estäjien tai rytmihäiriölääkkeiden kanssa. Verapamiilin tyyppisiä kalsiumin estäjiä ei saa antaa laskimoon (i.v.) sellaisille potilaille, jotka saavat beetareseptorin salpaajia.

Luokan I rytmihäiriölääkkeet: Luokan I rytmihäiriölääkkeillä ja beetareseptorin salpaajilla on additiivinen negatiivinen inotrooppinen vaikutus, joka voi aiheuttaa vakavia hemodynaamisia haittavaikutuksia potilailla, joilla vasemman kammion toiminta on vähentynyt. Näiden aineiden yhdistelmää tulee välttää potilailla, joilla on sick sinus -oireyhtymä tai II tai III luokan AV-johtumishäiriöt. Yhteisvaikutusta havaittiin olevan erityisesti disopyramidilla.

Indometasiinin tai muun prostaglandiinin syntetaasin estäjän samanaikainen käyttö voi vähentää beetareseptorin salpaajien verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Jos adrenaliinia tietyissä olosuhteissa annostellaan beetareseptorin salpaajia käyttäville potilaille, kardioselektiivisillä beetareseptorin salpaajilla on huomattavasti vähäisempi vaikutus verenpaineen hallintaan kuin ei-selektiivisillä beetareseptorin salpaajilla.

Beetareseptorin salpaajia käyttävillä potilailla inhalaationa käytettävät anesteetit voimistavat bradykardiavaikutusta.

MAO-estäjiä (MAO-B-estäjiä lukuun ottamatta) ei saa annostella samanaikaisesti metoprololin kanssa (ks. kohta Vasta-aiheet). Jos potilas saa sympaattisen hermosolmun salpaajia yhdessä muiden beetareseptorin salpaajien (esim. silmätippojen) tai MAO-B-estäjien kanssa, hänen kliinistä tilaansa tulee tarkkailla huolellisesti.

Jos samanaikainen klonidiinihoito täytyy keskeyttää, beetareseptorin salpaajahoito on lopetettava useita päiviä ennen klonidiinihoitoa.

Metoprololi voi voimistaa samanaikaisesti käytettävien verenpainetta alentavien aineiden vaikutusta.

Metoprololin ja noradrenaliinin, adrenaliinin tai muiden sympatomimeettien samanaikainen käyttö saattaa nostaa verenpainetta merkitsevästi. Metoprololin samanaikainen käyttö reserpiinin, alfa-metyylidopan, klonidiinin, guanfasiinin ja sydänglykosidien kanssa voi aiheuttaa sydämen lyöntitiheyden huomattavaa hidastumista ja sydämen johtoratajärjestelmän viivettä.

Huolellista tarkkailua vaaditaan jos potilaita hoidetaan samanaikaisesti muilla beetareseptorin salpaajilla (esim. timololia sisältävillä silmätipoilla).

Metoprololisuksinaatti voi vähentää hypoglykemian oireita, erityisesti takykardiaa. Tyypin 2 diabeetikoilla beetareseptorin salpaajat voivat estää insuliinin vapautumista. Verensokeripitoisuudet tulee tarkistaa säännöllisesti ja säätää verensokeria alentava hoito (insuliini ja suun kautta otettavat diabeteslääkkeet) sen mukaan.

Beetareseptorin salpaajia käyttävillä potilailla anafylaktisten reaktioiden hoidossa käytettävän adrenaliinin vaikutus saattaa heikentyä (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Metoprololi toimii CYP2D6:n, sytokromi P450 -isoentsyymin substraattina.

Entsyymiä indusoivat ja entsyymiä estävät aineet voivat vaikuttaa metoprololin plasmapitoisuuteen. Rifampisiini ja barbituurihapon johdannaiset indusoivat metoprololin metaboliaa entsyymi-induktion kautta ja vähentävät metoprololin plasmapitoisuutta. Simetidiini, alkoholi ja hydralatsiini voivat lisätä metoprololin plasmapitoisuutta. Metoprololi metaboloituu pääasiassa, mutta ei yksinomaan, maksaentsyymin sytokromi CYP2D6:n kautta (ks. myös kohta Farmakokinetiikka). Aineet, joilla on CYP2D6:ta estävä vaikutus, esim. selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, kuten paroksetiini, fluoksetiini ja sertraliini, samoin kuin difenhydramiini, hydroksiklorokiini, selekoksibi, terbinafiini, neuroleptit (esim. klorpromatsiini, triflupromatsiini, klorprotikseeni) sekä mahdollisesti propafenoni voivat lisätä metoprololin plasmapitoisuutta. Metoprololiannoksen pienentäminen saattaa olla tarpeen, kun metoprololihoitoa saavilla potilailla aloitetaan hoito lääkevalmisteilla, jotka ovat CYP2D6-estäjiä.

Amiodaronilla ja kinidiinillä (rytmihäiriölääkkeitä) on myös raportoitu olevan CYP2D6:n estovaikutusta.

Metoprololi voi vähentää muiden lääkevalmisteiden (esim. lidokaiinin) eliminaatiota.

Raskaus

Koska hyvin kontrolloituja tutkimuksia metoprololin käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole, metoprololia saa käyttää raskauden aikana vain silloin, kun lääkkeestä äidille koituva hyöty on suurempi kuin sikiöön/alkioon kohdistuva riski.

Beetareseptorin salpaajat vähentävät istukan läpivirtausta ja saattavat aiheuttaa sikiökuolemia ja ennenaikaisia synnytyksiä. Sikiön kasvun hidastumista on havaittu pitkäaikaista beetasalpaajalääkitystä raskauden aikana lievän tai kohtalaisen hypertension hoitoon saaneilla naisilla. Beetareseptorin salpaajien on raportoitu aiheuttavan synnytyksen pitkittymistä sekä sikiön ja vastasyntyneen bradykardiaa. Vastasyntyneillä on myös raportoitu esiintyvän hypoglykemiaa, hypotensiota, bilirubinemian lisääntymistä ja heikentynyttä anoksian sietoa. Metoprololin annostelu tulee lopettaa 48–72 tuntia ennen laskettua syntymää. Jos se ei ole mahdollista, tulee vastasyntynyttä tarkkailla 48–72 tunnin ajan syntymän jälkeen beetareseptorin salpauksen oireiden (esim. sydän- ja keuhkokomplikaatioiden) varalta.

Beetareseptorin salpaajat eivät ole osoittaneet teratogeenistä potentiaalia eläimillä, mutta napanuoran verenvirtauksen vähentymistä, kasvun hidastumista, luutumisen heikentymistä sekä sikiö- ja postnataalikuolemien lisääntymistä on todettu.

Imetys

Metoprololi kerääntyy rintamaitoon kolme kertaa suurempina määrinä kuin äidin plasmaan. Vaikka imeväisellä vaikuttavan aineen hoitoannosten jälkeinen haittavaikutusten riski näyttäisi olevan pieni (paitsi hitailla metaboloijilla), tulee imeväistä tarkkailla beetareseptorin salpauksen merkkien varalta.

Ennen autolla ajoa tai koneiden käyttöä potilaiden tulee tietää, että metoprololihoidon aikana saattaa esiintyä heitehuimausta ja uupumusta. Tämä on todennäköistä erityisesti alkoholia käytettäessä ja kun metoprololiannosta suurennetaan.

Haittavaikutusten yleisyyden arviointi perustuu seuraaviin luokituksiin:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinainen (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Metoprololin yliannostuksen tuloksena voi olla vakava hypotensio, sinusbradykardia, eteiskatkos, sydämen vajaatoiminta, kardiogeeninen sokki, sydämenpysähdys, bronkospasmit, tajuttomuus (jopa kooma), pahoinvointi, oksentelu ja syanoosi. Samanaikainen alkoholin, verenpainetta alentavien lääkkeiden, kinidiinin tai barbituraattien käyttö voi pahentaa näitä oireita.

Yliannostuksen ensimmäiset merkit esiintyvät 20 minuutin – 2 tunnin kuluttua valmisteen nauttimisesta.

Hoito

Lääkehiili ja tarvittaessa mahahuuhtelu. Vakavan hypotension, bradykardian tai uhkaavan sydämen vajaatoiminnan tapauksessa potilaalle on annettava beeta₁-agonistia (esim. prenalteroli tai dobutamiini) laskimoon 2–5 minuutin välein tai jatkuvana infuusiona, kunnes haluttu vaikutus on saavutettu. Jos beeta₁-agonistia ei ole saatavissa, voidaan käyttää myös dopamiinia. Atropiinisulfaattia (0,5–2 mg laskimoon) voidaan myös antaa vagushermon salpaamiseksi.

Jos haluttua vaikutusta ei saada aikaan, voidaan käyttää toista sympatomimeettista lääkettä, esim. adrenaliinia tai noradrenaliinia.

Potilaalle voidaan myös antaa 1–10 mg glukagonia. Sydämen tahdistin voi olla välttämätön. Bronkospasmien välttämiseksi potilaalle voidaan antaa beeta₂-agonistia laskimoon.

Huom.

Yliannostuksen hoitoon käytettävät annokset ovat paljon suurempia kuin tavalliset hoitoannokset, sillä beetareseptorin salpaaja on salvannut beetareseptorit.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: selektiiviset beetasalpaajat, ATC-koodi: C07AB02.

Metoprololi on selektiivinen beeta₁-salpaaja, mikä tarkoittaa sitä, että se salpaa beeta₁-reseptorit sydämessä kun käytetään annoksia, jotka ovat merkitsevästi pienempiä kuin beeta₂-reseptorien salpaamiseen tarvittavat annokset.

Metoprololin solukalvoa vakauttava vaikutus on merkityksetöntä, eikä sillä ole mitään agonistista vaikutusta.

Metoprololi vähentää tai estää katekolamiinien (katekolamiineja vapautuu erityisesti fyysisen ja psyykkisen stressin aikana) sydäntä stimuloivaa vaikutusta. Metoprololi vähentää tiheälyöntisyyttä, lisääntynyttä sydämen minuuttitilavuutta ja lisääntynyttä sydämen supistuvuutta, joita katekolamiinien akuutti lisääntyminen aiheuttaa. Metoprololi myös laskee verenpainetta. Metoprolol Orion ‑depottabletit aikaansaavat tasaisemman plasmapitoisuuden ja tehokkuuden (beeta₁-salpaus) 24 tunnin ajaksi kuin selektiivisten beeta₁-salpaajien tavanomaiset tablettimuodot.

Koska pitoisuus plasmassa on tasainen, kliininen beeta₁-selektiivisyys on parempi beeta₁-selektiivisten salpaajien tavanomaisiin tablettimuotoihin verrattuna. Lisäksi huippupitoisuuksiin liittyvä haittavaikutusten riski (esim. bradykardia ja raajojen heikkous) on erittäin pieni. Metoprololia voidaan tarvittaessa käyttää yhdessä beeta₂-agonistin kanssa potilailla, joilla keuhkoahtaumataudin oireita.

Vaikutus sydämen vajaatoiminnassa

MERIT-HF-tutkimuksessa (3 991 potilasta, joilla oli NYHA-luokkaan II–IV kuuluva krooninen sydämen vajaatoiminta ja ejektiofraktio ≤ 40 %) metoprololihoito yhdistettiin sydämen vajaatoimintaan annettavaan tavanomaiseen hoitoon, so. diureetti, ACE-estäjä tai hydralatsiini jos potilas ei sietänyt ACE-estäjää, pitkävaikutteinen nitraatti tai angiotensiini II -antagonisti ja tarvittaessa sydänglykosidi. Muiden tulosten ohella tutkimus osoitti kokonaiskuolleisuuden 34 % vähenemistä lumelääkkeeseen verrattuna [p = 0,0062 (korjattu); p = 0,00009 (nimellinen)]. Metoprololiryhmän potilaista 145 kuoli (kuolleisuusaste 7,2 % potilasvuotta kohden seuranta-aikana) verrattuna 217 potilaaseen (11,0 %) lumelääkeryhmässä, jossa suhteellinen riski oli 0,66 [95 % CI 0,53–0,81].

Kiinalaisessa tutkimuksessa (COMMIT-tutkimus) oli mukana 45 852 akuuttia sydäninfarktia sairastavaa potilasta. Tässä tutkimuksessa kardiogeenista sokkia esiintyi merkitsevästi yleisemmin (5,0 %) metoprololihoidon yhteydessä kuin lumelääkettä käytettäessä (3,9 %). Tämä vaikutus oli erityisen selvä seuraavissa potilasryhmissä:

Kardiogeenisen sokin suhteellinen yleisyys COMMIT-tutkimuksen erityisissä potilasryhmissä:

Pediatriset potilaat

Metoprololisuksinaattia on verrattu lumelääkkeeseen neljän viikon tutkimuksessa, johon osallistui 144 essentiaalista hypertensiota sairastanutta pediatrista potilasta (6–16 v). Metoprololisuksinaatti alensi systolista verenpainetta 5,2 mmHg annoksella 0,2 mg/kg (p = 0,145), 7,7 mmHg annoksella 1,0 mg/kg (p = 0,027) ja 6,3 mmHg annoksella 2,0 mg/kg (p = 0,049) (enimmäisvuorokausiannos 200 mg) ja lumelääke 1,9 mmHg. Diastolinen verenpaine aleni edellä mainituilla annoksilla 3,1 mmHg (p = 0,655), 4,9 mmHg (p = 0,280) ja 7,5 mmHg (p = 0,017) ja 2,1 mmHg. Havaintojen mukaan iällä, Tannerin asteikon mukaisella kehitysvaiheella tai rodulla ei ollut ilmeistä vaikutusta verenpaineen alenemiseen.

Imeytyminen ja jakautuminen

Metoprololi imeytyy suun kautta tapahtuvan annostelun jälkeen täydellisesti. Huomattavan ensikierron metabolian takia on hyötyosuus suun kautta annettavan kerta-annoksen jälkeen noin 50 %. Depottablettien hyötyosuus on noin 20–30 % pienempi tavanomaisiin tabletteihin verrattuna. Tällä ei kuitenkaan ole kliinisesti merkitsevää vaikutusta, sillä AUC-arvot (pulssi) ovat samat kuin tavanomaisia tabletteja käytettäessä. Vain hyvin vähäinen osa metoprololia, noin 5–10 %, sitoutuu plasman proteiineihin.

Yksi Metoprolol Orion -depottabletti sisältää runsaasti depotrakeita. Jokainen rae on päällystetty polymeerikalvolla, joka säätelee metoprololin vapautumisnopeutta.

Depottabletti liukenee nopeasti ja rakeet leviävät maha-suolikanavaan, jossa metoprololia vapautuu tasaisesti 20 tunnin ajan. Metoprololin eliminaation puoliintumisaika on keskimäärin 3,5 tuntia (ks. Biotranformaatio ja eliminaatio). Kerran vuorokaudessa tapahtuvalla annostelulla saavutettava metoprololin maksimipitoisuus plasmassa on noin kaksi kertaa suurempi kuin plasman vähimmäispitoisuus.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Metoprololi metaboloituu maksassa oksidaation kautta. Sen kolmella tunnetulla päämetaboliitilla ei ole osoitettu olevan mitään kliinisesti merkitsevää beetasalpaajavaikutusta.

Metoprololi metaboloituu pääasiassa, mutta ei yksinomaan, sytokromi CYP2D6-maksaentsyymin vaikutuksesta. CYP2D6-geenin polymorfismin takia metabolian nopeudessa esiintyy yksilöllisiä vaihteluja, hitailla metaboloijilla (noin 7–8 %) esiintyy korkeampia plasmapitoisuuksia ja hitaampaa eliminoitumista kuin nopeilla metaboloijilla. Yksilökohtaisesti potilaiden plasmapitoisuudet ovat kuitenkin vakaat ja toistettavissa.

Yli 95 % suun kautta otetusta annoksesta erittyy virtsaan. Noin 5 % annoksesta erittyy muuttumattomana, yksittäisissä tapauksissa jopa 30 %. Metoprololin eliminaation puoliintumisaika plasmassa on keskimäärin 3,5 tuntia (ääriarvot 1–9 tuntia). Kokonaispuhdistuma on noin 1 l/min.

Vanhuksilla metoprololin farmakokinetiikka ei eroa merkitsevästi nuorempien potilaiden farmakokinetiikasta. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla metoprololin systeeminen hyötyosuus ja eliminaatio ovat normaalit. Metaboliittien eliminaatio on normaalia hitaampaa. Merkitsevää metaboliittikertymistä on todettu potilailla, joilla glomerulusten suodattumisnopeus (GFR) on alle 5 ml/min. Tällainen metaboliittien kertyminen ei kuitenkaan voimista metoprololin beetasalpaajavaikutusta.

Maksakirroosipotilailla metoprololin hyötyosuus voi lisääntyä ja kokonaispuhdistuma vähentyä. Hyötyosuuden lisääntyminen katsotaan kuitenkin kliinisesti merkitseväksi vain niillä potilailla, joilla on vakava maksan vajaatoiminta tai portokavaalinen suntti. Potilailla, joilla on portokavaalinen suntti, kokonaispuhdistuma on noin 0,3 l/min ja AUC-arvot noin kuusinkertaiset terveisiin henkilöihin verrattuna.

Pediatriset potilaat

Metoprololin farmakokineettinen profiili on 6–17‑vuotiailla pediatrisilla hypertensiopotilailla samankaltainen kuin aikuisilla aiemmin kuvattu farmakokinetiikka. Suun kautta otetun metoprololin näennäinen puhdistuma (CL/F) suureni lineaarisesti kehonpainon kanssa.

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan annostuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Kuten muutkin beetasalpaajat, metoprololi aiheutti toksisuutta emolla (vähentynyt ruoan saanto ja alentunut kehon paino) ja alkio-/sikiötoksisuutta (resorptioiden lisääntyminen, jälkeläisten syntymäpainon lasku, fyysisen kehittymisen jälkeenjääneisyys) suuria annoksia käytettäessä, mutta se ei ollut teratogeenistä.

Tabletin ydin

Sakkaroosi

Maissitärkkelys

Makrogoli

Etyyliakrylaatti-metyylimetakrylaatti kopolymeeri

Talkki

Povidoni

Mikrokiteinen selluloosa

Magnesiumstearaatti

Kolloidinen vedetön piidioksidi

D-glukoosi

Tabletin päällys

Hypromelloosi

Talkki

Makrogoli

Titaanidioksidi (E171)

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Säilytä alle 25 °C.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

METOPROLOL ORION depottabletti
23,75 mg (J) 30 fol (3,38 €), 100 fol (10,14 €)
47,5 mg (J) 30 fol (6,14 €), 100 fol (9,98 €)
95 mg (J) 30 fol (11,33 €), 100 fol (11,28 €)
190 mg (J) 100 fol (21,14 €)

PF-selosteen tieto

Alumiini/alumiini-läpipainopakkaus:

10, 14, 20, 28, 30, 50, 60, 98 tai 100 depottablettia sisältävät pakkaukset.

HDPE-tölkit, joissa polypropeenista valmistetut repäisykorkit:

30, 60, 100, 250 tai 500 depottablettia sisältävät pakkaukset.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Valkoinen, pitkulainen, kaksoiskupera tabletti, jossa jakouurre kummallakin puolella.

Tabletti voidaan jakaa kahteen yhtä suureen annokseen.

Ei erityisvaatimuksia.

METOPROLOL ORION depottabletti
23,75 mg 30 fol, 100 fol
47,5 mg 30 fol, 100 fol
95 mg 30 fol, 100 fol
190 mg 100 fol

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205), Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206), Krooniset sydämen rytmihäiriöt (207).
• Peruskorvaus (40 %).

C07AB02

21.07.2020