Vertaa PF-selostetta

EMCONCOR tabletti, kalvopäällysteinen 5 mg, 10 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Emconcor 5 mg tabletti sisältää 5 mg bisoprololifumaraattia.

Emconcor 10 mg tabletti sisältää 10 mg bisoprololifumaraattia.

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Hypertonia. Angina pectoris.

Annostus ja antotapa

Aikuiset:Kaikissa käyttöaiheissa annos on 5 mg päivässä ja se voidaan nostaa 10 mg:aan päivässä tarpeen mukaan. Suurin sallittu annos on 20 mg päivässä. Annos sovitetaan yksilöllisesti pulssivasteen ja hoidon onnistumisen mukaan. Emconcor-hoito on yleensä pitkäaikaista. Tabletit otetaan aamupalan kanssa nesteen kera. Tabletteja ei saa pureskella.

Erityisesti iskeemistä sydänsairautta sairastavilta potilailta hoitoa ei pidä keskeyttää äkkinäisesti, vaan annosta vähitellen pienentämällä, esim. 1-2 viikon ajan.

Potilaat joilla on heikentynyt munuaisten tai maksan toiminta: Annosta ei yleensä tarvitse muuttaa maksan tai munuaisten lievässä tai kohtalaisessa vajaatoiminnassa. Vain erittäin vaikeassa kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma < 20 ml/min) tai vaikeassa maksan toimintavajauksessa suurin sallittu bisoprololin vuorokausiannos on 10 mg. Kokemus munuaisdialyysipotilaiden bisoprololihoidosta on vähäistä, mutta syitä annostason muuttamiseen ei ole havaittu.

Vanhemmat potilaat. Annostuksen muuttaminen ei ole yleensä tarpeellista.

Lapset. Lasten bisoprololihoidosta ei ole kokemusta, ja siksi sitä ei voida suositella lapsille.

Vasta-aiheet

Bisoprololihoito on vasta-aiheinen potilaille, joilla on:

  • akuutti sydämen vajaatoiminta tai sydämen vajaatoiminnan pahenemiskohtauksia, jotka vaativat laskimonsisäistä inotrooppista hoitoa
  • sydänperäinen sokki
  • II tai III asteen eteis-kammiokatkos (ilman tahdistinta)
  • sairas sinus -oireyhtymä
  • sinus-eteiskatkos
  • oireinen bradykardia
  • oireinen hypotonia
  • vakava keuhkoastma
  • myöhäisvaiheen ahtauttava valtimonkovetustauti tai vaikea-asteinen Raynaud´n oireyhtymä
  • hoitamaton feokromosytooma (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
  • metabolinen asidoosi
  • yliherkkyys bisoprololille tai tabletin apuaineille (ks. kohta Apuaineet)

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Bisoprololihoitoa ei pidä keskeyttää äkillisesti etenkään iskeemistä sydänsairautta sairastavilta potilailta, ellei ole selvää näyttöä keskeytyksen tarpeellisuudesta sillä se voi johtaa sairauden tilapäiseen pahenemiseen. Lisätietoja kohdassa Annostus ja antotapa.

Bisoprololoa tulee käyttää varoen potilaille, joilla on hypertension tai angina pectoriksen lisäksi sydämen vajaatoiminta.

Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä bisoprololia seuraavien tilojen yhteydessä:

  • diabetes mellitus, jossa verensokeriarvot vaihtelevat paljon; hypoglykemian oireet saattavat peittyä
  • tiukka paasto
  • meneillään oleva siedätyshoito. Muiden beetasalpaajien tavoin myös bisoprololi saattaa lisätä sekä herkkyyttä allergeeneille että anafylaktisten reaktioiden voimakkuutta. Adrenaliinihoito ei aina anna odotettua terapeuttista vaikutusta.
  • ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkos
  • Prinzmetalin angina
  • ahtauttava valtimonkovetustauti (oireiden voimistumista voi tapahtua varsinkin hoidon alkuvaiheessa).

Beetasalpaajat vähentävät rytmihäiriöitä ja sydänlihaksen hapenpuutetta yleisanestesian induktion ja intuboinnin aikana sekä leikkauksen jälkeen. Nykyisten suositusten mukaan beetasalpaajahoitoa ei tarvitse keskeyttää leikkauksen vuoksi. Anestesialääkärin pitää kuitenkin tietää beetasalpaajalääkityksestä mahdollisten interaktio-oireiden varalta. Tällaisia oireita voivat olla bradyarytmia, reflektorisen takykardian heikentyminen ja alentunut kyky kompensoida verenhukkaa reflektorisesti. Jos beetasalpaajahoito katsotaan tarpeelliseksi keskeyttää ennen leikkausta, pitää se tehdä annosta asteittain pienentämällä siten, että hoito on keskeytetty viimeistään 48 tuntia ennen anestesiaa.

Vaikka kardioselektiivisillä (beta1) beetasalpaajajilla voi olla vähemmän vaikutusta keuhkotoimintaan kuin epäselektiivisillä beetasalpaajilla, niiden käyttöä, kuten muidenkin beetasalpajien käyttöä, tulee välttää potilailla joilla on jokin obstruktiivinen keuhkosairaus, ellei jokin kliinisesti painava syy tätä edellytä. Jos kliininen syy edellyttää Emconcor -valmisteen käyttöä sitä tulee käyttää varoen.

Astman tai muun oireita aiheuttavan ahtauttavan keuhkosairauden yhteydessä keuhkoputkia laajentavaa hoitoa tulee antaa yhtä aikaa bisoprololihoidon kanssa. Yksittäisissä tapauksissa hengitysteiden virtausvastus saattaa lisääntyä astmaattisilla potilailla ja siksi saattaa olla syytä lisätä beeta-2-stimulanttien annosta.

Beetasalpaajia (esim. bisoprololia) saa määrätä potilaille, joilla on psoriaasi tai joiden suvussa on esiintynyt psoriaasia, vasta hyötyjen ja riskien huolellisen arvioinnin jälkeen.

Bisoprololia saa antaa feokromosytoomapotilaille vasta alfareseptorisalpauksen jälkeen. Bisoprololihoito voi peittää tyreotoksikoosin oireet.

Yhteisvaikutukset

Seuraavia yhdistelmiä ei suositella

  • Verapamiilityyppiset ja vähäisemmässä määrin diltiatseemityyppiset kalsiuminsalpaajat: Negatiivinen vaikutus sydämen supistuvuuteen ja eteis-kammiojohtumiseen. Suonensisäisesti annettu verapamiili voi aiheuttaa vakavan hypotonian ja eteis-kammiokatkoksen beetasalpaajalla hoidetulle potilaalle.
  • Keskushermostoon vaikuttavat, verenpainetta laskevat valmisteet (esim. klonidiini, metyylidopa, moksonodiini, rilmenidiini): Keskushermostoon vaikuttavien, verenpainetta alentavien lääkeaineiden samanaikainen käyttö voi heikentää keskushermoston sympaattista tonusta, josta voi seurata liiallinen sydämen sykkeen hidastuminen ja minuuttitilavuuden pienentyminen sekä vasodilataatio. Tällaisen lääkehoidon äkillinen keskeyttäminen, varsinkin juuri ennen bisoprololihoidon keskeyttämistä, voi lisätä rebound-hypertension riskiä.

Yhdistelmät, joita tulee käytettää varoen

  • Dihydropyridiinityyppiset kalsiuminsalpaajat (esim. felodipiini ja amlodipiini): Samanaikainen käyttö voi lisätä hypotension riskiä. Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla kammion pumppauskyky voi heiketä entisestään.
  • Luokan I rytmihäiriölääkkeet (kuten kinidiini, disopyramidi, lidokaiini, fenytoiini; flekainidi, propafenoni): Vaikutus eteis-kammiojohtumisaikaan voi voimistua ja negatiivinen inotrooppinen vaikutus lisääntyä.
  • Luokan III rytmihäiriölääkkeet (esim. amiodaroni): Vaikutus eteis-kammiojohtumisaikaan saattaa voimistua.
  • Parasympatomimeetit: Eteis-kammiojohtumisaika saattaa pidentyä ja riski bradykardialle kasvaa.
  • Paikallisesti annettavat beetasalpaajat (kuten glaukooman hoitoon käytettävät silmätipat) voivat voimistaa bisoprololin systeemisiä vaikutuksia.
  • Insuliini ja suun kautta otettavat diabeteslääkkeet: Yhteiskäyttö voi voimistaa verensokeria laskevaa vaikutusta. Beeta-adrenoreseptorien salpaus saattaa peittää hypoglykemian oireet.
  • Anesteetit: Reflektorisen takykardian heikkeneminen ja hypotensioriskin suureneminen (tarkemmat tiedot yleisanestesiasta, ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Digitalisglykosidit: Eteis-kammiojohtumisajan piteneminen ja sitä kautta sydämen sykkeen hidastuminen.
  • Tulehduskipulääkkeet (NSAID): Tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää bisoprololin verenpainetta laskevaa vaikutusta.
  • Beetasympatomimeetit (esim. isoprenaliini, dobutamiini): Samanaikainen käyttö bisoprololin kanssa voi vähentää molempien lääkkeiden vaikutusta.
  • Sekä beeta- että alfa-adrenoreseptoreja aktivoivat sympatomimeetit (esim. noradrenaliini, adrenaliini): Näiden lääkeaineiden alfa-adrenoreseptorivälitteinen verisuonia supistava vaikutus voi paljastua käytettäessä lääkeaineita samanaikaisesti bisoprololin kanssa. Tämä voi johtaa verenpaineen nousuun ja pahentaa katkokävelyä. Nämä yhteisvaikutukset ovat todennäköisempiä ei-selektiivisten beetasalpaajien käytön yhteydessä.
  • Muiden verenpainelääkkeiden sekä muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden (esim. trisykliset masennuslääkkeet, barbituraatit, fentiatsiinit) samanaikainen käyttö voi lisätä hypotension riskiä.

Yhdistelmät, joita tulee käyttää harkiten

  • Meflokiini: Lisääntynyt bradykardian riski.
  • Monoamiinioksidaasin estäjät (paitsi MAO B:n estäjät): Beetasalpaajan verenpainetta alentava vaikutus voimistuu, mutta myös hypertensiivinen kriisi on mahdollinen.

Raskaus ja imetys

Raskaus. Bisoprololilla on farmakologisia vaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia raskauden aikana ja/tai sikiölle/vastasyntyneelle. Beeta-adrenoreseptorisalpaajat heikentävät istukan läpivirtausta, mikä voi aiheuttaa sikiön kasvun hidastumista, sikiön kuoleman, keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen. Haittavaikutuksia voi ilmetä sikiössä tai vastasyntyneessä (esim. hypoglykemia ja bradykardia). Jos beeta-adrenoreseptorisalpaajahoito on välttämätöntä, on suositeltavaa käyttää beeta-1-selektiivisiä salpaajia.

Emconcorin käyttäminen raskauden aikana muutoin kuin selvästi välttämättömissä tapauksissa ei ole suositeltavaa. Jos bisoprololihoito katsotaan välttämättömäksi, kohdun verenvirtausta ja sikiön kehitystä on seurattava. Jos hoidosta on haittaa raskaudelle tai sikiölle, on vaihtoehtoista hoitoa harkittava. Vastasyntynyttä on seurattava tarkkaan. Hypoglykemian ja bradykardian oireet tulevat yleensä esiin ensimmäisten kolmen elinpäivän aikana.

Imetys. Ei tiedetä, erittyykö lääke äidinmaitoon ja siksi imetystä ei suositella Emconcor-hoidon aikana.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Sepelvaltimotautipotilailla tehdyssä tutkimuksessa bisoprololi ei vaikuttanut ajokykyyn. Koska lääkkeen aiheuttamat reaktiot kuitenkin vaihtelevat yksilöllisesti, ajokyky tai kyky käyttää koneita saattavat heiketä. Tämä on huomioitava erityisesti hoidon alussa ja lääkitystä muutettaessa sekä alkoholin nauttimisen yhteydessä.

Haittavaikutukset

Alla luetellut haitalliset reaktiot on luokiteltu seuraavalla tavalla esiintymistiheyden mukaisesti:

Yleinen≥1/100 - <1/10
Melko harvinainen≥1/1 000 - <1/100
Harvinainen≥1/10 000 - <1/1 000
Hyvin harvinainen<1/10 000

Elin-järjestelmäYleinenMelko harvinainenHarvinainenHyvin harvinainen
TutkimuksetSuurentuneet triglyseriniarvot, maksaentsyymi-arvojen (ASAT, ALAT) kohoaminen
SydänBradykardia, eteis-kammio-johtumishäiriöt, sydämen vajaatoiminnan paheneminen
HermostoHeitehuimaus*, päänsärky*Synkopee
SilmätVähentynyt kyynelnesteen eritys (otettava huomioon, jos potilas käyttää piilolaseja)Sidekalvo-tulehdus
Kuulo- ja tasapainoelinKuulohäiriöt
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsinaBronkospasmi keuhkoastmaa-tikoilla tai potilailla, joilla on ollut keuhkoahtauma-vaivojaAllerginen riniitti
Ruoansulatus-elimistöRuoansulatus-elimistön vaivat, kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli ja ummetus
Iho ja ihon-alainen kudosYliherkkyys-reaktiot (kutina, punoitus, ihottuma)Beetasalpaajat voivat laukaista psoriaasin tai pahentaa sitä tai aiheuttaa psoriaasi-tyyppistä ihottumaa, hiustenlähtö
Luusto, lihakset ja sidekudosLihasheikkous, lihaskouristukset
VerisuonistoKylmyyden tunne tai tunnottomuus raajoissaOrtostaattinen hypotensio
YleisoireetUupumus*Voimattomuus
Maksa ja sappiHepatiitti
Sukupuolielimet ja rinnatPotenssihäiriöt
Psyykkiset häiriötUnihäiriöt, masentuneisuusPainajaiset, hallusinaatiot

* Näitä oireita esiintyy erityisesti hoidon alussa. Yleensä ne ovat lieviä ja häviävät usein 1-2 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta: www.fimea.fi.

Yliannostus

Yleisimpiä odotettavissa olevia beetasalpaajan yliannostuksen merkkejä ovat bradykardia, hypotensio, bronkospasmi, akuutti sydäninsuffisienssi ja hypoglykemia. Tähän mennessä hypertensiosta ja/tai sepelvaltimotaudista kärsivillä potilailla on ilmoitettu olleen muutamia bisoprololin yliannostustapauksia, jotka aiheuttivat bradykardiaa ja/tai hypotensiota; kaikki potilaat toipuivat. Herkkyys yksittäiselle korkealle bisoprololiannokselle vaihtelee suuresti ja potilaat, joilla on sydämen vajaatoiminta ovat todennäköisesti erittäin herkkiä.

Yleisohjeena voidaan sanoa, että yliannostustapauksissa bisoprololihoito on lopetettava ja potilaalle on annettava oireenmukaista hoitoa ja tukihoitoa. Käytettävissä olevien vähäisten tietojen perusteella bisoprololi ei juuri poistu dialyysin avulla. Odotettavissa olevien farmakologisten vaikutusten ja muihin beetasalpaajiin liittyvien suositusten perusteella seuraavia yleistoimenpiteitä on harkittava, kun kliininen tilanne sitä vaatii.

Bradykardia: Annetaan atropiinia laskimoon. Jos vaste on riittämätön, voidaan varovasti antaa isoprenaliinia tai jotakin muuta ainetta, jolla on positiivisia kronotrooppisia ominaisuuksia. Laskimon kautta sydämeen vietävän sydämentahdistimen asentaminen saattaa joissakin olosuhteissa olla tarpeen.

Hypotensio: Annetaan nesteitä ja vasopressoreita laskimoon. Myös glukagonin annosta laskimoon saattaa olla apua.

(Toisen tai kolmannen asteen) eteis-kammiokatkos: Potilasta seurataan tarkasti ja hänelle voidaan tilanteesta riippuen antaa isoprenaliini-infuusio tai asentaa laskimon kautta sydämentahdistin.

Sydämen vajaatoiminnan akuutti paheneminen: Diureetteja, inotrooppisia aineita, vasodilataattoreita laskimoon.

Bronkospasmi: Annetaan keuhkoputkia laajentavaa hoitoa kuten isoprenaliinia, beeta-2-sympatomimeetteja ja/tai aminofylliiniä.

Hypoglykemia: Annetaan glukoosia laskimoon.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Selektiiviset beetasalpaajat.

Bisoprololi on vahvasti beeta-1-selektiivinen adrenergisiä beeta-1-reseptoreita salpaava aine, jolla ei ole sympatomimeettistä ominaisvaikutusta eikä mainittavaa membraaneja stabiloivaa vaikutusta. Sillä on vain vähäinen affiniteetti keuhkoputkien ja verisuonten sileän lihaksen beeta-2-reseptoreihin ja vain vähäinen affiniteetti aineenvaihdunnan säätelyn beeta-2-reseptoreihin. Siksi bisoprololin ei yleensä odoteta vaikuttavan hengitysteiden virtausvastukseen eikä beeta-2-välitteisiin metabolisiin vaikutuksiin. Bisoprololin beeta-1-selektiivisyys ulottuu terapeuttisen annosalueen ulkopuolelle.

Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että 10 mg:n päivittäinen bisoprololiannos on verrattavissa 100 mg:n atenololiannokseen, 100 mg:n metoprololiannokseen tai 160 mg:n propranololiannokseen.

Bisoprololilla ei ole todettu olevan negatiivista inotrooppista vaikutusta. Bisoprololin maksimaalinen teho saavutetaan 3-4 tunnin kuluttua suun kautta otetusta annoksesta. Koska bisoprololin puoliintumisaika on 10-12 tuntia, sen vaikutus on 24 tuntia kun lääkettä otetaan kerran päivässä.

Bisoprololin maksimaalinen verenpainetta alentava vaikutus saavutetaan yleensä kahdessa viikossa.

Kun bisoprololia annetaan lyhytaikaisesti sepelvaltimotautipotilaille, joilla ei ole kroonista sydämen vajaatoimintaa, se vähentää sydämen syketaajuutta ja iskutilavuutta ja siten myös sydämen minuuttitilavuutta ja hapenkulutusta. Pitkäaikaishoidossa aluksi kohonnut perifeerinen vastus vähenee. Plasman reniiniaktiivisuuden lasku saattaa olla eräs beetasalpaajien vaikutusmekanismi verenpaineen laskemiseen muiden mekanismien ohella. Salpaamalla sydämen beetareseptoreita bisoprololi alentaa sympatoadrenergista aktiivisuutta. Tämä aiheuttaa sykkeen alenemista ja vähentää supistuvuutta, ja siten sydänlihaksen hapenkulutusta, jotka ovat toivottuja vaikutuksia rasitusrintakivun hoidossa.

Farmakokinetiikka

Suun kautta annettuna bisoprololista imeytyy yli 90 % ja ensikierron metabolia on hyvin pieni. Biologinen hyötyosuus on noin 90 %.

Plasman proteiineihin on sitoutuneena n. 30 %. Jakautumistilavuus on 3,5 l/kg. Kokonaispuhdistuma on n. 15 l/h. Puoliintumisaika plasmassa on 10-12 tuntia ja vaikutus kestää 24 tuntia kun lääkettä otetaan kerran päivässä.

Bisoprololi erittyy elimistöstä kahta tietä. 50 % metaboloituu maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi ja eritetään munuaisten kautta. Loput 50 % eritetään munuaisten kautta muuttumattomana. Koska bisoprololi eliminoituu samassa määrin sekä munuaisten että maksan kautta, annostusta ei tarvitse säädellä lievän tai kohtalaisen munuaisten tai maksan vajaatoiminnan takia.

Bisoprololin kinetiikka on lineaarinen ja riippumaton potilaan iästä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologiaa, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta/mutageenisuutta tai karsinogeenisyyttä koskevien prekliinisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Kuten muutkin beetasalpaajat, bisoprololi aiheutti suurina annoksina raskaudenaikaista toksisuutta (vähentynyt ravinnonotto ja painon nousun hidastuminen) ja alkio/sikiötoksisuutta (resorptioiden määrän lisääntyminen, alentunut syntymäpaino, hidastunut fyysinen kehitys), mutta ei ollut teratogeeninen. Lisääntymistoksisuuskokeissa bisoprololilla ei ollut vaikutusta hedelmällisyyteen tai lisääntymistoimintoihin.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tablettiydin: kolloidinen vedetön piidioksidi, magnesiumstearaatti, krospovidoni, mikrokiteinen selluloosa, maissitärkkelys, vedetön kalsiumvetyfosfaatti. Kalvopäällyste: dimetikoni, makrogoli 400, titaanidioksidi (E 171), hypromelloosi, keltainen rautaoksidi (E 172). Emconcor 10 mg sisältää myös punaista rautaoksidia (E 172).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

5 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

EMCONCOR tabletti, kalvopäällysteinen
5 mg (J) 30 fol (5,95 €), 100 fol (16,02 €)
10 mg (J) 30 fol (8,22 €), 100 fol (27,54 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus, jonka pohjakalvo on valmistettu polyvinyylikloridista (PVC) ja päällys alumiinifoliosta.
Pakkauskoot 30 ja 100 tablettia.

Valmisteen kuvaus:

Emconcor 5 mg tabl.: sydämenmuotoinen, kellertävän valkoinen, jakouurteinen, kalvopäällysteinen tabletti.
Emconcor 10 mg tabl.: sydämenmuotoinen, heikosti oranssi - vaaleanoranssi, jakouurteinen, kalvopäällysteinen tabletti.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Korvattavuus

EMCONCOR tabletti, kalvopäällysteinen
5 mg 30 fol, 100 fol
10 mg 30 fol, 100 fol

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205), Krooninen sepelvaltimotauti ja krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvä rasva-aineenvaihdunnan häiriö (206), Krooniset sydämen rytmihäiriöt (207).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C07AB07

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

06.11.2014

Yhteystiedot

MERCK OY
Keilaranta 6
02150 Espoo

09 867 8700
www.merck.fi