Vertaa PF-selostetta

FLUDARA tabletti, kalvopäällysteinen 10 mg

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi tabletti sisältää 10 mg fludarabiinifosfaattia

Lisäaineet: laktoosimonohydraatti 74,75 mg
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet

Lääkemuoto

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Kliiniset tiedot

Käyttöaiheet

Kroonisen lymfaattisen B-soluleukemian (KLL) hoito aikuisille potilaille, joiden luuytimen toiminta arvioidaan riittäväksi.

Ensivaiheen hoito tulee aloittaa vain aikuisille potilaille, joiden sairaus on edennyt Rain asteelle III/IV (Binet C), tai Rain asteella I/II (Binet A/B) oleville potilaille, joilla on sairauteen liittyviä oireita tai joiden sairauden on todettu olevan progressiivinen.

Annostus ja antotapa

Annostus

Suositeltu fludarabiinifosfaattiannos on 40 mg/m2 vuorokaudessa 5 peräkkäisenä päivänä 28 päivän välein. Tämä teholtaan vastaava annos on 1,6 kertaa suurempi kuin fludarabiinifosfaatin suositeltu iv-annos (25 mg/m2/vrk).

Seuraavassa taulukossa on ohjeet Fludara-tablettien vuorokausiannoksen määrittämiseksi:

Ihon pinta-ala (m2)Ihon pinta-alan mukaan laskettu vuorokausiannos,
pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun (mg/vrk)
Tablettien määrä
päivää kohti (vuorokausiannos)
0,75-0,8830-353 (30 mg)
0,89-1,1336-454 (40 mg)
1,14-1,3846-555 (50 mg)
1,39-1,6356-656 (60 mg)
1,64-1,8866-757 (70 mg)
1,89-2,1376-858 (80 mg)
2,14-2,3886-959 (90 mg)
2,39-2,5096-100

10 (100 mg)

Fludara-hoidon kesto riippuu hoidon tehosta sekä potilaan kyvystä sietää lääkettä. Fludara-tabletteja suositellaan käytettäväksi kunnes paras mahdollinen vaste saavutetaan (täydellinen tai osittainen remissio, tavallisesti 6 hoitojaksoa), minkä jälkeen hoito tulee lopettaa.

Annoksen säätämistä ensimmäisen Fludara-hoitojakson aikana (Fludara-hoidon aloitus) ei suositella (lukuun ottamatta munuaisten vajaatoimintapotilaita, ks. kohta "Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat").

Fludara-hoitoa saavia potilaita tulee seurata tarkasti valmisteen tehon ja toksisuuden havaitsemiseksi.

Yksilöllinen annos tulee tarkasti säätää havaitun hematologisen toksisuuden mukaan.

Jos jonkun seuraavan hoitojakson alussa potilaan verisoluarvot ovat liian alhaiset suositellun annoksen antamista varten, ja potilaalla on hoitoon liittyvä myelosuppressio, tulee suunniteltua hoitojaksoa siirtää eteenpäin kunnes granulosyyttien määrä on yli 1,0 x 109/l ja verihiutaleiden määrä yli 100 x 109/l. Hoitojaksoa saa siirtää enintään kaksi viikkoa eteenpäin. Jos granulosyytti- ja verihiutalearvot eivät ole palautuneet ennalleen kahden viikon aikana, tulee annosta pienentää alla olevan taulukon mukaisesti.

Granulosyytit ja/tai Verihiutaleet
(109/l)

Fludarabiinifosfaattiannos

0,5-1,050-10030 mg/m2/vrk
<0,5<5020 mg/m2/vrk

Annosta ei tule pienentää, jos potilaan trombosytopenia johtuu KLL:sta.

Jos potilas ei reagoi hoitoon kahden hoitojakson jälkeen eikä hänellä havaita hematologista toksisuutta tai jos toksisuus on hyvin vähäistä, voidaan fludarabiinifosfaattiannoksen varovaista suurentamista harkita seuraavien hoitojaksojen yhteydessä.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat
Annos tulee sovittaa potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt. Jos kreatiniinipuhdistuma on 30-70 ml/min, annosta tulee pienentää jopa 50 % ja veriarvoja tulee seurata tarkoin toksisuuden havaitsemiseksi (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).
Fludara-hoito on vasta-aiheinen, jos kreatiniinipuhdistuma on alle 30 ml/min (ks. kohta Vasta-aiheet).

Maksan vajaatoimintaa sairastavat
Fludara-valmisteen käytöstä potilaille, joiden maksan toiminta on heikentynyt, ei ole tietoja. Näille potilaille Fludara-hoitoa tulee antaa varovaisuutta noudattaen.

Pediatriset potilaat
Fludara-tablettien turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaille lapsille ei ole määritelty, joten sen käyttöä lapsille ei suositella.

Iäkkäät
Fludara-valmistetta tulee antaa varoen iäkkäille (yli 75-vuotialle potilaille), koska sen käytöstä vanhuksille on vain vähän tietoa.
Yli 65-vuotiaiden potilaiden kreatiniinipuhdistuma tulee mitata (ks. "Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat" ja kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Antotapa

Fludara-tabletteja tulisi määrätä vain syöpäsairauksien hoitoon perehtyneen lääkärin, jolla on kokemusta antineoplastisesta hoidosta.
Tabletit voidaan ottaa joko tyhjään vatsaan tai ruoan kanssa. Tabletit tulee niellä kokonaisina veden kera; niitä ei saa pureskella eikä murentaa.

Varotoimet ennen lääkevalmisteen käsittelyä
Katso lääkevalmisteen käsittelyohjeet kohdasta Käyttö- ja käsittelyohjeet.

Vasta-aiheet

  • Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille
  • Munuaisten vajaatoiminta, kun kreatiniinipuhdistuma on alle 30 ml/min
  • Dekompensoitu hemolyyttinen anemia
  • Imetys

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Luuydinsuppressio
Fludara-hoitoa saaneilla potilailla on raportoitu vaikeaa luuydinsuppressiota, erityisesti anemiaa, trombosytopeniaa ja neutropeniaa. Faasi I:n iv-tutkimuksessa aikuisilla potilailla, joilla oli kiinteä kasvain, granulosyyttimäärät pienenivät minimiinsä 13 vuorokaudessa (mediaani, vaihteluväli 3-25 vrk) ja verihiutaleiden määrät 16 vuorokaudessa (vaihteluväli 2-32 vrk). Useimpien potilaiden veriarvot olivat matalat jo hoidon alussa joko sairauden tai aiemman myelosuppressiivisen hoidon takia.

Kumulatiivista luuydinsuppressiota voi esiintyä. Vaikka kemoterapiasta johtuva luuydinsuppressio korjaantuu usein, tulee fludarabiinifosfaattia saavien potilaiden veriarvoja seurata huolellisesti.

Fludara on tehokas antineoplastinen aine, jolla saattaa olla merkittäviä toksisia haittavaikutuksia. Hoitoa saavia potilaita tulisi seurata tarkoin niin hematologisten kuin muiden toksisuuden merkkien havaitsemiseksi. Anemian, neutropenian ja trombosytopenian kehittymisen havaitsemiseksi suositellaan säännöllisiä veriarvojen määrityksiä.

Aikuisilla potilailla on raportoitu useissa tapauksissa trilineage luuytimen hypoplasiaa tai aplasiaa, joka on johtanut pansytopeniaan, joskus jopa kuolemaan. Kliinisesti merkitsevä sytopenia on kestänyt näissä tapauksissa noin 2 kuukaudesta vuoteen. Tapauksia on todettu sekä aiempaa hoitoa saaneilla potilailla että potilailla, jotka eivät ole aiemmin saaneet hoitoa.

Jos suunnitellaan myöhempää hematopoieettisten kantasolujen keruuta, tulee fludarabiinifosfaattihoitoa, samoin kuin muitakin sytostaattihoitoja harkita tarkoin.

Autoimmuunisairaudet
Hengenvaarallisia ja joskus kuolemaan johtaneita autoimmuunisairauksia (ks. kohta Haittavaikutukset) on raportoitu Fludara-hoidon aikana tai sen jälkeen, vaikka potilaalla ei ole aikaisemmin ollut autoimmuuni-ilmiöitä tai vaikka Coombsin kokeen tulos on ollut negatiivinen. Hemolyyttinen prosessi uusiutui suurimmalla osalla Fludara-valmistetta uudelleen saaneista potilaista, joilla oli hemolyyttinen anemia. Fludara-hoitoa saavia potilaita tulee seurata tarkasti hemolyysin varalta.

Fludara-hoito tulee keskeyttää, mikäli hemolyysiä ilmenee. Tavallisesti autoimmuunihemolyyttisen anemian hoitoon käytetään sädetettyjä verituotteita (ks. alla) ja kortikosteroidivalmisteita.

Neurotoksisuus
Pitkäaikaisen Fludara-hoidon vaikutuksia keskushermostoon ei tunneta. Potilaat ovat kuitenkin sietäneet laskimonsisäistä Fludara-hoitoa suositusannoksilla suhteellisen pitkiäkin aikoja (jopa 26 hoitojakson ajan).
Potilaita tulee seurata huolellisesti neurologisten vaikutusten toteamiseksi.

Kun Fludara-valmistetta annettiin annostutkimuksissa akuuttia leukemiaa sairastaville potilaille laskimonsisäisesti suurina annoksina, hoitoon liittyi vakavia neurologisia vaikutuksia, kuten sokeutuminen, kooma ja kuolema. Oireita ilmeni 21–60 päivän kuluttua viimeisestä annoksesta. Tällaista vaikeaa keskushermostotoksisuutta esiintyi 36 %:lla potilaista, joiden iv-annokset olivat noin nelinkertaisia (96 mg/m2/vrk 5–7 vuorokauden ajan) KLL:n annossuosituksiin nähden. KLL-potilailla on esiintynyt vakavaa keskushermostotoksisuutta harvoin (kooma, kouristuskohtaus ja agitaatio) tai melko harvoin (sekavuus) annosten ollessa suositusten rajoissa (ks. kohta Haittavaikutukset).

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen neurotoksisuutta on raportoitu ilmenneen aiemmin tai myöhemmin kuin kliinisissä tutkimuksissa.

Fludara-valmisteen antoon voi liittyä leukoenkefalopatia (LE), akuutti toksinen leukoenkefalopatia (ATL) tai posteriorinen reversiibeli enkefalopatiaoireyhtymä (RPLS). Näitä voi esiintyä:

  • suositusannoksella
    • kun Fludara-valmisteen antoa on edeltänyt lääkityksiä, joihin voi liittyä näitä haittoja (LE, ATL tai RPLS) tai kun Fludara annetaan samanaikaisesti näiden lääkitysten kanssa.
    • tai kun Fludara-valmistetta annetaan potilaille, joilla on muita riskitekijöitä, kuten kallon tai koko vartalon sädehoito, kantasolujen siirto, käänteishyljintä, munuaisten vajaatoiminta tai maksaenkefalopatia.
  • suositeltua suuremmilla annoksilla.

LE-, ATL- tai RPLS-oireisiin voi kuulua päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua, kouristuksia, näköhäiriötä, kuten näön heikkeneminen, aistimuutoksia ja merkittäviä neurologisia puutoksia. Muita seurauksia voivat olla näköhermon tulehdus ja näköhermon nystyn tulehdus, sekavuus, uneliaisuus, levottomuus, parapareesi/kvadripareesi, lihasjäykkyys ja inkontinenssi.

LE/ATL/RPLS voivat olla pysyviä, henkeä uhkaavia tai kuolemaan johtavia.

Fludarabiinihoito on keskeytettävä aina, kun epäillään LE-, ATL- tai RPLS-haittoja. Potilaita on seurattava ja aivot on kuvattava mieluiten magneettikuvauksella (MRI). Jos diagnoosi varmistuu, fludarabiinihoito on lopetettava pysyvästi.

Tuumorilyysioireyhtymä
Fludara-hoitoon liittyvää tuumorilyysioireyhtymää on raportoitu KLL-potilailta, joiden kasvainsolumassa on ollut suuri. Näiden potilaiden kohdalla on noudatettava erityistä varovaisuutta, koska Fludara-hoidon vaikutus saattaa tulla esiin nopeasti jo ensimmäisen hoitoviikon aikana. Näiden potilaiden kohdalla voidaan suositella sairaalaan sijoittamista ensimmäisen hoitokuurin ajaksi.

Verensiirtoon liittyvä käänteishyljintä
Fludara-hoitoa saaneilla potilailla, jotka ovat saaneet ei-sädetettyä verta, on havaittu verensiirtoon liittyvää käänteishyljintää (siirrännäislymfosyyttien immunologinen reaktio isäntäelimistöä kohtaan). Käänteishyljinnän on raportoitu usein johtaneen kuolemaan. Siksi verensiirtoa tarvitseville potilaille, jotka saavat tai ovat saaneet Fludara-hoitoa, tulee riskin minimoimiseksi antaa ainoastaan sädetettyjä verituotteita.

Ihosyöpä
Joillakin potilailla on Fludara-hoidon aikana tai sen jälkeen raportoitu ihosyöpäleesioiden pahenemista tai uusien ihosyöpämuutosten ilmaantumista.

Heikentynyt terveydentila
Fludara-hoitoa tulee antaa varovaisuutta noudattaen ja vasta huolellisen riski/hyöty-arvioinnin jälkeen potilaille, joiden terveydentila on huonontunut. Tämä koskee erityisesti potilaita, joilla on vaikea luuytimen vajaatoiminta (trombosytopenia, anemia ja/tai granulosytopenia) tai immuunivajavuustila tai joilla on aiemmin ollut opportunisti-infektio.

Munuaisten vajaatoiminta
Plasmassa olevan pääasiallisen metaboliitin 2F-ara-A:n systeemisen kokonaispuhdistuman on osoitettu korreloivan kreatiniinipuhdistumaan, mikä viittaa siihen, että munuaisilla on tärkeä osuus aineen eliminaatiossa. Kokonaisaltistuksen (2F-ara-A:n AUC-arvojen) on havaittu kohonneen potilailla, joilla munuaisten toiminta on heikentynyt. Kliinisiä tietoja Fludara-hoidosta munuaisten vajaatoimintaa sairastavista (kreatiniinipuhdistuma on alle 70 ml/min) on vain vähän.

Jos potilas sairastaa munuaisten vajaatoimintaa, Fludara-valmistetta tulee käyttää varoen. Jos munuaisten vajaatoiminta on kohtalaista (kreatiniinipuhdistuma on 30–70 ml/min), annosta tulee pienentää jopa 50 % ja potilasta seurata tarkoin (ks. kohta Annostus ja antotapa). Fludara-hoito on vasta-aiheinen, jos kreatiinipuhdistuma on alle 30 ml/min (ks. kohta Vasta-aiheet).

Iäkkäät
Fludara-valmistetta tulee antaa varoen iäkkäille (yli 75-vuotiaat) potilaille, koska valmisteen käytöstä vanhuksille on vain vähän tietoja.

Vähintään 65-vuotiailla potilailla kreatiniinipuhdistuma on mitattava ennen hoidon aloittamista. Ks. kohta ”Munuaisten vajaatoiminta” ja kohta Annostus ja antotapa).

Raskaus
Fludara-valmistetta ei tule käyttää raskauden aikana ellei se ole selkeästi tarpeen (esim. henkeä uhkaava tilanne, ei vaihtoehtoista turvallisempaa vaihtoehtoa saatavilla vaarantamatta terapeuttista hyötyä, hoitoa ei voida välttää). Valmiste saattaa aiheuttaa sikiölle haittaa (ks. kohdat Raskaus ja imetys ja Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Lääkkeen määrääjän tulee harkita Fludara-hoidon käyttöä vain, jos mahdolliset hyödyt oikeuttavat mahdolliset sikiölle aiheutuvat riskit.

Naisten tulee välttää raskaaksi tulemista Fludara-hoidon aikana.

Hedelmällisessä iässä oleville naisille tulee kertoa mahdollisista riskeistä sikiölle.

Ehkäisy
Miesten ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulee käyttää ehkäisyä hoidon aikana ja vähintään 6 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Rokotus
Fludara-hoitoa saavia tai saaneita potilaita ei tulisi rokottaa elävillä rokotteilla.

Hoitovaihtoehdot ensivaiheen Fludara-hoidon jälkeen
Jos tauti on resistentti Fludara-valmisteella toteutetulle ensivaiheen hoidolle, se on tavallisesti resistentti myös klorambusiilille. Niitä potilaita, joiden tauti ei vastaa Fludara-hoidolle, ei siten pitäisi hoitaa klorambusiililla.

Vaihtaminen Fludara i.v.-valmisteeseen
Pahoinvointia/oksentelua raportoitiin enemmän suun kautta annettavalle lääkemuodolle kuin laskimoon annettavalle. Jos tämä vaikeuttaa kliinistä hoitoa jatkuvasti, suositellaan vaihtamaan laskimoon annettavaan lääkemuotoon.

Lisäaineet
Yksi 10 mg:n kalvopäällystetty Fludara-tabletti sisältää 74,75 mg laktoosimonohydraattia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö, ei tule ottaa tätä valmistetta.

Yhteisvaikutukset

Kliinisessä tutkimuksessa, jossa refraktorista kroonista lymfaattista leukemiaa (KLL) sairastavia potilaita hoidettiin laskimonsisäisesti annetun Fludara-valmisteen ja pentostatiinin (deoksikoformysiinin) yhdistelmällä, todettiin niin paljon fataalia keuhkotoksisuutta, että Fludara-valmistetta ei suositella käytettäväksi yhdessä pentostatiinin kanssa.

Dipyridamoli ja muut adenosiinin takaisinottoa estävät lääkeaineet voivat heikentää Fludara-valmisteen terapeuttista tehoa.

Kliiniset tutkimukset ja in vitro -tutkimukset osoittivat solunsisäisten Ara-CTP-tasojen kohonneen leukemiasoluissa solunsisäisen huippupitoisuuden että solunsisäisen altistuksen (AUC-arvo) osalta Fludara-hoidon ja samanaikaisen Ara-C hoidon yhteydessä. Yhdistelmähoidolla ei ollut vaikutusta Ara-C:n plasmapitoisuuteen eikä Ara-CTP:n eliminoitumisnopeuteen.

Samanaikainen ruoan nauttiminen ei vaikuttanut merkitsevästi suun kautta otetun Fludara-valmisteen farmakokineettisiin parametreihin kliinisissä tutkimuksissa (ks. kohtaFarmakokinetiikka).

Raskaus ja imetys

Fertiliteetti
Hedelmällisessä iässä oleville naisille tulee kertoa mahdollisista riskeistä sikiölle. Miesten ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulee käyttää ehkäisyä hoidon aikana ja vähintään 6 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet).

Raskaus
Prekliiniset tutkimustulokset rotilla osoittivat, että Fludara ja/tai sen metaboliitit läpäisevät istukan. Tulokset laskimonsisäisistä alkiotoksisuuskokeista rotilla ja kaneilla viittaavat valmisteen sikiötoksiseen ja teratogeeniseen ominaisuuksiin terapeuttisilla annoksilla (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Fludara-valmisteen käytöstä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana on hyvin vähän tietoa.
Fludara-valmistetta ei tule käyttää raskauden aikana ellei se ole selkeästi tarpeen (esim. henkeä uhkaava tilanne, ei vaihtoehtoista turvallisempaa vaihtoehtoa saatavilla vaarantamatta terapeuttista hyötyä, hoitoa ei voida välttää). Fludara saattaa aiheuttaa sikiölle haittaa. Lääkkeen määrääjän tulee harkita Fludara-valmisteen käyttöä vain, jos mahdolliset hyödyt oikeuttavat mahdolliset sikiölle aiheutuvat riskit.

Imetys
Valmisteen tai sen metaboliitin erittymisestä äidinmaitoon ei ole tietoja.

Prekliinisissä tutkimuksissa fludarabiinifosfaatin ja/tai sen metaboliittien on kuitenkin havaittu siirtyvän emon verestä maitoon.

Johtuen Fludara-valmisteen mahdollisista vakavista haittavaikutuksista rintaruokittavalle lapselle, imettävät äidit eivät saa käyttää Fludara-valmistetta (ks. kohta Vasta-aiheet).

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Fludara-valmiste saattaa heikentää ajokykyä ja koneiden käyttökykyä, sillä hoidon aikana on todettu uupumusta, heikotusta, näköhäiriöitä, sekavuutta, levottomuutta ja kouristuksia.

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Fludara-valmisteen käytöstä saadun kokemuksen mukaan yleisimpiä haittatapahtumia ovat luuydinsuppressio (neutropenia, trombosytopenia ja anemia), infektiot mukaan lukien keuhkokuume, yskä, kuume, uupumus, heikkous, pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Muita yleisesti raportoituja haittatapahtumia ovat vilunväristykset, turvotus, huonovointisuus, perifeerinen neuropatia, näköhäiriöt, ruokahaluttomuus, mukosiitti, stomatiitti ja ihottuma. Fludara-hoitoa saaneilla potilailla on esiintynyt vaikeita opportunisti-infektioita. Vakavista haittatapahtumista johtuneita kuolemantapauksia on raportoitu.

Taulukoitu lista haittavaikutuksista
Seuraavassa taulukossa on yhteenveto haittavaikutuksista MedDRA-järjestelmän mukaan elinryhmittäin. Haittavaikutusten esiintymistiheydet perustuvat kliinisistä tutkimuksista saatuun tietoon riippumatta syy-yhteydestä Fludara-valmisteeseen. Tieto harvinaisista haittavaikutuksista on pääasiassa saatu valmisteen kauppaantuonnin jälkeen.

Elinjärjestelmä (MedDRA)Hyvin yleinen (≥1/10)Yleinen (≥1/100, <1/10)Melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100)Harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000)
InfektiotInfektiot/ opportunisti-infektiot (kuten latenttien virusten reaktivaatio,
esim. progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia, vyöruusu, Epstein-Barr-virus (EBV)),
keuhkokuume
  Lymfoproliferatiivinen sairaus (liittyy EBV infektioon)
Hyvän- ja pahanlaatuiset kasvaimet
(mukaan lukien kystat ja polyypit)
 Myelodysplastinen syndrooma ja akuutti myelooinen leukemia
(liittyy alkyloivien aineiden, topoisomeraasi-inhibiittorien tai sädetyksen käyttöön ennen hoitoa, sen aikana tai sen jälkeen)
  
Veri ja imukudosNeutropenia, anemia, trombosytopeniaLuuydinsuppressio  
Immuunijärjestelmä  Autoimmuunisairaus
(esim. autoimmuunihemo-lyyttinen anemia, Evansin oireyhtymä, trombosytopeeninen purppura,
hankinnainen hemofilia, pemfigus)
 
Aineenvaihdunta ja ravitsemus RuokahaluttomuusTuumorilyysioireyhtymä
(mukaan lukien munuaisten vajaatoiminta,
metabolinen asidoosi, hyperkalemia, hypokalsemia, hyperurikemia, hematuria,
uraattikristalluria,
hyperfosfatemia)
 
Hermosto Perifeerinen neuropatiaSekavuustilaKooma, kouristukset, agitaatio
Silmät Näköhäiriöt Sokeutuminen,
optikusneuriitti,
optikusneuropatia
Sydän   Sydämen vajaatoiminta,
rytmihäiriöt
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsinaYskä Keuhkotoksisuus
(esim. keuhkofibroosi, pneumoniitti, dyspnea)
 
RuoansulatuselimistöOksentelu, ripuli, pahoinvointiStomatiittiMaha-suolikanavan verenvuoto,
Haimaentsyymiarvojen muutokset
 
Iho ja ihonalainen kudos Ihottuma Ihosyöpä,
toksinen epidermaalinen nekrolyysi (Lyellin oireyhtymä), Stevens- Johnsonin oireyhtymä
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitatKuume, uupumus, heikkousTurvotus,
mukosiitti,
vilunväristykset,
huonovointisuus
  

Taulukossa on käytetty sopivinta MedDRA-termiä kuvaamaan tiettyä haittavaikutusta. Synonyymejä tai liittyviä muita tiloja ei ole lueteltu, mutta nekin on otettava huomioon. Käytetyt haittavaikutustermit ovat MeDRA-version 12.0 mukaisia.

Haittavaikutukset esitetään esiintymistiheysryhmittäin alenevan vakavuusasteen mukaisesti.

Myyntiluvan myöntämisen jälkeen saatu kokemus, jonka yleisyys on tuntematon

  • Hermosto
    • Aivoverenvuoto
    • Leukoenkefalopatia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
    • Akuutti toksinen leukoenkefalopatia (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet)
    • Posteriorinen reversiibeli enkefalopatiaoireyhtymä (RPLS) (ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
  • Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
    • Keuhkoverenvuoto
  • Munuaiset ja virtsatiet
    • Hemorraginen kystiitti

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi

Yliannostus

Laskimoon annettuihin suuriin Fludara-annoksiin on liittynyt leukoenkefalopatiaa (LE), akuuttia toksista leukoenkefalopatiaa (ATL) tai posteriorista reversiibeliä enkefalopatiaoireyhtymää (RPLS). Oireisiin voi kuulua päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua, kouristuksia, näköhäiriötä, kuten näön heikkeneminen, aistimuutoksia ja merkittäviä neurologisia puutoksia. Muita seurauksia voivat olla näköhermon tulehdus ja näköhermon nystyn tulehdus, sekavuus, uneliaisuus, levottomuus, parapareesi/kvadripareesi, lihasjäykkyys, inkontinenssi, pysyvä keskushermostotoksisuus, johon kuuluu hidas sokeutuminen, kooma ja kuolema. Suuriin annoksiin liittyy myös luuydinsuppressiosta johtuva vaikea trombosytopenia ja neutropenia.

Fludara-valmisteen yliannostukselle ei ole spesifistä vastalääkettä. Hoitona on lääkkeen annon lopettaminen ja supportiivinen hoito.

Farmakologiset ominaisuudet

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Antineoplastiset lääkeaineet, puriinijohdannaiset. ATC-koodi: L01B B05.

Vaikutusmekanismi
Fludara sisältää fludarabiinifosfaattia, antiviraalisen vidarabiinin 9-β-D-arabinofuranosyladeniini; (ara-A) vesiliukoista fluorattua nukleotidianalogia, joka on suhteellisen resistentti adenosiinideaminaasin aiheuttamalle deaminaatiolle.

Fludarabiinifosfaatti defosforyloituu nopeasti 2F-ara-A:ksi ja siirtyy soluihin, missä deoksisytidiinikinaasi fosforyloi sen aktiiviseksi trifosfaatiksi, 2F-ara-ATP:ksi. Tämän metaboliitin on osoitettu inhiboivan ribonukleotidireduktaasia, DNA-polymeraaseja α/δ ja ε, DNA-primaasia ja DNA-ligaasia ja estävän siten DNA-synteesiä. Lisäksi RNA-polymeraasi II:n toiminta estyy osittain, jolloin proteiinisynteesi vähenee.

2F-ara-ATP:n vaikutusmekanismi on toistaiseksi osittain epäselvä, mutta oletetaan, että DNA:han, RNA:han ja proteiinisynteesiin kohdistuvat vaikutukset estävät solun kasvua pääasiassa estämällä DNA-synteesiä. In vitro -tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että KLL-lymfosyyttien altistaminen 2F-ara-A:lle käynnistää tehokkaasti DNA-fragmentaation ja apoptoottisen solukuoleman.

Kliininen teho ja turvallisuus
Fludara- ja klorambusiilihoitoa (40 mg/m2 4 viikon välein) on verrattu toisiinsa 195 ja 199 potilasta tutkineessa faasi III -tutkimuksessa, jossa potilaina oli aiemmin hoitamatonta kroonista lymfaattista B-soluleukemiaa sairastavia henkilöitä. Tutkimuksessa havaittiin, että Fludara-valmistetta ensivaiheen hoitona saaneessa ryhmässä oli sekä kaikkia että täydellisiä hoitovasteita merkitsevästi enemmän kuin klorambusiiliryhmässä (61,1 % vs. 37,6 % ja 14,9 % vs. 3,4 %). Myös vasteen kesto ja taudin etenemiseen kulunut aika olivat Fludara-ryhmässä merkittävästi pidempiä kuin klorambusiiliryhmässä (19 vs. 12,2 kuukautta ja 17 vs. 13,2 kuukautta). Keskimääräisen elinajan mediaani oli Fludara-ryhmässä 56,1 kuukautta ja klorambusiiliryhmässä 55,1 kuukautta. Ero, joka ei kuitenkaan ollut merkitsevä, havaittiin myös potilaiden toimintakyvyssä. Raportoituja toksisia haittavaikutuksia saaneiden potilaiden osuus oli kummassakin ryhmässä lähes sama; Fludara-ryhmässä 89,7 % ja klorambusiiliryhmässä 89,9 %. Vaikka kokonaisuudessaan hematologisten haittavaikutusten esiintyvyydessä ei havaittu merkitsevää eroa eri hoitoryhmien välillä, ilmeni Fludara-potilailla merkitsevästi enemmän valkosolu- (p=0,0054) ja lymfosyyttitoksisuutta (p=0,0240) klorambusiilipotilaisiin verrattuna. Niiden potilaiden osuus, joilla esiintyi pahoinvointia, oksentelua ja ripulia, oli Fludara-ryhmässä merkitsevästi pienempi kuin klorambusiiliryhmässä (p<0,0001, p<0,0001 ja p=0,0489). Myös niiden potilaiden osuus, joilla havaittiin maksatoksisuutta, raportoitiin olevan Fludara-hoitoa saaneessa ryhmässä merkitsevästi alhaisempi (p=0,0487) klorambusiilihoitoa saaneeseen ryhmään verrattuna.

Potilaat, jotka ovat reagoineet Fludara-ensivaiheen hoitoon, voivat reagoida uudestaan Fludara-monoterapiahoitoon.

Satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa, jossa 208:lle Binet B- tai C -vaiheen KLL:ää sairastavalle potilaalle annettiin joko Fludara-hoitoa tai syklofosfamidi/adriamysiini/prednisoni-yhdistelmähoitoa (CAP), havaittiin, että aiemmin hoitoa saaneiden 103 potilaan alaryhmässä sekä kaikkia että täydellisiä hoitovasteita oli Fludara-ryhmässä enemmän (45 % ja 13 %) kuin CAP-ryhmässä (26 % ja 6 %). Vasteen kesto ja elinaika olivat samanpituiset. Kuusi kuukautta kestäneen hoidon aikana Fludara-ryhmässä kirjattiin 9 ja CAP-ryhmässä 4 kuolemantapausta.

Tutkimuksen päättymisen jälkeen tehdyissä analyyseissä, joissa käytettiin vain kuuden kuukauden sisällä Fludara- tai CAP-hoidon aloittamisesta kerättyjä tietoja, aiemmin hoitoa saaneiden Binet C -vaiheen tautia sairastavien potilaiden alaryhmässä todettiin eloonjäämiskäyrissä ero CAP-hoidon hyväksi.

Farmakokinetiikka

Fludarabiinin (2F-ara-A) farmakokinetiikka plasmassa ja virtsassa

Fludarabiinin (2F-ara-A) farmakokinetiikkaa on tutkittu antamalla fludarabiinifosfaattia (Fludara, 2F-ara-AMP) nopeasti laskimoon bolusinjektiona, lyhytkestoisena infuusiona ja jatkuvana infuusiona sekä suun kautta.

Syöpäpotilailla 2F-ara-A:n farmakokinetiikan ja hoidon tehon välillä ei havaittu selvää korrelaatiota.

Neutropenian esiintyminen ja hematokriitin muutokset osoittivat, että fludarabiinifosfaatin sytotoksisuus vähentää hematopoieesia annoksesta riippuvalla tavalla.

Jakautuminen ja metabolia

2F-ara-AMP on vesiliukoinen fludarabiinin (2F-ara-A) aihiolääke, joka defosforyloituu elimistössä nopeasti ja kvantitatiivisesti fludarabiininukleosidiksi (2F-ara-A).

Kun KLL-potilaille infusoitiin kerta-annos 25 mg/m2 2F-ara-AMP:ta 30 minuutin aikana, 2F-ara-A:n keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa 3,5-3,7 μM saavutettiin infuusion lopussa. Viidennen annoksen infusoimisen jälkeen plasman 2F-ara-A-pitoisuudessa oli havaittavissa kohtalaista kumuloitumista; keskimääräinen huippupitoisuus infuusion lopussa oli 4,4-4,8 μM. Viisipäiväisen hoidon aikana 2F-ara-A:n minimiarvot plasmassa kohosivat noin kaksinkertaisiksi. 2F-ara-A:n ei ole havaittu kumuloituvan useiden hoitojaksojen aikana. Huippupitoisuuden saavuttamisen jälkeen pitoisuudet laskivat kolmessa vaiheessa niin, että alkuvaiheen puoliintumisaika oli noin 5 minuuttia, välivaiheen puoliintumisaika 1-2 tuntia ja terminaalinen puoliintumisaika noin 20 tuntia.

Eri tutkimuksista saatujen 2F-ara-A:n farmakokineettisten arvojen mukaan keskimääräinen plasman kokonaispuhdistuma on 79 ± 40 ml/min/m2 (2,2 ± 1,2 ml/min/kg) ja keskimääräinen jakautumistilavuus on 83 ± 55 l/m2 (2,4 ± 1,6 l/kg). Arvojen yksilöllinen vaihtelu on suurta. Laskimoon annetun ja suun kautta otetun fludarabiiniannoksen jälkeen plasman 2F-ara-A-pitoisuus ja AUC-arvot nousivat lineaarisesti suhteessa annokseen, kun taas puoliintumisajat, plasmapuhdistuma ja jakautumistilavuudet pysyivät annoksesta riippumatta vakioina, mikä viittaa annos-lineaarisuuteen.

Fludarabiinifosfaatin oraalisen annon jälkeen 2F-ara-A:n huippupitoisuus plasmassa on noin 20-30 % i.v.-infuusion lopussa mitatusta arvosta ja se saavutettiin 1-2 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta. 2F-ara-A:n systeeminen hyötyosuus on 50-65 % kerta-annoksen ja toistuvan annon jälkeen, ja se oli yhtä suuri liuoksena tai nopeasti liukenevana tablettina otettuna. Kun oraalinen 2F-ara-AMP-annos otettiin samanaikaisesti ruoan kanssa, 2F-ara-A:n systeeminen hyötyosuus (AUC) suureni hieman (< 10 %), huippupitoisuus plasmassa (Cmax) hieman pieneni ja Cmax-arvo saavutettiin myöhemmin; terminaalisessa puoliintumisajassa ei tapahtunut muutosta.

Eliminaatio

2F-ara-A eliminoituu pääasiassa munuaisten kautta. 40-60 % laskimoon annetusta annoksesta erittyy virtsaan. Koe-eläimillä 3H-2F-ara-AMP:tä käyttäen tehdyt massatasetutkimukset osoittivat, että radioaktiivisesti merkityt aineet erittyivät kokonaan virtsaan.

Erityisominaisuudet

Munuaisten vajaatoiminnassa elimistön kokonaispuhdistuma vähenee, minkä vuoksi annoksen pienentäminen on tarpeen. Ihmisen plasman proteiineilla tehdyissä in vitro -tutkimuksissa 2F-ara-A ei sitoutunut merkittävästi proteiineihin.

Fludarabiinitrifosfaatin farmakokinetiikka solutasolla

2F-ara-A hakeutuu aktiivisesti leukemiasoluihin, joissa se refosforyloituu ensin monofosfaatiksi ja sitten di- ja trifosfaatiksi. Trifosfaatti, 2F-ara-ATP, on pääasiallinen intrasellulaarinen metaboliitti ja ainoa metaboliitti, jolla tiedetään olevan sytotoksinen vaikutus. 2F-ara-ATP:n huippupitoisuudet KLL-potilaiden leukeemisissa lymfosyyteissä saavutettiin 4 tunnin kuluttua annosta (mediaani). Huippupitoisuudet vaihtelivat huomattavasti, huippupitoisuuden mediaani oli noin 20 μM. Leukemiasolujen 2F-ara-ATP:n pitoisuudet olivat aina huomattavasti korkeammat kuin 2F-ara-A:n huippupitoisuudet plasmassa, mikä viittaa kertymiseen kohdesoluihin. Leukeemisten lymfosyyttien inkubaatio in vitro osoitti ekstrasellulaarisen 2F-ara-A-altistuksen (2F-ara-A-pitoisuuden ja inkubaation keston tulo) olevan lineaarisessa suhteessa intrasellulaarisen 2F-ara-ATP-pitoisuuteen. 2F-ara-ATP:n eliminaation keskimääräinen puoliintumisaika kohdesoluista oli 15-23 tuntia.

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Systeeminen toksisuus

Akuuttia toksisuutta koskeneissa tutkimuksissa fludarabiinifosfaatin kerta-annokset aiheuttivat vaikeita myrkytysoireita tai kuoleman kaksi kertaluokkaa (noin sata kertaa) terapeuttista annosta suuremmilla annoksilla. Muiden sytotoksisten yhdisteiden tavoin valmiste vaikutti luuytimeen, imukudokseen, maha-suolikanavan limakalvoon, munuaisiin ja koiraan sukuelimiin. Potilailla todettiin terapeuttista annossuositusta lähelläkin olleilla (3-4-kertaisilla) annoksilla vakavia haittavaikutuksia, joihin kuului vaikea neurotoksisuus ja joskus myös kuolema (ks. kohta Yliannostus).

Fludarabiinifosfaatin toistuvan annon jälkeen tehdyissä systeemistä toksisuutta selvittäneissä tutkimuksissa todettiin myös aineen odotetut vaikutukset nopeasti uusiutuviin kudoksiin kynnysannoksen ylittyessä. Morfologiset manifestaatiot muuttuivat vaikeammiksi annostasojen noustessa ja altistusajan pidentyessä. Havaittuja muutoksia pidettiin yleensä palautuvina. Periaatteessa Fludaran terapeuttisesta käytöstä saatu kokemus viittaa vastaavaan toksisuusprofiiliin ihmisellä, vaikka potilailla havaittiin muitakin ei-toivottuja vaikutuksia, kuten neurotoksisuutta (ks. kohta Haittavaikutukset).

Sikiötoksisuus

Eläinten laskimonsisäisten sikiötoksisuustutkimusten tulokset rotilla ja kaneilla viittasivat siihen, että fludarabiinifosfaatti on sikiötoksinen ja teratogeeninen, ilmentyen luuston epämuodostumina, sikiön painon laskuna ja kiinnittymisen jälkeisenä menetyksenä. Koska turvallisuusmarginaali eläimille teratogeenisten annosten ja ihmisen terapeuttisen annoksen välillä on pieni ja koska Fludara-valmiste muiden antimetaboliittien tavoin oletettavasti vaikuttaa solujen erilaistumisprosessiin, valmisteen terapeuttiseen käyttöön ihmisellä liittyy merkitsevä teratogeenisten vaikutusten riski (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Genotoksisuus, tuumorigeenisuus

Fludarabiinifosfaatin on osoitettu aiheuttavan DNA-vaurioita sisarkromatidinvaihdostestissä ja kromosomipoikkeavuuksia sytogeneettisessä in vitro -testissä sekä lisäävän mikrotumien määrää hiiren mikrotumakokeessa in vivo, mutta toisaalta geenimutaatiotestien ja koirashiirillä tehdyn dominoivan letaalitestin tulokset olivat negatiiviset. Mutageeninen ominaisuus siis osoitettiin somaattisilla soluilla, mutta sukusoluilla sitä ei voitu osoittaa.

Epäilyt fludarabiinifosfaatin tuumorigeenisuudesta perustuvat sen tunnettuun DNA-vaikutukseen ja mutageenisuustestien tuloksiin. Valmisteella ei ole tehty suoranaisia tuumorigeenisuutta käsitteleviä eläinkokeita, koska epäily Fludara-hoidon aiheuttamasta lisääntyneestä sekundaarituumorin riskistä voidaan todentaa vain epidemiologisilla tiedoilla.

Paikallinen siedettävyys

Eläinkokeista saatujen tulosten mukaan fludarabiinifosfaatin laskimoon annon yhteydessä injektiokohdassa ei ole odotettavissa merkittävää paikallista ärsytystä. Vääräänkään paikkaan annettu injektio ei aiheuttanut merkittävää paikallisärsytystä, kun 7,5 mg/ml fludarabiinifosfaattia sisältävää vesiliuosta annettiin laskimon viereen, valtimoon tai lihakseen.

Eläinkokeissa maha-suolikanavassa havaittujen vaurioiden samankaltaisuus fludarabiinifosfaatin laskimon- ja mahalaukun sisäisen annon jälkeen tukee oletusta, että fludarabiinifosfaatin aiheuttama enteriitti on systeeminen vaikutus.

Farmaseuttiset tiedot

Apuaineet

Tabletin ydin: Mikrokiteinen selluloosa, laktoosimonohydraatti, vedetön kolloidinen piidioksidi, kroskarmelloosinatrium, magnesiumstearaatti.

Päällyste: Hypromelloosi, talkki, titaanidioksidi (E171), punainen rautaoksidi (E172), keltainen rautaoksidi (E172).

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

Kestoaika

3 vuotta.

Säilytys

Säilytettävä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.
Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Pakkaukset ja valmisteen kuvaus

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

FLUDARA tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg 15 fol (496,41 €), 20 fol (638,50 €)

PF-selosteen tieto

15 ja 20 tablettia muovipurkissa (HD-PE), jossa on turvakorkki (PP).

Muovipurkissa olevat tabletit on pakattu alumiinifoliolla päällystettyihin 5 tabletin läpipainopakkauksiinin (polyamidi/alumiini/polypropeeni).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Valmisteen kuvaus:

Lohenpunainen, kapselinmuotoinen tabletti, jonka toisella puolella on merkintä 'LN' säännöllisessä kuusikulmiossa.

Käyttö- ja käsittelyohjeet

Käsittely ja hävittäminen
Raskaana olevan ei tulisi käsitellä Fludara-valmistetta.

Käsittelyssä on noudatettava paikallisten vaatimusten mukaisia sytotoksisia lääkevalmisteita koskevia ohjeita. Jäte voidaan hävittää polttamalla.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

Korvattavuus

FLUDARA tabletti, kalvopäällysteinen
10 mg 15 fol, 20 fol

  • Ylempi erityiskorvaus (100 %). Leukemiat, muut pahanlaatuiset veri- ja luuydintaudit sekä pahanlaatuiset imukudostaudit (117).
  • Peruskorvaus (40 %).

ATC-koodi

L01BB05

Valmisteyhteenvedon muuttamispäivämäärä

12.11.2018

Yhteystiedot

SANOFI OY
Revontulenkuja 1
02100 Espoo


0201 200 300
www.sanofi.fi