Vertaa PF-selostetta

AMITRID tabletti 5/50 mg, AMITRID MITE tabletti 2,5/25 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi Amitrid-tabletti sisältää 5,68 mg amiloridihydroklorididihydraattia (vastaa 5 mg:aa amiloridihydrokloridia) ja 50 mg hydroklooritiatsidia.

Yksi Amitrid Mite -tabletti sisältää 2,84 mg amiloridihydroklorididihydraattia (vastaa 2,5 mg:aa amiloridihydrokloridia) ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Tabletti

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Verenpainetaudin hoito. Sydämen vajaatoiminnan hoito. Maksan vajaatoimintaan liittyvien turvotusten hoito.

Annostus ja antotapa

Annos määritetään kliinisen vasteen mukaan. Maksimiannos ei saa olla suurempi kuin kaksi Amitrid-tablettia vuorokaudessa.

Verenpainetaudin hoito: Tavallisin annos on ½-1 Amitrid Mite -tablettia kerran vuorokaudessa. Annosta voidaan tarvittaessa suurentaa ja siirtyä käyttämään Amitrid-tabletteja, jolloin tavallisin annos on 1(-2) tablettia kerran vuorokaudessa.

Sydämen vajaatoiminnan hoito:Tavallisin annos on 1 Amitrid Mite -tabletti kerran vuorokaudessa. Annosta voidaan tarvittaessa suurentaa ja siirtyä käyttämään Amitrid-tabletteja, jolloin annos on 1(-2) tablettia kerran vuorokaudessa. Suurin annos määräytyy diureettisen vasteen ja kaliumarvojen mukaan. Ylläpitoannokset voivat olla pienemmät kuin alussa tarvittavat annokset.

Maksan vajaatoimintaan liittyvien turvotusten hoito: Tavallisin annos on 1 Amitrid Mite -tabletti kerran vuorokaudessa. Annosta voidaan tarvittaessa suurentaa ja siirtyä käyttämään Amitrid-tabletteja, jolloin annos on 1(-2) tablettia kerran vuorokaudessa. Ylläpitoannokset voivat olla pienempiä kuin tehokkaan diureesin aikaansaamiseksi tarvittavat annokset. Siksi potilaan painon vakauduttua voidaan kokeilla pienempää annosta. Kirroosipotilaan diureettihoidossa pyritään asteittaiseen ja vähittäiseen painon alenemiseen turvotusten vähenemisen myötä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Munuaisten vajaatoiminta
Amitrid- ja Amitrid Mite -tabletteja ei suositella munuaisten vajaatoimintaa sairastaville (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Lapset ja nuoret (alle 18-vuotiaat):
Amitrid- ja Amitrid Mite -tablettien turvallisuudesta lasten hoidossa ei ole riittävästi tietoja.

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttaville aineille (amiloridille, hydroklooritiatsidille), muille sulfonamideille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Hyperkalemia (seerumin kalium yli 5,5 mmol/l), muu kaliumia säästävä lääkitys tai korvaava kaliumlääkitys, anuria, kohtalainen tai vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min).

Valmistetta ei pidä myöskään antaa potilaille, joiden seerumin kreatiniiniarvo (yli 130 µmol/l), ureatyppiarvo (yli 21 mmol/l) tai urea-arvo (yli 10 mmol/l) on suurentunut ja joiden seerumin elektrolyyttejä ja munuaisten toimintaa ei voida tarkkailla riittävän usein ja huolellisesti.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Amitrid-hoitoon voi liittyä hyper- tai hypokalemiaa tai muita elektrolyyttihäiriöitä (hyponatremia, hypomagnesemia, hyperkalsemia, hypokloreeminen alkaloosi). Kaikkien, mutta erityisesti monisairaiden potilaiden tilaa on hoidon aikana seurattava elektrolyyttihäiriöiden kehittymisen varalta. Pitkittynyt oksentelu tai ripulointi voi altistaa elektrolyyttihäiriöille.

Hyperkalemia: Hyperkalemian (seerumin kaliumpitoisuus yli 5,5 mmol/l) riski on erityisen suuri iäkkäillä sekä potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta (seerumin kreatiniini yli 130 mmol/l tai urea-arvo yli 10 mmol/l), metabolisen tai respiratorisen asidoosiin riski (diabetes, eräät kardiopulmonaaliset sairaudet) tai jotka samanaikaisesti käyttävät muita kaliumia säästäviä tai sisältäviä valmisteita, ACE:n estäjiä tai tulehduskipulääkkeitä (ks. kohta Yhteisvaikutukset). Tällaisten potilaiden elektrolyyttitasapainoa pitäisi seurata riittävän usein. Muiden potilaiden seerumin kaliumpitoisuus pitäisi tarkistaa esim. kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta ja tämän jälkeen suunnilleen vuosittain, jos kaliumpitoisuus pysyy normaalina. Hyperkalemian ilmaantuessa on Amitrid-hoito välittömästi keskeytettävä.

Hypokalemia: Hypokalemiaa voi ilmetä voimakkaan diureesin, pitkäkestoisen hoidon tai vaikean maksakirroosin yhteydessä. Myös kortikosteroidien, ACTH:n, karbamatsepiinin tai klooripropamidin samanaikainen käyttö suurentaa hypokalemian riskiä (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Vaikeaa tai etenevää maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla liian nopeat elektrolyytti- ja nestetasapainon muutokset voivat aiheuttaa maksakooman.

Hydrokloorititasidi voi aiheuttaa tai pahentaa atsotemiaa. Jos atsotemiaa ja oliguriaa ilmenee, Amitrid-valmisteen käyttö on lopetettava. Valmisteen käyttö voi pahentaa SLE:tä tai laukaista sen puhkeamisen. Se voi myös pahentaa tai aiheuttaa kihtiä, etenkin yhteiskäytössä siklosporiinin kanssa (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Valmisteen käyttö saattaa suurentaa seerumin kolesteroli- ja triglyseridiarvoja sekä heikentää glukoosinsietoa (ks. diabeteslääkkeet ja glukoosirasituskoe kohdassa Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset). Se voi myös suurentaa seerumin kalsiumpitoisuutta, mikä voi heijastua lisäkilpirauhasen toimintakokeisiin.

Yhteisvaikutukset

Kolestyramiini ja kolestipoli vähentävät hydroklooritiatsidin imeytymistä ruoansulatuskanavasta, minkä vuoksi valmisteet pitää ottaa eri aikoina (välissä useita tunteja). Tiatsididiureetit voivat samanaikaisesti käytettynä voimistaa sydänglykosidien (digitalis, digitoksiini, digoksiini) vaikutusta. Amiloridi vähentää digoksiinin munuaispuhdistumaa. Potilaiden, joilla on kinidiinilääkitys, on syytä välttää amiloridin käyttöä, ellei se ole kliinisesti välttämätöntä, sillä amiloridi voi suurentaa kammioperäisten rytmihäiriöiden riskiä näillä potilailla.

Pitkäaikaisen tiatsididiureettihoidon aikana litiumin munuaispuhdistuma vähenee ja seerumin litiumpitoisuus suurenee, mikä lisää intoksikaation vaaraa. Tiatsidin ja topiramaatin samanaikainen käyttö voi suurentaa topiramaatin vakaan tilan pitoisuuksia.

Veren kaliumpitoisuus saattaa suurentua liikaa, jos Amitrid- tai Amitrid Mite -tabletteja käytetään samanaikaisesti muiden kaliumia säästävien diureettien, kaliumvalmisteiden, kaliumia sisältävien ravintovalmisteiden, ACE:n estäjien tai AT-II-reseptorin salpaajien kanssa.

Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää Amitrid-valmisteen diureettista, natriureettista ja antihypertensiivistä vaikutusta ja suurentaa hyperkalemian riskiä.

Kortikosteroidien, ACTH:n, karbamatsepiinin tai klooripropamidin samanaikainen käyttö suurentaa hypokalemian riskiä. Hypokalemia voi lisätä digoksiinin ja kääntyvien kärkien takykardialle altistavien lääkkeiden (kuten sotalolin) toksisuutta sekä voimistaa ei-depolarisoivien lihasrelaksanttien (kuten tubokurariinin) vaikutusta.

Hydroklooritiatsidi saattaa vahvistaa muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta alentavaa vaikutusta. Diureettien käyttö pitäisi lopettaa 2–3 päivää ennen ACE:n estäjän tai AT-II-reseptorin salpaajan käytön aloittamista hoidon aloitukseen liittyvän hypotensiivisen reaktion välttämiseksi. Samoin alkoholi, barbituraatit, trisykliset masennuslääkkeet ja antikolinergiset neuroleptit voivat lisätä hypotensiivistä vaikutusta tai pahentaa ortostaattista hypotensiota.

Hydroklooritiatsidin ja karbamatsepiinin tai trimetopriimin samanaikaisen käytön yhteydessä on kuvattu hyponatremiaa. Tiatsidien ja kalsiumsuolojen samanaikaisesta käytöstä voi seurata maito-emäsoireyhtymä. Siklosporiini suurentaa tiatsidien aiheuttaman kihdin riskiä. Tetrasykliinit voivat samanaikaisesti käytettäessä suurentaa seerumin ureapitoisuutta.

Hydroklooritiatsidi heikentää glukoositasapainon säätelyä diabeteksen yhteydessä, minkä takia diabeteslääkkeiden annosta voidaan joutua muuttamaan Amitrid-lääkityksen aikana. Tiatsideilla on diabetogeenista vaikutusta, joka voi heikentää oraalisten diabeteslääkkeiden (kuten metformiinin, klooripropamidin, glibenklamidin, glipitsidin ja tolbutamidin) tehoa. Myös hyponatremiaa on raportoitu potilailla, jotka ovat käyttäneet näihin lääkeaineryhmiin kuuluvia lääkkeitä samanaikaisesti. Sulfonamideihin kuuluvat oraaliset diabeteslääkkeet (klooripropamidi, glibenklamidi, glipitsidi, tolbutamidi) ovat potentiaalisia ristiallergeeneja hydroklooritiatsidille.

Diureettihoidon aiheuttama volyymidepleetio saattaa lisätä aminoglykosidien munuaistoksisuutta. Tiatsididiureetit saattavat vahvistaa syövän lääkehoidossa käytettyjen solunsalpaajien aiheuttamaa luuytimen lamaa ja allopurinolin aiheuttamia haittavaikutuksia.

Koska hydroklooritiatsidi vähentää kalsiumin eritystä virtsaan, varovaisuutta pitää noudattaa hoidettaessa potilaita, jotka käyttävät kalsitriolia ja tiatsidia samanaikaisesti, koska tällöin hyperkalsemian riski suurenee.

Tiatsidit vaikuttavat kalsiummetaboliaan, mikä voi heijastua lisäkilpirauhasen toimintakokeiden tuloksiin Tiatsidit voivat vaikuttaa myös glukoosirasituskokeeseen, koska ne heikentävät glukoosinsietoa.

Raskaus ja imetys

Spesifistä tutkimustietoa Amitrid-valmisteen turvallisuudesta raskauden ja imetyksen aikana ei ole käytettävissä. Prekliinisissä tutkimuksissa ei hydroklooritiatsidilla eikä amiloridilla ole havaittu olevan teratogeenisiä vaikutuksia. Hydroklooritiatsidi kulkeutuu istukan kautta sikiöön ja voi altistaa sikiön elektrolyyttihäiriöille. Vastasyntyneissä on kuvattu trombosytopeniaa ja keltaisuutta. Amiloridi kulkeutuu koe-eläimissä sikiöön ja äidinmaitoon. Tutkimustietoa amiloridin turvallisuudesta raskauden aikana ei kuitenkaan ole käytettävissä. Amitrid-valmistetta on käytettävä viimeisen raskauskolmanneksen aikana vain jos se on välttämätöntä ja pienimmällä mahdollisella annoksella.

Hydroklooritiatsidi kulkeutuu äidinmaitoon, ja pitoisuudet voivat olla imeväiselle haitallisia. Hydroklooritiatsidi voi myös heikentää maidoneritystä. Ei tiedetä, erittyykö amiloridi rintamaitoon. Amitrid-valmisteen käyttöä imetyksen aikana ei suositella.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Farmakodynaamisen profiilin ja raportoitujen haittavaikutusten perusteella Amitrid-valmisteen ei oleteta vaikuttavan suorituskykyyn heikentävästi.

Haittavaikutukset

Yleisimpiä haittavaikutuksia (esiintyvyys 3-8 %) ovat päänsärky, heikotus, huimaus, pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja ihottuma. Muita yleisiä haittavaikutuksia (esiintyvyys 1-3 %) ovat väsymys, sydämen rytmihäiriöt, ripuli, vatsakivut, lihaskivut, hengenahdistus ja kutina.

Kussakin elinjärjestelmäluokassa haittavaikutukset on lueteltu yleisyysluokkien mukaan seuraavasti:
Hyvin yleinen: ≥ 1/10
Yleinen: ≥ 1/100 ja < 1/10
Melko harvinainen: ≥ 1/1000 ja < 1/100
Harvinainen: ≥ 1/10 000 ja < 1/1000
Hyvin harvinainen: < 1/10 000
Tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin

Elinjärjestelmäluokka

Esiintymistiheys

Haittavaikutus

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Päänsärky, heikotus, huimaus, väsymys

Melko harvinainen

Suun kuivuminen, jano

Harvinainen

Pyörtyminen

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Hyperglykemia, hyperurikemia, hyperkalemia, hypokalemia (pitkäaikaishoidossa), anoreksia

Melko harvinainen

Hyponatremia, kihti, dehydraatio

Harvinainen

Elektrolyyttihäiriöt

Hyvin harvinainen

Maligni hyperkalemia

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen

Hengenahdistus, yskä

Hyvin harvinainen

Keuhkoedeema

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Pahoinvointi, ruokahaluttomuus, ripuli, vatsakivut

Melko harvinainen

Paha maku suussa, oksentelu, ummetus, ilmavaivat, nikotus, jano, dyspepsia

Harvinainen

Maha-suolikanavan verenvuodot, pankreatiitti

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

Ihottuma, kutina

Melko harvinainen

Allergiset ihottumat

Harvinainen

Valoyliherkkyys

Hyvin harvinainen

Erythema mutiforme, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, eksfoliatiivinen dermatiitti, toksinen epidermaalinen nekrolyysi

Sydän

Yleinen

Rytmihäiriöt

Melko harvinainen

Rintakipu, takykardia, ortostaattinen hypotensio

Harvinainen

Synkopee

Sukupuolielimet ja rinnat

Melko harvinainen

Impotenssi

Hermosto

Melko harvinainen

Parestesiat

Silmät

Melko harvinainen

Näköhäiriöt

Psyykkiset häiriöt

Melko harvinainen

Lievät psyykkiset häiriöt, unihäiriöt, hermostuneisuus, depressio

Luusto, lihakset ja sidekudos

Melko harvinainen

Lihaskivut, lihaskrampit, nivelkipu

Munuaiset ja virtsatiet

Melko harvinainen

Nokturia, dysuria, inkontinenssi

Harvinainen

Munuaistoiminnan heikentyminen

Maksa ja sappi

Harvinainen

Sappistaasi

Hyvin harvinainen

Kolestaattinen ikterus

Immuunijärjestelmä

Harvinainen

Vaskuliitti, anafylaktiset reaktiot (ristiallergia sulfonamideille)

Veri ja imukudos

Harvinainen

Trombosytopenia, hemolyyttinen anemia, agranulosytoosi, aplastinen anemia

Amitrid voi aiheuttaa hyponatremiaa etenkin vanhuksille. Hyperkalemian kehittymisen riski on tavallista suurempi varsinkin diabetesta ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (esiintyvyys noin 1-2 %) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Hydroklooritiatsidi huonontaa sokeriaineenvaihdunnan säätelyä sekä saattaa suurentaa veren kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksia ja vähentää kalsiumin erittymistä virtsaan (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Idiosynkraattiset reaktiot hydroklooritiatsidille ovat erittäin harvinaisia (ihottuma, valoherkkyys, trombosytopenia, keltaisuus, verenpurkaumat ihossa, haavaumat tai tulehdukset suun limakalvoilla, haimatulehdus ja ei-sydänperäinen keuhkoedeema).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle tasolle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Spesifistä tietoa Amitrid-valmisteen yliannostuksesta ja sen hoidosta ei ole käytettävissä. Amitrid-valmisteelle ei ole spesifistä vastalääkettä. Yliannostusta hoidettaessa lääkitys pitää lopettaa ja potilaan tilaa pitää seurata tarkoin.

Oireet ja löydökset: Elektrolyytti- ja nestetasapainon häiriöt, jano, kuivuminen, metabolinen alkaloosi, sekavuus, verenpaineen lasku, aluksi polyuria, jatkossa oliguria, jopa anuria. Neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöt aiheuttavat lisäksi päänsärkyä, sekavuutta, huimausta, parestesioita, lihasheikkoutta tai -kramppeja, ortostaattista hypotensiota, pyörtymistä, EKG-muutoksia, pahoinvointia, oksentelua ja mahakipuja.

Hoito: Lääkeaineen imeytymisen estäminen lääkehiiltä antamalla sekä oireenmukainen ja elintoimintoja ylläpitävä hoito. Neste-, elektrolyytti- ja happo-emästasapainon seuranta. EKG:n seuranta.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tiatsidit tai niiden kaltaiset diureetit ja kaliumia säästävät diureetit, hydroklooritiatsidi ja kaliumia säästävät diureetit, ATC-koodi C03EA01

Hydroklooritiatsidilla on diureettinen, natriureettinen ja antihypertensiivinen vaikutus. Hydroklooritiatsidin diureettinen ja natriureettinen vaikutus alkaa noin 2 tuntia lääkkeen ottamisesta ja kestää 6-12 tuntia. Hydroklooritiatsidi lisää natriumin ja kloridin sekä seurauksellisesti veden erittymistä estämällä elektrolyyttien reabsorptiota munuaisten distaalisessa tubuluksessa. Hydroklooritiatsidi lisää myös kaliumin erittymistä virtsaan, kun taas kalsiumin ja virtsahapon erittyminen vähenevät hydroklooritiatsidin vaikutuksesta. Hydroklooritiatsidi saattaa vähentää glomerulaarista suodatusnopeutta. Amiloridilla on lievä diureettinen, natriureettinen ja antihypertensiivinen vaikutus. Se lisää natriumin ja kloridin erittymistä virtsaan. Toisin kuin hydroklooritiatsidi, se ei lisää kaliumin erittymistä virtsaan, vaan voi jopa vähentää sitä. Amiloridi vaikuttaa lähinnä munuaisen distaalisessa tubuluksessa. Amiloridin kaliumia säästävä vaikutus ei perustu aldosteroniantagonismiin. Amiloridin vaikutukset alkavat noin 2 tuntia lääkkeen ottamisesta ja kestävät yli 10 tuntia. Amitrid-valmisteen (hydroklooritiatsidi ja amiloridihydrokloridi) diureettinen, natriureettinen ja antihypertensiivinen vaikutus johtuu pääasiassa valmisteen sisältämästä hydroklooritiatsidista. Amiloridihydrokloridilla on lähinnä kaliumia säästävä vaikutus.

Farmakokinetiikka

Hydroklooritiatsidia imeytyy hieman mahalaukusta, mutta pääosin duodenumista ja jejunumista; oraalinen hyötyosuus on noin 70 %. Ruoka ei vaikuta merkittävästi imeytymiseen. Hydroklooritiatsidilla ei ole alkureitin metaboliaa. Oraalisen annoksen jälkeen plasman huippupitoisuus saavutetaan 2-4 tuntia lääkkeen oton jälkeen. Hydroklooritiatsidista sitoutuu plasman proteiineihin 40-60 %. Jakaantumistilavuus on 0,83-3,0 l/kg. Hydroklooritiatsidi erittyy muuttumattomana virtsaan bifaasisesti (T1/2(α) = 2,5 h, T1/2(β) = 8-12 h). Kokonaispuhdistuma on 4,9 ± 1,1 ml/min/kg. Kokonaispuhdistuma on tavallista pienempi ja eliminaation puoliintumisaika tavallista pidempi munuaisten ja sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ja vanhuksilla. Virtsan pH:n lisääminen lisää hydroklooritiatsidin erittymistä virtsaan. Plasman lääkeainepitoisuus korreloi lineaarisesti lääkeannoksen kanssa, mutta ei terapeuttisen vaikutuksen kanssa (diureesi tai verenpaineen lasku). Amiloridi imeytyy ruoansulatuskanavasta epätäydellisesti; oraalinen hyötyosuus on noin 50 %. Ruoka heikentää amiloridin imeytymistä. Sillä ei ole alkureitin metaboliaa. Oraalisen annoksen jälkeen plasman huippupitoisuus saavutetaan 3-4 tuntia lääkkeen oton jälkeen. Amiloridista sitoutuu plasman proteiineihin noin 40 %. Jakaantumistilavuus on 5 l/kg. Amiloridi erittyy muuttumattomana virtsaan. Eliminaation puoliintumisaika on 6-9 h. Kokonaispuhdistuma on 9,7 ± 1,9 ml/min/kg. Kokonaispuhdistuma on tavallista pienempi ja eliminaation puoliintumisaika tavallista pidempi uremian yhteydessä, hepatiittia sairastavilla potilailla ja vanhuksilla. Plasman lääkeainepitoisuuden ja amiloridin terapeuttisen vaikutuksen välisestä korrelaatiosta ei ole tutkimustietoa käytettävissä.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologiset turvallisuutta, toistuvaisannosten toksisuutta, geenitoksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisillä.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa, esigelatinoitu tärkkelys, vedetön kolloidinen piidioksidi, natriumstearyylifumaraatti.

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

5 vuotta.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

AMITRID tabletti
5/50 mg (J) 100 kpl (11,13 €)
AMITRID MITE tabletti
2,5/25 mg 100 kpl (7,01 €)

PF-selosteen tieto

100 tablettia. HDPE-tölkki ja LDPE-kansi.

Valmisteen kuvaus:

Amitrid-tabletti: Melkein valkoinen, tasapintainen ja viistoreunainen tabletti, jossa jakouurre ja tunnus L21 samalla puolella. Halkaisija 8 mm, paino 200 mg. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Amitrid Mite -tabletti: Pyöreä, kuperapintainen ja melkein valkoinen tabletti, jossa jakouurre toisella puolella. Halkaisija 7 mm, paino 110 mg.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia

Korvattavuus

AMITRID tabletti
5/50 mg 100 kpl
AMITRID MITE tabletti
2,5/25 mg 100 kpl

  • Alempi erityiskorvaus (65 %). Krooninen sydämen vajaatoiminta (201), Krooninen verenpainetauti (205).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

C03EA01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

08.02.2018

Yhteystiedot

TAKEDA OY
PL 1406, Ilmalantori 1
00101 Helsinki

020 746 5000
www.takeda.fi
etunimi.sukunimi@takeda.com