Vertaa PF-selostetta

IOMERON injektioneste, liuos 150 mg I/ml, 200 mg I/ml, 250 mg I/ml, 300 mg I/ml, 350 mg I/ml, 400 mg I/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

1 ml Iomeronia sisältää:

Injektioneste 150 mg I/ml: 306 mg jomeprolia vastaten 150 mg jodia.

Injektioneste 200 mg I/ml: 408 mg jomeprolia vastaten 200 mg jodia.

Injektioneste 250 mg I/ml: 510 mg jomeprolia vastaten 250 mg jodia.

Injektioneste 300 mg I/ml: 612 mg jomeprolia vastaten 300 mg jodia.

Injektioneste 350 mg I/ml: 714 mg jomeprolia vastaten 350 mg jodia.

Injektioneste 400 mg I/ml: 816 mg jomeprolia vastaten 400 mg jodia.

Jomeprolia sisältävien varjoaineiden osmolaliteetti ja viskositeetti on muihin ionisoitumattomiin varjoaineisiin verrattuna erityisen matala. Jomeprolia on valmistettu useina pitoisuuksina (ad 400 mg jodia/ml). IOMERON-injektionesteiden eri vahvuuksien fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat seuraavat:

Jodipitoisuus

mg/ml

Tiheys

g/ml

Osmolaliteetti

mOsm/kg H2O

Viskositeetti

mPa.s

 20°C37°C37°C20°C37°C
1501,21,23012,01,4
2001,21,23623,12,0
2501,31,34354,92,9
3001,31,35218,14,5
3501,41,461814,57,5
4001,41,472627,512,6

Injektionesteiden pH on 6,5 - 7,2.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Ionisoitumaton röntgenvarjoaine, jonka käyttöalueet ovat seuraavat:

Laskimonsisäisesti: Urografia (aikuiset ja lapset), perifeerinen flebografia, digitaalinen subtraktioflebografia, digitaalinen subtraktioangiografia (DSA), tietokonetomografia (kallo ja kokovartalo), kavernosografia.

Valtimonsisäisesti: Angiokardiografia (aikuiset ja lapset), selektiivinen koronaariarteriografia, interventiokoronaariarteriografia, angiografia, digitaalinen subtraktioangiografia.

Kehononteloihin: Retrogradinen uretrografia, retrogradinen pyeloureterografia, endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia (ERCP), mikturitio kystouretrografia (aikuiset ja lapset), kolangiografia, retrogradinen kolangiografia, artrografia, hysterosalpingografia, fistulografia, sialografia, diskografia, galaktografia ja dakryokystografia.

Subaraknoidaalisesti: Myelografia.
(Yksityiskohdat ks. kohta Annostus ja antotapa)

Annostus ja antotapa

Annos riippuu potilaan tilasta, tutkimuksen laadusta ja käytetystä tutkimusmenetelmästä. Alla annetut annokset ovat suositellut kerta-annokset 70 kilogrammaa painavalle henkilölle.

IndikaatioPitoisuus
mg I/ml
Annostusehdotus
Laskimoon:
Laskimourografia250, 300, 350, 400Aikuiset:50-150 ml
Vastasyntyneet:3-4,8 ml/kg
Imeväiset:2,5-4 ml/kg
Lapset/Nuoreta:1-2,5 ml/kg
Infuusiourografia150Aikuiset:250 ml
Lapset/Nuoreta: 
Perifeerinen flebografia200, 250, 300Aikuiset:

10-100 ml, toistetaanb tarvittaessa
(10-50 ml yläraajat)
(50-100 ml alaraajat)

DS flebografia150, 200Aikuiset:

10-100 ml, toistetaanb tarvittaessa
(10-50 ml yläraajat)
(50-100 ml alaraajat)

Pään TT150, 200, 250, 300Aikuiset:50-200 ml
Lapset/Nuoreta: 
Kokovartalon TT150, 200, 250, 300, 350, 400Aikuiset:100-200 ml
Lapset/Nuoreta: 
Kavernosografia150, 200, 300Aikuiset:≤ 100 ml
Laskimo-DSA250, 300, 350, 400Aikuiset:100-250 ml
Lapset/Nuoreta: 
Valtimoon:
Konventionaalinen angiografia
Yläraajojen arteriografia300, 350Aikuisetb: 
Lantion ja alaraajojen arteriografia300, 350, 400Aikuisetb: 
Vatsan arteriografia300, 350, 400Aikuisetb: 
Laskevan aortan arteriografia300, 350Aikuisetb: 
Pulmonaalinen angiografia300, 350, 400Aikuiset:≤ 170 ml
Aivojen angiografia300, 350Aikuiset:≤ 100 ml
Pediatrinen arteriografia300Lapseta:≤ 130 ml

Interventionaalinen arteriografia

300, 350, 400Aikuisetb:
Lapset/Nuoreta: 
Valtimo-DSA
Aivot150, 200, 300, 350Aikuiset:30-60 ml (yleiskuva)
5-10 ml (selektiivinen)
Lapset/Nuoreta: 
Thorax200, 300Aikuisetb:

20-25 ml (aortta) toistetaan tarvittaessa
20 ml (bronkusvaltimot)

Aortankaari150, 200, 300, 350Aikuisetc: 
Vatsa150, 200, 250, 300Aikuisetc: 
Aortografia150, 200, 300, 350Aikuisetc: 
Translumbaalinen aortografia150, 200, 300Aikuisetb: 
Perifeerinen arteriografia150, 200, 250, 300Aikuiset:5-10 ml selektiiviset injektiot ad 250 ml
Lapset/Nuoreta: 
Interventionaalinen arteriografia150, 200, 300Aikuiset:10-30 ml selektiiviset injektiot ad 250 ml
Lapset/Nuoreta: 
Angiokardiografia300, 350, 400Aikuisetb: 
Lapset/Nuoreta:3-5 ml/kg
Konventionaalinen selektiivinen koronaariarteriografia300, 350, 400Aikuiset:4-10 ml valtimoa kohti, toistetaan tarvittaessa
Kehon onteloihin:
ERCP150, 200, 300Aikuiset:≤ 100 ml
Artrografia200, 300, 350Aikuiset:≤ 10 ml/injektio
Hysterosalpingografia200, 300, 350Aikuiset:≤ 35 ml
Fistulografia300, 350, 400Aikuiset:≤ 100 ml
Diskografia300Aikuiset:≤ 4 ml
Galaktografia300, 350, 400Aikuiset:0,15-1,2 ml/injektio
Dakryokystografia300, 350, 400Aikuiset:2,5-8 ml/injektio
Sialografia300, 350, 400Aikuiset:1-3 ml/injektio
Mikturitio kystouretrografia (MCU)150Aikuiset:100-250 ml
Lasten MCU150Lapset/Nuoreta:40-210 ml
Retrogradinen kolangiografia200, 300, 350Aikuiset:≤ 60 ml
Retrogradinen uretrografia200, 300Aikuiset:20-100 ml
Retrogradinen pyeloureterografia200, 300Aikuiset:10-20 ml/injektio
Intratekaalinen:
Myelografia300Aikuiset:8-15 mld

a = painon ja iän mukaan
b = Enintään 250 ml. Injektion suuruus riippuu tutkittavasta suonialueesta.
c = Enintään 350 ml
d = Intratekaalisesti annosteltuna annos ei saa ylittää 4500 mg.

Määritelmät:
Vastasyntyneet: 0-27 päivän ikäiset
Imeväiset: 28 päivän – 12 kuukauden ikäiset
Lapset/Nuoret: 1-17-vuotiaat

Ellei lääkäri ole toisin ohjeistanut, tutkimuspäivänä voi noudattaa normaalia ruokavaliota.

Laskimonsisäinen käyttö: Varjoaine tulee annostella mikäli mahdollista makuulla olevalle potilaalle. Ammattitaitoista henkilökuntaa ja ensiapuvälineitä tulee olla saatavilla ja potilaan tulee olla tarkkailussa ainakin 30 minuuttia annostelun jälkeen.

On tärkeää tarkastaa, että kanyyli on oikein asetettu, jotta minimoidaan riski injektioliuoksen annostelusta suonen viereen.

Annosteluun liittyvän tromboosi- tai emboliariskin minimoimiseksi tulee kiinnittää huomiota angiografiatekniikkaan ja siihen, että katetri huuhdellaan natriumkloridiliuoksella 9 mg/ml (tarvittaessa lisätään hepariinia). Hepariinia tai matalamolekyylipainoista hepariinia sisältävää liuosta voidaan käyttää varjoaineinjektion jälkeen huuhtelemaan infuusiokatetria ja pitämään se auki perifeerisen/koronaarisen angiografiaprosessien ajan.

Intratekaalinen käyttö: Subaraknoidaalisessa tutkimuksessa varjoaineen kokonaisannos on pidettävä niin alhaisena kuin mahdollista annettujen rajojen puitteissa. Myelografian välitön toisto on kontraindikoitu yliannostusriskin vuoksi.
Varjoaineen annostelun ajan potilaan päänpuoleista sängynpäätä tulee kohottaa. Jos epäillään alentunutta sietokykyä (eli jos varjoaine varotoimista huolimatta on annosteltu intrakraniaalisesti), profylaktista antikonvulsanttia, diatsepaamia tai barbituraattia, tulee harkita 24-48 tunnin ajan. Myelografian päättymisen jälkeen potilaan tulee maata pää kohotettuna seuraavan tunnin ajan. Tämän jälkeen potilas voi liikkua, mutta ei kumartua.
Kohdunkaulan/rintakehän tutkimuksen aikana päänpuoleista sängynpäätyä ei saa laskea enempää kuin 10-20 astetta. Heti tutkimuksen jälkeen pöytä tulee nostaa 45 asteen kulmaan kahden minuutin ajaksi, jotta varjoaine kohdistuu oikein. Päänpuoleinen sängynpääty tulee pitää kohotettuna kuuden tunnin ajan, jos potilas lepää sängyssä. Matalan sietokyvyn omaavia potilaita tulee tarkkailla yhtä pitkän ajan.

Potilasta tulee tarkkailla eikä häntä voi jättää yksinään ensimmäisen 24 tunnin aikana tutkimuksen jälkeen.

Vasta-aiheet

Todettu tyreotoksikoosi. Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.
Myelografian välitön toisto.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Diagnostisia toimenpiteitä, joissa käytetään röntgenpositiivisia aineita, saa suorittaa vain kyseiseen toimenpiteeseen etukäteen koulutetun ja hyvin perehtyneen henkilökunnan johdolla.

Iomeronin käytön yhteydessä on otettava huomioon varotoimenpiteet ja ohjeet liittyen mahdollisiin varjoainereaktioihin kuten vastaavia muitakin jodivarjoaineita annosteltaessa.

Akuutti tulehdus tai infektio
Jos potilaalla epäillään akuuttia genitaalialueen tulehdusta tai potilaan tiedetään olevan raskaana, tai epäillään raskautta, on varjoaineen injektointia synnytyskanavan tutkimuksissa vältettävä.

Yliherkkyys jodivarjoaineille
Yliherkkyys tai aiemmat reaktiot jodivarjoaineille lisäävät myös jodittomien varjoaineiden aiheuttamien reaktioiden riskiä.

Jos anafylaktisen shokin mahdollisuutta epäillään, varjoaineen annostelu on lopetettava välittömästi ja tarvittaessa aloitetaan nopeasti laskimonsisäinen spesifinen hoito. Henkilökunnan on oltava valmiudessa sekä lääkityksen ja kardiopulmonaaristen ensiapulaitteiden välittömästi saatavilla, koska yliherkkyysreaktion yhteydessä saattaa esiintyä vakavia reaktioita, myös kardiovaskulaarisia.

Ennakkotestaus: Yliherkkyyden testaamista ei suositella, koska varjoaineen aiheuttamia vakavia tai kuolemaan johtavia reaktioita ei voida ennustaa potilaan anamneesin tai yliherkkyystestin perusteella.

Allergiataipumus
On yleisesti tiedossa, että jodivarjoaineiden aiheuttamat haitalliset reaktiot ovat yleisempiä potilailla, joilla on tai on ollut aiemmin allergiaa.

Astmaattiset potilaat
Beetasalpaajia käyttävillä potilailla, erityisesti astmapotilailla, voi olla matalampi bronkospasmin kynnys ja he reagoivat huonommin beeta-agonisti- ja adrenaliinihoitoon, mikä voi edellyttää suurempien adrenaliiniannosten käyttöä.
Erityistä varovaisuutta tarvitaan. Astma- ja allergiapotilaiden tutkimuksissa kannattaa harkita antihistamiini- ja/tai kortikosteroidiesilääkitystä, etenkin potilailla, joiden tiedetään olevan yliherkkiä jodia sisältäville varjoaineille.

Pediatriset potilaat
Alle vuoden ikäiset pikkulapset, ja varsinkin vastasyntyneet, ovat erityisen herkkiä elektrolyyttitasapainon häiriöille ja hemodynaamisille muutoksille. Varovaisuutta on noudatettava käytettävän annoksen, toimenpiteen yksityiskohtien sekä potilaan voinnin suhteen.

Lapsilla on havaittu ohimenevää kilpirauhasen suppressiota tai hypotyreoosia jodipitoisille kontrastiaineille altistumisen jälkeen. Diagnostisen toimenpiteen jälkeen tätä on havaittu useammin vastasyntyneillä ja ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla sekä suurempia annoksia sisältävien toimenpiteiden jälkeen. Vastasyntyneet voivat altistua myös äidin altistumisen kautta. Vastasyntyneillä, erityisesti ennenaikaisilla lapsilla, jotka ovat altistuneet jomeprolille joko äidin kautta raskauden aikana tai vastasyntyneenä, suositellaan kilpirauhasen toiminnan seurantaa. Jos hypotyreoosia havaitaan, hoidon tarvetta on harkittava ja kilpirauhasen toimintaa seurattava, kunnes se normalisoituu.

Iäkkäät potilaat
Erityisesti suuria varjoaineannoksia käytettäessä iäkkäät potilaat ovat erityisen riskialttiita reaktioille johtuen fysiologisten toimintojen vähentymisestä.

Nesteytys
Riittävä nesteytys kaikille potilaille on varmistettava ennen tutkimusta ja tutkimuksen jälkeen. Relevantit neste- ja elektrolyyttitasapainohäiriöt on korjattava. Tämä koskee erityisesti potilaita, joilla on maksan, sydämen tai munuaisten vajaatoiminta (polyuria, oliguria tai hyperurikemia), munuaisten vajaatoimintaan altistava tila (diabetes mellitus, multippeli myelooma tai Waldenströmin paraproteinemia) tai sirppisoluanemia sekä imeväisiä, pikkulapsia ja vanhuksia. Potilaat, joilla on vakava systeeminen sairaus, eivät saa altistua dehydraatiolle. Varovaisuutta tulee noudattaa nesteytettäessä potilaita, joiden tilaa elimistön lisääntynyt nestetilavuus saattaa pahentaa (mm. sydämen kongestiivinen vajaatoiminta).

Munuaisten vajaatoiminta
Olemassa oleva munuaisten vajaatoiminta saattaa altistaa akuuttiin munuaisten vaurioon.
Ehkäisevät toimenpiteet:

  • korkeariskisten potilaiden identifiointi;
  • riittävän nesteytyksen varmistaminen ennen varjoaineen annostelua, mieluiten ylläpitämällä i.v. infuusiota ennen ja jälkeen toimenpiteen siihen asti kunnes varjoaine on poistunut munuaisten kautta;
  • munuaistoksisten lääkkeiden, suurten leikkausten tai renaalisen angioplastian tai muiden vastaavien toimenpiteiden välttäminen aina kun mahdollista kunnes varjoaine on poistunut;
  • seuraavan varjoainetutkimuksen siirtäminen kunnes munuaistoiminta on palautunut tutkimusta edeltäneelle tasolle.

Iomeron on dialysoitavissa. Potilaille, jotka saavat dialyysihoitoa, voidaan antaa Iomeronia ennen dialyysiä.

Jodipitoisten varjoaineiden intravaskulaarinen anto saattaa aiheuttaa munuaisten vajaatoiminnan ja johtaa metformiinin akkumuloitumiseen ja laktaattiasidoosiin. Munuaisten toiminta on tarkastettava metformiinilla lääkityillä diabetespotilailla ennen jodivarjoaineen annostelua, jotta voidaan välttää laktinen asidoosi.

Sydänsairaus ja keuhkoverenpainetauti
Vakavien reaktioiden riski on kohonnut potilailla, joilla on vaikea sydän- ja verisuonitauti, erityisesti sydämen vajaatoiminta tai sepelvaltimotauti.

Varjoaineen injektio laskimoon voi aiheuttaa keuhkopöhön potilailla, joilla on manifesti tai alkava sydämen vajaatoiminta tai sepelvaltimotauti. Keuhkoverenpaineessa tai läppäviassa varjoaine voi aiheuttaa voimakkaita hemodynaamisia muutoksia.

Kilpirauhasen toiminta ja kilpirauhasen toimintakokeet
Varjoaineissa mahdollisesti esiintyvällä pienellä määrällä vapaata epäorgaanista jodia saattaa olla vaikutuksia kilpirauhasen toimintaan. Nämä vaikutukset ovat selvempiä potilailla, joilla on piilevä tai avoin hypertyreoosi tai struuma. Jodipitoisten varjoaineiden antamisen jälkeen on raportoitu kilpirauhasmyrskyjä.

Myasthenia gravis
Varovaisuutta on noudatettava myasthenia gravis –potilailla (oireet saattavat voimistua).

Feokromosytooma
Feokromosytoomaa sairastaville potilaille voi varjoaineen intravaskulaarisen annon seurauksena kuvauksen aikana kehittyä vakava, joskus kontrolloimaton hypertensiokriisi. Heille suositellaan annettavaksi α-reseptorisalpaajaa esilääkitykseksi lääkärin valvonnassa ennen varjoaineen injektointia valtimoon estämään verenpaineen nousua.

Neurologiset oireet
Erityistä huomiota on kiinnitettävä varjoaineen intravaskulaariseen annosteluun potilailla, joilla on akuutti aivoinfarkti, akuutti kallonsisäinen verenvuoto, veri-aivoestevaurioon viittaava tila, aivoedeema sekä akuutti demyelinisaatio.

Varjoaineen anto voi pahentaa aivoverisuoniin liittyvien degeneratiivisten, iskeemisten, tulehduksellisten tai neoplastisten tautien neurologisia oireita. Näillä potilailla on suurentunut ohimenevien neurologisten komplikaatioiden riski.

Varjoaineen intravaskulaarinen injisoiminen voi aiheuttaa vasospasmin ja sitä seuraavan iskeemisen tapahtuman.

Erityisesti on huomioitava, että aivokasvainten, intrakraniaalisten kasvainten ja metastaasien esiintyminen ja epilepsiatausta voivat lisätä kouristusten mahdollisuutta. Kouristuksia ehkäisevää hoitoa ei saa keskeyttää ja on käytettävä optimaalista annosta.

Varovaisuutta on noudatettava annosteltaessa varjoaineita intravaskulaarisesti tai intratekaalisesti alkoholisteille tai lääkkeiden väärinkäyttäjille, koska heillä kouristuskynnys voi olla alentunut.

Varjoaineen aiheuttama enkefalopatia
Enkefalopatiaa on raportoitu käytettäessä jomeprolia (katso kohta Haittavaikutukset)
Varjoaine-enkefalopatia voi ilmetä neurologisen toimintahäiriön oireina ja löydöksinä, kuten päänsärky, näköhäiriö, kortikaalinen sokeus, sekavuus, kouristuskohtaukset, koordinaatiokyvyn heikkeneminen, hemipareesi, afasia, tajuttomuus, kooma ja aivoödeema minuutteja tai tunteja jomeprolin annon jälkeen, ja oireet yleensä häviävät muutamissa päivissä.

Valmistetta tulee käyttää varoen potilaille, joilla on veri- aivoesteen eheyttä häiritsevä sairaus, joka voi potentiaalisesti johtaa varjoaineen veri- aivoesteen lisääntyneeseen läpäisyyn ja enkefalopatian riskin suurenemiseen. Jos epäillään varjoaine-enkefalopatiaa, jomeprolin anto tulee lopettaa ja asianmukainen lääketieteellinen hoito tulee aloittaa.

Ahdistuneisuus
Korostunut jännittyneisyys, ahdistuneisuus ja kipu voivat aiheuttaa tai vahvistaa varjoaineeseen liittyviä reaktioita.

Koagulaatio, katetrien huuhtelu:
Verisuonten katetrointitoimenpiteiden aikana katetreja tulee säännöllisesti huuhtoa.

Tulehdusten ja ekstravasaation riski:
Varovaisuutta on noudatettava varjoainetta injisoitaessa ekstravasaation välttämiseksi.

Yhteisvaikutukset

Allergiatyyppiset reaktiot varjoaineille ovat yleisempiä ja saattavat manifestoitua viivästyneinä reaktioina potilailla, joita hoidetaan immunomodulaattoreilla, kuten interleukiini-2:lla (IL-2) ja interferonilla.

Harkitse kouristuskynnystä alentavien lääkkeiden käytön keskeyttämistä 24 tunniksi toimenpiteestä, kun kyseessä on intratekaalinen käyttö sekä potilaille, joilla on veri-aivoesteen häiriöitä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Neurologiset oireet).

Diabetekseen liittyvä munuaisvaurio on yksi riskitekijä, joka altistaa munuaisten vajaatoiminnalle varjoaineen annon jälkeen. Munuaisten vajaatoiminta voi aiheuttaa laktasidoosia diabeetikoilla, joilla on munuaisvaurio ja joita hoidetaan biguanideilla (metformiini). Maitohappoasidoosin puhkeamisen estämiseksi metformiini on lopetettava näillä potilailla varjoaineen antamisen yhteydessä tai 48 tuntia ennen sitä. Metformiinihoito voidaan aloittaa uudestaan 48 tunnin kuluttua, jos seerumin kreatiniini on ennallaan. Potilaat, joiden munuaistoiminta on normaali tai lievästi heikentynyt (eGFR ≥ 60 ml/min/1,73 m2), voivat jatkaa metformiinin käyttöä normaalisti.

Hätätilanteissa, jolloin potilaan munuaistoiminta on huonontunut tai ei ole tiedossa, lääkärin tulee punnita varjoaineen antamisen riskit ja hyödyt ja varautua riittävin varotoimin. Metformiinin käyttö tulee lopettaa varjoaineen antamisen ajaksi. Toimenpiteen jälkeen potilasta tulee tarkkailla laktaattiasidoosin merkkien varalta. Metformiinin käyttöä voidaan jatkaa 48 tunnin kuluttua varjoaineen annostelun jälkeen, jos seerumin kreatiniini on samalla tasolla kuin ennen kuvantamista.

Jodia sisältävät varjoaineet saattavat häiritä jodimäärityksistä riippuvaisia kilpirauhasen toimintakokeita (siten T3 resiinin takaisinottoon perustuvat ja totaalin tai vapaan tyroksiinin (T4) mittaukset eivät häiriinny).

Suuret varjoainepitoisuudet seerumissa ja virtsassa voivat vaikuttaa bilirubiinin, proteiinien tai epäorgaanisten aineiden (esim. rauta, kupari, kalsium, fosfaatti) laboratorioarvoihin.

Raskaus ja imetys

Raskaus. Kliiniset kokemukset käytöstä raskauden aikana ovat rajoitetut. Eläinkokeet eivät viittaa sikiövaurioriskin lisääntymiseen.

Eläinkokeissa ei ole todettu teratogeenisuutta, embryotoksisuutta eikä vaikutusta hedelmällisyyteen jomeprolin annon jälkeen. Vastasyntyneiden rottien kuolleisuuden havaittiin kasvavan merkittävästi, kuitenkin annoksella, joka on suurempi kuin ehdotettu Iomeronin maksimiannos ihmiselle. Tällä kuten muillakaan ionisoitumattomilla varjoaineilla ei ole tehty raskauden aikana tutkimuksia, jotka vahvistaisivat eläinkokeiden tulokset. Altistusta röntgensäteille on raskauden aikana mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Tämän vuoksi ilman varjoainetta tai sen kanssa tehtävän röntgentutkimuksen edut onkin punnittava huolellisesti riskejä vasten.

Vastasyntyneillä, jotka ovat altistuneet jomeprolille kohdussa, suositellaan kilpirauhasen toiminnan seurantaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Imetys. Jomeproli erittyy äidinmaitoon, mutta vaikutusta lapseen ei todennäköisesti ole terapeuttisilla annoksilla. Imetyksen lopettaminen ei ole tarpeen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn ei tiedetä olevan.

Haittavaikutukset

Tutkimustyyppi, varustus, tekninen suoritus ja potilaan tila vaikuttavat haittavaikutusten frekvenssiin ja intensiteettiin.

Useimmat haittavaikutukset ovat lieviä, lyhytaikaisia ja häviävät itsestään. Kuitenkin vakavia ja henkeä uhkaavia, joskus kuolemaanjohtavia, reaktioita on joskus raportoitu.

Varjoaineen parenteraalisen annon jälkeen reaktiot tulevat useimmiten muutaman minuutin kuluttua annostelusta. Viivästyneitä reaktioita, yleisimmin iholla, saattaa esiintyä, useimmiten 2-3 vuorokauden kuluessa.

Anafylaksia (anafylaktoidiset/yliherkkyysreaktiot) voi ilmetä monenlaisin oirein, ja harvoin yhdelle potilaalle tulee kaikkia oireita. Tyypillisesti 1-15 min (joskus jopa 2 tunnin) kuluessa potilas valittaa epätavallisia tuntemuksia, kiihtymystä, punastumista, kuumuuden tunnetta, kovaa hikoilua, heikotusta, lisääntynyttä kyynelvuotoa, nuhaa, sydämentykytystä, tuntoharhoja, kutinaa, pään jyskytystä, nielun ja kurkunpään kipua sekä kurkun ahtautta, nielemisvaikeutta, yskää, aivastelua, nokkosihottumaa, eryteemaa, lievää paikallista turvotusta tai angioedeemaa sekä kielen ja kurkunpään turvotuksesta johtuvaa hengenahdistusta ja/tai kurkunpäänkouristusta, vinkumista sekä bronkospasmia.

Pahoinvointia, oksentelua, mahakipua ja ripulia on myös havaittu.

Nämä oireet, jotka voivat ilmetä riippumatta annoksesta tai annostelureitistä, voivat olla verenkiertokollapsin ensimmäisiä oireita.

Varjoaineen annostelu on lopetettava välittömästi ja asianmukainen hoito on tarvittaessa aloitettava välittömästi laskimoon.

Vaikeat sydän- ja verenkiertojärjestelmään liittyvät reaktiot kuten vasodilataatio ja voimakas hypotensio, takykardia, syanoosi ja tajunnan menetys voivat johtaa hengitys- tai sydänpysähdykseen ja edelleen kuolemaan. Nämä voivat tapahtua yhtäkkiä ja vaativat välittömiä elvytystoimenpiteitä.

Primäärinen verenkiertokollapsi voi tulla yksinään ja/tai ensimmäisenä oireena ilman hengitykseen liittyviä oireita tai ilman muita yllä kerrottuja merkkejä tai oireita.

Intratekaalisen annostelun jälkeen haittavaikutukset ilmenevät 3-6 tunnin kuluttua annostelun jälkeen, tämä aika tarvitaan aineen kulkeutumiseen intravaskulaariseen tilaan.

Kehon onteloihin injektoidun jodioidun varjoaineen suurin osa reaktioista tapahtuu muutaman tunnin kuluttua varjoaineen annostelusta, johtuen aineen hitaasta imeytymisestä annostelupaikasta.

5311 aikuispotilaalla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ja myyntiintulon jälkeisessä seurannassa havaitut haittavaikutukset on esitelty seuraavissa taulukoissa yleisyyden mukaan sekä luokiteltu MedDRA-järjestelmän mukaisesti elinjärjestelmittäin.

Haittavaikutukset on lueteltu kussakin yleisyysluokassa vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Suonensisäinen annostelu

Aikuiset

Tutkimuksiin, joissa Iomeron annosteltiin suonensisäisesti, osallistui 4739 aikuispotilasta.

Elinjärjestelmä

Haittavaikutukset

 

Kliiniset tutkimukset

Myyntiintulon jälkeinen

seuranta

 

Yleinen

(≥1/100, <1/10)

Melko harvinainen

(≥1/1 000, <1/100)

Harvinainen

(≥1/10 000, <1/1 000)

Tuntematon*

Veri ja imukudos

 

 

 

Trombosytopenia

Hemolyyttinen anemia

Immuunijärjestelmä

 

 

 

Anafylaktoidiset reaktiot

Psyykkiset häiriöt

 

 

 

Ahdistuneisuus

Sekavuustila

Hermosto

 

Huimaus

Päänsärky

Presynkopee

Kooma

Ohimenevä

aivoverenkiertohäiriö

Halvaus

Pyörtyminen

Kouristus

Tajunnan menetys

Puhehäiriöt

Tuntoharhat

Muistinmenetys

Uneliaisuus

Makuhäiriöt

Varjoaineen aiheuttama enkefalopatia***

Silmät

 

 

 

Ohimenevä sokeus

Näköhäiriöt

Sidekalvotulehdus

Lisääntynyt kyyneleritys

Fotopsia

Sydän

 

 

Bradykardia

Takykardia

Lisälyönnit

Sydämenpysähdys

Sydäninfarkti

Sydämen vajaatoiminta

Angina pectoris

Rytmihäiriöt

Kammio- tai eteisvärinä

Eteis-kammiokatkos

Syanoosi

Kohonnut EKG:n ST- segmentti

Poikkeava EKG

Verisuonisto

 

Hypertensio

Hypotensio

Verenkiertokollapsi tai sokki

Punastuminen

Kalpeus

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

 

Hengenahdistus

 

Hengityksen pysähtyminen

Akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä (ARDS)

Keuhkoedeema

Kurkunpään turvotus

Nielun turvotus

Bronkospasmi

Astma

Yskä

Epämukava tunne kurkunpäässä

Epämukava tunne nielussa

Nuha

Dysfonia

Ruoansulatuselimistö

 

Oksentelu Pahoinvointi

 

Ripuli

Mahakipu

Voimakas syljeneritys

Nielemisvaikeus

Sylkirauhasten suureneminen

Iho ja ihonalainen kudos

 

Punoitus Nokkosihottuma Kutina

Ihottuma

Akuutti yleistynyt eksantematoottinen pustuloosi

Angioedeema

Lisääntynyt hikoilu

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

 

Selkäkipu

Nivelsärky

Munuaiset ja virtsatiet

 

 

Veren kreatiniinipitoisuuden nousu

Akuutti munuaisvaurio

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Kuumuuden tunne

Rintakipu

Injektiokohdan kuumotus ja kipu

Heikotus

Jäykkyys

Kuume

Injektiokohdan reaktiot**

Paikallinen kylmyyden tunne

Huonovointisuus

Jano

* Koska reaktioita ei havaittu kliinisissä tutkimuksissa 4515 potilaalla, suhteellisen esiintyvyyden on arvioitu olevan ’harvinainen (≥1/10,000 - <1/1000).
**Injektiokohdan reaktiot sisältävät injektiokohdan kivun, epämukavuuden ja lämmön tunteen.
*** Enkefalopatia voi ilmetä neurologisen toimintahäiriön oireina ja löydöksinä, kuten päänsärky, näköhäiriö, kortikaalinen sokeus, sekavuus, kouristuskohtaukset, koordinaatiokyvyn heikkeneminen, hemipareesi, afasia, tajuttomuus, kooma ja aivoödeema.

Hyvin harvoja tapauksia mukokutaanista syndroomaa, Stevens−Johnsonin oireyhtymää, toksista epidermaalista nekrolyysiä (Lyellin syndrooma) sekä eryteema multiformea on raportoitu jomeprolin käytön yhteydessä kuten muillakin jodivarjoaineilla.

Ohimenevä munuaisinsuffisienssi ja siihen liittyvä oliguria, proteinuria ja seerumin kreatiniinin nousu voi olla mahdollista, etenkin potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Sepelvaltimoiden tromboosia ja emboliaa on havaittu.

Vasospasmia ja sitä seuraavaa iskemiaa on havaittu varjoaineen valtimonsisäisen injektion aikana erityisesti sepelvaltimoiden tai aivojen angiografian jälkeen. Tapaukset ovat olleet yhteydessä toimenpiteeseen ja mahdollisesti aiheutuneet katetrin kärjestä tai katetrin liiasta paineesta.

Injektiokohdan reaktiot ovat injektiokohdan kipua ja turvotusta. Suurimmassa osassa tapauksissa ne johtuvat varjoaineen joutumisesta suonen ulkopuolelle. Reaktiot ovat yleensä ohimeneviä ja paranevat ilman seurauksia. Ekstravasaatiotapauksia, jotka ovat aiheuttaneet tulehdusta, ihon kuolion tai jopa aitio-oireyhtymää on myös havaittu.

Pediatriset potilaat

Pediatristen potilaiden hoidosta on vain vähän kokemuksia. Kliinisten tutkimusten pediatrinen turvallisuustietokanta sisältää 167 potilasta. Iomeron-valmisteen turvallisuusprofiili on lapsilla samanlainen kuin aikuisilla. Ohimenevää hypotyreoosia voi esiintyä vastasyntyneillä, jotka altistuvat jomeprolille, erityisesti ennenaikaisesti syntyneillä tai pienipainoisilla vastasyntyneillä.

Intratekaalinen käyttö

Aikuiset

Kliinisiin tutkimuksiin, joissa Iomeron annosteltiin intratekaalisesti, osallistui 388 aikuista.

Yleisimmin havaitut haittavaikutukset intratekaalisen annostelun jälkeen ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi, oksentelu ja selkäkipu. Nämä reaktiot ovat yleensä lieviä tai keskivaikeita ja ohimeneviä. Päänsärky voi harvoin kestää useita päiviä. Useimmat haittavaikutukset tulevat muutaman tunnin (3-6 tuntia) toimenpiteen jälkeen johtuen varjoaineen jakautumisesta aivo-selkäydinnesteeseen antopaikasta intravaskulaaritilassa (ks. kohta Farmakokinetiikka). Useimmat reaktiot tulevat 24 tunnin sisällä injektiosta.

Elinjärjestelmä

Haittavaikutukset

   
 

Kliiniset tutkimukset

Myyntiintulon jälkeinen seuranta

 

Yleinen (≥1/100 - <1/10)

Melko harvinainen (≥1/1 000 - <1/100)

Harvinainen (≥1/10 000 - <1/1 000)

Tuntematon

Immuunijärjestelmä

   

Anafylaktoidiset reaktiot

Hermosto

Päänsärky

Huimaus

Tajunnan menetys

Alaraajojen lihasheikkous

Tuntoharhat

Heikentynyt tunto

Uneliaisuus

Epilepsia

Varjoaineen aiheuttama enkefalopatia**

Verisuonisto

 

Hypertensio

Hypotensio

Punastuminen

 

Ruoansulatuselimistö

 

Pahoinvointi

Oksentelu

  

Iho ja ihonalainen kudos

  

Lisääntynyt hikoilu

Kutina

Ihottuma

Luusto, lihakset ja sidekudos

 

Selkäkipu

Kipu raajoissa

Tuki- ja liikuntaelimistön jäykkyys

Niskakipu

 

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

 

Injektiokohdan reaktiot*

Kuumuuden tunne

Kuume

 

*Injektiokohdan reaktiot sisältävät injektiokohdan kivun, epämukavuuden ja lämmön tunteen.
** Enkefalopatia voi ilmetä neurologisen toimintahäiriön oireina ja löydöksinä, kuten päänsärky, näköhäiriö, kortikaalinen sokeus, sekavuus, kouristuskohtaukset, koordinaatiokyvyn heikkeneminen, hemipareesi, afasia, tajuttomuus, kooma ja aivoödeema.

Pediatriset potilaat
Jomeprolin intratekaalisesta annostelusta lapsille ei ole kliinisiä tutkimuskokemuksia. Intratekaalisen annostelun jälkeen ei ole havaittu haittavaikutuksia markkinoilletulon jälkeisessä seurannassa.

Kehon ontelot:

Veren amylaasin nousu on yleistä ERCP:n jälkeen. Harvinaisia pankreatiittitapauksia on kuvattu röntgenvarjoaineiden yhteydessä.
Artrografia- ja fistulografiatapausten yhteydessä raportoidut tapaukset ovat yleensä olemassa olevan kudostulehduksen irritatiivinen manifestoituminen.
Hysterosalpingografian jälkeen on raportoitu lantiokipua ja sairaudentunnetta kuten muillakin jodioiduilla varjoaineilla.
Yliherkkyysreaktiot kehon onteloihin annostelun jälkeen ovat harvinaisia, yleensä mietoja ja esiintyvät iholla. Kuitenkaan vakavan anafylaktoidisen reaktion mahdollisuutta ei voida sulkea pois.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty‐haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Yliannos voi aiheuttaa henkeä uhkaavia haittavaikutuksia lähinnä keuhkoihin ja kardiovaskulaariseen järjestelmään kohdistuvien vaikutusten vuoksi (ks. myös kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Yliannostuksessa potilasta tarkkaillaan huolellisesti ja aloitetaan heti oireenmukainen hoito. Dialyysihoitoa saavat potilaat voivat käyttää Iomeronia ennen dialyysiä.

Intratekaalisessa yliannostustapauksessa keskushermostohäiriöiden merkkejä ja oireita voivat olla lisääntyvä hyperrefleksia tai tooniset koolonin spasmit tai jopa yleistyneet kohtaukset, hypertermia, tokkuraisuus ja hengityslama.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Jomeproli on ionisoitumaton varjoaine suonensisäiseen tai subaraknoidaaliseen käyttöön ja kehononteloihin.

Jomeprolin farmakokinetiikka, siedettävyys ja vaikutukset ad 400 mg I/ml:n liuoksina on määritetty terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä ja potilailla, jotka tarvitsevat urografiaa, angiografiaa, tietokonetomografiaa ja kehononteloiden tutkimista.

Kliinisesti merkitseviä muutoksia vitaalitoiminnoissa tai laboratorioarvoissa ei ole todettu.

Farmakokinetiikka

Jomeproli ei sitoudu plasman eikä seerumin proteiineihin. Intravaskulaarisen annostelun jälkeen jomeproli jakautuu nopeasti. Jakautumisen keskimääräinen puoliintumisaika on 23 minuuttia. Jakautumistilavuus muistuttaa solunulkoisen nesteen jakautumista. Jomeproli eliminoituu muuttumattomana munuaisten kautta (glomerulaarifiltraatio). Normaalissa munuaistoiminnassa eliminaatio on nopeaa, keskimääräinen puoliintumisaika on 1 tunti 49 minuuttia. Annetusta annoksesta virtsaan erittyvä määrä on 8 tunnin jälkeen 84 %, 12 tunnin jälkeen 87 % ja 24-96 tunnin jälkeen 95 %.

Munuaisten vajaatoimintapotilailla eliminaation puoliintumisaika on viivästynyt vajaatoiminnan asteen mukaisesti. Miedossa ja kohtalaisessa vajaatoiminnassa n. 50 % injektoidusta annoksesta erittyy virtsaan 4-8 tunnin kuluessa ja vakavassa vajaatoiminnassa 16-84 tunnin kuluessa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Yhden dialyysihoidon jälkeen noin 58 % annoksesta erittyy dialyysinesteeseen.

Jomeprolin farmakokinetiikka intratekaalisen annostelun jälkeen osoittaa, että jomeproli imeytyy täysin aivoselkäydinnesteestä 3−6 tunnin kuluttua. Eliminaation puoliintumisaika on 8−11 tuntia ja on riippumaton annoksesta. Pitoisuudet plasmassa olivat määrällisesti mitattavissa 24 tuntiin asti 93 %:lla potilaista. Se erittyy täysin elimistöstä munuaisten kautta muuttumattomana jomeprolina. Suurin osa virtsaan erittymisestä tapahtuu ensimmäisen 24 tunnin kuluttua annoksesta ja pienempi osuus erittyy 24−48 tunnin kuluessa.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Rotta-, hiiri- ja koiratutkimukset osoittavat, että intravenoosin tai intra-arteriaalisen jomeprolin akuutti toksisuus on samanlainen kuin muilla ionisoitumattomilla varjoaineilla, mutta vähäisempi kuin ionisoituneilla varjoaineilla.

Siedettävyyttä toistuvassa annostuksessa (i.v.) on tutkittu rotalla ja koiralla 4 viikon aikana. Annoksilla, jotka vastaavat ihmisen maksimaalista annossuositusta, jomeproli oli hyvin siedetty.

Fertiliteetti- ja embryotoksisuustutkimukset eivät osoittaneet haittavaikutuksia. Peri- ja postnataaliset tutkimukset osoittivat jälkeläisten selviävän huonommin ryhmässä, jossa annos oli suuri (4 g jodia/kg). Iomeronilla ei todettu olevan genotoksista potentiaalia tehdyissä tutkimuksissa.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

1 ml injektionestettä sisältää:

Trometamoli 1,0 mg
Väkevä kloorivetyhappo 0,24 mg
Injektionesteisiin käytettävä vesi ad 1,0 ml


Yhteensopimattomuudet

Mahdollisen yhteensopimattomuuden välttämiseksi ei varjoaineita saa sekoittaa muiden lääkeaineiden kanssa.

Kestoaika

5 vuotta.

Avaamisen jälkeen käytön aikaisen kemiallisen ja fysikaalisen stabiiliuden on osoitettu kestävän 24 tuntia 40 °C:n lämpötilassa.
Mikrobiologiselta kannalta tuotetta (500 ml:n pullo) voidaan avaamisen jälkeen säilyttää enintään 10 tuntia 25 °C:n lämpötilassa. Muut säilytysajat tai -olosuhteet ovat käyttäjän omalla vastuulla.

Säilytys

Säilytä ulkopakkauksessa. Herkkä valolle. Vaikka jomeprolin herkkyys röntgensäteilylle on vähäinen, on suotavaa säilyttää tuote ionisoivan säteilyn ulkopuolella.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

IOMERON injektioneste, liuos
150 mg I/ml 10 x 100 ml (324,05 €)
200 mg I/ml 10 x 100 ml (413,48 €)
250 mg I/ml 10 x 100 ml (509,48 €)
300 mg I/ml 10 x 100 ml (546,01 €), 10 x 200 ml (1018,83 €), 10 x 50 ml (299,33 €), 6 x 500 ml (1446,21 €)
350 mg I/ml 10 x 100 ml (636,71 €), 10 x 200 ml (1174,61 €), 10 x 50 ml (342,09 €), 6 x 500 ml (1635,77 €)
400 mg I/ml 10 x 100 ml (711,13 €), 10 x 50 ml (383,82 €), 6 x 500 ml (1926,01 €)

PF-selosteen tieto

Pullo, tyypin I tai II lasi (Ph.Eur.). Pulloissa halobutyylitulpat ja alumiinirengas.

Pakkauskoot:

IOMERON 150 mg I/ml: 10 x 50 ml, 10 x 100 ml

IOMERON 200 mg I/ml: 10 x 50 ml, 10 x 100 ml

IOMERON 250 mg I/ml: 10 x 50 ml, 10 x 100 ml, 10 x 200 ml

IOMERON 300 mg I/ml: 10 x 20 ml, 10 x 50 ml, 10 x 75 ml, 10 x 100 ml, 10 x 150 ml, 10 x 200 ml

IOMERON 350 mg I/ml: 10 x 20 ml, 10 x 50 ml, 10 x 100 ml, 10 x 150 ml, 10 x 200 ml

IOMERON 400 mg I/ml: 10 x 50 ml, 10 x 75 ml, 10 x 100 ml, 10 x 150 ml, 6 x 500 ml

Pullo, tyypin II lasi (Ph.Eur.) Pulloissa halobutyylitulpat ja alumiinirengas.

Pakkauskoot:

IOMERON 300 mg I/ml: 6x500 ml

IOMERON 350 mg I/ml: 6x500 ml

Valmisteen kuvaus:

Kirkas vesiliuos värittömissä injektiopulloissa.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Varjoainepullot eivät ole moniannospulloja eivätkä ole tarkoitettuja useiden annosten vetämiseen pullosta. Kumitulpan saa lävistää vain kerran.
Kumitulpan lävistämisen ja varjoaineen ruiskuun vetämisen tulee tapahtua sopivalla kanyylilla.

Varmistu ennen valmisteen käyttöä, etteivät pullo ja tulppa ole vahingoittuneita. Älä käytä tuotetta, jos se on värjääntynyt tai siinä on hiukkasia.

Pakkauksen käsittely ja varjoaineen vetäminen pullosta tulee suorittaa aseptisissa olosuhteissa steriilillä neulalla.

Steriiliä tekniikkaa tulee käyttää kaikkiin selkäydinpunktioihin tai intravaskulaarisiin injektioihin sekä katetreihin ja letkuihin. Kun käytetään materiaaleja, jotka eivät ole kertakäyttöisiä, tarvitaan erityistä tarkkaavaisuutta, jotta voidaan välttää kontaminaatio ja puhdistusainejäämät.

On suositeltavaa, että intravaskulaariset ja intratekaaliset varjoaineliuokset olisivat kehonlämpöisiä injektoitaessa.

Varjoaine on vedettävä ruiskuun juuri ennen käyttöä.

Yhdeltä tutkimuskerralta ylijäänyt varjoaine on hävitettävä.

500 ml sisältävät pullot on tarkoitettu käytettäväksi multipumppujen/auto-injektorisysteemin kanssa. Letkut ja muut kertakäyttöiset tarvikkeet hävitetään jokaisen potilaan jälkeen. Päivän lopussa/ työskentelysession päätyttyä kaikki injektorisysteemin kertakäyttöiset osat on hävitettävä. Kunkin laitevalmistajan lisäohjeita on myös noudatettava.

Jodioitu varjoaine voi reagoida kuparia sisältävien metallipintojen kanssa, esim. messinki, pronssi. Tämän vuoksi laitteiden käyttöä, jossa valmiste joutuu kontaktiin tällaisten pintojen kanssa, pitää välttää.

Korvattavuus

IOMERON injektioneste, liuos
150 mg I/ml 10 x 100 ml
200 mg I/ml 10 x 100 ml
250 mg I/ml 10 x 100 ml
300 mg I/ml 10 x 100 ml, 10 x 200 ml, 10 x 50 ml, 6 x 500 ml
350 mg I/ml 10 x 100 ml, 10 x 200 ml, 10 x 50 ml, 6 x 500 ml
400 mg I/ml 10 x 100 ml, 10 x 50 ml, 6 x 500 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

V08AB10

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

01.06.2022

Yhteystiedot

BRACCO IMAGING SCANDINAVIA
Drakegatan 6
41250 Göteborg
Sverige


www.braccoimaging.fi
productservicesfi@bracco.com