Vertaa PF-selostetta

EMCONCOR CHF tabletti, kalvopäällysteinen 2,5 mg, 5 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Emconcor CHF 2,5 mg : Yksi tabletti sisältää 2,5 mg bisoprololifumaraattia.

Emconcor CHF 5 mg: Yksi tabletti sisältää 5 mg bisoprololifumaraattia.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Stabiili krooninen sydämen vajaatoiminta, johon liittyy sydämen vasemman kammion alentunut systolinen toiminta, ACE:n estäjien ja diureettien sekä tarvittaessa sydänglykosidien ohella (lisätietoja kohdassa Farmakodynamiikka).

Annostus ja antotapa

Kroonisen sydämen vajaatoiminnan (CHF) normaali hoito koostuu ACE:n estäjästä (tai angiotensiinireseptorin salpaajasta, jos ACE:n estäjät eivät sovi), beetasalpaajasta, diureeteista ja tarvittaessa sydänglykosideista. Potilaiden tilan tulee olla stabiili, (ilman akuuttia jaksoa), kun bisoprololihoito aloitetaan.

On suositeltavaa, että hoitava lääkäri on kokenut kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoitamisessa.

Titrausvaiheen aikana tai sen jälkeen voi esiintyä tilapäistä sydämen vajaatoiminnan pahenemista, hypotensiota tai bradykardiaa.

Annostus

Titrausvaihe

Stabiilin kroonisen sydämen vajaatoiminnan bisoprololihoito edellyttää titrausvaihetta.

Bisoprololihoito tulee aloittaa suurentamalla annosta asteittain seuraavasti:

  • 1,25 mg kerran päivässä 1 viikon ajan; jos hyvin siedetty, uusi annos on
  • 2,5 mg kerran päivässä seuraavan viikon ajan; jos hyvin siedetty, uusi annos on
  • 3,75 mg kerran päivässä seuraavan viikon ajan; jos hyvin siedetty, uusi annos on
  • 5 mg kerran päivässä 4 seuraavan viikon ajan; jos hyvin siedetty, uusi annos on
  • 7,5 mg kerran päivässä 4 seuraavan viikon ajan; jos hyvin siedetty, uusi annos on
  • 10 mg kerran päivässä ylläpitohoitona.

Suositeltu enimmäisannos on 10 mg kerran päivässä.

Vitaalimerkkien (sydämen syke, verenpaine) ja pahenevan sydämen vajaatoiminnan oireiden huolellinen tarkkailu on suositeltavaa titrausvaiheen aikana. Oireita voi ilmetä jo ensimmäisen vuorokauden kuluessa hoidon aloittamisesta.

Hoidon muuttaminen

Jos suositeltu enimmäisannos ei ole hyvin siedetty, voidaan harkita asteittaista annoksen pienentämistä.

Mikäli esiintyy tilapäistä sydämen vajaatoiminnan pahenemista, hypotensiota tai bradykardiaa, on suositeltava harkita uudelleen muun samanaikaisen lääkityksen annostusta. Voi myös olla tarpeen pienentää tilapäisesti bisoprololin annosta tai harkita hoidon lopettamista. Bisoprololihoidon uudelleen aloittamista ja/tai titraamista ylöspäin tulisi harkita aina, kun potilaan tila vakiintuu jälleen.

Jos hoito aiotaan lopettaa, annoksen asteittainen pienentäminen on suositeltavaa, sillä äkillinen käytön lopettaminen voi johtaa potilaan tilan akuuttiin huononemiseen.

Stabiilin kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoito bisoprololilla on yleensä pitkäaikaishoitoa.

Potilaat joilla on heikentynyt munuaisten tai maksan toiminta

Bisoprololin farmakokinetiikasta potilaissa, joilla on krooninen sydämen vajaatoiminta ja huonontunut maksan tai munuaisten toiminta, ei ole tietoa. Annoksen ylöspäin titraamisessa on noudatettava erityistä varovaisuutta näitä potilaita hoidettaessa.

Iäkkäät ihmiset

Annostusta ei yleensä ole tarpeen muuttaa.

Pediatriset potilaat

Bisoprololin käytöstä ei ole pediatrista kokemusta, ja siksi sitä ei voida suositella käytettäväksi pediatrisille potilaille.

Antotapa

Bisoprololitabletit otetaan aamulla aamiaisen yhteydessä. Tabletit niellään nesteen kanssa, eikä niitä saa pureskella.

Vasta-aiheet

Bisoprololia ei saa antaa kroonista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, joilla on:

  • akuutti sydämen vajaatoiminta, tai sydämen vajaatoimintakohtausten aikana dekompensaatio, joka vaatii laskimonsisäistä inotrooppista hoitoa
  • sydänperäinen sokki
  • toisen tai kolmannen asteen eteis-kammiokatkos
  • sairas sinus-oireyhtymä
  • sinus-eteiskatkos
  • oireinen bradykardia
  • oireinen hypotensio
  • vakava keuhkoastma
  • vaikea-asteinen ahtauttava valtimonkovetustauti tai vaikea-asteinen Raynaud'n oireyhtymä
  • hoitamaton feokromosytooma (katso kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • metabolinen asidoosi
  • yliherkkyys bisoprololille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Stabiilin kroonisen sydämen vajaatoiminnan bisoprololihoito on aloitettava erityisellä titrausvaiheella.

Erityisesti potilailla, joilla on iskeeminen sydänsairaus, bisoprololihoitoa ei pidä keskeyttää äkillisesti, ellei ole selvää näyttöä keskeytyksen tarpeellisuudesta, sillä tämä voi johtaa sydänsairauden tilapäiseen pahenemiseen.

Bisoprololihoidon aloittaminen ja lopettaminen edellyttävät säännöllistä seurantaa.

Sydämen vajaatoiminnan hoidosta bisoprololilla ei ole olemassa terapeuttista kokemusta potilailla, joilla on jokin seuraavista sairauksista tai tiloista:

  • insuliinista riippuvainen diabetes (I-tyyppi)
  • vaikeasti heikentynyt munuaisten toiminta
  • vaikeasti heikentynyt maksan toiminta
  • restriktiivinen kardiomyopatia
  • synnynnäinen sydänsairaus
  • hemodynaamisesti merkittävä läppävika
  • sydänperäinen infarkti viimeisten 3 kuukauden aikana.

Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä bisoprololia seuraavien tilojen yhteydessä:

  • bronkospasmi (keuhkoastma, ahtauttavat hengitystiesairaudet)
  • diabetes mellitus, jossa verensokeri vaihtelee paljon; Hypoglykemian oireet saattavat peittyä.
  • tiukka paasto
  • meneillään oleva siedätyshoito. Muiden beetasalpaajien tavoin myös bisoprololi saattaa lisätä sekä herkkyyttä allergeeneille että anafylaktisten reaktioiden voimakkuutta. Adrenaliinihoito ei aina anna odotettua terapeuttista vaikutusta.
  • ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkos
  • Prinzmetalin angina
  • perifeeristen arterioiden okkluusiotauti. Oireiden voimistumista voi tapahtua varsinkin hoidon alkuvaiheessa.
  • yleisanestesia.
    Beetasalpaajat vähentävät rytmihäiriöiden ja sydänlihaksen hapenpuutteen esiintymistä yleisanestesian induktion ja intuboinnin aikana sekä leikkauksen jälkeen. Nykyisten suositusten mukaan beetasalpaajahoitoa ei tarvitse keskeyttää leikkauksen vuoksi. Anestesialääkärin pitää kuitenkin tietää beetasalpaajalääkityksestä mahdollisten interaktioiden varalta, joita voivat olla bradyarytmia, reflektorisen takykardian heikentyminen ja alentunut kyky kompensoida verenhukkaa reflektorisesti. Jos beetasalpaajahoito katsotaan tarpeelliseksi keskeyttää ennen leikkausta, pitää se tehdä annosta asteittain alentamalla siten, että hoito on keskeytetty viimeistään 48 tuntia ennen anestesiaa.

Bisoprololin käyttöä samanaikaisesti verapamiili- tai diltiatseemityypin kalsiuminsalpaajien, luokan I rytmihäiriölääkkeiden tai keskushermostoon vaikuttavien verenpainelääkkeiden kanssa ei yleisesti suositella. Tarkempia tietoja on kohdassa Yhteisvaikutukset.

Vaikka kardioselektiivisillä (beta1) beetasalpaajilla voi olla vähemmän vaikutusta keuhkotoimintaan kuin epäselektiivisillä beetasalpaajilla, niiden käyttöä, kuten muidenkin beetasalpajien käyttöä, tulee välttää potilailla joilla on jokin obstruktiivinen keuhkosairaus, ellei jokin kliinisesti painava syy tätä edellytä. Jos kliininen syy edellyttää Emconcor CHF-valmisteen käyttöä sitä tulee käyttää varoen. Potilaat joilla on obstruktiivinen keuhkosairaus tulee aloittaa bisoprololihoito mahdollisimman pienellä annoksella. Heitä tulee seurata uusien oireiden varalta (esim. hengitysvajaus, rajoittunut fyysinen suorituskyky, yskä).Astman tai muun oireita aiheuttavan ahtauttavan keuhkosairauden yhteydessä keuhkoputkia laajentavaa hoitoa tulee antaa yhtä aikaa bisoprololihoidon kanssa. Yksittäisissä tapauksissa hengitysteiden virtausvastusta saattaa esiintyä astmaattisilla potilailla ja siksi saattaa olla syytä lisätä beeta-2-stimulanttien annostusta.

Beetasalpaajia (esim. bisoprololia) saa määrätä potilaille, joilla on psoriaasi tai joiden suvussa on esiintynyt psoriaasia, vasta hyötyjen ja riskien huolellisen arvioinnin jälkeen.

Bisoprololia saa antaa feokromosytoomapotilaille vasta alfareseptorisalpauksen jälkeen.

Bisoprololihoito voi peittää kilpirauhasen liikatoiminnan oireita.

Yhteisvaikutukset

Seuraavia yhdistelmiä ei suositella

  • Verapamiilityypin ja vähäisemmässä määrin diltiatseemityypin kalsiuminsalpaajat: Negatiivinen vaikutus sydämen supistuvuuteen ja eteis-kammiojohtuvuuteen. Verapamiilin laskimonsisäinen anto beetasalpaajahoitoa saaville potilaille voi johtaa profound-hypotensioon ja eteis-kammiokatkokseen.
  • Luokan I rytmihäiriölääkkeet (kuten kinidiini, disopyramidi, lidokaiini, fenytoiini, flekainidi, propafenoni): Vaikutus eteis-kammiojohtumisaikaan voi voimistua ja negatiivinen inotrooppinen vaikutus lisääntyä.
  • Keskushermostoon vaikuttavat verenpainetta alentavat valmisteet, kuten klonidiini ja muut (esim. metyylidopa, moksonodiini, rilmenidiini): Keskushermostoon vaikuttavien verenpainetta alentavien lääkeaineiden samanaikainen käyttö voi pahentaa sydäninfarktia heikentämällä keskushermoston sympaattista tonusta (sydämen sykkeen hidastuminen ja minuuttitilavuuden pienentyminen, vasodilataatio). Hoidon äkillinen keskeyttäminen, varsinkin juuri ennen bisoprololihoidon keskeyttämistä voi lisätä rebound-hypertension riskiä.

Yhdistelmät joita tulee käyttää varoen

  • Dihydropyridiinityyppiset kalsiuminsalpaajat, kuten felodipiini ja amlodipiini: Samanaikainen käyttö voi lisätä hypotension riskiä. Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on mahdollista, että kammion pumppauskyvyn heikentymisen riski kasvaa.
  • Ryhmän III rytmihäiriölääkkeet (esim. amiodaroni): Vaikutus eteisjohtumiseen saattaa voimistua
  • Paikallisesti annettavat beetasalpaajat (kuten glaukooman hoitoon käytettävät silmätipat) voivat voimistaa bisoprololin systeemisiä vaikutuksia.
  • Parasympatomimeetit: Samanaikainen käyttö voi lisätä eteis-kammiojohtumisaikaa ja bradykardian riskiä.
  • Insuliini ja suun kautta otettavat diabeteslääkkeet: Verensokeria laskevan vaikutuksen voimistuminen. Beeta-adrenoreseptorien salpaus saattaa peittää hypoglykemian oireet.
  • Anestesia-aineet: Reflektorisen takykardian heikentyminen ja verenpaineen riskin suurentuminen (tarkempia tietoja yleisanestesiasta, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Digitalisglykosidit: Sydämen sykkeen hidastuminen, eteis-kammiojohtumisen hidastuminen.
  • Tulehduskipulääkkeet (NSAID): Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää bisoprololin hypotensiivistä vaikutusta.
  • Beetasympatomimeetit (esim. isoprenaliini, dobutamiini): Kun lääkeaineita käytetään samanaikaisesti, molempien lääkeaineiden vaikutuksen väheneminen on mahdollista.
  • Sekä beeta- että alfa-adrenoreseptoreja aktivoivat sympatomimeetit (esim. noradrenaliini, adrenaliini): Näiden lääkeaineiden alfa-adrenoreseptorivälitteinen verisuonia supistava vaikutus voi paljastua käytettäessä lääkeaineita samanaikaisesti bisoprololin kanssa. Tämä voi johtaa verenpaineen nousuun ja pahentaa katkokävelyä. Nämä haittavaikutukset ovat todennäköisempiä ei-selektiivisten beetasalpaajien kanssa.
  • Samanaikainen verenpainelääkkeiden ja muiden lääkkeiden, joilla on verenpainetta alentava vaikutus, anto (esim. trisykliset antidepressantit, barbituraatit, fenotiatsiinit) voivat lisätä hypotension riskiä.

Yhdistelmät, joita tulee käyttää harkiten

  • Meflokiini: lisääntynyt bradykardian riski.
  • Monoamiinioksidaasin estäjät (paitsi MAO B:n estäjät): Beetasalpaajan verenpainetta alentava vaikutus voimistuu, mutta myös hypertensiivinen kriisi on mahdollinen.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Bisoprololilla on farmakologisia vaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia raskauden aikana ja sikiölle/vastasyntyneelle. Beeta-adrenoreseptorisalpaajat heikentävät istukan läpivirtausta, mikä voi aiheuttaa sikiön kasvun hidastumista, sikiön kuoleman, keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen. Haittavaikutuksia voi ilmetä sikiössä tai vastasyntyneessä (hypoglykemia ja bradykardia). Jos beeta-adrenoreseptorisalpaajahoito on välttämätöntä, on suositeltavaa käyttää beeta-1-selektiivisiä salpaajia.

Bisoprololia ei tule käyttää raskauden aikana muutoin kuin selvästi välttämättömissä tapauksissa. Jos bisoprololihoito katsotaan välttämättömäksi, kohdun verenvirtausta ja sikiön kehitystä on seurattava. Jos hoidosta on haittaa raskauden aikana, vaihtoehtoista hoitoa on harkittava. Vastasyntynyttä on seurattava tarkkaan. Hypoglykemian ja bradykardian oireet tulevat yleensä esiin ensimmäisten kolmen elinpäivän aikana.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö lääke äidinmaitoon ja siksi imetystä bisoprololihoidon aikana ei suositella.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Sepelvaltimotautipotilailla tehdyssä tutkimuksessa bisoprololi ei vaikuttanut ajokykyyn. Koska lääkkeen aiheuttamat reaktiot kuitenkin vaihtelevat yksilöllisesti, ajokyky tai koneiden käyttökyky saattavat heiketä. Tämä tulee ottaa huomioon erityisesti hoidon alussa ja lääkitystä muutettaessa sekä alkoholin nauttimisen yhteydessä.

Haittavaikutukset

Alla käytetyt esiintymistiheyttä kuvaavat termit määritellään seuraavasti:

Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100, < 1/10 asti)
Melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100 asti)
Harvinainen (≥ 1/10000, < 1/1000 asti)
Hyvin harvinainen (< 1/10000)

Esiintymistiheys tuntematon (ei voida määritellä olemassa olevasta datasta)

Sydän
Hyvin yleiset: bradykardia.
Yleiset: sydämen vajaatoiminnan paheneminen.
Melko harvinaiset: eteiskammiojohtumisen häiriöt.

Tutkimukset:
Harvinaiset: kohonneet triglyseridiarvot, kohonneet maksaentsyymiarvot (ALAT, ASAT).

Hermosto:
Yleiset: heitehuimaus, päänsärky.
Harvinainen: synkopee.

Silmat:
Harvinaiset: vähentynyt kyynelnesteen eritys (otettava huomioon, jos potilas käyttää piilolaseja).
Hyvin harvinaiset: sidekalvotulehdus.

Kuulo- ja tasapainoelin:
Harvinaiset: kuulohäiriöt.

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina:
Melko harvinaiset: bronkospasmi keuhkoastmaatikolla tai potilailla, joilla on ollut keuhkoahtaumavaivoja.
Harvinaiset: allerginen riniitti.

Ruoansulatuselimistö:
Yleiset: ruoansulatuselimistön vaivait kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ummetus.

Iho ja ihonlainen kudos:
Harvinaiset: yliherkkyysreaktiot (kutina, punoitus, ihottuma).
Hyvin harvinaiset: hiustenlähtö. Beetasalpaajat voivat laukaista psoriaasin tai pahentaa sitä tai aiheuttaa psoriaasityppistä ihottomaa.

Luusto, lihakset ja sidekudos:
Melko harvinaiset: lihasheikkous, kouristukset.

Verisuonisto:
Yleiset: kylmyyden tai tunnottomuuden tunne raajoissa, hypotensio.
Melko harvinaiset: ortostaattinen hypotensio.

Yleisoireet:
Yleiset: voimattomuus, uupumus.

Maksa ja sappi:
Harvinaiset: hepatiitti.

Sukupuolielimet ja rinnat:
Harvinaiset: potenssihäiriöt.

Psyykkiset häiriöt:
Melko harvinaiset: unihäiriöt, masentuneisuus.
Harvinaiset: painajaiset, hallusinaatiot.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Oireet

Yliannostuksen (päivittäinen annos 15 mg 7,5 mg:n sijaan) oireina on raportoitu kolmannen asteen eteis-kammiokatkosta, bradykardiaa ja heitehuimausta.
Tavallisesti yleisimpiä odotettavissa olevia beetasalpaajan yliannostuksen oireita ovat bradykardia, hypotensio, bronkospasmi, akuutti sydäninsuffisienssi ja hypoglykemia. Tähän mennessä hypertensiosta ja/tai sepelvaltimotaudista kärsivillä potilailla on ilmoitettu olleen muutamia bisoprololin yliannostustapauksia (korkeintaan 2000 mg), jotka aiheuttivat bradykardiaa ja/tai hypotensiota; kaikki potilaat toipuivat. Herkkyys yksittäiselle korkealle bisoprololiannokselle vaihtelee suuresti ja sydämen vajaatoimintapotilaat ovat luultavasti erittäin herkkiä. Siksi hoito on aloitettava annosta vähitellen nostamalla, kuten kohdassa Annostus ja antotapa kuvataan.

Hoito

Yliannostustapauksissa bisoprololihoito on lopetettava ja potilaalle on annettava oireenmukaista hoitoa ja tukihoitoa. Käytettävissä olevien vähäisten tietojen perusteella bisoprololi ei juuri poistu dialyysin avulla. Odotettavissa olevien farmakologisten vaikutusten ja muihin beetasalpaajiin liittyvien suositusten perusteella seuraavia yleistoimenpiteitä on harkittava kun kliininen tilanne sitä vaatii.

Bradykardia: Annetaan atropiinia laskimoon. Jos vaste on riittämätön, voidaan varovasti antaa isoprenaliinia tai jotakin muuta ainetta, jolla on positiivisia kronotrooppisia ominaisuuksia. Laskimon kautta sydämeen vietävän sydämentahdistimen asentaminen saattaa joissakin olosuhteissa olla tarpeen.

Hypotensio: Annetaan nesteitä ja vasopressoreita laskimoon. Myös glukagonin annosta laskimoon saattaa olla apua.

(Toisen tai kolmannen asteen) eteis-kammiokatkos: Potilasta seurataan tarkasti ja hänelle voidaan tilanteesta riippuen antaa isoprenaliini-infuusio tai asentaa laskimon kautta sydämentahdistin.

Sydämen vajaatoiminnan akuutti paheneminen: Diureetteja, inotrooppisia aineita, vasodilataattoreita laskimoon.

Bronkospasmi: Annetaan keuhkoputkia laajentavaa hoitoa kuten isoprenaliinia, beeta-2-sympatomimeetteja ja/tai aminofylliiniä.

Hypoglykemia: Annetaan glukoosia laskimoon.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Selektiiviset beetasalpaajat

Vaikutusmekanismi

Bisoprololi on vahvasti beeta-1-selektiivinen adrenergisiä beeta-1-reseptoreita salpaava aine, jolla ei ole sympatomimeettistä ominaisvaikutusta eikä mainittavaa membraaneja stabiloivaa vaikutusta. Sillä on vain vähäinen affiniteetti keuhkoputkien ja verisuonten sileän lihaksen beeta-2-reseptoreihin ja aineenvaihdunnan säätelyn beeta-2-reseptoreihin. Siksi bisoprololin ei yleensä odoteta vaikuttavan hengitysteiden virtausvastukseen eikä beeta-2-välitteisiin metabolisiin vaikutuksiin. Bisoprololin beeta-1-selektiivisyys ulottuu terapeuttisen annosalueen ulkopuolelle.

CIBIS II tutkimuksessa oli mukana 2647 potilasta. 83 % (n=2202) potilaista kuului NYHA III-luokkaan ja 17 % (n=445) NYHA IV -luokkaan. Potilailla oli stabiili oireinen systolinen sydämen vajaatoiminta (ejektiofraktio ≤ 35 %, perustuen kaikukardiografiatutkimukseen). Kokonaiskuolleisuus laski 17,3 %:sta 11,8 %:iin (suhteellinen lasku 34 %).

Havaittiin myös äkkikuolemien määrän lasku (3,6 % vs 6,3 %, suhteellinen lasku 44 %) ja sairaalahoitoa vaativien vajaatoimintakohtausten väheneminen (12 % vs 17,6 %, suhteellinen väheneminen 36 %). Lisäksi voitiin osoittaa merkitsevä potilaiden toimintakyvyn paraneminen NYHA-luokituksen mukaan. Bisoprololihoidon alussa ja titrausvaiheessa esiintyi muutamia bradykardia- (0,53 %), hypotensio- (0,23 %) ja akuutti dekompensaatiotapaus (4,97 %), mutta näiden tapausten lukumäärä ei ollut suurempi kuin plaseboryhmässä (0 %, 0,3 % ja 6,74 %).

Kuolemaan johtaneiden ja toimintakyvyttömyyteen johtaneiden kohtausten määrä oli tutkimusten aikana 20 bisoprololiryhmässä ja 15 plaseboryhmässä.

Kliininen teho ja turvallisuus

CIBIS III -tutkimuksessa tutkittiin 1010 iältään ≥65-vuotiasta potilasta, joilla oli lievä tai kohtalainen krooninen sydämen vajaatoiminta (CHF; NYHA II- tai III-luokka) ja vasemman kammion ejektiofraktio oli ≤35%, ja joita ei oltu aikaisemmin hoidettu ACE:n estäjillä, beetasalpaajilla tai angiotensiinireseptorin salpaajilla. Potilaita hoidettiin aluksi 6 kuukauden ajan joko bisoprololilla tai enalapriililla ja sen jälkeen 6-24 kuukauden ajan bisoprololin ja enalapriilin yhdistelmällä. Bisoprololia ensin saaneiden ryhmässä oli suuntaus kroonisen sydämen vajaatoiminnan pahenemisen suurempaan esiintyvyyteen. Per-protocol -analyysillä ei voitu osoittaa, että bisoprololi olisi aloitushoitona yhtä hyvä kuin enalapriili, vaikka molemmilla sydämen vajaatoiminnan hoidon aloitusstrategioilla esiintyi tutkimuksen lopussa yhtäläinen määrä ensisijaisena päätetapahtumana olleita kuolemantapauksia ja sairaalanhoitojaksoja yhteenlaskettuna (32,4% bisoprololia ensin saaneiden ryhmässä vs. 33.1% enalapriilia ensin saaneiden ryhmässä, per-protocol -populaatio). Tutkimus osoitti, että bisoprololilla voidaan lääkitä myös iäkkäitä sydämen vajaatoimintapotilaita, joiden sairaus on lievä tai kohtalainen.

Bisoprololia käytetään myös verenpaineen ja sepelvaltimotaudin hoidossa.

Kun bisoprololia annetaan lyhytaikaisesti sepelvaltimotautipotilaille, joilla ei ole kroonista sydämen vajaatoimintaa, se vähentää sydämen syketaajuutta ja iskutilavuutta ja siten myös sydämen minuuttitilavuutta ja hapenkulutusta. Pitkäaikaishoidossa aluksi kohonnut perifeerinen vastus vähenee.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta annettuna bisoprololi imeytyy n. 90 %:sti. Biologinen hyötyosuus on noin 90 %.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus on 3,5 l/kg. Plasman proteiineihin on sitoutuneena n. 30 %.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Bisoprololi erittyy elimistöstä kahta tietä. 50 % metaboloituu maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi ja eritetään munuaisten kautta. Loput 50 % eritetään munuaisten kautta muuttumattomana.

Kokonaispuhdistuma on n. 15 l/h. Puoliintumisaika plasmassa on 10-12 tuntia ja vaikutus kestää 24 tuntia, kun lääkettä otetaan kerran päivässä.

Lineaarisuus

Bisoprololin kinetiikka on lineaarinen ja riippumaton potilaan iästä.

Erityisryhmät

Koska bisoprololi eliminoituu samassa määrin sekä munuaisten että maksan kautta, annostusta ei tarvitse säädellä munuaisten tai maksan vajaatoiminnan takia. Bisoprololin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu stabiilia sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joilla olisi maksan tai munuaisten vajaatoiminta.

Potilailla, joilla on krooninen sydämen vajaatoiminta (NYHA III luokka), bisoprololin pitoisuudet plasmassa ovat korkeampia ja puoliintumisaika on pidentynyt verrattuna terveisiin koehenkilöihin. Korkein pitoisuus plasmassa steady state-vaiheessa on 64 ± 21 ng/ml 10 mg:n päiväannoksella ja puoliintumisaika on 17 ± 5 tuntia.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Prekliiniset tutkimustulokset, jotka perustuvat tavallisiin turvallisuusfarmakologisiin kokeisiin, toistuvan annoksen toksisuuskokeisiin, genotoksisuuskokeisiin ja karsinogeenisuuskokeisiin, osoittavat, että bisoprololista ei ole mitään erityistä vaaraa ihmisille. Kuten muutkin beetasalpaajat, bisoprololi aiheutti suurina annoksina raskaudenaikaista- (vähentynyt ravinnonotto ja painon väheneminen) ja alkio/sikiötoksisuutta (resorptioiden määrän lisääntyminen, alentunut syntymäpaino, hidastunut fyysinen kehitys), mutta ei ollut teratogeeninen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tablettiydin: piidioksidi, kolloidinen, vedetön, magnesiumstearaatti, krospovidoni, maissitärkkelys, mikrokiteinen selluloosa, vedetön kalsiumvetyfosfaatti. Kalvopäällyste: Keltainen rautaoksidi (E 172, 5 mg:n), dimetikoni, makrogoli 400, titaanidioksidi (E 171), hypromelloosi.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

Kestoaika PVC/Alu läpipainopakkauksessa: Emconcor CHF 2,5 mg: 3 vuotta. Emconcor CHF 5 mg: 5 vuotta.

Kestoaika Alu/Alu läpipainopakkauksessa: Emconcor CHF 2,5 mg , 5 mg ja 10 mg : 3 vuotta.

Säilytys

Säilytys PVC/Alu läpipainopakkauksessa: Emconcor CHF 2,5 mg: säilytä alle 25 °C. Emconcor CHF 5 mg: säilytä alle 30 °C.

Säilytys Alu/Alu läpipainopakkauksessa: Emconcor CHF 2,5 mg, 5 mg, ja 10 mg: Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

EMCONCOR CHF tabletti, kalvopäällysteinen
2,5 mg (J) 30 fol (2,28 €), 100 fol (6,46 €)
5 mg (J) 30 fol (5,95 €), 100 fol (16,02 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus, jonka pohjakalvo on valmistettu polyvinyylikloridista ja päällys alumiinifoliosta. Läpipainopakkaus, jonka pohja ja päällys ovat alumiinifoliota.

Pakkauskoot: 2,5 mg ja 5 mg 30 ja 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Emconcor CHF 2,5 mg: valkoinen, jakouurteellinen ja sydämenmuotoinen kalvopäällysteinen tabletti.
Emconcor CHF 5 mg: kellertävän valkoinen, jakouurteellinen ja sydämenmuotoinen kalvopäällysteinen tabletti.
Jakouurteelliset tabletit voidaan jakaa kahteen yhtä suureen annokseen.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisohjeita.

Korvattavuus

EMCONCOR CHF tabletti, kalvopäällysteinen
2,5 mg 30 fol, 100 fol
5 mg 30 fol, 100 fol

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205), Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206), Krooniset sydämen rytmihäiriöt (207).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C07AB07

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

21.08.2015

Yhteystiedot

MERCK OY
Keilaranta 6
02150 Espoo

09 867 8700
www.merck.fi