NAPROXEN KRKA tabletti, kalvopäällysteinen 550 mg

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 550 mg naprokseeninatriumia, mikä vastaa 500 mg:aa naprokseenia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

kalvopäällysteinen tabletti

Naproxen Krka -tabletteja käytetään

• nivelreuman (mukaan lukien lastenreuma), nivelrikon (arthrosis deformans), pehmytosareuman, posttraumaattisten ja postoperatiivisten tulehdus- ja kiputilojen hoitoon
• selkärankareuman hoitoon
• kihdin hoitoon
• ei-elimellisestä syystä johtuvan dysmenorrean hoitoon
• migreenin esto- ja kohtaushoitoon
• menorragian hoitoon kierukkaa käyttävillä naisilla
• odontologisten posttraumaattisten ja postoperatiivisten turvotus-, tulehdus- ja kiputilojen hoitoon.

Annostus

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta lyhimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Suositeltu vuorokausiannos on 550–1 100 mg naprokseeninatriumia jaettuna aamu- ja ilta-annokseen.

Dysmenorrea ja migreeni

Suositeltu aloitusannos on 550 mg naprokseeninatriumia kerta-annoksena ensioireiden ilmaantuessa, korkeintaan 1 375 mg/vrk.

Ylläpitoannos

Suositeltu ylläpitoannos on 550–1 100 mg naprokseeninatriumia kerta-annoksena tai jaettuna kahteen annokseen (aamu- ja ilta-annokseen).

Antotapa

Suun kautta.

Yliherkkyys naprokseenille, naprokseeninatriumille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Potilaat, joille asetyylisalisyylihappo tai muu tulehduskipulääke on aiheuttanut astmaa, nuhaa tai urtikariaa.

Vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta.

Aiemmin sairastettu ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio, joka on liittynyt tulehduskipulääkityksen käyttöön.

Akuutti maha- tai pohjukaissuolihaava tai siihen liittyvä verenvuoto tai aiemmin sairastetut uusiutuvat episodit (ainakin kaksi varmistettua erillistä episodia).

Viimeinen raskauskolmannes.

Alle 5-vuotiaat lapset.

Naprokseenia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa, mukaan lukien COX-2-spesifiset tulehduskipulääkkeet eli koksibit.

Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta Annostus ja antotapa sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset).

Iäkkäät potilaat

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia.

Ruuansulatuskanavan oireet

Ruuansulatuskanavan verenvuodot, haavaumat ja perforaatiot.

Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttäjillä on todettu ruuansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat olla henkeä uhkaavia, riippumatta hoidon kestosta, ennakoivista oireista tai aiemmin ilmenneistä vaikeista ruuansulatuskanavan haittavaikutuksista.

Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan haavauma, etenkin jos siihen on liittynyt verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta Vasta-aiheet), sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmällä saatavissa olevalla lääkeannoksella. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien, määräämistä näille potilaille, kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta Yhteisvaikutukset).

Jos potilaalla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia ja varsinkin, jos kyseessä on iäkäs potilas, hänen pitää ilmoittaa kaikista epätavallisista vatsaoireista (erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuodosta) etenkin, jos niitä ilmenee jo hoidon alussa.

Potilaita on varoitettava muista lääkkeistä, jotka voivat lisätä haavauman tai verenvuodon riskiä, kuten suun kautta otettavista kortikosteroideista, antikoagulanteista (kuten varfariini), selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ja verihiutaleiden aggregaatiota estävistä lääkeaineista (kuten asetyylisalisyylihappo) (ks. kohta Yhteisvaikutukset).

Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Naproxen Krka ‑valmisteen käyttö.

Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta Haittavaikutukset Haittavaikutukset).

Nivelreumapotilaat, joilla oli aiemmin ollut ylemmän ruoansulatuskanavan toimintahäiriö ja/tai jotka eivät sietäneet mitään muuta yleisesti käytettyä ei-steroidista tulehduskipulääkettä, sietivät tutkimuksen mukaan naprokseenia yleensä hyvin.

Vaikutukset sydämeen, verenkiertoelimistöön ia aivoverenkiertoon

Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, varovaisuus on tarpeen hoidettaessa potilaita, jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai sydämen vajaatoimintaa.

Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella joidenkin tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suurina annoksina ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski. Vaikkakin nykyisten tietojen perusteella naprokseenin käyttöön (1 000 mg/vrk) voi liittyä pienempi riski, sitä ei voida kokonaan sulkea pois.

Naproxen Krka ‑valmistetta on määrättävä tarkoin harkiten potilaille, jotka sairastavat hoitamatonta verenpainetautia, kongestiivista sydämen vajaatoimintaa, diagnosoitua sepelvaltimotautia tai ääreisverenkierron ja/tai aivoverenkierron häiriöitä. On myös tarkoin harkittava pitkäkestoisen lääkityksen määräämistä potilaille, joilla on kardiovaskulaarisia riskitekijöitä (kuten verenpainetauti, hyperlipidemia, diabetes ja tupakointi).

Ihoreaktiot

Vakavia, joskus hengenvaarallisia tai kuolemaan johtaneita ihoreaktioita, kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysia ja yleisoireisesta eosinofiilisestä oireyhtymästä (DRESS) on raportoitu markkinoille saattamisen jälkeen tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä (ks. kohta Haittavaikutukset). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Naproxen Krka ‑valmisteen käyttö on lopetettava välittömästi, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita. Jos potilaalle on Naproxen Krka -hoidon yhteydessä kehittynyt Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi tai yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä, Naproxen Krka -hoitoa ei saa aloittaa uudelleen, vaan hoito on lopetettava pysyvästi.

Iäkkäät potilaat

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat herkemmin haittavaikutuksia iäkkäille potilaille; erityisesti ruuansulatuskanavan verenvuotoja tai perforaatioita, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. Koska puhdistuma pienenee iän myötä, näiden potilaiden annosta on asianmukaista muuttaa suositellun annosvälin alimmalle tasolle (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Anafylaktiset reaktiot

Yliherkkyysreaktioita voi ilmetä herkillä yksilöillä. Anafylaktisia / anafylaktoidisia reaktioita saattaa esiintyä myös potilailla, joilla ei ole ilmennyt aikaisempia yliherkkyysreaktioita asetyylisalisyylihapolle, muille ei-steroidisille tulehduskipulääkkeille tai valmisteille, jotka sisältävät naprokseenia. Reaktioita voi esiintyä myös potilailla, joilla on aiemmin ollut angioedeemaa, bronkospastisia reaktioita (esim. astma), nuhaa tai nenäpolyyppeja. Anafylaktiset reaktiot voivat johtaa kuolemaan.

Bronkospasmien mahdollisuus lisääntyy, jos potilailla on tai on joskus ollut astma, allerginen sairaus tai yliherkkyyttä asetyylisalisyylihapolle.

Munuaisiin kohdistuvat vaikutukset

Naprokseenivalmisteiden käytön yhteydessä on raportoitu munuaisten toiminnan poikkeavuuksia, munuaisten vajaatoimintaa, akuuttia interstitiaalinefriittiä, verivirtsaisuutta, valkuaisvirtsaisuutta, munuaisnystykuoliota ja silloin tällöin nefroottista oireyhtymää (ks. kohta Haittavaikutukset).

Naprokseeninatrium estää prostaglandiinin synteesiä. Kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden käytössä, Naproxen Krka ‑valmisteen käytössä on siksi oltava varovainen hoidettaessa potilaita, joilla on munuaisten toimintahäiriöitä tai joilla on aikaisemmin ollut munuaissairaus. Varovaisuutta on noudatettava myös hoidettaessa potilaita, joilla on verivolyymin ja/tai munuaisverenkierron vähenemistä aiheuttava sairaus, jossa munuaisten prostaglandiinit ylläpitävät munuaisverenkiertoa. Näillä potilailla Naproxen Krka -valmisteen tai muiden tulehduskipulääkkeiden anto saattaa heikentää munuaisten prostaglandiinien muodostumista annoksesta riippuvaisesti ja aiheuttaa siten munuaisten dekompensaation tai munuaisten vajaatoiminnan ilmenemisen.

Näiden reaktioiden riski on suurin potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta, hypovolemia, sydämen vajaatoiminta, maksan vajaatoiminta tai suolavaje sekä diureetteja, ACE:n estäjiä tai angiotensiinireseptorin salpaajia käyttävillä potilailla ja iäkkäillä potilailla. Naproxen Krka ‑lääkityksen lopettamisen jälkeen potilaan munuaisten toiminta palautuu usein lääkitystä edeltävälle tasolle. Tällaisille potilaille Naproxen Krka ‑valmistetta on annettava varoen, ja seerumin kreatiniinitasoa ja/tai kreatiniinipuhdistumaa on suotavaa seurata ja varmistaa potilaiden riittävä nesteytys. Annoksen pienentämistä tulisi harkita, jotta vältytään metaboliittien mahdolliselta liialliselta kumuloitumiselta.

Naproxen Krka ‑valmistetta ei suositella potilaille, joiden kreatiniinipuhdistuma on alle 20 ml/min, koska heillä naprokseeninatriumin metaboliittien on todettu kumuloituvan.

Hemodialyysi ei alenna plasman naprokseenipitoisuutta, sillä lääke sitoutuu suuressa määrin plasman proteiineihin.

Maksaan kohdistuvat vaikutukset

Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, naprokseeni saattaa suurentaa joitakin maksa-arvoja. Häiriöt maksan toiminnassa saattavat ennemminkin johtua yliherkkyydestä kuin suorasta toksisuudesta. Kuten muidenkin tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä, naprokseeninatriumin käytön yhteydessä on raportoitu vakavia maksaan kohdistuvia vaikutuksia, mm. keltaisuutta ja (joissain tapauksissa fataalia) maksatulehdusta. Ristireaktioita on myös todettu (ks. kohta Haittavaikutukset).

Vereen kohdistuvat vaikutukset

Naprokseeninatrium estää verihiutaleiden aggregaatiota ja pidentää vuotoaikaa. Tämä on otettava huomioon vuotoaikaa määritettäessä.

Potilaita, joilla on veren hyytymishäiriöitä tai jotka saavat hemostaasiin vaikuttavaa lääkitystä, on seurattava tarkasti naprokseeninatriumhoidon aikana. Potilailla, joilla on suuri verenvuodon riski tai jotka saavat veren hyytymistä estävää kokonaishoitoa (esim. dikumarolijohdannaisia), verenvuodon riski voi olla suurentunut, jos he saavat samanaikaisesti naprokseeninatriumia.

Silmiin kohdistuvat vaikutukset

Tutkimukset eivät ole osoittaneet naprokseeninatriumista johtuvia muutoksia silmissä. Tulehduskipulääkkeiden, myös naprokseeninatriumin, käyttäjillä on raportoitu harvoin vakavia silmiin kohdistuvia vaikutuksia, mm. näköhermon nystyn tulehdusta, silmämunan takaisen näköhermon tulehdusta sekä näköhermon nystyn turvotusta, joskaan syy-seuraussuhdetta ei ole pystytty todistamaan. Silmälääkärin tutkimus on aiheellinen, jos potilaille tulee näköhäiriöitä Naproxen Krka ‑hoidon aikana.

Tärkeää tietoa Naproxen Krka ‑valmisteen sisältämistä aineista

Tämä lääkevalmiste sisältää 50,16 mg natriumia per tabletti, joka vastaa 2,51 % WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.

Antikoagulantit

Tulehduskipulääkkeet voivat voimistaa antikoagulanttien, kuten varfariinin, vaikutusta (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Asetyylisalisyylihappo

Kliinisen farmakodynaamisen tiedon mukaan pidempään kuin vuorokauden jatkunut naprokseenin samanaikainen käyttö voi heikentää matala-annoksisen asetyylisalisyylihapon vaikutusta verihiutaleiden aktiivisuuteen, ja tämä tila saattaa pysyä useita päiviä naprokseenin käytön lopettamisen jälkeen. Tämän yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tunneta.

Verihiutaleiden aggregaatiota estävät lääkkeet ja selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRIt)

Samanaikaiseen käyttöön tulehduskipulääkkeiden kanssa liittyy suurentunut ruuansulatuskanavan verenvuodon riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Kortikosteroidit

Samanaikainen käyttö tulehduskipulääkkeiden kanssa voi suurentaa ruuansulatuskanavan haavaumien tai verenvuodon riskiä (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antasidit tai kolestyramiinit

Samanaikainen antasidi- tai kolestyramiinilääkitys voi hidastaa naprokseenin imeytymistä, mutta ei vaikuta imeytymisen määrään. Samanaikainen ruokailu voi hidastaa naprokseenin imeytymistä, mutta ei vaikuta imeytymisen määrään.

Hydantoiinijohdannaiset tai sulfonyyliureajohdannaiset

Koska naprokseeninatrium sitoutuu lähes täydellisesti plasman proteiineihin, varovaisuutta on noudatettava annettaessa samanaikaisesti hydantoiini- tai sulfonyyliureajohdannaisia, koska nämä lääkevalmisteet sitoutuvat myös plasman proteiineihin. Potilaita, jotka saavat samanaikaisesti naprokseenia ja hydantoiinia, sulfonamidia tai sulfonyyliureaa, on tarkkailtava ja annosta on tarvittaessa muutettava.

Probenesidi

Probenesidin samanaikainen anto pidentää naprokseeninatriumin puoliintumisaikaa ja suurentaa sen pitoisuutta plasmassa.

Metotreksaatti

Naprokseeninatrium vähentää metotreksaatin tubulaarista eritystä; samanaikainen anto saattaa siten lisätä metotreksaatin toksisuutta.

Litium

Litiumin ja naprokseeninatriumin samanaikainen anto suurentaa plasman litiumpitoisuuksia.

Beetasalpaajat, ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat

Naprokseeni saattaa heikentää beetasalpaajien, ACE:n estäjien ja angiotensiinireseptorin salpaajien verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Muiden tulehduskipulääkkeiden tavoin naprokseeninatriumin ja ACE:n estäjien tai angiotensiinireseptorin salpaajien samanaikaiseen käyttöön liittyy suurentunut munuaisten vajaatoiminnan riski, etenkin potilailla, joilla on aiemmin ollut munuaisten toiminnan heikkenemistä (ks. kohdat Annostus ja antotapa ja Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Steroidit

Jos steroidiannosta pienennetään tai se lopetetaan kokonaan naprokseenihoidon aikana, on steroidiannosta pienennettävä asteittain. Potilasta on tarkkailtava haittavaikutusten varalta (mm. lisämunuaisten vajaatoiminta tai niveltulehduksen oireiden paheneminen).

Siklosporiini

Yhteisvaikutukset naprokseeninatriumin ja siklosporiinin välillä ovat mahdollisia.

Naprokseeni estää verihiutaleiden aggregaatiota ja pidentää vuotoaikaa. Tämä on otettava huomioon vuotoaikaa määritettäessä.

Naprokseenin oletetaan voivan häiritä 17-ketogeenisten steroidien määrityksiä, joten naprokseenihoito on suositeltavaa keskeyttää väliaikaisesti 48 tuntia ennen lisämunuaisen toimintaa mittaavia kokeita. Naprokseeni voi myös häiritä 5-hydroksi-indolyyliasetaatin määrityksiä virtsasta.

Raskaus

Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi- inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta jopa noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Naprokseenin käyttö 20. raskausviikosta alkaen voi aiheuttaa sikiön munuaisten toimintahäiriöstä johtuvaa oligohydramnionia. Tämä voi tapahtua pian hoidon aloittamisen jälkeen, ja se on yleensä korjaantuvaa, kun hoito lopetetaan. Hoidon aikana toisella raskauskolmanneksella on lisäksi raportoitu ductus arteriosuksen kuroutumista, joista suurin osa korjaantui hoidon lopettamisen jälkeen. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana naprokseeninatriumia ei pidä siksi käyttää, ellei ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää naprokseeninatriumia, on käytettävä mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti. Oligohydramnionin ja ductus arteriosuksen kuroutumisen varalta on harkittava syntymää edeltävää seurantaa, kun naprokseenille on altistuttu useiden päivien ajan raskausviikosta 20 alkaen. Naprokseenin käyttö on lopetettava, mikäli oligohydramnion tai ductus arteriosuksen kuroutuminen todetaan.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön:

• sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (johon liittyy ennenaikainen valtimotiehyen kuroutuminen/sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu).
• munuaisten toimintahäiriölle (ks. yllä olevat tiedot).
• Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen:
• verihiutaleiden aggregaation estymiselle ja mahdolliselle vuotoajan pitenemiselle, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin.
• kohdun supistusten heikentymiselle, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen.

Tämän vuoksi naprokseeninatrium on vasta-aiheinen raskauden kolmannen kolmanneksen aikana (ks. kohdat Vasta-aiheet ja Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).

Tätä lääkevalmistetta ei suositella käytettäväksi synnytyksen aikana, sillä prostaglandiinisynteesiä estävän vaikutuksensa vuoksi se voi vaikuttaa haitallisesti sikiön verenkiertoon ja estää kohdun supistumista ja siten lisätä kohdun verenvuodon riskiä.

Imetys

Naprokseenianionia on havaittu rintamaidossa pitoisuuksina, jotka vastaavat noin 1:tä prosenttia naprokseenin huippupitoisuuksista plasmassa. Prostaglandiini-inhibiittorin mahdolliset vastasyntyneeseen kohdistuvat haittavaikutukset huomioon ottaen sen antoa imettäville äideille ei suositella.

Hedelmällisyys

Naprokseenin käyttö saattaa heikentää naisen hedelmällisyyttä eikä sitä suositella raskautta yrittäville naisille. Naprokseenihoidon lopettamista tulisi harkita naisilla, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi tai jotka ovat lapsettomuustutkimuksissa.

Naprokseeni voi joillekin potilaille aiheuttaa uneliaisuutta, huimausta, unettomuutta tai masennusta. Nämä tai muut vastaavat haittavaikutukset saattavat vaikuttaa tarkkuutta vaativien tehtävien suoritukseen.

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Naprokseenin aiheuttamat haittavaikutukset ilmenevät lähinnä ruuansulatuskanavan alueella sekä keskushermostohaittavaikutuksina, ja ne ovat yleensä annoksesta riippuvaisia.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu tulehduskipulääkkeiden ja naprokseenin käytön yhteydessä.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Ruoansulatuskanava:

Seuraavia haittatapahtumia on raportoitu tulehduskipulääkkeiden ja naprokseenin käytön yhteydessä: Tulehdus, verenvuoto (joskus fataali, varsinkin iäkkäillä), haavaumat, perforaatiot ja ylemmän ja alemman ruoansulatuskanavan obstruktio. Ruokatorvitulehdus, gastriitti, haimatulehdus, stomatiitti. Haavaisen koliitin ja Crohnin taudin paheneminen. Närästys, dyspepsia, vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ilmavaivat, ummetus, verioksennus, veriulosteet.

Infektiot:

Aseptista meningiittiä on raportoitu (etenkin potilailla, joilla on auto-immuunihäiriö kuten systeeminen lupus erythematosus, sekamuotoinen sidekudossairaus) jonka oireina niskan jäykkyys, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, kuume tai sekavuus.

Sydän ja verisuonisto:

Tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen turvotusta, verenpaineen kohoamista ja sydämen vajaatoimintaa.

Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella eräiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suurina annoksina ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Iho ja ihonalainen kudos:

Jos ihovaurioita, rakkuloita tai muita pseudoporfyrian oireita ilmenee, hoito on lopetettava ja potilaan tilaa on seurattava.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www‐sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

Oireet

Naprokseenivalmisteiden merkittävän yliannoksen oireita ovat huimaus, uneliaisuus, keskiylävatsakipu, vatsavaivat, huono ruoansulatus, pahoinvointi, ohimenevät muutokset maksantoimintakokeissa, veren protrombiininiukkuus, munuaisten toimintahäiriö, metabolinen asidoosi, hengityskatkos, sekavuus tai oksentelu. Koska naprokseeni imeytyy nopeasti, naprokseenin varhaisen, suuren pitoisuuden veressä pitäisi olla ennakoitavissa. Muutamilla potilailla on ollut kouristuksia, mutta syy-yhteys naprokseeniin on jäänyt epäselväksi.

Hoito

Yliannostapauksissa hoitotoimenpiteet ovat mahahuuhtelu ja tärkeiden elintoimintojen ylläpito. Eläintutkimukset osoittavat, että välittömästi, kahden tunnin sisällä yliannoksesta, 15 minuutissa annettu aktiivihiili (50–100 g sekoitettuna veteen) vähentää selvästi naprokseenin imeytymistä. Hemodialyysi ei alenna plasman naprokseenipitoisuutta, koska naprokseeni sitoutuu suuressa määrin plasman proteiineihin.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien lääkkeet: tulehduskipu- ja reumalääkkeet, ATC-koodi: M01AE02

Vaikutusmekanismi

Naprokseeninatrium on naprokseenin natriumsuola. Naprokseeni on propionihappojohdannainen. Sen kemiallinen nimi on (+)-6-metoksi-alfa-metyyli-2-naftaleenietikkahappo. Lääkkeen tulehdusta lievittävä vaikutus on todettu kliinisissä tutkimuksissa ja eläinkokeissa. Naprokseeni estää prostaglandiinisynteesiä, mutta sen tarkkaa anti-inflammatorista vaikutusmekanismia ei tiedetä.

Imeytyminen

Naprokseenin nopean ja täydellisen imeytymisen ansiosta kliinisesti merkittäviä plasmapitoisuuksia ja kivunlievitystä saavutetaan 30 minuutin kuluessa annostelusta. Lääkkeen ottaminen ruokailun yhteydessä hidastaa imeytymisnopeutta, mutta ei vaikuta imeytyneeseen määrään.

Jakautuminen

Maksimiplasmapitoisuus saavutetaan 1–2 tunnissa ruokailuajankohdasta riippuen. Jakautumistilavuus on noin 0,16 l/kg. Veressä naprokseeni on pääasiallisesti muuttumattomassa muodossa ja suurelta osin (99 %) sitoutuneena albumiiniin.

Biotransformaatio

Naprokseeni metaboloituu laajasti maksassa 6-O-desmetyylinaprokseeniksi.

Eliminaatio

Naprokseeni metaboloituu maksassa ja erittyy munuaisten kautta. Naprokseenin puoliintumisaika on noin 14 tuntia. Noin 95 % naprokseenista erittyy virtsaan, pääasiassa muuttumattomana (< 1 %), 6-O-desmetyylinaprokseenina (< 1 %) tai näiden konjugaatteina (66–92 %). Pieniä määriä (< 3 %) erittyy myös ulosteeseen.

Farmakokinetiikka erityistilanteissa

Munuaisten vajaatoiminta

Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa naprokseenin erittyminen vähenee.

Naprokseeni ei ollut karsinogeeninen kaksi vuotta kestäneessä tutkimuksessa, jossa naprokseenia annettiin 8, 16 ja 24 mg/kg vuorokaudessa ruoan yhteydessä.

Mutageenisuutta tutkittiin viidessä Salmonella typhimurium- ja yhdessä Saccharomyces cerevisiae ‑solulinjassa sekä hiiren lymfoomatestiä käyttäen. Naprokseeni ei ollut mutageeninen näissä testeissä.

Naprokseeni ei myöskään vaikuttanut rottien fertiliteettiin tutkimuksissa, joissa sitä annettiin suun kautta 30 mg/kg vuorokaudessa urosrotille ja 20 mg/kg vuorokaudessa naarasrotille. Kun tiineinä oleville rotille annettiin suun kautta naprokseenia annoksilla 2, 10 ja 20 mg/kg vuorokaudessa tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana, synnytys vaikeutui. Sama vaikutus on kuvattu myös aspiriinilla ja indometasiinilla.

Naprokseeni ei ollut teratogeeninen tutkimuksissa, joissa sitä annettiin 20 mg/kg/vrk organogeneesivaiheen aikana rotille ja kaneille.

Naprokseenia on annettu useille eläinlajeille. Tärkeimmät havaitut haittavaikutukset ovat ruoansulatuskanavan ärsytys ja haavaumat sekä näistä johtuva peritoniitti. Vastaavia löydöksiä on raportoitu myös muilla anti-inflammatorisilla lääkeaineilla, kuten asetyylisalisyylihapolla, ibuprofeenilla ja indometasiinilla.

Tablettiydin
Povidoni K30
Selluloosa, mikrokiteinen
Talkki
Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste
Hypromelloosi
Titaanidioksidi (E171)
Makrogoli 8000
Indigokarmiini (E132)

Ei oleellinen.

5 vuotta

Pidä läpipainopakkaus ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

NAPROXEN KRKA tabletti, kalvopäällysteinen
550 mg (J) (L:ei) 30 x 1 fol (5,20 €), 50 x 1 fol (5,69 €), 100 x 1 fol (10,81 €)

PF-selosteen tieto

Läpipainopakkaus (alumiinikalvo, PVC-kalvo): 30 x 1, 50 x 1 tai 100 x 1 kalvopäällysteistä tablettia rasiassa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Tabletit ovat soikeita, hieman kaksoiskuperia, sinisiä kalvopäällysteisiä tabletteja, joiden toisella puolella on jakouurre. Koko: 18 x 8 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

NAPROXEN KRKA tabletti, kalvopäällysteinen
550 mg 50 x 1 fol, 100 x 1 fol

• Peruskorvaus (40 %).

NAPROXEN KRKA tabletti, kalvopäällysteinen
550 mg 30 x 1 fol

• Ei korvausta.

M01AE02

28.08.2024