Vertaa PF-selostetta

CHIROCAINE infuusioneste, liuos 0,625 mg/ml, 1,25 mg/ml, injektioneste, liuos/infuusiokonsentraatti, liuosta varten 2,5 mg/ml, 5 mg/ml, 7,5 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Chirocaine 0,625 mg/ml infuusioneste, liuos,
Chirocaine 1,25 mg/ml infuusioneste, liuos:

1 ml sisältää levobupivakaiinihydrokloridia vastaten joko 0,625 mg tai 1,25 mg levobupivakaiinia

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 3,6 mg/ml natriumia pussia kohden.

Chirocaine 2,5 mg/ml injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten,
Chirocaine 5 mg/ml injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten,
Chirocaine 7,5 mg/ml injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten:


1 ml sisältää levobupivakaiinihydrokloridia vastaten joko 2,5 mg, 5 mg tai 7,5 mg levobupivakaiinia. Yhdessä ampullissa on joko 25 mg, 50 mg tai 75 mg levobupivakaiinia 10 ml:ssa.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 3,6 mg/ml natriumia ampullia kohden.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Infuusioneste, liuos.

Injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Chirocaine infuusioneste, liuos:

Aikuiset

Kivun hoito

Jatkuva epiduraali-infuusio postoperatiivisen kivun ja synnytyskivun lievitykseen.

Chirocaine injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten:

Aikuiset

Leikkausanestesia

  • Suuret leikkaukset, esim. epiduraalipuudutus (2,5 mg/ml ja 5 mg/ml: mukaan lukien keisarileikkaus), intratekaalinen puudutus, perifeerinen johtopuudutus.
  • Pienet leikkaukset, esim. paikallinen infiltraatio, peribulbaaripuudutus silmäkirurgiassa.

Kivunlievitys

  • Jatkuva epiduraali-infuusio, yhden tai useamman epiduraalisen boluksen antaminen kivunlievitystarkoituksessa, etenkin leikkauksenjälkeisiin kipuihin tai synnytyskipuihin.

Pediatriset potilaat

Analgesia (ilioingvinaalinen/iliohypogastrinen salpaus).

Tietoja ei ole saatavilla alle 6 kuukauden ikäisiltä pediatrisilta potilailta.

Annostus ja antotapa

Levobupivakaiini on tarkoitettu ainoastaan tarvittavan koulutuksen ja kokemuksen omaavien lääkäreiden käyttöön tai heidän valvonnassaan tapahtuvaan käyttöön.

Chirocaine-infuusioneste, liuos:

Chirocaine-infuusioneste on tarkoitettu vain epiduraaliseen antoon. Valmistetta ei saa antaa laskimoon.

Puudutustyyppi

Pitoisuus
mg/ml

Infuusionopeus/tunti

ml

mg

Jatkuva infuusio:
Postoperatiivinen kipu

0,625
1,25

20-30
10-15

12,5-18,75
12,5-18,75

Lumbaalinen epiduraalipuudutus (synnytyskivut)

0,625
1,25

8-20
4-10

5-12,5
5-12,5

Ennen infuusiota suositellaan huolellista aspiraatiota intravaskulaarisen injisoinnin välttämiseksi.
Jos myrkytysoireita esiintyy, on infuusio keskeytettävä välittömästi.

Yhtäjaksoisesta yli 24 tunnin levobupivakaiinihoidosta on saatavilla rajallisesti turvallisuustietoa. Vakavien neurologisten komplikaatioiden riskin minimoimiseksi, potilasta ja levobupivakaiinin annon kestoa tulee seurata (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Enimmäisannos

Enimmäisannos tulee määrittää arvioimalla potilaan koko ja fyysinen kunto.
Suurin suositeltu annos 24 tunnin aikana on 400 mg.

Postoperatiivisen kivun hoidossa annos ei saa olla yli 18,75 mg/h, eikä kokonaisannos 24 tunnin aikana saa olla yli 400 mg. Hoidettaessa synnytyskipuja epiduraali-infuusiolla annos ei saa olla yli 12,5 mg/h.

Pediatriset potilaat

Levobupivakaiinin turvallisuutta ja tehoa lasten kivunlievityksessä ei ole osoitettu.

Erityisryhmät

Huonokuntoisille, vanhuksille tai akuutisti sairaille potilaille tulisi antaa pienempiä levobupivakaiiniannoksia fyysisen kunnon perusteella.

Postoperatiivisen kivun hoidossa on otettava huomioon leikkauksen aikana annettu annos.

Maksan vajaatoimintapotilaista ei ole relevantteja tietoja (ks. kohdat Varoitukset ja käytöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Chirocaine injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten:

Alla olevassa taulukossa on annostusohjeet yleisimmin käytetyissä puudutuksissa.
Analgesiaan (esim. epiduraalipuudutuksen antaminen kiputilojen hoidossa) suositellaan pienempää pitoisuutta ja annosta. Jos tarvitaan syvempää tai pitkäaikaisempaa anestesiaa syvän motorisen salpauksen yhteydessä (esim. epiduraalianestesiassa tai peribulbaaripuudutuksessa) voidaan käyttää suurempia pitoisuuksia. Ennen injektiota ja sen aikana suositellaan huolellista aspiraatiota, jotta vältettäisiin intravaskulaarinen injektio.

Yhtäjaksoisesta yli 24 tunnin levobupivakaiinihoidosta on saatavilla rajallisesti turvallisuustietoa. Vakavien neurologisten komplikaatioiden riskin minimoimiseksi, potilasta ja levobupivakaiinin annon kestoa tulee seurata (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Aspirointi tulisi toistaa ennen bolusannoksen antamista ja sen aikana, ja annos tulisi injisoida hitaasti tai vähitellen suurennettavina annoksina nopeudella 7,5-30 mg/min samalla kun potilaan vitaalitoimintoja tarkkaillaan ja ylläpidetään puhekontaktia.

Jos myrkytysoireita esiintyy, on injektio keskeytettävä välittömästi.

Enimmäisannos

Enimmäisannos tulee määrittää arvioimalla potilaan koko ja fyysinen kunto yhdessä lääkeaineen pitoisuuden, antoalueen ja antoreitin kanssa. Yksilöllisiä eroja on havaittu salpauksen käynnistymisessä ja kestossa. Kokemukset kliinisistä tutkimuksista osoittavat, että epiduraaliannostelussa saavutetaan riittävä sensorinen salpaus leikkausta varten 10-15 minuutin sisällä annon aloittamisesta. Palautuminen vaihtelee 6 tunnista 9 tuntiin.

Suurin suositeltu kerta-annos on 150 mg. Jos pitkäkestoiseen toimenpiteeseen tarvitaan pitkäaikaista motorista tai sensorista salpausta, voivat lisäannokset olla tarpeen. Suurin suositeltu annos 24 tunnin aikana on 400 mg. Postoperatiivisen kivun hoidossa annos ei saa olla yli 18,75 mg/h.

Obstetrinen kirurgia

Keisarileikkauksissa ei tulisi käyttää suurempia pitoisuuksia kuin 5 mg/ml (ks. kohta Vasta-aiheet). Suurin suositeltu annos on 150 mg.

Hoidettaessa synnytyskipuja epiduraali-infuusiolla annos ei saa olla yli 12,5 mg/h.

Pediatriset potilaat

Lapsilla suurin suositeltu annos kivunlievityksessä (ilioingvinaalinen/iliohypogastrinen salpaus) on 1,25 mg/kg/puoli.
Enimmäisannos tulee säätää potilaan/lapsen koon, ruumiinrakenteen ja fyysisen kunnon mukaan.

Levobupivakaiinin turvallisuutta ja tehoa muissa käyttöaiheissa lapsilla ei ole osoitettu.

Erityisryhmät

Huonokuntoisille, vanhuksille tai akuutisti sairaille potilaille tulisi antaa pienempiä levobupivakaiiniannoksia fyysisen kunnon perusteella.

Postoperatiivisen kivun hoidossa on otettava huomioon leikkauksen aikana annettu annos.

Maksan vajaatoimintapotilaista ei ole relevantteja tietoja (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Annostustaulukko

 

Pitoisuus mg/ml1

Annos

Motorinen salpaus

Leikkausanestesia

Epiduraali (hidas) bolus2 leikkauksessa
– Aikuisilla

5,0 – 7,5

10 – 20 ml (50 – 150 mg)

Kohtalainen tai täydellinen

Epiduraali – hidas injektio3 keisarileikkauksessa

5,0

15 – 30 ml (75 – 150 mg)

Kohtalainen tai täydellinen

Intratekaalinen anto

5,0

3 ml (15 mg)

Kohtalainen tai täydellinen

Perifeerinen hermosalpaus

2,5 – 5,0

1 – 40 ml (2,5 – 150 mg max)

Kohtalainen tai täydellinen

Ilioingvinaalinen/ iliohypogastrinen salpaus

– Alle 12-vuotiailla lapsilla4

2,5

0,5 ml/kg/puoli (1,25 mg/kg/puoli)

Ei sovellettavissa

5,0

0,25 ml/kg/puoli (1,25 mg/kg/puoli)

Silmäkirurgia (peribulbaarinen salpaus)

7,5

5 – 15 ml (37,5 – 112,5 mg)

Kohtalainen tai täydellinen

Paikallinen infiltraatio
– Aikuiset

2,5

1 – 60 ml (2,5 – 150 mg max)

Ei sovellettavissa

Kivunlievitys5

Synnytysanalgesia (epiduraalibolus6)

2,5

6 – 10 ml (15 – 25 mg)

Vähäinen tai kohtalainen

Synnytysanalgesia
(epiduraali-infuusio)

1,257

4 – 10 ml/h
(5 – 12,5 mg/h)

Vähäinen tai kohtalainen

Postoperatiivinen kipu

1,257

10 – 15 ml/h
(12,5 – 18,75 mg/h)

Vähäinen tai kohtalainen

2,5

5 – 7,5 ml/h
(12,5 – 18,75 mg/h)

Vähäinen tai kohtalainen

1Levobupivakaiini injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten on saatavilla 2,5, 5,0 ja 7,5 mg/ml liuoksina.
2Annetaan 5 minuutin kuluessa (katso myös teksti).
3Annetaan 15-20 minuutin kuluessa.
4 Tietoja ei ole saatavilla alle 6 kuukauden ikäisiltä pediatrisilta potilailta.
5Tapauksissa, joissa levobupivakaiini annetaan yhdessä muiden lääkeaineiden kuten opioidien kanssa kivunlievitystarkoituksessa, levobupivakaiiniannosta tulee pienentää ja pienemmän pitoisuuden (esim. 1,25 mg/ml) käyttöä suositellaan.
6 Kahden perättäiseninjektion välissä tulisi pitää vähintään 15 minuutin tauko.
7Laimennusohjeet, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

Regionaaliseen anestesiaan liittyvät yleiset vasta-aiheet tulee ottaa huomioon riippumatta siitä, mitä paikallispuudutetta käytetään.

Levobupivakaiiniliuoksia ei tule antaa potilaille, joiden tiedetään olevan yliherkkiä vaikuttavalle aineelle, amidityyppisille paikallispuudutteille tai jollekin kohdassa Apuaineet luetelluille apuaineelle (ks. kohta Haittavaikutukset).

Levobupivakaiiniliuoksia ei tule käyttää regionaaliseen laskimopuudutukseen (Bierin puudutus).

Levobupivakaiiniliuoksia ei tule antaa potilaille, joilla on vaikea hypotensio kuten kardiogeeninen tai hypovoleeminen sokki.

Levobupivakaiiniliuoksia ei saa käyttää paraservikaalipuudutukseen synnytyksen yhteydessä (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Lisäksi:

Injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten:

Bupivakaiinilla saatujen kokemusten perusteella 7,5 mg/ml liuosta ei saa käyttää synnytyksissä, koska kardiotoksisten vaikutusten riski on suurempi (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Levobupivakaiinilla tehtävä paikallispuudutus ja regionaalinen anestesia on aina tehtävä hyvin varustetuissa tiloissa. Valmisteen saa antaa vain asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö, jolla on kokemusta tarvittavasta anestesiatekniikasta, ja joka kykenee diagnosoimaan ja hoitamaan mahdolliset haittavaikutukset.

Levobupivakaiini voi aiheuttaa äkillisiä allergisia reaktioita, kardiovaskulaarisia vaikutuksia ja neurologisia vaurioita (ks. kohta Haittavaikutukset).

Markkinoilletulon jälkeen on raportoitu kondrolyysiä potilailla, joille paikallispuudutteita on annettu leikkauksen jälleen yhtäjaksoisena infuusiona intra-artikulaarisesti. Suurin osa raportoiduista kondrolyysitapauksista on ilmennyt olkanivelessä. Syy-yhteyttä ei ole pystytty osoittamaan, koska kondrolyysin syntyyn vaikuttavia tekijöitä on monia ja tieteellinen aineisto niiden vaikutusmekanismista on epäjohdonmukainen. Yhtäjaksoinen intra-artikulaarinen infuusio ei ole levobupivakaiinin hyväksytty käyttöaihe.

Paikallispuudutteiden antaminen keskushermostoon intratekaalisesti tai epiduraalisesti voi pahentaa taudin statusta potilailla, joilla on jokin keskushermoston sairaus. Siksi kliininen harkinta on tarpeen ennen epiduraalipuudutuksen tai intratekaalisen anestesian antamista näille potilaille.

Epiduraalipuudutus

Levobupivakaiinin epiduraalisen annon aikana konsentraattiliuos (0,5–0,75 %) tulee antaa 3–5 ml:n inkrementaalisina annoksina siten, että annosväli on riittävän pitkä tahattoman intravaskulaarisen tai intratekaalisen injektion toksisten merkkien havaitsemiseksi. Paikallispuudutteiden, myös levobupivakaiinin, käytön yhteydessä on ilmoitettu vaikeaa bradykardiaa, hypotensiota ja hengityksen heikkenemistä sekä näiden yhteydessä sydänpysähdyksiä (jotka ovat joskus johtaneet kuolemaan). Jos annettava annos on suuri (esim. epiduraalipuudutuksen yhteydessä), suositellaan testiannosta, joka sisältää 3–5 ml lidokaiinia adrenaliinin kanssa. Tahaton intravaskulaarinen injektio voidaan tällöin tunnistaa tilapäisestä syketiheyden noususta ja tahaton intratekaalinen injektio spinaalisalpauksen merkeistä. Myös ruiskuaspiraatio tulee tehdä ennen jokaista lisäinjektiota ja niiden aikana käytettäessä jatkuvaa (ajoittaista) katetritekniikkaa. Intravaskulaarisen injektion mahdollisuus on olemassa vaikka ruiskuun ei tulisikaan verta. Epiduraalipuudutuksen yhteydessä suositellaan testiannoksen antamista ja sen vaikutusten seuraamista ennen varsinaisen annoksen antamista.

Millä tahansa paikallispuudutteella aikaansaatu epiduraalipuudutus saattaa aiheuttaa hypotensiota ja bradykardiaa. Kaikilla potilailla tulee olla laskimoyhteys valmiina. On varmistettava, että asianmukaiset nesteet, vasopressorit, anesteetit, joilla on antikonvulsatiivisia vaikutuksia, lihasrelaksantit ja atropiini, elvytyslaitteisto ja asiantuntemus ovat käytettävissä (ks. kohta Yliannostus).

Epiduraalianalgesia

Markkinoilletulon jälkeen on raportoitu cauda equina -oireyhtymä ja neurotoksisuutta indikoivia tapahtumia (ks. kohta Haittavaikutukset), jotka liittyvät ajallisesti levobupivakaiinin 24 tuntia tai sitä pidempään kestäneeseen epiduraalianalgesiaan. Nämä tapahtumat olivat vakavampia ja eräissä tapauksissa jättivät pysyviä seurauksia, kun levobupivakaiinia annettiin yli 24 tuntia. Siksi yhtäjaksoista yli 24 tunnin levobupivakaiini-infuusiota tulee harkita tarkoin ja käyttää vain, kun hyöty potilaalle on suurempi kuin riski.
On välttämätöntä, että aspiraatio verestä tai aivo-selkäydinnesteestä (tarvittaessa) tehdään ennen minkään paikallispuudutteen pistämistä, sekä ennen ensimmäistä annosta että ennen kaikkia seuraavia annoksia, suonensisäisen tai intratekaalisen injektion välttämiseksi. Negatiivinen aspiraatio ei kuitenkaan sulje pois suonensisäisen tai intratekaalisen injektion mahdollisuutta. Levobupivakaiinia tulee käyttää varoen potilailla, jotka saavat muita paikallispuudutteita tai vaikuttavia aineita, jotka muistuttavat rakenteeltaan amidityyppisiä paikallispuudutteita, koska näiden lääkkeiden toksiset vaikutukset ovat additiivisia.

Erityisryhmät

Huonokuntoiset, vanhukset ja akuutisti sairaat potilaat: levobupivakaiinia tulee käyttää varoen huonokuntoisilla, vanhuksilla ja akuutisti sairailla potilailla (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta: koska levobupivakaiini metaboloituu maksassa, sitä tulisi käyttää varoen potilailla, joilla on maksasairaus tai heikentynyt maksan verenkierto (esim. alkoholistit tai henkilöt, joilla on maksakirroosi) (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Tämä lääkevalmiste sisältää 3,6 mg/ml natriumia pussin tai ampullin sisältämässä liuoksessa, mikä tulee ottaa huomioon natriumdieettiä noudattavien potilaiden kohdalla.

Lisäksi:

Chirocaine injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten:

Levobupivakaiinia tulee käyttää varoen regionaalisessa anestesiassa potilailla, joilla on kardiovaskulaaritoimintojen häiriö (esim. vakava sydämen rytmihäiriö).

Voimakas regionaalinen hermosalpaus

Potilaalle tulee antaa nestettä laskimoon kestokatetrin kautta laskimoreitin toimivuuden varmistamiseksi. Pienintä paikallispuuduteannosta, jolla saavutetaan tehokas anestesia, tulee käyttää plasman suurten lääkeainepitoisuuksien ja vakavien haittavaikutusten välttämiseksi. Suurten paikallispuudutemäärien nopeaa injisointia tulee välttää ja fraktionaalisia (inkrementaalisia) annoksia tulee käyttää mikäli se on mahdollista.

Käyttö pään ja kaulan alueella

Pään ja kaulan alueelle injisoidut pienet paikallispuudutemäärät (mukaan lukien retrobulbaarinen salpaus, dentaalinen salpaus ja tähtihermosolmun salpaus) voivat aiheuttaa samankaltaisia haittavaikutuksia kuin suurten annosten tahattoman intravaskulaarisen injisoinnin yhteydessä havaittu systeeminen toksisuus. Injektiotoimenpiteissä on noudatettava äärimmäistä huolellisuutta. Haittavaikutukset saattavat johtua paikallispuudutteen injisoinnista valtimoon, jolloin lääkeaine virtaa retrogradisesti aivoverenkiertoon. Vaikutukset saattavat johtua myös näköhermoa suojaavan kovakalvon puhkeamisesta retrobulbaarisen salpauksen aikana, jolloin paikallispuudutetta diffundoituu subduraalitilan kautta keskiaivoihin. Tämäntyyppistä anestesiaa saavien potilaiden verenkiertoa ja hengitystä on seurattava, ja potilaita on tarkkailtava jatkuvasti. Elvytyslaitteiden ja haittavaikutusten hoitohenkilökunnan tulee olla välittömästi käytettävissä.

Käyttö silmäkirurgiassa

Retrobulbaarisia salpauksia tekevien lääkäreiden on oltava tietoisia siitä, että paikallispuudutteen injisoinnin jälkeen on ilmoitettu hengityspysähdystä. Kuten muidenkin regionaalisten toimenpiteiden kohdalla, hengityspysähdyksen tai hengityslaman, kouristusten, sydänstimulaation tai sydänlaman hoitoon tarvittavien laitteiden, lääkkeiden ja henkilöiden välitön saatavuus on varmistettava ennen retrobulbaarisen salpauksen tekemistä. Kuten muidenkin anestesiatoimenpiteiden kohdalla, potilaita tulee seurata jatkuvasti oftalmisen salpauksen jälkeen näiden haittavaikutusten varalta.

Yhteisvaikutukset

In vitro tutkimukset ovat osoittaneet, että levobupivakaiinin metabolia on CYP3A4- ja CYP1A2-välitteistä. Kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, mutta CYP3A4:n estäjien kuten ketokonatsolin ja CYP1A2:n estäjien, kuten metyyliksantiinien käyttö voi vaikuttaa levobupivakaiinin metaboliaan.

Levobupivakaiinia tulee käyttää varoen potilailla, jotka käyttävät rytmihäiriölääkkeitä, joilla on myös paikallispuudutevaikutusta (esim. meksiletiini tai ryhmän III rytmihäiriölääkkeet), koska niiden toksiset vaikutukset voivat olla additiivisia.

Levobupivakaiinin ja adrenaliinin yhteiskäyttöä ei ole arvioitu kliinisissä tutkimuksissa.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Levobupivakaiiniliuoksia ei saa käyttää paraservikaalipuudutukseen synnytyksen yhteydessä. Bupivakaiinilla saatujen kokemusten perusteella paraservikaalipuudutus voi aiheuttaa sikiön bradykardiaa (ks. kohta Vasta-aiheet).

Levobupivakaiinialtistuksesta raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ei ole kliinisiä tietoja. Eläintutkimuksissa ei ole havaittu teratogeenisiä vaikutuksia, mutta niissä on havaittu alkioon/sikiöön kohdistuvaa toksisuutta, kun systeeminen altistustaso oli samaa luokkaa kuin kliinisessä käytössä (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Ihmiselle mahdollisesti koituvaa riskiä ei tunneta. Siksi levobupivakaiinia ei tule antaa raskauden alkuvaiheessa, ellei se ole selvästi välttämätöntä.

Infuusioneste, liuos:

Tähän mennessä saatu kliininen kokemus bupivakaiinista obstetrisessa kirurgiassa (raskauden loppuvaiheessa ja synnytyksen yhteydessä) on kuitenkin laaja, eikä sillä ole havaittu olevan sikiötoksisia vaikutuksia.

Injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten:

Bupivakaiinilla saatujen kokemusten perusteella 7,5 mg/ml liuos on vasta-aiheinen synnytyksissä, koska kardiotoksisten vaikutusten riski on suurempi (ks. kohta Vasta-aiheet).

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö levobupivakaiini tai sen metaboliitit rintamaitoon. Bupivakaiinin tavoin levobupivakaiini erittyy todennäköisesti kuitenkin huonosti rintamaitoon. Tästä syystä imettäminen on mahdollista paikallispuudutuksen jälkeen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Levobupivakaiinilla voi olla huomattava vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Potilaita tulisi kehottaa välttämään autolla ajamista ja koneiden käyttämistä kunnes anestesian vaikutukset ja kirurgian välittömät vaikutukset ovat hävinneet.

Haittavaikutukset

Levobupivakaiinin haittavaikutukset vastaavat kyseisen lääkeryhmän tiedossa olevia haittavaikutuksia. Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia ovat hypotensio, pahoinvointi, anemia, oksentelu, huimaus, päänsärky, kuume, toimenpiteeseen liittyvä kipu, selkäkipu sekä sikiön ahdinkotila, kun valmistetta käytetään synnytyksen yhteydessä (ks. seuraava taulukko).

Seuraavassa taulukossa luetellaan valmisteen spontaanisti ilmoitetut tai kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset. Haittavaikutukset on luokiteltu kussakin elinjärjestelmäluokassa niiden yleisyyden mukaan käyttäen seuraavia määritelmiä: hyvin yleiset (≥ 1/10), yleiset (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100), yleisyys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Elinjärjestelmä

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Veri ja imukudos

Hyvin yleinen

Anemia

Immuunijärjestelmä

Tuntematon

Allergiset reaktiot (vakavissa tapauksissa anafylaktinen sokki), yliherkkyys

Hermosto

Yleinen

Huimaus, päänsärky

Tuntematon

Kouristukset, tajunnan menetys, uneliaisuus, pyörtyminen, parestesia, paraplegia, paralyysi1

Silmät

Tuntematon

Näön hämärtyminen, ptoosi2, mioosi2, enoftalmia2

Sydän

Tuntematon

Eteis-kammiokatkos, sydämenpysähdys, kammioperäinen rytmihäiriö, takykardia, bradykardia

Verisuonisto

Hyvin yleinen

Hypotensio

Tuntematon

Kuumat aallot2

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Tuntematon

Hengityspysähdys, kurkunpään turvotus, hengityskatkos, aivastelu

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen

Pahoinvointi

Yleinen

Oksentelu

Tuntematon

Suun heikentynyt tunto, sulkijalihaksen hallintakyvyn menetys1

Iho ja ihonalainen kudos

Tuntematon

Angioedeema, urtikaria, kutina, hikoilu, hikoilun puute2, punoitus

Luusto, lihakset ja sidekudos

Yleinen

Selkäkipu

Tuntematon

Lihasten nykiminen, lihasten heikkous

Munuaiset ja virtsatiet

Tuntematon

Rakon toimintahäiriö1

Raskauteen, synnytykseen ja perinataalikauteen liittyvät haitat

Yleinen

Sikiön ahdinkotila

Sukupuolielimet ja rinnat

Tuntematon

Priapismi1

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Kuume

Tutkimukset

Tuntematon

Pienentynyt sydämen minuuttitilavuus, muutos sydänsähkökäyrässä

Vammat ja myrkytykset

Yleinen

Toimenpiteenaikainen kipu

1 Kyseessä voi olla cauda equina oireyhtymän oire tai löydös (ks. lisätiedot jäljempänä kohdassa Haittavaikutukset).
2 Kyseessä voi olla ohimenevän Hornerin oireyhtymän oire tai löydös (ks. lisätiedot jäljempänä kohdassa Haittavaikutukset).
Amidityyppisten paikallispuudutteiden haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä yliannostuksen tai tahattomasti annetun intravaskulaarisen injektion seurauksena ja ne voivat olla vakavia.

Risti-yliherkkyyttä amidityyppisten paikallispuudutteiden ryhmään kuuluvien aineiden välillä on raportoitu (ks. kohta Vasta-aiheet).

Paikallispuudutteen tahaton intratekaalinen injektio voi johtaa erittäin korkeaan spinaalianestesiaan.

Kardiovaskulaariset vaikutukset liittyvät sydämen johtumisjärjestelmän lamaan ja sydänlihaksen herkkyyden ja supistuvuuden heikkenemiseen. Yleensä näitä edeltää huomattava keskushermostotoksisuus kuten kouristukset, mutta harvoissa tapauksissa sydän voi pysähtyä ilman edeltäviä keskushermostovaikutuksia.

Neurologiset vauriot ovat harvinaisia, mutta ne ovat regionaalisen anestesian, erityisesti epiduraali- ja spinaalianestesian, tunnettu seuraus. Neurologiset vauriot voivat johtua selkäytimen tai selkäydinhermojen suorasta vaurioitumisesta, arteria spinalis anterior -oireyhtymästä tai ärsyttävän aineen tai ei-steriilin liuoksen injisoimisesta. Nämä vaikutukset ovat harvoin pysyviä.

Levobupivakaiinihoidon yhteydessä on ilmoitettu pitkittynyttä heikkoutta tai pitkittyneitä sensorisia häiriöitä, jotka ovat joskus saattaneet olla pysyviä. On vaikeaa selvittää, johtuivatko pitkäaikaisvaikutukset lääkkeen aiheuttamasta toksisuudesta, huomaamatta jääneestä leikkaustraumasta vai muista mekaanisista tekijöistä kuten katetroinnista ja katetrin käsittelystä.

Levobupivakaiinin käytön yhteydessä on ilmoitettu cauda equina -oireyhtymätapauksia tai selkäytimen alaosan tai selkäydinhermojuurten mahdollisen vaurion oireita ja löydöksiä (mm. alaraajojen heikkoutta tuntoharhana tai halvausoireita, suolen ja/tai rakon hallinnan menetystä ja priapismia). Nämä tapahtumat olivat enemmän vakavia ja joissain tapauksissa eivät palautuneet, kun levobupivakaiinia oli käytetty yli 24 tuntia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ei kuitenkaan voida selvittää, johtuivatko nämä tapahtumat levobupivakaiinista, selkäytimen tai selkäydinhermojuurten mekaanisesta traumasta vai veren kertymisestä selkärangan alaosaan.

Regionaalisten anesteettien, myös levobupivakaiinin, käytön yhteydessä on ilmoitettu tapauksina myös ohimenevää Hornerin oireyhtymää (ptoosi, mioosi, enoftalmia, toispuolinen hikoilu ja/tai kuumat aallot). Reaktio korjautuu, kun hoito lopetetaan.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Paikallispuudutteen tahaton intravaskulaarinen injisointi saattaa aiheuttaa välittömiä toksisia reaktioita. Yliannostustapauksessa huippupitoisuus plasmassa saavutetaan mahdollisesti vasta 2 tunnin kuluttua annostelusta riippuen injektiopaikasta, ja siksi toksisuuden merkit saattavat viivästyä. Lääkeaineen vaikutukset voivat pidentyä.

Pitkävaikutteisten anesteettien systeemiset haittavaikutukset, jotka johtuvat yliannostuksesta tai tahattomasta intravaskulaarisesta injektiosta, ovat sekä keskushermostollisia että kardiovaskulaarisia.

Keskushermostovaikutukset

Kouristukset tulisi hoitaa välittömästi antamalla tiopentaalia tai diatsepaamia laskimoon annosta tarpeen mukaan muuttaen. Tiopentaali ja diatsepaami lamaavat myös keskushermoston, hengityselinten ja sydämen toimintaa. Siksi niiden käytöstä voi aiheutua apneaa. Hermo-lihasliitoksia salpaavia yhdisteitä saa käyttää vain, jos lääkäri on varma, että hän pystyy pitämään hengitystien avoimena ja hoitamaan täysin paralysoitua potilasta.

Mikäli hoitoa ei aloiteta välittömästi, kouristukset ja niitä seuraava hypoksia ja hyperkarbia sekä sydänlihaslama, joka johtuu paikallispuudutteen vaikutuksesta sydämeen, voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, kammiovärinää tai sydämenpysähdyksen.

Kardiovaskulaariset vaikutukset

Hypotensio voidaan välttää tai sitä voidaan lievittää antamalla potilaalle etukäteen nesteytystä ja/tai vasopressoreita. Mikäli hypotensiota ilmenee, se tulisi hoitaa antamalla laskimoon kristalloideja tai kolloideja ja/tai inkrementaalisia vasopressoriannoksia kuten efedriiniä 5–10 mg. Kaikki hypotensiota aiheuttavat syyt on hoidettava nopeasti.

Jos vakavaa bradykardiaa esiintyy, 0,3-1,0 mg atropiinia palauttaa yleensä syketiheyden hyväksyttävälle tasolle.

Sydämen rytmihäiriöt tulee hoitaa tarvittaessa. Kammiovärinä tulee hoitaa sähköisellä rytminsiirrolla.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: paikallispuudutteet, amidit. ATC-koodi: N01BB10.

Levobupivakaiini on pitkävaikutteinen paikallispuudute ja analgeetti. Se estää johtumista tunto- ja liikehermoissa pääasiallisesti vaikuttamalla solukalvon jänniteherkkiin natriumkanaviin, mutta se salpaa myös kalium- ja kalsiumkanavia. Lisäksi levobupivakaiini estää impulssin kulkua ja johtumista muissa kudoksissa, joista kardiovaskulaarijärjestelmään ja keskushermostoon kohdistuvat vaikutukset ovat kliinisten haittavaikutusten esiintymisen kannalta tärkeimpiä.

Levobupivakaiini on emäksenä, kun taas raseeminen bupivakaiini on hydrokloridina. Tästä johtuen levobupivakaiiniliuoksessa on 13 % enemmän vaikuttavaa ainetta bupivakaiiniin verrattuna. Kliinisissä tutkimuksissa samoina nimellispitoisuuksina levobupivakaiini osoitti samanlaista kliinistä tehoa kuin bupivakaiini.

Kliinis-farmakologisessa tutkimuksessa, jossa käytettiin kyynärhermosalpausmallia, levobupivakaiini oli yhtä tehokas kuin bupivakaiini.

Yli 24 tuntia kestävän levobupivakaiinihoidon turvallisuudesta on vain vähän kokemusta.

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Levobupivakaiinin pitoisuus plasmassa terapeuttisen annon jälkeen riippuu annoksesta, ja koska imeytyminen antokohdasta riippuu kudoksen verisuonituksesta, riippuu pitoisuus myös antotavasta.

Kokemukset kliinisistä tutkimuksista osoittavat, että leikkaukseen vaadittava puudutus saavutetaan 10-15 minuuttia epiduraalisen annostelun jälkeen, ja palautuminen tapahtuu 6-9 tunnin aikana.

Jakautuminen

Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa levobupivakaiinin jakautumisen kinetiikka laskimoon annon jälkeen on pääpiirteissään samanlainen kuin bupivakaiinin.

Levobupivakaiinin sitoutumista plasman proteiineihin ihmisellä arvioitiin in vitro, ja sen todettiin olevan > 97 % pitoisuuksien ollessa 0,1–1,0 mikrog/ml. Jakautumistilavuus laskimoon annon jälkeen oli 67 litraa.

Biotransformaatio

Levobupivakaiini metaboloituu suuressa määrin, eikä muuttumattomassa muodossa olevaa levobupivakaiinia havaita virtsassa tai ulosteessa. 3-hydroksilevobupivakaiini, levobupivakaiinin tärkein metaboliitti, erittyy virtsaan glukuronihappo- ja sulfaattiesterikonjugaatteina. In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että levobupivakaiini metaboloituu CYP3A4:n ja CYP1A2:n vaikutuksesta desbutyyli-levobupivakaiiniksi ja 3-hydroksilevobupivakaiiniksi. Nämä tutkimukset viittaavat siihen, että levobupivakaiinin ja bupivakaiinin metabolia on samankaltaista.

Levobupivakaiinin rasemoitumisesta in vivo ei ole näyttöä.

Eliminaatio

Laskimoon annon jälkeen levobupivakaiinin eliminaatio oli kvantitatiivisesti keskimäärin 95-prosenttista. Annoksesta 71 % erittyi virtsaan ja 24 % ulosteeseen 48 tunnin kuluessa.

Levobupivakaiinin keskimääräinen kokonaisplasmapuhdistuma oli 39 l/h ja terminaalinen puoliintumisaika 1,3 h laskimoinfuusion jälkeen.

Kliinis-farmakologisessa tutkimuksessa, jossa tutkimushenkilöille annettiin 40 mg levobupivakaiinia laskimoon, puoliintumisaika oli keskimäärin 80 ± 22 minuuttia, Cmax 1,4 ± 0,2 mikrog/ml ja AUC 70 ± 27 mikrog•min/ml.

Lineaarisuus

Epiduraalisten annosten ollessa 75 mg (0,5 %) ja 112,5 mg (0,75 %) ja plexus brachialis salpauksessa 1 mg/kg (0,25 %) ja 2 mg/kg (0,5 %), levobupivakaiinin keskimääräinen Cmax ja AUC(0–24 h) olivat verrannollisia käytettyyn annokseen. Epiduraalisen 112,5 mg (0,75 %) annoksen jälkeen keskimääräiset Cmax- ja AUC-arvot olivat 0,58 mikrog/ml ja 3,56 mikrog•h/ml.

Maksan ja munuaisten vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintapotilaista ei ole relevantteja tietoja (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoimintapotilaista ei ole tietoja. Levobupivakaiini metaboloituu suuressa määrin, eikä muuttumattomassa muodossa oleva levobupivakaiini erity virtsaan.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Rotilla suoritetuissa alkio- ja sikiötoksisuustutkimuksissa munuaisaltaan, virtsanjohtimien ja hajuonteloiden laajenemien sekä ylimääräisten torakolumbaaristen kylkiluiden esiintyvyyden havaittiin kasvavan kliinistä käyttöä vastaavalla systeemisen altistuksen tasolla. Hoitoon liittyviä epämuodostumia ei todettu.

Levobupivakaiini ei ollut genotoksinen tavanomaisissa mutageenisuus- ja klastogeenisuustutkimuksissa. Karsinogeenisuustutkimuksia ei ole tehty.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Natriumkloridi, natriumhydroksidi, suolahappo, injektionesteisiin käytettävä vesi.

Yhteensopimattomuudet

Levobupivakaiini voi saostua, jos se laimennetaan emäksisellä liuoksella, eikä sitä saa laimentaa eikä antaa yhdessä natriumbikarbonaatti-injektionesteen kanssa. Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa lukuun ottamatta niitä, jotka mainitaan kohdassa Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Kestoaika

Myyntipakkaus: 3 vuotta.

Pakkauksen avaamisen jälkeen: Valmiste tulee käyttää välittömästi.

Chirocaine infuusioneste, liuos:

Laimentamisen jälkeen (0,9 % NaCl-injektionesteellä): Levobupivakaiiniliuoksen, jonka levobupivakaiinipitoisuus on 0,625 mg/ml tai 1,25 mg/ml ja johon on sekoitettu 8,3–8,4 mikrog/ml klonidiinia, 50 mikrog/ml morfiinia tai 2 mikrog/ml fentanyyliä, on osoitettu säilyvän kemiallisesti ja fysikaalisesti 30 vuorokautta 2–8 °C:ssa tai 20–22 °C:ssa. Levobupivakaiiniliuoksen, jonka levobupivakaiinipitoisuus on 0,625 mg/ml tai 1,25 mg/ml ja johon on sekoitettu 0,4 mikrog/ml sufentaniiliä, on osoitettu säilyvän kemiallisesti ja fysikaalisesti 30 vuorokautta 2–8 °C:ssa tai 7 vuorokautta 20–22 °C:ssa.

Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulisi käyttää välittömästi. Jos valmistetta ei käytetä välittömästi, käytönaikainen säilytysaika ja olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla. Ne eivät normaalisti saa ylittää 24 tuntia lämpötilassa 2–8 °C, ellei käyttöönvalmistus ole tapahtunut kontrolloiduissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.

Chirocaine injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti liuosta varten:

Laimentamisen jälkeen (0,9 % NaCl-injektionesteellä): Valmisteen on osoitettu säilyvän kemiallisesti ja fysikaalisesti 7 päivää lämpötilassa 20–22 °C. Kemiallinen ja fysikaalinen säilyvyys klonidiinin, morfiinin tai fentanyylin kanssa on osoitettu 40 tunnin ajalta lämpötilassa 20–22 °C.
Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulisi käyttää välittömästi. Jos valmistetta ei käytetä välittömästi, käytönaikainen säilytysaika ja olosuhteet ennen käyttöä ovat käyttäjän vastuulla.

Säilytys

Chirocaine infuusioneste, liuos: Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Chirocaine injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti liuosta varten: Polypropyleeniampullit: polypropyleeniampullit eivät vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta Kestoaika.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CHIROCAINE infuusioneste, liuos
0,625 mg/ml 12 x 200 ml (542,74 €)
1,25 mg/ml 24 x 100 ml (542,74 €), 12 x 200 ml (542,74 €)
CHIROCAINE injektioneste, liuos/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
2,5 mg/ml 10 x 10 ml (51,54 €)
5 mg/ml 10 x 10 ml (59,42 €)
7,5 mg/ml 10 x 10 ml (85,55 €)

PF-selosteen tieto

Chirocaine infuusioneste, liuos:

24 x 100 ml liuosta 100 ml:n joustavassa polyesteripussissa ja alumiiniulkopussissa.

12 x 200 ml liuosta 250 ml:n joustavassa polyesteripussissa ja alumiiniulkopussissa.

Yhdessä polyesteripussissa on yksi PVC-sekoitusportti ja yksi PVC-antoportti.

Chirocaine injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti liuosta varten:

10 x 10 ml polypropyleeniampulli.

Valmisteen kuvaus:

Infuusioneste, liuos: Kirkas liuos.

Injektioneste, liuos / infuusiokonsentraatti, liuosta varten: Kirkas, väritön liuos.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Chirocaine infuusioneste, liuos:

Vain epiduraalikertakäyttöön. Vain kirkasta liuosta saa käyttää. Pakkauksen on oltava ehjä. Käyttämättä jäänyt liuos on hävitettävä.

Liuos/laimennettu liuos on tarkistettava silmämääräisesti ennen käyttöä. Liuoksen saa käyttää vain, jos se on kirkas eikä siinä ole näkyviä hiukkasia.

Chirocaine 0,625 mg/ml ja 1,25 mg/ml infuusioneste, liuos on pakattu kiinteään folioulkopussiin. Folioulkopussin sisällä, sisäpussiin jäävän tyhjän tilan ja sisä- ja ulkopussin väliin jäävän tilan välillä, vallitsee suhteellisen kosteuden ero. Tästä ilmiöstä johtuen folioulkopakkauksen ja sisäpussin väliin jäävässä tilassa saatetaan havaita vähäistä kosteuden tiivistymistä tai vesipisaroita folioulkopakkausta avattaessa. Tämän tuotteen kohdalla tämä on normaalia. Parenteraalisten tuotteiden käyttöohjeiden mukaisesti primaaripakkauksen eheys tulee tarkastaa vuotojen varalta ulkopakkausta poistettaessa. Jos havaitset vuodon, hävitä liuospussi, sillä silloin liuos ei välttämättä ole enää steriili.

Chirocaine injektioneste, liuos/infuusiokonsentraatti liuosta varten:

Vain kertakäyttöön. Käyttämättä jäänyt liuos on hävitettävä.
Liuos/laimennettu liuos on tarkistettava silmämääräisesti ennen käyttöä. Liuoksen saa käyttää vain, jos se on kirkas eikä siinä ole näkyviä hiukkasia.
Mikäli ampullin pinnan on oltava steriili, on valittava steriili läpipainopakkaus. Ampulli ei ole steriili, jos steriili päällys on läpäisty.
Levobupivakaiinin standardiliuosten laimennus on tehtävä aseptisesti 9 mg/ml (0,9 %) NaCl-injektionesteellä.
Klonidiinin 8,4 mikrog/ml, morfiinin 0,05 mg/ml ja fentanyylin 4 mikrog/ml on osoitettu olevan yhteensopivia levobupivakaiinin kanssa 9 mg/ml (0,9 %) NaCl-injektionesteessä.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

CHIROCAINE infuusioneste, liuos
0,625 mg/ml 12 x 200 ml
1,25 mg/ml 24 x 100 ml, 12 x 200 ml
CHIROCAINE injektioneste, liuos/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
2,5 mg/ml 10 x 10 ml
5 mg/ml 10 x 10 ml
7,5 mg/ml 10 x 10 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

N01BB10

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

05.04.2018

Yhteystiedot

ABBVIE OY
Pihatörmä 1 B
02240 Espoo

010 2411 200
www.abbvie.fi