CETRAXAL korvatipat, liuos, kerta-annospakkaus 2 mg/ml

1 ml liuosta sisältää 2 mg siprofloksasiinia hydrokloridina.
Yhdestä kerta-annospipetistä saadaan 0,25 ml liuosta, joka sisältää 0,58 mg siprofloksasiinihydrokloridimonohydraattia vastaten 0,50 mg siprofloksasiinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta Apuaineet.

Korvatipat, liuos, kerta-annospakkauksessa.

Cetraxal 2 mg/ml korvatipat, liuos on tarkoitettu akuutin ulkokorvatulehduksen (otitis externa) hoitoon aikuisille ja yli 1-vuotiaille potilaille, joiden tärykalvo on ehjä, kun aiheuttajana on siprofloksasiinille herkkä mikrobi (ks. kohdat Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet ja Farmakodynamiikka).

Bakteerilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevat viranomaisohjeet tulee ottaa huomioon.

Aikuiset ja vähintään 1-vuotiaat lapset:
Yhden kerta-annospipetin sisältö tiputetaan hoidettavaan korvaan kahdesti vuorokaudessa 7 vuorokauden ajan.

Alle 1-vuotiaat lapset:
Cetraxal-korvatippojen turvallisuutta ja tehoa alle 1-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla. Ks. kohta Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet.

Antotapa:

• Liuos tulee lämmittää ennen käyttöä pitämällä kerta-annospipettiä kädessä useamman minuutin ajan. Näin vältytään huimaukselta, jota kylmän nesteen tiputtaminen korvakäytävään voi aiheuttaa.
• Potilaan tulee asettua makuuasentoon hoidettava korva ylöspäin, minkä jälkeen tipat tiputetaan vetäen samalla korvalehdestä useita kertoja. Potilaan tulee maata tässä asennossa noin 5 minuutin ajan, jotta tipat valuisivat syvälle korvaan. Toista tarvittaessa toiselle korvalle.
• Potilasta on ohjeistettava hävittämään kerta-annospipetti käytön jälkeen. Sitä ei saa säästää myöhempää käyttöä varten.
• Jos annostelun apuna käytetään otowickia/tamponia, ensimmäinen annos on kaksinkertaistettava (2 kerta-annospipettiä yhden sijaan).

Munuaisten/maksan vajaatoiminta
Koska on odotettavissa, että lääkeaineen pitoisuus plasmassa jää alle määritysrajan, annoksen muuttaminen ei ole tarpeen kyseisille potilasryhmille.

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, kinoloniryhmän antibiooteille tai kohdassa Apuaineet mainituille apuaineille.

Tämä lääkevalmiste on tarkoitettu käytettäväksi korvaan, eikä sitä saa käyttää silmään, inhalaationa tai injektiona.

Hoidon huolellinen seuranta on tarpeen käytettäessä valmistetta korvaan, jotta voidaan hyvissä ajoin havaita muun mahdollisen hoidon tarve.

Tämän valmisteen turvallisuus ja teho on osoitettu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa yli 1-vuotiaille potilaille. Vaikka saatavilla on vain vähän tietoa alle 1-vuotiaiden lasten akuutin ulkokorvatulehduksen hoidosta, ei itse taudin kulussa ole sellaisia eroja, jotka estäisivät valmisteen käytön alle 1-vuotiaille lapsille. Lääkärin pitää arvioida hyvin vähäiseen tietoon perustuen hoidon kliiniset hyödyt ja tunnetut ja mahdolliset riskit ennen valmisteen määräämistä alle 1-vuotiaille lapsille.

Cetraxal-korvatippojen turvallisuutta ja tehoa ei ole tutkittu potilailla, joiden tärykalvo on puhjennut. Varovaisuutta on näin ollen noudatettava, jos Cetraxal-korvatippoja käytetään potilaille, joilla on todettu tai epäilty puhkeama, tai jos on olemassa riski, että potilaan tärykalvo puhkeaa.

Cetraxal-korvatippojen käyttö on heti lopetettava, jos potilaalla esiintyy ihottumaa tai muita yliherkkyysoireita. Systeemisiä kinoloneja saavilla potilailla on raportoitu vakavia ja joskus kuolemaan johtavia yliherkkyysreaktioita (anafylaktisia reaktioita), joskus jo ensimmäisen annoksen jälkeen. Vakavat äkilliset yliherkkyysreaktiot saattavat edellyttää välitöntä ensiapua.

Kuten muidenkin mikrobilääkkeiden tapauksessa, tämän lääkevalmisteen käyttö voi johtaa ei-herkkien organismien, mukaan lukien bakteerikantojen, hiivojen ja sienten, liikakasvuun. Superinfektion ilmetessä tulee aloittaa asianmukainen hoito.

Jos merkkejä ja oireita esiintyy vielä viikon hoidon jälkeen, lisätutkimukset ovat suositeltavia taudin ja hoidon arvioimiseksi uudelleen.

Joillakin systeemisiä kinoloneja käyttäneillä potilailla on esiintynyt keskivaikeaa tai vaikeaa ihon aurinkoherkkyyttä. Antopaikan vuoksi on epätodennäköistä, että tämän lääkevalmisteen käyttöön liittyisi fotoallergisia reaktioita.

Cetraxal-korvatipoille ei ole tehty yhteisvaikutustutkimuksia.

Koska lääkeaineen pitoisuuden plasmassa odotetaan jäävän pieneksi korvaan tapahtuvan annostelun jälkeen, on epätodennäköistä, että siprofloksasiinilla esiintyisi systeemisiä yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa.

Muiden korvaan annosteltavien lääkevalmisteiden samanaikaista käyttöä ei suositella.

Raskaus
Ei ole saatavilla tietoja 0,2 % siprofloksasiinia sisältävän korvatippaliuoksen käytöstä raskaana oleville naisille. Saatavilla on kohtalaisen laajasti tietoja oraalisen siprofloksasiinin käytöstä raskaana oleville naisille. Lisääntymistoksisuutta ei ole tutkittu paikalliseen korvaan tapahtuvan annostelun jälkeen. Eläinkokeissa ei ole havaittu suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia systeemisen annostelun jälkeen (ks. kohta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta).
Raskauden aikaisia vaikutuksia ei ole odotettavissa, sillä siprofloksasiinin systeeminen altistus on merkityksetöntä, kun valmistetta annostellaan paikallisesti korviin. Cetraxal-korvatippoja voidaan käyttää raskauden aikana.

Imetys
Siprofloksasiini erittyy ihmisen rintamaitoon systeemisen käytön jälkeen. Ei tiedetä, erittyykö siprofloksasiini ihmisen rintamaitoon käytettäessä lääkevalmistetta paikallisesti korviin. Ei ole odotettavissa vaikutuksia vastasyntyneisiin, sillä siprofloksasiinin systeeminen altistus rintaruokkivalle naiselle on merkityksetön. Cetraxal-korvatippoja voidaan käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys
Eläinkokeiden perusteella oraalisesti annetulla siprofloksasiinilla ei ole vaikutusta hedelmällisyyteen.

Cetraxal-korvatipoilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn eikä koneiden käyttökykyyn.

Faasin III kliinisessä tutkimuksessa yhteensä 319 potilasta sai hoitona Cetraxal 2 mg/ml -korvatippoja.

Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia olivat korvien kutina, jota esiintyi 0,9 %:lla siprofloksasiinilla hoidetuista potilaista, sekä päänsärky ja antokohdan kipu, joita kumpaakin esiintyi noin 0,6 %:lla potilaista.

Kaikki hoitoon liittyvät haittavaikutukset ovat melko harvinaisia (≥ 1/1000, < 1/100) ja ne on lueteltu alla.

Kuulo ja tasapainoelin
Melko harvinainen: korvien kutina, korvien soiminen

Hermosto
Melko harvinainen: huimaus, päänsärky

Iho ja ihonalainen kudos
Melko harvinainen: dermatiitti

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
Melko harvinainen: antokohdan kipu

Hyvin harvinaisissa tapauksissa paikallisten fluorokinolonien käytön yhteydessä voi esiintyä (yleistynyttä) ihottumaa, toksista epidermolyysiä, eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää ja urtikariaa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA

Yliannostuksen riski on hyvin pieni tämän kerta-annospipetin käytön yhteydessä, sillä siprofloksasiinin kokonaismäärä pakkausta kohden on 7,5 mg.

Farmakoterapeuttinen ryhmä: korvatautien lääkkeet, mikrobilääkkeet, ATC-koodi: S02AA15.

Vaikutusmekanismi
Fluorokinoloneihin kuuluvana mikrobilääkkeenä siprofloksasiinin bakterisidinen vaikutus perustuu sekä tyypin II topoisomeraasin (DNA-gyraasin) ja tyypin IV topoisomeraasin estoon, joita tarvitaan bakteerien DNA:n replikaatioon, transkriptioon, korjaukseen ja rekombinaatioon.

PK/PD-suhde
Farmakodynaamista suhdetta koskevia tietoja ei ole saatavilla paikalliselle antotavalle. Paikallisesti käytettäville lääkemuodoille pitoisuudet in situ ovat huomattavasti korkeammat kuin pitoisuudet plasmassa.

Resistenssimekanismi
In vitro siprofloksasiiniresistenssi voi syntyä vaiheittaisella prosessilla, jonka saavat aikaan DNA-gyraasin ja tyypin IV topoisomeraasin kohdemutaatiot. Siprofloksasiinin ja muiden fluorokinolonien välille syntyvän ristikkäisresistenssin aste vaihtelee. Yksittäiset mutaatiot eivät välttämättä aiheuta kliinistä resistenssiä, mutta useat mutaatiot johtavat yleensä kliiniseen resistenssiin usealle tai kaikille ryhmän aktiivisille aineille.

Läpäisemättömyyteen ja/tai effluksipumppumekanismeihin perustuvilla resistenssimekanismeilla voi olla vaihteleva vaikutus fluorokinoloniherkkyyteen, riippuen ryhmän vaikuttavien aineiden fysikaaliskemiallisista ominaisuuksista ja kuljetusjärjestelmien affiniteetista kutakin aktiivista ainetta kohtaan. Kaikkia in vitro -resistenssimekanismeja tavataan yleisesti kliinisillä isolaateilla. Muita antibiootteja inaktivoivilla resistenssimekanismeilla, kuten läpäisyesteillä (yleinen Pseudomonas aeruginosa -bakteereilla) ja effluksimekanismeilla voi olla vaikutusta siprofloksasiiniherkkyyteen.

Qnr-geenien koodaamaa plasmidivälitteistä resistenssiä on raportoitu.

Raja-arvot
Suurimmalle osalle paikallisesti käytettävistä valmisteista on saatavilla vain rajoitetusti farmakologisia tietoja. Tietoja hoidollisista vaikutuksista ei ole. Tämän vuoksi EUCAST suosittelee, että epidemiologisia raja-arvoja (ECOFF) käytettäisiin herkkyyden osoittamiseen paikallisille valmisteille.

Epidemiologiset raja-arvotEUCASTin mukaisesti. ECOFF ≤ mg/ml

• Enterobacteriaceae 0,125 mg/l
• Staphylococcus spp. 1 mg/l
• Pseudomonas aeruginosa 0,5 mg/l

Resistenssin esiintyvyys tietyille mikro-organismeille voi vaihdella maantieteellisesti ja sääolosuhteista riippuen. Paikallista tietoa resistenssitilanteesta pitäisi olla saatavilla, erityisesti vakavien infektioiden osalta. Alla oleva tieto mikro-organismien herkkyydestä on vain suuntaa antavaa.

Seuraavassa taulukossa esitetään nykytiedon mukaiset siprofloksasiinille herkät patogeenit, jotka ovat vallitsevia hyväksytyissä käyttöaiheissa.

Huom: paikallisesti käytettäville lääkemuodoille pitoisuudet in situ ovat huomattavasti korkeammat kuin pitoisuudet plasmassa. Pitoisuuksien kinetiikka in situ, paikalliset fysikaaliset ja kemialliset olosuhteet, jotka voivat muuttaa antibiootin vaikutusta sekä lääkevalmisteen stabiilius in situ ovat vielä osittain selvittämättä.

Siprofloksasiinin pitoisuuksia plasmassa ei ole mitattu 0,25 ml:n suuruisen Cetraxal 2 mg/ml -annoksen jälkeen (kokonaisannos: 0,5 mg siprofloksasiinia). Odotettavissa on, että lääkeaineen pitoisuus plasmassa jää alle detektiorajan tai erittäin pieneksi, vaikkakaan siprofloksasiinin ei normaalissa käytössä odoteta imeytyvän systeemisen verenkiertoon merkittävissä määrin. Ottaen huomioon, että siprofloksasiinin jakautumistilavuus ihmisellä on 180 l (lähde: EUCAST) ja havaitsemisraja 5 ng/ml, on epätodennäköistä että käyttö johtaisi havaittaviin pitoisuuksiin plasmassa, vaikka molempiin korviin annettu annos imeytyisi täydellisesti (kokonaisannos 1 mg).

Karsinogeenisuutta, reproduktiotoksisuutta tai kehitystoksisuutta koskevissa tutkimuksissa ei havaittu merkittäviä löydöksiä. Siprofloksasiini on hyvin siedetty, kun sitä käytetään paikallisesti korvakäytävään korvakäytävän ihon ollessa ehjä tai hiertynyt.

Toksisuutta on koe-eläimissä todettu vain silloin, kun annos on ollut huomattavasti suurempi kuin suurin korviin käytettävä annos.

Siprofloksasiinin ja muiden kinolonien oraalisen käytön on osoitettu aiheuttavan artropatiaa useimpien tutkittujen eläinlajien epäkypsillä yksilöillä. Rustoihin kohdistuvan vaikutuksen suuruusluokka riippuu iästä, lajista tai annostuksesta. Niveliin kohdistuva vaikutus oli minimaalinen, kun siprofloksasiinia annettiin 30 mg/kg.

Vaikka tiettyjen eläinlajien nuorten yksilöiden nivelet ovat herkkiä fluorokinolonien degeneratiivisille vaikutuksille (pääasiassa koirat), nuorilla aikuisilla marsuilla, jotka saivat siprofloksasiinia kuukauden ajan välikorvaan, ei havaittu lääkeaineeseen liittyviä kokleaaristen hiussolujen rakenteellisia tai toiminnallisia muutoksia eikä kuuloluiden vaurioita.

Povidoni-K-90-F (E1201), glyseroli (E422), puhdistettu vesi, natriumhydroksidi (E524) ja maitohappo (pH:n säätöön).

Ei oleellinen.

2 vuotta.

Kerta-annospipetin sisältö on käytettävä välittömästi avaamisen jälkeen. Mahdollinen käyttämättä jäänyt sisältö on hävitettävä.

Kestoaika pussin ensimmäisen avaamisen jälkeen: 8 vuorokautta

Säilytä alle 30 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Markkinoilla olevat pakkaukset

Resepti

CETRAXAL korvatipat, liuos, kerta-annospakkaus
2 mg/ml (L:ei) 15 x 0,25 ml (20,08 €)

PF-selosteen tieto

0,2 % liuos on pakattu muotoiltuun matalatiheyksisestä polyeteenistä (LDPE) valmistettuun kerta-annospipettiin. Yhdestä kerta-annospipetistä saadaan 0,25 ml liuosta tipoittain. Kerta-annospipetit on pakattu alumiinifoliosta valmistettuun suojapussiin. Yksi pakkaus sisältää 15 kerta-annospipettiä.

Valmisteen kuvaus:

Kirkas, steriili, säilöntäaineeton vesiliuos.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

CETRAXAL korvatipat, liuos, kerta-annospakkaus
2 mg/ml 15 x 0,25 ml

• Ei korvausta.

S02AA15

01.09.2022