Vertaa PF-selostetta

INSPRA tabletti, kalvopäällysteinen 25 mg, 50 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 25 mg eplerenonia.
Yksi tabletti sisältää 50 mg eplerenonia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:
Yksi 25 mg tabletti sisältää 35,7 mg laktoosimonohydraattia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Yksi 50 mg tabletti sisältää 71,4 mg laktoosimonohydraattia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Eplerenonia käytetään

  • beetasalpaajaa sisältävän vakiohoidon lisänä pienentämään sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuus- ja sairastavuusriskiä stabiileilla potilailla, joilla on sydämen vasemman kammion toimintahäiriö (LVEF ≤ 40 %) ja kliinistä näyttöä sydämen vajaatoiminnasta äskettäin sairastetun sydäninfarktin jälkeen.
  • optimaalisen vakiohoidon lisänä pienentämään sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuus- ja sairastavuusriskiä aikuisilla potilailla, joilla on New York Heart Association (NYHA) -luokan II (krooninen) sydämen vajaatoiminta ja sydämen vasemman kammion systolinen toimintahäiriö (LVEF ≤ 30 %) (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Annostus ja antotapa

Annostus

Yksilöllistä annostusta varten tästä lääkevalmisteesta on saatavana sekä 25 mg:n että 50 mg:n vahvuus. Suurin vuorokausiannos on 50 mg.

Sydäninfarktin saaneet sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Suositeltu ylläpitoannos on 50 mg eplerenonia kerran vuorokaudessa. Hoito aloitetaan 25 mg:lla kerran vuorokaudessa. Annos titrataan tavoitteeseen 50 mg kerran vuorokaudessa mieluiten 4 viikon aikana seerumin kaliumarvoa seuraten (ks. taulukko 1). Eplerenonihoito tulee tavallisesti aloittaa 3–14 vuorokauden kuluessa akuutista sydäninfarktista.

NYHA-luokan II (kroonista) sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat
Kroonista sydämen vajaatoimintaa (NYHA-luokka II) sairastaville potilaille hoito on aloitettava 25 mg:n annoksella kerran vuorokaudessa. Annos titrataan tavoiteannokseen 50 mg kerran vuorokaudessa mieluiten 4 viikon aikana seerumin kaliumarvoa seuraten (ks. taulukko 1 ja kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Eplerenonihoitoa ei saa aloittaa potilaalle, jonka seerumin kaliumarvo on > 5,0 mmol/l (ks. kohta Vasta-aiheet).

Seerumin kaliumarvo on mitattava ennen eplerenonihoidon aloittamista, ensimmäisellä hoitoviikolla ja yhden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta tai annoksen muuttamisesta. Tämän jälkeen seerumin kaliumarvo on tarkistettava tarpeen mukaan säännöllisesti.

Hoidon aloittamisen jälkeen annosmuutokset tehdään seerumin kaliumarvon mukaan, kuten taulukossa 1.

Taulukko 1. Annostuksen muuttaminen hoidon aloittamisen jälkeen

Seerumin kalium (mmol/l)

Muuta annosta näin

Annostuksen muutos

< 5,0

suurenna

25 mg joka toinen päivä → 25 mg joka päivä
25 mg joka päivä → 50 mg joka päivä

5,0–5,4

säilytä nykyinen annos

Ei muutosta

5,5–5,9

pienennä

50 mg joka päivä → 25 mg joka päivä
25 mg joka päivä → 25 mg joka toinen päivä
25 mg joka toinen päivä → keskeytä Inspra-tablettien anto

≥ 6,0

keskeytä Inspra-tablettien anto

-

Jos eplerenonihoito on jouduttu keskeyttämään, koska seerumin kaliumarvo on ≥ 6,0 mmol/l, eplerenonihoidon voi aloittaa uudestaan annostuksella 25 mg joka toinen päivä sen jälkeen, kun kalium on laskenut alle arvon 5,0 mmol/l.

Pediatriset potilaat
Eplerenonin turvallisuutta ja tehoa lapsille ja nuorille ei ole varmistettu. Saatavissa oleva tieto on kerrottu kohdissa Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka.

Iäkkäät potilaat
Aloitusannosta ei tarvitse muuttaa iäkkäille potilaille. Koska munuaisten toiminta heikkenee iän myötä, hyperkalemian riski on suurentunut iäkkäillä potilailla. Tämä riski voi suurentua entisestään, jos potilaalla on jokin suurentuneeseen systeemiseen altistukseen samanaikaisesti liittyvä sairaus, erityisesti lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta. Seerumin kaliumarvon säännöllistä seurantaa suositellaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Heikentynyt munuaistoiminta
Aloitusannostusta ei tarvitse muuttaa, jos potilaan munuaisten toiminta on heikentynyt lievästi. Seerumin kaliumarvon säännöllistä seurantaa ja annoksen muuttamista taulukon 1 mukaisesti suositellaan.

Potilaiden, joilla on keskivaikeasti heikentynyt munuaistoiminta (kreatiniinipuhdistuma 30-60 ml/min), hoito on aloitettava 25 mg:lla joka toinen päivä ja annosta on muutettava seerumin kaliumarvojen perusteella (ks. taulukko 1). Säännöllistä seerumin kaliumarvojen seurantaa suositellaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kokemusta sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 50 ml/min ja jotka ovat sydäninfarktipotilaita, ei ole. Varovaisuutta on noudatettava, jos eplerenonia käytetään tällaisille potilaille. Yli 25 mg:n vuorokausiannoksia ei ole tutkittu potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 50 ml/min.

Käyttö potilaille, joiden munuaisten toiminta on vaikeasti heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min), on vasta-aiheista (ks. kohta Vasta-aiheet). Eplerenoni ei ole dialysoitavissa.

Heikentynyt maksan toiminta
Aloitusannosta ei tarvitse muuttaa, jos potilaan maksan toiminta on heikentynyt lievästi tai keskivaikeasti. Koska systeeminen altistus eplerenonille suurenee lievässä tai keskivaikeassa maksan vajaatoiminnassa, tällaisten (etenkin iäkkäiden) potilaiden seerumin kaliumarvoa suositellaan seurattavan tiheään ja säännöllisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Samanaikainen hoito
Jos potilas saa samanaikaisesti hoitoa miedoilla tai keskivahvoilla CYP3A4:n estäjillä, kuten amiodaronilla, diltiatseemilla ja verapamiililla, hoito voidaan aloittaa annoksella 25 mg kerran vuorokaudessa. Annostus ei saa ylittää 25 mg kerran vuorokaudessa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Eplerenoniannoksen voi ottaa ruoan kanssa tai tyhjään vatsaan (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Vasta-aiheet

  • yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • seerumin kaliumarvo hoidon aloitushetkellä > 5,0 mmol/l
  • vaikea munuaisten vajaatoiminta (laskennallinen glomerulusten suodatusnopeus (eGFR) < 30 ml/min/1,73 m2)
  • vaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pughin luokka C)
  • samanaikainen hoito kaliumia säästävillä diureeteilla tai vahvoilla CYP3A4:n estäjillä (esim. itrakonatsoli, ketokonatsoli, ritonaviiri, nelfinaviiri, klaritromysiini, telitromysiini ja nefatsodoni) (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
  • eplerenonin käyttö yhdessä angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjien ja angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajien kanssa.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Hyperkalemia
Eplerenonin vaikutusmekanismin mukaisesti eplerenonin käytön aikana voi ilmetä hyperkalemiaa. Seerumin kaliumarvoa on seurattava kaikilta potilailta hoitoa aloitettaessa ja annostusta muutettaessa. Tämän jälkeen säännöllistä seurantaa suositellaan erityisesti potilaille, joilla on hyperkalemian riski, kuten iäkkäille potilaille, munuaisten vajaatoimintapotilaille (ks. kohta Annostus ja antotapa) ja diabeetikoille. Kaliumlisävalmisteiden käyttöä eplerenonihoidon aloittamisen jälkeen ei suositella, koska se suurentaa hyperkalemiariskiä. Eplerenoniannoksen pienentämisen on osoitettu alentavan seerumin kaliumarvoa. Yhdessä tutkimuksessa osoitettiin, että hydroklooritiatsidin lisääminen eplerenonihoitoon tasoittaa seerumin kaliumarvon nousun.

Hyperkalemian riski saattaa suurentua, kun eplerenonia käytetään yhdessä angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjien ja/tai angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajien kanssa. Eplerenonin, ACE:n estäjän ja ATR:n salpaajan yhdistelmää ei pidä käyttää (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Yhteisvaikutukset).

Heikentynyt munuaistoiminta
Kaliumarvoa on seurattava säännöllisesti potilailta, joiden munuaistoiminta on heikentynyt, esimerkiksi diabeettisen mikroalbuminurian vuoksi.
Hyperkalemian riski suurenee munuaistoiminnan heikkenemisen myötä. Vaikka tulokset EPHESUS (Eplerenone Post-acute Myocardial Infarction Heart failure Efficacy and Survival) -tutkimuksen potilaista, joilla oli tyypin 2 diabetes ja mikroalbuminuria, ovat rajoitettuja, hyperkalemian ilmaantuvuuden havaittiin suurenevan tässä pienessä potilasjoukossa. Siksi tällaisten potilaiden hoidossa on noudatettava varovaisuutta. Eplerenoni ei poistu elimistöstä hemodialyysilla.

Heikentynyt maksan toiminta
Potilailla, joiden maksan toiminta oli heikentynyt lievästi tai keskivaikeasti (Child-Pughin luokat A ja B), seerumin kaliumarvo ei ylittänyt arvoa 5,5 mmol/l. Elektrolyyttiarvoja on seurattava, jos potilaan maksan toiminta on heikentynyt lievästi tai keskivaikeasti. Eplerenonin käyttöä potilaille, joiden maksan toiminta on heikentynyt vaikeasti, ei ole arvioitu, minkä vuoksi eplerenonia ei saa käyttää tällaisille potilaille (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet).

CYP3A4:n induktorit
Eplerenonia ei suositella annettavaksi samanaikaisesti vahvojen CYP3A4:n induktoreiden kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Litiumin, siklosporiiniin ja takrolimuusin käyttöä eplerenonihoidon aikana on vältettävä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Laktoosi
Inspra-tabletit sisältävät laktoosia. Siksi niitä ei saa antaa potilaalle, jolla on jokin seuraavista harvinaisista perinnöllisistä sairauksista: galaktoosi-intoleranssi, laktaasin puutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö.

Yhteisvaikutukset

Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset

Kaliumia säästävät diureetit ja kaliumlisävalmisteet
Suurentuneen hyperkalemiariskin vuoksi eplerenonia ei saa antaa potilaalle, joka saa kaliumia säästäviä diureetteja ja kaliumlisävalmisteita (ks. kohta Vasta-aiheet). Kaliumia säästävät diureetit voivat voimistaa korkeaa verenpainetta alentavien lääkeaineiden ja muiden diureettien vaikutusta.

ACE:n estäjät, angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajat
Hyperkalemian riski saattaa suurentua, kun eplerenonia käytetään yhdessä angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjien ja/tai angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajien kanssa. Seerumin kaliumarvojen ja munuaistoiminnan tarkkaa seurantaa suositellaan, erityisesti potilailla, joilla on munuaistoiminnan heikkenemisriski, kuten iäkkäillä. Näiden kolmen, ACE:n estäjän, ATR:n salpaajan ja eplerenonin, yhdistelmää ei pidä käyttää (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Litium
Eplerenonin ja litiumin välillä ei ole tehty lääkeyhteisvaikutustutkimuksia. Litiumtoksisuutta on kuitenkin ilmoitettu potilailta, jotka saivat litiumia samanaikaisesti diureettien ja ACE:n estäjien kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Eplerenonin ja litiumin samanaikaista antoa on vältettävä. Jos tämä yhdistelmä on välttämätön, plasman litiumpitoisuuksia on seurattava (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Siklosporiini, takrolimuusi
Siklosporiini ja takrolimuusi voivat heikentää munuaistoimintaa ja suurentaa hyperkalemian riskiä. Eplerenonin ja siklosporiinin tai takrolimuusin samanaikaista käyttöä on vältettävä. Jos siklosporiinia ja takrolimuusia on annettava eplerenonihoidon aikana (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), suositellaan seerumin kaliumarvon ja munuaistoiminnan tarkkaa seurantaa.

Ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (NSAIDit)
Hoito ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä voi johtaa akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan, koska hoito vaikuttaa suoraan glomerulussuodatukseen, erityisesti riskipotilailla (iäkkäät ja/tai elimistön kuivumisesta kärsivät potilaat). Ennen kuin samanaikainen hoito eplerenonilla ja ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä aloitetaan, potilaan nestetasapainon on oltava kunnossa ja hänen munuaistoimintansa on tutkittava.

Trimetopriimi
Trimetopriimin ja eplerenonin samanaikainen anto suurentaa hyperkalemian riskiä. Seerumin kaliumarvoa ja munuaistoimintaa on seurattava, erityisesti munuaisten vajaatoimintapotilailta ja iäkkäiltä.

Alfa1-salpaajat (esim. pratsosiini, alfutsosiini)
Alfa1-salpaajan yhdistäminen eplerenonihoitoon voi lisätä verenpainetta alentavaa vaikutusta ja/tai aiheuttaa ortostaattista hypotensiota. Samanaikaisessa alfa1-salpaajan annossa potilasta olisi tarkkailtava kliinisesti ortostaattisen hypotension varalta.

Trisykliset masennuslääkkeet, neuroleptit, amifostiini, baklofeeni
Näiden lääkeaineiden anto samanaikaisesti eplerenonin kanssa voi lisätä korkeaa verenpainetta alentavia vaikutuksia ja suurentaa ortostaattisen hypotension riskiä.

Glukokortikoidit, tetrakosaktidi
Näiden lääkeaineiden anto samanaikaisesti eplerenonin kanssa voi vähentää korkeaa verenpainetta alentavia vaikutuksia (natrium- ja nesteretentio).

Farmakokineettiset yhteisvaikutukset

In vitro -tutkimusten mukaan eplerenoni ei estä CYP1A2-, CYP2C19-, CYP2C9-, CYP2D6- eikä CYP3A4-isoentsyymejä. Eplerenoni ei ole P-glykoproteiinin substraatti eikä estäjä.

Digoksiini
Samanaikainen anto eplerenonin kanssa suurentaa digoksiinin systeemistä altistusta (AUC) 16 % (90 %:n luottamusväli: 4–30 %). Varovaisuutta on noudatettava, jos digoksiinia annetaan terapeuttisen annosvälin ylärajoilla.

Varfariini
Varfariinilla ei ole todettu kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. Varovaisuutta on noudatettava, jos varfariinia annetaan terapeuttisen annosvälin ylärajoilla.

CYP3A4-substraatit
CYP3A4-substraattien malliaineilla (kuten midatsolaamilla ja sisapridilla) tehdyissä farmakokineettisissä tutkimuksissa ei todettu merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia, kun tällaisia lääkeaineita annettiin samanaikaisesti eplerenonin kanssa.

CYP3A4:n estäjät

  • Vahvat CYP3A4:n estäjät: Merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia voi ilmetä, jos eplerenonia annetaan yhdessä CYP3A4-entsyymiä estävien aineiden kanssa. Vahva CYP3A4:n estäjä (200 mg ketokonatsolia kahdesti vuorokaudessa) suurensi eplerenonin AUC-arvoa 441 % (ks. kohta Vasta-aiheet). Eplerenonia ei saa antaa samanaikaisesti vahvojen CYP3A4:n estäjien (kuten ketokonatsolin, itrakonatsolin, ritonaviirin, nelfinaviirin, klaritromysiinin, telitromysiinin ja nefatsodonin) kanssa (ks. kohta Vasta-aiheet).
  • Miedot ja keskivahvat CYP3A4:n estäjät: Samanaikainen anto erytromysiinin, sakinaviirin, amiodaronin, diltiatseemin, verapamiilin tai flukonatsolin kanssa on johtanut merkittäviin farmakokineettisiin yhteisvaikutuksiin ja suurentanut AUC-arvoa huomattavasti, 98–187 %. Siksi eplerenoniannos ei saa ylittää 25 mg vuorokaudessa, jos potilas saa samanaikaisesti mietoja tai keskivahvoja CYP3A4:n estäjiä (ks. kohta Annostus ja antotapa).

CYP3A4:n induktorit
Samanaikainen mäkikuisman (vahva CYP3A4:n induktori) ja eplerenonin anto pienensi eplerenonin AUC-arvoa 30 %. Eplerenonin AUC-arvo voi pienentyä enemmänkin, jos se annetaan samanaikaisesti vahvojen CYP3A4:n induktoreiden (kuten rifampisiinin) kanssa. Eplerenonin tehon heikkenemisriskin vuoksi vahvoja CYP3A4:n induktoreita (rifampisiini, karbamatsepiini, fenytoiini, fenobarbitaali, mäkikuisma) ei suositella käytettäväksi samanaikaisesti eplerenonin kanssa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antasidit
Farmakokineettisen kliinisen tutkimuksen perusteella antasidien ja eplerenonin samanaikainen anto ei odotettavasti aiheuta merkittäviä yhteisvaikutuksia.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Eplerenonin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole riittävästi tietoa. Eläintutkimuksissa ei ilmennyt mitään suoria tai epäsuoria haittavaikutuksia eläinten tiineyteen, alkion ja sikiön kehitykseen, synnytykseen tai vastasyntyneen kehitykseen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Varovaisuutta on noudatettava eplerenonin käytössä raskaana oleville naisille.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö suun kautta annettu eplerenoni äidin maitoon. Prekliiniset tutkimukset osoittavat, että vaikka rotan maidossa on eplerenonia ja/tai metaboliitteja, eplerenonille imetyksen kautta altistuneet rotanpoikaset kehittyivät normaalisti. Koska haittavaikutusriskiä imeväiselle ei tunneta, on keskeytettävä joko imetys tai lääkitys sen mukaan, kuinka tärkeä lääke imettävälle naiselle on.

Hedelmällisyys
Ihmisen hedelmällisyyteen liittyviä tietoja ei ole saatavissa.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Eplerenonin vaikutusta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tutkittu. Eplerenoni ei aiheuta tokkuraisuutta eikä heikennä kognitiivisia toimintoja, mutta ajoneuvoa kuljetettaessa tai koneita käytettäessä on otettava huomioon, että hoidon aikana voi ilmetä heitehuimausta.

Haittavaikutukset

Haittavaikutusten ilmaantuvuus eplerenonilla ja lumelääkkeellä todettiin samanlaiseksi kahdessa tutkimuksessa, EPHESUS ja EMPHASIS-HF (Eplerenone in Mild Patients Hospitalization and Survival Study in Heart Failure).

Alla luetellut haittavaikutukset ovat joko niitä, joilla epäiltiin olevan yhteys hoitoon ja joita esiintyi eplerenonilla enemmän kuin lumelääkkeellä tai jotka ovat vakavia ja joita esiintyy eplerenonilla merkittävästi enemmän kuin lumelääkkeellä, tai niitä, joita on havaittu valmisteen markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa. Haittavaikutukset on lueteltu elinjärjestelmän ja absoluuttisen esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheyksien määritelmät:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000)
Hyvin harvinainen (< 1/10 000)
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Taulukko 2. Haittavaikutusten esiintyvyys eplerenonin lumelääkekontrolloiduissa tutkimuksissa

MedDRA-elinjärjestelmä

Haittavaikutus

Infektiot

Melko harvinainen

pyelonefriitti, infektio, faryngiitti

Veri ja imukudos

Melko harvinainen

eosinofilia

Umpieritys

Melko harvinainen

hypotyreoosi

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

hyperkalemia (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), hyperkolesterolemia

Melko harvinainen

hyponatremia, elimistön kuivuminen, hypertriglyseridemia

Psyykkiset häiriöt

Yleinen

unettomuus

Hermosto

Yleinen

pyörtyminen, heitehuimaus, päänsärky

Melko harvinainen

hypestesia

Sydän

Yleinen

vasemman kammion vajaatoiminta, eteisvärinä

Melko harvinainen

takykardia

Verisuonisto

Yleinen

hypotensio

Melko harvinainen

raajavaltimon tukos, ortostaattinen hypotensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen

yskä

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

ripuli, pahoinvointi, ummetus, oksentelu

Melko harvinainen

ilmavaivat

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

ihottuma, kutina

Melko harvinainen

 angioedeema, liikahikoilu

Luusto, lihakset ja sidekudos

Yleinen

lihasspasmit, selkäkipu

Melko harvinainen

tuki- ja liikuntaelimistön kipu

Munuaiset ja virtsatiet

Yleinen

heikentynyt munuaistoiminta (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Yhteisvaikutukset)

Maksa ja sappi

Melko harvinainen

sappirakon tulehdus

Sukupuolielimet ja rinnat

Melko harvinainen

gynekomastia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

voimattomuus

Melko harvinainen

sairaudentunne

Tutkimukset

Yleinen

veren suurentunut urea-arvo, veren suurentunut kreatiniiniarvo

Melko harvinainen

epidermaalisten kasvutekijäreseptorien vähentyminen, veren glukoosin lisääntyminen

EPHESUS-tutkimuksessa aivohalvaustapauksia oli lukumäärällisesti enemmän hyvin iäkkäiden ryhmässä (≥ 75-vuotiaat). Aivohalvauksen ilmaantuvuus ei kuitenkaan eronnut tilastollisesti merkitsevästi eplerenoni- (30) ja lumelääkeryhmien (22) välillä. EMPHASIS-HF -tutkimuksessa hyvin iäkkäillä (≥ 75-vuotiaat) oli eplerenoniryhmässä 9 aivohalvaustapausta ja lumelääkeryhmässä 8.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi.

Yliannostus

Ihmiseltä ei ole ilmoitettu yhtään eplerenonin yliannostustapauksiin liittyvää haittavaikutusta. Yliannostus ihmiselle aiheuttaisi todennäköisimmin joko hypotension tai hyperkalemian. Eplerenoni ei poistu elimistöstä hemodialyysilla. Eplerenonin on osoitettu sitoutuvan suuressa määrin hiileen. Jos potilaalla ilmenee oireista hypotensiota, on aloitettava peruselintoimintoja tukeva hoito. Jos potilaalle kehittyy hyperkalemia, on aloitettava vakiohoito.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: aldosteroniantagonistit, ATC-koodi: C03DA04.

Vaikutusmekanismi
Eplerenoni sitoutuu suhteellisen selektiivisesti ihmisen rekombinantteihin mineralokortikoidireseptoreihin verrattuna sitoutumiseen ihmisen rekombinantteihin glukokortikoidi-, progesteroni- ja androgeenireseptoreihin. Eplerenoni estää aldosteronin sitoutumisen. Aldosteroni on keskeinen hormoni reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmässä (RAAS), joka osallistuu verenpaineen säätelyyn ja sydän- ja verisuonisairauksien patofysiologiaan.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Eplerenonin on osoitettu suurentavan plasman reniini- ja seerumin aldosteronipitoisuuksia pitkäkestoisesti. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, että eplerenonihoito estää negatiivisen palautemekanismin, jonka kautta aldosteroni vähentää reniinin eritystä. Lisääntynyt plasman reniiniaktiivisuus ja verenkierron kohonnut aldosteronipitoisuus eivät kuitenkaan ole merkittäviä eplerenonin vaikutusten kannalta.

Kroonista sydämen vajaatoimintaa (NYHA-luokat II-IV) koskeneissa annostitraustutkimuksissa eplerenonin lisääminen vakiohoitoon nosti aldosteronipitoisuutta odotetulla tavalla annoksen mukaan. Vastaavasti EPHESUS-tutkimuksen sydäntä ja munuaisia koskeneessa alatutkimuksessa eplerenonihoito nosti aldosteronipitoisuutta merkittävästi. Nämä tulokset vahvistavat, että mineralokortikoidireseptorit salpautuvat näillä potilasryhmillä.

Eplerenonia on tutkittu lumelääkekontrolloidussa 3 vuotta kestäneessä kaksoissokkotutkimuksessa (EPHESUS). Tutkimukseen osallistui 6632 tutkittavaa, joilla oli akuutti sydäninfarkti, vasemman kammion toimintahäiriö (mitattuna sydämen vasemman kammion ejektiofraktiona, LVEF ≤ 40 %) ja kliinisiä merkkejä sydämen vajaatoiminnasta. Tutkittavat saivat 3-14 vuorokauden (mediaani 7 vrk) kuluessa akuutista sydäninfarktista vakiohoidon lisäksi joko eplerenonia tai lumelääkettä: aloitusannos oli 25 mg kerran vuorokaudessa, ja neljän viikon kuluttua annostus suurennettiin tavoitteeseen 50 mg kerran vuorokaudessa, jos seerumin kaliumarvo oli < 5,0 mmol/l. Tutkittavat saivat tutkimuksen aikana vakiohoitoa, joka sisälsi asetyylisalisyylihapon (92 %), ACE:n estäjät (90 %), beetasalpaajat (83 %), nitraatit (72 %), loopdiureetit (66 %) tai HMG CoA -reduktaasin estäjät (60 %).

EPHESUS-tutkimuksessa ensisijaiset päätetapahtumat olivat kokonaiskuolleisuus ja sydän- tai verisuoniperäisistä syistä johtuva kuolema tai sairaalahoitoon joutuminen. Eplerenoniryhmän tutkittavista 14,4 % ja lumelääkeryhmän tutkittavista 16,7 % kuoli (kaikki eri kuolinsyyt). Eplerenoniryhmän tutkittavista 26,7 %:lla ja lumelääkeryhmän tutkittavista 30,0 %:lla todettiin sydän- ja verisuonisairauksista johtuva kuolema tai sairaalahoitoon joutuminen. Lumelääkkeeseen verrattuna eplerenoni siis pienensi EPHESUS-tutkimuksessa kaikista eri syistä johtuvan kuoleman riskiä 15 % (RR 0,85; 95 % CI = 0,75-0,96; p = 0,008), ensisijaisesti pienentämällä sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuutta. Eplerenoni pienensi sydän- ja verisuonisairauksista johtuvan kuoleman tai sairaalahoitoon joutumisen riskiä 13 % (RR 0,87; 95 % CI = 0,79-0,95; p = 0,002). Kokonaiskuolleisuuden absoluuttinen riski pieneni 2,3 %, ja sydän- ja verisuonisairauksista johtuvan kuolleisuuden/sairaalahoidon absoluuttinen riski pieneni 3,3 %. Eplerenonihoidon kliininen teho osoitettiin pääasiassa alle 75-vuotiaille aloitetussa hoidossa. Eplerenonihoidon hyödyt yli 75-vuotiaille tutkittaville eivät ole selviä. Toiminnalliseen NYHA-luokitukseen perustuva arvio parani tai säilyi entisellään tilastollisesti merkitsevästi suuremmalla osalla eplerenonia saaneista kuin lumelääkettä saaneista tutkittavista. Hyperkalemian esiintymistiheys oli 3,4 % eplerenoniryhmässä vs 2,0 % lumelääkeryhmässä (p < 0,001). Hypokalemian esiintymistiheys oli 0,5 % eplerenoniryhmässä vs 1,5 % lumelääkeryhmässä (p < 0,001).

Farmakokineettisissä tutkimuksissa arvioitiin EKG-muutoksia 147 normaalilla tutkittavalla: eplerenonilla ei havaittu johdonmukaisia vaikutuksia sydämen syketiheyteen, QRS-kompleksin kestoon, PR- tai QT-aikaan.

EMPHASIS-HF-tutkimuksessa, jossa eplerenoni lisättiin vakiohoitoon, eplerenonin tehoa tutkittiin kliinisten tulosten perusteella tutkittavilla, joilla oli systolinen sydämen vajaatoiminta ja lieviä oireita (NYHA-luokka II).

Tutkittavat olivat vähintään 55-vuotiaita ja heillä oli > 130 ms:n QRS-keston lisäksi sydämen vasemman kammion ejektiofraktio (LVEF) ≤ 30 % tai ≤ 35 %. Lisäksi tutkittavat olivat joko olleet sairaalahoidossa sydän- ja verisuoniperäisistä syistä johtuen 6 kuukautta ennen tutkimuksen alkua, tai heidän B-tyypin natriureettisen peptidin (BNP) plasma-arvo oli vähintään 250 pg/ml, tai miehillä N-terminaali pro-BNP plasma-arvo vähintään 500 pg/ml (naisilla 750 pg/ml). Eplerenonihoito aloitettiin annoksella 25 mg kerran vuorokaudessa ja annosta nostettiin 4 viikon jälkeen 50 mg:aan kerran vuorokaudessa, jos seerumin kaliumarvo oli < 5,0 mmol/l. Vaihtoehtoisesti, jos laskennallinen glomerulusten suodatusnopeus (eGFR) oli 30-49 ml/min/1,73 m2, eplerenonihoito aloitettiin annoksella 25 mg joka toinen päivä ja annosta nostettiin 25 mg:aan kerran päivässä.

Kaiken kaikkiaan 2737 tutkittavaa satunnaistettiin (kaksoissokkoutettiin) eplerenoni- tai lumelääkehoitoryhmiin. Lähtötilanteessa hoitona oli diureetteja (85 %), ACE:n estäjiä (78 %), ATR:n salpaajia (19 %), beetasalpaajia (87 %), antitromboottisia lääkeaineita (88 %), rasva-arvoja alentavia aineita (63 %) ja digitalisglykosideja (27 %). Keskimääräinen LVEF oli noin 26 % ja keskimääräinen QRS-kesto noin 122 ms. Suurin osa tutkittavista (83,4 %) oli äskettäin ollut sydän- ja verisuoniperäisistä syistä johtuen sairaalahoidossa 6 kuukauden sisällä ennen satunnaistamista, näistä noin 50 % sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Noin 20 %:lla tutkittavista oli implantoitava rytminsiirtolaite tai sydämen resynkronisaatiohoito.

Ensisijaista päätetapahtumaa, sydän- ja verisuoniperäisistä syistä johtuva kuolemaa tai sydämen vajaatoiminnasta johtuva sairaalahoitoon joutumista, esiintyi eplerenoniryhmässä 249 tutkittavalla (18,3 %) ja lumelääkeryhmässä 356 tutkittavalla (25,9 %) (RR 0,63; 95 % CI = 0,54-0,74; p < 0,001). Ensisijaisen päätetapahtuman ilmaantuvuuden suhteen eplerenonin vaikutus oli yhdenmukainen kaikissa edellä mainituissa alaryhmissä.

Toissijainen päätetapahtuma, kokonaiskuolleisuus, toteutui eplerenoniryhmässä 171 tutkittavalla (12,5 %) ja lumelääkeryhmässä 213 tutkittavalla (15,5 %) (RR 0,76; 95 % CI = 0,62-0,93; p = 0,008). Sydän- ja verisuoniperäisistä syistä johtuvaa kuolemaa raportoitiin eplerenoniryhmässä 147 tutkittavalla (10,8 %) ja lumelääkeryhmässä 185 tutkittavalla (13,5 %) (RR 0,76; 95 % CI = 0,61-0,94; p = 0,01).

Tutkimuksen aikana hyperkalemiaa (seerumin kaliumarvo > 5,5 mmol/l) raportoitiin eplerenoniryhmässä 158 tutkittavalla (11,8 %) ja lumelääkeryhmässä 96 tutkittavalla (7,2 %) (p < 0,001). Hypokalemian esiintyminen (seerumin kaliumarvo < 4,0 mmol/l) oli tilastollisesti vähäisempää eplerenoniryhmässä verrattuna lumelääkeryhmään (eplerenoni 38,9 % vs lumelääke 48,4 %, p < 0,0001).

Pediatriset potilaat

Eplerenonia ei ole tutkittu pediatrisilla sydämen vajaatoimintaa sairastavilla tutkittavilla.

Yhdessä 10 viikon tutkimuksessa eplerenoni ei alentanut tehokkaasti pediatristen hypertensiota sairastavien tutkittavien (ikä 4-16 vuotta, n = 304) verenpainetta annoksilla (25 mg-100 mg/vrk), joilla saatiin vastaava altistus kuin aikuisilla. Tässä tutkimuksessa ja yhden vuoden kestäneessä 149 tutkittavan (ikä 5-17 vuotta) pediatrisessa turvallisuustutkimuksessa turvallisuusprofiili oli vastaavanlainen kuin aikuisilla. Eplerenonia ei ole tutkittu alle 4-vuotiailla hypertensiota sairastavilla lapsilla, koska vanhemmilla pediatrisilla tutkittavilla tehdyssä tutkimuksessa ilmeni tehon puutetta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Eplerenonin (pitkäkestoisia) vaikutuksia pediatristen tutkittavien hormonaaliseen statukseen ei ole tutkittu.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Kun 100 mg:n tabletti otetaan suun kautta, eplerenonin absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 69 %. Plasman enimmäispitoisuus saavutetaan noin 1,5-2 tunnin kuluttua. Sekä plasman huippupitoisuus (Cmax) että AUC-arvo ovat verrannollisia annokseen annosvälillä 10-100 mg. Jos annos on yli 100 mg, Cmax- ja AUC-arvot eivät muutu suhteessa yhtä paljon. Vakaa tila saavutetaan kahden päivän kuluessa. Ruoka ei vaikuta eplerenonin imeytymiseen.

Jakautuminen
Eplerenoni sitoutuu plasman proteiineihin noin 50-prosenttisesti; se sitoutuu ensisijaisesti happamiin alfa-l-glykoproteiineihin. Näennäinen jakautumistilavuus on vakaassa tilassa arviolta 42-90 litraa. Eplerenoni ei sitoudu merkittävässä määrin punasoluihin.

Biotransformaatio
Eplerenonin metabolia välittyy ensisijaisesti CYP3A4:n kautta. Ihmisen plasmasta ei ole tunnistettu eplerenonin vaikuttavia metaboliitteja.

Eliminaatio
Alle 5 % eplerenoniannoksesta todetaan muuttumattomana lääkeaineena virtsasta ja ulosteesta. Noin 32 % suun kautta annetusta radioaktiivisesti merkitystä kerta-annoksesta erittyi ulosteeseen ja noin 67 % virtsaan. Eplerenonin eliminaation puoliintumisaika on noin 3-6 tuntia. Plasmapuhdistuma on noin 10 l/h.

Erityisryhmät

Ikä, sukupuoli ja rotu
Eplerenonin farmakokinetiikkaa on tutkittu annostuksella 100 mg kerran vuorokaudessa iäkkäillä henkilöillä (≥ 65-vuotiailla), miehillä, naisilla ja mustaihoisilla. Eplerenonin farmakokinetiikka ei eronnut sukupuolten välillä merkitsevästi. Vakaassa tilassa iäkkäiden tutkittavien Cmax-arvo suureni 22 % ja AUC-arvo 45 % nuorempiin (18-45-vuotiaisiin) tutkittaviin verrattuna. Vakaassa tilassa Cmax oli 19 % pienempi ja AUC 26 % pienempi mustaihoisilla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat
Kahteen tutkimukseen osallistuneista 4-16-vuotiaista hypertensiota sairastavista tutkittavista (n = 51) muodostettiin eplerenonipitoisuuksien populaatiofarmakokineettinen malli, jossa tutkittavan kehon paino vaikutti tilastollisesti merkitsevästi eplerenonin jakautumistilavuuteen, mutta ei sen puhdistumaan. Eplerenonin jakautumistilavuuden ja altistuksen huippuarvon oletetaan olevan painavammalla pediatrisella potilaalla vastaavanlaisia kuin samanpainoisilla aikuisilla. Kevyemmällä 45 kg painavalla potilaalla jakautumistilavuus on noin 40 % pienempi, ja altistuksen huippuarvon oletetaan olevan suurempi kuin tyypillisillä aikuisilla. Eplerenonihoito aloitettiin pediatrisille potilaille 25 mg:n päivittäisellä kerta-annoksella ja 2 viikon jälkeen annos nostettiin 25 mg:aan kahdesti päivässä ja lopulta 50 mg:aan kahdesti päivässä, mikäli tämä oli kliinisesti aiheellista. Näillä annoksilla korkeimmat havaitut eplerenonipitoisuudet pediatrisilla tutkittavilla eivät olleet merkittävästi suurempia kuin aikuisilla, joiden hoito aloitettiin 50 mg:lla kerran päivässä.

Munuaisten vajaatoiminta
Eplerenonin farmakokinetiikkaa on arvioitu eriasteista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla ja hemodialyysihoitoa saavilla potilailla. Verrokkeihin verrattuna vakaan tilan AUC-arvo suureni 38 % ja Cmax-arvo 24 % potilailla, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta, kun taas hemodialyysipotilailla AUC-arvo pieneni 26 % ja Cmax-arvo 3 %. Eplerenonin plasmapuhdistuman ja kreatiniinipuhdistuman ei havaittu korreloivan. Eplerenoni ei poistu elimistöstä hemodialyysilla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta
Eplerenonin 400 mg:n annoksen farmakokinetiikkaa on tutkittu keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa (Child-Pughin luokka B) sairastavilla ja verrattu normaalien tutkittavien farmakokinetiikkaan. Vakaassa tilassa eplerenonin Cmax-arvo suureni 3,6 % ja AUC-arvo 42 % (ks. kohta Annostus ja antotapa). Koska eplerenonin käyttöä vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville ei ole tutkittu, eplerenonin käyttö on vasta-aiheista näille potilaille (ks. kohta Vasta-aiheet).

Sydämen vajaatoiminta
Eplerenonin 50 mg:n annoksen farmakokinetiikkaa on arvioitu sydämen vajaatoimintapotilailla (NYHA-luokat II-IV). Vakaassa tilassa eplerenonin AUC-arvo oli 38 % ja Cmax-arvo 30 % suurempi sydämen vajaatoimintapotilailla kuin terveillä tutkittavilla, jotka oli kaltaistettu iän, kehon painon ja sukupuolen mukaan. Yhdenmukaisesti näiden tutkimustulosten kanssa populaatiofarmakokineettinen analyysi EPHESUS-tutkimuksen potilaiden alaryhmällä osoitti, että eplerenonin puhdistuma oli sydämen vajaatoimintapotilailla samaa luokkaa kuin terveillä iäkkäillä tutkittavilla.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta ja reproduktiotoksisuutta koskevien prekliinisten tutkimusten tulokset eivät viittaa mihinkään erityiseen vaaraan ihmisillä käytettäessä. Toistuvaisannosten toksisuutta koskeneissa tutkimuksissa todettiin eturauhasen surkastumista rotilla ja koirilla, joiden altistustasot olivat hieman korkeammat kuin kliiniset altistustasot. Eturauhasen muutoksiin ei liittynyt haitallisia toiminnallisia seurauksia. Näiden löydösten kliinistä merkitystä ei tunneta.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin
Laktoosimonohydraatti, mikrokiteinen selluloosa (E 460), kroskarmelloosinatrium (E 468), hypromelloosi (E 464), natriumlauryylisulfaatti, talkki (E 553b), magnesiumstearaatti (E 470b).

Tabletin päällyste
Keltainen Opadry: Hypromelloosi (E 464); titaanidioksidi (E 171); makrogoli 400; polysorbaatti 80 (E 433); rautaoksidi, keltainen (E 172); rautaoksidi, punainen (E 172).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Ei erityisiä säilytysohjeita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

INSPRA tabletti, kalvopäällysteinen
25 mg 30 x 1 fol (92,81 €)
50 mg 30 x 1 fol (92,81 €)

PF-selosteen tieto

Läpikuultamattomat, yksittäispakatut PVC/alumiiniläpipainoliuskat, joissa 30x1 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

25 mg tabletti: keltainen tabletti, jonka toisella puolella on merkintä 'Pfizer' ja toisella puolella 'NSR' merkinnän '25' yläpuolella.
50 mg tabletti: keltainen tabletti, jonka toisella puolella on merkintä 'Pfizer' ja toisella puolella 'NSR' merkinnän '50' yläpuolella.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

INSPRA tabletti, kalvopäällysteinen
25 mg 30 x 1 fol
50 mg 30 x 1 fol

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

C03DA04

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

03.03.2017

Yhteystiedot

PFIZER OY
Tietokuja 4
00330 Helsinki


09 430 040
www.pfizer.fi
etunimi.sukunimi@pfizer.com