LIORESAL tabletti 10 mg, 25 mg

Yksi tabletti sisältää 10 mg tai 25 mg baklofeenia (beeta-(aminometyyli)-p-kloorihydrokinnamiinihappo).

Baklofeeni on optisesti aktiivisten R(-) ja S(-) muotojen raseeminen seos.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan

10 mg: Yksi tabletti sisältää 61 mg vehnätärkkelystä.

25 mg: Yksi tabletti sisältää 83 mg vehnätärkkelystä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet

Tabletti.

Luurankolihasten spastisuuden hoito multippeliskleroosissa. Tulehduksellista, degeneratiivista, traumaattista, neoplastista tai tuntematonta alkuperää olevissa selkäytimen sairauksissa esiintyvien spastisten tilojen hoito; esim. spastinen spinaaliparalyysi, amyotrofinen lateraaliskleroosi, syringomyelia, transversaalinen myeliitti, traumaattinen paraplegia tai parapareesi ja selkäytimen kompressio. Aivoperäiset lihasspasmit, erityisesti sellaiset, jotka johtuvat CP-oireyhtymästä sekä sellaiset, jotka ovat syntyneet äkillisten aivoverenkiertohäiriöiden seurauksena tai liittyvät neoplastiseen tai degeneratiiviseen aivosairauteen.

Pediatriset potilaat (alle 18-vuotiaat)

Lioresal on tarkoitettu 0-18-vuotiaiden lasten ja nuorten aivoperäisten lihasspasmien hoitoon, ja erityisesti sellaisten, jotka johtuvat CP-oireyhtymästä sekä sellaisten, jotka ovat syntyneet äkillisten aivoverenkiertohäiriöiden seurauksena tai liittyvät neoplastiseen tai degeneratiiviseen aivosairauteen. Lioresal on tarkoitettu myös oireita lievittävään hoitoon tulehduksellisissa, degeneratiivisissa, traumaattisissa, neoplastisissa tai tuntematonta alkuperää olevissa selkäytimen sairauksissa; kuten multippeliskleroosi, spastinen spinaaliparalyysi, amyotrofinen lateraaliskleroosi, syringomyelia, transversaalinen myeliitti, traumaattinen paraplegia tai parapareesi ja selkäytimen kompressio.

Annostus

Lioresal-hoito tulee aina aloittaa pienellä annoksella, jota suurennetaan vähitellen. Hoidossa suositellaan pienintä mahdollista annosta, jolla optimaalinen hoitovaste saavutetaan. Optimaalinen vuorokausiannos sovitetaan yksilöllisesti. Hoidon tarkoituksena on vähentää lihasnykäyksiä, koukistaja- ja ojentajalihastenspasmeja sekä spastisuutta, mutta pyrkien mahdollisimman paljon välttämään haittavaikutuksia.

Jotta lihastonus ei heikkenisi liiallisesti, Lioresal-valmistetta tulee käyttää varoen silloin, kun spastisuus on tarpeen pystyasennon ja liikkuessa tarvittavan tasapainon ylläpitämisessä sekä silloin, kun sitä tarvitaan toimintakyvyn säilyttämiseen. Verenkierron tukemiseksi saattaa olla tärkeää säilyttää jonkinasteinen lihastonus ja sallia yksittäisiä lihasspasmeja.

Jos selvää hyötyä ei havaita 6-8 viikon kuluessa siitä, kun potilas saavutti optimaalisen annostason, on tilannetta arvioitava uudestaan ja päätettävä, jatketaanko Lioresal-hoitoa vai ei.

Hoito tulee aina lopettaa asteittain pienentämällä annosta noin 1-2 viikon välein, ellei kyseessä ole yliannostukseen liittyvä hätätapaus tai jos potilaalla on esiintynyt vakavia haittavaikutuksia (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Aikuiset Hoito aloitetaan yleensä annoksella 15 mg/vrk, ja kokonaisvuorokausiannos jaetaan mieluiten 3 osa-annokseen. Vuorokausiannosta suurennetaan varovasti 15 mg:lla kolmen päivän välein, kunnes on saavutettu optimaalinen annostus. Joillakin herkästi reagoivilla potilailla saattaa olla tarpeen aloittaa hoito pienemmällä vuorokausiannoksella (5 mg tai 10 mg) ja lisätä annosta hitaammin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Optimaalinen vuorokausiannos on yleensä 30-80 mg. Tarkasti valvotuissa olosuhteissa sairaalahoidossa voidaan käyttää 100 - 120 mg:n vuorokausiannoksia.

Erityisryhmät

Pediatriset potilaat (alle 18-vuotiaat) Hoito aloitetaan yleensä hyvin pienellä annoksella (vastaten noin 0,3 mg/kg/vrk), ja vuorokausiannos jaetaan 2-4 osa-annokseen (mieluiten neljään).

Annosta lisätään varovasti noin 1 viikon välein, kunnes riittävä yksilöllinen annostus saavutetaan.

Tavallinen vuorokausiannos ylläpitohoidossa on 0,75-2 mg/kg. Alle 8-vuotiaiden lasten kokonaisvuorokausiannos ei saa ylittää 40 mg:n enimmäisannosta. Yli 8-vuotiaille lapsille voidaan käyttää 60 mg:n enimmäisvuorokausiannosta. Lioresal tabletit eivät sovi alle 33 kg painaville lapsille.

Munuaisten vajaatoiminta Potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt Lioresal-valmisteen käytössä tulee noudattaa varovaisuutta ja käyttää pienempiä annoksia. Jatkuvassa hemodialyysihoidossa olevilla potilailla plasman baklofeenipitoisuudet ovat korkeammat ja tästä syystä heillä tulee käyttää erityisen pieniä annoksia, n. 5 mg vuorokaudessa.

Loppuvaiheessa olevan munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä Lioresal-valmistetta olisi käytettävä vain, jos hoidon odotettujen hyödyn arvioidaan ylittävän siihen liittyvät mahdolliset riskit. Potilaiden tilannetta on seurattava tarkoin, jotta varhaiset toksisuuteen viittaavat merkit ja oireet havaittaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (esim. uneliaisuus, letargia) (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yliannostus).

Maksan vajaatoiminta

Lioresal-valmistetta ei ole tutkittu potilailla, joilla on maksan toimintahäiriöitä. Maksa ei osallistu merkittävästi baklofeenin metaboliaan otettaessa Lioresal-valmistetta suun kautta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Lioresal voi kuitenkin nostaa maksan entsyymiarvoja. Lioresal-valmistetta on käytettävä varoen potilailla, joilla on maksan toimintahäiriöitä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Iäkkäät potilaat (65-vuotiaat ja sitä vanhemmat) Koska haittavaikutusten esiintyminen on todennäköisempää iäkkäillä potilailla, on suositettavaa, että heitä hoidettaessa noudatetaan varovaista annostelua ja että heitä valvotaan asianmukaisesti.

Potilaat, joiden spastiset tilat ovat aivoperäisiä

Koska haittavaikutusten esiintyminen on todennäköisempää potilailla, joiden spastiset tilat ovat aivoperäisiä, on suositettavaa, että heitä hoidettaessa noudatetaan varovaista annostelua ja että heitä valvotaan asianmukaisesti.

Antotapa

Lioresal tulee ottaa aterioiden yhteydessä pienen nestemäärän kera.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Psyykkiset ja hermostolliset sairaudet Potilailla, joilla on spastisuuden lisäksi psykoottisia häiriöitä, skitsofreniaa, maanis-depressiivisiä häiriöitä, sekavuustiloja tai Parkinsonin tauti Lioresal-valmistetta tulee käyttää varovasti ja potilaita tulee valvoa tarkasti, koska nämä sairaudet voivat paheta.

Itsemurhia ja itsetuhoisuutta on raportoitu baklofeenihoitoa saavilla potilailla. Useimmissa tapauksissa potilailla on ollut lisäriskitekijöitä, jotka liittyvät suurentuneeseen itsemurhariskiin, kuten alkoholin käyttöhäiriö, masennus tai aiemmat itsemurhayritykset. Potilaita, joilla on itsemurhan lisäriskitekijöitä, on seurattava tarkasti lääkehoidon aikana. Potilaiden (ja heidän hoitajiensa) täytyy olla tietoisia, että on tarpeen seurata kliinisen tilan pahenemisen merkkejä, itsetuhokäyttäytymistä tai -ajatuksia ja epätavallisia muutoksia käyttäytymisessä. Jos näitä oireita esiintyy, on hakeuduttava välittömästi lääkärin hoitoon.

Baklofeenin käytön yhteydessä on raportoitu tapauksista, joihin on liittynyt väärinkäyttöä, päihdekäyttöä ja riippuvuutta. Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on aiemmin ollut aineidenväärinkäyttöä, ja potilasta on seurattava baklofeenin väärinkäytön, päihdekäytön tai riippuvuuden oireiden varalta. Niitä ovat mm. annoksen suureneminen, lääkehakuisuus ja toleranssin kehittyminen.

Epilepsia Erityistä huomiota tulee kiinnittää potilaisiin, joilla on epilepsia, koska Lioresal saattaa aiheuttaa kouristuskynnyksen alenemista. Yksittäisissä tapauksissa Lioresal-hoidon keskeyttämisen ja Lioresal-valmisteen yliannostelun yhteydessä on raportoitu epileptisiä kohtauksia. Riittävän kouristuksia estävän lääkityksen jatkaminen ja potilaiden huolellinen tarkkailu on tarpeen.

Enkefalopatia

Enkefalopatiatapauksia on raportoitu baklofeenia terapeuttisina annoksina saaneilla potilailla, joiden tila korjaantui hoidon lopettamisen jälkeen. Oireita olivat uneliaisuus, tajunnan heikkeneminen, sekavuus, lihasten nykiminen ja kooma.

Jos enkefalopatian merkkejä havaitaan, baklofeenihoito on lopetettava.

Muuta huomioitavaa Varovaisuutta tulee noudattaa annettaessa Lioresal-valmistetta potilaille, joilla on tai on ollut mahahaava sekä sellaisille potilaille, joilla on aivoverisuonisairaus tai hengityksen, tai maksan toimintahäiriöitä.

Koska haittavaikutusten esiintyminen on todennäköisempää iäkkäillä potilailla ja potilailla, joiden spastiset tilat ovat aivoperäisiä, on suositeltavaa noudatettava varovaista annostelua (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Asento ja tasapaino

Lioseral-valmistetta on käytettävä varoen kun spastisuutta tarvitaan pystyasennon ylläpitoon ja tasapainoon liikuttaessa (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Munuaisten vajaatoiminta Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä Lioresal-valmisteen käytössä on noudatettava erityistä varovaisuutta. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnassa Lioresal-valmistetta on käytettävä ainoastaan, jos hoidon odotettu hyöty ylittää siihen liittyvät mahdolliset riskit (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Yliannostuksen neurologisia merkkejä ja oireita, kuten toksisen enkefalopatian kliinisiä oireita (esim. sekavuus, desorientaatio, uneliaisuus ja tajunnan tason heikkeneminen), on havaittu potilailla, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt ja jotka ovat ottaneet baklofeeniannoksia (suun kautta) yli 5 mg/vrk, sekä 5 mg:n vuorokausiannoksia ottavilla potilailla, joilla on loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta ja jotka saavat jatkuvaa hemodialyysihoitoa. Potilaita, joilla on heikentynyt munuaisten toiminta, on seurattava tarkoin, jotta varhaiset toksisuuteen viittaavat oireet diagnosoitaisiin viipymättä (ks. kohta Yliannostus).

Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun baklofeenia käytetään yhdessä sellaisten lääkeaineiden tai lääkevalmisteiden kanssa, joilla voi olla merkittävä vaikutus munuaisten toimintaa. Munuaisten toimintaa on seurattava tarkoin ja baklofeenin päivittäinen annos on sovitettava vastaavasti baklofeenitoksisuuden estämiseksi.

Jos potilaalla ilmenee vaikea-asteista baklofeenitoksisuutta, voidaan Lioresal-hoidon keskeyttämisen lisäksi harkita ylimääräistä hemodialyysiä. Hemodialyysi on tehokas keino baklofeenin poistamiseksi elimistöstä, se lievittää kliinisiä yliannostusoireita ja lyhentää potilaan palautumisaikaa.

Virtsatiehäiriöt Lioresal-hoidon aikana rakon tyhjenemiseen vaikuttavat neurogeeniset häiriöt saattavat helpottua. Potilailla, joilla on aiemmin esiintynyt sulkijalihaksen liikajänteyttä, voi ilmetä akuuttia virtsan retentiota; lääkettä tulee käyttää varoen näissä tapauksissa.

Laboratoriokokeet Koska on raportoitu joitakin harvoja tapauksia kohonneita seerumin ASAT-, AFOS- ja veren glukoosiarvoja, tulee tarpeelliset laboratoriotutkimukset suorittaa määräajoin potilailla, joilla on maksasairauksia tai sokeritauti, jotta varmistettaisiin, että lääke ei ole aiheuttanut muutoksia näissä sairauksissa.

Apuaineet Valmiste sisältää vehnätärkkelystä. Tämä lääkevalmiste sisältää vain hyvin vähäisiä määriä gluteenia (vehnätärkkelyksestä). On hyvin epätodennäköistä, että tämän valmisteen käytöstä aiheutuisi haittaa, jos potilaalla on keliakia. Potilaiden, joilla on vehnäallergia (eroaa keliakiasta) ei tule käyttää tätä lääkettä.

Pediatriset potilaat

Lioresal-valmisteen käytöstä alle 1-vuotiailla lapsilla on hyvin vähän kliinistä tietoa. Lääkevalmisteen käytön tälle potilasryhmälle tulee perustua lääkärin arvioon hoidon yksilöllisistä hyödyistä ja riskeistä.

Hoidon äkillinen keskeyttäminen: Hoito on aina lopetettava vähitellen (ellei esiinny vakavia haittavaikutuksia) vähentämällä annosta asteittain 1–2 viikon aikana. Lioresal-hoidon äkillisen keskeyttämisen yhteydessä, etenkin pitkäaikaishoidossa, on raportoitu ahdistuneisuus- ja sekavuustiloja, deliriumia, hallusinaatioita, psykoottisia häiriöitä, maniaa tai harhaluuloja, kouristuksia (status epilepticus), dyskinesiaa, takykardiaa, hypertermiaa, rabdomyolyysia ja rebound-ilmiönä väliaikaista spastisuuden ja hypertonian lisääntymistä.

Lääkkeen vieroitusoireita, mukaan lukien syntymänjälkeisiä kouristuksia, on raportoitu vastasyntyneillä, jotka ovat kohdussa altistuneet Lioresal-valmisteelle. Varotoimena voidaan vastasyntyneelle antaa Lioresal-valmistetta asteittain annosta pienentäen, mikä voi auttaa hallitsemaan ja ehkäisemään vieroitusoireita (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Huomioitavat havaitut yhteisvaikutukset

Sedaatio voi lisääntyä käytettäessä Lioresal-valmistetta samanaikaisesti muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kuten lihasrelaksanttien (esim. titsanidiini), synteettisten opiaattien tai alkoholin kanssa (ks. kohta Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn). Myös hengitysdepression vaara kasvaa. Lisäksi verenpaineen laskua on raportoitu yhdessä tapauksessa, jossa potilas sai morfiinia ja baklofeenia intratekaalisesti. Hengitys- ja sydäntoimintojen tarkka seuranta on oleellista erityisesti potilailla, joilla on sydän- tai keuhkosairauksia tai jotka kärsivät hengityselinten lihasten heikkenemisestä.

Trisyklisten antidepressiivien samanaikainen käyttö voi potensoida Lioresal-valmisteen vaikutusta johtaen lihashypotonian lisääntymiseen.

Lioresal-valmisteen ja litiumin yhtäaikainen käyttö pahensi hyperkineettisiä oireita, joten varovaisuutta on noudatettava käytettäessä Lioresal-valmistetta samanaikaisesti litiumin kanssa.

Koska Lioresal-valmisteen ja verenpainetta alentavien lääkkeiden samanaikainen käyttö voi aiheuttaa liiallista verenpaineen laskua, tulee samanaikaisesti otettavien lääkkeiden annostus sovittaa tilanteen mukaan.

Parkinsonin taudista kärsivillä potilailla, jotka saavat samanaikaisesti Lioresal-valmistetta ja levodopaa (yksin tai yhdistettynä dopadekarboksylaasi-inhibiittoriin, karbidopaan), on raportoitu sekavuutta, hallusinaatioita, päänsärkyä, pahoinvointia ja agitaatiota. Parkinsonin taudin oireiden pahenemista on myös raportoitu. Täten on noudatettava varovaisuutta käytettäessä samaan aikaan Lioresal-valmistetta ja levodopaa/karbidopaa.

Munuaisten toimintaa merkittävästi heikentävät lääkkeet saattavat vähentää baklofeenin erittymistä ja näin ollen johtaa toksisiin vaikutuksiin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus

Lioresal-valmisteen käyttöä raskauden aikana ei ole riittävästi tutkittu. Eläinkokeista saatu tieto osoittaa että baklofeeni läpäisee istukan. Siksi Lioresal-valmistetta ei tule käyttää raskauden aikana, ellei odotettavissa oleva hyöty ole suurempi kuin mahdollinen sikiöön kohdistuva riski.

Lääkkeen vieroitusoireita, mukaan lukien syntymänjälkeisiä kouristuksia, on raportoitu vastasyntyneillä, jotka ovat kohdussa altistuneet Lioresal-valmisteelle (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Imetys

Terapeuttisina annoksina käytettäessä baklofeenia kulkeutuu äidinmaitoon, mutta määrät ovat niin pieniä, että lapseen kohdistuvia haittavaikutuksia ei ole odotettavissa.

Hedelmällisyys

Baklofeenin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoja. Baklofeeni ei heikentänyt uros- tai naarasrottien hedelmällisyyttä äidille vaarattomilla annoksilla.

Lioresal-valmisteen käyttöön saattaa liittyä huimausta, sedaatiota, uneliaisuutta ja näköhäiriöitä (ks. kohta Haittavaikutukset), jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti potilaan reaktionopeuteen. Potilaita, joilla on näitä haittavaikutuksia, on neuvottava välttämään autolla ajoa tai koneiden käyttöä.

Haittavaikutuksia esiintyy pääasiassa hoidon alussa (sedaatio, uneliaisuus), jos annosta nostetaan liian nopeasti tai, jos käytetään suuria annoksia. Haittavaikutukset ovat useimmiten ohimeneviä ja niitä voidaan lieventää tai ne voidaan poistaa pienentämällä annosta; ne ovat harvoin niin vakavia, että hoito jouduttaisiin keskeyttämään.

Potilailla, joilla on ollut psyykkisiä sairauksia tai joilla on kroonisia tai akuutteja aivoverenkiertohäiriöitä (esim. halvaus), sekä iäkkäillä henkilöillä haittavaikutukset voivat olla vakavampia.

Kouristuskynnyksen alenemista ja kouristuskohtauksia voi esiintyä etenkin epilepsiapotilailla. Joillakin potilailla on esiintynyt paradoksaalisena reaktiona lihasspastisuutta.

Monet raportoiduista haittavaikutuksista voivat tunnetusti johtua myös hoidettavasta sairaudesta.

Haittavaikutukset (taulukko 1) on listattu MedDRA:n elinjärjestelmäluokituksen mukaan. Elinjärjestelmäluokituksen alla haittavaikutukset on sijoitettu esiintymistiheyden mukaan (eniten esiintyvä ensimmäiseksi). Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti (CIOMS III): hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin). Haittavaikutukset on jokaisessa esiintymisryhmässä listattu niiden vakavuuden mukaan vähenevässä järjestyksessä.

Taulukko 1

* Lääkkeen vieroitusoireyhtymää, mukaan lukien syntymänjälkeisiä kouristuksia, on myös raportoitu vastasyntyneillä, jotka ovat kohdussa altistuneet Lioresal-valmisteelle.

** Sentraalista uniapneaoireyhtymää on havaittu alkoholiriippuvaisilla potilailla suurilla baklofeeniannoksilla (≥ 100 mg).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Merkit ja oireet:

Selviä yliannostuksen merkkejä ovat keskushermoston lamaantuminen tai enkefalopatia; kuten uneliaisuus, tajunnan heikkeneminen, hengityslama, kooma ja tinnitus.

Myös seuraavia oireita voi esiintyä: sekavuus, hallusinaatiot, agitaatio, kouristukset, epänormaali elektroenkefalogrammi (purskevaimentuma, trifaasiset aallot, EEG:n yleinen hidastuminen), akkommodaatiohäiriöt, pupillarefleksin heikentyminen, yleistynyt lihasvelttous, myoklonia, hyporefleksia tai arefleksia, kouristukset; perifeeristen verisuonten laajeneminen, verenpaineen lasku tai nousu, bradykardia, takykardia tai rytmihäiriöt; hypotermia, pahoinvointi, oksentaminen, ripuli, lisääntynyt syljeneritys, maksa-arvojen kohoaminen, uniapnea ja rabdomyolyysi.

Tilannetta pahentaa, jos potilas on ottanut samanaikaisesti useita lääkkeitä tai muita keskushermostoon vaikuttavia aineita (esim. alkoholi, diatsepaami, trisykliset antidepressiivit).

Yliannostuksen hoito. Spesifistä antidoottia ei tunneta.

Tukitoimia ja oireiden mukaista hoitoa on annettava komplikaatioihin, kuten hypotensioon, hypertensioon, kouristuksiin, maha-suolikanavan häiriöihin, hengitysdepressioon tai kardiovaskulaariseen depressioon.

Mahdollisesti toksisen määrän nauttimisen jälkeen on harkittava lääkehiilen käyttöä tunnin sisällä yliannostuksesta, baklofeeni-annoksen ollessa > 100 mg aikuisilla ja > 5 mg/kg lapsilla, intuboiduilla hereillä olevilla potilailla.

Koska lääke erittyy pääasiassa munuaisten kautta, potilaalle tulee antaa runsaasti nestettä, mahdollisesti yhdessä diureetin kanssa. Ylimääräisestä hemodialyysistä saattaa olla hyötyä vakavissa myrkytystapauksissa, johon liittyy munuaisten vajaatoimintaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet.

ATC-koodi: M03BX01.

Lioresal-valmisteen vaikuttava aine, baklofeeni, on voimakas kouristuksia estävä aine, joka vaikuttaa spinaalisesti. Se on kemiallisesti läheistä sukua gamma-aminovoihapolle (GABA), joka on estävä välittäjäaine keskushermostossa.

Baklofeeni estää sekä mono- että polysynaptisen refleksin impulssin siirtoa todennäköisesti stimuloimalla GABA-beta-reseptoreja, joiden stimulaatio puolestaan estää eksitatoristen aminohappojen, glutamaatin ja aspartaatin vapautumista.

Baklofeeni ei vaikuta neuromuskulaariseen transmissioon. Baklofeenilla on kipua lievittävä vaikutus. Neurologisissa sairauksissa, joihin liittyy luurankolihaksen spastisuutta, Lioresal-valmisteella on edullinen vaikutus reflektoriseen kontraktioon, ja se lievittää selvästi kivuliaita spasmeja sekä vähentää automatismeja ja lihasnykäyksiä. Lioresal parantaa potilaan liikunta- ja itsenäistä selviytymiskykyä sekä helpottaa passiivista ja aktiivista fysioterapiaa.

Lioresal-hoidon epäsuorina ja potilaan elämänlaatua parantavina vaikutuksina havaitaan makuuhaavojen estyminen ja paraneminen sekä unen normaalistuminen (johtuu kivuliaiden lihaskouristusten häviämisestä) ja rakon sekä sen sulkijalihaksen toiminnan paraneminen.

Baklofeeni lisää mahahapon eritystä.

Imeytyminen

Baklofeeni imeytyy nopeasti ja täydellisesti gastrointestinaalikanavasta.

Käytettäessä 10, 20 ja 30 mg:n oraalisia kerta-annoksia on plasmasta mitattu 0,5-1,5 tunnin kuluttua vastaavat keskimääräiset huippupitoisuudet, 180, 340 ja 650 ng/ml. Vastaavat AUC-arvot ovat suhteessa annokseen.

Jakautuminen

Baklofeenin jakautumistilavuus on 0,7 l/kg. Proteiiniin sitoutuminen on noin 30 prosenttia ja se on vakio konsentraatiovälillä 10 ng/ml – 300 mikrog/ml. Vaikuttavan aineen pitoisuus aivo-selkäydinnesteessä on 8,5 kertaa pienempi kuin plasmassa.

Biotransformaatio

Baklofeeni metaboloituu vain vähäisessä määrin. Päämetaboliitti, beeta-(p-kloorifenyyli)-4-hydroksibutyyrihappo, joka on farmakologisesti inaktiivinen, syntyy deaminoitumalla.

Eliminaatio

Baklofeenin eliminaation puoliintumisaika plasmassa on keskimäärin 3-4 tuntia. Baklofeeni erittyy suurelta osin muuttumattomana. Kolmen vuorokauden kuluessa erittyy munuaisten kautta n. 75 % annoksesta, josta n. 5 % metaboliitteina. Loput annoksesta, josta 5 % metaboliitteina, erittyy ulosteisiin.

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat (65-vuotiaat ja sitä vanhemmat)

Iäkkäillä henkilöillä baklofeenin farmakokinetiikka on oleellisesti samanlainen kuin alle 65-vuotiailla potilailla. Yksittäisen, suun kautta, otetun annoksen jälkeen iäkkäillä potilailla (69-81-vuotiailla, n=12) eliminaation puoliintumisajan (t_½) on todettu olevan lyhyempi ja plasman huippupitoisuuden (C_max) matalampi, mutta systeemisen altistuksen samankaltainen kuin alle 65-vuotiailla aikuisilla. Näiden havaintojen ekstrapolaatio toistettuun annosteluun ei viittaa merkitseviin farmakokineettisiin eroihin yli 65-vuotiailla potilailla ja vanhuksilla.

Pediatriset potilaat

2-12-vuotiailla lapsipotilailla (joista yksi oli 2- ja kahdeksan 8-12-vuotitaita) suoritetussa tutkimuksessa suun kautta otetun 2,5 mg Lioresal tabletin jälkeen on C_max-arvon raportoitu olevan 62,8±28,7 ng/ml ja T_max-arvon 0,95-2 tuntia. Plasman puhdistuman (Cl) keskiarvon on raportoitu olevan 315,9 ml/h/kg (175,5-585,8 ml/h/kg), jakaantumistilavuuden (Vd) keskiarvon 2,58 l/kg (0,653-7,141 l/kg) ja puoliintumisajan keskiarvon (T_1⁄2) 5,10 tuntia (2,04-8,66 h).

Maksan vajaatoiminta

Lioresal-valmisteen käytöstä maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ei ole farmakokineettista tutkimustietoa. On kuitenkin epätodennäköistä, että maksan vajaatoiminta vaikuttaisi kliinisesti merkitsevästi baklofeenin farmakokinetiikkaan, sillä maksan rooli baklofeenin eliminaatiossa on pieni.

Munuaisten vajaatoiminta

Kliinistä farmakokineettista tutkimusta ei ole tehty munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Baklofeeni erittyy pääasiassa muuttumattomana virtsaan. Vähäiset tiedot, jotka on kerätty vain jatkuvassa hemodialyysissä olleita tai kompensoitunutta munuaisten vajaatoimintaa sairastavilta naispotilailta, viittaavat baklofeenin merkitsevästi alentuneeseen puhdistumaan ja puoliintumisajan pitenemiseen näillä potilailla. Baklofeeniannoksen säätämistä sen systeemisen tasoon perustuen on harkittava munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Nopea hemodialyysi on tehokas keino vähentää baklofeenin ylimäärää systeemisessä verenkierrossa.

Suun kautta annetulla baklofeenilla ei todettu olevan vaikutusta rottien hedelmällisyyteen tai syntymän jälkeiseen kehitykseen annoksilla, jotka eivät olleet emoille toksisia. Baklofeeni ei ole teratogeeninen hiirillä, rotilla tai kaneilla 2,1-kertaisilla suun kautta annettavilla enimmäisannoksilla mg/kg aikuisilla. Suun kautta annetun baklofeenin on todettu lisäävän napatyrätapauksia rottien sikiöillä annoksilla, jotka olivat 8,3-kertaisia aikuisten oraalisiin enimmäisannoksiin (mg/kg) nähden. Tätä epämuodostumaa ei havaittu hiirillä tai kaneilla. Suun kautta annostellun baklofeenin on todettu hidastavan sikiön kasvua (luun muodostumista) annoksilla, jotka olivat myös emolle toksisia rotilla ja kaneilla.

Baklofeenin ei todettu olevan mutageeninen tai genotoksinen bakteereilla, nisäkässoluilla, homeilla ja kiinanhamstereilla tehdyissä tutkimuksissa. Näiden tulosten perusteella on epätodennäköistä, että baklofeeni olisi mutageeninen.

Baklofeenillä ei todettu olevan karsinogeenistä vaikutusta kaksi vuotta kestäneessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa. Kahden vuoden aikana baklofeeni aiheutti naarasrotilla suurimmalla annoksella (50-100 mg/kg) annoksesta riippuvaa munasarjakystien lisääntymistä sekä lisämunuaisten suurentumista ja/tai verenvuotoja.

Mikrokiteinen selluloosa, magnesiumstearaatti, povidoni, vedetön kolloidinen piidioksidi ja vehnätärkkelys.

Valmiste on laktoositon.

Ei oleellinen.

10 mg: 3 vuotta

25 mg: 4 vuotta

10 mg: Säilytä alle 30 °C. Herkkä kosteudelle.

25 mg: Säilytä alle 25 °C. Herkkä kosteudelle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LIORESAL tabletti
10 mg (J) (L:ei) 50 fol (8,56 €)
25 mg (L:ei) 50 fol (15,77 €)

PF-selosteen tieto

50 tablettia. PVC/PE/PVDC/Alu-läpipainopakkaukset.

Valmisteen kuvaus:

Tabletit 10 mg: Valkoinen tai hieman kellertävä, pyöreä, litteä tabletti, jonka reuna on hieman viistetty, Ø 7 mm, jakouurteinen, merkintä C/G, K/J. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Tabletit 25 mg: Valkoinen tai hieman kellertävä, pyöreä, litteä ja viistoreunainen tabletti, Ø 8 mm, jakouurteinen, merkintä C/G, U/R. Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä tabletin jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.

Ei erityisvaatimuksia.

LIORESAL tabletti
10 mg 50 fol
25 mg 50 fol

• Ylempi erityiskorvaus (100 %). MS-tauti (109), Älyllisesti kehitysvammaisilla esiintyvät käyttäytymisen häiriöt (113).
• Peruskorvaus (40 %).

M03BX01

12.09.2024