ANKSILON tabletti 5 mg, 10 mg

Yksi tabletti sisältää 5 mg buspironihydrokloridia.

Yksi tabletti sisältää 10 mg buspironihydrokloridia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

5 mg tabletti: Yksi tabletti sisältää 59,5 mg laktoosia (monohydraattina).

10 mg tabletti: Yksi tabletti sisältää 118,9 mg laktoosia (monohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Tabletti.

Vaikeusasteeltaan kliinisesti merkittävän ahdistuneisuuden oireenmukainen hoito, kun kardinaalioireita ovat ahdistuneisuus, kiihtyneisyys ja jännittyneisyys.

Annostus

Annostus riippuu potilaan yksilöllisestä tilanteesta.

Aikuiset (yli 18‑vuotiaat)

Aloitusannoksena 5 mg buspironihydrokloridia kolmesti vuorokaudessa. Annosta voidaan suurentaa 2–3 päivän välein.

Tarvittaessa vuorokausiannos voidaan suurentaa tasolle 20–30 mg buspironihydrokloridia jaettuna useaan annokseen.

Buspironihydrokloridin vuorokausiannos ei saa olla yli 60 mg.

Buspironihydrokloridin kerta-annos ei saa olla yli 30 mg.

Jos buspironia käytetään yhdessä voimakkaan CYP3A4:n estäjän kanssa, aloitusannosta on pienennettävä. Annosta voidaan suurentaa vähitellen vasta lääketieteellisen arvioinnin jälkeen (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Greippimehu suurentaa buspironipitoisuuksia plasmassa. Buspironia käyttävien potilaiden on vältettävä greippimehun runsasta käyttöä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Potilaille on kerrottava, että vaikutuksen hitaan alkamisen vuoksi lääkkeen hyöty ei tule välittömästi esiin.

Jos oireet eivät lievity 4–8 viikossa, buspironihoitoa on harkittava uudelleen. Hoidon hyödyt ja annos on arvioitava uudelleen säännöllisin väliajoin (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille buspironia on annettava varoen ja annostuksen on oltava pieni (kahdesti vuorokaudessa). Potilaiden vaste ja oireet on arvioitava huolellisesti ennen annostuksen mahdollista suurentamista. Buspironia ei saa antaa potilaille, joiden glomerulussuodosnopeus (GFRe-MD) on < 20 ml/min/1,73 m². Tämä koskee etenkin anuriapotilaita, sillä buspironin ja sen metaboliittien pitoisuudet saattavat kohota (ks. kohdat Vasta-aiheet, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka).

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintapotilailla buspironia on käytettävä varoen, ja yksilölliset annostukset on titrattava huolellisesti suurten buspironin huippupitoisuuksien aiheuttamien keskushermostohaittojen riskin pienentämiseksi. Annostuksen suurentamista on harkittava huolellisesti ja ainoastaan, jos edeltävää annostusta on käytetty 4–5 päivän ajan (ks. kohdat Annostus ja antotapa, Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakokinetiikka). Buspironia ei saa antaa potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Ikä ja sukupuoli

Nykyisten tietojen perusteella annostusta ei tarvitse muuttaa iän eikä sukupuolen mukaan.

Pediatriset potilaat

Buspironia ei pidä käyttää alle 18 vuoden ikäisten lasten eikä nuorten hoitoon, koska buspironin turvallisuutta ja tehoa tässä potilasryhmässä ei ole varmistettu (ks. kohdat Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka).

Antotapa

Anksilon‑tabletit voidaan jakaa yhtä suuriin annoksiin. Tabletit niellään nesteen kera. Ruoka suurentaa buspironin biologista hyötyosuutta. Buspironi otetaan aina samaan aikaan päivästä. Lääke voidaan ottaa joko aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan, mutta se on otettava aina samalla tavalla.

Buspironia ei saa käyttää seuraavissa tilanteissa:

• yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
• akuutti ahdaskulmaglaukooma
• myasthenia gravis
• epilepsia
• akuutti alkoholi-, unilääke-, kipulääke- tai psykoosilääkemyrkytys
• vaikea maksan vajaatoiminta
• vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFRe-MD < 20 ml/min/1,73 m²).

Huomattavaa

Ahdistuneisuus ei aina vaadi lääketieteellistä hoitoa. Ahdistuneisuus voi johtua myös fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta ja voi joskus parantua perussairauteen kohdennetulla hoidolla.

Kliinisissä ja kokeellisissa tutkimuksissa ei ole havaittu viitteitä siitä, että buspironiin liittyisi tottumis- tai riippuvuusriski. Käyttöä on kuitenkin seurattava asianmukaisesti, kunnes kliinistä kokemusta saadaan lisää. Buspironin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on lääke- tai huumausaineriippuvuus.

Buspironin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilaalla on maksan tai munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Buspironilla ei ole ristitoleranssia bentsodiatsepiinien eikä muiden rauhoittavien lääkkeiden/unilääkkeiden kanssa, joten se ei estä näiden valmisteiden käytön lopettamisen yhteydessä usein esiintyviä vieroitusoireita. Tämän vuoksi näiden lääkkeiden käyttö on suositeltavaa lopettaa vähitellen ennen buspironihoidon aloittamista. Tällä on merkitystä etenkin potilaille, jotka ovat käyttäneet pitkään keskushermostoon vaikuttavia rauhoittavia lääkkeitä. Buspironin käytön seuranta on suositeltavaa, jos potilaalla on anamneesissa kouristuskohtauksia.

Kouristuskohtauksia on ilmoitettu yksittäistapauksissa buspironin ja SSRI-lääkkeiden samanaikaisen käytön yhteydessä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Buspironin ja MAO:n estäjien samanaikaista käyttöä ei suositella hypertensiivisten reaktioiden riskin vuoksi (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Buspironin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden samanaikaisessa käytössä on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos pitkäaikainen lääketieteellinen hoito on välttämätöntä, lääkkeen käyttöä on seurattava intensiivisesti. Hoidon jatkamisen tarve on arvioitava säännöllisesti uudelleen tauottamalla hoito aina pidemmän hoitojakson (usean kuukauden) jälkeen.

Psyko- ja sosioterapiaa ei pidä unohtaa buspironihoidon aikana.

Buspironin vaikutusmekanismia ei tunneta vielä täysin, joten keskushermostoon tai muihin elinjärjestelmiin kohdistuvaa pitkäaikaistoksisuutta ei voida ennustaa. Kontrolloidut kliiniset buspironitutkimukset ovat kestäneet vain kuusi kuukautta.

Pediatriset potilaat

Buspironia ei pidä käyttää alle 18 vuoden ikäisten lasten eikä nuorten hoitoon, koska sen turvallisuutta ja tehoa tässä potilasryhmässä ei ole varmistettu (ks. kohdat Farmakodynamiikka. ja Farmakokinetiikka).

Apuaineet

Anksilon sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkevalmistetta.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Muiden anksiolyyttien/rauhoittavien lääkkeiden ja muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden (kuten psykoosi- ja masennuslääkkeiden) samanaikaisesta käytöstä ei ole riittävästi tietoa. Tämä koskee myös verenpainelääkkeitä, diabeteslääkkeitä, antikoagulantteja, ehkäisytabletteja ja sydänglykosideja. Tämän vuoksi buspironin ja näiden lääkevalmisteiden samanaikaista käyttöä on seurattava huolellisesti.

Muiden lääkkeiden vaikutus buspironiin

Yhdistelmät, joiden käyttöä ei suositella

MAO:n estäjät

MAO:n estäjien samanaikainen käyttö saattaa aiheuttaa verenpaineen suurenemista. Tästä syystä MAO:n estäjien ja buspironin samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Erytromysiini

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja erytromysiinin (1,5 g kerran vuorokaudessa neljän päivän ajan) samanaikainen käyttö suurensi buspironin pitoisuuksia plasmassa (C_max suureni 5‑kertaiseksi ja AUC 6‑kertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4:n estymisestä. Jos buspironia ja erytromysiiniä käytetään samanaikaisesti, pieni buspironihydrokloridiannos (esim. 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa) on suositeltavaa. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Itrakonatsoli

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja itrakonatsolin (200 mg kerran vuorokaudessa neljän päivän ajan) samanaikainen käyttö suurensi buspironin pitoisuuksia plasmassa (C_max suureni 13‑kertaiseksi ja AUC 19‑ertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4:n estymisestä. Jos buspironia ja itrakonatsolia käytetään samanaikaisesti, pieni buspironihydrokloridiannos (esim. 2,5 mg kerran vuorokaudessa) on suositeltavaa. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Yhdistelmät, joiden käytössä on noudatettava varovaisuutta

Diltiatseemi

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja diltiatseemin (60 mg kolmesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurensi buspironin pitoisuuksia plasmassa (C_max suureni 5,3‑kertaiseksi ja AUC 4‑kertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4-välitteisen ensikierron metabolian estymisestä. Buspironin vaikutukset saattavat voimistua ja toksisuus lisääntyä, kun buspironia käytetään yhdessä diltiatseemin kanssa. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Verapamiili

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg kerta-annoksena) ja verapamiilin (80 mg kolmesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurensi buspironin pitoisuuksia plasmassa (C_max ja AUC suurenivat 3,4‑kertaiseksi). Tämä johtunee CYP3A4‑välitteisen ensikierron metabolian estymisestä. Buspironin vaikutukset saattavat voimistua ja toksisuus lisääntyä, kun buspironia käytetään yhdessä verapamiilin kanssa. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Rifampisiini

Rifampisiini indusoi buspironin CYP3A4‑välitteistä metaboliaa. Tästä syystä terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (30 mg kerta-annoksena) ja rifampisiinin (600 mg kerran vuorokaudessa viiden päivän ajan) samanaikainen käyttö pienensi buspironin pitoisuuksia plasmassa (C_max pieneni 84 % ja AUC 90 %) ja farmakodynaamista vaikutusta.

Huomioon otettavia yhdistelmiä

SSRI-lääkkeet

Buspironin ja selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeiden) yhdistelmää tutkittiin useassa kliinisessä tutkimuksessa yli 300 000 potilaalla. Vaikeaa toksisuutta ei havaittu, mutta SSRI-lääkkeitä ja buspironia samanaikaisesti käyttävillä potilailla esiintyi harvinaisissa tapauksissa kouristuskohtauksia.

Säännöllisen kliinisen käytön aikana on ilmoitettu kouristuskohtauksia yksittäistapauksissa buspironin ja SSRI-lääkkeiden yhdistelmähoitoa saavilla potilailla.

Buspironia on käytettävä varoen yhdessä serotonergisten lääkkeiden kanssa (mm. MAO:n estäjät, L‑tryptofaani, triptaanit, tramadoli, buprenorfiini, linetsolidi, SSRI-lääkkeet, litium ja mäkikuisma), sillä serotoniinioireyhtymästä on yksittäisiä ilmoituksia samanaikaista SSRI-hoitoa saavilla potilailla. Jos serotoniinioireyhtymää epäillään, buspironihoito on keskeytettävä välittömästi ja elintoimintoja tukeva oireenmukainen hoito aloitettava.

Sitoutuminen proteiineihin

Buspironi voi syrjäyttää heikommin proteiineihin sitoutuvat lääkkeet, kuten digoksiinin, in vitro. Tämän ominaisuuden kliinistä merkitystä ei tunneta.

Nefatsodoni

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (2,5 mg tai 5 mg kahdesti vuorokaudessa) ja nefatsodonin (250 mg kahdesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurensi huomattavasti buspironin pitoisuuksia plasmassa (C_max suureni enintään 20‑kertaiseksi ja AUC enintään 50‑kertaiseksi) ja pienensi sen metaboliitin, 1-pyrimidinyylipiperatsiinin, pitoisuuksia plasmassa tilastollisesti merkitsevästi (noin 50 %). Tämä johtunee CYP3A4:n estymisestä. Kun buspironihydrokloridia annettiin 5 mg kahdesti vuorokaudessa, nefatsodonin AUC-arvo suureni lievästi (23 %) ja sen metaboliittien hydroksinefatsodonin (HO‑NEF) 17 % ja mCPP:n taas 9 %. Nefatsodonin C_max-arvo suureni lievästi (8 %) ja sen metaboliitin hydroksinefatsodonin 11 %.

Haittavaikutusprofiili oli buspironihydrokloridia (2,5 mg kahdesti vuorokaudessa) ja nefatsodonia (250 mg kahdesti vuorokaudessa) käyttävillä samankaltainen kuin kumpaakin lääkettä yksinään käyttävillä. Buspironihydrokloridia (5 mg kahdesti vuorokaudessa) ja nefatsodonia (250 mg kahdesti vuorokaudessa) käyttävillä henkilöillä oli haittavaikutuksia, kuten pyörrytystä, voimattomuutta, huimausta ja uneliaisuutta. Buspironiannoksen pienentäminen on suositeltavaa nefatsodonin samanaikaisen käytön yhteydessä. Kummankin lääkkeen myöhemmät annosmuutokset on tehtävä kliinisen vasteen perusteella.

Greippimehu

Terveillä koehenkilöillä buspironihydrokloridin (10 mg) ja greippimehun (kaksinkertainen vahvuus, 200 ml kahden päivän ajan) samanaikainen käyttö suurensi buspironin pitoisuuksia plasmassa (C_max suureni 4,3‑kertaiseksi ja AUC 9,2‑kertaiseksi). Buspironia käyttävien potilaiden on vältettävä greippimehun runsasta käyttöä.

Muut CYP3A4:n estäjät ja -indusorit

Voimakkaan CYP3A4:n estäjän samanaikaisen käytön yhteydessä suositellaan pientä buspironiannosta ja varovaisuutta. Voimakkaan CYP3A4:n indusorin (kuten fenobarbitaalin, fenytoiinin, karbamatsepiinin tai mäkikuisman) samanaikaisen käytön yhteydessä buspironiannostuksen muuttaminen voi olla tarpeen, jotta buspironin anksiolyyttinen vaikutus säilyy.

Fluvoksamiini

Lyhytaikaisessa fluvoksamiini- ja buspironihoidossa buspironipitoisuudet plasmassa kaksinkertaistuvat buspironimonoterapiaan verrattuna.

Tratsodoni

Tratsodonin samanaikaisen käytön yhteydessä ALAT-arvo suureni 3–6‑kertaiseksi joillain potilailla.

Simetidiini

Buspironin ja simetidiinin samanaikaisen käytön yhteydessä buspironin metaboliitin 1‑(2‑pyrimidinyyli)piperatsiinin pitoisuus on suurentunut lievästi. Buspironi sitoutuu suuressa määrin proteiineihin (noin 95 %), joten varovaisuutta on noudatettava, kun suuressa määrin proteiineihin sitoutuvia lääkkeitä käytetään samanaikaisesti.

Baklofeeni, lofeksidiini, nabiloni ja antihistamiinit voivat voimistaa sedatiivista vaikutusta.

Buspironin vaikutus muihin lääkeaineisiin

Diatsepaami

Kun buspironi lisättiin diatsepaamihoitoon, diatsepaamin vakaan tilan farmakokinetiikan parametreissä (C_max, AUC ja C_min) ei havaittu merkitseviä eroja, mutta nordiatsepaamin arvot suurenivat noin 15 %. Myös lieviä kliinisiä haittavaikutuksia (huimausta, päänsärkyä ja pahoinvointia) havaittiin.

Haloperidoli

Haloperidolin ja buspironin samanaikainen käyttö voi suurentaa haloperidolin pitoisuuksia seerumissa.

Digoksiini

Noin 95 % buspironista sitoutuu plasman proteiineihin ihmisellä. In vitro buspironi ei syrjäytä plasman proteiineihin suuressa määrin sitoutuvia lääkkeitä (kuten varfariinia) seerumin proteiineista. Buspironi voi kuitenkin syrjäyttää heikommin proteiineihin sitoutuvat lääkkeet, kuten digoksiinin, in vitro. Tämän ominaisuuden kliinistä merkitystä ei tunneta.

Varfariini

Protrombiiniajan pitenemistä on ilmoitettu, kun buspironi on lisätty varfariinia sisältävään hoitoon.

Muut keskushermostoa lamaavat lääkkeet

Buspironin sedatiivinen vaikutus voi voimistua, jos sitä käytetään yhdessä muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa. Tästä syystä buspironin ja keskushermostoa lamaavien lääkkeiden samanaikaista käyttöä on seurattava huolellisesti.

Alkoholi voi voimistaa buspironin sedatiivista vaikutusta. Tästä syystä alkoholin samanaikaista käyttöä on vältettävä.

Raskaus

Joissain eläinkokeissa suuret buspironiannokset raskauden aikana vaikuttivat haitallisesti elossaoloon ja syntymä- ja vieroituspainoon, mutta eivät sikiön kehitykseen. Tämän löydöksen merkitystä ihmiselle ei ole selvitetty, joten buspironia saa käyttää raskauden aikana vain, jos se on selvästi tarpeen.

Imetys

Olemassa olevat toksikologiset tiedot koe-eläimistä ovat osoittaneet buspironin (metaboliitin) erittyvän rintamaitoon (yksityiskohdat, ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Imeväiseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Rintaruokinta on lopetettava buspironihoidon ajaksi.

Hedelmällisyys

Hedelmällisyyttä koskevia tietoja ei ole saatavilla.

Ei voida poissulkea mahdollisuutta, että buspironi vaikuttaa reaktiokykyyn siinä määrin, että se vaikuttaa ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn. Näin voi tapahtua etenkin hoidon alussa ja annoksen muuttamisen jälkeen, mutta myös tavanomaisessa käytössä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että buspironin sedatiivinen vaikutus on vähäisempi kuin muiden anksiolyyttien, sillä se ei heikennä psykomotorisia toimintoja merkitsevästi. Yksilöllisiä vaikutuksia keskushermostoon ei kuitenkaan voida ennustaa, joten potilaita on kehotettava olemaan ajamatta ja käyttämättä monimutkaisia koneita, kunnes he ovat suhteellisen varmoja siitä, että buspironi ei vaikuta suorituskykyyn.

Haittavaikutusten luokitteluun käytetään seuraavia yleisyysluokkia:

Hyvin yleiset (≥ 1/10)

Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinaiset (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Enimmäkseen seuraavia oireita on havaittu: pahoinvointi, oksentelu, huimaus, väsymys, mustuaisten supistuminen ja vatsavaivat. Vakavia komplikaatioita ei havaittu edes käytettäessä 2 400 mg:n vuorokausiannoksia ihmisillä.

Hoito

Myrkytystapauksissa on suoritettava välittömästi mahahuuhtelu yleisen oireenmukaisen hoidon lisäksi. Kuten muissakin yliannostustapauksissa, hengitystä, syketiheyttä ja verenpainetta on seurattava. Spesifistä vastalääkettä ei tunneta. Buspironia ei voida poistaa hemodialyysin avulla, mutta metaboliitti 1‑PP voidaan poistaa osittain hemodialyysin avulla.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykoosi- ja neuroosilääkkeet sekä unilääkkeet; atsaspirodekanedionijohdokset. ATC-koodi: N05BE01

Buspironi on ensimmäinen atsaspironien lääkeryhmään kuuluva ahdistuneisuuslääke. Atsaspironit poikkeavat sekä kemiallisesti että farmakologisesti bentsodiatsepiineista, barbituraateista ja muista psyykenlääkkeistä.

Buspironi on keskushermoston presynaptisten tyypin 1A 5‑hydroksitryptamiinireseptorien täydellinen agonisti ja postsynaptisten tyypin 1A 5‑hydroksitryptamiinireseptorien osittainen agonisti.

5‑HT‑neurotransmission adaptiivinen modulaatio on nähtävästi avainasemassa buspironin anksiolyyttisen vaikutuksen kannalta toistuvassa annostelussa. Siksi vaikutus ilmenee vasta 2–4 viikon kuluttua.

Buspironin metaboliitti 1‑(2‑pyrimidinyyli)piperatsiini (1‑PP) on voimakas alfa₂-antagonisti ja vaikuttaa noradrenergiseen järjestelmään, mikä voi aiheuttaa psykostimulatorisia ja antidepressiivisiä vaikutuksia.

Buspironin ja muiden 5‑HT_1A‑agonistien tärkein ominaisuus saattaa olla niiden soveltuvuus stressiperäisten käytöshäiriöiden ehkäisyyn tai hoitoon. Useissa prekliinisissä tutkimuksissa buspironilla oli anksiolyyttien ja masennuslääkkeiden kaltaisia ominaisuuksia.

Buspironi ja 1‑PP eivät vaikuta GABA-bentsodiatsepiinireseptorikompleksiin. Toisin kuin bentsodiatsepiineilla, buspironihydrokloridilla ei todettu hypnoottisia, sedatiivisia, lihaksia relaksoivia eikä antikolvulsiivisia vaikutuksia eikä sillä todettu olevan alkoholin väärinkäyttöä eikä riippuvuutta aiheuttavaa vaikutusta. Toisin kuin bentsodiatsepiinihoidossa, vieroitusoireiden esiintyminen ja ahdistuneisuusoireiden nopea uusiutuminen ovat epätodennäköisiä buspironihoidon lopettamisen jälkeen.

Pediatriset potilaat

Lumekontrolloidut tutkimukset, joissa 334 potilasta sai buspironihoitoa enintään kuuden viikon ajan, eivät osoittaneet buspironin olevan tehokas alle 18‑vuotiaiden potilaiden yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa aikuisten suositusannoksia käytettäessä.

Imeytyminen

Buspironi imeytyy nopeasti ihmisellä peroraalisen annon jälkeen, mutta läpikäy kuitenkin laajan ensikierron metabolian. Vain noin 4 % annoksesta kulkeutuu systeemiseen verenkiertoon. Huippupitoisuudet plasmassa saavutetaan 60–90 minuutissa, ja ne ovat lineaarisessa suhteessa annettuun annokseen koko hoitoalueella.

Jakautuminen

Puoliintumisaika plasmassa on 2–3 tuntia. Yli 95 % vaikuttavasta aineesta sitoutuu plasman proteiineihin. Kliinisesti merkittävinä pitoisuuksina buspironi ei syrjäytä muita suuressa määrin proteiineihin sitoutuvia lääkkeitä, kuten fenytoiinia, propranololia ja varfariinia, plasman proteiineista in vitro. Suurempina pitoisuuksina buspironi syrjäyttää digoksiinin in vitro. Löydöksen kliininen merkitys ei ole kuitenkaan selvä.

Biotransformaatio

Buspironi metaboloituu pääasiassa oksidaation kautta. CYP3A4‑entsyymin osallistuminen metaboliaan on todettu in vitro. Tällöin muodostuu useita hydroksyylijohdoksia ja kahta farmakologisesti aktiivista metaboliittia, 6-hydroksibuspironia (6‑OHB) ja 1‑pyrimidinyylipiperatsiinia (1‑PP).

Anksiolyyttistä potentiaalia koskevassa eläinkokeessa 6‑OHB:n tehoprofiili oli sama kuin buspironin.

Buspironia suun kautta saaneilla terveillä koehenkilöillä 6‑OHB:n pitoisuudet plasmassa olivat noin 40 kertaa suuremmat kuin buspironin, mikä viittaa siihen, että pääasiassa tämä metaboliitti aikaansaa kliinisen anksiolyyttisen vaikutuksen.

Anksiolyyttistä potentiaalia selvittäneissä eläinkokeissa 1‑PP:n teho oli noin 25 % buspironin tehosta tai vähemmän.

Eliminaatio

Noin 29–63 % buspironista ja sen metaboliiteista erittyy virtsaan ja 18–38 % ulosteeseen. Buspironin eliminaatio on heikentynyt maksan ja munuaisten vajaatoimintapotilailla. Ikä tai sukupuoli ei vaikuttanut merkitsevästi buspironin farmakokinetiikkaan.

Munuaisten vajaatoiminta

Buspironipitoisuus veressä suureni lievästi, kun sitä annettiin kerta-annoksena munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille (GFRe-MD 20–49 ml/min/1,73 m²). Puoliintumisaika ei pidentynyt. Kerta-annos suurentaa metaboliitti 1‑PP:n pitoisuuksia veressä anuriapotilailla. Dialyysillä ei ollut vaikutusta buspironi- eikä 1‑PP‑pitoisuuksiin.

Maksan vajaatoiminta

Kuten odottaa saattaa, buspironin kaltaisten aineiden ensikierron metabolia on vähäistä maksan vajaatoimintapotilailla. Maksakirroosipotilailla muuttumattoman buspironin huippupitoisuudet suurenevat ja puoliintumisaika pitenee kerta-annoksen jälkeen.

Pediatriset potilaat

Buspironin ja sen aktiivisen metaboliitin pitoisuudet plasmassa olivat suurempia pediatrisilla potilailla kuin vastaavia annoksia saaneilla aikuisilla.

Buspironihydrokloridin todettiin aiheuttavan keskivaikeaa akuuttia toksisuutta tutkimuksissa eri eläinlajeilla. LD₅₀-arvo oli peroraalisen hoidon jälkeen rotalla 330–660 mg/kg, hiirellä 200–420 mg/kg, koiralla noin 300 mg/kg ja apinalla noin 350 mg/kg. Kuolemantapaukset esiintyivät useimmiten heti lääkkeen annon jälkeen, ja niihin liittyi toonis-kloonisia kohtauksia, jäykkyyttä ja muita keskushermostotoksisuuden merkkejä.

Annosriippuvaista painonlaskua todettiin toksisuustutkimuksissa toistuvan buspironihydrokloridin peroraalisen annon jälkeen rotalla (enintään 160 mg/kg/vrk) ja hiirellä (enintään 200 mg/kg/vrk). Vapinaa, hyperventilaatiota ja takykardiaa esiintyi satunnaisesti rotilla, ja hiirillä havaittiin amyloidikertymiä munuaisissa, kiveskudoksessa (jopa kivesatrofiaa) ja ruoansulatuskanavassa.

Buspironin toistuvan peroraalisen annon jälkeen apinoilla ilmoitettiin annosriippuvaista kuolleisuutta (> 50 % tasolla 100 mg/kg/vrk buspironihydrokloridia) ja keskushermostotoksisuutta, mukaan lukien vapinaa, hypoaktiivisuutta, katatoniaa, sedaatiota ja purentaliikkeiden poikkeavuutta.

Elinspesifistä toksisuutta ei havaittu.

Rotalla ja kanilla tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa ei havaittu näyttöä buspironin teratogeenisuudesta eikä sikiötoksisuudesta. Buspironi (metaboliitti) erittyi rintamaitoon imettävillä rotilla.

Buspironi ei aiheuttanut mutageenisuutta eikä geenitoksisuutta tutkimuksissa in vitro eikä in vivo.

Pitkäaikaistutkimuksissa ei havaittu näyttöä karsinogeenisuudesta, kun buspironihydrokloridia annettiin rotille (enintään 160 mg/kg/vrk 2 vuoden ajan) ja hiirille (enintään 200 mg/kg/vrk 18 kuukauden ajan).

Laktoosimonohydraatti

Vedetön, kolloidinen piidioksidi

Mikrokiteinen selluloosa

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Magnesiumstearaatti

Ei oleellinen.

3 vuotta.

Avattu HDPE-tölkki:

1 vuosi.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Läpipainopakkaus:

Pidä läpipainopakkaus kotelossa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

ANKSILON tabletti
5 mg (J) 100 fol (32,87 €)
10 mg (J) 100 fol (58,71 €)

PF-selosteen tieto

PVC/PVDC-alumiiniläpipainopakkaus: 20, 30, 50, 60, 90 ja 100 tablettia.

HDPE-tablettipurkki (60 ml), jossa on pyöreä, sinetillinen ja kierteillä varustettu PP‑turvasuljin (halkaisija 38 mm): 250 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

5 mg tabletti:

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, soikea tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ‘ORN 30’ ja toisella puolella jakouurre.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

10 mg tabletti:

Valkoinen tai luonnonvalkoinen, soikea tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ‘ORN 31’ ja toisella puolella jakouurre.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

ANKSILON tabletti
5 mg 100 fol
10 mg 100 fol

• Peruskorvaus (40 %).

N05BE01

23.10.2020