Vertaa PF-selostetta

ARIXTRA injektioneste, liuos 1,5 mg/0,3 ml, 2,5 mg/0,5 ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi esitäytetty ruisku (0,3 ml) sisältää 1,5 mg fondaparinuuksinatriumia.

Yksi esitäytetty ruisku (0,5 ml) sisältää 2,5 mg fondaparinuuksinatriumia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia annoksessa ja sen vuoksi se on pohjimmiltaan natriumiton.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Laskimotromboembolioiden ehkäisy aikuisilla, joille tehdään suuri ortopedinen alaraajaleikkaus, kuten lonkkamurtumaleikkaus tai suuri polven tai lonkan keinonivelleikkaus.

Laskimotromboembolioiden ehkäisy aikuisilla, joille tehdään abdominaalinen leikkaus ja joilla arvioidaan olevan suuri tromboembolisten komplikaatioiden riski kuten potilailla, joille tehdään abdominaalialueen syöpäleikkaus (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Laskimotromboembolioiden ehkäisy aikuisilla potilailla, joilla on arvioitu olevan suuri riski laskimotromboembolioille ja jotka ovat immobilisoituneita johtuen akuutista sairaudesta kuten sydämen vajaatoiminnasta ja/tai akuutista hengityselinsairaudesta, ja/tai akuutista infektiosta tai tulehdussairaudesta.

Aikuisten alaraajojen akuutin oireisen spontaanin pinnallisen laskimotromboosin hoito, kun samanaikaisesti ei ole syvää laskimotromboosia (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).

Lisäksi Arixtra 2,5 mg/0,5 ml:

Epästabiilin angina pectoriksen tai sydäninfarktin ilman ST-nousuja (UA/NSTEMI) hoito aikuisilla, joille kiireellinen (<120 min) invasiivinen hoito (PCI) ei ole indisoitu (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

ST-nousuinfarktin (STEMI) hoito aikuisilla, jotka saavat trombolyyttistä lääkehoitoa tai joille alussa ei anneta muuta reperfuusiohoitoa.

Annostus ja antotapa

Annostus

Potilaat, joille tehdään suuri ortopedinen tai abdominaalinen leikkaus
Fondaparinuuksin suositusannos on 2,5 mg kerran vuorokaudessa postoperatiivisesti injektiona ihon alle.

Aloitusannos tulee antaa 6 tuntia leikkaushaavan sulkemisen jälkeen edellyttäen, että verenvuoto on tyrehtynyt.

Hoitoa tulee jatkaa, kunnes laskimotromboembolian riski on pienentynyt, yleensä kunnes potilas on jalkeilla, vähintään 5-9 päivän ajan leikkauksen jälkeen. Kokemuksen mukaan lonkkamurtuman takia leikatuilla potilailla syvän laskimotukoksen riski jatkuu yli yhdeksän päivää toimenpiteen jälkeen. Näillä potilailla pitäisi harkita ylimääräistä 24 päivän pitkäaikaista profylaksiaa fondaparinuuksilla (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Potilaat, joilla on yksilöllisen riskiarvioinnin perusteella suuri tromboembolisten komplikaatioiden riski
Fondaparinuuksin suositusannos on 2,5 mg kerran vuorokaudessa injektiona ihon alle. Kestoltaan 6-14 päivän mittainen hoito on kliinisesti tutkittu (ks. kohta Farmakodynamiikka).

Pinnallisen laskimotromboosin hoito
Suositeltu fondaparinuuksiannos on 2,5 mg kerran vuorokaudessa injektiona ihon alle.

Fondaparinuuksihoitoon annoksella 2,5 mg sopivia potilaita ovat ne, joilla on akuutti, oireinen, paikallinen, spontaani alaraajojen pinnallinen laskimotromboosi, joka on vähintään 5 cm pituudeltaan. Sen tulee olla varmistettu ultraäänitutkimuksella tai muulla objektiivisella menetelmällä. Hoito on aloitettava niin pian kuin mahdollista diagnoosin varmistuttua ja kun on varmistettu, että potilaalla ei ole samanaikaisesti syvää laskimotromboosia tai pinnallista laskimotromboosia 3 cm etäisyydellä safeno-femoraalisesta liitoskohdasta. Hoitoa on jatkettava vähintään 30 päivää ja korkeintaan 45 päivää potilailla, joilla on suuri riski saada tromboembolisia komplikaatioita (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka). Potilaalle voidaan suositella lääkkeen pistämistä ihon alle omatoimisesti, jos arvoidaan potilaan pystyvän siihen ja olevan halukas tekemään sen itse. Lääkärin on annettava selvät ohjeet valmisteen injisoimiseksi.

  • Potilaat, joille tehdään leikkaus tai muita invasiivisia hoitoja

Pinnallista laskimotromboosia sairastaville potilaille, joille tehdään leikkaus tai muita invasiivisia toimenpiteitä, fondaparinuuksia ei saa antaa, mikäli mahdollista, leikkausta edeltävien 24 tunnin aikana. Fondaparinuuksin anto voidaan aloittaa uudelleen vähintään 6 tunnin kuluttua leikkauksesta edellyttäen, että hemostaasi on saavutettu.

Seuraavat ohjeet annostuksesta ja antotavasta koskevat vain Arixtra 2,5 mg/0,5 ml valmistetta:

Epästabiilin angina pectoriksen/sydäninfarktin ilman ST-nousuja (UA/NSTEMI) hoito
Suositeltu fondaparinuuksiannos on 2,5 mg kerran vuorokaudessa injektiona ihon alle.
Hoito tulee aloittaa mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen ja sitä tulee jatkaa enimmillään 8 päivää tai sairaalasta lähtöön saakka, jos tämä tapahtuu aikaisemmin.

Jos potilaalle tehdään pallolaajennustoimenpide (PCI), fraktioimatonta hepariinia (UFH) tulee antaa toimenpiteen aikana normaalikäytännön mukaan ottaen huomioon potilaan mahdollinen verenvuotoriski ja viimeisestä fondaparinuuksiannoksesta kulunut aika (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Ihon alle annettavan fondaparinuuksin uudelleenaloitus holkin poiston jälkeen tulee perustua kliiniseen arvioon. Keskeisessä kliinisessä UA/NSTEMI –tutkimuksessa hoito fondaparinuuksilla aloitettiin uudelleen aikaisintaan kahden tunnin kuluttua holkin poistosta.

ST-nousuinfarktin (STEMI) hoito
Suositeltu fondaparinuuksiannos on 2,5 mg kerran vuorokaudessa. Ensimmäinen annos fondaparinuuksia annetaan laskimoon ja seuraavat annokset annetaan injektiona ihon alle. Hoito tulee aloittaa mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen ja sitä jatketaan enimmillään 8 päivää tai sairaalasta lähtöön saakka, jos tämä tapahtuu aikaisemmin.

Jos potilaalle tehdään ei-kiireellinen PCI, fraktioimatonta hepariinia (UFH) tulee antaa PCI:n aikana normaalikäytännön mukaan ottaen huomioon potilaan mahdollinen verenvuotoriski ja viimeisestä fondaparinuuksiannoksesta kulunut aika (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet). Ihon alle annettavan fondaparinuuksin uudelleenaloitus holkin poiston jälkeen tulee perustua kliiniseen arvioon. Keskeisessä kliinisessä STEMI –tutkimuksessa hoito fondaparinuuksilla aloitettiin uudelleen aikaisintaan 3 tuntia holkin poiston jälkeen.

  • Potilaat, joille tehdään sepelvaltimon ohitusleikkaus (CABG)

STEMI- tai UA/NSTEMI potilaalle, jolle tehdään sepelvaltimon ohitusleikkaus (CABG), ei tule antaa fondaparinuuksia, mikäli mahdollista, 24 tuntiin ennen leikkausta. Fondaparinuuksin anto voidaan aloittaa uudelleen 48 tunnin kuluttua leikkauksesta.

Erityispotilasryhmät

Laskimotromboembolioiden ehkäisy leikkauksen jälkeen
Potilailla, joille tehdään leikkaus, ensimmäisen fondaparinuuksi-injektion ajankohtaa koskevaa ohjetta tulee noudattaa erityisen tarkasti ≥ 75‑vuotiailla ja/tai < 50 kg:n painoisilla potilailla ja/tai munuaisfunktion heikennyttyä siten, että kreatiniinipuhdistuma on 20-50 ml/min.

Ensimmäinen fondaparinuuksiannos tulee antaa aikaisintaan 6 tuntia leikkaushaavan sulkemisen jälkeen. Injektiota ei tule antaa, ellei verenvuoto ole tyrehtynyt (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Heikentynyt munuaistoiminta

  • Laskimotromboembolioiden ehkäisy - Fondaparinuuksia ei pidä käyttää potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on <20 ml/min (ks. kohta Vasta-aiheet). Potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on 20 -50 ml/min, annosta pienennetään määrään 1,5 mg kerran vuorokaudessa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka). Annostusta ei tarvitse pienentää potilaille, joilla munuaistoiminnan heikkeneminen on lievää (kreatiniinipuhdistuma >50 ml/min).
  • Pinnallisen laskimotromboosin hoito – Fondaparinuuksia ei pidä käyttää potilailla, joilla kreatiniinipuhdistuma on <20 ml/min (ks. kohta Vasta-aiheet). Potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on 20-50 ml/min, annosta pienennetään määrään 1,5 mg kerran vuorokaudessa (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka). Annostusta ei tarvitse pienentää potilaille, joilla munuaistoiminnan heikkeneminen on lievää (kreatiniinipuhdistuma >50 ml/min).1,5 mg:n fondaparinuuksiannoksen turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: UA/NSTEMIn ja STEMIn hoito - Fondaparinuuksia ei pidä käyttää potilailla, joilla kreatiniinipuhdistuma on <20 ml/min (ks. kohta Vasta-aiheet). Potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on > 20 ml/min, annosta ei tarvitse muuttaa.

Heikentynyt maksan toiminta

  • Laskimotromboembolioiden ehkäisy jaUA/NSTEMIn ja STEMIn hoito- Annostusta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla maksan toiminta on lievästi tai kohtalaisesti heikentynyt. Vaikeassa maksan vajaatoiminnassa tulee fondaparinuuksia käyttää varoen, koska tutkimuksia ei ole tehty näille potilaille (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).
  • Pinnallisen laskimotromboosin hoito - Fondaparinuuksin turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea maksan toimintahäiriö. Siksi fondaparinuuksia ei suositella käytettäväksi näille potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)

Pediatriset potilaat - Fondaparinuuksin käyttöä alle 17-vuotiaille lapsille ei suositella, koska tiedot turvallisuudesta ja tehosta puuttuvat.

Pienipainoiset potilaat

  • Laskimotromboembolioiden ehkäisy ja UA/NSTEMIn ja STEMIn hoito - Alle 50 kg painavilla potilailla on suurentunut verenvuotoriski. Fondaparinuuksin eliminaatio vähenee painon mukaan. Fondaparinuuksia tulee käyttää varoen näillä potilailla (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
  • Pinnallisen laskimotromboosin hoito - Fondaparinuuksin turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu alle 50 kg painavilla potilailla. Siksi fondaparinuuksia ei suositella käytettäväksi näille potilaille (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

  • Ihon alle annostelu
    Fondaparinuuksi annetaan injektiona syvälle ihon alle potilaan ollessa makuuasennossa. Pistoskohtaa tulisi vaihdella vatsanseinän vasemman ja oikean puolen etu‑ ja takasivujen välillä. Jotta lääkettä ei menisi hukkaan esitäytettyä ruiskua käytettäessä, ruiskusta ei tule poistaa ilmakuplaa ennen injektion antamista. Neula tulee pistää peukalon ja etusormen väliin puristettuun ihopoimuun koko pituudeltaan suorassa kulmassa; ihopoimua tulee puristaa koko pistoksen ajan.
  • Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: Laskimonsisäinen annostelu (ainoastaan ensimmäinen annos potilaille, joilla on STEMI)
    Laskimonsisäinen annostelu toteutetaan käyttäen olemassa olevaa tippatietä suoraan tai käyttäen pientä määrää (25 tai 50 ml) 0,9 % keittosuolaliuosta. Jotta valmistetta ei mene hukkaan esitäytettyä ruiskua käytettäessä, älä poista ilmakuplaa ruiskusta ennen injektiota. Infuusioletku on huuhdeltava hyvin keittosuolaliuoksella injektion jälkeen, jotta varmistetaan, että kaikki valmiste on annosteltu. Jos annostelussa käytetään mini-infuusiota, infuusio tulee antaa 1-2 minuutin kuluessa.

Erityiset varotoimet hävittämiselle, ks. kohta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

  • yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • jatkuva kliinisesti merkittävä verenvuoto
  • akuutti bakterielli endokardiitti
  • vakava munuaisten vajaatoiminta, jossa kreatiniinipuhdistuma < 20 ml/min.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Fondaparinuuksia ei saa annostella lihaksensisäisesti.

Verenvuoto
Fondaparinuuksia tulee antaa varoen potilaille, joilla on suurentunut verenvuotoriski, esim. niille, jotka sairastavat synnynnäistä tai hankittua vuotohäiriötä (esim. verihiutalemäärä < 50 E9/l), aktiivista haavaista ruoansulatuskanavan tautia, joilla on äskettäin ollut kallonsisäinen verenvuoto tai joille on äskettäin tehty aivo‑, selkäranka‑ tai silmäleikkaus, sekä jäljessä kuvatuille erityispotilasryhmille.

Laskimotromboembolioiden ehkäisyyn - Valmisteita, jotka saattavat lisätä verenvuotoriskiä, ei tulisi annostella yhtäaikaa fondaparinuuksin kanssa. Näihin valmisteisiin kuuluvat desirudiini, fibrinolyyttiset aineet, GPIIb/IIIa‑reseptoriantagonistit, hepariini, heparinoidit ja pienimolekyyliset hepariinit. Tarvittaessa tulee antaa samanaikaista K‑vitamiiniantagonistihoitoa kohdassa Yhteisvaikutukset annettujen tietojen mukaisesti. Muita trombosyyttejä estäviä lääkevalmisteita (asetyylisalisyylihappo, dipyridamoli, sulfiinipyratsoni, tiklopidiini tai klopidogreeli) ja ei-steroidaalisia tulehduskipulääkkeitä tulee käyttää varoen. Jos yhteiskäyttö on välttämätöntä, on tarkka seuranta tärkeää.

Pinnallisen laskimotromboosin hoitoon - Fondaparinuuksia tulee antaa varoen potilaille, joita hoidetaan samanaikaisesti muilla verenvuotoriskiä lisäävillä lääkevalmisteilla.

Arixtra 2,5 mg/0,5 ml:UA/NSTEMI- ja STEMI- hoitoon – Fondaparinuuksia tulee antaa varoen potilaille, joille annetaan samanaikaisesti muita lääkeaineita, jotka lisäävät verenvuotoriskiä (kuten GPIIb/IIIa -estäjät tai trombolyyttiset lääkeaineet).

Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: PCI ja ohjainkatetrin trombiriski
STEMI -potilaille, joille tehdään primaari-PCI, fondaparinuuksin käyttöä ennen PCI:tä ja PCI:n aikana ei suositella. Samoin UA/NSTEMI-potilaille, joiden tila on henkeä uhkaava ja jotka vaativat kiireellistä revaskularisaatiota, fondaparinuuksin käyttöä ennen PCI:tä ja PCI:n aikana ei suositella. Nämä ovat potilaita, joilla on uusiutuva angina pectoris, johon liittyy ST-muutoksia, sydämen vajaatoiminta, henkeä uhkaavia arytmioita tai epävakaa hemodynamiikka.

UA/NSTEMI- ja STEMI -potilaille, joille tehdään ei-kiireellinen PCI, fondaparinuuksin käyttöä ainoana antikoagulanttina PCI:n aikana ei suositella, koska heillä on lisääntynyt riski ohjainkatetrin trombiin (ks. kliiniset tutkimukset kohta Farmakodynamiikka). Siksi fraktioimatonta hepariinia tulee käyttää lisänä ei-kiireellisen PCI:n aikana normaali käytännön mukaan (ks. Annostus ja antotapa kohta Annostus ja antotapa).

Potilaat, joilla on pinnallinen laskimotromboosi
Yli kolmen senttimetrin etäisyydellä safeno-femoraalisesta liitoskohdasta sijaitseva pinnallinen laskimotromboosi tulee varmistaa ja samanaikainen syvä laskimotromboosi on poissuljettava kompressioultraäänellä tai objektiivisella menetelmällä ennen kuin fondaparinuuksihoito aloitetaan. Ei ole tietoa 2,5 mg:n fondaparinuuksiannoksen käytöstä potilailla, joilla on pinnallinen laskimotromboosi ja samanaikainen syvä laskimotromboosi tai pinnallinen laskimotromboosi, joka sijaitsee alle kolmen senttimetrin etäisyydellä safeno-femoraalisesta liitoskohdasta (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).

Fondaparinuuksiannoksen 2,5 mg turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu seuraavissa ryhmissä:
potilailla, jotka ovat saaneet skleroterapian tai infuusiotiekomplikaatioiden vuoksi pinnallisen laskimotromboosin, potilailla, joilla edeltävän kolmen kuukauden aikana on ollut pinnallinen laskimotroboosi, potilailla, joilla on ollut laskimoiden tromboembolinen sairaus edeltävän kuuden kuukauden aikana eikä potilailla, joilla on aktiivinen syöpä (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakodynamiikka).

Spinaali‑ tai epiduraalipuudutus
Potilailla, joille tehdään suuri ortopedinen leikkaus, pitkäaikaiseen tai pysyvään halvaukseen mahdollisesti johtavien kovakalvon ulkopuolisten verenpurkaumien tai selkäytimen verenpurkaumien mahdollisuutta ei voida sulkea pois, jos fondaparinuuksia käytetään spinaali- tai epiduraalipuudutuksen tai selkäydinpunktion yhteydessä. Näiden harvinaisten tapahtumien vaara saattaa olla suurempi kestoepiduraalikatetrien leikkauksen jälkeisessä käytössä tai muiden hemostaasiin vaikuttavien lääkevalmisteiden samanaikaisessa käytössä.

Iäkkäät potilaat
Iäkkäillä ihmisillä on suurentunut verenvuotoriski. Koska munuaistoiminta yleensä heikkenee iän myötä, iäkkäillä potilailla saattaa esiintyä eliminaation heikkenemistä ja suurentunutta fondaparinuuksialtistusta (ks. kohta Farmakokinetiikka). Fondaparinuuksia tulee antaa varoen iäkkäille potilaille (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Pienipainoiset potilaat

  • Laskimotromboembolioiden ehkäisy ja UA/NSTEMIn ja STEMIn hoito - Alle 50 kg painavilla potilailla on suurentunut verenvuotoriski. Fondaparinuuksin eliminaatio vähenee painon mukaan. Fondaparinuuksia tulee käyttää varoen näillä potilailla (ks. kohta Annostus ja antotapa).
  • Pinnallisen laskimotromboosin hoito – Kliiniset tiedot puuttuvat fondaparinuuksin käytöstä pinnallisen laskimotromboosin hoidossa potilailla, joiden paino on alle 50 kg. Siksi fondaparinuuksia ei suositella pinnallisen laskimotromboosin hoitoon näille potilaille (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Heikentynyt munuaistoiminta

Fondaparinuuksi erittyy pääasiassa munuaisten kautta.

  • Laskimotromboembolioiden ehkäisy - Potilailla, joilla kreatiniinipuhdistuma on <50 ml/min, on suurentunut verenvuoto- ja laskimotromboemboliatapahtumien riski ja hoidossa pitää noudattaa varovaisuutta (ks.kohdat Annostus ja antotapa, Vasta-aiheet ja Farmakokinetiikka). Kliinistä tietoa potilaista, joilla kreatiniinipuhdistuma on alle 30 ml/min, on rajallisesti saatavilla.
  • Pinnallisen laskimotromboosin hoito – Fondaparinuuksia ei pidä käyttää potilailla, joilla kreatiniinipuhdistuma on <20 ml/min (ks. kohta Vasta-aiheet). Potilaille, joilla kreatiniinipuhdistuma on 20-50 ml/min, annosta pienennetään määrään 1,5 mg kerran vuorokaudessa (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Farmakokinetiikka). 1,5 mg annoksen turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu.
  • Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: UA/NSTEMI- ja STEMI- hoito - UA/NSTEMI- ja STEMI -hoidosta on rajallisesti tietoa fondaparinuuksiannoksesta 2,5 mg kerran vuorokaudessa potilailla, joilla kreatiniinipuhdistuma on 20 - 30 ml/min. Sen vuoksi lääkärin on harkittava onko hoidosta koituva hyöty suurempi kuin sen riski (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Vasta-aiheet).

Vaikea maksan vajaatoiminta

  • Laskimotromboembolioiden ehkäisy ja UA/NSTEMIn ja STEMIn hoito - Fondaparinuuksiannoksen säätö ei ole tarpeen. Fondaparinuuksin käyttöä tulee kuitenkin harkita huolellisesti, koska vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on suurentunut verenvuotoriski hyytymistekijöiden vajauksen vuoksi (ks. kohta Annostus ja antotapa).
  • Pinnallisen laskimotromboosin hoito - Ei ole tietoa fondaparinuuksin käytöstä pinnallisen laskimotromboosin hoidossa potilailla, joilla on vaikea maksan toimintahäiriö. Siksi fondaparinuuksia ei suositella pinnallisen laskimotromboosin hoitoon näille potilaille (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Potilaat, joilla on hepariinin indusoima trombosytopenia (HIT)
Fondaparinuuksia on käytettävä varoen potilailla, joilla on esiintynyt aikaisemmin hepariinin aiheuttamaa trombosytopeniaa. Fondaparinuuksin tehoa ja turvallisuutta ei ole varsinaisesti tutkittu tyypin II HIT-potilailla. Fondaparinuuksi ei sitoudu trombosyyttitekijä 4:ään eikä yleensä ristireagoi seerumin kanssa, joka on otettu tyypin II HIT-potilailta. Hepariinin aiheuttamaa trombosytopeniaa on raportoitu harvoin fondaparinuuksilla hoidetuilla potilailla.

Lateksiallergia
Arixtra 1,5 mg/0,3 ml: Esitäytetyn ruiskun neulansuoja sisältää kuivaa luonnollista lateksikumia, joka mahdollisesti aiheuttaa allergisia reaktioita lateksiyliherkille henkilöille.
Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: Esitäytetyn ruiskun neulansuoja voi sisältää kuivaa luonnollista lateksikumia, joka mahdollisesti aiheuttaa allergisia reaktioita lateksiyliherkille henkilöille.

Yhteisvaikutukset

Verenvuotoriski on suurentunut, jos fondaparinuuksia käytetään samanaikaisesti lääkevalmisteiden kanssa, jotka voivat lisätä verenvuotoriskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Oraalisilla antikoagulanteilla (varfariini), trombosyyttejä estävillä lääkeaineilla (asetyylisalisyylihappo), ei-steroidaalisilla tulehduskipulääkkeillä (piroksikaami) ja digoksiinilla ei ollut fondaparinuuksin farmakokinetiikkaan liittyviä yhteisvaikutuksia. Yhteisvaikutustutkimuksissa käytetty fondaparinuuksiannos (10 mg) oli suurempi mitä nykyisiin käyttötarkoituksiin suositellaan. Fondaparinuuksi ei vaikuttanut varfariinin INR-tasoon, ei vuotoaikaan asetyylisalisyylihappo- tai piroksikaamihoidon aikana eikä digoksiinin farmakokinetiikkaan vakaassa tilassa.

Jatkohoito toisella antikoagulanttivalmisteella
Jos jatkohoito aloitetaan hepariinilla tai pienimolekyylisellä hepariinilla, ensimmäinen injektio tulee pääsääntöisesti antaa vuorokauden kuluttua viimeisestä fondaparinuuksi-injektiosta.
Jos tarvitaan jatkohoitoa K-vitamiinin antagonistilla, fondaparinuuksihoitoa tulee jatkaa, kunnes INR-tavoitetaso on saavutettu.

Raskaus ja imetys

Raskaus
Ei ole olemassa tarkkoja tietoja fondaparinuuksin käytöstä raskaana oleville naisille. Tiineyteen, alkion/sikiön kehitykseen, synnytykseen ja synnytyksenjälkeiseen kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia koskevat eläintutkimukset ovat riittämättömät altistuksen rajallisuuden vuoksi. Fondaparinuuksia ei tule määrätä raskausaikana ellei se ole selvästi tarpeen.

Imetys
Fondaparinuuksi erittyy rottaemon maitoon, mutta tiedossa ei ole, erittyykö fondaparinuuksi ihmisen äidinmaitoon. Imettämistä ei suositella fondaparinuuksihoidon yhteydessä. Suun kautta tapahtuva imeytyminen lapseen on kuitenkin epätodennäköistä.

Hedelmällisyys
Ei ole olemassa tietoja fondaparinuuksin vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen.
Eläinkokeet eivät osoita vaikutusta hedelmällisyyteen.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty.

Haittavaikutukset

Yleisemmin raportoituja vakavia fondaparinuuksin käyttöön liittyviä haittavaikutuksia ovat verenvuotokomplikaatiot (vaihtelevista paikoista, esim. harvoissa tapauksissa kallonsisäinen / aivojen sisäinen ja retroperitoneaalinen verenvuoto) ja anemia. Fondaparinuuksia on käytettävä varoen potilailla, joilla on suurentunut verenvuotoriski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Fondaparinuuksi 2,5 mg:n turvallisuutta on arvioitu 3 595 potilaalla, joille tehtiin suuri ortopedinen alaraajaleikkaus ja joita hoidettiin enimmillään 9 päivän ajan, 327 potilaalla, joille tehtiin lonkkamurtuman korjausleikkaus ja joita hoidettiin kolmen viikon ajan aluksi annetun yhden viikon profylaksin jälkeen, 1407 potilaalla, joille tehtiin abdominaalinen leikkaus ja joita hoidettiin enimmillään 9 päivän ajan ja 425 potilaalla, joilla oli tromboembolisten komplikaatioiden riski, ja joita hoidettiin 14 päivän ajan, 10057 potilaalla, jotka saivat hoitoa epästabiiliin angina pectorikseen tai ei-ST-nousuinfarktiin akuutissa koronaarisyndroomassa, 6036 potilaalla, jotka saivat hoitoa ST-nousuinfarktiin akuutissa koronaarisyndroomassa.

Tutkijalääkärin ilmoittamat haittavaikutukset laskimotromboembolioiden ehkäisyssä, jotka ainakin mahdollisesti liittyvät fondaparinuuksiin, on esitetty esiintymistiheysluokittain (hyvin yleinen ≥1/10; yleinen ≥ 1/100, <1/10; melko harvinainen ≥1/1000, <1/100; harvinainen ≥ 1/10 000, < 1/1000; hyvin harvinainen <1/10 000) ja elinjärjestelmittäin siten, että vakavimmat luetellaan ensimmäisinä; näitä haittavaikutuksia tulkittaessa tulisi ottaa huomioon tutkimusasetelman kirurginen ja lääketieteellinen yhteys.

MedDRA:n elinjärjestelmä

Haittavaikutukset potilailla, joille tehty suuri ortopedinen alaraajaleikkaus ja/tai abdominaalinen leikkaus

Haittavaikutukset sisätautipotilailla

Infektiot

Harvinaiset: postoperatiivinen haavainfektio

 

Veri ja imukudos

Yleiset: postoperatiivinen verenvuoto, anemia

Melko harvinaiset: verenvuoto (nenäverenvuoto, gastrointestinaalinen veren-vuoto, veriyskös, verivirtsaisuus, veren-purkauma), trombosytopenia, purppura, trombosytemia, epänormaalit verihiutaleet, hyytymishäiriö

Yleinen: verenvuoto (verenvuoto, verivirtsaisuus, veriyskös, ienverenvuoto)

Melko harvinaiset: anemia

Immuunijärjestelmä

Harvinaiset: allerginen reaktio (mukaan lukien hyvin harvoin angioedeema, anafylaktoidinen / anafylaktinen reaktio)

Harvinaiset: allerginen reaktio (mukaan lukien hyvin harvoin angioedeema, anafylaktoidinen / anafylaktinen reaktio)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Harvinaiset: hypokalemia

 

Hermosto

Harvinaiset: ahdistus, uneliaisuus, huimaus, heitehuimaus, päänsärky, sekavuus

 

Verisuonisto

Harvinaiset: hypotensio

 

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Harvinaiset: hengenahdistus, yskiminen

Melko harvinaiset: hengenahdistus

Ruoansulatuselimistö

Melko harvinaiset: pahoinvointi, oksentelu

Harvinaiset: vatsakipu, ruuansulatushäiriö, gastriitti, ummetus, ripuli

 

Maksa ja sappi

Melko harvinaiset: maksa entsyymien lisääntyminen, poikkeavat maksan toimintakokeet

Harvinaiset: bilirubinemia

 

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinaiset: ihottuma, kutina

Melko harvinaiset: ihottuma, kutina

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Melko harvinaiset: turvotus, äärialueiden turvotus, kuume, eritteiden valuminen haavasta

Harvinaiset: rintakipu, uupumus, kuumat aallot, jalkakipu, genitaalialueen turvotus, punastuminen, synkopee

Melko harvinaiset: rintakipu

Muissa tutkimuksissa tai markkinoinnin jälkeen saaduissa kokemuksissa on raportoitu harvinaisia intrakraniaalisia / intrakerebraalisia tai retroperitoneaalisia vuotoja.

ACS -tutkimusohjelmassa raportoidut haittatapahtumat olivat yhtäpitäviä VTE- profylaksiatutkimuksessa havaittujen haittavaikutusten kanssa.

Verenvuotoa raportoitiin yleisesti UA/NSTEMI- ja STEMI -potilailla. Vaiheen III UA/NSTEMI -tutkimuksessa merkityksellisiksi luokiteltuja verenvuotoja päivään 9 mennessä ja tämä päivä mukaan lukien oli 2,1 %:lla (fondaparinuuksi) ja 4,1 %:lla (enoksapariini). Muunnelluin TIMI -kriteerein vakaviksi verenvuodoiksi luokiteltavien verenvuotojen esiintyvyydet olivat 1,1 % (fondaparinuuksi) ja 1,4 % (verrokki UFH/lumelääke) yhdeksänteen päivään asti (ja yhdeksäs päivä mukaan lukien) vaiheen III STEMI -tutkimuksessa.

Vaiheen III UA/NSTEMI –tutkimuksessa yleisimmin raportoituja verenvuotoon liittymättömiä haittavaikutuksia (raportoitu vähintään 1 % fondaparinuuksia saaneista potilaista) olivat päänsärky, rintakipu ja eteisvärinä.

Vaiheen III tutkimuksessa potilailla, joilla oli STEMI, yleisimmin raportoituja verenvuotoon liittymättömiä haittavaikutuksia (raportoitu vähintään 1 % fondaparinuuksia saaneista potilaista) olivat eteisvärinä, pyreksia, rintakipu, päänsärky, kammiotakykardia, oksentelu ja hypotensio.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteenhyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta: www.fimea.fi.

Yliannostus

Suosituksia suuremmat fondaparinuuksiannokset saattavat johtaa verenvuotoriskin suurenemiseen. Fondaparinuuksille ei tunneta antidoottia.
Jos yliannostukseen liittyy verenvuotokomplikaatioita, hoito on lopetettava ja pääasiallinen syy etsittävä. Sopiva hoito kuten kirurginen vuodon tyrehdyttäminen, verensiirrot, tuoreplasman siirto tai plasmafereesi tulisi aloittaa.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: antitromboottiset lääkeaineet.
ATC-koodi: B01AX05.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Fondaparinuuksi on aktivoituneen hyytymistekijä X:n (Xa) synteettinen ja spesifinen estäjä. Fondaparinuuksin antitromboottinen vaikutus johtuu hyytymistekijä Xa:n antitrombiini III (ATIII) ‑välitteisestä selektiivisestä estosta. Sitoutumalla selektiivisesti ATIII:en fondaparinuuksi voimistaa ATIII:n aiheuttamaa hyytymistekijä Xa:n luontaista neutralisaatiota (noin 300-kertaiseksi). Hyytymistekijä Xa:n neutralisaatio keskeyttää verenhyytymiskaskadin ja estää sekä trombiinin muodostumisen että trombin kehittymisen. Fondaparinuuksi ei inaktivoi trombiinia (aktivoitunut hyytymistekijä II) eikä vaikuta verihiutaleisiin.
Fondaparinuuksi annoksella 2,5 mg ei vaikuta tavanomaisiin veren hyytymiskokeisiin, kuten aktivoituun partiaaliseen tromboplastiiniaikaan (APTT), aktivoituun hyytymisaikaan (ACT) tai tromboplastiiniaikaan (TT)/International Normalized Ratio (INR), eikä vuotoaikaan tai fibrinolyyttiseen aktiivisuuteen. Aktivoidun partiaalisen tromboplastiiniajan (APPT) pitenemistä on raportoitu harvoin.

Hepariinin aiheuttamaa trombosytopeniaa (HIT) sairastavien potilaiden seerumi ei ristireagoi fondaparinuuksin kanssa. Hepariinin aiheuttamaa trombosytopeniaa on spontaanisti raportoitu harvoin fondaparinuuksilla hoidetuilla potilailla.

Kliiniset tutkimukset

Laskimotromboemboliatapahtumien (VTE) esto potilailla, joille tehtiin alaraajojen suuri ortopedinen leikkaus ja joita hoidettiin enimmillään 9 päivän ajan:
Fondaparinuuksin kliininen tutkimusohjelma suunniteltiin osoittamaan fondaparinuuksin tehokkuus laskimotromboemboliatapahtumien (VTE) eli proksimaalisten ja distaalisten syvien laskimotromboosien (DVT) ja keuhkoembolioiden (PE) ehkäisyssä potilailla, joille tehdään suuri ortopedinen alaraajaleikkaus, kuten lonkkamurtumaleikkaus tai suuri polven tai lonkan keinonivelleikkaus. Yli 8 000 potilasta (lonkkamurtuma – 1 711, lonkkaproteesi – 5 829, suuri polvileikkaus – 1 367) tutkittiin kontrolloiduissa II ja III vaiheen kliinisissä tutkimuksissa. Fondaparinuuksia annoksella 2,5 mg kerran vuorokaudessa aloitettuna 6–8 tunnin kuluttua leikkauksesta verrattiin enoksapariiniin annoksella 40 mg kerran vuorokaudessa aloitettuna 12 tuntia ennen leikkausta tai 30 mg kahdesti vuorokaudessa aloitettuna 12–24 tunnin kuluttua leikkauksesta.

Näiden tutkimusten yhteisanalyysissa fondaparinuuksi (suosituksen mukaisella annostuksella ja leikkaustyypistä riippumatta) vähensi enoksapariiniin verrattuna merkitsevästi VTE-määrää (54 %–[95 % CI, 44 %; 63 %]), jota arvioitiin enimmillään 11 vuorokautta leikkauksen jälkeen. Suurin osa päätetapahtumista diagnosoitiin ennalta suunnitellulla venografialla ja ne olivat lähinnä distaalista DVT:tä, mutta proksimaalisen DVT:n ilmaantuvuus väheni myös merkitsevästi. Oireisen VTE:n kuten PE:n esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa hoitoryhmien kesken.

Verrattaessa fondaparinuuksia enoksapariiniin annoksella 40 mg kerran vuorokaudessa aloitettuna 12 tuntia ennen leikkausta, suuria vuotoja todettiin 2,8 %:lla suosituksenmukaista annosta saavista fondaparinuuksipotilaista, kun vastaava luku enoksapariiniryhmässä oli 2,6 %.

Laskimotromboemboliatapahtumien (VTE) esto potilailla, joille tehtiin lonkkamurtuman korjausleikkaus ja joita hoidettiin enimmillään 24 päivän ajan aluksi annetun yhden viikon profylaksin jälkeen: satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa 737 potilaalle annettiin fondaparinuuksia 2,5 mg kerran päivässä 7 +/- 1 päivän ajan lonkkamurtuman korjausleikkauksen jälkeen. Tämän jakson jälkeen 656 potilasta satunnaistettiin saamaan fondaparinuuksia 2,5 mg kerran päivässä tai lumelääkettä vielä 21 +/-2 päivän ajan. Fondaparinuuksilla pystyttiin merkitsevästi vähentämään syvän laskimotukoksen esiintyvyyttä lumelääkkeeseen verrattuna [3 potilasta (1,4 %) vs. 77 potilasta (35 %), vastaavasti]. Suurin osa (70/80) todetuista syvistä laskimotukoksista oli venografialla diagnostisoituja oireettomia tapauksia. Fondaparinuuksi vähensi merkitsevästi myös oireellisten syvien laskimotukosten esiintyvyyttä (syvä laskimotukos ja/tai keuhkoveritulppa) [1 (0,3 %) vs. 9 (2,7 %) potilasta] sisältäen kaksi kuolemaan johtanutta keuhkoveritulppaa lumelääkeryhmässä. Merkittäviä ei-fataaleja leikkauskohdan vuotoja todettiin 8 potilaalla (2,4 %), joita hoidettiin fondaparinuuksi 2,5 mg:lla verrattuna 2 (0,6 %) potilaaseen plaseboryhmässä.

Laskimotromboembolioiden (VTE) ehkäisy potilailla, joille tehdään abdominaalinen leikkaus ja joilla arvioidaan olevan suuri tromboembolisten komplikaatioiden riski,kuten potilaille, joille tehdään abdominaalialueen syöpäleikkaus:
Kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa 2927 potilasta satunnaistettiin saamaan 7 + 2 vuorokautta fondaparinuuksia 2,5 mg kerran vuorokaudessa tai 5000 IU daltepariinia kerran vuorokaudessa siten että yksi 2500 IU:n injektio annettiin preoperatiivisesti ja 2500 IU:n injektio postoperatiivisesti. Pääasialliset leikkaukset olivat kooloniin ja peräsuoleen, vatsalaukkuun ja maksaan liittyviä, kolekystektomia ja muita sappitiehyisiin liittyviä leikkauksia. 69 %: lta potilaista leikattiin syöpä. Potilaat, joille tehtiin urologinen (muu kuin munuaisiin kohdistuva) tai gynekologinen leikkaus, laparoskopinen tai verisuonitoimenpide suljettiin pois tutkimuksesta.
Tässä tutkimuksessa totaalisen VTE:n esiintyvyys oli 4,6 % fondaparinuuksilla (47/1027) verrattuna daltepariinin 6,1 % (62/1021): todennäköisyyden väheneminen [95 % Cl] = -25,8 % [-49,7 %, 9,5 %]). Tilastollisesti merkityksetön ero totaalisen VTE:n esiintyvyydessä hoitoryhmien välillä johtui pääasiallisesti oireettoman distaalisen DVT:n vähenemisestä. Oireisen DVT:n esiintyvyys oli hoitoryhmien välillä samanlainen: 6 potilasta (0,4 %) fondaparinuuksiryhmässä vs 5 potilasta (0,3 %) daltepariiniryhmässä. Suuressa alaryhmässä potilaita, joilta leikattiin syöpä (69 % potilasaineistosta), fondaparinuuksiryhmässä VTE:n esiintyvyys oli 4,7 % verrattuna 7,7 % esiintyvyyteen daltepariiniryhmässä.

Suuria vuotoja todettiin 3,4 %:lla potilaista fondaparinuuksiryhmässä ja 2,4 %:lla potilaista daltepariiniryhmässä.

Laskimotromboemboliatapahtumien (VTE) esto potilailla, joilla oli suuri riski saada tromboembolisia komplikaatioita johtuen rajoittuneesta liikkuvuudesta akuutin sairauden aikana: satunnaistetussa kaksoisokkotutkimuksessa 839 potilaalle annettiin fondaparinuuksia 2,5 mg kerran päivässä tai lumelääkettä 6-14 päivän ajan. Tähän tutkimukseen osallistui akuutisti sairaita potilaita, iältään ≥ 60 vuotiaita, joiden oletettiin tarvitsevan vuodelepoa vähintään 4 päivän ajan ja, jotka olivat sairaalassa NYHA III/IV luokan kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan ja/tai akuutin keuhkosairauden ja/tai akuutin infektion tai tulehduksellisen sairauden vuoksi. Fondaparinuuksi vähensi merkitsevästi syvien laskimotukoksien esiintyvyyttä lumelääkkeeseen verrattuna [18 potilasta (5,6 %) vs 34 potilasta (10,5%), vastaavasti]. Suurin osa tapahtumista oli oireettomia distaalisia laskimotrombooseja. Fondaparinuuksi vähensi merkitsevästi myös kuolemaanjohtavia keuhkoembolioita [0 potilasta (0,0 %) vs 5 potilasta (1,2 %), vastaavasti]. Suuria vuotoja havaittiin yhdellä potilaalla (0,2 %) joka ryhmässä.

Alaraajojen akuutin oireisen spontaanin pinnallisen laskimotromboosin hoito, kun potilaalla ei ole samanaikaisesti syvää laskimotromboosia (DVT).
Satunnaistettuun kaksoissokkoutettuun kliiniseen lääketutkimukseen (CALISTO) osallistui 3002 potilasta, joilla oli akuutti, oireinen, paikallinen, spontaani pinnallinen alaraajojen laskimotromboosi, joka oli vähintään 5 cm pituudeltaan ja joka oli varmennettu kompressioultraäänitutkimuksella. Potilaita ei otettu tutkimukseen, jos heillä oli samanaikainen DVT tai pinnallinen laskimotromboosi, joka oli alle 3 cm:n etäisyydellä safeno-femoraalisesta liitoskohdasta. Potilaita ei myöskään otettu tutkimukseen, jos heillä oli vaikea maksan toimintahäiriö, vaikea munuaisten toimintahäiriö (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min), pieni kehon paino (< 50 kg), aktiivinen syöpä, symptomaattinen keuhkoembolia (PE) tai äskettäin sairastettu DVT/PE (< 6 kuukautta) tai pinnallinen laskimotromboosi (< 90 päivää) tai pinnallinen laskimotromboosi, joka liittyi skleroterapiaan tai iv-linjan komplikaatioon tai jos potilailla oli suuri riski saada verenvuoto.

Potilaat satunnaistettiin saamaan fondaparinuuksia 2,5 mg kerran vuorokaudessa tai lumetta 45 päivän ajan. Lisäksi käytettiin elastisia tukisukkia ja analgeettisia ja/tai ulkoisesti käytettäviä tulehduskipulääkkeitä (NSAID). Seuranta jatkui päivään 77 asti. Tutkimuspotilaista 64 % oli naisia ja heidän mediaani-ikänsä oli 58 vuotta, ja 4,4 %:lla kreatiniinipuhdistuma oli < 50 ml/min.

Ensisijainen tehon mittari, yhdistetty oireinen keuhkoembolia (PE), oireinen syvä laskimotromboosi (DVT), oireinen pinnallinen laskimotromboosin laajenema, oireinen pinnallisen laskimotromboosin uusiminen tai kuolema päivään 47 mennessä, väheni merkitsevästi 5,9 %:sta lumepotilailla 0,9 %:iin 2,5 mg fondaparinuuksia saaneilla potilailla (riskin suhteellinen pieneneminen: 85,2 %, 95 % luottamusväli 73,7 %, 91,7 % [p-arvo<0,001]). Ensisijaisen yhdistelmämittarin kukin tromboembolinen alakomponentti väheni myös merkitsevästi fondaparinuuksia saaneilla potilailla seuraavasti: oireinen keuhkoembolia (PE) [0 (0 %) vs. 5 (0,3 %) (p= 0,031)], oireinen syvä laskimotromboosi (DVT) [3 (0,2 %) vs. 18 (1,2 %), riskin suhteellinen pieneneminen 83,4 % (p<0,001)], oireinen pinnallinen laskimotromboosin laajenema [4 (0,3 %) vs. 51 (3,4 %), riskin suhteellinen pieneneminen 92,2 % (p< 0,001)], oireinen pinnallisen laskimotromboosin uusiminen [5 (0,3 %) vs. 24 (1,6 %), riskin suhteellinen pieneneminen 79,2 % (p<0,001)].

Kuolleisuus oli pieni ja samanlainen hoitoryhmissä. Fondaparinuuksiryhmässä oli kaksi kuolemaa (0,1 %) verrattuna yhteen kuolemaan (0,1 %) lumeryhmässä.

Teho säilyi päivään 77 ja oli samanlainen kaikissa ennalta määritellyissä alaryhmissä mukaan lukien potilaat, joilla oli laskimolaajentumia ja potilaat, joilla oli pinnallinen laskimotromboosi polven alapuolella.

Runsasta verenvuotoa esiintyi hoidon aikana yhdellä (0,1 %) fondaparinuuksipotilaalla ja yhdellä (0,1 %) lumepotilaalla. Kliinisesti merkittävää, mutta ei runsasta, verenvuotoa esiintyi viidellä fondaparinuuksipotilaalla (0,3 %) ja kahdeksalla lumepotilaalla (0,5 %).

Arixtra 2,5 mg/0,5 ml:

Epästabiilin angina pectoriksen tai sydäninfarktin ilman ST-nousuja (UA/NSTEMI) hoito
OASIS 5 oli kaksoissokkoutettu, satunnaistettu, (non-inferiority) kliininen tutkimus noin 20000 potilaalla, joilla oli UA/NSTEMI. Fondaparinuuksia annettiin 2,5 mg ihon alle kerran vuorokaudessa ja sitä verrattiin enoksapariiniin 1 mg/kg ihon alle kahdesti vuorokaudessa. Kaikki potilaat saivat vakiintuneen käytännön mukaisen hoidon UA/NSTEMIIN. 34 %:lle potilaista tehtiin PCI ja 9 %:lle tehtiin CABG. Hoito kesti keskimäärin 5,5 päivää fondaparinuuksiryhmässä ja 5,2 päivää enoksapariiniryhmässä. Jos tehtiin PCI, potilaille annettiin joko fondaparinuuksia laskimoon (fondaparinuuksipotilaat) tai fraktioimatonta hepariinia UFH laskimoon painon mukaan (enoksapariinipotilaat) lisälääkityksenä riippuen viimeisestä ihon alle annetusta annoksesta ja GP IIb/IIIa-estäjän käyttösuunnitelmista. Potilaiden keski-ikä oli 67 vuotta ja noin 60 % potilaista oli vähintään 65-vuotiaita. Munuaisten toiminnan heikkeneminen oli lievää (kreatiniinipuhdistuma ≥50 – <80 ml/min) noin 40 %:lla potilaista ja 17 %:lla potilaista keskivaikeaa (kreatiniinipuhdistuma ≥30 – <50 ml/min).

Ensisijaiseksi päätetapahtumaksi määriteltiin yhdeksän päivän kuluessa satunnaistamisesta tapahtunut kuolema, sydäninfarkti (MI) tai uusiutuva iskemia (RI). 5,8 % fondaparinuuksiryhmän potilaista ja 5,7 % enoksapariinilla hoidetuista potilaista saivat tapahtuman yhdeksänteen päivään mennessä (riskisuhde 1,01, 95 % luottamusväli, 0,90 - 1,13, yksisuuntainen non-inferiority p-arvo = 0,003).

Päivään 30 mennessä kaikista eri syistä johtuvat kuolemat vähenivät merkitsevästi siten, että niitä oli 2,9 % fondaparinuuksipotilailla ja 3,5 % enoksapariinipotilailla (riskisuhde 0,83, 95 % luottamusväli, 0,71 - 0,97, p=0,02). Vaikutuksissa sydäninfarktin ja uusiutuvan iskemian ilmaantuvuuteen ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa fondaparinuuksi- ja enoksapariinihoitoryhmien kesken.

Yhdeksänteen päivään mennessä suuria verenvuotoja oli 2,1 % fondaparinuuksipotilailla ja 4,1 % enoksapariinipotilailla (riskisuhde 0,52, 95 % luottamusväli, 0,44 - 0,61, p<0,001).

Tehotulokset ja vaikutukset suuriin verenvuotoihin olivat yhdenmukaiset ennalta määrätyissä alaryhmissä, kuten iäkkäillä, potilailla, joilla oli munuaisten toiminnanvajaus ja samanaikainen trombosyyttien aggregaatiota estävä lääke (asetyylisalisyylihappo, tienopyridiini tai GP IIb/IIIa: n estäjät).
Alaryhmässä, joita hoidettiin fondaparinuuksilla tai enoksapariinilla ja joille tehtiin PCI, oli yhdeksän päivän kuluessa satunnaistamisesta ensisijainen päätetapahtuma 8,8 %:lla fondaparinuuksipotilaista ja 8,2 %:lla enoksapariinipotilaista (riskisuhde 1,08, 95 % luottamusväli, 0,92 - 1,27). Tässä alaryhmässä suuria verenvuotoja oli päivään yhdeksän mennessä 2,2 %:lla fondaparinuuksipotilaista ja 5,0 %:lla enoksapariinipotilaista (riskisuhde 0,43 95 % luottamusväli, 0,33 - 0,57). PCI-toimenpiteessä ohjainkatetrin trombeja oli1,0 %:lla fondaparinuuksilla hoidetuista potilaista ja 0,3 %:lla enoksapariilla hoidetuista potilaista.

Epästabiilin angina pectoriksen (UA) tai sydäninfarktin ilman ST-nousuja (UA/NSTEMI) hoito potilailla, joille tehtiin PCI myöhemmin käyttämällä fraktioimatonta hepariinia lisänä

Tutkimuksessa 3235 korkean riskin UA/NSTEMI-potilasta, joille oli suunniteltu tehtäväksi angiografia, hoidettiin fondaparinuuksilla avoimessa tutkimusasetelmassa (OASIS 8/FUTURA). PCI-toimenpiteesen ohjatut 2026 potilasta satunnaistettiin lisäksi saamaan yksi kahdesta kaksoissokkoutetusta hoitoannoksesta fraktioimatonta hepariinia. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet potilaat saivat ihon alle 2,5 mg fondaparinuuksia kerran vuorokaudessa enintään kahdeksan päivän ajan tai sairaalasta lähtöön saakka. Satunnaistetut potilaat saivat joko pienen annoksen fraktioimatonta hepariinia (50 U/kg riippumatta suunnitellusta GPIIb/IIIa:n käytöstä, ei ohjattua ACT- mittausta) tai normaalin hoito-ohjelman annoksen fraktioimatonta hepariinia (ei GPIIb/IIIa:n käyttöä: 85 U/kg, ohjattu ACT-mittaus; suunniteltu GPIIb/IIIa:n käyttö: 60U/kg, ohjattu ACT-mittaus) välittömästi ennen PCI-toimenpiteen aloitusta.

Tutkimushaarojen ominaisuudet lähtötasolla ja fondaparinuuksihoidon kesto olivat samanlaiset molemmissa UFH-ryhmissä. Tutkimuspotilailla, jotka satunnaistettiin saamaan normaaliannos fraktioimatonta hepariinia, annoksen mediaani oli 85 U/kg ja niillä, jotka satunnaistettiin saamaan pieniannos, 50 U/kg.

Tutkimuksen päätetaphtumaksi määriteltiin seuraavien tekijöiden yhdistelmä: peri-PCI suuri tai pieni verenvuoto tai vakavat katetrointikohdan komplikaatiot (määritetty aikana satunnaistamisesta korkeintaan 48 tuntiin PCI-toimenpiteen jälkeen)

 

Hoidon tulokset

Ilmaantuvuus

Todennäköisyys1 (95%CI)

p-arvo

Pieniannos UFH

N = 1024

Normaaliannos UFH

N = 1002

Primaari

 

 

 

 

Peri-PCI suuri tai peini verenvuoto tai katetrointikohdan komplikaatiot

4,7%

5,8%

0,80 (0,54, 1,19)

0,267

Sekundaarinen

 

 

 

 

Peri-PCI suuri verenvuoto

1,4%

1,2%

1,14 (0,53, 2,49)

0,734

Peri-PCI pieni verenvuoto

0,7%

1,7%

0,40 (0,16, 0,97)

0,042

Katetrointikohdan suuret komplikaatiot

3,2%

4,3%

0,74 (0,47, 1,18)

0,207

Peri-PCI suuri verenvuoto tai kuolema, MI tai TVR päivään 30 mennessä

5,8%

3,9%

1,51 (1,0, 2,28)

0,051

Kuolema, MI tai TVR päivään 30 mennessä

4,5%

2,9%

1,58 (0,98, 2,53)

0,059

1: todennäköisyys: pieniannos/ normaaliannos
Huom; MI=sydäninfarkti, TVR= kohdesuonen revaskularisaatio

Ohjainkatetrin trombien ilmaantuvuus oli 0,1 % (1/1002) potilailla, jotka oli satunnaistettu saamaan normaaliannoksen fraktioimatonta hepariinia ja 0,5 % (5/1024) potilailla, jotka oli satunnaistettu saamaan pienen annoksen fraktioimatonta hepariinia PCI:n aikana. Neljä (0,3 %) satunnaistamatonta potilasta sai diagnostisen katetrin trombin koronaarisuonten angiografian aikana. 12 (0,37 %) tutkimuspotilasta sai katetrin sisäänvientiholkin trombin, seitsemällä tämä tapahtui angiografian aikana ja viidellä PCI:n aikana.

ST-nousuinfarktin (STEMI) hoito
OASIS 6 oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus, jossa tutkittiin fondaparinuuksin turvallisuutta ja tehoa noin 12 000 potilaalla, joilla oli STEMI. Fondaparinuuksia annettiin 2,5 mg kerran vuorokaudessa ja sitä verrattiin vakiintuneeseen hoitoon [lumelääke (47 %) tai fraktioimaton hepariini UFH (53 %)]. Kaikki potilaat saivat vakiintuneen käytännön mukaisen hoidon STEMIIN vaihtoehtoina primaari PCI (31 %), trombolyyttisiä lääkeaineita (45 %) tai ei-reperfuusiota (24 %). Potilaista, joita hoidettiin trombolyyteillä, 84 % sai fibriinispesifitöntä lääkeainetta (enimmäkseen streptokinaasia). Hoito kesti fondaparinuuksiryhmässä keskimäärin 6,2 päivää. Potilaiden keski-ikä oli 61 vuotta ja noin 40 % potilaista oli vähintään 65 -vuotiaita. Munuaisten toiminnan heikkeneminen oli lievää (kreatiniinipuhdistuma ≥50 – <80 ml/min) noin 40 %:lla potilaista ja 14 %:lla keskivaikeaa (kreatiniinipuhdistuma ≥30 – <50 ml/min).

Ensisijainen yhdistetty päätetapahtuma oli kuolema tai uusiutuva sydäninfarkti (re-MI) 30 päivän kuluessa satunnaistamisesta. Kuolema tai uusiutuva sydäninfarkti väheni merkitsevästi päivään 30 mennessä siten, että niitä oli 9,7 % fondaparinuuksiryhmässä ja 11,0 % verrokkiryhmässä (riskisuhde 0,86, 95 % luottamusväli, 0,77 - 0,96, p=0,008). Verrattaessa fondaparinuuksia lumelääkkeeseen ennakkoon määrätyissä alaryhmissä (77,3 %:lle potilaista annettiin fibriinispesifittömiä trombolyytejä, 22 %:lle potilaista ei tehty reperfuusiota, 0,3 %:a potilaista sai fibriinispesifisiä trombolyyttejä ja 0,4 %:lle potilaista tehtiin primaari PCI) kuolema tai uusiutuva sydäninfarkti väheni merkitsevästi päivään 30 mennessä (fondaparinuuksi 11,3 % ja lumelääke 14,0 %, riskisuhde 0,80, 95 % luottamusväli, 0,69 - 0,93, p=0,003). Verrattaessa fondaparinuuksia fraktioimattomaan hepariiniin ennakkoon määrätyissä alaryhmissä (58,5 %:lle potilaista tehtiin primaari PCI, 13 %:lle potilaista annettiin fibriinispesifisiä trombolyyttejä, 2,6 %:lle potilaista annettiin fibriinispesifittömiä trombolyyttejä ja 25,9 %:lle potilaista ei tehty reperfuusiota) fondaparinuuksin ja fraktioimattoman hepariinin vaikutuksissa kuoleman tai uusiutuvan sydäninfarktin ilmaantuvuuteen ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa päivään 30 mennessä (8,3 % fondaparinuuksi ja 8,7 % fraktioimaton hepariini, riskisuhde 0,94, 95 % luottamusväli, 0,79 - 1,11, p=0,460). Tämän tutkimuksen alaryhmän potilailla, joille määrättiin trombolyysi tai ei-reperfuusiota (potilaat, joille ei tehty primaari PCI:ta), kuolema tai uusiutuva sydäninfarkti väheni kuitenkin merkitsevästi päivään 30 mennessä siten, että niitä oli 11,5 % fondaparinuuksipotilailla ja 14,3 % potilailla, jotka saivat fraktioimatonta hepariinia (riskisuhde 0,79, 95 % luottamusväli, 0,64 - 0,98, p=0,03).

Kaikista eri syistä johtuvat kuolemat vähenivät myös merkitsevästi päivään 30 mennessä siten, että niitä oli 7,8 % fondaparinuuksiryhmässä ja 8,9 % verrokkiryhmässä (riskisuhde 0,87 %, 95 % luottamusväli, 0,77 - 0,98, p=0,02). Ero kuolleisuudessa oli tilastollisesti merkitsevä alaryhmässä 1 (lumelääke vertain), mutta ei alaryhmässä 2 (fraktioimaton hepariini vertain). Fondaparinuuksiryhmässä hyöty kuolleisuuteen säilyi seurannan loppuun saakka, päivään 180.

Fondaparinuuksi vähensi merkitsevästi kuoleman/uusiutuvan sydäninfarktin ilmaantuvuutta päivään 30 mennessä potilailla, joille tehtiin revaskularisaatio trombolyytillä (fondaparinuuksi 10,9 % ja verrokki 13,6 %, riskisuhde 0,79, 95 % luottamusväli, 0,68 - 0,93, p=0,003). Potilailla, joille ei aluksi tehty reperfuusiota, kuolema tai uusiutuva sydäninfarkti väheni merkitsevästi päivään 30 mennessä (fondaparinuuksiryhmä 12,1 % ja verrokkiryhmä 15 %, riskisuhde 0,79, 95 % luottamusväli, 0,65 - 0,97, p=0,023). Potilailla, joille tehtiin primaari PCI, kuoleman tai uusiutuvan sydäninfarktin ilmaantuvuudessa päivään 30 mennessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa kahden ryhmän välillä (6,0 % fondaparinuuksiryhmässä ja 4,8 % verrokkiryhmässä, riskisuhde 1,26, 95 % luottamusväli 0,96 - 1,66).

1,1 % fondaparinuuksilla hoidetuista potilaista ja 1,4 % potilaista verrokkiryhmässä sai yhdeksänteen päivään mennessä vakavan verenvuodon. Potilailla, joille annettiin trombolyytti, oli vakavia verenvuotoja 1,3 %:lla fondaparinuuksipotilaista ja 2,0 %:lla verrokkipotilaista. Potilailla, joille alussa ei tehty reperfuusiota, oli vakavia verenvuotoja 1,2 %:lla fondaparinuuksiryhmässä ja 1,5 %:lla verrokkiryhmässä. Potilaille, joille tehtiin primaari PCI, oli vakavia verenvuotoja 1,0 %:lla fondaparinuuksiryhmässä ja 0,4 %:lla verrokkiryhmässä.

Potilailla, joille tehtiin PCI, oli ohjainkatetrin trombeja 1,2 %:lla fondaparinuuksilla hoidetuista ja 0 %:lla verrokkiryhmässä.

Tehotulokset ja vaikutukset vakaviin verenvuotoihin olivat yhdenmukaiset ennalta määrätyissä alaryhmissä, kuten iäkkäillä, potilailla, joilla oli munuaisten toiminnanvajaus ja samanaikainen trombosyyttien aggregaatiota estävä lääke (asetyylisalisyylihappo, tienopyridiini).

Farmakokinetiikka

Imeytyminen
Ihon alle annettuna fondaparinuuksi imeytyy täydellisesti ja nopeasti (absoluuttinen biologinen hyötyosuus 100 %). Terveillä vapaaehtoisilla tutkimushenkilöillä yhden ihon alle annetun 2,5 mg:n fondaparinuuksi-injektion jälkeen huippupitoisuus plasmassa (Cmax keskiarvo = 0,34 mg/l) saavutetaan 2 tuntia lääkkeen antamisesta. Pitoisuudet plasmassa, jotka vastaavat puolta Cmax‑arvojen keskiarvosta, saavutetaan 25 minuuttia annoksen antamisen jälkeen.

Iäkkäillä terveillä tutkimushenkilöillä fondaparinuuksin farmakokinetiikka on lineaarista vaihteluvälillä 2−8 mg ihon alle annettuna. Kerran päivässä ihon alle annostelulla saavutettiin vakaan tilan plasmapitoisuus 3−4 päivän kuluessa ja tähän liittyi 1,3-kertainen Cmax:n ja AUC:n suureneminen.

Vakaan tilan farmakokineettisten parametrien keskiarvot (CV %) potilailla, joille on tehty lonkan keinonivelleikkaus ja jotka saivat fondaparinuuksia 2,5 mg kerran päivässä, ovat: Cmax (mg/l)–0,39 (31 %), Tmax (h)–2,8 (18 %) ja Cmin (mg/l)–0,14 (56 %). Lonkkamurtumapotilailla, liittyen korkeampaan ikään, fondaparinuuksin vakaan tilan plasmakonsentraatiot ovat: Cmax (mg/l)–0,50 (32 %), Cmin (mg/l)–0,19 (58 %).

Jakautuminen
Fondaparinuuksin jakautumistilavuus on pieni (7–11 litraa). Fondaparinuuksi sitoutuu suuressa määrin ja spesifisesti antitrombiiniproteiiniin in vitro, ja sitoutuminen riippuu pitoisuudesta plasmassa (98,6 %–97,0 % pitoisuusalueella 0,5–2 mg/l). Fondaparinuuksi ei sitoudu merkittävästi muihin plasman proteiineihin, ei myöskään trombosyyttitekijä 4:ään (PF4).

Koska fondaparinuuksi ei sitoudu merkittävästi muihin plasman proteiineihin kuin ATIII:en, yhteisvaikutuksia muiden lääkevalmisteiden kanssa proteiiniin sitoutumisen syrjäyttämisen vuoksi ei ole odotettavissa.

Biotransformaatio
Vaikka asiaa ei ole täydellisesti tutkittu, ei ole näyttöä siitä, että fondaparinuuksi metaboloituisi ja erityisesti, että siitä muodostuisi aktiivisia metaboliitteja.
Fondaparinuuksi ei estä CYP450-entsyymejä (CYP1A2, CYP2A6, CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6, CYP2E1 tai CYP3A4) in vitro. Siten fondaparinuuksilla ei odoteta olevan CYP-välitteisen metabolian estosta johtuvia yhteisvaikutuksia muiden lääkevalmisteiden kanssa in vivo.

Eliminaatio
Eliminaation puoliintumisaika (t½) on noin 17 tuntia terveillä nuorilla tutkimushenkilöillä ja noin 21 tuntia terveillä, iäkkäillä tutkimushenkilöillä. Fondaparinuuksi eliminoituu 64–77%:sti munuaisten kautta muuttumattomana yhdisteenä.

Erityispotilasryhmät

Pediatriset potilaat
Arixtra 1,5 mg/0,3 ml: Fondaparinuuksia ei ole tutkittu laskimotromboembolia tapahtumien estoon tai pinnallisen laskimotromboosin hoitoon tässä ryhmässä.
Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: Fondaparinuuksia ei ole tutkittu laskimotromboembolia tapahtumien estoon tai pinnallisen laskimotromboosin tai akuutin koronaari syndrooman hoitoon tässä ryhmässä.

Iäkkäät potilaat -Munuaisten toimintakyky saattaa heikentyä iän myötä ja siten fondaparinuuksin eliminaatiokyky saattaa olla heikentynyt iäkkäillä henkilöillä. Yli 75-vuotiaiden potilaiden, joille tehdään ortopedinen leikkaus, arvioitu plasmapuhdistuma oli 1,2–1,4 kertaa pienempi kuin alle 65-vuotiaiden potilaiden.

Heikentynyt munuaistoiminta -Verrattuna potilaisiin, joiden munuaistoiminta on normaali (kreatiniinipuhdistuma > 80 ml/min), plasmapuhdistuma on 1,2–1,4 kertaa pienempi potilailla, joiden munuaistoiminta on lievästi heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma 50–80 ml/min) ja keskimäärin 2 kertaa pienempi potilailla, joiden munuaistoiminta on kohtalaisesti heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma 30–50 ml/min). Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) plasmapuhdistuma on noin 5 kertaa pienempi kuin normaalin munuaistoiminnan yhteydessä. Vastaavat terminaalisen puoliintumisajan arvot olivat 29 h kohtalaista ja 72 h vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Sukupuoli -Sukupuolten välillä ei havaittu eroja painoon suhteuttamisen jälkeen.

Etninen tausta -Rodusta johtuvia farmakokineettisiä eroja ei ole tutkittu prospektiivisesti. Tutkimuksissa, joihin osallistui aasialaisia (japanilaisia) terveitä tutkimushenkilöitä, ei kuitenkaan havaittu erilaista farmakokineettistä profiilia kuin valkoihoisilla terveillä tutkimushenkilöillä. Plasmapuhdistuman eroja ei myöskään havaittu musta‑ ja valkoihoisten ortopedisten leikkauspotilaiden välillä.

Kehon paino -Fondaparinuuksin plasmapuhdistuma on suhteessa kehon painoon ja suurenee sen myötä (9 % kasvu 10 kg kohti).

Maksan vajaatoiminta -Kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavissa koehenkilöissä (Child-Pugh kategoria B) ihon alle annettu fondaparinuuksikerta-annos sai aikaan 22 %:a pienemmän Cmax – kokonaisarvon (so. sitoutunut ja sitoutumaton) ja 39 %:a pienemmän AUC-kokonaisarvon (so.sitoutunut ja sitoutumaton) verrattuna koehenkilöihin, joiden maksan toiminta on normaali. Fondaparinuuksin pienempi pitoisuus plasmassa johtuu sen vähentyneestä sitoutumisesta ATIII:een, koska maksan vajaatoimintaa sairastavilla henkilöillä ATIII:n pitoisuus plasmassa on pienempi. Tämän seurauksena fondaparinuuksin munuaispuhdistuma suurenee. Lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla sitoutumattoman fondaparinuuksipitoisuuden odotetaan pysyvän muuttumattomana. Farmakokinetiikan perusteella annosta ei tarvitse muuttaa.

Fondaparinuuksin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu vakavaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista turvallisuutta, toistettujen annosten toksisuutta ja genotoksisuutta koskevien tavanomaisten tutkimusten tulokset eivät viittaa mihinkään erityiseen vaaraan ihmisillä käytettäessä. Lisääntymistoksisuutta koskevat eläintutkimukset ovat riittämättömät rajallisen altistuksen vuoksi.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Natriumkloridi, injektionesteisiin käytettävä vesi, kloorivetyhappo, natriumhydroksidi.

Yhteensopimattomuudet

Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Kestoaika

3 vuotta.

Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: Jos fondaparinuuksinatriumi lisätään 0,9 % keittosuolaliuokseen, infuusio tulee mieluiten antaa välittömästi. Valmis infuusioliuos voidaan säilyttää huoneenlämpötilassa 24 tuntia.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C. Ei saa jäätyä.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ARIXTRA injektioneste, liuos
1,5 mg/0,3 ml 10 x 0,3 ml (41,33 €)
2,5 mg/0,5 ml 10 x 0,5 ml (68,19 €)

PF-selosteen tieto

Tyypin I lasista valmistettu säiliö (1 ml), jossa on neula kokoa 27 G x 12,7 mm ja bromobutyylistä tai klorobutyylistä valmistettu joustomuovinen männänsuojus.

Arixtra 1,5 mg/0,3 ml on saatavana 10 esitäytetyn ruiskun pakkauksissa. Ruiskuja on kahdenlaisia:

  • ruisku, jossa on keltainen mäntä ja automaattinen turvajärjestelmä.
  • ruisku, jossa on keltainen mäntä ja käsikäyttöinen turvajärjestelmä.

Arixtra 2,5 mg/0,5 ml on saatavana 10 esitäytetyn ruiskun pakkauksissa. Ruiskuja on kahdenlaisia:

  • ruisku, jossa on sininen mäntä ja automaattinen turvajärjestelmä
  • ruisku, jossa on sininen mäntä ja käsikäyttöinen turvajärjestelmä.

Valmisteen kuvaus:

Liuos on kirkas ja väritön neste.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ihon alle annettava injektio annetaan samalla tavoin kuin tavallista ruiskua käytettäessä.

Arixtra 2,5 mg/0,5 ml: Laskimonsisäinen annostelu toteutetaan käyttäen olemassa olevaa tippatietä suoraan tai käyttäen pientä määrää (25 tai 50 ml) 0,9 % keittosuolaliuosta mini-infuusiona.

Parenteraaliset liuokset tulee tarkastaa silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta ennen antoa.

Ohjeet ihon alle annettavan pistoksen itsekäyttöä varten löytyvät pakkausselosteesta.

Arixtra-esitäytettyjen ruiskujen neulan suojajärjestelmään on suunniteltu turvajärjestelmä suojaamaan injektion jälkeisiltä tahattomilta neulanpistoilta.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

ARIXTRA injektioneste, liuos
1,5 mg/0,3 ml 10 x 0,3 ml
2,5 mg/0,5 ml 10 x 0,5 ml

  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

B01AX05

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

23.08.2018

Yhteystiedot

ASPEN NORDIC, Filial af Aspen Pharma Ireland Ltd
Borupvang 3
2750 Ballerup
Denmark

+358 9 74790156
aspennordic@aspenpharma.eu