LIDOCAIN C. ADRENALIN injektioneste, liuos 5 mg/ml + 10 mikrog/ml, 10 mg/ml + 10 mikrog/ml, 20 mg/ml + 5 mikrog/ml

Lidocain 5 mg/ml c. adrenalin, injektioneste, liuos: Lidokaiinihydrokloridi 5 mg/ml, adrenaliinihydrokloridi vastaten adrenaliinia 10 mikrog/ml. Yksi 10 ml:n injektiopullo sisältää 50 mg lidokaiinihydrokloridia ja 100 mikrog adrenaliinia.

Lidocain 10 mg/ml c. adrenalin, injektioneste, liuos: Lidokaiinihydrokloridi 10 mg/ml, adrenaliinihydrokloridi vastaten adrenaliinia 10 mikrog/ml. Yksi 10 ml:n injektiopullo sisältää 100 mg lidokaiinihydrokloridia ja 100 mikrog adrenaliinia

Lidocain 20 mg/ml c. adrenalin, injektioneste, liuos: Lidokaiinihydrokloridi 20 mg/ml, adrenaliinihydrokloridi vastaten adrenaliinia 5 mikrog/ml. Yksi 10 ml:n injektiopullo sisältää 200 mg lidokaiinihydrokloridia ja 50 mikrog adrenaliinia

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: Natriummetabisulfiitti (E223). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos

Paikallis- ja johtopuudutus aikuisille ja lapsille.

Lääkevalmiste on tarkoitettu aikuisille ja lapsille. On aina käytettävä pienintä tehokasta puudutepitoisuutta ja -annosta. Injektiot tulee suorittaa niin lähelle puudutettavia hermoja kuin mahdollista ottaen huomioon injektioalueen anatomiset erityispiirteet ja odotettavissa olevat kliiniset vasteet puudutustoimenpiteelle. Injektiot on annettava hitaasti ja säännöllisin välein puuduteruiskulla aspiroiden, jotta huomattaisiin ja vältettäisiin vahingossa tapahtuva suonensisäinen annostelu.

Infiltraatiopuudutus ja ihonalaiset johtopuudutukset:

Annostellaan puudutettavan alueen laajuudesta riippuen tarvittaessa aina maksimikerta-annokseen saakka, joka on 5 mg/ml injektionesteellä 50 ml, 10 mg/ml injektionesteellä 50 ml ja 20 mg/ml injektionesteellä 25 ml.

Maksimikerta-annos aikuisille on 500 mg lidokaiinihydrokloridia ja/tai 500 mikrog adrenaliinia.

Perifeeriset johtopuudutukset:

Maksimiannos aikuisille on 500 mg lidokaiinihydrokloridia ja/tai 500 mikrog adrenaliinia.

Pediatriset potilaat

Hoidettaessa alle 4-vuotiaita lapsia tulee noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta. Annettavan injektion määrä määräytyy lapsen iän ja painon sekä toimenpiteen laajuuden mukaan. Anestesiamenetelmä tulee valita huolellisesti. Kivuliaita anestesiamenetelmiä tulee välttää. Lapsen reagointia hoidon aikana tulee seurata tarkoin.

Keskimäärin käytetty annos on 20-30 mg lidokaiinihydrokloridia hoitokertaa kohti. Lapselle annettavan lidokaiinihydrokloridiannoksen (mg) voi vaihtoehtoisesti laskea seuraavasti: lapsen paino (kg) x 1,33.

Lapsille maksimikerta-annos on 5 mg/kg lidokaiinihydrokloridia ja/tai 10 mikrog/kg adrenaliinia.

• Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai jollekin apuaineelle tai muille amidityyppisille puudutteille
• Adams-Stokesin oireyhtymä.
• Täydellinen eteis-kammiokatkos, jos potilaalla ei ole sydämentahdistinta.
• Sormien, varpaiden, nenän, korvalehtien tai peniksen paikallispuudutus.

Paikallispuudutteita tulee käyttää ainoastaan, jos niiden aiheuttamien mahdollisten haittavaikutusten hoitamiselle on riittävät valmiudet. Näitä ovat ensiapu- ja elvytysvalmius sekä mahdollisuus suonensisäiseen nestehoitoon. Tarvittavan välineistön ja hoidossa käytettävien lääkkeiden tulee olla nopeasti saatavilla.

Jotta vältettäisiin lidokaiinin tarpeettoman suuri imeytyminen verenkiertoon sekä haitta- ja myrkkyvaikutukset, on käytettävä pienintä tehokasta puudutepitoisuutta ja -määrää. Samasta syystä on vältettävä injektioita tulehtuneisiin tai infektoituneisiin kudoksiin, joiden verenkierto on vilkastunut. Injektio tulee suorittaa hitaasti ja säännöllisin välein puuduteruiskulla aspiroiden suonensisäisen annostelun välttämiseksi.

Harkintaa ja varovaisuutta on noudatettava puudutettaessa potilaita, jotka ovat hypovoleemisia tai sokissa, jotka kärsivät hypoksiasta tai vakavasta hengitysvajaudesta, joiden maksan verenkierto on jostakin syystä heikentynyt tai joilla on maksan toiminnanvajaus. Epilepsiapotilaita ja muita kouristuksille tai tajuttomuuskohtauksille alttiita potilaita, myasthenia gravis -potilaita tai muista hermo-lihasjohtumiseen vaikuttavista sairauksista kärsiviä potilaita tulee niin ikään puuduttaa varoen. Sama pätee potilaisiin, joilla on sydänsairaus kuten johtumishäiriö (ks. Vasta-aiheet) tai kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.

Potilaiden, joita hoidetaan luokan III rytmihäiriölääkkeillä (esim. amiodaroni), pitää olla tarkassa seurannassa sekä EKG-monitoroinnissa, sillä lääkkeiden vaikutukset sydämeen voivat olla additiivisia (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Potilaita, joilla on akuutti porfyria, voidaan hoitaa lidokaiinilla vain, jos hoidolle on erittäin vahvat perusteet. Lidokaiinin on eläinkokeissa osoitettu olevan porfyrinogeeninen.

Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta lidokaiinin puhdistumaan, mutta myrkyllisten aineenvaihduntatuotteiden kertyminen on mahdollista. Yleensä nämä seikat tarvitsee huomioida ainoastaan pitkäkestoisessa tai toistuvassa lidokaiiniannostelussa.

Kliininen tilanne ja sairauden vaikeusaste on huolellisesti arvioitava, ennen kuin adrenaliinipitoista puudutetta annetaan potilaille, jotka kärsivät seuraavista sairauksista: hypertyreoosi (hypertyreoottisen kriisin vaara), verenpaine (verenpaineen nousu ja aivoverenvuodon vaara), iskeeminen sydänsairaus (angina pectoris -kohtauksen vaara), diabetes mellitus (hyperglykemian vaara) tai sulkukulmaglaukooma (silmänpaineen nousun vaara).

Jos adrenaliinia annetaan potilaille, jotka käyttävät epäselektiivisiä beetasalpaajia, esim. propranololia, saattaa seurata voimakas verenpaineen nousu ja bradykardia. Näillä potilailla adrenaliinin teho anafylaksian hoidossa myös heikkenee, sillä beeta-2-välitteistä bronkodilataatiota ei ilmene. Kardioselektiivisiä beetasalpaajia käyttävillä potilailla adrenaliinin vaikutukset verenpaineeseen ja pulssiin ovat vähäisiä.

Trisyklisiä masennuslääkkeitä ja MAO:n estäjiä käyttäviä potilaita on seurattava huolellisesti sillä adrenaliinin sydänvaikutukset saattavat tehostua. Jos potilaalla on jokin sydänsairaus ja MAO:n estäjä -lääkitys, adrenaliinia sisältäviä paikallispuudutteita ei tule käyttää.

Eräät halogenoidut anestesiakaasut, kuten halotaani, syklopropaani ja trikloorietyleeni, herkistävät potilasta adrenaliinin aiheuttamille ventrikulaarisille rytmihäiriöille ja keuhkoödeemalle, erityisesti jos potilas samanaikaisesti kärsii hypoksiasta.

Digoksiinia tai kinidiiniä käyttäville potilaille adrenaliini voi tavallista herkemmin aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Lidokaiini sitoutuu suurelta osalta plasman orosomukoidiin. Vastasyntyneillä, nefroottisesta syndroomasta tai maksan vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla orosomukoidipitoisuus on tavallista matalampi. Kohonneita vapaan lidokaiinin pitoisuuksia plasmassa voidaan havaita näissä tilanteissa.

Valmiste sisältää natriummetabisulfiittia, joka saattaa harvoin aiheuttaa vakavia yliherkkyysreaktioita ja bronkospasmia (keuhkoputkien supistelua).

Joissakin tapauksissa lidokaiinin pitoisuudet plasmassa saattavat myös puudutteena käytettäessä kohota merkittäviksi ja seuraavat yhteisvaikutukset voivat olla mahdollisia.

Beetasalpaajat saattavat heikentää maksan verenkiertoa (erityisesti ne, joilta puuttuu sisäinen sympaattinen ominaisvaikutus) tai mikrosomaalista metaboliaa (erityisesti rasvaliukoiset beetasalpaajat, kuten propranololi tai metoprololi). Yhteiskäytössä plasman lidokaiinipitoisuus voi merkittävästi kohota. Lidokaiini voi myös voimistaa beetasalpaajien negatiivista inotrooppista vaikutusta.

Yhteiskäyttö simetidiinin, fluvoksamiinin tai erytromysiinin kanssa voi nostaa lidokaiinin pitoisuutta plasmassa.

Muista paikallispuudutteista samanaikaisesti käytettyinä esim. bupivakaiini voi merkittävässä määrin syrjäyttää lidokaiinia plasman proteiinisidoksista.

Lidokaiinin käyttäminen kokaiinimyrkytyksessä voi lisätä kokaiinin sydäntoksisuutta (kammioperäisiä rytmihäiriöitä).

Samanaikaisessa käytössä yhdessä muiden sydämen rytmiin vaikuttavien lääkkeiden kanssa lidokaiinin sydäntä lamaava vaikutus voi olla additiivinen. Tällaisia lääkkeitä ovat esim. prokainamidi, propranololi, kinidiini ja fenytoiini.

Lidokaiinin samanaikainen käyttö yhdessä ryhmän III rytmihäiriölääkkeiden, kuten amiodaronin, kanssa voi heikentää sinoatriaalista johtumista ja samanaikaiseen käyttöön on syytä suhtautua varoen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Amiodaroni voi myös nostaa lidokaiinin pitoisuutta seerumissa, mikä voi aiheuttaa lidokaiinitoksisuutta.

Lidokaiini voi pidentää suksametonin vaikutusaikaa estäessään asetyylikoliinin vapautumista prejunktionaalisesti ja postjunktionaalisilla vaikutuksillaan hermo-lihasliitoksessa.

Lihakseen annettu lidokaiini-injektio voi kohottaa seerumin kreatiinikinaasiaktiivisuutta, mikä voi vaikuttaa sydäninfarktin diagnostiikkaan.

Lidokaiini ja adrenaliini läpäisevät istukan ja erittyvät äidinmaitoon. Lidokaiinin raskauden tai imetyksen aikaiselle käytölle ei kuitenkaan ole vasta-aiheita. Ei ole todennäköistä, että puudutteen lisäaineena käytetty adrenaliini aiheuttaisi haitallisia vaikutuksia sikiölle. Imetyksen aikana lapsen äidinmaidon mukana nielemä adrenaliini inaktivoituu aiheuttamatta haittavaikutuksia, joten lidokaiini-adrenaliinipuudutetta voidaan käyttää imettäville äideille.

Ohimeneviä vaikutuksia vastasyntyneiden kuuloon on raportoitu synnytyskivun hoidossa käytetyn lidokaiini-epiduraalianestesian jälkeen.

Lidokaiinin puoliintumisaika on lyhyt (1,8 ± 0,4 h). Adrenaliini voi aiheuttaa vapinaa, sydämentykytystä ja jännittyneisyyttä, jotka voivat vaikuttaa ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn. Adrenaliinin käyttäminen pidentää paikallis- tai johtopuudutuksen kestoa ja niistä toipumista. Puudutusvaikutuksen hävittyä ei ole kuitenkaan odotettavissa muita vaikutuksia ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset ovat yleensä keskushermostoon liittyviä, annoksesta riippuvaisia, ohimeneviä ja lyhytkestoisia. Vakavat haittavaikutukset ovat hyvin harvinaisia ja allergisia reaktioita lukuun ottamatta yleensä joko suhteellisen tai absoluuttisen yliannostuksen seurausta (ks. Yliannostus).

Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000)
Hyvin harvinainen (< 1/10000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Lidokaiini:

Adrenaliini:

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta–tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Lidokaiini voi aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia, jos verenkiertoon imeytyvän lidokaiinin määrä ylittää lidokaiinipuhdistuman ja jos pitoisuus plasmassa ylittää 6 mikrog/ml tason. Tämä voi olla mahdollista käytettäessä puudutuksessa liian suurta lidokaiiniannosta ja/tai annostelunopeutta. Lääke voi vahingossa joutua myös suoneen. Suuria lidokaiinimääriä voi imeytyä verenkiertoon hyvin verisuonitetuista kudoksista, limakalvojen tai rikkoutuneen ihon läpi. Adrenaliinin aiheuttama paikallinen vasokonstriktio hidastaa verenkiertoon imeytymistä.

Lidokaiini läpäisee helposti veri-aivoesteen. Keskushermostotoksisuus ilmenee aluksi ohimenevinä kiihotusoireina, kun inhibitoriset hermosolut ja -radat lamaantuvat, ja kouristuksia voi ilmetä. Jos lidokaiinin pitoisuus plasmassa edelleen kohoaa, keskushermoston lama syvenee ja laajenee, mistä seuraa tajuttomuus. Hyperkarbia ja asidoosi pahentavat keskushermostotoksisuutta, sillä näissä tiloissa lidokaiinin vapautuminen plasman proteiinisidoksista lisääntyy ja aivojen verenkierto tehostuu.

Sydän- ja verenkiertoelimistöön kohdistuva toksisuus ilmaantuu yleensä pitoisuuden plasmassa kohotessa syvää keskushermolamaa aiheuttavalle tasolle. Lidokaiinin aiheuttaman sydänpysähdyksen arvellaan johtuvan hengityksen pysähtymisestä.

Adrenaliinin yliannos aiheuttaa takykardiaa, rytmihäiriöitä, verenpaineen nousua, hengenahdistusta, päänsärkyä, kalpeutta ja tyypillisesti pupillien laajenemisen.

Jos haittavaikutuksia ilmaantuu, puuduteliuoksen antaminen on heti keskeytettävä. Elvytys ja muut elintoimintoja ylläpitävät tukitoimenpiteet on tarvittaessa viipymättä käynnistettävä. Hengitystiet on pidettävä avoimina ja tarvittaessa tuettava hengitystä. Suonensisäinen nestehoito on syytä aloittaa varhaisessa vaiheessa. Verenkiertoa voidaan tukea sijoittamalla potilas vaakatasoon ja antamalla verenkiertoa tukevaa lääkitystä (dopamiini, dobutamiini, efedriini, fenyyliefriini, etilefriini), joka kohottaa verenpainetta ja nopeuttaa harvaa pulssia. Harvan pulssin hoidoksi voidaan antaa myös atropiinia ja tarvittaessa on harkittava tilapäisen tahdistimen asettamista. Adrenaliinin aiheuttamaa takykardiaa ja verenpaineen nousua voidaan hoitaa labetalolilla (alfa- ja beetasalpaus), beetasalpaajilla (supraventrikulaariset rytmihäiriöt), fentolamiinilla (alfasalpaus vähentää adrenaliinin perifeerisiä verenkiertovaikutuksia) ja nopeavaikutteisilla vasodilataattoreilla (nitraatit tai natriumnitroprussidi-infuusio). Vakavat allergiset reaktiot hoidetaan adrenaliinilla ja kortikosteroideilla. Kouristusten hoitoon voidaan käyttää tiopentaalia, bentsodiatsepiineja (esim. diatsepaamia) tai lihasrelaksantteja. Lihasrelaksantteja käytettäessä potilaan hengitystä on avustettava (tarvittaessa potilas on intuboitava), kunnes hengityselimistön lihasvoima on palannut.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Amidit, ATC-koodi N01BB02.

Lidokaiini on amidityyppinen puudute, jonka vaikutus alkaa nopeasti ja on kestoltaan keskipitkä. Vaikutus alkaa minuuteissa ja kestää puudutuksen tyypin mukaan 30-240 minuuttia ja adrenaliinin kanssa kombinoituna pitempään 120-360 minuuttia. Lidokaiini sulkee palautuvasti hermosolujen natriumkanavat ja estää hermoimpulssien välittymisen. Lidokaiinihydrokloridi on lievästi hapanta, mutta kudokseen injisoinnin jälkeen happamuus nopeasti tasapainottuu ekstrasellulaarinesteen pH-tasolle. Ionisoitumaton lidokaiini läpäisee helposti solukalvon ja tämä mahdollistaa lääkeaineen leviämisen kudoksiin ja hermosäikeiden sisälle. Natriumkanavien salpauksen aiheuttaa puolestaan kationinen lidokaiini. Tulehduksessa kudoksen pH laskee, lidokaiini ionisoituu ja penetroituminen vaikutuskohtaan heikkenee. Matala lidokaiinikonsentraatio saa aikaan vasokonstriktion, kun taas tehokas pitoisuus aiheuttaa vasodilataation injektioalueella.

Adrenaliini on alfa- ja beetareseptoreihin vaikuttava sympatomimeetti. Merkittävimpiä vaikutuksia ovat systolisen verenpaineen nousu, takykardia, lihasten verisuonten vasodilataatio sekä ihon, limakalvojen ja munuaisten verisuonten vasokonstriktio. Adrenaliinia käytetään paikallispuudutteiden kanssa hidastamaan ja vähentämään näiden diffuusiota ja absorptiota verenkiertoon, pidentämään puudutuksen kestoaikaa ja vähentämään puudutteiden toksisuutta. Nämä vaikutukset aiheuttaa adrenaliinilla aikaansaatu paikallinen vasokonstriktio injektioalueella.

Ehjän ihon läpi lidokaiinin imeytyminen on heikkoa. Limakalvojen tai rikkoutuneen ihon läpi lidokaiini imeytyy sitä vastoin nopeasti. Injektioina annetun lidokaiinin imeytymiseen vaikuttavat kohdekudoksen verenkierto-olosuhteet. Laskimoon annosteltu lidokaiini jakautuu aluksi nopeasti hyvin verisuonitettuihin kudoksiin (munuaiset, keuhkot, maksa, sydän), mitä seuraa hitaampi uudelleen jakautuminen lihas- ja rasvakudokseen. Laskimonsisäisen injektion jälkeen lidokainiinin plasmapitoisuus laskee nopeasti, jakaantumisvaiheen puoliintumisaika on alle 30 minuuttia (2-tilamallin kinetiikka). Eliminaation puoliintumisaika on 1,8 ± 0,4 tuntia, mikä kasvaa jos maksan verenkierto tai toiminta heikkenee. Jakautumistilavuus on 1,1 l/kg, tämä pienenee sydämen vajaatoiminnassa mutta kasvaa maksan vajaatoiminnassa. Jos lidokaiinin konsentraatio plasmassa on 1-4 mikrog/ml, lidokaiinista 60-80 % on sitoutuneena plasman proteiineihin, mukaan lukien orosomukoidi. Sitoutumisaste riippuu sekä lidokaiinin että orosomukoidin pitoisuuksista plasmassa (ks. Yhteisvaikutukset, jossa on kuvattu orosomukoidin pitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä). Toksisia reaktioita voidaan odottaa, jos plasmapitoisuus nousee yli 6 mikrog/ml. Lidokaiini metaboloituu maksan mikrosomeissa ja 90 % annoksesta dealkyloituu monoetyyliglysiiniksylididiksi (MEGX) ja glysiiniksylididiksi (GX). Molemmat metaboliitit voivat lisätä lidokaiinin toksisuutta, ja niillä on lidokaiinia pidemmät eliminaation puoliintumisajat, 2 ja 10 tuntia. MEGX ja GX hydrolysoituvat ksylidiiniksi ja 4-hydroksiksylidiiniksi, jotka erittyvät virtsaan. Munuaisten vajaatoiminnassa metaboliitit voivat kertyä elimistöön. Muuttumattomana virtsaan erittyy alle 10 % lidokaiiniannoksesta. Lidokaiini läpäisee veri-aivoesteen ja istukan. Lidokaiini erittyy myös äidinmaitoon.

Lihakseen tai laskimoon annettu adrenaliini vaikuttaa nopeasti. Ihonalaisesta injektiosta adrenaliini imeytyy verenkiertoon hitaasti, mikä johtuu sen aiheuttamasta paikallisesta vasokonstriktiosta. Adrenaliini jakautuu nopeasti sydämeen, haimaan, rauhaskudoksiin ja adrenergisiin hermoihin. Plasman proteiineihin adrenaliinista sitoutuu 50 %. Jakaantumisvaiheen puoliintumisaika on 3 minuuttia (2-tilamallin kinetiikka) ja eliminaation puoliintumisaika 10 minuuttia. Adrenaliini metaboloidaan maksassa, hermokudoksessa ja muissa kudoksissa. Oksidatiivisen deaminaation ja O-metylaation katalysoivat monoamino-oksidaasi (MAO) ja katekoli-O-metyylitranferaasi (COMT), mitä seuraa reduktio, glukuronaatti- tai sulfaattikonjugaatio. Annoksesta 70 - 95 % erittyy virtsaan, 80 % O-metyloituneina metaboliitteina, 2 % katekoli-metaboliitteina ja 1 % muuttumattomana. Adrenaliini läpäisee istukan ja erittyy äidinmaitoon.

Viitteitä lidokaiinin mutageenisyydestä ei ole ilmennyt salmonella- tai rotan maksasoluviljelmillä tehdyissä tutkimuksissa. Rotilla ja hiirillä tehdyissä tutkimuksissa ei ole myöskään ilmennyt merkittäviä viitteitä teratogeenisistä vaikutuksista tai vaikutuksista hedelmällisyyteen.

Adrenaliinin prekliinisestä turvallisuudesta ei ole tietoja.

Natriumkloridi, natriummetabisulfiitti (E223), kloorivetyhappo, injektionesteisiin käytettävä vesi.

Lidokaiinin sakkautumista on todettu seuraavien lääkeaineiden kanssa: amfoterisiini-B, natriumkefatsoliini, dakarbatsiini, natriummetoheksitoni, natriumfenytoiini ja natriumsulfadiatsiini.

Adrenaliini menettää nopeasti tehonsa emäksisissä liuoksissa.

Kestoaika on 36 kuukautta 2–8 °C:een lämpötilassa. Tästä 1 kuukauden ajan lämpötila voi olla alle 25 °C.

Säilytä jääkaapissa (2 – 8 °C) alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Ei saa jäätyä. Valmistetta voidaan säilyttää yhden kuukauden ajan alle 25 °C:ssa. Tämän jakson jälkeen pakkaukset on käytettävä tai hävitettävä.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

LIDOCAIN C. ADRENALIN injektioneste, liuos
5 mg/ml + 10 mikrog/ml (L:ei) 5 x 10 ml (16,57 €)
10 mg/ml + 10 mikrog/ml (L:ei) 5 x 10 ml (19,45 €)
20 mg/ml + 5 mikrog/ml (L:ei) 5 x 10 ml (23,50 €)

PF-selosteen tieto

5 x 10 ml (lasiampulli, tyyppi I).

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön injektioneste.

Lasiampulli on kertakäyttöinen. Kun lasiampullista on otettu tarvittava määrä injektionestettä, on jäljelle jäävä liuos hävitettävä paikallisten määräysten mukaisesti. Liuos voi värjäytyä valon ja hapen vaikuttaessa adrenaliiniin. Värjäytynyttä liuosta ei saa käyttää.

LIDOCAIN C. ADRENALIN injektioneste, liuos
5 mg/ml + 10 mikrog/ml 5 x 10 ml
10 mg/ml + 10 mikrog/ml 5 x 10 ml
20 mg/ml + 5 mikrog/ml 5 x 10 ml

• Ei korvausta.

N01BB52

05.07.2021