Vertaa PF-selostetta

CORDARONE injektioneste, liuos 50 mg/ml

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Amiodaronihydrokloridi 50 mg/ml

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Lääkemuoto

Injektioneste, liuos.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Kaikentyyppiset takyarytmiat, kuten ventrikulaarinen ja supraventrikulaarinen takyarytmia Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymän yhteydessä. Paroksysmaalinen eteislepatus/-värinä, kammiovärinä, kun muu lääkitys ei tehoa tai on aiheuttanut haittavaikutuksia, tai kun leikkaus tai katetrointi on kontraindisoitu tai ei ole auttanut. Cordaronea voidaan antaa myös ennen kirurgista toimenpidettä.

Cordarone-hoito on aina toteutettava sairaalassa EKG-seurannassa. Injektionestettä voidaan käyttää ennen sähköistä rytminsiirtoa.

Laskimonsisäisesti annosteltavaa Cordaronea saa käyttää vain tarvittaessa nopeaa vastetta.

Ehto

Vain sisätautien erikoislääkäreiden määräyksellä ja lastenkardiologian erikoislääkäreiden määräyksellä.

Annostus ja antotapa

Annostus

Laskimoinfuusio
Kyllästysannos: Normaaliannostus on 5 mg painokiloa kohti 250 ml:ssa 5 % glukoosiliuosta 20 minuutin–2 tunnin aikana. Infuusio voidaan uusia 2–3 kertaa 24 tuntia kohti. Infuusionopeutta tulee muuttaa kliinisen vasteen perusteella. Kliininen vaikutus ilmenee heti infuusion ensi minuutteina ja häviää vähitellen. Siksi infuusio on uusittava. Annostus voidaan toistaa niin, että potilaalle infusoidaan 10–20 mg/kg/24 h (yleensä 600–800 mg/24 h, enintään 1 200 mg/24 h) ad 250 ml:ssa glukoosiliuosta. Suun kautta tapahtuva annostelu tulisi aloittaa jo ensimmäisenä infuusiopäivänä.

Laskimonsisäinen ruiske (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
Lääke annetaan 150–300 mg hitaana bolusinjektiona 10–20 ml:ssa 5 % glukoosiliuosta. Annostus on 5 mg painokiloa kohti, ja ruiskeen annon tulee aina kestää vähintään 3 minuuttia. Elvytyksessä lääke voidaan antaa myös laimentamattomana boluksena suureen suoneen, joka huuhdellaan 200 ml:lla infuusionestettä. Pitkittyneen hoidolle reagoimattoman kammiovärinän hoidossa defibrillaation ja adrenaliinin annon jälkeen annos on 300 mg nopeana boluksena, toistettuna tarvittaessa 150 mg boluksena. Älä anna samassa ruiskussa muita lääkeaineita.

Laimennusohjeet: Vedä 150 mg = 1 ampulli (3 ml) Cordaronea 10 ml:n ruiskuun ja täydennä ruisku 5 % glukoosiliuoksella. Injisoi lääke ja laimenna seuraava Cordarone-ampulli samalla tavalla. Huomio! Cordarone on hyvin suonia ärsyttävä lääke, joten huuhtele runsaasti viimeisen injektion jälkeen.

Defibrillaatioon reagoimattoman kammiovärinän elvytys
Aloitusannos on 300 mg (tai 5 mg/kg) laskimoon 20 ml:ssa 5 % glukoosiliuosta nopeana bolusinjektiona. Lisäannoksena voidaan harkita 150 mg (tai 2,5 mg/kg) laskimoon, jos kammiovärinä jatkuu.

Pediatriset potilaat
Cordarone-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu.
Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu kohdissa Farmakodynamiikka ja Farmakokinetiikka, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Amiodaronin laskimoon annostelu on vasta-aiheista vastasyntyneiden ja alle 3-vuotiaiden lasten hoidossa, koska injektio sisältää bentsyylialkoholia (ks. kohta Vasta-aiheet).

Vasta-aiheet

  • Bi- tai trifaskikulaarinen haarakekatkos, paitsi pysyvän tahdistinhoidon yhteydessä
  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, jodille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Sinusbradykardia, SA-katkos ja sairas sinus -oireyhtymä, vaikea eteis-kammiojohtumisen häiriö, paitsi tahdistinhoidon yhteydessä
  • Verenkiertokollapsi, vaikea arteriaalinen hypotensio
  • Kilpirauhasen toimintahäiriöt
  • Yhdistelmähoito lääkkeen kanssa, joka voi aiheuttaa kääntyvien kärkien takykardian (TdP) (ks. kohta Yhteisvaikutukset).
  • Raskaus paitsi erityistapauksissa (ks. kohta Raskaus ja imetys).
  • Imetys (ks. kohta Raskaus ja imetys).
  • Suonensisäinen injektio on vasta-aiheinen mikäli potilaalla on hypotensio, vaikea hengityksen vajaatoiminta, kardiomyopatia tai sydämen vajaatoiminta (voi pahentua).

Yllämainitut vasta-aiheet eivät koske amiodaronin käyttöä defibrillaatioon reagoimattoman kammiovärinän elvytyksessä.

  • Amiodaronin laskimoon annostelu on vasta-aiheista vastasyntyneille ja alle 3-vuotiaille lapsille, koska injektio sisältää bentsyylialkoholia.

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Laskimonsisäistä ruisketta ei yleensä suositella hemodynaamisten riskien vuoksi (vaikea hypotensio, verenkiertokollapsi). Laskimoinfuusiota on suosittava aina kun se on mahdollista. Laskimonsisäisen ruiskeen saa antaa vain hätätapauksissa, kun muu hoito on epäonnistunut, ja vain jatkuvassa seurannassa (EKG, verenpaine).

Suositusannos on 5 mg/kg. Amiodaroni tulee injisoida vähintään 3 minuutin aikana, paitsi jos kyseessä on defibrillaatioon reagoimattoman kammiovärinän elvytys. Seuraavan laskimonsisäisen ruiskeen saa antaa aikaisintaan 15 minuutin kuluttua ensimmäisestä, vaikka jälkimmäinen ruiske muodostuisi vain yhdestä ampullista (verenkiertokollapsin vaara).
Älä anna muita lääkeaineita samassa ruiskussa. Älä anna muita lääkeaineita saman siirtokanyylin kautta. Jos amiodaronihoitoa tulee jatkaa, tulee käyttää laskimoinfuusiota (ks. kohta Annostus ja antotapa).

Vaikutukset sydämeen (ks. kohta Haittavaikutukset):
Uusia rytmihäiriöitä ja hoidettujen rytmihäiriöiden pahenemista jopa kuolemaan johtavana on raportoitu. On tärkeää, joskin vaikeaa, erottaa, onko kyse lääkkeen tehottomuudesta vai proarytmisestä vaikutuksesta riippumatta siitä, liittyykö tähän oireeseen sydämen toiminnan heikkenemistä. Proarytmisiä vaikutuksia on raportoitu amiodaronilla muita rytmihäiriölääkkeitä harvemmin, ja ne ilmenevät yleensä QT-aikaa pidentävien tekijöiden kuten lääkeyhteisvaikutusten ja/tai elektrolyyttihäiriöiden yhteydessä (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset). QT-ajan pidentämistä lukuunottamatta amiodaronen vaikutus kääntyvien kärkien takykardiaan on pieni.

Vaikea bradykardia (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
Vaikeita, mahdollisesti henkeä uhkaavia bradykardia- ja sydämen johtumiskatkostapauksia on havaittu, kun amiodaronia on käytetty yhdessä sofosbuviirilääkitysten kanssa, joissa sofosbuviiri on yhdistetty toisiin hepatiitti C -virukseen (HCV) suoraan vaikuttaviin antiviraalisiin lääkkeisiin (DAA), kuten daklatasviiri, simepreviiri tai ledipasviiri. Tämän vuoksi näiden lääkkeiden yhdistelmän antamista amiodaronin kanssa ei suositella. Jos samanaikaista käyttöä amiodaronin kanssa ei voida välttää, suositellaan potilaiden tarkkaa seurantaa aloitettaessa sofosbuviirilääkitys yhdistelmänä muiden DAA-lääkkeiden kanssa.
Potilaita, joilla on suuri riski saada bradyarytmia, on seurattava tarkkaan vähintään 48 tunnin ajan asianmukaisilla kliinisillä menetelmillä samanaikaisen sofosbuviirilääkityksen aloittamisen jälkeen.
Koska amiodaronilla on pitkä puoliintumisaika, asianmukaista seurantaa on tehtävä myös potilaille, jotka ovat lopettaneet amiodaronilääkityksen muutaman viime kuukauden sisällä, ja joille on aloitettu sofosbuviiri yksin tai yhdistelmänä muiden suoraan vaikuttavien antiviraalisten lääkkeiden (DAA) kanssa.
Potilaita, jotka saavat näitä hepatiitti C -lääkkeitä amiodaronin kanssa sekä mahdollisesti myös muita sydämen sykettä alentavia lääkkeitä, on varoitettava bradykardian ja sydämen johtumiskatkoksen oireista ja neuvottava hakemaan kiireellistä lääkärin hoitoa, jos he kokevat näitä oireita.

Vaikutukset keuhkoihin (ks. kohta Haittavaikutukset)
Hengenahdistuksen tai kuivan yskän puhkeaminen voi liittyä keuhkotoksisuuteen, kuten interstitiaaliin pneumoniittiin. Laskimonsisäisen amiodaronin on hyvin harvoin ilmoitettu aiheuttaneen interstitiaalipneumoniaa. Interstitiaalipneumoniaa epäiltäessä diagnoosi on varmistettava keuhkojen röntgentutkimuksella. Amiodaronihoitoa tulee harkita uudelleen, sillä interstitiaalipneumonia on yleensä korjautuva, jos amiodaronihoito lopetetaan ajoissa (kliiniset merkit häviävät yleensä 3-4 viikossa, radiologisten muutosten ja keuhkojen toiminnan korjaantuminen vie kauemmin, jopa kuukausia). Kortikosteroidihoitoa voidaan harkita.
Hyvin harvinaisissa tapauksissa on ilmennyt vaikeita, joskus kuolemaan johtavia, hengityskomplikaatioita (akuutti aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymä) yleensä heti kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Tämä voi johtua interaktiosta korkean happipitoisuuden kanssa (ks. kohdat Yhteisvaikutukset ja Haittavaikutukset).

Vaikutukset maksaan (ks. kohta Haittavaikutukset):
Maksa-arvojen (transaminaasien) tarkkaa seurantaa suositellaan heti hoidon alussa ja säännöllisesti hoidon aikana. Akuutteja maksan toiminnan häiriöitä (kuten vaikeaa hepatosellulaarista vajaatoimintaa tai maksan toiminnan joskus jopa fataalia pettämistä) sekä kroonisia maksan toiminnan häiriöitä saattaa esiintyä oraalisen ja i.v. annostuksen yhteydessä ja ensimmäisten 24 tunnin kuluessa amiodaronin i.v. annostuksesta. Tästä syystä amiodaroniannosta tulee pienentää tai hoito tulee lopettaa, jos transaminaasiarvot kohoavat kolminkertaisiksi normaaliarvoihin nähden.
Oraalisen amiodaronihoidon aiheuttaman maksan kroonisen toimintahäiriön kliiniset ja biokemialliset merkit voivat olla minimaalisia (hepatomegalia, transaminaasiarvojen nousu 5-kertaiseksi normaaliarvoihin verrattuna) ja ne yleensä korjautuvat hoidon lopettamisen jälkeen, joskin myös kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu.

Vaikutukset silmiin (ks. kohta Haittavaikutukset)
Näön hämärtyminen tai heikkeneminen edellyttää pikaista täydellistä silmätutkimusta, jossa tutkitaan myös silmänpohja. Optikusneuropatian ja/tai -neuriitin ilmeneminen edellyttää amiodaronihoidon keskeyttämistä, sillä tila voi johtaa sokeutumiseen.

Vaikeat rakkulaiset reaktiot (ks. kohta Haittavaikutukset)
Henkeä uhkaavia tai jopa kuolemaan johtavia ihonalaisia Stevens–Johnsonin syndrooman (SJS) ja toksisen epidermaalisen nekrolyysin (TEN) reaktioita on raportoitu (ks. kohta Haittavaikutukset). Jos näihin sairauksiin viittaavia merkkejä tai oireita ilmenee (esim. paheneva ihottuma, johon liittyy rakkuloita tai limakalvovaurioita), amiodaronihoito on keskeytettävä välittömästi.

Varotoimet

Laskimonsisäistä amiodaronihoitoa saa antaa vain jatkuvassa EKG- ja verenpainekontrollissa. Pistokohdan reaktioiden välttämiseksi tulisi amiodaroni antaa laskimoon keskuslaskimokatetrin kautta aina kun mahdollista (ks. kohta Haittavaikutukset).
Varovaisuutta on noudatettava hypotensiossa, vaikeassa hengityksen vajaatoiminnassa ja kompensoitumattomassa tai vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa.

Pediatriset potilaat
Amiodaronin turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu. Lääkkeen käyttöä lapsille ei sen vuoksi suositella. Amiodaroni-injektioneste sisältää bentsyylialkoholia (20 mg/ml). Bentsyylialkoholi voi aiheuttaa toksisia ja allergisia reaktioita vastasyntyneille ja alle 3-vuotiaille lapsille. Vastasyntyneillä on raportoitu kuolemaan johtaneita ”gasping syndrome” oireyhtymiä tätä säilöntäainetta sisältävien infuusioliuoksien annon jälkeen. Oireyhtymän oireisiin kuuluvat äkillinen hengityksen haukkominen, hypotensio, bradykardia ja kardiovaskulaarinen kollapsi.

Anestesia (ks. kohta Yhteisvaikutukset)
Anestesialääkärin on tiedettävä potilaan amiodaronilääkityksestä ennen kirurgista toimenpidettä.

Yhteisvaikutukset

Farmakodynaamiset interaktiot

  • Kääntyvien kärkien takykardiaa (Torsade de Pointes) aiheuttavat lääkkeet
    • rytmihäiriölääkkeet kuten ryhmä IA (kinidiini, disopyramidi), prokainamidi, sotaloli, bepridiili
    • muut kuin rytmihäiriölääkkeet (kuten vinkamiini, laskimonsisäinen erytromysiini, parenteraalinen pentamidiini, sisapridi ja tietyt neuroleptit kuten tioridatsiini), koska ne lisäävät mahdollisesti kuolemaan johtavan kääntyvien kärkien takykardian riskiä.
  • Yhdistelmähoito lääkkeen kanssa, joka voi aiheuttaa kääntyvien kärkien takykardian (TdP), muodostaa vasta-aiheen Cordaronen käytölle (ks. kohta Vasta-aiheet).
  • QT-ajan pidentymistä aiheuttavat lääkkeet
    Amiodaronin ja QT-ajan pidentymistä aiheuttavan lääkkeen samanaikaisen annon on perustuttava huolelliseen potilaskohtaiseen mahdollisten riskien ja hyötyjen arviointiin, koska riski kääntyvien kärkien tarkykardialle voi kasvaa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet), ja potilaan QT-aikaa on seurattava pidentymisen varalta.
    Fluorokinoleja tulee välttää amiodaronia saavilla potilailla.
  • Sydämen sykettä hidastavat tai automaatio- tai johtumishäiriöitä aiheuttavat lääkkeet
  • Yhdistelmähoitoa seuraavilla lääkkeillä ei suositella:
    • beetasalpaajat ja sydämen sykettä hidastavat kalsiuminestäjät (verapamiili, diltiatseemi), koska ne voivat häiritä sydämen toimintaa (vaikea bradykardia) ja aiheuttaa johtumishäiriöitä.
  • Hypokalemiaa indusoivat lääkkeet
  • Yhdistelmähoitoa seuraavilla lääkkeillä ei suositella:
    • suolentoimintaa edistävät ulostuslääkkeet, koska ne voivat aiheuttaa hypokalemiaa ja siten lisätä kääntyvien kärkien takykardian riskiä. Muun tyyppisiä ulostuslääkkeitä voidaan käyttää.
  • Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä seuraavia lääkkeitä samanaikaisesti Cordaronen kanssa:
    • diureetit, jotka aiheuttavat hypokalemiaa joko yksinään tai yhdistelmähoidossa
    • systeemiset kortikosteroidit (gluko-, mineralo-), tetrakosaktidi
    • amfoterisiini B (i.v.).
  • Hypokalemian syntyminen on ehdottomasti estettävä (tai tarvittaessa korjattava jo syntynyt tila). QT-aikaa on seurattava, ja jos kääntyvien kärkien takykardiaa ilmenee, rytmihäiriölääkkeitä ei saa antaa (kammiotahdistus tarvittaessa, laskimonsisäistä magnesiumia voidaan käyttää).
  • Yleisanestesia, happihoito (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Haittavaikutukset)
    Seuraavia mahdollisesti vaikeita komplikaatioita on raportoitu nukutuksen yhteydessä: atropiiniin vastaamaton bradykardia, hypotensio, johtumishäiriöt ja sydämen minuuttitilavuuden pieneneminen.
    Hyvin harvinaisissa tapauksissa on ilmennyt vaikeita, jopa kuolemaan johtavia, hengityskomplikaatioita (aikuisten akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä), yleensä heti kirurgisen toimenpiteen jälkeen. Tämä voi johtua interaktiosta korkean happipitoisuuden kanssa.

Cordaronen vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

Amiodaroni ja/tai sen metaboliitti desetyyliamiodaroni estävät CYP1A1-, CYP1A2-, CYP3A4-, CYP2C9-, CYP2D6-entsyymejä ja P-glykoproteiinia ja voivat siten lisätä altistusta niiden substraateille. Amiodaronilla on pitkä puoliintumisaika, jonka vuoksi yhteisvaikutuksia voi ilmetä useita kuukausia amiodaronin käytön lopettamisen jälkeen.

  • P-glykoproteiinin substraatit
  • Amiodaroni on P-glykoproteiinin inhibiittori. Amiodaronin samanaikainen anto P-glykoproteiinin substraattien kanssa lisää odotetusti niille altistumista.
    • Digitalis: Sydämen automatiahäiriöitä (huomattava bradykardia) ja AV-johtumishäiriöitä (synergistinen vaikutus) voi esiintyä: myös plasman digoksiinipitoisuus voi kohota digoksiinin puhdistuman pienenemisen vuoksi. Potilasta tulee seurata EKG-tutkimuksin ja plasman digoksiinipitoisuusmäärityksin ja tarkkailla digitaliksen toksisuudesta viestivien kliinisten merkkien varalta. Digitalisannoksen muuttaminen voi olla välttämätöntä.
    • Dabigatraani: Amiodaronin ja dabigatraanin samanaikaisessa annossa on noudatettava varovaisuutta verenvuotoriskin vuoksi. Dabigatraaniannosta voi olla tarpeen muuttaa valmisteyhteenvedon mukaisesti.
  • CYP2C9-substraatit
  • Amiodaroni suurentaa CYP2C9-substraattien, kuten varfariinin tai fenytoiinin, pitoisuutta estämällä P450 2C9-sytokromia.
    • Varfariini: Varfariinin ja amiodaronin yhdistelmä voi voimistaa oraalisen antikoagulantin vaikutusta ja lisätä siten verenvuotoriskiä. Protrombiinipitoisuuksia (INR-arvoa) on seurattava säännöllisemmin ja oraalisen antikoagulantin annosta on muutettava sekä amiodaronihoidon aikana että amiodaronihoidon lopettamisen jälkeen.
    • Fenytoiini: Fenytoiinin ja amiodaronin yhdistelmä voi johtaa fenytoiinin yliannostukseen ja aiheuttaa neurologisia oireita. Potilasta tulee seurata kliinisesti ja fenytoiiniannosta pienentää heti yliannostuksen merkkien ilmaantuessa. Plasman fenytoiinipitoisuus tulee määrittää.
  • CYP2D6-substraatit
    • Flekainidi: Amiodaroni suurentaa plasman flekainidipitoisuutta estämällä sytokromi CYP2D6-entsyymiä. Siksi flekainidin annosta pitää muuttaa.
  • Sytokromi P450 3A4:n substraatit
  • Kun tällaisia lääkkeitä annetaan samanaikaisesti amiodaronin kanssa, joka on CYP3A4:n inhibiittori, se saattaa johtaa näiden lääkkeiden pitoisuuksien kohoamiseen plasmassa ja mahdollisen toksisuuden lisääntymiseen:
    • Siklosporiini: yhdistäminen amiodaronihoitoon voi suurentaa plasman siklosporiinipitoisuutta. Annostusta tulee muuttaa.
    • Fentanyyli: yhdistäminen amiodaronihoitoon voi voimistaa fentanyylin farmakologisia vaikutuksia ja siten lisätä sen toksisuutta.
    • Statiinit: Lihastoksisuuden (esim. rabdomyolyysin) riski kasvaa annettaessa amiodaronia samanaikaisesti CYP3A4:n kautta metaboloituvien statiinien, kuten simvastatiinin, atorvastatiinin ja lovastatiinin, kanssa.
      Suositellaan, että samanaikaisesti amiodaronin kanssa ei käytettäisi sellaista statiinia, joka metaboloituu CYP3A4:n kautta.
    • Muut CYP3A4:n kautta metaboloituvat lääkkeet: lidokaiini, takrolimuusi, sildenafiili, midatsolaami, triatsolaami, dihydroergotamiini, ergotamiini, kolkisiini.

Muiden lääkevalmisteiden vaikutus Cordarone-valmisteeseen

CYP3A4:n ja CYP2C8:n inhibiittorit voivat estää amiodaronin metaboliaa ja lisätä altistusta amiodaronille. CYP3A4:n inhibiittoreita ovat mm. HIV-proteaasin estäjät (esim. ritonaviiri, indinaviiri, nelfinaviiri ja sakinaviiri), makrolidit (esim. klaritromysiini, telitromysiini ja erytromysiini) ja sienilääkkeet (esim. ketokonatsoli ja itrakonatsoli). CYP2C8:n inhibiittoreita ovat mm. gemfibrotsiili ja trimetopriimi.

Amiodaronihoidon aikana suositellaan välttämään CYP3A4-inhibiittoreita (esim. greippimehua ja edellä lueteltuja lääkevalmisteita).

Muut yhteisvaikutukset Cordarone-valmisteen kanssa
Amiodaronin antamista sofosbuviirin kanssa yksin tai yhdistettynä muihin suoraan hepatiitti C -virukseen (HCV) vaikuttaviin antiviraalisiin lääkkeisiin (esim. daklatasviiri, simepreviiri tai ledipasviiri) ei suositella, sillä se voi johtaa vakavaoireiseen bradykardiaan. Tämän bradykardiavaikutuksen mekanismi ei ole tiedossa (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Jos yhdistelmähoito on välttämätön, suositellaan sydämen toiminnan seurantaa.

Raskaus ja imetys

Raskaus: Amiodaroni on lääkeaine, joka farmakologisen vaikutuksen takia on häirinnyt ja jonka voi perustellusti otaksua häiritsevän ihmisen reproduktiota. Sikiö voi vaarantua ilman suoranaisia epämuodostumia, mm. kasvun hidastumista on havaittu rotilla ja joillakin hiirillä. Koska amiodaroni vaikuttaa sikiön kilpirauhaseen, sen käyttö raskauden aikana on vasta-aiheinen, paitsi poikkeustilanteissa, kun hyöty äidille on suurempi kuin riski sikiölle.

Imetys: Amiodaroni erittyy rintamaitoon siinä määrin, että se voi terapeuttisinakin annoksina vaikuttaa imetettävään lapseen. Tämän vuoksi Cordarone on vasta-aiheinen imettäville äideille.

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Amiodaronin turvallisuustietojen mukaan ei ole osoitettu, että amiodaroni vaikuttaisi haitallisesti ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Haittavaikutukset

Seuraavat haittavaikutukset on luokiteltu elinryhmittäin esiintymistiheyden perusteella käyttäen seuraavaa asteikkoa:
Hyvin yleinen: ≥ 1/10
Yleinen: ≥ 1/100 ja < 1/10
Melko harvinainen: ≥ 1/1 000 ja < 1/100
Harvinainen: ≥ 1/10 000 ja < 1/1 000
Hyvin harvinainen: < 1/10 000
Tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin

Veri ja imukudos
Yleisyys tuntematonNeutropenia, agranulosytoosi
Sydän
YleinenBradykardia, yleensä keskivaikea
Hyvin harvinainen

Huomattava bradykardia tai amiodaronihoidon lopettamista edellyttävä sinuspysähdys erityisesti potilailla, joilla on sinussolmukkeen toimintahäiriö, ja/tai iäkkäillä potilailla.
Rytmihäiriön ilmaantuminen tai paheneminen, joka voi joskus johtaa sydänpysähdykseen (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Yhteisvaikutukset).

TuntematonKääntyvien kärkien takykardia (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Yhteisvaikutukset).
Silmät
TuntematonOptikusneuropatia/neuriitti, joka voi edetä sokeutumiseen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Ruoansulatuselimistö
Hyvin harvinainenPahoinvointi
TuntematonHaimatulehdus (akuutti)
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
YleinenPistokohdan reaktiot, kuten kipu, punoitus, turvotus, nekroosi, ekstravasaatio, infiltraatio, tulehdus, induraatio, tromboflebiitti, flebiitti, selluliitti, infektio, pigmenttimuutokset.
Maksa ja sappi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
Hyvin harvinainenYksittäinen seerumin transaminaasiarvojen nousu, joka on yleensä kohtalainen (1,5−3-kertainen normaaliarvoihin nähden) ja joka ilmenee hoidon alkuvaiheessa. Se voi normalisoitua annosta pienentämällä tai jopa itsestään.
Akuutit maksahäiriöt, joihin liittyy korkeat seerumin transaminaasiarvot ja/tai keltaisuus, mukaan lukien maksan vajaatoiminta, joskus jopa fataalina (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Immuunijärjestelmä
Hyvin harvinainenAnafylaktinen sokki
TuntematonAngioneuroottinen edeema (Quincken edeema)
Umpieritys
Hyvin harvinainenAntidiureettisen hormonin epätarkoituksenmukaisen erityksen oireyhtymä (SIADH)
TuntematonKilpirauhasen liikatoiminta
Hermosto
Hyvin harvinainenBenigni intrakraniaalinen hypertensio (pseudotumor cerebri), päänsärky
Psyykkiset häiriöt
TuntematonDelirium (mukaan lukien sekavuus), hallusinaatiot
Sukupuolielimet ja rinnat
TuntematonLibidon heikkeneminen
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
Hyvin harvinainen

Interstitiaalipneumoniitti tai fibroosi, joskus kuolemaan johtava (ks. kohta Varoitukset käyttöön liittyvät varotoimet).
Vaikeat hengityselinkomplikaatiot (akuutti aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymä), joskus kuolemaan johtava (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet sekä Yhteisvaikutukset).
Bronkospasmi ja/tai apnea vaikeassa hengitysvajauksessa, erityisesti astmaatikoilla.

Iho ja ihonalainen kudos
YleinenEkseema
Hyvin harvinainenHikoilu
TuntematonUrtikaria, vaikeat ihoreaktiot, kuten toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN), Stevens–Johnsonin oireyhtymä (SJS), rakkulainen ihottuma ja lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS).
Luusto, lihakset ja sidekudos
TuntematonSelkäkipu
Verisuonisto
YleinenVerenpaineen aleneminen, yleensä keskivaikea ja ohimenevä. Vaikeita hypotensio- ja kollapsitapauksia on raportoitu yliannostuksen ja liian nopean injektion yhteydessä.
Hyvin harvinainenKuumat aallot

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostus

Suonensisäisesti annetun amiodaronin yliannostuksesta ei ole tietoja. Saatavilla oleva tieto peroraalisesti annetun amiodaronin akuutista yliannostuksesta on vähäistä. Muutamia tapauksia sinusbradykardiaa, sydänkatkosta, ventrikulaarista takykardiaa, kääntyvien kärkien takykardiaa, verenkierron häiriöitä ja maksavaurioita on raportoitu. Amiodaronin farmakokinetiikasta johtuen potilaan tilaa, etenkin sydämen toimintaa, on seurattava riittävän pitkään. Yliannostusta hoidetaan oireiden mukaan. Amiodaroni sen paremmin kuin sen metaboliititkaan eivät dialysoidu.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Rytmihäiriölääkkeet, ryhmä III, ATC-koodi: C01BD01

Antiarytmiset ominaisuudet:

  • pidentää sydänlihaskudoksen aktiopotentiaalin kolmatta vaihetta, mikä vähentää lähinnä kaliumvirtausta (luokka III Vaughan-Williamsin luokituksen mukaan). Aktiopotentiaalin pidentyminen ei vaikuta sykkeeseen
  • heikentää sinusautomatiaa, mikä aiheuttaa atropiiniin reagoimatonta bradykardiaa
  • salpaa alfa- ja beeta-adrenergisia reseptoreita ei-kompetitiivisesti
  • hidastaa sinus-eteis-, eteis- ja solmukejohtumista, joka on selvintä nopeassa sydämenrytmissä
  • ei muuta intraventrikulaarista johtumisnopeutta
  • pidentää refraktaariaikaa ja hidastaa sydänlihaksen ärtyvyyttä eteisissä, solmukkeissa ja kammioissa
  • pidentää refraktaariaikaa avustavissa AV-johtoradoissa, mikä hidastaa johtumisnopeutta.

Anti-iskeemiset ominaisuudet:

  • vähentää perifeeristä vastusta kohtalaisesti ja harventaa sykettä, mikä vähentää hapentarvetta
  • salpaa alfa- ja beeta-adrenergisia reseptoreita ei-kompetitiivisesti
  • laajentaa sepelvaltimoita suoraan.

Muuta:

  • vähentää sydämen supistuvuutta lähinnä laskimonsisäisen ruiskeen yhteydessä, mutta ei muuta minuuttitilavuutta.

Amiodaronin tehoa ja turvallisuutta annettuna laskimoon on tutkittu kahdessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa sairaalan ulkopuolella tapahtuneen defibrillaatioon ja adrenaliiniin reagoimattomaan kammiovärinän aiheuttamaan sydänpysähdykseen. ARREST tutkimuksessa amiodaronia (300 mg kerta-annos laimennettuna 20 ml:aan 5 % glukoosiliuosta, 246 potilasta) verrattiin plaseboon (258 potilasta). Eloonjäämisfrekvenssit olivat sairaalaan tuotaessa: amiodaroni 44 % ja plasebo 34 % (p=0,03). Amiodaroni ei kuitenkaan vähentänyt kokonaiskuolleisuutta pidemmällä aikavälillä. Sairaalasta kotiutettiin molemmista ryhmistä 13 %.
ALIVE tutkimuksessa amiodaronia (5 mg/kg laimennettuna 30 ml:aan 5 % glukoosiliuosta, 180 potilasta) verrattiin lidokaiiniin (1,5 mg/kg, 167 potilasta). Eloonjäämisfrekvenssit olivat sairaalaan tuotaessa: amiodaroni 23 % ja lidokaiini 12 % (p=0,009), ja kotiutettaessa 6 ja 4 % (ns.).

Pediatriset potilaat
Pediatrisia kontrolloituja tutkimuksia ei ole tehty. Julkaistuissa tutkimuksissa amiodaronin turvallisuutta on arvioitu 1 118 pediatrisella potilaalla, joilla oli erilaisia rytmihäiriöitä. Seuraavia annoksia käytettiin pediatrisissa kliinisissä tutkimuksissa.

Suun kautta annosteltuna

  • Kyllästysannos: 10-20 mg/kg/vrk 7-10 vuorokauden ajan (tai 500 mg/m2/vrk, ilmaistuna neliömetriä kohti)
  • Ylläpitoannos: pienintä tehokkainta annosta on käytettävä; yksilöllisen vasteen mukaan, annos voi vaihdella 5-10 mg/kg/vrk (tai 250 mg/m2/vrk, ilmaistuna neliömetriä kohti).

Laskimoon annosteltuna

  • Kyllästysannos: 5 mg/kg annosteltuna 20 minuutin–2 tunnin aikana
  • Ylläpitoannos: 10-15 mg/kg/vrk annosteltuna muutaman tunnin–usean päivän ajan.

Annostelu suun kautta voidaan aloittaa tarvittaessa samanaikaisesti tavanomaisella kyllästysannoksella.

Farmakokinetiikka

(Ks. täydelliset tuotetiedot myös Cordarone-tablettien kohdalta). Laskimonsisäisessä annostelussa vaikutus saavutetaan nopeammin kuin suun kautta tapahtuvassa annostelussa, joskus tunnissa ja useimmiten vuorokaudessa. Ruiskeen jälkeen amiodaronin pitoisuus veressä laskee nopeasti, kun kudosten kyllästymisaste on saavutettu. Valmisteen teho on suurimmillaan enintään 15 minuutin kuluttua ruiskeen annosta ja heikkenee sitten seuraavien 4 tunnin aikana. Jos uutta ruisketta ei anneta, valmiste eliminoituu vähitellen.

Eliminaatio
Amiodaroni metaboloituu pääasiassa CYP3A4:n ja CYP2C8:n välityksellä.
Amiodaroni ja sen metaboliitti desetyyliamiodaroni ovat in vitro -olosuhteissa osoittautuneet potentiaalisiksi CYP1A1-, CYP1A2-, CYP2C9-, CYP2C19-, CYP2D6-, CYP3A4-, CYP2A6-, CYP2B6- ja CYP2C8-estäjiksi. Amiodaroni ja desetyyliamiodaroni estävät mahdollisesti myös eräitä kuljettajia kuten P-glykoproteiinia ja orgaanisten kationien kuljettajia (OCT2). Eräässä tutkimuksessa osoitettiin kreatiniinipitoisuuden 1,1 %:n nousu (kreatiniini on OCT2:n substraatti). Amiodaronin yhteisvaikutukset CYP3A4:n, CYP2C9:n, CYP2D6:n ja P-glykoproteiinin kanssa on kuvattu in vivo -tutkimustiedoissa.
Amiodaronia erittyy muuttumattomana virtsaan vähäisessä määrin. Päämetaboliitti on desetyyliamiodaroni, jonka tasot plasmassa ovat pitkäaikaishoidossa yhtä korkeat kuin lähtöaineenkin. Tämän aktiivisen metaboliitin farmakologista vaikutusta ei ole täysin selvitetty. Sekä amiodaroni että desetyyliamiodaroni ovat olleet vielä mitattavissa ainakin kolmen kuukauden kuluttua oraalisen pitkäaikaishoidon päättymisestä.
Jodi vapautuu molekyylista osittain ja erittyy virtsaan jodipitoisina yhdisteinä:
6 mg 24 tunnissa, kun vuorokausiannos on 200 mg amiodaronia. Jäljelle jäävä molekyyliosa, joka siis sisältää jodia eniten, eliminoituu ulosteeseen maksan kautta.
Eliminaatio jatkuu hoidon lopettamisen jälkeen useita kuukausia. On otettava huomioon, että valmisteen jälkivaikutus voi kestää 10 päivästä yhteen kuukauteen hoidon päättymisen jälkeenkin. Eliminaatio on vaihtelevaa ja hidasta, ja eliminaation puoliintumisajaksi on raportoitu 20-100 päivää pitkäaikaishoidon jälkeen.

Pediatriset potilaat
Pediatrisia kontrolloituja tutkimuksia ei ole tehty. Vähäisissä julkaistuissa tiedoissa pediatrisiin potilaisiin liittyen ei havaittu eroja aikuisiin verrattuna.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Rotilla tehdyssä kaksivuotisessa karsinogeenisuustutkimuksessa amiodaroni lisäsi kilpirauhasen follikulaarisia kasvaimia (adenoomia ja/tai karsinoomia) molemmilla sukupuolilla kliinisesti merkitsevillä altistustasoilla. Mutageenisuuslöydökset olivat negatiivisia, joten kasvainten syntymekanismin oletetaan olevan todennäköisemmin epigeeninen kuin genotoksinen. Hiirillä ei todettu karsinoomia, mutta havaittiin annosriippuvaista kilpirauhasen follikulaarista liikakasvua. Nämä vaikutukset rottien ja hiirien kilpirauhasiin johtuivat todennäköisesti amiodaronin vaikutuksesta kilpirauhasen hormonien synteesiin ja/tai vapautumiseen. Näiden löydösten merkitys ihmiselle on vähäinen.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Bentsyylialkoholi, polysorbaatti 80, injektionesteisiin käytettävä vesi.

Yhteensopimattomuudet

Pehmittimiä, kuten DEHP:tä (di-2-etyyliheksyyliftalaattia), sisältävien lääkinnällisten laitteiden tai välineiden käyttö amiodaronin yhteydessä saattaa johtaa DEHP:n liukenemiseen. Jotta potilaat välttyisivät DEHP:lle altistumiselta, tulee lopullisen laimennetun amiodaroni-infuusioliuoksen antamisessa käyttää ensisijaisesti välineitä, jotka eivät sisällä DEHP:tä.

Kestoaika

2 vuotta. Laimennoksen kestoaika huoneenlämmössä 12 tuntia voimakasta valoa välttäen.

Säilytys

Säilytä alle 25 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CORDARONE injektioneste, liuos
50 mg/ml 6 x 3 ml (100,65 €)

PF-selosteen tieto

6 x 3 ml ja 10 x 3 ml, lasiampulli
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, heikosti kellertävä liuos

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.
Käsittelyohjeet: Valmisteen farmaseuttisista ominaisuuksista johtuen alle 600 mg/l:n pitoisuuksia ei saa käyttää. Saa laimentaa vain 5 % glukoosi-infuusionesteeseen. Glukoosiliuokset, jotka sisältävät vähemmän kuin 2 Cordarone ampullia 500 ml:ssa glukoosia (5 %) ovat epästabiileja, eikä niitä pidä käyttää. Älä sekoita infuusioliuokseen muita lääkeaineita.

Korvattavuus

CORDARONE injektioneste, liuos
50 mg/ml 6 x 3 ml

  • Ei korvausta.

ATC-koodi

C01BD01

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

20.02.2017

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo

0201 200 300
www.sanofi.fi