Vertaa PF-selostetta

LYXUMIA injektioneste, liuos 10 mikrog+20 mikrog, 20 mikrog

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

10 mikrog: Yksi annos (0,2 ml) sisältää 10 mikrogrammaa (mikrog) liksisenatidia (50 mikrog/ml).
20 mikrog: Yksi annos (0,2 ml) sisältää 20 mikrogrammaa (mikrog) liksisenatidia (100 mikrog/ml).

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan:
Yksi annos sisältää 540 mikrogrammaa metakresolia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos (injektioneste).

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Lyxumia on tarkoitettu aikuisten tyypin 2 diabetespotilaiden hoitoon hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi yhdessä tablettimuotoisten diabeteslääkkeiden ja/tai perusinsuliinin kanssa, jos kyseisillä hoidoilla sekä ruokavaliohoidolla ja liikunnalla ei saavuteta riittävän hyvää hoitotasapainoa (saatavilla olevat tiedot eri yhdistelmistä, ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Annostus ja antotapa

Annostus
Aloitusannos: aloitusannos on 10 mikrog liksisenatidia kerran vuorokaudessa 14 päivän ajan.
Ylläpitoannos: kiinteän ylläpitoannoksen (20 mikrog liksisenatidia kerran vuorokaudessa) käyttö aloitetaan päivänä 15.
Aloitusannosta varten on saatavilla Lyxumia 10 mikrogrammaa injektioneste, liuos.
Ylläpitoannosta varten on saatavilla Lyxumia 20 mikrogrammaa injektioneste, liuos.

Kun Lyxumia-valmistetta käytetään aiemman metformiinihoidon lisänä, aiemman metformiiniannoksen käyttöä voidaan jatkaa ilman annosmuutoksia.
Kun Lyxumia-valmistetta käytetään aiemman sulfonyyliureahoidon tai perusinsuliinihoidon lisänä, voidaan harkita sulfonyyliurea- tai perusinsuliiniannoksen pienentämistä hypoglykemiariskin pienentämiseksi. Lyxumia-valmistetta ei pidä käyttää yhdessä perusinsuliinin ja sulfonyyliurean yhdistelmähoidon kanssa, sillä hypoglykemiariski on tällöin suurentunut (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Lyxumia-valmisteen käyttö ei edellytä erityistä verensokeriarvojen seurantaa. Jos valmistetta käytetään yhdessä sulfonyyliurean tai perusinsuliinin kanssa, verensokeriarvojen seuranta tai verensokerin kotimittaukset voivat kuitenkin olla tarpeen, jotta sulfonyyliurea- tai perusinsuliiniannosta pystytään muuttamaan.

Erityisryhmät
Iäkkäät
Annosta ei tarvitse muuttaa iän perusteella.

Munuaisten vajaatoimintapotilaat
Annosta ei tarvitse muuttaa, jos potilaalla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta.
Valmisteen käytöstä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min) tai loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitoon ei ole kokemusta, joten liksisenatidin käyttö ei ole suositeltavaa tässä potilasryhmässä (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoimintapotilaat
Annosta ei tarvitse muuttaa maksan vajaatoimintapotilaille (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat
Liksisenatidin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa
Lyxumia pistetään reiden, vatsan tai olkavarren ihon alle. Lyxumia-valmistetta ei saa antaa laskimoon eikä lihakseen.

Lyxumia annostellaan kerran vuorokaudessa, tunnin sisällä ennen mitä tahansa päivän ateriaa. On suositeltavaa, että Lyxumia-ateriapistos otetaan päivittäin saman aterian yhteydessä, kun annostelulle sopivin päivän ateria on valittu. Jos Lyxumia-annos jää väliin, se pistetään tunnin sisällä ennen seuraavaa ateriaa.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Liksisenatidin käytöstä tyypin 1 diabetespotilaiden hoitoon ei ole kokemusta, eikä valmistetta pidä käyttää tässä potilasryhmässä. Liksisenatidia ei pidä käyttää diabeettisen ketoasidoosin hoitoon.

Akuutti haimatulehdus
Glukagonin kaltaisen peptidi-1:n (GLP-1) reseptoriagonistien käyttöön on liittynyt akuutin haimatulehduksen riski. Liksisenatidin käytön yhteydessä on raportoitu joitakin akuutteja haimatulehdustapauksia, mutta syy-yhteyttä ei ole vahvistettu. Potilaalle on kerrottava akuutin haimatulehduksen tyypillisistä oireista eli pitkittyvästä, vaikeasta vatsakivusta. Jos haimatulehdusta epäillään, liksisenatidihoito on lopetettava. Jos akuutti haimatulehdus varmistuu, liksisenatidihoitoa ei saa aloittaa uudelleen. Varovaisuus on tarpeen, jos potilaalla on anamneesissa haimatulehdus.

Vaikea ruoansulatuskanavan sairaus
GLP-1-reseptoriagonistien käyttöön voi liittyä ruoansulatuskanavan haittavaikutuksia. Liksisenatidia ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea ruoansulatuskanavan sairaus, esim. vaikea gastropareesi. Liksisenatidin käyttö ei siis ole suositeltavaa tässä potilasryhmässä.

Munuaisten vajaatoiminta
Valmisteen käytöstä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min) tai loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoitoon ei ole kokemusta. Käyttöä ei suositella, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta tai loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka).

Hypoglykemia
Hypoglykemiariski voi olla suurentunut, jos potilas käyttää Lyxumia-valmistetta yhdessä sulfonyyliurean kanssa tai yhdessä perusinsuliinin kanssa. Sulfonyyliurea- tai perusinsuliiniannoksen pienentämistä voidaan harkita hypoglykemiariskin pienentämiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa). Liksisenatidia ei pidä käyttää yhdessä perusinsuliinin ja sulfonyyliurean yhdistelmähoidon kanssa, sillä hypoglykemiariski on tällöin suurentunut.

Muiden lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö
Liksisenatidi hidastaa mahan tyhjenemistä, mikä voi hidastaa suun kautta otettavien lääkevalmisteiden imeytymistä. Liksisenatidin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilas käyttää suun kautta otettavia lääkevalmisteita, joiden nopea imeytyminen ruoansulatuskanavasta on tarpeen, jotka edellyttävät huolellista kliinistä seurantaa tai joiden terapeuttinen leveys on kapea. Tällaisten lääkevalmisteiden käyttöä koskevia spesifisiä ohjeita esitetään kohdassa Yhteisvaikutukset.

Potilasryhmät, joilla liksisenatidin käyttöä ei ole tutkittu
Liksisenatidin käyttöä yhdessä dipeptidyylipeptidaasi 4:n (DPP-4:n) estäjien kanssa ei ole tutkittu.

Nestehukka
Liksisenatidia käyttävälle potilaalle on kerrottava ruoansulatuskanavan haittavaikutuksiin liittyvästä nestehukkariskistä, ja potilasta on kehotettava ryhtymään varotoimiin nestehukan välttämiseksi.

Apuaineet
Tämä lääkevalmiste sisältää metakresolia, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per annos eli se on käytännössä natriumiton.

Yhteisvaikutukset

Liksisenatidi on peptidi eikä metaboloidu CYP450-välitteisesti. In vitro -kokeissa liksisenatidi ei vaikuttanut tutkittujen CYP450-isoentsyymien eikä tutkittujen ihmisen kuljettajaproteiinien toimintaan.
Mahan tyhjenemisen hidastuminen liksisenatidihoidon aikana voi hidastaa suun kautta annettavien lääkevalmisteiden imeytymistä. Jos potilas käyttää lääkevalmisteita, joiden terapeuttinen leveys on kapea tai jotka edellyttävät huolellista kliinistä seurantaa, tiivis seuranta on tarpeen etenkin liksisenatidihoitoa aloitettaessa. Nämä lääkevalmisteet on otettava aina samaan tapaan suhteessa liksisenatidiin. Jos tällaisia lääkevalmisteita otetaan yhdessä ruoan kanssa, potilaita on kehotettava ottamaan ne mahdollisuuksien mukaan aterialla, jonka yhteydessä ei oteta liksisenatidia.
Jos kyseessä on suun kautta otettava lääkevalmiste, jonka teho riippuu erityisen suuresti kynnyspitoisuuksien saavuttamisesta (esim. antibiootit), potilasta kehotetaan ottamaan kyseinen lääkevalmiste vähintään 1 tunti ennen liksisenatidi-injektiota tai vähintään 4 tuntia sen jälkeen.
Mahassa helposti hajoavia aineita sisältävät enterovalmisteet on otettava 1 tunti ennen liksisenatidi-injektiota tai 4 tuntia sen jälkeen.

Parasetamoli
Parasetamolia käytettiin mallilääkkeenä arvioitaessa liksisenatidin vaikutusta mahan tyhjenemiseen. 1 000 mg parasetamolikerta-annoksen annon jälkeen parasetamolin AUC- ja t1/2-arvot pysyivät ennallaan parasetamolin ottoajankohdasta riippumatta (ennen liksisenatidi-injektiota tai injektion jälkeen). Kun parasetamoli otettiin 1 tunnin kuluttua 10 mikrogramman liksisenatidiannoksesta, parasetamolin Cmax-arvo pieneni 29 % ja tmax-ajan mediaani piteni 2,0 h. Kun parasetamoli otettiin 4 tunnin kuluttua vastaavasta liksisenatidiannoksesta, Cmax-arvo pieneni 31 % ja tmax-ajan mediaani piteni 1,75 h. 20 mikrogramman ylläpitoannoksen on arvioitu pidentävän parasetamolin tmax-aikaa ja pienentävän sen Cmax-arvoja tätäkin enemmän.
Parasetamolin Cmax- ja tmax-arvoissa ei havaittu muutoksia, kun parasetamoli annettiin 1 tunti ennen liksisenatidia.
Näiden tulosten perusteella parasetamoliannosta ei tarvitse muuttaa. Jos hoidon teho kuitenkin edellyttää vaikutuksen nopeaa alkamista, on otettava huomioon, että parasetamolin tmax-ajan on havaittu pitenevän, kun parasetamoli otetaan 1–4 tuntia liksisenatidin jälkeen.

Ehkäisytabletit
Kun ehkäisytablettikerta-annos (0,03 mg etinyyliestradiolia / 0,15 mg levonorgestreelia) otettiin 1 tunti ennen 10 mikrogramman liksisenatidiannosta tai 11 tuntia sen jälkeen, etinyyliestradiolin ja levonorgestreelin Cmax-, AUC-, t1/2- ja tmax-arvot pysyivät ennallaan.
Ehkäisytabletin anto 1 tunti tai 4 tuntia liksisenatidin jälkeen ei vaikuttanut etinyyliestradiolin eikä levonorgestreelin AUC- eikä t1/2-arvoihin. Etinyyliestradiolin Cmax kuitenkin pieneni 52 % ja 39 % ja levonorgestreelin Cmax pieneni 46 % ja 20 %, ja tmax-arvojen mediaani piteni 1–3 h.
Cmax-arvon pienenemisellä on vain rajallinen kliininen merkitys, eikä ehkäisytablettiannosta tarvitse muuttaa.

Atorvastatiini
Kun liksisenatidia (20 mikrog) ja atorvastatiinia (40 mg) otettiin yhtä aikaa aamuisin 6 päivän ajan, atorvastatiinialtistus ei muuttunut, mutta atorvastatiinin Cmax pieneni 31 % ja tmax piteni 3,25 h.
Kun taas atorvastatiinia otettiin iltaisin ja liksisenatidia aamuisin, tmax-arvoissa ei havaittu vastaavaa pitenemistä, mutta atorvastatiinin AUC-arvo suureni 27 % ja sen Cmax-arvo 66 %.
Näillä muutoksilla ei ole kliinistä merkitystä, joten atorvastatiiniannosta ei tarvitse muuttaa, kun valmistetta annetaan yhtä aikaa liksisenatidin kanssa.

Varfariini ja muut kumariinijohdokset
Kun varfariinia annettiin 25 mg:n annoksina ja samanaikaisesti annettiin toistuvasti 20 mikrogramman liksisenatidiannoksia, AUC-arvo ja INR-arvo (International Normalised Ratio) pysyivät ennallaan, mutta Cmax pieneni 19 % ja tmax piteni 7 h.
Näiden tulosten perusteella varfariiniannosta ei tarvitse muuttaa, kun valmistetta käytetään samanaikaisesti liksisenatidin kanssa. On kuitenkin suositeltavaa, että varfariinia ja/tai kumariinijohdoksia käyttävien potilaiden INR-arvoa seurataan usein liksisenatidihoidon aloittamisen ja lopettamisen yhteydessä.

Digoksiini
Digoksiinin AUC-arvo ei muuttunut, kun liksisenatidia (20 mikrog) ja digoksiinia (0,25 mg) käytettiin yhtä aikaa vakaassa tilassa. Digoksiinin tmax piteni 1,5 h ja sen Cmax pieneni 26 %.
Näiden tulosten perusteella digoksiiniannosta ei tarvitse muuttaa liksisenatidin samanaikaisen käytön yhteydessä.

Ramipriili
Kun liksisenatidia (20 mikrog) ja ramipriilia (5 mg) otettiin yhtä aikaa 6 päivän ajan, ramipriilin AUC-arvo suureni 21 % ja sen Cmax pieneni 63 %. Aktiivisen metaboliitin (ramiprilaatti) AUC ja Cmax pysyivät ennallaan. Ramipriilin ja ramiprilaatin tmax-ajat pitenivät noin 2,5 h.
Näiden tulosten perusteella ramipriiliannosta ei tarvitse muuttaa liksisenatidin samanaikaisen käytön yhteydessä.

Raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset
Lyxumia-hoitoa ei suositella, jos potilas on hedelmällisessä iässä oleva nainen eikä käytä ehkäisyä.

Raskaus
Lyxumia-valmisteen käytöstä raskaana oleville naisille ei ole olemassa tarkkoja tietoja. Eläinkokeet osoittavat reproduktiivista toksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista riskiä ihmiselle ei tunneta. Lyxumia-valmistetta ei pidä käyttää raskauden aikana. Valmisteen käytön sijasta suositellaan insuliinihoitoa. Lyxumia-hoito on lopetettava, jos potilas toivoo raskautta tai tulee raskaaksi.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö Lyxumia ihmisen rintamaitoon. Lyxumia-valmistetta ei pidä käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys
Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria hedelmällisyyteen kohdistuvia haittavaikutuksia.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Liksisenatidilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos valmistetta käytetään yhdessä sulfonyyliurean tai perusinsuliinin kanssa, potilasta tulee kehottaa ryhtymään varotoimiin, jotta hypoglykemialta vältytään auton ajamisen ja koneiden käytön yhteydessä.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Yli 2 600 potilasta on saanut Lyxumia-hoitoa joko ainoana hoitona tai yhdessä metformiinin, jonkin sulfonyyliurean (ja mahdollisesti myös metformiinin) tai jonkin perusinsuliinin (ja mahdollisesti myös metformiinin ja/tai jonkin sulfonyyliurean) kanssa 8 suuressa lume- tai aktiivikontrolloidussa vaiheen III tutkimuksessa.

Kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Nämä reaktiot olivat enimmäkseen lieviä ja ohimeneviä.
Lisäksi ilmeni hypoglykemiaa (kun Lyxumia-valmistetta käytettiin yhdessä sulfonyyliurean ja/tai perusinsuliinin kanssa) ja päänsärkyä.
Allergisia reaktioita on ilmoitettu 0,4 %:lla Lyxumia-hoitoa saaneista.

Haittavaikutustaulukko
Lume- ja aktiivikontrolloiduissa vaiheen III tutkimuksissa koko hoitovaiheen aikana ilmoitetut haittavaikutukset esitetään taulukossa 1. Taulukossa esitetään haittavaikutukset, joiden ilmaantuvuus oli > 5 %, mikäli niiden esiintymistiheys oli Lyxumia-hoitoa saaneilla potilailla suurempi kuin kaikkia vertailuvalmisteita saaneilla. Taulukossa ilmoitetaan myös haittavaikutukset, joiden esiintymistiheys oli Lyxumia-ryhmässä ≥ 1 %, mikäli esiintymistiheys oli yli 2 kertaa niin suuri kuin kaikkien vertailuvalmisteiden ryhmässä havaittu esiintymistiheys.

Haittavaikutusten esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleiset: ≥ 1/10, yleiset: ≥ 1/100, < 1/10, melko harvinaiset: ≥ 1/1 000, < 1/100, harvinaiset: ≥ 1/10 000, < 1/1 000, hyvin harvinaiset: < 1/10 000.
Haittavaikutukset on esitetty kussakin elinjärjestelmäluokassa haittavaikutuksen esiintymistiheyden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 1: Lume- ja aktiivikontrolloiduissa vaiheen III tutkimuksissa koko hoitovaiheen aikana ilmoitetut haittavaikutukset (kattaa myös 24 viikon pituisen päähoitovaiheen ylittävän ajan tutkimuksissa, joiden kokonaishoitoaika oli ≥ 76 viikkoa)

Elinjärjestelmäluokka

Esiintymistiheys

 Hyvin yleisetYleisetMelko harvinaiset
Infektiot Influenssa
Ylähengitystieinfektio
Virtsarakkotulehdus
Virusinfektio
 
Immuunijärjestelmä  Anafylaktinen reaktio
Aineenvaihdunta ja ravitsemusHypoglykemia (kun valmistetta käytettiin yhdessä sulfonyyliurean ja/tai perusinsuliinin kanssa)Hypoglykemia
(kun valmistetta käytettiin yhdessä pelkän metformiinin kanssa)
 
HermostoPäänsärkyHuimaus
Uneliaisuus
 
RuoansulatuselimistöPahoinvointi
Oksentelu
Ripuli
Dyspepsia 
Iho ja ihonalainen kudos  Nokkosihottuma
Luusto, lihakset ja sidekudos Selkäkipu 
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Pistoskohdan kutina 

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

Hypoglykemia
Kun Lyxumia-valmistetta käytettiin ainoana hoitona, oireista hypoglykemiaa ilmeni 1,7 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista ja 1,6 %:lla lumelääkettä saaneista. Kun Lyxumia-valmistetta käytettiin pelkän metformiinin lisänä, oireista hypoglykemiaa ilmeni koko hoitovaiheen aikana 7,0 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista ja 4,8 %:lla lumelääkettä saaneista.

Jos Lyxumia-valmistetta käytettiin sulfonyyliurean ja metformiinin lisänä, oireista hypoglykemiaa esiintyi 22,0 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista ja 18,4 %:lla lumeryhmän potilaista koko hoitovaiheen aikana (absoluuttinen ero 3,6 %). Kun Lyxumia-valmistetta käytettiin yhdessä perusinsuliinin ja mahdollisesti myös metformiinin kanssa, oireista hypoglykemiaa esiintyi 42,1 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista ja 38,9 %:lla lumeryhmän potilaista koko hoitovaiheen aikana (absoluuttinen ero 3,2 %).

Kun Lyxumia-valmistetta käytettiin pelkän sulfonyyliurean kanssa, oireista hypoglykemiaa ilmeni koko hoitovaiheen aikana 22,7 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista ja 15,2 %:lla lumeryhmän potilaista (absoluuttinen ero 7,5 %). Kun Lyxumia-valmistetta käytettiin yhdessä sulfonyyliurean ja perusinsuliinin kanssa, oireista hypoglykemiaa ilmeni 47,2 %:lla liksisenatidihoitoa saaneista ja 21,6 %:lla lumehoitoa saaneista (absoluuttinen ero 25,6 %).

Vaikea, oireinen hypoglykemia oli yleisesti ottaen melko harvinaista (ilmaantuvuus 0,4 % liksisenatidiryhmässä ja 0,2 % lumeryhmässä) vaiheen III lumekontrolloitujen tutkimusten koko hoitovaiheen aikana.

Ruoansulatuselimistö
Yleisimpiä 24 viikon pituisen päähoitovaiheen aikana ilmoitettuja haittavaikutuksia olivat pahoinvointi ja oksentelu. Pahoinvoinnin ilmaantuvuus oli liksisenatidiryhmässä suurempi (26,1 %) kuin lumeryhmässä (6,2 %). Myös oksentelun ilmaantuvuus oli liksisenatidiryhmässä suurempi (10,5 %) kuin lumeryhmässä (1,8 %). Nämä reaktiot olivat useimmiten lieviä ja ohimeneviä, ja niitä ilmeni useimmiten 3 ensimmäisen hoitoviikon aikana. Tämän jälkeen ne vähenivät vähitellen seuraavien viikkojen kuluessa.

Pistoskohdan reaktiot
24 viikon pituisen päähoitovaiheen aikana pistoskohdan reaktioita ilmoitettiin esiintyneen 3,9 %:lla Lyxumia-ryhmän potilaista ja 1,4 %:lla lumeryhmän potilaista. Valtaosa reaktioista oli lieviä, eivätkä ne yleensä johtaneet hoidon lopettamiseen.

Immunogeenisuus
Proteiineja tai peptidejä sisältävät lääkevalmisteet voivat olla immunogeenisiä. Potilaille voi siis kehittyä Lyxumia-hoidon jälkeen liksisenatidivasta-aineita. Lumekontrolloitujen tutkimusten 24 viikon pituisen päähoitovaiheen lopussa 69,8 % liksisenatidiryhmän potilaista oli vasta-ainepositiivisia. Vasta-ainepositiivisten potilaiden prosenttiosuus oli samaa luokkaa koko 76 viikon pituisen hoitovaiheen lopussa. 24 viikon pituisen päähoitovaiheen lopussa vasta-ainepitoisuudet ylittivät kvantifikaatiokynnyksen 32,2 %:lla vasta-ainepositiivisista potilaista, ja koko 76 viikon pituisen hoitovaiheen lopussa vasta-ainepitoisuudet ylittivät kvantifikaatiokynnyksen 44,7 %:lla potilaista. Hoidon lopettamisen jälkeen joitakin harvoja vasta-ainepositiivisia potilaita seurattiin vasta-ainestatuksen suhteen. Heidän prosenttisosuutensa pieneni ja oli 3 kuukauden kohdalla noin 90 % ja 6 kuukauden kohdalla tai tämän jälkeen 30 %.
HbA1c-arvon muutos lähtötilanteesta oli samaa luokkaa riippumatta siitä, oliko potilas vasta-ainepositiivinen vai -negatiivinen.
79,3 % liksisenatidiryhmän potilaista, joiden HbA1c-arvo oli saatavilla, oli vasta-ainenegatiivisia tai heidän vasta-ainepitoisuutensa alitti kvantifikaatiokynnyksen. Vasta-ainepitoisuudet olivat kvantifioitavissa 20,7 %:lla potilaista. Suurimpien vasta-ainepitoisuuksien alaryhmässä (5,2 %) HbA1c-arvon kohenemisen keskiarvo oli viikoilla 24 ja 76 kliinisesti merkitsevää, mutta hoitotasapainovaste vaihteli ja 1,9 %:lla potilaista HbA1c-arvo ei pienentynyt lainkaan.
Vasta-ainestatus (vasta-ainepositiivisuus tai -negatiivisuus) ei ennustanut yksittäisten potilaiden HbA1c-arvon alenemista.

Kokonaisturvallisuusprofiilissa ei ollut eroja eri vasta-ainestatusryhmien välillä. Poikkeuksena oli pistoskohdan reaktioiden suurempi ilmaantuvuus (4,7 % vasta-ainepositiivisilla potilailla ja 2,5 % vasta-ainenegatiivisilla potilailla koko hoitovaiheen aikana). Valtaosa pistoskohdan reaktioista oli lieviä vasta-ainestatuksesta riippumatta.

Ristireaktioita elimistön oman glukagonin tai endogeenisen GLP-1:n kanssa ei esiintynyt.

Allergiset reaktiot
Mahdollisesti liksisenatidiin liittyneitä allergisia reaktioita (esim. anafylaktinen reaktio, angioedeema ja nokkosihottuma) ilmoitettiin esiintyneen 0,4 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista, kun taas lumeryhmässä hoitoon mahdollisesti liittyneitä allergisia reaktioita esiintyi alle 0,1 %:lla potilaista 24 viikon pituisen päähoitovaiheen aikana. Anafylaktisia reaktioita ilmoitettiin 0,2 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista eikä kenelläkään lumeryhmän potilaista. Useimmat ilmoitetuista allergisista reaktioista olivat lieviä.
Kliinisissä liksisenatiditutkimuksissa ilmoitettiin yksi anafylaktoidi reaktio.

Syketiheys
Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin sykkeen ohimenevää nopeutumista 20 mikrog liksisenatidiannoksen jälkeen. Liksisenatidiryhmässä ilmoitettiin enemmän sydämen rytmihäiriöitä, etenkin takykardiaa (0,8 % ja < 0,1 %) ja sydämentykytystä (1,5 % ja 0,8 %), kuin lumeryhmässä.

Hoidon lopettaminen
Haittatapahtumista johtuvan hoidon lopettamisen ilmaantuvuus 24 viikon pituisen päähoitovaiheen aikana oli Lyxumia-ryhmässä 7,4 % ja lumeryhmässä 3,2 %. Yleisimpiä hoidon keskeyttämiseen johtaneita haittavaikutuksia olivat liksisenatidiryhmässä pahoinvointi (3,1 %) ja oksentelu (1,2 %).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www.fimea.fi.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55, 00034 FIMEA

Yliannostus

Kliinisissä tutkimuksissa eräässä 13 viikon pituisessa tutkimuksessa tyypin 2 diabeetikoille annettiin enintään 30 mikrogramman liksisenatidiannoksia kahdesti vuorokaudessa. Ruoansulatuskanavan haittojen ilmaantuvuuden havaittiin suurentuneen.
Yliannostustapauksessa aloitetaan potilaan kliinisten oireiden ja löydösten mukainen, asianmukainen elintoimintoja tukeva hoito, ja liksisenatidiannos pienennetään lääkemääräyksen mukaiseksi.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet, GLP-1-analogit, ATC-koodi: A10BJ03

Vaikutusmekanismi
Liksisenatidi on selektiivinen GLP-1-reseptoriagonisti. GLP-1-reseptori on elimistön oman GLP-1:n kohdereseptori. GLP-1 on endogeeninen inkretiinihormoni, joka tehostaa haiman beetasolujen glukoosiriippuvaista insuliinieritystä.
Liksisenatidin vaikutus välittyy GLP-1-reseptoreihin kohdistuvan spesifisen interaktion kautta. Kyseinen interaktio johtaa syklisen adenosiinimonofosfaatin (cAMP) solunsisäisen pitoisuuden suurenemiseen. Liksisenatidi stimuloi insuliinieritystä veren glukoosipitoisuuden ollessa suurentunut, mutta ei normoglykemian aikana. Tämä pienentää hypoglykemiariskiä. Myös glukagonieritys heikkenee. Hypoglykemian korjausmekanismina toimiva glukagonieritys säilyy.
Liksisenatidi hidastaa mahan tyhjenemistä ja siten myös aterioista saatavan glukoosin siirtymistä verenkiertoon.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Kerran vuorokaudessa annettu liksisenatidi parantaa glukoositasapainoa alentamalla tyypin 2 diabetespotilaiden aterianjälkeisiä glukoosipitoisuuksia ja paastoglukoosipitoisuuksia sekä välittömästi että pidempikestoisesti.
Aterianjälkeisiin glukoosipitoisuuksiin kohdistuva vaikutus vahvistettiin 4 viikon pituisessa tutkimuksessa, jossa valmistetta verrattiin liraglutidin (1,8 mg kerran vuorokaudessa) ja metformiinin yhdistelmään. Koeaterian jälkeen mitattu plasman glukoosin AUC0:30–4:30 h-arvo pieneni lähtötilanteeseen nähden -12,61 h*mmol/l (-227,25 h*mg/dl) liksisenatidiryhmässä ja -4,04 h*mmol/l (-72,83 h*mg/dl) liraglutidiryhmässä. Tämä vahvistettiin myös 8 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa, jossa valmistetta verrattiin ennen aamiaista annettuun liraglutidiin yhdessä glargininsuliinin ja metformiinin kanssa tai pelkän glargininsuliinin kanssa.

Kliininen teho ja turvallisuus
Lyxumia-valmisteen kliinistä tehoa ja turvallisuutta arvioitiin yhdeksässä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa. Tutkimuksiin osallistui 4 508 potilasta, joilla oli tyypin 2 diabetes (2 869 potilasta satunnaistettiin saamaan liksisenatidia, 47,5 % osallistujista oli miehiä ja 52,5 % naisia, ja 517 potilasta oli vähintään 65‑vuotiaita).
Lyxumia-valmisteen tehoa arvioitiin myös kahdessa satunnaistetussa, avoimessa, aktiivikontrolloidussa tutkimuksessa (verrattuna eksenatidiin tai glulisinsuliiniin) ja ateriatutkimuksessa (yhteensä 1 067 potilasta satunnaistettiin liksisenatidiryhmään) oli ≥ 65-vuotiaita, ja 103 tutkimushenkilöä (joista 57saamaan liksisenatidia).
Lyxumia-valmisteen tehoa ja turvallisuutta arvioitiin yli 70‑vuotiailla potilailla erityisesti suunnitellussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa (176 potilasta satunnaistettiin liksisenatidiryhmään) oli ≥ saamaan liksisenatidia; näistä 62 potilasta oli vähintään 75-vuotiaita).
Lisäksi kaksoissokkoutettuun lumekontrolloituun kardiovaskulaarisia tuloksia arvioivaan tutkimukseen (ELIXA) osallistui 6 068 potilasta, joilla oli tyypin 2 diabetes ja joilla oli aiemmin ollut akuutti sepelvaltimo-oireyhtymä (3 034 potilasta satunnaistettiin saamaan liksisenatidia; näistä 198 potilasta oli vähintään 75‑vuotiaita ja 655 potilaalla oli keskivaikea munuaisten vajaatoiminta).
Päättyneissä vaiheen III tutkimuksissa todettiin, että noin 90 % potilaista pystyi jatkamaan kerran vuorokaudessa otettavan 20 mikrogramman Lyxumia-ylläpitoannoksen käyttöä 24 viikon pituisen päähoitovaiheen lopussa.

  • Glukoositasapaino

Yhdistelmähoitona tablettimuotoisten diabeteslääkkeiden lisänä

Lyxumia-valmisteen käyttö yhdessä metformiinin, sulfonyyliurean, pioglitatsonin tai näiden yhdistelmän kanssa pienensi tilastollisesti merkitsevästi HbA1c-arvoja, plasman paastoglukoosipitoisuuksia ja 2 tunnin kuluttua koeateriasta mitattuja aterianjälkeisiä glukoosipitoisuuksia 24 viikon pituisen päähoitovaiheen lopussa verrattuna lumehoitoon (taulukot 2 ja 3). HbA1c-arvot pienenivät merkitsevästi, kun valmistetta otettiin kerran vuorokaudessa, riippumatta siitä, otettiinko se aamuisin vai iltaisin.
HbA1c-arvon muutos säilyi enintään 76 viikkoa kestäneissä pitkäaikaistutkimuksissa.

Pelkän metformiinihoidon lisänä

Taulukko 2: Lumekontrolloidut tutkimukset valmisteen käytöstä yhdessä metformiinin kanssa (24 viikon tulokset)

 Metformiini taustahoitona
Liksisenatidi,
20 mikrog
(N=160)

Lume
(N=159)

Liksisenatidi,
20 mikrog
Lume
(N=170)
 Aamu
(N=255)
Ilta
(N=255)
 
HbA1c,keskiarvo (%)
Lähtötilanne7,998,038,078,078,02
Keskimuutos lähtötilanteesta,
pienin neliösumma
-0,92-0,42-0,87-0,75-0,38
HbA1c < 7,0 %,
% potilaista
47,424,143,040,622,0
Paino, keskiarvo (kg)
Lähtötilanne90,3087,8690,1489,0190,40
Keskimuutos lähtötilanteesta,
pienin neliösumma
-2,63-1,63-2,01-2,02-1,64

Aktiivikontrolloidussa tutkimuksessa todettiin, että Lyxumia-valmisteen käyttö kerran vuorokaudessa alensi HbA1c-arvoja -0,79 %, kun taas kahdesti vuorokaudessa käytetty eksenatidi alensi niitä -0,96 % 24 viikon pituisen päähoitovaiheen loppuun mennessä. Hoitojen keskiero oli 0,17 % (95 % luottamusväli 0,033–0,297). HbA1c-arvon < 7 % saavuttaneiden prosenttiosuus oli liksisenatidiryhmässä (48,5 %) samaa luokkaa kuin eksenatidiryhmässä (49,8 %).
Pahoinvoinnin ilmaantuvuus oli liksisenatidiryhmässä 24,5 % ja eksenatidia kahdesti vuorokaudessa käyttäneillä 35,1 %, ja 24 viikon pituisen päähoitovaiheen aikana ilmenneen oireisen hypoglykemian ilmaantuvuus oli Lyxumia-ryhmässä 2,5 % ja eksenatidiryhmässä 7,9 %.

Avoimessa, 24 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa ennen päivän pääateriaa annosteltu liksisenatidi oli vertailukelpoinen (non-inferior) ennen aamiaista annostellun liksisenatidin kanssa arvioituna HbA1c-arvon pienenemisenä (keskimuutos lähtötilanteesta, pienin neliösumma: -0,65 % vs. -0,74 %). Samanlaista HbA1c-arvon pienenemistä havaittiin riippumatta siitä, mikä ateria oli päivän pääateria (aamiainen, lounas tai päivällinen). Tutkimuksen lopussa 43,6 % (pääateriaryhmä) ja 42,8 % (aamiaisryhmä) potilaista saavutti HbA1c-arvon < 7 %. Pahoinvointia ilmoitettiin 14,7 %:lla pääateriaryhmän potilaista ja 15,5 %:lla aamiaisryhmän potilaista, ja oireista hypoglykemiaa ilmoitettiin 5,8 %:lla pääateriaryhmän potilaista ja 2,2 %:lla aamiaisryhmän potilaista.

Pelkän sulfonyyliureahoidon tai sulfonyyliurean ja metformiinin yhdistelmähoidon lisänä

Taulukko 3: Lumekontrolloitu tutkimus valmisteen käytöstä yhdessä sulfonyyliurean kanssa (24 viikon tulokset)

 Sulfonyyliurea taustahoitona
(käytössä mahdollisesti myös metformiini)
Liksisenatidi, 20 mikrog
(N=570)
Lume
(N=286)
HbA1c,keskiarvo (%)
Lähtötilanne8,288,22
Keskimuutos lähtötilanteesta,
pienin neliösumma
-0,85-0,10
HbA1c < 7,0 %,
% potilaista
36,413,5
Paino, keskiarvo (kg)
Lähtötilanne82,5884,52
Keskimuutos lähtötilanteesta,
pienin neliösumma
-1,76-0,93

Pelkän pioglitatsonin tai pioglitatsonin ja metformiinin yhdistelmän lisänä

Eräässä kliinisessä tutkimuksessa liksisenatidin lisääminen pioglitatsonihoitoon (jonka lisänä saatettiin käyttää metformiinia) potilaille, jotka eivät pioglitatsonilla olleet saavuttaneet hyvää hoitotasapainoa, pienensi HbA1c-arvoja 0,90 % lähtöarvoista, kun taas lumeryhmässä arvo pieneni 0,34 % lähtöarvoista 24 viikon päähoitovaiheen aikana. 24 viikon päähoitovaiheen lopussa HbA1c-arvon < 7 % saavuttaneiden potilaiden prosenttiosuus oli liksisenatidiryhmässä 52,3 % ja lumeryhmässä 26,4 %.
24 viikon päähoitovaiheen aikana pahoinvointia ilmoitettiin 23,5 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista ja 10,6 %:lla lumeryhmän potilaista, ja oireista hypoglykemiaa ilmoitettiin 3,4 %:lla liksisenatidiryhmän potilaista ja 1,2 %:lla lumeryhmän potilaista.

Yhdistelmähoitona perusinsuliinin lisänä

Lyxumia-valmisteen käyttö yhdessä pelkän perusinsuliinin kanssa tai perusinsuliinin ja metformiinin yhdistelmähoidon kanssa tai perusinsuliinin ja sulfonyyliurean yhdistelmähoidon kanssa pienensi tilastollisesti merkitsevästi HbA1c-arvoja ja 2 tunnin kuluttua koeateriasta mitattuja aterianjälkeisiä glukoosipitoisuuksia verrattuna lumehoitoon.

Taulukko 4: Lumekontrolloidut tutkimukset valmisteen käytöstä yhdessä perusinsuliinin kanssa (24 viikon tulokset)

 Perusinsuliini taustahoitona
Joko ainoana lääkkeenä tai
yhdessä metformiinin kanssa
Perusinsuliini taustahoitona
Joko ainoana lääkkeenä tai
yhdessä sulfonyyliurean kanssa*
Liksisenatidi,
20 mikrog
(N=327)
Lume
(N=166)
Liksisenatidi,
20 mikrog
(N=154)
Lume
(N=157)
HbA1c,keskiarvo (%)
Lähtötilanne8,398,388,538,53
Keskimuutos lähtötilanteesta,
pienin neliösumma
-0,74-0,38-0,770,11
HbA1c < 7,0 %,
% potilaista
28,312,035,65,2
Perusinsuliinihoidon keskikesto
lähtötilanteessa (v)
3,063,22,943,01
Perusinsuliiniannoksen
keskimuutos (yks.)
Lähtötilanne53,6257,6524,8724,11
Keskimuutos lähtötilanteesta,
pienin neliösumma
-5,62-1,93-1,39-0,11
Paino, keskiarvo (kg)
Lähtötilanne87,3989,1165,9965,60
Keskimuutos lähtötilanteesta,
pienin neliösumma
-1,80-0,52-0,380,06

* arvioitu aasialaisilla potilailla

Erääseen kliiniseen tutkimukseen osallistui potilaita, jotka eivät olleet käyttäneet aiemmin insuliinia ja joiden hoitotasapaino oli riittämätön tablettimuotoisia diabeteslääkkeitä käytettäessä. Kyseiseen tutkimukseen kuului 12 viikon aloitusvaihe, jonka aikana aloitettiin glargininsuliinihoito ja titrattiin sen annos, sekä 24 viikon hoitovaihe, jonka aikana potilaat käyttivät joko liksisenatidia tai lumetta yhdessä glargininsuliinin, metformiinin ja mahdollisesti myös tiatsolidiinidionin kanssa. Glargininsuliiniannosta titrattiin jatkuvasti tämän vaiheen aikana.
12 viikon aloitusvaiheen aikana glargininsuliinin lisääminen hoitoon ja sen annoksen titraaminen johti HbA1c-arvon pienenemiseen noin 1 %. Liksisenatidin lisääminen hoitoon johti HbA1c-arvon pienenemiseen liksisenatidiryhmässä 0,71 % eli merkitsevästi enemmän kuin lumeryhmässä, jossa vastaava muutos oli 0,40 %. 24 viikon hoitovaiheen lopussa HbA1c-arvon < 7 % saavuttaneiden potilaiden osuus oli liksisenatidiryhmässä 56,3 % ja lumeryhmässä 38,5 %.
24 viikon hoitovaiheen aikana 22,4 % liksisenatidiryhmän potilaista ja 13,5 % lumeryhmän potilaista ilmoitti vähintään yhdestä oireisesta hypoglykemiatapahtumasta. Hypoglykemian ilmaantuvuus oli liksisenatidiryhmässä suurentunut lähinnä ensimmäisten 6 hoitoviikon aikana ja tämän jälkeen samaa luokkaa kuin lumeryhmässä.

Avoimeen, satunnaistettuun tutkimukseen insuliinihoidon tehostamiseksi osallistui tyypin 2 diabetespotilaita, jotka käyttivät perusinsuliinia yhdistettynä 1−3:een suun kautta otettavaan diabeteslääkkeeseen. Optimaalisen 12 viikon glargininsuliinin titrausvaiheen jälkeen (metformiinin kanssa tai ilman metformiinia) riittämättömässä hoitotasapainossa olevat potilaat satunnaistettiin saamaan lisäksi kerta-annos liksisenatidia tai kerta-annos (kerran vuorokaudessa) glulisinsuliinia (molemmat ennen päivän suurinta ateriaa) tai glulisinsuliinia 3 kertaa vuorokaudessa 26 viikon ajan. HbA1c-arvon lasku oli verrannollinen eri ryhmien välillä (taulukko 5).
Molemmista glulisinsuliiniryhmistä poiketen liksisenatidi laski painoa (taulukko 5). Oireisten hypoglykemiatapahtumien määrä oli pienempi liksisenatidilla (36 %) verrattuna kerran vuorokaudessa ja kolmesti vuorokaudessa annosteltuun glulisinsuliiniin (47 % ja 52 %).

Taulukko 5: Aktiivikontrolloitu tutkimus valmisteen käytöstä yhdistettynä perusinsuliiniin metformiinin kanssa tai ilman metformiinia (26 viikon tulokoset) - (mITT) ja turvallisuuspopulaatio

 

Liksisenatidi

Glulisinsuliini

kerran vuorokaudessa

Glulisinsuliini

kolmesti vuorokaudessa

HbA1c, keskiarvo (%)

N=297

N=298

N=295

Muutos lähtötilanteesta, pienin neliösumma

-0,63

-0,58

-0,84

Keskimääräinen ero, pienin neliösumma (keskivirhe), liksisenatidi vs.

95 % luottamusväli

 

-0,05 (0,059)

(-0,170–0,064)

0,21 (0,059)

(0,095–0,328)

 

Paino, keskiarvo (kg)

 

N=297

 

N=298

 

N=295

Muutos lähtötilanteesta, pienin neliösumma

-0,63

+1,03

+1,37

Keskimääräinen ero, pienin neliösumma (keskivirhe), liksisenatidi vs.

95 % luottamusväli

 

-1,66 (0,305)

(-2,257–-1,062)

-1,99 (0,305)

(-2,593–-1,396)*

*p<0,0001

  • Plasman paastoglukoosi

Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa Lyxumia-hoito pienensi plasman paastoglukoosipitoisuuksia 0,42–1,19 mmol/l (7,6–21,4 mg/dl) lähtötilanteesta 24 viikon pituisen päähoitovaiheen loppuun mennessä.

  • Aterianjälkeiset glukoosipitoisuudet

Lyxumia-hoito pienensi 2 tunnin kuluttua koeateriasta mitattuja aterianjälkeisiä glukoosipitoisuuksia tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin lumelääke potilaan taustahoidosta riippumatta.
Lyxumia-hoito pienensi pitoisuuksia 4,51–7,96 mmol/l (81,2–143,3 mg/dl) lähtötilanteesta 24 viikon pituisen päähoitovaiheen loppuun mennessä kaikissa tutkimuksissa, joissa aterianjälkeisiä glukoosipitoisuuksia mitattiin. 2 tunnin kuluttua ateriasta mitatut glukoosipitoisuudet olivat alle 7,8 mmol/l (140,4 mg/dl) 26,2–46,8 %:lla potilaista.

  • Paino

Lyxumia-valmisteen käyttö yhdessä metformiinin ja/tai sulfonyyliurean kanssa johti painon pitkäkestoiseen laskuun lähtötilanteeseen nähden kaikissa kontrolloiduissa tutkimuksissa. Painon muutos oli vähintään -1,76 kg ja enintään -2,96 kg 24 viikon pituisen päähoitovaiheen loppuun mennessä.
Painon todettiin myös muuttuneen lähtötilanteesta vähintään -0,38 kg ja enintään -1,80 kg liksisenatidiryhmän potilailla, jotka käyttivät samanaikaisesti joko pelkkää vakaa-annoksista perusinsuliinia tai vakaa-annoksista perusinsuliinia yhdessä metformiinin tai sulfonyyliurean kanssa.
Insuliinihoidon äskettäin aloittaneiden potilaiden paino pysyi liksisenatidiryhmässä lähes ennallaan, kun taas lumeryhmäläisten paino suureni.
Painon lasku säilyi enintään 76 viikkoa kestäneissä pitkäaikaistutkimuksissa.
Painon lasku ei riipu pahoinvoinnista ja oksentelusta.

  • Beetasolujen toiminta

Kliiniset Lyxumia-tutkimukset viittaavat siihen, että beetasolutoiminta paranee, kun mittarina käytetään beetasolutoiminnan homeostaasimallia (HOMA-β).
Kun tyypin 2 diabeetikoille (n=20) annettiin glukoosibolus laskimoon, todettiin, että insuliinierityksen ensimmäinen vaihe palautui ja toisen vaiheen insuliinieritys parani Lyxumia-kerta-annoksen jälkeen.

  • Kardiovaskulaariarvioinnit

Tyypin 2 diabeetikkojen syketiheyden keskiarvo ei suurentunut missään lumekontrolloidussa vaiheen III tutkimuksessa.
Lumekontrolloiduissa vaiheen III tutkimuksissa systolisen verenpaineen keskiarvo pieneni enintään 2,1 mmHg ja diastolisen verenpaineen keskiarvo enintään 1,5 mmHg.

ELIXA-tutkimus oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu, monikansallinen tutkimus, jossa arvioitiin kardiovaskulaarisia tuloksia liksisenatidihoidon aikana tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla, joilla oli ollut äskettäin akuutti sepelvaltimo-oireyhtymä.

Yhteensä 6 068 potilasta satunnaistettiin suhteessa 1:1 saamaan joko lumelääkettä tai liksisenatidia 20 mikrogramman annoksena (ensimmäisten 2 viikon aikana annetun 10 mikrogramman aloitusannoksen jälkeen).

Molempien hoitoryhmien potilaista 96 % jatkoi tutkimuksen loppuun tutkimussuunnitelman mukaisesti. Tutkimuksen lopussa 99,0 %:sta liksisenatidiryhmän ja 98,6 %:sta lumeryhmän potilaista oli saatavissa tiedot. Hoidon keston mediaani oli 22,4 kuukautta liksisenatidiryhmässä ja 23,3 kuukautta lumeryhmässä. Seurannan keston mediaani tutkimuksessa oli liksisenatidiryhmässä 25,8 kuukautta ja lumeryhmässä 25,7 kuukautta. Keskimääräinen HbA1c-arvo (± keskihajonta) oli lähtötilanteessa liksisenatidiryhmässä 7,72 (± 1,32) % ja lumeryhmässä 7,64 (± 1,28) % ja 24 kuukauden kohdalla liksisenatidiryhmässä 7,46 (± 1,51) % ja lumeryhmässä 7,61 (± 1,48) %.

Ensisijaisten ja toissijaisten tehoa mittaavien yhdistelmäpäätemuuttujien tulokset ja yhdistelmäpäätemuuttujien kaikkien yksittäisten komponenttien tulokset on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1: Forest-kuvaaja: yksittäisten kardiovaskulaaristen tapahtumien analyysit – hoitoaiepopulaatio (ITT)

Iäkkäät
Vähintään 70‑vuotiaat henkilöt
24 viikon mittaisessa kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin liksisenatidin tehoa ja turvallisuutta vähintään 70‑vuotiailla tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Tutkimuksesta suljettiin pois heikkokuntoiset potilaat, mukaan lukien potilaat, joilla oli vajaaravitsemuksen riski, potilaat, joilla oli ollut äskettäin kardiovaskulaaritapahtuma, ja potilaat, joilla oli todettu kohtalainen tai vaikea kognitiivinen heikentyminen. Satunnaistettuja potilaita oli yhteensä 350 (satunnaistamissuhde 1:1). Yhteensä 37 % potilaista oli vähintään 75‑vuotiaita (N = 131) ja 31 %:lla potilaista oli keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (N = 107). Potilaat saivat vakaina annoksina tablettimuotoisia diabeteslääkkeitä ja/tai perusinsuliinia taustahoitona. Taustahoitona ei käytetty sulfonyyliureoita tai glinideja perusinsuliinin kanssa.

Liksisenatidi paransi HbA1c-arvoja merkittävästi (muutos ‑0,64 % lumelääkkeeseen verrattuna; 95 %:n luottamusväli: ‑0,810 – ‑0,464 %; p < 0,0001) keskimääräisestä lähtötilanteen HbA1c-arvosta 8,0 %.

Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset Lyxumia-valmisteen käytöstä yhden tai useamman pediatrisen potilasryhmän hoidossa tyypin 2 diabeteksessa (ks. kohta Annostus ja antotapa ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Tyypin 2 diabeetikkojen ihon alle annettu liksisenatidi imeytyy nopeasti. Imeytymisnopeus ei riipu annetusta annoksesta. Tyypin 2 diabeetikoilla tmax-ajan mediaani on 1–3,5 h annoksesta riippumatta ja samaa luokkaa sekä kerta-annosten että toistuvien annosten jälkeen. Imeytymisnopeudessa ei ole kliinisesti merkittäviä eroja, kun liksisenatidi annostellaan vatsan, reiden tai käsivarren ihon alle.

Jakautuminen
Liksisenatidi sitoutuu kohtalaisessa määrin (55 %) ihmisen proteiineihin.
Ihon alle annetun liksisenatidin näennäinen jakautumistilavuus (Vz/F) on noin 100 l.

Biotransformaatio ja eliminaatio
Liksisenatidi on peptidi ja eliminoituu siis suodattumalla glomeruluksista, minkä jälkeen seuraa takaisinimeytyminen tubuluksista. Takaisinimeytymisen jälkeen se hajoaa metabolisesti pienemmiksi peptideiksi ja aminohapoiksi, jotka palaavat proteiinimetaboliaan.

Kun valmistetta annettiin toistuvina annoksina tyypin 2 diabeetikoille, terminaalisen puoliintumisajan keskiarvo oli noin 3 h ja näennäisen puhdistuman (CL/F) keskiarvo noin 35 l/h.

Erityisryhmät
Munuaisten vajaatoimintapotilaat
Lievää (Cockcroft–Gaultin kaavalla laskettu kreatiniinipuhdistuma 60–90 ml/min), keskivaikeaa (kreatiniinipuhdistuma 30–60 ml/min) ja vaikeaa (kreatiniinipuhdistuma 15–30 ml/min) munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden AUC-arvot suurenivat 46 %, 51 % ja 87 %.

Maksan vajaatoimintapotilaat
Liksisenatidi eliminoituu lähinnä munuaisteitse, joten sen farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu akuuttia eikä kroonista maksan vajaatoimintaa sairastavilla. Maksan toimintahäiriö ei todennäköisesti vaikuta liksisenatidin farmakokinetiikkaan.

Sukupuoli
Sukupuolella ei ole kliinisesti merkittävää vaikutusta liksisenatidin farmakokinetiikkaan.

Etninen tausta
Etninen tausta ei vaikuttanut kliinisesti merkittävästi liksisenatidin farmakokinetiikkaan valkoihoisilla, japanilaisilla ja kiinalaisilla tutkimushenkilöillä tehdyissä farmakokinetiikan tutkimuksissa.

Iäkkäät potilaat
Iällä ei ole kliinisesti merkittävää vaikutusta liksisenatidin farmakokinetiikkaan. Iäkkäillä ei-diabeetikoilla tehdyssä farmakokinetiikan tutkimuksessa liksisenatidin (20 mikrog) anto tuotti iäkkäillä potilailla (11 iältään 65–74-vuotiasta ja 7 iältään ≥ 75-vuotiasta tutkimushenkilöä) keskimäärin 29 % suuremman liksisenatidin AUC-arvon kuin 18:lla 18–45-vuotiaalla tutkimushenkilöllä. Tämä liittyy todennäköisesti iäkkäämpien potilaiden huonompaan munuaistoimintaan.

Paino
Paino ei vaikuta kliinisesti merkittävässä määrin liksisenatidin AUC-arvoon.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta ja toksikologiaa koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

2 vuoden pituisissa karsinogeenisuustutkimuksissa, joissa valmistetta annettiin ihon alle, rotalla ja hiirellä havaittiin kuolemaan johtamattomia kilpirauhasen C-solukasvaimia. Niiden arvellaan johtuvan ei-geenitoksisesta GLP-1-reseptorivälitteisestä mekanismista, jolle jyrsijät ovat erityisen herkkiä. C-solujen hyperplasiaa ja adenoomia havaittiin rotalla kaikilla annostasoilla, ja annostasoa, jolla haittavaikutuksia ei havaita (NOAEL), ei pystytty määrittämään. Hiirellä näitä löydöksiä esiintyi, kun altistus oli yli 9,3-kertainen verrattuna ihmisen altistukseen hoitoannoksilla. Hiirillä ei havaittu C-solukarsinoomaa. Rotilla esiintyi C-solukarsinoomaa, kun altistus oli noin 900-kertainen verrattuna ihmisen hoitoannosaltistukseen. 2 vuoden pituisessa karsinogeenisuustutkimuksessa, jossa valmistetta annettiin hiiren ihon alle, keskisuuren annoksen ryhmässä todettiin 3 endometriumin adenokarsinoomatapausta. Tapausten lisääntyminen oli tilastollisesti merkitsevää ja altistus vastasi kyseisessä ryhmässä 97-kertaista altistusta. Hoitoon liittyviä vaikutuksia ei osoitettu.

Eläinkokeiden perusteella ei ole saatu tietoa suorista haitallisista vaikutuksista uros- ja naarasrottien hedelmällisyyteen.
Liksisenatidia saaneilla koirilla havaittiin korjautuvia kives- ja lisäkivesmuutoksia. Terveillä miehillä ei havaittu näitä vastaavaa vaikutusta spermatogeneesiin. Alkion ja sikiön kehitystä koskeneissa tutkimuksissa havaittiin epämuodostumia, kasvun hidastumista, luutumisen hidastumista ja luustomuutoksia kaikilla rotalla käytetyillä annoksilla (5-kertainen altistus verrattuna ihmisen altistukseen) ja suuria liksisenatidiannoksia saaneilla kaneilla (32-kertainen altistus verrattuna ihmisen altistukseen). Molemmilla lajeilla todettiin lievää emoon kohdistuvaa toksisuutta, joka ilmeni vähäisenä syömisenä ja painon laskuna. Suurille liksisenatidiannoksille tiineyden loppuvaiheessa ja imetyksen aikana altistuneiden urosrottien neonataalikauden kasvu oli tavallista vähäisempää, ja poikaskuolleisuuden havaittiin olevan hieman suurentunut.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Glyseroli 85 %, natriumasetaattitrihydraatti, metioniini, metakresoli, kloorivetyhappo (pH:n säätelyyn), natriumhydroksidiliuos (pH:n säätelyyn), injektionesteisiin käytettävä vesi

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

2 vuotta.
Ensimmäisen käyttökerran jälkeen: 14 vrk

Säilytys

Säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C).
Ei saa jäätyä.
Ei saa säilyttää pakastelokeron vieressä.

Ensimmäisen käyttökerran jälkeen
Säilytä alle 30 °C. Ei saa jäätyä.
Kynässä ei saa olla neulaa säilytyksen aikana. Pidä kynänsuojus paikoillaan. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LYXUMIA injektioneste, liuos
10 mikrog+20 mikrog 1 + 1 kpl (aloituspakkaus (14 + 14 annosta)) (90,22 €)
20 mikrog 2 x 1 kpl (3 ml (14 annosta)) (90,22 €)

PF-selosteen tieto

Tyypin I lasista valmistettu sylinteriampulli, jossa (bromobutyyli)kumimäntä ja siivekkeellinen (alumiini)korkki, jossa laminoitu sinettilevy (bromobutyylikumi sisäpuolella ja polyisopreeni ulkopuolella). Sylinteriampulli on asennettu kertakäyttöiseen kynään.

Yksi vihreä esitäytetty kynä sisältää 3 ml liuosta, josta voidaan ottaa 14 kpl 10 mikrogramman annoksia.
Yksi violetti esitäytetty kynä sisältää 3 ml liuosta, josta voidaan ottaa 14 kpl 20 mikrogramman annoksia.

Hoidon aloituspakkaus: Pakkauksessa on 1 vihreä esitäytetty kynä (Lyxumia 10 mikrogrammaa injektioneste, liuos) ja 1 violetti esitäytetty kynä (Lyxumia 20 mikrogrammaa injektioneste, liuos).

20 mikrog: Pakkauksissa on 1, 2 tai 6 violettia esitäytettyä kynää.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Lyxumia-valmistetta ei pidä käyttää, jos se on jäätynyt.

Lyxumia-valmisteen antoon voidaan käyttää kertakäyttöisiä 29–32 G kynäneuloja. Kynän mukana ei toimiteta neuloja.
Potilasta on kehotettava hävittämään neula paikallisten vaatimusten mukaisesti kunkin käyttökerran jälkeen ja säilyttämään kynä niin, että siihen ei ole kiinnitetty neulaa. Tämä ehkäisee kontaminaatiota ja neulan tukkeutumista. Kynä on tarkoitettu vain yhden potilaan käyttöön.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

LYXUMIA injektioneste, liuos
10 mikrog+20 mikrog 1 + 1 kpl
20 mikrog 2 x 1 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Dulaglutidi, eksenatidi, liksisenatidi ja liraglutidi: Vaikeahoitoisen tyypin 2 diabeteksen hoito erityisin edellytyksin (285).
  • Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Dulaglutidi, eksenatidi, liksisenatidi, liraglutidi ja semaglutidi: Vaikeahoitoisen tyypin 2 diabeteksen hoito erityisin edellytyksin (346).

ATC-koodi

A10BJ03

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

18.09.2017

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo

0201 200 300
www.sanofi.fi