BYETTA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä 5 mikrog/annos, 10 mikrog/annos

Yksi annos sisältää 5 mikrogrammaa (μg) eksenatidia 20 mikrolitrassa (μl) (0,25 mg eksenatidia millilitrassa).
Yksi annos sisältää 10 mikrogrammaa (μg) eksenatidia 40 mikrolitrassa (μl) (0,25 mg eksenatidia millilitrassa).
Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:
Byetta 5 μg: Yksi annos sisältää 44 mikrogrammaa metakresolia.
Byetta 10 μg: Yksi annos sisältää 88 mikrogrammaa metakresolia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Injektioneste, liuos.

Byetta on tarkoitettu tyypin 2 diabetes mellituksen hoitoon yhdessä:

• metformiinin,
• sulfonyyliurean,
• tiatsolidiinidionin,
• metformiinin ja sulfonyyliurean,
• metformiinin ja tiatsolidiinidionin

kanssa aikuisille, joilla ei ole saavutettu riittävää diabetestasapainoa näiden suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden suurimmalla siedetyllä annoksella.

Byetta on tarkoitettu käytettäväksi myös perusinsuliinin rinnalla joko yhdistettynä metformiiniin ja/tai pioglitatsoniin tai ilman metformiinia ja/tai pioglitatsonia aikuisille, joille ei ole saatu näillä lääkkeillä riittävää diabetestasapainoa.

Annostus
Hoito välittömästi vapautuvalla eksenatidilla (Byetta) tulee aloittaa 5 mikrogramman (μg) annoksella kahdesti vuorokaudessa (BID) vähintään yhden kuukauden ajan, jotta lääkkeen siedettävyys olisi mahdollisimman hyvä. Tämän jälkeen eksenatidiannos voidaan suurentaa 10 mikrogrammaan kahdesti vuorokaudessa parantamaan edelleen diabetestasapainoa. Yli 10 mikrogramman annoksia kahdesti vuorokaudessa ei suositella.

Välittömästi vapautuvaa eksenatidia on saatavana esitäytettyinä kyninä, jotka sisältävät joko 5 mikrogramman tai 10 mikrogramman kerta-annoksia.

Välittömästi vapautuva eksenatidi voidaan ottaa tunnin sisällä ennen aamiaista ja ilta-ateriaa (tai kahta päivän pääateriaa, joiden välillä on vähintään noin 6 tunnin tauko). Välittömästi vapautuvaa eksenatidia ei saa ottaa aterian jälkeen. Jos injektio unohtuu, hoitoa jatketaan seuraavana ottoajankohtana.

Välittömästi vapautuvaa eksenatidia suositellaan tyypin 2 diabetespotilaille, jotka käyttävät jo metformiinia, sulfonyyliureaa, pioglitatsonia ja/tai perusinsuliinia. Potilas voi jatkaa välittömästi vapautuvan eksenatidin käyttöä, kun perusinsuliini lisätään olemassa olevaan lääkitykseen. Metformiini- ja/tai pioglitatsoniannosta ei tarvitse muuttaa, kun välittömästi vapautuva eksenatidi lisätään käynnissä olevaan metformiini- ja/tai pioglitatsonihoitoon, sillä hypoglykemiariskin ei odoteta suurenevan pelkkään metformiini- tai pioglitatsonihoitoon verrattuna. Kun välittömästi vapautuvaa eksenatidia lisätään sulfonyyliureahoitoon, sulfonyyliurea-annoksen pienentämistä tulee harkita hypoglykemiariskin vähentämiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Kun välittömästi vapautuvaa eksenatidia käytetään perusinsuliinin kanssa, perusinsuliinin annos tulee tarkistaa. Perusinsuliiniannoksen pienentämistä tulee harkita, jos potilaan hypoglykemiariski on suurentunut. (ks. kohta Haittavaikutukset).

Välittömästi vapautuvan eksenatidin ei tarvitse säätää päivittäisen verensokerin omaseurannan tulosten perusteella. Verensokerin omaseuranta on välttämätöntä sulfonyyliurean tai insuliinin annoksen säätämistä varten, erityisesti kun Byetta-hoito aloitetaan ja insuliiniannosta pienennetään. Insuliiniannoksen pienentämiseen suositellaan asteittaista lähestymistapaa.

Erityisryhmät
Iäkkäät potilaat
Varovaisuutta on syytä noudattaa, kun välittömästi vapautuvaa eksenatidia määrätään yli 70-vuotiaille potilaille. Tässä ikäryhmässä tulisi edetä maltillisesti suurennettaessa annosta 5 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan. Kliininen kokemus yli 75-vuotiaiden potilaiden hoidosta on hyvin vähäistä.

Munuaisten vajaatoiminta
Annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen, jos potilaalla on lievä munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma 50-80 ml/min).

Jos potilaalla on keskivaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma 30-50 ml/min), annoksen suurentamisessa 5 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan tulisi edetä maltillisesti (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Eksenatidia ei suositella, jos potilaalla on loppuvaiheen munuaissairaus tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille voidaan käyttää normaaliannosta (ks. kohta Farmakokinetiikka).

Pediatriset potilaat
Eksenatidin tehoa lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoidossa ei ole osoitettu.
Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Antotapa
Lääkeannos pistetään ihon alle reiden, vatsan tai olkavarren alueelle. Välittömästi vapautuva eksenatidi ja perusinsuliini pitää pistää kahtena erillisenä pistoksena.

Ks. kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet kynän käyttöohjeet sekä pakkauksessa oleva käyttäjän opas.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille

Eksenatidia ei pidä käyttää tyypin 1 diabetes mellitusta sairastavien potilaiden eikä diabeettisen ketoasidoosin hoitoon.
Eksenatidi ei korvaa insuliinia. Diabeettista ketoasidoosia on ilmoitettu esiintyneen insuliinista riippuvaisilla potilailla insuliinin käytön nopean keskeyttämisen tai annoksen pientämisen jälkeen (ks. Kohta Annostus ja antotapa).

Välittömästi vapautuvaa eksenatidia ei saa pistää laskimoon eikä lihakseen.

Munuaisten vajaatoiminta
Välittömästi vapautuvan eksenatidin 5 mikrogramman kerta-annokset lisäsivät ruoansulatuskanavan haittavaikutusten yleisyyttä ja vakavuutta potilailla, joilla oli loppuvaiheen munuaissairaus ja dialyysihoito. Eksenatidia ei suositella potilaille, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min). Kliininen kokemus keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien hoidosta on hyvin vähäistä (ks. Kohta Annostus ja antotapa).

Spontaaniraportoinnin yhteydessä on ilmoitettu melko harvinaisina haittavaikutuksina munuaistoiminnan muutoksista kuten suurentunut seerumin kreatiniiniarvo, munuaistoiminnan heikentyminen, kroonisen munuaisten vajaatoiminnan paheneminen ja akuutti munuaisten vajaatoiminta (joskus hemodialyysia vaativa). Jotkut näistä ilmenneistä haittavaikutuksista ovat esiintyneet potilailla, joilla oli haittoja, jotka voivat vaikuttaa nestetasapainoon, kuten pahoinvointia, oksentelua ja/tai ripulia ja/tai potilas sai lääkitystä, jonka tiedetään vaikuttavan munuaisten toimintaan/nestetasapainoon. Potilaiden samanaikaiseen lääkitykseen sisältyi ACE:n estäjiä, angiotensiini II-salpaajia, tulehduskipulääkkeitä ja diureetteja. Munuaistoiminnan muutosten on havaittu palautuneen normaaliksi, kun potilas sai oireenmukaista hoitoa ja kun munuaistoimintaan vaikuttava lääkitys lopetettiin, mukaan lukien eksenatidi.

Akuutti haimatulehdus
GLP-1-reseptorin agonistien käyttöön on liittynyt akuutin haimatulehduksen riski. Eksenatidin käytön yhteydessä on spontaanisti ilmoitettu äkillistä haimatulehdusta. Haimatulehdusten on havaittu paranevan oireenmukaisella hoidolla, mutta hyvin harvoin on ilmoitettu nekrotisoivaa tai hemorragista haimatulehdusta ja/tai kuolemia. Potilaille tulee selvittää äkillisen haimatulehduksen tyypilliset oireet, kuten hellittämätön kova vatsakipu. Jos epäillään haimatulehdusta, eksenatidilääkitys on lopetettava. Jos akuutti haimatulehdusdiagnoosi varmistuu, eksenatidihoitoa ei pidä aloittaa uudelleen. Varovaisuutta on noudatettava, kun hoidetaan potilaita, joilla on aiemmin ollut haimatulehdus.

Vaikea ruoansulatuskanavan sairaus
Eksenatidia ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea ruoansulatuskanavan sairaus, kuten gastropareesi. Valmisteen käyttö aiheuttaa usein ruoansulatuskanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia, oksentelua ja ripulia. Siksi eksenatidia ei suositella potilaille, joilla on vaikea ruoansulatuskanavan sairaus.

Hypoglykemia
Kun välittömästi vapautuvaa eksenatidia käytettiin yhdessä sulfonyyliurean kanssa, hypoglykemioita esiintyi enemmän kuin lumelääkkeen ja sulfonyyliurean yhteiskäytössä. Kliinisissä tutkimuksissa sulfonyyliurea-yhdistelmähoitoa saavilla potilailla, joilla oli lievää munuaisten vajaatoimintaa, oli enemmän hypoglykemioita kuin potilailla, joiden munuaisfunktio oli normaali. Sulfonyyliurea-annoksen pienentämistä tulee harkita sulfonyyliurean käyttöön liittyvän hypoglykemiariskin pienentämiseksi.

Nopea painon lasku
Kliinisissä tutkimuksissa noin 5 %:lla eksenatidia saaneista potilaista havaittiin painon laskua yli 1,5 kg viikossa. Näin nopealla painon laskulla voi olla haitallisia seurauksia. Potilaita, joilla on nopeaa painon laskua, on seurattava sappikivitaudin oireiden ja merkkien varalta.

Muu samanaikainen lääkitys
Välittömästi vapautuvan eksenatidin mahan tyhjentymistä hidastava vaikutus saattaa vähentää ja hidastaa suun kautta otettavien lääkkeiden imeytymistä. Välittömästi vapautuvaa eksenatidia tulee käyttää varoen, jos potilas käyttää suun kautta sellaisia lääkkeitä, jotka vaativat nopeaa imeytymistä ruuansulatuskanavasta tai joilla on kapea terapeuttinen ikkuna. Erityisiä suosituksia tällaisten lääkkeiden käytöstä yhtä aikaa välittömästi vapautuvan eksenatidin kanssa annetaan kohdassa Yhteisvaikutukset.

Välittömästi vapautuvan eksenatidin samanaikaista käyttöä D-fenyylialaniinijohdosten (meglitinidien), alfa-glukosidaasinestäjien, dipeptidyylipeptidaasi-4- (DDP-4) estäjien tai muiden GLP‑1‑reseptorivaikuttajien kanssa ei ole tutkittu eikä voida suositella.

Apuaineet
Tämä lääkevalmiste sisältää metakresolia, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia per annos eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Välittömästi vapautuvan eksenatidin mahan tyhjentymistä hidastava vaikutus saattaa vähentää ja hidastaa suun kautta otettavien lääkkeiden imeytymistä. Potilaan tilaa tulee seurata tarkoin, jos hän käyttää suun kautta lääkkeitä, joilla on joko kapea terapeuttinen ikkuna tai huolellista kliinistä seurantaa vaativia lääkkeitä. Näiden lääkkeiden ottoajankohdan välittömästi vapautuvaan eksenatidiin nähden tulee olla vakio. Jos tällaiset lääkkeet on otettava aterian yhteydessä, potilasta tulee neuvoa ottamaan ne mahdollisuuksien mukaan sellaisen aterian tai välipalan yhteydessä, jolloin hän ei ota välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävää.

Jos potilas saa suun kautta lääkkeitä, joiden teho riippuu erityisen voimakkaasti kynnyspitoisuuksista kuten esim. antibiootit, häntä tulee neuvoa ottamaan tällaiset lääkkeet vähintään tuntia ennen välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävää injektiota.

Mahahapon kestävät lääkemuodot, jotka sisältävät mahalaukussa herkästi hajoavia lääkeaineita (esim. protonipumpun estäjät), tulee ottaa ainakin tuntia ennen välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävää injektiota tai yli 4 tuntia sen jälkeen.

Digoksiini, lisinopriili ja varfariini
30 minuuttia eksenatidi-injektion jälkeen annetun digoksiinin, lisinopriilin tai varfariinin t_max-arvoissa havaittiin noin kahden tunnin viive. Kliinisesti merkitseviä muutoksia ei havaittu C_max-arvossa eikä plasman lääkeainepitoisuuskäyrän alle jäävän alassa (AUC). Kauppaantuonnin jälkeen on kuitenkin spontaanisti ilmoitettu eksenatidin ja varfariinin yhteiskäytön yhteydessä INR-arvon nousua (International Normalized Ratio). INR-arvoa tulee seurata tarkoin välittömästi vapautuvaa eksenatidia annettavan hoidon alussa ja annoksen nostamisen yhteydessä potilailta, jotka käyttävät joko varfariinia ja/tai kumaroliyhdisteitä (ks. kohta Haittavaikutukset).

Metformiini ja sulfonyyliureat
Välittömästi vapautuvalla eksenatidilla ei odoteta olevan kliinisesti merkityksellisiä vaikutuksia metformiinin tai sulfonyyliureoiden farmakokinetiikkaan. Näiden lääkkeiden annosteluajankohta ei riipu välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävästä injektiosta.

Parasetamoli
Eksenatidin vaikutusta mahalaukun tyhjentymiseen tutkittiin käyttämällä parasetamolia mallilääkkeenä. Parasetamolia annettiin yksi gramma joko yhtä aikaa 10 mikrogramman välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävän injektion kanssa (0 t) tai 1, 2 tai 4 tuntia välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävän injektion jälkeen. Näinä ajankohtina annetun parasetamolin pitoisuuskäyrän alle jäävä ala (AUC) pieneni 21 %, 23 %, 24 % ja 14 %, C_max pieneni 37 %, 56 %, 54 % ja 41 %, t_max pidentyi kontrollijakson 0,6 tunnista vastaavasti 0,9:ään, 4,2:een, 3,3:een ja 1,6 tuntiin. Plasman parasetamolipitoisuuskäyrän alle jäävä ala AUC, C_max ja t_max eivät muuttuneet merkitsevästi, kun parasetamoli annettiin tunti ennen välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävää injektiota. Näiden tutkimusten perusteella parasetamolin annosta ei tarvitse säätää.

Hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi-A (HMG-CoA) -reduktaasin estäjät
Kun välittömästi vapautuvan eksenatidin (10 mikrogrammaa 2:sti vuorokaudessa) kanssa annettiin samanaikaisesti kerta-annos lovastatiinia (40 mg), lovastatiinin AUC pieneni noin 40 %, C_max noin 28 %, ja t_max pidentyi noin 4 t. 30 viikkoa kestäneissä lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa välittömästi vapautuvan eksenatidin ja HMG CoA -reduktaasin estäjien yhteiskäytön ei havaittu aiheuttavan lipidiprofiileissa johdonmukaisia muutoksia (ks. kohta Farmakodynamiikka). LDL- tai kokonaiskolesteroli voivat muuttua, mutta annosmuutos rutiinisti ei ole kuitenkaan tarpeen. Lipidiarvoja tulee seurata säännöllisesti.

Etinyyliestradioli ja levonorgestreeli
Kun raskauden ehkäisyvalmistetta (30 mikrog etinyyliestradiolia + 150 mikrog levonorgestreelia) otettiin suun kautta tuntia ennen välittömästi vapautuvaa eksenatidia (10 mikrog 2:sti vuorokaudessa), etinyyliestradiolin ja levonorgestreelin pitoisuuspinta-alat (AUC), huippupitoisuudet (C_max) ja minimipitoisuudet (C_min) eivät muuttuneet.
Kun raskauden ehkäisyvalmistetta (suun kautta) otettiin 30 minuuttia välittömästi vapautuvan eksenatidin jälkeen, etinyyliestradiolin ja levonorgestreelin pitoisuuspinta-alat eivät muuttuneet, mutta etinyyliestradiolin huippupitoisuus (C_max) pieneni 45 % ja levonorgestreelin 27−41 %. T_max viivästyi 2-4 tuntia, koska mahan tyhjeneminen hidastui. Huippupitoisuuksien (C_max) pienenemällä ei ole sanottavaa kliinistä merkitystä, eikä suun kautta otetun ehkäisyvalmisteen annosta tarvitse muuttaa.

Pediatriset potilaat
Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Hedelmällisessä iässä olevat naiset
Jos potilas suunnittelee raskautta tai tulee raskaaksi, eksenatidilääkitys tulee lopettaa.

Raskaus
Eksenatidin käytöstä raskauden aikana ei ole riittävää tutkimustietoa. Eläinkokeet ovat osoittaneet lisääntymiseen liittyvää toksisuutta (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Mahdollista vaaraa ihmiselle ei tiedetä. Eksenatidia ei tule käyttää raskauden aikana, jolloin suositellaan insuliinia.

Imetys
Ei tiedetä, erittyykö eksenatidi rintamaitoon ihmisellä. Eksenatidia ei tule käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys
Hedelmällisyyteen liittyviä tutkimuksia ei ole tehty ihmisellä.

Eksenatidilla on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Kun eksenatidia käytetään yhdessä sulfonyyliurean tai perusinsuliinin kanssa, potilaita tulee neuvoa noudattamaan varotoimia hypoglykemian välttämiseksi ajaessaan autoa ja käyttäessään koneita.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Yleisimmin ilmoitetut haittavaikutukset olivat ruoansulatuskanavan vaikutuksia (pahoinvointi, oksentelu ja ripuli). Yleisimmin ilmoitettu yksittäinen haittavaikutus oli pahoinvointi, jota ilmeni hoidon alussa ja joka väheni ajan myötä. Kun välittömästi vapautuvaa eksenatidia annetaan sulfonyyliurean kanssa, potilaalla voi ilmetä hypoglykemiaa. Useimmat välittömästi vapautuvaan eksenatidiin liitetyt haittavaikutukset olivat voimakkuudeltaan lieviä tai keskivaikeita.

Välittömästi vapautuvan eksenatidin kauppaantulon jälkeen on ilmoitettu akuuttia haimatulehdusta esiintymistiheydellä tuntematon ja akuuttia munuaisten vajaatoimintaa melko harvinaisena haittavaikutuksena (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Haittavaikutustaulukko
Taulukossa 1 luetellaan haittavaikutukset, jotka on ilmoitettu välittömästi vapautuvan eksenatidin kliinisissä tutkimuksissa ja spontaanisti (ei todettu kliinisissä tutkimuksissa, esiintymistiheys tuntematon)

Kliinisissä tutkimuksissa taustahoidoissa käytettiin metformiinia, sulfonyyliureaa, tiatsolidiinidionia tai suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden yhdistelmää.

Vaikutukset luetellaan seuraavassa taulukossa MedDRA-terminologian mukaisesti elinjärjestelmän ja absoluuttisen esiintymistiheyden perusteella. Esiintymistiheyden määritelmät ovat: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin).

Taulukko 1: Kliinisissä tutkimuksissa todetut ja spontaanisti ilmoitetut välittömästi vapautuvan eksenatidin haittavaikutukset

¹Esiintymistiheys perustuu välittömästi vapautuvalla eksenatidilla tehtyihin päättyneisiin tehoa ja turvallisuutta arvioineisiin pitkäaikaistutkimuksiin, n = yhteensä 5 763 (sulfonyyliureaa saaneet potilaat, n = 2 971).
²Insuliinikontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa käytettiin samanaikaisesti metformiinia ja sulfonyyliureaa, näiden haittavaikutusten esiintyvyys oli insuliinia ja välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneilla potilailla samankaltainen.
³Spontaanien ilmoitusten tiedot (tuntematon nimittäjä)

Kun välittömästi vapautuvaa eksenatidia käytettiin perusinsuliinin kanssa, haittavaikutusten ja niiden esiintyvyyden havaittiin olevan samanlaisia kuin silloin, kun eksenatidia käytettiin kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa monoterapiana tai yhdessä metformiinin ja/tai sulfonyyliurean tai tiatsolidiinidionin kanssa.

Tarkempia tietoja haittavaikutuksista
Lääkeaineen aiheuttama trombosytopenia
Myyntiluvan myöntämisen jälkeen on ilmoitettu lääkeaineen aiheuttamaa trombosytopeniaa, johon liittyy eksenatidista riippuvaisten verihiutalevasta-aineiden muodostuminen. Lääkeaineen aiheuttama trombosytopenia on lääkeaineesta riippuvaisten verihiutalevasta-aineiden aiheuttama immuunivälitteinen reaktio. Herkistävän lääkeaineen läsnä ollessa nämä vasta-aineet tuhoavat verihiutaleita.

Hypoglykemia
Tutkimuksissa, joissa potilaat saivat välittömästi vapautuvaa eksenatidia ja sulfonyyliureaa (metformiinin kanssa tai ilman), hypoglykemian esiintyvyys oli suurempi kuin lumelääkeryhmässä (23,5 % ja 25,2 % vs. 12,6 % ja 3,3 %) ja näytti riippuvan sekä välittömästi vapautuvan eksenatidin että sulfonyyliurean annoksesta.

Hypoglykemian esiintyvyydessä tai vakavuudessa ei ollut eksenatidin ja lumelääkkeen välillä kliinisesti merkityksellisiä eroja, kun eksenatidi tai lumelääke yhdistettiin pelkästään tiatsolidiinidioniin tai tiatsolidiinidionin ja metformiinin yhdistelmään. Hypoglykemiaa ilmoitettiin esiintyneen 11 %:lla eksenatidipotilaista ja 7 %:lla lumelääkettä saaneista.

Useimmat hypoglykemiatapaukset olivat vaikeusasteeltaan lieviä tai keskivaikeita, ja tapaukset korjaantuivat, kun suun kautta annettiin hiilihydraatteja.

30 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa välittömästi vapautuva eksenatidi tai lumelääke lisättiin perusinsuliinihoidon (glargininsuliinin) rinnalle. Hypoglykemiariskin minimoimiseksi perusinsuliiniannosta pienennettiin 20 %, jos potilaan HbA_1c -arvo oli korkeintaan 8,0 %. Molemmissa potilasryhmissä insuliiniannos titrattiin paastoglukoosiarvon tavoitteen saavuttamiseksi (ks. kohta Farmakodynamiikka). Hypoglykemioiden ilmaantuvuudessa ei ollut merkitseviä eroja välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ja lumelääkeryhmän kesken (25 % vs. 29 %) Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä ei esiintynyt vakavia hypoglykemioita.

24 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa olemassa olevaan lääkitykseen, joka sisälsi välittömästi vapautuvaa eksenatidia ja metformiinia tai metformiinia ja tiatsolidiinidionia, lisättiin joko lisproinsuliinin protamiinisuspensio tai glargininsuliini. Lievien hypoglykemioiden ilmaantuvuus oli lisproinsuliiniryhmässä 18 % ja glargininsuliiniryhmässä 9 %. Yhdellä tutkimuspotilaalla todettiin vaikea hypoglykemia. Jos potilas sai myös sulfonyyliureaa, lievien hypoglykemioiden ilmaantuvuus oli lisproinsuliiniryhmässä 48 % ja glargininsuliiniryhmässä 54 %. Yhdellä tutkimuspotilaalla todettiin vaikea hypoglykemia.

Pahoinvointi
Yleisimmin ilmoitettu haittavaikutus oli pahoinvointi. 36 % potilaista, jotka saivat välittömästi vapautuvaa eksenatidia 5 tai 10 mikrogrammaa, ilmoitti ainakin yhden pahoinvointiepisodin. Pahoinvointi oli useimmiten lievää tai keskivaikeaa sekä annoksesta riippuvaista. Useimmilla potilailla, joilla esiintyi pahoinvointia hoidon alussa, pahoinvointi väheni ja lievittyi, kun hoitoa jatkettiin.

Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneista potilaista 8 %, lumehoitoa saaneista potilaista 3 % ja insuliinihoitoa saaneista potilaista 1 % vetäytyi haittatapahtumien vuoksi kontrolloiduista pitkäaikaistutkimuksista (16 viikkoa tai kauemmin). Yleisimmät tutkimuksesta vetäytymiseen johtaneet haittatapahtumat olivat välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneilla potilailla pahoinvointi (4 %:lla potilaista) ja oksentelu (1 %:lla). Lumehoitoa tai insuliinihoitoa saaneista potilaista < 1 % vetäytyi tutkimuksesta pahoinvoinnin tai oksentelun takia.

Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneilla potilailla esiintyi avoimissa jatkotutkimuksissa viikon 82 kohdalla samantyyppisiä haittatapahtumia kuin oli havaittu kontrolloiduissa tutkimuksissa.

Pistoskohdan reaktio
Kontrolloiduissa pitkäaikaistutkimuksissa (16 viikkoa tai kauemmin) pistoskohdan reaktioita ilmoitettiin noin 5,1 %:lla välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneista potilaista. Nämä reaktiot olivat yleensä lieviä, eivätkä ne yleensä johtaneet välittömästi vapautuvana eksenatidina annetun hoidon keskeyttämiseen.

Immunogeenisuus
Proteiini- ja peptidilääkkeillä saattaa olla immunogeenisiä vaikutuksia, joten potilaille voi kehittyä eksenatidivasta-aineita välittömästi vapautuvana eksenatidina annettavan hoidon aikana. Useimmilla potilailla, joille kehittyy vasta-aineita, vasta-ainetitterit laskevat ajan mittaan ja pysyvät matalina 82:een viikkoon asti.

Vasta-ainepositiivisten potilaiden prosentuaalinen määrä oli suunnilleen sama kaikissa kliinisissä tutkimuksissa. Eksenatidivasta-aineita kehittäneillä potilailla näyttää olevan enemmän pistoskohdan reaktioita (esim. ihon punoitus ja kutina), mutta muutoin on saman verran ja samoja haittatapahtumia kuin potilailla, joille ei kehittynyt eksenatidivasta-aineita. Kolmessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa (n=936) 38 %:lla potilaista oli matalat eksenatidivasta-ainetitterit viikon 30 kohdalla. Tämän ryhmän diabetestasapaino (HbA_1c) oli yleensä sama kuin niillä, joille ei muodostunut vasta-aineita. Potilaista 6 %:lla oli korkeampi vasta-ainetitteri viikon 30 kohdalla. Tästä 6 %:sta noin puolella (3 %:lla kaikista potilaista, jotka saivat kontrolloiduissa tutkimuksissa välittömästi vapautuvaa eksenatidia) välittömästi vapautuva eksenatidi ei mainittavasti muuttanut diabetestasapainoa. Kolmessa tutkimuksessa (n=790), joissa vertailuvalmisteena käytettiin insuliinia, hoidon teho ja haittatapahtumat olivat välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneilla potilailla samanlaisia vasta-ainetitteristä riippumatta.

Yhden kontrolloimattoman pitkäaikaistutkimuksen vasta-ainepositiivisissa näytteissä ei havaittu merkitseviä ristireaktioita samankaltaisten endogeenisten peptidien (glukagoni tai GLP-1) kanssa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostuksen merkkejä ja oireita voivat olla vaikea pahoinvointi, voimakas oksentelu ja verenglukoosin nopea lasku. Yliannostustapauksissa tulee aloittaa asianmukainen tukihoito (mahdollisesti parenteraalisesti) potilaan kliinisten merkkien ja oireiden perusteella.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Glukagonin kaltaiset peptidi-1 (GLP-1) analogit.
ATC-koodi: A10BJ01.

Vaikutusmekanismi
Eksenatidi on glukagonin kaltainen peptidi-1 (GLP-1) -reseptoriagonisti, jonka useat vaikutukset ovat glukagonin kaltaisen peptidi-1:n (GLP-1) verensokeria alentavien vaikutusten kaltaisia. Eksenatidin ja ihmisen GLP-1:n aminohappojärjestykset ovat osittain päällekkäiset. Eksenatidin on osoitettu sitoutuvan tunnettuun ihmisen GLP-1-reseptoriin ja aktivoivan sen in vitro. Syklinen AMP ja/tai muut solunsisäiset viestintäreitit toimivat sen vaikutusmekanismin välittäjinä.

Eksenatidi lisää haiman beetasoluissa tapahtuvaa insuliinin eritystä glukoosista riippuvaisesti. Kun verenglukoosi laskee, insuliinin eritys vähenee. Kun eksenatidia käytettiin pelkästään metformiinin kanssa, hypoglykemian esiintyvyys ei poikennut lumelääke-metformiiniyhdistelmästä, mikä voi johtua tästä glukoosista riippuvaisesta insulinotrooppisesta mekanismista (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Eksenatidi estää glukagonin eritystä, minkä tiedetään olevan tyypin 2 diabeteksessa epäasianmukaisen runsasta. Kun glukagonipitoisuudet pienenevät, maksa tuottaa vähemmän glukoosia. Eksenatidi ei kuitenkaan heikennä normaalia glukagonivastetta eikä muitakaan hypoglykemian aiheuttamia hormonivasteita.

Eksenatidi hidastaa mahan tyhjenemistä ja siten aterioista peräisin olevan glukoosin pääsyä verenkiertoon.

Farmakodynaamiset vaikutukset
Välittömästi vapautuva eksenatidi parantaa sokeritasapainoa alentamalla välittömästi ja pitkäkestoisesti tyypin 2 diabetespotilaiden sekä aterianjälkeistä että paastoverenglukoosia.

Kliininen teho ja turvallisuus

Välittömästi vapautuvalla eksenatidilla tehdyt metformiinin, sulfonyyliurean tai molempien kanssa
Kliinisiin tutkimuksiin osallistui 3945 henkilöä (2997 sai eksenatidia), joista 56 % oli miehiä ja 44 % naisia. Yli 70-vuotiaita oli 319 henkilöä (230 sai eksenatidia) ja yli 75-vuotiaita oli 34 henkilöä (27 sai eksenatidia).

Välittömästi vapautuva eksenatidi laski potilaiden HbA_1c-arvoa ja painoa 30 viikkoa kestäneissä kolmessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joissa välittömästi vapautuva eksenatidi lisättiin metformiiniin, sulfonyyliureaan tai näiden yhdistelmään. Nämä HbA_1c-arvon laskut havaittiin yleensä 12 hoitoviikon kohdalla. Ks. taulukko 2. HbA_1c-arvon pienenemä säilyi ja painon lasku jatkui ainakin 82 viikkoa siinä alaryhmässä potilaita, jotka käyttivät annosta 10 mikrogrammaa 2:sti vuorokaudessa ja pysyivät mukana sekä lumekontrolloiduissa tutkimuksissa että kontrolloimattomissa jatkotutkimuksissa (n = 137).

Taulukko 2: Yhdistetyt tulokset 30 viikkoa kestäneistä lumekontrolloiduista tutkimuksista (hoitoaikomus)

Tutkimuksissa, joissa käytettiin vertailuvalmisteena insuliinia, välittömästi vapautuva eksenatidi (5 mikrogrammaa 2:sti vuorokaudessa 4 viikkoa, jonka jälkeen 10 mikrogrammaa 2:sti vuorokaudessa) metformiiniin ja sulfonyyliureaan liitettynä paransi merkitsevästi (tilastollisesti ja kliinisesti) diabetestasapainoa mitattuna HbA_1c-arvon laskuna. Hoitovaste oli verrattavissa glargininsuliiniin hoitovasteeseen 26 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa (keskimääräinen insuliiniannos 24,9 IU/vrk, annosväli 4-95 IU/vrk tutkimuksen lopussa) ja bifaasiseen aspart-sekoiteinsuliinin hoitovasteeseen 52 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa (keskimääräinen insuliiniannos 24,4 IU/vrk, annosväli 3-78 IU/vrk tutkimuksen lopussa). Välittömästi vapautuva eksenatidi alensi HbA_1c-arvoa 8,21 %:sta (n = 228) 1,13 % ja 8,6 %:sta (n = 222) 1,01 %, kun glargininsuliini alensi HbA_1c-arvoa 8,24 %:sta (n = 227) 1,10 % ja bifaasinen aspartinsuliini 8,67 %:sta (n = 224) 0,86 %. 26 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa paino laski välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältäneellä hoidolla 2,3 kg (2,6 %) ja 52 viikkoa kestäneessa tutkimuksessa 2,5 kg (2,7 %), kun taas insuliinihoitoon liittyi painon nousu. Hoitoerot (välittömästi vapautuva eksenatidi miinus vertailuvalmiste) olivat -4,1 kg 26 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa ja -5,4 kg 52 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa.
Insuliiniin verrattuna glukoosin omaseuranta-arvot 7 kertaa/vrk (ennen ja jälkeen aterioita ja klo 3 aamuyöllä) osoittivat merkitsevästi pienempiä aterianjälkeisiä verenglukoosiarvoja välittömästi vapautuvaa eksenatidia sisältävän injektion jälkeen. Ennen ateriaa mitatut verenglukoosiarvot olivat yleisesti alemmat insuliinipotilailla kuin välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneilla potilailla. Vuorokauden keskimääräiset glukoosiarvot olivat samanlaisia välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä ja insuliiniryhmissä. Näissä tutkimuksissa hypoglykemian ilmaantuvuus oli samanlainen välittömästi vapautuvalla eksenatidilla ja insuliinilla.

Välittömästi vapautuvalla eksenatidilla tehdyttutkimukset metformiinin, tiatsolidiinidionin tai molempien kanssa
Kahdessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joista toinen kesti 16 viikkoa (välittömästi vapautuva eksenatidi n = 121, lumelääke n = 112) ja toinen 26 viikkoa (välittömästi vapautuva eksenatidi n = 111, lumelääke n = 54), välittömästi vapautuva eksenatidi lisättiin olemassa olevaan tiatsolidiinidioni + metformiinihoitoon tai pelkkään tiatsolidiinidioniin. Potilaista 12 % sai tiatsolidiinidionia ja välittömästi vapautuvaa eksenatidia, ja 82 % sai tiatsolidiinidionia, metformiinia ja välittömästi vapautuvaa eksenatidia. Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä (5 mikrog 2:sti vrk:ssa 4 viikkoa, jonka jälkeen 10 mikrog 2:sti vrk:ssa) HbA_1c-arvo laski lähtötasosta tilastollisesti merkitsevästi lumehoitoon verrattuna (-0,7 % vs. + 0,1 %). Myös painon lasku oli merkitsevää 16 viikon tutkimuksessa (välittömästi vapautuva eksenatidi - 1,5 kg vs. lume -0 kg). Myös 26 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa lähtötason HbA_1c-arvo laski välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi lumehoitoon verrattuna (-0,8 % vs. -0,1 %). Verrattuna lähtötasoon potilaiden paino laski 1,4 kg välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä ja 0,8 kg lumeryhmässä. Ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Kun välittömästi vapautuvaa eksenatidia käytettiin yhdessä tiatsolidiinidionin kanssa, hypoglykemioiden esiintyvyys oli samaa luokkaa kuin lume-tiatsolidiinidioniyhdistelmässä.
Kokemukset yli 65-vuotiaista tai munuaisen vajaatoimintaa sairastavista potilaista ovat niukkoja. Muut haittavaikutukset ja esiintyvyys olivat samanlaisia kuin mitä nähtiin 30 viikkoa kestäneissä kontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa välittömästi vapautuva eksenatidi yhdistettiin sulfonyyliureaan, metformiiniin tai näihin molempiin.

Välittömästi vapautuvalla eksenatidilla tehdyt tutkimukset perusinsuliinin kanssa
30 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa joko lumelääke tai välittömästi vapautuva eksenatidi (5 mikrog 2:sti vrk:ssa 4 viikkoa, minkä jälkeen 10 mikrog 2:sti vrk:ssa) lisättiin glargininsuliinilääkitykseen. Lisäksi osalla potilaista oli lääkkeenä myös metformiini tai pioglitatsoni tai metformiini + pioglitatsoni.
Tutkimuksen aikana glargininsuliiniannos titrattiin algoritmin avulla vastaamaan nykyistä kliinistä käytäntöä, jossa plasman paastoglukoosin tavoitetaso on noin 5,6 mmol/l. Tutkittavien keski-ikä oli 59 vuotta ja diabeteksen kesto keskimäärin 12,3 vuotta.

Sekä HbA_1c-arvo että paino laskivat tilastollisesti merkitsevästi välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä (N = 137) lumelääkeryhmään (n = 122) verrattuna. Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä HbA_1c-arvo laski -1,7 % (lähtötaso 8,3 %), lumelääkeryhmässä HbA1c-arvo laski -1,0 % (lähtötaso 8,5 %).
Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneista potilaista 56 % saavutti HbA_1c-tason < 7 %, ja 42 % saavutti HbA_1c-tason ≤ 6,5 %; vastaavat prosentit lumelääkkeellä olivat 29 % ja 13 %. Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden potilaiden paino laski 1,8 kg lähtötason 95 kilosta, kun lumelääkettä saaneiden paino nousi 1,0 kg lähtötason 94 kilosta.

Tutkimuksen alusta insuliiniannosta suurennettiin keskimäärin 13 U/vrk välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä ja 20 U/vrk lumelääkeryhmässä. Välittömästi vapautuva eksenatidi pienensi plasman paastoglukoosia -1,3 mmol/l ja lumelääke -0,9 mmol/l. Välittömästi vapautuva eksenatidi laski aterianjälkeisiä sokeriarvoja merkitsevästi enemmän kuin lumelääke
(aamuaterialla -2,0 vs. -0,2 mmol/l ja ilta-aterialla -1,6 vs. +0,1 mmol/l). Lounaan jälkeen mitatuissa arvoissa ei ollut eroja ryhmien välillä.

24 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa lisättiin joko lisproinsuliinin protamiinisuspensio tai glargininsuliini olemassa olevaan yhdistelmälääkitykseen: joko välittömästi vapautuva eksenatidi + metformiini, tai metformiini + sulfonyyliurea, tai metformiini +pioglitatsoni. Lisproinsuliiniryhmässä (n=170) HbA_1c pieneni 1,2 % ja glargininsuliiniryhmässä (n=167) 1,4 % lähtötason 8,2 %:sta. Lisproinsuliiniryhmässä paino nousi 0,2 kg (lähtötaso 102 kg) ja glargininsuliiniryhmässä 0,6 kg (lähtötaso 103 kg).

30 viikkoa kestäneessä avoimessa, aktiivista vertailuvalmistetta sisältäneessä kontrolloidussa vertailukelpoisuustutkimuksessa (non-inferiority) verrattiin välittömästi vapautuvan eksenatidin (n=315) turvallisuutta ja tehoa titrattuun kolme kertaa vuorokaudessa annosteltuun lisproinsuliiniin (n=312). Tutkimus tehtiin potilailla, joilla oli tyypin 2 diabetes ja jotka käyttivät optimoitua glargininsuliinia perusinsuliinina ja metformiinia.

Perusinsuliinin optimointivaiheen jälkeen potilaat, joiden HbA_1c-arvo > 7,0 % satunnaistettiin lisäämään joko välittömästi vapautuva eksenatidi tai lisproinsuliini käytössä olleeseen glargininsuliini ja metformiini hoitoon. Molempien hoitoryhmien potilaat jatkoivat glargininsuliiniannosten titrausta algoritmin avulla vastaamaan nykyistä kliinistä käytäntöä.

Kaikki välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneet potilaat saivat aluksi 5 mikrogrammaa kahdesti vuorokaudessa 4 viikon ajan. 4 viikon kuluttua heidän annoksensa nostettiin 10 mikrogrammaan kahdesti vuorokaudessa. Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneet potilaat, joiden HbA_1c-arvo oli ≤ 8,0 % perusinsuliinin optimointivaiheen jälkeen, vähensivät glargininsuliiniannostaan vähintään 10 %.

Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden ryhmässä HbA_1c-arvo pieneni 1,1 %-yksikköä lähtötason 8,3 %:sta, lisproinsuliiniryhmässä HbA_1c-arvo pieneni 1,1 %-yksikköä lähtötason 8,2 %:sta, mikä osoitti välittömästi vapautuvan eksenatidin samanarvoiseksi kuin titrattu lisproinsuliini. Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneista potilaista 47,9 % ja lisproinsuliinipotilaista 42,8 % saavutti HbA_1c-arvon < 7 %. Välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneiden potilaiden paino laski 2,6 kg lähtötason 89,9 kg:sta, kun taas lisproinsuliinia saaneiden paino nousi 1,9 kg lähtötason 89,3 kg:sta.

Paastorasvat
Välittömästi vapautuvalla eksenatidilla ei ole todettu lipidiparametreihin kohdistuvia haittavaikutuksia. Triglyseridiarvojen laskusuuntausta on havaittu painon laskun myötä.

Beetasolujen toiminta
Välittömästi vapautuvalla eksenatidilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu beetasolujen toiminnan paranevan, kun mittareina on käytetty esim. beetasolujen toiminnan homeostaasimallimääritystä (HOMA-B) ja proinsuliini/insuliinisuhdetta.

Farmakodynaaminen tutkimus osoitti tyypin 2 diabetespotilailla (n = 13) ensimmäisen vaiheen insuliinierityksen korjaantumisen ja toisen vaiheen insuliinierityksen paranemisen laskimonsisäisen glukoosiboluksen jälkeen.

Paino
Pitkäaikaisissa kontrolloiduissa jopa 52 viikkoa kestäneissä tutkimuksissa välittömästi vapautuvaa eksenatidia saaneilla potilailla todettiin painon laskua riippumatta pahoinvoinnin esiintymisestä. Kuitenkin painon lasku oli suurempi pahoinvointia kokeneessa ryhmässä (keskimääräinen painon lasku 2,4 kg vs. 1,7 kg).

Eksenatidin annon on osoitettu vähentävän ruoan nauttimista, mikä johtuu ruokahalun heikkenemisestä ja kylläisyyden lisääntymisestä.

Pediatriset potilaat
Välittömästi vapautuvan eksenatidin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 28 viikkoa kestäneessä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistuneet 120 potilasta olivat 10–17-vuotiaita ja sairastivat tyypin 2 diabetesta. Heidän HbA_1c-arvonsa olivat 6,5–10,5%, ja he joko eivät olleet saaneet aiemmin diabeteslääkkeitä tai saivat pelkkää metformiinia, pelkkää sulfonyyliureaa tai metformiinin ja sulfonyyliurean yhdistelmää. Potilaat saivat kahdesti vuorokaudessa 5 mikrogrammaa välittömästi vapautuvaa eksenatidia, 10 mikrogrammaa välittömästi vapautuvaa eksenatidia tai vastaavan annoksen lumelääkettä 28 viikon ajan. Ensisijainen tehoa koskeva päätemuuttuja oli HbA_1c-arvon muutos lähtötilanteesta hoitoviikkoon 28 mennessä; hoitojen ero (eri annoksia koskevat yhdistetyt tiedot) lumelääkkeeseen nähden ei ollut tilastollisesti merkitsevä [‑0,28% (95%:n luottamusväli ‑1,01; 0,45)]. Tässä pediatrisilla potilailla tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu uusia turvallisuuteen liittyviä löydöksiä.

Imeytyminen
Kun tyypin 2 diabetespotilaille annetaan ihon alle eksenatidia, plasman huippupitoisuuden mediaani saavutetaan 2 tunnin kuluessa. Eksenatidin keskimääräinen huippupitoisuus (C_max) oli 211 pg/ml, ja keskimääräinen pitoisuuskäyrän alle jäävä alue (AUC_0-inf) oli 1036 pg•t/ml, kun ihon alle annettava eksenatidiannos oli 10 mikrogrammaa. Eksenatidialtistus lisääntyi suhteessa annokseen terapeuttisella annosalueella 5-10 mikrogrammaa. Kun eksenatidi annetaan vatsan, reiden tai olkavarren ihon alle, saavutetaan samankaltaiset altistukset.

Jakautuminen
Kun ihon alle annetaan kerta-annos eksenatidia, eksenatidin keskimääräinen näennäinen jakautumistilavuus on 28 l.

Biotransformaatio ja eliminaatio
Prekliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että eksenatidi eliminoituu pääasiallisesti glomerulusfiltraation ja tämän jälkeen proteolyyttisen hajoamisen kautta. Eksenatidin keskimääräinen näennäinen puhdistuma on ihmisen elimistössä 9 l/t ja keskimääräinen terminaalinen puoliintumisaika 2,4 t kliinisissä tutkimuksissa. Nämä eksenatidin farmakokineettiset ominaisuudet eivät riipu annoksesta.

Erityisryhmät
Munuaisten vajaatoiminta
Lievää (kreatiniinipuhdistuma 50-80 ml/min) tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma 30-50 ml/min) sairastavien potilaiden elimistöstä eksenatidin puhdistuma on hieman hitaampi verrattuna henkilöihin, joiden munuaiset toimivat normaalisti (13 %:n pienenemä lievässä ja 36 %:n pienenemä keskivaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa). Dialyysipotilaiden, joilla oli loppuvaiheen munuaissairaus, elimistössä puhdistuma hidastui merkitsevästi 84 % (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Maksan vajaatoiminta
Farmakokineettisiä tutkimuksia ei ole tehty potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta. Eksenatidi eliminoituu pääasiassa munuaisten kautta, joten maksan toimintahäiriön ei odoteta vaikuttavan veren eksenatidipitoisuuksiin.

Sukupuoli ja rotu
Sukupuolella tai rodulla ei ole kliinisesti merkitsevää vaikutusta eksenatidin farmakokinetiikkaan.

Iäkkäät potilaat
Iäkkäistä henkilöistä on saatavilla niukasti tietoa kontrolloiduista pitkäaikaistutkimuksista, mutta näyttää siltä, ettei ikä aina noin 75 vuoteen asti muuta sanottavasti eksenatidivastetta. Tyypin 2 diabeetikkojen farmakokineettisessä tutkimuksessa eksenatidin annoksella 10 mikrog 15 iäkkään henkilön (75-85 v) saama altistus (AUC) suureni keskimäärin 36 % verrattuna 15 nuorempaan henkilöön (45-65 v). Altistuksen suureneminen iäkkäissä johtui todennäköisesti hidastuneesta munuaisfunktiosta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pediatriset potilaat
Kolmelletoista tyypin 2 diabetesta sairastavalle potilaalle, jotka olivat 12-16-vuotiaita, tehtiin farmakokineettinen tutkimus 5 mikrogramman kerta-annoksella eksenatidia. Aikuisiin verrattuna havaittiin keskimäärin hieman pienempi altistus (AUC, 16 % pienempi) ja C_max (25 % pienempi).

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta ja genotoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Kun naarasrotille annettiin eksenatidia 2 vuoden ajan, kilpirauhasen hyvänlaatuisten C‑soluadenoomien esiintyvyyden todettiin lisääntyneen suurimmalla annoksella, 250 mikrogrammaa/kg/vrk, jonka aikaansaama eksenatidialtistus plasmassa oli 130-kertainen ihmisen hoitoaltistukseen verrattuna. Eloonjäämiseen mukautettuna tämä esiintyvyys ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kasvainten esiintyvyys ei lisääntynyt urosrotilla eikä uros- tai naarashiirillä.

Eläinkokeet eivät osoittaneet suoria haitallisia vaikutuksia hedelmällisyyteen tai tiineyteen. Reproduktiotoksisuustutkimuksissa suurilla eksenatidiannoksilla oli hiirillä luustoon kohdistuvia ja sikiön kasvua hidastavia vaikutuksia, ja kaniineilla sikiön kasvua hidastavia vaikutuksia. Vastasyntyneen kasvu hidastui hiirillä, jotka oli altistettu suurille annoksille myöhäisessä sikiövaiheessa ja imetyksen aikana.

Metakresoli, mannitoli, väkevä etikkahappo, natriumasetaattitrihydraatti, injektionesteisiin käytettävä vesi

Koska yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

3 vuotta.
Käytössä olevan kynän kestoaika: 30 vuorokautta.

Säilytä jääkaapissa (2 °C - 8 °C). Ei saa jäätyä.
Käytössä
Säilytä alle 25 °C.
Injektiokynää ei saa säilyttää siten, että neula on siinä kiinni.
Laita kynän suojus paikoilleen lääkkeen suojaamiseksi valolta.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

BYETTA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
5 mikrog/annos 60 annosta (101,24 €)
10 mikrog/annos 60 annosta (101,24 €)

PF-selosteen tieto

Tyypin I lasista valmistettu sylinteriampulli, jossa on kumista (bromobutyyli) valmistettu mäntä ja tulppa sekä alumiinisinetti. Sylinteriampulli on asennettu kertakäyttöiseen kynäinjektoriin (kynään).
5 μg: Yksi esitäytetty kynä sisältää 60 annosta (noin 1,2 ml liuosta).
10 μg: Yksi esitäytetty kynä sisältää 60 annosta (noin 2,4 ml liuosta).
Pakkauksessa on 1 tai 3 kynää. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Lääkepakkaus ei sisällä injektioneuloja.
Byetta-kynään sopivat Becton Dickinson and Company -yhtiön (BD) neulat.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, väritön liuos.

Potilasta tulee neuvoa hävittämään neula jokaisen injektion jälkeen.
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
Käyttöohjeet
Byetta on tarkoitettu vain henkilökohtaiseen käyttöön.
Pakkausselosteessa ja kynän käyttäjänoppaassa olevia ohjeita on noudatettava huolellisesti.
Kynää ei saa säilyttää siten, että neula on siinä kiinni.
Byetta-valmistetta ei saa käyttää, jos liuos on samea tai siinä on hiukkasia tai värimuutoksia.
Älä käytä Byetta-valmistetta, jos se on jäätynyt.

BYETTA injektioneste, liuos, esitäytetty kynä
5 mikrog/annos 60 annosta
10 mikrog/annos 60 annosta

• Alempi erityiskorvaus (65 %). Dulaglutidi, eksenatidi, liraglutidi ja semaglutidi (tyypin 2 diabetes, aikuiset): Vaikeahoitoisen tyypin 2 diabeteksen hoito erityisin edellytyksin (285).
• Rajoitettu peruskorvaus lääkärin lausunnolla (40 %). Dulaglutidi, eksenatidi, liraglutidi ja semaglutidi (tyypin 2 diabetes, aikuiset): Vaikeahoitoisen tyypin 2 diabeteksen hoito erityisin edellytyksin (346).

A10BJ01

22.06.2023