Vertaa PF-selostetta

AZAMUN tabletti, kalvopäällysteinen 25 mg, 50 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Atsatiopriini, 25 mg tai 50 mg

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Kalvopäällysteinen tabletti

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Elimensiirtojen jälkeen helpottamaan siirrännäisen eloonjäämistä sekä estämään hylkimisreaktioita. Tällöin atsatiopriinia käytetään yleensä yhdessä muiden immunosuppressiivisten aineiden, useimmiten kortikosteroidien, kanssa.

Autoimmuunisairauksien immunosuppressiivinen hoito. Atsatiopriini ei ole nivelreuman eikä LED-taudin ensisijainen lääke. Se tulee kysymykseen muuhun hoitoon huonosti reagoivan, jatkuvasti aktiivisen ja nopeasti progredioivan reuman tai LEDin hoidossa.

Annostus ja antotapa

Transplantaation jälkeen: Alkuannos sekä aikuisille että lapsille on 2–5 mg/kg/vrk. Ylläpitoannokseksi riittää yleensä 1–2 mg/kg/vrk. Annos pitää määritellä kliinisen tarpeen, hoitovasteen ja hematologisen siedettävyyden mukaisesti. Annostus riippuu muusta samanaikaisesta hoidosta. Azamun-hoidon lopettaminen saattaa vuosienkin hoidon jälkeen suurentaa hylkimisreaktion ilmaantumisriskiä. Azamun-annosta ei pidä suurentaa toksiselle tasolle uhkaavan hylkimisreaktion vuoksi. Azamun-hoidon keskeytys voi olla tarpeen vaikean hematologisen tai muun haittavaikutuksen vuoksi, vaikka seurauksena saattaa kehittyä hylkimisreaktio.

Muut käyttöaiheet: Tavallisesti 1–2,5 mg/kg/vrk sekä aikuisille että lapsille. Annos pitää määritellä kliinisen vasteen (jota ei ehkä havaita ennen kuin viikkoja tai kuukausia kestäneen hoidon jälkeen) ja hematologisen siedettävyyden mukaisesti. Muun kuin elimensiirtojen yhteydessä annettavan hoidon lopettamista pitää harkita, ellei merkittävää hoitovastetta saavuteta kolmen kuukauden kuluessa. Tabletit ovat kalvopäällysteisiä, ja ne pitää niellä kokonaisina. Jos tabletit joudutaan murskaamaan, kädet ja hengitystiet on suojattava.

Annostus erityisryhmillä

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa suositellaan käytettäväksi annosteluasteikon pienimpiä annoksia. Lisäksi tarpeen ovat hematologinen seuranta ja maksan toimintakokeiden seuranta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa suositellaan käytettäväksi annosteluasteikon pienimpiä annoksia, ja hematologinen seuranta on tarpeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Pediatriset potilaat

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen.

Vanhukset

Atsatiopriinin käytöstä vanhusten hoidossa on vain rajoitetusti kokemuksia. Vaikka käytettävissä olevan tiedon perusteella vanhuksilla ei esiinny haittavaikutuksia yleisemmin kuin muilla atsatiopriinin käyttäjillä, suositellaan käytettäväksi annosteluasteikon pienimpiä annoksia. Vanhusten hoitoa aloitettaessakin suositellaan pientä annosta, ja ylläpitoannoksen pitää olla mahdollisimman pieni (1 mg/kg/vrk) haittavaikutusriskin pienentämiseksi. Erityistä huomiota pitää kiinnittää hematologiseen seurantaan ja annoksen pienentämiseen niin pieneksi kuin on mahdollista ilman, että kliininen vaste kärsii.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys atsatiopriinille tai jollekin muulle valmisteen aineosalle. Merkaptopuriinille yliherkät voivat reagoida samoin myös atsatiopriiniin.

Vaikea maksan tai munuaisten vajaatoiminta.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Immunosuppressiivista lääkitystä käyttävien potilaiden riski sairastua vakavaan infektioon on suurentunut (ks. kohta Haittavaikutukset).

Useita immunosuppressiivisia lääkkeitä käyttävillä potilailla on liiallisen immunosuppression riski, minkä vuoksi immunosuppressiivisten lääkkeiden annoksen pitäisi olla mahdollisimman pieni.

Jos allopurinolia käytetään samanaikaisesti, atsatiopriinin annos pitää pienentää neljännekseen tai kolmannekseen tavanomaisesta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Samanaikainen ACE:n estäjien käyttö on aiheuttanut vakavan leukopenian (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Sweetin oireyhtymää (akuutti kuumeinen neutrofiilinen dermatoosi) on raportoitu yksittäistapauksissa potilailla, jotka ovat käyttäneet atsatiopriinia Crohnin taudin tai ulseratiivisen koliitin hoitoon. Kirjallisuudessa on kuvattu yksittäisiä atsatiopiirinihoitoon liittyneitä Sweetin oireyhtymätapauksia myasthenia gravista tai MS-tautia sairastaneilla potilailla. Sweetin oireyhtymän oireita ovat äkillisesti ilmaantuvat kivuliaat, punoittavat täplät tai kyhmyt, joissa histologisesti on tiivis neutrofiilien kertymä ihossa, mutta ei vaskuliittiin viittaavia muutoksia, ja kehon lämpötilan nousu yli 38 °C:n (ks. Haittavaikutukset). Sweetin oireyhtymän aiheuttajaa ei tiedetä, mutta todennäköisesti sillä ei ole yhteyttä tiopuriinimetyylitransferaasin (TPMT) geneettiseen polymorfismiin. Atsatiopriinihoitoon liittyvä Sweetin oireyhtymä saattaa olla alidiagnosoitu, koska sen voi helposti sekoittaa tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyviin ihomuutoksiin.

Mutageenisuus ja karsinogeenisuus tai karsinogeenisuus

Immunosuppressiivista hoitoa, myös atsatiopriinia, saavilla potilailla on muita suurempi riski lymfoproliferatiivisten sairauksien ja muiden pahanlaatuisten sairauksien, etenkin ihosyöpien (melanooma ja muu kuin melanooma), sarkoomien (Kaposin ja muu kuin Kaposin sarkooma) ja kohdunkaulan in situ -karsinooman kehittymisestä. Lisääntynyt riski vaikuttaa liittyvän immunosuppression asteeseen ja kestoon. On ilmoitettu, että immunosuppression lopettaminen saattaa johtaa lymfoproliferatiivisen sairauden osittaiseen regressoitumiseen.

Useita immunosuppressantteja (myös tiopuriineja) sisältävää hoito-ohjelmaa on toteutettava varovasti, koska se voi aiheuttaa lymfoproliferatiivisia sairauksia, myös sellaisia, joiden on ilmoitettu johtaneen kuolemaan. Usean samanaikaisesti annettavan immunosuppressantin yhdistelmä lisää Epstein-Barrin virukseen (EBV:hen) liittyvien lymfoproliferatiivisten sairauksien kehittymistä. Ihosyöville alttiiden potilaiden on syytä suojautua auringolta ja UV-säteilyltä käyttämällä suojaavia vaatteita ja korkean suojakertoimen aurinkovoiteita.

Luuydinvaikutusten toteamiseksi hoidon ensimmäisten viikkojen (8. viikkoon asti) aikana pitää seurata viikoittain täydellistä verenkuvaa, myös trombosyyttejä. Ylläpitohoidon aikana tutkimus pitää toistaa vähintään kuukauden välein. Jos ilmenee luuytimen toiminnan heikkenemiseen liittyviä löydöksiä, Azamun-hoito pitää keskeyttää tai annosta pienentää.

Azamun-tablettien käyttöön pitää suhtautua varoen, jos potilaalla on sappiteiden tukos tai toksinen hepatiitti. Jos potilaalla on maksan toimintahäiriö, täydellistä verenkuvaa ja maksan toimintakokeita pitää seurata säännöllisesti (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa suositellaan käytettäväksi annosteluasteikon pienempiä annoksia, ja hematologista vastetta pitää seurata. Annosta on edelleen pienennettävä, jos ilmenee hematologista toksisuutta (ks. kohta Annostus ja antotapa). Osittaisesta tiopuriinimetyylitransferaasin (TPMT) puutteesta kärsivillä potilailla atsatiopriinin metabolia voi olla muuttunutta, ja täten sen myelotoksinen vaikutus voi lisääntyä. Samanaikainen salisylaattivalmisteiden käyttö voimistaa tätä vaikutusta. Lisäksi on raportoitu, että vähentynyt TPMT:n aktiivisuus suurentaa sekundaaristen leukemioiden ja myelodysplasian riskiä potilailla, jotka käyttävät 6-merkaptopuriinia (atsatiopriinin aktiivinen metaboliitti) yhdessä muiden sytotoksisten valmisteiden kanssa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Hypoksantiiniguaniinifosforibosyylitransferaasin vajauksesta kärsiville (Lesch–Nyhanin oireyhtymä) atsatiopriinin käyttöä ei suositella, koska poikkeavan metabolian vuoksi lääkkeen käytöstä saatava hyöty on kyseenalainen.

Atsatiopriinihoitoa saavilla potilailla pitää välttää eläviä viruksia sisältävien rokotteiden käyttöä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Atsatiopriinihoidon aikana vaste inaktivoituihin rokotteisiin voi heikentyä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Varicella zoster -virusinfektio (vesirokko tai vyöruusu) voi kehittyä vakavaksi, kun potilas saa immunosuppressiivista hoitoa. Tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä taudin puhkeamisen ehkäisemiseksi tai taudin hoitamiseksi.

Eläinkokeiden ja yksittäisten tapausselostusten perusteella atsatiopriinihoito saattaa huonontaa siittiöiden muodostusta ja niiden laatua, mistä saattaa seurata ongelmia hedelmöittämiskyvyssä ja sikiönkehityksessä. Sekä äidin että isän Azamun-hoidon aikana ja 6–12 kuukauden ajan hoidon loppumisen jälkeen suositellaan tehokasta ehkäisyä sikiövaurioiden riskin pienentämiseksi.

Makrofagiaktivaatio-oireyhtymä

Makrofagiaktivaatio-oireyhtymä (MAS) on tunnettu hengenvaarallinen sairaus, joka voi kehittyä autoimmuunisairauksista, etenkin tulehduksellisesta suolistosairaudesta (IBD:stä) kärsiville potilaille. Alttius sairauden kehittymiselle saattaa lisääntyä atsatiopriinin käytön yhteydessä. Jos makrofagiaktivaatio-oireyhtymä kehittyy tai jos sitä epäillään, sen arviointi ja hoito on aloitettava mahdollisimman varhain, ja atsatiopriinihoito on lopetettava. Lääkäreiden on tarkkailtava potilaita esimerkiksi EBV:n tai sytomegaloviruksen aiheuttamien infektio-oireiden varalta, sillä niiden tiedetään aiheuttavan makrofagiaktivaatio-oireyhtymää.

Yhteisvaikutukset

Allopurinolin ja Azamun-tablettien samanaikainen käyttö voimistaa atsatiopriinin vaikutuksia, ja yhteiskäytön aikana Azamun-annoksen on oltava vain 25–33 % tavanomaisesta annoksesta ja verenkuvaa pitää seurata (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Azamun voimistaa depolarisoivien lihasrelaksanttien (esim. suksametonin) vaikutusta ja vähentää ei-depolarisoivien lihasrelaksanttien (esim. pankuronin) vaikutusta, mikä johtuu atsatiopriinin fosfodiesteraasientsyymiä estävästä vaikutuksesta.

Muiden luuytimen toimintaan vaikuttavien lääkkeiden kanssa samanaikaisesti käytettynä atsatiopriini saattaa voimistaa luuytimeen kohdistuvaa vaikutusta. Pitkäaikaisesta yhteiskäytöstä sulfatrimetopriimin kanssa on seurannut trombosytopeniaa ja neutropeniaa.

Varfariini- ja fenprokumoniannosta voidaan joutua suurentamaan atsatiopriinihoidon aikana.

Merkaptopuriinia ei pidä käyttää samanaikaisesti atsatiopriinin kanssa (atsatiopriini metaboloituu merkaptopuriiniksi).

ACE:n estäjät (kaptopriili, enalapriili) voivat aiheuttaa luuydinsuppressiota (anemia, leukopenia), joten verenkuvaa pitää seurata (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Eläviä viruksia sisältävien rokotteiden käyttöä pitää välttää (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Ribavariini voi vähentää atsatiopriinin poistumaa, joten yhteiskäyttö suurentaa luuydintoksisuuden riskiä.

Febuksostaatti vähentää atsatiopriinin ksantiinioksidaasivälitteistä metaboliaa, joten atsatiopriinin pitoisuus plasmassa voi suurentua.

Atsatiopriini vähentää siklosporiinin imeytymistä ja voi siten pienentää siklosporiinin pitoisuutta plasmassa.

Salisylaattivalmisteiden (myös mm. sulfasalatsiinin, mesalatsiinin ja olsalatsiinin) ja atsatiopriinin samanaikainen käyttö lisää luuydintoksisia vaikutuksia, jos potilaalla on osittainen tiopuriinimetyylitransferaasin (TPMT) puute.

Yhteisvaikutuksia simetidiinin, penisillamiinin ja furosemidin kanssa on epäilty, mutta niiden kliininen merkitys on vielä vahvistamatta.

Raskaus ja imetys

Atsatiopriinihoitoa ei suositella aloitettavaksi raskauden eikä imetyksen aikana. Atsatiopriinin vaikutuksista sikiönkehitykseen on ristiriitaisia tietoja. Hoidon jatkamisesta raskauden aikana tulee päättää potilaskohtaisesti ja ottaen huomioon äidin sairaus ja sikiövaurion riski.

Atsatiopriinia saavien äitien maidosta on osoitettu 6-merkaptopuriinia.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Atsatiopriinilla ei ole osoitettu olevan vaikutusta ajokykyyn eikä koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Atsatiopriinin tärkein haittavaikutus on luuytimen toiminnan heikkeneminen, joka ilmenee useimmiten leukopeniana, mutta myös trombosytopeniaa, anemiaa ja pansytopeniaa on raportoitu. Hoidon aikana luuytimen toimintaa pitää seurata säännöllisesti (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Muita hematologisia haittavaikutuksia ovat megaloblastinen erytropoieesi ja makrosytoosi.

Kussakin elinjärjestelmäluokassa haittavaikutukset on lueteltu yleisyysluokkien mukaan seuraavasti: Hyvin yleinen: ≥ 1/10 Yleinen: ≥ 1/100 ja < 1/10 Melko harvinainen: ≥ 1/1000 ja < 1/100 Harvinainen: ≥ 1/10 000 ja < 1/1000 Hyvin harvinainen: < 1/10 000

Elinjärjestelmäluokka

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Infektiot

Hyvin yleinen

Virus-, sieni- ja bakteeri-infektiot elinsiirtopotilailla, jotka saavat atsatiopriinia yhdistelmänä muiden immunosuppressoivien lääkkeiden kanssa

Melko harvinainen

Virus-, sieni- ja bakteeri-infektiot muissa potilasryhmissä

Lisääntynyt alttius opportunistisille infektioille (virukset, sienet, alkueläimet, atyyppiset bakteerit)

Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypit)

Harvinainen

Kasvaimet sekä lymfoproliferatiiviset sairaudet, ihosyövät (melanoomat ja muut kuin melanoomat), sarkoomat (Kaposin sarkooma ja muut kuin Kaposin sarkoomat) ja kohdunkaulan in situ -karsinooma (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Akuutti myeloinen leukemia ja myelodysplasia.

Veri ja imukudos

Hyvin yleinen

Luuytimen depressio, leukopenia

Yleinen

Trombosytopenia

Melko harvinainen

Anemia

Harvinainen

Agranulosytoosi, pansytopenia, aplastinen anemia, megaloblastinen anemia, punasoluhypoplasia

Immuunijärjestelmä

Melko harvinainen

Yliherkkyysreaktiot

Harvinainen

Lääkekuume

Sydän

Harvinainen

Rytmihäiriöt

Verisuonisto

Harvinainen

Hypotensio

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Melko harvinainen

Korjautuva pneumoniitti

Harvinainen

Interstitielli pneumonia

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Pahoinvointi

Melko harvinainen

Haimatulehdus, oksentelu, ripuli

Harvinainen

Suolistoverenvuoto, ohutsuolinekroosi, ohutsuoliperforaatio

Hyvin harvinainen

Koliitti, divertikuliitti ja suolen perforaatio elinsiirtopotilailla, vakava ripuli IBD-potilailla

Maksa ja sappi

Melko harvinainen

Sappitietukos, maksaentsyymiarvojen suurentuminen

Harvinainen

Toksinen maksatulehdus, hengenvaarallinen maksavaurio

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinainen

Hiusten lähtö, ihoreaktio

Hyvin harvinainen

Stevens–Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Luusto, lihakset ja sidekudos

Melko harvinainen

Nivelkivut

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi,

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri, PL 55, 00034 FIMEA.

Yliannostus

Tyypillisiä yliannostuksen oireita ovat selittämätön infektio, kurkun haavaumat, mustelmat ja verenvuodot luuydinsuppression seurauksena, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, viivästynyt leukopenia, maksan ja munuaisten toiminnan häiriöt.

Jo hoitoannokset voivat aiheuttaa atsatiopriinin yliannostuksen oireita. Toisaalta kirjallisuudessa on kuvattu tapaus, jossa munuaissiirtopotilas otti 7500 mg atsatiopriinia. Välittömiä oireita olivat tällöin pahoinvointi, oksentelu ja ripuli, joita seurasivat lievä leukopenia, maksan toiminnan lievä häiriintyminen sekä parantunut munuaistoiminta. Yliannostuksen hoito on ensisijaisesti oireenmukainen, spesifistä vastalääkettä ei ole. Imeytymätön lääke voidaan poistaa aktiivihiilen ja mahahuuhtelun avulla. Dialyysi ja hemoperfuusio ovat hyödyllisiä imeytyneen lääkkeen poistossa. Nestetasapainosta ja tulehdusten ehkäisystä pitää huolehtia, verenkuvaa pitää seurata ja tarvittaessa antaa tuoreverta.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut immonosuppressantit, atsatiopriini

ATC-koodi: L04AX01

Atsatiopriini on 6-merkaptopuriinin (6-MP) johdos. Se vaikuttaa entsyymitason puriiniaineenvaihduntaan estäen adeniinin ja guaniinin synteesiin osallistuvien entsyymien toimintaa. Atsatiopriini heikentää immuunivastetta. Tarkkaa vaikutusmekanismia ei tiedetä, mutta atsatiopriinin on oletettu vaikuttavan seuraavien mekanismien kautta:

- Vapautuva 6-merkaptopuriini toimii puriinin antimetaboliittina.

  • Alkyloituminen salpaa entsyymien SH-ryhmiä.
  • Monien nukleiinihapon synteesireittien estyminen salpaa immuunivasteen määräytymiseen ja vahvistumiseen osallistuvien solujen jakautumisen.
  • Puriinin tioanalogien inkorporoituminen vaurioittaa DNA:ta.

Atsatiopriinin vaikutus kohdistuu voimakkaimmin T-soluihin, minkä vuoksi se soveltuu auto-immuunisairauksien hoitoon. Sen käyttö vähentää kortikosteroidien tarvetta. Atsatiopriinin käyttö elimensiirtojen yhteydessä on tavanomainen käytäntö pyrittäessä hylkimisreaktion estoon. Sen on osoitettu parantavan munuaissiirteen toipumista siirron jälkeen. Tavallisesti atsatiopriinia käytetään yhdessä muun immunosuppressiivisen hoidon, useimmiten kortikosteroidien ja/tai siklosporiinin, kanssa. Elimensiirron jälkeinen hoito aloitetaan yleensä suuremmalla annoksella. Annos titrataan pienemmäksi kliinisen vasteen mukaisesti. Ylläpitohoitoa pitää yleensä jatkaa vuosia.

Farmakokinetiikka

Atsatiopriini imeytyy hyvin ruoansulatuskanavasta. Oraalisesta annoksesta noin 12 % päätyy ulosteeseen. Atsatiopriini sitoutuu plasman proteiineihin noin 30-prosenttisesti ja jakautuu nopeasti kudoksiin. Puoliintumisaika plasmassa on noin 3 tuntia. Lääkkeen pitoisuus plasmassa jää pieneksi, eikä sen määrittämisellä ole kliinistä arvoa. Kliinisen tehon kannalta oleellisia ovat lääkkeen ja aktiivisten metaboliittien pitoisuudet kudoksissa. Atsatiopriini metaboloituu nopeasti 6-merkaptopuriiniksi ja edelleen solun sisällä tioinosiinihapoksi, joka on lääkevaikutuksesta vastaava antimetaboliitti. 6-merkaptopuriinin inaktivoinnista vastaa ksantiinioksidaasi, ja lopputuloksena syntyy tiouraattihappoa, joka erittyy virtsaan. Ksantiinioksidaasin esto allopurinolilla vaikuttaa voimakkaasti atsatiopriinin vaikutuksiin (ks. kohta Yhteisvaikutukset Yhteisvaikutukset). Atsatiopriinin biologinen puoliintumisaika elimistössä on noin 24 tuntia. Vaikka munuaisten kautta tapahtuva erittyminen ei todennäköisesti vaikuta lääkkeen tehoon eikä haittavaikutuksiin, suositellaan annoksen pienentämistä, jos potilaan munuaistoiminta on voimakkaasti heikentynyt.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Atsatiopriini on koe-eläimillä vaikuttanut karsinogeenisesti. Se saattaa myös potilailla edistää pahanlaatuisten kasvainten ilmaantumista hoidon aikana. Munuaissiirto- ja leukemiapotilailla on todettu enemmän ihosyöpää, retikkelisolukasvaimia ja lymfoomia kuin verrokeilla. Reumapotilailla eräiden kiinteiden kasvainten ilmaantuvuus on lisääntynyt, joskin tämä riski näyttäisi olevan pienempi reumapotilailla kuin muilla atsatiopriinia käyttävillä. Koe-eläimillä on todettu mutageenisiä vaikutuksia. Potilailla on hoidon aikana todettu kromosomimuutoksia, jotka ovat palautuneet hoidon päätyttyä.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tablettiydin

Mikrokiteinen selluloosa, mannitoli, maissitärkkelys, povidoni 25000, kroskarmelloosinatrium, natriumstearyylifumaraatti

Kalvopäällyste

Hypromelloosi, makrogoli 8000

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen

Kestoaika

3 vuotta

Säilytys

Huoneenlämmössä (+15–25 ºC)

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

AZAMUN tabletti, kalvopäällysteinen
25 mg 100 kpl (11,47 €)
50 mg 100 kpl (18,80 €), 250 kpl (43,70 €)

PF-selosteen tieto

Azamun 25 mg:

100 tablettia: muovitölkki (HDPE) ja helposti avattava kaksiosainen muovikansi (LDPE) tai muovitölkki (PP) ja muovikansi (HDPE)

Azamun 50 mg:

100 tablettia: muovitölkki (HDPE) ja helposti avattava kaksiosainen muovikansi (LDPE) tai muovitölkki (PP) ja muovikansi (HDPE)

250 tablettia: muovitölkki (HDPE) ja muovikansi (LDPE) tai muovitölkki (PP) ja muovikansi (HDPE)

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole markkinoilla.

Valmisteen kuvaus:

Azamun 25 mg: Vaaleankeltainen, kuperapintainen, kalvopäällysteinen tabletti. Halkaisija n. 6 mm, paino n. 90 mg. Tunnus AE 25 toisella puolella ja G toisella puolella.

Azamun 50 mg: Vaaleankeltainen, kuperapintainen, kalvopäällysteinen tabletti. Halkaisija n. 8 mm, paino n. 180 mg. Tunnus AE 50 toisella puolella ja jakouurre toisella puolella.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

AZAMUN tabletti, kalvopäällysteinen
25 mg 100 kpl
50 mg 100 kpl, 250 kpl

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Myasthenia gravis (108), MS-tauti (109), Elinsiirron tai kudossiirron jälkitila (127), Itsenäinen verihiutaleiden tai granulosyyttien niukkuus (129), Rakkoihottuma (135).
  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202), Haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti (208).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

L04AX01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

03.06.2016

Yhteystiedot

TAKEDA OY
PL 1406, Ilmalantori 1
00101 Helsinki

020 746 5000
www.takeda.fi
etunimi.sukunimi@takeda.com